Raija Vahasalo /kok(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Koulutus- ja ammattirakenteet ovat muuttuneet perinpohjaisesti viimeisen 30 vuoden aikana. Muutos on ollut erityisen voimakas juuri Suomessa. Avoimet markkinat ja lisääntyvä kansainvälisyys tarkoittavat sitä, että vahva osaaminen pysyy keskeisenä menestyksen ehtona. Milloinkaan aikaisemmin koulutuksen taso ei ole ollut niin tärkeää kuin se on tänä päivänä. Hallituksen tavoitteena onkin nostaa suomalaiset maailman osaavimmaksi kansaksi vuoteen 2020 mennessä.

Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelma linjaa sen, miten hallitusohjelmaa toteutetaan koulutuksen osalta seuraavan neljän vuoden aikana. Valtioneuvosto käsittelee ja päättää kesusta vuoden loppuun mennessä. Tämä keskustelu on ainoa foorumi, jolla eduskunta pääsee keskustelemaan asiasta. Tämä keskustelu on meidän ainoa mahdollisuutemme pohtia suunnitelman sisältöä. On tärkeää, että eduskunta käy syvällisen ja visioivan keskustelun osaamisen ja tutkimuksen kehittämistarpeista.

Arvoisa puhemies! Maailman muuttuessa myös työssä vaadittava osaaminen muuttuu entistä vaikeammin ennakoitavaksi. Siinä sivussa muuttuvat myös koulutustarpeet. Vanhoja ammatteja katoaa ja uusia syntyy. Tärkeimmät uuden ajan kansalaistaidot ovatkin uteliaisuus, aktiivisuus, vuorovaikutustaidot sekä kyky ratkoa ongelmia ja seuloa laajoja tietomassoja. Koulutuksen ja työelämän yhteyksien vahvistamisenkin kannalta keskeistä on, että yrittäjyyskasvatusta, työelämäyhteistyötä ja -tietoutta kehitetään kaikilla koulutusasteilla. Kun työelämä ja maailma muuttuu nopeasti, on tärkeää, että myös koulutusjärjestelmämme pystyy vastaamaan muutoksiin. Meidän tulee olla ketteriä, joustavia ja pystyä mukautumaan. Ja tässä suhteessa olisin kaivannut suunnitelmalta enemmän visioita ja enemmän katsetta tulevaisuuteen.

Kukaan ei odota, että Nokian kännyköitä muotoillaan puukolla veistellen. Kukaan ei odota, että Angry Birdsin pelimaailmoja suunnitellaan liitutaululla. Onko koulu yhteiskunnan ainoa paikka, jossa eletään vielä liidun ja liitutaulun varassa? Siinä tilassa kuitenkin ovat monet koulumme. Juuri ne yhteiskunnan laitokset, joiden pitää kasvattaa lapsemme tulevaisuuteen, ovat pahiten jääneet jälkeen kehityksestä. Digitaalisuus on läpäissyt koko yhteiskunnan. Jätämme veroilmoituksemme netissä, katsomme ajoreittimme kännykästä, ostamme teatterilippumme sähköisesti. Muutamien vuosien päästä paperille painettuja kirjoja on vaikea saada. Siitä huolimatta kesussa ei puhuta koulujen ja koulutuksen digitalisoitumisesta.

Arvoisa puhemies! Suomella ei ole osoittaa valtavia resursseja koulutukseen ja innovointiin. Siksi resurssit pitää osata käyttää parhaalla mahdollisella tavalla. On keskeistä, että kaikki päällekkäisyydet, jotka syövät resursseja monelta muulta hyvältä asialta, minimoidaan. Kesussa on nostettu esiin koulutuksellinen tasa-arvo. Se on tärkeä tavoite. Se on edellytys väestön koulutustason nostamiselle. Kouluilla pitää olla mahdollisuudet tämän tavoitteen toteuttamiseen. Esimerkiksi juuri digitalisaatiossa perheiden edellytykset ovat täysin erilaisia. Toisille lapsille digitaalisen maailman tablettitietokoneet ja älykännykät ovat itsestäänselvyyksiä — kuulin juuri tositarinan lapsesta, jonka mielestä painettu sanomalehti oli rikki oleva lukulaite. Toiset lapset eivät ole edes nähneet lukulaitetta. Näitäkin eroja koulun pitää pystyä tasaamaan.

Kaikki oppilaat eivät ole samanlaisia. Meidän pitää pystyä vastaamaan erilaisuuden tarpeisiin. Kesussa yksilöt ja yksilöllisten tarpeiden turvaaminen ovat valitettavasti kuitenkin jääneet taka-alalle. Koulutuksellinen tasa-arvo tarkoittaa sitä, että jokainen oppilas saa mahdollisuuden koetella kykyjään ja kehittyä huippuunsa yksilöllisesti. Vain tällä tavoin Suomen kaikki resurssit osaamisessa saadaan kanavoitua yhteiseksi hyväksi.

Arvoisa puhemies! Kun toimintaympäristö muuttuu, hyvän ja monipuolisen pohjakoulutuksen rooli korostuu entisestään. Koulutus luo pohjan elinikäiselle oppimiselle. Kaikki osaaminen lähtee varhaiskasvatuksesta ja perusopetuksesta. Tärkein lahja, jonka voimme lapsillemme antaa, on into oppia. Pidän erittäin tärkeänä sitä, että — kuten hallitusohjelmaankin on kirjattu — varhaiskasvatuslain valmisteluun ja hallinnon siirtoon ryhdytään opetus- ja kulttuuriministeriössä erittäin pikaisesti. Valmista pitää syntyä niin, että hallituksen esitys varhaiskasvatuslaiksi annetaan eduskunnalle viimeistään keväällä 2013.

Perusopetuksen osalta on tärkeä jatkaa opetuksen laadun kehittämishanketta. Olemme jakaneet suunnattuja valtionavustuksia muun muassa ryhmäkokojen pienentämiseen. Siinä on saatu hyviä tuloksia ja toimintaa pitää jatkaa.

Toisen asteen koulutuksessa on keskeistä korostaa lukiokoulutuksen ylioppilastutkinnon ja ammatillisen tutkinnon kehittämistä erillisinä asioina. Tarvitaan sen selkeyttämistä ja kirkastamista, miten yleissivistävä lukiokoulutus ja vahva ammatillinen osaaminen tukevat toisiaan erillisinä opintopolkuina, vaikka yhteistyötä tehdäänkin. Kun koulutuksen sisältöä ja rakennetta kehitetään, sen tulee tapahtua koulutusmuotojen omista päämääristä käsin.

Viime hallituskaudella asetettu laaja-alainen lukiotyöryhmä onnistui hyvin työssään, jonka tuloksena syntyi lukuisia ehdotuksia. Ne olisikin syytä ottaa kesussa paremmin huomioon. Keskeisiä lähtökohtia lukiokoulutuksen kehittämiselle tulee olla yleissivistävyyden ja laadun vahvistaminen, lukiokoulutuksen nykyaikaistaminen ja lukiokoulutuksen profiilin kirkastaminen. Kun lukiokoulutuksen rahoitusperusteita uudistetaan, lukioiden ja ammatillisten oppilaitoksien rahoitus on pidettävä erillään. Lukioilla on kiire. Lukioiden uudistamisen ja kehittämisen vuoro on nyt.

Arvoisa puhemies! Kesussa on keskeistä tuoda selkeästi esille yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen erot. Niiden kehittäminen jatkuu siis duaalimallin pohjalta. Yliopistoilla ja ammattikorkeakouluilla on molemmilla selkeät omat tehtävänsä, jotka perustuvat toisistaan poikkeaviin tutkintoihin, tutkintonimikkeisiin ja tehtäviin. Suomalaisten osaamistaso on pidettävä korkealla. Maisteritutkinto tulee edelleen säilyttää ensisijaisena yliopistotutkintona.

Yliopistouudistuksella saatiin aikaiseksi kehittämiseen suunta. Linjaa on jatkettava. Uudet innovaatiot eivät synny suljetussa yhteiskunnassa. Suomeen tarvitaan lisää koulutusalat ylittävää monialayhteistyötä. Suomeen tarvitaan lisää kansainvälistä opetusta ja tutkimusta. Yliopistojen on panostettava entistä selkeämmin omiin vahvuusalueisiinsa. Meille ei riitä kilpailu ja menestys maakunnallisessa ja kansallisessa sarjassa, meidän pitää saavuttaa osaamisen kansainvälinen huipputaso myös korkeimman koulutuksen ja tutkimuksen saralla ja houkutella sillä maahan uusia kansainvälisiä osaajia. Suomalainen koulutus on kysyttyä maailmalla. Suomalaisen koulutuksen ihmeestä puhutaan alan kansainvälisissä konferensseissa ja julkaisuissa. Meillä on koulutuksen ja koulutusosaamisen viennin kehittämisessä vielä paljon käyttämätöntä potentiaalia. Tämä kansainvälinen maine ja osaaminen tulee jatkossa hyödyntää nykyistä tehokkaammin.

Arvoisa puhemies! Kaikkialla maailmassa koulutus nähdään menestykseen vievän polun kivetyksenä. Esimerkiksi Etelä-Koreassa — jonka edustajat muuten aamulla kävivät luonani vierailulla — opettajia kutsutaan kansakunnan rakentajiksi. Meillä on ollut onni edetä kehityksen kärjessä. Onni ilman työtä ei kuitenkaan ole pysyvää. Koulutuksen kehittämissuunnitelma on hyvin tärkeä osa sitä työtä, jolla muutamme polut väyliksi ja lupaukset todeksi. Siksi suunnitelman luonnos ansaitsee hyvän keskustelun myös täällä eduskunnassa. Myös meidän pitää ansaita nimitys kansakunnan rakentajina ja tulevaisuuteen katsovina kehittäjinä.

Tuula Peltonen /sd:

Arvoisa puhemies! Kehittämissuunnitelma katsoo kauas tulevaisuuteen, ja mikä olisikaan tärkeämpää kuin turvata tasavertainen mahdollisuus oppimiseen. Silloin on kyllä ihan pakko puhua ryhmäkoosta, ja kesun tärkeimpiä linjauksia onkin opetusryhmäkokojen pienentämiseen suunnatut toimet. Nyt myös budjetissa on luvassa 50,5 miljoonaa euroa ryhmäkokojen pienentämiseen. Tämän lisäksi kesu linjaa hyvin myös tarpeen selvittää ryhmäkoon vaikutus oppimiselle ja edelleen tarpeen ryhmäkoon määrittämiseksi lailla. Tietoa ryhmäkoon merkityksestä oppimiselle kyllä varmasti löytyy tutkimuksista, ja esimerkiksi OAJ on ansiokkaasti puhunut tämän ryhmäkoon pienentämisen puolesta. Nyt tässä kesussa nimenomaan on haluttu siihen ohjata toimia, koska me kaikki tiedämme sen, että pienessä ryhmässä oppiminen on helpompaa ja silloin nämä toimintaympäristön haasteet on helpommin huomioon otettavissa.

Nyt myös ensimmäistä kertaa halutaan opetuksessa ottaa huomioon nimenomaan nämä toimintaympäristön haasteet todella. Tämä on suuri muutos, suuri parannus perusopetukseen ja vaatii tietenkin valtionosuusjärjestelmän muutosta. Kun me nyt sitten näillä toimenpiteillä pystymme ottamaan huomioon rahoituksessa nämä muuttuvat indikaattorit siellä toimintaympäristössä, esimerkiksi maahanmuuttajien määrä tai aikuisväestön koulutustaso tai työttömyysaste, niin silloin olemme jo paljon pidemmällä siinä työssä, että voimme turvata sitä opetuksen laatua ja koulutyön turvallisuutta.

Inkeri Kerola /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tämä hallitus on linjannut omassa ohjelmassaan, että suomalaiset on maailman osaavin kansa vuoteen 2020 mennessä. Tämä kehittämissuunnitelma ulottuu vuoteen 2016, joten todella kova työ on sillä viimeisen neljän vuoden hallituksella saada ohjelman tavoitteet kurottua umpeen.

Kovimmalla kouralla mielestäni tässä kehittämissuunnitelmassa käydään juuri koulutuksen kimppuun, niin kuin koko hallituksen ohjelmassakin. Ammattikorkeakouluverkoston harvennus aloitetaan pohjoisesta alkaen. Muutamia prosenttilukuja ihan esimerkinomaisesti tästä. Alasajojärjestys on siis kylmän keskittävä. 10 prosenttia vähintään seuraavilla paikkakunnilla on tämä leikkauksen suuruus: Kemi—Tornio miinus 38,1, Keski-Pohjanmaa miinus 25,7, Saimaa miinus 17,6, Jyväskylä miinus 16,4, ja tätä rataa kierretään Suomea yltympäriinsä. Sen sijaan eteläinen Suomi jää lähes koskemattomaksi alueeksi: täällä menetetään aloituspaikkoja vain hitusen yli 2 prosenttia, Haaga-Helia miinus 2,3, Laurea miinus 2,1 jne.

Tämä sama linja mielestäni jatkuu lukiokoulutuspuolella. Valtionosuusjärjestelmähän on sellainen, jolla voidaan lukioverkkoa harventaa tosi radikaalisti. Ja ettei hallitus joutuisi näitä temppuja tekemään, niin valtionosuuksillahan säädellään niin, että kuntapäättäjät joutuvat tekemään kunnissansa lukioverkon harvennuksen, joka mielestäni lyö erittäin pahasti korville tätä maailman suurta koulutustavoitetta suomalaisten osalta.

Mika Niikko /ps:

Arvoisa puhemies! Hallitusohjelmaan on kirjattu opintotuen indeksiin sitominen 1.9.2014 alkaen, mikä on kiitettävä ja pitkävaikutteinen kohennus opiskelijoiden toimeentuloon.

Indeksiin sitomisen toteuttaminen on turvattava, sillä opintotuen taso heikkenee jatkuvasti ja opiskelijoiden ostovoima on jo nykyisellään heikko. Opiskelijoiden toimeentulosta huolehtiminen johtaa tarpeettoman työssäkäynnin vähenemiseen tai nopeampaan valmistumiseen ja pidempiin työuriin.

Arvoisa puhemies! Opiskelijat keräsivät ennen vaaleja ehdokkaiden mielipiteet opintotuen sitomisesta indeksiin opintoraha.fi -sivustolle. Valituista kansanedustajista 144 sitoisi opintorahan kansaneläkeindeksiin jo 1.1.2012. Vasemmistoliitosta, vihreistä, Suomen sosialidemokraateista ja RKP:sta — sekä kristillisdemokraateista yhtä kansanedustajaa lukuun ottamatta — kaikki vastauksen antaneet valituksi tulleet kansanedustajat lupasivat korottaa opintotuen indeksiin 1.1.2012 alkaen.

Olisi oikeudenmukaista, että myös opiskelijoiden toimeentulo seuraa hintojen kehitystä. Opintorahan ostovoima on heikentynyt 13 prosenttia vuodesta 1992, jolloin nykyinen opintotukijärjestelmä luotiin. Arvoisa ministeri Gustafsson: Miksi opiskelijat ja erityisesti nuoret eivät voi luottaa kansanedustajien sanaan? Miksi opintotukea ei koroteta ennen kuin vasta aivan vaalikauden lopussa 1.9.2014?

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä kokonaisuudessaan on kannattanut, kannattaa edelleenkin opintotuen sitomista indeksiin vuoden 2012 alusta lähtien.

Anni Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Me elämme taloudellisesti hyvin vaikeita aikoja, ja olen itse ainakin hyvin tyytyväinen siihen, että tällä eduskuntakaudella, jolloin julkisessa taloudessa tehdään myös säästöjä, olemme pystyneet hallitusohjelmassa lupaamaan opiskelijoille sen, mistä vaaleissa paljon keskusteltiin, eli että myös opintotuki sidotaan indeksiin.

