Esko  Kiviranta  /kesk:

Arvoisa puhemies! Niin sanottua maaseudun tupoa koskevasta asiasta päästiin hallituksessa poliittiseen sopimukseen jo 11.3.2005 valtiontalouden kehyspäätöksen yhteydessä. Esitys annettiin eduskunnalle vasta viime perjantaina eli 19.5.2006. (Ed. Pulliainen: Onko joku ollut hidas?) Esityksen valmistelu on kieltämättä ollut tahmeaa. Tähän on ollut moniakin syitä, mutta pääsyy lienee valtiovarainministeriön vero-osastolla, missä alun alkaen suhtauduttiin hyvin penseästi koko tähän maatalouden energian valmisteveron palauttamiseen, ja ehkä sitten ministerikin antoi valmistelukäskyn hiukan liian hiljaisella äänellä. Poliittisesta sovusta lakiesityksen antamiseen eduskunnalle kului peräti yli 14 kuukautta. (Välihuutoja kokoomuksen ryhmästä) Mutta jos esimerkiksi kokoomus, sanon jo tässä vaiheessa, alkaa täällä revitellä esityksen viipymisestä tai jostain muusta asiaan liittyvästä yksityiskohdasta, voin kuitata tällaiset puheet toteamalla heti alkuun selkeästi sillä, ettei kokoomus pitkällä yhteisellä hallituskaudellaan SDP:n kanssa 1995—2003 saanut aikaan yhtään mitään maataloudessa käytetyn polttoöljyn ja sähkön valmisteveron palautusasiassa.

Asia oli voimallisesti esillä jo ensimmäistä maaseudun tupoa neuvoteltaessa alkusyksystä 1996. Tuolloin valtiovarainministerinä oli Sauli Niinistö. Taisi puuttua tahtokin edetä asiassa. Tämän vaikutelman sain MTK:n vero- ja rahoitusryhmän johtajana, jolla paikalla tuolloin toimin.

Hallituksen 11.3.2005 tekemän valtiontalouden kehyspäätöksen mukaan "Maa-, poro- ja kasvihuonetalouden tuotantokustannuksia alennetaan huojentamalla näiden energiaverotusta 21,5 miljoonalla eurolla." Jo ensimmäisistä, loppusyksystä 2005 valmistuneista hallituksen esitysluonnoksista kävi kuitenkin yllättäen ilmi, ettei energiaverotusta ollutkaan tarkoitus alentaa koko tällä määrällä, vaan määrää oli tarkoitus alentaa varsin runsaskätisesti mitoitetuilla energiaveron palautusjärjestelmän toteuttamiskustannuksilla. Lopullisessa esityksessä hallinnolliset kulut ovat alentuneet, mutta edelleen ovat vuositasolla, jatkossa siis joka vuosi, huikeat 1,6 miljoonaa euroa. Tämä määrä siis aiotaan vuosittain esityksen mukaan vähentää tästä 11.3.2005 tarkoin sovitusta energiaveron palautuksesta. (Ed. Petri Salo: Pois viljelijän kukkarosta!)

Vielä 2.3.2006 valtiovarainministeri Eero Heinäluoma vastasi eduskunnan suullisella kyselytunnilla ed. Nils-Anders Granvikin kysymykseen seuraavasti: "Nyt lakiesityksen yksityiskohtia ei ole vielä ratkaistu, mutta lähtökohtana on se, että se, mikä viime keväänä vuosi sitten budjettiriihen yhteydessä on sovittu, toteutuu viljelijöille täysimääräisenä." Näin ei kuitenkaan ole käynyt. EU:n kevyen polttoöljyn ja sähkön minimiveroon pääseminen jääkin täten seuraavan maaseudun tupon asiaksi.

Positiivinen viime vaiheen muutos hallituksen esityksessä on, että energian valmisteveron palautusta saisivat maatalouden suoria tulotukia saavien lisäksi ne, jotka harjoittavat viljan kuivatusta, riippumatta siitä, missä toimintaa harjoitetaan. Esityksessä ei myöskään rajattaisi harjoitettavan toiminnan yritysmuotoa. Valmisteveron palautukseen ovat näin oikeutettuja luonnolliset henkilöt ja oikeushenkilöt sekä luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden yhteenliittymät. Uuden säännöksen mukaan valmisteveron palautuksen piiriin tulevat siis muun muassa maatalous- ja maamiesseurat sekä pienviljelijäyhdistykset, niitäkin vielä on. Näillä yhdistyksillä on yleisesti viljankuivaamoja, joissa ne kuivaavat jäsentensä tuotteita. Tämä viime vaiheen muutos oli erittäin hyvä ja koskee suurta viljelijäjoukkoa.

Tarja Cronberg /vihr:

Arvoisa puhemies! Jyväskylän yliopistossa julkaistiin viime viikolla tutkimus Suomen maatilojen energiaresursseista. Tutkimuksen mukaan maatilojen merkitys energiantuotannossa voi vuoteen 2050 mennessä nousta jopa korkeammaksi kuin nykyisen tuontienergian osuus. Se edellyttää kuitenkin, että politiikan suunta muuttuu. Tutkimuksen mukaan määrätietoisella politiikalla Suomella on olemassa hyvät edellytykset toteuttaa täydellinen energiaomavaraisuus kaikkien energiankäyttömuotojen suhteen vuoteen 2050 mennessä.

Nyt käsitteillä oleva lakialoite esittää energiaveron palautusta maatila- ja porotalouden harjoittajille ja puutarhaviljelijöille. Tarkoitus on palauttaa noin 3 senttiä litralta. Ajatus on syntynyt maatalouden tupon yhteydessä, jonka lähtökohta on maatalouden harjoittajien tulotason turvaaminen.

Olen tulotason turvaamisen kannalla. Haluan kuitenkin kysyä, onko — ottaen huomioon Jyväskylän yliopiston tutkimus — valittu oikea keino. Nyt maatalouden energiaveron palautus liitetään fossiiliseen polttoaineeseen. Kustannukset ovat yhteensä vuosina 2005 ja 2006 noin 35 miljoonaa euroa. Tulevaisuudessa rahoitusmääräraha todennäköisesti nousee jatkuvasti: öljyn hinta nousee ja maatiloille joudutaan korvaamaan tätä korkeampaa hintaa. Jos valittaisiin toinen tie, käytettäisiin 35 miljoonaa euroa tukemaan prosessia, joka jo nyt on käynnissä maatilojen biopolttoaineiden, erityisesti liikenteen biopolttoaineiden tuotannossa, oltaisiin matkalla toiseen suuntaan. Voitaisiin lähteä siitä, että rypsin esteröinti tuottaisi valkuaista, glyserolia ja samalla myös biodieseliä ja antaisi maatilatalouden harjoittajille ainakin omalla tilalla energiaomavaraisuuden edellytykset.

Jos tätä kehitystä nyt vauhditettaisiin 35 miljoonalla eurolla — joka itse asiassa on korkeampi kuin vuosittain hallituksen esittämä energiainvestointituki — voitaisiin maatiloille, jotka investoivat rypsin esteröintilaitteisiin, maksaa tukea esimerkiksi 1 000 euroa. Muutamassa vuodessa 35 000 maatilaa voisi hankkia näitä laitteita. Maatilojen omavaraisuusaste energiassa nousisi ja myös maatilojen tulevaisuuden tulotaso voitaisiin taata tavalla, jota öljyriippuvuus ei missään tapauksessa tule takaamaan.

Nyt maanviljelijä siis saa ehkä 300—400 euroa veronpalautuksena, vähän riippuen fossiilisten polttoaineiden käytöstä. Katsoisinkin, että tämä taso on riittämätön, jos halutaan turvata maanviljelijöiden tulotaso. Sitä vastoin, jos lähdetään kehityksen tielle ja tuetaan biopolttoaineita, tuetaan investointeja esteröintilaitteisiin. Tätä tietä muun muassa Jyväskylän yliopisto viitoittaa; maatalouden energiaomavaraisuuden tietä ensimmäisessä vaiheessa ja seuraavassa vaiheessa ehkä myös suomalaisen energiaomavaraisuuden tietä.

Aulis Ranta-Muotio /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Cronbergin näkemys, että tätä rypsintuotantoa ja esteröintilaitteiden hankintaa pitäisi tukea, on tietysti aivan perusteltu, mutta hän nyt minun mielestäni tässä vähän sekoittaa kaksi asiaa. Tämä on kuitenkin tupoasia. Tämä polttoainesysteemi on ajateltu mahdollisimman monille tiloille. 15 prosenttiahan tiloista jää vain ulkopuolelle, valitettavasti ne pienimmät. Se on oma asiansa sitten tukea tätä rypsiasiaa. Monet maatilat käyttävät nyt jo haketta, todella monet, niin että eivät ne voi rypsin käyttöön siirtyäkään. Minun mielestäni näitä kahta asiaa ei kannata sekoittaa.

Tarja Cronberg /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mielestäni ei pidä tähän sekoittaa sitä, että tuetaan fossiilisia polttoaineita, tai pitää nimenomaan pitää kiinni siitä, että toinen vaihtoehto on fossiilisten polttoaineiden käytön tuki ja toinen on sitten uusien biopolttoaineiden tuki. Olen sitä mieltä, että joko maatalouden tulotaso irrotetaan fossiilisista polttoaineista — en näe mitään syytä, minkä takia nämä kaksi asiaa pitäisi liittää toisiinsa — ja löydetään muita keinoja, joilla viljelijöiden tulotaso pidetään kunnossa, tai sitten, jos lähdetään polttoainetuen tielle, niin silloin biopolttoaineet ovat mainio mahdollisuus.

Jari Leppä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihmetellä täytyy, ed. Cronberg, jos te kuvittelette, kun on tämä tuporatkaisu, joka vuosittain tapahtuu nyt lyhyellä aikavälillä, jossa viljelijöiden menokehitystä selkeästi hillitään, että tämä teidän esittämänne erinomainen tapa toteutuisi kovinkaan nopeasti. Se on vuosien ja vuosien työ ennen kuin tuohon suuntaan päästään. Siinä vaiheessa maatalouden kustannukset ovat moneen kertaan ehtineet karata aivan taivaisiin ja meillä ei niitä keinoja kovinkaan paljon ole. Tämä on juuri niitä asioita, joita Suomen valtio voi tehdä viljelijöiden tulokehityksen eteen. Ja tuo on pitkä tie, jota te esitätte, mutta perusteltu tie.

