Tuija Brax /vihr (esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Vahingonkorvauslain muuttamista koskevalla lakiehdotuksella uudistetaan vahingonkorvauslain 5 luvun säännökset henkilövahingon, elatuksen menetyksen ja kärsimyksen korvaamisesta. Ehdotuksen perustavoitteena on selkeyttää ja täsmentää henkilöön kohdistuvien vahinkojen korvaamista koskevaa sääntelyä.

Vahingonkorvauslain 5 luvun säännökset ovat nykyisellään jokseenkin yleispiirteisiä. Tämä on ongelmallista siksi, että laista eivät ilmene läheskään kaikki ne seikat, joiden perusteella korvaus käytännössä määritellään. Hyvin niukka sääntelytapa ei myöskään sovi hyvin yhteen perustuslain vaatimusten kanssa, joiden mukaan yksilöiden oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista pitää säätää lailla. Nykyisessä säätelytilanteessa säännökset saavat merkittävässä määrin sisältönsä oikeuskäytännön kautta. Laissa olevan säätelyn yleisyys saakin aikaan vaaran, että oikeuskäytäntö ainakin alioikeuksissa saattaa muodostua epäyhtenäiseksi.

Lakivaliokunta on mietinnössään katsonut, että ehdotetut vahingonkorvauslain muutokset ... (Hälinää)

Kiitoksia, herra puhemies! — Tästä saattaa olla hyötyä niille edustajille, joilta kysytään vahingonkorvausasioista, koska tästä lähtien, kun tämä lakiesitys hyväksytään, sitä lakia lukemalla selviää hyvin pitkälle, mitä korvataan esimerkiksi henkilövahingoissa. Tänä päivänä sitä ei lakia lukemalla voi ymmärtää.

Vahingonkorvauslain muuttamista koskevan lakiehdotuksen keskeisiä kohtia ovat seuraavat:

Ensinnäkin, henkilövahingon perusteella suoritettavien korvausten korvausaiheet määritellään nykyistä johdonmukaisemmalla tavalla. Laissa erotellaan nykyistä selkeämmin yhtäältä henkilövahingosta johtuvien aineettomien vahinkojen korvaaminen ja toisaalta henkilöön kohdistuvien loukkausten aiheuttaman kärsimyksen korvaaminen.

Toiseksi, henkilövahingon kärsineen läheisen korvaussuoja selkiytyy ja paranee. Esimerkiksi lapsen vahingoittamisessa läheiset saattavat myös saada jatkossa selkeämmin ja paremmin ehdoin korvauksia. Myös elatuksen menetyksen korvattavuus laajenee.

Kolmanneksi, henkilöön kohdistuvien loukkausten aiheuttaman kärsimyksen korvattavuus laajenee. Kärsimyksestä suoritettavan korvauksen määräämisen perusteista säädetään tästedes laissa, ei oikeuskäytännössä.

Lakivaliokunta on mietinnössään kiinnittänyt huomiota siihen, että loukkauksen julkisuus säädetään laissa nimenomaiseksi yhdeksi perusteeksi, jonka mukaan henkilöön kohdistuvan loukkauksen uhrille määrätään korvaus loukkauksen aiheuttamasta kärsimyksestä. (Hälinää)

Arvoisa puhemies! Täällä on yhä aika vaikea puhua.

Tämä saattaisi kiinnostaa niitä edustajia, jotka pelkäävät tulevansa loukatuksi julkisessa sanassa.

Jos vähän aikaa hiljenette, kiitoksia.

Käytännössä julkisuusperuste tulee koskemaan niitä tilanteita, joissa kunniaa tai yksityiselämää loukataan levittämällä yleisön keskuuteen sisällöltään loukkaava viesti. Loukatun kannalta loukkauksen saattaminen mahdollisesti laajankin yleisön tietoon on kiistatta omiaan lisäämään loukatun kokemaa kärsimystä. Tämän vuoksi julkisuuden huomioon ottaminen korvausta määrättäessä on perusteltua.