Mika Niikko /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vastauksena edustaja Sinnemäelle: Eivätkö opiskelijatkin elä erittäin vaikeita taloudellisia aikoja nyt, kun kansantalous heikkenee ja ostovoima heikkenee? Ja eivätkö vihreät myös antaneet vaalilupauksen, että opintotuki sidotaan indeksiin? Täältä löytyy muun muassa varmasti teidänkin nimenne, jos tätä listaa katsotaan.

Anni Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä. Monet opiskelijat elävät taloudellisesti hyvinkin tiukassa tilanteessa. On onneksi hyvä, että vihreät ovat toimineet opiskelijoiden toimeentulon puolesta myös edellisellä hallituskaudella, jolloin opintorahaa korotettiin, opiskelijoiden tulorajoja korotettiin, joka, totta kai, helpottaa sitä, että opintorahan ja työn yhteensovittaminen on helpompaa kuin se oli sitä ennen. Opiskelijoiden asumislisän osalta linjattiin, mikä oli mielestäni tosi iso ja käytännöllinen parannus, että opiskelijoiden asumislisä ei ole riippuvainen puolison tuloista tai mahdollisen kämppiksen tuloista, ja myös opiskelijoiden sairauspäivärahakäytäntöjä tehtiin oikeudenmukaisiksi. Eli nämä ovat niitä uudistuksia, joita vihreät ovat ajaneet jo tähän mennessä opiskelijoiden tilanteen helpottamiseksi.

Eila Tiainen /vas:

Arvoisa puhemies! Mielestäni on oikein hyvä, että koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmassa lisätään työelämän tuntemusta ja käytäntöjä. Hieman kuitenkin kummeksun sitä, että yrittäjäkoulutus kuuluisi peruskoulujen tai edes lukioidenkaan opetussuunnitelmaan, kun siellä nykyisin ei ole mielestäni riittäviä eväitä kansalaiskasvatuksen ja yhteiskunnallisen osallisuudenkaan saralla. Näitä mielestäni tulisi demokratiakasvatuksen otsakkeen alla korostaa.

Työurien pidentämisen suhteen on haluttu lyhentää tutkinnon suorittamiseen käytettyjä aikoja, mutta onko tässä otettu huomioon sitä, että opiskelijat eivät yleensä varsinaisesti siirry työelämään vaan ovat jo työelämässä opintojensa ohessa, siksi että opintotuki on vähän riittämätön, tai itse asiassa aika paljonkin? Näistä töistä suuri osa on palkattomia tai alipalkattuja harjoitteluja, jotka eivät paranna opiskelijan toimeentuloa, mutta ne vääristävät työmarkkinoita, koska vaativiakin asiantuntijatehtäviä teetetään alipalkatuilla opiskelijoilla.

Yleisesti luonnoksessa nähdään ongelmana se, että opintoaikojen pituus liittyy siihen, että opiskelijat tekevät töitä näitten opintojen ohessa turvatakseen toimeentulon, mistä tässä äsken oli juuri puhetta. Ohjelmaluonnoksessa esitetään tavoitteeksi, että opintolaina ja opintoraha riittäisivät perustoimeentuloon. Tämä tavoite ei korjaa ongelmaa, koska opiskelijat yleensä välttävät ottamasta lainaa ja joutuvat sen takia menemään töihin. Suomessa ei tietenkään ketään voi pakottaa ottamaan lainaa ja elämään velaksi, ja tämän pitäisi olla myös opintotuen ja opintourien kehittämisen periaatteena.

Se, että se opintotuki on sidottu indeksiin, on hyvä asia. Olisimme toivoneet kyllä, että se olisi tapahtunut jo ensi vuoden alusta. Olen sitä mieltä myös, että opintotuki tarvitsisi tasokorotuksen.

Mikaela Nylander /r:

Värderade talman! Jag tycker att en viktig princip framgår med önskvärd tydlighet ur det här viktiga dokumentet som vi får diskutera här i dag, och det är att skapa jämlika förutsättningar för samtliga barn i Finland via en god utbildning. Den här rollen blir viktigare hela tiden.

Mutta sitten löytyy paljon muita hyviä asioita tässä hyvin tärkeässä dokumentissa. Puhutaan tuntijaon uudistamisesta, ja viime kaudellahan tehtiin jo aika mittava selvitystyö tässä. Minä mietin, mitä tulee tapahtumaan tässä tuntijaon uudistamisessa nyt valinnaisuudelle, koska siinähän oli aika laaja valinnaisuus, mikä oli mielestäni aika hyvä asia, jos ajatellaan juuri tätä, että luodaan tasapuolisia edellytyksiä kaikille lapsille. Mitä tulee tapahtumaan tälle asialle tuntijakouudistuksessa?

Sitten olen sitä mieltä, että on erittäin tärkeätä, että pidämme kiinni duaalimallista kaikilla koulutusasteilla. Varsinkin nyt, kun toinen aste elää murrosvaihetta, mielestäni on äärimmäisen tärkeä tunnustaa ja tunnistaa, että näillä, lukiokoulutuksella ja ammatillisella koulutuksella, on erilaiset koulutuspoliittiset tehtävät ja tästä on pidettävä kiinni.

Varhaiskasvatus ja päivähoito ovat siirtymässä OKM:lle, mikä on mielestäni aivan oikea askel. Moni kunta on jo tehnyt tätä, mutta pohdin, mitä tulee tapahtumaan lainsäädännölle. Tuleeko lainsäädäntö myös tulevaisuudessa sallimaan kunnille tämän mahdollisuuden valita, mille alueelle tai mille sektorille tämä vastuu kuuluu?

Sitten viimeisenä asiana haluaisin vielä nostaa esiin lukiokoulutuksen uudistuksen, ja mielestäni olisi äärimmäisen tärkeätä, että tämä työ käynnistetään mahdollisimman pian. (Puhemies: Ja nyt on aika!) Tässä kun uudistetaan lukiokoulutusta ja katsotaan tätä verkostoa, niin ilman muuta tulisi lähteä siitä, että taataan tämä alueellinen saatavuus.

Satu Haapanen /vihr:

Arvoisa puheenjohtaja! On tärkeää, että muistamme, mitkä ovat meidän koulutuksemme perusarvot. Ne ovat tasa-arvoisen koulutuksen tarjoaminen eri puolilla Suomea, ne ovat meidän työelämän tarpeemme, että saamme osaajia nyt ja vastaisuudessakin, sekä tietynlainen valinnanvapaus, että opiskelija saa myöskin määrätä itse, mitä hän elämällään tekee.

Tämä kesu, mistä nyt tänään keskustellaan, sisältää paljon hyviä elementtejä. Se sisältää myöskin joitakin ongelmallisia elementtejä, joista nostaisin nyt esille ensin korkeakoulutuksen. Itse kaipaisin tähän vielä hieman konkreettisempia näkymiä ja ehdotuksia ja ajatuksia korkeakoulutukseen liittyen, esimerkiksi siitä, mitä tarkoittaa opiskelijavalinta, jos se silloin kohdistetaan uusille opiskelijoille.

Ongelmallisena pidän myös hieman tätä toisen asteen koulutusta, joka täällä kirjauksessa on hieman epäselvästi. Myös me vihreät olemme vahvasti duaalimallin kannalla ja näitten koulutusjärjestelmien kehittämisen kannalla.

Lukion opetussuunnitelmauudistus täytyy tehdä opiskelijoita kuullen vastaten nykyajan haasteisiin tietotekniikkaa kehittämällä, niin että ne kirjoitukset voidaan todellakin sitten kirjoittaa sähköisesti, toivottavasti ei seuraavilla vuosikymmenillä vaan jo tämän vuosikymmenen aikana. Se edellyttää myös opettajien koulutusta ja materiaalia.

Tärkeää on maahanmuuttajien koulutus, ja tähän tämä kesu antaa hyviä eväitä. On tärkeää, että me saamme kaikki ihmiset osaksi rakentamaan tätä yhteiskuntaa, ja siksi tämä valmistava vuoden koulutus lukioon on erittäin hyvä asia, samaten kielikoulutukseen panostaminen. Aktiivisen kansalaisuuden tukeminen on hyvin keskeinen osa (Puhemies: Nyt on aika!) tätä. Sitä tuemme ja kannustamme.

Sari Palm /kd:

Arvoisa puhemies! Taloudellisesti vaativina aikoina, kun resursseja joudutaan leikkaamaan, kuten esimerkiksi nytkin, selkeästi arkeen vastauksia tuovat kirjaukset tyydyttävät. Kesua lukiessa kaipaa tarkkoja aikatauluja uudistusten läpivienneille, tällaisia esimerkiksi varhaiskasvatuslain, perusopetuksen tuntijakouudistuksen tai lukiouudistuksen osalta.

Hallitusohjelmassa on kirjaus, jossa todetaan tieto- ja viestintätekniikan hyödyntämisen vahvistamisesta. Tavoite on tärkeä ja näyttäytyy kesussa liian latteasti. Kesussa tulee näkyä kunnianhimoiset tavoitteet perusopetuksen tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytön kehittämisestä ja lukiotason ja ylioppilaskirjoitusten tietoteknisen kehittymisen tulevaisuudesta. Suomi voi palata tietotekniseen kärkeen nimenomaan tulevien polvien ja koulutuksen kautta. Tältä osin opettajien täydennyskoulutusta ja työvälineitä tulee pitää pinnalla muutenkin kuin hyvän tahdon eleenä.

Yrittäjyyskasvatusta tulisi nostaa esille koulutussuunnitelmaan vahvemmin. Perusopetuksen tuntijakouudistuksen osalta tulee noudattaa hallitusohjelmakirjausta, ja kesusta puuttuu arvokasvatus. Lukiota ja ammatillista koulutusta tulee pääsääntöisesti kehittää erillisinä. Lukioiden alueellista saavutettavuutta voidaan vahvistaa yhteistyöllä, ja on pidettävä mielessä se, että perusopetuksen laatua on myös se, että perusopetuksella ja lukioilla on yhteisiä opettajia.

Toisen asteen opintojen menestymiseen vaikuttaa myös opinto-ohjaus ja opiskeluhuolto. Näiden asioiden tulee näkyä vahvasti koulutuksen tulevaisuudessa.

Ja viimeksi vielä: kaipaan myös koulutus- ja nuorisotakuusta kesun tyyppistä samanlaista suunnitelmaa tulevaisuuteen.

Opetusministeri Jukka Gustafsson

Arvoisa puhemies! Ihan alkuun tästä prosessista jatkon suhteen. Marraskuun 19. päivä sivistyspoliittisen ministerivaliokunnan on tarkoitus saada tämä koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelma valmiiksi, jotta se voidaan sitten joulukuussa valtioneuvostossa käsitellä ja hyväksyä. Ja koen nyt täällä käytetyt hyvät puheenvuorot sen luontoisina, että niitä pyritään nyt jatkokäsittelyssä ottamaan huomioon. Koen tämän näin eduskunnan lähetekeskusteluna, minkä vuoksi en lähde yksittäisiä edustajien puheenvuoroja yksityiskohtaisesti kommentoimaan. Tämä ei kuulu minun mielestäni nyt tähän tilanteeseen. Mutta katson ehkä velvollisuudekseni kuitenkin sen kaltaisia periaatteellisia kannanottoja, jotka koen ehkä nyt itselleni tässä tilanteessa tärkeiksi, lyhyesti kommentoida, etten täällä nyt turhaan istu. Mutta kaikki laitetaan ylös, mitä täällä sanotaan. Tämä nyt ei tietystikään tarkoita sitä, että kaikki esitykset olisivat sitten kesussa sisällä, sen te ymmärrätte, vaan ne tietysti sitten siivilöidään ja arvioidaan.

Sivistysvaliokunnan puheenjohtaja totesi tietynlaisena puutteena tässä kohtaa sen, että tämä digitaalisuus noin laajasti ymmärrettynä on ehkä ohuesti tämänhetkisessä esityksessä. Sitä varmaan on syytä vahventaa, vaikka sieltä löytyy kannanottoja sen suhteen, että pitäisi monipuolistaa näitä oppimisympäristöjä ja ottaa enemmän tieto- ja viestintätekniikka huomioon.

Sitten se, mikä minusta on tärkeä asia siitä huolimatta, että me joudumme tämän ankaran valtiontalouden velkaantumiskehityksen takia tekemään myöskin säästöjä. Minä otan opetusministerinä ihan tosissani tämän, että me vahvennamme asemaamme kohti vuotta 2020, että me olemme osaavin kansa. Koko kansan koulutustasoa pyrimme tietoisilla toimilla nostamaan, ja jos luette ajatuksella kesun, niin tämä näkemys vahvistuu. Siellä on kirjoitettu erittäin hyvin jo nyt sisälle tämä tasa-arvoajattelu ja se, että opetuksen laatua kaikilla koulutuksen tasoilla nostetaan eri keinoin. En käy niitä nyt tässä luettelemaan. Ne tulevat osaksi tuloksellisuusrahoitusta lukioon, ammatilliseen koulutukseen, ammattikorkeakouluihinkin.

Edustaja Kerola otti tämän ammattikorkeakoulu-uudistuksen ja aloituspaikkavähennyksen esille. Toteaisin nyt tässä yhteydessä vaan sen, että tämä ikäluokkakehitys on vaikuttanut siihen, että aloituspaikkoja voidaan vähentää ja on tarkoituksenmukaista vähentää, ja sitten on vahvasti otettu huomioon tämä työvoimatarpeen kehitys. Ja sanon edelleen sen, että Pohjois-Suomen, Lapin, Pohjois-Karjalan kohdalta esimerkiksi korkea-asteen kohdalta nuorten mahdollisuudet saada opiskelupaikka paranevat suhteessa aiempaan tilanteeseen. Näin se on. Tämä on todistettavissa, sanotaan näin.

Sitten sellainen asia, mikä tuli muutamien edustajien puheenvuoroissa esille. Kun mielestäni ihan oikein perätään sitä, että lukiolla on yleissivistävä tehtävä, näin on. Ammatillisella koulutuksella on ammatillisen koulutuksen tehtävä, ammatillisen tutkinnon suorittaminen. Mutta kyllä minä haluan muistuttaa nyt eduskunnalle siitä, että tämä yhteistyö oppilaitosten välillä — se on nuorten etu, se on työelämän etu. Se ammattitaito ja osaaminen, mitä tulevaisuuden yhteiskunnassa tarvitaan, vaatii laajempaa ammattiosaamista. Ja sen takia minun on syytä ihan opetusministerinäkin ottaa tosissaan olemassa olevan lukiolain ja ammatillisen koulutuksen lain sisältö. 5 §:ssä todetaan lukiolain kohdalla: "Koulutuksen järjestäjän tulee olla yhteistyössä alueella toimivien lukiokoulutuksen, ammatillisen koulutuksen ja muun koulutuksen järjestäjien kanssa." Sama, aivan identtinen lainsäädäntökohta on laissa ammatillisesta koulutuksesta: "Koulutuksen järjestäjän tulee olla yhteistyössä alueella toimivien ammatillisen koulutuksen, lukiokoulutuksen ja muun koulutuksen järjestäjien kanssa." Että jos kesuun on nyt kirjoitettu hallitusneuvottelujen, -ohjelman pohjalta, että nuorten kannalta on lukiolaisen mahdollisuus suorittaa opintoja ammatillisen koulutuksen puolelta, se rikastuttaa hänen tulevaisuuttaan, opitun hyväksi lukemista ja toisin päin. Minä toivon nyt tämmöistä analyyttisempaa otetta kansanedustajilta, kun me keskustelemme suomalaisen nuoren tulevaisuudesta ja siitä, mitä tulevaisuuden työelämä häneltä vaatii ja odottaa.

