3) Hallituksen esitys laiksi Finanssivalvonnasta ja eräiksi
siihen liittyviksi laeiksi
Hallinto- ja kuntaministeri Mari Kiviniemi
Arvoisa puhemies! Tämä eduskunnalle nyt annettava
esitys laiksi Finanssivalvonnasta täyttää hallitusohjelman
tavoitteen rahoitus- ja vakuutusvalvonnan yhdistämisestä. Hallitusohjelman
mukaan uusi yhdistetty valvontaviranomainen aloittaa toimintansa
ensi vuoden alussa. Uudelle valvontaviranomaiselle siirtyvät
lähes sellaisenaan nykyisen Rahoitustarkastuksen ja Vakuutusvalvontaviraston
tehtävät, jotka siis lakkautetaan.
Pyrkimyksenä ei ole pelkästään
yhdistää näitä nykyisiä valvontaviranomaisia
toisiinsa, vaan todellakin luoda uusi viranomainen, jossa rahoitus-
ja vakuutusvalvonta suoritettaisiin yhtenäisten periaatteiden
ja valtuuksien mukaisesti niin pitkälle kuin mahdollista.
Uudelle valvojalle on asetettu merkittäviä laatuvaatimuksia.
Sen tulee olla mahdollisimman asiantunteva, tehokas, tasapuolinen
ja valvontatyössään itsenäinen.
Tämä tavoite on ilman muuta kunnianhimoinen. Jo kohta
vuoden ajan kansainvälisillä rahoitusmarkkinoilla
jatkuneet häiriöt ja siitä virinnyt kansainvälinen
keskustelu, jossa on laajalti vaadittu finanssivalvonnan tehostamista,
osoittavat kuitenkin osaltaan sen, että hallitusohjelman
linjaukset finanssivalvonnan kiireelliseksi tehostamiseksi ovat
olleet sisällöllisesti oikeita eivätkä ajoituksen
kannalta ainakaan liian aikaisia.
Finanssimarkkinoiden toiminta on jatkuvasti monimutkaistunut,
ja varsinkin sijoitustoiminnan riskit ovat sekä pankki-
ja että vakuutustoiminnassa kasvaneet. Kansainvälinen
sääntely on molemmilla toimialoilla merkittävästi
lisääntynyt ja muuttunut yhä yksityiskohtaisemmaksi
ja monimutkaisemmaksi. Samalla yritysrakenteet näillä toimialoilla
ovat muuttuneet. Sekä pankki- että vakuutustoiminta
on viimeisten vuosien aikana voimakkaasti keskittynyt finanssikonglomeraatteihin
eli sekä pankki- että vakuutustoimintaa harjoittaviin
konserneihin. Tämä tapahtunut kehitys asettaa
entistä korkeammat vaatimukset luotto-, vakuutus- ja eläkelaitosten
valvonnalle ja erityisesti valvontaviranomaisen ammattitaidolle.
Varsinkin Suomen kaltaisessa pienessä maassa on tarpeen
varmistaa, että tällaisiin korkeaa ammattitaitoa
edellyttäviin tehtäviin käytettävissä olevat
rajalliset resurssit voidaan käyttää mahdollisimman
tehokkaasti.
Edellisen vuosikymmenen kokemukset osoittavat, että finanssivalvonnan
onnistumisella on keskeinen merkitys koko kansantaloudelle. Useissa
muissa Euroopan maissa, muun muassa kaikissa Pohjoismaissa, rahoitus-
ja vakuutusvalvonta on jo yhdistetty, ja rahoitus- ja vakuutusmarkkinoita
koskevien asioiden käsittelystä Euroopan unionissa
vastaa sama komission pääosasto ja sama ministerineuvosto.
Myös rahoitus- ja vakuutustoimialan edunvalvonta on viime vuoden
alusta lukien yhdistynyt, kun Suomen Pankkiyhdistys ja Vakuutusyhtiöiden
Keskusliitto yhdistyivät uudeksi Finanssialan Keskusliitoksi.
Kaikki nämä edellä mainitut syyt
puoltavat myös sitä, että ehdotuksen
käsittely etenee eduskunnassa ripeästi. Nyt eduskunnalle
annetut lakiehdotukset tulisi hyväksyä mahdollisimman nopeasti
myös sen varmistamiseksi, että rahoitus- ja vakuutusvalvonta
voi jatkua häiriöttä lähikuukausina.
