Anne Holmlund /kok(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallituksen esityksessä on kyse vesiliikennejuopumusta koskevan rikoslain säännöksen muuttamisesta niin, että veren alkoholipitoisuuden rangaistavuuden raja laskettaisiin ammattimaisessa vesiliikenteessä nykyisestä 1 promillesta 0,5 promilleen. Muutos perustuu kansainvälisiin velvoitteisiin.

Hallituksen esityksen valmistelussa on pohdittu myös vesiliikennejuopumuksen rajan laskemista 0,5 promilleen yleisesti tai aluksen koon taikka nopeuden perusteella. Näitä ei kuitenkaan ole päädytty ehdottamaan. Tilanne on näin ollen se, että hallituksen esityksen myötä vesiliikennejuopumusta koskevaan rangaistussäännökseen sisältyy jatkossa kaksi eri promillerajaa. Ammattimaisen vesiliikenteen osalta noudatetaan 0,5 promillen rajaa ja muun vesiliikenteen osalta 1 promillen rajaa.

Lakivaliokunta on hallituksen esityksen yhteydessä käsitellyt myös lakialoitteen LA 4/2011, jossa ehdotetaan vesiliikennejuopumuksen rangaistavuuden rajan laskemista 1 promillesta yleiselle 0,5 promillen tasolle. Lakivaliokunta kuuli esityksestä useita asiantuntijoita, joiden näkemykset vesiliikennejuopumuksen yleisen promillerajan laskemisesta olivat varsin erilaisia. Osa kannatti hallituksen esityksessä valittua ratkaisua, kun taas eräät kannattivat yleisen rajan laskemista 0,5 promilleen. Esille tuotiin myös näkemyksiä vesiliikennejuopumuksen rajan alentamisesta erityisesti, kun kyse on isokokoisista tai nopeista huviveneistä.

Valiokunta pyysi sekä oikeusministeriöltä että sisäasiainministeriöltä arvioita siitä, millaisia resurssivaikutuksia vesiliikennejuopumuksen rangaistavuuden rajan laskemisella yleisesti 0,5 promilleen mahdollisesti olisi. Näkemykset olivat erisuuntaisia, sillä oikeusministeriön mukaan vuosittaiset kustannukset olisivat 500 000—700 000 euron luokkaa, kun taas sisäasiainministeriön mukaan alempaa promillerajaa voitaisiin valvoa ilman resurssilisäyksiä.

Valiokunnan huomiota on kiinnittänyt se, että yhden vesiliikennettä valvovan venepartion aika on nykyisin sidottu yhteen vesiliikennejuopumustapaukseen kerrallaan ja yhden tapauksen käsittely voi viedä kaiken kaikkiaan lähes kaksi tuntia. Valiokunta onkin päätynyt katsomaan, että vesiliikennejuopumustapausten käsittelyä on tärkeä yksinkertaistaa ja myös nopeuttaa. Vesiliikennejuopumustapausten selvittämiseen kuluvaa aikaa vähentäisi merkittävästi se, että poliisilla ja Rajavartiolaitoksella olisi käytettävissään riittävästi sellaisia mittareita, joilla veren alkoholipitoisuus voitaisiin luotettavasti todeta ilman, että kuljettajaa tarvitsee tuoda maihin erillisiin mittauksiin. Näillä tarkoitetaan käytännössä tarkkuusalkometrejä. Lisäksi lievien vesiliikennejuopumustapausten käsittelyä voitaisiin nopeuttaa ottamalla käyttöön kevennetty menettely, esimerkiksi rangaistusmääräysmenettely, jossa kaikkia tapauksia ei tarvitsisi viedä täysimääräiseen rikosprosessiin syyttäjän ja tuomioistuinten käsiteltäväksi.

Vesiliikennejuopumuksen rangaistavuuden yleisen rajan laskemisen suhteen valiokunta on päätynyt siihen, ettei nyt käsiteltävänä olevan hallituksen esityksen yhteydessä voida riittävästi arvioida tähän liittyviä mahdollisia muita muutostarpeita. Tämän vuoksi valiokunta on päätynyt puoltamaan promillerajan laskemista ammattimaisessa vesiliikenteessä hallituksen esityksessä ehdotetuin tavoin. Valiokunta pitää kuitenkin tärkeänä, että vesiliikennejuopumuksen rangaistavuuden rajan yleistä laskemista arvioidaan jatkossa selvittämällä muun muassa mahdollisuudet tehdä samalla muita muutoksia, jotka keventäisivät viranomaisten työmäärää ja vähentäisivät tapausten selvittämiseen kuluvaa aikaa. Arvioinnissa on samalla tarpeen ottaa huomioon, aiheuttavatko eri vesiliikennemuotoihin esityksen myötä sovellettavat eri promillerajat tulkinta- ja soveltamisongelmia käytännön työssä.

Valiokunta kiinnittää mietinnössään huomiota myös siihen, että alle 1 promillen humalatila voi jo nykyisenkin lain mukaan johtaa rangaistusvastuuseen. Tämä edellyttää sen arvioimista, onko kuljettajan kyky tehtävän vaatimiin suorituksiin huonontunut ja ovatko olosuhteet sellaiset, että teko on omiaan aiheuttamaan vaaraa toisten turvallisuudelle. Kyseistä lainkohtaa sovelletaan kuitenkin käytännössä erittäin harvoin, eikä oikeuskäytäntöä näin ollen ole muodostunut. Lakivaliokunta pitääkin tärkeänä, että jatkossa selvitetään tarkemmin, minkä vuoksi säännöstä sovelletaan harvoin. Samalla tulisi myös arvioida, olisiko säännöksen soveltamisesta tarpeen antaa vesiliikenteen valvontaa suorittaville viranomaisille käytännön ohjeistusta ja tulisiko siihen mahdollisesti kiinnittää myös koulutuksessa huomiota.

Arvoisa puhemies! Valiokunnan mietintöön on myös jätetty yksi vastalause.

James Hirvisaari /ps:

Arvoisa puhemies! Meille on tarjottu hyväksyttäväksi hallituksen esitys, jonka mukaan vesiliikennejuopumuksen promillerajaa lasketaan, mutta vain ammattiliikenteessä, niin kuin äsken kuultiin. Huviveneitä voisi sen sijaan edelleen ajella selkeässä humalatilassa. Sisäministeriön poliisiosasto ja rajavartio-osasto sekä liikkuva poliisi ja venepoliisi ovat kuitenkin lausunnoissaan toista mieltä ja kannattavat promillerajan laskua.

Näyttää siltä, että esityksessä on käytetty kaikki mahdolliset keinot sen todistelemiseksi, että veneen ohjaaminen juovuksissa ei ole tilastollisesti vaarallista. Meille yritetään vakuuttaa, että ainoastaan ammattiliikenteessä tarvitaan selvin päin olevia venekuskeja, ja statistiikan lukuja mielestäni hieman tarkoitushakuisesti tulkitsemalla pyritään osoittamaan, että ei veneilystä pienessä sievässä ylipäätäänkään ole vaaraa, ja jos onkin, niin sen poiskitkeminen on muka liian kallista. Hyvin omituinen minusta on hallituksen esityksen maininta, että rikoslaki ei ole informaatio-ohjauksen väline. Eli tässä tapauksessa lain mahdollisia vaikutuksia yleiseen mielipiteeseen ei saa ottaa huomioon silloin, kun halutaan varmistaa, että varakkaat huviveneilijät ja rannikkovesien äänestäjät varmasti saavat jatkossakin ohjailla jahtejaan humaltuneena, mutta silloin, kun esimerkiksi jokin mielipide ravistelee kaksinaismoralistien maailmankuvaa, vaaditaan heti lainsäätäjiä tarttumaan toimeen ja halutaan lain nimissä opettaa ihmisille, mikä on oikein ja mikä väärin.

Arvoisa puhemies! Joka viides vesiliikenteessä puhallutettu on alkoholin vaikutuksen alainen, ja heistä joka neljäs puhaltaa 0,5—0,99 promillen lukemat, ja kaksi sadasta veneilijästä ylittää nykyisen ruorijuopumusrajan. Vajaan yhden promillen alkoholipitoisuus veressä ei ole mikään nopeasti ohi menevä olotila, joka syntyy kulauksesta kuohuviiniä. Se on ihan selkeällä suomen kielellä känni, johon ruotsinkielisilläkin mahtuu aika monta Helan gåria. Tämä esitys on nyt hallituksen viesti Suomen kansalle, että aikamoisessa tuiskeessa voi huoletta edelleenkin ajella vaikkapa pikavenettä.

Ihmiselämän hintakin tulee tässä yhteydessä määritellyksi. Oikeusministeriön mukaan promillerajan yleisestä laskemisesta seuraisi kustannuksia arviolta 0,5—0,7 miljoonaa euroa, ja sitä sitten pidetään liian suurena hintana mahdollisesti saavutettavista ihmishenkien säästöistä. Poliisihallituksen mukaan promillerajan alentaminen ei aiheuttaisi lisäresurssitarvetta, jos valvontaa ei lisätä. Eihän maanteilläkään valvota vain suuria ylinopeuksia, vaan puututaan myös lievempiin tapauksiin. Tämä periaate on mielestäni sovellettavissa myös tähän ruorijuopumusasiaan. Venepoliisin kaipaamat 25 tarkkuusalkometriäkään eivät ole mielestäni liikaa vaadittu. Ei tämmöinen kysymys saa olla rahasta kiinni.

Esitys painottaa, että venekantaan suhteutettuna veneliikenteessä kuolleiden määrä olisi laskenut 90 prosenttia 30 vuodessa. Kuitenkin Suomessa on Trafin tilastojen mukaan koko 2000-luvulla kuollut keskimäärin 50 ihmistä joka vuosi. Vuonna 2010 kuolleita oli kuitenkin keskiarvoa huomattavasti enemmän eli 64 ihmistä ja viime vuonna 55 ihmistä, ja noissa luvuissa vuoden 2011 viimeisten kolmen kuukauden aikana vesiliikennekuolemia oli jälleen reilusti enemmän kuin edellisenä vuonna samaan aikaan. Tilasto on, niin kuin se luetaan. Lieneekö oikeusministeriölle todellakin samantekevää, että yli 50 ihmiselämää päättyy joka ikinen vuosi vesiliikenteessä ja yli 50 prosentissa noista kuolemantapauksista onnettomuuden osatekijänä oli alkoholi? Noin puolet tapauksista koskee soutuveneilyä, mikä laittaa miettimään, pitäisikö lain ulottua myöskin muihin kuin moottorikäyttöisiin veneisiin, kuten sisäministeriön poliisiosastokin ehdottaa. Onhan vaaraa aiheuttava tankojuoppous polkupyörälläkin laitonta. Umpikännissä seilaava soutuveneilijä aiheuttaa takuuvarmasti vakavaa vaaraa ainakin itselleen. Tämän asian jätän vain pohdittavaksi.

Arvoisa puhemies! On huomattava, että liikkuva poliisi kannattaa promillerajan laskemista 0,5 promilleen ja vesiliikennettä valvovan venepoliisin mukaan yleinen promillerajan laskeminen olisi tarpeellinen, koska se parantaisi turvallisuutta ja veneilykulttuuria ja aivan ilmeisesti aiheuttaisi hukkuneiden määrän vähenemisen.

Vesiliikenteen kuolemantapauksista vuonna 2010 vain yksi tapahtui ammattiliikenteessä. Suurimmassa osassa varustamoista on jo nyt nollatoleranssi ammatikseen moottorialusta ohjaavien alkoholinkäytölle työaikana. Humalassa ajetaan siis huviveneitä. Siellä tarvitaan sekä valistusta että valvontaa, eikä vesiliikenteen turvallisuus parane yhtään sillä, että veneen kuljettaminen juopuneena kielletään vain ammattiveneilijöiltä.

Suomessa on vesillä liikkumisen suhteen aivan järjetön alkoholikulttuuri, ja minun on todella vaikea ymmärtää, miksi hallitus haluaa sitä vahvistaa. Muissa Pohjoismaissa promilleraja on laskettu samalle tasolle muiden moottoriajoneuvojen kanssa. Nopealla veneellä pääsee yhtä lujaa kuin autolla. Humalassa arviointikyky heikkenee. Lainsäätäjällä on tässäkin tapauksessa vastuu kertoa kansalaisille, mikä on oikein ja mikä on väärin ja mikä on laitonta ja mikä on sallittua. Humalassa veneen ajaminen on yksiselitteisesti väärin. Asiantuntijat sanovat, että veneliikenteen kuolemantapaukset voitaisiin ehkäistä lähes kokonaan. Riittäisi, että veneessä olijoilla olisi liivit päällä ja pullo korkattaisiin vasta, kun venematkat on tehty.

Arvoisa puhemies! Minulla itselläni on nopea moottorivene, ja juuri sen vuoksi haluankin kantaa vastuuni ja vaatia vesiliikenteen turvallisuuden lisäämistä laskemalla yleinen promilleraja 0,5:een. Venettä ajaessa kaikkien aistien on oltava valppaina, ja omasta mielestäni tuokin raja on liian korkea. Tilanteet muuttuvat nopeasti, ja pienet kanootit ja soutuveneet tulevat eteen yllättävän nopeasti, kun vauhti on esimerkiksi 70 kilometriä tunnissa. Huonolla kelillä ja kovassa aallokossa tarvitaan ohjaamiseen erityistä tarkkuutta. Jokainen alkoholin aiheuttama onnettomuus on vääryyden tekemistä uhreille ja heidän omaisilleen, ja siitä johtuvan vaaratilanteelle altistamisen on oltava myös laitonta.

Tässä asiassa tilastotiede on turhaa kikkailua. Puoleenkin promilleen saa jonkin ryyppylaulun laulaa, eli ei tässä nyt olla aivan nollalinjaa vaatimassa, mutta nyt kerrankin ihan konkreettisesti, kun puhutaan vastuullisesta vallankäytöstä, haluaisin sitä vastuullisuutta myös hallitukselta ja koko eduskunnalta peräänkuuluttaa. Mielestäni on paljon tärkeämpää säästää edes yksi ihmishenki kuin pitää huolta veneilevän kansanosan oikeudesta iloisesti ryypätä veneretkillään.

Lakivaliokunnan lausunnossa on paljon hyviä pointteja, joilla viitataan mahdollisuuteen muuttaa lainsäädäntöä myöhemmässä vaiheessa. Yksi sellainen on kevennetty menettely, joka tarkoittaisi esimerkiksi rikesakkoa lievissä ruori- tai rattijuopumustapauksissa esimerkiksi 0,2—0,5 promillen rajoilla, mutta jos promillerajaa ei nyt juuri tässä yhteydessä alenneta, asia jää takuuvarmasti roikkumaan pitkäksi aikaa. Sen takia juuri nyt on mielestäni sopiva hetki ja tilaisuus tehdä lainsäädäntöön tärkeä muutos turvalliseen suuntaan.

Arvoisa puhemies! Tulen lakiehdotuksen yksityiskohtaisessa käsittelyssä esittämään vastalauseen mukaisen muutosehdotuksen, mikä tarkoittaa sitä, että vesiliikennejuopumuksen yleinen raja lasketaan 0,5 promilleen.

Aino-Kaisa Pekonen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Suomessa on jo saatu nauttia hellepäivistä, ja veneitä on laskettu vesille ympäri maata. Vaikka minkäänlaiset päihteet eivät kuulu vesillä liikkumiseen, lähdetään vesille valitettavan usein alkoholijuomien kanssa. Juhlistetaan kesän alkua, nautitaan kauniista kesäpäivästä, hyvästä seurasta ja nostetaan maljoja. Rantaudutaan venesatamaan ravintolaan istumaan tai mökille, josta tehdään päiväretkiä saareen kylmälaukun kera.

Alkoholin vaikutukset ovat yksilöllisiä, mutta on sanomattakin selvää, että alkoholin nauttiminen vaikuttaa keskushermostoon ja sitä kautta ihmisen harkinta- ja huomiokykyyn. Myös reaktionopeus hidastuu. Tutkimusten mukaan joka 30:ttä venettä ohjaa ruorijuoppo.

Edustaja Karhu jätti viime keväänä lakialoitteen koskien yleisen promillerajan laskemista vesiliikenteessä. Lakivaliokunta käsitteli rikoslain 23 luvun 5 §:n muuttamista. Pitkän käsittelyn jälkeen lakivaliokunta päätyi puoltamaan hallituksen esitystä laskea vesiliikennejuopumuksen promillerajaa 0,5 promilleen ammattimaisessa vesiliikenteessä, ja muun vesiliikenteen osalta säilyy 1 promillen raja.

Valiokunnassa kuultiin laajalti asiantuntijoita, joiden näkemykset asiasta olivat hyvin erisuuntaisia. Osa asiantuntijoista kannatti hallituksen esitystä pitää yleinen raja nykyisessä 1 promillessa, kun taas toiset olisivat kannattaneet yleisen rajan laskemista 0,5 promilleen. Esityksen myötä sovellettavaksi tulee kaksi promillerajaa. Tämä saattaa aiheuttaa valvontaviranomaisille valvonnallisia ongelmia, koska ammattimaisen vesiliikenteen ja huviveneilyn erottaminen toisistaan niin kotimaisten kuin ulkomaisten alusten osalta ei kaikissa tilanteissa ole välttämättä mahdollista.

Arvoisa puhemies! Vesiliikennejuopumusten käsittelyä voisi valiokunnan näkemysten mukaan nopeuttaa ja yksinkertaistaa kevennetty menettely, jota voitaisiin käyttää lieviin vesiliikennejuopumustapauksiin. Tällöin kaikkia tapauksia ei tarvitsisi viedä täysimääräiseen rikosprosessiin syyttäjän ja tuomioistuinten käsiteltäväksi.