Kimmo  Kivelä /ps (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Totta kai ymmärretään, että tiukkoina taloudellisina aikoina on säästettävä. Monet säästötavoitteet vain ovat sellaisia, että sahaamme omaa oksaamme. Kysyn: Onko opetusministeriössä vakavasti pohdittu ammattikorkeakoulujen säästöjen yhteydessä, onko mahdollista asteittain luopua kokonaan ylemmistä ammattikorkeakoulututkinnoista, niin sanotuista ammattikorkeakoulun maisteritutkinnoista? (Raija Vahasalo: Ei ne ole maisteritutkintoja!) Hyvin pitkälti työelämä ei niitä arvosta, ja ne eivät ole millään tapaa rinnasteisia tiedekorkeakouluissa suoritettuihin tutkintoihin.

Tuomo  Puumala /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Aivan ensimmäisenä täytyy vastata edustaja Virtaselle tai esittää hämmennys siitä, mahtaako sieltä vasemmistoliiton loppuryhmältä tulla jonkunasteinen varjobudjetti, kun ilmoititte, että 1.1.2012 vasemmistoliiton mukaan opintotuki sidotaan indeksiin. (Erkki Virtanen: En minä ole niin ilmoittanut!) Odottelemme vaihtoehtoa. — Tarkistakaa eduskunnan pöytäkirjasta.

Mutta sitten, ministeri, te valitsette koulutuksen, teidän hallituksenne valitsee koulutuksen keskeiseksi säästökohteeksi. Sen koulutuksen sisällä te valitsette ammattikorkeakoulut keskeiseksi säästökohteeksi. Ensin hallitusohjelmassa 51 miljoonaa, ja kun sitten vähän paperipinoja plärätään, niin, hups, se olikin 126 miljoonaa. No, sitten te vielä kohdistatte sen säästön niin, että se leikkaa eniten alueiden ja maakuntien Suomea. Te keskitätte, ja se on ideologinen valinta. Te ette pääse sitä pakoon selittelemällä ja totuutta muuksi julistamalla. Se on fakta. Te keskitätte koulutusta pohjoisesta etelään.

Sari Sarkomaa /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mielestäni on erittäin tärkeätä, että täällä käydään analyyttistä keskustelua aivan kuten ministeri totesikin. Ja kyllä toivoisin erittäin tärkeänä asiana, kun puhutaan toisen asteen koulutuksesta, meidän sivistyksemme kivijalasta lukioista ja aivan erinomaisista ammatillisista oppilaitoksista, että myöskin ministeri ottaa sen kopin vastaan, mikä täältä hyvin vahvasti on tullut esille, että me haluamme, että lukiouudistus lähtee liikkeelle, me haluamme, että ammatillista koulutusta kehitetään, mutta ylläpidetään duaalimalli. On aivan selvää, että nämä oppilaitokset voivat tehdä yhteistyötä. Mutta kun kehittämissuunnitelmassa on painopisteeksi asetettu kahden tutkinnon suorittaminen, josta ei edes valtakunnallisesti vielä ole kerätty tietoa, mikä sen läpäisevyys on, mikä sen työelämän vastaavuus on, niin toivoisin, että kesuun kirjattaisiin ensin, että ensin kerätään valtakunnallisesti nämä tiedot ja sitten vasta katsotaan, minkälaisia painopisteitä asetetaan. Mutta toivon vielä, että ministeri kertoisi vähän, mitä taustatietoja on näiden aloituspaikkamäärien taustalla. Ennakointi on erittäin tärkeää. (Inkeri Kerolan välihuuto) Nyt näyttää siltä, että nämä luvut tulevat hieman vähän mustasta laatikosta. Kehittämissuunnitelmaan ei vielä ole kirjattu niitä taustoja, millä tavalla nämä (Puhemies: Aika!) alakohtaiset luvut ovat tulleet. Olisi hyvä, että ministeri nyt kertoisi eduskunnalle, että päästäisiin sitten oikeiden tietojen valossa keskustelemaan, koska tämä rakenteellinen kehittäminen on erittäin haastavaa. (Puhemies: Aika, 2 minuuttia!) Mutta annan kaiken tukeni ministerille ammattikorkeakoulu-uudistuksessa, kun hän taiten sen tekee.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Puumala lukee nyt ihan vaan itse sieltä pöytäkirjasta, mitä minä sanoin. Minä en sanonut, että opintotuen asettaminen indeksiin tulee voimaan nyt vuodenvaihteessa. Minä sanoin, että vasemmistoliitto kannatti opintotuen sitomista indeksiin vuodenvaihteessa. (Tuomo Puumalan välihuuto) Kannatin sitä Säätytalolla ja tulen jatkamaan toimintaa sen puolesta, että se tulee mahdollisimman pian voimaan. (Tuomo Puumala: Odotamme sitä vaihtoehtoa!)

Anneli Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Haluan antaa tukeni ministeri Gustafssonille ja hämmästelen tätä toisen asteen koulutuksen pelkoa, että pelätään lukiokoulutuksen tai ammatillisen koulutuksen yhteistyön muotoja tai niitä asioita ja visioita, mitä ministeri äsken toi esille. On selvää, että lukiokoulutuksella on selkeä rooli ja ammatillisella koulutuksella on selkeä rooli, mutta kun me puhumme koko duaalimallin kaaviosta, niin on äärettömän tärkeätä, että ammatilliseen koulutukseen vahvistetaan yleissivistäviä opintoja. Silloin se mahdollistaa myös sen duaalimallin periaatteen, että myös ammatillisen koulutuksen kautta voi olla väylä korkeakouluyliopistoon ja väitellä vaikka tulevaisuudessa tohtoriksi. Mutta ei ole pahaksi myöskään se, että lukiolaiset voivat saada myös kokemuksia erilaisista työelämän ja ammatillisten alueitten toiminnoista ja sitä kautta me tuemme tätä elämänvaihetta nuorten elämässä ja niitä vaihtoehtoja. Tämä ei ole vaara duaalimallille.

Outi Alanko-Kahiluoto /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Arvoisa opetusministeri: Painotitte voimakkaasti sitä, että Suomessa on perinteisesti pyritty koulutuksessa tasa-arvoon ja että se on vahvasti linjattu myös tähän kesuun ja että tullaan tekemään selvitys siitä, miten koulutuksellista tasa-arvoa voidaan tulevaisuudessa vahvistaa. Se on erittäin hyvä asia.

Tänään oli juuri Helsingin Sanomissa iso artikkeli siitä, kuinka Helsingissä valtaosa vanhemmista kannattaa sitä, että peruskouluihin tulisi kiintiöt maahanmuuttajaoppilaista, johon virkamies totesi, että se rikkoo perusoikeuksia ja että jokaisella lapsella on oikeus valita oma lähikoulunsa. Mutta nyt tosiasia esimerkiksi Helsingissä on kuitenkin se, että pienituloiset perheet ja maahanmuuttajavaltaiset perheet kasaantuvat samoille asuinalueille ja se rasittaa kouluja ja luo oppimiseroja lasten ja koulujen välille. Eli se mahdollisuuksien tasa-arvo, jota Suomessa on pyritty tarjoamaan, ei enää riitä, koska toisilla lapsilla ja alueilla on lähtökohtaisesti paljon heikommat lähtökohdat kuin toisilla. Voitaisiinko teidän nähdäksenne tehdä tämmöinen valtionosuusuudistus, että otettaisiin paremmin huomioon esimerkiksi juuri maahanmuuttajavaltaisuus ja nämä suurissa kaupungeissa, Helsingissä ja muualla, Tampereella ja Turussa, olevat ongelmat, jotka luovat oppimiseroja ja alueellista epätasa-arvoa koulujen välille?

Kimmo Tiilikainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallitusohjelman ja myös tämän kesun teksti on kyllä kaunista. Siellä korostetaan osaamisen merkitystä ja koulutuksen kehittämistä. Tuntuu siltä, että osaaminen senkun lisääntyy, vaikka oppilaitokset vähenevät. Kuitenkin hallitus on valinnut sen linjan, että erittäin raskaat leikkaukset tulevalla kaudella kohdistetaan nimenomaan opetukseen. Nyt liipaisimella ovat ammattikorkeakoulut, jotka ovat jo saaneet uhkauksen, kuinka paljon aloituspaikkoja menee.

Ministeri Gustafsson, tiedän, että teidän sydämenne lähellä on työ ja teollisuus. Esimerkiksi Etelä-Karjala, metsäteollisuuden keskittymä: hupsista keikkaa, Imatralta lopetetaan prosessitekniikka, kemiantekniikka. Ei tämä oikein vaikuta siltä, että otettaisiin elinkeinoelämän ja työllisyyden tarpeet huomioon. Ammatillisesta koulutuksesta, ministeri Gustafsson: suurin ongelma ei ole se, etteikö olisi aloituspaikkoja vaan se, että aivan liian moni nuori ei koskaan valmistu aloitettuaan opinnot ammattiopiskelussa. Mitä aiotte tehdä, että ammattiin opiskelevat myös valmistuisivat työmarkkinoille?

Sari Palm /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kaksi huomiota. Ensinnäkin tähän toisen asteen koulutuksen kehittämiseen: jotta pystytään saavuttamaan se hallitusohjelman tavoite osaavimmasta kansasta, kyllä minä näen, että sekä lukion että ammatillisen koulutuksen tarvitsee kilpaa juosta rinnakkain eteenpäin, että pystytään antamaan laajapohjaista toisen asteen koulutusta ja siksi se erillään kehittäminen on tärkeää.

Mutta sitten tähän edustaja Tiilikaisen nostamaan ongelmaan: Nyt, kun lokakuun alussa esitettiin tämä 2 200 ammattikorkeakoulupaikan säästölista, niin kyllä minulle on syntynyt ja vahvistunut se pelko tästä säästölistasta, että nyt seudullisesti käy niin, että niitä seudullisia ydinkärkiä, jotka ovat sen osaamisen ja työelämälähtöisyyden edellytys sillä seudulla, katkaistaan, ja sitten sinne vielä kaiken lisäksi jää pienillä päätöksillä semmoisia linnunpoikaskoulutuksia, kun jätetään vähän paikkoja. Se ei ole kyllä kenellekään eduksi.

Mikaela Nylander /r(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Duaalimallista vielä sen verran, että minun mielestäni on aivan rationaalista ja järkevää tehdä yhteistyötä. Niin sanottu kaksoistutkintohan on jo mahdollista. (Raija Vahasalo: Kaksi eri tutkintoa!) — Joo, kaksi eri tutkintoa — mutta kaksoistutkinto on jo mahdollista tällä hetkellä, ja minun mielestäni ei ole mitään syytä romuttaa tätä järjestelmää, mutta kesussa pitäisi olla niin selkeät kirjaukset, ettei tule sellaista mielikuvaa, että esimerkiksi rakenteita uudistamalla ollaan nyt pikkuhiljaa uudistamassa myös opetuksen sisältöä, jotta rakenteet eivät enää tukisi tätä duaalimallia. Tätä me peräänkuulutamme, selkeitä kirjauksia.

Mika Niikko /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministerille haluan sanoa sen, että olen oppinut tuntemaan teidät hyvin rehellisenä ja aikaansaavana henkilönä, ja uskonkin, että olette aikamoisessa välikädessä, kun olette saanut sellaisen budjetin, jossa yritätte pitää Suomen parhaana oppimisen maana. Tavoite olla paras maa vuonna 2020 on vaikea, jos leikataan samanaikaisesti 300—400 miljoonaa euroa opetuksesta ja koulutuksesta. Tämän lisäksi on syytä muistaa, että myös kuntarahoituksen leikkaukset ja taloussuhdannevaikutukset vaikuttavat siihen, että lisäleikkauksia on tulossa myös kuntien päässä. Olisinkin kysynyt, millä tavalla te meinaatte saavuttaa tämän parhaan maan aseman vuonna 2020 ja pitää myös huolen siitä, että me emme menetä näitä kärkisijoja Pisa-tutkimuksissa, kerran teidän budjettinne on niin heikko.

Antti Rantakangas /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jos pitäisi paikkansa se ministeriön linjaus, että nuorisoikäluokkien suhteessa näitä aloituspaikkoja kohdennetaan, niin Pohjois-Pohjanmaan maakunnan pitäisi saada 200—250 ammattikorkeakoulupaikkaa lisää ja toisen asteen paikkoja 250—330. Jos ministeriö pitää tästä kiinni, niin me voimme olla rauhallisin mielin.

Mutta nyt tämä sisällä oleva esitys merkitsisi sitä, että Pohjois-Pohjanmaan maakunta olisi yksi suurimpia menettäjiä, vaikka faktat ovat näin. Mieltä vietäisiin Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulun Ylivieskan-yksikkö, Oulun seudun ammattikorkeakoulun Oulaisten- terveydenhuoltoammattikorkeakouluyksikköön tulisi merkittävä heikennys, ja Oulun seudun ammattikorkeakoulun luonnonvarayksikkö vietäisiin kokonaisuudessaan.

Toivon, että ministeri pitää kiinni tästä periaatteesta, että nuorisoikäluokkien osuus ja myös elinkeinojen tarpeet ovat tärkeällä sijalla. Silloin me voimme olla rauhallisin mielin. Muuten meillä syntyy käsitys, että puheet ja teot eivät ole yhtä, ja se olisi tietysti ministeriön uskottavuuden kannalta onnetonta.

Satu Haapanen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin kiitos tästä tilaisuudesta, että saamme näin keskustella. Itse olen hyvin vahva pohjoisen koulutuksen puolestapuhuja, mutta minä haluaisin nyt muistuttaa oppositiolle, että nyt keskustelemme tästä koulutuksen kehittämissuunnitelmasta. Otamme vakavasti toki tämän alueasian, ja siihen liittyen toivoisin, että ministeri todellakin olisi valmis tarkastelemaan näiden aloituspaikkojen jakautumista uudelleen. Mutta muistuttaisin, että nyt keskustelemme tästä. Haluaisin nyt, kun minulla on vähän aikaa vielä, nostaa esille opettajien jaksamisen ja toivoisin kehittämissuunnitelmalta siihen vielä konkreettisia keinoja. Sitten toivoisin, että nostettaisiin esille myös se, mikä puuttuu: pohjoismainen yhteistyö ja sen mahdollisuudet koulutuksen kehittämisessä. Ja opettajien ammattinimike, se pitäisi vakinaistaa ja suojata.

Pauliina Viitamies /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Yhtä lailla kuin edellinen puhuja haluaisin, että hiukan laajennettaisiin tätä keskustelua koskemaan koko kesua. Ammattikorkeakoulusta puhuimme edellisen kerran viime viikolla, ja siitä varmaan puhutaan vielä ensi viikolla ja jatkossakin. Mutta tässä kesussa on sisäänkirjoitettu niin monta muutakin asiaa, että olisi hyvä, jos keskustapuoluekin pystyisi vähän laajentamaan näkemyksiään.

Se, että ihmisiä pelotellaan joka mutkassa kaikilla mahdollisilla asioilla, mitkä eivät suinkaan liity edes tähän kesuun eivätkä liity edes siihen hallitusohjelmaan, mitä te jatkuvasti moititte liittyen opetukseen ja sivistykseen, eivätkä liity edes talousarvioonkaan, on mielestäni epä-älyllistä tässä yhteydessä. Me voisimme kaikki nyt keskittyä puhumaan tästä kesusta tänä päivänä.

Ilkka Kantola /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Oli mukava kuulla, miten edustaja Nylander totesi, että toki lukion ja ammatillisten oppilaitosten välillä voi olla yhteistyötä, ja itse olen samaa mieltä, että tätä yhteistyötä voidaan lisätä.

