5) Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi työturvallisuuslain
muuttamisesta
Sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko
Arvoisa herra puhemies! Voimassa olevan työturvallisuuslain
keskeisiä tavoitteita on, että työpaikoilla
kiinnitetään huomiota järjestelmälliseen
ja jatkuvaan työympäristön ja työolosuhteiden
arviointiin sekä niiden parantamiseen.
Työnantajan tulee tietää työpaikan
ja harjoittamansa toiminnan haitta- ja vaaratekijöistä.
Hallituksen esityksessä ehdotetaan täsmennettävän työturvallisuuslain
työn vaarojen selvittämistä ja arviointia
koskevaa pykälää siten, että myös
työajoista aiheutuvat haitta- ja vaaratekijät
on työnantajan selvitettävä ja arvioitava.
Työaikoihin liittyvien haitta- ja vaaratekijöiden
selvittämisellä ja arvioinnilla sekä niiden
edellyttämillä korjaavilla toimenpiteillä voidaan
ehkäistä sairauspoissaoloja ja tapaturmia sekä edistää työntekijän
työssäjaksamista läpi työuran.
Työaikoihin liittyvien haitta- ja vaaratekijöiden
selvittäminen ja arviointi on täsmennys lakiin.
Nykyinen työturvallisuuslaki jo edellyttää työnantajan
selvittävän ja tunnistavan työstä, työtilasta,
muusta työympäristöstä ja työolosuhteista
aiheutuvat haitta- ja vaaratekijät. Työaikoihin
liittyviä haitta- ja vaaratekijöitä ei
kuitenkaan ole nykyisen säädöksen perusteella
osattu ottaa riittävästi huomioon. Tämän
vuoksi ja myös ottaen huomioon työaikojen merkityksen työntekijöiden
terveydelle on katsottu tarkoituksenmukaiseksi, että työajat
mainitaan nimenomaisesti työn vaarojen selvittämistä ja
arviointia koskevassa pykälässä.
Tutkimustuloksissahan, arvoisa puhemies, on paljon kiinni näistä työaikojen
vaikutuksista, ja otan nyt sosiaali- ja terveysalalta esimerkin.
Jo monien vuosien ajalta on tutkittua tietoa siitä, mitä vaikuttavat
pitkät työvuorot, joita joissain paikoissa harjoitetaan,
ja sitten myöskin tästä, että on
niin kuin kaksi työvuoroa perätysten. Sitten myöskin
kolmivuorotyön suhdetta terveyteen ja sairauksiin on tutkittu
ja myöskin suhdetta ihmisen työtehokkuuteen ja
myöskin sitten masentuneisuuteen ja tämäntyyppiseen
on tutkittu, ja niistä on ihan selvää näyttöä siitä,
että työajalla on merkitystä.
Sari Sarkomaa /kok:
Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys työturvallisuuslain
muuttamisesta on erittäin tervetullut.
Niin kuin esittelevä ministeri totesi, meillä on selkeää tutkittua
tietoa sen lisäksi, että pitkään
on ollut arjen kokemusta. Työajoilla on merkitystä työntekijöiden
terveydelle, turvallisuudelle ja työhyvinvoinnille. Tämä lakiesitys
on erinomainen. Tarvitsemme jatkossakin lisätoimia työturvallisuuden
takaamiseksi, ja viittaan tässä väkivallan
uhkaan ja väkivaltaan, jota koetaan erityisesti sosiaali-
ja terveydenhuollossa. Tiedämme, että Tehyn tutkimuksien
mukaan 29 prosenttia työntekijöistä on
jo kokenut fyysistä väkivaltaa ja kotona tehdyn
työn osalta yksi kolmannes SuPerin jäsenistä on
kokenut väkivaltaa tai sen uhkaa.
Erityisesti tarvitaan tämän osalta toimenpiteitä,
ja ilahtuneena olen huomannut, että ministeri Risikko on
julkisuudessa nostanut esille sen, että tähän
on tartuttu, työturvallisuuslakiin ja sen asetukseen. Kysyisinkin
tässä, onko tulossa asetusmuutosta ja minkätyyppistä.
Sitä todellakin erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollon
kentällä odotetaan.