Mietinnössään valiokunta piti tärkeänä, että vesiliikennejuopumuksen rangaistavuuden rajan yleistä laskemista 0,5 promilleen arvioidaan jatkossa niin, että selvitetään mahdollisuudet tehdä samalla muita muutoksia, jotka keventäisivät viranomaisten työmäärää ja vähentäisivät tapausten selvittämiseen kuluvaa aikaa. Poliisin ja rajavartiolaitosten käytettävissä olevien tarkkuusalkometrien määrän lisääminen on yksi keino tähän. Poliisihallitus onkin esittänyt hankittavaksi 25 siirrettävää tarkkuusalkometriä, joita voitaisiin käyttää myös tieliikenteen rattijuopumusvalvontaan niinä aikoina, kun poliisiveneet eivät ole käytössä, esimerkiksi talviaikaan. Tällä hetkellä poliisille on jo hankittu 50 tarkkuusalkometriä, mutta määrä ei ole riittävä. 25 lisälaitteen hankinta maksaisi noin 250 000 euroa.

Arvoisa puhemies! Lakivaliokunta on käsittelyn jälkeen päätynyt puoltamaan hallituksen esitystä, mutta jatkossa on hyvä arvioida vesiliikennejuopumuksen rangaistavuuden rajan yleistä laskemista 0,5 promilleen sekä muutoksia, jotka helpottaisivat viranomaisten työtaakkaa ja vähentäisivät tapausten selvittämiseen kuluvaa aikaa.

Jaana  Pelkonen /kok:

Arvoisa puhemies! Käsittelemämme hallituksen esitys promillerajan laskemisesta ammattimaisessa vesiliikenteessä nykyisestä 1 promillesta 0,5 promilleen herättää voimakkaita tunteita, ja hyvä niin, sillä aihe on tärkeä ja mitä ajankohtaisin. Mitä enemmän yleiseen liikenneturvallisuuteen vaikuttavista seikoista puhutaan, sitä enemmän ne ehkä myös iskostuvat meidän suomalaisten tietoisuuteen ja vähitellen myös ehkä ja toivottavasti asenteisiimme. Asenteethan tunnetusti ovat liikenteessä niitä kaikkein suurimpia uhkatekijöitä.

Vaikka aihe on puhuttanut monia, ei keskustelussa kuitenkaan ole noussut esiin mitään kovin uusia huomioita verrattuna siihen, mitä jo aiemmin lakivaliokunnan mietintöä laatiessamme olemme kuulleet. Ja kuten jo lakivaliokunnan puheenjohtaja Holmlund kertoi, valiokuntakäsittelyn aikana kävimme erittäin perusteellisen keskustelun promillerajan alentamisesta vesiliikenteessä. Esille nousi siis useita argumentteja myös laajemman vesiliikenteen promillerajan alentamisen puolesta, mutta mietinnössä ei kuitenkaan päädytty ehdottomaan tätä, ja syitä valiokunnan linjaan oli useita.

Ratkaisua perusteltiin siis ensinnäkin sillä, että veneiden määrän ja veneilyn suosion kasvusta huolimatta vesiliikenteen turvallisuus on viimeisen 30 vuoden aikana parantunut merkittävästi. Venekantaan suhteutettuna kuolleiden määrä on laskenut 90 prosenttia. Lisäksi suurimmassa osassa vesiliikenteen kuolemantapauksista on kysymys selvästi rangaistavuuden rajan ylittäneestä vahvasti yli 2 promillen humalatilasta, mihin promillerajan laskemisella ei olisi ollut merkitystä.

Valiokunnassa katsottiin myös, että promillerajan yleisen laskemisen puolesta esitetyt näkökohdat olivat lähinnä periaatteellisia sekä sellaisia, jotka eivät ole olleet erityisen painavia rikoslain säätämisen kannalta. Ja vaikka lakivaliokunnan jäsen olen minäkin, on mielestäni erikoista, että tässä kohden valiokuntamme asettui vastustamaan periaatteellisia näkökohtia, sillä eikö politiikassa tehtävien päätösten kuulu juuri periaatteellisia ollakin? Jokainen säilyvä ihmishenki on tärkeä, ja siksi kaikkia niitä toimenpiteitä, joilla voidaan parantaa merialueen ja vesilläliikkujien turvallisuutta, tulee suosia.

Arvoisa puhemies! Jo hyvin vähäisillä suorituskykyä heikentävillä tekijöillä voi olla ratkaiseva merkitys vesiliikenteen turvallisuudelle. Vesiliikenteessä on enemmän olosuhderiskejä kuin esimerkiksi maantieliikenteessä, eikä tätä tule missään olosuhteissa väheksyä. Silti yleisen promillerajan laskeminen vesiliikenteessä tietäisi valiokunnan mietinnön mukaan nykyisellään niin paljon ongelmia, ettei sitä ole tässä yhteydessä tarkoituksenmukaista toteuttaa. Suurin ongelma promillerajan alentamisesta aiheutuisi käytännön valvonnalle. Nykyisellään yhden venepartion aika on sidottu yhteen vesiliikennejuopumustapaukseen kerrallaan, ja yhden tapauksen käsittely voi siis viedä kaiken kaikkiaan lähes kaksi tuntia.

Kun promillerajaa aiotaan toivottavasti tulevaisuudessa laskea myös huviliikenteessä, on vesiliikennejuopumustapausten käytännön käsittelyä välttämätöntä yksinkertaistaa ja nopeuttaa. Ensisijaista on taata poliisille ja Rajavartiolaitokselle ensimmäisenä käyttöön valvonnan kannalta riittävän tehokkaat mittarit, joilla veren alkoholipitoisuus voidaan luotettavasti todeta ilman, että kuljettajaa tarvitsee tuoda maihin asti mittauksiin. Tämä vähentäisi merkittävästi vesiliikennejuopumustapausten selvittämiseen kuluvaa aikaa ja vapauttaisi poliisin resursseja. Yhtä lailla tärkeää on laajentaa rangaistusmääräysmenettelyn käyttöönottoa.

Arvoisa puhemies! Kuten mietinnöstä ilmenee, oli myös asiantuntijakuulemisissamme hajontaa. Tämän vuoksi valiokunnassa siis pidettiin tärkeänä, että vesiliikenteen promillerajan yleistä laskemista arvioidaan jatkossa selvittämällä samanaikaisesti valvontaan liittyvät epäkohdat. Arvioinnin yhteydessä on perusteltua tutkia, aiheuttavatko eri vesiliikennemuodoille soveltuvat eri promillerajat käytännön tulkinta- ja soveltamisongelmia.

Henkilökohtaisesti olen valmis tukemaan tämän selvityksen käynnistämistä mahdollisimman pikaisesti, sillä koen kaikista edellä mainituista perusteluista huolimatta, että vesiliikenteen promillerajan yleisellä laskemisella olisi merkittäviä liikenneturvallisuutta edistäviä vaikutuksia. Olisin toivonut, että vesiliikenteen yleisen promillerajan laskemiseen 0,5 promilleen olisi päädytty jo nyt.

Kari  Tolvanen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Lakivaliokunnassa on todella perusteellisesti käsitelty tätä ruorijuopumusasiaa. Se on ihan hieno juttu. Itse, vaikka taustani on synkkä eli poliisitausta, en ole kuitenkaan lähtemässä sille linjalle tässä vaiheessa, että yleinen raja laskettaisiin 0,5 promilleen. Kannatan siis hallituksen esitystä. Se on loistava asia, että ammattimaisessa vesiliikenteessä raja lasketaan 0,5 promilleen. Sehän perustuu kansainväliseen sopimukseen, ja mikä vielä parempaa, monet yhtiöthän tekevät työntekijöidensä kanssa sopimuksia, että raja on nolla promillea. Näin pitääkin olla.

Käytiin keskustelua hyvin paljon myös siitä, mikä on ammattimaista liikennettä, mutta minun mielestäni se on aika selkeää: käyttötarkoitus ratkaisee, ja suojeluobjektina on nimenomaan ihminen, joka on ehkä ammattimaisen vesiliikenteen aluksen kyydissä, joskin keskustelua käytiin myös siitä, onko ruotsinlaivan baarimestari ammattimaisen vesiliikenteen turvallisuustehtävissä, mutta kenties ei. Keskustelu oli hyvin laajaa.

Mutta miksi en kannata yleistä promillerajan laskua tässä vaiheessa 0,5 promilleen? Syy on hyvin yksinkertainen: tällä hetkellä poliisin ja Rajavartioston kalusto ei ole sellaista, että katsoisin rajan laskun olevan perusteltua, eikä meidän oikeusjärjestelmä ole toimiva. Eli meillä ei ole riittävästi tarkkuusalkometrejä poliisin ja Rajavartioston veneissä. Meillä on vain seulonta-alkometrejä, joiden perusteella ei voida ketään tuomita. Käytännössä tämä tahtoo sanoa sitä, että kun tuolla vesillä tavataan henkilö, joka puhaltaa vaikka 0,6 promillea, hänet on sen jälkeen venepartion toimesta vietävä maihin, mistä maapartio vie tämän saman epäillyn ruorijuopon tarkkuusalkometritesteihin johonkin poliisiasemalle, tai mikä vielä pahempaa, jos tämä henkilö ei pysty puhaltamaan esimerkiksi astman vuoksi, hänestä pitää ottaa verikoe. Siihen tuhraantuu aikaa aivan liikaa sekä siltä venepartiolta että maapartiolta, ja kaikella kunnioituksella, samaan aikaan voi näitä törkeitä ruorijuoppoja jäädä ottamatta kiinni, kun tutkimuksien mukaan nimenomaan ne, jotka puhaltavat huomattavasti yli 1 promillen, lähelle 2:ta promillea, ovat vaarallisia vesiliikenteessä, eivät ne, jotka puhaltavat sen 0,6, pääsääntöisesti.

Kun kaikkiin poliisi- ja Rajan veneisiin saadaan tarkkuusalkometri, jotta se tulos voi olla heti luotettava siellä ja se riittää oikeusvoimaiseen tuomioon, asia on sitä myötä selvä: kannatan silloin sitä 0,5:n rajaa.

Siihen pitää täyttyä myös toinen ehto: Nyt meidän oikeusjärjestelmässä tämä asia pitäisi käsitellä pitkän kaavan mukaan eli poliisi tekee esitutkinnan, syyttäjä syyttää ja oikeus tuomitsee. Todella raskas ja myös kallis prosessi. Prosessia pitää ehdottomasti keventää siten, että nämä tapaukset voidaan käsitellä rangaistusvaatimuksella, ei rikesakolla vaan rangaistusvaatimuksella. Se tahtoo sanoa sitä, että kun se venepartio on suorittanut veneessä sen tarkkuusalkometripuhalluksen, se voi sen jälkeen kansankielellä iskeä sakkoa kannikkaan, tai jos puhutaan kauniimmin, yhden kosketuksen periaatteella päästää sen veneilijän omaan veneeseensä, ja toki sitten selvä kuski jatkaa siitä eteenpäin. Se on hyvin lyhyt toimenpide. Eli nämä ovat ne kaksi asiaa, joidenka jälkeen ehdottomasti tämä raja pitää kaikilla laskea 0,5:een, mutta tällä hetkellä ei.

Kannattaa myös muistaa ehdottomasti se, että jo nyt tällä hetkellä alle 1 promillen tapauksissa voi syyllistyä ruorijuopumuksiin. Siis toistan sen, että jo nyt olevan lainsäädännön perusteella alle 1 promillen tapauksissa voi syyllistyä ruorijuopumukseen. Siinä on edellytyksenä se, että kyky tehtävän vaatimiin suorituksiin on huonontunut ja olosuhteet ovat sellaiset, että teko on omiaan aiheuttamaan vaaraa toisen turvallisuudelle. Eli se jää viranomaisen harkintaan. Näitä tapauksia ei kovin paljoa ole, ja minä ainakin luotan siihen, että ne rajavartijat ja poliisit, jotka vesiliikennevalvontaa suorittavat, tekevät tätä harkintaa ja tekevät tästä rikosilmoituksen, joka etenee aina tuomioistuimeen asti, mikäli nämä edellytykset täyttyvät. Eli tämä on todella hyvä pykälä. Nykypäivänäkin voidaan puuttua näihin alle 1 promillen tapauksiin, jos siitä aiheutuu vaaraa.

Tähän yhteyteen haluan sanoa, että näen isompana ongelmana ehkäpä tämmöisen piittaamattomuuden ja ammattitaidottomuuden tuolla vesillä. Ehkä saattaisi olla tärkeätä saada veneilijöille ajokortti, kuten on mopoilijoilla ja autoilijoilla. Saattaa olla paljon vaarallisempaa, että joku tupelo ajaa muskelivenettä kuin se, että joku kokenut veneilijä 0,6 promillen humalassa ajaa venettä. Eli se on kanssa mietittävä asia. Menee vähän aihealueen ulkopuolelle.

Arvoisa puhemies! Todella yhdyn tähän hallituksen esitykseen, ja tässä vaiheessa joudun olemaan tätä sinänsä hyvää lakialoitetta vastaan, että kaikkien raja laskettaisiin 0,5 promilleen, mutta toivon, että tästä lähtee keskustelua ja toimenpiteitä, että oikeusjärjestelmäämme tältä osin muutetaan ja Rajavartiosto ja poliisi saa riittävän kaluston eli tarkkuusalkometrit valvontaan.

Kristiina Salonen /sd:

Arvoisa puhemies! Kuten jo aikaisemmin on todettu, lakivaliokunta kävi vilkasta keskustelua vesiliikennejuopumusta koskevan pykälän muutoksesta. Asia ei ole millään tavalla yksinkertainen. Hallituksen esityksessä veren alkoholipitoisuuden rangaistavuuden raja laskettaisiin ammattimaisessa vesiliikenteessä 0,5 promilleen. Asiantuntijat eivät olleet yksimielisiä promillerajasta. Esimerkiksi Rajavartiosto toteaa omassa lausunnossaan, että vesiliikennejuopumuksen yleinen 1 promillen raja on liian korkea. Henkilön suorituskyky laskee jo alle 1 promillen humalatilassa ja onnettomuusriski kasvaa. Vesi elementtinä on myös yllättävä.

Onnettomuustutkintakeskus teki 2010—2011 tutkimuksen, jonka mukaan vuoden aikana sattuneista 68:sta veneilyyn liittyvästä hukkumistapauksesta 75 prosentilla oli alkoholia veressään. Onnettomuustutkintakeskus suosittikin, että vesillä liikkumisen promillerajoja tulisi tiukentaa ja että promillerajojen tulisi koskea myös soutuveneitä. Suurin osa hukkumiskuolemista oli tapahtunut soutuveneellä tai moottorilla varustetulla soutuveneellä.

Helsingin syyttäjänvirasto nostaa esille todentamisen vaikeuden, mikäli rajaa lasketaan. Tämä voisi johtaa siihen, että selvätkin vesiliikennejuopumukset voisivat jäädä tutkimatta. Oikeusministeriö taas toteaa, että promillerajan laskeminen ei vaikuttaisi vakaviin rikoksiin vaan lisätyön myötä ainoastaan kasvattaisi kustannuksia noin 0,5 miljoonaa euroa.

Mitä sitten näiden asiantuntijoiden lausuntojen keskellä asiasta miettii tällainen tavallinen kansanedustaja? Minusta tavoite on selvä. Huumausaineiden nollatoleranssi tulisi jatkossa laajentaa myös vesiliikenteeseen. Turhat humalatilasta johtuvat hukkumiskuolemat ja vaaratilanteet pitää estää. En soisi esimerkiksi vesillä liikkuvan lapsiperheen kuljettajan olevan 1 promillen humalassa enkä itse asiassa humalassa ollenkaan. Eläväinen ja liikkumaan pyrkivä lapsi vaatii veneessä aikuisilta erityishuomiota jo ihan itsessään. Reaktio- ja harkintakyvyn laskiessa humalatilan nousun myötä saatetaan ottaa esimerkiksi vauhdin suhteen sellaisia riskejä, joissa äkillinen ristiaallokko heiluttaa venettä ennalta-arvaamattomalla tavalla. Lapsi ei omissa toimissaan osaa ennakoida tällaista muutosta tai nähdä yleensäkään vaaran paikkoja. Aikuisen tulee osata lapsen puolesta ottaa ne huomioon. Humalatila ei paranna tällaista huomiokykyä.

Vaikka tavoite on selvä, ymmärrän, että sinne pääsemiseksi on vielä tehtävä työtä. Promillerajan lasku 0,5:een johtaisi asiantuntijoiden arvion mukaan siihen, että suurin osa veneilijöistä noudattaisi rajaa. Promillerajan alentaminen toimisi siten siis onnettomuuksia ehkäisevänä tekijänä. Tällainen lakimuutos olisi siis selkeä viesti kansalaisille siitä, mikä on hyväksyttävää ja mikä ei. Sitä ennen on kuitenkin yksinkertaistettava ja nopeutettava poliisin toimintamahdollisuuksia vesiliikennejuopumustapausten käsittelyssä, jotta lainrikkojat saataisiin kiinni ja rangaistavaksi. Esimerkiksi veren alkoholipitoisuus pitäisi pystyä todentamaan jo vesillä ja lievempiin rikoksiin tulisi voida soveltaa rangaistusmääräysmenettelyä.