On hyvin tärkeä kirjaus, jota ei ole täällä vielä todettu, ainakaan tässä kesussa, joka minun käsissäni on. Ylioppilastutkintoa ja lukiokoulutusta sekä ammatillisia tutkintoja kehitetään erillisinä tutkintoina. Tämä on hyvin harkittu ja vastaa hyvin tarkasti sitä, mihin hallitusneuvotteluissa päädyimme. Näin se on, nämä säilyvät erillisinä tutkintoina. Mutta sitten opiskelijan, nuoren ihmisen kannalta on tärkeätä, että voi vähän täydentää omaa osaamistaan esimerkiksi kielten osalta, vähän lukiosta voi ottaa jotakin sen ammatillisen tutkinnon lisäksi ja päinvastoin, jotta meillä mahdollisimman vähän tapahtuisi niitä pettymyksiä, jotka johtavat opiskelun keskeyttämiseen.

Tätä minun mielestäni pitää ventiloida ja katsoa, että tätä liikkumatilaa tulee enemmän. Tästä ehkä opetusministeri puhui, kun hän puhui analyyttisestä suhtautumisesta tähän problematiikkaan.

Raija Vahasalo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä yhteistyö on todellakin toisella asteella mahdollista, ja se on toivottavaakin. Siitä ei olekaan kysymys, vaan nyt me vaan pelkäämme täällä sitä, kuinka pitkälle sen yhteistyön ajatellaan menevän. Jos se menee tarpeeksi pitkälle, niin se tarkoittaa sitä, että silloin eivät enää pysykään erillään lukiolinja ja ammatillinen linja. Toki voidaan tehdä kaksi eri tutkintoa ja lukiokoulutus siihen päälle ja muuta, mutta täytyisi katsoa, mitä sieltä voidaan ottaa. Yleensä siinä hyötyy se ammatillisen oppilaitoksen ihminen. Vain muutama prosentti tekee kaksi eri tutkintoa tällä hetkellä. Se on muistaakseni nelisen prosenttia, kun se on niin äärettömän raskas homma ja kestää sitten ainakin neljä vuotta.

Se on tärkeätä, että rahoitukset säilyvät myöskin erillään. Minä haluan kuulla ministeriltä, että lukiorahat ja ammatillisen oppilaitoksen rahat, jotka nytkin ovat erillään ja joilla on eri lainsäädännöt, pysyvät jatkossakin erillään ja kuinka pitkälle tässä yhteistyössä halutaan mennä. Kyllähän esimerkiksi Ruotsissa on ollut hyviä esimerkkejä, tai siis huonoja esimerkkejä, siitä, kun yhteistoiminta on mennyt riittävän pitkälle, että on tullut huonoa oppimistulosta, ja siellä ollaankin nyt tulossa toiseen suuntaan.

Tasa-arvon kannalta ajatellen tasa-arvo ei tarkoita sitä, että kaikki oppivat kaiken ja kaikille samaa, vaan tasa-arvo lähtee siitä, että yksilöllisyydet huomioidaan ja tunnustetaan ja jokaista opiskelijaa siihen omaan vahvuuteensa ja sen kehittämiseen halutaan kannustaa. Haluaisinkin kuulla vielä vähän tarkemmin, mitä tässä ajatellaan, koska se pelko on suuri täällä eduskunnassa siitä, että duaalimalli romuttuu, koska siellä on myöskin kirjauksia, jotka saattavat vähän vesittää tätä, mitä edustaja Kantola hyvin tässä juuri sanoi.

Opetusministeri Jukka Gustafsson

Puhemies! Älkää nyt levittäkö sitä pelkoa, koska siihen ei ole mitään tarvetta ja syytä, aivan niin kuin edustaja Kantola tuolta siteerasi kesua. Näin se on.

Hallitus haluaa kehittää lukiota itsenäisenä koulutusmuotona, tehdä siitä mahdollisimman hyvän yleissivistävän koulutuksen, (Raija Vahasalo: Hyvä!) joka tarjoaa erinomaisen lähtökohdan pyrkiä yliopistoihin, ammattikorkeakouluihin, minne kukin nuori sitten haluaa. Samoin hallitus haluaa kehittää meidän ammatillista koulutustamme, sen tutkintoja mahdollisimman hyvin työelämässä ja nuoren tulevaisuudessa tarvittavaksi. Mutta meillä on entistä enemmän työelämässä nyt ja tulevaisuudessa työtehtäviä. Viittaan vaan esimerkiksi meidän erinomaisesti menestyvään teollisuuteemme, joka yleensä myy tuotteitaan laajoina huoltokonsepteina. Esimerkiksi Kone Oyj otetaan esimerkkinä. Satoja ammattityöntekijöitä käy ulkomailla työtehtävissä. Heille olisi aivan erinomaista, jos he voisivat sen tutkinnon ohessa esimerkiksi suorittaa kieliä: englantia, ranskaa, venäjää. Tästä mahdollisuuden lisäämisestä on kysymys. Se palvelee nuoren etua, se palvelee työelämän etua, se palvelee kansakunnan etua.

Arvoisa puhemies! Täällä edustaja Alanko-Kahiluoto mielestäni tärkeään asiaan puuttui, kun hän nosti esille tämän eriarvoisuuden, mikä nyt isoissa kaupungeissa jo helposti näkyy, että osin asuntopolitiikan seurauksina maahanmuuttajat asuvat tietyillä alueilla ja helposti tapahtuu tämmöistä köyhyyden ja pienituloisuudenkin kasautumista. Sen takia hallitusohjelmassa ja kesussa on selvästi todettu, että me haluamme vaikuttaa siten, että kun valtionosuusuudistusta tehdään, niin esimerkiksi peruskoulutuksen valtionosuusjärjestelmää kehitetään niin, että se ottaa huomioon alueen työttömyyden, vanhempien koulutustason, maahanmuuttajien aseman. Se on minusta fiksua ja tähtää tulevaisuuden peruskoulun tasa-arvopolitiikan vahvistamiseen.

Sitten edustaja Tiilikainen halusi nostaa tärkeän asian esille, että ei ole niinkään nyt tärkeää keskustella aloituspaikoista. Tämä oli minusta tärkeä asia, koska minäkin toivoin tältä keskustelulta sitä, ettei tämä nyt ole niin kuin keskustan vaalitupailtakeskustelua ammattikorkeakoulujen aloituspaikoista. Sen sijaan tämä edustaja Tiilikaisen huoli siitä, että nuoret eivät valmistu, on oikea ja tärkeä. Siinäkin kesussa on merkittäviä asioita sisäänkirjoitettuna. Erityisesti kiinnitetään huomiota tähän läpäisyyn, tutkinnon suorittamiseen tavoiteaikataulussa, ja sitä tullaan tukemaan ja kannustamaan myöskin uudessa rahoitusjärjestelmässä. On myöskin kirjoitettu kesuun vahvasti opinto-ohjauksen vahvistaminen kaikilla koulutuksen tasoilla. Nämä kaikki tähtäävät siihen, että nuoret valmistuvat ajoissa.

Sitten siellä on myöskin kesussa tärkeä asia, jonka haluan nostaa esille, koska se on minulle tärkeä. Se on työvaltaisten oppimisympäristöjen kehittäminen.

Meillä on paljon erityisesti ammatillisessa koulutuksessa nuoria poikia, myöskin tänä päivänä entistä enemmän tyttöjä, jotka eivät välttämättä siellä luokkatilassa ole parhaimmillaan, mutta kun he pääsevät tämmöiseen työpajatyyppiseen työn tekemiseen, jossa kuitenkin edetään opetussuunnitelman mukaisesti, niin opiskelu sujuu ja Suomi saa hyviä ammattityöntekijöitä. Tämä asia on kirjoitettu sinne koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelman sisälle, ja se on myöskin merkittävästi vähentämässä keskeyttämisiä ja myöskin nopeuttamassa valmistumista.

Sitten... Nyt minä en saa käsialasta selvää, pitäisi mennä uudelleen kouluun. (Naurua) Edustaja Palm sanoi jotakin tärkeää, jota minun piti kommentoida, mutta sen ehkä sitten seuraavassa keskustelussa saan selville.

Kimmo Tiilikainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri ei myöskään saanut ihan selvää ehkä puutteellisesta ilmaisustani, kun ehkä vähän tarkoitushakuisesti sotkitte nyt ammattikorkeakoulut ja ammatillisen opetuksen. Ammattikorkeakouluista nuoret valmistuvat, läpäisy on hyvä, ja te leikkaatte rajusti alueilta ja maakunnista niitä aloituspaikkoja. Sen sijaan ammatillisessa opetuksessa kehittämisen painopisteen pitäisi olla se, että sieltäkin nuoret valmistuisivat, ja tätä peräsin. Teiltä tuli jopa muutama hyvä vastaus, kiitos niistä.

Edelleen palaan tähän, että on vähän vaikea kehittää sitä koulutusta — kun täällä arvostellaan keskustan puheenvuoroja — jos ei ole niitä kouluja eikä ole opettajiakaan, niin miten niitä kehität sitten? On erittäin tärkeä, että samaan aikaan puhutaan opetuksen voimavaroista, määrärahoista kaikilla koulutusasteilla, opettajien työpaikoista ja alueellisesta jakaantumisesta.

Pauliina Viitamies /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Keskusta näköjään nyt jatkaa tällä linjalla: te pelottelette, liioittelette, vääristelette näitä asioita. Ei ole kysymys mistään lakkautuksista. Supistuksia tehdään. Tehdään sen takia, että opetus olisi jatkossa entistä laadukkaampaa pienemmille ikäluokille. Tästä on kysymys. Pysykää nyt totuudessa.

Mirja Vehkaperä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kun tuntuu siltä, että näistä aloituspaikoista ei tässä salissa nyt saa keskustella, niin hyökkään tähän aiheeseen toiselta kantilta: ammattikorkeakoulutuksen saavutettavuudesta. Kun ammattikorkeakouluverkosto luotiin noin 15 vuotta sitten, perusajatus oli se, että näitä korkeakouluja laitetaan sellaisille paikkakunnille, missä ei ole yliopistoa.

Pidättekö te nyt kiinni tulevissa suunnitelmissa siitä, että tätä ammattikorkeakoulutusta nimenomaan tämän saavutettavuuden kautta tuotettaisiin ja saataisiin maakuntien alueilla, joissa ei itsessänsä, kaupungissansa, ole yliopistoa, jolloin ammattikorkeakoulut olisivat todellakin alueellisia?

Päivi Lipponen /sd(vastauspuheenvuoro):

Joo, tässä olen kuule odottanut aika kauan tätä puheenvuoroa.

Arvoisa puhemies! Minä haluan kyllä osallistua tähän keskusteluun myös, että on erittäin tärkeä, että me saadaan Uudellemaalle ja Helsinkiin näitä aloituspaikkoja lisää. Verrattuna muuhun maahan meillä on niin suuret nämä prosentit koskien nuoria, jotka eivät pääse jatko-opintoihin. Sen takia on hyvin tärkeä, että mietitään, missä ne nuoret asuvat, ja ne koulutuspaikat myös kohdennetaan niille alueille.

Toivoisin, että me tässä koulutuksen suunnittelussa myös mietittäisiin sitä tulevaisuutta, millä tavalla tämä maailma tulee muuttumaan ja vastaako 15 vuoden kuluttua nämä koulun tänä päivän antamat eväät sitten niihin haasteisiin. Tämä olisi minun mielestä hyvin merkittävää: ottaa vähän uudenlainen näkökulma kokonaan tähän koulun kehittämiseen.

Toisekseen haluaisin myös nostaa esille opettajakoulutuksen tärkeyden. Jos me katsomme naapurimaahan Ruotsiin, niin siellä on tapahtunut erittäin ikävä kehitys: hyvin harva nuori enää haluaa opettajaksi. Ja senpä takia, jos me haluamme hyvää koulua tarjota lapsille, meidän täytyy tarjota hyvää opettajakoulutusta, koska opettajat tekevät sen koulun hengen ja vievät nämä meidän poliittiset päätöksemme ja toiveemme sitten ihan konkretiaksi siellä luokkahuoneen tasolla.

Harri Jaskari /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Arvoisa ministeri pyysi uusia näkökulmia, analyyttisyyttä. Yksi näkökulma, mikä tässä ei vielä ole tullut esiin, on ollut kysymys, minkälaisia nuoria me kasvatamme. Yksi tärkeä tulevaisuuden yhteiskunnan näkökulma on yrittäjyyskasvatus ja sen läpivieminen koko koulujärjestelmässä, ilman että se on erillinen ohjelma, vaan se on joka linjalla, koska se on Suomen tulevaisuuden kannalta tärkeä. Mikä ministerin käsitys tällä hetkellä on siitä, mitä tässä muutamassa vuodessa voisimme tehdä, että tämä yrittäjyyskasvatus tulisi mukaan?

Toinen näkökulma myöskin, mikä täällä ei ole tullut esiin, on huippukoulutus ja -tutkimus. Kun katsoo maailman huippuyliopistoja, esimerkiksi teknillisen yliopiston puolella vaikka sveitsiläistä huippuyliopistoa ETH:ta: sen budjettivarat ovat noin kolme kertaa enempi kuin on suomalaisten teknillisten yliopistojen, ja Ruotsissakin on jo kaksinkertainen määrä. Se on myöskin sellainen, joka pitemmällä aikavälillä muuttaa koko tilannetta yhteiskunnissa.

Kimmo Kivelä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Lapsen ja nuoren kasvun ja kehityksen kannalta on tärkeää, että lapsesta ja nuoresta välittää koko kylä. Ja vielä enemmän: On tärkeää, että koulujen ja kotien yhteistyötä syvennetään. On tärkeää, että viranomaiset tekevät poikkihallinnollisesti yhteistyötä lasten ja nuorten parhaaksi, niin että arvokasvatus syvenee, jotta kasvetaan ihmisenä, kehitytään ihmisenä. Me elämme eräänlaisessa Pisa-harhassa. Sinänsä ovat hienoja meidän Pisa-menestyksemme, mutta me elämme myös Pisa-harhassa.

Kiistatta on totta, se on julkisuudesta luettu, että pahimmillaan ammattikorkeakoulujen supistukset johtavat jopa tuhannen opettajan työpaikan menetykseen. Eikö olisi tärkeää, että opettajista tehtäisiin opinto-ohjaajia mahdollisimman paljon, jotta oppilaat saavat vierihoitoa ammattikorkeakouluissa ja valmistuvat ajallaan?

Ritva Elomaa /ps:

Arvoisa puhemies! Hallitusohjelman mukaan kaikessa koulutuksessa, tieteessä, kulttuurissa, liikunnassa ja nuorisotyössä on toteutettava yhdenvertaisuusperiaatetta. Tämän lisäksi korostetaan, että palveluiden on oltava tasa-arvoisesti ja tasalaatuisesti kaikkien saatavilla. Ymmärrän tämän lausuman käsittävän myös — ja etenkin — koulutuspalvelut. Koulutuspalveluihin kytkeytyvät vahvasti liikuntapalvelut erilaisten kenttien ja liikuntasalien muodossa. Koulujen rooli lasten ja nuorten kulttuurikasvatuksen sekä nuorisotyön osalta on keskeinen. Myös tieteen olisi tultava entistä lähemmäksi tavallista ihmistä, ja eriasteen oppilaitoksilla onkin merkittävä asema tiedekoulutuksessa. Tämän lisäksi koulut edistävät ihmisten yhteisöllisyyttä paikallisella tasolla sekä samalla mahdollistavat yleisten sosiaalisten taitojen omaksumisen, mikä on erittäin tärkeä nuorten tulevaisuuden kannalta. Koko koulutusjärjestelmämme tärkeyttä aina peruskoulusta lähtien ammatti- ja korkea-asteelle saakka tuskin kukaan voi vähätellä.

