Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila

Arvoisa puhemies! Hyvät kansanedustajat! Valtioneuvoston maaseutupoliittinen selonteko on päivän aiheena. Olemme varmasti kaikki yhtä mieltä siitä, että elinvoimainen ja hyvinvoiva maaseutu on koko kansakunnan yhteinen intressi, etu ja voimavara.

Useat globaalit trendit vahvistavat maaseudun merkitystä. Maailmassa ennustetaan olevan runsaat 9 miljardia ihmistä vuoteen 2050 mennessä. Tästä johtuen ruuasta, puhtaasta vedestä ja energiasta on tulossa niukkuutta. Nämä maailmanlaajuiset kysymykset nostavatkin maaseudun tarjoamat voimavarat merkittäväksi kilpailutekijäksi ja mahdollisuudeksi myöskin täällä Suomessa.

Maaseutupoliittisella selonteolla on tavoitteita ja painotuksia, joista nostan esiin nyt kolme. Elämisen laadun parantaminen maaseudulla, maaseudun elinkeinojen kehittäminen sekä maaseutupoliittisen järjestelmän kehittäminen.

Elämisen laadun parantamiseen tähdätään maaseutuasumisen edellytyksiä, palvelujen saatavuutta ja maaseudun saavutettavuutta kehittämällä.

Elinkeinojen kehittämiseen pyritään monipuolistamalla ja vahvistamalla maaseudun elinkeinoja, yrittäjyyttä ja yrityspalveluja, hyödyntämällä ja kasvattamalla osaamispääomaa sekä luomalla innovaatiojärjestelmiä. Työn ja toimeentulon lähteeksi esitetään ruuantuotannon lisäksi enenevässä määrin uusiutuvan energian tuotantoa, metsien monipuolista hyödyntämistä, monialaisia maatiloja sekä matkailua.

Hallitus pitää tärkeänä maaseutupoliittisen järjestelmän kehittämistä kaikilla toiminnan tasoilla hallintoon ja verkostoitumiseen perustuen. Erityisesti paikallisen kehittämisen välineiden, kuten toimintaryhmätyön ja kylätoiminnan, edellytyksiä ja roolia yhteiskunnassa pyritään vahvistamaan ja ohjelmaperusteista työtä kehittämään.

Mitkä ovat sitten harvaanasutun maaseudun toimenpiteiden kohteina, nimenomaan kehittämisen kohteina? Hallitus nostaa harvaanasutun maaseudun kehittämisen yhdeksi selonteon painopisteeksi. Alueen suhteellisen aseman heikkeneminen uhkaa jatkua huoltosuhteen muuttuessa yhä ongelmallisemmaksi. Harvaanasuttu maaseutu tarvitsee erityistoimenpiteitä tasapainoisen aluekehityksen ja kansalaisten tasa-arvon toteutumiseksi. Harvaanasutut alueet kattavat yli puolet Suomen pinta-alasta, ja niillä elää noin puoli miljoonaa vakituista asukasta.

Hallitus painottaakin seuraavia toimenpiteitä.

Hallitus laatii harvaanasuttujen alueiden kehittämiseksi vaihtoehtoisten keinojen, mukaan lukien myöskin veropoliittiset keinot, käyttöä koskevan toimenpideohjelman ja valitsee sen pohjalta toteutettavaksi soveltuvimmat toimenpiteet.

Toiseksi, viranomaiset ja vapaaehtoisjärjestöt lisäävät yhteistyötä turvallisuuspalvelujen ja nopean avun saatavuuden varmistamiseksi harvaanasutulla maaseudulla. Turvallisuuspalveluja kehitetään kokonaisuutena siten, että viranomaisten ja vapaaehtoisjärjestöjen palvelut muodostavat yhtenäisen palveluverkoston. Selvitetään mahdollisuudet tarkistaa vapaaehtoistyötä koskevia työttömyysturvalain säädöksiä siten, että työttömällä henkilöllä olisi mahdollisuus saada pieni korvaus yleishyödyllisestä vapaaehtoistyöstä ilman, että se heti vaikuttaa hänen työttömyyskorvaukseensa. Paikallisissa turvallisuussuunnitelmissa otetaan huomioon harvaanasutun maaseudun erityispiirteet liittämällä kyläsuunnitelmiin sisältyvät turvallisuussuunnitelmat niiden osaksi.

Hallitus vahvistaa nuorten yrittäjyyteen kannustamista järjestöjen ja koulujen yhteistyöllä sekä aloittaville yrittäjille suunnattujen yrittäjyyden valmennuskeskusten, Intotalo-tyyppisen toiminnan, levittämisellä harvaanasutulle maaseudulle.

Paikallisten toimintaryhmien työtä harvaanasutulla maaseudulla vahvistetaan jo ohjelmakauden 2007—2013 aikana lisäämällä niiden käytössä olevia kehittämisen varoja. Toimintaryhmät tukevat nuorisohankkeiden toteutumista ja saavat nuoria ja naisia mukaan maaseudun kehittämiseen myös muutoin kuin hanketoiminnan kautta. Nuoret ja naiset tavoittava toiminta parantaa kylien ja kirkonkylien elinvoimaisuutta ja samalla huoltosuhdetta. Lainaankin tähän kirjailija Kirsti Mannisen sanontaa. Hänhän on tutkinut elämää maaseudulla, ja hän on todennut, että "jos kylässä on kymmenen aktiivista hyvää naista, sitä kylää ei tapa mikään".

Valtionosuusjärjestelmässä otetaan pysyvästi huomioon harvaanasutut ja taloudellisesti heikossa asemassa olevat kunnat hallituksen talvella 2009 tekemän kehyspäätöksen mukaisesti.

Arvoisa puhemies! Hyvät kansanedustajat! Seuraavana muutama sana selonteon keskeisistä sisältölinjauksista.

Yhteispalvelupisteiden määrää lisätään 300:aan siten, että ne muodostavat kattavan verkoston. Yhteispalvelupisteissä palveluja voivat tarjota muun muassa poliisi, maistraatti, työ- ja elinkeinotoimisto sekä Kansaneläkelaitos. Yhteispalvelun laajentamishankkeen myötä laajennetaan myös palveluvalikoimaa. Hallitus selvittää, voisivatko järjestöjen ylläpitämät palvelupisteet hoitaa julkishallinnon avustavia asiakaspalvelutehtäviä, kuten lomakkeiden jakelua ja yleisneuvontaa. Monipalvelukeskuksia perustetaan ja liikkuvia palveluja järjestetään julkisen vallan, paikallisyhdistysten ja yritysten yhteistyöllä.

Hallitus varautuu kaikkien tieluokkien jatkuvaan kohentamiseen ja myös uusien yhteyksien lisärakentamiseen, muun muassa matkailun ja kaivostoiminnan tarpeisiin vastaamiseksi. Raideliikennettä kehitetään ympäristösyistä palvelemaan erityisesti työmatkaliikennettä myös Pääkaupunkiseudun ulkopuolella sekä vastaamaan teollisuuden kuljetustarpeisiin mukaan lukien kaivannaisteollisuus. Autottomille kotitalouksille turvataan liikennepalvelut.

Hallitus katsoo, että kansalaiset ja yritykset asuin- ja sijaintipaikasta riippumatta tarvitsevat nopeita ja tehokkaita tietoliikenneyhteyksiä tasapuolisesti koko maassa. Hallituksen joulukuussa 2008 tekemän laajakaistaohjelman toteuttamista koskevan periaatepäätöksen mukaan nopeat 100 megabitin tiedonsiirtoyhteydet rakennetaan koko maahan. Tarkoitusta varten varataan 66 miljoonaa euroa kansallisia varoja vuosille 2010—2015. Lisäksi Maaseuturahastosta suunnataan 25 miljoonaa euroa EU:lta saamiamme elvytysvaroja. Hallitus korostaa tarvetta vahvistaa järjestöjen roolia sekä kumppanuutta palvelujen tuottamisessa julkisen sektorin kanssa. Hallitus edistää maaseudun yrittäjyyden kehittymistä.

Sitten muutama sana pelloista ja metsistä maaseutupolitiikassa.

Maatiloja kehitetään ruuantuotannon ja huoltovarmuuden perustana sekä monien palveluiden ja tehtävien yrityksinä. Osa maatiloista erikoistuu ja tehostaa tuotantoaan, osa monialaistuu, ja osa viljelijöistä suuntautuu toiminnassaan selvästi tilan ulkopuolisiin töihin. Hallitus korostaa, että maatilojen monialaistaminen on osa yleistä elinkeinojen kehittämistä. Maatilat tuleekin tunnistaa yhtenä innovaatiopolitiikan kohteena, ja niille tulee luoda mahdollisuudet osallistua innovaatioverkostoihin.

Metsät ovat Suomen merkittävin taloudellisesti hyödynnettävä luonnonvara, ja uusiutuvana luonnonvarana metsien merkitys resurssien niukentuessa ja ilmastonmuutoksen edetessä kasvaa. Hallitus pitääkin tärkeänä, että metsää ja puuta ja luonnontuotteita hyödynnetään aikaisempaa enemmän ja monipuolisemmin työn ja toimeentulon lähteenä. Pienten ja keskisuurten yritysten metsästä markkinoille -arvoketjuosaamista parannetaan neuvonnan avulla. Puutuotealan ja muiden metsien aineellisten ja aineettomien raaka-aineita hyödyntävien yritysten toimintaedellytyksiä parannetaan edelleen kehitys- ja investointituilla. Puutuotealan maakunnallisia asiantuntijaverkostoja vahvistetaan ja samalla kehitystoimintaa suunnataan uusien tuotteiden ja palveluiden kehittämiseen ja tuotteistamiseen. Metsäluonnonvarojen roolia bio- ja kuitutalouden kehittämisessä korostetaan. Samoin panostetaan metsätilojen koon kasvattamiseen ja lisätään metsänomistajien viestintää ja neuvontaa.

Maaseutupolitiikkaa vahvistetaan kaikilla toiminnan tasoilla. Valtakunnan tasolla maaseutupolitiikka tarvitsee hallinnossa nykyistä vahvemman aseman ja resurssit. Vastuu laajasta maaseutupolitiikasta kuuluu sekä maa- ja metsätalousministeriölle että työ- ja elinkeinoministeriölle. Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän roolia vahvistetaan pysyvänä, poikkihallinnollisena ja integroivana yhteistyöelimenä. Hallitus suosittelee, että ministeriöt käyttävät maaseutuvaikutusten arviointityökalua päätösten ja poliitikkojen valmistelussa muiden vaikutusarviointien rinnalla silloin, kun päätöksellä taikka politiikalla on alueellisia vaikutuksia. Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmä valmistelee arviointityökalun ja seuraa sen käyttöä ministeriöissä. Näin siis valtakunnan tasolla.

Sitten, mitä tehdään aluetasolla? Siellä on tarve vahvistaa maaseutupolitiikan valmistelua. Maakunnan yhteistyöryhmien, myr, yhteyteen tulee perustaa aluetasolla toimiva monialainen, poikkihallinnollinen maaseutuasioita käsittelevä myrin jaosto, alueellinen yhteistyöryhmä, joka toimii aluetason maaseutupolitiikan valmistelijana, kehittäjänä ja toteuttajana ja joka kokoaa yhteen maaseudun toimijat.

Paikallisella tasolla hallitus korostaa kylien, kuntien ja seutukuntien maaseutupoliittisen kehittämistyön vahvistamista ja sen johdonmukaisuutta. Suomessahan on 3 900 kylää, joista 2 800 on jo organisoitunut kyläyhdistyksiksi. Yhdistysten ja rakennemuutoksen seurauksena paikallisyhdistysten yhteistyö tiivistyy ja samalla kyläyhdistyksiä tulee lisää. Onkin erittäin tärkeää luoda pysyvä yhteistoiminta, jossa käsitellään kyläsuunnitelmien kuntaa koskevia esityksiä ja sovitetaan ne yhteen kunnan ja kylien kehittämistyöhön. Kylä- ja kaupunginosasuunnitelmat on kytkettävä osaksi kunnan budjettia ja suunnitteluprosessia. Hallitushan nostaa kuluvalla hallituskaudella valtionavun tasoa ja korostaa, että kylien haasteiden kasvaessa pitkäjänteinen vaiheittainen valtionavun nostaminen on välttämätöntä.

Maaseutupolitiikan päätoteuttajina seutukunnissa ovat toimintaryhmät, kuntien elinkeinoyhtiöt ja seudulliset yrityspalvelupisteet. Leader-toiminta kohdistuu sekä maaseudun asukkaiden elinolojen että yritystoiminnan kehittämiseen, kun taas elinkeinoyhtiöiden toiminnan painopiste on elinkeinojen kehittämisessä. Leader-toimintahan on tulevaisuudessa entistä tärkeämpää, koska globalisoituvassa maailmassa maaseudun kehittämisen haasteet ja vahvuudet eriytyvät alueiden välillä kiihtyvällä tahdilla. Toimintaryhmillä on käytettävissään toimivia työmuotoja maaseutualueella tapahtuvaan yhteistyöhön niin alueellisella kuin kansainväliselläkin tasolla. Maaseudun kehittämisessä me jatkamme ohjelmaperusteista toimintatapaa vuoden 2013 jälkeenkin. Kehitetään menettelytapoja, joissa toimijoiden kehittämistyön jatkuvuus varmistetaan ja hankkeiden määräaikaisuudesta aiheutuvia ongelmia vähennetään.

Tämä selonteko on valmisteltu toisena maaseutupoliittisena selontekona eduskunnalle. Ensimmäinenhän annettiin vuonna 1993. Selonteon valmistelusta vastasi maaseutupoliittinen ministeriryhmä, johon osallistui kahdeksan ministeriä. Lisäksi valmistelua teki valtiosihteeri Jouni Lindin vetämä valtiosihteerien ja erityisavustajien poliittinen valmisteluryhmä. Selonteon valmistelu nivottiin yhteen maaseutupoliittisen kokonaisohjelman kanssa, joka on vuosille 2009—2013.

Arvoisa puhemies! Lopuksi totean, että selonteon toimeenpanosta on nyt uudet tuulet. Maaseutupoliittisessa selonteossa esitetään nimittäin hallituksen linjaukset maaseutupolitiikan kehittämisprosessissa aina vuoteen 2020 saakka. Hallituksen maaseutupoliittisella toimenpideohjelmalla toteutetaan selonteon linjaukset. Kunhan eduskunta tämän selonteon valmistelevasti on käsitellyt, me aloitamme välittömästi toimenpideohjelman valmistelun.

Toimenpideohjelma sisältää konkreettisia toimenpiteitä toteutusaikatauluineen. Toimenpideohjelma valmistellaan selonteosta käytävän eduskuntakeskustelun jälkeen vuoden 2010 alussa ja siinä otetaan huomioon eduskunnan kannanotot, niin kuin luonnollisesti pitääkin. Tämä on metodisesti aivan uusi lähestymistapa maaseutupoliittisen toimenpideohjelman laatimisessa. Näen aidon vuoropuhelun hallituksen ja eduskunnan välillä aivan välttämättömäksi, jotta maaseudun kehittämistyötä saadaan vietyä tehokkaasti eteenpäin.

Arvoisat kansanedustajat, teille on jaettu sinne koko puheenvuoro, koska jokainen on lukutaitoinen, ja olen käynyt tämän vain pääosin läpi pysyäkseni annetussa 15 minuutin aikataulussa.

Anne Kalmari /kesk(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Keskustan eduskuntaryhmä on tyytyväinen siihen, että hallituksella on tahtoa kehittää suomalaista maaseutua. Kun yhteinen tavoite on asetettu, oletamme, että siihen myös sitoudutaan — resursseja myöten. Meille keskustassa tämä on selvää. (Ed. Zyskowicz: Onko se pyhä?)

Keskustan eduskuntaryhmä ei näe maaseutua umpeutuvana latuna. Me haluamme turvata edellytykset työn tekemiselle, yrittämiselle ja elämiselle maaseudulla. Haluamme tekemisen meiningin, joka lähtee ihmisistä.

Itse tulen tienoolta, jonka kansantuote on alhainen. Suomessa on puhuttu paljon naisen eurosta, joka on 80 senttiä. Vähemmän on puhuttu alueellisesta eurosta, joka alueellamme on vain 70 senttiä. (Ed. Zyskowicz: Onko asumiskulutkin samanlaiset kuin Pääkaupunkiseudulla?) Syrjäisimmillä seuduilla on onneksi muutakin varallisuutta kuin uusiutuvat luonnonvaramme sekä ahkerat ja osaavat ihmiset. Alueemme suurin rikkaus on se, että yhteisöllisyys on käsin kosketeltavaa. Yhteisöllisyys on, ed. Zyskowicz, vertaisuutta, ystävällisyyttä ja tekoja. (Ed. Zyskowicz: Hyvä!) Se tiivistyy niin lähikouluissa, kansalaisjärjestöissä kuin työpaikoillakin. Yhteisöllisyyttä ei voi ostaa eikä siihen voi pakottaa, mutta valtio voi ja sen pitää tukea ja edistää yhteisöllisyyden kehittymistä.

Arvoisa puhemies! Monet maailmanlaajuiset kehityssuunnat viittaavat maaseudulle myönteiseen näköalaan. Syy on yksinkertainen. Kysyntä turvalliselle ruualle, uusiutuvalle energialle ja puhtaalle vedelle on kasvussa. Ruoka, energia ja vesi muodostavat ihmiskunnan elämän kivijalan. Suomella tämä kivijalka on vankka: suomalainen maaseutu.

Saadaksemme kaikki Suomen voimavarat käyttöön, maaseudulla täytyy tulevaisuudessakin olla toimivat rakenteet ja elinkeinoja, jotka hoitavat ja jalostavat luonnonvarojamme. Toimivat liikenneyhteydet maalla, vedessä ja ilmassa ovat elinehto. Vaikka hallitus on korottanut alempiasteisen tieverkoston kunnostamisrahoja, tarve lisärahoitukselle on edelleen olemassa. Tiestön rappeutumisen kärsijöiksi joutuvat maaseudun asukkaat, yrittäjät, matkailijat, kaikki tiellä liikkujat.

Arvoisa puhemies! Ruuasta on tulossa niukkuustekijä. Maailman väkiluvun on ennakoitu kasvavan 6,5 miljardista 8,2 miljardiin vuoteen 2030 mennessä. Ruuan omavaraisuuden turvaaminen on riippumattomuutemme ja huoltovarmuutemme perusta, kansallinen henkivakuutus. On turha kuvitella, että joku hyvää hyvyyttään möisi halvalla, jos toisen on pakko ostaa.

Kansainvälistä talouskriisiä ei olisi, jos rahoitusmarkkinoilla olisivat olleet käytössä samat periaatteet kuin suomalaisessa ruokaketjussa: eettiset toimintatavat, puhtaus, läpinäkyvyys ja jäljitettävyys. Laadun ylläpitäminen vaatii myös oikeaa hinnoittelua. Lukkiutumattomat jarrut maksavat, niin myös turvallisuus ruuassa.

Maataloustuotannon kannattavuutta tulee hallitusohjelman mukaisesti parantaa. Suomen tuotantoa täytyy puolustaa myös eurooppalaisilla areenoilla, pitävätpä sitä jotkut kuinka vanhanaikaisena tahansa. Vireää maaseutua ei ole ilman hyvinvoivaa maataloutta.

Keskustan eduskuntaryhmä lähtee myötäotteella kasvattamaan uusiutuvan energian osuutta 9,5 prosentilla. Biokaasu, myös maatilakokoluokan biokaasu, ja tuuli saavat takuuhinnan eli tariffin, kun sitä myydään verkkoon. Investointeja uusiutuvaan tuetaan. Peltojen biodieseliin ja -etanoliin on panostettava jo valkuaisomavaraisuuden takia. Myös vähempiarvoisen puuhakkeen syöttötariffipäätökset pitäisi jo tehdä.

Ellemme itse ymmärrä hyödyntää vihreää kultaamme, alkuperätakuujärjestelmän ansiosta muut maat EU:ssa hyödyntävät sen selviytyäkseen velvoitteistaan. Ympäristön kannalta hakkeen tai pelletin kelkkomisessa tuhansien kilometrien päähän ei ole mitään järkeä. Uusiutuva energia on ympäristöteko nimenomaan, kun sitä tuotetaan hajautetusti. Keskusta haluaa käyttää luonnonvaroja kestävästi. Me haluamme jättää maan, veden ja ilman yhtä hyvässä kunnossa seuraaville sukupolville kuin mitä olemme sen itse saaneet.

Osaamisella on maaseudulla tilaa kehittyä ja kasvaa. Etätyö mahdollistaa tulevaisuudessa sen, että vaikka osaaja asuu maalla, niin hänen palveluitansa: sähkösuunnitelmia, mainoksia, arkkitehdintöitä, kirjanpitoa, on käytettävissä myös kaupunkilaisille. Myös vahvasti kehittyvät maatilamatkailu ja hevostalous avaavat uusia mahdollisuuksia. Edellytyksenä ovat toimivat puhelin-, sähkö-, tie- ja tietoverkot. Keskustan eduskuntaryhmän mielestä laajakaistayhteydet on toteutettava, kuten on hallitusohjelmaan kirjattu.

Myös ydinmaaseutu tulee saamaan uuden mahdollisuutensa, kun suuret ikäluokat tekevät paluuta maalle. He tarvitsevat palveluita ja hoivaa, ja heillä on niistä jopa varaa maksaa. Esimerkiksi kotipalveluyritys ei vaadi suuria pääomia, vaan ahkerat kädet ja auliin mielen.

Palvelujen säilyminen on maaseudun elinehto. Palvelut pysyvät vain elinkeinotoiminnan ja ihmisten myötä. Uusilla, innovatiivisilla tavoilla voidaan välimatkoja lyhentää. Ministeri Kiviniemi levittääkin hyväksi koettuja, niin sanottuja parhaita käytäntöjä avuksemme koko maahan. Mainittakoon vaikkapa yhteispalvelupisteet tai lääkekello, joka muistuttaa syrjäkylän vanhukselle, että dosetti kaipaa tyhjennystä.

Peruspalveluiden turvaaminen on yhteiskunnan vastuulla, mutta eduskuntaryhmämme lähtee siitä, että kaikkea ei voi sälyttää vain yhteiskunnan harteille. Yleinen huolenpito ja vastuu kanssaihmisistä on mielestämme upea perinne, jota ei maaseudulla kannata antaa pois, vaan opettaa siihen uudetkin tulokkaat. Siinä on tyyliä, että jos naapurimummon ikkunasta ei näy valoa, joku soittaa ja varmistaa, että kaikki on kunnossa.

Arvoisa puhemies! Maaseutu tarvitsee poliittisen järjestelmän, joka tunnistaa paikalliset vahvuudet. Suurin osa Suomesta on maaseutua, ja useimmat päätökset vaikuttavat maaseutuun. Keskustan eduskuntaryhmä kannattaa esitystä, jossa kaikessa päätöksenteossa arvioitaisiin maaseutupoliittisia vaikutuksia.

Keskustan eduskuntaryhmä on valmis uudistamaan rohkeasti hanketoimintaa ja vaikuttamaan EU-tasollakin siihen, että raskaasta byrokratiasta päästään eroon. Emme kaipaa talitinttihankkeita. Talitintillähän 90 prosenttia energiasta kuluu talvella lämmittelyyn ja 10 prosenttia toimintaan. Tällä hetkellä esimerkiksi Manner-Suomen maaseutuohjelman tuloksellisuutta mitataan EU-komission 161 indikaattorilla.

Suomen tuleekin ajaa EU-tasoisen pilottihankkeen käynnistämistä byrokratian vähentämiseksi. Tavoitteena voisi olla 50 prosentin vähennys asiakkaan kuormituksessa ja 30 prosentin vähennys hallintohenkilöstössä vuoteen 2013 mennessä.

Kyky hyödyntää erilaisia kehittämiskeinoja voi vaihdella voimakkaasti valtioiden ja alueiden välillä. Koska EU-rahan hyötysuhde on ollut niin heikko, on syytä perustaa kokeilualueita, joilla esimerkiksi kolmannes aluekehitysrahoista ohjataan maaseudulle suoraan verovähennyksenä, joka korvaisi maaseudulla toimimisen haittoja.

Arvoisa puhemies! Elinvoimainen maaseutu on suomalaisten yhteinen etu. Olen vakuuttunut, että tämä ymmärretään niin maaseudulla kuin kaupungeissakin.

Heikki A. Ollila /kok(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Maaseudun elämisen perusta on ollut maa, metsä ja ihmisen työ. Kaikkia näitä tarvitaan edelleenkin, mutta yhteiskunnan ja maailman muutos asettavat paljon uusia haasteita. Etenkin maatalouden kehittyneet työmenetelmät ovat johtaneet maaseudun työpaikkojen ja väestön vähenemiseen.

Torpparivapautus ja sotien jälkeinen asutuspolitiikka pitivät yllä hajanaista asutusrakennetta. Alueiden kehittämisellä halutaan edelleenkin hillitä asutuksen keskittymistä.

Kokoomuksen eduskuntaryhmän mielestä on tärkeää, että maaseutua kehitetään kokonaisvaltaisesti ja suunnitelmallisesti. Ylhäältä ohjattua ja päällekkäisen hallinnon rakentamista on syytä varoa. Maaseudun kehittämisen kulmakivenä tulee olla paikalliset resurssit, toiminnallinen vapaus ja luovuus.

Eduskuntaryhmämme lähtee siitä, että haja-asutusalueiden vahvuuksia tuettaessa on tunnistettava ongelmat ja etsittävä niihin ratkaisuja. Tasa-arvoista kohtelua ei ole jonkin alueen tai sen asukkaiden toisia alueita voimakkaampi tukeminen esimerkiksi taloudellisesti. Muuttoliike, hyvine ja huonoine puolineen, tapahtuu vapaaehtoisesti, eikä tällöin ole oikein asettaa alueita ja niiden ihmisiä eriarvoiseen asemaan.

Toisaalta on kaikkien suomalaisten etu ja arvo, että maaseutu säilyy asuttuna ja elinvoimaisena. Tällä on paitsi kulttuurillinen arvo myös maamme omavaraisuuteen ja huoltovarmuuteen liittyvä merkitys. Hallituksen maaseutupoliittinen selonteko kuvaa osuvasti sitä suuntaa, joka takaa alueiden aidon tasa-arvon ja takaa kansalaisille mahdollisuuden vapaaseen asuinpaikan valintaan.

Maaseutukunnille on tärkeää, että ne pystyvät houkuttelemaan uusia asukkaita ja veronmaksajia. Jotta kunta olisi asuinpaikkana houkutteleva, tulee siellä luonnollisesti olla palveluita ja työtä. Valitettavasti monessa maaseutukunnassa tilanne on kehittymässä yhä kiihtyvällä vauhdilla päinvastaiseksi: työpaikat vähenevät, sen myötä kunnan verotulot ja lopulta myös palvelut. Negatiivinen kierre ruokkii itse itseään.

Yksi maaseudun vahvuus on mahdollisuus edulliseen rakentamiseen. On oltava riittävä tonttitarjonta asumiseen ja yritystoimintaan.

Myös alueidenkäytön, eheän yhdyskuntarakenteen ja liikennerakentamisen näkökulmasta kaavoituksella on aivan erityinen merkitys. Maaseudun yhteiskuntakehityksen tulee perustua palvelukykyisiin kyliin ja taajamiin sekä tarjota mahdollisuudet joukkoliikenteen käyttöön. Rakennuspaikkoja valittaessa on otettava huomioon maisema ja ympäristöarvot, yhteisöllisyyden edistäminen sekä alueen elinkeinotoiminta. Oma merkityksensä on myös kaavoitusprosessin sujuvuudella. Kuntien autonomian lisääminen parantaa sitä.

Suomalaiset matkaavat viikonloppuisin maaseudulle. Kesäisin monen kunnan väkiluku jopa kaksinkertaistuu. Kesäasukkaat ovat maaseutukunnille ennen kaikkea mahdollisuus. Kunnat saavat lisätuloja, työllisyys paranee, ja moni palveluntarjoaja saa lisää asiakkaita.

Kokoomuksen eduskuntaryhmä pitää hyvänä ajatusta ympärivuotisen asutuksen mahdollistamista nykyisillä kesämökeillä energiatehokkuuden ja jätehuollon vaatimusten täyttyessä. Samoin selonteossa esitetty ajatus kotitalousvähennyksen laajentamisesta kesämökkien jätevesi- ja lämmitysjärjestelmien suunnittelukustannuksiin on selvittämisen arvoinen.

Harvaanasutulla maaseudulla tarvitaan yhteyksiä ihmisten ja tiedon liikkumiseen. Väylien rakentamista ja ylläpitoa tulee kehittää hallituksen liikennepoliittisen selonteon pohjalta. Etenkin maaseudulla nopeat tietoliikenneyhteydet helpottavat kansalaisten asiointia ja tuovat palvelut lähemmäksi ja turvaavat yritysten toimintaedellytyksiä sijainnista riippumatta. Ne ovat myös etätyöskentelyn edellytys.

Suomalainen maaseudun asukas on kekseliäs moniosaaja. Perinteiset elinkeinot eivät tarjoa ansaintamahdollisuuksia enää yhtä laajalti kuin menneinä vuosikymmeninä. Maa- ja metsätalouden ja karjankasvatuksen rinnalle onkin viime vuosina noussut uusia tapoja yrittää ja luoda työtä. Matkailu on monessa kunnassa, etenkin Pohjois-Suomessa, ollut jo pitkään suurin yksittäinen työllistäjä. Ala tarjoaa tulevaisuudessa työllistymismahdollisuuksia yhä enemmän ja laajemmin koko maassa.

Suomen niukat luonnonvarat on voitava hyödyntää tehokkaasti ja samalla luonnon kannalta kestävällä tavalla. Tällaisia mahdollisuuksia ovat muun muassa erilaisten biopolttoaineiden valmistaminen ja maaperän kaivannaiset. Suomessa onkin parhaillaan vireillä tai jo käynnistymässä useita kaivoshankkeita, jotka tarjoavat vuosiksi töitä sadoille, jopa tuhansille maaseudun tai pienten taajamien asukkaille.

Väestön ikääntyessä terveydenhuoltoa ja avohoitoa kehitettäessä myös hoiva-ala tarjoaa yhä enemmän ansaintamahdollisuuksia.

Yhä useammin ihmiset eivät muuta uuden työpaikan perässä kaupunkiin, vaan jäävät asumaan maaseudulle. Tämä tarkoittaa pidentyneitä työmatkoja, mutta samalla edullisempaa asumista maaseudulla omassa kotikunnassa. Tämä kehitys huomioiden on tärkeää, että tieverkkomme pidetään kunnossa. Myös joukkoliikenteen tukemista tarvitaan jatkossakin.

Koko Suomi tarvitsee osaavaa työvoimaa. On kuitenkin selvää, että harvaanasutuille alueille ei voida millään taata kaikkien alojen osaajia. Tärkeintä on turvata asukkaiden terveyden ja turvallisuuden kannalta merkityksellisten alojen osaaminen.

Haja-asutusalueille on pyrittävä löytämään ratkaisuja, jotka turvaavat tavalla tai toisella ammatillisen koulutuksen saatavuuden. Yhteiskunta ja yrittäjät tarvitsevat osaamista, jota saadaan ammatillisesta opetuksesta.

Hallituksen maaseutupoliittinen selonteko vain sivuaa maatalouspolitiikkaa, ehkä siksi, että maatalouspoliittinen selonteko esiteltiin vuonna 2005. Tyydymmekin toteamaan vain, että mielestämme EU:n yhteistä maatalouspolitiikkaa on kehitettävä siten, että olosuhteellisesti heikoimmillakin alueilla maaseutuelinkeinon jatkuvuus voidaan turvata.

Arvoisa puhemies! Suomalainen maaseutu kaikkine ilmiöineen — mökkien rauhasta karjankasvatuksen arkeen — on äärimmäisen monimuotoinen ja jokaiselle suomalaiselle omalla tavallaan tärkeä, ainutkertainen. Sitä on syytä vaalia, pitää asuttuna ja varmistaa sen elinkeinojen säilyminen. Näin Euroopan parlamentin vaalien alla meidän kaikkien on syytä toimia siten, että nämä arvot ja maaseudun elämänmuoto tulevat turvatuiksi niin kotimaisen kuin Brysselissä tapahtuvan päätöksenteon tuloksena. Tähän jokainen suomalainen voi vaikuttaa äänestämällä.

Lauri Kähkönen /sd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Maaseudun arvo suomalaisen identiteetin ja keskeisten luonnonvarojen osalta on tärkeä. Luonnonvarojen kestävä ja monipuolinen hyödyntäminen tarjoaa tuottavaa työtä, jota ei ole mahdollista keskittää. Yhä useampi maaseudun asukas saa joko kokonaan tai osan toimeentulostaan muualta kuin maa- ja metsätaloudesta.

Sosialidemokraattien mielestä maaseutupolitiikan tavoitteena pitää olla maaseudun elinvoimaistaminen, rakenneongelmien lieventäminen, asukkaiden toimeentulon, palveluiden ja yhdyskuntien toimivuuden parantaminen sekä maaseudun kilpailukyvyn ja vetovoimaisuuden vahvistaminen.

Maaseudun perinteisten elinkeinojen supistuessa edelleen maaseudun kehittämisen ydintavoitteena on oltava työpaikkojen säilymisen turvaaminen. Keskeisiksi nousevat keinot, joilla luodaan kestävää yritystoimintaa ja aktivoidaan työttömiä hakeutumaan myös lyhytkestoisiin työsuhteisiin.

Maaseutuelinkeinojen monipuolista ja jatkuvaa tutkimuskokeilua sekä kehitystoimintaa on vahvistettava. On edistettävä yrittäjyyttä, yrittäjäkoulutusta ja neuvontaa. Maaseudun yritysilmaston ja yrittämisedellytysten parantaminen edellyttävät seutukunnallista elinkeino- ja kehittämisyhteistyötä. On hyödynnettävä entistä enemmän ja monipuolisemmin myös uusiutuviin energialähteisiin perustuvaa energiantuotantoa, metsää, puuta ja turvetta, toimeentulolähteenä.

Hallituksen maaseutupoliittisen selonteon lähtökohdat ovat hyviä ja kannatettavia. Niihin on helppo yhtyä. Maaseudun kehittämisen kannalta on lähinnä kyse siitä, kuinka voidaan ratkaista tärkeät kysymykset: asukasluvun säilyttäminen, palvelujen turvaaminen ja uusien työmahdollisuuksien luominen.

Hallituksen käytännön politiikka toimii kuitenkin päinvastoin kuin mihin selonteolla pyritään. Kuntatalouden rahoitusvaikeudet jatkuvat pitkään, mikä vaikeuttaa hyvien ja maantieteellisesti kattavien lähipalveluiden tarjonnan turvaamista. Valtion budjettitalouden tiukka menokehys heikentää järkevien ja tarpeellisten väylähankkeiden ylläpitoa ja kehittämistä. Kunnolliset liikenneyhteydet ovat paitsi maaseudun vakituisten ja osa-aikaisten asukkaiden myös elinkeinoelämän toimintaedellytysten kannalta välttä-mättömät.

Selonteossa hallitus lupaa arvioida harvaan asutun maaseudun tieverkon kunto- ja kehittämistarpeita. Selvityksiä on riittävästi, tarvitaan rahaa. Alueellista kuljetustukea pitäisi kehittää Ruotsin mallin mukaiseksi.

Valtion tuottavuusohjelmalle asetetut kovat tavoitteet muodostavat vakavan uhan maaseudun asukkaiden arkipäiväisten asioiden hoitamiselle, turvallisuuspalveluille ja maamme metsäntutkimuksen toimintaedellytyksille. Yhteispalvelupisteitä kiirehditään lisäämään, vaikka nykyistenkin aukioloaikoja on supistettu. Hallitus ei voi vierittää vastuuta vapaaehtoisjärjestöille. Tuottavuusohjelma vaarantaa myös muun muassa kannattavan metsätalouden edistämistä sekä puun ja metsäenergian tuotannon lisäämistä puhumattakaan siitä, kyetäänkö hallituksen toteuttamalla tuottavuusohjelmalla valtionhallinnon palveluita laajentamaan ja parantamaan.

Metsäteollisuuden kriisi on hyvin osoittanut sen, että hallituksen kauniista puheista huolimatta käytännön toimet ovat ristiriidassa hyvien tavoitteiden kanssa. Metsäpolitiikan tavoitteet ovat perinteisesti olleet teollisen raakapuun turvaaminen ja metsäteollisuudesta toimeentulonsa saavien työllisyyden parantaminen sekä luonnon moninaiskäytön kehittäminen. Näissä tavoitteissa hallitus on pahasti epäonnistunut, ja vaikutusten korjaamiseen menee pitkä aika.

Arvoisa puhemies! Sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän mielestä hallituksen tulee muuttaa politiikkansa linjaa, jotta maaseudun hyvinvointi ja palvelut voitaisiin turvata myös pidemmällä aikavälillä. Olemme esittäneet kuntatalouden ongelmien ratkaisemiseksi kolmen vuoden sillanrakennusohjelmaa, jolla kuntatalous autettaisiin yli laman. Ohjelmalla turvattaisiin palveluiden taso sekä vältettäisiin henkilöstön irtisanomiset ja lomautukset.

Harvaanasuttuna pitkien etäisyyksien maana Suomi tarvitsee hyvän liikenneverkoston. Metsäteollisuuden ja alkutuotannon raaka-ainekuljetukset edellyttävät kunnossa olevaa tieverkkoa. Tiestön kunto on myös oleellinen asia työssäkäynnin, loma-asutuksen ja paikallisten elinkeinojen kannalta. Myös viestintäväylien kunnossapitoon ja kehittämiseen on kiinnitettävä huomiota.

Väestön ikärakenteen vuoksi joukkoliikenteen ja monipalvelukuljetusten kehittäminen on välttämätöntä suurten kaupunkien ohella myös haja-asutusalueilla. Haja-asutusalueiden joustavaa kutsuliikennettä tulee tukea.

Korkeatasoisen kotimaisen elintarviketuotannon turvaaminen ja kansallisen maataloustuotannon jatkuminen ovat välttämättömiä. Vain siten takaamme elintarviketuotannon omavaraisuuden ja turvaamme huoltovarmuuden. Monet tutkimukset osoittavat, että suomalaiset haluavat syödä suomalaista ruokaa, joka on turvallista ja puhdasta. Sen jäljitettävyys ja eettinen tuotantotapa on taattu ja eläinten ja kasvien terveys on turvattu.

Maatalous ei jatku maassamme, ellei se ole taloudellisesti kannattavaa viljelijälle. Maataloutemme elinehto on kansallisten ja EU:n tukien jatkuvuus koko maassa ja kaikille tuotannonsuunnille. Niillä kompensoidaan maamme epäedullisia ilmastollisia olosuhteita.

Koko elintarvikeketjun — viljelijät, elintarviketeollisuus ja kauppa — toimivuus on ratkaisevassa asemassa siinä, mikä on kotimaisen elintarviketaloutemme tulevaisuus. Kaikilla osapuolilla tulee olla tasavertainen neuvotteluasema ja ketjun jokaisen lenkin toiminnan on oltava kannattavaa.

Toimet, joilla perheviljelmien keskeinen asema kestävän elintarviketuotannon ketjussa jatkossakin turvataan, kaipaavat vahvistusta. Vaatimus tilakoon jatkuvasta kasvusta on johtanut entistä useammin fyysiseen ja henkiseen pahoinvointiin.

Arvoisa puhemies! Ympäristön hajakuormitukseen tulee kansallisella ja paikallistasolla kiinnittää entistä enemmän huomiota. Fosforia ja typpeä käytetään lannoituksessa huomattavasti aikaisempaa vähemmän, mutta ravinnepäästöissä tämä näkyy vasta pidemmän ajan kuluttua. Suojavyöhykkeitä varsinkin ranta-alueilla on levennettävä ja siitä aiheutuvat toimeentulomenetykset on huomioitava ympäristötuissa.

Vaikka selonteon perustana onkin painopisteen siirtäminen haittojen kompensoimisesta maaseudun kulttuuriin ja luontoon liittyvien vahvuuksien hyödyntämiseen, on maataloudesta aiheutuvan kuormituksen minimointi ja sen edesauttaminen ympäristötukijärjestelmän kehittämisen kautta edelleen tärkeää.

Luonnon monimuotoisuuden ja maiseman hoidon ylläpitämisen nostaminen maataloustuotannon ympäristötoimenpiteiden rinnalle on hyvä ratkaisu. Maiseman hoitoon liittyvät toiminnat antavat mahdollisuuden elinkeinotoiminnan monipuolistamiseen. Maatalouspolitiikan tulee tukea myös konkreettisia luonnonparannustoimenpiteitä, kuten kosteikkojen rakentamista.

Ympäristöviestintään on syytä kiinnittää entistä enemmän huomiota, sillä ympäristöön liittyvät vahingot syntyvät pitkällä aikavälillä ja vahinkojen korjaavat toimenpiteet vaikuttavat myös pitkällä aikavälillä.

Markus Mustajärvi /vas(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomen perustuslaki takaa jokaiselle kansalaiselle oikeuden valita asuinpaikkansa. Se takaa paitsi yhdenvertaisuuden ja oikeuden tietoon myös tietyt peruspalvelut kaikille varallisuuteen ja asuinpaikkaan katsomatta. Tämä on lähtökohta.

Tämä selonteko on kutistunut paljon siitä, mikä on ollut pohjana eli luonnos Maaseutupoliittiseksi kokonaisohjelmaksi vuosille 2009—2013. Selonteko on laajuudeltaan vain kolmasosa siitä, ja pois on jätetty kokonaan arvio, miksi maaseudulla eletään tänä päivänä niin kuin eletään. Kokonaisohjelmassa arviointiosuus oli paikoin jopa erinomainen, mutta tässä selonteossa sitä ei ole lainkaan — ehkä siitä syystä, että jäljet haisevat.

Millään politiikkalohkolla ei voi lähteä tyhjästä liikkeelle. Täytyy ymmärtää ja kirjoittaa auki ainakin keskeiset yhteiskunnalliset tekijät ja suuntaukset. Vain rehellisellä arvioinnilla löytyy kestäviä ratkaisuja ja niitä maaseutu ja maaseudulla asuvat tarvitsevat.

Suuri muutos alue- ja työllisyyspolitiikassa tapahtui 1990-luvun alussa. Kun lamasta alettiin toipua, työttömyyden alueellisia eroja ei haluttu kaventaa, jotta kasvukeskusten avainyrityksillä olisi työvoimaa, mistä valita. Tavoitteessa onnistuttiin pirullisen hyvin. Nuori ja osaava työvoima lähti liikkeelle, sillä kasvukeskuksiin syntyi veto ja muuttotappioalueille työntövoima. Ikärakenne vinoutui kohtalokkaasti. Muuttoliikkeen aiheuttamat ongelmat eivät poistuneet matkalla pohjoisesta ja idästä etelään, vaan ne muuttivat muotoaan ja vaikuttavat tänäkin päivänä. Lähitulevaisuudessa siellä, missä pisimpään on kärsitty massatyöttömyydestä, nähdään vaikein työvoimapula.

