Arja Juvonen /ps(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies ja hyvät edustajat täällä salissa! Lämmin kiitos kaikille teille, jotka olette allekirjoittaneet tämän aloitteen. Aloite sai 130 allekirjoitusta, mikä on mielestäni todella paljon.

Tässä lakialoitteessa esitetään, että lapsiin kohdistuvien törkeiden seksuaalisten hyväksikäyttörikosten vähimmäisrangaistus korotetaan vähintään kahdeksi vuodeksi vankeutta eli samansuuruiseksi kuin törkeissä raiskausrikoksissa. Aloitteen tarkoituksena on lapsen aseman parantaminen asianmukaisemmalla rangaistuskäytännöllä sekä rangaistuskäytännön yhdenmukaistaminen törkeissä lapsiin kohdistuvissa seksuaalisissa hyväksikäyttörikoksissa.

Voimassa olevan lainsäädännön mukaan rangaistus törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä on vankeutta vähintään vuosi ja enintään kymmenen vuotta. Suomalaisessa oikeuskäytännössä siitä voidaan kuitenkin tuomita vähimmäisrangaistuksen mukaan, jolloin vankeustuomio on ehdollinen. Esimerkiksi helmikuussa 2013 uutisoitiin käräjäoikeustuomiosta, jossa lukuisista lapsiin kohdistuneista seksuaalirikoksista annettiin tuomioksi vuosi ja kahdeksan kuukautta ehdollista vankeutta ja sakkoja. Käräjäoikeus totesi oululaismiehen syyllistyneen törkeään lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön sekä kolmeen muuhun lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön. Teko oli kaikilla mittareilla erittäin vakava, mutta tuomio ei ollut ankara.

Arvoisa puhemies! Viime vuosien aikana vastaavat tapaukset ovat useita kertoja nostaneet julkiseen keskusteluun kysymykset lastensuojelun parantamisesta ja lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten rangaistusten saattamisesta vastaamaan tekojen haitallisuutta ja vakavuutta. Keskusteluun osallistuneista oikeusasiantuntijoista esimerkiksi korkeimman hallinto-oikeuden presidentti Pauliine Koskelo on arvioinut rangaistuskäytännön vaihtelevan erityisesti ehdollisen ja ehdottoman vankeuden välisessä rajanvedossa. Rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvanen Itä-Suomen yliopistosta on pitänyt ongelmana sitä, että törkeästä seksuaalirikoksesta voidaan antaa ehdollinen vankeusrangaistus. Eduskunnassa asiaan on kiinnittänyt huomiota kansanedustaja Kari Tolvanen lakialoitteellaan vuonna 2011.

Rikoslakimme mukaan törkeästä raiskauksesta vähimmäisrangaistus on vähintään kaksi vuotta vankeutta. Kun törkeä seksuaalinen hyväksikäyttö kohdistuu lapseen, vähimmäisrangaistus on lievempi, vaikka rikoksen kohteena lapset ovat monin verroin aikuisia puolustuskyvyttömämpiä. Lapset luottavat aikuisiin eivätkä kykene kertomaan uhriksi joutumisestaan varsinkaan perheen sisäisissä tapauksissa, joissa hyväksikäyttö on voinut olla pitkään jatkuvaa. Lapsen törkeään seksuaaliseen hyväksikäyttöön syyllistyneellä on monesti myös useampia uhreja. Rikos myös uusitaan usein.

Rikoksen uhriksi joutuminen jättää tyypillisesti lapseen pysyvät, vaikeasti parantuvat jäljet, joiden kanssa on tultava toimeen koko loppuelämä. Tällaisissa rikoksissa vankien määrän ja kustannusten kasvu ei voi olla peruste rangaistuksen säilyttämiselle nykyisellä tasolla. Lapsiin kohdistuvia seksuaalirikoksia voidaan lähes poikkeuksetta pitää erityisen julmina, ja sen tulisi näkyä sekä rikosten rangaistusasteikon määrittelyssä että oikeuskäytännöissä. Vähimmäisrangaistuksen korottaminen kahteen vuoteen törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä yhdenmukaistaisi rangaistuskäytäntöä törkeissä tapauksissa ja antaisi asianmukaisen viestin rikoksen todellisesta vakavuudesta, kun siitä ei enää voisi tuomita ehdollista vankeusrangaistusta.