Arvoisa puhemies! Kun työturvallisuuslaki on tässä esillä,
niin haluan viitata vielä väkivaltatilanteeseen
liittyen toiseen lainsäädäntöön,
kun täällä on ministeri paikalla. Tietoa
on tullut terveydenhuollon kentiltä niin sanotuista lievistä pahoinpitelyistä,
että niitä työnantajat eivät
ole ilmoittaneet ja rikosilmoitusvastuu on jäänyt
sitten työntekijän, yksittäisen Sari
Sairaanhoitajan, kontolle. Toivetta on ollut siitä, että rikoslakia muutettaisiin,
ja kysyisin, onko hallituksen piirissä ollut tästä keskustelua.
Ihan lopuksi nostan esille vielä sen surullisen tapahtuman,
kotikäynnillä olleen terveydenhoitajan surman.
Paljon on ollut puhetta siitä, että hyvin vähän
on tutkittua tietoa kotona tehdystä työstä ja
sen turvallisuudesta, ja kysyn, onko aikeissa tehdä toimia,
että saataisiin tutkittua tietoa ja sen pohjalta sitten
säädöspohjaa, jotta voisimme taata turvalliset
työolosuhteet kaikille erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollossa.
Tarja Filatov /sd:
Arvoisa puhemies! Yhdyn niihin kiitoksiin, että olemme
saaneet tämän täsmennyksen tähän
työturvallisuuslakiin. Nythän työaika
nousee tärkeäksi tekijäksi, kun arvioidaan
nimenomaan työstä koituvia haitta- ja vaaratekijöitä.
Työaika muuttuu, ja haasteet sitä myötä kasvavat.
Palvelusektorin kasvu, matkustus ja kansainvälinen työ,
työelämän joustot ja työskentely työpaikan
ulkopuolella ovat lisänneet työaikoihin liittyviä haitta-
ja vaaratekijöitä. Poikkeavien työaikojen
määrä näyttää olevan
kasvussa, ja siksi on tärkeää miettiä,
miten niitä haittoja voitaisiin ennalta ehkäistä.
Työterveyslaitoksen selvitykset kertovat, että jos
työaikoja kehitetään, niin voidaan parantaa
sitä kautta terveyttä ja turvallisuutta. Esimerkiksi
julkisissa organisaatioissa on saatu hyviä tuloksia vuoroergonomian
ja työaika-autonomian toimintamalleilla. Työaikapankit
ja kiertävät vuorojärjestelmät
ovat myös osoittaneet toimivuutensa. Työaika on
siinä mielessä hankala asia, että vaikka
meillä on kuinka hyvä tarkoitus, niin kuin äsken
kuljettajayrittä-jien kohdalla huomasimme, niin välttämättä täältä ylätasolta
säätelemällä ei saada aina niitä tuloksia,
mihin pyritään, mutta mielestäni sitä joustoa
ja ymmärrystä on tässä lainsäädännössä,
mitä pitääkin olla.
Suomalainen yhteiskunta on ottanut aika monta askelta kohti
sellaista mallia, jossa me olemme auki 24 tuntia vuorokaudessa 7
päivänä viikossa. Sitä on usein
pidetty kilpailukyvyn näkökulmasta hyvänä.
Mutta on kyllä syytä kysyä, onko se loppujen
lopuksi edes kansantalouden näkökulmasta hyvä asia,
koska siitä kehkeytyy niin paljon sellaisia asioita, jotka
vaikuttavat sitten vaikkapa terveydenhuollon kuluihin ja moniin
muihin riskitekijöihin.
Hallituksen esittämällä työturvallisuuslain täsmennyksellä halutaan
vähentää tapaturmia ja onnettomuuksia.
Aikaiset aamuvuorot, yövuorot, varsinkin jos tuohon väliin
jää liian vähän lepotunteja,
lisäävät sairastumisia, tapaturmariskiä.
Sama vaikutus on selkeästi osoitettavissa liian pitkillä työajoilla.
Tutkimukset itse asiassa osoittavat, että huonosti
järjestetyt työajat lisäävät
tapaturma- ja onnettomuusriskiä 50:llä, jopa 100
prosentilla verrattuna normaaliin päivätyöhön.
Näiden pitäisi mielestäni olla aika hälyttäviä tuloksia.
12 tunnin työvuoroihin liittyy noin kaksinkertainen tapaturma-
ja onnettomuusriski verrattuna 8 tunnin työvuoroihin. Jatkuva
huomattava ylityö tai muuten pitkät työajat
lisäävät esimerkiksi sepelvaltimotaudin
riskiä noin 60 prosentilla.