Ennen liittymistä Euroopan unioniin suomalaisille maalailtiin haavekuvia siitä, kuinka unionin rahoituslähteet pelastavat maaseudun ja aluepolitiikan. Kävi juuri päinvastoin. EU:n viikunalehden takana ajettiin alas kansallinen aluepolitiikka, eivätkä rakennerahastot kyenneet täyttämään syntynyttä kuoppaa. Aluepolitiikan kokonaisvoima laski merkittävästi.

Kolmas keskeinen vaikuttava tekijä on ollut ideologinen julkisen sektorin alasajo. Heikko kuntatalous on pakottanut höyläämään ja karsimaan. Päälle kaatuvat asiat ovat monessa kunnassa vieneet voiman kehittämistyöltä.

Valtionyhtiöitten omistus on myyty pois usein pilkkahintaan. Omistajaohjaus on tarkoittanut passiivisen sivustaseuraajan roolia, ja valtion tuottavuusohjelma uhkaa viedä syrjäseuduilta ne viimeisetkin valtion palvelut yhä kauemmas ja kauemmas. Vahva julkinen sektori ei ole ollut eikä ole varsinkaan maaseudulla yksityisen tai kolmannen sektorin vihollinen vaan yhteistyökumppani ja tuki.

Arvoisa puhemies! Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän mielestä selonteossa on paljon hyvää, esimerkiksi kansainvälisyyden merkityksen tiedostaminen, panostus uusiutuviin energialähteisiin ja tukeutuminen hajautettuun energiantuotantoon, maaseudun moniammatillisuuden ja moniyrittäjyyden tukeminen, luonnon ymmärtäminen muunakin kuin kantorahatuloina sekä toimintaryhmätyön itsellisen aseman tunnustaminen. Mutta selonteon perusongelma kiteytyy siihen, että se kulkee niin kaukana hallitusohjelmasta ja todellisuudesta.

Ensinnäkin jako laajaan ja suppeaan maaseutupolitiikkaan ei toimi silloin, kun kansallinen aluepolitiikka on ajettu alas. Paikallisilla toimilla ei voida korvata sitä, jos tieto- ja muut liikenneyhteydet eivät toimi, kuntatalous on kuralla, työttömyyden alueellisiin eroihin ei puututa tai koulumatka jatkuu kohtuuttomasti kaikilla koulutustasoilla.

Toiseksi kuntien ja valtion yhteispalvelupisteillä halutaan turvata, että edes välttämättömät palvelut ovat kaikkien kansalaisten ulottuvilla. Mutta mitä järkeä on siinä, että valtion henkilöstön vähentämisohjelma, toisin sanoen tuottavuusohjelma, karsii pienistä kunnista ne viimeisetkin valtion palvelut ja sitten vajetta paikkaamaan huudetaan kunta, joka saa harkinnanvaraista valtionapua, jotta pystyisi rahoittamaan valtionhallinnon palvelut. Tässä kyllä koira ajattaa omaa häntäänsä.

Kolmantena esimerkkinä selonteossa todetaan, että työ- ja elinkeinotoimistot toimivat laajoilla alueilla eivätkä välttämättä tunnista maaseudun mikrotyömarkkinoita. Samaan aikaan työ- ja elinkeinotoimistojen palvelut karkaavat yhä kauemmas, työmarkkina-alueita laajennetaan ja asiakkaita juoksutetaan. Suurin ja ajankohtaisin ongelma on se, että työ- ja elinkeinotoimistoilla ei ole rahaa tehdä päätöksiä, ei tälläkään hetkellä. Sellaisella työ- ja elinkeinotoimistolla ei ole kovin paljon arvoa kumppaneille.

Arvoisa puhemies! Jos arvostelee, täytyy kyetä esittämään myös oma vaihtoehtonsa. (Ed. Ollila: Kerrankin!)

Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän mielestä on ensiarvoisen tärkeää, että maaseutuun kohdistuvat päätökset tukevat toinen toistaan. Silloin ne vaikuttavat kaikkein eniten. Ei ole mitään järkeä siinä, että joltain vaikean rakennemuutoksen alueelta halutaan lopettaa junayhteys, vaikka sen kehittäminen voi avata aivan uusia mahdollisuuksia, tai jos paikkakunnan suurimman yrityksen lopettaessa toimintansa työhallinto vähentää seuraavana vuonna määrärahojaan — sekin on nähty.

Suuren alue- ja maaseutupolitiikan tulee olla aitoa, yhdensuuntaista ja turvata perusedellytykset seutukunnille. Niihin ehdottomasti kuuluvat myös asianmukaiset liikenneyhteydet, tietoliikenneyhteydet mukaan lukien. Valitettavasti valtiontalouden kehykset eivät anna myöten ja siksi tingitään jo välttämättömästäkin.

"Ajattele globaalisti — toimi paikallisesti" on hyvä periaate tänäkin päivänä. Paikalliset toimijat, esimerkiksi toimintaryhmät, saavat pienelläkin rahalla paljon aikaan, jos ne voivat toimia itsellisesti ja joustavasti. Siksi paikalliset toimijat tarvitsevat elintilaa. Turha virkamiesvalta tulee karsia pois sekä kansallisesta että rakennerahastotoiminnasta. Tuemme sellaisen selvitysmiehen asettamista, joka käy ahnaasti turhan byrokratian kimppuun.

Käynnistetty aluehallintouudistus ei saa johtaa reviiri- ja sektoritaisteluun, sillä silloin jalkoihin jää aina se heikoin osapuoli. Uudistus toteutetaan hirvittävällä kiireellä ja sen perusteluissa mainitaan useamman kerran hallinnon tiukempi ministeriöohjaus. Se on myrkkyä paikalliselle ja maakunnalliselle kehittämiselle.

Arvoisa puhemies! Tärkeintä, mitä tämä hallitus ja koko eduskunta voi tehdä, on antaa maaseudun ihmisille toivoa, toivoa siitä, että ne, jotka haluavat elää synnyin- ja asuinseuduillaan, voivat sen tehdä ja että jälkipolvilla on myös mahdollisuus samaan. Paikalliset ihmiset, vaikka olisivat kuinka ahkeria ja sitkeitä, eivät voi paikata sitä, minkä valtio lyö laimin. Tärkeintä on vakauttaa valtio—kunta-suhde ja turvata työ- ja elinkeinotoimistoille riittävät resurssit. Vasta sen jälkeen paikalliset toimintaryhmät ja muut toimijat saavat omasta työstään ulos parhaan mahdollisen tuloksen. Valta ilman paikallisuutta vie vikasuuntaan, ja paikallisuus ilman valtaa tuhlaa voimavaroja.

Erkki Pulliainen /vihr(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tutustuminen valtioneuvoston maaseutupoliittiseen selontekoon on kuin tunkeutuisi kutsutta toisen kotiin. Näkymän ja kuuluman sisältö ja henki ovat yhden kansanliikkeeksi itseään kutsuvan näkemyssuunnan luomusta. Kun vieras ei ole historian saatossa pystynyt — ehkä kuitenkin yritettyään — juurikaan vaikuttamaan arvioitavaan, tuntee aitoa arkuutta, kun näin pitäisi kansakunnan edun nimissä tehdä. Nyt teen sen vihreän eduskuntaryhmän puolesta olematta vieraskorea.

Selonteon aikajänne on nimittäin aivan liian lyhyt. Ehkä se on sopiva maaseutupolitiikan yhteistyöryhmälle, mutta maaseudulle tehtävien tuotannollisten investointien järkevyyden tarkastelussa minimisuunnittelujakson on noin 10 vuoden sijasta oltava 30 vuotta. Maatalouden sukupolvenvaihdoksetkin on rakennettu tällä sihdillä. Metsätaloudessa kiertoaika on puupeltotaloudessa minimissään parhaimmilla Etelä-Suomen kasvualustoilla kaksi kertaa tämä eli kuusi vuosikymmentä.

Näillä aikamäärillä on merkitystä. Veden ohella pelto ja metsä ovat maaseudun olennaisimmat elementit myös elannon tarjoamisen mielessä. Maaseutupolitiikka on toki hyvin paljon muutakin kuin maa- ja metsätaloutta, mutta eliölajina ihmisen perusekologian kannalta ruoka ja suoja saavat raakaöljykauden nyt hiipuessa rajoittavina tekijöinä ylivertaisen aseman. Näillä pohjoisilla leveyksillä keskeinen osa suojaa on uusiutuva energia. Sen tuottamisessa maaseutu on oleva avainasemassa. Kysymyshän on nimenomaan suunnitelmallisesta maankäytöstä, jossa otetaan perinteisen maa- ja metsätaloushyödyn ohella myös näkymä ja kuuluma huomioon. Näillä arvostuksilla ja arvotuksilla on mitä suurin merkitys.

Maankäytön merkitys tulee korostetusti esiin ottamalla huomioon, että niin maa- kuin metsätaloudenkin pitää — ei niin kaukaisessa tulevaisuudessa — itse tuottaa käyttämänsä energia. Peltotaloudessamme näin oli vielä 1950-luvulla. Tuolta ajalta meillä on tähän tarkoitukseen raivattuna ja kunnossa puoli miljoonaa peltohehtaaria. Näitä hehtaareita on viime vuosina ehditty jo palauttaa energiantuotantoon 10—14 vuoden tuotanto-odotuksella ruokohelpiviljelminä, mutta nyt EU:n poukkoilevan maatalous- ja energiapolitiikan takia vain 2—3 sadonkorjuun jälkeen näitä kasvustoja ollaan kyntämässä nurin. Tässä ei ole mitään järkeä, ei lyhyellä eikä pitkällä tähtäyksellä. Taloudellisesti tämä on suorastaan mieletöntä. Siis piikki kohdistuu EU:hun.

Yhtä mieletöntä tapahtuu juuri nyt metsäpuolella. Jotkut tahot ovat ajamassa sitä, että maanmuokkaus tehtäisiin pakolliseksi metsänomistajille hakkuiden yhteydessä kaikissa tapauksissa. Tarkasteltavana olevassa selonteossa keskeisellä sijalla maaseutupolitiikan painopisteissä on kuitenkin maaseutumatkailu. Voidaan perustellusti kysyä, kuka ulkokuntalainen tulee katsomaan avohakattuja alueita, jotka systemaattisesti on kaikkialla koneellisesti muokattu. Lyhyt vastaus on: ei kukaan.

Tälle metsämaapohjan muokkaukselle ei sitä paitsi myöskään ole tieteellisiä perusteita. Päinvastoin vaihtoehtona nykyiselle, lähinnä metsäteknologisin perustein aikaan saadulle ja luodulle avohakkuukulttuurille on niin sanotun jatkuvan kasvatuksen korjuuteknisesti toimiva sovellus — ei siis se alkuperäinen, vaan se uusi sovellus — jossa metsään jätetään myös riittävä määrä lahopuuta pitämään huoli biodiversiteetin säilymisestä. Puuntuotollisesti näillä kahdella menetelmällä ei ole suuria eroja, mutta jälkimmäinen on monikäytöllisyyden puolesta maaseutupoliittisesti ylivertainen. Tärkeää on myös, ettei maaperän ravinteita päästetä huuhtoutumaan vesistöihin. Tämä vaatimus koskee myös peltotaloutta. Ravinnekierto- ja energiatalouden perusteilla maaseudulla pitääkin siirtyä laaja-alaisesti biokaasutuotantoon. Maatilatalouden perustuotantorakenteeseen tulee kuulua maatalouden ja metsätalouden rinnalla järjestelmällisesti myös energian tuotanto. Tavoitetaso on selvä: maaseudun pitää olla energiataloudessaan selvästi nettomyyjä.

Kun maaseutu tuottaa yli oman käyttönsä verran energiaa ja kierrättää ravinteita, sen energiatalous on oleva riippumaton muun maailman energiatuotannosta ja sen energian hinnoittelusta. Tämä on valtava elinkeinopoliittinen etu ja valtti. Sitä maaseutu toisaalta myös tarvitsee, sillä maa-, metsä- ja energiatalouden rinnalla maaseutu tarvitsee muita elinkeinoja. Ruotsi sai aikanaan karvaasti kokea, ettei suurtilajärjestelmä toimikaan kuvitellulla ja odotetulla tavalla. Koko synkkyys kärjistyi siinä, että suurtilallisten lapsille ei riittänyt koulukavereita eikä kuntien kannattanut pitää koulua ja muuta peruspalveluinfrarakennetta muutamaa asukasta ja heidän koulukastaan varten. Näin on Suomessakin. Maaseutu ja koko suomalainen yhteiskunta tarvitsee maaltamuuton sijasta maallemuuttoa.

Kun otetaan huomioon se, mihin kansalaisemme ovat taajamissa ja kaupungeissa tottuneet, he eivät katso voivansa "elää" ilman nettiä ja vuorovaikutteisia tv-palveluita. Laajakaistayhteydet ovat tulleet näin arvoon arvaamattomaan. Tämä tajuttiin Ruotsissa, joka otti jo alkuvaiheessa keskeisen rahoitusvastuun valtiolle. Suomi on uskonut tässäkin Joulupukkiin, mikä sinänsä on luontevaa, sillä Joulupukkihan kuuluu syrjäisimmän maaseutumme asukkaisiin. Nyt valtioneuvosto on joutunut — operaattoreiden osoittauduttua varsin epäluotettaviksi yhteistyökumppaneiksi — ottamaan asiassa kollektiivista vastuuta. Lupaus nopeista 100 megabitin tiedonsiirtoyhteyksistä koko maahan olisi pitänyt tehdä jo ajat sitten. Edellä kuvattujen energia-asioiden rinnalla tämä on merkittävin ja kiireellisin valtion tehtävä. Energiapuolellahan ensi työnä riittää se, että maaseudulla tuotetulle sähkölle tulee räätälöidysti syöttötariffi.

Mats Nylund /r(ryhmäpuheenvuoro):

Ärade herr talman, arvoisa herra puhemies! I Finland vet vi att städerna och landsbygden kompletterar varandra, vi vet att en stad aldrig kan leva utan sin landsbygd och att landsbygden är beroende av sitt centrum. Allt som krävs för att en stad ska kunna leva och må bra kommer från landsbygden: vattnet, maten, virket och energin liksom gruset, biomassan och grönskan och alla andra råvaror. Alla framgångsrika städer, alla framgångsrika kulturer genom historien har alltid omgetts av livskraftig landsbygd som tillgodosett städerna med resurser.

Statsrådet vet det här och den landsbygdspolitiska redogörelsen visar hur bred landsbygdspolitiken är. Den lyfter väl fram den centrala roll som landsbygden och landsbygdspolitiken kommer att spela när de globala utmaningarna, till exempel säkrandet av tillgången till rent vatten, ren mat samt klimatvänlig och förnyelsebar energi, ska mötas.

Svenska riksdagsgruppen framhåller att en livskraftig landsbygd och en aktiv landsbygdspolitik är en förutsättning för ett livskraftigt Finland. En livskraftig landsbygd upprätthålls endast om grundförutsättningarna för boende på landsbygden, det vill säga en tryggad och fungerande basservice samt goda trafik- och kommunikationsförbindelser, finns.

Svenska riksdagsgruppen betonar behovet av grundläggande service på landsbygden. Utan kommunal och annan service, utan butiker och banker är det svårt att hålla landsbygden levande. Här har också staten ett stort ansvar när man ser över sina verksamhetsformer. Samservicebyråer är ett väl fungerande koncept där invånarna kan ta kontakt med både kommunen och statliga serviceinstanser på ett och samma ställe. Tillgången på service kan också vara en framtidsfaktor. Att till exempel skolan finns kvar i närmiljön lockar och kan både bidra till att hålla kvar invånare och locka nya.

Arvoisa puhemies! Liikenneratkaisujen, joihin Suomessa panostamme, on tuettava erilaisia alueellisia kehittämismahdollisuuksia ja täytettävä maaseudun asukkaiden tarpeet. Ruotsalainen eduskuntaryhmä pitää tervetulleena valtioneuvoston päätöstä turvata peruspalvelutasoiset joukkoliikenteen palvelut pienillä kaupunkiseuduilla ja maaseudulla. Joukkoliikennettä ja kimppakyytejä tulee tukea samanaikaisesti, kun ilmastoystävällisempiä vaihtoehtoja autoilulle suositaan verotuksellisin muutoksin. Liikkumisvapaus on turvattava maaseudulla, ja monesti yksityisautoilulle ei ole vaihtoehtoja pitkien etäisyyksien vuoksi.

Hallituksen valmius sekä kaikentasoisten teiden jatkuvaan kunnostamiseen että uusien yhteyksien rakentamiseen muun muassa metsäalan ja matkailuelinkeinon tarpeisiin on tämän vuoksi tärkeää. Ruotsalainen eduskuntaryhmä korostaa, että riittävät määrärahat maaseudun tieverkon ylläpitämiseksi ovat ehdottoman välttämättömiä. Ruotsalainen eduskuntaryhmä on jo aiemmin tukenut hallituksen strategiaa lauttaliikenteen korvaamiseksi kiinteillä yhteyksillä siellä, missä se on mahdollista. Kaikkia lossi- ja yhteysalusreittejä ei voida korvata, ja näihin on ohjattava riittävät voimavarat palvelujen turvaamiseksi.

Maaseudun asuinolojen ja palvelujen sekä tietoliikenneinfrastruktuurin välinen kytkentä on väistämätön. Niin taajamien kuin haja-asutusalueiden tarpeiden tyydyttämiseksi tietoliikenneverkkojen tulee olla kattavia ja riittävän laadukkaita. Avoin, laaja ja kilpailukykyinen tietoliikenneverkko, joka on kaikkien kansalaisten käytettävissä kohtuuhintaan asuinpaikasta riippumatta, on perusedellytys lähes kaikelle toiminnalle nyky-yhteiskunnassa. Toiminta maaseu-dulla ei muodosta tästä poikkeusta. Nopeat internetyhteydet ovat tarpeellisia sekä henkilökohtaisessa viestinnässä että nykyaikaisessa maataloudessa, metsätaloudessa, elinkeinoelämässä ja etäopetuksessa ja etätyössä. Tämä muodostaa osan peruspalveluista.

Ärade talman! Den inhemska livsmedelsproduktionen, som statsrådet tangerar kort i sin redogörelse, är av yttersta vikt för såväl den inhemska självförsörjningsgraden som för hela livsmedelskedjan och allas våra dagliga liv. Jordbruket och jordbruksgårdarna har en central roll som livsmedelsproducenter, markägare, skogsägare och idag även som serviceproducenter utanför det traditionella jordbruket. De utgör också grunden för hela livsmedelskedjan som sysselsätter hundratusentals människor i olika branscher idag. De är också centrala för att den ökade användningen av förnyelsebara energikällor på landsbygden ska förverkligas och för att det öppna kulturlandskapet ska bevaras.

Också fiskenäringen är en av de traditionella kustnäringarna och dess betydelse för försörjningen av inhemska livsmedel kan inte understrykas tillräckligt. Dess framtid måste säkerställas ur såväl livsmedelsproduktions-, självförsörjnings-, sysselsättnings- och kulturellt perspektiv.

Med tanke på landsbygdens absoluta värde gällande livsmedelsproduktionen samt efterfrågan på rena, inhemska livsmedel är det positivt att regeringen utreder i vilka avseenden upphandlingslagen behöver ändras för att öka konsumtionen av närproducerade livsmedel och att regeringen i samarbete med handeln söker efter sätt att öka tillgången på och exponeringen av närproducerade livsmedel i livsmedelsaffärerna.

Svenska riksdagsgruppen vill också betona vikten av de inhemska livsmedlens kvalitet, som är något av det bästa som vi har i Europa, och framhåller att stora satsningar bör göras för utvecklandet av förädling och marknadsföring av våra rena inhemska råvaror för export.

Arvoisa puhemies! Innovaatio- ja työvoimapolitiikan ja maaseudun tarpeiden osalta Ruotsalainen eduskuntaryhmä korostaa maaseudulla olevan osaamisen hyödyntämistä ja vahvistamista. Panostuksia maaseudun yrittäjyyteen, palvelutuotantoon, matkailuun ja virkistykseen tulee yhdessä etätyön ja osa-aikatyön kehittämisen kanssa edistää ja helpottaa.

Maaseudulle vapaa-ajan asuminen on suuri voimavara, joka edellyttää myös panostuksia ja palveluja. Vapaa-ajan asutus on monella taholla erottamaton osa maaseudun elämää. Vapaa-ajan asukkaat tarvitsevat monenlaisia kunnallisia palveluja, esimerkiksi kulttuuri-, vapaa-ajan- sekä sosiaali- ja terveystoimen palveluja. Hallitus tähdentää selonteossa kansalaisten tarvetta saada palveluja joustavasti myös siinä kunnassa, missä vapaa-ajan asunto sijaitsee. Kuntien, joilla on paljon vapaa-ajan asutusta, tulisi nykyistä suuremmassa määrin saada kompensaatiota vapaa-ajan asutukselle järjestetyistä palveluista.

Herr talman! För att förbättra beredningen av ärenden som rör landets svenskspråkiga är det motiverat att bilda en samarbetsregion för de svenskspråkiga landskapen som motsvarar ALKU-projektets modell för samarbetsregioner. De tvåspråkiga TE-centralernas praktiskt orienterade samarbete i frågor som rör svenskspråkiga fortsätter och utvecklas ytterligare i anslutning till reformen av regionalförvaltningen. Dessutom finns det behov av ett samarbetsforum för svenskspråkiga förvaltnings- och medborgarorganisationer som har till uppgift att bereda landsbygdsutvecklingen i svenskspråkiga områden.

Kari Kärkkäinen /kd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Viime viikkoina olen tavannut paljon EU-kriittisiä ihmisiä erityisesti maaseudulla. Tuusniemeläinen nuori viljelijä kertoi laittaneensa pellot pakettiin ja raivaavansa uutta peltoa, koska molemmista maksetaan tukea. Hän kysyi: Missä on järki EU:n maatalouspolitiikasta? (Ed. Korkeaojan välihuuto)

Suonenjoen mies kertoi joutuneensa myymään EU-jäsenyyden jälkeen 20 lehmäänsä. Maidon tuotanto ei kannattanut. Nyt hän kertoi puuhastelevansa hevosten parissa ja nostavansa EU-tukia huonolla omallatunnolla. Hänen isiensä raivaamat pellot eivät tuota kuin kolmasosan siitä, mitä niistä joskus sai.

Viime päivien uutiset kertovat, että Mansikkien ja Mansikkien kotien määrän arvioidaan vähenevän puolentoista vuoden aikana liki viidenneksellä. Syynä ovat kasvavat tuotantokustannukset ja heikentynyt maidon tukitaso. Näin maitotilojen määrä vähenisi alle maagisen 10 000 tilan rajan.

Maassamme harjoitettu maaseudun EU-tukipolitiikka on heikentänyt oleellisesti perinteisen maatalouden kannattavuutta ja on jakanut maata kahtia. Kristillisdemokraattien mielestä Suomen tavoitteena tulee olla maamme oman päätösvallan kasvattaminen maataloustukien jakamisessa.

Eduskuntaryhmämme mielestä suomalainen EU:n maatalouspolitiikka on ollut lyhytjännitteistä. Seuraavien viiden vuoden aikana tapahtuu lukuisia asioita, jotka ovat Suomen viljelijöille, koko maaseudulle sekä suomalaiselle elintarviketeollisuudelle huolestuttavia.

Baltian maat, Puola ja Unkari saavat täydet maataloustuet siirtymäkauden päätyttyä vuonna 2013. Tällöin niiden tehostunut tuotanto luo painetta elintarvikkeiden tuontiin erityisesti ostovoimaiseen ruuhka-Suomeen. (Ed. Korkeaoja: Kuulostaa eiliseltä puheelta!) — Samojakin asioita on muutamia.

Maitokiintiöjärjestelmän purkaminen vuonna 2015 osuu vaikeaan ajankohtaan ja uhkaa entisestään Suomen maidontuottajien asemaa. Suomen liittymissopimuksen artiklan 141 mukaiset jatkoneuvottelut osuvat muutosten kasaumaan.

Maaseutupoliittinen selonteko sisältää keskeiset maaseudun kehittämisen suuntaviivat kahdesta näkökulmasta tarkasteltuina: kansallisen laajan maaseutupolitiikan näkökulmasta sekä EU:n maaseudun kehittämisen näkökulmasta tulevalla ohjelmakaudella vuodesta 2014 alkaen.

Selonteon painopistettä kuvaa hyvin se, että selonteon kansallinen osuus on 31 sivua ja EU-osuus 3 sivua. Hallitus on saanut kevyet ja myöhässä tulevat EU-tavoitteensa mahtumaan 3 sivuun, vaikka EU-päätösten vaikutus maaseudun elinvoimaisuuteen on painoarvoltaan moninkertainen.

Selonteko on positiivisuudessaan liikuttava tyyliin "kyllä maalla on mukavaa". Selonteko listaa kaiken merkittävän, joka jo tiedetään keinoksi, jolla maaseutu pysyisi elinvoimaisena, mutta ei kerro, miten tässä onnistutaan. Selonteko toteaa, että suurin osa toimenpiteistä ei vaadi uusia varoja. Vain liikennepalveluiden ja peruspalveluiden turvaamiseen todetaan tarvittavan lisää resursseja.

Kuitenkaan ilman resursseja kunnat eivät pysty markkinoimaan itseään potentiaalisille asukkaille ja yrityksille eivätkä pysty kehittämään elinkeinopolitiikkaansa tai pitämään palvelujaan kunnossa. Hallitusohjelman lupaus huolehtia palveluista kaikkialla maassamme on jäänyt edelleen ohjelmien tekemisen tasolle.

Arvoisa puhemies! Monien maaseutukuntien kyky rahoittaa ikääntyvän väestön nopeasti kasvava palvelutarve on heikko. Jo tällä hetkellä monien maaseutukuntien verokertymä on alhainen ja veroprosentit korkeita.

Menoja katetaan nyt veroprosenttien korotuksella ja velkaantumalla lisää. Investointeja lykätään ja palveluja karsitaan. Vuonna 2020 maaseudulla huoltosuhde on sellainen, että huollettavia on 86 sataa työikäistä kohti, mikä on haastava yhtälö.

Selonteko asettaa tavoitteekseen palvelujen saamisen kesäasukkaille kesäasuntokunnasta, mutta jättää linjaamatta niiden rahoitusmallin. Maaseutukunnat saisivat lisää verotuloja, jos kesäasukkaiden verotulot tuloutuisivat kesäkotikuntaan. Tähän tarvitaan kuitenkin kotikuntalain muutos.

Maahanmuuttajien houkutteleminen maaseudulle on kannattava linjaus erityisesti silloin, kun maahanmuuttaja on kotoisin maaseudulta.

Kristillisdemokraatit pitävät hyvinä hallituksen tavoitteita turvata lähipalveluiden saatavuus, mutta puolueemme ei ole tyytyväinen niihin keinoihin, joita selonteossa luetellaan. Lähipalvelut yksinkertaisesti vaativat merkittävästi enemmän taloudellisia resursseja.

Olemme huolestuneita siitä, mitä hallitus tarkoittaa etä- ja monimuoto-opetuksen hyödyntämisellä perusopetuksessa. Perusopetus on turvattava lähiopetuksena, jos halutaan turvata opetuksen taso. Hallitus on valmis tuottamaan jo peruskoulun yläluokkien opetuksen kaukana kotoa, mitä ei voi pitää tavoiteltavana. Perusopetus tulee tuottaa lähipalveluna. Toisaalla selonteossa hallitus on valmis korkeakoulutuksen sijoittamiseen myös pienille paikkakunnille, mitä voidaan pitää hyvänä tavoitteena.

Arvoisa puhemies! Kaupan aukioloaikojen laajentaminen on yksi niistä konkreettisista toimenpiteistä, joilla maaseutua hiljennetään entisestään. Aukioloajoilla kilpailuun osallistuneet pikkukaupat joutuvat syrjäseuduilla yhä ahtaammalle. Laajat aukioloajat ovat itsepalvelumarkettien etu ja lähikaupoille ne merkitsevät kilpailumahdollisuuksien heikkenemistä.

Suomen Yrittäjien ja Erikoiskaupan Liiton tekemän tutkimuksen mukaan kaupan yrityksistä 45 prosenttia arvioi niiden kannattavuuden heikkenevän sunnuntaiaukiolon vapauttamisen myötä. Jo tällä hetkellä kauppoja suljetaan ennakoivasti eikä vasta sitten, kun niiden toimintaedellytykset loppuvat. Jos maaseudulta ei saa peruselintarvikkeita, eivät asumisen edellytykset varsinkaan autottomilla ole kovin hääppöiset.

Kristillisdemokraatit kannattavat lämpimästi hallituksen vahvaa linjausta etätyön puolesta ja sen tukemista myös verotuksellisin ja lainsäädännöllisin keinoin.

Pentti Oinonen /ps(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Suomella ei ole omaa maaseutupolitiikkaa, on vain EU:n sanelupolitiikka. Mutta sitä saa, mitä tilaa. Näin voidaan sanoa hallituksen viime vuosien torjuntavoittoja yhteen ynnätessä. Maamme ei voi tuudittautua ajatukseen, että Brysselin herrat tietävät paremmin, miten Suomen maataloutta ja maaseutua pitää kehittää. Siksi onkin kummallista, että hallitus antaa brysseliläisten johtaman talonpojan tappolinjan jatkua. Samalla tapetaan suomalainen maaseutu. Se ei ole sellaista politiikkaa, jota perussuomalaiset haluavat.

Ilman maaseutua ei ole Suomea. Maaseutu elättää kansamme, houkuttelee turisteja ja ylläpitää suomalaista kulttuuria. Jotta maaseutu eläisi, tarvitaan tasapainoinen kokonaisuus poliittisia toimia.

Tarvitaan toimiva liikenneverkko myös maaseudulle. Siksi alempiasteiseen tiestöön on kiinnitettävä enempi huomiota. Suomessa perustiestön on annettu viime vuosina tietoisesti rappeutua määrärahojen jatkuvalla alimitoituksella. Perussuomalaisten mielestä tällainen linjavalinta ei ole ainakaan Suomen maaseudun etu.

Jotta ruokaa pystytään tuottamaan kohtuullisin kustannuksin, tarvitaan toimia, että lannoitteiden ja siementen hinnat saadaan tolkun tasolle. Lannoitetehtaan siirtyminen ulkomaiseen omistukseen oli vakava varoitus Suomen poliittiselle johdolle yksityistämisvimman seurauksista. (Ed. Rajamäki: Hallituksen tietoinen päätös!)

Perussuomalaisten mielestä maaseutupoliittisiin linjauksiin kuuluu myös luonnonmukainen viljely. Geenimanipuloitu ruokatuotanto ei voi olla Suomen linjavalinta. Meidän on itse voitava päättää ruokatuotannostamme ja sen puhtaudesta. Geenimanipulointiin sisältyy riskejä, joita me emme tunne. Toivottavasti ruuantuotantomme ja luontomme tunnetaan jatkossakin puhtaudestaan.

Arvoisa puhemies! Maataloutemme tukipolitiikka on ollut tapetilla EU-jäsenyydestä lähtien. Jos, huom. jos, etelän ja pohjoisen välinen tukiraja häivytetään, ei pohjoinen Suomi saa olla kärsijänä, kuten nykyisin on käynyt hallituksen vapaaehtoisten leikkausten takia. Brysselin patruunat eivät saa päättää puolestamme.

Kaiken kaikkiaan on syytä kysyä, liekö Suomessa koskaan nähty hallituksia, joita kotimaisen ruuan huoltovarmuus kiinnostaisi vähempää kuin keskustavetoisia Vanhasen hallituksia. (Välihuutoja)

Suomi elää metsistä, sanottiin ennen, ja siitä me elämme yhä edelleen. Maaseutumme metsät ovat olleet luomassa Suomen hyvinvointia, ja näin tulee olemaan jatkossakin, jos vain kehitämme metsäteollisuuttamme. Kestävän metsätalouden rahoituslain eli Kemeran merkitys Suomen metsien hyvinvoinnille on elintärkeä. (Ed. Korkeaoja: Siitä olemme samaa mieltä!) Sen takia Kemera-rahoitus on jatkuvasti taattava. Hyvin hoidettuina metsämme tuottavat hyvinvointia ja lämpöä, elämyksistä puhumattakaan.

Uusiutuva energia on maaseudun uusi tulevaisuus. Meillä riittää lääniä tuuli- ja aurinkovoimaloille. Metsät tuottavat haketta enemmän kuin pystymme hyödyntämään. Puun rinnalla turve on kilpailukykyinen energiamuoto. Onkin käsittämätöntä, että rahtaamme ulkomailta laivalasteittain kivihiiltä sen sijaan, että käyttäisimme kotimaista turvetta. Mikähän mahtaa olla peruste hallituspuolue vihreiden linjaan kivihiilen rahtauksen puolesta turpeen hyödyntämistä vastaan, ed. Pulliainen?

Arvoisa puhemies! Elävä maaseutu vaatii elämistä tukevaa politiikkaa. Perussuomalaisten mielestä Suomen on maaseutupolitiikassa lähdettävä siitä, että maamme pidetään kauttaaltaan asuttuna. Tämän toteuttamiseksi tarvitaan toimivaa perustiestöä, terveyskeskuksia, kauppoja, kouluja ja ennen kaikkea työtä. Maanviljelys perheviljelmien muodossa, karja- ja metsätalous sekä turismi tuottavat hyvinvointia ja varmistavat koko maan asuttuna pitämisen, ei EU:n suurtilamalli.

Maaseutupolitiikan kärki tulisi pitää erityisesti nuorissa. Maatalous on saatava houkuttelevaksi vaihtoehdoksi suomalaisen nuorison keskuudessa. Nuorten toimeentulo on taattava, sillä samalla taataan kotimainen huoltovarmuus.

Herra puhemies! Lopuksi totean asian, jonka pitäisi olla itsestäänselvyys suomalaisille poliitikoille. Maaseutupolitiikkamme on oltava suunnattu Suomen maaseudun asukkaille, ei Brysselin herroille.

Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila

Arvoisa puhemies! Aivan aluksi lausun kiitokset minusta hyvin rakentavasta ja asiallisesta keskustelusta ryhmäpuheenvuorojen johdosta. Niissä nostettiin esiin toki niitä kipupisteitä, joita meillä siellä kieltämättä on.

Ensinnäkin, sosialidemokraattien puheenvuorossa pelättiin tuottavuusohjelman vaarantavan tiettyjä toimintoja ja muun muassa metsäntutkimuksen tilaa. Siihen haluan hyvin painokkaasti sanoa, että metsäntutkimusasemia, Punkaharju mukaan luettuna, ei olla lakkauttamassa eli tätä kautta tuottavuusohjelma ei ole sitä metsäntutkimuksen tilaa sillä tavalla vaarantamassa kuin mielestäni ryhmäpuheenvuorosta sai kuvan.

Sitten tämä kuntatalouden ja palvelujen kolmen vuoden ohjelma. Totesin omassa puheenvuorossani, että hallitushan tulee linjaamaan vielä lisää kuntatalouden valtionosuuksia sen jälkeen, kun saadaan kuntatalouden tulopoliittinen ratkaisu tietoon, koska se merkittävästi vaikuttaa valtionosuuksien määrään. Siitä olemme kaikki yhtä mieltä, ja monessa puheenvuorossa se olikin, että huoltovarmuus on tärkeä asia ja oma kansallinen elintarviketuotanto.

Vasemmistoliiton puheenvuorossa kaipailtiin tätä kokonaisohjelman tietoa. Oliko nyt niin, että vasemmistoliiton ryhmäpuheenvuoron käyttäjältä oli jäänyt liite lukematta, (Ed. Mustajärvi: Ei ole!) koska liitteessä on kuitenkin kerrottu juuri niistä asioista, joita puheenvuorossa kaipailtiin? (Ed. Mustajärvi: Lupaus ei ole vielä analyysi!)

Vihreiden puheenvuorossa kerrottiin hyvin tärkeitä asioita liittyen uusiutuvaan energiaan.

Metsälain mahdollisiin muutoksiin totean vain, että se, mistä ed. Pulliainen puhui maan muokkauksineen kaikkineen, on ollut meidän metsäosaston virkamiesten tiettyä toimenpidevalmistelua ja nyt asiaa ollaan linjaamassa ja lähettämässä se lausuntokierrokselle — se ei vielä ole ollut lausuntokierroksella — ja sitä kautta nähdään sitten sen lopullinen poliittinen muotoutuminen. Nyt ollaan vähän niin kuin etuajassa tämän kritiikin kanssa, mutta hyvä on, että sitä palautetta tulee. Sitä otetaan sitten asiassa luonnollisesti huomioon.

Täällä aika monessa puheenvuorossa puhuttiin tästä liikennepoliittisesta selonteosta ja siihen liittyvistä liikenneratkaisuista. Tärkeätä on kuitenkin muistaa, että hallitushan linjasi ja antoi 200 miljoonan euron paketin nimenomaan silloin, kun päätettiin metsäteiden ja alemman asteisen tieverkon korjaamisesta liittyen siihen, että puuta saadaan liikkeelle.

Tässä lyhyesti. Mielelläni vastaan sitten lisää kysymyksiin. Kaiken kaikkiaan on äärettömän tärkeää nyt, että tämän jälkeen, kun asia lähtee valiokuntiin, maa- ja metsätalousvaliokunnan johdolla eduskunnan tahtotila tulee selkeästi kirjatuksi ja päästään sitten rakentamaan sitä toimenpideohjelmaa, jonka sitten asetettava ministerivaliokunta tulee tekemään. Ensimmäistä kertaa nyt sitten selonteon jälkeen tehdään todellinen toimenpideohjelma, ettei tämä jää pelkäksi paperiksi hyllyihin.

Anne Kalmari /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on aika liikuttaviakin puheenvuoroja ollut maaseudun puolesta, mutta minua on vähän häirinnyt se, että täällä on puolueita, jotka selkeästi ajavat kaksilla rattailla. Välillä kuulee Helsingin päässä, kuinka esimerkiksi maataloustukien puolustaminen on vanhanaikaista ja ne tuet pitäisi ohjata innovaatioihin, ja toisessa kohtaa maaseutua sitten puolustetaan, tai puolustetaan maaseutua nyt, mutta keskusta mielestäni puolustaa sitä silloinkin, kun se ei ole mediaseksikästä, puolustaa esimerkiksi alueellistamista, kun muut luulevat kaiken viisauden olevan pääkaupungissa. Keskusta puolustaa petojen uhkaamien koululaisten oikeuksia, vaikka joskus toiset tuntuvat olevan susien puolella.

Kuitenkin siihen kysymykseen haluaisin ministeriltä vastauksen, onko nyt hallituksessa nimenomaan sitouduttu myös rahoituksen puolesta maaseutupoliittisen selonteon linjauksiin, ja myös vihreitten ed. Pulliaisen puheenvuorossa esille nostamaan kysymykseen, onko tämä aikajänne riittävän pitkä, niin että me oikeasti saamme näkyviä tuloksia maaseudulla.

Heikki A. Ollila /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Korostin puheenvuorossani luovuutta, jota maaseudun ihmisistä löytyy. Erilaisissa hankkeissa on osoittautunut, että tuon luovuuden pahin kitkatekijä ja jarru on byrokratia, oli sitten kyse EU:sta tai kotoisista tekijöistä. On hyvä, että tämä on tässä selonteossa tunnistettu ja tunnustettu.

Mutta keinoksi on kuitenkin valittu hiukan vähemmän luovasti, joskin perinteisesti, "pirulla pelsepuupia vastaan", eli ohjelmassa todetaan, että asetetaan selvityshenkilö ja hänen tuekseen asiantuntijaryhmä tuon byrokratian karsimiseksi. Tässä voi vain toivoa, että tämä viimeisin byrokraattinen body sitten saa työnsä mahdollisimman valmiiksi ja sitä myötä pääsee lakkauttamaan itse itsensä. Onko mahdollisesti muita konsteja tässä tiedossa?

Lauri Kähkönen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin arvoisalle ministerille liittyen tuottavuusohjelmaan ja metsäntutkimuksen vaarantumiseen. Minulla on tässä Metlan lausunto 14.4.2009, ja totean lopusta, ehkä myöhemmin referoin sitten enemmän: "Leikkaukset voivat kokonaisuutena olla varsin kohtalokkaita esimerkiksi metsäntutkimuksen osalta."

Mutta, arvoisa puhemies, liittyen hallitusohjelmaan, jossa todetaan, että maaseudun palveluja ja turvallisuutta tuetaan jne., otan esimerkiksi kihlakuntauudistuksen ja poliisihallinnon uudistuksen. Kihlakuntauudistus tällä vaalikaudella vietiin läpi, luvattiin tavallaan, että poliisi näkyy paremmin siellä kentällä. Tosiasiassa maakuntakeskuksessa on koulutukset, sairauslomapaperia kierrätetään paikasta toiseen ja palvelujen saatavuus vaikeutuu, aukioloaikoja pisteissä on lyhennetty. Tämä kertoo ihan muuta, eli jäljet pelottavat. Tässäkin selonteossa on todella hyviä tavoitteita, mutta resursseja ei.

Markus Mustajärvi /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Anttilalle: Kyllä me olemme lukeneet kaikki selonteon sivut ja itse asiassa tutustuneet hyvin perin pohjin tähän maaseutupoliittiseen kokonaisohjelmaan. Ja mitä katsoin siitä annettuja lausuntoja, niin saattoipa vasemmistoliiton lausunto olla kaikista pisinkin mutta joka tapauksessa kaikista yksityiskohtaisin. Minä hyväksyn sen, että asioista ollaan eri mieltä, mutta helpoin tapa tappaa kritiikki on se, että väitetään, että asioihin ei ole perehdytty. Kyllä on perehdytty.

Mutta kysymys yhdestä konkreettisesta esityksestä: Te esitätte täällä, että työttömyysturvalain säädöksiä muutettaisiin niin, että vapaaehtoistyöstä tietty osuus tulisi sellaiseksi, että siitä ei rokotettaisi muuten maksettavaa työttömyysturvaa. Miksi te rajaatte tämän näin, että vain vapaaehtoistyöstä, miksi ette ota käyttöön sitä vanhaa mallia, että työttömyysturvassa olisi tietty suojaosuus ja jos muuten tienattu tulo jäisi sen suojaosan alle, niin se ei millään tavalla vähentäisi muuten maksettavaa työttömyysturvaa? Se olisi hyvin selkeä malli ja kohtelisi kaikkia tuloja samalla tapaa.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Syy siihen, miksi otin tämän metsämaan muokkauksen tällä tavalla esille, on se, että se on julkisessa keskustelussa tällä hetkellä kovaa vauhtia, ja kun sitä on maa- ja metsätalousministeriön metsäosastolta kysytty, niin on sanottu, että niin suunnitellaankin ja se vielä perustellaankin, että saataisiin metsäkeskuksille lisää töitä ja jatkuvasti töitä.

