7) Laki rikoslain 25 luvun muuttamisesta
Marjukka Karttunen /kok(esittelypuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Tämän lakialoitteen
tarkoitus on estää lapsikaappauksia. Ilmiönä kansainvälinen
lapsikaappaus on maailmanlaajuinen ja Suomessakin kasvava ongelma. Euroopassa
tehdään vuosittain noin 1 500 lapsikaappausta.
Kaappaustapaukset ovat vaikeutuneet ja muuttuneet pitkäkestoisemmiksi.
Ulkoasiainministeriön selvitysten mukaan Suomen lainsäädäntö kohtelee
lapsikaappaajaa erittäin lievästi. Siksi rikoslakiin
on otettava pykälä lapsikaappauksesta, ja siksi
seuraamusten on oltava nykyistä ankarampia. Näin
kansainvälisen lapsikaappauksen kriminalisointi tehostuu ja
lapsikaappauksenvastainen työ helpottuu.
Tällä hetkellä suomalaisia lapsia
on ulkomaille kaapattuina. Suomessa rekisteröidään
vuosittain 15—20 uutta lapsikaappausta mukaan lukien maahamme
luvattomasti tuodut lapset. Vuonna 2002 suomalaisviranomaiset käsittelivät
30:n ulkomaille kaapatun lapsen asiaa. Kyseisenä vuonna
vain yksi lapsi palautettiin.
Lapsikaappaukset muun muassa Venäjälle ja Pohjois-Afrikkaan
vaarantavat lapsen aiemmat olosuhteet ja perustan, suhteet suomalaisvanhempaan,
sukulaisiin ja tuttuun leikki- ja kouluympäristöön.
Näistä maista lasten takaisin saaminen on lähes
mahdotonta, joten lapsen maasta viemisen estäminen on erittäin
tärkeää. Asian monimutkaisuutta kuvaa
se, että joissain maissa on kymmeniätuhansia luvattomasti
maassa oleskelevia henkilöitä eikä käytössä ole
kunnollisia järjestelmiä henkilöiden
tavoittamiseksi.
Lapsen eristäminen totutusta elinympäristöstä ja
läheisistä aiheuttaa väistämättä emotionaalista epätasapainoa
ja vaikeuksia oman identiteetin muodostamisessa. Kaappausten seurauksena
lapset eristetään suomalaisesta kulttuurista ja
suomen kielestä. Lapsikaappaus on henkistä pahoinpitelyä,
ja siihen liittyy usein manipulointia, pelottelua, väkivaltaa.
Lapsikaappaus on erittäin vakava ihmisoikeusloukkaus ja
samalla myös perheväkivallan muoto. Lapsikaappauksen
vaikutukset ovat pahimmillaan hyvin vahingollisia kaapatulle lapselle
ja hänet menettäneelle vanhemmalle, äidille
tai isälle, ja koko lähisuvulle. Osa kaapatuista
lapsista on piilotettuina niin, ettei ole edes tiedossa, ovatko
lapset elossa.
Lapsikaappauksia voidaan estää esimerkiksi asennekasvatuksella,
tiedottamisella, viranomaisyhteistyöllä ja lainsäädännöllä.
Nykyinen maksimirangaistus lapsen kaappaamisesta on vain kuusi kuukautta
vankeutta, mikä ei riittävästi heijasta
teon moitittavuutta eikä anna viranomaisille riittävää toimivaltaa
puuttua asiaan. Jos lapsikaappauksesta säädettäisiin
ankarampi rangaistus, se antaisi poliisille mahdollisuuden puuttua
jo alkaneeseen kaappaukseen, ennen kuin lapsi on keritty viedä maan
rajojen ulkopuolelle. Myöskään kaappaajan
oletettuun piilopaikkaan tai asuntoon ei ole mahdollista päästä,
koska nykyinen lievä rangaistusasteikko ei mahdollista kotietsintää.
Lapsikaappaukseen liittyy jotenkin vähättelevä asenneilmapiiri,
sitä pidetään perheen sisäisenä asiana.
Tilalle olisi saatava aktiivinen ja positiivinen ilmapiiri, heti
asiaan puuttuminen.
Ulkoasiainministeriön ja oikeusministeriön välisissä keskusteluissa
helmikuussa 2002 on ulkoasiainministeriön puolesta tuotu
esille kansainvälisten lapsikaappausten osalta tarve kyseisen
teon rangaistusmaksimin korottamiseen. Ulkoasiainministeriön
mukaan kaikki keinot, jotka ovat käytettävissä näiden
epätoivottujen tapausten ennalta ehkäisemiseksi
ja ratkaisemiseksi, tulisi huomioida. Ministeriön mukaan
kansainvälisen lapsikaappauksen kriminalisoinnin tehostaminen
on välttämätöntä ja
vastaa sekä kansalaisyhteiskunnan että viranomaisten
odotuksia.