Tämä lakialoite on saanut valtavasti kansalaispalautetta. Sitä on tullut sähköpostiin, ja ihmiset ovat myös soittaneet. Puhelut ja yhteydenotot ovat tulleet ihmisiltä, jotka ovat itse kokeneet seksuaalista hyväksikäyttöä lapsuudessa tai joutuneet vanhempana heräämään todellisuuteen siitä, että omaa lasta on käytetty seksuaalisesti hyväksi. Tarinat ovat hyvin surullisia. Rikottuja lapsia, jotka ovat nyt särkyneitä aikuisia, ja aikuisia, joiden koko loppuelämä on yhtä syvää haavaa sen todellisuuden kanssa, että oma lapsi on joutunut seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi. Ja mitä on tullut tekijälle rangaistukseksi? Ei mitään merkittävää. Ihmiset ovat myös sanoneet, että näiden tekojen ei tulisi koskaan vanheta. Juuri paljastunut metodistikirkon tapaus vuosien takaa on hyvä esimerkki. Aikaa on kulunut, mutta teot tulevat julki vasta nyt.

Millainen ihminen kajoaa lapseen? Hän osoittaa teollaan täydellistä ylimielisyyttä niin ihmisyydelle kuin koko yhteiskunnalle. Tekijä ei arvosta lasta, ei lapsen viattomuutta. Millaisesta ihmisestä me puhumme? Onko kyseessä itsekkyys, ahneus, välinpitämättömyys, narsismi, vai ovatko kyseessä tapahtumat, jotka seuraavat henkilöä, ja henkilö toistaa lapsuudessaan tapahtuneita tapahtumia? Onko kyseessä sairaus? Mitä ikinä se onkaan, tällaisen teon tekijä ei kaihda keinoja päästäkseen tavoitteeseensa. Meidän yhteiskuntamme tehtäväksi jää välittää tällaisia tekoja tekeville selkeä ja suorasanainen viesti. Kyseessä on rikos, josta joutuu vankilaan.

Hallitukselle esitetyssä lakialoitteessa on myös kansalaispalautteen juuri. Ihmiset ovat vaatineet toimia. Päättäjien täytyy viedä saamaansa postia eteenpäin. Asiasta on myös kansalaisaloitteita valmiina. Meidän tuleekin miettiä, haluammeko me päättäjinä ja lainsäätäjinä muuttaa lasten seksuaalirikoksista annetut ehdolliset vähimmäisrangaistukset ehdottomiksi. Totta on ainakin se, että tuomiot, joita näistä teoista annetaan, ja kansan oikeustaju lapsiin kohdistuvista seksuaalirikoksista puhuttaessa eivät kohtaa. Pedofiilit on saatava kuriin, ja me olemme allekirjoittamalla tämän aloitteen kuulleet lapsen itkun. Toivottavasti tämä lakialoite etenee ja me saamme kovempia rangaistuksia pedofiileille.

Kari Tolvanen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Juvosen lakialoite on todella lämpimästi kannatettava. Siinähän todella ehdotetaan, että rikoslain 20 luvun 7 §:ssä tarkoitetun lapsen törkeän seksuaalisen hyväksikäytön vähimmäisrangaistusta nostetaan yhdestä vuodesta kahteen vuoteen eli aivan samalle tasolle kuin törkeässä raiskauksessa on nykypäivänä. Syy on se, että nykyisin näistä lapsiin kohdistuvista seksuaalirikoksista tuomittuja rangaistuksia ei voida pitää yleisesti hyväksyttävinä eikä yleisen oikeustajun mukaisina, kun tarkastellaan erityisesti teon traumatisoivia ja haitallisia seurauksia uhrille. Seksuaalinen hyväksikäyttö aiheuttaa usein lapselle kipua ja psykosomaattisia oireita. Uhrin toipuminen voi kestää pitkään, ja usein uhri ei toivu traumoistaan koskaan, eli voi sanoa, että uhri saa elinkautisen mutta rikoksentekijä ehkäpä pienen ehdollisen vankeusrangaistuksen.