Arvoisa puhemies! Tämä on niin vakava asia, että kun meillä on nyt pari talvea takana — siis en tarkoita tätä juuri elettyä talvea vaan sitä ennen — jolloinka oli metsäpuolella erittäin vaikeat korjuuolosuhteet, niin silloin hakattiin metsät surutta teitä myöten, sitä ravia myöten. Siitä seurasi, kun niitä sitten ruvettiin vielä auraamaan, jatkuva yhteydenotto, että tännekö te nyt sitä maatilamatkailua rupeatte sitten edistämään. Siis oli todella pettynyttä porukkaa. Silloin ainut konsti on se, että asia viritetään täällä salissa, kun on tilaisuus.

Mats Nylund /r(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ensin haluan sanoa, että olen erittäin tyytyväinen, että kaikki eduskuntaryhmät ovat sitä mieltä, että maaseutu on äärimmäisen tärkeä Suomelle. Kaikki ovat ottaneet huomioon esimerkiksi peruspalvelutasot ja tieverkon ylläpitämisen jnp. Mutta maaseutupolitiikka on myös maatalouspolitiikkaa. Kristillisdemokraattien puheenvuorossa sanottiin, että maidon tuotantotuki on laskenut ja että maksamme tukea myös uusraivatulle pellolle. Minulla on semmoinen näkemys, että päinvastoin on vähän ongelmallista, että meillä on noin 60 000—70 000 hehtaaria uusraivattua peltoa, joka ei saa tukea lainkaan, ja päinvastoin minä näen sen näin, että hallitus on tehnyt kaiken, että maidon tuotantotuki nousee nyt jo Etelä-Suomessakin terveystarkastusten myötä.

Kari Kärkkäinen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tuon tiedon sain Kuopion torilla, ja toki, jos se on väärä, niin siinä tapauksessa minun täytyy pahoitella sitä informaatiota ja tarkistaa tuo tieto ja jututtaa miestä.

Arvoisa puhemies! Mielestäni täällä on pidetty hyviä puheenvuoroja, juhlaviakin puheenvuoroja, mutta jotenkin tuntuu siltä, että mietintöjen sijaan harvaanasutun maaseudun työvoiman turvaamiseksi tulisi luoda esimerkiksi konkreettisempia taloudellisia kannustimia osaavalle työvoimalle. Esimerkkinä tästä voidaan mainita vaikka kohdennetun verovähennysoikeuden käyttöönoton mahdollisuus, opintolainojen korkojen maksaminen korkotukiasunnon tai tontin hankkimiseen tai lisäkoulutusstipendit. Eli toivoisin, arvoisa ministeri, konkreettisia toimenpiteitä nopeammin. Täällä on laaja tahtotila ollut maaseudun puolesta tänään salissa, ja odotan, että tämä tahtotila ymmärretään myös hallituksen sisällä.

Pentti Oinonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Maaseutu autioituu kiihtyvällä vauhdilla, ja yhtenä syynä siihen tulevaisuudessa ovat talousjätevesien käsittelyyn liittyvät pakotteet. Harvalla on maksaa jopa kymmeniätuhansia euroja uusista jätevesijärjestelmistä. Jätevesiasetusta on perusteltu Itämeren saastumisella. Voin vakuuttaa teille, hyvät kansanedustajat, ettei lusikallistakaan mene sitä ihteään Savosta Itämereen. Kysyisin ministeriltä, aikooko valtio tulla mukaan näihin jätevesitalkoisiin, että köyhimmätkin saavat nämä jätevesijärjestelmät hankittua?

Jari Leppä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Hallitus on oivallisella tavalla otsikoinut tämän maaseutupoliittisen selontekonsa Maaseutu ja hyvinvoiva Suomi. Näillä kahdella asialla ja kahdella sanalla on erittäin voimakkaat yhtäläisyysmerkit, ja se tunnustetaan ja tunnistetaan erittäin hyvin. Maaseudulle tärkeintä on elämisen, asumisen ja yrittämisen edellytysten turvaaminen. Se on myöskin tullut esille niin selonteossa kuin kaikissa ryhmäpuheenvuoroissa, ja se on erinomaisen hyvä asia.

Toinen asia, joka meidän pitää huomioida, on se, että kun olemme yhteisen tavoitteen asettaneet, kaikki hallinnonalat ja kaikki ministeriöt toimivat sen mukaisesti samaan suuntaan. Tässä on myös tällä vaalikaudella ollut toivomisen varaa. Mainitsen kaksi asiaa. Toinen on kaavoitukseen liittyvät asiat ja toinen on valtion tukisäädösten tulkintaan liittyvät asiat. Toivonkin, että maaseutuvaikutusten arviointi, joka myös on tässä selonteossa hyvin otettu esille, tulee entistä voimakkaammin kuvaan mukaan niin, että kaikki hallinnonalat toimivat yhteen suuntaan.

Tiestö on oleellisen tärkeä asia. Ehdotankin, että me teemme samanlaisen toimenpidesuunnitelman (Puhemies: Minuutti on kulunut!) kuin teimme metsäteille koko alempiasteiselle tiestölle. Silloin me pystymme pitämään huolen saavutettavuudesta.

Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä selonteossa puhutaan varsin paljon maaseudun sivuelinkeinoista, ja siinä on tietysti ihan merkittäviä asioita, kuten uusiutuva energia, matkailu, monet muut keinot. Mutta kyllä meidän täytyy kuitenkin muistaa, että vain se, että perusmaatalous on kannattavaa sekä Etelä- että Pohjois-Suomessa, on se pohja sille, että maaseudulla asumista myöskin on. Ainoastaan kasvukeskusten ympäristössä voi maaseudulla elää pelkän asumisen varassa, mutta ei sen kauempana.

Ed. Kalmarille haluan todeta, että tällä alueellistamisella ja maaseutupolitiikalla ei ole kyllä mitään tekemistä keskenään. Ainoastaan 7 prosenttia on maakuntakeskusten ulkopuolelle alueellistettu. Ne ovat aivan eri asioita. Sen sijaan jos pidettäisiin huolta siitä, että pienet kaupungit, seutukuntakeskukset pysyvät elinvoimaisina, niin niihin voisivat myöskin maaseudun asukkaat tukeutua. Se on paljon keskeisempi asia, ja siellä tapahtuva keskittämisprosessi pitäisi saada estettyä. Tämä alueellistaminen on aivan nyanssi tässä kysymyksessä.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Maaseutupolitiikka edellyttää poikkihallinnollista tarkastelua maaseudun toimintaedellytysten vahvistamiseksi. Tässä peruspalvelut, posti, laajakaistayhteydet, vesihuoltohankkeet, alempiasteisen tieverkon kunto ja sosiaali- ja terveyspalvelut ovat niitä, joita pitää sitten hyvällä seudullisella yhteistyöllä ja alueellisella kehittämisotteella ja ylikunnallisella valmiudella myöskin viedä eteenpäin.

Herra puhemies! Kiinnitän kyllä huomion siihen, että hallitus tekee tuottavuusohjelmalla nyt vastoin tätä julistamaansa maaseutupoliittista ohjelmaa nimenomaan negatiivista alueellistamista koko ajan leikkaamalla poliisin, hätäkeskusten, käräjäoikeuksien ym. voimavaroja. Esimerkiksi kiinnitin huomion harvan asutuksen turvallisuusryhmän työhön, jonka asetin edellisellä kaudella. Sisäministeri Holmlund ottaessaan vastaan tätä työryhmän työtä ilmoitti, että voidaan käyttää muun muassa armeijaa hyväksi. Onko ministeri Anttilakin sitä mieltä, että poliisin sijasta armeija voisi hoitaa jatkossa kotien ja kylänraittien turvallisuuden, vai millä tavalla nämä voimavarat turvataan?

Klaus Pentti /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Maaseutupolitiikka on tietysti paljon muuta kuin maatalouspolitiikkaa, mutta täytyy muistaa, että elävän maaseudun pohja on elinkeinojen menestyminen, ihmisten toimeentulo ja asutuksen edellytysten turvaaminen. Siinä yhteydessä kunnalliset palvelut ja infra ovat tärkeitä asioita.

Mutta maatalous on kokenut valtavan nopeaa rakennemuutosta, ja maaseutuelinkeinoja monipuolistetaan. Se vaatii paljon osaamista ja lisää osaamista. Samaten tulee uusia velvoitteita. Muun muassa ympäristövaikutusten huomioiminen kaikissa toiminnoissa on yhä tärkeämpää. Siinä mielessä osaamisen merkitys korostuu jatkossa entistä enemmän. Meidän pitää huolehtia osaamisesta, koulutuksesta, tutkimuksesta ja neuvonnasta, että pärjäämme täällä.

Ulla Karvo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Koko maan asuttuna pitäminen on tärkeää, ja myös alueiden omat voimat on siihen valjastettava. Selonteossa todetaan, että maaseudun suhteellisen aseman heikkeneminen pysäytetään. Erilaisia keinoja esitetään ratkaisuiksi maaseudun haasteisiin ja myös veropoliittiset keinot mainitaan. Hallituksen tarkoitus on laatia mietintö toteutettaviksi soveltuvista toimenpiteistä. Kysyisinkin, millä aikataululla tällainen mietintö on tarkoitus toteuttaa ja tullaanko siinä mahdollisesti ottamaan myös nämä veropoliittiset keinot mukaan.

Juha Korkeaoja /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On hyvä, että tarkastellaan tällä kertaa laajasti maaseutupolitiikkaa; edellisellä hallituskaudella oli maatalouspoliittinen selonteko, joka keskittyi maatalouteen. Yhdyn siihen näkemykseen, että elävää maaseutua ei ole ilman elinvoimaista maataloutta, se pitää pitää koko ajan mielessä, mutta tänä päivänä maaseudulla, jos yrityksiä lukumäärällisesti katsotaan, on enemmän muita yrityksiä kuin maatalousyrityksiä, mikä kuvaa sitä, että maaseudun elinkeinorakenne on kovasti muuttunut viime vuosien aikana. On hyvä, että tähän kiinnitetään huomiota.

On hyvä kiinnittää myös huomiota siihen, että maaseutu ei ole samanlaista kaikkialla. Niin kuin täällä todetaan, tämä kolmijakoinen maaseutu tarvitsee erilaista politiikkaa: kaupunkien läheinen maaseutu ja harvaan asuttu maaseutu tarvitsevat erilaisia poliittisia toimia.

Vielä haluan kiinnittää huomiota siihen, että kun maa- ja metsätalousvaliokunta käsittelee tätä selontekoa, kohtaa Paikallisen kehittämisen välineitä vahvistetaan merkittävästi, toivoisin, (Puhemies: Minuutti on kulunut nyt!) että siinä otetaan huomioon paitsi toimintaryhmätyö ja kylien kehittäminen myös nämä vanhat perinteiset maaseudun organisaatiot, MTK jne.

Pekka Vilkuna /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on puhuttu aivan hyvin laajasta maaseudusta. Se on moniarvoinen, siellä pitää olla yrittämisen mahdollisuuksia, mutta kuitenkin perusmaataloudella se alue pysyy asumiskelpoisena, viihtyisänä. Ei voi olla toteamatta, että ed. Mustajärven puhe oli silti hyvä. Kyllä loppujen lopuksi, vaikka hallitus toisensa jälkeen on pieniä korjauksia tehnyt maatalouspolitiikkaan, se megatrendi on kulkenut niin kuin ed. Mustajärvi sanoi.

Hevostalous on yksi maaseudun viihtyisyystekijä, joka pitää yllä tuota viihtyisyyttä niissä muidenkin ammattienharjoittajien perheissä, ja tämä pitäisi nyt yhtenä kohtana ottaa huomioon. Pienenä asiana siinä on tämä lannan polttokäyttö, joka Suomessa tuntuu takkuavan vaan vuodesta vuoteen, ja se on kuitenkin monessa tapauksessa hyvinkin ratkaiseva tekijä, jotta saadaan se tallitoiminta pyörimään.

Tosin tieverkosto on aivan yhtä tärkeä. Maaseudulla ei kukaan pysty asumaan, jos yhteydet eivät ole kaupunkiin ja kaupungista selkeästi maaseudulle ohjaavia ja vieviä. (Puhemies: Ja nyt minuutti onkin kulunut!) Ja tietenkin ...

Antti Rantakangas /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on, voi sanoa, jokaisessa eduskuntaryhmässä nähty maaseudun kehitystä myönteisenä. Mutta tämän päivän Maaseudun tulevaisuus uutisoi, että kokoomus ja SDP unohtavat maaseudun ohjelmastaan eurovaalien alla. Se on tietysti hivenen kummallista, kun nyt eurovaalien allahan pitäisi tärkeimpien puolueitten linjata myöskin maaseudun kannalta tärkeitä ohjelmatavoitteita Euroopan vaaleihin. Nyt, kun äänestys on menossa, tietysti on hyvä, että täällä puhutaan kauniisti, mutta ratkaisevaa on se, miten puolueitten ohjelmissa, Eurooppa-vaalien ohjelmissa, ajatellaan maaseudusta ja maataloudesta. Tässä mielessä oli erittäin huolestuttavaa lukea tämä Maaseudun tulevaisuuden tosiasioihin perustuva uutinen. Toivottavasti puolueen puheenjohtajat molemmilla puolin korjaavat tämän vielä, kun vaalit ovat käynnissä, ja saadaan oikeaa, toivottavasti eri tietoa kuin mitä teidän ohjelmissanne on maaseudun ja maatalouden kehittämisestä.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! En rohkene epäillä, että tämä oli mikään tilausotsikointi ja Maaseudun tulevaisuuden etusivu oli keskustan varapuheenjohtajan mittatilaus, mutta se oli kyllä ennen näkemätön uutisointi sen takia, että tiedämme hyvin niin kokoomuksen kuin sosialidemokraattienkin taholta otetun EU:n maatalouspolitiikkaan jatkuvasti kantaa. Olemme joutuneet muun muassa täällä EU:n maatalouspolitiikkaan liittyen jopa eriäviä mielipiteitä jättämään siitä johtuen, miten hallitus on tehnyt eräitä linjauksia, joissa nuorten viljelijöiden ja kansallisen maatalouden edellytyksiä on jopa vaikeutettu.

Me olemme Euroopan unionin sosialidemokraattien lailla vaatineet muun muassa byrokratian purkua, tukikattoja ja nimenomaan tuotanto-olosuhteista johtuvien erojen tasoittamista, eli EU:n sosialidemokraatit tukevat pitkälti juuri Suomen lähtökohdista tulevan perheviljelyn ja maatalouden elinehtojen vahvistamista. Eiköhän Maaseudun tulevaisuus tasapuolisesti anna vielä meillekin mahdollisuuden kertoa tavoitteistamme.

Anne Kalmari /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Onkohan SDP myös halunnut tukea sukupolvenvaihdoksia ja luopumistukia? Sukupolvenvaihdoksia arvioidaan tapahtuvan vain 300 kappaletta tänä vuonna, ja jos tällä tasaisen vauhdin taulukolla laskee, se tilanne on huolestuttava. Kuitenkin tässä salissa juuri SDP on erityisesti kritisoinut sitä, että tämäkin järjestelmä olisi lopetettava, että kannustaisimme sukupolvenvaihdoksiin. Se siitä nuorten viljelijöitten rakastamisesta.

Sen sijaan olen tästä negatiivisesta alueellistamisesta, keskittämisestä, hieman samoilla linjoilla. Näinhän ei tulisi toimia, jos haluamme maaseutuvaikutusten arviointia tehdä. Mutta siksi onkin hyvä, että järjestämme esimerkiksi yhteispalvelupisteitä, joissa palvelut pysyvät lähellä. Esimerkiksi tässä esille nostetussa poliisikysymyksessähän tarkoitus nimenomaan oli (Puhemies: Minuutti on täyttynyt!) satsata poliisimiehiin, joita onkin nyt työllistetty sen sijaan, että pitäisimme hallintoa yllä.

Lauri Kähkönen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Kalmarille kun alussa viittasin, että sosialidemokraatit ovat arvostelemassa luopumistukijärjestelmää, tämä puheenvuoro oli yksittäisen kansanedustajan puheenvuoro. Puolueena emme ole missään nimessä olleet tätä järjestelmää vastustamassa, päinvastoin. On aivan selvää, että jos tilasta päästään ottamaan vastuu vasta jotain 50-vuotiaana tai muuta, niin eipä sitä kukaan odota.

Arvoisa puhemies! Ministerille täällä suora lainaus sivulta 16: "Harvaan asutun maaseudun tieverkoston kunto ja kehittämistarpeet arvioidaan ja harvaan asutulle maaseudulle laaditaan tieohjelma yhteistyössä alan toimijoiden ja kehittäjien kanssa." On puhuttu toimivasta infrasta. Eikö tämä ole turhaa? Ministeri viittasi tähän puun saannin turvaamiseen, ihan hyvä raha tuli. Samalla tavalla perustienpitoon rahaa annettava. Siitä on kyse. Selvityksiä on tarpeeksi.

Markus Mustajärvi /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Satonen arvioi aivan oikein alueellistamista ja sitä, että se pysähtyy aivan liian usein maakuntakeskuksiin. Sitten näistä pienemmistä kunnista valtion tuottavuusohjelma vie ne viimeisetkin valtionhallinnon työpaikat. Tämä valtioneuvoston selonteon esitys siitä, että alueellistaminen ulotetaan myöskin pienempiin kuntiin, on aivan oikea. Annan kyllä ministeri Anttilalle tunnustuksen siitä, että hän näiden metsäntutkimuslaitoksen pienten yksiköitten säilyttämisessä teki aivan oikeat linjanvedot.

Mutta turhasta byrokratiasta. Minä olen aikoinaan ollut vetämässä Euroopan komission hanketta, jossa kahdella aanelosella saatiin suoraan momenttivapaata rahaa komissiosta ja saman mittaisella väliraportilla saatiin 100 000 ecua — ne oli ecuja siihen aikaan — lisää. Se, että tämä oli hyvin joustava menettely, perustui nimenomaan siihen, että kansalliset byrokraatit eivät päässeet väliin. Eli kyllä tämmöinen joustava menettely on täysin mahdollista.

Pertti Hemmilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuten tämäkin keskustelu osoittaa, niin Suomessa vallitsee yksimielisyys maaseudun hyvinvoinnin tarpeesta ja koko maatalouspolitiikastakin pitkälti vallitsee yksimielisyys. Sen vuoksi onkin varsin yllättävää, että todellakin, minkä ed. Rantakangas täällä nosti esille, Maaseudun Tulevaisuus -lehti, joka on hyvin laajalevikkinen ja arvostettukin lehti, voi alentua tuollaiseen kirjoitukseen, mihin tämän päivän etusivulla se on alentunut. (Välihuutoja keskustan eduskuntaryhmästä) Se on sikäli yllättävää, että Maaseudun Tulevaisuus -lehtikin tietää, että tämä hallitus tekee myöskin yhdessä politiikkaa ja tämän hallituksen yhteistyöstä osoituksena on tämä nyt käsittelyssä oleva maaseutupoliittinen selonteko, joka on hallituksen yksimielinen esitys eduskunnalle. Olen tietysti tietoinen myöskin siitä, että keskustapuolueessa masinoidaan tällaista vastakkainasettelua, mutta se ei ole hyväksi ei maaseudun kannalta eikä suomalaisen maatalouspolitiikan tulevaisuuden kannalta.

Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila

Arvoisa puhemies! Aika monta kysymystä, yritän vastata mahdollisimman moneen.

Ensinnäkin ed. Kalmarin kysymykseen siitä, mikä on rahoituksen tilanne, niin kehyksen puitteissa rahoitus järjestetään.

Sitten onko aikajänne sopiva? Se on tietysti totta, että aina näitä asioita pitäisi tarkastella ja mahdollisimman pitkään, koska me tiedämme, niin kuin ed. Pulliainen erinomaisessa ryhmäpuheenvuorossaan totesi, että puhutaan kymmenistä vuosista, jopa 60 vuodesta, jos puhutaan, kuinka pitkään metsän, puun pitää kasvaa, että se on hyödynnettävissä.

Sitten sekä ed. Ollila että ed. Leppä puhuivat näistä valtiontukisäädöksistä ja lähinnä tästä byrokratiasta ja selvityshenkilöstä. Minulla on nyt ihan uunituore päätös kädessäni, asettamispäätös, joka lähtee siitä, että maaseudun yritys- ja hankerahoituksen hallinnollista taakkaa pitää vähentää. Nyt tähän laitetaan selvityshenkilö, joka puheenjohtaja Kari Kivikon johdolla tekee samanlaisen selvityksen tältä sektorilta kuin aikanaan Kai Suomela teki maatalouden hallinnon osalta 22 kohdan ohjelman, jolla mentiin muun muassa sähköiseen tilatukihakuun ja muita saman tyyppisiä toimenpiteitä on tulossa. Tässä on ryhdytty toimiin, ja tämä on pakko perata, koska tämä järjestelmä on nyt sellainen, että jos ei sitä saada yksinkertaiseksi, niin se kaatuu omaan mahdottomuuteensa. Ihmiset eivät jaksa sen kanssa toimia. Minä tiedän sen käytännössä.

Sitten täällä on puhuttu, ed. Kähkönen, tästä poliisihallinnon uudistuksesta. Siinä minä myönnän, että tehtiin päätöksiä, jossa tiettyjä palvelupisteitä lopetettiin. Mutta nyt tämän maaseutuohjelman valossa pitää jatkossa toimia niin, että eri hallinnonalat huolehtivat yhdessä, että se yhteispalvelupiste siellä on, eikä sitä yksi hallinnonala omalta osaltaan lopeta. Tämä on selkeä tahtotilan ilmaus, ja nyt pitää vaan toimintatapoja muuttaa.

Sitten edustajien Nylundin ja Kärkkäisen keskustelu. Siis maatalouspolitiikan ja lähinnä maidon tukia ei ole laskettu, vaan pikemminkin on suunta vähän nousussa. Terveystarkastuksen myötä sinne tulee vielä vähän lisää jaettavaa. Uusraivattua peltoa meillä on 60 000—70 000 hehtaaria, jotka ovat tukioikeuden ulkopuolella, eivät ole saaneet tukia. Sen eteen tehdään nyt selvitystä. 10 000 hehtaaria nyt on jo otettu tämän viimeisimmän tukihaun yhteydessä näitä käyttöön, tukien piiriin, mutta jäljellä on 60 000 hehtaaria vielä.

Sitten ed. Oinonen puhui jätevesihankkeista. Valtio on niissä mukana. Ara on muun muassa yksi, joka niitä korvaa.

Ed. Satosen kanssa olen täysin samaa mieltä, että maataloustuotannon pitää olla kannattavaa. Muuten ei se elinkeino voi jatkua. Mutta siinä peruskysymys on se, miten markkinoilta saatava hinta muodostuu. Siihen ei politiikalla voida vaikuttaa, ja se on se suurin uhka tällä hetkellä, kun elämme semmoisessa tilanteessa, että nämä tuottajahintojen ja hintojen vaihtelut ovat äärettömän nopeita ja rajuja. Me olemme nähneet, mitä tapahtui vuonna 2007, ja sen jälkeen vuonna 2008 tultiin jyrkästi alas, mutta kustannukset jäivät silti korkealle. Mutta tukipuolella ei ole tapahtunut heikennyksiä.

Ed. Rajamäki lähestyi tätä poikkihallinnollista lähestymistapaa. Siinä olen ihan samaa mieltä, että me tarvitsemme yhteistoimintaa. Täällä selonteossahan puhutaan tästä, miten ne turvallisuuspalvelut pitää jatkossa yhteistyössä toteuttaa niin, että siellä on nopean avun saatavuuden varmistamiseksi mukana viranomaiset ja vapaaehtoisjärjestöt yhteistyössä. Molempia pitää käytännössä hyödyttää.

Sitten ed. Korkeaoja muistutti tärkeästä asiasta, että maaseutu on todella kolmijakoinen ja toimenpiteet pitää räätälöidä sen mukaan, koska ei ole yhtä ja samaa yhteistä maaseutua.

Sitten täällä ed. Vilkuna puhui tästä lannanpoltosta. Se kuuluu tuonne ympäristöministeriön sektorille, joten siihen en nyt lähde tällä hetkellä sen enempää kommentoimaan. Tiedän, että siinä on ollut ongelmia ja lähinnä EU:n kanssa.

Päivi Räsänen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri otti puheenvuorossaan esiin maaseudun kehittämisrahoituksen vahvistamisen sekä EU:n rakennerahastojen että yhteisen maatalouspolitiikan kautta. Aluekehitysrahojen maksatus on viivästynyt, kun komissiolle ei kelvannut Suomesta lähetetty 5 000 sivun laajuinen selvitys tukirahojen hallinnoinnista ja valvonnasta. Eilisessä keskustelussa suuren valiokunnan EU-selonteon mietinnöstä nostettiin esiin se, että sekä maatalous- että rakennetuen kierrätystä Brysselin kautta pitäisi saada vähennettyä ja osittain myös jälleen kansallistaa. Tätä ei hallituksen taholta eilisessä keskustelussa kommentoitu. Kysyn ministerin näkemystä, mitä mieltä olette tästä asiasta.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kysyisin arvoisalta ministeri Anttilalta sitä, minkä takia sinänsä muuten monipuolisessa puheenvuorossanne ette lainkaan kiinnittänyt huomiota luontoon, nimenomaan biodiversiteettiin eli luonnon monimuotoisuuteen. Täällä tänään on siitä jo tullut käsitys teidän puolueenne edustajalta, joka mielestäni lisää susihysteriaa ja tätä susipelkoa. Kuitenkin teidän ministeriönne ja te itse olette vastuussa biodiversiteetistä. Varsin yllättävälläkin tavalla olette sopinut ministeri Lehtomäen kanssa työnjaosta, ja viittaan tässä saimaannorppaan. Nimenomaan, jos maaseudulla ei luontoa kunnioiteta eikä myöskään luontoarvoja kunnioiteta, niin silloin myöskään maaseudulle ei käy hyvin. Toivoisin teidän kommenttianne.

Jari Leppä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Maaseudulla kunnioitetaan aivan erityisesti luontoarvoja. Se on kaiken ruuantuotannon, elämysten tuotannon, metsäntuotannon edellytys, että me saamme kasvamaan sen, mihin me ryhdymme ja rupeamme. Siinä mielessä ihmettelen ed. Tiusasen lausuntoja.

Nyt tähän saimaannorppa-asiaan: Tällä hetkellä ministeri Anttila on valinnut aivan oikealla tavalla tien, sen, että annetaan alueen ihmisille ja kesäasukkaille mahdollisuus vapaaehtoisin voimin tehdä se suojelutyö, jota kaikki haluavat tehdä. Nyt mitataan se tahtotila, onko sitä vai eikö sitä ole. Jos ei sitä ole, niin on tulossa pakkolainsäädäntö. Jos se toteutuu vapaaehtoisin toimin, silloin se riittää, ja hyvä niin. Kaikki haluamme suojella norppaa. Osoitus siitä, että vapaaehtoinen tie toimii hyvin, on vaikkapa Metso-ohjelma. Kun se otettiin käyttöön, välittömästi metsiensuojelun ala lisääntyi, ja tätä esimerkkiä kannattaa käyttää useammassakin eri asiassa hyväksi, myös saimaannorpan osalta.

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olisin puuttunut siihen asiaan, mitä täällä on sanottu, että EU on pahaksi Suomen maaseudulle. Minä sanoisin, että se on päinvastoin. Ilman EU:n rakennerahaston varoja Pohjois-Suomen tilanne olisi paljon paljon huonompi. Minä sen uskallan pohjoissuomalaisena kansanedustajan sanoa. Lappi on saanut hyvin rahaa, ja myös Oulun lääni on saanut hyvin rahaa.

Sitten olisin puuttunut siihen, että pienen maaseutukunnan palvelut ovat huonoja. Minä voin kokemuksesta sanoa, että päinvastoin, Oulussa on paljon huonompi tilanne saada esimerkiksi vanhustenpalveluja kuin Taivalkoskella. Minulla on tästä kokemusta, koska olen Taivalkoskelta kotoisin ja haudannut sinne molemmat vanhempani ja samoiten olen haudannut anoppini Ouluun, ja minä voin (Puhemies: Minuutti on mennyt!) vakuuttaa kyllä, että Oulussa oli kehnompi palvelu.

Raimo Vistbacka /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kun luki selonteon, niin minun mielestäni siinä oli kyllä selvästi kokeneen parlamentaarikon ja ministerin kädenjälki näkyvissä. Siellä hallitus painotti lähes joka sivulla, piti tärkeänä, katsoo, korostaa, suosittaa melkein kaikkia hyviä asioita maan ja taivaan väliltä. Yksi asia, jota jäin kaipaamaan, oli kauppa- eli myymäläautojen toiminnan tukeminen. Melkein kaikki muut sieltä löytyivät. (Eduskunnasta: Ne oli unohtunut!)

Arvoisa puhemies! Toivon tietysti, että näihin ministerin esiin tuomiin seikkoihin, jotka tässä selonteossa erittäin korostetusti tuodaan esiin, löytyisi sitten rahaa, että myös käytännössä voitaisiin nämä toteuttaa. Selonteko on minun mielestäni erinomainen.

Hannu Hoskonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Selonteko on todella erinomainen, ja ne lähtökohdat, mistä maaseutua lähdetään kehittämään tämän selonteon pohjalta, ovat erinomaisia, ja toivon, että nämä toimenpiteet, mitä selonteossa esitetään, myös tulevat todeksi. Tarkoitan, että esimerkiksi maataloudessa pidetään koko maa toimivan maatalouden piirissä perheviljelmäpohjaisena. Se on erinomainen tavoite.

Toinen tavoite on metsäteollisuuden toimintaympäristön saaminen kuntoon, mikä tietysti metsäteollisuuden toimintaedellytysten kannalta on se välttämättömyys. Ilman sitä meillä ei ole tuotantoa, ja se myös samalla rokottaa bioenergian tuotantoa välittömästi, noin 70 prosenttia, ei se sen enempää ole.

Mutta yksi kommentti, arvoisa puhemies. Ed. Pulliainen tässä jonkin aikaa sitten totesi näistä vanhoista metsänaurauksista. Ei kannata niissä montuissa enää kulkea, koska ne ainakin yksityismetsätalouden osalta lopetettiin jo kauan kauan sitten. Nämä normaalit hyvän tavan mukaiset metsien laikutukset pitää sallia ja myös viljelymetsätalous ja (Puhemies: Minuutti on mennyt!) luontainen uudistaminen. Sitä kautta päästään eteenpäin, ei turhilla toiveilla.

Lauri Kähkönen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämän selonteon myötähän pyritään etsimään niitä työkaluja, joilla maaseudun elinvoimaisuus voitaisiin taata. Vielä kahteen asiaan haluan puuttua.

Eli alueellinen kuljetustuki: Asianomainen ministeri ei tietysti vastuussa tästä ole, mutta kysyn kuitenkin, onko hallituksessa ollut keskustelua siihen suuntaan, että tätä laajennettaisiin siinä mielessä, että myös raaka-aineitten kuljetuksista olisi mahdollista saada tätä tukea ja myös sitten tätä koko summaa kasvatettaisiin.

Toinen asia, joka edustajien maakuntavierailussa on tullut hyvin paljon esille tietyillä alueilla, on työnantajan sosiaaliturvamaksuista vapauttaminen, tämmöinen väliaikainen kokeilu. Toivon ja palaute on ollut sen suuntaista, että tätäkin voitaisiin jatkaa.

Tässä kaksi oivaa työkalua tähän asiaan.

Juha Korkeaoja /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on muutamissa puheenvuoroissa puututtu rahoituksen kansallistamiseen. Se on tietysti hieno ajatus noin yhtäkkiä, mutta tosiasia on se, että juuri nämä EU-rahoituksen muodot, erityisesti maatalouspolitiikan kakkospilari, johon kuuluvat nämä maaseutupolitiikan toimet, on ollut alue, jossa Suomi on ollut erittäin vahva nettosaaja, ja olemme sitä kautta pystyneet tälle jäsenmaksulle, jota unionille maksetaan, saamaan sitten takaisinpäin virtaa niin, että olemme olleet varsin pieni nettomaksaja. Toinen alue tietysti on maatalouspolitiikan ykköspilari. Siinäkin me olemme saaneet, vaikka emme suhteellisesti ollenkaan niin suurta osaa.

Eli kun säädökset kuitenkin tulevat unionista, se on yhteisen politiikan aluetta, niin maatalouspolitiikka kuin myöskin sitten kaikki elinkeinotukipolitiikka (Puhemies: Minuutti on mennyt!) kuuluu yhteiseen politiikkaan, niin ei kannata kansallistaa rahanmaksua, kun säädökset kuitenkin tulevat sieltä unionista.

Markus Mustajärvi /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä ryhmäpuheessani kritisoin sitä, että tästä selonteosta puuttuu analyysi, jossa pyrittäisiin vastaamaan siihen, miksi on tapahtunut niin kuin on tapahtunut. Semmoinen liitetiedossa esitetty kuvaus, jossa kerrotaan asioista, mutta ei mennä syvemmälle, ei ole vielä analyysi.

Mutta täällä tekstissä on muutama mielenkiintoinen kohta kuitenkin, esimerkiksi kohta, jossa todetaan, että yhteiskunnan toimintojen tehostaminen johtaa keskittämiseen, minkä seurauksena toimijat ja palvelut loittonevat maaseudulta. Se pitää paikkansa.

Mutta juuriko on niin, että keskittäminen on tehostamista, ja jos se on sitten näin, niin minkä takia tämä hallitus niin innokkaasti sitten alueellistaa ja hajasijoittaa, jos se johtaa siihen, että ruokitaan tehottomuutta? Eikö tässä nyt ole aikamoinen lähtökohtainen ristiriita ja arvolataus tässä lauseessa, jos keskittäminen on tehostamista?

Sirpa Asko-Seljavaara /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä selonteko on kaupunkilaisenkin mielestä erittäin ansiokas. Mutta eräs asia, mikä tässä vähän särähtää, on sosiaali- ja terveyspalvelut. Tässä nimittäin lupaillaan vähän niin kuin lähipalveluja myös haja-asutusalueille, ja kuitenkin se on Paras-lain vastaista, jos me avaamme terveyskeskuksen paikkaan, missä on alle 20 000 asukasta. Eli kyllä nämä terveyspalvelut on tavallaan pakko keskittää jo laadun vuoksi, koska nykyaikaista terveyspalvelua ei voi järjestää tai voidaan hyvin vähän järjestää yhden lääkärin terveysasemilla. Lisäksi päivystys tulisi keskittää alue- ja keskussairaaloihin. Siellä se on turvallista.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Muutama kommentti tässä.

Ensinnäkin ed. Mustajärvi muisteli upeaa aikaa, kun oli se Lapin kokeilu, jossa Lapin liitolla oli oikeus hoidella nämä rakennetukipäätökset. Siitä olisi paljon oppimista tänä päivänäkin, vaan historiaa onpi.

Ed. Ukkola oli unohtanut ihan kokonaan sen, että kun siirryttiin Euroopan yhteisön jäsenyyteen, kansalliset rakennetukimomentit ensin kuivuivat ja häipyivät. Elikkä siis toisin sanoen ne korvautuivat sitten jäsenmaksupalautusten kautta Suomelle takaisin aluepolitiikan välineiksi.

Sitten ed. Rantakankaalle, että hän toi politiikan taas politiikkaan. Silloin kun oltiin Kalevi Hemilän aikakautena, niin oli vain yksi politiikka. Me taistelimme ed. Rajamäen kanssa välillä suoraa huutoa ja meteliä, (Ed. Rajamäki: Samalla puolella!) ja millään ei ollut yhtään mitään merkitystä maailmankaikkeudessa, mutta kauheasti oli tuolla hallituksen pikkuhuoneessa menetelmää. Ristiriidan olisi pitänyt tulla maatalousvaliokunnassa esiin, mutta se ei ole tullut.

Pentti Oinonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Paras-hanke liittyy oleellisesti maaseutupolitiikkaan. Kysyisinkin ministeri Anttilalta: Mitä mieltä olette tästä Paras-hankkeesta, kun näyttää siltä, että sen myötä palvelut, muun muassa terveyskeskukset, karkaavat maaseudulta asutuskeskuksiin ja reuna-alueiden asukkaat on pakotettu muuttamaan palvelujen perässä pois kotoaan asutuskeskuksiin?

Timo V.  Korhonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomessa tällaisesta alueellisesta ja nopeasta rakennemuutoksesta on ollut yhteiskuntapoliittisesti ajateltuna erittäin suurta haittaa. Keskittäminen on luonut valtavasti ylimääräisiä kustannuksia sekä muuttoliikkeen lähtö- että tuloalueille, ja tätä taustaa vasten tässä selonteossa on erittäin hyvä yksi toimenpide eli tämä harvaanasuttujen alueitten, voisiko sanoa, erillisohjelma tai mietintö.

Kysyisinkin arvoisalta ministeriltä sitä, kuinka laaja kannatus eri ministeriöissä tällaisella ohjelmalla, mietinnöllä, on ja kysyn tätä sen vuoksi, että nythän esimerkiksi maatilatalouden erityyppisille verohelpotusesityksille on tullut aika vahvakin stoppi tuolta valtiovarainministeriön ehkä virkamiehistön toiminnasta. Eli kuinka nyt ministeriöt tämän ohjelman näkevät?

Markus Mustajärvi /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Pulliainen joko kuunteli väärin, ymmärsi väärin tai sitten halusi tahallaan provosoida. Kun minä kerroin hyvän esimerkin siitä, kuinka rahoja voidaan hallinnoida hyvällä tavalla suoraan komissiosta ilman turhaa byrokratiaa, niin en minä siinä puhunut mistään Lapin liitosta, Lapin liiton käytännöistä, puhumattakaan että olisin ihannoinut niitä. Minä kerroin vaan semmoisen esimerkin, joka toimi, joka oli tehokas ja tuloksekas ja ilman, että yhtään kansallisen tason päättäjää olisi ollut välissä siinä. Kyllä kai tässä järjestelmässä nyt on aihetta karsia turhaa byrokratiaa, jos kerran ES:n rahojakin jää kymmeninmiljoonin käyttämättä.

Katri Komi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Olen tyytyväinen siitä, että myös kansainvälinen vaikuttaminen huomioidaan selonteossa, varsinkin kun maaseudun kehittämisen painoarvo on Suomen kehitysyhteistyössä jälleen noussut.

Maatalousneuvonnalla tai sen yhteydessä voidaan toteuttaa kehitysmaissa myös tasa-arvotyötä ja edesauttaa vaikkapa tyttöjen lukutaidon lisääntymistä. Onkin tärkeää, että suomalaisten asiantuntijoiden maaseutuosaamista hyödynnetään jatkossa paremmin tällä sektorilla.

Arvoisa puhemies! Ministeriltä kysyisin selonteossa mainitusta Maaseutu-Innosta. Hieman huolestuttaa, ollaanko taas uusi organisaatio pistämässä pystyyn entisten päälle. Voisitteko hieman avata tätä vielä, mitä lisäarvoa tältä odotetaan?

Ed. Mustajärven ryhmäpuheenvuorosta toteaisin vielä, että tuolla selonteossa sivulla 43 Toteuttajat-kohdassa kuvataan tuota Ytr:n omaa toimintaohjelmaa eli maaseutupoliittista kokonaisohjelmaa ja sen suhdetta sitten tähän maaseutupoliittiseen selontekoon, joka nyt on käsittelyssä.

Ed. Ukkolalle ja palveluihin palaan sitten tuossa varsinaisessa puheenvuorossani, jos en debattipuheenvuoroa enää saa.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Mustajärvelle lyhyesti: Minä kun otin positiivisena esimerkkinä sen tapauksen, joka silloin aikoinaan oli. Ja sitten vielä toinen samanlainen väärinymmärrys: minä tarkoitin sitä, että nykyisessä maatalousvaliokunnassa ei ristiriita keskustan ja kokoomuksen välillä politiikassa ole tullut esille, niin kuin saattoi kuvitella ed. Rantakankaan puheenvuorosta.

Outi Mäkelä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Maaseudun hyvinvointi on todellakin Suomelle tärkeä asia, ja uskon, kuten ed. Pulliainen totesi, vakaasti, että puolueista riippumatta. Siksi tuntuu hieman erikoiselta tämä, että nyt kun keskustellaan maaseutupolitiikasta, niin täältä salista kuuluu mutinaa metropolipolitiikasta, ja metropolialueen maaseutukunnassa asuvana koen, että se on juuri sitä vastakkainasettelua, jota emme tarvitse tähän keskusteluun.

Mutta tähän hyvään selontekoon liittyen, joka nostaa muun muassa esiin toisen asteen koulutuksen merkityksen ja muun muassa lukioiden lakkauttamisen laajat seurausvaikutukset, niin asia on kyllä tunnustettu, mutta keinotasolle ei ole selonteossa menty. Olisinkin kysynyt ministeriltä, mitä käytännön toimenpiteitä on suunniteltu toisen asteen koulutuspaikkojen turvaamiseksi maaseudulle.

Eero Reijonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kun todennäköisesti tämä selonteko tulee myös maatalousjaostoon, niin muutama näkökulma jaoston puheenjohtajana.

Tämä on hyvä ja tarpeellinen selonteko, mutta sitoutuminen tässä on a ja o myös budjettitalouden näkökulmasta. Tekstiä voi olla paljon, mutta resurssit tulee myös turvata tavalla tai toisella. Kyllähän tilanne on tietysti niin, että maaseudun elinvoimanäkökulmasta infra kaiken kaikkiaan on ihan keskeisessä roolissa, ja me olemme pystyneet myös eduskunnan päätöksillä viemään vahvasti maaseudun hyvinvointia eteenpäin. Olemme muun muassa vesihuoltorahoja lisänneet, tuplanneet käytännössä sen, mitä hallituksen budjettiesityksessä on. Eli eduskuntakin on ottanut vahvan vastuun, että maaseudulla menee hyvin.

Sitten hyvin tärkeä kysymys, ja oikeastaan tuen ed. Lepän näkemystä siitä, että nostaisimme tämän alempiasteisen tieverkon kunnostamisen tämmöiseksi teemaksi ja lähtisimme sitä yhdessä eteenpäin viemään. (Puhemies: Minuutti on mennyt!) Tänä päivänä maaseudulla korostuu ennen kaikkea yrittäjyys ja johtaminen, ja tätä tulisi koulutuksen kautta viedä eteenpäin.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! EU:n ja kansallisessa maatalouspoliittisessa päätöksenteossa on paremmin pidettävä huoli, että tukijärjestelmämme ottaa huomioon vaikeista tuotanto-olosuhteista johtuvat haitat täysimääräisesti. Tähän liittyen hallituksen EU-maatalouspolitiikan uudistamiseen liittyvät toimet ja johtopäätökset sisältävät uhan, jossa heikennetään maidon tuotannon ja naudanlihan tuotannon tukitasoja erityisesti C-alueilla.

