Täysistunnon pöytäkirja 57/2010 vp

PTK 57/2010 vp

57. TORSTAINA 27. TOUKOKUUTA 2010 kello 16.01

Tarkistettu versio 2.0

7) Valtiontalouden tarkastusviraston kertomus eduskunnalle vaalirahoituksen valvonnasta vuoden 2009 uusituissa kunnallisvaaleissa Karkkilassa, Kauniaisissa ja Vihdissä

 

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:

Arvoisa puhemies! Eduskunta on saanut käsittelyynsä Valtiontalouden tarkastusviraston kertomuksen K 12/2010 kolmen kunnan, Karkkilan, Kauniaisten ja Vihdin, vuoden 2009 uusintavaalien vaalirahoituksen valvonnasta. Kertomuksen sivulla 18 kuvaillaan selkeästi keskeisiä Valtiontalouden tarkastusviraston toimivaltuuksien rajoituksia, jotka ovat mielestäni tarkastustoiminnan uskottavuuden kannalta vakavia epäkohtia. Valtiontalouden tarkastusviraston varsinaiseen ilmoitusten sisällön eli substanssin valvontatoimintaan liittyvät puutteet tulisikin korjata nopeassa aikataulussa. Seuraavissa eduskuntavaaleissa Valtiontalouden tarkastusvirasto tulee saamaan vajaat 300 vaalirahoitusilmoitusta. Kunnallisvaaleissa 2012 ilmoitusten määrä onkin noin 20 000. Todennäköisesti kunnallisvaaleissa riittää 0 euron kampanjoiden vaalirahoitusilmoitusten karhuamistyötä pidemmäksikin aikaa, sillä kolmen suhteellisen pienen kunnan uusintavaaleissa 24 ei jättänyt ilmoitusta määräajassa, vaan niitä jouduttiin peräämään jopa uhkasakkoa tehosteena käyttäen ja yli 50 joutui täydentämään ja korjaamaan ilmoitustaan.

Arvoisa puhemies! Nyt käsittelyssä olevan kertomuksen mukaan Valtiontalouden tarkastusvirasto voi pyytää harkintansa mukaan pelkästään ilmoitusvelvollisilta itseltään lisätietoja ja selvityksiä ilmoituksen oikeellisuuden ja riittävyyden tarkistamisessa. Nykyisen lain mukaan tarkastusvirastolla ei siis ole lainkaan oikeutta pyytää ilmoituksen oikeellisuuden tarkastamiseksi selvityksiä ja lisätietoja kolmansilta tahoilta. Eli tarkastusvirastolla ei ole oikeuksia vaatia tai kerätä niin kutsuttuja vertailutietoja. Tämä on valvonnan ja sen tuloksen tulkinnan kannalta olennainen rajoitus. Verrataanpa Vtv:n vähäisiä oikeuksia vaikkapa harmaan talouden tutkintaa suorittavien rikostutkijoiden tai verotarkastajien oikeuksiin. Jos näillä viranomaisilla ei olisi oikeutta saada epäiltyjen kirjanpitoaineistoa haltuunsa tai pyytää erilaisia selvityksiä kolmansilta tahoilta, ei heidän työstään tulisi yhtään mitään, sillä selvää näyttöä väärinkäytöksistä tai rikoksista pitää olla, ennen kuin asioita voidaan viedä syyttäjälle tai tuomioistuinkäsittelyyn. Myös verottajalla pitää olla riittävästi näyttöä verotarkastuksen kohteena olevan tahon pimeistä tuloista, ennen kuin se voi määrätä lainmukaisia veroseuraamuksia.