Kun tarkastellaan lapsiin kohdistuvia rikoksia yleisesti ottaen, voidaan todeta, että lapset ovat herkin ja haavoittuvin ryhmä eikä heille ole missään tilanteessa mahdollista puolustautua aikuisen tavoin. Tämän lisäksi lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö on etenkin perheen sisäisessä tapauksessa pitkään jatkuva ja julma rikos, mikä tulisi erityisesti ottaa huomioon rangaistusasteikkoja määritettäessä. Erityisesti on korostettava myös sitä, että pääsääntöisesti lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö on rikoslaji, jossa esiintyy runsaasti uusintarikollisuutta ja rikollisella on useita uhreja. Tämän lisäksi poliisin tietoon tulleiden rikosten määrä on kasvanut vuosittain. Se on toisaalta hyvä asia, että piilossa oleva piilorikollisuus tulee tietoon ja uhrit saadaan apuun ja tekijät rangaistua. Näin ollen pidempi tuomio yleisestävässä mielessä vähentäisi rikoksen uusintamahdollisuutta ja rikosten todellisen määrän kasvua rikoksentekijän vankilassaoloaikana.

Riihimäen vankilassa on käytössä seksuaalirikoksiin syyllistyneiden erityinen hoito-ohjelma, jonka tulokset ovat olleet erittäin lupaavia. Julkisuudessakin on kerrottu, että tällaisessa hoidossa olevista vangeista kaikki eivät kuitenkaan ehdi käydä hoitoa loppuun saakka, koska tuomio on aivan liian lyhyt. Lisäksi osa tuomituista ei pääse lyhyen rangaistuksen vuoksi lainkaan hoitoon. Tosiasia on se, että vapaana oleva seksuaalirikollinen ei välttämättä ole motivoitunut hoidon vastaanottamiseen, kun vastaavasti vankilassa ollessa halu hoito-ohjelmaan osallistumiseen on suurempi.

Vähimmäisrangaistuksien koventamisesta puhuttaessa usein pidetään ongelmallisena vankien määrän ja kustannusten lisääntymistä. On kuitenkin muistettava, että kyseessä on rikoslaji, jossa on huomattavan paljon uusintarikollisuutta. Oikeuskäytännön kokonaisvaltainen muuttaminen ankarampaan suuntaan lapsen seksuaalisessa hyväksikäytössä ja sen törkeässä tekomuodossa vähentää seksuaalirikoksia. Se edelleen vähentää rikoksien aiheuttamaa inhimillistä kärsimystä ja kustannuksia, joita rikoksentekijän teon jälkeinen hoito aiheuttaa uhrissa sekä tekijässä. Tämän lisäksi rikosten vähentyessä myös muun muassa esitutkintavaiheen ja tuomioistuinvaiheen kustannukset vähenisivät.

Se on ihan hienoa, että tämä lakiesitys tulee oppositiosta, kun myös hallitusohjelmassa tuodaan esille rikosten uhrien aseman parantaminen ja erityisesti niin sanottuihin haavoittuviin ryhmiin eli lapsiin kohdistuvat rikokset. Nythän itse asiassa oikeusministeriö parhaillaan käsittelee tätä rikoslain 20 lukua, missä myös nämä lapsiin kohdistuvat seksuaalirikokset ovat, ja toivon, että sieltä nyt tulisi myös samansuuntainen esitys, mitä edustaja Juvonen tässä on tehnyt, että saisimme asian menemään eteenpäin. Itse asiassa olen tosiaan itsekin tehnyt tällaisen saman laki-aloitteen, taisi olla viime vuonna, ja siihen olen myös laittanut tämän perustekomuodon minimirangaistuksen nostamisen neljästä kuukaudesta vuoteen. Toivon todella, että edustaja Juvosen ja myös tämä oma aloitteeni etenee siinä vaiheessa, kun oikeusministeriöstä tulee lakivaliokuntaan hallituksen esitys rikoslain 20 luvun muuttamisesta.