Rahoitustarkastuksessa ja Vakuutusvalvontavirastossa työskentelee
tällä hetkellä yhteensä yli
200 rahoitus- ja vakuutusvalvonnan ammattilaista. Tämän
ammattitaitoisen henkilöstön säilyminen
rahoitus- ja vakuutusvalvonnan palveluksessa edellyttää,
että muutostilanteisiin aina liittyvä epävarmuus
jää mahdollisimman lyhyeksi. Tämänkin
vuoksi asian kiireellinen käsittely eduskunnassa on perusteltu.
Rahoitustarkastuksen ja Vakuutusvalvontaviraston henkilöstön
asemaa helpottaa se esityksessä omaksuttu lähtökohta,
että kummankin viranomaisen nykyinen henkilöstö jatkaa
lain voimaantullessa vanhoina työntekijöinä uuden
valvontaviranomaisen palveluksessa. Keskipitkällä aikavälillä uudistuksen
tavoitteena on kuitenkin saavuttaa hallinnollisia synergiaetuja,
jotka tulevat aikanaan jonkin verran vähentämään
valvontaan käytettävien kokonaisresurssien tarvetta.
Tämä ehdotettu lainsäädäntökokonaisuus
on laaja ja teknisesti erittäin vaativa, mutta se ei sisällä sinänsä merkittäviä muutoksia
nykyisten valvontaviranomaisten yhteenlaskettuun tehtäväkenttään
eikä valvontaviranomaisten valtuuksiin. Uuden valvontaviranomaisen
hallinto ehdotetaan järjestettäväksi
samalla tavoin Suomen Pankin yhteyteen kuten nykyisen Rahoitustarkastuksenkin.
Hallintomalli on osoittautunut toimivaksi ja on osaltaan sopusoinnussa
kansainvälisten suositusten edellyttämän
valvonnan riippumattomuustavoitteen kanssa.
Esityksessä ehdotetaan Finanssivalvonnan toiminnan
yleisestä ohjauksesta vastaavan Finanssivalvonnan johtokunnan
laajentamista sen asiantuntemuksen monipuolistamiseksi. Nykyisestä poiketen
johtokuntaan valittaisiin rahoitus- ja vakuutusmarkkinaviranomaisten
eli valtiovarainministeriön, sosiaali- ja terveysministeriön sekä Suomen
Pankin nimeämien jäsenten lisäksi kaksi
viranomaistahojen ulkopuolista jäsentä. Lisäksi
nykyisestä poiketen johtokunnan on vuosittain kuultava
finanssitoimialan edustajia siitä, miten Finanssivalvonta
on toimialan mielestä toiminnassaan onnistunut. Finanssivalvonnan johtaja
tekisi kuitenkin jatkossakin yksin, kuten nykyisinkin, varsinaisia
valvontatoimenpiteitä koskevat päätökset.
Uuden valvontaviranomaisen johtoon tulee pankkivaltuuston nimittämä johtaja.
Finanssivalvonnan johtajan nimitysvallan uskominen pankkivaltuustolle
on johdonmukainen seuraus Suomen Pankin johtokunnan jäsenten
nimitysmenettelyyn ehdotetusta muutoksesta, jonka esittelen hetken
päästä. Rahoitustarkastuksen johtaja
on tässä suhteessa rinnastettu pankin johtokunnan jäseneen.
Finanssivalvonnan kustannukset katetaan esityksen mukaan pääosin
toimenpidemaksuilla ja erityisillä valvottavilta ja muilta
finanssimarkkinoilla toimivilta perittävillä veronluonteisilla valvontamaksuilla.