Arvoisa puhemies! Syytä on samalla pohtia, edustaja Tolvasen tavoin, vesiliikenteessä ajavien ajotaitoja yleisesti. Maantieliikenteessä vaaditaan kokein todennettu ajotaito, mutta vesiliikenteessä pelkkä veneen omistus riittää pätevöittämään vesillä liikkujaksi. Liikkuvat kansalaisemme sitten maalla tai vesillä, tulee valtion huolehtia yhteisistä pelisäännöistä ja liikkujien turvallisuudesta.

Peter Östman /kd:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esityksessä on siis kyse vesiliikennejuopumusta koskevan rikoslain säännöksen muuttamisesta niin, että veren alkoholipitoisuuden rangaistavuuden raja laskettaisiin ammattimaisessa vesiliikenteessä nykyisestä 1 promillesta 0,5 promilleen.

Olemme lakivaliokunnassa käyneet asiasta laajan ja perusteellisen keskustelun, kiitos siitä edustajakollegoille. Keskustelua ei ole tarvinnut käydä niinkään siitä, onko esitys promillerajan laskusta ammattimaisessa vesiliikenteessä perusteltu, vaan kokonaisuudessaan esityksen saama palaute valiokuntakäsittelyssä on ollut myönteistä. Sen sijaan pohdinta on keskittynyt enemmänkin siihen, onko lainsäädäntömme tämän lakimuutoksen jälkeen riittävällä tasolla varmistaakseen koko vesiliikenteen turvallisuuden.

Tässä yhteydessä käytiin keskustelua siitä, tulisiko myös vesiliikennejuopumuksen yleinen promilleraja laskea 0,5 promilleen, ja tämä keskustelu näkyykin valiokunnan mietinnössä hyvin. Itse nostin jo lähetekeskustelussa esiin vesiliikennejuopumuksen promillerajan laskemisen kaikkien veneilijöiden, siis myös vapaa-ajan veneilijöiden kohdalta. Sitä on pohdittu myös hallituksen esityksen valmistelussa.

Valiokuntakäsittelyssä muun muassa poliisia edustaneet tahot olisivat suhtautuneet positiivisesti yleisen promillerajan laskemiseen. Venepoliisin lausuntoihin viitaten on todennäköistä, että yleisen promillerajan lasku voisi parantaa venekulttuuria ja johtaa myös hukkuneiden määrän vähenemiseen.

Värderade talman! Regeringens lagförslag om att sänka promillegränsen för roderfylleri från en promille till en halv promille för de som utövar yrkestrafik till sjöss är ett förslag i rätt riktning. Lagutskottet har överlag ställt sig positivt till lagförslaget.

Regeringen har i samband med beredningen också utrett möjligheten att sänka den allmänna gränsen till en halv promille. Bland annat representanter för polisväsendet har ställt sig positiva till en sänkning av den allmänna gränsen. Enligt polisens båtpatruller kunde det förbättra båtkulturen samtidigt som antalet drunkningsolyckor kunde minska.

Arvoisa puhemies! Lakivaliokunta on nyt päätynyt puoltamaan hallituksen esitystä vesiliikennejuopumuksen promillerajan laskemisesta 0,5 promilleen ammattimaisessa vesiliikenteessä. Siitä huolimatta mietintö samalla kuitenkin on erittäin vahva viesti hallitukselle siitä, että vesiliikennejuopumuksen yleisen promillerajan laskemisen tarvetta tulee arvioida lähitulevaisuudessa tarkemmin ja tarvittaessa ryhtyä sen edellyttämiin toimenpiteisiin muun muassa lisäämällä poliisin ja Rajavartiolaitoksen käytettävissä olevien tarkkuusalkometrien määrää ja laajentamalla esimerkiksi rangaistusmääräysmenettelyn käyttöönottoa.

Johanna Jurva /ps:

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen esitys ammattimaiseen vesiliikenteeseen kuuluvien toimijoiden promillerajan laskemisesta 0,5 promillen tasolle on kannatettava. Huolestuttavaa kuitenkin on, että yksityishenkilöinä vesillä liikkujat eivät kuitenkaan tuon uuden lain piiriin kuuluisi. Heillä promilleraja säilyisi nykyisessä 1 promillessa.

Jokakeväinen, -kesäinen ja -syksyinen ongelma on ruorijuoppous sekä erilaiset alkoholin nauttimisesta johtuvat onnettomuudet ja ongelmat vesiliikenteessä. Tilastojen valossa jos asiaa katsotaan, niin se ei vielä ole suuri ongelma, vaikka veneilyn suosio onkin kasvanut vuosi vuodelta, mutta tulevaisuudessa nämä tilastot tulevat synkkenemään. Yhtenäistämällä lakia niin ammatti- kuin yksityis- ja harrastajakäytössäkin turvaamme kaikkien vesillä liikkujien turvallisuutta.

Liikkuminen vesillä on hyvällä säällä nautittavaa ja ihanaa. Tiettyä syvää osaamista se kuitenkin vaatii. Jos promillerajaa laskettaisiin tasaisesti yksityis- ja ammattiliikenteessä, silloin myös luotaisiin edellytyksiä turvallisemmalle toiminnalle erilaisissa onnettomuustilanteissa sekä muutoin poikkeavissa tilanteissa, kuten sääolojen äkillisesti muuttuessa. Tämä tasainen promillemäärän tiputus olisi perusteltavaa myös siitä syystä, että poikkeustilanteen sattuessa muutamakin promillen kymmenys voi muuttaa kuljettajan toimintakykyä hyvinkin radikaalilla tavalla.

Arvoisa puhemies! Vesillä liikkuminen koetaan joissakin ryhmissä ehkä liian vapaamuotoiseksi tavaksi yhdistää moottoriliikkuminen sekä alkoholi. Alentamalla vesiliikennejuopumusrajaa samalle tasolle niin yksityis- kuin ammattikäytössäkin me päättäjät annamme signaalin, että alkoholi ja moottoriliikkuminen eivät kuulu yhteen. Myös liikkuva poliisi puoltaa ajatusta, että promilleraja olisi kaikilla vesillä liikkujilla sama. Johdonmukaisuus ja säännönmukaisuus ovat mielestäni tämän lain säätämisessä aivan ensiarvoisen tärkeä asia. Asettamalla promillerajan 0,5:een vesillä liikkumisessa luomme tasapuoliset pelisäännöt kaikille. Huomattavaa on myös, että tällöin olisi sama promilleraja käytössä myös autoilijoiden kesken. Mielestäni moottorilla liikkuvan kapineen, oli se sitten vene taikka auto, kuljettamiseen kuuluu niin suuri vastuu, että promillerajan tulee olla kaikilla sama.

Tulen kannattamaan edustaja Hirvisaaren esittämää vastalauseen mukaista muutosehdotusta.

Saara Karhu /sd:

Arvoisa puhemies! Olen tehnyt muistaakseni vuoden 1999 valtiopäivistä lähtien saman lakialoitteen, jossa olen vaatinut veneilyn promillerajan laskemista 0,5:een eli rajan harmonisoimista tieliikenteen promillerajan kanssa osittain siitä syystä, että vesillä veneilyturvallisuus on tärkeää, osittain siitä syystä, että kukaan ei pysty varmasti takaamaan, ettei näitä kahta liikennemuotoa jossain kohtaa yhdistettäisi eli ettei veneilijä päädy rattiin.

Nyt sitten täytyy todeta, että näillä valtiopäivillä ovat kyllä äänensävyt tässä salissa muuttuneet, ja täytyy sanoa, että erityisen suurella ilolla luin tuota valiokunnan mietintöä. Se on niin myönteinen tähän samaan suuntaan, että oikeastaan ajattelin, kuinka voi kymmenessä vuodessa tapahtua näin suuri muutos. Tiedän ja sen olen oppinut, että tämä eduskunnan paatti kääntyy kovin hitaasti, ja tälläkin hallituksen esityksellä on toki kansainvälinen pohja, mutta tämä menee tätä kansainvälistä pohjaa pidemmälle, mistä erityiskiitos hallitukselle ja myös kiitos valiokunnalle siitä, että suhtaudutte lähtökohtaisen myönteisesti siihen, että promillerajaa myös tämän siviiliveneilyn osalta pitää alentaa. Toki kiitos myös oppositiolle siitä, että haluatte vauhdittaa tätä asiaa omalla vastalauseellanne.

Tässä kohtaa hallituksen esityksessä tyydytään tähän ammattiliikenteen osaan. Mietinnön ja valiokunnan enemmistön kanta on se, että asiaa pitää tutkia tarkemmin ennen kuin edetään. Jaan kyllä tämän näkökulman, koska nämä tässäkin kuullut asiantuntijalausunnot — en ole lakivaliokunnan jäsen enkä tällä hetkellä myöskään liikenne- ja viestintävaliokunnassa ole ollut kuulemassa asiantuntijoita — ovat kuullun perusteella sen verran ristiriitaisia, että mitään ei haittaa, että asiaa tarkastellaan, sen kokonaisvaikutuksia, ja haetaan sitten niitä linjauksia, joilla erityisesti nämä suuret, voimakastehoiset veneet saataisiin tämän saman lainsäädännön piiriin.

Jossain määrin näen hieman vaikeana sen, miten, vaikka olen tämän lakialoitteen laittanut, tämäkin lakialoite on samanlainen kuin useimmat meidän kansanedustajien, jotka emme ole juristeja, tekemät lakialoitteet eli ne ovat aika paljon täynnä hyvää tahtoa ja vähemmän sitten sellaista juridista kieltä. Sitten kun asia toivon mukaan etenee, niin me toivomme, että siellä ministeriössä joku, joka tekee sitä lakityötä työkseen, hoitaa sen homman juridisen puolen ja tarkistaa sitten, että lait eivät ole ristiriidassa jnp. Tässäkin kohtaa on enemmän tällaista hyvää tahtoa.

Siihen kysymykseen, miten sitten soutuveneet ja pienet moottoripaatit tähän otetaan mukaan ja onko se edes tarpeen, en osaa tästä pöntöstä vastata. Se on yksi semmoinen heikkous, minkä takia toivon, että asiaa voitaisiin arvioida. Totta kai minäkin haluaisin, että soutuveneessä oltaisiin täysin selvin päin, totta kai kaikissa veneissä selvin päin, mutta sitten jos ajatellaan näitä veneturvallisuuden riskejä muulle veneliikenteelle, niin selvähän se on, että isolla massalla, nopealla kulkuneuvolla pystyy aiheuttamaan isompia havereita muille, jos ei itsestään välitä, kuin vaikkapa pienellä soutuveneellä.

Tässä on monia asioita liittyen myös esimerkiksi edustaja Tolvasen puheenvuoroon, jossa hän nosti hyvin paljon esiin tämmöisiä käytännön ongelmia. Käytännön ongelmien suhteen olen sitä mieltä, että niiden täytyy olla ratkaistavissa. Jos pyritään veneliikenneturvallisuuteen ja sen parantamiseen niin, että vaikutetaan siihen, kuinka korkea promilleraja saa olla veneillessä, täytyy niiden keinojen löytyä. Mutta tässä kohtaa kallistun kyllä siihen, että lähtisin myös vastuullisesti valiokunnan enemmistön tavoin hakemaan niitä arviointeja, ja katson, että tämä valiokunnan kanta — ja vielä, kun siihen sisältyy vauhdittava vastalause — on kyllä niin voimakas, että toivon, että ministeri ja ministeriö ottavat tämän nyt haasteena vastaan ja alkavat hakea niitä ratkaisuja, millä tätä yleistä promillerajaa saataisiin myös alas.

Yksi asia, joka tuossa pisti silmään, joka oli itsellenikin outo, oli se, että jo tällä hetkellä on voitu puuttua näihin, sanotaan nyt sitten, ajotapaan, ajonopeuteen, jos ei paatti pysy käsissä mutta promillet ovat kuitenkin riittävän alhaiset, niin että ei mennä vielä rangaistavuuden puolella. Sitten valiokunnan puheenjohtajan puheenvuorossa tulikin se, että tätä ei ole juurikaan käytetty ja sen takia se on ilmeisesti jäänyt jollain lailla kuolleeksi kirjaimeksi. Aivan kuten valiokunnan mietinnössä on, niin minäkin toivon, että tietoisuutta tämän vaihtoehdon olemassaolosta, kenties koulutusta vesiliikenteen valvojille ja totta kai sitten näitä luotettavia työvälineitä tarvittaisiin, jotta on tämä tietous ja, sanotaan nyt sitten, rohkeus käyttää sitä, ettei pidetä turhanaikaisena pysäyttää, sanotaan nyt, semmoisessa pienessä sievässä mutta kuitenkin rangaistavuuden alle olevaa veneilijää sen vuoksi, että hän ei sitten kenties ole siinä promillen ylittävässä humalatilassa.

Mutta siis kaiken kaikkiaan olen todella tyytyväinen siihen, että tämä lakialoitteeni, jonka toivon olleen mukana vauhdittamassa tätä hallituksen esitystä, etenee osittain tässä, ja myös iloinen siitä, että valiokunnan enemmistö katsoo ja koko valiokunta katsoo, että tätä yleistä rajaa pitäisi laskea.

Aivan kuten — vähän toiseen aiheeseen liittyen, mutta samoilla aalloilla mennään — kollega Tolvanen tuossa otti tämän veneilyn ajokortin esiin, nyt kun ihmisillä ovat nämä nopeat veneet, vesiskootterit, tällaiset erilaiset vesillä käytettävät kulkuvälineet lisääntyneet, niin varmasti jonkinlainen koulutus niiden käytöstä pitäisi järjestää. Tiedän sen, että vastuulliset veneilijät käyvät erilaisia kursseja. Tunnen monia purjehtijoita. Heillä on erilaisia rannikko- ja saaristolaivurikortteja hankittuina, ja he eivät varmastikaan mene maistissa sinne ruoriin, he arvostavat omaa henkeään ja venettään niin paljon. Mutta kun meitä on joka lähtöön, niin on hyvin tärkeää, että jonkinlainen yhteinen järjestelmä luotaisiin, jotta sitten, jos ei omasta hengestään piittaa, niin ainakin ne muut vesillä liikkujat saisivat olla turvassa.

Suuret kiitokset valiokunnalle hyvästä mietinnöstä!

Mikko Savola /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Näyttää siltä, että jatkossakin vaarallisilla vesillä liikutaan, ainakin osittain. Toki tämä lakiesitys nyt vie parempaan suuntaan siinä mielessä, että ammattiliikenteen osalta sieltä 1 promillesta alennetaan ruorijuopumusraja sinne 0,5 promilleen. Mutta kyllähän hyvin perusteltua olisi myös se, aivan kuten James Hirvisaari omassa esityksessään ja puheenvuorossaan toi esille, että kaiken vesiliikenteen osalta sinne 0,5 promilleen se ruorijuopumusraja alennettaisiin.

Mielestäni on kyllä erittäin valitettavaa, että jälleen kerran törmätään siihen, mitkä ovat poliisin resurssit hoitaa näitä tehtäviä. Kyllä omasta kokemuksestakin voi sanoa jonkin verran Ähtärinjärvellä liikkuneena, että erittäin harvoin siellä kyllä kesäaikaan poliisivenettä ylipäätään vastaan tulee, saatikka sitten, että he ehtisivät kaikki veneet tarkistaa, jotka siellä poliisivenettä vastaan tulevat. Mutta jos tässä nyt on kyse nimenomaan niistä resursseista, niin kuin ymmärtää on annettu, ja poliisikin on tuonut esille sen, että nämä tarkkuusalkometrit täytyisi kaikkiin näihin veneisiin saada tämän prosessin helpottamiseksi, niin se on yksinkertaisesti kyllä minun mielestäni sellainen asia, että ne on hankittava sinne veneisiin. Minun saamieni tietojen mukaan se on noin 7 miljoonaa euroa, mitä tämä tulisi maksamaan, mutta on meillä paljon muitakin kohteita, joihin miljoonia euroja menee. Tässä olisi kyllä yksi sellainen oleellinen keino, millä saataisiin byrokratiaa kevennettyä, helpotettua tätä prosessia ja turvallisuutta sinne vesille luotua lisää. Meidän pitää päästä liiasta byrokratiasta ja siitä, että holhotaan koko ajan, yksinkertaisiin käytäntöihin, vaikka se muutaman miljoonan euroja sitten ottaakin.

Kieltolakeja en kannata, mutta tämä on sellainen asia, jossa pitää järki ottaa käteen. Eduskunnan on tehtävä mielestäni paljon rohkeampia ratkaisuja kuin mitä tämä lakiesityskin tuo tullessaan. Sen takia minun mielestäni tämä James Hirvisaaren tuoma esitys on tässä asiassa erittäin hyvä.

Maria Lohela /ps:

Arvoisa puhemies! Alkoholi todellakin voi olla ongelma. Siitä aiheutuu yksittäisille ihmisille, heidän perheenjäsenilleen, työyhteisölle monenlaisia ja vakaviakin ongelmia. Se aiheuttaa kustannuksia yhteiskunnalle ja siten veronmaksajille. Alkoholi ei ole kuitenkaan yksiselitteisesti aina paha asia, enkä sen käyttöä ole millään tavoin tuomitsemassa, etenkään, kun käytössä on mukana järkeä ja hyviä tapoja.

Alkoholin käyttöön vaikuttaa voimakkaasti asenneilmapiiri ja ymmärrys sen väärään käyttöön liittyvistä haitoista. Asenteisiin vaikuttaminen on missä tahansa asiassa haasteellista ja se vaatii pitkäjänteistä, monitahoista työtä ja esimerkillisyyttä. Koska täältä eduskunnasta käsin ei voida millään keinoin määrätä muutosta johonkin asenteeseen tai tapaan toimia, jää meille selkeimpänä vaikutuskanavana lainsäädäntö, jolla on asenteita ohjaava vaikutus.