Sivistysvaliokunnan jäsenenä ja perussuomalaisten kansanedustajana kannan erityistä huolta etenkin harvaan asuttujen ja jopa kasvavien kuntien koulujen lakkauttamisesta. Toisinaan koulujen lakkauttamisten perusteet ovat täyttä ilmaa, ja toivonkin jatkossa perusteellisempaa harkintaa, ennen kuin tehdään lukuisten ihmisten elämää ja tulevaisuutta koskevia merkittäviä päätöksiä. Koulujen lakkauttaminen tuskin edistää hallituksen tavoitetta nostaa suomalaiset maailman osaavimmaksi kansakunnaksi vuoteen 2020 mennessä.

Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmassa vuosille 2011—2016 otetaan kantaa koulutukselliseen tasa-arvoon, koulutuksen periytyvyyden vähentämiseen ja sukupuolten välisten koulutuserojen kaventamiseen. Odottaisin kehittämissuunnitelmalta enemmän huomiota koulutustarjonnan jakautumiseen maantieteellisesti. On täysin ymmärrettävää, ettei jokainen kylä tarvitse omaa yliopistoa, mutta ammattikorkeakoulujen ja yliopistokeskusten lakkauttaminen merkittävistä maakuntakeskuksista olisi hälyttävä asia.

Ja nyt kun vielä jäi varmaan puoli minuuttia aikaa, niin nyt esitän kysymyksen.

Tuliko yli jo?

Otetaan sitten uusiksi.

Reijo Tossavainen /ps:

Arvoisa puhemies! Maassamme annetaan monipuolisesti koulutusta, jopa liian kanssa, ainakin nykyisen hallituksen mielestä. Ehkä tällaiselle näkemykselle on joissakin tapauksissa jopa perusteita, mutta joskus tilanne on myös toisinpäin.

Yrittäjyys ja hyvin toimivat yritykset ovat tämän maan hyvinvoinnin perusta. Silti on hämmästyttävää, kuinka vähän opetusjärjestelmämme ottaa huomioon yrittäjien ja pk-yritysten johtohenkilöiden koulutuksen. Oman yli 20 vuoden yrittäjäkokemukseni perusteella voin vakuuttaa, että yrittäjänä toimimiseen liittyy paljon sellaista tietotaitoa, jota joutuu nyt oppimaan käytännössä kantapään kautta. Sellainen oppiminen on niin yrittäjän, yrityksen kuin sen työntekijöiden ja koko yhteiskunnan kannalta vähemmän hyödyllistä.

Siksi ehdotan, että tähän maahan perustettaisiin ammattikorkeakouluihin opintolinjoja, jotka painottuisivat alan yleisopintojen lisäksi yrittäjän erityistaitoihin. Tässä maassa voisi olla esimerkiksi yrittäjä-tradenomeja kaupallisten yritysten tarpeisiin tai esimerkiksi yrittäjä-insinöörejä tekniikan puolella toimivien yritysten tarpeisiin. Tiedustelen ministerin kantaa tähän aloitteeseen.

Leena Harkimo /kok:

Arvoisa puhemies! Nuorten ikäluokkien heikkenevä kunto ja lisääntyneet terveysongelmat ovat merkki siitä, että elämäntavat ovat viime vuosina muuttuneet fyysisen toimintakyvyn kannalta epäsuotuisaan suuntaan. Näyttö tästä negatiivisesta kehityksestä on ikävä tosiasia. Sitä tukevat monet tutkimukset.

Erinomaista on, että nyt käsiteltävässä koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmassa on sovittu liikunnan vahvistamisesta perusopetuksessa. Uskon, että tämä hallitus saa tämän linjauksen myös toteutettua käytännössä. Linjaus on oikeansuuntainen. Se on kuitenkin riittämätön. Myös toisen asteen koulutuksessa liikunnan asemaan on mielestäni kiinnitettävä huomiota. Esimerkiksi lukiossa kurssimuotoisuuden aiheuttamana haasteena on jatkuvan ja säännöllisen liikunnan turvaaminen.

Pelkästään liikuntatunneilla tapahtuvaa liikkumista lisäämällä ei pystytä korjaamaan tätä negatiivista kehitystä, joka alkaa näkyä valitettavasti jo usein viimeistään yläkouluikäisillä. Me tarvitsemme koko koulun liikunnallistamista, joka kattaa paitsi liikuntatunnit myös koulumatkat, välituntiliikunnan, liikuntaa yleisesti tukevan kouluympäristön sekä erilaisen kerhotoiminnan. Tässä tärkeinä keinoina on Liikkuva koulu -hanke ja siitä saatavat hyvät käytännöt ja niiden valtavirtaistaminen sekä koulujen kerhotoiminnan vakinaistaminen. Tässä muutamia asioita, jotka mielestäni pitää toteuttaa.

Arvoisa puhemies! Vielä varmuuden vakuudeksi: liikkumattomuuden vaikutusta ja merkitystä paitsi yksilölle itselleen niin myös suomalaiselle yhteiskunnalle, muun muassa taloudelle ja työelämälle, mielestäni ei edelleenkään oteta eri hallinnonaloilla riittävän vakavasti huomioon.

Tytti Tuppurainen /sd:

Arvoisa puhemies! Tavoite nostaa suomalaiset maailman osaavimmaksi kansaksi vuoteen 2020 mennessä on toki hyvin haastava, mutta onneksi meidän ei aivan kylmää rauta tarvitse takoa, vaan taustalla on hyvin pitkä traditio onnistunutta koulutuspolitiikkaa, mistä nämä Pisa-tulokset muun muassa ovat hyvä esimerkki.

Edellinen hallitus uudisti yliopistolaitoksen. Se on Euroopassa radikaalein autonomiassaan. Tämä hallitus uudistaa tutkijakoulutuksen: tavoitteena on tuoda entistä laajempi osa motivoituneita jatko-opiskelijoita tutkijakouluihin järjestelmällisen tutkijakoulutuksen piiriin. Tämä turvaa suomalaisen tutkimuksen huippulaatua.

Arvoisa puhemies! Se, mistä olen hieman huolissani tässä keskustelussa, on se, että pääsee syntymään mielikuva, että tämä hallitus ei ole kiinnostunut ammattikorkeakoululaitoksen kehittämisestä. Se on väärä mielikuva. Näiden ammattikorkeakoulujen aloituspaikkaleikkausten varjoon jää se, että tämä hallitus kehittää ammattikorkeakouluja — ei kurjista, vaan kehittää. Me uudistamme ammattikorkeakoulujen rahoituksen. Se siirtyy valtion rahoituksen piiriin vuoden 2014 alussa. Me myös teemme ammattikorkeakouluista itsenäisiä oikeushenkilöitä, mikä antaa ammattikorkeakoululle merkittävästi autonomiaa itse tehostaa omaa toimintaansa. Jatkossa ammattikorkeakoulujen omilla strategioilla tulee olemaan nykyistä huomattavampi merkitys siinä, miten ne saavat rahoitusta opetus- ja kulttuuriministeriöltä. Myös ammattikorkeakoulujen tutkimus- ja kehitystoimintaan tullaan osoittamaan jatkossa opetus- ja kulttuuriministeriöltä resursseja. Nämä ovat merkittäviä tekoja ammattikorkeakoululaitoksen kehittämiseksi.

Arvoisa puhemies! Perusopetuksen puolella haluan kiinnittää huomiota siihen, että suuntaus ryhmäkokojen pienentämiseen on oikea. Se turvaa laatua niin pienille oppilaille kuin opettajille. Lisäksi olen hyvilläni siitä, että aamu- ja iltapäivätoiminnan resursseja lisätään. Se tuo laatua ja turvallisuutta pienille lapsille ja näiden vanhemmille.

Haluan myös kiinnittää huomiota siihen, että kun perusopetuksen tuntijakouudistusta tehdään, niin siinä kiinnitetään huomiota siihen, että opetussuunnitelmat kouluissa ovat tasarytmisiä. Nyt esimerkiksi kielten opiskeluissa kouluilla on eri rytmi siinä, miten esimerkiksi A2-kielen aloitus aloitetaan.

Anne-Mari Virolainen /kok:

Arvoisa puhemies! Edustaja Vahasalo jo avauspuheenvuorossaan peräänkuulutti sitä, että me haluamme olla kansakunnan rakentajia, ja luonnollisesti tämä tapahtuu sillä, että me koulutamme työelämän tarpeisiin.

Viime hallitus teki erittäin hyvää työtä perusopetuksen ja yliopisto-opetuksen laadun parantamisen suhteen, ja nyt todellakin on lukion vuoro, niin kuin edustaja Nylander täällä jo omassa puheenvuorossaan aiemmin ilmoitti.

Monet ovat esittäneet huolensa ammattikorkeakoulujen rakenneuudistuksesta, ja haluaisinkin tiedustella ministeriltä: miten ja millä aikataululla te kuuntelette ammattikorkeakouluja ja niiden huolia?

Tässä kesussa on erittäin hyvin nostettu esiin työelämäyhteydet ja oppilaanohjaus. Me kaikki varmasti tiedämme, miten harmillisia ovat sellaiset tapaukset, kun nuori on päätynyt tekemään koulutusvalintansa väärän mielikuvan tai katteettoman lupauksen varassa. Meidän on todellakin tärkeää antaa realistinen kuva työelämästä ja niistä työelämässä tarvittavista tiedoista ja taidoista. Esimerkiksi se, kun luin kesusta, että vain neljällä prosentilla lukioista on jonkinlaista työelämäyhteistyötä, tämä on mielestäni todella hälyttävää.

Ministeri, nostitte erittäin hyvin esiin sen, että meidän ammattimiehemme tarvitsevat kielitaitoa, kun he käyvät maailmalla myymässä suomalaisten yritysten tuotteita tai palveluita, ja kansallinen kielistrategian tekeminen on erittäin hyvä asia.

Teidän syntymäkotikaupungissanne Turussa esimerkiksi ei ole vuosiin saatu kiinan opiskelijoiden aloitusryhmää kahdeksannella luokalla, kun 15:tä opiskelijaa ei ole löytynyt. Toivon, että pistätte vauhtia sille, että saamme tietotekniikkaa paremmin valjastetuksi myös kieliopinnoissa.

Lisäksi haluaisin muistuttaa, että kun opintotuki sidottiin indeksiin, niin myös opintotukijärjestelmä varmasti vaatisi uudistamista, jotta saisimme opintoajat nopeammiksi, eikä pieni kannuste nopeampaan valmistumiseenkaan olisi pahitteeksi.

Sauli Ahvenjärvi /kd:

Arvoisa puhemies! Suomi on saari. Yli 80 prosenttia tavaran viennistä ja tuonnista kulkee laivoilla. Merenkulku on erityisala, jonka tarpeet olisi koulutusta kehitettäessä otettava uuteen tarkasteluun.

Aiempina vuosina toteutetut uudistukset ovat murentaneet merenkulkualan koulutuksen järkevän ja tehokkaan järjestämisen mahdollisuudet. 20 vuotta sitten tässä maassa merenkulun koulutuksesta huolehti neljä Ammattikasvatushallituksen alaista merenkulkuoppilaitosta. Sitten 1990-luvun laman myötä koulutus heitettiin kuntien vastuulle ja 1990-luvun puolivälissä koulutus jaettiin ammattikorkeakouluihin ja toisen asteen koulutukseen, ja lopputuloksena on sellainen järjestelmä, jossa ei enää voida puhua koulutuksen laadun ja tehokkuuden kannalta järkevästä toiminnasta. Asiasta on tehty tuore selvitys ja siinä esitetään tämän erityisalan koulutuksen uudelleenjärjestämiseen hyviä malleja.

Kuriositeettina mainittakoon, että ammattikorkeakoulujärjestelmässä lehtorilta vaaditaan ylempi korkeakoulututkinto ja yliopettajalta peräti lisensiaatin tai tohtorin tutkinto. Tunnen tapauksia, joissa merenkulun ammattikorkeakoulun lehtoreita on roikutettu määräaikaisissa työsuhteissa jopa toistakymmentä vuotta vain siksi, että heiltä puuttuu sellainen tutkinto ja oppiarvo, jota Suomessa ei pysty suorittamaan. Nyt on korkea aika tämän Suomen ulkomaankaupan kannalta kriittisen alan koulutuksen uudelleenarviointiin ja järkiperäistämiseen.

Anu Vehviläinen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin ruusuja hieman ministerille siitä, että minusta te olette kirjoittanut kyllä tähän kesuun aivan oikein tämän toisen asteen välisen yhteistyön, ja nyt herää vaan epäilys. Kun täällä on monessa puheenvuorossa epäilty, että tämä johtaisi johonkin suurempaan, niin minä en kyllä sitä ymmärrä. Minä luen ainakin sitä niin, että kysymyksessä on oppilashuoltoon, tiloihin, opettajaresursseihin jnp. liittyvä yhteistyö. Minusta se on hyvä asia. Puolustan. Pitäkää ehdottomasti tämä siellä kiinni.

Mutta sitten asia, joka minusta tästä kesusta puuttuu aivan täysin. Minä luulin, että se on täällä otsikossa Turvallinen koulupäivä, mutta se tarkoittikin vain ilta- ja aamupäivätoimintaa. Minusta täältä puuttuu terveellinen oppimisympäristö. Te tiedätte heti, mitä tarkoitan. Eli tarkoitan sitä, että kosteus- ja homeongelmat ovat vieneet tuhansilta ja tuhansilta oppilailta ja koululaisilta, opiskelijoilta hyvät terveelliset tilat, ja minä pidän erittäin huonona sitä, että tässä kesussa tämä asia sivuutetaan täysin. Herää tietysti kysymys, johtuuko se siitä, että teillä ei ole kuin 5 miljoonaa euroa näihin perustamishankkeisiin tälle seuraavalle vuodelle ja sillä ei kovin paljon kyllä tehdä sitten niitä kosteus- ja homekorjausremontteja. Mutta tämä kysymys on minusta äärimmäisen vakava.

Täällä kannetaan oikealla tavalla huolta tästä syrjäytymisestä, köyhyyden ehkäisemisestä ja niistä hyvistä tavoitteista, mitä koulutuksella saadaan aikaiseksi. Mutta se, että oppilailla ja koululaisilla, opiskelijoilla on hyvä oppimisympäristö, on äärimmäisen tärkeää.

Sitten vielä tähän aloituspaikkakeskusteluun. Kyllä minun täytyy sanoa, ministeri Gustafsson, teille, että kyllä teidän vaan täytyy kestää kuunnella sitä kritiikkiäkin. Eli jos 2 200 paikkaa leikataan pelkästään sieltä ammattikorkeakoulujen puolelta, niin kyllähän se on iso asia, ja tämä on nimenomaan kehittämissuunnitelma, jossa päätetään määrällisistä ja laadullisista tavoitteista, ja sen takia tämä on tärkeää, että näistä aloituspaikoistakin puhutaan.

Elsi Katainen /kesk:

Arvoisa puhemies! Täällä ministeri aiemmin sanoi, että huolimatta näistä leikkauksista tai jopa niiden ansiosta nuoret tulevat saamaan nykyistä paremmin opiskelupaikkoja. Nyt tietysti tähän kiellettyyn puheenaiheeseen, alueellisuuteenkin, viittaan. Kysynkin ministeriltä: Onko tehty alueellisten vaikutusten arviointia näitten leikkausten myötä, tai kun sitä ilmeisesti ei ole tehty, missä vaiheessa aiotaan tehdä?