Valvontaviranomaiset hoitavat kuitenkin varsinaisten valvontatehtävien
lisäksi myös eräitä yleisen
hallinnon piiriin kuuluvia tehtäviä muun muassa
osallistumalla lainsäädännön
valmisteluun. Tämän vuoksi hallitus on pitänyt
kohtuullisena, että julkinen valta ottaa vastatakseen 5
prosenttia valvonnan kustannuksista. Rahamääräisesti
tämä vastaa noin 1,2:ta miljoonaa euroa, kun uuden
valvontaviranomaisen kokonaisvuosibudjetiksi on arvioitu 24 miljoonaa
euroa. Julkisen vallan osuutta ei kuitenkaan maksettaisi suoraan
valtion varoista, vaan Finanssivalvonnan alijäämä vähentäisi
ainoastaan valtiolle Suomen Pankin voittovaroista vuosittain suoritettavaa
määrää. Pidän tätä kohtuullisena
ja oikeudenmukaisena ratkaisuna.
Esityksestä saadut lausunnot ovat joitain yksittäisiä eriäviä näkemyksiä lukuun
ottamatta olleet esitystä tukevia. Toivon, että sama
yksituumaisuus jatkuu myös eduskunnassa, ja erityisesti haluaisin
tältä osin lopuksi kiinnittää huomiota yhteen
huoleen, joka joillakin tahoilla näyttää edelleen
olevan esitykseen nähden. Tämä huoli liittyy
eläkevarojen valvontaan. Haluan tältä osin ehdottomasti
korostaa sitä, että vaikka sama viranomainen vastedes
valvookin sekä pankkeja että eläkelaitoksia,
eläkelaitosten turvallista sijoittamista ja eläkelaitosten
vakavaraisuutta koskevaa lainsäädäntöä ei
ehdoteta tässä yhteydessä mitenkään
muutettavaksi, kuten ei muutakaan valvonnan kohteita koskevaa lainsäädäntöä.
Ehdotettu muutos ainoastaan varmistaa, että myös eläkevarojen
sijoittamiseen liittyvien riskien valvontaan on käytettävissä maan
paras ammattitaito. Tämä varmasti on kaikkien
edun mukaista.
Arvoisa puhemies! Edellä käsiteltyyn esityskokonaisuuteen
liittyen avataan myös laki Suomen Pankista. Eduskunta on
useaan otteeseen kiinnittänyt huomiota tarpeeseen muuttaa
Suomen Pankin johtokunnan jäsenten nimitysmenettelyä.
Perusteita tähän on nähty lähinnä kaksi: yhtäältä pankkivaltuuston
aseman muuttuminen Suomen liityttyä Talous- ja rahaliittoon
ja toisaalta perustuslakiuudistuksen mukanaan tuomat muutokset tasavallan
presidentin virkanimitystoimivaltaan. Talous- ja rahaliittoon liittyminen
merkitsi sitä, että pankkivaltuuston oli luovuttava
tehtävistään rahapoliittisessa päätöksenteossa.
Juuri nämä tehtävät olivat valtiosääntöoikeudellisesti
keskeisiä arvioitaessa, miten valtiosääntöön
kirjattu vaatimus Suomen Pankin toimimisesta eduskunnan hoidossa
toteutuu. Näin muodostuneeseen sääntelyvajeeseen
on perusteltua hakea täydennystä.
Perustuslakiuudistuksessa tasavallan presidentin nimitystoimivalta
rajattiin vain kaikkein korkeimpiin valtionhallinnon virkoihin sekä virkoihin,
joiden kohdalla nimitysvalta oli perusteltua erityisistä syistä osoittaa
tasavallan presidentille. Tämä seikka merkitsee
tarvetta saattaa pankin nimityskäytäntö muualla
hallinnossa noudatettujen periaatteiden mukaiseksi, joka tämän
lakiesityksen yhteydessä nyt tehdään.
Tässä eduskunnalle nyt annetussa esityksessä ehdotetaan
Suomen Pankin johtokunnan jäsenten nimitysmenettelyä muutettavaksi
siten, että siinä otetaan huomioon eduskunnan
taholta esiin tulleet kehittämistarpeet, Suomen Pankin
riippumaton asema osana Euroopan keskuspankkijärjestelmää,
perustuslain vaatimus pankin toimimisesta eduskunnan hoidossa ja
perustuslain periaatteet valtioelinten toimivallasta virkanimitysasioissa.