Jos haluaisi kärjistää, niin voisi
sanoa, että vuorotyö on karsinogeeni, syöpää aiheuttava
tekijä. Se lisää todennäköisyyttä sairastua
syöpään, sydän- ja verisuonisairauksiin
sekä aikuisiän diabetekseen. Vuorotyö saattaa
vaikuttaa myös lapsensaantiin, enkä puhu nyt siitä,
että vanhemmat ovat eri aikaan kotona, vaan aivan muista
vaikutuksista. Moniin muihin tekijöihin löytyy
myös yhteyksiä. Nämä yksittäiset
sairastumisriskit vuorotyössä eivät ole
kovin korkeita, mutta koska niitä on yhdessä useita
ja noin 23 prosenttia palkansaajista altistuu vuorotyölle, niin
kansakunnan kannalta ne alkavat olla merkittäviä.
Sen vuoksi on tärkeää, että meillä herätetään
näiden asioiden pykäliin nostamisen kautta myös
yleistä keskustelua siitä, mikä merkitys työajalla
on terveydelle ja mikä merkitys sillä on ylipäätään
sille, että me selviämme.
Laki on kannatettava, mutta niin kuin aikaisemmin sanoin, niin
sen toteuttaminen elävässä elämässä on
aika haasteellista. Tässäkin yhtenä tekijänä on
se, miten meidän työsuojelujärjestelmämme
pystyy vastaamaan niihin valvontatehtäviin, joita lainsäädännössä tulee.
Itse tässä ihan huvikseni yksi päivä googlailin,
mistä se työsuojelu löytyy, ja kun sitä etsitään
Etelä-Suomen aluehallintoviraston alta työsuojelusta,
niin uskallanpa väittää, että tavallinen
ihminen ei välttämättä sitä sieltä kovin
hevin löydä.
Siksi olisi syytä miettiä näiden
tämäntyyppisten lainsäädäntöjen
yhteydessä, joita meillä tänäänkin
on ollut kaksi esillä, ovatko meidän työsuojeluasiamme
aivan sillä tolalla tällä hetkellä kuin
niiden pitäisi olla, koska näitä ongelmia
tämän hallinnon kehittämisen kautta on
tullut erittäin paljon ja näkyvissä on
jopa se, että sillä puolella esimerkiksi asiakaskontaktit
ovat vähentyneet 40 prosenttia. En usko, että tässä salissa
kukaan kuvittelee, että suomalainen työelämä on laadultansa
noussut niin korkeaksi, että se aiheuttaisi tämän
asiakaskysynnän vähenemisen. Siksi toivon, että ministeri
pitää tämän myös mielessä, ja
tiedän, että pitääkin, koska
on näistä asioista huolissaan, mutta halusin sen
tässä yhteydessä ääneen
sanoa.
Jukka Kärnä /sd:
Arvoisa puhemies! Työajat ja työaikajärjestelmät
noin yleisesti ottaen ovat muuttuneet entistä monipuolisemmiksi.
Se on pitkän kehityksen tulos. Ne eivät välttämättä ole
muodostuneet palkansaajan tai työntekijän kannalta
ystävällisemmiksi, eli siellä on näitä esille
tulleita pitkiä työvuoroja, epäsäännöllisyyttä,
matkatyötä ja kaikkien tuntema kolmivuorotyö.
Voi sanoa, että en vielä pitkänkään työurani
aikana ole löytänyt sellaista kolmivuorotyöjärjestelmää,
joka hyvältä tuntuisi. Siellä on paljon
ollut kokeiluja, ja hyvä näin, ja Työter-veyslaitos
on tehnyt ansiokasta työtä asian eteen.
Suojelun kannalta työaikalaki on tärkeä laki, mutta
siitä huolimatta tämä esitys työturvallisuuslain
muuttamisesta kattaa sen laajemmin. Sekä tämän
työntekijän suojan että jaksamisen kannalta
on todella tärkeätä selvittää ja
arvioida sitä työn rasittavuutta myöskin
tämän työajan kannalta ja nykyistä laajemmin.
Tämä on yksi niistä pienistä askelista,
joilla työuria siellä keskellä ja miksei
siellä loppupäässäkin pystytään
jatkamaan. Mutta sen edellytyksenä, että ne työurat
pitenevät, on se, että nämä saadaan
siellä työpaikoilla käyttöön,
koska pelkästään hallinnolliset päätökset
eivät niitä työ-uria siellä jatka.
Samalla tavalla olen huolissani työsuojeluvalvonnan riittävyydestä.