Suomalaiset, tai ainakin useimmat suomalaiset, ovat sikäli kurinalaista ja lainkuuliaista kansaa, että he helposti noudattavat lakeja, kunnioittavat järjestystä ja sääntöjä. Monenlaisten yhteisten sääntöjen asettaminen saa automaattisesti useat toimimaan niiden mukaisesti tai ohjaa ihmisen käytöstä haluttuun suuntaan silloinkin, kun selkeää tai välitöntä riskiä seuraamuksiin tai rangaistuksiin ei väärin toimimisen yhteydessä olisikaan. Tällä perusteella näkisinkin, että hallituksen esitykseen jätetyn vastalauseen mukaisesti myös huviveneilyyn liittyvä promillerajan lasku voisi toimia myönteisesti toimintaa ohjaavana, vaikka on toki päivänselvää, että poliisien resurssit voisivat olla, kuten ne nykyiselläänkin ovat, tiukat ja haasteelliset suoranaisiin valvontatehtäviin.

Suna Kymäläinen /sd:

Arvoisa puhemies! Kun lakivaliokunnassa aloitimme hallituksen esityksen käsittelyn, tuli yllätyksenä, että tänä päivänä tähän mennessä ammattimaisessa liikenteessä on voinut vesillä liikennöidä 1 promillen päihtymyksen alaisena. Jäin miettimään, missä vesitilanteissa olen lasteni kanssa ollut ja minkälaisessa kunnossa kuljettaja on mahtanut olla.

Hallituksen esitys tulee siis tarpeeseen ja on ehdottomasti oikean suuntainen. Kysymyksiä esityksen osalta ovat lähinnä aiheuttaneet tulevat kaksi erilaista promillerajaa, jotka voivat tulla aiheuttamaan tulevassa haasteita valvonnan osalle. Selkeämpää olisi, että olisi vain yksi ja sama promilleraja. Hallituksen esitys on kuitenkin tehty koskettamaan ammattiliikennettä. Siksi nyt ei keskitytty yleisen rajan laskemiseen.

Muutamia huomioita haluaisin tuoda esille, sillä kaikki toimet turvallisuuden parantamiseksi ovat tarpeellisia ja jo nykyisen lainsäädännön ja tämänkin esityksen mukaisesti vesiliikennejuopumukseen voi syyllistyä, jos päihteiden vaikutuksen alaisen ohjaajan kyky tehtävän vaatimiin suorituksiin on huonontunut. Eli jo nykyisellään kuljettajan kunto on se, joka ratkaisee, ei lopultakaan promilleraja.

Käytännön toteutuksessa, arvioimisessa, valvontaolosuhteissa ja toteen näyttämisessä on kuitenkin haasteensa. Asiantuntijakuulemisessa lakivaliokunnassa todettiin, että humalahakuinen kippari ei alkoholia nauttiessaan piittaa siitä, onko ruorijuopumuksen raja 1 vai 0,5 promillea. Tässä vaiheessa ei kuitenkaan katsota olevan riittävästi todisteita, jotta koskettaisiin yleiseen rajaan. Jatkossa, kun tästä laista saadaan kokemusta, tulee selvittää promillerajan yhtenäistämistä. Muun muassa poliisin mukaan yhtenäinen promilleraja on toivottava suunta eikä sen arvioida vaativan lisäresursseja. Myös minä kannatan huumausaineiden nollatoleranssin laajentamista myös vesiliikenteeseen.

Arvoisa puhemies! Esitys on suuri muutos aiempaan. Esitys on maltillinen, mikä ei aina ole lainkaan paha juttu. Mielestäni hallituksen esitys on oikean suuntainen ja siksi kannatettava, vaikkei se ehkä vielä täydelliseksi tätä maailmaa teekään.

Timo Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! Esitys promillerajan laskemisesta veneliikenteessä vesillä on hyvä ja perusteltu. Aika usein Suomessa törmää siihen, että ihmisillä on huomattavasti matalampi kynnys tarttua veneen rattiin kesäiltana taikka kesäyönä kuin siirtyä sitten auton rattiin. Toki kumpiakin Suomessa tapahtuu aivan liian paljon.

Valiokunnan puheenjohtaja, edustaja Holmlund puhui, että tässä on tavoitteena yksinkertaistaa ja selkeyttää tilannetta, ja toivon niin, että tässä mennään oikeaan suuntaan. Toki olen edellä puhuneiden, muun muassa edustaja Pekosen ja Pelkosen ja Tolvasen ja lukuisien muiden edustajien kanssa samaa mieltä, että on syytä seurata sitä, pitäisikö tätä alempaa promillerajaa tulevaisuudessa noudattaa myös kaikessa vesiliikenteessä. Sen sijaan jättäisin kyllä edustaja Savolan esittämän kaiken veneilyn tämän ulkopuolelle. Pitäytyisin itse siinä, että tämä koskisi vain moottorikäyttöisiä veneitä.

Jäin myös miettimään, kun hallituksen esitystä ja mietintöä luin, sitä, aiheuttaako tämä jonkinlaisia ongelmia tämän ammattimaisen liikenteen määrittelyssä. Varmasti entinen poliisiministeri, nykyinen valiokunnan puheenjohtaja, edustaja Holmlund, voisi tähän hieman vielä selkeytystä antaa, minkälaisissa tilanteissa asiantuntijakuulemisessa on esille nostettu näitä ongelmia, jotka voisivat olla sellaisia, että tulisi riitaa siitä, onko tuo liikenne ollut ammattimaista. Jos on vaikkapa sitten sen tyyppinen tilanne, että on sisävesilaiva, jonka kyydissä on muutama kymmenen ihmistä ja ne jätetään sieltä pois, tietysti sillä matkalla tuo on ammattimaista liikennettä, mutta onko se siinä vaiheessa, kun tämä laiva tai vene ajetaan kotisatamaan, vielä ammattimaisessa liikenteessä, se ei minulle ihan tässä selvinnyt.

Arvoisa puhemies! Olen huolissani yhdestä asiasta, mihin törmäsin. Se on toisaalta aika mielenkiintoinen: näiden omien alkometrien yleistyminen. Voisi noin yleisesti ajatella, että se on myönteinen asia, että ihmisille on tullut henkilökohtaisia alkometrejä, mutta nyt kun katsoo tilastoja ja on asiantuntijoita kuullut, niin näyttää selkeästi siltä, että tämä henkilökohtaisten alkometrien yleistyminen on saanut aikaan sen, että nimenomaan vesillä näiden 0,5 ja 1 promillen väliin tulevien veneenkuljettajien määrä on kasvanut. Voiko siinä olla tämän tyyppinen kehitys sitten taustalla, että kun tuo oma alkometri on veneessä, niin sillä voidaan varmistaa, ei ole pelkoa enää jäädä kiinni, kun on tieto, että on alle promillen humalassa? Kun tiedämme myös sen, että kyllä onnettomuusriski ja huomiokyky heikkenee merkittävästi siirryttäessä 0,5 promillesta 1 promilleen, niin tämä kehitys on erittäin huolestuttava.

Katsoin hieman tilastoja siitä, mitä on tapahtunut ihan tässä viime vuosina. Tampereen liikkuva poliisi — meillä aika pitkälti tämä vesillä tapahtuva valvonta on liikkuvan poliisin varassa — puhallutti viime vuonna 1 200 veneilijää. Se oli noin 100 veneilijää vähemmän kuin edellisenä vuonna, mutta siitä huolimatta näiden 0,5 ja 1 promillen väliin menneiden veneilijöiden määrä yli tuplaantui. Vuonna 2010 heitä oli 76, viime vuonna 162, kun sen sijaan näiden aivan pienissä promillemäärissä liikkuneiden, alle 0,5 promillen humalassa veneilleiden, määrä on pysynyt kutakuinkin vakiona ja rattijuoppojen määrä myös liikkuvan poliisin Tampereen veneosuudella aika lailla samoissa. Vuonna 2010 kärähtäneitä oli 23 ja viime vuonna 17. Mutta näiden, jotka ovat juuri tässä välissä, mihin edustaja Hirvisaarikin viittasi, eli siinä kun tullaan 0,5 promillesta 1 promilleen, mikä nyt edelleen jää huviliikenteessä sallituksi, lainsäätäjän näkökulmasta hyväksytyksi rajaksi, määrä on nyt kasvanut merkittävästi. Onko siinä syynä se, että ihmisillä on omia henkilökohtaisia alkometrejä ja voidaan varmistaa se tilanne, että ollaan vielä lain sallimissa puitteissa? Siihen aikaan, kun tällaista mahdollisuutta ei ollut, toki pelko oli huomattavasti suurempi tarttua tuohon veneen rattiin taikka autonkin rattiin.

Arvoisa puhemies! Täällä on paljon puhuttu myös poliisien resursseista. On varmasti totta, että poliisilla ei ole riittäviä resursseja. On todettu, että tehtävien hoito vesialueilla on vain välttävällä tasolla Suomessa. Itse kuitenkin olen sitä mieltä, että emme me kaikkea lain valvontaa voi laittaa ainoastaan poliisien varaan, niin ettei sellaista lainsäädäntöä kannattaisi tehdä, johon ei ole riittävästi poliiseja valvojiksi. Kannatan kyllä sitä, että poliisien määrää lisätään, totta kai, ja heidän laitteistoaan tehdään niin, että tuo valvonta voidaan vesillä tehdä, mutta minä itse uskon siihen, että sellainen suomalainen yleinen ajatusmaailma kuitenkin lähtee lain kuuliaisesta noudattamisesta ja valtaosa ihmisistä kyllä noudattaisi sitä. Niin kuin edustaja Hirvisaarikin esitti, jos se olisi 0,5 promillessa, niin kyllä valtaosa tavallisista veneilijöistä toteaisi, että en lähde kuin sen yhden olutpullon jälkeen vesille, en enää sen kovemmassa humalassa.

Valitettavan moni tarttuu veneen rattiin vielä lähelle promillenkin humalassa, ja kyllä silloin riskit ovat suuria. Toivon, että ministeriössä ja valiokunnassa ja poliisissa seurataan nyt, miten tämä uudistus vaikuttaa, ja pitää olla valmiutta sitten myös tarttua siihen, että tuo alempi promilleraja ulotetaan kaikkeen moottoriveneilyyn ja liikenteeseen.

Mikko Savola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Heinonen nosti tärkeitä asioita puheenvuorossaan kyllä esiin, mutta osittain olen hänen kanssaan näistä kyllä eri mieltä. Kun hän viittasi minuun ja minun käyttämääni puheenvuoroon siitä, että kaikilla veneilijöillä tulisi olla rajana tämä 0,5 promillea, niin olen edelleen sitä mieltä, että kaikille se tulisi 0,5 promilleen laskea. Nimenomaan sillä perusteella meidän tulisi täällä säätää se laki siten, että me annamme voimakkaan signaalin siitä, että humalassa veneily ei ole sallittavaa ja se ei ole suotavaa. Mielestäni meidän on nimenomaan osoitettava se, että humalatila ja vesillä liikkuminen eivät sovi yhteen. Edustaja Heinosen kanssa olen aivan samaa mieltä tästä lain kuuliaisesta noudattamisesta: jos lakiin on niin kirjoitettu, se antaa ihmisille kyllä sen signaalin, että humalatilassa ei vesille lähdetä. Tämä lakiesitys tulee jo osaltaan sitä parantamaan, mutta itse olisin ehkä vielä hieman tiukempi tämän suhteen. Lakiesitys on kuitenkin oikeaan suuntaan menevä ja varmasti parantaa vesillä liikkumisen turvallisuutta.

Johanna Ojala-Niemelä /sd:

Arvoisa herra puhemies! Otin puheenvuoroni tuon edustaja Hirvisaaren esittämän eriävän mielipiteen jälkeen, ja olisin kyllä halunnut muistuttaa edustajaa siitä, että jo nykyisin vesiliikennejuopumuksesta voidaan tuomita myös se, jonka kyky tehtävän vaatimiin suorituksiin on huonontunut ja olosuhteet ovat sellaiset, että teko on omiaan aiheuttamaan vaaraa toisten turvallisuudelle, eli jos veren alkoholipitoisuus on vähemmän kuin 1 promille, niin tällaisissa tapauksissa voidaan jo nykyään tuomita. Minusta tuossa Hirvisaaren puheenvuorossa oli vahvasti liioiteltu se, että ikään kuin saisi rellestää kännissä miten sattuu tulematta rangaistavaksi. Näinhän se ei tämän säännöksen nojalla ole. Tietenkin tärkeää on, että näissä alle 1 promillen tapauksissa kuljettajan kykyä ja olosuhteita todella arvioidaan ja että tällaisia tapauksia tuotaisiin ylipäänsä sitten rikosprosessiin jatkossa.

No, tämän esityksen myötä meillä on kaksi eri promillerajaa, mutta edustaja Savolankin edellä pitämään puheenvuoroon liittyen haluan vielä korostaa sitä, miksi sitten päädyimme tähän. Kyllä siinä oli syynä muun muassa se, että tämä promillerajan lasku toisi rangaistavuuden piiriin runsaasti uusia tapauksia, jotka eivät kuitenkaan vesiliikenteen turvallisuuden kannalta ole kaikkein merkityksellisimpiä, ja tällä yleisellä laskulla on poliisin, syyttäjien ja tuomioistuinlaitoksen kannalta resurssivaikutuksia, mitä on tietenkin vaikeaa nyt tämmöisessä heikossa valtiontaloudellisessa tilanteessa sitten perustella ja saada niihin lisäresursointia. Jos tätä promillerajaa yleisesti laskettaisiin, niin poliisin aikaa ja voimavaroja kuluisi myös lievempien tapausten tutkintaan, mikä voisi vastaavasti puolestaan heikentää poliisin mahdollisuuksia valvoa näitä vakavampia vesiliikennejuopumustapauksia ja puuttua niihin. Mutta tähän tietenkin on syytä pyrkiä ajan kanssa, kun nämä muut asiat saadaan ensin kuntoon.

Pauliina Viitamies /sd:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys on nyt siis alku tälle uudelle suuntaukselle ja uudelle kehitykselle ja siinä mielessä erittäin kannatettava. Itselläni olisi kyllä ollut jo tällä vaalikaudella halu ja valmius olla hyväksymässä sellaista esitystä, jolla tämä 0,5 olisi tullut kaikille veneilijöille. Se olisi ollut linjassa tieliikenteen säädösten kanssa ja yhtä lailla lisännyt sitä turvallisuutta liikenteessä myös vesiolosuhteissa. Ymmärrän toki nämä perustelut, joita tähän nyt on liitetty, ja näen sen sillä tavalla, että tämä on ensimmäinen askel, ja kuten edellinen puhuja tässä totesi, laitetaan ensin tämä kuntoon ja sen jälkeen on sitten valmiuksia siirtyä seuraavaan vaiheeseen. Uskon, että kun edustaja Karhu jaksaa vielä seuraavallakin vaalikaudella tehdä lakialoitteensa, niin sillä on varmasti myös sitten merkitystä hallituksen esityksiä silmällä pitäen ja varmasti hänen uurastuksensa tullaan sitten jossain vaiheessa myös palkitsemaan.

Ari Torniainen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Lakien tulee aina olla mahdollisimman yksiselitteisiä ja tasapuolisia kaikille. Onko tämä hallituksen esitys sitten tasapuolinen kaikille, siitä me voimme olla tietysti montaakin mieltä.

Omasta mielestäni vesiliikennejuopumuksen rangaistavuuden promillerajan tulisi tulevaisuudessa olla kaikilla veneenkuljettajilla sama. Lakivaliokunnassa kuultavina olleiden asiantuntijoiden arviot promillerajan yleisen laskun vaikutuksista ovat jonkin verran erisuuntaisia. Vesiliikennejuopumustapausten käytännön valvonnan kannalta ongelmallista on se, että yhden venepartion aika on nykyisin sidottu yhteen tapaukseen aina kerrallaan ja yhden tapauksen käsittely voi asiantuntijoiden mukaan viedä kaiken kaikkiaan lähes kaksi tuntia. Saman vesiliikennejuopumustapauksen käsittelyyn osallistuu myös mahdollinen maapartio, joka kuljettaa epäillyn sitten tarkkuusalkometri- tai verikokeeseen ja tekee mahdollisen rikosilmoituksen. Myös epäillyn kuulustelun ja esitutkinnan saattaminen loppuun vie luonnollisesti henkilöresursseja.

Tärkeää olisi, että vesiliikennejuopumustapausten käsittelyä käytännössä yksinkertaistettaisiin ja nopeutettaisiin. Promillerajasta riippumatta viranomaisilla tulisi olla käytettävissään tehokkaan valvonnan kannalta riittävästi esimerkiksi tarkkuusalkometrejä, kuten lakivaliokunnan mietinnössä todetaan. Kun tällä hetkellä viranomaisten käytettävissä olevat valvontaresurssit ovat rajalliset, niin joudutaankin priorisoimaan, onko tärkeämpää saada enemmän vai vähemmän alkoholia nauttineet veneenkuljettajat kiinni ja rangaistuksi.