Jaana Pelkonen /kok:

Arvoisa puhemies! Edellisten puhujien kanssa on helppo olla samaa mieltä. Edustaja Juvosen aloite on erittäin tärkeä ja myöskin mitä kannatettavin. Sitä tukevat paitsi terve maalaisjärki ja hyväksikäyttötilastot myös tuoreimman kouluterveyskyselyn tulokset, joiden mukaan lähes kolmannes 15—17-vuotiaista ammattioppilaitoksissa Suomessa opiskelevista tytöistä on kokenut seksuaalista väkivaltaa. Samanikäisistä lukiolais- ja peruskoulun tytöistä vastaavaa on kokenut noin viidennes ja pojista alle 10 prosenttia. Nämäkin ovat huimia lukuja.

Täällä salissa on tänä keväänä eri yhteyksissä käyty tärkeää keskustelua seksuaalirikoksista ja näihin rikoksiin syyllistyneiden rangaistuksista. Vähemmälle keskustelulle sen sijaan tuntuvat aina jäävän itse uhrit ja heidän oikeutensa, ihmiset, joiden koskemattomuutta on loukattu pahimmalla mahdollisella tavalla.

Paitsi että kannatan lämpimästi edustaja Juvosen aloitetta, olen valmis harkitsemaan järeämpienkin aseiden käyttöönottoa tässä asiassa, jottei ainutkaan ihminen, ja erityisesti lapsi, joutuisi näiden törkeiden ihmisyyttä loukkaavien rikosten uhriksi ja ettei ainutkaan seksuaalirikollinen pääsisi uusimaan tekojaan. Kuten olen salissa aikaisemmin jo esittänyt kysymyksen, on pakko mielestäni kysyä, voisiko pakollisen kemiallisen kastraation uhka vähentää näitä törkeitä seksuaalirikoksia. Ainakaan nykysuuntauksen mukainen räätälöityihin hoito-ohjelmiin osallistuminen ei toimi mielestäni riittävänä pelotteena seksuaalirikollisille.

Pauli Kiuru /kok:

Arvoisa herra puhemies! Käsittelemme edustaja Juvosen lakialoitetta rikoslain 20 luvun 7 §:n muuttamisesta. Lakialoitteessa esitetään, että lapsiin kohdistuvien törkeiden seksuaalirikosten vähimmäisrangaistus korotetaan vähintään kahdeksi vuodeksi vankeutta eli samansuuruiseksi kuin törkeissä raiskausrikoksissa.

Edustaja Kari Tolvanen teki käytännössä samansisältöisen aloitteen jo vuonna 2011, ja se on nyt lakivaliokunnassa. Asiantuntijakuuleminen ei ole valitettavasti alkanut. Tolvasen aloite oli tosin kattavampi, sillä se huomioi myös rikoslain 20 luvun 6 §:n, jossa käsitellään lasten seksuaalisen hyväksikäytön rangaistuksia. Sekä lasten hyväksikäytön että törkeän hyväksikäytön rangaistusasteikko on syytä saada raiskaustuomioita vastaavalle tasolle.

Nykyisen käytännön mukaisia rangaistuksia ei voi pitää yleisen oikeustajun mukaisina, koska uhreina ovat herkimmin haavoittuvat ja puolustuskyvyttömät lapset. Uhri ei toivu traumoistaan välttämättä koskaan. Edustaja Juvonen kertoo aloitteensa perusteluosassa tapauksesta, jossa lukuisiin eri lapsiin kohdistuneista seksuaalirikoksista seurasi ainoastaan sakkoja ja ehdollista vankeutta, vaikka mukana oli myös törkeäksi luokiteltava rikos. Näin ei voi olla. Yhteiskunnan lähettämä rikoslain viesti on väärä, ja siksi lakiin on saatava muutos.

Kannatusta sekä Tolvasen että Juvosen aloitteeseen on tullut edustajilta kattavasti sekä hallituspuolueiden että opposition riveistä. Asia on meille kaikille yhteinen, eikä tässä asiassa voikaan olla rintamalinjoja hallituksen ja opposition välissä.