Muitakin kysymyksiä ministerille: Onko ministeri ottanut huomioon sen, että mitä suurempi aloituspaikkojen vähennys on nuorten puolelta, niin sitä enemmän tarvittaisiin opiskelupaikkoja aikuisille, ja onko sitä millään tavalla budjetoitu?

Sitten kielikysymys myöskin: Voisiko Itä-Suomessa ministerin mielestä jotenkin venäjän kielen opiskelua joustavoittaa, kun varsinkin pienemmissä kunnissa on vaikeaa saada niitä vaaditun kokoisia ryhmäkokoja täyteen. Se kuitenkin antaisi tulevaisuudennäkymiä myöskin itäsuomalaisille nuorille nykyistä enemmän mitenkään ruotsin kieltä uhraamatta.

Opetusministeri Jukka Gustafsson

Arvoisa puhemies! Edustaja Katainen kysyi lopussa tärkeästä Itä-Suomi-ongelmasta suhteessa venäjän kieleen. Olen saanut antaa siitä monta lausuntoa medialle, ja olen todennut sen, että haluamme etsiä luovia ratkaisuja siihen, miten tämä asia voitaisiin käytännössä toteuttaa.

Sitten myöskin vielä tärkeä kysymys tähän, onko tehty alueellista arviota esimerkiksi ammattikorkeakoulujen aloituspaikkojen alueellisista vaikutuksista. Kyllä on, ja olen niitä täällä ainakin kahteen otteeseen eduskunnassa esitellytkin. Vielä nyt taustaksi se, että korkea-asteella, siis ammattikorkeakouluja ja tiedekorkeakouluja koskien, 19—21-vuotiaitten ikäluokka Lapissa vähenee 15 prosentilla, Pohjois-Karjalassa 14 prosenttia, kun se esimerkiksi Kanta-Hämeessä pysyy nykyisellään. Mitä tulee toisen asteen ikäluokkakehitykseen 16—18-vuotiaitten kohdalla, niin Lapissa ikäluokkakehitys on miinus 21 prosenttia, Kainuussa 22 prosenttia, Uudellamaalla 1 prosentti. Ja jos tästä otan kolme neljä tunnuslukua: Kun valtakunnallinen keskiarvo on tällä hetkellä, että aloituspaikka on 66,9 prosentilla, niin se nousee vain 67,4:ään, mutta Lapissa nämä prosenttiluvut kasvavat 70,3:sta 73,6:een, eli lappilaisella nuorella se tilanne paranee. Sama suhde paranee Pohjois-Karjalassa jopa 11,6 prosenttia, Keski-Pohjanmaalla 3,5 prosenttia, Etelä-Savossa 4,1 prosenttia. Eli koulutuksen saatavuus jokaisella nuorella paranee, ja tätä älyllistä ja moraalista rehellisyyttä minä toivon jatkokeskusteluissa.

Minusta oli hieno ja tärkeä asia kuunnella edustaja Elomaalta ja edustaja Harkimolta huolenne tästä liikunnasta ja liikkuvuuden vahvistamisen merkityksestä. Sen takia hallitusohjelmassa on yhtenä painotuksena, kun tuntijakouudistusta tehdään, liikunnan vahvistaminen. Mutta oma, vahva näkemykseni on se, että meidän kouluissamme pitäisi jokaisen koulun toiminta-ajatukseen, perusarvoon kirjata liikunnan vahvistaminen osaksi koulun toimintakulttuuria, siis että siihen kiinnitettäisiin vahvasti enemmän huomiota. Asia ei korjaannu yhdellä liikuntalisätunnilla, vaan siellä koulun välitunneilla, koulun pihalla, luokkien välisissä kilpailuissa, tilanteissa olisi paljon enemmän tehtävissä, jos se kouluissa otetaan tosissaan. Ja tätä puolta haluan nyt vahvistaa myöskin uudessa opetussuunnitelmassa ja osin myöskin tuntijakouudistuksessa, mutta en puutu siihen enempää. Se on sitten sen työryhmän asia tätä miettiä.

Sitten, edustaja Elomaa, moititte siitä, että kouluja lakkautetaan. Se oli vähän epätarkka ilmaisu, kunnathan sitten käytännössä lakkauttavat ne. Kahdeksan vuoden aikana maasta on vähennetty, poistettu noin 800 kylä- tai peruskoulua, neljän vuoden aikana 11 lukiota. Meillä on tällä hetkellä Suomessa 395 lukiota, ja minä pidän tärkeänä niitten alueellista tehtävää ja saatavuutta. Minusta on tärkeätä, että tämä verkko voisi olla jatkossakin verrattain tiheä. Se olisi nuorten ikäluokkien etu. Mutta varmaan osana lukiorahoituslain uudistusta — se liittyy myöskin ikäluokkakehitykseen — lukioita tulee vähentymään.

Ja sitten edustaja Jaskari ja edustaja Tossavainen myöskin minusta oikealla tavalla ottivat esille tämän yrittäjyyskasvatuksen. Minä haluan olla sillä tavalla reilu ja rehti, että puhun tästä nyt henkilökohtaisesti niin kuin aikaisemminkin, että minusta on tärkeää, että yrittäjyyskasvatusta vahvistetaan lukiossa ja ammatillisessa koulutuksessa, mutta en ole hirveän innostunut vahvistamaan tai lisäämään sitä peruskoulussa. Siellä ne opetuksen haasteet ja painopisteet ovat sittenkin jossain muualla kuin yrittäjyyskasvatuksessa — nyt minä puhun enemmän opetusministerinä henkilökohtaisesti — mutta myönnän sen, että yläasteella on asioita, joiden yhteydessä nuorille on jo tarkoituksenmukaista yrittäjyyskasvatuksesta puhua, keskustella jnp. Mutta enemmän se painopiste tänne keskiasteelle, ammattikorkeakouluihin jnp.

Ja sitten edustaja Vehkaperä myöskin kysyi tästä ammattikorkeakoulujen saavutettavuudesta. Hallitusohjelmassa ei ole mitään esitystä, ei myöskään kesussa, että pyrittäisiin tietoisesti vähentämään ammattikorkeakoulujen määrää, mutta tiedossa on, että varmaan ammattikorkeakoulut, jotkut ihan halukkaasti, ovat valmiita tekemään yhteistyötä, jopa yhdistymään, mitä kehitystä jo nyt on tapahtunut. Minä pidän tätä ihan hyvänä. Kehitys varmaan menee tähän suuntaan, mutta mitään ajatuksia noin väkivaltaisesti pyrkiä ammattikorkeakoulujen määrän vähentämiseen ei ole.

Inkeri Kerola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä pyytäisin, että ministeri vielä kerran sanoisi täällä salissa ääneen myös sen, että kun tätä aloituspaikkakeskustelua ja näitä suuntaviivoja on tarkasteltu suuralueittain, niin se ei anna sitä todellista kuvaa eri maakunnan osista. Meillä on sellaisia alueita, joissa nuorisoikäluokka on kasvava, ja tässä suunnitelmassa ei ole huomioitu tällaisia lukuja, vaan on lähdetty siitä lähtökohdasta, että tästä porukasta jo osa päältä siirtyy jonnekin muualle.

Minä viittaan ministerin kannanottoon tässä asiassa. Esimerkiksi Kuopion hammaslääketieteellisestä koulutuksesta käytiin poliittinen vääntö, että se saadaan palautettua takaisin sinne, mistä se on joskus lähtenyt, koska hammaslääkäreitä alkoi puuttua sieltä kyseiseltä alueelta. Kun tämä päätös tehtiin, saatiin tämä aukko paikattua. Minusta tässä on kysymys ihan samanlaisesta asiasta eikä pelkästään yhdestä ammattikorkeakoulupaikkajaosta, vaan koko koulutusketjusta, alhaalta ylöspäin, sisältäen myöskin opettajakunnan, josta varmasti tämä keskustelu tänä iltana jatkuu.

Timo V. Korhonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On aivan selvää, että työvoiman saatavuuden kiristyessä myös ammatillisen koulutuksen aluevaikuttavuus tulee korostumaan, eli kun tätä koulutusmitoitusta kaiken kaikkiaan nyt sitten lasketaan, niin minusta tässä on huomioitava myös alueella vapautuvat, syntyvät työpaikat ja myös se, mistä niihin kaiken kaikkiaan löydetään tekijät. Ainakin itse näkisin sillä tavalla, että nämä koulutusmitoitukset eivät saa perustua yksinomaan laskennalliseen malliin tulevien ikäluokkien koosta, vaan pitää huomioida myös nämä tulevat työvoimatarpeet, ja minusta tämä on syytä muistaa myös ammattikorkeakoulujen kehittämisessä.

Oleellista tietysti tässä kokonaisuudessa on myös se, että kun näitä mitoituksia tehdään ja aloituspaikkojen määrää määritellään, niin sen pitää tapahtua hyvässä yhteistyössä ministeriön, alueitten ja koulutuksen järjestäjien kanssa.

Anu Vehviläinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta on harmillista, että ministeri Gustafsson katsoo tätä kysymystä puhtaasti ikäluokkaan perustuvana kysymyksenä. Minä ajattelisin niin, että kyllä te tiedätte, että tässä pitää tarkastella myös muutakin kuin puhdasta ikäluokkaa: koulutuksen laatua, tuloksellisuutta, vetovoimaisuutta tai sitä, minkä verran siellä alueella on niille nuorille muuta järkevää tekemistä, työharjoitteluja, valmentavia paikkoja ynnä muuta. Tämä on minusta se huoli, mikä nyt on, että pitää katsoa laajemmalla sihdillä ja kohtuullisemmin. Sehän oli myös ammattikorkeakoulurehtoreitten viesti toissa päivänä teille, että kohtuullisuutta ja tähän aikatauluun semmoista, että he voivat sopeutua.

Mutta fakta ja totuus on kyllä se, että tämä ratkaisu näyttää keskittävältä, koska ne opiskelijapaikat leikataan nimenomaan pohjoisesta ja itäisestä ja keskisestä Suomesta, ja sille te ette voi yhtään mitään, että se siltä näyttää. Ja vaikka minkälaiset rätingit iskette sieltä pöytään, niin tämä nyt on totuus, joka on tullut tässä esille.

Ritva Elomaa /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuten on nyt selvitetty, aloituspaikat vähenevät ja radikaalisti. Se tarkoittaa myös sitä, että myös opettajia joutuu ilmeisesti työttömiksi. Kuinka varmistetaan, että opiskelija, joka juuri on lunastanut opiskelupaikkansa, saa hyvän ja laadukkaan opetuksen opiskelunsa loppuun asti?

Ja kiitos ministerille positiivisesta suhtautumisesta liikuntaan, kiitos siitä.

Tuula Peltonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Kyllä, arvoisa puhemies, juuri niistä. Koulutuksen ennakoinnista puhuvat kaikki juhlapuheissaan hyvin koreasti ja sanotaan, että on hyvin tärkeä asia, että siitä pidetään huolta. Mutta sitten kuitenkin, kun todellisesti suoritetaan arviointia ja ennakointia ja katsotaan tilannetta koulutuksen ja työllistymisen välillä, niin sitten se ei olekaan niin helppo asia eikä olekaan hyvä, että sitä tehdään. Eli kyllä tässä on kysymys — ihan niin kuin ministeri on täällä todennut — koulutuksen saatavuuden paranemisesta ja myös siitä, että meillä on opetuksen laatua ajatellen riittävän vahvat yksiköt, joissa voidaan sitten opetusta järjestää.

Jos me haluamme muutoksia parempaan suuntaan, niin silloin pitää myös kouluttaa opiskelijoita niille aloille, joilla todellisesti työvoimaa tarvitaan.

Eeva-Johanna Eloranta /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallitusohjelmassa on nostettu ansiokkaasti esille koulutukselliseen tasa-arvoon liittyvät kysymykset. Meidän tuleekin varmistaa, että koulutusta annetaan niillä aloilla ja myös niillä seuduilla, joilla sitä tarvitaan. Tähän liittyen muun muassa ammatillisen koulutuksen ja lukioiden järjestäjäverkkoa ja koulutuspaikkoja sopeutetaan alueellinen väestökehitys ja ikäluokkien pieneneminen huomioon ottaen, mistä täällä on moneen otteeseen keskusteltu ja mikä on hyvin perusteltua. Nykyään toisen asteen aloituspaikkoja on lähes puolitoistakertainen määrä nuorisoikäluokan suuruuteen nähden. Koulutuspaikkoja ei kuitenkaan ole tarpeeksi siellä, missä suurin osa nuorista asuu, elikkä etelän suurilla kaupunkiseuduilla. Siellä monet nuoret ovat vaarassa jäädä kokonaan ilman koulutuspaikkaa.

Kysyisinkin ministeriltä vielä kerran tarkennusta: Mitkä ovat ne periaatteet, joiden mukaan sopeutusta nyt tapahtuu? Onko siellä otettu riittävässä määrin huomioon tämä vallitseva toisen asteen koulutuspaikkojen sijoittumisen epäsuhta, joka on kohdistunut nimenomaan suurten kaupunkiseutujen nuoriin, muun muassa Turun seudulla, Tampereella, Oulussa ja etenkin Pääkaupunkiseudulla?

Pauliina Viitamies /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä aloituspaikkakeskustelussa kuitenkin tulisi muistaa kaikkien se, minkä takia tätä koulutusta annetaan millä tahansa asteella. Koulutusta annetaan sen takia, että ihmiset saisivat sen jälkeen valmistuttuaan töitä. Siinä on nyt tämä jutun juoni, että me emme voi kouluttaa ihmisiä liikaa mielin määrin mille tahansa aloille, vaan tätä priorisointia on tehtävä. Se priorisointi olisi tullut tehdä jo viime kaudella, kenties edelliselläkin kaudella, mutta siihen oli myös mahdollisuus näillä kouluilla itsellään. Jotkut ammattikorkeakoulut ovat tehneet oma-aloitteisesti näitä koulutusohjelmakarsintoja, kuten omani, Mikkelin ammattikorkeakoulu, joka toimii maakunnallisesti ja on fuusioitunut Kymenlaakson ammattikorkeakoulun kanssa. Ottakaa, kollegat, oppia siitä. Se on juuri niitä toimenpiteitä, mitä koulut voivat itse tehdä.

Kimmo Kivelä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kysymys on aina tällaisessa tilanteessa resurssien kohdentamisesta. Kysyin aikaisemmin — mitä arvostamani ministeri ei kommentoinut — mitä tehdä: Onko ministerillä ja ministeriöllä rohkeutta asteittain ajaa alas ammattikorkeakoulujen ylempi tutkinto, niin sanottu ammattikorkea-maisteritutkinto? Jos näin toimittaisiin, niin resursseja vapautuisi aloituspaikkoihin. Sanon vielä, että työelämä tuntee huonosti eikä arvosta näitä tutkintoja. Ne eivät ole myöskään verrattavissa tiedekorkeakoulujen maisteritutkintoihin.

Sauli Ahvenjärvi /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Koulutusjärjestelmän kehittämisessä ja aloituspaikkojen karsinnassa on tietysti motiivina koulutuksen laadun ja työvoiman kysynnän ja koulutuksen kohtaamisen sekä koulutuksen kustannustehokkuuden parantaminen, mutta on tajuttava myös, mikä merkitys koulutusyksiköillä on näiden koulutuspaikkakuntien elinvoimaisuuden ylläpitämisen kannalta. Näin on erityisesti pienten kaupunkien kohdalla. Olisi suuri virhe keskittää ammattikorkeakouluopetus esimerkiksi pelkästään maakuntakeskuksiin.