Pitkien omien pohdintojeni jälkeen olin lakivaliokunnassa valmis yhtymään valiokunnan mietintöön, kun sinne yhteisesti saatiin mietinnön loppuun loppulausuma, joka kuuluu: "Edellä todetuin tavoin valiokunta pitää - - tärkeänä, että vesiliikennejuopumuksen rangaistavuuden rajan yleistä laskemista arvioidaan jatkossa selvittämällä muun muassa mahdollisuudet lisätä poliisin ja rajavartiolaitoksen käytettävissä olevien tarkkuusalkometrien määrää ja laajentaa esimerkiksi rangaistusmääräysmenettelyn käyttöönottoa." Siksi on mielestäni tärkeää, että hallitus tämän jälkeen reagoi nopeasti tähän lakivaliokunnan mietinnön loppunäkemykseen. Oma pohdintani on myöskin se, että jopa toivoisin, että tästä saataisiin jonkunnäköinen vaikkapa ponsi tähän lakiesitykseen täältä eduskunnasta.

Arvoisa puhemies! Kuten alussa totesin, niin mielestäni tulevaisuudessa kaikille venettä kuljettaville tulee olla sama yhteinen vesiliikenteen 0,5:n promilleraja tulevaisuudessa, kuten tässä hallituksen esityksessä tulee ammattimaiseen vesiliikenteeseen. Lisäksi tärkeää on, että huumeiden käytön osalta tulee ottaa käyttöön nollatoleranssi kuten tieliikenteessä. Mielestäni hallituksen tulee pikaisesti jatkaa kyseessä olevan lain edelleenkehittämistä siten, että se laki kohtelee kaikkia veneilijöitä tasapuolisesti.

Markku Mäntymaa /kok:

Arvoisa herra puhemies! Niin vesillä, maassa kuin ilmassa selkeästi moraalinen ohjesääntö alkoholin ja liikenteen yhteensopivuudesta perustuu nollatoleranssiin.

Nyt käsillä oleva hallituksen esitys on kannatettava, ja se perustuu kansainvälisiin sopimuksiin. On ollut hyvin outo ajatus, että 3 000 matkustajan autolauttaa on voinut juridisesti ohjata yli puolen promillen humalassa, jolloin onkin paikallaan, että tässä tapauksessa promillerajaa lasketaan kansainvälisen sopimuksen mukaisesti 0,5 promilleen.

Arvoisa puhemies! Sitä vastoin en kannata tässä vaiheessa vesiliikennejuopumuksen promillerajan laskemista yleisesti 0,5 promilleen. Tutkimusten ja jopa omien kokemusten mukaan turvallisuusriskin vesiliikenteessä muodostavat reilusti yli promillen humalassa ajavat veneilijät. Vesiliikennejuopumuksen suojeltava oikeushyvä on liikenneturvallisuus, ja faktaa on sekin, että riskit tieliikenteessä ovat aivan toisenlaiset, paljon suuremmat kuin vesiliikenteessä.

Täällä on myös puhuttu niin sanotusta kevennetystä menettelystä, joka tarkoittaa tarkkuusalkometrin käyttämistä alkoholin todentamisessa ja rangaistusvaatimuskäsittelyä. Vesiliikennejuopumushan ei käy ajokortin päälle, joten myöskään poliisiviranomaisen hallinnollisia peruutuspäätöksiä ei ajokortin suhteen tarvita. Mielestäni kevennetty menettely on ehdoton edellytys pohdittaessa rajan laskemista kaikille 0,5 promilleen.

Täällä on myös puhuttu tästä linjasta, kun maalla ja ajoneuvolla, muun muassa autolla, raja on 0,5 promillea, että pitäisi linjata myöskin vesiliikenteessä tuo raja 0,5:een. Mutta kuten totesin, mielestäni ei voida puhua samassa mittapuussa, kun ajetaan autolla tieliikenteessä tai veneellä. Riskit ovat tosiaankin tieliikenteessä aivan toisenlaiset kuin tuolla vesiliikenteessä.

Katja Taimela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Kesä, kärpäset, vesiliikenne ja päihteet — joku ei mielestäni kuulu joukkoon.

Nyt kun viime aikoina on puhuttu tieliikenteen promillerajan laskemisesta nykyisestä puolesta promillesta, on aika yllättävää, että tässä esityksessä vesiliikenteen puolella ollaan näinkin paljon vapaamielisempiä. Hallituksen esityksen valmistelussa on pohdittu myös vesiliikennejuopumuksen rajan yleistä laskemista 0,5 promilleen, mutta tätä ei ole päädytty ehdottamaan, koska koettiin, ettei tähän ole riittäviä perusteita.

Itse näen valitettavasti asian päinvastoin. Minusta se, että rajan laskemista ei tehdä yhtenäisesti niin ammattiliikenteessä kuin huviliikenteessäkin, pitäisi puolestaan perustella paremmin. Se, että puhutaan pelkästään resurssipulasta, ei mielestäni myöskään ole riittävää.

Me kaikki tässä salissa tiedämme, miten haitallista ja vaarallista päihtyneenä liikenteeseen lähteminen liikennemuodosta riippumatta on. Kaiken kaikkiaan päihtyneenä ajamisen ei tulisi olla millään tavalla yleisesti hyväksyttyä. Se signaali, joka tästä päätöksestä lähtee kansalaisille, on tässä muodossaan ongelmallinen, alkoholi kun ei yksinkertaisesti kuulu liikenteeseen.

Arvoisa herra puhemies! Hyvät kollegat! Toivoa sopii, että tulevaisuudessa asian jatkokäsittelyssä vesiliikennejuopumuksen yleinen raja 0,5 promillea on totta, ja sen tyylisiä puheenvuoroja mielestäni myös tässä salissa on tänään lähtenyt, että tätä jatkotyöstetään tällä signaalilla.

Elsi Katainen /kesk:

Arvoisa puhemies! Lakiesityksessä ehdotetaan vesiliikennejuopumuksen rajan laskemista 1 promillesta puoleen promilleen ammattiliikenteessä, ja tätä esitystä perustellaan sillä, että tällä uudistuksella saatettaisiin Suomen rikoslainsäädäntö vastaamaan kansainvälisen merenkulkujärjestön yleissopimuksen muutoksia. Tämä uusi promilleraja koskisi kaikkea Suomen aluevesillä liikkuvaa ammattimaista rahti- ja henkilöliikennettä.

Ammattiliikenteeseen luettaisiin lastin ja matkustajien kuljetukset, mutta uudet säännökset koskisivat myös esimerkiksi hinaajia, jäänmurtajia, tutkimusaluksia ja meripelastusaluksia. Tähän sääntelyn piiriin kuuluisivat myös liikennöitävät ravintolalaivat ja myöskin kuntien ja valtion omistamat alukset ja ammattiveneet.

Arvoisa puhemies! Hallituksen esityksen suunta on oikea, mutta se kohtelee kuitenkin epätasa-arvoisesti vesilläliikkujia. Minun mielestäni kaikilla pitäisi olla sama promilleraja. Siksi näenkin, että tuo puolen promillen raja pitää asettaa kaikille vesilläliikkujille.

Jos lakiesitys toteutuu esitetyllä tavalla, se antaa asenteisiin vaikuttavan, aivan vääränlaisen signaalin kaikille vesilläliikkujille. Olisi myös tärkeää yhdenmukaistaa linja muiden liikennemuotojen kanssa. Myös autoilla rattijuopumuksen raja on tuo puoli promillea, ja näkisin, että myös vesiliikenteessä yhtenäisyys olisi perusteltua. Lisäksi alkoholin osuus vesiliikenneturmissa on tunnetusti hyvin merkittävä.

Mielestäni kukaan ei voi määritellä eikä eritellä sitä, kenen humala on vaarallisempi kuin toisen tai millaisen veneen ruorissa saa olla enemmän humalassa. Toki ammattiveneilijät kenties ovat muita useammin vesillä ja kantavat ehkä vastuuta useammasta matkustajasta kerrallaan, mutta aivan samanlainen vastuu kanssaliikkujista pitää olla kaikilla vesilläliikkujilla, myös niillä vapaa-ajan liikkujilla. Sama asia kuin yksityisautoilijoille sallittaisiin tukevampi hutikka kuin rekkakuskeille.

Myös poliisi kannattaa promillerajan laskua vesille. Poliisiylitarkastaja Heikki Ihalaisella on ehdottoman myönteinen näkemys promillerajan laskun vaikutuksista. Hänen mielestään se auttaisi varmasti muuttamaan veneilyn ilmapiiriä. Koneiden tehot ja veneiden nopeudet ovat kasvaneet, ja purjeveneidenkin määrä on lisääntynyt. Vesiliikenneyhteydet ovat monin paikoin aivan erilaiset kuin aiemmin, jolloin saattoi matkata aika lailla kaikessa rauhassa. Kuljettajan kyky arvioida tulevia väistämistilanteita heikkenee huomattavasti jo puolen promillen kohdalla. Myös ymmärrys omasta ja matkustajien turvallisuudesta on tuolloin jo heikentynyt.

Toki promillerajan lasku aiheuttaisi poliisille ja rajaviranomaisille varmasti aluksi lisää töitä, mutta resursseja tehokkaasti kohdentamalla, siirrettävillä tietojärjestelmillä ja valvontaveneisiin tarkkuusalkometrejä sijoittamalla olisi mahdollista päästä edes kohtuulliseen tulokseen.

Arvoisa puhemies! Nykyiselläänkin alle 1 promillen humalatilasta voidaan rangaista, mikäli olosuhteet vaarantavat vesiliikenneturvallisuuden. Ihmiset pitävät kuitenkin yleisenä totuutena, että vain 1 promillen ylityksestä rangaistaan. Uusi ilmiö on se, että hieman alle 1 promillen lukuja puhaltavien kuskien määrä on ollut nopeassa kasvussa. Tähän on johtanut omien alkometrien yleistyminen. Aiemmin pelko promillerajan ylityksestä vähensi juomista. Nyt alkometrien avulla yritetään tasapainoilla juuri ja juuri rajan alapuolelle. Tätä kehitystä voidaan pitää todella huolestuttavana. Nimenomaan tähän asenneilmapiiriin vaikuttaisi promillerajan laskeminen kaikkien kohdalla tuohon puoleen promilleen, vaikka tiedossa onkin, että poliisilla ei ole mahdollisuutta lisäresursseihin valvonnan suhteen ainakaan ihan alkuvaiheessa toivotulla tavalla.

Onnettomuuskeskuksen tuottama Hukkumiskuolemat Suomessa -raportti toteaa, että veneilyn promillerajoja tulisi tiukentaa ja lisätä valvontaa pienillä järvillä. Suurin osa veneisiin liittyvistä hukkumisista liittyy pieniin soutuveneisiin, joten alkoholirajojen tulisi koskea myös niitä. Lisäksi soutuveneilijät pitäisi mahdollisesti muun muassa normiohjauksen avulla saada käyttämään kelluttavia pukineita. Onnettomuuskeskuksen raportin mukaan valtaosa hukkuneista, keskimäärin yli puolet, on ollut alkoholin vaikutuksen alaisena, ja veneestä hukkuneista noin 80 prosenttia on ollut päihtyneinä.

Arvoisa puhemies! Vesiliikenteessä pienikin huolimattomuus voi johtaa vakaviin seurauksiin, ja tästä syystä johtuen en aivan kannata hallituksen esitystä tässä muodossaan, vaikka suunta oikea onkin, vaan kannatan promillerajan laskemista kaikille puoleen promilleen. Lain jatkovalmistelussa tulee sitten kiinnittää erityistä huomiota tuohon valvontaresurssien riittävyyteen.

Ismo Soukola /ps:

Arvoisa herra puhemies! Tämä hallituksen esitys ja siihen liittyvä lakialoite ovat hyviä, hyvän suuntaisia, mutta kuten täällä on monesti tullut esille, ne sisältävät monia ongelmakohtia.

Minä en tähän varsinaiseen hallituksen esitykseen ja lakialoitteeseen sinänsä kovin syvää kantaa ota, mutta kun täällä on esille tuotu tällaisia kevennettyjä menettelyjä ynnä muita tämmöisiä, niin minun täytyy tuoda nyt tähän semmoinen näkökulma tieliikenteeseen, mihinkä täällä on myöskin viitattu: mikä ero on näytön kannalta tutkalla ja poliisin seulonta-alkometrillä? Siinä vissiin on olemassa joku ero, mikä minulle ei ole ainakaan selvinnyt, koska liikennejuopumuksessa vaaditaan joko verikoe tai tarkkuusalkometrin tulos, mutta taas ylinopeuksia voidaan tutkalla todeta, siihen ei sen tarkempaa mittausmenetelmää ole. Kumpikin näistä mittausvälineistä kalibroidaan vuosittain. Poliisin käytössä olevat Dräger-malliset alkometrit eivät edes toimi, jos ei niitä kalibroida määräajoin. Elikkä tähän kevennettyyn menettelyyn liittyen me emme tarvitsisi näitä tarkkuusalkometrejä ja sitä panostusta poliisin kulkuvälineisiin, jos lakia muutettaisiin sillä tavalla, että seulonta-alkometrin tulos riittäisi näytöksi näissä lievemmissä tapauksissa.

Olen ottanut useammalla foorumilla esille niin sanotun lievän rattijuopumuksen, mikä voisi olla tämmöinen alle 0,5:n puhallustulos, joka käsiteltäisiin rangaistusvaatimusmenettelynä. Hallinnollisia seuraamuksia voisi tulla, jos siihen syyllistyessään tekijä syyllistyy myöskin liikenneturvallisuuden vaarantamiseen tai johonkin muuhun konkreettiseen vaarantamiseen. Tätä samaa ajatusmallia voitaisiin soveltaa myös tässä yhteydessä. Promilleraja olkoon 0,5, mutta lievän ruorijuopumuksen yläraja olisi 1 promille, esimerkiksi.

Edustaja Heinonen toi täällä esiin Tampereen liikkuvan poliisin tilastot, joissa eroteltiin tämän 0,5 — 1 promillen päihtymystilassa ajelevat veneilijät. Minä ihmettelen, mistä tämmöinen tilastotieto on peräisin, koska jos puhalluksen tulos ei ylitä liikennejuopumus- tai vesijuopumusrajaa, niin se merkitään tilastoihin "alle rangaistavuuden" -merkinnällä riippumatta siitä, mikä puhallustulos on. Tällainen yksittäinen keskusteluun tuotu yksityiskohta kaipaisi ehkä vähän tarkempaa selvitystä, mutta minä kysyn sitä Heinoselta itseltään.

Heinosen myöskin esille tuoma asia, näiden omien alkometrien käyttö, on sekä hyvä että huono. Hyvä asia se on, jos varmistetaan, että ei ole promillea veressä, kun lähdetään ajelemaan tai veneilemään, huono asia, jos katsotaan, ollaanko vielä alle rangaistavuuden vai ei. Oman ongelmansa tuo myöskin näitten marketmittareitten luotettavuus. Minä voin kertoa kokemuksesta eräästä veneilijästä, joka tosin jäi auton ratista kiinni. Hänen oma marketmittarinsa näytti hänelle hyvinkin turvallisia lukemia, mutta tarkkuusalkometrin testi oli törkeän rattijuopumuksen puolella. Että se näitten marketlaitteitten luotettavuudesta. Rahalla saa tässäkin asiassa luotettavuutta, se on nähty ja kokeiltu.

Edustaja Tolvasen ja monen muun esille tuoma resurssipula on minun mielestäni tässä asiassa vähän väärin päin. Me emme oikein näitä asioita voi hoitaa sillä periaatteella, onko niitä mahdollisuus valvoa. Ymmärrän kyllä toki, että näissä asioissa ei valvonta tule toteutumaan sillä tasolla kuin sen pitäisi, resurssipulasta johtuen.

Sitten tähän vesiliikennejuopumukseen harvemmin sisältyy hallinnollisia seuraamuksia, elikkä se ei vaikuta henkilön ajolupiin, eikä myöskään käsittääkseni hänen toimintaansa ammattimaisessa liikenteessä. Mitä tapahtuu sitten tämmöiselle ammattikipparille, joka vapaana ollessaan veneilee tuhdissa humalatilassa, mitä hänen seuraamuksensa sitten olisivat näin hallinnolliselta kannalta? Jonkinnäköistä ajatusta varmaan hallituksella on ollut, kun on otettu tämä ammattiliikenne tässä silmätikuksi, mutta meillähän ei ole poliisilla ilmoitusvelvollisuutta työnantajalle näissä asioissa edes ajokortinkaan kanssa.

Ja kolmanneksi asiaksi, herra puhemies, haluan ottaa tässä vielä pariinkin otteeseen esille tulleen ajokorttimenettelyn, mikä varmasti voisi olla erinomaisen hyvä asia, kun puhutaan voimakkaista, nopeista moottoriveneistä. Tämänkään ei tarvitsisi lisätä yhteiskunnan kustannuksia. Vene- ja pursiseurat voisivat näitä kursseja kustannuksellaan antaa ja sitten myöskin vastaanottaa näitä liikenne- tai ajokorttilupatutkimuksia ja -tutkintoja, ja näin ollen saada käyttöönsä mukavasti siitä sitten varoja. Näitten kurssien ja tutkintojen vastaanottamisen ei tietenkään tarvitsisi olla ilmaista, ja näin ollen seuralla voisi siitä olla liiketoiminnallistakin etua. Sen lisäksi siellä on myöskin se viimeinen ammattitaito nimenomaan siviiliveneilyn puolella.

Anne Holmlund /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tässä salissa on käyty aika paljon keskustelua, ja esille on tullut erilaisia näkökulmia. Minä olen kerännyt muutamia kommentteja vielä itsellenikin puheenvuoroon käytettäväksi.