Tarja Cronberg /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tie ei ole niin pitkä kuin ed. Leppä tässä arvioi. Kehitys on itse asiassa jo käynnissä. Maanviljelijät vaan eivät uskalla investoida laitteisiin, koska valtiovallalta ei tule tarvittavaa signaalia. Näkisin, että tukibiopolttoaineille on nimenomaan nopea tie ja mahdollinen tie. Väitteeni on, että esitetyllä tuella ei ratkaista maatalouden tupoa: 10 000 litran käytöllä tuki on noin 300 euroa.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! En tiedä oikein, itkisikö vai nauraisiko tältä paikalta. (Ed. Pulliainen: Tehdään molempia vuoron perään!) — Ed. Pulliainen, minä luotan teihin tämän sisällön suhteen, koska teillä on ainutlaatuinen tapa analysoida sitä virkamiesten toimettomuutta, saamattomuutta ja haluttomuutta, mitä tämänkin asian valmistelun osalta on ollut olemassa. (Ed. P. Salo: Ja hallituksen!) — Kun hallitus sopi 11.3.2005, että maataloustupoon, mihin jäi kuitenkin ilmaan vielä erinomaisia odotusarvoja, sisältyy tämä polttoaineitten valmisteverojen palautus maataloudelle, niin sitä on uutisoitu erinomaisen moneen eri kertaan, että maatalous sai taas ja taas sai ja taas sai. Ja kansalla on semmoinen käsitys, että maatalous on saanut sitä rahaa pilvin pimein. Sitä on tullut niin kuin suokuokalla joka suuntaan, niin kuin tässä joskus aikaisemmin tänä iltana vertasin. Kuitenkin hallitus kykeni antamaan esityksen tästä polttoaineverojen palautuksesta 19.5. viime perjantaina 2006.

Kysynkin, mistä tämä johtuu, ja samalla vastaan itse, mistä se johtuu: se johtuu valtiovarainministeriön kyvyttömyydestä hoitaa tällaisia yksittäisiä yksinkertaisia asioita. Toinen asia, mistä arvelen sen johtuvan: Se johtunee hallituskumppani sosialidemokraattien ed. Lintosen linjasta, mitä hän käytti viime syksyn budjettikeskustelujen yhteydessä todetessaan, että tämä ei edistä asiaa, ja se haluttomuus on sieltä periytynyt ministeriön virkamiehiin viimeistäkin piirtoa myöten. Ja kun tätä sisältöä lukee ja katsoo täältä, kyllä tämän sisällön kirjoittamiseen olisi pitänyt riittää, väitän, eduskunnan suuresta salista jok’ikisen edustajan taito yhdessä tai kahdessa illassa saada tämä sillä lailla selvälukuisemmaksi kuin tämä nyt on olemassa. Tämä on rakennettu ja kirjoitettu sen näköiseksi, että suomalaisessa lainsäädännössä ei varmaan missään muussa laissa ole vastaavaa epäselvyyttä tuotu ja toteutettu tänne.

Asia on erinomaisen hyvä. Maatalous tarvitsee jotakin kohennusta. Mutta kyllä tämä on enempi tällaista sielupuolen kohennusta. Vuodelta 2005 on 15,8 miljoonaa ja nyt tältä 2006 vuodelta 19,9 miljoonaa, ja ensisijaisesti tätä sovelletaan pääsääntöisesti verotusmenettelyä koskevin säännöksin. No tässähän voisi sanoa, että tuolla kaakkoisessa Suomessa hurraa-huudoin odotellaan, että tämä raha tulee ja syntyy. (Ed. P. Salo: Kepun tupailloissa kerrotaan!) — Kepun tupailloissa tätä kerrotaan, mutta tätä varten järjestetään erikseen tupailta. — Kun tätä kerrotaan, niin koko totuutta ei kuitenkaan kerrota. Kun tämä on veroluonteinen maksu ja se otetaan sieltä tuloveron päältä ikään kuin pois, niin loppujen lopuksi, jos se verotus on jonkinnäköisessä järjestyksessä, niin että tuloveroa kertyy, eipä sitä tulekaan kuin puolet tästä summasta sinne perille, jos tulee oikein sitäkään. Vain sellaiset viljelijät, jotka ovat niin sanotusti pee aa, elikkä ei ole tätä verotettavaa tuloa, saavat tämän täysimääräisenä hyödyksi. Tämäkin olisi hyvä kyllä täällä perusteluissa mainita, ettei olisi niin väärää kuvaa syntynyt, niin kuin tästä nyt väkisin tulee ja käypi.

Nyt tämän pohjalta jos katsotaan, niin kyllä tätä lukien — luin siten kuin se paholainen, tämä Lordin näköinen sitä Raamattua ja tulkitsi sitä parhaalla mahdollisella tavalla — kun tätä sillä silmällä katselin ja luin, niin kyllä täällä monta reikää on olemassa. Mutta toisaalta taas kun kolmannelta sivulta luki, niin siinä oli kyllä sellainen kohta, että ei se ikään kuin olisikaan ehkä mahdollista. Jos näitä yksityiskohtaisia perusteluja niin kuin ajatellaan ja arvellaan, niin täällä annetaan ymmärtää, että tukea saa ammattimainen maanviljelijä ja ammattimainen maanviljelijä on sellainen, joka saa tukea kasvinviljelyyn, kotieläintuotantoon niin niin ja näin edelleen. Vain jos se porotaloutta harjoittaa, niin se ei täällä sisälly mukaan tähän asiaan, se on siitä pois. Mutta sitten sen sijaan, kun täällä todetaan, miten tätä yksittäisen viljelijän lisäksi saa, suora lainaus: "Pykälän 10 kohdassa määriteltäisiin yhteisö. Yhteisöllä tarkoitettaisiin tuloverolain 3 §:ssä tarkoitettua yhteisöä. Yhteisöjä olisivat muun muassa osakeyhtiö, osuuskunta, yhdistys ja säätiö." Ja se jatkuu erikseen: "Yhteisetuutena pidettäisiin tällä perusteella muun muassa tiekuntaa, kalastuskuntaa ja jakokuntaa". Minusta on kyllä aivan erikoinen keksintö, että tämä tiekuntakin on ryhtynyt harjoittamaan maataloutta ja on tullut sitä kautta tämän tuen pariin, mitä en osaa kyllä täältä mistään lukea.

Jos tätä maailmaa sitten katsotaan niin kuin pidemmälti, niin täällä ed. Kiviranta viittasi vahvasti viljan kuivaukseen, mikä on tänne viime vaiheessa syntynyt ja kirjoitettu. "Pykälän 7 kohdassa määriteltäisiin kauppakunnostus tilalla tehtäväksi toiminnaksi, jolla maatalous- ja puutarhatuotteet saatetaan myynti- ja jalostuskelpoisiksi. Kauppakunnostukseen luetaan esimerkiksi kananmunien leimaus, myyntikelvottomien tuotteiden poistaminen ja tuotteiden lajittelu." Tämä on rinnastettavissa toimintana siihen viljan kuivaukseen, ja ymmärrän niin, että tämä tiekunta kun mainitaan, niin tiekunnalla voi olla viljankuivuri, mutta en tiedä missään olevan, jolloin näin arvellen tässä on tämän puolentoista vuoden aikana, minkä hallitus on tämän kanssa peukaloinut, tullut sellainen silppusäkki, ettei parempaa voi olla eikä epäselvempää luettavaa. Mutta oli onni, että aikaa ei ole käytetty vieläkin enemmän, jolloinka vieläkin sekavampi tästä olisi tullut ja syntynyt.

Näin katsottuna tässä sitten, jos katsotaan tätä maailmaa vielä eteenpäin, niin veronpalautuksen vähimmäismäärä, kun tämä kuitenkin verotuksen yhteydessä toteutetaan ja tehdään, on 50 euroa. Niin sanottu tämä pientilallinen, meikäläinen peruskeskustalainen äänestäjä, uskollisin, jätetään tämän ulkopuolelle. Eikö kuitenkin voitaisi tehdä niin, että sille, joka maatalouden veroilmoituksen täyttää, se 50 euroa olisi palautettu suoraan, jolloin tämä olisi mennyt oikeaan ja oikeapohjaisesti perille sinne kansalle, mihin tämä on tarkoitettukin?

Jos tätä maailmaa sitten vielä katsotaan eteenpäin, niin tässähän tietenkin on yksi keinottelumahdollisuus: se, että sisällössä ei lue sitä, että se on vuosittain, vaan ymmärtäisin niin, että tämä on kuittiperusteinen sen mukaan, minä vuonna se polttoöljylasku on maksettu; niin siitä se palautus tulee. Tässähän on se mahdollisuus, että kun ostetaan joka kolmas vuosi, niin silloin täyttyy sillä pienviljelijälläkin se 50 euroa, josta vähennettävää tulee. Poltetaan sähköä nuukemmin siinä muina aikoina, eletään ikään kuin kynttilän valossa, niin saadaan vielä sähköstäkin. Mutta sitä ei varastoida eikä siirretä. Mutta sitä täällä ei lue, että jos tätä sähkölaskua ei kirjaakaan sille vuodelle, vaan siirretään kahdella vuodella eteenpäin, ikään kuin siirretään sitä maksatusta, mikä saattaisi olla mahdollista myöskin tehdä sellainen sopimus, niin silloin senkin saisi hyödykseen. Tämän tyyppisellä tekstillä tämä on rakennettu, ja ei ole kyllä suomalaiselle lainsäädännölle kunniaksi tämä asia.