Herra puhemies! Ed. Kalmari: Tämä teitä hermostuttaa ja teitä keskustassa panikoittaa nyt EU-vaalien alla, kun tämä näkökulma, jonka sosialidemokraatit ovat jatkuvasti tuoneet esille, jakaa myös viljelijöiden, erityisesti nuorten viljelijöiden, ahdistuksen maaseudulla. Te ette ole puuttuneet myöskään tukien suuntaamiseen näennäisviljelyyn, ja tämä on vaikeuttanut viljelijöiden edullisen lisämaan hankintaa, ja erityisesti maidontuottajien osalta tilanne on todella vaikea.

Ed. Kalmari: Tämä eriävä mielipide, jonka sosialidemokraatit maa- ja metsätalousvaliokunnassa jättivät, on johdonmukainen sille ed. Pulliaisen kanssa tehdylle (Puhemies: Minuutti!) työlle työvaltaisen kotieläintuotannon puolesta.

Anne Kalmari /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun viittasin tuohon SDP:n nuorten viljelijöitten suosimiseen ja siitä käytettyihin puheenvuoroihin täällä muulloin salissa, spv:n vastustamiseen ja lutuihin, niin myönnän, että kyse oli vain yksittäisistä kansanedustajista, mutta kun kyse oli ed. Heinäluomasta, niin luulen hänen tietävän SDP:n linjan, vaikkei enää puheenjohtaja olekaan.

Varsinainen asia, mitä haluaisin vielä ministerille kertoa, on se, että kun täällä tuli puhetta näistä maaseudun palveluista ja toteamuksia, että esimerkiksi vanhustenhoivan osalta ne toimivat aika hyvin, niin todellisuus kuitenkin heikon huoltosuhteen alueilla on se, että juuri muuhun sitten rahaa ei todellakaan riitäkään, mutta kun se yhteisöllisyys on niin kova, niin totta kai on pakko pitää niittenkin vanhemmista huoli, jotka ovat työn perässä joutuneet kasvukeskuksiin lähtemään. Ja se on meille kunnia-asia. Mutta todellakin olisi tärkeätä, (Puhemies: Minuutti!) että niitä valtionosuuksia ohjattaisiin yhä enemmän tämän tyyppisiin kuntiin. Nyt tiedämme, että valtionosuusuudistusta ei pystytty tekemään, (Puhemies: Minuutti on mennyt!) ja haluaisinkin perätä, onko tästä maaseutupoliittisesta ohjelmasta hyötyä tähän.

Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila

Arvoisa puhemies! Ed. Räsänen kysyi rakennerahastojen maksatuksesta. Se on totta, että se on viivästynyt, ja nyt se ollaan saamassa täyteen vauhtiin. Siihen liittyy tämä selvitystyö, jonka jo totesin, maaseudun yritys- ja hankerahoituksen hallinnollisen taakan vähentämisestä.

Sitten tässä oli kysymyksenä, pitääkö kierrättää rahat Brysselin kautta. Minusta sen takia pitää kierrättää, että kun puhutaan yhteisestä maatalouspolitiikasta ja maaseutupolitiikasta, niin EU:n jäsenvaltiot ovat hyvin erilaisia, ja silloin, kun ne rahat kierrätetään Brysselin kautta, niin se yhdenvertainen kohtelu tulee jokaiselle jäsenmaalle sitä kautta. Hyvin helposti käy niin, että jos ne olisivatkin kansallisessa päätösvallassa, niin olisi hyvin kirjava käytäntö, joka johtaisi helposti siihen, että niillä mailla, joilla on varaa, olisi mahdollisuus maksaa tukia ja ne maat, joilla ei ole varaa, eivät sitten maksaisi vastaavasti tukia.

Ed. Tiusaselle sanoisin vaan lyhyesti, että suomalaisen maaseudun ihminen on aina elänyt luontoa kunnioittaen ja luonnon kanssa erittäin tiiviissä yhteistyössä ja vuorovaikutuksessa. Jos me aiomme luontoa ja sen arvoja suojella, kysymys on silloin ihmisten asenteista. Kysymys on asenteista, eivät kiellot yksin suojele mitään, jos ihmisten asenteet eivät ole kunnossa korvien välissä, se on aivan ykkösasia.

Ed. Ukkola totesi, että Oulussa on paljon huonompi saada palveluja. Siihen voin sillä tavalla yhtyä, että väitän kyllä, että pienemmät kunnat pitävät kuntalaisistaan parempaa huolta. Se on se lähipalveluperiaate ja se yhteisöllisyys, joka siellä vaikuttaa.

Ed. Vistbacka kysyi, että täällä melkein kaikki muu on, mutta myymäläautojen tukeminen puuttuu. Ed. Vistbacka ei ole nyt enää paikalla, mutta huomenna valtioneuvostossa asiaan liittyvästi on asioita esillä. Eli maaseudun kauppapalveluja tullaan jatkossakin kohentamaan.

Ed. Hoskonen, perheviljelmäpohjainen maatalous, se on ihan säilyttämisen arvoinen asia ja tärkeä asia.

Ed. Kähkönen peräsi kuljetustuesta. Totean, että en ole ollut mukana keskusteluissa, joissa kuljetustuesta olisi puhuttu. Niin kuin sanoin, se ei omaan salkkuuni kuulu. (Ed. Kähkösen välihuuto)

Sitten, ed. Korkeaoja vastasikin jo tähän kansallistamiseen ja kakkospilariin. Sieltä olemme saaneet tosiaan suhteellisen hyvin rahaa tänne päin.

Ed. Mustajärvelle: Keskittäminen on tehostamista. Minusta ydinkysymys maaseudun kehitystä ajatellen, on se sitten suomalainen maaseutu tai minkä muun eurooppalaisen maan maaseutu, on se, että pelkkien markkinavoimien ohjauksessa maaseutu tulee varmasti autioitumaan, koska markkinavoimien kautta se keskittämiskehitys juuri tapahtuu. Ja silloin poliittisen järjestel-män kautta meidän pitää yhdessä huolehtia siitä, että sitä markkinavoimien keskittävää vaikutusta pehmennetään ja huolehditaan siitä, että siellä on ne peruspalvelut, jotka maaseudulla ovat ja maaseudun ihmisille välttämättömiä.

Ed. Pentti Oinoselle siitä, mitä mieltä olen Paras-hankkeesta. Minusta siis ei Paras-hanke estä sitä. Jos se yhteistoiminta-alue on 20 000 asukasta, siellä pitää olla ja onkin palvelupisteitä ympäri sitä aluetta, ei se sulje niitä neuvoloita eikä niitä palvelupisteitä, kun se terveydenhuollon yhteistoiminta vaan toimii siellä 20 000 asukkaan alueella. Kahdeksan ministeriä on mukana ollut selontekoa tekemässä ja hyvin vahvasti sitoutunut sen toteuttamiseen. Tätä mielestäni kysyi joku muukin edustaja.

Ed. Komin kysymykseen Maaseutu-Innosta. Yrityspuolella on olemassa tämmöinen inno, ja nyt tarkoitus on, että tämä inno-toiminta, sen palvelut ulotetaan myöskin palvelemaan maaseudun yrityksiä. Siitä on kysymys. Ei olla mitään uutta varsinaisesti perustamassa.

Ed. Outi Mäkelä: Vastakkainasettelusta olemme samaa mieltä, että sitä emme missään nimessä tarvitse. Tämä koulutuspaikkojen turvaaminen on hallituksen yhteinen tavoite, ja tässä opetusministeri ja -ministeriö on keskeisessä roolissa.

Ed. Reijosen kanssa olen ihan samaa mieltä siitä, että infra on keskeinen, (Puhemies: 4 minuuttia!) alemmanasteinen tieverkko ja siihen liittyvät vesihuoltohankkeet.

Ja viimeisenä ed. Rajamäelle ihan lyhyesti: Maidon tuotannon tukia ei ole oltu leikkaamassa. Suomi on ainoana Euroopan unionin maana tällä hetkellä, jossa on maidon litrakohtainen tuotantotuki ja naudanlihan kilokohtainen tuki. Me olemme ainoita maita — ymmärtäkää ja antakaa sille edes arvoa älkääkä tehkö politiikkaa semmoisella asialla, joka ei ole totta!

Hannakaisa Heikkinen /kesk:

Arvoisa puhemies! Elävä maaseutu tarvitsee riittävästi ihmisiä. Tämä edellyttää, että perusasiat ovat maaseudulla kunnossa, jotta elämisen ja yrittämisen mahdollisuudet pystytään turvaamaan, toimivat ja riittävät liikenne- ja tietoliikenneyhteydet sekä palveluiden saatavuus. Palveluiden saatavuus, maaseudun voimavaroihin ja vahvuuksiin perustuvan yhteistoiminnan vahvistaminen sekä työskentelymahdollisuuksien kehittäminen ovat perusedellytyksiä maaseudulla asumiselle ja toimimiselle.

Maaseutupoliittisessa selonteossa linjataan tietoliikenneyhteyksien tasapuolisesta rakentamisesta koko maahan, ja tästähän on myös valtioneuvoston periaatepäätös viime syksyltä. Hallitus on linjannut, että julkista tukea maksetaan ainoastaan niille hankkeille, jotka eivät ole kaupallisesti toteutettavissa. Tässä yhteydessä on kuitenkin mietittävä, mikä taho osaa parhaiten määrittää, minne laajakaistayhteyksien rakentuminen markkinaehtoisesti on realistista. Tilanne on kestämätön, jos jokin kyläkulma ja sen asukkaat ja yritykset jäävät ilman laajakaistaa sen vuoksi, että julkinen valta katsoo, että markkinat hoitavat asian, ja samalla teleyritykset katsovat, ettei heille ole kannattavaa lähteä rakentamaan kyseiselle alueelle. Viestintävirasto ja liikenne- ja viestintäministeriö ovat jo tehneet karttoihin kaavailuja näistä alueista, minne ne näkevät, että kiinteä laajakaista rakentuu markkinaehtoisesti. Jos ministerillä on aikaa, niin kysyisinkin vielä teiltä, miten te näette, että pystymme turvaamaan sen, ettei laajakaistahanke eriarvoista maaseutua.

Arvoisa puhemies! Maaseudun hyvinvoinnin edellytyksien taustalla on tekeviä käsiä, monialaisuutta ja teknologiaa. Elinvoimainen ja hyvinvoiva maaseutu tulee ymmärtää koko kansakunnan yhteisenä intressinä, etuna ja toisaalta voimavarana. Kaiken kaikkiaan maaseudun tehtävä yhteiskunnassa perustuu kasvavassa määrin maaseutuympäristöön monipuolisena ihmisten hyvinvoinnin lähteenä. Maaseudun uusi tehtävä kansakunnan hyvinvoinnin lähteenä muuttaa maaseutua ja sen luonnetta. Tehtävä tarjoaa monia mahdollisuuksia maaseudun elinkeinopohjan vahvistamiselle ja monipuolistamiselle.

Arvoisa puhemies! Maatalouden rakennemuutos on vähentänyt tilojen määrää kiihtyvällä tahdilla samaan aikaan, kun maatilojen koko ja tehokkuus ovat kasvaneet. Osa maatiloista erikoistuu ja tehostaa tuotantoaan, osa monialaistuu ja pyrkii tätä kautta parantamaan kannattavuuttaan. Yli kolmasosa tiloista on valinnut monialaistumisen tien. Tärkeintä monialaisille tiloille on ammatillinen osaaminen ja johtaminen, ja kuten ed. Reijonen täällä aikaisemmin totesikin, yrittäjien taitoja ja osaamista tulisikin tietoisesti parantaa. Yrittäjillä tulee olla hyvin kehittynyt tukiverkosto, neuvonta- ja koulutuspalveluita sekä vertaistukea. Näiden kautta voidaan myös rakentaa verkostosuhteita, jotka ennen kaikkea auttavat jaksamaan arjessa mutta myös kehittämään yritystä.

Kysymys julkisten sosiaali- ja terveydenhuollon peruspalvelujen järjestämisestä ja turvaamisesta on tällä hetkellä ajankohtainen paitsi kuntien myös koko kansantalouden kannalta. Tulevaisuudessa yhteiskunnallisen rakennemuutoksen myötä julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin tehtävät ja roolit korostuvat entisestään, mutta myös muuttuvat voimakkaasti. Maaseudun lähipalveluiden turvaamiseksi tarvitaan uudenlaista yhteistyötä. On löydettävä uudenlaisia kestäviä palvelumuotoja, uusia palveluiden tuottajia sekä mietittävä työnjakoa eri sektoreiden ja toimijoiden kesken. Tarvitaan uusia yhteistyökumppanuuksia ja -sopimuksia osapuolten välille.

On selvää, että tässä yhteydessä myös kunnat tarvitsevat vankkaa tilaajaosaamista ja ostosopimuksiin tarvitaan ylipäänsä varmuutta ja jatkuvuutta. Toisaalta on erityisen tärkeää, että niitä innovoidaan asukkaiden tarpeista ja heidän tarpeisiinsa. Esimerkiksi vanhuksilla ja muilla hoiva- ja hyvinvointipalveluiden tarvitsijoilla on yhä vähemmän mahdollisuuksia asua kylillä, etäällä kuntakeskuksista, joissa palveluista valtaosa nykyisin tuotetaan. Onkin hyvä pohtia, kenen on missäkin tilanteessa syytä matkustaa, työntekijän vai palveluita tarvitsevan. Palvelujen tarjonnan keskittämisen ja yksikkökoon kasvun vastapainoksi ja palveluaukkojen paikkaamiseksi tarvitaankin paikallisia, kylätasoisia yksiköitä ja ratkaisuja. Lähipalvelujen avulla pystytään turvaamaan paitsi elinvoimaisen maaseudun edellytykset myös kansalaisten turvallisuus, sujuva arki ja viihtyvyys. Maaseudulle sopivia toimintamalleja ovat (Puhemies: 5 minuuttia!) esimerkiksi erilaiset yhdistelmäpalvelut ja palvelupisteet, kiertävät palvelut sekä asiointiliikenne. Kaiken kaikkiaan tulevaisuudessa maaseudun palvelut tulevat olemaan varmasti nykyistä moninaisempia ja liikkuvia.

Arvoisa puhemies! Tulen hieman ylittämään ajan, kun en päässyt äsken osallistumaan debattiin, mutta haluan kertoa sen, mikä sydämellä nyt on. (Puhemies: Viisi kolmekymmentä!) — Olkoon vaikka kymmenen!

Suomi on laaja maa, jossa tarvitaan monenlaisia alueita. Meillä on oltava monenlaista maataloutta, monenlaista maaseutua ja monenlaisia kaupunkeja, koska meitä suomalaisia on myös monenlaisia. Monimuotoisuus on rikkautta, ei vastakkainasettelua. Jos ihminen haluaa asua ja elää maaseudulla, hänelle on myös taattavat siihen edellytykset siinä kuin kaupungissa ja taajamissakin asumiselle. Maaseudulla tarvitaan tulevaisuudessa yhä enemmän eri-ikäisiä ihmisiä, paluumuuttajia, maahanmuuttajia, vireitä paikallisyhteisöjä, palveluinnovaatioita, osaajia ja tekeviä käsiä. Maalla tarvitaan yhteisöllisyyttä. Tämä vaatii eittämättä erilaisia panostuksia jokaiselta meiltä. Harvaan asutulla maaseudulla ei pärjää yksin eikä vailla turvaverkkoa. Alueen menestyminen edellyttää aktiivi-ikäistä väestöä, työtä ja toimeentuloa.

Arvoisa puhemies! Pahoittelen, että ylitän aikani, mutta todellakin, en päässyt äsken debattiin osallistumaan.

Vielä haluan lopuksi mainita ruisleivästä ja rukiin viljelyn kotimaisuudesta ja sen turvaamisesta, että me jatkossakin pystyisimme paremmin turvaamaan rukiin viljelyn omavaraisuusasteen.

Ulla Karvo /kok:

Arvoisa puhemies! Käsittelyssä oleva selonteko on tervetullut katsaus maaseudun tulevaisuuteen. Näin varsinkin, kun itse edustaa maakuntaa, joka on lähes kolmannes Suomen pinta-alasta, mutta väkimäärän osuus on vain noin 3,5 prosenttia Suomen väkiluvusta. Kuntien määrä Lapissa on 21, joten siitä voisi päätellä, että Suomeen riittäisi hyvin nykyistä huomattavasti vähempi määrä kuntia.

Suomi on kaiken kaikkiaan varsin harvaan asuttu maa. Tästä johtunee se, että maaseudun arvostus ei ole yhtä korkealla kuin esimerkiksi Keski-Euroopassa. Ei osata arvostaa sellaista, mitä on enemmän kuin tarpeeksi. Maaseutupolitiikalla voidaan vaikuttaa tähän asiaan ja on mahdollista nostaa maaseudun houkuttelevuutta asumisen kannalta. Rakentava keskustelu on paikallaan, ja kaupunkien ja maaseudun vastakkainasettelulla ei saavuteta mitään.

Selonteossa tuodaan hyvin esille, että kansalaisten peruspalvelut ja yhteydet on turvattava koko Suomessa. Nämä ovat perusedellytyksiä alueiden ja asukkaiden kannalta. Lähtökohtana on, että maaseudun kehittämisen on lähdettävä alueiden omista lähtökohdista käsin, ja näin on oltavakin.

Suomen harvasta asutuksesta johtuvat erityispiirteet on huomioitu myös EU:n tasolla. Esimerkiksi Lappi on saanut aluekehitys- ja rakennerahoja johtuen harvasta asutuksesta, pitkistä välimatkoista ja sääolosuhteista. Lapin erityisasema onkin tunnustettu paremmin Unionin tasolla kuin Suomessa, ja siksi on hyvä, että nämä varat kiertävät EU:n kautta. Maan harvimmin asutun maakunnan asuttuna pitäminen edellyttää erityisiä toimenpiteitä.

Selonteossa on painotettu tulevaisuuden ongelmia, jotka aiheutuvat nimenomaan huoltosuhteen muuttumisen vuoksi. Tämä ongelma koettelee ennen kaikkea maaseutua ja uhkaa pudottaa harvaan asutun maaseudun muun yhteiskunnan kehityksestä. Keinoiksi esitetään kylien ja kirkonkylien houkuttelevuuden lisäämistä. Tavoitteena olisi saada pysyviä asukkaita ja maahanmuuttajia asettumaan maaseudulle, ja myös voimakkain perhepoliittisin keinoin voidaan auttaa maaseudun asuttuna pitämistä.

Hallitus etsii erilaisin keinoin ratkaisuja harvaan asutun maaseudun ongelmiin. On nostettu esille myös veropoliittiset keinot, ja toivottavaa on, ettei tämä jää ajatuksen tasolle, vaan konkretisoituu myös päätöksenteossa. Monesti on puhuttu esimerkiksi Norjan mallista, ja muualta varmasti löytyy malleja, joiden pohjalta voidaan etsiä meidän oloihimme soveltuvat ratkaisut.

Lisäksi yhtenä tärkeänä tavoitteena on esitetty maaseudun yrittäjyyden edistäminen ja etenkin nuorten yrittäjyyteen kannustaminen, mikä auttaisi maaseudun nuorten asemaa. Myös naiset tavoittava toiminta on nähty maaseudun elinvoimaisuutta lisäävänä tekijänä samalla tavalla kuin kehitysyhteistyössä naisten aseman parantaminen nähdään yleisesti positiivisena tekijänä matkalla parempiin olosuhteisiin.

Maaseudun yrittäjyyteen kuuluu luonnollisena osana maatalouden harjoittaminen varsinkin ydinmaaseudun alueilla. Myös maatalous on ollut rakennemuutosten kohteena ja tilojen määrä on vähentynyt tilakoon kasvaessa. Osa maatiloista erikoistuu ja osa monialaistuu ja siten pyritään saavuttamaan tehokkuutta ja parantamaan kannattavuutta. Pääosa kotimaan elintarviketeollisuuden raaka-aineista tuotetaan ydinmaaseudulla. Myös huoltovarmuuden näkökulmasta on tärkeää, että maatalous säilyy monipuolisena.

Maatalouden monialaistuminen voi tarkoittaa myös matkailuelinkeinon yhdistämistä maatalouden harjoittamiseen. Näin voidaan myös taata paremmat elinmahdollisuudet maaseudulle ja yritysten elinkelpoisuus kasvaa.

Arvoisa puhemies! Maaseudun elinvoimaisuuteen vaikuttaa voimakkaasti myös vapaa-ajan asutuksen huomioiminen. Yli kaksi kolmasosaa mökeistä on ulkokuntalaisten omistuksessa. Tä-mä tarkoittaa sitä, että mökkiläiset tarvitsevat mökkikuntien palveluita siellä oleskellessaan. Hyvä asia on, että tavoitteena on helpottaa palveluiden käyttömahdollisuuksia myös siellä, missä vapaa-ajan asunto sijaitsee. Lisäksi vapaa-ajan asuntojen omistajat käyttävät paikallisia yksityisiä palveluita ja siten edesauttavat maaseudun elinkelpoisuutta.

Kuitenkin tärkein tavoite kaikkien kansalaisten kannalta on julkisten palveluiden saatavuudesta huolehtiminen alueen väestötiheydestä ja etäisyyksistä riippumatta olosuhteet huomioon ottaen. Palveluiden saatavuudella on suuri merkitys kuntien vetovoimatekijänä.

Maaseudun kehittymisen elinehto on saavutettavuus. Toimiva liikennejärjestelmä mahdollistaa asumisen, matkailuelinkeinon, maa- ja metsätalouden sekä kaivostoiminnan. Saavutettavuutta edesauttavat myös toimivat laajakaistayhteydet. Niiden avulla voidaan vahvistaa enenevässä määrin myös etätyön merkitystä, puhumattakaan tietotekniikan hyväksikäyttömahdollisuuksien parantamisesta esimerkiksi lääketieteen apuna.

Kaiken kaikkiaan selonteko ja siinä asetetut tavoitteet ovat hyviä ja toteutuessaan varmasti auttavat (Puhemies: 5 minuuttia!) maaseudun elinvoimaisena säilymistä. Myös yleistä asennekasvatusta on tehtävä, jotta maaseudun arvostus lisääntyy.

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Karvo toi esille sen, että Lapin tilanne, totta vieköön, totta tosiaan, olisi paljon paljon huonompi ilman EU-jäsenyyttä kuin se tällä hetkellä on. Onneksi näin on. Minä toivoisin, että lappilaiset itsekin ymmärtäisivät sen, että ei kaikkea suojelemalla ja kaikilla kielloilla Lappia enää rakenneta. Minä suren suurin piirtein Pelkosenniemen kuntaa siitä, että Vuotosta ei saada rakentaa ja sillä tavalla auttaa Pelkosenniemen kunnan taloudellista tilannetta. Toinen asia on se, että jos nyt Soklin kaivos epäonnistuu sen takia, että poromiehet vastustavat rataa, niin minusta se on kyllä Lapille onnettomuus. Lappilaisten pitäisi olla paljon paljon yhteistoiminnassa toisten kanssa ja ymmärtää, mitä Lappi edellyttää ja mitä Lappi vaatii. (Puhemies: Minuutti on mennyt!) Ei sitä voi kokonaan suojella poroille.

Ulla Karvo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen täysin samaa mieltä kuin ed. Ukkola siitä, että suojelulla ei saada estää elinkeinotoiminnan kehittämistä. Kun viittasitte tässä Sokliin äsken, niin on aivan selvä, että täytyy pystyä näkemään niin, että eri elinkeinot mahtuvat harvaan asutulle alueelle, ja juuri, kun ottaa huomioon Lapin laajat alueet, niin sinne pitäisi mahtua kaikkien sovussa.

Pertti Hemmilä /kok:

Arvoisa herra puhemies! Olen eilen palannut pitkältä sairauslomalta arkipäivän eduskuntatyöhön, kun jalan murtuma ja vamman parantuminen on kestänyt peräti 3,5 kuukautta. Näin sairaana ollessa on tullut käytännön tuntuma ja tullut seurattua ja koettua, mitä on elämä maaseudulla, kun palveluja tarvitsee ja ne ovat tavallista vaikeammin saavutettavissa.

Herra puhemies! Nyt eduskunnan käsittelyyn tuleva hallituksen maaseutupoliittinen selonteko pitää sisällään paljon, erittäin paljon kannatettavia tavoitteita. Yksi tällainen on selonteon kappale 3.1.3., jonka otsikko on Palvelujen saatavuus maaseudulla turvataan. Suuri kysymysmerkki jää kuitenkin, miten nämä tavoitteet saavutetaan. Tämän suhteen eivät näytöt viime hallituskausilta ole kyllä kovinkaan rohkaisevia.

Otanpa esimerkiksi valtion alueellistamispolitiikan, joka on ollut paikoin epäjohdonmukaista ja jyrkässäkin ristiriidassa ainakin tämän hallituksen maaseutuohjelman tavoitteisiin nähden. Toisaalta Helsingistä on kalliilla rahalla ja väkisin siirretty virastoja maakuntiin vain ehkäpä muutamien kymmenienkin työpaikkojen tähden. Samalla on vaarannettu virastojen toiminta, koska Helsingissä olleista työntekijöistä kaikki eivät ole halunneet siirtyä viraston uudelle sijoituspaikkakunnalle ja toisaalta sen ympäristössä ei aina ole ollut saatavilla tarvittavia osaajia.

Uuden rakentaminen ja usein vuosikausia jatkuva päällekkäisten toimintojen ylläpitäminen aiheuttaa ja on aiheuttanut myös ylimääräisiä kustannuksia. Ja toisaalta samanaikaisesti maakunnissa on lakkautettu useiden kansalaisille tärkeidenkin palveluiden toimipisteitä ja keskitetty ne yhä suurempiin yksiköihin isoihin maakuntakeskuksiin. Näin on käynyt muun muassa poliisin, käräjäoikeuksien, Kelan, verohallinnon ja monen muun osalta. Toimintojen keskittäminen on vienyt palvelut yhä kauemmas valtaosalta kansalaisia, erityisesti harvaan asutulla maaseudulla asujilta. Yhtä aikaa myös joukkoliikenneyhteydet ovat heikentyneet, joten maaseudulla asujien ainoa keino päästä palveluiden luokse on oman auton käyttö. Kaikki tämä vaarantaa kansalaisten tasavertaisen kohtelun.

Herra puhemies! Lisäksi tällainen keskittäminen ei ole ympäristötavoitteiden mukaista, kun kaikki lukuisat palveluiden käyttäjät joutuvat pitkienkin matkojen takaa matkustamaan palveluiden luokse. Julkisella sektorilla kehitys onkin mennyt aivan eri suuntaan kuin monissa yrityksissä. Monet kansainväliset palveluitakin tuottavat yritykset toimivat varsin tehokkaasti ja tuloksekkaasti, vaikka niiden osaajat ovat hajallaan ympäri maailmaa. Ne kykenevät monipuolisesti hyödyntämään työntekijöidensä osaamista ilman, että heitä on keskitetty yhteen paikkaan.

Palveluiden keskittämistä maakuntakeskuksiin ja toisaalta alueellistamista ei tulisikaan tehdä kategorisesti, vaan nykyistä tarkemmin harkiten, mitä palveluja ja kuinka paljon kansalaiset tarvitsevat sekä mitä osaamista on saatavissa, mitä maksaa jne. Eduskunnan tarkastusvaliokuntakin on ottanut tänä keväänä hyvin tiukan ja kriittisen kannan harjoitettuun alueellistamispolitiikkaan. Maaseudun kannalta palveluiden saatavuudella on keskeinen merkitys asukkaiden tasavertaisen kohtelun kannalta. Edellytykset maaseudulla asumiseen riippuvat paljolti elämisen kannalta keskeisten palvelujen saatavuudesta.

Herra puhemies! Maaseudun kehittämisohjelmien, joita hallitaan maaseudun kehittämistoimenpiteitä varten perustetulla Euroopan maaseudun kehittämisen maaseuturahastolla, tavoitteena on elinvoimaisen ja toimivan maaseudun säilyminen, ympäristön tilan parantaminen ja uusiutuvien luonnonvarojen kestävän käytön varmistaminen.

Runsaan kentältä tulleen palautteen pohjalta voi todeta, että maaseudun kehittämisohjelmatoiminta on Suomessa pahasti takkuillut. Manner-Suomen kehittämisohjelman hankkeisiin on saanut hakea tukea jo kesäkuusta 2007, ja vielä viime syksyyn asti oli erittäin suuria vaikeuksia näillä sekä yrityksillä että yhdistyksillä, jotka tukea hakivat. Pieni hakija, esimerkiksi yhdistys, menettää melkoisesti rahaa, kun epäselvän hakuvaiheen ohjeistuksen vuoksi maksatusvaiheessa hylätäänkin kustannuksia. Tukihakemuksen jättämisestä on pitkä aika siihen, kun varsinainen tukipäätös tehdään. Toimintaryhmille on annettu maaseutuvirastosta ohjeistus, että kysymykset ohjataan te-keskukseen. Tilanne on kuitenkin se, että te-keskukset eivät tiedä asioista yhtään enempää kuin toimintaryhmätkään, ja ne ohjaavat kysymykset maaseutuvirastoon. Sieltä puolestaan on ollut erittäin vaikea saada vastauksia kysymyksiin.

Aiemmin ministerille tekemääni kirjalliseen kysymykseen sain vastauksen, että toiminta ei ole pysähdyksissä. On totta, että toiminta ei ole pysähdyksissä, mutta näin vain sen vuoksi, että hanketukien hakijat tekevät hankkeita täysin omalla riskillään.

Arvoisa puhemies! Useat eri toimijat ovat ottaneet yhteyttä eri tavoin maa- ja metsätalousministeriöön tehdäkseen käytännön tason ongelmat tiettäväksi ja saadakseen korjausta tilanteeseen. Viime lokakuun jälkeen aloitetuille hankkeille (Puhemies: 5 minuuttia!) ei ole saatu vielä yhtään tukipäätöstä. Näillä toimintaedellytyksillä ja nykyisellä tilanteella maaseutuohjelman hyvät ja kannatettavat tavoitteet eivät tule toteutumaan. Osittain myös nyt käsittelyssä olevan maaseutupoliittisen selonteon tavoitteita ei kyetä tukemaan.

Timo Kaunisto /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Hemmilä kritisoi varsin voimakkaasti alueellistamiseen liittyviä epäkohtia, ja totta onkin, että alueellistamista pitää hoitaa hyvin tarkkaan, mutta ei pidä tuomita kyllä näitä hankkeita hyvin lyhytnäköisen keskustelun ja hyvin lyhyiden kokemusten perusteella.

Huomauttaisin siitä, että meillä esimerkiksi Maatalouden tutkimuskeskus siirrettiin aikanaan Tikkurilasta Jokioisiin ja kokemukset ovat erittäin positiivisia. Enpä usko, että se väki olisi halukas sieltä nyt pois muuttamaan. Se on työllistänyt maaseutua, se on luonut sinne kehittyvän osaamiskeskuksen ja monenlaisia toimintoja. Minä olen hyvin tyytyväinen tästä alueellistamisesta.

Timo V.  Korhonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En halua käynnistää tässä vaiheessa mitään erillistä valtion toimintojen alueellistamiskeskustelua, mutta ed. Hemmilän puheenvuoron jälkeen on kyllä jälleen pakko hämmästellä sitä, kun meillä on kuitenkin hallituksen yhteinen tahtotila muun muassa hallitusohjelman kautta valtion toimintojen alueellistamisesta. Mutta kerta toisensa jälkeen täällä kokoomuksen edustajat, kuten ed. Hemmilä äskeisessä puheenvuorossaan, tuovat erittäin vahvasti esille näkemyksen, jossa kritisoidaan rajusti valtion alueellistamistoimenpiteitä. Tämä jaksaa hämmästyttää alati.

Lauri Kähkönen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Alueellistaminen on sinänsä hyvä, mutta tässäkin selonteossa tavoitteena on, että voisi myös pienemmille paikkakunnille eikä aina vaan maakuntakeskuksiin tätä alueellistamista kohdentaa. Todella hieno toive, mutta käytännössä on vaikea uskoa. Ainoat esimerkit ovat tällä hetkellä jotkut call centerit, jotka nyt eivät kuulu valtionhallintoon, ja Kelan yhteispalvelupisteitä kyllä on. Mutta esimerkkinä myös, että tahtoo vaan olla, että näitä työntekijöitä löytyisi, osaavia ihmisiä, muualtakin maakunnasta mutta maakuntakeskus on niin voimakas. Valitettavasti sinne myös imuroidaan tätä ammatillista koulutusta turhankin paljon, mutta siellä on koulutuskuntayhtymät, joiden hallinnossa sitten päätetään. Toki toivoisi, että alueellistamista myös pystyttäisiin (Puhemies: Minuutti on mennyt!) kohdentamaan muuallekin kuin maakuntakeskuksiin.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Minä myös pidän erittäin tärkeänä, että alueellistamista käytetään aluekehittämisessä mutta myös paikallisten vahvuuksien hyödyntämisessä. Kuopion lääkekeskus on nimenomaan hyvä esimerkki siitä. Toisaalta voidaan tehdä myös rohkeita ratkaisuja, kuten Poliisin tietohallintokeskus Rovaniemelle. Vaikka 5 henkilöä 55:stä vaan siirtyi, niin alkuvaikeuksien jälkeen sen laitoksen toiminta poliisinkin näkökulmasta on ollut erittäin vakaata ja parempaa, kuin jos se olisi jäänyt Pääkaupunkiseudulle. Näitä esimerkkejä löytyy. Mutta kiinnitän kuitenkin huomion siihen, että on erittäin vaarallista, että samaan aikaan me sallimme negatiivisen alueellistamisen eli kaavamaisen juustohöyläämisen, naamioidun leikkaamisen poliisin ja monien Itä- ja Pohjois-Suomen keskeisten palvelujen osalta. Tulli ja Rajavartiolaitos ovat muun muassa erittäin vakavassa tilanteessa.

Sanna Perkiö /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On pakko helsinkiläisenä kansanedustajana sanoa muutama sana nyt tähän alueellistamiskeskusteluun. Minun mielestäni tämä alueellistaminen ei ole vastakohta metropolipolitiikalle. Helsingin tulisi katsoa mieluummin kansainvälisesti Suomen rajojen ulkopuolelle ja yrittää saada tänne tutkimusta, teollisuustutkimusta ja tutkimuslaitoksia, houkutella niitä tänne Suomen rajojen ulkopuolelta. Se, että yksi virasto tai kaksi virastoa siirtyy Helsingistä pois, ei minun mielestäni ole mikään merkittävä elinkeinopoliittinen asia Helsingille. Helsingin elinkeinopolitiikan tulee perustua enemmän yksityisen puolen vahvistamiseen kuin yksittäisiin valtion virastoihin.

Timo V.  Korhonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Perkiön puheenvuoro oli monella tavalla aika tavalla erinomainen, jos todella nähdään tällä tavalla, että valtion tiettyjen virastojen siirtäminen Pääkaupunkiseudulta ei ole millään tavalla elinkeinopoliittinen kysymys Pääkaupunkiseudulle. Minkä vuoksi Pääkaupunkiseudun edustajat täällä vastustavat sitten tätä alueellistamista?

Mutta ed. Kähköselle erinomaiseen puheenvuoroon. Hän toi esille sen, että näitä valtion toimintojen alueellistamisia ei kannattaisi kohdentaa lähinnä maakuntakeskuksiin, jos ymmärsin oikein. Olen täysin samaa mieltä. Ed. Kähkösen puheenvuoron aikana tuli vain mieleen muun muassa se, että Kuhmoon on alueellistettu Ulkomaalaisviraston toimintoja, noin 20 hengen yksikkö. Tulokset ovat aivan erinomaisia. (Ed. Rajamäki: Ja demarit päätti!)

Markku Pakkanen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Vistbackaa lainatakseni tämä maaseutupoliittinen selonteko on todellakin erinomainen. Siinä on nostettu esiin maaseutu asumis- ja yritysympäristönä. Maankäytön suunnittelu, vesihuollon kehittäminen, toisen asteen tieverkon parantaminen ja toimivat tietoliikenneyhteydet mahdollistavat yritystoiminnan sijoittumisen maaseudulle. Sillä myös turvataan nykyaikaisen maatalouden toimintaedellytyksiä, matkailuelinkeinon kehittyminen ja vakituisen sekä loma-asukkaiden elämisen edellytykset maaseudulle.

Arvoisa puhemies! Maaseutupoliittisessa selonteossa on kattavasti huomioitu maaseudun kehittämistarpeita ja tunnustettu tällä hetkellä vallitsevat ongelmat. Haluaisin nostaa muutamia tärkeitä kohtia erityisesti esiin selonteosta. Kotimaisen uusiutuvan energian tuotannon merkitystä maaseudun elinvoimaisuuden kannalta ei voine liiaksi koskaan korostaa. Muun puuteollisuuden kärsiessä taantumasta energiapuun laajempi hyödyntäminen tarjoaa mahdollisuuden kompensoida muutoin matalaa kysyntää. Yhteiskunnallisista ja ilmastopoliittisista tavoitteista katsottuna metsävarantomme merkittävämpi hyödyntäminen on enemmän kuin perusteltua. Pelkillä lämpimillä puheilla tätä tavoitetta ei kuitenkaan toteuteta, vaan tarvitsemme myös selkeitä ratkaisuja näin alkuvaiheessa, jotta selonteossa mainittua hajautettua energiatuotantoa saadaan laajemmassa mitassa käynnistettyä. Jotta energiapuu saadaan liikkeelle, on samaan kokonaisuuteen sidottava myös tiestö ja muut kuljetusreitit sekä mahdolliset energiaterminaalit, jolloin esimerkiksi pellettien jakelu saadaan toimimaan yhtä saumattomasti kuin nykyisellään onnistuu öljyauton tilaaminen täyttämään säiliömme. Olen iloinen, että jo tammikuussa esiin nostamani ajatus tästä on myös mukana selonteossa.

Arvoisa puhemies! Maaseudun elinvoimaisuudelle tärkeäksi muodostuu työpaikkojen määrä ja työvoiman saatavuus kasvualueiden ulkopuolella. Ihmisten toimeentulon ja elämisen kannalta on tärkeää, että työnteko on mahdollista lähellä kotia riippumatta siitä, asutaanko millä suunnalla Suomea tahansa. Yritystoiminta, yksityisyrittäjyys muodostavat maaseudulle selkärangan, jonka ympärille työstä johdettu taloudellinen hyvinvointi rakentuu. Samalla on myös huolehdittava siitä, että myös muun muassa terveydenhuollon saatavuus tai yritysten toimintaedellytykset eivät kaadu osaavan työvoiman puuttumiseen tai pakenemiseen seudulta.

Oman lisänsä maaseudun työllisyystalkoisiin tuovat muun muassa matkailuyritykset, joita meillä Kymenlaaksossakin on lukuisia. Entistä enemmän maaseudun työpaikoista tulee oletettavasti tulevaisuudessa löytymään nimenomaan palvelualoilta, mutta niillä on selvästi nähtävissä tiettyä sesonkiluonteisuutta. Samalla tavalla maatalouden puitteissa tilakokojen kasvaessa ollaan tulossa tilanteeseen, jossa kausityövoimaa tarvitaan muillakin kuin marja- ja vihannestiloilla. Olenkin iloinen, että selonteko huomioi myös tällaisten hajanaisten töiden kokoamisen ja työnvälityksen kehittämisen.

Arvoisa puhemies! Aiemmin energiatuotannon yhteydessä mainitsin tiestön ja liikenneväylien tärkeyden maaseudun saavutettavuuden kannalta. Perusinfraan kuuluvat myös tietoliikenneyhteydet ja yhdyskuntatekniikka, jonka ulottaminen maaseudullekin on ympäristösuojelun näkökulmasta lähtien perusteltua. Jätevesiasetuksen vaatimusten täyttyminen aiheuttaa maaseudulla asuville suuria paineita ja kustannuksia lähivuosina. Toivonkin, että entistä selkeämmin valtio asettuisi tukemaan maaseudulle yhteistoiminnassa syntyviä vesihuoltoratkaisuja, koska ne oletettavasti ovat kokonaistaloudellisesti ja toiminnallisesti sekä ympäristön kannalta parempia vaihtoehtoja kuin kiinteistökohtaiset pienjärjestelmät.

Arvoisa puhemies! Maaseutu tarvitsee myös perinteistä maanviljelyä säilyäkseen nimenomaan maaseutuna eikä vain vähän tavallista kauempana olevana asuinalueena. Parhaiten tämä turvataan takaamalla perheviljelmävetoisen maatalouden peruskannattavuus ja toimintaedellytykset pitkäjänteisellä tavalla. Nyt tuntuu, että näin ei aina ole. On vaadittu innovaatio- ja investointipainotteisia tukia perinteisten tukimuotojen tilalle, vaikka lähes jokainen maataloushankeinvestointi joudutaan nykyiselläänkin toteuttamaan pitkäaikaisella lainoituksella ilman takeita investoinnin kannattavuudesta järjestelmien muuttuessa. Samaan aikaan tuotantovälineisiin ja rakennuksiin investoineille viljelijöille naljaillaan, että miljoonilla rakennetaan ja sitten vielä tukea tarvitsette. Eräänkin näitä innovaatiotukia vaatineen ryhmittymän kirjoituksessa väitettiin juuri, että maataloustuet ovat valtion pussista (Puhemies: 5 minuuttia!) keskustan omalle väelle maksettua tukea. En ota tätä poliittiselta kannalta itseeni, mutta kyllä toimeentuloaan pohtivan viljelijän ei soisi näin ala-arvoisia kommentteja joutuvan lukemaan.

Arvoisa puhemies! Maaseutuasutuksen rungon muodostavat maatilat ja niillä asuvat ihmiset. Vaikka haluammekin monipuolistaa tilojen tuotantoa, eri suhdannevaihteluiden ja hintaheilahduksien tasoittamiseksi on mielestäni kuitenkin olennaista, että tilat toimivat kannattavasti kotimaisen ruuan tuotannon ja huoltovarmuuden turvaajina. Näin maaseutu säilyttää myös omaleimaisuuteensa ja vetovoimansa tulevaisuudessa.

Kiitokset vielä lopuksi ministeri Anttilalle tästä kattavasta ja perusteellisesta selonteosta!