Ensinnäkin edustaja Soukolan puheenvuoroon voisin todeta — hän puhui tieliikennejuopumuksesta, rattijuopumuksesta ja kevennetyistä menettelyistä — että minä olen jättänyt eilen kirjallisen kysymyksen, joka liittyy siihen, että voitaisiin säätää lievä rattijuopumus, josta voitaisiin kevyemmän menettelyn kautta, esimerkiksi rikesakon kautta, lisätä rangaistavuutta, mutta ehkä ei mennä tässä yhteydessä siihen asiaan, koska tällä hetkellä puhumme kuitenkin vesiliikennejuopumuksesta.

Ensinnäkin on syytä todeta, että kuulun itsekin niihin, jotka kernaasti näkisivät, että 0,5 voisi olla oikea promilleraja kaikille vesilläliikkujille. On kuitenkin aivan selvää, että tämä hallituksen esitys on oikeansuuntainen, eli mielestäni tässä on kiinnitetty tärkeä huomio siihen, mitä toisaalta kansainvälinen sopimuskin edellyttää, eli ammattimaiseen liikenteeseen on tulossa alempi promilleraja. Nyt on tietysti tärkeää myös saada kokemuksia siitä, miten tätä promillerajaa käytännössä sovelletaan ja miten se näyttäytyy esimerkiksi valvontaviranomaisten näkökulmasta.

Täällä on paljon puhuttu myös siitä, että poliisin resursseja tarvitaan enemmän tilanteessa, jossa promilleraja laskee. Kuitenkin selkeästi sekä poliisi että Rajavartiolaitos ovat omissa lausunnoissaan kiinnittäneet huomiota siihen, että valvontaa voidaan tehdä myös olemassa olevin resurssein. Ehkä selkeä puute on niin sanottujen tarkkuusalkometrien lisätarve, ja niitä on arvioitu tarvittavan lisää noin 25 kappaletta.

Valiokuntahan omassa mietinnössään kiinnitti huomiota siihen, että tarvitaan välineitä, mutta olisi syytä myös katsoa selkeästi läpi kevennetyn menettelyn mahdollisuus, koska on syytä muistaa, että kyse ei ole pelkästään valvontaviranomaisten resursseista, vaan tämä koskee aivan samalla tavoin myös syyttäjälaitosta ja tuomioistuinlaitosta. Oikeusministeriön arvion mukaan tämä tarkoittaisi sitä, että kriminalisoinnin piiriin tulisi noin 400 sellaista tapausta, jotka ikään kuin kävisivät läpi tämän koko putken.

Samalla kun monta kertaa itsekin olen puhunut pitkistä oikeudenkäynneistä ja niihin liittyvistä ongelmista, on syytä huomioida se, että me emme kuitenkaan aiheuta uusilla kriminalisoinneilla sitä, että esimerkiksi oikeudenkäynnit pitenevät entisestään. En usko, että tämä nyt merkittävää muutosta tekisi, mutta kuitenkin nämä ovat asioita, jotka pitää ottaa huomioon samanaikaisesti, kun yhtä asiaa käsitellään. Tällä hetkellähän kevennetty menettely ei ole mahdollinen, mutta mielestäni valiokunta mietinnössään ottaa siihen varsin selkeän kannan ja haluaa, että sitä myös arvioidaan.

Toinen ongelma liittyen valvontaan on se, että käytännössä se sitoo tällä hetkellä myös maapartion. Se on tietysti asia, joka on erittäin merkittävä, jos ajatellaan sitä, että poliisin resurssit eivät kuitenkaan ole meillä niin laajat, että maapartioita voitaisiin kovin paljon hyödyntää yhtä jalkaa vesipartion kanssa tai käyttää siihen merkittävästi resursseja.

Mielestäni tässä keskustelussa on noussut hyvin esille myös se, että tälläkin hetkellä alle yhden promillen humalatilassa veneilevä voi joutua rikosseuraamusten piiriin. Sen sijaan tietysti mielestäni ikävää on ehkä se, että tämä rikoslain säännös on tällä hetkellä jäänyt käytännössä kuolleeksi kirjaimeksi eli sitä ei ole sovellettu eli oikeuskäytäntöä siitä ei ole muodostunut. Asiantuntijakuulemisten mukaan yksi syy on näytön vaikeus, eli valvontaolosuhteissa ei välttämättä saada pitävää näyttöä siitä, että henkilön kyky ohjata venettä olisi selkeästi heikentynyt, ja tämä aiheuttaa isoja ongelmakohtia. Tämä tietysti pitää myös ottaa huomioon, mutta tälläkin hetkellä se on jo mahdollista. Usein puhutaan julkisuudessa siitä, että raja on tällä hetkellä 1 promille, ja tämä antaa mielestäni hieman väärän viestin, koska itse asiassa se on käytännössä alempi.

Toisaalta tietysti tässä yhteydessä on otettava huomioon myös rikoslain yleiset periaatteet siitä, mitä asioita kriminalisoidaan ja voivatko ne olla symbolisia vai eivät. Täällä on noussut keskustelua myös siitä, että poliitikkojen tehtävä on myös säätää lainsäädäntöä, jossa on tietyllä tavalla arvovalintoja. Tämä on ihan hyvä periaate, mutta minun täytyy kuitenkin todeta tässä yhteydessä se, että meidän on syytä katsoa kokonaisuutena, mitä tarkoitetaan rikoslain tietyillä periaatteilla, toisaalta valvontaviranomaisten mahdollisuuksilla ja resursseilla, syyttäjä- ja tuomioistuinlaitosten resursseilla ja toisaalta myös yleisellä moraali- ja turvallisuuskäsitteellä. Mielestäni valiokunta on erittäin harmonisesti katsonut tätä kokonaisuutta, ja haluaisin myös välittää kiitokset valiokunnalle erittäin asiallisesta ja hyvin laajasta keskustelusta.

Muun muassa Helsingin käräjäoikeus on todennut omassa asiantuntijalausunnossaan, että sen käsityksen mukaan promillerajan alentaminen vesiliikennejuopumuksissa saattaisi rangaistavuuden piiriin myös tekoja, joissa toisen turvallisuutta ei olisi vaarannettu. On tietysti selvää, että kun asiantuntijoiden mielipiteet ovat olleet kovasti ristikkäisiä, myös valiokunnan on ollut syytä ottaa huomioon erilaiset näkökulmat tässä asiassa.

Edustaja Heinonen kysyi rajanvedosta ammattimaisen vesiliikenteen ja muun veneilyn välillä. Tästähän valiokunta kävi myös keskustelua. Mielestäni se on kuitenkin varsin hyvin todettu valiokunnan mietinnössä, eli siinä on selkeästi mainittuna, että alemman promillerajan soveltamisen kannalta keskeistä on aluksen tai veneen käyttötarkoitus vesiliikennejuopumuksen tekohetkellä eli käytännössä se, käytetäänkö alusta tai venettä tuolloin ammattimaiseen vesiliikenteeseen. Lisäksi esille nousi se, että tälläkin hetkellä valvontaviranomaisilla on riittävä ammattitaito erottaa nämä toisistaan. Mikäli tämä jostain syystä aiheuttaisi tulkintaongelmaa, on tietysti luonnollista, että siihen tulee silloin puuttua ja katsoa, tarvitaanko jotakin tarkempaa ohjeistusta tai vastaavaa asiaan liittyen.

Arvoisa puhemies! Tässä oikeastaan muutamia keskeisiä huomioita, ja kiitos myös kaikille, jotka ovat käyttäneet mielestäni ansiokkaita puheenvuoroja tässä salissa. Ehkä lopuksi voisi vielä todeta, että vesiturvallisuus ja veneilyturvallisuus muodostuvat aika monesta asiasta. Yksi on tietysti alkoholin käyttö, toisaalta myös veneen kuljettajan taidot ja taidot suhteessa olosuhteisiin, turvallisuusvälineet — edelleen törmätään siihen, että turvavälineitä ei ole riittävästi käytössä — ja olen itse ollut myös yllättynyt siitä, että saattaa löytyä veneilijöitä, joiden ainoa merikortti on puhelinluettelon karttasivu, ja silloin tietysti tiedetään, että ollaan aivan liian kevein välinein liikenteessä.

Arvoisa puhemies! Tässä muutamia huomioita.

Jari Myllykoski /vas:

Arvoisa herra puhemies! Kuten edellä kuulimme, kaikki olisi kunnossa, mutta ensinnäkin haluan todeta tietysti tyydytyksellä, että promillerajaa ollaan laskemassa ja sitä tehdään harkitusti. Kun tähän sisältyy kuitenkin tahtotila vielä selvittää mahdollisesti kaiken vesiliikenteen osalta tämä 0,5:n käyttöönotto, tämän tietysti henkilökohtaisesti olisin tässä vaiheessa jo erityisellä suopeudella todennut.

Näin järven rannassa asuneelle ei kyllä selvinnyt meriliikenne ja se osapuoli tässä laissa, ei sen paremmin hallituksen yksityiskohtaisista perusteluista kuin sitten valiokunnan kannoista. Millä määritellään ammattimaisuus, se jää kyllä minulle tässä avoimeksi. Minä otan vaikkapa nyt pienen esimerkkiluettelon, että meillä nyt tulee tämmöinen uusi vesiliikenneryhmä kuin kalastusoppaat ja meillä on perhepäivähoitajia saaristossa, meillä on eläintenkuljetusta, meillä on jokisoutajia. Missä kulkee se raja, pitäisikö sitten katsoa, onko vesiliikenne työsopimukseen merkitty — koska saaristossa on aivan luonnollista, että ammatin harjoittamiseen kuuluu vesiliikennettä — ja onko niin, että perhepäivähoitaja ajaessaan saaristossa lapsia kunnan omistamalla veneellä harjoittaa ammattimaista liikennettä mutta lasten vieminen omalla veneellä sisävesillä saareen ei olekaan enää ammattimaista vesiliikennettä?

Voidaan tietysti vedota siihen, että tätä 1 promillen rajaa ei ole sitten siinä tilanteessa, jos aiheuttaa vaaraa, ja sitten on vesiliikennejuopumuksesta kysymys, mutta minä sanoisin, että se on kuitenkin enemmänkin vain sattumukseen ja vahinkotilanteeseen perustuva, kun sitä arvioidaan. Jos perhepäivähoitaja sanoo, että hän on 30 vuotta vienyt lapsia pikku sihneessä saareen eikä ole koskaan mitään sattunut, on kyllä aika vaikea sanoa, että hän on silloin turvallisuutta vaarantamassa, vaikka varmasti näin onkin.

Minä toivoisin, että ammattimaisuutta kristallisoitaisiin vielä tässä loppuvaiheessa niin, että tulee selkeät pelisäännöt, ettei tosiaan se eläinkuljetus, joka tapahtuu saaristossa, ole eri asemassa. Tai sanotaanko niin, että jos ajat yksin mullisi veneellä saareen ja hukutat ne, niin ei mitään, ne saivat mennä, mutta jos ajat ammatiksesi eläimiä, ollaankin toisessa kategoriassa. Eli kyllä minä sanoisin, että tämä vaatii eräänlaista jumppaa vielä ja ainakin edustaja Myllykosken täytyy saada omalle tietämykselleen vahvistusta siitä, missä on ammattimaisuuden raja. Siellä on erilaisia vaihtoehtoja, joihinka toivoisin täsmennystä.

Kalle Jokinen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Alkoholi ei kuulu liikenteeseen, ollaan sitten maalla, vesillä tai ilmassa, ja on ihan ilahduttavaa, että tämä aihe on keskusteluttanut näin vilkkaasti. Kyseessä on siis vesiliikennejuopumuksen promillerajan laskeminen ammattimaisessa liikenteessä 1 promillesta 0,5 promilleen. Vuosittain noita vesiliikennejuopumuksia on poliisin tietoon tullut keskimäärin 300—500. Puhalluskokeita poliisin ja Rajan toimesta tehdään noin 18 000—20 000 vuosittain. Ihan vertailun vuoksi: tieliikenteessä tehdään noin 2 miljoonaa puhalluskoetta vuosittain.

On syytä todeta, että nykyinen 1 promillen vesiliikennejuopumuksen raja ammattimaisessa liikenteessä erityisesti on aivan liian korkea, ja voi sanoa, että on korkea aika muuttaa sitä. Kysymys on ilman muuta vesiliikenteen matkustajien turvallisuudesta, ja on tärkeä asia, että tässä mennään nyt ikään kuin matkustajien turvallisuus edellä tähän lainsäädännön muutokseen. Kannatan tätä lakiesitystä tässä muodossa.

Lakivaliokunta tuossa mietinnössään tuo ilmi sen, että on hyvin laajasti keskusteltu myös vesiliikenteen promillerajan yleisestä laskemisesta tuohon 0,5 promilleen. Tässäkin keskustelussa on tuotu esille niitä näkökulmia, että promilleraja pitäisi laskea 0,5:een myös vesillä. Toisaalta on rehellistä todeta se, että vaikkakin lainsäädäntö on aina myös moraalia ohjaavaa ja ohjeellista, ei ole syytä luoda lainsäädäntöä, jota ei pystytä välittömästi valvomaan ja välittömästi resursoimaan valvontaa ja sen seurausjärjestelmiä riittävästi.

Niin kun täällä on kuultu, tuo yleinen promillerajan laskeminen edellyttäisi sekä välineinvestointeja tarkkuusalkometreihin, venekalustoon että myös tietysti resursointia tuohon valvontaan. Itsekin, kun poliisityötä olen tehnyt, tiedän, että nuo vesiliikennejuopumuksen selvittämiset ovat aika pitkän ajan vieviä tapauksia. Ensin venepartio siellä vesillä ottaa rattijuopon kiinni, sen jälkeen henkilö kuljetetaan rantaan, ja rannassa tarvitaan sitten partio ottamaan vastaan ja kuljettamaan taas edelleen tarkkuusalkometriin tai verikokeeseen, ja se prosessi siellä maalla kestää taas edelleen saman kuin normaalissakin rattijuopumuksessa. Eli nämä hyvin paljon sitovat työaikaa.

Tämä keskustelu tässä meni ikään kuin hiukan jo lähetekeskustelun suuntaiseksi: miten tätä vesiliikennejuopumuksen lainsäädäntöä jatkossa tulisi uudistaa. Tuonkin muutaman oman näkökulman vielä sitten evästykseksi ikään kuin sitä varten. Lakivaliokuntakin tuossa mietinnössään jo siihen suuntaan hiukan kantaa ottaa.

Täällä esillä ollut nopeutettu menettely, tai miksikä sitä voitaisiin kutsua, käytännössä tarkoittaisi sitä, että lainsäädäntöä pitäisi muuttaa niin, että vesiliikennejuopumuksesta voitaisiin antaa paikalla rangaistusvaatimus eli perinteisesti sakko siellä tilanteessa. Se tietysti edellyttää, että se alkoholipuhalluskoe on silloin luotettava. Eli lainsäädännön muutosta tarvittaisiin tähän suuntaan. Tämä sama keskusteluhan nousi esille maalla tapahtuvan rattijuopumuksen promillerajan laskemisen yhteydessä. Jo nytkin poliisi ja syyttäjäviranomaiset, oikeusviranomaiset toimivat kovan työpaineen ja resurssipulan alla, ja jotta tämä järjestelmä ei entisestään ruuhkaantuisi, vaaditaan tämmöinen nopeutettu menettely, jos näitä rattijuopumuksen alarajoja lähdetään yleisesti laajentamaan.

Kun tuota sanktiojärjestelmää tarkastellaan, haluan tuoda vielä yhden näkökulman tähän keskusteluun mukaan. Se liittyy rikoksentekovälineen menettämiseen. Meillähän on olemassa lainsäädäntö, jossa sanotaan, että rikoksentekoväline, esine tai omaisuus, jota on käytetty tahallisen rikoksen tekemisessä, voidaan tuomita valtiolle menetettäväksi, varsinkin, jos se on ominaisuuksiltaan sellainen, että se soveltuu uudestaan tahallisen rikoksen tekemiseen. Ajoneuvohan, on se sitten auto tai vene, nimenomaan rattijuopumus-, vesiliikennejuopumustapauksissa on tällainen. Tutkimusten mukaan myös näihin törkeimpiin rattijuopumuksiin ja vesiliikennejuopumuksiin syyllistyvät syyllistyvät niihin usein eli ovat tyypillisesti rikoksen uusijoita.

Pidänkin hiukan outona sitä, että tätä menettämisseuraamusta ei ole käytetty laajemmin rattijuopumus- ja vesiliikennejuopumustapauksissa. Sillä olisi varmasti tällainen erityispreventio, tätä tekoa ennalta estävä vaikutus. Varsinkin näiden rikoksen uusijoiden tapauksessa se liikenneväline tuomittaisiin välittömästi menetetyksi valtiolle. Lisäksi sillä olisi taloudellinen arvo, ja sekin voisi sitä ennalta estävyyttä silloin parantaa.

Halusin tämän näkökohdan tuoda esille ja keskustelun pohjaksi, kun jatkossa sekä rattijuopumuksen että vesiliikennejuopumuksen sanktiojärjestelmiä tutkitaan ja selvitetään.

Mika Niikko /ps:

Arvoisa herra puhemies! Vesiliikenteeseen ei sovi alkoholi siinä missä se ei sovi maantie- tai ilmailuliikenteeseenkään. Ihmettelenkin, miksi hallitus tekee tämänkaltaisen lakiesityksen, jota todennäköisesti joudutaan korjailemaan jo seuraavalla hallituskaudella. Tämä on erikoinen lakiesitys siinä mielessä, että täällä keskustelussa on tullut useampaan kertaan esille se, että lain valmistelussa olisi pitänyt huomioida joitain muita asioita, kuten esimerkiksi että rangaistukset voitaisiin kirjata heti siellä vesiliikenteessä ja näin vältyttäisiin poliisin resurssien haaskaamiselta.