Arvoisa puhemies! Ongelmallinen on myös Vtv:n valvonta-ajan lyhyys. Tarkastusviraston valvontatehtävä päättyy kertomuksen antamiseen eduskunnalle. Tämän jälkeen ilmoitusvelvollisilla ei ole velvollisuutta toimittaa tarkastusvirastolle mitään lisätietoja tai lisäselvityksiä, joihin esimerkiksi kantelut ehdokkaan vaalirahoitukseen liittyvistä epäselvyyksistä saattaisivat antaa aihetta. Kun ajatellaan eduskuntavaalien 2007 mitä likaisinta jälkipyykkiä, jota pestään vielä yli kolme vuotta vaalien jälkeen, tarkoittaa historialliseksi mainostettu vaalirahoitusuudistus näköjään sitä, että melko lyhyen ajan kuluttua vaalien toimittamisesta Vtv ei enää kajoa mahdollisiin vilppi-ilmoituksiin ja kanteluihin vaan voi todeta, että aika on kulunut umpeen ja valvontatehtävä on päättynyt, koska kertomus on jo annettu eduskunnalle.

Vtv:n kertomuksen mukaan sama rahoittaja saattaa antaa rahoitusta sekä ehdokkaalle että hänen edustamalleen puolueelle sekä rekisteröidylle yhdistykselle, jossa ehdokkaalla on vaikutusvaltaa tuenjako-ohjaamisessa. Tällöin yksittäisen ilmoitusvelvollisen saaman tosiasiallisen tuen rahoittajakohtaista määrää ei voida käytännössä selvittää. Tämäkin on selkeä epäkohta.

Arvoisa puhemies! Kun olen lukenut Vtv:n nyt käsittelyssä olevan kertomuksen, en voi olla pohtimatta sitä, onko tämä ollut vahinko vai ihan tahallaan lakiin jätetty aukko, joka sallii vaalirahoitusmarkkinoilla pitkälti vanhan menon jatkumisen, sillä kiinnijäämisriski vilpistä on todella pieni. Ovatko Vtv:n tarkastusoikeuksien rajoitukset olleet Matti Vanhasen johtamalla hallituksella päämäärä, jonka mukaan Valtiontalouden tarkastusvirasto on ikään kuin postikonttori, joka ottaa muodollisesti vastaan tietyn kappalemäärän vaaleissa valittujen ja heidän varahenkilöidensä ilmoituksia, katsoo lomakkeet läpi ja pyytää tarkennusta ilmoitusvelvollisilta, jos ilmoitus muodollisesti ei täytä kaikkia yksityiskohtaisia muotovaatimuksia? Eli tarkastus on muodollinen ja näennäinen.

Ilmoitusvelvollisilla ei ole varsinaista kirjanpitovelvollisuutta vaalikampanjansa kuluista ja rahoituksesta. Tarkastusvirastolla ei ole tarkastusoikeutta tai muutoinkaan mahdollisuuksia perehtyä ilmoitusvelvollisen järjestämään omien kampanjakulujensa ja rahoituksen järjestämisen sisäiseen valvontaan eikä menettelyihin, jotka liittyvät ilmoitusvelvollisen toimintaan ja rahoituksen hallinnoinnin järjestelyihin. Nämä olisivat tarkastustoiminnassa keskeisiä asioita, joihin tarkastusvirastolla ei siis ole tarkastusoikeutta. Kertomuksessa todetaankin selväsanaisesti, kuinka ilmoitusvelvollisuuden olennaisten sisällöllisten virheiden tunnistaminen on vaalirahoitusvalvonnan keskeisin haaste. Toivottavasti tähän haasteeseen tartutaan ja nopeasti.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Edustaja Ruohonen-Lerner oli läksynsä erinomaisen hyvin lukenut, ja voin häntä lohduttaa sillä, että nämä näkökohdat, miltei kaikki, ovat olleet tarkastusvaliokunnassa jo esillä ja tämä lainsäädäntö on vajaa ja puutteellinen ja sitä on pikaisesti korjattava. Nyt tietysti Vtv toimii niillä valtaoikeuksilla, jotka sille on annettu. Siitähän ei pääse mihinkään. Ja siinä taas uskottavuus on siinä, että ei potkaise aisan yli, kun aisan paikka on selvästi osoitettu.

Keskustelu päättyi.