Elsi Katainen /kesk:

Arvoisa puhemies! On yllättävää, että edellinen maaseutupoliittinen selonteko on tehty jo 16 vuotta sitten, kun ottaa huomioon, että Suomi on kuitenkin maaseutupolitiikan edelläkävijä. Täällä on nimittäin varsin hyvin huomattu aluepolitiikan, maaseutupolitiikan, maatalouspolitiikan ja myös EU-politiikan yhteisesti antamat mahdollisuudet.

Maaseutupolitiikan merkitys EU:ssakin kasvaa entisestään, kun laajentumisten myötä EU:n maaseutumaisuus on kasvanut merkittävästi. Suomen tulisikin ottaa koko EU:n maaseutupolitiikassa ohjaava rooli, sillä Euroopassa on nyt vasta herätty siihen, kuinka laajoja ja monimuotoisia maaseudun haasteet ovat. Pelkkä maatalouden tai keskuspaikkakuntien tukeminen ei riitä. Hallitus linjaa selonteossa aivan oikein, että maaseutualueitten kehittäminen tarvitsee aikaisempaa parempaa yhteensovittamista eri politiikanalojen välillä, välineiden kehittämistä ja sisällön laajentamista.

Selonteossa on linjattu useita toimenpiteitä maaseudun kehittämiseksi, joista monet liittyvät maaseudun käyttämättömien voimavarojen ja mahdollisuuksien selvittämiseen. Vahvuuksien hyödyntäminen mieluummin kuin heikkouksien kompensoiminen on uudenlaista, entistä terveempää asennetta.

Selonteon linjaus siitä, ettei tavoitteiden toimeenpanolla olisi budjettivaikutusta, herättää kysymyksen niiden vaikuttavuudesta. Poliittinen tahto vaatii myös resursseja toteutuakseen, myös maaseudun kehittämisessä. Ruuan, energian ja muun huoltovarmuuden takaajaa ja tuottajaa, maaseutua, ei voi eikä saa unohtaa.

Arvoisa puhemies! Monet suuret kansalliset hankkeet koskettavat konkreettisimmin juuri maaseutua. Paras-hankkeen edetessä ja valtion tuottavuutta parannettaessa on huomioitava, etteivät hallinnolliset tavoitteet pääse ajamaan ohi lähipalvelujen saatavuuden ja vaurioita näin maaseudun kehittymistä.

Hallitus on jo tähän mennessä aivan oikein linjannut, että valtionosuudet nousevat pysyvästi esimerkiksi harvaanasutuissa kunnissa. Rahoituksen lisäksi monilla lainsäädännöllisillä keinoilla voidaan huomioida palvelujen saatavuus pienissä maalaiskunnissa. Pienten kuntien erityisasema peruspalvelujen saatavuuden osalta on saanut selonteossa hyvää huomiota, mistä kiitos hallitukselle.

Suomessa alueellisesta ja nopeasta rakennemuutoksesta on ollut merkittävää haittaa monelle taholle. Keskittyminen on luonut valtavasti ylimääräisiä kustannuksia sekä muuttoliikkeen lähtö- että tuloalueille. Haittavaikutukset jäävät usein huomiotta ja unohtuvat turhan helposti.

On kuitenkin selvää, että tasapainoinen aluekehitys säästää yhteiskuntaa tarpeettomilta päällekkäisinvestoinneilta ja luo mahdollisuudet kestävälle kehitykselle. Tehokas maaseutu- ja aluepolitiikka on järkevää jo rakennetun yhdyskunta- ja palveluinfran hyödyntämiseksi. On myös selvää, että maaseudun mahdollisuudet monipuolistuvat. Tosiasia on, että maatilojen hävitessä kyliltä lähtevät myös ihmiset ja palvelut. Korvaavia työpaikkoja on vaikea luoda. Vaikka maatilatalous muodostaakin haja-asutusalueilla yrittäjyyden ja asutuksen rungon, tarjoaa maaseutu entistä monipuolisempia mahdollisuuksia yrittämiseen, työntekoon ja asumiseen. Tätä kehitystä on tuettava maatilatalouden ohella.

Maatilatalous on toki maaseudun selkäranka, mutta keskeinen maaseutua ja sen ihmisiä yhdistävä tekijä on myös asuminen, jota perinteisesti ei ole nostettu omaksi näkökulmakseen maaseudun vahvuuksissa. Parhaimmillaan maaseutuasuminen on kuitenkin keskeinen vetovoimatekijä ja kilpailuvaltti, jos infra ja palvelut ovat edes kohtuullisella tasolla. Myös maankäytön suunnittelulla ja rakennuslupamenettelyllä voi ihmisiä kannustaa maalla asumiseen.

Maaseudusta puhuttaessa puhutaan usein vain elinkeinosta, infrasta, perustiedonpidon määrärahoistakin vain puukuljetuksen yhteydessä. Maaseutu on kuitenkin ihmisten asuttama ja ihmisistä riippuvainen. Maaseudun tulevaisuutta ajatellen erityisesti nuoret ovat maaseutupoliittisesti vaa’ankieliasemassa. Peruskoulutuksen jälkeiset opiskeluun ja työuraan liittyvät valinnat vaikuttavat heidän kotipaikkakuntiensa ja yleensä koko maaseudun tulevaisuuteen. Yläasteen ja toisen asteen koulutuksessa olevien nuorten osalta maaseutupoliittisia haasteita ovat erityisesti nuorisoon kohdistuvat peruspalvelut kuten laajakaista- ja liikenneyhteydet, koulutusmahdollisuudet sekä mielekäs vapaa-ajan vietto.

Arvoisa puhemies! Maaseutu on moninainen myös hallinnosta käsin katsottuna. Maaseutua ollaan kehittämässä milloin maatalous-, maaseutu- ja milloin taas aluepolitiikan hengessä. Kaikilla näillä politiikan sektoreilla on tärkeä osansa, ja siksi sopiikin toivoa, että politiikan toimijat ymmärtävät arvostaa toistensa erilaisia näkökulmia.

Timo V.  Korhonen /kesk:

Arvoisa puhemies! On erittäin myönteistä, että hallitus on laatinut nyt käsittelyssä olevan maaseutupoliittisen selonteon. Meidän on tunnistettava muun muassa se, että kotimaisia luonnonvaroja hyödyntävät maaseudun elinkeinot, maatalous, metsätalous ja maaseutuyrittäjyys, antavat työtä tänäkin päivänä lähes 500 000 suomalaiselle ja lisäksi näiden suomalaisten perheissä asuu huomattavan suuri osa suomalaisista. Nämä työpaikat pysyvät, jos ja kun kuluttajat ostavat kotimaista ruokaa ja yritykset käyttävät kotimaisia raaka-aineita.

Selonteossa näkyy se, että maaseudun rooli ja tehtävä on muuttunut muun yhteiskunnan rakenteen mukana alkutuotannosta teollistumisen kautta palvelujen tuotantoon. Maaseutuhan on ymmärretty pitkälle maatalouden kautta. Maatilojen tehtävä yhteiskunnassa on ollut sidoksissa elintarvikkeitten tuotantoon. Tämä kuva ei kuitenkaan ole vastannut maaseudun monialaista todellisuutta. Toki elintarvikkeitten tuotanto on edelleen tärkeä osa maaseudun rakennetta eikä sen merkitystä voi väheksyä. Ruuan tuotanto on kivijalka, johon yhteiskunnan muut rakenteet nojaavat. Elintarvikkeitten tuotannon rinnalle on kuitenkin, kuten kaikki varmasti tiedämme, viimeisen parin vuosikymmenen aikana noussut entistä vahvemmin erityisesti palvelujen ja uusiutuvan energian tuotanto.

Vaikka tämän päivän maaseutu on paljon muuta kuin maatalouden perustuotantoa, olisin halunnut nähdä, että tässäkin selonteossa olisi laajemmin korostettu sitä, että Suomen maataloudelle, maatiloille, niin sanotulle perustuotannolle, tulee taata kannattavat tuotantoedellytykset sen kaikille tuotannonaloille ja tuotantoalueille. On huomattava, että maatalous on pitkäjänteistä toimintaa. Tämän vuoksi myös maatalouspolitiikkaan tulee saada pitkäjänteisyyttä, ennustettavuutta eikä nykyisen kaltaista EU:n maatalouspolitiikan kaltaista, poukkoilua ja epävarmuutta.

Erittäin myönteistä on, että selonteko korostaa aivan oikein muun muassa hyvien infrayhteyksien merkitystä maaseudun kehittämisessä. Kannatan lämpimästi selonteon ajatusta harvaanasuttujen alueitten kehittämiseksi tehtävää vaihtoehtoista mietintöä. Näen niin, että jo yritysten toimintaedellytysten turvaamiseksi on välttämätöntä valmistella harvaanasuttujen alueitten ja muuttotappioalueitten erillinen toimenpidepaketti, jossa tulee arvioida myös veropoliittisten keinojen käyttö.

Maaseudun kehittämisen näkökulmasta selonteko linjaa aivan oikein niin, että maaseutu ja sen kehittäminen on kaikkien hallinnonalojen, kaikkien eri ministeriöitten yhteinen asia. Maaseudun kysymykset ovat siis monella tavalla poikkihallinnollista kehittämistoimintaa. On myönteistä, että hallitus suosittaa, että ministeriöt käyttäisivät päätöksenteossaan päätösten maaseutuvaikutusten arviointia, ja onkin tärkeää, että myös alkuhankkeesta tehdään sen maaseutuvaikutusten arviointi.

Edelleen hallinnosta on syytä todeta ja on syytä ottaa esille myös muun muassa ohjelmapohjaisen kehittämistoiminnan byrokraattisuus, josta tämänkin asian käsittelyn yhteydessä tässä salissa on monta kertaa puhuttu. On aivan välttämätöntä, että pääosin kansallisin toimin rakennettu, kaikkea kehittämistoimintaa hidastava byrokratia saadaan purettua.

Anne-Mari Virolainen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Suomalainen maatalouselinkeino on perinteisten viljelyn ja karjankasvatuksen rinnalle saanut uusia muotoja. Onneksi näin on. Kuten jo aiemmissakin puheenvuoroissa on korostettu, matkailu on noussut merkittäväksi lisätyöllistäjäksi ja lisäeurojen mahdollistajaksi. Kaupungistuvalle kansalle maaseutumatkailu, Lapin erämaat sekä mökkeily tuovat kaivattua vaihtelua kiireiseen arkeen. Kansalaisten tietoisuus ja valinnanvapaus ruuan alkuperän ja tuotantotapojen suhteen on kasvussa. Vapaan kanan munat ja luomuliha ovat jo arkipäivää ruokakaupoissamme ja asiakkaiden ostoskoreissa. Kaiken kaikkiaan suomalaisen ruuan valtti on puhtaus ja korkea laatu, mutta valitettavasti kääntöpuolella on usein tuontivalikoimien edullisempi hinta. Mitä lähempää, terveellisempää tai niin sanotusti luomumpaa ruoka on, valitettavasti usein sitä kalliimpi on kuluttajan maksama hinta. Terveellisemmän elämän tavoittelun ja sen käytännön toteutumisen välillä on vielä eurojen ero.

Arvoisa puhemies! Jaan ed. Kalmarin näkemyksen siitä, että ruuan omavaraisuus on kansallinen henkivakuutuksemme. Suomalaisen ruuan puhtaus perustuu alkutuotannon ja teollisuuden hyvään hygieniaan ja koko elintarvikeketjun laatutyöhön. Myös suomalainen elintarviketutkimus on maailman huippuluokkaa, sillä Suomi on edelläkävijä muun muassa terveyttä edistävien eli funktionaalisten elintarvikkeiden kehittäjänä ja tutkijana. Näistä esimerkkinä mainittakoon kolesterolia alentavat peruselintarvikkeet tai sydänmerkkituotteet. Suomalaiset elintarvikeyritykset ovat aktiivisesti laajentaneet toimintaansa terveysvaikutteisiin tuotteisiin, mutta myös valmistuksen ekologisiin puoliin on viime vuosina panostettu merkittävästi.

Arvoisa puhemies! Suomalaista maataloutta ja yrittäjiä tulisi kannustaa ja tukea yhä enemmän erikoistumiseen joko perinteisten tulolähteiden rinnalla tai kokonaan uutena yritystoimintana. Luonnontuotealalla kasvunäkymät ovat erityisen hyvät. Erinomainen esimerkki innovatiivisesta luonnontuotealan yrittäjyydestä on Pohjois-Karjalassa ja Päijät-Hämeessä toimiva tattiyrittäjä. Yritys ostaa herkkutatteja suoraan poimijoilta ja toimittaa niitä vientiin, pääasiassa Italiaan. Sienien myynti on paikallisille erittäin merkittävä tulolähde, ja se lisää myös paikkakunnan yrittäjien myyntiä, sillä esimerkiksi pienessä Sysmän kunnassa joka kesä myydään 10—15 niin sanottua tattimopoa. Tässä selonteossakin kiinnitetään huomiota siihen, että alan kehittymisen kannalta keskitetyn varastointi- ja markkinointijärjestelmän luominen on keskeistä. Siinä tämä tattiyrittäjä on ollutkin uranuurtaja.

Samalla tavalla tulisi metsistä hyötyä entistä enemmän ja hyödyntää niiden monimuotoista antia. Metsät ovat Suomen merkittävin taloudellisesti hyödynnettävä luonnonvara. Suomalaisella metsäteollisuudella on tällä hetkellä suuria rakenteellisia haasteita ja taantuma on korostanut ongelmien määrää.

Tulevaisuusvaliokunta käynnisti syksyllä 2007 "Metsät, ravinto, vesi" -ennakointi- ja arviointihankkeen, missä pyritään nostamaan esille myös metsien tulevaisuuden käyttömuotoja. Merkittävä tekijä on samaisena vuonna perustettu Metsäklusteri Oy, minkä tehtävänä on tutkimus- ja innovaatio-ohjelmien käynnistäminen sekä tutkimusrahoituksen kanavointi valitulle painopistealueelle. Metsäklusterin haasteellisena tavoitteena on kaksinkertaistaa alan tuotteiden ja palvelun arvo vuoteen 2030 mennessä.

Arvoisa puhemies! Nyt tulisikin nähdä metsä puilta ja löytää puuvarannostamme uusia innovatiivisia tulevaisuuden käyttömuotoja.

Katja Taimela /sd:

Arvoisa puhemies! Hyvät kollegat! Elinvoimainen maaseutu on Suomelle ehdottomasti säilyttämisen arvoinen voimavara, jota ei voi ottaa itsestäänselvyytenä. Viime vuosien kehitys yhteiskunnassamme on jo tuonut mukanaan useita haasteita maaseudun yhteisöille.

Väestön ikääntyminen koettelee voimakkaimmin seutuja, joiden palvelut varsinkin vanhusten- ja terveydenhuollossa sijoittuvat pienehköihin yksiköihin. Näiden tuottamat palvelut ovat monin paikoin olleet erittäin laadukkaita ja taloudellisesti tuotettuja, mutta niiden kapasiteetti on hyvin rajallinen. Yksittäisen kunnan sisällä huoltosuhde on voimakkaassa murrosvaiheessa. Työtä tekevien määrä suhteessa lapsiin ja vanhuksiin laskee voimakkaasti. Samalla maaseudun nuorisoväestön suunta kohdistuu opintojen perässä suuriin kaupunkeihin. On itsestäänselvää, että kehitys, jossa palvelujen tarve kasvaa ja toisaalta rahoittajien määrä vähenee, asettaa peruspalvelujen rahoituksen vaakalaudalle. Maaseudulle tarvitaan tulevaisuudessa työpaikkoja ja vireää yritystoimintaa, joka vaatii myös resursseja neuvontaan.

On sinänsä ilahduttavaa lukea maaseutupoliittisen selonteon kauniita sanoja julkisten palvelujen turvaamisesta myös maaseudulla. Mieleen tulee kuitenkin hallituksen alkutaival ja se, että valtion taholta ei liiemmin kunnille ole herunut apua juuri näiden julkisten palveluiden rahoittamiseen. Tilannehan on aivan päinvastainen. Uusia velvoitteita kunnille on kyllä luotu, mutta niihin tarvittavat rahat ovat jääneet myöntämättä.

Oman haasteensa tuo monissa kohdin hallituksen kummallinen aikataulutus uusien velvoitteiden luomisessa. Esimerkiksi voisi mainita hieman varsinaisen asian syrjästä uuden vammaispalvelulain tuoman subjektiivisen oikeuden henkilökohtaiseen avustajaan, joka astuu voimaan syyskuun alussa. Miten tällainen uudistus saadaan voimaan tällä aikataululla, kun normaalin budjettimenettelyn kautta sille on mahdotonta varata resursseja kunnissa, joille sen rahoitus pääpiirteittäin on jätetty? Näyttääkin siltä, ettei esimerkiksi tämä vammaisten oikeus henkilökohtaiseen avustajaan tule toteutumaan. Hallitus on osittain vieraantunut kuntatasosta ja kuntien rahallisista resursseista tällä hetkellä, ja tämä luo maahan epävarmuutta ja syventää kuntien eriarvoistumiskehitystä niin maaseudulla kuin kaupungeissakin.

Arvoisa puhemies! Hyvät kollegat! Ongelmallisen taloustilanteen oloissa monissa yhteyksissä on mainittu satsausten liikenneinfraan ja korjausrakentamiseen olevan hyvää elvyttämistä. Selonteossakin mainittu erilaisten väylähankkeiden priorisoiminen pidemmälle aikavälille on järkevää. Väylähankkeet ovat investointeja, joiden hyödyt ovat hyvin pitkäaikaisia, mutta investointien rahoitustarve painottuu luonnollisesti niiden toteuttamisvaiheeseen. Hankkeiden aloittaminen nopealla aikataululla takaa nyt kokonaistaloudellisesti edullisen mahdollisuuden rakentaa. Erilaisten rakennushankkeiden työllistämisvaikutukset ovat erittäin tervetulleita. Samalla infrahankkeiden vaikutukset alueiden kehitykselle ovat merkittäviä. Niiden painottaminen alueellisesta näkökulmasta on tärkeää koko maan tasapainoisen kehittämisen kannalta.

Suomi tunnetaan harvaan asuttuna pitkien etäisyyksien maana. Sen vuoksi erityisen tärkeä kirjaus maaseutupoliittiseen selontekoon on se, että joukkoliikenteen kehittämiseen on varattava entistä enemmän rahaa, joka on kohdistettava niin liikenneyhteyksien parantamiseen kuin myös lippujen hintojen laskemiseen. Tämä on erittäin kannatettava ajatus, ja toivonkin hallitukselta tämän kirjauksen ottamista kantavaksi ajatukseksi päätöksenteossaan ja konkreettisia toimia asian edistämiseksi. Haja-asutusalueiden kutsuliikenteen tukemisen pitää olla prioriteeteissä myös korkealla, jotta esimerkiksi ikäihmiset eivät joudu muuttamaan kaupunkikeskuksiin palvelujen perässä. Palvelujen kohdalla on syytä tarkkaan miettiä kaikki mahdolliset keinot välttämättömien lähipalveluiden turvaamiseksi.

Elinvoimainen, hyvin hoidettu maaseutu on meille kaikille elinehto. Vain siten takaamme elintarviketuotannon omavaraisuuden ja turvaamme huoltovarmuuden.

Katri Komi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Muutama kommentti tähän selontekoon. Ensimmäisenä nopeat tietoliikenneyhteydet kohtuuhintaan on tosiaankin keskeinen tarve myös maaseudulla. Toiseksi kuntien talouden hyvä hoito ja valtion osallistuminen oikeudenmukaisesti varmistaa palvelujen säilymistä maaseudulla. Kuntien välinen yhteistyö ja verkostoituminen tietysti auttavat asiaa. Kolmas sektori voi olla vain palveluiden täydentäjä. Kolmantena tiestön hoito ja peruskorjaus vieläkin paremmin on tarpeen, jotta maaseudulla asuminen, yrittäminen ja vapaa-ajan vietto on mahdollista. Myös autottomille on turvattava liikennepalvelut.

Maatalous on edelleen runkoasutuksen säilyttäjä maaseudulla. Metsätalouden haasteet ovat kohdistuneet entistä laajemmalle metsänomistajajoukolle. Suomessahan on metsätiloja tätä nykyä noin 443 000 kappaletta ja 920 000 metsänomistajaa. Bioenergian lisäkäyttö ja uuden teknologian käyttöönotto tarvitsevat etenkin kaupunkilaismetsänomistajiin kohdistuvaa neuvontaa toteutuakseen ja tietenkin myös ammattilaisia tekemään. On erittäin tärkeää, että metsä-tilojen pirstoutumista vähennetään.

Arvoisa puhemies! Neuvontaa tarvitaan edelleen myös Suomen maaseudulla niin maatalous- kuin muidenkin yritysten parissa. Parhaita käytäntöjä on saatava myös yritystasolla entistä nopeammin leviämään käytäntöön. On hyvä, että selonteossa todetaan käytännössä Ruralia-instituutin rooli maaseudun kehittämisessä. Mikkelin ja Seinäjoen toimipisteitä ja professuurit on säilytettävä ja toimintaa edelleen Rural Studies -verkoston osalta kehitettävä.

Arvoisa puhemies! Huoltovarmuudesta ei voida koskaan puhua liikaa ja maaseutupoliittiseen selontekoon sen käsittely kuuluu monelta näkökannalta. Lisääntyvän matkailun tarpeet asettavat vaateita myös maaseudulle ja sen yrityksille. Olkoon kyse sitten ympäristönhoidosta, ruokapalvelujen kannattavasta suunnittelusta tai mökkiluokituksista. Kylämaisemaakin pitäisi hoitaa. Näihin tarpeisiin vastaavat esimerkiksi maa- ja kotitalousnaisten piirikeskusten neuvojat joka puolella Suomea. Maa- ja kotitalousnaisten tai maamiesseurojen järjestötoiminta luo osaltaan sitä yhteisöllisyyttä, johon keskustan ryhmäpuheessa viitattiin. Näiden maaseudun toimijoiden resursseja pitäisi kasvattaa.

Hoivayrittäjyyden uusi trendi on Green Care. Se ei tarkoita vain sitä, että hoivayritys toimii maaseudulla, vaan että yritys hyödyntää ympäristöään toiminnassaan konkreettisesti. Tällaista voisi olla mielestäni vaikkapa sosiaalipedagogisen hevostoiminnan käyttö mielenterveysongelmista kärsivien nuorten hoidossa.

Arvoisa puhemies! Hevostalouden merkittävä kasvu on näkynyt oman eduskuntaurani aikana selvästi. Se on näkynyt uusina asukkaina, uusina yrittäjinä ja uusina asiakkaina maaseudulla. Se on näkynyt hevosten tarvikkeiden, rehujen, hevosheinän, kengittäjien, eläinlääkäreiden ym. palveluiden kysynnän kasvuna, jopa Maaseudun Tulevaisuuden tilaajamäärän kasvuna, kun tuohon lehteen täällä tänään viitattiin. Hevosten lisääntyminen on mahdollistanut vaikkapa ratsastusterapian, vammaisratsastuksen lisääntymisen, kaupunkilais- ja maaseutuväen kohtaamisen talleilla ja ehkä ymmärryksenkin lisäämisen ja vastakkainasettelun vähenemisen. Myös eri sukupolvet kohtaavat hevostoiminnassa ja niitä kaivattuja naisia se tuo maalle. On vain surullista, että vuoden 2005 maatalouspoliittisesta selonteosta jätettiin hevostalous tietoisesti ulos ja nyt sitten maaseutupoliittisessa selonteossa se on vain maininnan tasolla mukana.

Arvoisa puhemies! Pieni yksityiskohta kohdassa 3.2.2 Maaseudun osaamispääomaa hyödynnetään ja kasvatetaan. Tuon otsikon alle olisin kaivannut vähän voimakkaampaa neuvonnan merkityksen korostamista niin yritystoiminnassa kuin kotitalouksienkin osalta.

Kylätoiminnan kohdalla kysyisin, kun tuossa selonteossa lupaillaan lisää rahaa, niin mistähän nuo lisäresurssit otetaan? Laitetaanko yhdistyksiä maaseudulla vastakkain? Onko järkevää nostaa yksi maaseudun toimija näin voimakkaasti esille selonteossa, kuten kylätoiminnan osalta on tehty? Mielestäni kaikkien maaseudulla toimivien kehittäjätahojen resurssien pitäisi olla riittävällä tasolla ja niistä huolehtia. On toki ihan hyvä tiivistää kylissä toimivien yhdistysten yhteistyötä. Esimerkiksi tiedotus- ja koulutuskampanjoita toteutetaan parhaiten järjestöjen kautta.

Arvoisa puhemies! Muutama kommentti maaseudun palveluista, joita lupailin aikaisemmin. Maa- ja kotitalousnaisten nettisivuilla oli viime vuoden lopulla kysely, jossa selvitettiin maaseudun naisten näkemyksiä maaseudun palveluitten tilasta. Tyytyväisimpiä vastaajat olivat vapaa-ajan palveluihin, mutta vastauksista ilmeni erittäin paljon erilaisia näkemyksiä palveluitten toimivuudesta. Kuntien erilaisuus näkyi tyytyväisyydessä tiettyihin peruspalveluihin. Alueyhdistystoimintaa piti vireänä 70 prosenttia vastaajista, mutta esimerkiksi lastenhoitopalveluiden todettiin olevan puutteellisia kotieläintilojen tarpeisiin. Kotieläintilat olivat huolissaan pätevistä ja osaavista lomittamista. Kaikkein tyytymättömimpiä kyselyyn vastanneet olivat tiestön kuntoon ja julkisiin kuljetuspalveluihin.

Hannu Hoskonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Suomen keskusta haluaa, että koko Suomea rakennetaan tasapuolisesti. Tämän vuosituhannen suuret mahdollisuudet avaavat aivan uuden tulevaisuuden myös maaseudun kehittämiselle. Omavarainen elintarviketuotanto, uusiutuva energia ja maaperän rikkaudet tuovat uutta toimintaa ja toimeentuloa koko Suomeen. Maaseudun menestyminen ei ole kaupungeilta pois, vaan tukee kansantalouttamme parhaalla mahdollisella tavalla.

Herra puhemies! Omavarainen elintarviketuotanto alkaa maaseudulta. Pellot ja maatilat on pidettävä kunnossa. Euroopan unioni on tunnustanut, että pohjoisilla alueilla kuten Suomi tarvitaan edelleen tukimenetelmiä, joilla tasataan olosuhteistamme johtuvat haitat maataloudellemme. Ilman toimivaa maataloutta meillä ei ole omaa elintarviketuotantoa. Pelkästään huoltovarmuuden kannalta on tämä välttämätöntä. Rattaat on pidettävä pyörimässä tästäkin eteenpäin.

Puhtaat elintarvikkeet ovat meille markkinointivaltti, jota emme ole osanneet käyttää hyödyksemme riittävästi. EU on tunnustanut maamme vaikeat ilmasto-olosuhteet. Se tulee olla maatalouspolitiikkamme perusasia myös uudessa europarlamentissa. Koko maahan ulottuvat maatalouden tukitoimet pitää saada säilytetyksi eikä perheviljelmien tulevaisuutta saa vaarantaa eri tukialueiden välisellä kiistelyllä ja kilpailulla.

Herra puhemies! Uusiutuvan energian käytön lisääminen on velvoite, johon olemme Euroopan unionissa sitoutuneet. Asetettu 38 prosentin tavoite on vaikea saavuttaa, mutta tavoitteista ei saa tinkiä. Talouskasvun elpyessä todennäköisesti tämän vaalikauden lopulla öljyn hinnat markkinoilla lähtevät rajuun nousuun. Meidän on varauduttava siihen, että luomalla omaa energiatuotantoa mahdollisimman paljon säästämme tulevaisuudessa itsekin paljon.

Uusiutuvan energian tuotannon lisäämiseksi on nopeasti saatava voimaan syöttötariffit biokaasulle, tuulivoimalle ja energiapuulle. Varsinkin puunkäytön lisäämiseksi syöttötariffia tarvitaan nopeasti. Puun energiankäytön lisääminen tarkoittaa samalla myös turpeenkäytön lisäämistä. Turpeen nostolupien saantia on helpotettava nykyisestä ympäristöasioista tinkimättä. Hallinto-oikeus ei ole oikea paikka energiapolitiikan harjoittamiselle. Myös turvedieselin tuottaminen pitää käynnistää heti. Halvan öljyn aikakausi on lopullisesti ohi. Tämän hetken halvat polttoainehinnat ovat, kuten sanoin, ohi uuden talousnousun alettua. Uusiutuva energia on maaseudun ehtymätön uusi mahdollisuus.

Herra puhemies! Metsäteollisuuden tuotannon lasku on ollut äärimmäisen huolestuttavaa viime vuosina. Meidän on tehtävä kaikkemme, jotta teollisuus säilyy Suomessa. Varsinkin tieverkon kunto ja metsäverotuksen jatkuva tempoilu ei ole omiaan lisäämään metsäteollisuuden kasvua Suomessa. Nämä asiat on saatava kuntoon. Asialla on mielestäni nyt tulenpalava kiire.

Liikenneväylien kunto, herra puhemies, on myös aivan luokattoman huonolla tasolla Suomessa. Määrärahat ovat jatkuvasti olleet laskussa ja perustienpidon rahoituksen jatkuva kiistely ja tosiasiallinen aleneminen on pysäytettävä. Sama koskee myös junaratojen uusrakentamista ja myös niiden kunnon hoitamista.

Herra puhemies! Jos maaseutuselonteossa asetetut tavoitteet halutaan saavuttaa, on väyliin sijoitettava nykyistä merkittävästi enemmän vuosittaisia valtion määrärahoja. Samalla nostan esille myös kotimaisten sisävesireittien käyttämisen, joka tuntuu tässä maassa olevan lähinnä kirosana. Jos selonteossa mainitut puun ja turpeen käyttötavoitteet halutaan toteuttaa, uusi kuljetusmuoto on otettava käyttöön nopeasti. Paljon tilaa vievän materiaalin kuljettaminen ilman tehokasta kuljetusväylää ja -verkostoa ei ole mahdollista.

Herra puhemies! Lopuksi totean vielä sen, että EU:n maatalouspolitiikka on ollut tempoilevaa ja sama koskee myös rakennepolitiikkaa. Kun Suomi lähestyy nyt vuotta 2013, jolloin EU:n rakennepolitiikassa vaihtuu rakennekausi, on meidän pidettävä huoli tänä jäljellä olevana aikana, että rakennamme oman toimivan aluepolitiikan, joka tukee maaseutupolitiikkaa oivallisesti. Toiminta pelkästään EU:n rakennetukirahojen varaan, jotka tarkoittavat lähinnä erilaisia kehittämishankkeita, on meidän maaseutumme kannalta ja koko rakennekehityksen kannalta erittäin tuhoisa tie, jos emme pysty tätä kehitystä muuttamaan. Omaa rakennepolitiikkaa tarvitaan ja omaa aluepolitiikkaa tarvitaan, mutta sen pitää olla myös sellaista politiikkaa, jossa investoinneille annetaan tilaa.

Herra puhemies! Lopuksi totean, että näin EU-vaalien alla on syytä keskittyä suomalaisen maaseudun elinvoimaisuuden olennaiseen parantamiseen. Suurin osa omasta päätösvallasta on edelleen eduskunnassa. (Puhemies: 5 minuuttia!) Suomi on harvaanasuttu maa ja sellaisena se pysyykin. Se ei ole meille uhka, vaan erinomainen mahdollisuus vahvistaa koko kansantalouttamme omia raaka-ainevaroja viisaasti hyödyntämällä.

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa herra puhemies! Nyt lähetekeskustelussa oleva maaseutupoliittinen selonteko oli mielenkiintoista luettavaa. 55 sivua käsittävä selonteko on mielestäni sangen laaja-alainen ja käsittelee lähes kaiken maan ja taivaan välillä, mitä nyt vain voi kuvitella sisältyvän maaseutupolitiikkaan. Mainintaa toimivan myymäläautoverkoston turvaamisesta en kuitenkaan löytänyt.

Selonteossa käsitellään kansainvälinen kilpailukyky, alueiden väliset kehityserot, on puututtu kansalaisen peruspalveluihin, liikenneyhteyksiin jne. Kun yrittää sisäistää selonteon tekstin, voi pian luulla, että kohta suorastaan taivas aukeaa, kun hallitus nyt varmasti pitää ja turvaa kaiken hyvän syrjäseutujenkin asukkaille. Selonteossa muun muassa todetaan: "Hallitus korostaa, että eri-ikäisille ihmisille ja perheille tulee luoda edellytykset maaseudulla asumiselle ja sinne muuttamiselle turvaamalla palvelujen saatavuus ja ottamalla asia huomioon maankäytön suunnittelussa. - - Hallitus tähdentää kansalaisten tarvetta saada palveluja joustavasti myös siinä kunnassa, missä vapaa-ajanasunto sijaitsee. - - Hallituksen tavoitteena on kansalaisten julkisten palvelujen saatavuudesta huolehtiminen alueen väestötiheydestä ja etäisyyksistä riippumatta olosuhteet huomioon ottaen. Hallitus turvaa harvaanasutun maaseudun palvelut erityisratkaisuilla, joita voidaan tarvita esimerkiksi tie- ja teleyhteyksien sekä sosiaali- ja terveyspalvelujen turvaamiseksi. - - Hallitus varautuu kaikkien tieluokkien jatkuvaan kohentamiseen ja myös uusien yhteyksien lisärakentamiseen muun muassa matkailun ja kaivostoiminnan tarpeisiin vastaamiseksi." Luvataanpa selonteossa turvata myös autottomien talouksien liikennepalvelut.

Arvoisa puhemies! Selonteon lähes jokaisella sivulla hallitus "painottaa", "pitää tärkeänä", "katsoo", "korostaa", "suosittaa" jne. mitä erilaisimpia hyviä asioita. Nyt täytyy vain toivoa, että kunpa edes joku mainituista seikoista toteutuisi.

Syrjäisimpien alueiden tilanne palveluineen ja muine mahdollisuuksineen on valitettavasti vain mennyt nykyhallituksen aikana alaspäin kuin lehmän häntä. Kylät ovat hiljentyneet entisestään, kun kylällä on enää yksi tai pari EU:n tavoittelemaa suurtilaa, minkä seurauksena laudat on laitettu koulun, kyläkaupan ja esimerkiksi postin ikkunoihin merkkinä siitä, että niitä palveluja ei enää kylällä tarjota. Kylätietkin ovat suurelta osin sellaisessa kunnossa kelirikkoaikoina, ettei aina henkilöautolla ole edes asiaa tielle. Selvityksiä kyllä tiestön kunnosta on, raha on se elementti, jota puuttuu ja jota ilman teiden kuntoa ei saada parannettua.

Nykyhallituksen aikana peruspalveluja on etäännytetty entisestään erilaisilla organisaatiouudistuksilla vakuuttamalla, että palvelut säilyvät reuna-alueilla ja jopa paranevat. Poliisihallinnon uudistus on tästä parhaimpia esimerkkejä. Nykyisin ei enää poliisipartioita juurikaan näy reuna-alueilla ja poliisipalvelut ovat jopa runsaan sadan kilometrin päässä keskeisessäkin Suomessa.

Selonteossa luvataan nyt uusia yhteispalvelupisteitä, hyvä näin, mutta niissä pitäisi saada muutakin palvelua kuin lomakkeiden jakoa. Esimerkiksi poliisipuolella pitäisi yhteispalvelupisteissä olla määrättyinä aikoina päällystön edustaja, joka voisi tehdä heti paikan päällä tarvittavia päätöksiä.

Arvoisa puhemies! Selonteko on laadittu hyvin, kunhan siitä saataisiin toteutettua edes osa, mutta se vaatii rahaa. Nyt ainakin Vanhasen hallituksen asettamat niin sanotut kehykset ovat todellisena esteenä ja valtion tuottavuusohjelma heikentää ja etäännyttää palveluja entisestään.

Arvoisa puhemies! Mielestäni lupaukset eivät riitä, olisi tekojen aika.

Johanna Ojala-Niemelä /sd:

Arvoisa herra puhemies! Asukkaan mahdollisuus olla samanaikaisesti kuntalaisena kahdessa kunnassa on ollut esillä jo pitkään. Keskustelun taustalla on kesämökkien suuri suosio ja ympärivuotiseen käyttöön soveltuvien mökkien jatkuvasti noussut käyttöaste ja niiden määrän kasvu.

Kesämökkejä Suomessa on puoli miljoonaa ja 9 000 mökillä asutaan pysyvästi. Valtaosa mökeistä on maaseudulla. Yli kaksi kolmasosaa mökeistä on ulkokuntalaisten omistuksessa. Mökkeily ja kakkosasuminen parantavat sekä maaseudun kuntien elinvoimaisuutta että monien ihmisten elämänlaatua. Järvi-Suomen ohella Lappi on suosittua mökkialuetta. Ulkopaikkakuntalaisten omistamien mökkien määrä on Lapissa vajaassa 20 vuodessa kaksinkertaistunut. Ulkopaikkakuntalaisten mökkiläisten määräksi Lapissa on arvioitu jopa noin 26 000 henkilöä.

Toinen, vähemmän esillä ollut peruste kaksoiskuntalaisuudelle on matkailualan työpaikkojen sesonkiluonteisuus Lapissa. Matkailu on yksi Lapin kärkitoimialoista, ja työvoimavaltaisena alana sen aluetaloudellinen merkitys on suuri. Matkailun työllistävä vaikutus vuonna 2005 oli noin 4 000 henkilötyövuotta. Majoitus- ja ravitsemusalan osuus työpaikoista on Lapissa selvästi muuta maata suurempi.

Lapin matkailun vahva painottuminen jouluun ja talvikauteen näkyy siinä, että iso osa työpaikoista on sesonkiluonteisia. Monet sesonkityöläisistä tulevat Lapin ulkopuolelta. Vuoden 2005 lopussa Lapissa oli kaikkiaan 2 841 työntekijää, joiden kotikunta oli muualla kuin Lapissa. Pelkästään tunturi-Lapin alueelle matkailun sesonkityöläisiä tulee lähes 1 000 henkilöä alueen ulkopuolelta.

Yleinen mielikuva sesonkityöläisistä on nuori sinkku. Tunturi-Lapin sesonkityöläisistä kuitenkin vain kolmannes on alle 30-vuotiaita. Yli 50-vuotiaita on reilu kymmenesosa. Siten joukossa on paljon perheellisiä, jotka tarvitsevat työskentelykunnaltaan paljon erilaisia palveluita päivähoidosta terveydenhuoltoon. Matkailun sesonkikauden pidentyessä voi sesonkityöläisten työrupeama Lapissa venyä kuuteen tai seitsemäänkin kuukauteen. Siitä huolimatta he maksavat kunnallisveroa pelkästään vakituiseen asuinkuntaansa.

Matkailun merkitystä maaseudun ihmisille korostaa matkailun työvoimavaltaisuus, matkailun työpaikkoja kun on vaikea koneistaa tai siirtää tuotantoa halvempiin maihin. Matkailu luo kysyntää maaseudulla monille muille elinkeinoille kuten rakennusteollisuudelle ja elintarviketeollisuudelle sekä muille palveluille kuten kyläkaupoille. Samalla myös vakinaisten asukkaiden palvelujen saatavuus ja laatu paranevat. Taantuman aiheuttaman notkahduksen jälkeen matkailu luultavasti kasvattaa taas suosiotaan. Suomen matkailun valttina on puhdas luonto, joka pääosin löytyy maaseudulta.

Sekä mökkien suuren määrän että Lapin matkailun ulkopaikkakuntalaisten sesonkityöntekijöiden määrän vuoksi tulisi mahdollistaa kaksoiskuntalaisuus. Kunnallisvero tulisi voida jakaa loma-asunnon omistajan tai haltijan kotikunnan ja loma-asunnon sijaintikunnan kesken sekä vastaavasti sesonkityöläisten kummankin asuinpaikkakunnan kesken. Tähän varmasti nykyinen tietotekniikka antaa osaltaan mahdollisuuden. Tällaisen kaksoiskuntalaisuuden vaikutukset tulisi lisäksi huomioida nykyistä paremmin kunnan saamien valtionosuuksien määräytymisessä. Vastaavasti mökkiläisten ja sesonkityöläisten vaikuttamis- ja osallistumismahdollisuuksia kakkoskunnan päätöksentekoon tulee parantaa.

Nyt käsiteltävänä olevan maaseutupoliittisen selonteon kaksi keskeistä tavoitetta ovat elämisen laadun parantaminen maaseudulla ja maaseudun elinkeinojen kehittäminen. Kaksoiskuntalaisuus olisi hyvä väline kummankin tavoitteen toteuttamisessa. Selonteon tärkeisiin tavoitteisiin kuuluu myös se, että harvaan asutun maaseudun suhteellisen aseman heikkeneminen pysäytetään. Tämän osalta tarvitaan panostuksia niin liikenneinfraan, tietoliikenneyhteyksien kehittämiseen kuin palvelujen parantamiseen.

Lisäksi tarkoituksena on, että hallitus laatii harvaan asuttujen alueiden kehittämiseksi eri vaihtoehtoisten keinojen käyttöä koskevan mietinnön ja valitsee sen pohjalta toteutettaviksi soveltuvimmat toimenpiteet. Tähän työhön tulee ottaa mukaan maaseudun eri toimijat ja ottaa huomioon maaseudun erilaiset olosuhteet eri puolilla maata. Tässä yhteydessä on hyvä mahdollisuus ryhtyä kaksoiskuntalaisuuden osalta puheista tekoihin.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Tämä selonteko vaikuttaa päällisin puolin ihan hyvältä. Se on hyvin kirjoitettu, helppolukuinen ja sen taitto vaikuttaa hyvältä, mutta siinä on muutamia puutteita, joihinka on syytä kiinnittää huomiota.

Ensinnäkin sen konkreettisuus. Muun muassa siellä sanotaan näihin palveluihin viitaten, että lääkäreiden ja muun vastaavan henkilökunnan rekrytoinnissa olevia ongelmia pyritään ratkaisemaan, mutta ei sanota, millä tavalla. Palvelut maaseudulla on hyvin tärkeä asia, ja aivan oikein Paras-hanke ei estä sitä, etteikö myös pienissä kuntayksiköissä tai kylissä voi lääkäri käydä. Niitä palveluja ei tarvitse keskittää mihinkään keskuskaupunkiin tai taajamaan.

Arvoisa puhemies! Asia, johonka kiinnitin huomiota jo debatissa, on tämä biodiversiteetti, luonnon monimuotoisuus. Maaseutu ei voi hyvin, jos luonto ei voi hyvin. Aivan niin kuin täällä ed. Pulliainen aikaisemmin totesi, turistit eivät saavu katsomaan aukkoja, hakkuuaukkoja, tuhottua ympäristöä, sitä näkee muualla ihan yllin kyllin. Tämä kestävä metsätalous, joka nimenomaan olisi vaihtoehto päätehakkuille, on tärkeä asia maaseudulle, ja entistä tärkeämpi se tulee olemaan nimenomaan matkailuelinkeinon toteuttamisen näkökulmasta.