Sitten kun mennään näihin perusteluihin vielä, niin 15 § on Tietojen antaminen verohallinnolle ja eräille muille viranomaisille. Tässä oikeastaan parhaimmillaan tämä sisältö tulee näkyviin, kun täällä todetaan, että verohallinnon tulisi tietää esimerkiksi ne maatalouden harjoittajat, joille on maksettu maataloustukia, päästäkseen tätä veroa hoitamaan taikka tekemään. Kyllä täytyy sanoa, että tämä on nippelihommaa. Ei ihme, että kerrotaan, että 2 miljoonaa euroa menee tähän hallinnointiin. Kun näitä tietoja verrataan ja väännetään, niin ei ole kummonen juttu, että tämmöinen tulee ja syntyy ja käy kasvamaan.

Jos vielä ihmeemmin tätä peliä katsotaan, niin verohallinnon eräiden muiden viranomaisten oikeus oma-aloitteiseen tietojen antamiseen on 16 §:n perusteluissa, lainaus: "Pykälän 3 momentin mukaan edellä mainittuja salassa pidettäviä tietoja voitaisiin aina antaa edelleen rikosten selvittämistä ja syytteeseenpanoa varten. Tiedot tulisi hävittää heti, kun niitä ei tarvita." Elikkä nyt kun tämä verottaja saa luettelon siitä, kuka on saanut maataloustukea, ja kun se on selvittänyt tämän jutun, niin tiedot pitää hävittää, etteivät ne vain jää niin kuin väärään paikkaan. Kun toisaalta puhutaan sitten tästä maataloustukien julkistamisesta kaikkinensa, niin onhan ihmeellinen tämä pohja olemassa.

Ja vielä ihmeellisemmäksi tämä muuttuu siitä, että on tämä siirtymäsäännös 23 §:n perusteella, jossa todetaan niin, että veroa ei palauteta "1 päivä tammikuuta 2005 ja 10 maaliskuuta 2005 välisenä aikana". Ja sitten suora lainaus: "Koska hakija ei ole voinut järjestää kirjanpitoaan eikä muistiinpanojaan ennen lain voimaantuloa siten, että olisi ottanut huomioon 9 §:n säännökset, sanottuja kirjanpito- ja muistiinpanosäännöksiä sovelletaan vasta lain voimaantulon jälkeiseen aikaan." Tämä mielestäni kuvaa sen viimeistään, että kirjoittaja, joka tämän valtiovarainministeriössä on kirjoittanut, ei ole ymmärtänyt, että tämä verotettava maatalouden harjoittaja on kyllä ollut kirjanpito- ja muistiinpanovelvollinen aina ja silloin on täydellinen kirjanpito olemassa. Tällaisia tietoja ei tänne olisi tarvinnut kirjoittaa. Tämä olisi voinut olla puolta ohuempi ja kevyempi ja selvästi luettavampi.

Toivonkin, herra puhemies, että kun edustaja Pulliainen käyttää täällä myöhemmin puheenvuoron, hän oikein suomen kielellä ruotisi, mitä on tämä valtiovarainministeriön halu rangaista maatalouden harjoittajia siinä, että tehdään näin epäselvä ja näin vaikeasti luettava ja tulkinnanvarainen lainsäädäntö.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Vuodesta 2004 on kysymys, vuonna 2005 tehtiin ratkaisu, ja nyt me sitä sitten täällä käsittelemme. Täällä on keritty jo, arvoisa puhemies, ihmetellä sitä, mitenkä tässä näin kauan meni. No, ed. Seppo Lahtelahan sen juuri kertoi, miksi meni: koska sinne esitykseen kävi jokainen lobbaamassa oman kuivurinsa ja muun kohdan, niin kyllähän siinä on mennyt korjaamiseen ja täydentämiseen aikaa jnp.

Käytetyt puheenvuorot ovat osoittaneet, että hyvää tarkoitusta lähdetään edistämään elikkä maatalouden tupoasiaa, ja miksi ylipäätään markkinataloudessa maatalouden tuposta on tarpeellista puhua, niin tietenkin sen takia, että puolet tuloista tulee tuista. Toisin sanoen se markkinatalousosuus on kavennettu niin kapeaksi, että silloin pitää yhteiskunnan toimenpitein olla myöskin tässä katsannossa mukana, kun kaikkialla muuallakin, missä jonkunlaista ansiota kerätään, on kysymys tupoista elikkä sisäisestä sopimuksesta tulonjaon osalta.

Mutta sitten tullaankin siihen kaikkein vaikeimpaan asiaan: oliko tämä nyt ihan hyvä keksintö hoitaa se asia näin? Minä ymmärrän tämän idean siinä katsannossa, että fossiiliset tisleet ovat käytössä koko maassa. Jos olisi todella tehty niin kuin ed. Cronberg ehdotti tässä äsken, että esimerkiksi rypsin ja rapsin tuotanto ja siellä puristetun öljyn esteröinti olisi se tapa ja sen esteröinnin tukeminen olisi se tapa, niin arvoisa puhemies, tämähän kohdistuisi silloin hyvin valikoiden Oulujoen eteläpuoliseen Suomeen ja Oulujoen pohjoispuolella tämä ei tulisi kysymykseen lainkaan. Elikkä siis toisin sanoen tämä kuvaa erittäin havainnollisesti sen, miten vaikea tämä asia on ekologisesti oikealla tavalla tätä tietä hoitaa.

Jatkossahan sen pitäisi olla niin, että jotta päästäisiin ed. Cronbergin tavoittelemaan aivan oikeaan ja vihreään lopputulokseen, täytyisi olla sillä tavalla, että hallituksella on selvä suunnitelma ja strategia, niin että silloin kun on kysymys biokaasun hyödyntämisestä, tuetaan niitä biokaasulaitteistoja, kun on kysymys rypsin ja rapsin tuotannosta, silloin on kysymys sitten niitten paikallisten puristimien ja esteröintilaitteitten tukemisesta jnp., niin että pystyttäisiin pääsemään valtakunnan suunnitelmaan tässä asiassa. Koko ajan täytyy muistaa reunaehtona tällöin se, että toiminnan, jota tuetaan, täytyy olla taseeltaan energiapositiivista. Muutenhan koko hommassa ei ole mitään järkeä. Elikkä siellä pitää saada enemmän energiaa ulos kuin sinne laitetaan sisälle. Se on aivan absoluuttinen ehto koko hommassa, muuten tämä ajaa täydellisesti kiville.

Kun sitten ex tempore elikkä valmistelematta keksitään tämänlaatuinen tuporatkaisu, josta käydään hirmuisen kovaa kädenvääntöä, josta tulee saavutettu etu sillä hetkellä, kun se keksitään, niin silloin ajaudutaan tämmöiseen onnettomaan suohon, josta ei kyllä tahdo päästä millään enää ulos eikä pois. No, nyt on tehty näin, ja tämän kanssa ollaan nyt sitten tämmöisessä maatalouspoliittisessa avioliitossa. Tässä on vihreillä riepoteltavaa. Itse en osallistu siihen riepotteluun; olen surullinen. Olen surullinen siitä, että tässä ovat munat ja makkarat, kun on maatalouspuolesta kysymys, niin pahasti sekaisin kuin ne olla vaan voivat. Ja aina kun lähdetään tämmöisille taipaleille, pitää ottaa tuotanto-olosuhteet huomioon ja kaikki siihen liittyvät näkökohdat huomioon, ja silloin kun on kyse tuposta, niin tasapuolinen kohtelu. Onhan se otettava verotusjärjestelmässäkin huomioon. Siis pitää yhtenäisin perustein kohdella kaikkia silloin, kun tälle tielle lähdetään. Tässä suhteessa täytyy todeta, että hallitus on hyvää tarkoittaessaan lähes täydellisesti epäonnistunut. Tämä on surkujuttu.

Nils-Anders Granvik /r:

Värderade herr talman! Lagförslaget om energiskatteåterbäringar som nu behandlas i remissdebatten hör till kategorin av långdragna ärenden. Energiskatteåterbäringen som är jordbrukarnas och växthusodlarnas inkomstpolitiska avtal från våren 2005 borde mänskligt sett redan finnas på odlarnas konto. I samband med det inkomstpolitiska avtalet och ramförhandlingarna för åren 2006—2009 i mars 2005 beslöt regeringen, som även denna proposition säger, att jordbruks- och växthusnäringens samt renhushållningens produktionskostnader sänks genom att dessas energibeskattning lättas med 21,5 miljoner euro.

Nu har dock regeringen tydligen glömt vad man lovade genom att enligt propositionen skall högst 19,9 miljoner euro betalas ut i accisåterbäring med hänvisning till att kostnaderna för att införa systemet skall täckas. Av den tidigare utlovade summan på 21,5 miljoner euro skulle även cirka 1,7 miljoner euro gå till växthusnäringen, men så är inte heller fallet, utan nu torde det vara frågan om mindre än en tredjedel av den summan som styrs till växthusnäringen.

Arvoisa puhemies! Hallituksen esityksessä on eräs iso periaatteellinen ongelma. Hallitus esittää, että toimeenpanoista aiheutuvat hallinnolliset kustannukset otetaan 21,5 miljoonan euron määrärahasta, jolla pitäisi energiaverotusta huojentamalla alentaa maatalouden tuotantokustannuksia. Hallitus ottaa tässä tapauksessa käyttöön uuden periaatteen. Lienee ensimmäinen kerta, kun hallinnolliset kustannukset otetaan myönnetyistä määrärahoista. Ikinä ennen valtion määrärahojen edunsaaja ei itse ole joutunut vastaamaan hallinnollisista kustannuksista. Maanviljelijät ovat aiheellisesti pettyneitä hallituksen erikoiskohteluun yhtä ammattiryhmää kohtaan. Voi hyvinkin esittää kysymyksen, onko edes mahdollista toimia tällä tavalla muita ammattiryhmiä kohtaan.