Saara Karhu /sd:

Arvoisa puhemies! Ihmiseen kajoaminen, erityisesti kun on kyse seksuaalirikoksesta, ja erityisesti kun on kysymys lapsista lainkaan aikuisten ihmisten tilannetta ja ongelmia vähättelemättä, tuhoaa ja traumatisoi ihmisen helposti koko loppuiäkseen. Kyseessä on vakava rikos, josta annetut tuomiot usein ovat ristiriidassa meidän kansalaisten oikeustajun kanssa. Sanon näin, vaikka en pidäkään yleistä oikeustajua minkäänlaisena ajurina tai mittarina, jonka mukaan lakeja pitäisi säätää. Se voi joskus johtaa harhaan, mutta toisaalta tosiasia on, että jos koetaan, että tuomiot ovat liian pieniä, niin ihmiset saattavat helposti turvautua oman käden oikeuteen, ja se ei myöskään ole järjestäytyneen yhteiskunnan kannalta järkevää. Eli tuomioiden ja tehtyjen rikosten pitäisi kohdata. Tästä syystä kannatan tätä tehtyä aloitetta.

Haluan sanoa vielä sanasen tästä uhrin asemasta. Olen siitä vuosien saatossa lukuisia kertoja puhunut, ja täytyy toivoa, että tämä eduskunta ottaisi nyt sitten sen asennon, että me näkisimme sen uhrin vähän paremmin kuin aikaisemmin. Tuntuu välillä, että Suomessa voi tehdä ihan mitä vain, jos ei ole sosiaalista painetta, niin ei todellakaan tilanne ole kovin hankala. Tekijää suojellaan jopa oikeudessa. Uhri on vapaasti haastateltavissa, kuvattavissa. Eli meillä on hyvin laajakantoinen näkökulmaongelma uhrin asemaan, ja meidän pitäisi nyt nähdä, että uhri on se, joka on joutunut jo rikoksen kohteeksi, ja häntä pitää suojella.

Markku Mäntymaa /kok:

Arvoisa herra puhemies! Olen myöskin allekirjoittanut edustaja Arja Juvosen aloitteen ja tuen sitä täysin sydämin. Aloitteen on allekirjoittanut yli 120 kansanedustajaa, mikä varmaan antaa selvää signaalia myöskin täältä, että kohdallaan ei ole tämän rikoksen rangaistusasteikko. Ei ole myöskään kansalaisten oikeustajun mukaista, että näistä törkeistä rikoksista tuomitaan ehdollista vankeutta. Me vierailimme lakivaliokunnan kanssa tuossa alkuviikosta Turussa ja kävimme myöskin Turun vankilassa, joka oli moderni vankila, ja niin siellä kuin monissa muissakin oli tällaisille rikoksentekijöille eli pedofiileille oma osasto, mikä myöskin osoittanee sitä, että eivät vankilassa oikein korkeassa arvoasteikossa tällaiset pedofiilit ole. Ja nimenomaan tämä oma osasto oli näiden pedofiilivankien oman turvallisuuden vuoksi.

Kuten edustaja Tolvanen tuossa kertoi, niin aika jotenkin koomiselta tuntuu, että kun Riihimäen vankilassa on tämä hoito-ohjelma, niin usein nämä vangit eivät ehdi käydä sitä läpi, koska tuomiot ovat niin lyhyitä, mikä tietysti tuntuu aika erikoiselta. Muistan vanhasta työstäni tuolta Pohjanmaan poliisilaitokselta, kun maanantaisin aamupalaveri oli käsillä, niin eipä semmoista viikonloppua ollut, ettei joku lapsiin kohdistunut rikos ollut siellä framilla, kun noita rikoksia esiteltiin, ja se tuntui kyllä välillä ammattimiehestäkin masentavalta. Vaikka vankilapäivä maksaa, kuten kerrottiin, noin 200 euroa per päivä, niin kyllä minä katson, että vangin paikka on vankila ja siellä sitten mahdolliset hoitotoimenpiteet täytyy suorittaa.