Ehdotuksen mukaan johtokunnan jäsenet puheenjohtajaa eli
Suomen Pankin pääjohtajaa lukuun ottamatta
nimittäisi pankkivaltuusto. Tämä vahvistaisi
pankkivaltuuston asemaa ja korostaisi pankin toimimista hallitusmuodon
mukaisesti eduskunnan hoidossa. Toisaalta pankin pääjohtajan
nimitysoikeuden säilyttäminen edelleen tasavallan
presidentillä on perusteltua ottaen huomioon pääjohtajan
riippumattomuus Euroopan keskuspankin neuvoston jäsenenä ja
viranhaltijan korkea asema.
Samalla ehdotetaan täsmennettäväksi
johtokunnan jäsenten kelpoisuusvaatimuksia. Voimassa olevan
lain mukaan johtokunnan jäseniltä vaaditaan nyt
ainoastaan tehtävien edellyttämä asiantuntemus.
Tätä ei voida pitää pankin muuttuneet
tehtävät ja etenkin Talous- ja rahaliiton asettamat
vaatimukset huomioon ottaen mitenkään riittävänä.
Hallituksen esityksen mukaan vähimmäisvaatimuksena
tulisikin olla virkaan soveltuva ylempi korkeakoulututkinto, hyvä perehtyneisyys
rahatalouteen tai rahoitustoimintaan sekä käytännössä osoitettu
johtamistaito ja johtamiskokemus.
Ed. Mikko Alatalo merkittiin läsnä olevaksi.
Sosiaali- ja terveysministeri Liisa Hyssälä
Arvoisa herra puhemies! Hallitus on siis antanut eduskunnalle
esityksen laiksi Finanssivalvonnasta. Esityksessä ehdotetaan
Vakuutusvalvontaviraston ja Rahoitustarkastuksen yhdistämistä täysin
uudeksi valvontaviranomaiseksi. Hallitusohjelmassahan todetaan,
että Rahoitustarkastus ja Vakuutustarkastus yhdistetään
uudeksi viranomaiseksi, jonka sijoituspaikka selvitetään
erikseen, ja nyt uuden valvontaviranomaisen sijoituspaikaksi ehdotetaan
Suomen Pankkia.
Vakuutus- ja pankkialojen valvontojen yhdistäminen
on välttämätöntä, jotta
rahoitus- ja vakuutusmarkkinoiden yhdentymiskehityksen asettamiin
haasteisiin kyetään vastaamaan nyt asianmukaisella
tavalla. Tiedämme hyvin, että rahoitusalan riskit
muuttuvat ja myöskin lisääntyvät
koko ajan.
Euroopan unionissa nykyaikaistetaan parhaillaan rahoitusmarkkinoiden
vakavaraisuuslainsäädäntöä.
Lähtökohtana on yhdenmukaistaa rahoitus- ja vakuutusvalvonnan
lähestymistapoja niin kutsutun Basel II ja Solvenssi II
-hankkeiden puitteissa.
Vakuutusvalvonnan lähtökohtana on vakuutettujen
etujen turvaaminen. Rahoitustarkastuksen harjoittaman valvonnan
painopiste on puolestaan rahoitusmarkkinoiden vakauden valvonnassa,
ja uuden valvojan tulee kyetä yhdistämään
nämä kaksi lähestymistapaa siten, että ne täydentävät
ja tukevat toisiaan.
Finanssivalvonnan päätehtäväksi
on asetettu vakuutettujen etujen turvaaminen finanssimarkkinoiden
vakauden edistämisen rinnalla. Markkinoiden kehityksestä johtuen
vakuutustoiminnan valvonnan asema nousee keskeisimmäksi
osaksi Finanssivalvonnan toimintaa. Näin uskon. Lakisääteisen
sosiaalivakuutuksen, erityisesti työeläkevakuutustoiminnan,
valvonta korostuu uuden viranomaisen toiminnassa. Sosiaalivakuutukseen
ja sen valvontaan liittyy piirteitä, joita muuhun valvontaan
ei sisälly, mutta aivan kuten ministeri Kiviniemi uskon,
että tämä tulee hyvin onnistumaan tässä uudessa
laitoksessa, myöskin tämä sosiaalivakuutuksen
valvonta. Rahoitusmarkkinoiden vakaus ja rahoitusmarkkinakriisien
estäminen eivät tietenkään voi
olla sosiaalivakuutuksen päämäärä,
vaan ne ovat keino turvata järjestelmän kyky suoriutua
tehokkaasti tehdyistä etuuslupauksista.