Myöskin olen huolissani siitä, että eritoten
pienissä työnantajissa on valitettavasti sellaista,
että he eivät osaa työterveyshuoltoa
käyttää tehokkaasti sen työpaikan
kehittämisen osalta. Kyllä siellä myöskin
sitten valistusta ja opastusta tarvitaan.
Tämä on minun mielestäni hyvä lakiuudistus. Toivotaan,
että se lähtee toimimaan ja se saadaan tosiaan
siellä työpaikoilla käyttöön.
Merja Mäkisalo-Ropponen /sd:
Arvoisa puhemies! Tutkijakoulutuksen saaneena ihmisenä olen
monesti täällä toivonut, että hallituksen
esitysten perusteluihin olisi kirjattu entistä enemmän
tutkimustietoa. Tämä hallituksen esitys onkin
erinomainen esimerkki tästä. Oli ilo lukea nykytilan
arviointi, jonka perustana on selkeä tutkimuksellinen näyttö.
Erityiset kiitokset siitä.
Työelämä on muuttunut paljon viimeisen
10 vuoden aikana. Vuorotyön haitat on tiedetty jo pitkään,
mutta nykyisin on myös paljon ammatteja, joissa työaikaa
ei lainkaan seurata. Ylitöitä saattaa kertyä paljonkin
ilman, että niitä virallisesti dokumentoidaan
mihinkään. Toisaalta monissa ammateissa ikään
kuin odotetaan työntekijän olevan jatkuvasti tavoitettavissa.
Myös matkatyössä matkojen osuus työaikoja
laskettaessa jää usein kokonaan huomioimatta.
Hallituksen esityksen tavoitteena on, että työajoista
johtuviin haitta- ja vaaratekijöihin kiinnitetään
työn vaarojen selvittämisessä ja arvioinnissa
nykyistä enemmän huomiota. Tämä onkin tärkeä asia,
jos haluamme pidentää työuria ja toisaalta
vähentää työtapaturmia, sillä työaikajärjestelyillä on
suuri merkitys sekä objektiivisesti terveyteen että myös
subjektiivisesti koettuun työhyvinvointiin.
Lea Mäkipää /ps:
Arvoisa puhemies! Tämänkin esityksen tarkoituksena
on tosiaan kiinnittää huomiota ennen kaikkea työajoista
johtuviin haitta- ja vaaratekijöihin. Perusteluissa mainitaan,
että työnantajille sitä koskevien kustannusten
osalta tämä on myös huomattava velvollisuus.
Toisaalta riskiarvioinnin tekeminen yhdessä — työnantaja,
työntekijä ja Työterveyslaitos — on
tavallansa tämmöistä ennalta ehkäisevää hoitoa
työpaikalla. Siinähän voidaan sitten
keskustella ja ottaa huomioon myös työntekijän mielipiteet
juuri näistä työajoista, vuorotyön
haitoista sekä mahdollisesta pitkien työmatkojen
rasittavuudesta. Mikä olisi parasta, niin työntekijälle
voitaisiin aina tehdä tällainen räätälöity
työ. Mutta jos jokainen vaatii tätä räätälöityä työtä, niin
se ei varmaankaan käytännössä sitten
olisi kovinkaan mahdollista.
Tämä ei edellyttäisi muistioita,
mutta minun mielestä olisi erittäin tärkeätä,
että tehtäisiin hyvinkin tarkka muistio, jossa
on tosiaan kaikki osapuolet, työantaja ja työntekijä ja
Työterveyslaitos, niin että sitten voitaisiin
myöhemmässä vaiheessa, jos jotain tulee,
nähdä, minkälaisia kirjauksia tähän
on tehty. Toivoisin, että tätä voitaisiin
vielä tarkentaa.
Kristiina Salonen /sd:
Arvoisa puhemies! Yhdyn myös edellä oleviin
puhujiin, jotka ovat kiitelleet tätä hallituksen
esityksen tavoitetta. Tavoite on erittäin tärkeä.
Edustaja Filatov kuitenkin tuossa aikaisemmin jo mainitsi siitä,
että joskus käy niin, että vaikka tavoite
on tärkeä ja saamme vielä lain tasolla
säädettyä hyvän tavoitteen,
niin sitten se ei muutu kyllä siellä kentällä lihaksi.
Nythän osittain jo nykyisellään työaikalailla
on ohjattu näitä kohtuullisia työaikoja.
Se ei ole koskenut kaikkia, mutta käytännössä kuitenkin
aika usein kuulee työpaikoilta viestiä siitä,
että harvoin pystytään tällaisia
räätälöityjä työaikoja
tekemään, vaikka esimerkiksi terveydellisesti
nähtäisiinkin niiden olevan tarpeellisia.