Jukka Kärnä /sd:

Arvoisa puhemies! Edustaja Juvosen lakialoite on erittäin kannatettava. Hän kuvasi omassa puheessaan mielestäni äärimmäisen hyvin tämän syntyneen tilanteen. Haluan lainata edustajakollega Tolvasta, joka omassa puheessaan minun mielestäni yksinkertaisti sen asian: omassa puheessaan hän totesi, että tämä lapsiuhri, seksuaalisen hyväksikäytön uhri, saa elinkautisen ja sitten rikoksentekijä ehdollista vankeutta. Minun mielestäni se on erinomaisen hyvin sanottu ja kuvaa tätä tilannetta. Seksuaalirikoshan traumatisoi, varsinkin jos se on perheessä tehtyä, jatkunut pitkään, niin kyllähän se traumatisoi uhrin lopuksi ikäänsä. On ikävää, että tällaisia lakeja joudutaan säätämään, että meidän yhteiskunnassa eivät sitten kaikki asiat ihan oikeasti ole kohdallaan. Kyllä on helppo yhtyä kaikkiin niihin mielipiteisiin, joita tämän lakiesityksen osalta tässä salissa nyt on muutaman hetken aikana käytetty. Yhtenä lakialoitteen allekirjoittajana kannatan lämpimästi, että tämä saataisiin mahdollisimman nopeasti eteenpäin.

Pia Kauma /kok:

Arvoisa puhemies! Allekirjoitin edustaja Juvosen lakialoitteen ja allekirjoitin myöskin aiemmin edustaja Tolvasen laki-aloitteen, koska olen sitä mieltä, että nykyisiä rangaistuksia ei voi mitenkään pitää hyväksyttävinä. Uhri saa elinikäisen rangaistuksen, mutta rikollinen pääsee vähällä.

On todella hyvä, että oikeusministeriö käsittelee parhaillaan tätä rikoslain 20 luvun muuttamista ja että vähimmäisrangaistuksia toivottavasti sen seurauksena korotetaan niin, että todellakin se tulee olemaan vähintään se 2 vuotta vankeutta eli samansuuruinen kuin törkeissä raiskausrikoksissa.

Olen myös samaa mieltä kuin edustaja Pelkonen, että voisi olla syytä harkita myöskin kemiallisen kastraation mahdollisuutta. Aika monet näistä pedofiileistä ovat sellaisia, että he eivät itse ymmärrä tehneensä rikosta. He ovat myöskin monet heistä erittäin hyvin verkostuneita kansainvälisesti, jakamisessa, erilaisten materiaalien keskinäisessä jakamisessa ja niin edelleen, ja uskon, että myöskin kansainvälinen yhteistyö joissakin tapauksissa voi estää rikosten leviämistä.

Timo Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! Yleisesti Suomessa seksuaalirikoksista ja väkivaltarikoksista langetetaan liian lieviä tuomioita verrattuna esimerkiksi omaisuusrikoksiin. Aika usein lehdistä saa lukea, kuinka omaisuusrikoksen tehnyt tuomitaan vankilaan ja seksuaalirikollinen pääsee ehdollisella. Vuoden 2011 raiskaustuomioista vain hieman yli puolessa tekijä sai ehdottoman vankeusrangaistuksen, loput selvisivät ehdollisella. Mielestäni raiskauksistakaan, on sitten kohteena lapsi tai aikuinen, ei ehdollisia tuomioita tulisi jakaa. Kyllä varmasti joku idea on ollut siinä, että eduskunta on säätänyt rikoksista 10 vuoden asteikon, ja sitten oikeuslaitos kuitenkin käyttää siitä pääsääntöisesti alinta viidennestä.

Minun mielestäni edustaja Juvosen lakialoite on hyvä ja kannatettava. Lapsiin kohdistuvien törkeiden seksuaalisten hyväksikäyttörikosten vähimmäisrangaistus siis korotetaan vähintään 2 vuodeksi vankeutta eli samansuuruiseksi kuin törkeissä raiskausrikoksissa.

Kannatan myös edustaja Tolvasen aloitetta, jossa myös perustekomuoto on otettu huomioon.

Arvoisa puhemies! Olin erittäin tyytyväinen, että edustaja Karhu, joka ennenkin on pitänyt esillä myös uhrin asemaa, nosti sen tänäänkin tässä keskustelussa esille. Ihan kun tässä lähimenneisyyttä katsoo, minkälaista keskustelua tässä salissa on käyty, niin tässä salissa on kannettu huomattavasti enemmän huolta siitä, miten vangeilla on; onko heillä omat lakanat, onko heillä oikeus omaan tyynyyn, saako heillä käyttää tarkkailuhaalaria, jos epäillään, että he tuovat huumeita vankilaan. Näistä asioista tässä salissa on puhuttu lukuisia kertoja, mutta uhrin huomio jää usein vähemmälle.