Kuten viimeaikaiset heilahtelut ja kriisit rahoitusmarkkinoilla
ovat osoittaneet, on uuden valvojan tehtävä kaikkea
muuta kuin helppo. Uudella valvojalla tulee olla pitkälle
menevä asiantuntemus rahoitustoiminnan ja yritystoiminnan riskeistä ja
niiden kattamisesta hyvinkin monimutkaisilla kansainvälisillä markkinoilla,
ja sen tulee kyetä toimimaan määrätietoisesti
ja itsenäisesti erittäin haastavissa tilanteissa.
Vaatimukset Finanssivalvonnan henkilöstön osaamisesta
ovat siis erittäin korkealla, ja tämän tilanteen
tiedostaminen on ohjannut hallituksen esityksen valmistelua erityisesti
sen tässä viime vaiheissa, ja tyytyväisenä panen
merkille, että kaikki on sujunut mallikkaasti ja saamme
tämän uuden viranomaisen aloittamaan toiminnan
nyt, kun tämä lakiesitys on eduskunnan käsittelyssä.
Erkki Pulliainen /vihr:
Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys on tullut varsin perusteellisesti
esitellyksi. Asia on tullut harvinaisen selväksi "runsaalle"
kansanedustajajoukolle, joka on ollut näitä esittelyjä kuuntelemassa.
Minä kiinnitän kuitenkin vain yhteen asiaan huomiota,
siihen, mistä tässä on itse asiassa kysymys
ja kuinka tähän on tultu.
Nämä esittelyt ovat kuvanneet sitä,
kuinka toimii niin sanottu ajopuuteoria. 12 vuotta sitten tämän
talon suuria salaisuuksia oli se, perustetaanko finanssitavarataloja
vai ei, uskalletaanko ottaa tällaisia riskikeskittymiä,
mitä finanssitavaratalot ovat. Silloin johtopäätös
oli se, että ei uskalleta. Katsottiin, että laman
jälkeisissä oloissa siihen ei kerta kaikkiaan
ole mahdollisuuksia. Nämä kaksi asiaa pitää pitää erillään.
Nyt ajopuunomaisesti on ajauduttu tähän tilanteeseen, luodaan
yksi finanssivalvontajärjestelmä, ja sitä perustellaan
riskien kasvulla, jotka voivat olla tietysti kotoperäisiä,
mutta ne ovat myöskin varmasti kansainvälisiä.
Siis toisin sanoen selitys löytyy siitä, että annettiin
mennä vaan finanssitavaratalon suuntaan ja kun annettiin
mennä vaan sitten kuitenkin, niin siitä sitten
seuraa tämä, ja sitä perustellaan sillä,
että riskit kasvavat.
Jouko Laxell /kok:
Arvoisa herra puhemies! Lakiesitys Finanssivalvonnasta on vihdoinkin eduskunnan
käsittelyssä. Asiasta on väitelty viimeisten
vuosien aikana. Rahoitus- ja vakuutusmarkkinoilla kehitys on ollut
nopeata. Finanssialalla ulkomaisen omistuksen osuus on
jatkuvasti lisääntynyt. Vakuutusyhtiöiden
hallinnoimat sijoitusvarat ovat merkittävästi
kasvaneet, ja ennen kaikkea rahoitus- ja vakuutuslaitosten raja-aidat
ovat hämärtyneet. Pankkeja ja vakuutuslaitoksia
on yhdistetty fuusioiden, liiketoimintojen ostojen kautta ja muilla
yritysostoilla. Rahoitus- ja vakuutuslaitosten tuotteet samankaltaistuvat. Myös
niiden jakelutiet yhdistyvät, riskit siirtyvät alalta
toiselle, ja finanssiryhmittymien riskienhallinta ylittää toimialojen
rajat.
Rahoitus- ja vakuutusalojen integroituminen on kansainvälinen
ilmiö. Taustalla on kova kilpailu kotitalouksien rahoitusvarallisuudesta. Pankkien
ja vakuutusyhtiöiden integraatiolla turvataan iso valikoima
rahoitustuotteita saman organisaation sisällä.
Tavoitteena on myös aikaansaada kustannussäästöjä.
