Arvoisa puhemies! Valtion tuki vuokra-asuntojen rakentamiseen on perinteisesti suunnattu niin sanotuille yleishyödyllisille rakennuttajille. Yleishyödyllisyys on tässä yhteydessä tarkoittanut sitä, että valtion tuesta koituva hyöty suuntautuu ennen kaikkea tuetuissa asunnoissa asuville, tuen tarpeessa oleville vuokralaisille eikä esimerkiksi asuntojen omistajille. Viime aikoina tämä eduskunnan säätämä periaate on osoittautunut vähän uhanalaiseksi, kun yleishyödyllisten yhteisöjen omistusjärjestelyt — viittaan tässä ennen kaikkea tapaus Avaraan — ovat näyttäneet johtavan siihen suuntaan, että yleishyödyllisyys onkin muuttumassa yksityishyödyllisyydeksi.

Arvoisa ministeri Vapaavuori, mihin toimiin aiotte ryhtyä, ettei valtion tuella rakennettujen vuokra-asuntojen hyöty voi jatkossa siirtyä monilta asukkailta harvoille omistajille? Mitä mieltä olette esimerkiksi Kiinteistöliiton toimitusjohtajan Harri Hiltusen esityksestä, että yleishyödylliset yhteisöt voisivat jatkossa olla vain kunnan omistamia yhteisöjä?

Asuntoministeri Jan Vapaavuori

Arvoisa puhemies! Pitää sinänsä paikkansa, että niin sanottujen yleishyödyllisten rakennuttajien osalta on tapahtunut ajattelutavan muutosta viimeisten vuosikymmenten aikana, viimeisten vuosien aikana, ja se koskee useimpia niin sanottuja yleishyödyllisiä rakentajia. Siellä suhtaudutaan eri tavalla kuin aiemmin niin sanottuun oman sijoitetun pääoman tuottoon, ja se on totta kai hankaloittanut tätä tilannetta.

Valtiovallan näkökulmasta kysymys on kuitenkin siitä, että kun valtion tukemaa vuokra-asuntotuotantoa tehdään, siihen liitetään tiettyjä kohdekohtaisia rajoituksia ja ne kohdekohtaiset rajoitukset pysyvät voimassa täysin riippumatta siitä, kenen omistuksessa nämä asunnot ovat, joita valtio on joko perinteisten aravalainojen tai korkotuen kautta tukenut. Siinä mielessä tämmöiset omistajanvaihdokset eivät ole näitten rajoitusten osalta relevantteja. Ne rajoitukset, jotka ovat voimassa tai olivat voimassa, ovat voimassa myös, vaikka omistaja vaihtuisi.

Arvoisa puhemies! Tästä voidaan olla tietysti montaa mieltä. Sen jälkeen kun rajoituksista on vapauduttu, hyöty voidaan kyllä valitettavasti kerätä kovin paljon harvempiin taskuihin kuin jos omistajat olisivat hieman laajemmin jakautuneita.

Mutta, arvoisa ministeri, arava-asuntoihin liittyy paljon suurempikin ongelma, ja se on se, että aivan lähiaikoina aravavuokra-asuntojen vuokrat uhkaavat kohota, tekisi mieleni sanoa, suorastaan räjähdysmäisesti. Keskeinen syy tähän on se, että 2000-luvun vaihteessa korkeasuhdanteessa rakennettiin kalliilla ja toisaalta siihen rakentamiseen liittyvät aravalainojen ja korkotukilainojen ehdot eivät nyt mahdollista muuta kuin tämän huolestuttavan vuokrakehityksen. Arvoisa ministeri, mihin toimiin aiotte ryhtyä, ettei tällaista räjähdystä pääsisi syntymään? Eikö olisi jo korkea aika pitkästä aikaa puuttua arava- ja korkotukilainojen ehtoihin?