Minun mielestäni, arvoisa puhemies... Siirrynkö puhujakorokkeelle?

Jatkan hetken, niin siirryn. (Puhuja siirtyi puhujakorokkeelle) — Niin, arvoisa puhemies, jatkan hivenen täältä.

Seksuaalirikosten uhreista olin puhumassa, ja haluan siitä hivenen jatkaa. Minun mielestäni Suomessa pitäisi enempi kiinnittää huomiota siihen, että seksuaalirikosten uhreille taattaisiin asiallinen oikeudenkäynti, johon edustaja Karhu edellä viittasi. Se on hyvin kuvaavaa, että tekijää usein suojellaan, hänen kuvaamistaan estetään ja kaikkea muuta. En kannata sitäkään, että niitä kuvia välttämättä noin julkisesti tarvitsisi laittaa, mutta usein uhrin huomioon ottaminen jää huomattavan pienelle.

Myös se on aivan olennaisen tärkeää, että se oikeudenkäynti olisi lapsen taikka seksuaalirikoksen muun uhrin kannalta asiallinen, ja erittäin tärkeää, että pystyisimme näissä tapauksissa oikeudenkäynnit käymään nopeammin kuin normaalisti. Meillä nimittäin tilanne on se, että ensimmäinen läpikäynti on tietysti heti tuon rikoksen tapahtumisen jälkeen, mutta sen jälkeen, kun muutamia vuosia menee siinä, että rikosta käydään oikeusasteissa läpi pitkän odottelun jälkeen, yleensä varsinkin lasten ja nuorten kohdalla nuo arvet revitään uudelleen auki, ja tästä on tullut paljon palautetta, että näiden oikeudenkäyntien nopeuttamiseen pitäisi saada ryhtiä. Sitten oma lukunsa on tietysti apu, tuki ja hoito.

Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi haluan nostaa esille sen asian, joka myös tässä sivulauseissa on tullut esille, eli lapsiin kohdistuvien törkeiden seksuaalirikosten vanhentumisajat. Olemme paraikaa valmistelemassa kollegani, kansanedustaja Tuomo Puumalan kanssa lakialoitetta, joka on saanut jo nyt lähes 100 nimeä alleen. Se tulee tarkoittamaan sitä, että tällaiset lapsiin kohdistuneet törkeät seksuaalirikokset eivät tulisi rikoksina vanhenemaan koskaan. Tällä hetkellä nimittäin tilanne on se, että aika monet tämäntyyppiset tapaukset tulevat esille vasta vuosien päästä, ja tällä hetkellä ne vanhenevat rikoksina aikaisintaan, kun uhri täyttää 28 vuotta. Näiden seksuaalirikosten uhrien tukiyhdistysten mukaan tuo aika on liian alhainen ja estää monessa tapauksessa rikoksen asiallisen läpikäynnin ja oikeusprosessin.

Arja Juvonen /ps:

Arvoisa herra puhemies! Tulin uudelleen vielä tänne pönttöön puhumaan, kun huomasin, että myös lehterille tuli ihmisiä kuuntelemaan. Tervetuloa!

Kyseessä on todellakin laki rikoslain 20 luvun 7 §:n muuttamisesta, jossa esitetään, että lapsiin kohdistuvien törkeiden seksuaalisten hyväksikäyttörikosten vähimmäisrangaistus korotetaan vuodesta kahteen vuotta ehdotonta vankeutta.

Se on todella niin kuin Timo Heinonen sanoi, että väkivalta- ja seksuaalirikoksista on Suomessa tuomittu perinteisesti lieviä rangaistuksia verrattuna vaikkapa omaisuus- ja huumerikoksiin. Törkeissä pahoinpitelyissä ja seksuaalirikoksissa tuomio mitataan yleensä rangaistusasteikon alimmalla viidenneksellä, kun taas omaisuusrikoksissa rangaistuksia jaetaan herkästi asteikon ankarammasta päästä. Tässä eroamme esimerkiksi naapuristamme Ruotsista, jossa linja väkivaltaa ja seksuaalirikoksia kohtaan on paljon tiukempi.