Sitten tämä luonnon monimuotoisuus ja eläimet. Todella meillä on ongelma, se on hyvin paljon mielestäni maa- ja metsätalousministeriölähtöinen ja se lähtee juuri siitä, niin kuin täällä ministeri Anttila vastasi, että meillä on ensinnäkin kielteisiä asenteita maaseudulla luonnoneläimiä kohtaan, niiden suojelua kohtaan, ja toiseksi sitten on tämä maa- ja metsätalousministeriölähtöinen ratkaisu, jossa mieluummin kuunnellaan näitä ennakkoluuloja, asenteita kumarretaan eikä tartuta niihin välineisiin, joilla voidaan suojelua toteuttaa. Tämä väline esimerkiksi saimaannorpan kohdalla on lainsäädännön käyttöönotto. Luonnonsuojelulain 47 § sai uuden 5 momentin, sitä voidaan käyttää, se on vielä ympäristöministeriön käytössä oleva lainsäädäntö ennen muuta, ja meillä on tämä hallituksen esitys 228, joka hyväksyttiin täällä salissa 5. päivänä kuluvaa kuuta, sen voimaan saattaminen ja tarvittavat asetukset. Siinä ympäristövaliokunta muistutti nimenomaan mietinnössään yksimielisesti, että saimaannorpan kärsimät vahingot ammattikalastuksen toimesta tulee selvittää. Tämä on yksityiskohta, mutta saimaannorppa on niin tärkeä suojelukohde, että se on syytä mainita aina myös erikseen.

Yleisesti suurpetojen suojelussa on asenneongelma, on salakaatoa, salametsästystä, eläinsuojelurikoksia, metsästysrikoksia, kaikkea mahdollista. Näihin pitäisi pystyä puuttumaan. Ja millä tavalla? Esimerkiksi lisäämällä eläinvalvojien määrää. Se on koko hallituksen vastuulla oleva asia. Luontoon tutustuminen, kansainvälinen matkailu, on tärkeä tulojen lähde Itä- ja Pohjois-Suomessa, koko Suomessa sinänsä, ja sen suuntaaminen nimenomaan luonnon biodiversiteetin suuntaan olisi yksi tällainen vahvuusasia.

Puhemies! Sitten muun muassa tämä paljon täällä puhuttu asetus 542 vuodelta 2003 eli haja-asutusalueiden jätevesien hallintajärjestelmä. Nyt viime vuosina tämä keskustelu on kääntynyt niinpäin, että tämähän on vähän hankala asetus, eikä haluta ollenkaan niinkään toteuttaa sitä kuin mieluummin jollakin tavalla ohittaa se. Ja kuitenkin yksi miljoona suomalaisista, jotka asuvat siis lähinnä haja-asutusalueella, eivät ole viemäröinnin piirissä ja heidän rasitteensa Itämereen fosfori- ja typpipäästöinä on yhtä iso kuin niiden muiden neljän miljoonan suomalaisen kohdalla yhteensä.

Puunkäytöstä puhutaan tässä ihan hyvin, mutta täytyy muistuttaa, että jo tällä hetkellä meidän bioenergiataseemme on sillä tavalla heikentynyt, että pari prosenttia vähemmän meillä on tällä hetkellä käytössä puuenergiaa, vaikka meidän pitäisi päästä 38 prosenttiin.

Väestönkasvun räjähdyksestä on mainittu, ja totean, että pitäisi tehdä jotakin sen estämiseksi.

Keskustelun nopeatahtinen osuus päättyi.

Timo Kaunisto /kesk:

Arvoisa puhemies! Aivan aluksi täytyy ed. Tiusaselle todeta, että olen aivan samaa mieltä saimaannorpan suhteen, joka on tällainen yksittäinen, erittäin uhanalainen laji. Meillä on vastuumme sen säilyttämisestä ja viemisestä paremmalle esiintymistasolle. Mutta saimaannorppaa koskevia toimenpiteitä ei voida eikä pidä soveltaa suinkaan kaikkien eläinlajien kohdalla. Meillä on selkeitä ongelmia eräiden eläinlajien runsastumisen suhteen, jotka haittaavat paitsi maaseudun elinkeinoja, myöskin maaseudun virkistystoimintaa. Voin ottaa esimerkkinä vaikkapa merten harmaahylkeet ja merimetsot. Harmaahylkeitähän on Itämeren altaalla yli 22 000, merimetsoja tuhansia pareja. Oikeastaan ei uskalleta tai ei osata tehdä päätöksiä siitä, milloin tätä kantaa tosissaan ryhdytään harventamaan.

Mutta tämä ei oikeastaan ole tämän selonteon aihe, nyt puhutaan maaseudusta ja maaseutupolitiikasta. Täällä on moni elinkeinonala ja moni maaseudun yksittäinen toiminto noussut keskiöön ja keskusteluun sekä selonteossa itsessään että tässä keskustelussa. On hyvä, että näin on, mutta voidaan varmasti todeta se, että kun haetaan maaseudun tärkeintä tuotetta, niin se ei ole mikään yksittäinen tuote, vaan maaseutu itsessään on maaseudun tärkein tuote. Se keskustelun sävy, mikä täällä on, kyllä rohkaisee siihen, että olen hyvin toiveikas sen suhteen, että tämä vuoteen 2020 asetettu visio siitä, että maaseutu on monimuotoinen ja arvostettu osa suomalaista yhteiskuntaa, voi toteutua, mutta itsestään se ei toteudu.

Tämä selonteko on erittäin hyvä strateginen asiakirjakokoelma niistä toimenpiteistä, miten tuohon suuntaan mennään. Sen pohjalla minusta on enemmän tätä suomalaista maaseutupolitiikan menestystarinaa, ohjelmaperusteisuutta ja laajaa maaseutututkimusta. Tätä ohjelmaa on valmisteltu jo pitkään ja tämä on myöskin käynyt hyvin laajan lausuntokierroksen. Minusta jo se on sitouttanut myöskin näihin moniin toimenpiteisiin ja linjauksiin, mitä tässä tehdään.

Myöskin voi sanoa, että Oecd:hän on suomalaista maaseutupolitiikkaa kehunut ja aivan aiheesta. Minusta on tärkeää, että myöskin suomalainen maaseutututkimus jatkossa saa sille kuuluvan panoksen ja sen arvo tunnustetaan.

Tässä asiakirjassa minusta nousee esiin kaksi selkeää kehittämisen linjaa. Toinen on tämä elinkeinojen kehittämisen linja, joka kiteytyy tavallaan luonnonvarapolitiikkaan ja tällaisiin luoviin palveluelinkeinoihin. Toinen on selkeä, uusi linjaus asuinmaaseudun kehittämisestä. Molemmille on omat osionsa, omat toimenpiteensä varattuina, ja myöskin rahoituksesta ja resursseista yleensä puhutaan.

Luonnonvarapolitiikassa meitä maaseudun kehittämisessä edistää se maailmanlaajuinen trendi uusiutuvan energian ja ruuan, metsän, puun ja raaka-aineiden lisääntyvästä tarpeesta. Me tarvitsemme kehittyviä toimenpiteitä erityisesti tiestön ja kaikenlaisen infrastruktuurin parantamisessa. Tässä ohjelmassa puututaan kaiken tienpidon parantamiseen, mutta ed. Lepän lailla katsoisin, että tarvitsisimme erityisen tienpidon parannusohjelman, jotta nämä asiat saataisiin paremmalle tolalle.

Asuinmaaseudun osalta haluaisin korostaa erityisesti tämän harvaan asutun maaseudun palvelujen toteuttamista. Täällä yhteispalvelupisteet on nostettu sellaiseksi ratkaisuksi. Uskon, että yhteispalvelu tulee olemaan tärkeä osa maaseudun palvelurakennetta, mutta niiden rakentamiseen pitää lähteä nyt huomattavasti paremmalla otteella. Ei riitä, että on tehty selvitys, että tällaista tulisi tehdä. Pitäisi varata myöskin rahoitusta ja resursseja siihen, että esimerkiksi Kelan yhteyteen näitä yhteispalvelupisteitä voitaisiin perustaa.

Eräs sellainen ongelmakohta meillä tulee olemaan jatkossa tämä maaseudun rahoitus. Mehän olemme saaneet varsin paljon EU-pohjaista rahoitusta. Nyt on uhkana se, että jatkossa EU-perusteet tälle maaseuturahoitukselle muuttuvat. Meidän tulisikin varautua siihen, että myöskin kansallisella rahoituksella, jos emme onnistu tuota EU-rahoituksen tasoa pitämään, mikä tietysti on ykköstavoitteemme, paikkaamme tätä puutetta.

Voi ehkä sanoa niin, että tämän keskustelun pohjalla vanha visio siitä, että maaseutua ei voi tuoda, on jollain tavalla tullut toteen.

Reijo Kallio /sd:

Arvoisa puhemies! Maaseutua ei voi viedä, vai mikä se nyt olikaan tämä MTK:n mainoslause. Maaseutu sinänsä on, totta kai, (Eduskunnasta: Tuoda!) hyvin tärkeä. — Vai sitä ei voi tuoda, no, selvä; tärkeä joka tapauksessa.

Tähän maaseutupoliittiseen selontekoon sisältyy monia maaseudun kehittämisen kannalta tärkeitä tavoitteita, kehittämiskohteita. Toinen asia on sitten se, miten ne pystytään käytännössä toteuttamaan. Itse keskityn tässä puheenvuorossani yhteen asiaan eli maaseutuyrittäjyyteen. Mielestäni ei voi olla elinvoimaista maaseutua ilman vireää, hyvin toimeentulevaa yrittäjyyttä.

Maaseutu on perinteisesti ymmärretty maatalouden kautta. Maatilojen tehtävä yhteiskunnassa on ollut sidoksissa elintarvikkeiden tuotantoon. Tämä on kuitenkin varsin yksinkertaistettu kuva ja erityisesti tänä päivänä se ei vastaa lähimainkaan todellisuutta. Toki elintarvikkeiden tuotanto on edelleen tärkeä osa maaseudun rakennetta, ruuantuotanto on se kivijalka. Meillä on kuitenkin elintarvikkeiden tuotannon lisäksi viimeisen parinkymmenen vuoden aikana noussut monipuolista yritystoimintaa maaseudulla. Arvioni on, että yli kolmanneksella tiloista on perusmaatalouden ohella muuta yritystoimintaa. Tällä muulla yritystoiminnalla on erittäin suuri merkitys tilojen tulonmuodostuksessa. On koneurakointia, matkailua, energiantuotantoa, elintarvikkeiden jalostusta, käsityöläisyrittäjyyttä, hyvinvointipalveluyrittäjyyttä, hevosyrittäjyyttä jne. Minulla on myös se käsitys, että monesti tämän muun yritystoiminnan kannattavuusnäkymät nähdään maaseudulla ja maatiloilla selkeästi maa- ja metsätaloutta parempina.

Tämä maaseutuyrittäjyyden, muun yrittäjyyden, lisääntyminen on tietysti seurausta maatalouden ja metsätalouden rakennemuutoksesta. Edelleenkin osa maatiloista kasvaa, erikoistuu ja hankkii enemmän palveluja muilta alueen yrittäjiltä. Osa maatiloista monialaistuu, ja yritystoiminnan osuus tilojen tuloista kasvaa. Uskonkin, että tämä monialaisten tilojen osuus tulee edelleen selkeästi kasvamaan. Näiden tilojen vahvuus on siinä, että yrittäjäperhe ei näillä tiloilla ole täysin riippuvainen yhdestä toimeentulon lähteestä. Tietysti sitten ongelmana saattaa olla se, että voimavaroja hajautetaan liikaakin. Kuten totesin, uskon, että maaseutuyrittäjyyden merkitys tulee jatkossa kasvamaan, ja erityisesti maaseudun työllistäjänä yrityksillä on suuri rooli.

Meillä on viime vuosina, ja ehkä jo vähän pidemmänkin aikaa, selkeänä trendinä ollut se, että julkinen palvelurakenne harventuu. Valtion paikallishallinto meillä on trimmattu jo todella ohueksi, ja kuntapalvelujen osalta kehityssuunta näyttää vähän samanlaiselta. Pelkäänkin, että esimerkiksi nyt meneillään oleva talouslama nopeuttaa kuntapalvelujen harventamista, jos hallitus ei ota tosissaan kuntien taloudellista hätää.

Onneksi tällä maaseutuyrittäjyyden puolella on paljon edellytyksiä kehittää toimintaa. Maaseudulla on monipuolista osaamispääomaa ja myöskin halua hyödyntää osaamista yritystoiminnassa. Mielestäni on kuitenkin äärettömän tärkeää, että yritystoiminnan edellytyksistä pidetään hyvää huolta. Liikenneyhteydet, viestintäpalvelut, kuntien peruspalvelut, neuvontapalvelut, rahoitusmahdollisuudet, tämäntapaiset asiat, ovat tärkeitä. Niiden täytyy olla kunnossa. Itse näkisin, että tänä päivänä monipuoliset viestintäyhteydet parantavat maaseutualueiden kilpailukykyä yritysten sijaintipaikkana.

Maaseudun kannalta pidän valitettavana sitä, että tämäkin hallitus on ollut kovin kitsas panostamaan väylärakentamiseen, erityisesti alemman asteiseen väylästöön. Meillä tierahat menevät pääasiassa päätieverkkoon, mikä tietysti sinällään on tärkeä asia, mutta sitä rahoitusta tarvittaisiin kyllä myöskin täällä alemman asteisessa tieverkostossa.

Maaseutuyrittäjyydelle syntyy myös koko ajan lisää mahdollisuuksia. Täällä on jo tänäänkin moneen kertaan nostettu esiin hajautettu energiantuotanto. Se on todella suuri mahdollisuus maaseudulla. (Puhemies: 5 minuuttia!) Ilmastonmuutos on nostanut uusiutuvat energiavarat sille kuuluvaan arvoonsa, ja mehän tiedämme, että Suomen mittavat uusiutuvat energiavarat sijaitsevat lähes kokonaisuudessaan maaseudulla, eli tämä on suuri mahdollisuus. Oikeastaan selkeä lisäysmahdollisuus liittyy mielestäni metsäenergian hyödyntämiseen. Tämä kuitenkin edellyttäisi sitä, että me pystymme parantamaan korjuuteknologiaa. Myös biojätteet tarjoavat erinomaisen mahdollisuuden biokaasun ja nestemäisten polttoaineiden tuotantoon.

Toinen tämmöinen kokonaisuus on hyvinvointipalveluyrittäjyys. Se on kasvava toimiala ja myöskin suuri mahdollisuus maaseudulle. Eli todellakin, kyllä näitä hyviä näkymiä on olemassa, jos niihin osataan tarttua ja ne hyödyntää.

Lauri Kähkönen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Kallio puhui ennen kaikkea elinkeinotoiminnan kannalta liikenneyhteyksistä. Liikenneyhteydet ovat siis koko maaseudun kannalta erittäin keskeisiä, ja oma maakuntani on ollut kutsuliikenteen, puhutaan nyt kimppakyydeistä, kokeilumaakunta jo kymmenkunta vuotta. Nyt sitten ollaan kesällä lopettamassa niin sanottu avoin kutsuliikenne, joka koskee liikennettä maakuntakeskukseen ja ennen kaikkea keskussairaalaan, ja tässä tietysti pallotellaan rahoittajien välillä, eli liikenne- ja viestintäministeriön rahoitus on loppumassa. Mutta niin kuin hyvin tiedämme, Kela, Kansaneläkelaitos, saa rahat täältä kautta, ja onko se sitten liikenne- ja viestintäministeriön vai Kelan vai STM:n kautta rahoitus, niin tosiasiassa, jos tämä hyvä taloudellinen tapa lopetetaan, yhteiskunnalle tullee tämä entiseen (Puhemies: Minuutti on mennyt!) järjestelmään palaaminen paljon kalliimmaksi. Toivon, että tällä tavalla ei tiukasti sektoreittain pidettäisi kiinni, vaan tämä järjestelmä pidettäisiin yllä, ja hallitushan on myös linjannut, että tämä, puhutaan nyt kutsutakuusta, (Puhemies: Minuutti on mennyt!) kuntakeskukseen pääseminen taataan kahdesti viikossa jatkossa.

Esko Ahonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Maaseutukunnat ja -kylät ovat ratkaisevasti riippuvaisia uusiutuvia luonnonvaroja hyödyntävästä maa- ja metsätaloudesta. Maalaiskunnissa toimivat ihmiset tuottavat tuotantopanoksia ja erilaisia yksityisiä tai julkisia palveluja lähialueen maa- ja metsätaloudelle sekä siinä työskenteleville ihmisille. Osa heistä vastaavasti jalostaa maa- ja metsätalouden tuotteita.

Maa- ja metsätalous pitää huolen myös Suomen luonnosta niin, että kylien ympäristö säilyy viihtyisänä ja maisemallisesti kauniina. Mikään muu elinkeino ei pysty turvaamaan kylien toimivuutta Suomen kaltaisessa maassa, joka keskieurooppalaisesta näkökulmasta katsottuna on kaukaista, luonnonoloiltaan epäedullista, harvaanasuttua aluetta.

Elämme vuotta 2009. Maaseutu on elänyt viime vuosina rajua murroksen kautta. Vuosituhannen vaihde ei ainoastaan aiheuttanut tietoteknisiä päivämääräongelmia, vaan jatkuva muutos maaseudulla ja maanviljelyelinkeinossa on ollut ja on edelleen monitahoista. Muutos koskettaa koko suomalaista yhteiskuntaa sekä vaikuttaa sen tuleviin rakenteisiin.

Viimeisen sadan vuoden aikana haja-asutusalueisiin ja siihen voimakkaasti liittyvään maatalouteen on vaikuttanut moni yhteiskunnallinen muutos. Historiaa enemmän selaamatta on suomalaisilla lähihistoriasta hyvin muistissa torpparikysymyksen ratkaisu, sodanjälkeisen evakkoväestön asuttaminen, 1960- ja 1970-lukujen suuret muuttoaallot, 1990-luvun lama uusine muuttoaaltoineen sekä yhteiskunnallinen rakennemuutos EU:n ja Emun myötä ja nyt uusi maailmanlaajuinen lama.

Viime vuosina ja viime aikoina on Suomessa oltu syystä huolestuneita maaseudun ja maaseutukulttuurin tulevaisuudesta. Maaseudun taloudellinen voima ja sen mukana myös kulttuurin kasvuvoima on oleellisesti heikentynyt. Maaseutuelämänmuodon myönteiset arvot ovat vähitellen unohtumassa. Tulevaisuuden kuva on vielä monelta osin selkiytymätön, mutta kehityssuunta on jo ilmeisesti näkyvissä.

Maatalouden tuotantoyksiköiden määrällinen supistuminen näyttää olevan tosiasia. Maaltapako on voimistunut. Maatiloja ja kyliä on autioitunut. Ruuhka-Suomen, niin sanotun Euro-Suomen, muuttovoitto on lisääntynyt. Suomen maaseutu on tyhjennyt pelottavalla tavalla. Ero haja-asutusalueiden ja kaupunkikeskittymien välillä on kasvanut. Eron aiheuttama yhteiskunnallinen eriytymisen uhka on ollut todellinen.

Arvoisa herra puhemies! Maaseudun kehittämisessä on oleellista se, mikä arvo maaseudulle annetaan yhteiskunnassa ja millainen rooli sille määritellään alueellisessa työnjaossa. Vastakkainasettelu kaupunki vastaan maaseutu ei sovi yhteiskuntaamme, sen historiaan eikä pohjoismaisen demokratian rakenteisiin.

Maaseudun kehittämättä jättämisen oikeutus ei saa syntyä eturyhmien ristiriitaisten intressien eikä maaseutu kautta kaupunki -asetelmien kautta. Maaseudun kehittämisen oikeutus on pystyttävä perustelemaan yhteiskunnan kokonaisedun kannalta. Perusteluna voisivat olla uudistaminen, tasa-arvo ja maan tuottavana pitäminen. Uudistaminen merkitsee maaseudun taloudellisen kilpailukyvyn korostamista, tasa-arvo sosiaalisesta ja alueellisesta oikeudenmukaisuudesta huolehtimisesta sekä maan tuottavana pitäminen, omavaraisuuden ja luonnon moninaisuutta palvelevan maaseudun tunnustamista.

Uudistamisessa on kysymys maaseudun tuotantojärjestelmän sopeuttamisesta markkinoiden kysyntää vastaavaksi. Päämääränä tulee olla kilpailukykyinen ja taloudellisesti omaehtoinen maaseutu. Jos maaseudun mahdollisuuksia ei käytetä hyväksi, jää työpaikkoja ja toimeliaisuutta syntymättä.

Tasa-arvossa on kyse siitä, että maaseudulla asuvien ihmisten elinoloista ja hyvinvoinnista huolehditaan. Tasa-arvon perusta on siinä, että kansalaisilla on Suomessa oikeus ihmisarvoiseen elämään ja hyvinvointiin asuinpaikasta riippumatta. Jos pienet kunnat eivät pysty tarjoamaan riittävän monipuolisia hoiva- ja koulutuspalveluja, valtion ja EU:n on autettava.

Maan tuottavana pitäminen tulisi tulkita suomalaisessa yhteiskunnassa moraaliseksi velvollisuudeksi. Luonto on pidettävä elinvoimaisena, monimuotoisena ja uusiutuvana. Kyse on luonnon kunnioittamisesta. Maan tuottavana pitäminen takaa Suomen elintarvikeomavaraisuuden mahdollisen kriisin varalta. Erityisen arvokkaita toiminnallisia suuntia ovat laajaperäinen viljely, eettinen eläintalous, luonnolliseen uusiutumiseen perustuva metsätalous sekä uusiutuvaan bioenergiaan perustuva lämmön- ja polttoaineen tuotanto.

Miten sitten maaseudulla asuva työtä tekevä ihminen näkee oman prosessinsa tulevaisuuden? Oman työn kehittämisestä lähtevä itseohjautuva kasvuprosessi on merkittävä asia ja oikeaan osunut oivallus. Maanviljelijän maailma ei ole ainoastaan EU-kriteerien hyväksytyn virtsakaivon tai lantalan rakentamista tahi salaojitusratkaisu maaseutukonsulentin johdolla. Maanviljely on ammatti, (Puhemies: 5 minuuttia!) mutta monelle se on myös arvoratkaisu. Ammattina se edellyttää jatkuvaa koulutusta, ekologian tuntemuksen lisäoppimista aina huipputeknologian hallintaan. Arvoratkaisuna se on monelle paitsi suvun perinnöstä ammentamista myös oman elämän hallintaa. Se on yksi arvokas tapa elää Suomessa.

Arvoisa herra puhemies! Elävä maaseutu on yhteinen asia.

Sanna Perkiö /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tänään eduskunnassa on lähetekeskustelussa maaseutupoliittinen selonteko, jossa esitellään strategiset linjaukset maaseutupolitiikalle. Strategian tavoitteet ovat elämisen laadun parantaminen maaseudulla sekä maaseudun elinkeinojen kehittäminen.

Maaseutumaisema on meille kaupunkilaisillekin rakas. Useimmat meistä ovat viettäneet elämästään osan maaseutuympäristössä. Maaseudun tuoksut, värit, äänet, hiljaisuus ja puhdas ilma ovat muistissa. Maaseutu on kaupunkilaisen salarakas: kallis, mutta ilman sitä ei voi elää. (Ed. Pulliainen: Se on niin kuin Nato sitten!)

Strategia on kallis paketti Suomelle, sillä yhä harvenevalle väestölle halutaan turvata yhä paremmat palvelut. Parempia teitä halutaan yhä harvemmalle ihmisjoukolle. On luonnonlakien vastaista, että tehokkuus lisääntyisi tällä kaavalla. Suomalaiset ovat vääjäämättä viime vuosikymmenet kulkeutuneet kasvukeskuksiin. Maaseutu on autioitunut ja ikääntynyt. Ei kai ole todennäköistä, että tämä kehitys kääntyisi toiseen suuntaan? Onko sitä tarpeen yrittääkään kääntää? Selonteossa halutaan pysäyttää harvaan asutun maaseudun suhteellisen aseman heikkeneminen, ikään kuin väkisin vääntää luonnonlakia toiseen suuntaan. Okei, hyväksymme kyllä sen, että maaseudun elinkelpoisuudesta pyritään huolehtimaan jossain määrin. Meidän on kuitenkin pakko hyväksyä myös se, että korkeaa palvelutasoa ei voida taata ympäri vuoden kaikkialle Suomeen.

Arvoisa herra puhemies! Alueellistaminen ja metropolipolitiikka eivät ole vastakohtia, kuten julkisuudessa on viime päivinä esitetty. Haluan muutaman sanan sanoa tästä alueellistamisesta vielä. Alueellistaminen on tuonut EU:n kemikaaliviraston Helsinkiin, omaan kotikaupunkiini. Pääkaupunkiseudun tulisi olla aktiivinen saadakseen alueellistettua lisää EU:n laitoksia tai mitä tahansa laitoksia, YK:n laitoksia, Kemikaaliviraston kylkeen. Itkeminen muutaman valtionlaitoksen siirtymisestä maakuntaan on kyllä näkemyksetöntä elinkeinopolitiikkaa. Helsingin seudun elinkeinopolitiikan ydin ovat yritykset ja niiden kasvu, eivät valtion virastot.

Timo Kaunisto /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Perkiölle: En tiedä olemmeko lukeneet ihan samaa selontekoa, mutta en kyllä tulkitse tuon selonteon strategiaa sillä tavalla, että sillä väenväkisin yritettäisiin pitää mahdotonta yllä. Päinvastoin, siellähän etsitään uusia keinoja löytää edullisia ratkaisuja. Esimerkiksi kolmannen sektorin järjestöjen työ sosiaalipalvelujen ja erilaisten palvelujen ylläpitäjänä on siellä vahvassa roolissa, ja käsittääkseni esimerkiksi kokoomus on hyvin vahvasti näitä teemoja viljellyt muualla sosiaalisektorin ja terveyspalvelusektorin ylläpitäjänä. Toivoisin, että tästä löytyisi yhtymäkohtaa, tämähän on erinomainen koekenttä myöskin toteuttaa niitä maaseudulla.

Antti Rantakangas /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tuon äskeisen puheenvuoron kuultuaan, siis ed. Perkiön puheenvuoron, joutuu kysymään, olemmeko me samassa hallituksessa. Tämä on pääkysymys, ja samalla tämä vahvistaa sen, miten aiemmin siteerasin Maaseudun Tulevaisuutta, että kokoomukselta valitettavasti puuttuvat tavoitteet maaseutupolitiikan osalta Euroopan unionin vaaliohjelmassa, ja tällaiset puheenvuorothan nitovat sen tosiasian. On varmasti kokoomuksessakin henkilöitä, jotka ajattelevat kokonaisvaltaisemmin Suomen kehitystä huomioiden myös maaseudun, mutta kyllä tämä surullisella tavalla kertoo siitä, että ainakin eräät Helsingissä toimivat kokoomuslaiset voivat katsoa asioita yksisilmäisesti eivätkä koko Suomen asioita tasapuolisesti, niin kuin toivon mukaan valtaosa eduskunnasta haluaa ajatella.

Esko Ahonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ihmettelen kauhiasti äsken kuulemaani, mitä kuulin ed. Perkiöltä. Ei tässä mitenkään väkipakolla mitään rautalangasta väännetä. Suomen tulevaisuuden, Suomen turvallisuuden, Suomen elinkeinon ja elämän kannalta on ensisijaisen tärkeää, että Suomessa on elävä maaseutu. Olen joissakin puheenvuoroissani todennut sen tosiasian, että me voimme leikkiä lasikuputeoriaa. Voimme laittaa Helsingin kaupungin päälle lasikuvun. Tämä ei kauaa elä, mutta maaseutu elää ihan takuuvarmasti eteenpäin siitäkin hetkestä.

Ruokahuolto on tärkeää — mikä minulla äsken jäi mainitsematta tuossa varsinaisessa puheenvuorossa, viimeinen kappale — ruokahuolto on erittäin tärkeä asia Suomelle ja oma elintarviketuotanto. Työpaikkojen ja kaikkien näitten suhteen on ensiarvoisen tärkeää, että tämä tullaan turvaamaan tulevaisuudessa.

Unto Valpas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Perkiö antoi todella hyvin synkän kuvan aluepolitiikasta. Tässä kyllä herää väenvängälläkin kysymys, onko tämä nyt sitten kokoomuksen näkemys laajemminkin. Toivoisin, että edustaja siihen vastaa. On selvää, että Suomi ei pysy asuttuna kyllä näillä lääkkeillä, mitä ed. Perkiö esitti, ja oli todella hyvä kuulla, että keskustan edustajat, jotka täällä ovat paikalla, eivät hyväksyneet tätä näkemystä. Kyllä tässä oli nyt semmoinen puheenvuoro, joka kyllä on syytä merkitä hyvin tarkkaan tietoon ja kertoa myöskin alueella, mitä mieltä kokoomus on tästä aluepolitiikasta.

Lauri Kähkönen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aloitan tietyllä tavalla samalla tavalla kuin ed. Rantakangas, eli kun kuunteli ed. Perkiön puheenvuoroa ja peilaa sitä sitten hallitusohjelmaan, niin kyllä täytyy todella ihmetellä. Me jokainen tiedämme, että myös kaupunkikeskukset ja ihmiset siellä tarvitsevat maaseutua, tänään on käyty hyvää keskustelua. Myös tänne niin sanottuun ruuhka-Suomeen hyvin paljon siirtyy koulutettua nuorisoa, jota toki tarvitaan, ja tämä on toisaalta ymmärrettävää, mutta toivottavasti jollakin tavalla tämänkin selonteon kautta sitten konkretiaa saadaan ja pystytään pitämään työpaikkoja maaseudulla ja sitä kautta tavallaan tukemaan tasapainoista, tasapuolista yhteiskuntakehitystä Suomessa. Kaupungit eivät tule toimeen ilman maaseutua.

Oiva Kaltiokumpu /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On hämmästyttävää, minkälaista arvomaailmaa ed. Perkiö täällä edustaa. Meidän muualta päin Suomea olevien pitää vaan ymmärtää häntä, hän on kasvanut sillä tavalla pienessä ympyrässä, että ei voi ymmärtää, millä tavalla täällä Suomessa muut ihmiset tulevat toimeen.

Kun hän toteaa, että palveluja on tarkoitus järjestää yhä vähenevälle väestölle, tämähän on perustuslaista lähtevä oikeus ja tämä on kuntien ja valtion velvollisuus ja yhteiskunnan etu. Toisaalta, kun hän asettaa vastakkain maaseudun ja kaupungin, niin tämä on aivan käsittämätöntä. Tuolla muualla Suomessa ei ymmärretä tämmöisiä näkemyksiä. Lisäksi hän toteaa näistä alueellistamisista, että itketään muutaman laitoksen perään. Voitaisiin sanoa, että te, ed. Perkiö, itkette muutaman valtion laitoksen perään täällä Helsingissä pelkästään oman ja kokoomuksen kannatuksen vuoksi. Täällä on valtavasti virastoja, joihin meidän kaikkien rahat valuvat, josta tekin hyödytte.

Toimi Kankaanniemi /kd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ed. Perkiön puheenvuoro oli kyllä sitä samaa sarjaa kuin euroedustaja Vatasen puheenvuorot ovat olleet viime aikoina. Yhtä jäisen ja hyisen kylmää tähän asiaan kohdistuen, mikä nyt on käsittelyssä.

Mitä te ed. Perkiö tarkoititte sillä, kun sanoitte, että ympärivuotisia palveluja ei pidä turvata kaikille ihmisille koko maassa? Onko tämä teidän linjanne ja onko se kokoomuksen linja, onko se jopa hallituksen linja? Tietysti tähän suuntaan on voimakkaasti menty, että ihmisillä ei ole palveluja koko maassa, tämän hallituksen aikana erityisesti.

Mitä sitten alueellistamiseen tulee, niin kyllä se on kaikkien etu, että Pääkaupunkiseudun ruuhkautumista hidastetaan ja järkeviä palvelutoimintoja ja yleisiä valtion toimintoja siirretään niille alueille, joissa ne voivat hyvin palvella ja tuovat sinne elinvoimaa. Eli irtisanoudun kyllä varsin selkeästi näistä kokoomuksen linjauksista, mitkä tässä yhteydessä hallituksen selontekoon ovat ilmi tulleet.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kokoomuslaisten kanssa joka viikko tuolla maatalousvaliokunnassa olen istunut, mutta en ole tuommoista politiikkaa kyllä kokoomukselta koskaan ennen kuullut. Se on ihan omaa luokkaansa olevaa legendaa. Se on mielenkiintoista, että ed. Perkiö ei ole lukenut ollenkaan, mistä nyt on kysymys. Nyt on kysymys maaseutupolitiikasta, ja tehän poistitte kokonaan politiikan, elikkä maaseutu on luonnonlain mukaisesti häviävä instituutio ja hui hai. Elikkä minä olen äärimmäisen onnellinen siitä, että kokoomus on valinnut maatalousvaliokuntaan muita jäseniään kuin ed. Perkiön, koska meillä voisi olla aika vaikeata siellä.

Sanna Perkiö /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä täytyy sanoa, että minut kyllä aika tavalla tässä salissa ymmärrettiin väärin, koska yritin nimenomaan sanoa ja puolustaa sitä alueellistamispolitiikkaa, jota keskusta on tässä viime kuukaudet ajanut, ja pidän täysin käsittämättömänä sitä, että helsinkiläiset kollegani roikkuvat näissä valtion laitoksissa kiinni, kun Helsingin politiikan pitäisi olla jotain aivan muuta. Minut ymmärrettiin aivan täysin väärin tässä. Tuen sitä, että tällaista valtion laitosten hajauttamista voidaan jatkaa. Kyllä nyt sen verran voisitte tuolla kahvilassa anteeksi pyydellä näitten puheenvuorojen johdosta, koska aivan selvästi kritiikki oli tarkoitettu helsinkiläisiä kohtaan.

Mitä siihen tulee, että olisin kasvanut pienissä ympyröissä, olen myös ollut sikatilallisen tytär, että se nyt ihan kaikille tässä tiedoksi, kun on arveltu, että olen vain korkokengillä kulkenut tässä Helsingin asfalteilla. Eli sikoja olen kasvattanut pienenä!

Jari Leppä /kesk:

Arvoisa puhemies! On erittäin tärkeä ja hyvä asia, että hallitus on tehnyt tällaisen kokonaisselonteon maaseutupolitiikasta ja sen nykytilasta, sen mahdollisuuksista, sen tavoitteista ja tulevaisuudesta. Tällaista me juuri tarvitsemme. Hallitus on myöskin tehnyt kaupunkipoliittista ohjelmaa, se on tehnyt metropolipoliittista ohjelmaa jne. Kaikkia näitä me tarvitsemme, ja toivonkin, että kun me tätä poliittista keskustelua käymme, käymme sitä tasapainoisella tavalla, kaikkia näitä tahoja tarvitaan. Yksikään ei tule toimeen pelkästään omillaan vaan joutuu tukeutumaan tavalla ja toisella toisiinsa. Samoin on laita myöskin tämän maaseutupoliittisen ohjelman myötä ja näiden tavoitteiden myötä, mitä tässä kirjassa on. Hallitus ansaitsee myöskin siitä kiitoksen, että on pitkästä pitkästä aikaa tämän selonteon tehnyt, ja jälleen on tarvittu keskustavetoista hallitusta, jotta me pystymme maaseutupolitiikasta selonteon aikaansaamaan. Tämäkin osoittaa jotakin, ketkä ovat oikeasti ja aidosti kiinnostuneita maaseudun kehittämisestä.

Puhemies! Yksi tärkeä asia ja osio tätä maaseutupoliittista selontekoa on uudenlainen ajattelutapa maaseutuvaikutusten arvioinniksi nimettynä. Tätä tervehdin erittäin suurella mielihyvällä. Sanoin jo tuossa debatissa sen, että tälläkin vaalikaudella olemme useaan otteeseen nähneet sen, että kun yhteisesti on linjattu joku asia, asetettu tavoite, niin kuitenkaan kaikesta huolimatta koko hallintokoneisto, eri ministeriöt, eri ministerit eivät toimi tämän asetetun tavoitteen mukaisesti. Siksi on välttämätöntä, että me jonkunlaisen arviointimenetelmän ja -mekanismin luomme, jotta näin ei tapahtuisi, niin kuin nyt tapahtuu.

Otan taas ne kaksi esimerkkiä esille. Toinen on kaavoituksen osalta. Meillä täytyy olla samanlainen mahdollisuus kehittää niin maaseutua kuin kaupunkiakin myös kaavoituksen näkökulmasta, ja siksi ympäristöministeriön toiminta tässä asiassa ei ole ollut yhtäläistä niin täällä Helsingissä kuin muuallakaan Suomessa. Toinen asia liittyy valtiovarainministeriön toimintaan. Meidän valtiontukisäädöstemme ja niiden tulkintojen osalta on käsittämätöntä, että joudumme noudattamaan sellaisia tukimuotoja ja niitä reunaehtoja niihin laittamaan, jotka ovat täysin vastaisia meidän muille tavoitteillemme muun muassa uusiutuvan energian lisäämisen osalta. En pidä tätä hyvänä hallintona enkä hyvänä menettelytapana, ja tästä ei missään tapauksessa voi syyttää maa- ja metsätalousministeriötä eikä -ministeriä vähäisimmässäkään määrin, vaan vähän muiden ministereiden täytyy katsoa tässä hallituksessa nyt peliä, jotta toimitaan yhteisten ja yhteisesti sovittujen päämäärien mukaisesti.

Puhemies! Yksi asia, mikä on ylitse muiden, on se, että meillä on maaseudulla sellaiset mahdollisuudet luotu, jotta me pystymme siellä asumaan, elämään ja yrittämään. Siihen kuuluu monia sellaisia seikkoja ja asioita, joita on tässä kirjassa ja joita tässä keskustelussa on esille tullut. Emme me tarvitse mitään ylenpalttisia palveluita vaan sen, että meillä ne lähipalvelut säilyvät kohtuullisella etäisyydellä, meillä on suurin piirtein samanlaiset laajakaistamahdollisuudet, tietoliikenneyhteydet. Hyvä, että vihdoin viimein tuo onneton päätös 1990-luvulta on korjattu ja valtio on sitoutunut yleisen palveluvelvoitteen piiriin myöskin laajakaistapalvelut tuomaan. Se on erittäin merkittävä päätös.

Tieliikenneyhteydet on asia, josta aina on puhetta riittänyt ja josta meillä on erinomainen kokemus siitä, minkälainen ohjelma saatiin aikaan puuhuollon turvaamiseksi. Nyt saman tyyppinen ohjelma pitää ulottaa kaikkeen alempiasteiseen tiestöön, jotta me pystymme ne perusedellytykset maaseudulla turvaamaan. Tämän toivon meillä nousevan hyvin voimakkaasti yhtenä asiana esille, kun valiokuntien käsittelyssä tätä asiaa pohdimme.

Puhemies! Yksi asia, joka aina maaseutuun liitetään nykyisen EU:n aikakaudella, on ollut hallinnointi ja byrokratia. Se on tällä hetkellä aivan mahdottomassa tilassa, ja ministeri Anttila on erittäin voimakkaasti asiaan puuttunut, ja tänäänkin olemme kuulleet, että on uusia tekoja siellä tulossa. Ne ovat enemmän kuin tarpeen. Meillä on aivan tarpeetonta hallinnointia tässä maassa, ja se hallinnointi on myöskin hyvin pitkälle kotikutoista, ja se on aiheutettu pelkästään meillä täällä. Siksi tulkinnat, joita me teemme EU-säädöksistä, täytyy tehdä, ja tähän on myöskin valiokunta moneen otteeseen kiinnittänyt huomiota. Ne täytyisi tehdä EU-säädöksistä korkeammalla tasolla kuin ne tällä hetkellä tehdään, ei virkamiestasolla vaan hallitustasolla, jolloinka niistä saataisiin yhtenäiset tulkinnat koko maahan.

Puhemies! Energia on yksi niitä mahdollisuuksia ruuantuotannon ohella, jotka ovat perinteisesti kuuluneet maatalouden ja ennen kaikkea maaseudun toimintaan. Nyt meillä on aivan erinomaiset mahdollisuudet molempien edistämiseen, ja sen me haluamme tehdä. Se on aivan selvä. Se on myöskin meidän tavoitteidemme mukaista huoltovarmuuden osalta, se on meidän tavoitteidemme mukaista ilmastonmuutoksen osalta ja se on meidän tavoitteidemme mukaista työllisyyden ja myöskin koko kansantalouden osalta. Siksi sekin on välttämätöntä hoitaa. Jotta me pystymme nämä kaikki tekemään, me tarvitsemme tutkimusta, me tarvitsemme koulutusta, me tarvitsemme neuvontaa, me tarvitsemme osaamisen lisäämistä ja myös se osio pitää hoitaa, jotta meillä on riittävä rahoitus ja volyymi tutkia uusia asioita. Maailma menee eteenpäin, yhteiskunta ympärillä kehittyy, ei maaseutu voi jäädä tästä jälkeen. Ei maaseudun yrittäminen voi jäädä tästä jälkeen, olkoon se matkailua, olkoon se palvelutuotantoa, olkoon se maa- tai metsätaloutta tai energiataloutta, sen täytyy pystyä seuraamaan aikaansa. Se on vähintä, mitä voimme tehdä.

Puhemies! Maaseudulla on paljon mahdollisuuksia. Suomella ei ole varaa jättää niitä hyödyntämättä.

Antti Rantakangas /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Meillä on käsittelyssä Maaseutu ja hyvinvoiva Suomi, maaseutupoliittinen selonteko, ja se on hyvä asiakirja, monipuolinen kokonaisuus ja antaa, voi sanoa, hyviä elementtejä tulevien vuosien maaseutupolitiikalle. Täällä salissa on myöskin ollut sillä tavalla miellyttävää kuulla, että kaikista eduskuntaryhmistä on käytetty pääsääntöisesti myönteisiä puheenvuoroja maaseudun kehittämiseen ja tarpeetonta vastakkainasettelua on haluttu välttää muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta.

Maaseudun tulevaisuus ja hyvinvointi on sidoksissa hyvin vahvasti koko Suomen menestykseen ja tämän kansakunnan menestykseen sekä taloudellisessa että henkisessä mielessä. Sen takia on tarpeen, että maaseudun voimavarat ja mahdollisuudet hyödynnetään täysimääräisesti vahvistamaan kansantalouden kasvua ja menestystä mutta samalla toisella puolella huolehditaan siitä, että maaseudulla on yhtäläisiä toimintaedellytyksiä yritystoiminnalla ja ihmisillä. Se edellyttää yhteiskuntapolitiikkaa, jossa tätä tasapainoa ja kokonaisuutta haetaan.