Koska käsityksemme mukaan oikeusministeriön
lainvalmisteluosastolla on jatkuvasti lapsikaappausten rangaistussäännösten
uudistamista kiireellisempiä hankkeita, tämä lakialoite
tulee enemmän kuin tarpeeseen, ja laki on saatava voimaan
mahdollisimman pian.
Tony Halme /ps:
Arvoisa herra puhemies! Ei ihme, että tämä aloite
on saanut melkein kaikkien edustajien puoltamisen. Nimittäin
tämä on erittäin tärkeä asia.
Vasta sitten se tietysti tuntuu, kun se on oman lapsen kohdalla.
Kyllä lapsen kaappaus on niin törkeä rikos,
ettei kuusi kuukautta ole läheskään tarpeeksi
suuri pelote näille roistoille. Kyllä rangaistuksen
pitää olla rikoksen mukainen ja toimia ennalta
ehkäisevänä pelotteena lapsikaappareita
vastaan. Tässähän vanhemmat menettävät
lapsen eli sama kuin lapsi kuolisi ja lapselta ryöstetään
elämä. Rangaistusta tulisi verrata tappoon ja
tuomita sen mukaisesti. Silloin kyllä lapsikaappaukset
varmaan vähenisivät Suomessa.
Marjukka Karttunen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tuli mieleeni, että kun aikuinen
kaapataan, siitä seuraa valtava hässäkkä ja
lehdistöruljanssi, mutta, kummallista kyllä, lapsikaappausta
pidetään perheen sisäisenä asiana.
Poliisi ja viranomaiset jahkailevat usein liian kauan kaapatun lapsen
palauttamisessa.
Erkki Pulliainen /vihr:
Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti: Minulla ei ole mitään
huomauttamista näihin perusteluihin, jotka ed. Karttunen toi
esille ja jotka on kirjattu lakialoitteen perusteluihinkin. Olen
allekirjoittanut aloitteen, kun semmoinen tilaisuus tarjottiin.
Sen jälkeen, kun allekirjoitin, mietiskelin tätä asiaa.
Viitaten siihen, mitä ed. Karttunen tuolta korokkeelta äsken
sanoi, tehoaako edes tällainen uhka niihin, jotka suorittavat
näitä kaappauksia, eli että on ankarampi
rangaistus tai, sanotaanko, kunnollinen rangaistus tarjolla, jos
kiinni sitten joutuu, kun vielä kysymys on ulkomaille operoinnista.
Toivon vaan, että tästä saataisiin mietintö niin,
että saataisiin tämä asia niin kuin eräällä tavalla
testiin, tehoaako tämä, vähentäisikö tällainen
lainsäädäntö näitä kaappauksia.
Seppo Lahtela /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Ed. Pulliainen ansiokkaasti pohdiskeli
samaa asiaa, mitä itsekin olen tässä asiassa
ajatellut, elikkä nämä suuresta maailmasta
tulevat kaapparit ovat periaatteessa Suomen lain ulkopuolella. Mutta
tietenkin tämä aloite, minkä ed. Karttunen
on tehnyt, on erinomaisen hyvä. Itsekin olen tämän
päässyt allekirjoittamaan. Ehkä se antaisi
tässä ankaruudessaan ja kovuudessaan semmoisen
signaalin suomalaisille, että tähän asiaan
myöskin viranomaisasiassa osattaisiin vähän
puuttua toisin ja toisella lailla. Nythän pikkasen tuntuu
sellaiselta, että joskus jossain tapauksessa suomalaiset
viranomaiset katsovat vähän läpi käsien
ja sanovat, että se on perheen sisäinen asia.
Näin ainakin itse olen tätä tulkinnut.
Näin katsottuna kaikki tällaiset toimenpiteet, mitä voidaan
tehdä, pitää tehdä ja vaikuttaa
tähän asiaan, ja nämä on saatava
parempaan hoitoon ja järjestykseen. Eihän tämmöisessä lapsenryöstöpolitiikassa,
mikä usein tapahtuu tämän tummaihoisen
isän toimesta tuolta kaukaa maailmalta, hanki kukaan muu
kuin juristit molemmin päin, ja se lapsi on kärsivä osapuoli.
Jos ei tähän voida ottaa kantaa, niin mihin sitten?
Tämä asia on saatava järjestykseen. Toivon,
että valiokuntakäsittelyssä ed. Karttusen
aloite saa sellaisen käsittelyn, että tämä menee
johonkin järjestykseen, ainakin, että ihmisten
silmät avautuvat tässä asiassa.
Keskustelu päättyy.