Onko hallituksella hiukan kiire näitten lakiesitysten kanssa, kun puhutaan samanaikaisesti, että lakiesitys ei ole riittävä? Miksi näihin valmisteluihin ei käytetä riittävästi aikaa ja tehdä semmoisia lakeja, joita ei tarvitse avata parin vuoden päästä uudestaan? Tämä on hiukan outo tapa toimia näin yhden vuoden kansanedustajana olleen näkökulmasta. Kuitenkaan ei riitä kuin yksi tai kaksi muskeliveneonnettomuutta, jotka nousevat uutislööppeihin, niin luulen, että se lainsäädäntö siinä vaiheessa revitään taas auki ja pakosta joudutaan muuttamaan tämä laki kokonaisuudessaan hyväksi.

Näin ollen hallituksen esitys siitä, että ammattiliikenteen promilleraja lasketaan 0,5 promilleen mutta vapaa-ajan vesiliikenteen promilleraja pysyy 1:ssä, tarkoittaa sitä, että hallitus hyväksyy päihtyneenä vesillä liikkumisen. Muuta johtopäätöstä itse en tästä osaa tässä hetkessä tehdä. Olisin toivonut edes semmoisen pienen viilauksen tähän lakiesitykseen, että jos tämä 1 promillen raja halutaan huviliikenteessä säilyttää, niin olisi voitu suojella niitä kanssamatkustajia, lapsia mahdollisesti ja perheenjäseniä tai ystäviä, jotka menevät veneen kyytiin, siten, että se 1 promillen raja koskee vain sitä, jos liikkuu yksin. Se olisi ollut helppo sinne kirjata. Se ei olisi vaatinut mitään resursseja eikä mitään muuta kuin yhden lauseen sinne sekaan. Näin ollen annetaan sitten niitten ajella siellä päihtyneinä, ketkä haluavat, mutta suojellaan edes niitä kanssamatkustajia tämmöisellä hyvin yksinkertaisella huomiolla.

Tässä lakiesityksessähän on kuultu asiantuntijoita, ja kuitenkin kun on tullut täälläkin esille se, että venepoliisi, liikkuva poliisi, sisäasianministeriön poliisiosasto ja rajavartiosto-osasto ovat kuitenkin sitä mieltä, että myös vapaa-ajan veneilyn promilleraja olisi pitänyt laskea samanaikaisesti, niin olisin toivonut, että heitä olisi kuultu. Toki niissä lausunnoissa on ollut vähän semmoista toisenlaistakin, lievää sävyä, mutta se tahtotila on kuitenkin ollut se, että lakia valvovat viranomaiset saisivat selkeän yhden linjan.

Merja Kuusisto /sd:

Arvoisa puhemies! Nyt eduskunnan käsittelyssä on hallituksen esitys vesiliikennejuopumusta koskevan rikoslain muuttamisesta niin, että veren alkoholipitoisuuden rangaistavuuden raja lasketaan ammattimaisessa vesiliikenteessä nykyisestä 1 promillesta 0,5 promilleen. Kyseisellä muutoksella saatetaan Suomen lainsäädäntö vastaamaan Kansainvälisen merenkulkujärjestön yleissopimukseen vuonna 2010 tehtyä alkoholirajaa koskevaa lisäystä. Yleissopimuksen alkoholirajat koskevat kansainvälisiä kauppa-aluksia. Nyt käsittelyssä olevassa hallituksen esityksessä alkoholirajaa esitetään laskettavaksi myös kansallisen vesiliikenteen osalta.

Hallituksen esitys on hyvä, koska on ilmeistä, että erilaisia tapaturmia ja onnettomuuksia tapahtuu jatkossa vähemmän, kun promilleraja lasketaan 1:stä 0,5 promilleen. Toivon toki, että jatkossa valiokunnat pohtivat myös muita seikkoja, joilla voidaan parantaa vesiliikenteen turvallisuutta. Toki lainmuutos jo itsessään vaikuttaa, mutta tieto siitä, että alkoholin käyttöä valvotaan tehokkaasti, toimii turvallisuutta lisäävänä tekijänä.

Arto Pirttilahti /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämä on enemmänkin pohdintaa. Lakivaliokunnassa otin esille, antaako tämä lainsäädäntö nyt mahdollisuuden siihen, että meillä on ammattimaista juopumusta eli hyväksytään, että ollaan 0,5 promillen humalatilassa. Näkisin, että sitä ei tulisi sallia ainakaan tällä haavaa, ja myös sitten otin esille tämän ja otan nytkin, eikö meillä kumminkin tässä ammatti- ja yritystoiminnassa ja myös työnantajasopimuksissa ole hyvinkin pitkälle, ettei saa olla päihtyneenä työpaikalla. Lähtökohtana olisi tietenkin liikenteessä niin vesillä kuin maallakin, että meillä ei ole alkoholia veressä ja emme ole päihtyneitä. Hyvin monen moottorilaitteen käsittely tulee hyvinkin vaaralliseksi.

En tiedä, onko signaali ihan oikea, että lähdetään alentamaan nyt tällä hetkellä promillerajaa, mutta itsekin näen tämän lainsäädännön loppukohdan niin, että hyvin pian hallitus ottaisi asian käsittelyyn ja käytäisiin uudestaan keskustelu siitä, että mieluummin se kokonaisraja olisi 0,5 promillea niin niille muskeliveneille kuin ammattiliikenteellekin. Näen tässä sen, että kun siellä nytkin jo tällä hetkellä lasketaan, kärsiikö ottaa sen yhden vai kaksi kaljaa, onko se 0,5 promillea jossakin, nyt sitten lasketaan, onko se vesillä kuusi kaljaa, ja hyvin helposti siinä sitten lipsahtaa ote vähän pidemmällekin. Tästä on sitten pahat seuraukset, ja siellä veressä onkin jo sitten päälle promillen tai 2:kin promillea alkoholia. Näen tämän signaalin oikean suuntaisena, mutta kuten useista puheenvuoroista on tullut esille, se tulkinta juuri ammattimaisen liikenteen, yrittämisen välillä on aika epäselvä, ja tämä tuo lisää rajoja, tuo lisää pohdintaa.

Edustaja Soukola otti hyvän asian esille, mitä itsekin olen pohtinut, eli miksi meillä on näin monta puhallusjärjestelmää. Tämä oli hyvä esimerkki, että meillä on vain yksi tutkakin. Se tuo juuri poliisille aika paljon lisää liikettä, kun otetaan ensin mereltä kiinni juopunut ja sitten hänet viedään verikokeisiin tai tarkkuusalkometritesteihin ja taas tuodaan takaisin. Emmekö me voisi luottaa siihen yhteen kalibroituun laitteeseen ja saada lainsäädäntöä niin muutettua, niin meillä olisi silloin myös byrokratian kautta muun toiminnan osalta helpompi elää tämän asian kanssa. Soukolalla oli hyvä esitys siinä, ja kannatan myös Ari Torniaisen esitystä, että käsiteltäisiin vielä tiiviimmin tämä asia, kuten siinä lainsäädännön loppuosassa on esitetty.

Lea Mäkipää /ps:

Arvoisa puhemies! Tässä esityksessä tosiaan ehdotetaan muutettavaksi vesiliikennejuopumusta koskevaa pykälää niin, että ammattimaisessa vesiliikenteessä veren alkoholipitoisuuden rangaistavuuden raja olisi 0,5 promillea. Samoin kuin edustaja Myllykoskelle myös minulle jää monta mustaa aukkoa, mikä on se ammatillinen liikenteen harjoittaminen ja paljonko sen harjoittajia on ja paljonko on yksityisiä, ja minkä takia pitää sitten erotella, että promilleraja on 0,5, jos on kysymyksessä ammattimainen liikenne tai sitten vain yksityinen liikenne.

Täällä hallituksen perusteluissa lukee muun muassa, että vesiliikenteen turvallisuus on parantunut. Näin varmaan on. Lisäksi todetaan, että jos vesiliikennejuopumuksen rajaa alennettaisiin, tulisi sitä soveltaa erityisesti isokokoisiin tai nopeisiin huviveneisiin. On todettava, että yksityisessä käytössä olevat moottoriveneet kulkevat 60—80:tä. Ei tarvitse olla kovin suuri järvi, kun on seurannut. Näin todella tulee olemaan.

"Oikeusministeriön lisäselvityksen mukaan ratsiatutkimuksissa puhallutetuista veneilijöistä noin 2 prosenttia on viime vuosina ylittänyt yhden promillen rajan", ja edelleen "oikeusministeriön käsityksen mukaan promillerajan laskeminen 0,5 promilleen kaksinkertaistaisi kyseisten rikosten määrän. Näin uusia rikoksia, jotka käsitellään poliisissa, syyttäjälaitoksessa ja tuomioistuinlaitoksessa, tulisi noin 400 kappaletta. Koska oikeusministeriön arvion mukaan yksi uusi rikosjuttu maksaisi noin 1 200—1 700 euroa, vesiliikenteen promillerajan lasku aiheuttaisi vuosittain kustannuksia noin 0,5—0,7 miljoonaa euroa."

Onko ministeriössä pohdittu sitä, mitä maksaa yhteiskunnalle muutaman hengen loukkaantuminen, jos sanotaan, että putoaa kuin eno veneestä ja loukkaantuu hyvin paljon? Nämä ainakin tulee yhteiskunnalle suuria maksuja tuottamaan.

Ihan tuntuu jotenkin hullunkuriselta, kun tiedämme, että maassamme on paljon näitä mopoautoja, ne kulkevat kaasu pohjassa ajettaessa noin 45:tä, ja ne usein kulkevat tuolla sivuteillä, vähemmän näkee pääteillä liikkumista, ne kulkevat 45:tä tuolla tiellä ja jos promilleraja ylettyy 0,5:een, niin siinä on liikennejuopumus ja tietysti rangaistaan sen mukaan, ja sitä vastoin vesillä yksityiset veneilijät saavat huristella ainakin 4—6 olutpullon huurteessa. Jotenkin tuntuvat ontuvilta nämä hallituksen ja mietinnön asiat.

Ainakin minulle on aina sanottu, että hallituksen esitysten pitäisi olla sellaisia, että meidän pitäisi miettiä, mihinkä ne johtavat. On kummallista, kun edustaja Karhu on jo 10 vuoden ajan tehnyt tätä koskevaa aloitetta, jota lähes kaikki ovat kannattamassa, on kysymyksessä hallituspuolue tai oppositiopuolue. Eli oltaisiin sen 0,5 promillen tietämissä, on kysymyksessä sitten tie- tai vesiliikenne. Tätä on 10 vuotta setvitty ministeriössä, ja nyt annetaan tämmöinen raakile, joka johtaa siihen, että kun tämä nyt saadaan käsiteltyä, niin taas uudestaan aletaan ministeriöissä näitä asioita tehdä. Tuntuu jotenkin hassunkuriselta. Olisi paljon parempi, että tämä koko lakijuttu vedettäisiin pois ja nyt mietittäisiin vaikka vielä viisi vuotta, että me olisimme kypsiä siihen, että on kysymyksessä maa-, vesi- tai ilmaliikenne, niin promillerajat ovat aivan samanlaatuisia.

Toivon, että tämä edustaja Karhunkin mainitsema lakialoite, jota täällä on hyvin innokkaasti kehuttukin, menisi läpi ja me täällä äänestettäisiin sen puolesta, että saataisiin yhtenäinen laki, jossa tämä promilleraja on 0,5 promillea, että ei olisi tämmöistä hölmöläisten hommaa, että kun saadaan valmiiksi, niin taas sanotaankin, että "onpa huono laki", ja aletaan taas valmistella uudestaan.

Reijo Hongisto /ps:

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen esityksessä ollaan rattijuopumuksen promillerajaa laskemassa ammattimaisen liikennöimisen osalta 0,5 promilleen. Promillerajan lasku siis koskisi vain ammattimaista liikennöintiä. Huviveneilijä saisi edelleen pidellä ruoria promillen humalatilassa.

Käsitykseni mukaan henkilön kyky virheettömiin suorituksiin riippuu humalatilasta eikä siitä, onko hän sattumoisin liikkeellä ammattitarkoituksessa vai vapaa-ajallaan. Näin ruorijuopumuksen tulisi riippua ruoria pitelevän henkilön veressä olevasta alkoholimäärästä eikä ajon tarkoituksesta, joten tämä liikennöintitarkoitus ei ole kestävä peruste ruorijuopumuksen määrittelemiselle. Jokaiselta vesillä liikkuvalta vaaditaan vastuuta ja velvollisuutta pitää huolta omasta kunnostaan ja samalla oikeutta olettaa, että kanssaveneilijät ovat myös siinä määrin selviä, että he kykenevät noudattamaan vesiliikennesääntöjä ja muita turvallisuusohjeita ja -määräyksiä.

Joissakin puheenvuoroissa on perusteltu hallituksen esitystä sillä, että promillerajan lasku kaikilla veneilijöillä 0,5 promilleen työllistäisi poliisia nykyistä enemmän ja että poliisipartio käyttää noin kaksi tuntia työaikaa selvitellessään ruorijuopumustapausta. Vesiliikennettä valvoneena sanon kokemuksesta, että lakia ei tule laatia sen mukaan, mitkä ovat poliisin resurssit lain noudattamisen valvomisessa. Poliisin valvontaresursseja ei tule sekoittaa tähän lakialoitteeseen. Poliisi valvoo niillä resursseilla, jotka sillä on.

Kaikkia moottoriveneilijöitä koskevalla promillerajan laskulla 0,5:een eduskunta osoittaisi selvän signaalin siitä, että valtiovalta pitää moitittavana vesillä liikkumista alkoholin vaikutuksen alaisena, olkoonpa liikkumistarkoitus mikä tahansa.

Johanna Ojala-Niemelä /sd:

Arvoisa herra puhemies! Täytyy sanoa tähän edustaja Mäkipään puheenvuoroon liittyen, että näen tämän asian juuri päinvastoin. Minusta tämä on hyvä hallituksen esitys. Silloin jos ei päästä yhdellä loikalla maaliin, niin on hyvä, että edes pienin askelin mennään oikeaan suuntaan. Tämä on minusta ihan oikean suuntainen toimenpide, miten nyt edetään.

Mutta sitten edustaja Myllykoski kysyi täällä, mikä on nyt sitä ammattimaista liikennettä sitten. On ihan totta, että kun tulee sovellettavaksi kaksi promillerajaa, niin sen, milloin sitä alempaa eli 0,5 promillen rajaa sovelletaan, on oltava riittävän selkeää ja tarkkarajaista. Tämän saman pähkinän edessä olimme oikeastaan tuolla valiokuntakäsittelyssä. Tähän ammattiliikenteeseenhän luetaan nyt lastin ja matkustajien kuljetukset, mutta nämä uudet säännökset koskevat myös esimerkiksi hinaajia, jäänmurtajia ja meripelastusaluksia, samoin kuin liikennöitäviä ravintolalaivoja; miehitettynä vuokratut alukset kuuluvat tähän sekä kuntien ja valtion omistamat alukset ja ammattiveneet. Uskon kyllä, että tämän soveltaminen sitten tuolla käytännössä löytyy.

James Hirvisaari /ps:

Arvoisa herra puhemies! Olen oikeastaan sanottavani sanonut jo omassa alkupuheenvuorossani, mutta edustaja Ojala-Niemelän aiempaan puheenvuoroon viitaten huomauttaisin, että vastalauseemme perusteluosassa olemme todenneet mahdollisuuden rangaista myös alle 1 promillen humalatilassa. Mutta käytännössähän kyseistä kohtaa tuskin koskaan sovelletaan, kuten valiokunnan puheenjohtajakin totesi.

Tämä on kaiken kaikkiaan erittäin yksinkertainen kysymys, eli sallitaanko Suomessa edelleenkin veneen ohjaaminen selkeässä humalatilassa, siitä on kysymys. Juuri nyt on oikea hetki lain muutokseen. Oikeasti siinä ei ole minkäänlaista todellista ongelmaa tehdä sitä juuri nyt. Sen tähden mielestäni aivan uskomaton temppu oli edustaja Karhun vetäytyminen omasta lakialoitteestaan, niin kuin ymmärsin hänen puheenvuorostaan hänen tehneen.

Sitten pyytäisin edustajia huomioimaan sen, että kyse on traagisimmillaan siitä, kuinka monta ihmishenkeä olette valmiita vielä vesillä uhraamaan. Sitä miettiköön nyt sitten jokainen tykönään. Tässä on vielä pari päivää aikaa ennen äänestystä.

Maria Tolppanen /ps:

Arvoisa puhemies! Minulla on mielessäni yksi adjektiivi, ja se adjektiivi on "pöyristyttävää". Kuuntelin tuolla työhuoneessa tätä keskustelua, mitä täällä käytiin, ja sitä, että täällä perustellaan asioita sillä, että poliisilla ei ole resursseja, jätetään laki säätämättä sen takia, että poliisilla ei ole resursseja. Jos me valitsemme tällaisen tien, niin sehän tarkoittaa sitä, että me emme voi säätää lakeja sen takia, että poliisi ei voi niitä valvoa.

Sen toinen puolihan on myös se, että jos me haluamme esimerkiksi rikostilastot tyhjiksi, me emme voi säätää rikoslakiin lakeja, meidän pitää purkaa edelliset lait. Silloin ei ole rikollisia, silloin ei tarvita vankiloita, meidän vankilatkin ovat aivan täynnä. Tämä on jotenkin käsittämätöntä. Meillä kuitenkin perusasia on se, että meillä on tämä kolmikantainen malli: eduskunta säätää lakeja, tuomioistuin käyttää tuomiovaltaa, ja poliisi käyttää toimeenpanovaltaa. Jos sillä perustellaan lain säätämättömyys, että toimeenpanovalta ei toimi, niin kyllä meillä on kohta laki aika lailla lonkalla.