On mietittävä huolellisesti ammattikorkeakoulujen aloituspaikkojen leikkausten kohdistuminen. Pienelle kaupungille voi olla erittäin vakava isku, joka ajaa kaupungin hitaan mutta varman hiipumisen tielle, jos ammattikorkeakoulutusta antava yksikkö lopetetaan. Kun parhaat nuoret menetetään muualle, heitä on paljon vaikeampi saada muuttamaan takaisin. Tämä ei ole koulutusuudistuksen ainoa eikä keskeisin kriteeri, mutta sen unohtaminen tai kieltäminen olisi virhe.

Anne-Mari Virolainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on esitetty kritiikkiä rakenneuudistuksen osalta, jos se perustuu ikäluokkakehitykseen. Edustaja Viitamies äsken tuossa viittasi siihen, että sellaista koulutusta pitää antaa, josta saadaan töitä. Olen tästä täysin samaa mieltä.

Mutta tuon esiin huolen Varsinais-Suomesta Turun ammattikorkeakoulusta, jossa koulutetaan monialaisessa palvelujen tuottamisen ja johtamisen koulutusohjelmassa koko Varsinais-Suomessa ja myös määrätyillä alueilla Satakunnassa näiden alojen asiantuntijoita ja esimiehiä sekä annetaan myös alan täydennyskoulutusta. Kun katsotaan kyseisten koulutusohjelmien tunnuslukuja, hakeneita, valmistuneita ja työllistyneitä, ne ovat valtakunnan tasolla aivan erinomaisia. Esimerkiksi työllistyneiden osuus oli 2009 tilaston mukaan 96,6 prosenttia eli Suomen toiseksi parhain. Olenko nyt ymmärtänyt jotenkin nämä kriteerit väärin, kun tällainen niin sanottu huippuyksikkö, josta ihmiset työllistyvät, on leikkausuhan alaisena?

Anni Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluaisin tässä keskustelussa muistuttaa siitä, että myös Uudellamaalla ja Pääkaupunkiseudulla kasvavat nuoret ovat yhtä arvokkaita ja tärkeitä kuin muuallakin Suomessa elävät nuoret. Ministeri on aika monta puheenvuoroa käyttänyt siitä, kuinka paljon parempaan asemaan nimenomaan Pohjois-Suomessa ja Itä-Suomessa nuoret nyt pääsevät. Toivoisin, että ministeri kuitenkin ajattelisi myös sitä, että Pääkaupunkiseudullakin asuvat nuoret ansaitsevat ne opiskelupaikkansa.

Hallituksella on todella tärkeänä tavoitteena nuorisotakuu, se, että kaikki nuoret saisivat kolmen kuukauden kuluessa joko opiskelupaikan tai työpaikan tai harjoittelupaikan. Arvioiko ministeri, että näillä ehdotuksilla nuorisotakuu saadaan toteutettua? Ainakin itse uskon, että nuorisotakuun toteuttamisessa on ihan olennainen asia se, että Pääkaupunkiseudulla suurempi joukko kuin nykyään pääsisi peruskoulun jälkeen opiskelemaan. Pelkillä työllisyysmäärärahoilla emme saa nuorisotakuuta toteutumaan.

Outi Alanko-Kahiluoto /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tästä on helppo jatkaa. Tosiaankin, tutkimusten mukaan tulevaisuudessa ainoastaan muutama prosentti työpaikoista on sellaisia, että niissä pärjää ilman mitään peruskoulun jälkeistä koulutusta. Sen vuoksi on hyvin tärkeää, että yksikään nuori ei syrjäydy sen vuoksi, ettei ole koulutuspaikkoja.

Sain eilen juuri eräältä STM:n virkamieheltä taulukon siitä, miten epätasaisesti tällä hetkellä nämä aloituspaikat jakautuvat maakunnittain Suomessa. Jos katsotaan tilastoja, niin todellakin täällä Helsingin seudulla alle 24-vuotiaista jää ilman aloituspaikkaa melkein kolminkertainen määrä, jos verrataan Pohjanmaahan. Eli siis tällä hetkellä koulutuksen tasa-arvo on todella suurta Suomessa, ja tällä kesulla nimenomaan pyritään siihen, että lisätään aloituspaikkoja siellä, missä niistä on suurin pula. Ja kuten kuulitte tässä moneen kertaan opetusministeriltä, niin kun otetaan huomioon nuorison väheneminen Pohjois-Suomessa, niin siihen nähden koulutuspaikkoja jopa paikoitellen tulee lisää. Eli on aivan turhaa lietsoa sellaista vastakkaisasettelua, että täällä ikään kuin epäreilusti lisättäisiin etelään opiskelupaikkoja, kun näillä toimenpiteillä korjataan sitä vääristynyttä tilannetta, joka on syntynyt väärän aluepolitiikan seurauksena Suomessa monen vuosikymmenen aikana.

Opetusministeri Jukka Gustafsson

Arvoisa puhemies! Jos nyt saan vielä ihan lukuja tuoda, niin jos puhumme nyt nimenomaan toiselle asteelle siirtyvästä ikäluokasta, niin tilanne on edelleenkin niin sanotun pääkaupunkiseutualueen kohdalta huonompi kuin on keskimäärin tilanne Suomessa. Paras se tilanne on edelleen Pohjois-Suomessa, jossa koulutuksen saatavuus on maan paras, eli paikkoja on 84 prosentille ikäluokasta. Se on siis paras. Pääkaupunkiseudulla vastaava ikäluokkasuhde on 79. Näistä nyt voidaan tietysti käydä tieteellistä, analyyttistä keskustelua, mutta kyllä nämä ovat ihan virkamiesvastuulla tehtyjä tilastoja.

Sitten tärkeä asia. Silloin, kun esittelin opetusministeriön budjetin pääluokan, laajemmin kävin lävitse näitä periaatteita, joilla näitä ammattikorkeakoulujen aloituspaikkoja ollaan vähentämässä. Totean nämä otsaketasolla nyt edelleen. Vähennykset kohdennetaan koulutustarve-ennakointien ja alueellisten työvoimatarpeiden mukaisesti. Se on huomioitu. Sitten myöskin se, miten koulutuksen laatua, tehokkuutta ja vaikuttavuutta voidaan edistää rakenteellisella kehittämisellä, on sisällytetty niihin ohjauskirjeisiin, jotka ovat ammattikorkeakouluihin lähteneet.

Sitten kolmantena tässä on, että huomioidaan ikäluokkakehitys ja korkeakoulutuksen kokonaistarjonta eri alueilla. Ja minä puollan tätä kokonaistarjonnan arviointia, koska suurin osa ammattikorkeakouluista on myöskin profiloitunut. Heillä on oma vahvuusalueensa, joille tulee nuorta ikäluokkaa paljon laajemmalta alueelta kuin ihan sieltä, missä se ammattikorkeakoulu on. Sen takia minusta korkea-astetta on ihan perusteltua arvioida kokonaisuudessaan. Senkin pohjalta sitten voidaan todeta näin, ettei pienimmässäkään määrin Itä- tai Pohjois-Suomea sorsita tässä asiassa.

Nyt vastaan edustaja Kivelän kysymykseen, ohitin sen jostain syystä, en tahallani. Kysymyksenne koski tätä ylempää ammattikorkeakoulututkintoa, jota olisitte poistamassa ymmärtääkseni kokonaan. Olen kohtuullisen hyvin perillä tämän tutkinnon synnystä, mikä se tällä hetkellä on. Sillähän pyritään tämmöisen hyvin käytännönläheiseen kehittämistyöhön myöskin julkishallinnossa, teollisuudessa jne. Minulla on pääosin myönteisiä tietoja, selvityksiä siitä. Äkkiseltään en kyllä nyt muista ihan tieteellisiä tutkimuksia, ehkä niitäkin on tehty, mutta mielellään voidaan tätä keskustelua edustaja Kivelän kanssa sitten jatkaa. Mutta en ole ole sitä tutkintoa poistamassa.

Edustaja Sinnemäki kaipasi näkemystä tästä nuorisotakuusta. Meillä on ajateltu näin, kun olemme tehneet tämän kehysbudjetin, että tänne opetus- ja kulttuuriministeriön pääluokkaan saamme tästä yhteiskuntatakuusta noin 17 miljoonaa euroa, jota me voimme kohdentaa ammatillisen koulutuksen aloituspaikkoihin, oppisopimuskoulutukseen ja vastaaviin. Tämä on myöskin se, jolla me voimme tätä alueellista tasa-arvoa paitsi Pääkaupunkiseudun niin myöskin Itä- ja Pohjois-Suomen kohdalta sitten huomioida.

Lopuksi, arvoisa puhemies, täällä on nyt perätty tämän ammattikorkeakoulu-uudistuksen aikataulua, ja tämä on tärkeä sen takia, koska nämä aloituspaikat nyt tässä keskustelussa ovat niin vahvasti tapetilla. Nyt helmikuun aikana ministeriöön tulee ammattikorkeakoulujen ja niiden ylläpitäjien vastaukset näihin esityksiin, jotka on laajempia, eivät yksin näitä aloituspaikkoja koskevia. Tässä yhteydessä myöskin, edustaja Virolainen, arvioidaan, mikä se palaute sieltä Turusta sitten on. Entiselle kotikaupungilleni toivon tietysti kaikkea hyvää. Kun teette sen palautteen hyvin, niin varmaan ministeriössä voidaan sitten arvioida paitsi Turun ammattikorkeakoulun niin muittenkin kohdalta, mitä mahdollisia korjausliikkeitä aloituspaikkojen suhteen tehdään. Olen sen sanonut aikaisemminkin, että varmaan se suuruusluokka on se, josta haluan ja joudun pitämään kiinni, kun se on hallitusohjelmaneuvotteluissa sovittu, mutta ei se sillä tavalla kiveen hakattu ole, että kun on hyvät perusteet, niitä voidaan sitten myöskin jonkin verran arvioida uudelleen. Tähänhän tämä perustuu, yhteistyöhön ja vuorovaikutukseen, että ei se kaikki viisaus nyt ole ministeriössä tietystikään näitten aloituspaikkojen suhteen.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Tässä on nyt puhuttu niin paljon aloituspaikoista, että saisiko puhua sivistyksestä. Kun tässä on nimittäin asetettu kehittämissuunnitelmassa sinänsä hienoksi tavoitteeksi se, että — me yhdessä ministerin kanssa kaikki varmaan pyrimme siihen — Suomesta tulee osaavin kansakunta 2020, mutta missähän ohjelmassa voitaisiin asettaa tavoitteeksi, että Suomesta tulisi sivistynein kansakunta 2020? Tämä tuli mieleeni, kun luin tuota kesua ja löysin oikeastaan perusopetuksen yhteydessä sivistystä terminä, siinä sen varsinaisessa merkityksessä, käytetyn kokonaista yhden kerran.

Professori Olavi Niitamo, joka tunnetaan paitsi siitä, että hän on ainoa suomalainen, joka on otellut kolminkertaista nyrkkeilyn raskaansarjan maailmanmestaria Téofilo Stevensonia vastaan eikä ole tullut tyrmätyksi, niin myöskin siitä, että hän jo 1950-luvulla estimoi Cobb—Douglas-tuotantofunktiota ja totesi, että inhimillinen pääoma tuottaa paljon enemmän tai moninkertaisesti tai itse asiassa kaksinkertaisesti verrattuna työhön ja pääomaan. Tämä kannattaa pitää aina mielessä. Mutta kannattaa pitää tietysti myöskin mielessä se, että inhimillinen pääoma ei ole pelkästään sitä, mikä parantaa tuottavuutta, parantaa kilpailukykyä ja näitä, jotka tässä kehittämissuunnitelmassakin on aika voimakkaasti nostettu esille, vaan inhimillistä pääomaa on myöskin sivistys, ymmärrys siitä maailmasta, jossa me elämme, ja siitä, miten siinä maailmassa pitäisi elää. Siinä katsannossa minä oikeasti toivoisin, että — vaikka se voi olla tietysti operationaalisesti hankalaa — tätä suunnitelmaa voitaisiin tarkastella nyt tässä loppuvaiheessa myöskin vähän niin kuin korkeammasta arvolähtökohdasta. Se saattaisi olla ihan paikallaan myöskin tässä salissa.

Arvoisa puhemies! (Puhemies: 2 minuuttia täynnä!) Hillitsin itseäni, mutta kun pitää sanoa jotain konkreettistakin, niin sanon tästä...

...koulujen homeongelmasta vain sen, että kiivetkää nyt sinne katolle ja ottakaa ne lehdet pois sieltä kattokaivoista. Sillä säästetään kymmeniä miljoonia.

Sari Sarkomaa /kok:

Arvoisa puhemies! Keskustalle sanon sen, että viimeksi, kun olimme hallituksessa yhdessä, hallitusohjelmaan kirjasimme sen, että erityisesti ammatillisen koulutuksen aloituspaikkamääriä suunnataan kasvukeskuksen työtarpeen mukaan, ja se aloitettiin viime hallituskaudella koulutuksen tasa-arvon vuoksi, ja on hyvin tärkeää, että tämä hallitus vie sitä eteenpäin, minkä keskusta yhdessä kokoomuksen kanssa aloitti.

On hienoa, että opetusministeri on kehittämissuunnitelmaan vahvasti laittanut syrjäytymisen ehkäisyn ja koulutuksen tasa-arvon. Koulutuksen tasa-arvon kannalta on erittäin tärkeätä, että hanketta Perusopetus paremmaksi eli Pop-hanketta jatketaan, se, että ryhmäkokoja pienennetään niin, että opettajalla on oikeasti aikaa jokaiselle oppilaalle ja kerhotoimintaa vakinaistetaan. Tämä tavoite oli erityisesti kokoomukselle tärkeä. On hyvä, että se tässä kehittämissuunnitelmassa on, mutta se ei vielä riitä: tasa-arvon edistämiseksi toivoisin ministeriltä, että sitä enemmän ja tarkemmin tähän kehittämissuunnitelmaan vielä kirjattaisiin.

Haluaisin nostaa esiin tuntijaon uudistamisen peruskoulun puolelta. On tärkeää, että perusopetuksen vähimmäistuntimäärää lisätään ja sitä liikuntaa aidosti lisätään myöskin. On tärkeää, että on välituntiliikuntaa ja muuta, mutta liikuntatunteja myöskin tarvitaan. Toivon, että ministeri sen vielä lupaa. Myöskin vaatimusta monipuolisille kieliohjelmille on nostettu täällä esille myöskin venäjän kielen osalta Itä-Suomessa. Toivon, että nämä kirjattaisiin tähän kehittämissuunnitelmaan. Lukutaito on romahtanut Suomessa. Kun noin puolet pojista ei lue mitään muuta kuin läksyt, jos niitäkään, kun on tutkittu lukemista, niin toivon, että erityisesti tähän lukemiseen tulee toimenpiteitä. Puhun myöskin kirjastoverkoston puolesta: kirjastoissa ja lukemisessa on suomalaisen sivistyksen kivijalka. Siihen tarvitaan lisätoimia.

Arvoisa ministeri, olen hieman pahoillani siitä — kun te aika usein kansanedustajana olitte monesta asiasta pahoillanne, niin otan nyt vaikka sen roolin sitten, kun te olette ministerinä — että aika ohut on tässä se opettajuusosuus. Jos ei meillä ole opettajia, meillä ei ole Suomessa mitään. Toivon, että niitä toimenpiteitä, että opettajan työ olisi houkuttelevaa, opettajan työtä olisi hyvä tehdä, lisättäisiin vielä tähän kehittämissuunnitelmaan. Täydennyskoulutusvelvoite työnantajille ja se valtakunnallinen opettajarekisteri: (Puhemies: Nyt olisi aika täynnä!) toivon, että ne voitaisiin tähän kirjata.