Toivonkin siis, että käytännössä nyt
tämän tulevan lainmuutoksen toteutumista seurataan
huomattavasti paremmin kuin nykyisellään on seurattu.
Täytyy myöskin huomioida se, että esimerkiksi
kolmivuorotyö näyttää lisääntyvän.
Toisissa töissä, joissa työskennellään
itsenäisesti, pystytään myös
räätälöimään
työaikaa aivan erilaisesti kuin esimerkiksi tehtaissa tai
vuorohoito-paikoissa, joissa kolmivuorolla pyöritetään
jatkuvasti sen paikan toimintaa. Esimerkiksi hoiva-alalla on vaikea
yhtäkkiä kolmivuorotyöstä siirtyä esimerkiksi
kaksivuorotyöhön, räätälöidä vain
muutamille henkilöille tällainen työaika.
Toivonkin, että valiokuntakuulemisessa esille nousee
myös erilaisia toimintamalleja, jotka sitten ohjaisivat
ja antaisivat työnantajille malleja siitä, miten
pystytään joustavasti ottamaan huomioon nämä työntekijöitä koskevat
riskit ja havaitut haitat systemaattisesti.
Markku Eestilä /kok:
Arvoisa puhemies! Olen erittäin hyvilläni,
että tämä asia nyt sitten on työmarkkinajärjestöjen
kautta tullut myös eduskuntaan ja työturvallisuuslain
10 § otetaan ikään kuin täsmennykseen
ja puututaan sitten yhdessä pitkistä tai lyhyistä tai
mistä tahansa työajoista johtuviin ongelmiin ja
pyritään niitä sitten yhteistoiminnassa
ennalta ehkäisemään.
Otan pari esimerkkiä ihan normaalista työelämästä.
Itse ennen eduskuntaan tuloani tein 30 vuotta eläinlääkärin
töitä ja lähes parikymmentä vuotta
siitä varmasti päivystin viikonloppuja, ja tämä viikonloppu
käsittää 63 tuntia. Se on hyvä esimerkki
siitä, mitä joku ammattiryhmä joutuu tekemään,
mikä ei kuulu työaikalainsäädännön piiriin,
ja tämä velvoite ei ole vapaaehtoinen, vaan se
on pakollinen. Tämmöinen 63 tunnin päivystyshän
sisältää kolme yötä.
Joillekin nämä ovat äärimmäisen
raskaita. Tänä päivänä esimerkiksi
eläinlääkärit pääsääntöisesti
ovat naisia ja he myös päivystävät
näitä pitkiä päivystyksiä. Heillä on
pieniä lapsia, ja voi vain kuvitella, minkänäköisiä sosiaalisia
ja muita paineita ja ongelmia tällaiset työajat
sitten aiheuttavat. Tosiasiassa tätä ei voi äkkiä korjata
millään työnantajan kanssa tehtävällä neuvottelulla,
koska meillä ei ole resursseja eikä mahdollisuuksia
pyörittää muuten 24/7 tätä tärkeää ja
eläinsuojelun kannalta tärkeää toimintaa.
Mutta kuitenkin se on hyvä ottaa tässäkin
talossa esille, ja pidän sitä äärimmäisen
hyvänä, että nyt joudutaan kuitenkin
yhdessä tekemään jonkunmoinen muistio
tai keskustelemaan näistä asioista. Monta kertaa
sekin helpottaa, mutta toisaalta täytyy todeta, että tuntimäärillä mitattuna emme
voi mitata työhyvinvointia emmekä sitä, miten
ihminen kokee tämän työn. Nimittäin
motivaatiolla on suuri merkitys, ja jos ihminen on motivoitunut
työstään, niin oikeastaan siinä viihtyy
erittäin hyvin — voi olla jopa, että viihtyy työssä paremmin
kuin muualla. Sen takia tämä ei ole niin yksiselitteinen
asia, mitenkä ihminen tämän kokee, mutta
kuitenkin täytyy arvioida sitä asiaa, pystytäänkö siihen
hakemaan jonkunmoinen ratkaisu, jotta ihminen ei kohtuuttomasti
kärsi siitä odotuksesta ja joudu pakolla olemaan
pitkään töissä. Jo tämä odotus
voi olla piinallista, ja se tavallaan aiheuttaa ihmiselle monenlaista
henkistä pahoinvointia, jopa fyysistä pahoinvointia.