Lakivaliokunta on kuitenkin pitänyt tärkeänä, ettei loukkauksen julkisuudelle anneta korvausta määrättäessä liian suurta painoarvoa. Kunnian ja yksityiselämän loukkaamista arvioitaessa tulee ottaa huomioon myös sananvapauteen liittyvät näkökohdat. Korvauksen määräämisen tuleekin aina perustua eri näkökohdat huomioon ottavaan kokonaisharkintaan. Siis mitään semmoista automaattia ei ole tarkoitus rakentaa, kuin esimerkiksi lehdistön edustajat ovat pelänneet, että aina suoraan katsottaisiin, mikä on levikki, ja sen mukaan tulisi sitten eurosumma. Lakivaliokunta on mietinnössään myös muistuttanut siitä, että kärsimyksestäkään määrättävä korvaus ei saa aiheuttaa loukkauksen aiheuttajalle rangaistuksen luonteista seuraamusta.

Suomalainen niukka vahingonkorvaustraditio jatkuu; mitään amerikkalaisia piirteitä ei olla tuomassa meidän vahingonkorvausjärjestelmäämme. Tämä on suomalaisen oikeuskäsityksen mukaan vahingonkorvauksen tehtävä. Vahinkoa kärsineelle kärsimyksestä suoritettavan korvauksen määrään ei saa myöskään vaikuttaa korottavasti se, millaisen korvaustason voidaan arvioida vastaavan vahingon aiheuttajalle mahdollisesti koitunutta taloudellista hyötyä ja millaisen korvausmäärän voidaan tämän arvion valossa katsoa vaikuttavan vahinkoa aiheuttavan tahon tulevaan käyttäytymiseen. Jälleen kerran: nämä piirteet eivät ole suomalaiselle vahingonkorvaukselle tyypillisiä, vaikka ne tunnetaan angloamerikkalaisissa maissa. Tällöin vahingonkorvausoikeus toimisi täysin vieraassa tehtävässä.

Viimeiseksi, arvoisa puhemies, lakivaliokunta on mietinnössään maininnut myös vahingonkorvauslakiehdotuksen suhteesta nykyisiin korvaustasoihin. Loukkauksen saaman julkisuuden mainitsemista yhtenä korvauksen määräämisen perusteena ei ole tarkoitettu vaikuttamaan korottavasti niihin korvauksiin, joita nykyisessä oikeuskäytännössä määrätään kunnian tai yksityiselämän loukkaamisen aiheuttamista kärsimyksistä. Lakivaliokunta ei pidä hyvänä, jos tällaisesta loukkauksesta määrättävien korvausten taso pysyvästi asettuu merkittävästi korkeammalle kuin muista vahingoista määrättävät korvaukset. Varovaisuutta tässä suhteessa puoltavat myös jo aiemmin mainitut sananvapauden käyttämiseen liittyvät seikat.

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa herra puhemies! Niin kuin lakivaliokunnan puheenjohtaja totesi, nykyinen lainsäädäntö on ollut erittäin yleispiirteistä. Tavallisen kansalaisen on ollut vaikea ymmärtää sitä eriarvoista käsittelyä tai kohtelua, mihin he monta kertaa ovat joutuneet. Minun mielestäni kärsimyksen korvaamisen laajentaminen on erittäin hyvä asia ja samoin omaisten mahdollisuus saada korvauksia.

Mutta on eräs asia, arvoisa puhemies, jonka lakivaliokunta on mielenkiintoisella tavalla yksimielisessä mietinnössään ottanut esille: Nimenomaan lehdistön osalta on painotettu sitä, millä tavoin tätä loukkaavaa viestiä on käytetty, onko sitä käytetty muun muassa viestintävälineen markkinoinnissa. Meillähän on viime aikoinakin aika monenlaisia asioita ollut, joissa ainakin minun mielestäni on tarkoituksena ollut suoranainen loukkaus, ja sillä on muun muassa lehteä mainostettu juuri sen otsakkeen osalta muun muassa televisiossa. Sitten, kun lukee jutun, niin jutussa ei ole oikeastansa päätä eikä häntää, mutta markkinointivälineenä käytetään tällaista, minkä ainakin asianomainen henkilö voi kokea loukkauksena. On mielenkiintoista seurata, miten oikeudet alkavat toteuttaa tätä uutta vahingonkorvauslainsäädäntöä.