Puhemies! Tulen nyt toistamaan sen, mitä ed. Kiviranta äsken toi esille omassa puheenvuorossaan. Kysyin hallitukselta suullisella kyselytunnilla 2. päivä maaliskuuta tänä vuonna, ottaako hallitus nyt käyttöön uuden käytännön ottaen huomioon, että hallinnolliset kustannukset otettaisiin myönnetyistä määrärahoista. Tällä tavoin hallitus antaisi erikoiskohtelun maanviljelijöille. Kysymykseeni valtiovarainministeri Heinäluoma vastasi: "- - lähtökohtana on se, että se, mikä on viime keväänä vuosi sitten budjettiriihen yhteydessä sovittu, toteutuu viljelijöille täysimääräisenä." Vastaus eduskunnan edessä, haluan huomauttaa, ei pitänyt. Hallitus esittää ratkaisun, joka on valtiovarainministerin lupauksen vastainen. Itsestäänselvä periaate pitäisi olla sen, että kaikkia väestö- ja ammattiryhmiä käsitellään tasapuolisesti. Tällä esityksellä hallitus poikkeaa tästä luonnollisesta periaatteesta.

Herr talman! Svaret som minister Heinäluoma gav inför riksdagen, det han berättade oss, höll inte. Regeringen föreslår en lösning som är helt i strid med finansministerns försäkran. En princip som borde vara helt naturlig är att alla befolknings- och yrkesgrupper skall behandlas på enahanda grunder. Med detta lagförslag avviker regeringen från denna självklara princip.

Jari Koskinen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tähän alkuun vastauksena ed. Kivirannalle lyhyt historiakatsaus.

Kun aiemmin tehtiin maataloustupoja, jolloin muun muassa nykyinen puhemies Lipponen pääministerinä ansiokkaasti toimi, vuonna 2000 korotettiin kansallista tukea 100 miljoonalla markalla ja lisäksi viljelijöille tuli karjatiloille yksi lomapäivä lisää. Vuonna 2002 maataloustupossa kansallista tukea korotettiin 20 miljoonalla eurolla ja tuli yksi lomapäivä lisää. Vuonna 2005, siis päätös tehtiin yli vuosi sitten, energiaveroja palautettiin sen vuoden osalta noin 16 miljoonaa ja kuluvan vuoden osalta noin 20 miljoonaa; lomapäivistä ei ollut tietoakaan, tuskin oli edes aitoa yritystä. Lisäksi ed. Kiviranta viittasi vuoteen 1996, jolloin hän toimi MTK:ssa ja ilmeisesti tapasi silloista valtiovarainministeriä Niinistöä. Eilen illalla kaivoin vanhoja veromuistiinpanoja, selasin tositteitani: Vuonna 1996 kuivurissa käytettävä kevyt polttoöljy maksoi 1,64 markkaa litralta. Tänään soitin kauppiaalle ja kysyin, mitä maksaa meille tuotuna kevyt polttoöljy. Vastaus oli 64,74 senttiä litralta sisältäen arvonlisäveron, eli vuoden 1996 hintataso oli tämän päivän rahaksi muutettuna noin 27 senttiä litralta, tänä päivänä siis suunnilleen 64 senttiä litralta. Eli vuonna 1996 hinta oli noin 42 prosenttia nykyisestä hintatasosta. Eli siinä tilanteessa silloisina vuosina maatalouden energiakustannukset eivät olleet sitä tasoa kuin tänä päivänä. Energiakustannus ei ollut niin ongelmallinen kuin se tänä päivänä on. Ehkä tämä ed. Kivirannalle muistoksi niistä vuosista. Voin sitten vaikka tarvittaessa toimittaa valokopiot kuiteista, jos halutaan.

Arvoisa puhemies! Sitten tähän päivään.

Täällä ed. Granvik totesi hallintokuluista, mikä on sinänsä aika merkittävä muutos aiempaan käytäntöön. Minä en myöskään tiedä, missä muualla valtionhallinnossa toimittaisiin tällä tavalla, että kun verotusta toimitetaan, veronmaksajat maksaisivat hallintokulut. Jos ihminen saa veronpalautusta, niin ei siitä veronpalautuksestakaan ole vähennetty veron palauttamisesta aiheutuneita kuluja.

Samalla voisi kysyä, kuka vastaa tästä vitkuttelusta. Jos menee yli 14 kuukautta näin sinänsä aika simppelin asian hoitamiseen, niin ihmetellä täytyy, koska nyt paras tapahan olisi ollut se, että tämä asia hoidettaisiin, niin kuin tullaan tekemään tämän vuoden osalta, veroilmoituksen yhteydessä tai arvonlisäveroilmoituksen yhteydessä. Jos se olisi hoidettu arvonlisäveroilmoituksen yhteydessä jo tänä vuonna, kun helmikuun lopussa ne jätettiin, niin palautukset olisivat olleet viljelijöitten tilillä jo kuukauden verran, koska ne helmikuun loppupuolella maksettiin, jos arvonlisäveropalautuksia sai. Samassa yhteydessä myös tämä valmistevero oltaisiin voitu palauttaa tekemällä vain vähän muutoksia atk-ohjelmiin. Nyt joudutaan vuoden 2005 osalta tekemään erillinen hakemusmenettely. Sitä varten joudutaan laatimaan erilliset atk-ohjelmat, tekemään ylimääräisiä postituksia ja ylimääräistä hallinnollista kulua syntyy todennäköisesti satojatuhansia euroja. Kysyn, kuka vastaa siitä, että vitkuttelun takaa rahaa kuluu ihan hukkaan, ihan tarpeettomiin. Ei tämä ainakaan minkään valtionhallinnon tuottavuusohjelman mukaista toimintaa ole.

Äsken totesin, mikä on tämän päivän hintataso esimerkiksi kevyessä polttoöljyssä. Nyt tämä valmisteveron palautus, noin 3,75 senttiä litralta, on siis vajaat 6 prosenttia hinnasta. Siinä mielessä, jos maatilalla mietitään siirtymistä uusiutuviin energialähteisiin, vaikka nyt sitten biodieseliin tai vaikkapa hakkeen käyttöön kuivurin lämmittämisessä, niin ei tällä veronpalautusjärjestelmällä kyllä yhtään niitä suunnitelmia estetä eikä hidasteta. Jos se on taloudellisesti järkevää, niin se tehdään ilman muuta riippumatta siitä, tuleeko tämmöinen pieni palautus vai ei.

Siinä mielessä voin antaa hallitukselle tunnustusta siitä, että on päästy eteenpäin, että on myös siirrytty energiaverossa tämmöiseen palautukseen, joka auttaa maataloutta ja vähän muitakin aiheeseen liittyviä toimialoja, ovat ne nyt sitten kasvihuoneviljelijöitä tai porotaloutta. Ja vielä pikkuisen jäi liikkumavaraa, vielä on olemassa vähän välyksiä siihen, mikä on EU:n vaatima minimiverotaso, eli vielä voidaan pikkuisen liikkua siihen suuntaan. Eli tälle päätökselle sinänsä ja tien avaamiselle annan tunnustusta.

Jos sitten mietitään sitä, miten tämä käytännössä on toteutettu, ja jos siitä käytännön toteutuksesta haluaisi antaa arvosanan, niin arvosana olisi suunnilleen samaa tasoa, mitä minulla aikoinaan oli ylioppilaskirjoituksissa saksan kielessä, nimittäin erittäin vahva improbatur.

Arvoisa puhemies! Vielä yksi asia, mikä hämmästytti näissä hallituksen esityksen perusteluissa, suora lainaus halllituksen esityksen ympäristövaikutuksista: "Lisäksi on mahdollista, että energiaveron palautus voisi lisätä energian kulutusta palautuksen piirissä olevissa kohteissa." Aika ihmeellinen päätelmä. Tulee semmoinen mieleen, että valmistelija tai esityksen kirjoittaja on varmaan ajatellut, että viljelijät huvikseen ajavat ympyrää pellolla saadakseen 3,75 senttiä litralta palautusta valmisteverosta tai kuivuria pyöritetään vain pyörittämisen ilosta, kun siellä muutenkin saa yökaudet valvoa ja väijyä. En tiedä, voi olla, että arki on paennut aika kauaksi kirjoittajan maailmankuvasta tai sitten yksinkertaisesti ei ole ihan tunnettu sitä tosiasiaa, missä tänä päivänä maataloudessakin mennään.

Jari Leppä /kesk:

Herra puhemies! Tämä hallituksen esitys maataloustupon toteuttamisesta, jossa palautetaan energiatuotteiden hintaan sisältyvää valmisteveroa viljelijöille, on erinomainen päänavaus kustannusten hillinnälle maataloudessa, ja tätä pitää tervehtiä tyydytyksellä, niin kuin tässä edellä myöskin ed. Jari Koskinen totesi.

Tyylipisteet aikataulusta hallitukselle ovat kyllä matalat. Se on aivan selvästi sanottava. Vuosipäiväkin tämän asian suhteen meni jo ajat sitten umpeen, ja siinä mielessä kyllä täytyy ihmetellä, että valtiovarainministeriössä onnistuttiin vitkuttelemaan tämän asian kanssa näin pitkään. Onneksi se kuitenkin on nyt sitten meillä vihdoin ja viimein tässä talossa.

Toinen asia, joka täällä on myöskin jo tullut esille, on se, että hallintokulujen maksattaminen viljelijöillä tämän osalta ei kyllä ole reilun pelin mukaista. Siinä mielessä toivon, että valtiovarainvaliokunta tekee tästä omat johtopäätöksensä myös sen myötä, mitä valtiovarainministeri Heinäluoma on todennut suullisella kyselytunnilla. Olin myöskin itse tämän asian kuulemassa, ja siksi mielestäni on oikein ja kohtuullista, että viljelijöille tämä veronpalautus kokonaisuudessaan sitten tulee.

Yksinkertaisempaa olisi tietenkin ollut vähentää tämä kyseinen summa arvonlisäverosta. Aivan selvästi viime vuoden osalta ongelmaksi muodostuu tai ei ehkä ongelmaksi, mutta jonkun verran lisää hallintoa vaatii se, että ne valmisteverot on jo kertaalleen vähennetty myöskin verotuksessa, ja näin ollen siinä joudutaan vähän enemmän töitä tekemään. Mutta tämän vuoden alusta asti tämä toimii kyllä sitten, niin kuin sen pitääkin toimia, ja tämähän ei ole mikään vuosittain tai yhdelle vuodelle tehty päätös, vaan tämä on sitten toistaiseksi voimassa olevaa käytäntöä, ja hyvä niin.