Täällä on muun muassa ed. Lepän erinomaisessa puheenvuorossa kuvattu niitä maaseudun mahdollisuuksia. Itse nostan muutaman kysymyksen esille.

Nyt tässä maailmanlaajuisessa kehityksessä energiapolitiikan ja energia-asioitten merkitys kasvaa, ja se on suuri mahdollisuus maaseudulle nimenomaan uusiutuvan energiantuotannon lisäämisen ja hyödyntämisen kautta. Se voi merkitä ja se merkitsee kymmeniätuhansia työpaikkoja sinne, missä muutoin työmahdollisuuksia on vähemmän saatavilla — laajasti ottaen siis uusiutuvan energian tuotanto kaikessa laajuudessaan.

Meillä on myöskin valtavan paljon mahdollisuuksia mineraalien hyödyntämisessä kaivannaisteollisuuden osalta, ja kaivokset sijaitsevat, niin kuin tiedetään, maaseutualueilla. Ne voivat merkitä sille lähialueelle paljon myönteistä taloudellista kehitystä mutta voivat tukea myöskin koko kansantalouden kehitystä.

Matkailuelinkeinolla on iso, kasvava merkitys maailmanlaajuisesti, niin on täällä Suomessakin. Maaseutumatkailullakin on mahdollisuuksia, ja niitä pitää entistä voimallisemmin jatkossa hyödyntää.

Maatalouden osalta pitää todeta, että perusmaatalouden kannattavuus ja kilpailukyky ovat kyllä tärkeitä elementtejä, kun puhutaan maaseudun elinvoimasta, ja sen takia on tärkeää ja välttämätöntä, että sekä Suomen omassa politiikassa että Euroopan yhteisessä maatalouspolitiikassa toimitaan niin, että maatalouden harjoittamisen edellytykset voidaan turvata myöskin pohjoisissa olosuhteissa, kannattavan toiminnan edellytykset. Sillä on laaja välillinen vaikutus erityisesti kotieläintalouden osalta ympäröivään yhteiskuntaan.

Arvoisa puhemies! Tarvitaan myöskin palveluita, sekä kuntapalveluita että valtion palveluita. Minusta ovat myönteisiä tämän hallituksen toimenpiteet, joissa halutaan aidosti valtion paikallishallinnon palveluitten saatavuutta turvata jokaisessa kuntakeskuksessa. Nyt pitää nopealla aikataululla viedä eteenpäin tämä paikallishallinnon palveluyksiköitten kehittäminen jokaisen kunnanviraston yhteyteen. Kuntapalveluitten turvaamisen osalta on äärettömän tärkeää, että me tulevien vuosien aikana pystymme lisäämään myös kuntien valtionosuutta, koska maaseutukunnat ovat noin yleisesti ottaen kuntia, joissa valtionosuuksien merkitys on keskimääräistä suurempi, ja silloin tarvitaan myöskin riittävän oikeudenmukainen ja riittävän vahva valtionosuusjärjestelmä.

Mitä tulee muutoin toimintaedellytyksiin, niin täällä on hyvin kuvattu myöskin infran merkitystä laajasti ottaen. Se on perusasioita; liikenneverkoston hyvä kunto, tietoliikenneyhteydet mutta myöskin muut liikkumiseen liittyvät edellytykset ratkaisevat sen, miten voidaan maaseudulla asua, liikkua, käydä töissä ja elää.

Sitten täällä nousivat hyvin esille kaavoitus- ja lupaprosessit. Siinä on varmasti kehittämistä, jotta erityisesti asumisen mahdollisuuksia ja yritystoiminnan mahdollisuuksia pystytään takaamaan myöskin maaseutualueilla.

Arvoisa puhemies! Minä näen suomalaisen maaseudun kehitysnäkymät myönteisinä. Tähän on olemassa muutamia isoja maailmanlaajuisia kehitysilmiöitä, ja sitten kun löytyy riittävää laaja-alaista ja yhteistä poliittista tahtoa huolehtia niistä edellytyksistä, niin kyllä Suomen maaseudulla on nähtävissä myönteiset näkymät, ei vastakkainasettelun kautta kaupunkien kanssa vaan omien vahvuuksien hyödyntämisen kautta.

Markus Mustajärvi /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ajattelin tuossa kohtaa, kun ed. Rantakangas puhui tai oikeastaan kehui sitä, kuinka maaseudulla palvelut turvataan yhteispalvelupisteitten kautta, onko todella niin, että keskusta tai ainakaan ed. Rantakangas ei näe mitään ristiriitaa siinä, että valtion tuottavuusohjelman kautta pienistä ja keskisuurista kunnista riisutaan ne viimeisetkin valtionhallinnon palvelut. Sitten kuntaa, hyvin köyhiä kuntia, huudetaan hätiin maksamaan yhteispalvelupisteitten palvelut, ja saattaa olla, että samaan aikaan se kunta saa harkinnanvaraista valtionapua valtiolta, jotta se pystyy tuottamaan sellaiset palvelut, jotka kiistatta kuuluvat valtion itsensä tuotettaviksi.

Toinen asia on myös laajakaistayhteydet. Kyllä siinäkin valtion vastuu on aivan kiistaton huolehtia siitä, että jokaiseen talouteen saadaan asianmukaiset tietoliikenneyhteydet, mutta tällä hetkelläkin on iso vaje siitä, mitä kunnat pystyvät omaa rahoitusosuuttaan laittamaan tähän verkon rakentamiseen.

Toimi Kankaanniemi /kd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ed. Rantakangas käytti sinänsä hyvän puheenvuoron, mutta pohja siitä ikävällä tavalla puuttuu sen takia, että valtioneuvoston, hallituksen kehykset menoiksi tuleville vuosille ovat vakavassa ristiriidassa tämän maaseutupoliittisen ohjelman kanssa. Se puoli tekee epäuskottavan tästä sinänsä erinomaisen paljon hyvää asiaa sisältävästä selonteosta.

Toinen kysymys on sitten se, että myös syvä ristiriita on siinä, että todella valtio on palvelujaan keskittänyt erittäin ankarasti tällä vaalikaudella maakunnissa, seutukunnissa, ja sitten kun ne ovat keskittyneet, samalla on tapahtunut kaupallisten ja muiden palvelujen raju keskittäminen ja kuntien talouden syvä ahdinko. Kaikki tämä tekee tämän kauniin ohjelman aika lailla, valitettavasti, katteettomaksi.

Antti Rantakangas /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On varmasti niin, että hallitus joutuu arvioimaan tätä kehyksen tasoa ja sen mitoitusta kaikella tavalla. Tämä sisältyy varmasti myöskin valtiovarainvaliokunnan kehyslausuntoon aikanaan. Mutta sitten näihin käytännön kysymyksiin.

Meillä on valitettavasti paikkakuntia, joilla ei ole tällä hetkelläkään valtionhallinnon palveluita. Joissakin saattaa olla osa palveluista, mutta jos ja kun tämä hallituksen suunnitelma toteutuu, se merkitsisi sitä, että jokaiseen kuntaan saataisiin valtionhallinnon merkittävimpien hallinnonalojen palvelutoiminnot tähän kunnanviraston yhteyteen tulevaan palvelupisteeseen. Se osaltaan parantaisi palveluita, mutta myönnän sen, että tämän tuottavuusohjelman toteutus on haaste ja se joutuu varmasti uudelleenarviointiin jossain vaiheessa.

Tietoyhteiskuntaohjelma on hyvä hallituksella, ja siihen sisältyy tämä laajakaistayhteyksien turvaaminen. Pitää vain huolehtia, että hallitus toteuttaa ohjelmaansa, niin kyllä tästä ihan hyvä ratkaisu tulee.

Juha Mieto /kesk:

Arvoisa puhemies! Ministeri Anttilan johrolla maa- ja metsätalousvaliokunta on tehnyt erittäin hyvää työtä. Selonteko on erinomainen paperi, kun siihen on tutustunut. Tämä kun vain toteutetaan ja vierään lävitse, pistetään täytäntöön, hyvää seuraa.

Otan vain pienen takavuosien esimerkin siitä, että aluekehitykseen saatuja rahoja pistettihin täytäntöön sillä lailla, että tuli konsulttia vetämähän sitä, ja kun saatihin siitä tulos, oli erittäin laihoja tuloksia, mitä tällä rahalla saatiin aikahan. Otan pienen esimerkin: Oli usiampia kyliä Suomessa, joihin ostettiin esimerkiksi jokin koulu. Kylä, yhteisö otti sen hoitaakseen. Näinhän siinä käytiin, pari kolme vuotta, kun siellä touhuttiin, sen jälkihin se lauhtui ja ennen kaikkea perheet alkoivat jo riitelemähän.

Otan pienen esimerkin myös siitä, kun alueteitä on saatu pantua täytäntöhön, metsäteitä. Kun ed. Perkiö piti väkevän puheenvuoron, vähän kritisoi maakuntaa, niin minä väitän, että näillä teillä saa myös liikkua muukkin kuin maan- ja metsänomistajat. Eli marjastajat pääsöö autolla ihan sienimetsään, vierille, mättähille, mistä saa kypsiä marjoja noukkia.

Markku Rossi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Hyvän keskustelun lisäksi haluan kiinnittää kahteen asiaan huomiota. Ensinnäkin haluan kiittää ministeri Anttilaa hänen kirjalliseen kysymykseen antamasta vastauksesta. Kirjallinen kysymys kosketti mikro- ja pk-yrityksille myönnettävien yritystukipäätösten nopeuttamista. Hän totesi puheenvuorossaan myös osaltaan sen, että leader-toiminta on tulevaisuudessa entistä tärkeämpää ja että siihen panostetaan hyvin monellakin tapaa, muun muassa joustavuuden puitteissa.

Tänä päivänä meillä on byrokratian puitteis- sa hirmuisen paljon viivästystä, ongelmia, jotka käytännössä vaikuttavat myös näiden hankkeiden liikkeelle lähtemiseen. Siinä mielessä tämä kirjallinen kysymys ja vastaamanne kannanotto on erinomaisen hyvä, ja haluan sen tähän myös sitten keskusteluun mukaan tuoda. Eli lopputulema on, että maa- ja metsätalousministeriö asettaa alkukesästä 2009 työryhmän, joka kartoittaa nopealla aikataululla maaseutuohjelman yritys- ja hankerahoituksen ongelmakohdat ja kriittisimmät kehittämistarpeet. Työryhmä selvittää, miten prosessia voitaisiin nopeuttaa ja yksinkertaistaa. Tässä yhteydessä selvitetään myös, voidaanko kansallisiin säädöksiin lisätä joustoa. Työryhmän selvityksen tulokset ja saadut kokemukset otetaan huomioon myös tulevaa ohjelmakautta valmisteltaessa.

Arvoisa puhemies! Tähän pitää löytää, aivan oikein, nopeasti ratkaisu, (Ed. Rajamäki: Työryhmä!) mutta myös niin, että se toteutuu mahdollisimman pienen työryhmän kautta. Siihen varmaan löytyy esimerkiksi monista maakunnistakin hyvää apua. Vaikkapa Pohjois-Savon te-keskuksen johtaja Kari Viranta tuntee tarkalleen, mitkä ovat ne ongelmat, jotka liittyvät näihin hakuprosesseihin, kuinka pitkään nämä kestävät. Mitä monimutkaisempi ja monipuolisempi rakennelma on luotu, sitä enemmän ne vievät voimavaroja meiltä siitä varsinaisesta työstä. Tässä suhteessa toivon kyllä, että tuollainen mahdollisimman tehokas työryhmä pystytään asettamaan ja nimenomaan tällä aikataululla. Ymmärrän nopean aikataulun niin, että esitys syntyy tämän vuoden aikana, niin että nykyinen hallitus ja ministeri pystyvät siihen esitykset tekemään. Se on yksi osa silloin konkreettista maaseutupoliittista ohjelmaa ja sitä, kuinka suomalaista maaseutua, siihen liittyvää yrittäjyyttä ja yritystoimintaa kaikissa sen muodoissa pystytään edistämään. Tässä suhteessa kiitän ministeriä hyvästä vastauksesta ja uskon, että tämä työ lähtee liikkeelle.

Herra puhemies! Kiinnitän huomiota myös toiseen asiaan, joka useissa puheenvuoroissa on todettu, maaseudun infraan, liikennepolitiikkaan, tiestöön liittyviin ongelmiin. Ne ovat todellisia, ne ovat todellisia. Täälläkin on useamman kerran todettu se paradoksi, että kun tukkirekka vielä valtiontietä kulkee, siis metsäautotietä, sitten yksityistien ja kylätien jälkeenkin se menee, mutta uppoaa sitten yleiselle tielle, niin sehän ei voi olla oikein eikä siihen tarvita edes tukkirekkaakaan. Siinä mielessä nämä puunhuollon määrärahat ovat olleet erinomaisen hyvä asia. Voi kysyä, miksi me tarvitsemme aina jonkun vipuvarren. Miksi emme voi luoda sellaista perusrahoitusta? Kehys ei tarjoa riittävästi rahaa perustienpidon rahoitukseen. Se on yksi osa maaseudun keskeistä ongelmaa. Jos katu- tai kuratiegallupina kysyttäisiin ihmisiltä, jotka eivät nyt päällystetyn tien varrella ole, mikä on se keskeisin ongelma, niin kyllä se sieltä tiepolitiikasta vaan liikkeelle lähtee. Tavallaan se on niin yksinkertainen asia, minä tiedän, että kaikki sen kyllä ymmärtävät, mutta hallituksista riippumatta rahoitus on jäänyt aina vajaaksi. Siinä mielessä se on iso kysymys, johonka tämänkin hallituskauden ja kehyskauden aikana on vaan vastausta löydettävä.

Tälle vuodelle on pystytty budjetin päälle 121 miljoonaa euroa saamaan, kiitos liikenneministeri Vehviläisen ansiokkaan työn ja hallituksen työskentelyn. Puunhuollon määrärahat ja lisätalousarvio sekä eräät yksittäiset määrärahakorotukset ovat tuon aikaansaaneet. Mutta ennen kaikkea minua huolestuttaa tämän kehyksen jatko, ja siinä mielessä kyllä nämä tulevat vuodet ensi vuosikymmenen aikana määräävät sen suunnan. Taisi olla ed. Leppä, joka omassa puheenvuorossaan sanoi, että tarvitaan erillisrahoitus. Aikoinaan meillä oli juuri tämä lossit silloiksi -rahoitus muun muassa, johon ed. Rajamäkikin taisi yhtenä päivänä täällä viitata muun muassa. (Ed. Rajamäen välihuuto) Näitä tämän kaltaisia ratkaisuja tarvitaan. Siinä mielessä kyllä koen, että maaseutu on yhteinen asia ja se on yksi osa tätä Suomea, jolloin voidaan aidosti sanoa, että Suomi on hyvinvoiva.

Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila

Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti. Kädessäni on tämän maaseudun yritys- ja hankerahoituksen hallinnon taakan vähentämistä koskevan työryhmän asettamispäätös, ja tosiaan tarkoituksena on, että ihan tämän vuoden loppupuolella, viimeistään siellä lokakuun lopussa, meillä on selvillä, mitkä ovat ne toimenpiteet, jotka pitää tehdä, koska meidän pitää jatkoon saada hommat toimimaan. Tällä hetkellä se on aivan liian raskasta niin hankehakijoille kuin maksatuksestakin huolehtiville.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Yksi puheenvuoro on puhujakorokkeelta pidetty, ja se piti alistaa, niin kuin tapa on, eduskuntaryhmän arvioitavaksi, joka sen siunasi. Nyt tulee sitten oma versio, jossa on omia näkökulmia näihin asioihin. Saattaa olla, että tämäkin tulisi hyväksytyksi, jos oikein ruinaisi, ryhmässä.

Ensinnäkin, mitenkä maaseudulle käy? Jos tarkastellaan asiaa muutaman kymmenen vuoden sihdissä ja ajatellaan, että Suomen valtion rajat suurin piirtein sijaitsevat siinä, missä ne nyt sijaitsevat, niin on aivan varmaa, että sellaista kehityskulkua ei ole ajateltavissakaan, että Suomen maaseutu autioituisi. Se on aivan saletti. Näin on yksinkertaisesti siitä syystä, että maapallon luonnonvarat ovat siinä määrin kriittisessä tilassa, että tässä kansainvälisessä arvottamisessa niillä luonnonvaroilla, jotka Suomessa on käytettävissä per capita, on ilman muuta käyttöä. Se kysyntä on sitä luokkaa ja hinta on sitä luokkaa, mikä tarjotaan, että varma on. Sen takia kysymys on vaalimisesta. Tässä koko maaseutupoliittisessa ohjelmassa on kysymys omaisuuden vaalimisesta, puhtaasti siitä. Jos ei ed. Kankaanniemi usko tätä, niin minä toivon hartaasti, että me eläisimme ed. Kankaanniemen kanssa satavuotiaaksi ja olisimme silloin älyissämme sillä tavalla, että pystyisimme katsomaan, kumpi on oikeassa. Minä nimittäin uskon vakaasti, että olen oikeassa. (Ed. Kankaanniemen välihuuto)

Toinen asia on se, millä menetelmällä tämä sitten käytännössä toteutuu, kun otetaan Suomen maaseudun luonnonrakenne huomioon. Täällä on monessa puheenvuorossa minusta aivan oikein sanottu, että se on yrittäjyydestä kiinni, koska sen vaihtoehtohan olisi valtionyhtiömenettely, sellainen, jota ei Suomessa ole nyt olemassakaan tällä hetkellä, ja ne vähätkin valtionyhtiöt on yksityistetty. Elikkä siis toimijana ei ole Suomessa julkisyhteisöä. Kunnan toimialaan nämä eivät edes kuulu periaatteessa. Elikkä toisin sanoen kysymys on yrittäjyydestä, ja yrittäjät löytyvät. Joko ne löytyvät Suomesta taikka integroituneesta maailmasta, jossa Suomi on osana, ja asiat hoitaantuvat sitä kautta.

Mutta joka tapauksessa äärimmäisen mielenkiintoisessa asemassa ovat nämä yhteispalvelupisteet sen takia, että valtiohan on häipynyt maaseudulta monilta alueilta aivan kokonaan. Siellä poliisinkin saa, kun oikein rukoilee ja perustelee, että tässä rupeaa olemaan nyt nirri tiukoilla, ja sitten tullaan joukolla katsomaan, koska ei uskalleta tulla maaseudulle sen takia, että se on pelottava paikka. Siellä on pimmeetä ja vaikka mitä talvella. Elikkä siis toisin sanoen kysymys on mitä suurimmassa määrin siitä paikallisesta toimeliaisuudesta, mutta se on tulevaisuudessa myöskin hyvin palkitsevaa juuri johtuen kysynnästä.

Sitten, arvoisa puhemies, ihan toinen asia. Nimittäin se liittyy eiliseen keikkaan. Maatalousvaliokunta oli käymässä Mtt:n Maaningan-tutkimusasemalla. Kun tutkimusmaailman kanssa on 50 vuotta elämästään ollut tekemisissä, niin kiinnitin erittäin merkittävään asiaan huomiota. Kahdessa eri yhteydessä, kun kuuntelimme paikallisia ja valtakunnallisia tutkijoita, tuli esille seuraava näkökohta. Se tuli sydämestä ja ymmärryksestä, mutta ehkä esittäjät eivät oikein ymmärtäneetkään, mitä tulivat sanoneeksi. Nimittäin he päivittelivät sitä, että jos me nämä hyvät hankkeet, jotka olivat hyvin käytännön asioita, toteutamme, niin me saamme niistä vaan tässä pisteytyksessä, jossa arvioidaan tutkimuksen tuloksia, joku 0,1 pistettä, näin siellä muun muassa tuli lausutuksi julki. Elikkä siis toisin sanoen tähän me pääsemme, ja kuitenkin nämä hankkeet, mitä aiottiin selvittää, olivat äärimmäisen mielenkiintoisia ihan käytännön viljely- ja karjataloustoiminnan kannalta. Siis toisin sanoen niitä henkisesti ja asenteellisesti rajoittaa nyt käytössä oleva tutkimuksen pisteytysjärjestelmä, ja näinhän ei saa olla valtion tutkimuslaitoksessa, arvoisa ministeri, kun ollaan tulosohjauksessa. Minä sain semmoisen ah alas -elämyksen, että nythän täytyy ministeriönkin sektoritutkimuksessa tutkimuslaitoksiin nähden tulosohjauksessa nimenomaan pisteyttää nämä siis tieteelliset kansainvälisten sarjojen tutkimukset omana kategorianaan ja nämä käytännön tutkimukset, jotka palvelevat hyviä käytäntöjä, viljelykäytäntöjä, karjatalouskäytäntöjä, rakennuskokonaisuuksia jnp., ne erikseen, ja sitten siinä tulosohjauksessa sovitaan, että näitä pinnoja pitää olla niin ja niin paljon ja sitten yhteenvetää niistä se lopputulos. Elikkä siis toisin sanoen näistä valiokuntamme reissuista on paljon hyötyä, kun niillä vaan jaksaisi käydä.

Merja Kuusisto /sd:

Arvoisa puhemies! Arvoisa ministeri! Maaseutukuntia on yllättävän lähellä metropolialuetta. Ei tarvitse muuta kuin hypätä autoon ja ajaa 30 kilometriä pohjoiseen, niin on Tuusulassa ja melkein Nurmijärvellä.

Tuusulassa on kolme kuntakeskusta ja useita kauniita vanhoja kyläkeskuksia, joissa on vaalittu ympäristöarvoja säilyttäen yhtenäisiä pelto- ja metsäalueita. Aiemmin kylissä oli saatavilla posti- ja kauppapalveluja. Nyt palvelut ovat kuntakeskuksissa ja tältä osin kylien palvelut ovat huonontuneet ja työpaikat vähentyneet. Onneksi kyläkeskuksissa on vielä vilkasta yhdistystoimintaa ja kyläkoulut on säilytetty.

Maaseudun liikennesuunnittelua ja alueiden käyttöä on tarkasteltava hyvän ympäristön säilyttämisen ja kehittämisen näkökulmasta. Kestävän kehityksen periaatetta on pidettävä suunnittelun keskeisenä lähtökohtana. Vastuu ympäristöstä koskee niin rakennettua ympäristöä kuin haja-asutusalueiden vesihuoltoa.

Oletan, että maaseutupoliittisen selonteon tavoitteissa sekä painotuksissa huomioidaan myös Uudenmaan maaseudun tarpeet niin elämisen laadun parantamisessa kuin elinkeinojen kehittämisessä.

Arvoisa puhemies! Erittäin tärkeätä on lisätä etätyön mahdollisuuksia maaseudulle ja sen avulla parantaa työelämän laatua, vähentää työmatkaliikennettä sekä liikenteestä johtuvia päästöjä. Pidän hyvänä asiana sitä, että hallitus tarkastelee etätyön lisäämiseksi työhuonevähennyksen käyttöönottoa. Uudistus olisi tervetullut.

Arvoisa puhemies! Valtioneuvoston maaseutupoliittinen selonteko avaa monia mahdollisuuksia parantaa maaseudun vetovoimaa ja kilpailukykyä, mikäli voimavaroja on riittävästi.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Aivan aluksi haluan palata vielä ed. Rantakankaan täällä aiemmin esille ottamaan kohtaan, kun hän luki tämän päivän Maaseudun Tulevaisuutta, jossa otsikoitiin niin, että kokoomus ja SDP unohtivat maatalouden tai maaseudun eurovaaliohjelmastaan. Täytyy sanoa, että kun lukee sitä lehteä — sekä sitä otsikointia etusivulta että sisäsivulla MTK:n nykyisen puheenjohtajan haastattelua, jossa hän kehottaa maaseutuväkeä äänestämään eikä mainitse mitään puoluetta tai mitään ehdokasta, mutta samassa jutussa todetaan, että hän on keskustalaisen ehdokkaan tukijoukoissa ollut aiemmin, ennen kuin hän tuli MTK:n puheenjohtajaksi — niin ajattelee, että jokainen voi olla missä joukoissa hyvänsä, mutta minä pidän kyllä maaseudun kannalta erittäin harmillisena, jos pyritään maaseudun asiaa ajamaan vain yhden poliittisen liikkeen kautta. Se ei koidu kyllä missään nimessä maaseudun eduksi eikä maaseudulla asuvien ihmisten eikä maanviljelijöiden eduksi. Tässä suhteessa toivoisin, että myöskin Maaseudun Tulevaisuus, joka on merkittävin lehti tällä toimialueella, pystyisi hieman avaramielisemmin katsomaan asioita myöskin vaalien alla.

Arvoisa puhemies! Varsinaiseen aiheeseen.

Mielestäni on erittäin tärkeää, että maaseudun elinkeinojen kannattavuudesta pidetään huolta. Tärkeintä on se, että perusmaatalous säilyy kannattavana sekä Etelä-Suomessa että Pohjois-Suomessa ja että sitä kautta voidaan turvata myös kotimaisen ruuan saatavuus, elintarvikkeiden huoltovarmuus ja kaikki siihen liittyvät asiat. Nämä ovat äärimmäisen tärkeitä asioita.

Tämän päivän maaseutu ei elä pelkästään maataloudesta, mutta edelleen perusmaatalouden merkitys on hyvin ratkaiseva eli sitä ei sovi unohtaa. Niiden erilaisten hankerahoitusten, Leader-hankkeiden ja muiden, joita kiitettävästi tehdään, tulee fokusoitua siihen kohtaan, miten parannetaan maaseudun ja maatalouden peruselinkeinojen ja sivuelinkeinojen mahdollisuuksia ja toimintaedellytyksiä. Eli ne ovat ne keskeiset kohdat, mitä kautta voidaan luoda työtä maaseudulle, ja kun on työtä, on myöskin elämistä.

Mitä sitten asumiseen tulee, niin sen osalta on olennaista tietysti se, että ... Täällä on puhuttu teistä, niiden pitää olla riittävän hyvässä kunnossa. Tietoliikenneyhteydet ovat sekä maatiloille että muille maaseudun asujille erittäin tärkeitä, että ne ovat laadukkaassa kunnossa. On myöskin erittäin tärkeää, että riittävän läheltä löytyy tarvittavat palvelut. Puhun nyt esimerkiksi siitä, että turvallisuus on taattu sillä, että poliisi on riittävän lähellä, että terveyskeskuksen päivystykseen pääsee mihin aikaan tahansa vuorokaudesta riittävän lähelle. Jos tällainen päivystystoiminta keskittyy esimerkiksi pelkästään maakuntakeskuksiin, niin 1,3 miljoonaa suomalaista asuu niin kaukana maakuntakeskuksista, että he eivät voi tukeutua maakuntakeskusten palveluihin. Eli on aivan välttämätöntä, että seutukuntakeskukset, pienemmät kaupungit, tulevat pärjäämään tulevaisuudessa niin hyvin, että siellä säilyvät keskeiset palvelut ja sitä kautta myöskin niiden ympärillä oleva maaseutu voi tukeutua siihen palvelutarjontaan.

Ainoastaan maakuntakeskusten ympäristössä maaseutu voi perustua vain siihen, että asutaan siellä ja käydään töissä kaupungissa. Muualla sen täytyy perustua monipuolisiin elinkeinoihin, joita ovat tietysti uusiutuvan energian tuotanto hyvin olennaisena kohtana, matkailu, mökkeily, kakkosasunnon hyödyntämiset, kaikki sellaiset erilaiset elinkeinot, joissa, kuten ed. Ollila täällä aikaisemmin sanoi, maaseudulla ollaan perinteisesti hyvin luovia ja etsitään niitä uusia toimeentulomahdollisuuksia. Sellaisia on oltava tässä rinnalla.

Täällä on mainittu myöskin sosiaali- ja terveyspalveluista. Ymmärrän sen kohdan niin, että maaseutu voi myöskin olla sellaisena paikkana, jossa on esimerkiksi vanhuksille tarkoitettuja hoitokoteja, saattaa olla esimerkiksi kehitysvammaisille tarkoitettuja laitoksia, saattaa olla muita tällaisia erilaisia sosiaalialan toimijoita, yksityisiä tai julkisia. Tiedän, että Suomesta löytyy jo nyt paikkoja, joissa on näitä mahdollisuuksia maaseudulla hyödynnetty, ja ne ovat hyvin tärkeitä uusia avauksia. On varmasti monesti niin, että tällaiset toiminnot voivat toimia jopa paremmin ja tarjota virikkeellisemmän ympäristön maaseudulla kuin kaupungissa.

Johanna Karimäki /vihr:

Arvoisa puhemies! Maaseutupoliittisessa selonteossa halutaan hyvät elämisen edellytykset kaikkialle, hyvinvointia myös harvaanasutuille seuduille. Lähtökohta on hyvä ja kannatettava ja vaatiikin laajaa tarkastelua.

Kyläkoulut ovat tärkeitä yhteisöllisyyden lisääjiä. Opetuksen lisäksi niitä voidaan käyttää kansalaisjärjestötoiminnassa ja monitoimitaloina, kuten kiertävien palvelujen keskuksina. On tärkeää korostaa kylää toiminnallisena yksikkönä ja tukea ruohonjuuritasolta kumpuavaa toimintaa, kolmatta sektoria ja Leader-hankkeita.

Selonteossa korostetaan myös yrittäjyyttä, ja onkin ensiarvoisen tärkeää edistää pienyrittäjyyttä ja vähentää pienyrittäjiä kuormittavaa byrokratiaa ja velvoitteita. Yrittäjyyden edistämiseen liittyy myös hyvien tietoliikenneyhteyksien takaaminen, ja hallituksen pitää huolehtia siitä, ettei kiinteää lankaverkkoa pureta ennenaikaisesti. Nopeat laajakaistayhteydet eivät ainakaan tällä menolla tule samaan tahtiin, ja siihen on puututtava.

Hyviä yrittäjyysmahdollisuuksia maaseudulla on myös hyvinvointipalveluissa, ja selonteossa perätään innovaatiojärjestelmää maaseudulle. Olennaista siinä on turhien rajoitteiden ja byrokratian karsiminen.

Ruuantuotannossa haluan korostaa lähiruuan merkitystä ja ympäristöystävällisiä tuotantota-poja.

Luonnon monimuotoisuuden vaaliminen pitää muistaa myös metsäpolitiikassa ja perinnemaisemien hoidossa. Häviävän luonnon monimuotoisuuden pelastaminen on yksi maaseudun ja sen matkailuelinkeinon valtti. Lisäksi on tärkeää vaalia perinnerotuja arvokkaan kansallisperinnön vuoksi mutta myös monipuolisena geenipankkina, joka voi tulevaisuudessa nousta arvoon arvaamattomaan.

Hajautettu energiantuotanto — puuenergian, biokaasun ja tuulienergian tuotanto — on suuri mahdollisuus maaseudulle. Niiden edistäminen vaatii laajaa tukipolitiikkaa ja sähkön kantaverkkoon pääsyä helpottavaa lainsäädäntöä. Uusia turvemaita ei sen sijaan pidä ottaa käyttöön, koska turpeen päästöt ovat verrattavissa fossiilisiin polttoaineisiin ja arvokkaat luonnonvaraiset suot on suojeltava.

Kritiikkiä selonteosta voi antaa siitä, että siinä liiaksi painotetaan kaivostoimintaa ja teiden rakentamista maaseudun pelastajina.

Hyvä elinympäristö on tärkeä arvo, jolla voi houkuttaa perheitä pysymään maaseudulla tai muuttamaan sinne. Elinvoimaisuus lähtee ihmisistä, jotka haluavat kehittää omaa kotiseutuaan ja saavat siihen myös mahdollisuuden.

Merja Kyllönen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Onko maaseutupolitiikkaa ilman muita politiikan lohkoja? Onko elävää maaseutua ilman asenne- ja arvomaailman muutosta? 1990-luvun laman aikana alasajettiin aluepolitiikka, eivätkä Euroopan unionin rakennerahastot ole tätä monttua kyenneet tähän päivään mennessä täyttämään. Nykylinjausten valossa me näytämme toimivan kuin Hölmölän väki toisistamme tietämättä. Eri ministeriöiden välinen keskinäinen vuoropuhelu ja asioista viestiminen tuntuvat jäävän huomaamattomaan asemaan. Selonteon luettuani minun pitäisi nyt uskoa, että vihdoin laaja-alainen yhteistyö yli kaikkien sektorirajojen alkaa. Uskon, että ministeri Anttilalta löytyy halua ja tahtoa tähän, mutta löytyykö meiltä eduskunnasta voimaa edellyttää myös toisilta ministereiltä ja ministeriöiltä sitä samaa sitoutumista? Maaseutuvaikutusten arviointi on tässä asiassa äärimmäisen tärkeä ja hyvä ajatus.

Arvoisa puhemies! Uuden yrittäjyyden mahdollisuudet ovat maaseudulla tärkeä asia. Ruokaa, vettä ja energiaa tarvitaan maailmassa aina, mutta ymmärretäänkö maaseudun arvo näissä asioissa? Ollaanko valmiita yhteisiin talkoisiin suomalaisen tuotannon ja elintarvike-/ruokaketjun puolesta? Löytyykö maaseudun matkasaarnaajia, jotka sielu ja mieli palaen julistavat myös medialle ja kansalle tietoa ja merkitysarvoa maaseudun osalta?

Pääministeri on esittänyt kansallistalkoita, aktiivitoimia siihen, ettei halpoja ruokaeriä maailman polkumarkkinoilta hankittaisi, vaan satsattaisiin omaan tuotantoon. Muutos lähtee meistä kaikista, ja suomalainen kuluttaja ratkaisee valinnoillaan. Tarvitsemme laaja-alaista puhetta ruuasta ja kotimaisesta tuotannosta, räväkkääkin ryhtiliikettä, joka uskaltaa sanoa, miten asiat todella maassamme ovat. Nyt ei ole hiljaisen hyrinän aika. Se ei tehoa missään.

Gmo-tuotteita ja gm-viljelyä painetaan läpi maailmalla valtavalla ryminällä. Nyt jos koskaan pitää toimia, mikäli haluamme varmistaa oman puhtaan tuotannon. Tehtyäni itse töitä geenitekniikan parissa voin sanoa, että paljon hyvää on saatu sillä aikaan laboratorio-oloissa, huomio, laboratorio-oloissa. Mutta vapauteen pelloille ja ruuan tuotantoon minä en sitä laskisi, en ainakaan ennen kuin vuosien ja vuosikymmenten tutkimustietoa pitkäaikaisista vaikutuksista on todella olemassa. Pääministeri on hyrissyt hissukseen, josko olisimme gm-vapaa ja otettaisiin se puhtaan ruuan tuotannon brändi Suomeen. Tehdään strategia, käydään keskustelua elintarvikeketjun kanssa, mutta ei olla löperöitä tossunkuluttajia, vaan aktivoidutaan, puhutaan ja vaikka vähän jopa rähistään, mutta hyvänen aika sentään, tehdään konkreettisia päätöksiä eikä pähkäillä, sillä muut ehtivät jälleen kerran ensin.

Mutta markkinavoimien tossun alla ei pidä suinkaan maata maan poliittisen päätöksentekokoneiston odottamassa ratkaisuja. Myös meidän on oltava suomalaisen tuotannon puolesta aktiivisia. Urbaani kaupunkiyhteisö ei saa unohtaa, mistä maito tulee ja liha liikkuu. Ruoka on meille liiaksi itsestäänselvyys. On totuus, että ilman elävää maaseutua ei valitettavasti ole myöskään omaa ruuantuotantoa ja omavaraisuutta.

Arvoisa puhemies! Puu- ja metsäpuolen asioihin en malta olla puuttumatta ja laittamatta lusikkaani soppaan, mutta kyllä myös työtä ja tekemistä riittää kotimaisen puun, puutuotteiden ja esimerkiksi puurakentamisen arvostuksen nostossa. Meillä on vihreää kultaa, mutta kullan jalostusarvo jää todella alhaiseksi. En usko, että kukaan meistä haluaa seistä lakki kourassa ja tumput suorana maakuntien rajoilla ja katsoa, kuinka upea luontoarvo katoaa muualle jalostettavaksi.

Ja miksei puurakentamisen kehittäminen voisi olla yksi merkittävimmistä maaseudun puutuotannon jalostuksen innovaatioista? On muistettava, että 40 prosenttia koko maailman energiantarpeesta kuluu rakennuksiin, ja on tosiasia, että esimerkiksi hiilitasetta laskettaessa puu voittaa mennen tullen ja palatessa kaikki muut materiaalit. Mutta ilman aktiivisia toimijoita, tuotekehitystä ja koulutusta erityisesti puun ja mekaanisen puunjalostuksen osalta meillä ei ole mahdollisuuksia. Toimia tarvitaan ja aktiivisuutta, tuotekehitystä ja koulutusta, ja varsinkin siellä tuotekehityksen saralla meillä on aivan valtava tarve, suurin piirtein voisi puhua valtavasta mustasta aukosta, puhumattakaan sitten viestinnästä ja markkinoinnista. Puussa on edellytyksiä uuteen suomalaiseen Nokiaan, ja me tunnustamme sen, jos me tunnustamme sen. Uskon, että olette valmiita tunnustamaan sen ja haluatte tehdä töitä sen asian eteen, mutta se vaatii yhteiskunnallista asennemuutosta. Puu ei todellakaan ole mikään auringonlaskun asia, ja en halua, että sellaisia puheenvuoroja tästä salista tai koko Suomesta kuuluu. Puu on mahdollisuus, puu on Suomen tulevaisuus.

Koulutus ja tutkimus ovat siis tärkeitä, emmekä saa jäädä makaamaan sen todellisuuden eteen, että puuala, metsäala, elää murrosta. Mutta kuinka me saamme sytytettyä meidän kansaamme, meihin päättäjiin, sellaisen palon, sellaisen tulen, että ymmärrämme, minkälainen aarreaitta maakuntien maaseudun puustossa ja maaseudun kultakaivoksissa siellä luonnon arvoissa elää? Mitkä ikinä ovatkaan ne mahdollisuudet, uudet yrittäjyydet, esimerkiksi sitten kivi- ja kaivannaisteollisuuden rinnalla? Minä uskallan täysin palkein olla ylpeä Kuhmon kaupungista ja Woodpoliksesta, johon on rohkein toimin kerätty puualan keskittymä, jossa asiaa viedään aidosti eteenpäin ja rohkeasti ollaan sitä mieltä, että puussa on mahdollisuus. Tutustukaamme kaikki ja lähtekäämme viemään maaseudun matkasaarnaajina ilosanomaa eteenpäin. Mahdollisuudet ovat liki rajattomat, mutta tähän hönkäisyyn ei sopinut kuin pieni siivu näistä.

Eläköön, elämää on myös Kehä III:n ulkopuolella, nimenomaan älyllistä elämää. Maaseutupoliittinen selonteko on kirjattu; nyt sanat teoiksi, toiveiden tynnyri kukkuroilleen ja lupausten lumikolalla lykimme maaseudun uuteen nousuun! Muutosta ei tehdä yksin. Siihen tarvitaan meitä kaikkia yli kaikkien rajojen.

Aila Paloniemi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Elintarviketeollisuuden tulevaisuus on tärkeä kansantaloudellemme, se on Suomen neljänneksi suurin teollisuudenala metalli-, metsä- ja kemianteollisuuden jälkeen. Kyse on siis merkittävästä työllistäjästä. Suomalaisella maataloudella, kaupalla ja elintarviketeollisuudella on poikkeuksellinen kohtalonyhteys. Mikään näistä ei menesty ilman toista, ja kaikkien näiden kilpailukyvyn vahvistamista me tarvitsemme edelleenkin.

Elintarvikeala on käynyt läpi vaikean rakennemuutoksen. Silti alalla on ensimmäisenä ymmärretty eri toimijoiden tiiviin yhteistyön tarve yhä kiristyvässä kilpailussa. Kotimainen tuotanto on näin kyetty turvaamaan ja sektori on kansainvälisesti kilpailukykyinen. Kuluttajien makutottumukset ja tuoreusvaatimukset vahvistavat elintarvikealan asemaa kotimarkkinoilla. Kuluttajille kotimaisuus on vielä hyvin tärkeä valintaperuste. Ruoka kiinnostaa yhä useampia, ei vähiten maailmanlaajuinen ruokaturva. Suomalai-sesta ruuasta tulee mieleen puhtaus, luotettavuus, aito maku, turvallisuus, varmuus ja terveys. Nämä mielikuvat korostuvat maailmalla leviävien tautien lisääntyessä.

Ammattikeittiöissämme tarjoillaan päivittäin jopa yli 3 miljoonaa ruoka-annosta ja määrä vain kasvaa. Varsinkin julkisen sektorin ammattikeittiöissä voidaan yhteiskunnallisilla päätöksillä vaikuttaa tarjottavan ruuan alkuperään, tuotantotapaan ja laatuun. Kunnat valittavat usein, että kilpailulainsäädäntö estää suosimasta esimerkiksi alueellista tuotantoa. Kilpailutusosaamisen leviämisen kuntapäättäjille toivoisi poistavan esteitä suomalaisen ja erityisesti lähi- sekä luomuruuan mahdollisuuksilta ammattikeittiöissä.

Arvoisa puhemies! Tulevaisuudessa ruuan ravitsemuksellinen laatu on yhä tärkeämpää. Terveysvaikutteisia elintarvikkeita löytyy yhä useammin kaupan hyllyiltä. Me olemme yhä tarkempia siitä, mitä syömme. Olemme jo nyt maamme koko huomioiden funktionaalisten elintarvikkeiden tuottajina aivan maailmankärjessä. Tarvittavaan infrastruktuuriin ja kehitystyöhön suunnataan myös yhteiskunnan varoja. Kehittelyn tuloksina syntyvien tekijänoikeuksien puolustaminen on yksi kauppapolitiikkamme tavoitteita. Puhtaana säilytetty luontomme auttaa tuottamaan sellaisia ruoka-aineita ja juomavettä, että ne lähes voidaan luokitella funktionaalisiksi elintarvikkeiksi sellaisinaan.

Kuluttajien arvomaailmat ja ostokäyttäytyminen eivät todellakaan ole merkityksettömiä asioita. Mahdollisuuksia koko alalle tuovat erikoistuminen, yritysten välinen yhteistyö ja alihankinta, tuoteinnovaatiot ja uudet käyttötavat, terveysimagon hyödyntäminen, funktionaaliset tuotteet, kotileivonnan väheneminen ja pakastetuotteet sekä lähiruoka-ajattelu. Lähiruualla on positiivinen vaikutus ympäristöön, elintarvikkeiden laatuun ja asiakastyytyväisyyteen sekä aluetalouteen. Jalostuksen hyöty jää mahdollisimman paljon kulutuspaikkakunnille. Lähiruokatuotannossa yksi euro kiertää yhdellätoista eri toimijalla ennen verottajaa ja joka kerta se tuo lisäarvoa saajalleen.