Erityisen mielenkiintoista on myös se, että lakivaliokunnan mietintö on yksimielinen.

Petri Salo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Pyydän edustajia kiinnittämään huomiota myös siihen, että tähän mietintöön liittyy myöskin hallituksen esityksen mukainen ehdotus, jolla on tarkoitus perustaa oikeusministeriön yhteyteen tällainen uusi toimielin, joka toiminnallaan edistäisi henkilöön kohdistuvien vahinkojen korvaamista koskevan oikeus- ja korvauskäytännön yhtenäisyyttä. Kun tällä hetkellä me tiedämme, että korvauskäytäntö eri instansseissa on hyvin erityyppinen, niin tämän toimielimen tarkoituksena on tehdä myöskin tarvittaessa aloitteita, kun halutaan yhtenäistää suomalaista vahingonkorvauskäytäntöä. Tämä vastaa myöskin pitkälle varmasti siihen huoleen, mistä ed. Vistbacka kertoi. Tällöin käytäntö olisi ennalta arvattavissa jollakin lailla näissä päätöksissä.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Tämä uudistus on varmaan ihan paikallaan, enkä sitä arvostele, mutta nostan esille ongelmaksi koetun asian. Vahingonkorvausjärjestelmässä on semmoinen epäkohta, että kun tuomioistuin määrää maksuvelvolliselle eli syylliselle korvauksen suoritettavaksi ja jos hän on maksukyvytön, niin sen jälkeen Valtiokonttori maksaa tuon korvauksen, mutta siinä tulee sitten hyvin matala enimmäisraja vastaan, ja näin ollen koko järjestelmä menettää pitkälti merkitystään. Näin on vahingonkorvauksen osalta silloin, kun on fyysinen vamma kysymyksessä, ja nyt sitten tämä laajenee tällä tavalla.

Voi olla, että näissä tapauksissa, mitkä nyt ovat käsittelyssä, ei valtavan suuria korvauksia määrätä, mutta korvaukseen oikeutettu kokee hyvin epäoikeudenmukaisena sen, että tuomioistuin on saattanut määrätä hänen mielestään oikean ja kohtuullisen korvauksen, mutta sitten Valtiokonttori niin sanotusti sovittelee sen ja maksaa vanhassa rahassa vain noin 20 000 markkaa — paljonko se tekee euroissa, 8 500 euroa tai jotain sellaista (Ed. Virtanen: Kolme!) — ja tämä on se epäkohta, joka on pitkään ollut ja yhä edelleen jatkuu.

Petri Salo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Kankaanniemen huoli on ihan aiheellinen, ja tämä lakiesitys ei pysty tähän problematiikkaan kyllä tarjoamaan muutosta. Se johtuu myöskin siitä, että Valtiokonttorihan korvaa tiettyjä tapahtumia, muun muassa vankilasta karanneitten vankien rikoksia, joskus hyvin törkeitäkin rikoksia. Kun mitään korvausta ei pystytä näiltä henkilöiltä saamaan, niin Valtiokonttori on tavallaan toissijaisena korvaajana näissä asioissa, ja silloinhan periaatteena ei ole täyden korvauksen periaate, vaan yritetään jonkinlaista inhimillistä korvausta sitten Valtiokonttorin toimesta antaa rikoksen uhrille.

Tuija Brax /vihr:

Arvoisa herra puhemies! Osaltani myös vahvistaisin, että tämä laki ei korjaa sitä sen takia, että se ei kuulu tähän lakiin, vaan valmisteilla on erillinen laki, joka koskee Valtiokonttorin toimia muiltakin osin, ja sitä varten on työryhmä. Me olemme valiokunnassa jo etukäteen saaneet informaatiota, että työryhmä tulee ottamaan valiokunnan tämän lain yhteydessä vahvistamat yleiset periaatteet huomioon miettiessään sitä, miten tämä tulee heijastumaan Valtiokonttoriin. Todennäköisesti Valtiokonttorinkin osalta asiat paranevat, kunhan maltamme odottaa sitä seuraavaa lakia.