Valtion pitäisi enemmänkin tämän tyyppisiin asioihin kiinnittää huomiota, joissa meillä on kansallista päätöksentekovaltaa viljelijöiden tulotason ylläpitämiseksi. Sitä ei ole enää läheskään niin paljon kuin vaikkapa silloin, kun nykyinen edustaja Jari Koskinen oli ministerinä. Silloin kansallinen liikkumavara oli huomattavasti suurempi niin kansallisten tukien kuin muittenkin osalta, mutta tämänhetkinen EU:n yhteinen maatalouspolitiikka on erittäin tehokkaasti rajoittanut kansallista liikkumavaraa, ja siksi on tarpeen, että myös jatkossa tulee tämän tyyppisiä toimenpiteitä kuin tämä lakiehdotus.

Puhemies! Mitä tulee uusiutuvien biopohjaisten polttoaineiden käyttöön ja käytön laajentamiseen, kaikki ne toimenpiteet, joita me voimme sen eteen tehdä, täytyy tehdä. Meille avautuu loistava mahdollisuus linjata eduskunnan tasolla tätä työtä hallituksen energia- ja ilmastoselonteon osalta. Toivonkin, että se mietintö, joka talousvaliokunnasta tulee, saadaan sellaiseksi, että siinä on selvät osviitat hallitukselle tehdä ratkaisuja, joilla niin bioetanolin, biodieselin kuin myöskin biokaasun käyttöä huomattavasti nykyisestään laajennetaan.

Tänään julkaistiin Jyväskylän yliopiston tekemä tutkimus, jossa kerrottiin, että maatilojen energiatase on aivan valtava ja siellä on paljon käyttämätöntä potentiaalia biopuolella. Se täytyy saada käyttöön. Se on todellinen mahdollisuus ja tulevaisuuden tapa tehdä työtä ja tehdä myöskin kunnollista tulosta, taloudellista tulosta maatalouden osalta. Se on kuitenkin pitkä tie. Se ei tapahdu vuodessa eikä kahdessa, mutta meidän täytyy se suunta valita, ja se suunta on nyt se, että nuo biopohjaiset polttoaineet kilpailevat yhä paremmin fossiilisten polttoaineiden kanssa. Siinä mielessä voin olla aivan samaa mieltä ed. Cronbergin kanssa, että tulevaisuudessa tämä asia on aivan varmasti myös maatalouden ja koko maaseudun kannalta sellainen kivijalka, joka on aivan uudenlainen mahdollisuus tähän päivään verrattuna.

Mutta tämä asia on aivan eri kysymys. Nyt puhutaan lyhyen aikavälin kustannusten leikkaamisesta viljelijöiden osalta. Tämä on toteutettava näin, ja biopohjaisen polttoaineen kehittämistyötä on edistettävä kaikin tavoin. Nämä ovat kaksi eri asiaa, mutta ne kulkevat kuitenkin samaan suuntaan.

Jukka Vihriälä /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Polttoaineverolaki on vihdoinkin eduskunnan käsittelyssä. Kuten täällä on moneen kertaan todettu, tämä lainsäädäntö, jota nyt tuodaan eduskunnan päätettäväksi, liittyy maataloustupoon, joka koskee vuotta 2004 ja josta hallitus sopi todella 11.3.2005 valtiontalouden kehyspäätöksen yhteydessä vuosille 2006—2009, niin kuin laissa todetaan, 21,5 miljoonaa euroa.

Nämä ainakin, jotka lukivat silloista tuposopimusta, ymmärsivät, että tämän verran viljelijät saavat energiakustannuksiin alennusta. Tässä uskossa kyllä elin pitkään. Kun nyt kuitenkin on käymässä niin, että hallinto vie tästä oman osansa, liki 2 miljoonaa euroa, tuntuu todella käsittämättömältä.

En tiedä, meillä ei ole mitään maataloustulojärjestelmää, vaan me elämme Euroopan unionin yhteisessä maatalouspolitiikassa. Tilanne on aivan toinen kuin 10—15 vuotta sitten. Mutta olen aivan samaa mieltä siitä, kun täällä on todettu se, että tämä on kuitenkin päänavaus. Nyt energiaverojen palautus alentaa maatalouden energiakustannuksia keskimäärin 8 prosenttia, hyvä sinänsä, mutta kyllähän sekin on tosiasia, että kun täällä lakiesityksen perusteluissa ovat ne maatilat, joita se koskisi, tai koko maatilojen määrä, tilatukien saavien maatilojen määrä noin 78 000, niin 11 000 tilaa jää tämän ulkopuolelle. Kuten ed. Seppo Lahtela ja muutkin ovat tainneet todeta, nämä pienimmät tilat, joista monilla on taloudellisesti hyvin heikko kantokyky, jäävät tämän ulkopuolelle. Se on erittäin merkittävä asia, ja jotenkin tätäkin on vaikea oikeudenmukaisuuden nimissä ymmärtää, minkä takia juuri pienimmät tilat tässä maassa jäävät järjestelmän ulkopuolelle. Ei tahdo mennä niin kuin jakeluun. Eikö sitä pystytä teknisesti hoitamaan, vai onko se niin todella vähäpätöinen, että sillä ei ole varmaankaan valtiontalouden kannalta mitään merkitystä, minne se alle 50 euroa sitten heitetään? Mutta tätä pidän valitettavana.

Herra puhemies! Kyllähän maataloudessa tänä päivänä, niin kuin kaikki tiedämme, nimenomaan tämä kustannustason nousu on ollut erittäin voimakasta, tulot ovat alentuneet, markkinat eivät monella tuotannonalalla vedä sillä tavalla kuin niiden pitäisi vetää. Jos otetaan nyt sitten esimerkkinä — tietenkin tämä laki koskee ennen kaikkea viljantuotantotiloja ja muuta kasvinviljelypuolta — maidontuotanto, joka meillä on päätuotantosuunta, tämä koskee myöskin sitä. Täällä lain perusteluissa vielä käytetään lukuna 21 490:tä maitotilaa. Niitä ei tänä päivänä ole paljon, viimeisessä tilastossa, joka on ollut luettavissa, huhtikuussa maidontuottajien lukumäärä meni alle 15 000 maitotilan tässä maassa. Tämä vähennys on erittäin nopeaa. Juuri tällä hetkellä ovat tämä tilatukijärjestelmä, tukien maksatuksen ja maitokiintiöjärjestelmän muutokset ja ennen kaikkea myöskin heinäkuun alusta voimaan tuleva jaloittelupakko, joka on sinänsä ihan eläinten terveyden kannalta perusteltu, mutta käytännössä tuo monille tiloille niin vaikeita ongelmia, että vaihtoehtona on maitotalouden lopettaminen ja siirtyminen ehkä sitten viljanviljelyyn tai johonkin muuhun tuotantomuotoon.

Herra puhemies! Ainakin toivoisin, että kun valtiovarainvaliokunnan verojaosto nyt kuulee asiantuntijat ja tähän perehtyy, niin se pohtii niitä epäkohtia, joita tähän vielä todella pitkään valmisteltuun lakiin jää. On se kyllä uskomatonta, ettei ministeriössä — ainakin näin talonpoikaisjärjellä olisi ajatellut — tämmöistä verolakia nyt voitu nopeammin käsitellä ja aikaansaada. Ei pääse mihinkään siitä, että täytyy ajatella näin, että kyllä tässä on jotain tarkoituksenmukaisuutta, -hakuisuutta. Onko virkamiehistössäkin niin, että kun ei ole valmiutta tämmöisen lain valmisteluun, se ei ole edennyt jouhevasti, se on näin myöhään täällä?

Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Siinä mielessä toivon, että verojaosto voi ja sitten valtiovarainvaliokunta tämän nopeasti käsitellä. Toivoisin sitä, että nämä hallintokustannukset sitten hoidetaan yleisistä budjettivaroista ja viljelijöille maksetaan se, mikä tuporatkaisussa heille on sovittu.

Aulis Ranta-Muotio /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Tämä hallituksen lakiesitys valmisteveron palautuksesta maatalouden harjoittajille polttoöljyn sekä sähkön käytön perusteella on maatalouden tuporatkaisu, joka viime vuoden maaliskuussa päätettiin. Suuruusluokka, noin 20 miljoonaa euroa, on sama, josta ed. Koskinen täällä totesi, että on pari kertaa Lipposen hallitusten kaudella annettu. Tämä nyt sitten toistuu vuodesta toiseen tämä noin 20 miljoonaa euroa. Se on periaatteessa hyvä ratkaisu. Muissakin EU-maissa, tietääkseni Saksassa ainakin, on sellainen käytäntö, että näitä kustannuksia pyritään alentamaan ja lähinnä sukupolvenvaihdoksia helpottamaan.

Tämä hallitushan on, on syytä tässäkin muistuttaa, tehnyt maataloutta koskevan merkittävän veroratkaisun koskien sukupolvenvaihdoksia. Tämä on nyt jatkoa sille samalle linjalle, että valtiovalta voi tällä keinolla tulla vastaan maatalouden kustannuspaineita hilliten ja yrittää kannattavuutta parantaa. Tilaa kohti vaikutus on aika pieni, niin kuin noissa perusteluissa todetaan, 245 euroa keskimäärin per tila, niin että sillä ei minkään tilan kannattavuutta ratkaisevasti mihinkään suuntaan käännetä, mutta kuitenkin tärkeä osatekijä sekin on. Ilmeisesti tämä on ollut ainut helppo tapa kohdistaa jonkinlainen tuloratkaisu kaikille tiloille. On vaikea sanoa, mikä olisi ollut joku toinen tapa. Valitettavasti tässä nyt jäi ulkopuolelle hieman vajaa 12 000 tilaa, jotka saisivat alle 50 euroa tätä palautusta. Jos niille maksettaisiin se 50 euroa, mikä ei olisi kohtuuton, se olisi hallinnollisesti helppo, niin se olisi 600 000 euroa. Se voitaisiin vähentää noista valtavista hallintokuluista. Kyllä tässä tätäkin asiaa mielestäni kannattaisi vielä miettiä.