Asuntoministeri Jan Vapaavuori

Arvoisa puhemies! Palatakseni vielä alkuperäiseen kysymykseen, niin se, että yleishyödyllisessä kentässä tapahtuu muutoksia ja ajattelutavan muutosta, ei ole niinkään ongelma olemassa olevan aravakannan osalta. Mutta isompi huolenaihe liittyy siihen, että me tarvitsemme jatkossa lisää valtion tukemaa asuntotuotantoa. Jos markkinoilta poistuu toimijoita tai toimijoitten toimintalogiikka muuttuu, niin se on iso ongelma. Uskon, että Kiinteistöliiton toimitusjohtaja on tähän viitannut, kun hän on puhunut kuntien roolista. Kysymys ei ole siitä, että lainsäädäntöä millään lailla muutettaisiin, mutta tosiasia on se, että jos yleishyödylliset ovat vähemmän aktiivisesti markkinoilla mukana, silloin kuntien rooli tässä yksinkertaisesti vaan korostuu.

Mitä sitten tulee näihin aravavuokriin, niin niissä on kansanedustaja Erkki Virtasen hyvin tuntemat rajoitukset ja säännökset, millä perusteella vuokra määräytyy omakustannusperusteisesti. Monissa yhtiöissä on kysymys siitä, että ei ole osattu asianmukaisesti varautua esimerkiksi tuleviin peruskorjaustarpeisiin, ja sitten, kun niihin jälkeenpäin puututaan, saattaa yksittäistapauksissa tulla myös ylikorkeita vuokrankorotuksia. Mutta ei tämä muuten olennaisesti poikkea vuokratason muutoksista.

Arvoisa herra puhemies! Tämä on aivan olennainen kysymys tämä asumisen hinta ja vuokra-asumisen hinta tänä päivänä. Viittaan tuohon edelliseenkin keskusteluun siinä, mitä puhuttiin elämisen kalleudesta. Eihän se vetele, että asuminen maksaa niin paljon erityisesti täällä Pääkaupunkiseudulla mutta myös muualla.

Nyt olisi kyllä aika korkotuen ehtoja tarkistaa selkeästi siten, että se oikeasti myös johtaisi halvempaan vuokra-asumiseen ja tämän valtion tukeman tuotannon lisääntymiseen merkittävällä tavalla. Tässä olisi oiva tilaisuus samalla, kun näitä korkotuen ehtoja tarkistettaisiin, saada myös ekologisia piirteitä siihen mukaan eli ottaa mukaan ympäristöystävällinen rakentaminen ja sen mukaan myös sitten tätä korkotukea kohdentaa.

Oletteko te, ministeri Vapaavuori, valmis tämän tyyppiseen kehittämiseen, koska moni asiantuntija on sitä mieltä, että ne toimet, mitä esimerkiksi Pääkaupunkiseudulle nyt hallitus on suunnitellut, eivät vielä johda halvempaan asumiseen ja kohtuuhintaisempien asuntojen syntymiseen?

Asuntoministeri Jan Vapaavuori

Arvoisa puhemies! Olen tästä, varsinkin johdanto-osasta, täysin samaa mieltä ed. Viitasen kanssa: Asumisen hinta on ongelma. Se on ongelma ennen kaikkea täällä Pääkaupunkiseudulla, jossakin määrin myös Tampereen seudulla, Turun seudulla, toivottavasti ei sen laajemmin isoissa kasvukeskuksissa.

Ed. Viitanen itse kiinnitti huomiota siihen, kun tarkkaan kuunteli häntä, että kun hän puhui korkotukiehtojen muuttamisesta, hän nimenomaan puhui, että jotta saataisiin tuotantoa lisää, ja tämä on olennainen kohta. Kysyntä ja tarjonta markkinoilla määräävät pitkälti hinnanmuodostuksen, ja aina kun kysyntää on enemmän kuin tarjontaa, se on ongelma. Kaikki panokset pitäisi keskittää siihen, että saadaan nimenomaan lisää vuokra-asuntotuotantoa.