Toisaalta haluaisin tässä terveyskeskustelussa sen
verran muistuttaa — ja oma käsitykseni on pitkään
ollut — että jos johonkin suomalaiset sairastuvat
tai kuolevat, niin kyllä se on stressi, ja se tulee hyvin
monista eri tekijöistä. Jos me haluamme kansanterveyttä parantaa,
niin se ei välttämättä tapahdu
niin, että satsataan mittavasti erikoissairaanhoitoon tai
muualle. Ne lääkkeet tulevat sitten aivan muualta,
mutta se ei ole varmaan tämän lakiesityksen kohta.
Toinen esimerkki: Kun täällä nostettiin
esille tämä kolmivuorotyö, niin meillä lainsäädäntö muuttui
niin, että paikallisia sopimuksia voidaan tehdä.
Otan esimerkiksi erään tehtaan, jossa tämä aloite
lähti työntekijöiltä. Oli kolmivuorotyö,
ja se tarkoitti sitä, että monet stressaantuivat
aika paljon, kun he joutuivat pitkän matkan päästä tulemaan
töihin. Yhdessä tehtaan johdon kanssa muutettiin
työajat sellaisiksi, että siirryttiin kaksivuorotyöhön,
mutta tämä työaika per päivä oli huomattavan
paljon pitempi tietenkin. Tästä oli sellaisia
seurauksia, että tehtaan tuottavuus parani sen takia, kun
muutettiin näitä vuorokohtia, joissa tuli ongelmia
aina, kun ihmiset vaihtuivat. Työntekijöistä,
joitten kanssa itse juttelin, jokainen sanoi, ettei missään
tapauksessa saa palata entiseen malliin. Eli he pitivät
parempana sitä, että he tekivät pitempää työpäivää.
Sen takia ei ole niin yksiselitteistä, onko pitkä tai
lyhyt työpäivä henkisesti tai fyysisesti
parempi, vaan se riippuu siitä, miten se toteutetaan. Ja kun
ihmiset tietävät sen, että tekemällä pitempää työpäivää saattaa
seurata pitemmät vapaat, niin he pitivät sitä huomattavan
paljon parempana ja kertoivat, että kaikki unihäiriöt
ja muut vähenivät. Eli tällä tavalla
ajatellen tämä työajan tarkkailu pitää tehdä molempiin
suuntiin: sekä liian lyhyen työajan aiheuttamat
ongelmat että liian pitkän työajan aiheuttamat
ongelmat.
Sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko
Arvoisa herra puhemies! Täällä edustaja
Sarkomaa kysyi tästä väkivalta-asiasta,
joka liittyy myöskin tähän työturvallisuuslakiin,
vaikkei varsinaisesti tähän lakiesitykseen. Meillä ollaan
nyt tarkentamassa juuri tätä työturvallisuuslakia,
ja nimenomaan asetuksella, ja nimenomaan katsoen myöskin
paremmin muun muassa yksin työskentelyä ja tätä väkivallan
uhkaa ja sen ennakointia.
Sosiaali- ja terveysministeriössä on myöskin meneillänsä potilaitten
itsemääräämisoikeutta koskeva
lainsäädäntöpaketti, joka myöskin
tulee vaikuttamaan tähän ja itse asiassa tulee
vielä enemmän varmasti auttamaan, estämään
näitä väkivaltatilanteita. Mutta se on
hyvin pitkällinen lakityö, koska se liittyy hyvin
tiiviisti ihmisten perusoikeuksiin, ja siitä syystä kuitenkin
tällaisena nopeampana apuna varmasti saadaan työturvallisuuslaki.
Edustaja on aivan oikeassa siinä, että nyt
meillä ovat esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollossa
väkivaltatilanteet lisääntyneet, ja siihen
on monta syytä. Yksi syy on se, että alkoholin-
ja lääkkeiden- ja sekakäyttö,
huumeidenkäyttö on lisääntynyt,
ja sitä kautta sitten on näitä väkivallan
uhkatilanteita. Moni asia vaikuttaa siihen, miten me voimme estää niitä.
Pelkkä lainsäädäntö,
ja varsinkin, jos ei sitä toteuteta, ei ole ainoa vaihtoehto,
että paljon muutakin pitää tehdä. Viittasitte
Lappeenrannan surulliseen tapaukseen. Todellakin, jos me voimme
jotenkin estää sellaisen, niin kaikki pitää tehdä.
Keskustelu päättyi.