Ihan lopuksi, arvoisa puhemies, tästä lukio- ja ammatillinen koulutus -asiasta. Lupaatteko te, että poistatte sen kirjauksen kesusta, jossa todetaan, että perustetaan yhteinen rakenteellinen kehittämishanke, jossa kehitetään lukiota ja ammatillista koulutusta yhtenäisenä? Te olette myöskin kirjannut tänne, että rahoitusta yhtenäisestään.

Jos nämä asiat poistetaan kesusta, niin meidän pelkomme lievenevät tästä lukio-, ammatillisesta nuorisokoulusta. — Pahoittelen ajan ylitystä.

Simo Rundgren /kesk:

Puhemies! Liityn edustaja Virtasen sivistysnäkemyksiin ja totean, että suomalainen sivistysyhteiskunta rakentuu muutamalle peruspilarille. Historiallisesti ottaen laaja kansan sivistys, korkea kotien sivistystaso liittyen kansakoulun, kansanopiston, työväen sivistysliikkeen, nuorisoseuraliikkeen, herätysliikkeiden sivistystyöhön, se on yhteiskunnan sivistyksen perusta ollut meillä, tietenkin sitten peruskoulu vuodesta 1972 lähtien Lapista lähtien rakennettu koko maahan, lukion yleissivistävä koulutus, ammatillinen koulutus, laaja koko maan kattava yliopistoverkosto aina Itä- ja Pohjois-Suomea, Oulua, Lappia myöten ja sitten viimeksi rakennettu ammattikorkeakouluverkosto.

Se punainen lanka, arvolanka, joka tässä on, on se, että suomalainen koulutus- ja sivistyspolitiikka karttaa elitistisiä piirteitä. Se rakentuu siihen, että se suosii ja pyrkii rakentamaan tasa-arvoista yhteiskuntaa yksilöitten ja alueitten välillä. Se on määrätön määrä osaamista, mikä on näitten oppilaitosten paikallisen sijoittumisen kautta koko siihen paikalliseen yhteisöön tullut. Koulutetun henkilökunnan merkitys on siinä aivan korvaamattoman tärkeä.

Kun nyt sitten katsomme näitä suuntauksia, mitä tässä nykyisessä sivistyspolitiikassa on, niin kyllähän on vaikea ymmärtää, että esimerkiksi lukioverkosto syvän maaseudun osalta — jos se johtaa lukioverkoston karsimiseen, niin se on valtava takaisku. Jos ammattikorkeakoulu menetetään paikkakunnalta, niin kuin näyttää Kemi—Tornio-alueella nyt tapahtuvan näitten leikkausten myötä — siltä alueelta tuotetaan tällä hetkellä liki 10 prosenttia Suomen ulkomaankaupan viennistä — se on teollisuusyhteisö, mistä se joutuu lähtemään pois.

Kun yliopistotutkimuksesta leikataan, ei varmasti edesauteta myöskään opettajakoulutuksen tasoa. Kun ajattelee tätä, niin eivät minusta pelkästään taloudelliset vaikeat ajat (Puhemies: Ja 2 minuuttia!) selitä tätä, vaan mitenkä on selitettävissä se, että tässä puututaan tämän meidän sivistysyhteiskuntamme ikään kuin tähän perusarvopohjaan, näin minä ainakin koen, tasa-arvon kohdalta?

Ilkka Kantola /sd:

Arvoisa puhemies! On helppo ymmärtää sitä ahdistusta ja kipua, joka syntyy siitä, että näitä ammattikorkeakoulun ja ammatillisen koulutuksen aloituspaikkoja alueelta joudutaan vähentämään, vaikka ministeri vakuuttaa, että kysyntään vastataan paremmin kuin aikaisemmin. Mutta kova paikka tämä on meille kaikille, jotka tuolta alueelta tulemme, ja panemme tietysti toivomme siihen, mitä ministeri Gustafsson täällä aikaisemmin on eduskunnassa sanonut, että tätä prosessia viedään vuorovaikutteisesti eteenpäin ja se informaatio, mikä alueelta tulee, se otetaan vakavasti.

Arvoisa puhemies! Palaisin vielä tähän syytteeseen, kun täällä syytetään hallitusta siitä, että se keskittää koulutuspolitiikan hyvin rajulla tavalla. Hallitusohjelmaa laadittaessa keskusteltiin aika paljon siitä historiasta, mikä suomalaisen koulutuspolitiikan osalta on ollut, että pitkään sotien jälkeisenä aikana koulutuspolitiikkaa on kehitetty niin, että ei ole ajateltu vain koulutuksellisia tavoitteita, vaan myös aluekehityksen tarpeita. Korkeakouluverkko on pitkälti syntynyt juuri siitä syystä, että on nähty, että korkeakouluilla, ensin yliopistoilla ja sitten ammattikorkeakouluilla, on tavattoman suuri merkitys aluekehityksen kannalta. Tästä syystä hallitusohjelmaan tuli kirjaus: jokaisessa maakunnassa on yksi tai useampi korkeakoulu. Tästä kohdasta keskusteltiin aika pitkään hallitusneuvotteluissa, mutta katsottiin, että aluekehityksen, sen painoarvon, ymmärtämiseksi tai sen esiintuomiseksi koulutuksen yhteydessä pitää tällainen kirjaus sinne laittaa. Tämä tarkoittaa sitä, että jokaisella alueella ymmärretään, että siellä tulee olla korkeatasoista opetusta, korkeakoulussa korkeatasoista opetusta ja tutkimusta, joka ylläpitää sitten sen alueen, paitsi vastaa työvoimatarpeisiin, ikäluokkien kokoon myös sitten synnyttää uutta tutkimusta, joka on elinkeinoelämälle ja kaikelle kehitykselle olennaista sillä alueella.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Täällä ei ole vielä puhuttu lainkaan varhaiskasvatuksesta. Varhaiskasvatuksen ja päivähoitopalveluiden lainsäädännön valmistelu, hallinto ja ohjaus siirretään sosiaali- ja terveysministeriöstä opetus- ja kulttuuriministeriöön vuoden 2013 alusta lähtien. Siirron perusteluina on muun muassa varhaiskasvatuksen kehittäminen yhtenä toiminnallisena kokonaisuutena. Myös kansainvälisesti katsoen mennään kohti yhtenäistä kasvatus- ja koulutusjärjestelmää. Varhaiskasvatuksessa lapsi saa perustan elinikäiseen oppimiseen ja tasapainoiseen kasvuun. Varhaiskasvatuksen roolia lapsen elämässä ei varmasti voi liikaa korostaa.

Alle kouluikäisen lapsen ja pienen koululaisen elämässä kuitenkin myös hoivan osuus on aivan keskeinen, eikä sitä saa missään olosuhteissa eikä valmistelutyössä unohtaa. Tiedän, että monessa kunnassa, kuten kotikaupungissani Lappeenrannassa, päivähoito ja varhaiskasvatus on siirretty opetuslautakunnan alaisuuteen ja kokemukset ovat olleet hyviä.

Nyt suurena huolena on kuitenkin edelleen, miten se, mitä moniammatillisuus ja se osaaminen, myös hoiva, tuovat tullessaan, saadaan säilytettyä päivähoidossa. On välttämätöntä, että meillä on moniammatillisia, on ammattilaisia, jotka osaavat katsoa pienen lapsen sekä hänen perheensä elämää monipuolisesti ja eri näkökulmista.

Kysyn ministeriltä, onko ministerillä näkemyksiä siitä, miten turvata sosiaali- ja terveydenhuollon osaaminen ja siihen liittyvät tukipalvelut tukemaan monialaista lapsen kehitystä ja kasvua. Tuletteko edellyttämään henkilöstörakennetta, jossa turvataan moniammatillinen osaaminen päivähoidossa sekä varhaiskasvatuksessa?

Ari Torniainen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ammatillisen koulutuksen tulisi johtaa aina työelämään, ja olisi hyvä, että nuoret pääsisivät suoraan sieltä opiskelusta työelämään. Nyt kun hallitus on karsimassa näitä ammattikorkeakoulujen aloituspaikkoja, niin haluaisin kysyä vielä tässä ministeriltä, onko näissä suunnitelmissa oltu yhteistyössä yrityselämään ja miten yrityselämän ja työelämän tarpeet on huomioitu näillä aloilla.

Otan vain yhden esimerkin. Edustaja Tiilikainen jo täällä toi esille sen, että esimerkiksi Etelä-Karjalassa on, taitaa olla maailman toiseksi suurin metsäteollisuuden keskittymä ja siellä yrityselämä tulee jatkossa tarvitsemaan ammattitaitoista työväkeä ja siellä alueella nyt Saimaan ammattikorkeakoulussa ollaan lopettamassa esimerkiksi prosessitekniikan koulutus. Ja nyt yrityselämä, suuret metsäyhtiöt ovat reagoineet tähän ja toivovat, että sinne saataisiin työelämään jatkossa myöskin ammattitaitoisia ihmisiä.

Raija Vahasalo /kok:

Arvoisa puhemies! Haluan kiittää tästä vilkkaasta keskustelusta. Tämä on ollut erittäin tarpeellinen, ja meillä on ollut nyt mahdollisuus vaikuttaa tähän kesuun, jossa linjataan seuraaviksi vuosiksi koko tämä koulutus- ja tutkimusalue. Ja haluan kiittää opetusministeriä myöskin siitä, että hän oli täällä läsnä, ja siitä, että hän lupasi, että huomioidaan nämä viestit, jotka täältä salista ovat tulleet. Ja uskon siihen, että kun me teemme yhdessä tätä yhteistyötä koulutuksen hyväksi, niin ei voi tulla muuta kuin priimaa vaan pukkaa.

Tämä koulutus on laaja alue kaiken kaikkiaan, mutta täällä on noussut esille muutama asia ja lähinnä sitten kulminoitunut tähän amk:hon ja toiselle asteelle. Huoli nousi siitä duaalimallista, mutta näiden hyvien kirjausten lisäksi, mitä edustaja Kantolakin täällä puhui, siellä on kuitenkin sellaisiakin kirjauksia, jotka hämärryttävät sitä duaalimallia, ja sen takia me olemme huolissamme muun muassa rahoituksen osalta, rakenteelliselta osalta, ylioppilastutkinnon osalta siitä, että siellä puhutaan yhteistyön lisäämisestä ja esteiden poistamisesta ilman, että kerrotaan, mitä ne sitten oikeasti ovat. Niin tämä epäilys vaan on noussut sieltä. Nyt tämä duaalimallin säilyttäminen on tärkeätä varmasti myös ministerillekin ja koko yhteiskunnalle.

Yrityskasvatuksesta täytyy sen verran todeta, että tavallaan perusopetuksen puolella siinä puhutaan sisäisestä yrittäjyydestä ja sen niiden ominaisuuksien kehittämisestä, mitä sitten tarvitaan sekä palkansaajana että yrittäjänä, muun muassa riskien sietohallintaa ja muutoksen sietokykyä ja oma-aloitteisuutta, aktiivisuutta ja vastuuntuntoa jne., että kysymys on niin kuin niistä.

Täytyy kiittää ministeriä siitäkin, että ammatilliseen koulutukseen tulee näitä työvaltaisia opiskelumenetelmiä. Niitä on todella kaivattu ja odotettu, ja on upeata, että ne tulevat. Jäämme nyt sitten odottamaan tätä kesun valmistumista tästä eteenpäin.

Opetusministeri Jukka Gustafsson

Arvoisa puhemies! Tämä oli ministerille niin tärkeä keskustelu, että halusin tulla tämän lyhyen päätöspuheenvuoron käyttämään tähän puhujapönttöön, kun ymmärsin, että alkukeskustelussa puhemies antoi siihen luvan.

Minusta oli hyvä ja antoisa vielä tämä ikään kuin viimeinenkin kierros, jonka upeasti aloitti edustaja Erkki Virtanen, mielestäni ihan oikeutetusti vähän arvostelemalla, että täällä voisi näkyä enemmänkin ja monipuolisemmin tämä sivistysajattelu, mutta kun edustaja sanoi itsekin, että sitä ei ole ihan helppo konkretisoida, niin minusta oli hienoa, että edustaja Sarkomaa otti heti siitä kopin, mitä se sivistys käytännössä voisi olla konkreettisesti. Edustaja Sarkomaa otti esille sen, että esimerkiksi pojat lukevat liian vähän. Minun mielestäni ikään kuin tämän lukemiseen liittyvän työkulttuurin ja sen perinteen ja tradition läsnäolo ja kehittäminen meidän peruskoulussamme on tosi tärkeää, ja tiedän, että sitä pyritään tietysti tekemään kirjallisuuden, äidinkielen ja tietysti kaikkienkin oppiaineitten yhteydessä, mutta minusta on tärkeää, että nimenomaan meidän peruskoulumme on myöskin aidosti sivistyskoulu huomioimalla meidän kaikki kansalliset tärkeät traditiomme, jotka ovat myöskin meidän perusopetuslakimme perusteluissa ja eduskunnan mietinnöissä.

Kun sitten edustaja Kiljunen kysyi tämän varhaiskasvatuslain tiimoilta tämän sosiaali- ja terveysalan ammattityöntekijöitten moniammatillisen yhteistyön tärkeyttä, niin totta kai nyt, kun tämä hallinnollinen siirto on tehty — ja ministeriö — ja sen jälkeen aloitetaan tämän varhaiskasvatuslain tekeminen, niin ymmärrän, että tämä on, uskallanko sanoa, itsestäänselvyys, että sen pitää olla voimakkaasti läsnä, jotta esimerkiksi lasten näihin varhaisiin ongelmiin, häiriöihin ja muihin voidaan moniammatillisesti puuttua jo päivähoidossa. Niin varmaan pääosin tehdään jo nytkin, mutta varmaan parantamisen varaa on.

Sitten edustaja Torniainen teki myöskin suoran kysymyksen ministerille, missä määrin näitten aloituspaikkojen yhteydessä on oltu yhteydessä elinkeinoelämään ja paikallisiin yrittäjiin. Totta kai tiedän, että tietysti, kun maakuntaliittojen lausuntoja on käyty tarkkaan läpi ja Suomi on kuitenkin sillä tavalla, miten minä sanoisin, tuttu maa, esimerkiksi ministeriön virkamiehille, meille yhteiskunnallisille toimijoille, poliitikoille, kyllä me aika hyvin nämä alueelliset vahvuudet tiedämme. Sen takia esimerkiksi itse olen todennut sen, että kun esimerkiksi tämän Lapin kohdalla, ja se liittyy myöskin Kemi-Tornion ammattikorkeakouluun, on nämä kaivosteollisuuden orastavat, hyvät kasvunäkymät, matkailu ja muu, niin totta kai ne pitää nyt tässä jälkiarvioinnissa sitten ottaa huomioon. Päätän tältä osin myöskin sitten Lappeenrannan ja Etelä-Karjalan korkeakoulun kohdalta siihen, että nyt vaan pitää näissä ministeriön tulevissa palautteissa vahvasti tuoda nämä elinkeino- ja työllisyysnäkemykset vahvasti esille, koska ainakin itse annan sille ison arvon, koska on nimenomaan ammattikorkeakoulun perustehtävä palvella sitä paikallista yrityselämää, yhteiskunnallista ja sosiaalista kehitystä.

Lopuksi kiitän sivistysvaliokunnan puheenjohtajaa siitä, että olette aikaansaanut tällaisen mielestäni tärkeän, merkittävän koulutus- ja sivistyspoliittisen keskustelun, ja kiitän myöskin kaikkia puheenvuoron käyttäjiä. Jatketaan tätä hyvää yhteistyötä. Kiitos myöskin puhemiehelle hienosti johdetusta keskustelusta.