Tältä osin näihin ehtoihin on puututtu, ei perinteisellä tavalla, niin että niitä ehtoja sinänsä olisi muutettu, vaan nimenomaan tämän käynnistysavustuksen avulla, jossa 10 000 euron kohdekohtainen käynnistysavustus jokaista valtion tukemaa asuntoa kohti koko Helsingin seudulla on nykyinen käytäntö, ja se on merkittävä vastaantulo ja vastaa faktisesti samaa tilannetta kuin se, että korkotukiehtoja olisi muutettu.

Arvoisa puhemies! Muitakin vuokra-asuntoja on. 60—70-luvulla annettiin valtion lainoja suurfirmoille, jotka rakensivat työntekijöilleen kerrostaloja ja vuokrataloja, ja asukkaat maksoivat ne vuokrilla takaisin, ja nyt ne on maksettu. Nyt nämä suuryhtiöt ovat ruvenneet myymään näitä asuntoja jopa kovanrahan asunnoiksi.

Mitä aiotte tehdä, että näin ei tulisi jatkossa käymään vaan ne säilyisivät vuokra-asuntoina? Tämä on kanssa tavallaan yleishyödyllistä toimintaa ja varsinkin, kun vuokralaiset itse maksoivat, eivät nämä firmat.

Asuntoministeri Jan Vapaavuori

Arvoisa puhemies! Meillä niin sanottua aravalainsäädäntöä on muutettu vuosikymmenten aikana kymmeniä, ellei satoja kertoja, ja kulloisinakin aikoina rakennettujen talojen osalta ovat voimassa yleensä ne määräykset, jotka silloin ovat olleet voimassa. On erilaisia säännöksiä siitä, miten asunnot kohdekohtaisten rajoitusten jälkeen vapautuvat esimerkiksi myytäviksi, mutta ei niihin tietenkään voida jälkeenpäin ja takautuvasti yrittääkään puuttua.

Arvoisa puhemies! Asunnottomuus on hyvinvointivaltion yksi pahimmista häpeätahroista. Meillä on yli 7 000 asunnotonta edelleen. Moni joutuu asumaan toisten nurkissa, pahimmillaan jopa kadulla, ja tämä tilanne on ollut vakava jo pitkään. Hallitusohjelma on hyvä tässä mielessä, ja tässä hallitus on ryhtynyt toimiin. Haasteitakin on: rahoitus uusien asuntojen hankkimiseksi, tekijät niille, ja sitten tuntuu olevan vaikea löytää semmoisia kohteita, missä naapurusto ei valita, elikkä näitä kohteita on ollut vaikea saada liikkeelle.

Arvoisa puhemies! Haluaisin kysyä asiasta vastaavalta ministeriltä: Päästäänkö tämän hallituksen aikana aivan konkreettisesti eteenpäin asunnottomuuden vähentämisessä? Saadaanko aikaan aivan oikeita asuntoja asunnottomille, ja jos saadaan, niin kuinka paljon?

Asuntoministeri Jan Vapaavuori

Arvoisa puhemies! Asunnottomuus on viimeisen parinkymmenen vuoden aikana vähentynyt noin 20 000:sta noin 7 000:een. Siinä on tapahtunut myönteistä kehitystä kaikkien hallitusten aikana. Sen sijaan tämä asunnottomuuden kova ydin eli pitkäaikaisasunnottomuus on pysynyt noin 3 000:n paikkeilla huolestuttavan pitkään. Tämä hallitus on tehnyt nimenomaan pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelman, jonka tavoitteena on puolittaa tämä pitkäaikaisasunnottomuus. Siihen on korvamerkitty rahaa erityisryhmien investointiavustuksista 20 miljoonaa euroa vuodessa. Sitten yhdessä STM:n ja kuntien kanssa on tukipalveluihin osoitettu aivan uutta rahaa. Siinä mielessä eväät todelliseen parannukseen ovat olemassa.