Olen myös samaa mieltä kuin kaikissa edellisissäkin puheenvuoroissa oltiin, että tähän hallintoon kuluu suhteettoman paljon rahaa ja siihen on kulunut aikaa. Ilmeisesti se juuri näistä syistä on viivästynyt, että on mietitty näitä eri tapoja. Maallikkojärjen mukaan olisi ollut hyvin yksinkertainen tämä arvonlisäverotilityksen yhteydessä samalla kaavakkeella hoitaa, kun siinä molemmin päin näitä maksatuksia hoidetaan. Siinä olisi ollut polttoainemäärä näkyvissä, ja se olisi ollut helppo tapa, mutta kuulemma se nyt sitten EU-säädösten mukaan ei millään käynyt päinsä, kun tässä veroratkaisussa ei ole kyse ollenkaan arvonlisäverotuksesta. Mutta tuskin se nyt olisi asiaa sekoittanut, vaikka olisi samaa kaavaketta käytetty.

No, lopputulos on ilmeisesti kuitenkin sama käytettäessä tätä menetelmää, niin ettei se sikäli huonone, ellei juuri niin, että sitten tähän hallintoon kuluu enemmän tällä menetelmällä tätä rahaa. Toivottavasti, kuten edellisissä puheenvuoroissa on todettu, niin tämä hallinto voitaisiin hoitaa muuta kautta, kuten ministeri Heinäluoma täällä kyselytunnilla vastasi silloin, että tämä maksetaan lyhentämättömänä tämä summa, 21,5 miljoonaa, mukaan lukien kasvihuoneviljely ja porotalous, perusmaatalouden lisäksi. Tämä itselleni oli epäselvää, kun luki tuota lakiesitystä ja sen perusteluja, koskeeko tämä maamiesseuroja ja pienviljelijäyhdistyksiä. Ainakin Etelä-Pohjanmaalla monilla kylillä kaiken viljan kuivatuksen hoitavat nämä maatalousjärjestöt. Ed. Kivirannan tulkinta verotusta tuntevana oli se, että tämä sisältää myös nämä. Yhteistyö on aivan hyvä asia.

Arvoisa puhemies! Haluaisin vielä puuttua ed. Cronbergin nostamaan kritiikkiin. Hän on aivan oikealla asialla siinä, että biodieselin käyttöä, polttoaine-etanolin käyttöä, kaikkien näiden, ja maatilan puitteissa käytettävien omien polttoaineiden käyttöä tulisi edistää, ja sillä tiellä ollaan etenemässä. Varmaan pitäisi olla parempia panostuksia. Asiantuntijat ovat vähän erimielisiä siitä, kannattaako joka tilalle rypsin esteröintilaitteita hankkia vai onko siinä järkevämpää pyrkiä paljon suurempiin kokonaisuuksiin. Tiedän, että esimerkiksi viime tammikuussa Tanskassa Agromek-maatalousmessuilla, joka nyt on Pohjoismaissa ehkä tällainen arvostetuin alan messutapahtuma, olivat vahvasti esillä nämä maatilamittakaavan rypsiöljyn puristin- ja esteröintilaitteet. Mutta yhteistyö varmaan siinä halventaa kustannuksia, eikä kovin pientä käyttöä varten niitäkään kannata hankkia.

Tutkimustoimintaa, tutkimusta tarvitaan tällä saralla paljon, ja aivan kuten ed. Cronberg totesi, tällä tiellä täytyy edetä. Nyt monet maatilat, omassa ympäristössäni kaikki lähinaapurit, jotka eivät aikaansa hukkaa täällä eduskunnassa — itse olen joutunut jäämään vielä öljyn käyttäjäksi — käyttävät haketta, nämä nuoret viljelijät, ja maatilalämmitysjärjestelmät on hoidettu hakkeella, eikä heille sovi tämmöinen, että he jäisivät täysin sivuun, jos vain johonkin rypsiöljyyn satsataan. Kun tämä rypsiöljy koskettaa tiettyjä viljelijöitä, aivan niin kun ed. Pulliainen totesi, niin Pohjois-Suomikin sitten rajataan pois. Vielä kerran sanon, etten suinkaan väheksy tätä ed. Cronbergin esittämää asiaa. Sitä pitää kehittää, mutta mielestäni sitä ei saa sekoittaa nyt tähän tupoon. Tässä on nyt vain keksitty tämä valmistevero niin, että voidaan mahdollisimman monelle tilalle kuitenkin tietynlainen veronkevennys osoittaa.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Entäs ne tilat todellakin, jotka eivät sitten käytä kevyttä tai raskasta polttoöljyä ja säästävät sähkössäkin? Kuitenkin heidän maataloustuponsa kai on myös negatiivinen? Kuitenkin on sellaisia nuoria viljelijöitä, (Ed. Ranta-Muotio: Traktoreissa joutuvat käyttämään!) niin kuin täällä juuri todettiin, jotka käyttävät biopolttoaineita, ja on niitä sellaisiakin traktoreita, jotka ehkä jo käyttävät, ainakin Elimäellä on yksi, joka käyttää biodieseliä.

Mutta itse tähän asiaan. Olen tietysti samaa mieltä, että kun on sovittu, niin se sovittu maataloustulopoliittinen sopimus pitää täyttää. Se on selvä. Mutta käytännössä nyt kuitenkin on kysymys fossiilisten polttoaineiden ympäristötyyppisen verotuksen helpottamisesta tässä asiassa, siis valinta on ollut tämä, jotenka tämä keskustelu biodieselistä taikka fossiilisille polttoaineille vaihtoehtoisten liikennepolttoaineiden käytöstä on ihan paikallaan. Tosin se on sitten niin kuin sivukeskustelu.

Mutta siihen haluaisin kyllä sen todeta, että kotimainen tuotanto on mahdollinen. Sitä pitää edistää, mutta se ei ole ainoastaan rypsilinjalla, on paljon muitakin mahdollisuuksia. Kuusi puuna on mahdollisesti se, jota tulevaisuudessa voidaan käyttää myös biodieselin valmistukseen, ja teknologia on olemassa. Kuusen käyttö taas muuten ilmeisesti ei tulevaisuudessa ole mikään menestystarina sitten puunjalostusteollisuuden puolella, jotenka se sopisi siihenkin.

Mutta on eräs asia, jonka vuoksi halusin nimenomaan tämän puheenvuoron käyttää. Täällä ed. Leppä talousvaliokunnan varapuheenjohtajana viittasi tulossa olevaan talousvaliokunnan mietintöön, ja hän toivoi, että siinä pystyttäisiin näitä asioita käsittelemään, toivon mukaan paremmin näitä kuin kuudetta ydinvoimalaa ja sen tuomista agendalle. Ympäristövaliokunta on antanut asiasta oman lausuntonsa, ja toivon mukaan se on talousvaliokunnassa sitten myös luettu. Siinä on painotettu nimenomaan sitä näkökulmaa, että meidän pitäisi pääsääntöisesti katsoa kotimaisia lähteitä liikenteen biopolttoaineiden kohdalla eikä katsoa, niin kuin Ruotsi tekee, tuontia pääsääntöisesti muualta, joka merkitsee käytännössä päiväntasaajan aluetta ja sen lähivyöhykkeitä, joilla alueilla taas biodiversiteetti eli luonnon monimuotoisuus on uhattuna monokulttuurien vuoksi, mitä esimerkiksi öljypalmun viljely vaikkapa Kaakkois-Aasian saaristossa ja Malakan niemimaalla sitten merkitsee. Ja nämä vastapoolit — huolehtia ympäristöstä käytännössä globaalisti ja samalla paikallisesti tukea biopolttoaineiden valmistusta ja tuotantoa kotimaisista raaka-aineista — ovat yhteensovitettavissa ja toisiaan tukevia asioita. Näin ollen tämän halusin tähän keskusteluun vielä tuoda.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa puhemies! Tulen näin toistamiseen täältä edestä puhumaan, kun on varmemmaksi vakuudeksi selvempi puhua, kun näkee kuulijoita silmiin. (Ed. Pulliainen: Onko niitä niin monta, että voi moneen silmään?) — Tässä, ed. Pulliainen, on kaksi silmää per katsoja, ja sitten nämä ovat vielä eduskunnan parhaasta päästä. — Jos tätä maailmaa vielä ajatellaan ja katsotaan eteenpäin, niin kiinnittää yksi aihe huomiota hallinnossa, kun todetaan, että maksatukseen menee 2 200 henkilötyöpäivän suuruinen työaika, aiheutuu kuluja 950 000 euroa. Tämä on minusta aika merkillinen maailmankuva, että on näin kallista tämä hanke ja toteutus olemassa.

Jos ajatellaan vielä näitä ihmeellisyyksiä, mitä tässä aikaisemmin vertasin, niin tämä on verotukseen liittyvä ja hakemus annetaan tavanomaisesti veroilmoituksen yhteydessä. Kuitenkin 6 §:ssä mainitaan, että hakemus on tehtävä viimeistään helmikuun loppuun mennessä. Saman pykälän perusteluissa todetaan: "Hakemus olisi jätettävä 2 ja 3 momentissa määrätyssä määräajassa siitä huolimatta, että verovirasto on pidentänyt verovelvollisen pyynnöstä veroilmoituksen antamisaikaa verotusmenettelystä annetun lain 8 §:n 3 momentin perusteella." Miten voi olla tämmöinen joku hallintovirkamies, joka tämänkin on kirjoittanut, ettei tämä voi kulkea normaaliverotuksen matkassa vaan että sen pitää tapahtua erikseen veroilmoitusmenettelystä poiketen näitten määräaikojen puitteissa? Miksei sitä ole voitu, niin kuin täällä ainakin ed. Leppä aikaisemmin viittasi arvonlisäverotuksen yhteyteen, laittaa arvonlisäveroilmoituksen yhteyteen, niin että siinä yhteydessä voitaisiin myöskin soveltaa esimerkiksi vaikka näitä samoja päiviä? (Ed. P. Salo: Virkamies on sosiaalinen!) — Näin, ed. Salo, virkamies on hyvin sosiaalinen olemassa ja rakentelee tänne omia keksintöjänsä, niin kuin syntyykin.