Pankkien ja vakuutuslaitosten työntekijöiden osaamisvaatimukset ovat
samankaltaiset.
Finanssialan integroituessa pitää valvonnan vastata
haasteeseen ja hoitaa entistä laadukkaammin tehtävänsä.
Toimiva finanssivalvonta edellyttää hyvää osaamista
sekä saatavilla olevaa yksityiskohtaista ja ajan tasalla
olevaa valvontatietoa. Finanssivalvonnan keskittäminen
tukee tätä vaatimusta.
Arvoisa puhemies! Työnjako Finanssivalvonnan, ministeriöiden
sekä kuluttajien ja kilpailuasioista vastaavien viranomaisten
kesken on syytä pitää mahdollisimman
selkeänä. Valvojan läheistä suhdetta
keskuspankkiin puoltaa se, että keskuspankin toiminnoissa
ja Finanssivalvonnassa on saman tyyppisiä osaamisvaatimuksia, joita
yhdistämällä on mahdollista pienessäkin maassa
saada aikaan alan osaamiskeskittymiä. Suomen keskittyneillä finanssimarkkinoilla
on vain muutama merkittävä toimija, minkä takia keskuspankin
ja valvojan näkökulman erottaminen on vaikeaa.
Kriisinhallinnassa on etuna, että tiedonkulku keskuspankin
ja valvojan välillä toimii nopeasti ja ratkaisut
voidaan tehdä saman organisaation sisällä.
Suomen ratkaisu finanssivalvonnasta osaksi keskuspankin organisaatiota poikkeaa
muiden Pohjoismaiden ratkaisuista. Keskuspankin ja Finanssivalvonnan
suhdetta onkin syytä aktiivisesti seurata. Tärkeätä on,
että eduskunta saa finanssivalvonnan yhdistämisen vaikutuksista
ja syntyvistä ongelmista riittävästi seurantatietoa.
Lauri Oinonen /kesk:
Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys käsiteltävänä olevasta
asiasta on ihan hyvä ja tarpeellinen, mutta toisin näkökulman
ihan tavallisen kansalaisen, tavallisen palkansaajan, normaalin
suomalaisen ihmisen kannalta. Hänelle finanssitalot ja
sijoittamiset ovat kovin kaukana arkipäivästä.
Tavallinen Suomen kansalainen tarvitsisi ihan luotettavia, perinteisiä pankkipalveluita,
joita suomalaiset pankit, lähipankit, tarjoavat, ja toivonkin,
että jatkossa voitaisiin kiinnittää myös
tähän huomiota. Luottamus on paras paikallisia
pankkeja kohtaan, olkootpa ne sitten minkä pankkiryhmän pankkeja
tahansa. Sieltä saa paikallisen neuvon, ja ne eivät
ole niin riskialttiita. Esimerkkinä tuotakoon vaikka tämä WinCapita.
Se on osoittanut sen, kuinka helposti kansalaisia, vieläpä valistuneitakin,
voidaan harhauttaa. Sen takia haluaisin alleviivata tavallisen pankkitilin
ja pankin palveluita ja toivon, että tavalliset pankkitilit
saataisiin verovapaiksi.
Hallinto- ja kuntaministeri Mari Kiviniemi
Arvoisa puhemies! Sinänsä on yllättävää,
että nämä kaksi asiaa, Finanssivalvonnan
perustaminen, joka on ollut erittäin pitkään
vireillä ja nyt vihdoin toteutuu, ja sitten se, että muutetaan
Suomen Pankin johtajien nimitysmenettelyä, joka myös
on ollut pitkään vireillä ja nyt vihdoin
toteutuu, eivät herätä tämän
enempää keskustelua, mutta se osaltaan sitten
kertoo myös siitä toiveesta, jonka asetin nopealle
käsittelylle Fivan osalta ja myöskin tämän
Suomen Pankin johtajia koskevan lain osalta, vaikka sillä nyt
ei mikään erityinen hengenhätä ole.
Tällä Fiva-asialla on ilman muuta aika lailla
kiire, koska aikataulut ovat tiukat, mutta tästä keskustelusta
todellakin nähdään, että toiveet
tämän toiveen toteutumisesta ovat erittäin
korkeat.
Keskustelu päättyi.