Mutta ed. Kaikkonen kiinnitti huomiota myös hyvin relevanttiin tekijään eli kysymykseen siitä, että sitten niitä kohteita pitää ihan oikeasti löytyä. Me olemme ympäristöministeriön kanssa luonnostelleet aiesopimukset kymmenen suurimman kaupungin kanssa, ja meillä on kaupunkien virkamiestason kanssa yhteinen näkemys näistä kohteista. Oikeasti tässäkin haluan vedota kaikkiin kaupungin päättäjiin kaikissa näissä isoissa kaupungeissa, että kun ne asiat tulevat päätöksenteon kohteeksi, niin oikeasti myös kannetaan vastuuta ja hyväksytään ne kohteiksi. Tosiasia on se, että yleisellä tasolla tämän tyyppisiä toimenpiteitä mielellään kannatetaan, mutta sitten kun tulee konkreettinen projekti, niin sitten tulee helposti semmoista ajattelutapaa, että ei kuitenkaan lähdetä tähän. Ei voida ajatella näin, (Puhemies: Minuutti kulunut!) koska silloin itse asiassa kaikki paikat aina olisivat vääriä.

Arvoisa herra puhemies! Täällä tuli aikaisemmin ed. Virtasen kysymysvuorossa viittaus yleishyödyllisiin toimijoihin Suomessa, joita on kolme suurta. Tottahan on se, että yleishyödyllisten toimesta toteutettu rakentaminen nimenomaan yleishyödyllisen rakentamisen kategoriassa on 2001 tapahtuneen lainmuutoksen jälkeen romahtanut eli tällä hetkellä Suomessa ei kukaan toimija juuri rakenna yleishyödyllisen kategorian piiriin. Onko ministerillä aikomuksia tässä suhteessa puuttua kenties tähän lainsäädäntöön, jotta rakentaminen tulisi houkuttelevammaksi?

Aivan loistavaa yhteistyötä ympäristöministeriö ja asuntoministeri ovat tehneet Helsingin seudun kuntien kanssa. 14 kuntaa on sitoutunut vuokra-asuntojen tuottamiseen tietyn määrän vuosittain. Mutta jo tässä vaiheessa on kantautunut erityisesti kehyskunnista kohtuullisen huolestuttavia viestejä siitä, missä määrin ne sitoutuisivat näihin tavoitteisiin (Puhemies: Minuutti kulunut!) ja erityisesti 20 prosentin osalta. Tietääkö ministeri, miten ministeriö valvoo tätä toteutumista?

Asuntoministeri Jan Vapaavuori

Arvoisa puhemies! Asuntopoliittisessa toimenpideohjelmassa on kirjattu ja valtioneuvosto on sen hyväksynyt, että yleishyödyllisyyslainsäädäntöä selvitetään. On totta, että vuosituhannen vaihteessa on tapahtunut lainmuutoksia, joita osa toimijoista pitää ongelmallisina ennen kaikkea tuoton tuloutukseen liittyvän näkökulman takia. Mutta uskallan kuitenkin väittää, että isompi muutos on tapahtunut itse markkinoilla ja näitten yleishyödyllisten yhteisöjen taustalla olevien omistajien asenteissa. Voi olla, että siihen on lainsäädäntömuutoksin vaikea päästä puuttumaan.

Mitä tulee Helsingin seudun kuntien ja valtion väliseen aiesopimukseen, niin se on allekirjoitettu, se on hyväksytty jokaisessa kunnassa, se on hyväksytty joko jokaisen kunnan hallituksessa tai valtuustossa, ja totta kai me lähdemme liikkeelle siitä, että ne hankkeet oikeasti pitää toteuttaa. Tämänhetkinen tilanne on monelta osin huono, eräin osin jopa erittäin huono, ja tulemme tekemään tietenkin kaikkemme, jotta riittävästi painetta itse kunkin kunnan suhteen on olemassa. Sitten tietenkin samaan aikaan pitää muistaa, että meillä on varsin pitkälle menevä kunnallinen itsehallinto ja kaavoitusmonopoli. Mutta niin paljon painetta kuin minä persoonassani pystyn luomaan, tulen luomaan.