Mutta aioin perimmiltään puhua siitä, että tänne on erittäin tarkkaan selvitelty, mitä tämä koskettelee, ja pitkä luettelo on siitä tehty, mikä on maanviljelijä, joka tätä voi saada, sen lisäksi sitten ovat tulleet aikaisemmin mainitut tiekunnat ja kalastuskunnatkin tänne mukaan mahdollisina henkilöinä, jotka voisivat myöskin tämän saada. Täällä perustellusti kerrotaan, että metsätalous ei kuulu siihen matkaan mutta viljan kuivaus ja jalostus kananmunien leimauksen lisäksi kuuluu. Koristekasvien ja hedelmäkasvien viljely kuuluu, mutta se ei taas sitten sellaisenaan liity siihen, pitääkö niistä olla myyntituloja vai ei. Minä tätä asiaa mietiskelin, ja sitten jos olisi useampi vaimo, iso haaremi, olisi paljon näitä koristekasveja, niin kyllä kait niitten osalta myöskin tätä veronpalautusta saisi, kun tätä oman perheen hyväksi ja hyödyksi tekisi. Vaikka hevostaloudessa puhutaan harrasteluonteisesta toiminnasta, niin tässä koristekasvikysymyksessä sitä ei oteta esille ollenkaan.

Mutta sitten kun ajatellaan jalostusta niin, että metsätalouteen liittyvä asia ei tähän kuulu, mutta kuivaus kuuluu, niin eipä tänne ole kirjoitettu, ja toivoisinkin, että valiokunta tämän asian pohtisi, että jos tilalla on hakkeella käyvä viljankuivuri, niin luulisi, että olisi luonnollista, että nämä hakkeen kuivauskustannukset, kun kuivaukset usein tapahtuvat sähköllä, olisivat vähennyskelpoisia ja oikeuttaisivat tähän veronpalautukseen. Mutta sitä ei täällä lue. Minäpä luulen niin, että kun tämä on niin monimutkaiseksi tehty niin kuin tämä on olemassa, niin olisi syytä kirjoittaa se mietintöön sillä lailla, että tiedettäisiin, mistä tästä on kysymys, että sekin kuuluisi tänne asiaan. Haketta voidaan kuivata ja puhalluttaa periaatteessa jopa niin, että kun heinän kuivauksessa käytetään tietenkin paljon aurinkoenergiaa, niin kyllä siinä voidaan käyttää hake-energiaakin öljyenergian lisäksi.

Jos tätä suomalaista asiaa pohditaan, niin tämänkin osalta täällähän selkeästi kerrotaan ja lukee, että pitää olla komission lupa, ja sen takia tämä hakemus tänä vuonna kovin myöhään jätetäänkin, että selviää, saadaanko lupa vai ei, mutta kerrotaan, että tämä viranomaisten kallis valmistelutyö tehdään kuitenkin sitä ennen odotettaessa sitä luvan saantia ja löytymistä. Mielestäni tässä on niin selvät pohjat olemassa, että mitään ongelmaa ei pitäisi tämän luvan osalta olla olemassa, mutta kun tälle EU:lle kumarretaan kaikessa ja sen, miten sanoisinkaan, ikeen alla ollaan, niin täälläkin näin yksinkertaisessakin asiassa pitää lukea ja hyväksyminen sille löytää.

Jos tätä maailmaa vielä katsotaan monimutkaisuudessaan, niin täällä erittäin monessa paikassa viitataan siihen, että hakijalla tulee olla pankkitili. Sitten hakijan on ilmoitettava tilinumero, jolle palautus maksetaan, mutta sitten jatkuu, lainaus: "Jos hakija on ilmoittanut jo verotusta varten pankkitilinumeron, maksetaan palautus tälle tilille." Täällä on erinomaisen monta riviä uhrattu pankkitilikysymykselle. Tämä osoittaa edelleenkin sen, että virkamies, joka on tätä kirjoittanut, on nukkunut monta unta ja monta unelmaa siinä välillä ja taas kirjoittanut pankkitilistä, mitä siihen sisältyy ja tulee. Luulisi vähemmälläkin sen asian syntyneen ja käyneen tänne.

Täällä ei oikeastaan, kun yritin katsoa, että joku hyvä asia olisi olemassa ... (Ed. Petri Salo: No?) — Ed. Salo, se löytyy sivulta 26, 7 §. Luenpa sen, kun se on niin suoraviivainen ja selkeä. — Tänne olisi tarvittu tämän lisäksi noin viisi muuta pykälää, ja se asia olisi ollut sillä selvä, mutta ei olisi tätä paperia tullut kahta sivua enempää.

"7 §

Hakemuksessa ilmoitettavat tiedot

Hakijan on hakemuksessa ilmoitettava maatalouteen verovuoden aikana käytetyn verotetun kevyen ja raskaan polttoöljyn sekä sähkön määrä ja pankkitilin numero, jolle palautus maksetaan."

Minusta se on niin yksinkertaisen selkeästi ja kauniisti kirjoitettu. Tämmöistä tekstiä tänne olisi tarvittu, ja silloin tämä olisi ollut ymmärrettävää ja järkeenkäypää, muuten on ollut aivan tilkkutäkkiä.

Arvoisa puhemies! Jos voisi palata vanhaan aikaan ja olisi entinen maailma edellisellä eduskuntakaudella ja ed. Pulliainen liikennevaliokunnan puheenjohtajana, niin esittäisin, että pantaisiin tämä sinne uudelleen kirjoitettavaksi. Silloin tästä olisi hyvä tullut, mutta kun ed. Pulliainen ei ole liikennevaliokunnan puheenjohtaja, kuka lieneekin, kyllä tämä nyt täytyy kuitenkin siellä valtiovarainvaliokunnassa käsitellä, jolloin toivon, että siellä asianomaiset henkilöt vaikuttavat, että tulee vähintään tämmöistä ed. Pulliaisen tasoista selvää tekstiä, niin kuin äsken tästä 7 §:stä viittauksen annoin.

Esko Kiviranta /kesk:

Arvoisa puhemies! Minulta jäi taannoin saamatta vastauspuheenvuoro ed. Jari Koskisen puheenvuoroon, joten käytän sen nyt varsinaisena puheenvuorona. Ed. Jari Koskinen ansiokkaasti selvitti kokoomuksen hallituskautena tehtyjä maaseudun tupoja, jotka olivat ehkä noin 100 miljoonan markan luokkaa. Mutta kun hän puhui 20 miljoonasta, mikä nyt tulee, hän unohti yksikön kokonaan. Tämähän on euroja eli noin 120 miljoonaa markkaa, joten tämä on aivan linjassa. Sitä paitsi jos vähän vanhoja muistelen, luulen, että tasausvarauksen noston tulovaikutus oli arvioitu aika lailla yläkanttiin vuonna 2001, jolloin se toteutettiin.

Mitä tulee tähän, että kevyt polttoöljy ja sähkö olivat halvempia Lipposen—Niinistön hallituksen aikana, niin sama asia oli kuitenkin eli kokoomus ei saanut mitään aikaan maatalouden energiavalmisteveron palautuksessa. Se olisi voinut osoittaa erinomaista kaukokatseisuutta toteuttamalla jo silloin tämän rakenteellisen muutoksen. Maataloudelle olisi silloin alettu palauttaa energiaveroa.

Sitten täällä ovat useammat edustajat maininneet, että olisi ollut taloudellisempaa toteuttaa valmisteveron palautus arvonlisäverotuksen yhteydessä kuten Tanskassa. Meillä on hallinto niin kehittynyttä, että eri verot, siis myös arvonlisäverot ja valmisteverot, pystytään pitämään erillään. Lopputulos on toki sama, mutta halvemmalla olisi päästy. Minun on vaikea uskoa, että tämä menettely, mikä nyt otettiin, maksaisi joka vuosi 1,6 miljoonaa euroa.

Tarja Cronberg /vihr:

Arvoisa puhemies! Mielestäni keskustelu on osoittanut, että tämän lakiesityksen perusolettamukset ontuvat pahasti. Ensinnäkin lähtökohta oli, että maatalouden, maanviljelijöiden, tulotaso tulisi varmistaa. Täällä on jo todettu, että heikompien tulotaso ei tässä varmistu. 12 000 tilaa jää järjestelmän ulkopuolelle. Sen lisäksi ed. Ranta-Muotio totesi jo, että minkään maatilan kannattavuutta ei tällä ratkaista. Olen samaa mieltä, parisataa euroa ei varmasti ole sitä.

Toinen perusolettamus on ollut, että tämä on ainoa tapa, jolla voidaan kohdistaa kaikille maanviljelijöille samantasoisesti tai samanarvoisesti nämä tuet. No, tässä jo todettiin, että 12 000 tilaa ei tukea tule saamaan. Lisäksi on todettu, että etelän viljelijät ovat esimerkiksi pohjoiskarjalaista maitotilaa paremmassa asemassa, joten tämäkään olettamus ei käy toteen.

Olisikin mielekästä, että tämä 35 miljoonaa kahden vuoden aikana käytetään tulevaisuuden kivijalan rakentamiseen. Ja jos kaikki eivät halua investoida näihin biopolttoainelaitteisiin, niin ehdottaisinkin, että osa, 10 000 tai 20 000, investoisi, ja muille maanviljelijöille korvattaisiin sitä kautta, että he voisivat verovapaasti ostaa tuotetta näiltä muilta tiloilta. Naapurini on hankkinut biopolttoainelaitteet, enkä itse pysty omaan maasturiini ostamaan häneltä biopolttoainetta.

Nyt ed. Ranta-Muotio totesi, että ehkä näitä asioita ei ole tutkittu tarpeeksi. Mielestäni kautta aikojen ja koko maailmassa maatalouden harjoittajat ovat nimenomaan olleet teknologiainnovaatioiden edelläkävijöitä. Toivoisin, että suomalaiset maanviljelijät biopolttoaineiden suhteen voisivat olla juuri tällaisia edelläkävijöitä.