Keski-Suomen elintarvikealan kehittämisohjelmassa vuosille 2007—2013 on etsitty maakuntamme elintarvikealan vahvuudet ja mahdollisuudet. Tavoitteena on lisätä paikallisten elintarvikeyrittäjien määrää ja tuoda kuluttajille entistä paremmin tunnetuiksi maakunnan lähiruokatuotteet sekä -tuottajat. Tämä vaatii tiivistä vuoropuhelua alan eri toimijoiden kesken ja sitoutumisen yhteiseen tavoitteeseen.

Arvoisa puhemies! Ruokaa ei ole ilman maanviljelijää. Maanviljelijän rautaista ammattitaitoa on kiittäminen siitä, että Suomi on pohjoisin maa maailmassa, joka pystyy ruokkimaan itse kansalaisensa ja turvaamaan heidän peruselintarvikkeensa. Suomessa on myös hyvä tuottaa ruokaa, sillä kuluttajat arvostavat viljelijöiden työtä. Suomalaiset haluavat, että leipään tuleva ruis kasvaa omilla pelloillamme, että maito on tuoretta ja lihan alkuperä tiedossa.

Ja vielä muutama sana globaalista ruokaturvasta, arvoisa puhemies. Ruuantuotannon edellytyksiä on selkeästi voitava parantaa myös kehitysmaissa. Taloudellisen ja teknisen avun lisäksi tarvitaan maauudistuksia, instituutioiden ja infran kehittämistä, osuuskuntatoiminnan luomista ja myös yksityisen sektorin vahvistamista. Muun muassa maan hinnan raju nousu on johtanut keinotteluun ja jättänyt vuokraviljelijät ja alkuperäiskansat ilman oikeuksia viljelemäänsä maahan, ja myös siemenillä ja muilla tarpeellisilla viljelyyn liittyvillä asioilla on lähdetty keinottelemaan. Näihin lieveilmiöihin meidän suomalaistenkin on globaaleina toimijoina voitava puuttua.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Maatalous- ja maaseutupolitiikasta päästään eduskunnassa puhumaan valitettavan harvoin, ja nyt on siihen hyvä tilaisuus. Kiitos hallitukselle ja ministeri Anttilalle, että maaseutupoliittinen selonteko eduskunnalle on annettu, ja myös siitä, että sisällöltään tämä on kyllä varsin kattava. Valitettavasti aika ei anna myöten käydä näitä myönteisiä puolia läpi, ja puheenvuoro keskittyy hieman siihen, mitä olisi pitänyt ehkä vielä voimakkaammin tuoda esiin.

Herra puhemies! Ikävin ja pahin kysymys, puute, tässä selonteossa on se, että täältä puuttuu selkeästi tämä rahoituksen tarkastelu. Täällä, sivulla 43, mainitaan lyhyesti budjettivaikutukset, ja toisessa kappaleessa todetaan, että "rahoitusta koskevat asiat käsitellään ja niistä päätetään valtiontalouden kehyspäätös- ja talousarvioprosesseissa valtiontalouden kehysten puitteissa. Rahoituksen mitoituksessa otetaan huomioon kokonaistaloudellinen tilanne ja sen vaikutukset selontekoon ja siinä esitettyihin kehittämistoimenpiteisiin".

Tämä lainaus kertoo siitä, että rahoitusta ei ole millään tavalla edes mietitty näille hankkeille ja asioille, ja tämä teksti on äärettömän tuttua valtiovarainministeriön tekstiä, jolla vesitetään yleensä suunnilleen kaikki hyvät aikeet, jotka hallituksessa muutoin elävät. Ehkä tämä selonteko onkin lähinnä näitä Eurovaaleja varten laadittu ja ajoitettu tähän ajankohtaan. Hyvä sinänsä, että edes nyt. Eli kysymys on, onko valtiovarainministeri Katainen ja koko hallitus sitoutunut myös rahoitukseen, vai onko tämä todellakin näin hataralla pohjalla kuin sivulla 43 todetaan.

Herra puhemies! On ikävää, kun tehdään selonteko, jossa on valtavan paljon hyviä asioita ja pitkä listaus täysin rinnoin kannatettavia lupauksia, mutta ei ole reaalista pohjaa niiden toteuttamiselle. Tämä vie maaseudulta tässä tapauksessa uskoa tähän politiikkaan ja tulevaisuuteen ja usko pitäisi säilyttää. Vain sen varassa voidaan tehdä investointeja, kehittää elämää ja jatkaa sitä myös lapsia hankkimalla.

Herra puhemies! Ed. Pulliainen on poistunut, mutta viitaten hänen äskeiseen puheenvuoroonsa, jossa hän nimeni mainitsi, sanon, että ed. Pulliaisen on syytä tarkastella tätä sivua 46 ja sitten tekstiä sivuilta 47—48, jossa kyllä kerrotaan siitä, että kehitys on sen suuntainen, että sitten, kun me olemme ed. Pulliaisen kanssa 100-vuotiaita, meillä on äärettömän laajat alueet autioituneita kiinteästä asutuksesta. Siellä varmaan toimii joitakin metsäkoneyrittäjiä, bioenergiayrittäjiä ja muita, mutta varsinainen asuttu maaseutu on kyllä menetetty laajoilta alueilta. Näin arvelen, vaikka ed. Pulliainen oli vastakkaista mieltä. Kehitys on valitettavasti sen suuntainen, eikä tämä selonteko sitä muuta.

Herra puhemies! Kunnat ja erityisesti maaseutukunnat, haja-asutusalueiden kunnat, ovat taloudellisesti kaikkein syvimmässä ahdingossa. Verotus on kireämpää, palvelut heikompia, väestökato ja ikärakenne huonoimmat. Tämä on se synkkyyden pohja, mikä sitten näkyy eteenpäin. Ja kun tämä on perustilanne, silloin valtio on vetäytynyt myös perustellusti tai siihen nojaten tienpidosta, tietoliikenne- ja liikennepalveluista, valtionhallinnon palveluista, ja sitä kautta ovat sitten myös yksityiset palvelut joutuneet vaikeuksiin. Tämä kierre pitäisi nopeasti katkaista, mutta tämä talouden tilanne, joka nyt on vuosiksi eteenpäin näkyvissä, ei kyllä anna kovin paljon mahdollisuuksia.

Maatalous on pahassa kustannuskriisissä ja -kierteessä, metsätalous on myös suurissa vaikeuksissa, ja ne ovat maaseudun kannalta peruskysymyksiä. Bioenergian varaan rakennetaan paljon ja on syytäkin, mutta tällä hetkellä myös bioenergiapolitiikka Suomessa on täysin hunningolla. Siihen pitäisi kiireesti panostaa, mutta nyt siihen ei ollenkaan tehdä riittävästi panostuksia. EU ja sen byrokratia lannistavat maaseudun ihmisiä, niin maataloutta kuin myös alueiden kehittämistä. Byrokratiatalkoisiin pitäisi kiireesti päästä. Kiitos ministeri Anttilalle, joka äsken kertoi, että tällaista työryhmää ollaan perustamassa.

Herra puhemies! Alueellistamista tulee jatkaa maakuntiin. Sitten kehottaisin, että hallitus tarkastelisi nyt viimeistään sitä Norjan aluekehitysmallia, joka on aika konkreettinen vero-, syrjäseutulisä- ja vastaavin toimenpitein. Niihin kannattaa tutustua ja niistä ottaa ne hyvät kohdat Suomessakin käyttöön.

Tuomo Hänninen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Valtioneuvoston maaseutupoliittinen selonteko on tervetullut yhteenveto elinmahdollisuuksista maaseudulla ja maaseudun kehittämisestä. Tässä selonteossa on uusia näkökulmia ja avauksia, joiden toimeenpanon tuloksia on kiinnostavaa seurata. Selonteosta on jo käyty vilkas, pääosiltaan myönteinen keskustelu. Otan itse tässä puheessani muutamia itselleni tärkeitä asioita esille.

Selonteon päälinjauksia ovat maaseudun elinkeinojen kehittäminen ja elämisen laadun parantaminen. Luonnonvarat ovat maaseutumme tärkeä aineellinen voimavara. Näitä luonnonvaroja meidän on mielestäni voitava hyödyntää kestävällä periaatteella. Perinteinen lähiruokaan liittyvä maatalous ja elintarviketeollisuus, metsä- ja puuteollisuus sekä matkailu ohjelmapalveluineen ovat tärkeimpiä yritysmuotoja maaseudulla, ja nämä yritykset muodostavat samalla rungon koko maaseutuasutukselle. Luontoon tavalla tai toisella liittyville ohjelmapalveluille on sekä kansallisesti että kansainvälisesti kysyntää. Neljä vuodenaikaamme halutaan nähdä ja kokea.

Metsäsektorilla erityisesti uusiutuvien energialähteiden käyttö tulee kasvamaan. Alalle syntyy yrityksiä ja uusia työpaikkoja. Hallitus lupaa selonteossa turvata harvaanasutun alueen palvelut esimerkiksi tie- ja teleyhteyksien sekä sosiaali- ja terveyspalvelujen turvaamiseksi. Tässä tavoitteessa on paljon tekemistä ja kehittämistä. Märän syksyn jälkeen maantiet maaseudulla, ainakin Koillismaalla, ovat olleet surkeassa kunnossa. Yhteyksiä kentältä on tullut päivittäin. (Ed. Rajamäki: Mitä hallitus tekee?) Tieverkko kaipaa omaa erillistä kehittämisohjelmaa, aivan niin kuin täällä maa- ja metsätalousvaliokunnan puheenjohtaja Leppä on esille ottanut, alempiasteisen tieverkon kunnostamiseksi. Tavaran on kuljettava ja palvelujen toimittava myöskin maaseutuyrityksissä.

Mobiilipalvelujen osalta hallituksen linjaukset ovat myös tervetulleita, sillä käytännössä laajakaistat eivät ole toimineet eivätkä kännykät pelanneet laajoilla alueilla maaseutua. Me tiedämme hyvin, että myös maaseutuyritykset suunnittelun, koneiden toiminnan, markkinoinnin ja kirjanpidon osalta ovat tietoverkkojen armoilla. Omien kokemustemme pohjalta voimme hyvin ymmärtää yrittäjien äreyden, kun tietojärjestelmät jumittuvat. Palvelujen on myös käytännössä oltava laadukkaita. Perustoiminnot ovat tärkeä kilpailuetu yritystoiminnassa ja samalla elinehto maaseutuasumiselle.

Arvoisa puhemies! Maaseudun elinkeinojen kehittäminen ja elämisen laadun parantaminen ovat tärkeät selonteon päälinjat. Meillä on hyviä ohjelmia toteuttaa näitä linjoja, mutta pullonkaulana näiden linjojen toteutuksessa on hallinnon kömpelyys ja hitaus tehdä päätöksiä investointi- ja hankehakemuksista. Näistä on kuultu mainintoja myöskin tämän päivän keskustelussa. Useiden kuukausien tai yli vuoden mittaiseksi venynyt hakuprosessi ja usein hidas maksatus ovat suuri heikkous te-keskusten toiminnassa. Nyt pitää kääriä hihat ja saada nopeasti päätökset. Siinä mielessä ministerin asettama työryhmä byrokratiatalkoista on tuiki tervetullut maaseudulle.(Ed. Rajamäen välihuuto) Meidän on nopeasti saatava vasarat maaseudullakin taas paukkumaan.

Kari Rajamäki /sd:

Herra puhemies! Maaseutupolitiikan keskeinen tavoite on maaseudun elinvoimaistaminen ja rakenneongelmien lievittäminen. Maaseutupolitiikka edellyttää poikkihallinnollista tarkastelua, kuten täällä on pohdittu. Maaseudun peruspalvelut, laajakaistayhteydet, vesihuoltohankkeet, alempiasteinen tieverkko, sosiaali- ja terveyspalvelut, eli kuntien perusturvapalvelut erityisesti näinä aikoina ja kuntarahoitus ovat hyvin pitkälti nyt keskeisiä. Myös kylätoimikunnat ovat juuri se väylä ja voimavara, jolla asukkaat kesämökkiasukkaita myöten voivat ottaa vastaan konkreettisesti omaan elinympäristöönsä vaikuttamisen haasteen ja koota myös eri viranomaiset kauttaan hyvään vuorovaikutukseen.

Myöskin rakennerahastojen ja Leader-ohjelmien tehostaminen ja nimenomaan byrokratian vähentäminen on nyt vihdoin otettava työn alle. Valtiovarainvaliokuntahan puuttui tähän asiaan jo viime syksynä talousarviokäsittelyssä työ- ja elinkeinoministeriön osalta. Me emme tässä asiassa voi mennä komission selän taakse, vaan ihan omat viranomaisemme voivat astua peilin eteen. Riihikuivan rahan palaminen johtuu ministeriöiden omista käsittelyongelmista ja tietokoneongelmista ja virkamiesrekrytoinnin ja toiminnan järjestämisen ja johtamisen ongelmista. Tämä on aika vakava kysymys, että tältä osin ei ole käyty ehkä avointa keskustelua todellisista syistä.

On myös tärkeätä, että alueellistaminen käsitetään myös negatiivisen alueellistamisen torjuntana. Tältä osin haja-asutusalueen poliisipalvelut ja turvapalvelut pitää turvata myöskin paremmin, ja tuottavuusohjelman kaavamainen leikkuri tältä osin on tässä suhdanteessa erityisesti syytä pysäyttää.

Infran puolelta on tietysti selvää, että alempiasteisen tieverkon kunto on ongelma. Erityisesti metsäteollisuuden ja maaseudun alkutuotannonkin kuljetusjärjestelmät edellyttävät katkeamatonta ketjua ja toimivuutta. On myös tarpeen käynnistää uudelleen teemaohjelmia, joita aikoinaan valtiovarainvaliokunnankin toimesta käynnistimme, lossi—silta-ohjelma, Vehmersalmen silta oli hyvä esimerkki. Myöskin tehtiin muita matkailua ja maaseutua palvelevia hankkeita, jopa Juankoski—Tahko-kanavointi — Saimaan kanavan jälkeen ei vastaavaa kanavointia ole tehty — suoritettiin.

Tässä tilanteessa on myöskin pakko, herra puhemies, ottaa esille se, että me olisimme toivoneet, että vastakkainasettelun sijasta paneuduttaisiin maatalouden ja maaseudun keskeisiin kehittämiskysymyksiin avoimesti. Tältä osin, kun tarvitaan yhteistä kansallista näkemystä ja vuorovaikutusta, on meitä hämmentänyt kyllä maa- ja metsätalousministeriön ahkeruus lähteä kalastusoikeuksien ja kalastuslainsäädännön kokonaisuudistukseen selkeästi tavalla, jossa on tavoitteena vuonna 1996 saavutetun läänikohtaisen viehekortin ja jokamiehen muun muassa pilkintä- ja ongintaoikeuksienkin kyseenalaistaminen. Me sosialidemokraatit torjumme kaikki tällaiset murentamisyritykset. Tällaiseen kumpujen yö -revanssiin ja sen torjuntaan tässä vakavassa talous- ja metsäteollisuuden kriisissä ei todella meillä voi olla varaa.

Itse asiassa, herra puhemies, haluan tässä yhteydessä huomauttaakin siitä, että on ollut hämmentävää, että maaseudun kannalta yksi keskeisin asia, eli metsätalouden ja metsäteollisuuden tila, on jäänyt näin vähälle, ei juuri lainkaan ole ollut esillä. Hallitus ei reagoinut 13. kesäkuuta 2007, kun käytiin ajankohtaiskeskustelua metsäteollisuuden toimintaedellytysten vahvistamisesta. Me edellytimme silloin muun muassa puutulliasiassa suoria yhteyksiä Moskovaan, eikä sitä, että jäädään EU—Venäjä—Wto-neuvottelujen merkeissä Brysselin eteiseen. Nyt tilanne on tietysti kansainvälisen globaalin romahduksen myötä myös kärjistynyt ja on välttämätöntä, että 3. kesäkuuta pääministeri Putinin vierailun yhteydessä voidaan pysyvästä ja täydestä koivukuidun tullittomuudesta sopia. Muutoin ei eukalyptusta ajatellen kilpailukykyä kyllä löydy.

Kun silloin totesin kaksi vuotta sitten, että kohta maa järisee kahden Imatran ja viiden Kemijärven edestä, nyt on sanottava, että on jo järissyt. Tilanteen hallinta edellyttää totta kai näitä kysymyksiä, mutta myös metsälainsäädännön uudelleenarviointia ensiharvennusten ja puuhuollon luotettavuuden saamiseksi. Hallituksen, joka istui tyytyväisenä katsomossa vähän niin kuin MTK:n lailla, kun kantohinnat nousivat, on nyt kyllä lähdettävä liikkeelle myös siinä, että koko metsäteollisuuden ja -talouden perusteita järisyttävässä kriisissä on nyt saatava pystyyn jäntevä, kattava ryhmä, jossa samassa pöydässä ovat metsäteollisuuden ammattijärjestöt, MTK ja keskeisten ministeriöiden edustus ratkaisemassa metsäteollisuuden kilpailukykyyn tulevaisuudessa liittyvät energia-, raaka-aine- ja kuljetusjärjestelmiin liittyvät tekijät. Tämä on erittäin välttämätön tässä tilanteessa.

Herra puhemies! Haluan myöskin lopuksi todeta, että sosialidemokraateilla on ollut kestävät linjaukset EU:n maatalouspolitiikkaan liittyen. Ne ovat oikeastaan koko ajan lähteneet Luxemburgin marraskuussa 1997 pidetyn huippukokouksen periaatteesta ja sen sisällyttämisestä tukiratkaisuin, että maatalouden erityisolosuhteet on aina otettava huomioon ja ne kulkevat uudistusten jatkumisen myötä, eli Suomen poikkeuksellisten luonnonolosuhteiden tarpeiden pitää näkyä.

Tässä suhteessa olemme olleet erittäin huolissamme siitä, että hallitus mukautui noin nopeasti kansallisten maitokiintiöiden alasajoon. Maitokiintiöjärjestelmähän vakautti EU:n maitomarkkinoita ja erityisesti tuki Suomen maatalouden ja maaseuturakenteen kannalta keskeisen työvaltaisen maitotalouden elinkelpoisuutta. Tähän liittyy nyt vakava uhka tämän järjestelmän alasajoon liittyen. Sen takia pidämme myös välttämättömänä korostaa maatalouspolitiikan uudistamisessa sitä, että maidon tuotannon ja naudanlihan tuotannon tukitasot erityisesti C-alueilla on turvattava, eikä pidä lähteä kokeiluihin artikla 142:n suhteen C-alueiden tukia vaarantavalla tavalla.

Oiva Kaltiokumpu /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Matti Vanhasen kakkoshallituksen ohjelmaan kirjoitettiin laajasti erilaisia tavoitteita, ja on erityisen tärkeää, että myöskin tämä maaseutu ja siihen liittyvä maaseutupoliittinen ohjelma on sen vuoksi voitu toteuttaa. Tämän selonteon, joka nyt eduskunnalle annetaan, kolme keskeisintä tavoitettahan ovat elämisen laadun parantaminen maaseudulla, maaseudun elinkeinojen kehittäminen ja maaseutupoliittisen järjestelmän kehittäminen. Nämä ovat erittäin tärkeitä, keskeisiä tavoitteita, joilla me voimme pitää Suomen hyvinvointivaltiona ja maaseudun elävänä.

Täällä eri puheenvuoroissa on valtaosin tuettu tätä hallituksen esitystä ja pidetty erinomaisen hyvänä asiana, että nyt viimeinkin puututaan hallitustasolla ja eduskuntatasolla siihen, miten maaseudun ihmiset selviävät ja minkälaiset mahdollisuudet heillä on saada perustuslain heille turvaamia palveluja ja millä tavalla yritystoiminta voi siellä toimia ja miten työllisyys ja hyvinvointi pysyvät hyvinä ja kehittyvät edelleen. Valitettavasti on myös ollut näkemyksiä, erityisesti täältä Pääkaupunkiseudun kansanedustajien osalta, että tämä toiminta on jollakin tavalla turhaa tai väärin, koska maaseudulta väestö joka tapauksessa joidenkin edustajien mielestä lähtee pois, ja että ei näitä palveluja silloin kannata kaikille järjestää. No, tämä tietysti on jokaiselle Suomen kansalaiselle perustuslaissa suotu oikeus saada oikeudenmukaisesti palveluja, eikä ole mitenkään perusteltua, että me kaupungissa asuvat näemme asiat niin, että meillä on hyvä, kun on palvelut, mutta maaseudun palvelut maksavat vähän liikaa meidän mielestämme, jolloin niitä palveluja voitaisiin niiltä ihmisiltä leikata, tai että yhteiskunnalla ei olisi tarvetta puuttua niiden palvelujen turvaamiseen ja kehittämiseen.

Selontekomenettelyä pidän erityisen hyvänä. Tämä soveltuisi hyvin myöskin sisäisen turvallisuuden asioihin. Nythän toimenpidealoite, jossa oli yli sata kansanedustajaa ja jossa vaadimme sisäistä turvallisuutta käsittelevän parlamentaarisen selonteon järjestämistä, on ollut osana puolustus- ja turvallisuuspoliittisen selonteon käsittelyä hallintovaliokunnassa, jossa itse olen mukana, ja hallintovaliokuntahan nyt esittää siinä, että tämän sisäisen turvallisuuden parlamentaarinen selonteko tulisi tehdä. Tämä on oikea tapa, koska tässä selontekomenettelyssä myös kansanedustajat pääsevät arvioimaan hallituksen tavoitteita ja eduskunta voi sitten kantaa sitä vastuuta, joka eduskunnalle kuuluu.

Mielestäni menestyvä kaupunkiseutu edellyttää vireää ja menestyvää maaseutua. Ne eivät ole vastakkaisia vaan tukevat toinen toistaan ja molemmat alueet tarvitsevat toisiaan.

Joitakin asioita voi maaseudun osalta nostaa esille. Suomi on bioenergialtaan yksi maailman vahvimpia maita, ja bioenergian tuottaminen ja tämmöinen yritystoiminnan tukeminen bio- energian tuottamiseksi, vaikkapa nyt asuintalojen lämpöjärjestelmien ja energiajärjestelmien muuttaminen bioenergialle, laitteiden kehittäminen ja moni tämmöinen toiminta, voisi työllistää todella paljon ja olisi järkevää kansantaloudellisesti.

Toisaalta valtion virastojen alueella olevat palvelut tulee säilyttää. Meillä on valitettavia kokemuksia siitä, että ministeriöt keskittävät virkamiehiä eri kunnista maakuntakeskuksiin tai sitten siirtävät jopa kauemmas Pääkaupunkiseudulle tai muualle. Minun mielestäni alueellistaminen on erittäin järkevää ja kaikkien toimintojen ei tarvitse olla Helsingissä tai Kehä kolmosen sisäpuolella. Tänne maksamme jo valtavasti veroja ja pidämme valtavan suurta virkamieskuntaa yllä. Ihan oikeudenmukaista on, että näitä virastoja siirretään hallitusohjelman mukaisesti maaseudulle, ja kyllä osaavia ihmisiä Suomessa riittää, kun työtä halutaan tehdä ja toimeentuloa tarvitaan.

Kaiken kaikkiaan kysymys tämän maaseutupoliittisen selonteon tavoitteista ja toteutumisesta tulee varsinaisesti esille myöskin tämän hallituskauden jälkeen, millä tavalla varmistamme, että myös seuraava hallitus toteuttaa tätä ohjelmaa, koska näitä ohjelmia ei voi joka hallitus tehdä ja oman mielensä mukaan lopettaa tai ajaa alas. Tässä on eduskunnalla suuri vastuu ja kaikilla meillä kansanedustajilla. Tähän selontekoon liittyy monia monia erityisen hyviä avauksia ja asioita, joita maaseudun ihmisten elinolojen ja maaseudun menestymisen ja Suomen hyvinvoinnin kannalta on toteutettava.

Maaseutupolitiikassa tietysti yksi osa on maatalous, jonka toimintaedellytykset ovat EU:ssa ollessa merkittävästi heikentyneet, mutta jos meillä on riittävästi uskoa ja ymmärtämystä, että me tarvitsemme puhtaita elintarvikkeita ja että ne voidaan tuottaa myös kotimaassa, niin myöskin maatalouden, sanotaan, tämmöisiä kärsimyksiä voidaan vähentää ja yrittäjyyttä, maatalousyrittäjyyttä parantaa. Yleensä yrittäjyys ja sen mahdollistuminen on koko hyvinvoinnin perusta, koska meillä ei ole muuten jaettavaa hyvää, jos eivät sitä tuottavat ja riskiä ottavat yrittäjät halua järjestää. Ja yhteiskunnan tulee vastata siitä, että meillä voi yrittää, meillä saa rikastua, meillä saa vaurastua, meillä saa työllistää ja että se on ylipäätään kannattavaa.

Vain kannattava yritystoiminta pitää myöskin maaseutuja ja maaseutukuntia yllä. Meidän on luotava kaikki nämä edellytykset. Valitettavasti tämän tietoliikennetekniikan muutoksen ja sen muutosvauhdin myötä, joka maaseutuakin on kohdannut, että näitä lankayhteyksiä ollaan sieltä purkamassa, yritys ei pysty toimimaan sellaisten laajakaistojen varassa, jotka ovat liian pienitehoisia. Tässä mielessä hallituksen toimet puuttua markkinaehtoiseen viestiliikenneyhteyksien purkamiseen ovat olleet välttämättömiä. Vieläkin kansalaisilla on kova huoli, millä tavalla voidaan yritystoimintaa harjoittaa.

Tapasin juuri tuossa kaksi viikkoa sitten erään maaseutuyrittäjän, joka sanoi, että kun hän hoitaa yritystoimintaa, niin liikenneyhteydet, puhelinyhteydet, ovat niin huonot, että hänen pitää mennä pihalle puhumaan yritysasioitaan, joka sinänsä nyt ei siellä maaseutuoloissa ole noin tiedon salaamisasioiden kannalta niin suuri asia, mutta on aika onnetonta, että toimistosta pitää kävellä ulos pihalle sen takia, että saa yhteyden esimerkiksi palvelujen ostajaan tai niihin tahoihin, joille palveluja järjestetään. Nämä asiat on kyllä nostettava ensimmäiseksi esille, kun lähdetään puhumaan, millä tavalla Suomen maaseudulla voidaan tulla toimeen.

Itse kaupungissa asuvana voin todeta, että sitä kokemusta kyllä tästä maaseudustakin on, kun olen tunturien takana syntynyt ja satojen ja kymmenien kilometrien päästä palveluista lähes puolet elämästäni elänyt. Ja jotta voi katsoa itseään peilistä päätöksentekijänä, niin se edellyttää sitä, että me emme siitäkään huolimatta, vaikka asumme kaupungissa, unohda niitä ihmisiä, jotka eivät ole kaikkien palvelujen vieressä ja joiden mahdollisuudet saada palveluja ovat paljon pidempien matkojen päässä kuin meillä kaupungissa asuvilla.

Arvoisa puhemies! Tämä maaseutupoliittinen selonteko on erinomainen osoitus hallitukselta, että me haluamme pitää Suomen hyvinvointivaltiona ja asuttuna ja ymmärrämme niitä ihmisiä, jotka eivät ole kaikkein parhaimpien palvelujen vieressä. Toivoisin, että hallitusryhmittymissä, erityisesti kokoomuksessa, ei tällä tavalla suhtauduttaisi niin kuin täällä ed. Perkiön mielipiteessä kävi ilmi. Mutta en usko, että se on kokoomuspuolueen näkemys laajemmin.

Eero Lehti /kok:

Arvoisa herra puhemies! Itse asiassa se tilanne, joka on jatkunut varmaan 60 vuotta, on osittain edelleen ratkaisematta. Vuonna 1948 valtaosa suomalaisista eli omavaraistaloudessa maatiloilla, joilta valtaosa elintarvikkeista saatiin. Siellä asuttiin ja muutenkin kyläyhteisössä voitiin yhteiset asiat toteuttaa. Kun maatalous koneellistui, sisäinen muuttoliike kiihtyi ja on kärjistynyt monilla aloilla kriittiseen pisteeseen.

Maan kokonaisasutusta ovat ylläpitäneet metsäteollisuuden komparatiiviset edut, hyvät vesitiet kuljettaa raakapuuta, jossa on ollut pitkäkuituista ainesta kemiallisen metsäteollisuuden kilpailukyvyn ylläpitäjänä. Näistä tekijöistä osa on jo mennyttä. Eukalyptuspuu ja jätepaperi ovat johtaneet siihen, että metsäteollisuudesta vain lankku itse asiassa on säilyttänyt alkuperäiset kilpailutekijät.

Mielenkiintoista on myös havaita se, että itse asiassa teollisen toiminnan edellytykset ovat palautuneet kuitenkin parin kolmenkymmenen vuoden aikana maaseudulle. Suurimmissa vähittäisketjuissa Yhdysvalloissa arvioidaan, että Kiinasta tuodun tavaran rahtikustannus on myyntihinnasta noin 2 prosenttia, siis vähemmän kuin normaali asiakas saa asiakaspalautteena. Tällä logistiikan kehityksellä, joka johtuu kontista, on aiheutettu se, että tuotanto voidaan toteuttaa oikeastaan siellä, missä halutaan, jossa tuotantokustannukset ovat edullisimpia.

Tuotannon kokonaiskustannuksiin sisältyy monia asioita ja mielenkiintoista on seurata ja vertailla kuntien välistä kehitystä eri puolilla maata. Heinävesi, joka on maalaispitäjä, kuten hyvin tiedätte, menestyy Kermansaven, teollisen yrityksen avulla. Teollisen yrityksen tuotanto viedään useasti alueen ulkopuolelle. Esimerkiksi toisen yrityksen, Vieremällä toimivan Ponsen, tuotteista valtaosa menee ulkomaille, jolloin muualta maailmasta syntyy alueelle tulovirtaa, joka jakaantuu palkkasummana ja muina tuotannon kustannustekijöinä alueelle.

Voitaisiinko ja olisiko edullisempaa todella vakavammin pohtia teollista kasvuyritystoimintaa aluekehityksen instrumenttina? Mielestäni kyllä. Suomessa voisi sanoa, että työvoiman hinta johtaa siihen, että sen väärät rekrytoinnit ovat vaikeita ja suuren yrityksen siirtäminen pieneen maaseutuympäristöön on vaarallista. Sen voi vain valtio-omisteinen yritys tehdä, jonka riskinkantokyky sietää myös epäonnistumisen. Mutta kasvuyrityksien, joista kaiken kaikkiaan Suomessa on hätääntyvä puute, olisi mahdollisuus pienestä kasvaa suureksi ja kasvattaa myös sitä mukaa työvoiman tarvetta, kun alueen väestö sen sallii. Meillä kasvuyrityksiä on Suomessa ehkä vain 100 mutta suhteutettuna siihen Tekesin, Akatemian ja Sitran panokseen olisi toivottavaa, että niitä olisi ainakin viisinkertainen määrä ja varsinkin, jos ajatellaan, että metsäteollisuudessa, varsinkin kemiallisessa metsäteollisuudessa, ikävä kyllä, on todennäköistä, että yksiköitä joudutaan lopettamaan, jolloin syntyy myös teollista toimitilaa vapaasti hyödynnettäväksi. Mutta myös maaseudun muut tuotannolliset tilat ovat helppoja aloituspaikkoja kasvuyritystoimintaan.

Täällä on puhuttu myös tietoliikenteestä. 40 vuotta sitten muistan omakohtaisesti käyneeni vielä Helsingin pääpostissa purkamassa teleksistä kansainvälisiä tarjouspyyntöjä. Tällä hetkellä yötä myöden teleliikenne toimii laajakaistoina ja varsin pienillä kustannuksilla se on saatavissa joka ikiseen teolliseen tai kaupalliseen pisteeseen, jos näin halutaan. Se ei ole kynnys. Kynnyksenä voi olla se, ettei ole paikkakunnalla riittävää määrää ihmisiä, tai jotkin tämän tapaiset henkilöliikenteeseen liittyvät kysymykset. Henkilöliikenteen logistiikka itse asiassa laajasti katsottuna on vain huonosti ratkaistu erittäin kalliilla kustannustasolla, jota suomalainen liikenteeseen liittyvä verotus on vielä kiihdyttänyt. Kun työpaikat perheessä ovat eriaikaisia, eri puolilla, kahden auton tarve johtaa helposti siihen, että matalapalkka-aloilla jäädään kotiin mieluummin kuin otetaan työtä vastaan.

Hyvä esimerkki mielestäni on hammashoitoklusteri. Hyvä hammaslääkäri pystyy hallitsemaan markkina-aluettaan korkeatasoisella implanttitekniikalla ehkä 100 kilometrin säteellä. Hammastikkuyritys, esimerkiksi Jordan, pystyy hallitsemaan yhtä mannerta, mutta suomalaiset hammashoitotuolia valmistavat yritykset hallitsevat maailmanmarkkinoita, käytännössä ehkä kymmenentuhatta kertaa suurempaa markkinaa tai miljoonaa kertaa suurempaa markkinaa kuin yksi palvelualalla oleva implantin istuttaja. Tämä on hyvä esimerkki siitä, että korkeaan osaamiseen pohjautuvaa yritystoimintaa kannattaisi suosia.

Herra puhemies! Kun ministeri on paikalla, toivotan onnea ja menestystä ministerille Tornionjoen lohiasiassa. En tiedä mitään kalliimpaa elintarviketta, ainakaan lihapuolelta, se hakkaa hanhenmaksankin, kuin Tornionjoesta matkailijan pyytämä lohi. Se toisi, jos lohi nousisi Tornionjokeen, verrattuna ruotsalaisiin Mörrumjoen lukuihin, kesätyöpaikkoja tuhansittain, jotka olisivat kausittain sopivia niille hiihtokeskustyöläisille, jotka ovat palvelualalla siellä. Ja kun valtio voisi, tekisi mieli sanoa, ainakin painostaa ruotsalaisia, niin Tornionjoki yhteisenä rajajokena tarjoaisi maailmanlaajuisestikin erittäin houkuttelevan matkailukohteen.

Lopuksi voisin vielä todeta, että en ole koskaan ymmärtänyt, miksi Lapissa ei voida kaavoittaa sellaisia rakennusoikeuksia, ettei niissä 160 senttimetriä korkeissa ullakkotiloissa ulkolaisten turistien tarvitsisi yöpyä.

Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila

Arvoisa puhemies! Aloitan vastaamisen muutamiin kansanedustajien kysymyksiin tästä ed. Lehden äsken käyttämästä erinomaisesta puheenvuorosta ja tästä Tornionjoen lohen noususta. Meillähän on nyt lohilaskurit siellä laskemassa, miten lohi nousee pohjoisen jokiin. Lohiasetuksessahan ei ole tehty mitään muutosta. Asetus on sama kuin meillä oli viime keväänäkin voimassa, ja nyt me saamme laskurien kautta sen todellisen määrän, joka sinne lohia nousee. Tarkoitus on, että sen jälkeen sitten seurataan ja tehdään sitä yhteenvetoa. Rajajokineuvottelut Ruotsin kanssa ovat käynnissä, ihan loppusuoralla, ja sieltäkin me saamme tietyn ratkaisun, mutta emme ihan sitä, mitä olisimme halunneet. Tässä vaan, kun joutuu sovintoa, yhteistoimintaa, tekemään, niin silloin Ruotsinkin tietyt tarpeet on pakko hyväksyä, jos aiotaan ratkaisu tehdä.

Ed. Heikkinen omassa puheenvuorossaan kysyi, miten sitten turvataan laajakaistayhteyksien käytännön toteutuminen, miten se varmistetaan. Minusta ainoa keino siihen on se, että meillä on olemassa se 66 miljoonan euron maksuvaltuusrahoitus ja sitten 25 miljoonaa sitä elvytysrahaa, joka Euroopan unionin budjetista saadaan. Nyt sitten siellä paikallisella tasollahan maakuntaliitto on se keskeisin toimija, jonka tulee kartoittaa alueellaan, miten laajakaistayhteyksien toteutuminen maakunnan alueella on menossa eteenpäin. Siinä keskeisessä roolissa tietysti ovat alueen puhelinlaitokset. Esimerkiksi omalla alueellani paikallinen puhelinlaitos piti tilaisuuden jo tästä ja kartoitti sitä kautta ihmisten kiinnostusta nimenomaan sillä alueella, joka on katsottu alueeksi, jolla tarvitaan erityisiä toimia. Eli siinä maakunnassa nyt pitää olla mahdottoman valppaana ja valveilla, ja tässäkin pätee se, että nopeat syövät hitaat. Niillä, jotka ovat ensimmäisten joukossa, varmasti on myöskin sitten mahdollisuus saada tätä rahoitusta, joka tähän on tarjolla.

Sitten täällä on aika monessa puheenvuorossa puhuttu näistä rahallisista resursseista. Ed. Komikin muun muassa kyseli, mistä lisäresurssit, pistetäänkö jotkut toimijat maaseudulla vastakkain. Tästä ei ole kysymys. Suurin osahan selonteossa toteutettavista toimenpiteistä ei vaadi uusia varoja, vaan ne toteutetaan muuttamalla toimintatapoja, lisäämällä yhteistyötä tai kohdentamalla olemassa olevia varoja uudelleen. mutta uudet resurssit, joita toki tarvitaan, keskeisimmin liittyvät sitten liikennepalvelujen ja muiden peruspalvelujen turvaamiseen. Tämä puoli on selkeä, että siellä tarvitaan lisää rahaa. Nyt, kun eduskunta on tämän selonteon käsitellyt ja tehdään valtioneuvoston valmistelun pohjalta, ministerityöryhmän pohjalta se toimenpideohjelma, niin siinä yhteydessä pitää sitten tämä rahoituspuoli pystyä käytännössä hoitamaan. Silloin tietysti valtiontalouden kehyksien puitteissa tullaan toimimaan. Hallitushan on nyt jo ensi vuoden budjettia valmistellessaan kohdentamassa sisäisesti tietyn määrän määrärahoja uudella tavalla.

Sitten ed. Pulliainen kiinnitti varsin tärkeään asiaan huomiota, jota itsekään en ole tiennyt ja joka liittyy sitten näihin tutkimustulosten tiettyyn pisteyttämiseen. Siihen lupaan nyt perehtyä, jos sillä sitten ohjataankin asioita tavalla, joka ei ole kokonaisedun mukaista. Mutta ed. Pulliaisen siihen näkemykseen yhdyn täysin, kun hän totesi, että maaseudun tulevaisuus on hyvä. Kysymys on siitä, että tämä maapallon väestönkasvu ja sitä kautta syntyvä, kuten jo esittelypuheenvuorossani totesin, ruuan niukkuus, vesipula ja pula energiasta tulevat asettamaan suomalaisen maaseudun resurssit aivan uuteen valoon ja uuteen käyttöön. Meidän pitää nyt vaan huolehtia ja vaalia niitä, että ne ovat käytettävissä siinä vaiheessa täysimääräisesti, kun niitä todella tarvitaan.

Ed. Kyllönen nosti esille tämän gmo-vapauden ja yleensä gmo-kysymyksen ja totesi, että pääministeri on hyrissyt, jospa olisimme gmo-vapaita. Pääministeri ei ole hyrissyt yksinomaan, vaan hän on todella toiminut siinä selonteossa, joka täällä eilen oli palautekeskustelussa. EU-selonteossahan on selkeästi kirjattu hallituksen tavoite ja tahtotila siitä, että gmo-viljelystä päättäminen pitää jatkossa saada jäsenvaltioiden eli kansallisvaltioiden tehtäväksi. Tätä koskevan aloitteen on Hollanti tehnyt, ja Hollannin aloitteeseen on Suomi ja moni muu EU-jäsenmaa yhtynyt käytännössä. Tällä hetkellähän tilanne on se, että Euroopan unionissa hyväksytään gmo-kasvit, ja tällä hetkellä on olemassa tasan kaksi maissilajiketta, jotka voidaan viljellä EU:n alueella, muita ei ole, ja kumpikaan maissilajikkeista ei sovellu Suomeen, eli meillä ei ole tulossa tällä hetkellä mitään mahdollisuutta täällä geenikasveja viljellä. Se on sitten tulevaisuuden kysymys. Mutta tässäkin tilanteessa pitää jatkossa voida jäsenvaltioiden tehdä se päätös, jolloin voidaan myöskin päättää siitä, onko esimerkiksi Suomi kokonaan gmo-vapaa maa.

Sitten te, ed. Rajamäki, omassa puheenvuorossanne, jonka ihan hiljattain käytitte, totesitte, että kalastuslain kokonaisuudistuksessa yritetään muuttaa periaatteita, jotka ovat, olivatko ne nyt vuonna 1997 vai koska, hyväksyttyjä. On ennenaikaista nyt puhua siitä, mitä tapahtuu kalastuslain kokonaisuudistuksessa. Sitä valmistellaan. Itse en ole vielä minkäännäköisiä poliittisia linjauksia siihen liittyen tehnyt, mutta toki seuraan sen työn kehitystä ja valmistelua hyvin läheltä.

Sitten maitotalouden ja maitotilojen elinkelpoisuus. Väitän kuitenkin, että Suomessa tällä hetkellä näkymät ovat kohtuullisen hyvät, kun ottaa huomioon maidon hinnan ja sen, että Euroopan unionissa maanantaina maatalousneuvostossa käydyn keskustelun pohjalta suurin ongelma on se, että maidontuottajahinta Euroopan unionin jäsenmaissa on keskimäärin 20 senttiä, jopa 18 senttiä. Saksassa on tilanne, että maitoa ei edes pienemmiltä tiloilta enää haeta, kun ei ole jatkojalostukseen sitä saatavissa. Eli ylituotantotilanne on todellinen ongelma. Tätä taustaa vasten tällä hetkellä suomalaisen maitosektorin toimintamahdollisuudet ovat kohtuullisen hyvät. On turha luoda nyt niitä uhkakuvia, ja toistan vielä sen, että Suomi on ainoa maa, jolla on maidon litrakohtainen kansallinen tuki. Sitä ei ole ainoallakaan muulla EU:n jäsenmaalla. Suomi sai terveystarkastuksessa 10 prosentin oikeuden tuotantoon sidottuihin tukiin, kun muut saivat 3,5 prosenttia. Suomi sai sen 10, Slovenia sai 6, koska siellä on emolehmätuotanto.

Kaiken kaikkiaan haluan lopuksi lämpimästi kiittää kansanedustajia erittäin asiallisesta keskustelusta. Nyt on sitten eduskunnan valiokuntien vuoro sanoa oma sanottavansa, ja sen jälkeen, kun valtioneuvosto saa palautteen tästä selonteosta, käynnistämme sitten toimenpideohjelman valmistelun, jonka on tarkoitus valmistua vuoden 2010 alussa.