Mitä järkeä on mennä pienin askelin kohti maalia, kun yhdellä nuijan kopauksella voidaan mennä suoraan maaliin? Tämä on resurssien tuhlaamista. Meillä tänä päivänä puhutaan siitä, että pitää säästää niin kuntahallinnossa kuin valtionhallinnossa. Aina kun säädetään uusi laki, jossa otetaan yksi askel kerrallaan tai yksi momentti kerrallaan, ja sen jälkeen ruvetaan säätämään lisää sitä lakia, pannaan taas koko virkakoneisto liikkeelle ja virkamiehet liikkeelle, kansanedustajat liikkeelle, saadaan kaikki isot asiat jätettyä pois. Tokihan on kivempi säätää sellaisia lakeja, joita on helppo säätää, joita on kiva käsitellä. Silloin me voimme esimerkiksi unohtaa perehtyä EU-lainsäädäntöön ja mennä vain sen mukaan, mitä sieltä esitetään. Ei tarvitse perehtyä, koska ei ole aikaa. Mutta se on käsittämätön, se on täysin kestämätön lainsäätämisen peruste.

Tällä perusteella minä kyllä kannatan todella lämpimästi edustaja Hirvisaaren tekemää esitystä. Kyllä meillä täytyy olla rotia ja meillä täytyy olla selkärankaa. Jos poliiseja ei ole tarpeeksi, niin meidän on lisättävä resursseja sinne. On syytä laskea se, mitä ihmishenki maksaa, kun ihminen kuolee. Siinä menee myöskin lapsia, nuoria, aikuisia ja vanhuksia. Ehkä se ei ole niin kauhean tärkeää sitten, jos kuolee vesillä, se on tärkeämpää, että kuolee maalla. Vedessähän saattaa käydä niinkin, että vainajaa ei edes löydetä.

Karmeaa! Kyllä tässä täytyy löytyä selkärankaa tältä salilta.

Kari Tolvanen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ihan lyhyesti edustaja Tolppaselle: Ainakaan minä en puhunut poliisien resursseista — ja ilahduttavastihan hallitus niitä 200:lla lisää — vaan minä puhuin siitä, että on saatava sekä rajavartijoille että poliisiveneisiin tarkkuusalkometrejä, joilla voidaan todentaa heti siellä paikan päällä tämä päihtymyksen tila, sekä sen lisäksi pitää muuttaa järjestelmää siten, että tämmöiset alle 1 promillen ruorijuopumukset voidaan käsitellä rangaistusvaatimuksella eli sakolla. Silloin se ei työllistä poliisia paljonkaan eikä työllistä lainkaan syyttäjää ja oikeuslaitosta.

Tässä puheenvuorossani pääasia nyt on se, että kun olen keskustelua kuunnellut, niin me annamme kyllä täältä vaarallisen viestin kansalle. Kuten jo puheessani kahteen kertaan sanoin, jo nyt alle 1 promillen tapaukset ovat rikoksia: ei voida puhua promillen rajasta, vaan nykyisen lainsäädännön mukaan alle 1 promillen tapaukset ovat rikoksia. Jos kyky tehtävän vaatimiin suorituksiin on huonontunut ja olosuhteet ovat sellaiset, että teko on omiaan aiheuttamaan vaaraa toisten turvallisuudelle, se on silloin rikos, ja sen ammattitaitoinen rajavartija tai poliisi harkitsee, ovatko nämä olosuhteet olemassa. Eli viestin pitää olla se, että raja on 0,5 näillä tietyillä edellytyksillä kaikessa liikenteessä.

Tässä hallituksen esityksessähän on tahtotila kategoriseen 0,5 promillen rajaan, kun saadaan nämä järjestelmät kuntoon. Tietysti lähtökohtana meillä pitää olla se viesti, että moraalinormi on nolla promillea ja sitä tulisi noudattaa, tätä moraalinormia.

Tuula Väätäinen /sd:

Arvoisa puhemies! Salissa on käyty tänään vakavaa keskustelua vakavasta asiasta. Promillerajan laskeminen hallituksen esityksessä olevalla tavalla on varmasti perusteltua, mutta tänään on kuultu monia puheenvuoroja siitä, että myös promillerajan laskun ulottaminen kaikkiin veneilijöihin olisi ollut perusteltua.

Lainsäätämisen yksi tärkeä elementti on myös ennalta ehkäisevä vaikutus, ja siinä mielessä me joudumme säätämään nyt ja tulevaisuudessakin lakeja, jotka eivät välttämättä heti onnistu sillä tavalla, että lainvalvojat pystyisivät kaiken sen lainvastaisuuden karsimaan pois, vaan me joudumme luottamaan myös siihen, että ihmiset lakia tuntevina noudattavat sitä ilman, että se poliisi on joka paikassa nurkan takana. Siinä mielessä on tärkeää, että mietitään sitä, että tämä promilleraja laskettaisiin tulevaisuudessa ulottumaan myös kaikkiin veneilijöihin.

Edustaja Hirvisaarelle täytyy sanoa, kun sanoitte, että ymmärsittekö oikein edustaja Karhun puheenvuoroa, että ette ymmärtänyt oikein. Hän ei todellakaan irtisanoutunut omasta lakiesityksestään vaan sanoi, että tässä on menty askel siihen suuntaan, mitä hänen esityksensä piti sisällään, ja toivoo, niin kuin me kaikki muutkin, että jatkossa voisimme edetä siihen suuntaan, että promilleraja koskisi kaikkia ja poliiseille saataisiin nämä toimintaelementit, mitä he tarvitsevat näitten tapauksien valvontaan.

Anne Holmlund /kok:

Arvoisa herra puhemies! Oikeastaan tulin tänne vastaamaan edustaja Myllykosken ja muutaman muunkin huoleen siitä, mikä on ammattimaista toimintaa. Kaivoin esille vielä hallituksen esityksen yksityiskohtaiset perustelut ja ajattelin ihan suoraan siteeraten sanoa tästä muutaman kohdan.

Haluan painottaa sitä, että kyse on ammattimaisesta vesiliikenteestä. Ainakaan minun tulkintani mukaan, jos perhepäivähoitaja jostain syystä lapset mukanaan on vesiliikenteessä juovuksissa — toivottavasti ei koskaan tällaista tapausta ole, koska se kuulosti kyllä kieltämättä aika hirvittävältä — en ainakaan itse tulkitsisi sen olevan ammattimaista vesiliikennettä.

Mutta, arvoisa puhemies, muutama suora siteeraus perusteluista:

"Ammattimaisella vesiliikenteellä tarkoitetaan ensisijassa ammattimaista rahti- tai henkilöliikennettä. Ehdotetun säännöksen soveltamisalaan kuuluisivat siten ensinnäkin alusrekisterilain - - mukaiset alukset."

"Säännöksen piiriin kuuluisivat lisäksi alukset ja veneet, joita käytetään muutoin ammattimaisessa vesiliikenteessä - -."

"Sääntely ulotettaisiin koskemaan myös muuta kuin kaupallista ammattimaista vesiliikennettä. Ammattiveneitä ovat muun muassa valtion ja kuntien omistamat alukset ja veneet."

Ehkä tässä yhteydessä on syytä vielä huomioida, että valvontaviranomaiset eivät nähneet tässä mitään ongelmaa. Koska tämä nousi esille valiokunnassa — toki keskustelua käytiin paljon, mutta asiantuntijat eivät tällaista kohtaa sieltä ongelmaksi nähneet — niin en usko, että myöskään tässä salissa kannattaa kyseenalaistaa näiden ammatti-ihmisten näkemystä. Uskon, että heillä on se paras tietämys kertoa, miten tätä pystytään tulkitsemaan. Jos jostakin syystä löytyisi joku ongelmakohta, tietenkin se korjattaisiin.

Minun on hieman vaikea ymmärtää edustaja Mäkipään kommenttia siitä, että tämä esitys pitäisi hylätä ja jättää viideksi vuodeksi mietintään. Lainsäädäntötyö on aina jatkumo. Me emme kerralla koskaan saa mitään lakia täydelliseksi tässä salissa, vaikka moni meistä valitettavasti niin kuvittelee. Itsekin aina joskus siihen sorrun. Silloin on tärkeää, että me etenemme sellaisin askelin, että ne ovat loogisia, menevät oikeaan suuntaan ja voidaan myös arvioida, minkä tyyppisiä lisätoimia mahdollisesti tarvitaan. Minusta se on viisasta lainsäädäntötyötä. Mutta ymmärrän toki muutkin näkemykset, ja jokainen tietysti pitää oman näkemyksensä näissä asioissa.

Edustaja Tolppanen sanoi, että laki jätetään säätämättä. Tässä juuri säädetään laki. Valiokunnan mietinnössähän ehdotetaan hallituksen esitystä hyväksyttäväksi sellaisenaan eli laki todellakin säädetään. Myös lakivaliokunta on ottanut mietinnössään kannan siihen, että tulevaisuudessa tulee myös arvioida sitä suuntaa, että kaiken kaikkiaan voitaisiin siirtyä tähän yleiseen 0,5 promillen rajaan.

Arvoisa puhemies! Tässä muutamat huomiot.

Lauri Heikkilä /ps:

Arvoisa puhemies! Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi rikoslain liikennerikoksia koskevaa lukua. Vesiliikennejuopumusta koskevaa pykälää muutettaisiin siten, että ammattimaisessa vesiliikenteessä veren alkoholipitoisuuden rangaistavuuden raja olisi 0,5 promillea. Tämä pitäisi nyt samalla säätää koskemaan myöskin yksityistä veneilyä. Varsinkin jos on lapsia veneessä mukana, niin pitäisi tämän rangaistavuusrajan olla 0,5 promillea taikka alle. Varmaankin poliisi pystyy aika helposti paikan päällä toteamaan, onko niitä lapsia mukana, joten se ei paljon vaikeuttaisi sitä tilanteen tulkintaa eikä sitä tekisi epäselväksi, kumpaa lakia pitäisi soveltaa. Tällä tavalla saatettaisiin estää muutamien lasten vammautumista ja hukkumista vesiliikenteessä joka vuosi ja sillä säästettäisiin enemmän kuin mitä tästä laista tulee valvontakuluja.

Lea Mäkipää /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluan vain sanoa sen lakivaliokunnan puheenjohtajalle, edustaja Holmlundille, kun sanoitte, että on jatkumoa tämä lain käsittely, että on kyllä ihmeellistä, kun on ollut kymmenen vuotta tämänsuuntainen lakialoite edustaja Karhulla täällä ja hän on nyt myös hallituspuolueen edustaja eikä ole tässä kymmenen vuoden aikana saatu sellaista esitystä tänne tuoduksi, että se promilleraja olisi harmonisoitu eli olisi 0,5 promillea, on sitten kysymyksessä ammattimainen liikenne tai yksityinen liikenne. Jos näin menee näissä lakiasioitten laatimisissa aikaa, niin eihän tästä tule yhtään mitään. Tämä on niin selkeä esitys, että jos meillä on jonkinlainen arvomaailma, jos meillä on halua — ja koska puheenjohtaja Holmlund sanoi myös, että valvontaviranomaisilla ei ole ongelmaa tämän lain läpiviemisessä — niin jotenkin tuntuu vain merkilliseltä.

James Hirvisaari /ps:

Arvoisa puhemies! Edustaja Väätäiselle halusin vain selventää sen, että vastalauseemme sisältö on samalla käytännössä juuri edustaja Karhun lakialoitteen hyväksyminen.

Jari Myllykoski /vas:

Arvoisa puhemies! Edustaja Holmlund hyvin luki sieltä hallituksen yksityiskohtaisista perusteluista, ja juuri niihin halusin puuttua. Ne todellakin tuottavat sen epäselvyyden siitä, mikä on ammattimaista, koska siellä on erikseen mainittu nämä valtion, kuntien veneet. Jos nyt käytän sitä karmeaa esimerkkiä, vaikka toki tiedämme sen, että perhepäivähoitajilta edellytetään kunnissa, olettaisin jokaisessa kunnassa, nollatoleranssia eikä tällainen sinällään olisi mahdollista, niin se antaa sen mahdollisuuden, että omalla veneellä tai kunnan omistamalla veneellä ollaan erilaisessa asemassa saman ammatin harjoittamisen yhteydessä. Tätä kun jaksaa itselleen jumpata, niin näitä samanlaisia esimerkkejä tulee todella paljon niistä nuohoojista, eläinkuljettajista, jokisoutajista. Sitten meillä on ammattimaisia lohensoutajia tuolla pohjoisten kalastusalueilla. Jos ne ovat sitten kavereittensa kanssa, niin ei ole väliä, jos vaikka joku siinä sitten putoaa ja hukkuu, on alle 1 promillen, ja voidaan sitten miettiä sitä, onko se rangaistuksen piirissä, enkä halua puheenvuorollani toki provosoida sitä, että hyväksyisimme sen käyttäytymissäännön, että ei olisi rangaistavaa ajaa venettä silloin, kun ollaan alle 1:n. Totta kai näin on.

Mutta tässä yhteydessä on hyvä selkiyttää sitä, että nyt viesti tämän lain valmistuttua on, että tämä kohta selkiytyy. Toivon todellakin, että tämä ammattimaisuus ja siihen liittyvät kriteerit tulee selkiytettyä.

Mikko Savola /kesk:

Herra puhemies! Hyvää keskustelua tästä asiasta on käyty, ja se on ainakin tullut nyt selväksi, että halua kehittää tätä asiaa eteenpäin tästä salista löytyy, ja tämä lakiesitys nyt vie sitä osaltaan oikeaan suuntaan tämän ammattimaisen veneliikenteen osalta.

Mutta joka keväthän aina päästään näitä Viisaasti vesillä -kampanjoita seuraamaan niin television mainonnasta kuin monesta muustakin mainonnasta, ja kyllä eduskunnan täytyy minun mielestäni se vahva signaali tuoda esiin, että jos otat, niin sitten et siihen ruoriin tartu, ja sen vuoksi minun mielestäni paras signaali siinä nyt olisi, että tämä edustaja Hirvisaaren tekemä esitys tulisi lopulliseksi päätökseksi. Mutta mikäli näin ei tapahdu, on kuitenkin tärkeää, että tämä asia etenee, ja jos ei muuta kautta, niin viimeistään seuraavan hallituksen hallitusohjelman tulee ottaa huomioon myös vesiturvallisuus ja vesiliikenneturvallisuus. Sen vuoksi tämä keskustelu tästä esityksestä on ollut hyvää ja on hyvä, että tätä lainsäädäntöä saadaan etenemään. Mutta varmasti sitten tässä lopullisessa äänestyksessä nähdään eduskunnan lopullinen kanta siihen, mitä itse kukin tästä asiasta ajattelee.

Anne Holmlund /kok:

Arvoisa herra puhemies! Vielä täältä paikaltani ihan muutama kysymys.

Ensinnäkin tähän ammattimaisuuskeskusteluun haluaisin tuoda yhden painotuksen. Kyseessähän on ammattimainen vesiliikenne, nimenomaan vesiliikenne. Mielestäni se aika pitkälti selkeyttää sitä, mistä on kyse, ei pelkästään siitä, että liikutaan vesillä, vaan on kyse ammattimaisesta vesiliikenteestä.

Ehkä toinen huomio, jonka voisi vielä todeta tuohon edustaja Myllykosken kommenttiin. Perusteluissahan lukee varsin selkeästi se, että rangaistusvastuun ulkopuolella olisi edelleen soutuvene, eli soutaen tai meloen tehty myöskään ammattimainen liikenne ei tähän tämän määritelmän mukaan kuuluisi.

Täällä on puhuttu myös paljon ennaltaestävyydestä, ja on aivan totta, että lainsäädännössä on tärkeä elementti myös ennaltaestävyys. Mutta aina tässä kohtaa haluan kuitenkin muistuttaa siitä, että rikoslaki on kuitenkin erittäin järeä väline. Sitä tulee käyttää mutta sitä tulee käyttää harkiten ja tarkkaan pohtien, missä kohtaa, ja perusteluille pitää olla silloin hyvin vahva olemassaolo.

Jari Myllykoski /vas:

Arvoisa puhemies! Erityiskiitos tarkkaavaisuudesta, sillä se oli aivan viime sekunneilla.

Minun on pakko täsmentää sitä, että en halua olla pikkusieluinen ja vastaväittää sellaista, mikä ei mukama olisi totta. Edelleen olen samaa mieltä edustaja Holmlundin kanssa siitä, että kyllä perusteluissa on sikäli sanottu. Mutta nämä vertaukset, jotka olen tuonut tähän mukaan, aiheuttavat kuitenkin ristiriitaa, mihinkä ainakin itselleni tarvitsisin täsmennystä: kyllä ne jokisoutajat eivät souda koko matkaa sinne, ja jos ne tavoitetaan soutaessa alle promillen pikku hihneessä tai sanotaan, että ovat humalassa mutta heitä ei tavoitetakaan, kun ovat moottorilla ajaneet sinne, tai mihinkä kategoriaan todella kuuluvat nyt nämä seuraavat kalastusoppaat, jotka eivät harjoita ammattimaista vesiliikennettä mutta ovat elinkeinonharjoittajia ja ansaitsevat sillä vesillä liikkumisella oman elantonsa? Kyllä tämä nyt vielä minulle kaipaisi vähän täsmennystä.