Anteeksi, en vieläkään tunne kaikkia sääntöjä. — Mutta nimenomaan olisi hyvä, että suomalaiset maanviljelijät voisivat olla tässä edelläkävijöitä. Tutkittu on ihan tarpeeksi, aina löytyy myös vaihtoehtoisia ratkaisuja. Löytyy suuremman mittakaavan ratkaisuja, löytyy toisia polttoaineita, haketta, biokaasua. Näitä voitaisiin myös kehittää ja tukea näiden investointeja. Paras ei saa olla hyvän vihollinen.

Fossiiliset polttoaineet ja biopolttoaineet ovat todella kaksi aivan eri asiaa. Fossiilisten polttoaineiden hintakehitys tulee jatkossakin olemaan erittäin voimakasta. Ei tarvita muuta kuin USA:n hyökkäys Iraniin, niin olemme kohta 200 dollarin tynnyrihinnassa. Emme voi odottaa sitä, että öljyn hinta jatkuvasti nousee ja että suomalaisille maanviljelijöille jatkuvasti maksetaan tukea fossiilisen polttoaineen käytöstä. Heidän tulotasonsa kaiken lisäksi heikkenee öljyn hinnannousun myötä tällä 3 sentin ratkaisulla.

Tulevaisuuden kivijalka on rakennettava nyt. On tarpeeksi tietoa, rahatkin ovat olemassa. Miksi emme tee ratkaisua?

Petri Salo /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Vaikka tulin tänne puhujakorokkeelle, niin puhun aivan lyhyesti tästä hallituksen esityksestä maataloudessa käytettyjen eräiden energiatuotteiden valmisteveron palautuksista. Minä luulen, että tämä kuvaa vähän laajemminkin vain tämän hallituksen arvostusta maataloutta kohtaan, kun katsoo, miten tätä lakiesitystä on viety eteenpäin valtioneuvostossa. Tietooni on saatettu, että keskustan eli päähallituspuolueen eduskuntaryhmä on useampaan otteeseen kiinnittänyt tähän lakiesityksen viivästymiseen huomiota, ja kun siitäkin huolimatta tämä saadaan tässä ajassa tänne, tämä kertoo jotakin siitä, kuinka jäntevää maatalouspolitiikkaa tämä hallitus harjoittaa. (Ed. S. Lahtela: Halutonta se on!)

Yhdyn aika pitkälle ed. Vihriälän ja ed. Lahtelan ja ed. Ranta-Muotionkin kriittisiin puheenvuoroihin. Ei tätä kai kannata enää oppositiosta enempää moittia. Lohdutukseksi noita ed. Lahtelan teräviä puheenvuoroja voi joskus käyttää tuolla Etelä-Pohjanmaalla, kun joutuu hallituksen maatalouspolitiikasta keskustelemaan. Niissä on hyvää vastausta ja oikean suuntaista politiikkaa myöskin kentälle.

Täällä on ed. Koskinen viitannut jo siihen tapaan tehdä maataloustupoja, mitä tehtiin vielä sinipunien aikana. Ne kaikki käyttöratkaisut, mitä silloin tehtiin, eivät valitettavasti enää ole käytettävissä, ja yksi syy on tietenkin se, että täällä Etelä-Suomessa 141-ratkaisu johti siihen, että täällä kansalliset tuet käytännössä ovat katossa ja niitä ei voida nostaa. Pohjoisella alueella kansallisia tukia voitaisiin nostaa, mutta se tietäisi sitä, että pohjoisen ja etelän tukierot edelleen kasvaisivat, ja sekään ei olisi kestävä ratkaisu pitemmällä tähtäimellä eikä myöskään lyhyemmälläkään tähtäimellä.

Pari huomiota vaan. Tämä nyt menee tietenkin valtiovarainvaliokunnan verojaoston käsittelyyn, ja tämä alarajakysymys, mihinkä ed. Vihriäläkin kiinnitti huomiota, minun mielestäni kertoo hallituksen arvovalinnasta, minkä takia niitä pienituloisimpia tai pienimpiä tiloja ei haluta tällä tukea. Se on valinta, joka on tehty. Yhtä hyvin voitaisiin sanoa, että alarajana toimisi esimerkiksi jonkinlainen muu luku, 20, 30 euroa tai sellainen, mitä käytetään muutenkin arvonlisäveron perinnässä pienimpänä summana. Minkä takia sen pitää olla juuri tämä 50 euroa?

Samoin toivon kuten muutkin edustajat täällä, että näihin hallintokustannuksiin puututaan ja mietitään, onko tämä oikeudenmukainen ratkaisu periä viljelijöiltä itseltään näitä hallintokustannuksia lähes kahden miljoonan euron edestä. Pohjalaiseen oikeustajuun tämä järjestelmä ei mahdu.

Aivan lopuksi, arvoisa puhemies! Täällä viitattiin niihin ratkaisuihin, että maataloustupo voitaisiin toteuttaa toisellakin tavalla. Lipposen hallituksen aikana kaksi kertaa lisättiin lomituspäivien määrää yhdellä päivällä. Viime aikoina on tehty paljon artikkeleja ja myöskin kirjallisia kysymyksiä tämän hetken viljelijäväestön jaksamisesta, ja varsinkin kun on sellaisia, joilla on iso kotieläintalous ja töitä seitsemänä päivänä viikossa, suurin piirtein pyhää arkea, kuten Pohjanmaalla sanotaan, niin voidaan kysyä, olisiko ollut myöskin oikeudenmukainen ratkaisu lisätä tässä yhteydessä yksi lomituspäivä lisää ja saada siten lisääntyvää tukea myös sinne kotieläintalouteen, koska tämä järjestelmä kuitenkin erityisesti suosii viljan viljelijöitä, koska järjestelmä on siten rakennettu.

Arvoisa puhemies! Toivon, että niihin epäkohtiin, joihinka myös hallituspuolueiden kansanedustajat ovat tässä lähetekeskustelussa kiinnittäneet huomiota, pystyttäisiin löytämään ratkaisu valtiovarainvaliokunnassa, jotta tämä laki tulisi takaisin hieman oikeudenmukaisempana.

Jukka Vihriälä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Petri Salo toi esille sen, että tätä on useasti tuotu esille keskustan edustajien piirissä. Pitää paikkansa, että keskustan eduskuntaryhmässä tämä on ollut varmasti erittäin monta kertaa esillä. Kun hän otti esille sen, minkä takia nämä 11 000 viljelijää jäävät tämän ulkopuolelle, sitä ei ole suinkaan enää keskustan eduskuntaryhmässä saatu käsiteltyä siinä mielessä, että kyllähän kun tämä on viety eteenpäin valtiovarainministeriössä sen virkamiesten voimin, niin sieltä se on tullut ihan selvänä. Ei siihen ole paljon enää ollut vaikuttamista. Ed. Petri Salo hyvin tietää nämä menettelytavat.

Mitä tulee sitten maatalouden lomituskysymykseen, niin tämähän oli nimenomaan maataloustuloratkaisussa yhdessä MTK:n kanssa näin sovittu. Olen aivan samaa mieltä, että lomituspäiviä tarvittaisiin lisää. Toivottavasti seuraavaan budjettiin se saadaan.

Jari Koskinen /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Voin helpottaa tai lisätä ed. Vihriälän tuskaa kertomalla, että kun tämä täällä lopullisesti käsitellään ja siellä on nyt se 50 euron alaraja, niin me voimme sitä ihan hyvin muuttaa. En muista ulkoa, mikä on arvonlisäverotuksessa palautuksen alaraja tai mikä on tavallisessa tuloverotuksessa palautuksen alaraja, mutta muistaakseni ne ovat vähän alempia kuin tämä 50 euroa, ja kai joku logiikka tässäkin pitäisi olla.

Ed. Kivirannalle en nyt viitsi vastata, kun hän ei ole kuuntelemassa, menee ihan hukkaan. Varmaan samaan aiheeseen palataan myöhemminkin.

Ed. Cronbergin osalta toteaisin kuitenkin sillä tavalla, että kannattaa nyt pitää nämä kaksi asiaa erillään. Tässä puhutaan maatalouden kustannusten alentamisesta, ja se tapahtuu valmisteveroja lieventämällä, ja sitten toinen asia on se, että edistetään bioenergiaa kaikilla mahdollisilla tavoilla, on sitten polttoöljynä käytettäviä bioenergioita tai lämmityksessä käytettäviä tai ihan missä tahansa, ja panostetaan niihin. Se on kuitenkin tulevaisuutta. Sen puolesta me varmaan kaikki voimme liputtaa.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Epäkohta tietysti on, että tästä eivät hyödy kaikkein pienituloisimmat viljelijät, tästä hyvää tarkoittavasta esityksestä. Tähän tulee todellakin saada korjaus.

Haluan vielä ed. Cronbergin puheenvuoroon liittyen todeta, vaikka se ei aivan suoranaisesti tätä kosketakaan, että olisi tarpeen kyllä löytää ne kannustinmuodot, joilla viljelijät voisivat omatoimisesti myös entistä enemmän edistää bioenergian käyttöä mukaan lukien biokaasut ja erilaiset bioöljyt. Viljelijöillä on paljon kekseliäisyyttä. Myös tätä mahdollisuutta pitää hyödyntää.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Vielä lyhyt puheenvuoro tähän lopuksi. Pikkuisen surulliseksi tulee tässä; toivottavasti ei tule nyt vaan semmoista käsitystä, että tämä bioenergiasta puhuminen on jonkunlaista huuhailua. Se on äärimmäisen vakava asia. Se on oikeastaan ainut järkevä vaihtoehto, mikä meillä on edessämme. Jos me emme siihen ja muuhun uusiutuvaan energiaan siirry, niin meille käypi ohkoosesti. Siitä ei pääse mihinkään. Mutta meillä täytyy olla myöskin sellainen tilanne, että me pystymme mahdollisimman tasapuolisella ja oikealla järjestelmällä hoitamaan tämmöiset tulopoliittiset asiat. Siinä suhteessa jos joku keksii jonkun hyvän ratkaisun, kun kansallisen tuen katot on käytetty jnp., niin minusta kannattaisi ne tuoda tämmöisessä keskustelussa esille, niin että ei sekoitettaisi ihan kaikkia asioita samaan koriin, niin että edistetään hyviä asioita niitten omissa koreissa, kun niitten yhdistäminen on lähes mahdoton tehtävä.