Rangaistusten koventaminen seksuaalirikoksissa onkin julkisen keskustelun kestoaihe. Se johtuu siitä, että suomalaisten on vaikea ymmärtää rangaistusten epäsuhtaa. Ei tunnu oikeudenmukaiselta, että sellaisesta teosta, joka ei aiheuta kenellekään vakavia henkisiä tai fyysisiä vammoja, vaikkapa veneen varastamisesta, voi saada ehdotonta vankeutta, kun raiskauksesta tai lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä voi selvitä sakoilla ja ehdollisella vankeudella. Suomessa vallitseva rangaistusten epäsuhta kertoo lainsäätäjän ja oikeuslaitoksen arvoista. Omaisuus- ja talousrikoksista rangaistaan ankarammin kuin seksuaalirikoksista, koska materiaa arvostetaan enemmän kuin ihmisen oikeutta fyysiseen koskemattomuuteen ja itsemääräämiseen.

Arvoisa herra puhemies! Seksuaalirikoksen syvin olemus on seksuaalisen itsemääräämisoikeuden loukkaaminen. Se on vakava ihmisoikeusloukkaus. Siitä huolimatta sekä voimassa oleva laki että rangaistuskäytäntö viestittävät, että omaisuusrikokset ovat rikoksina vakavampia. Se loukkaa monien oikeudentuntoa.

Ihmisestä piittaamaton lainsäädäntö ja rangaistuskäytäntö vähentää sekä lainsäätäjän että tuomioistuinten uskottavuutta. Se voi myös lisätä turvattomuudentunnetta, koska se kertoo välinpitämättömyydestä todellista inhimillistä kärsimystä kohtaan. Varsinkin lapsiin kohdistuvat seksuaalirikokset jättävät uhriin usein läpi elämän kestävät jäljet, joiden kanssa on hyvin raskasta tulla toimeen. Kun törkeä seksuaalinen hyväksikäyttö kohdistuu lapseen, vähimmäisrangaistus on lievempi kuin törkeässä raiskauksessa, vaikka rikoksen kohteena lapset ovat monin verroin aikuisia puolustuskyvyttömämpiä ja haavoittuvaisempia.

Vuoden 2003 alussa Suomessa tuli voimaan laki lasten kanssa työskentelevien rikostaustan selvittämisestä. Lain tarkoituksena on estää seksuaalirikoksista ja joistakin muista rikoksista tuomittuja työskentelemästä lasten kanssa. Laki koskee kuitenkin vain työ- ja virkasuhteessa tehtävää työtä, jolloin suurin osa vapaaehtoistyöstä jää käytännössä rikostaustan tarkistamismenettelyn ulkopuolelle. Seksuaalirikoksista tuomitut voivat edelleen päästä vapaaehtoistyöhön lasten ja nuorten parissa ja jatkaa seksuaalista hyväksikäyttöä.

Arvoisa puhemies! Tilanne on nyt niin, että lasten seksuaalisen hyväksikäytön torjumisesta joulukuussa 2011 annettu EU-direktiivi edellyttää, että järjestettyyn vapaaehtoistoimintaan osallistuvilta henkilöiltä tulee voida pyytää tietoja henkilön mahdollisista tuomioista lapsiin kohdistuneissa seksuaalirikoksissa. Direktiivi koskee vapaaehtoistoimintaa, jossa ollaan suoraan ja säännöllisesti tekemisissä lasten kanssa, mutta jättää menettelyn yksityiskohdissa jäsenvaltioille kansallista harkintavaltaa.

Oikeusministeri on asettanut työryhmän valmistelemaan lakiehdotusta, jolla lasten kanssa työskentelevien henkilöiden rikostaustan tarkistaminen laajennetaan myös vapaaehtoistoimintaan. Työryhmän toimikausi on 2.4.2012—31.5.2013. Työryhmän laatiman mietinnön ja siitä saadun lausuntopalautteen pohjalta valmistellaan hallituksen esitys. EU:n jäsenvaltioiden on saatettava direktiivin edellyttämät lainsäädäntömuutokset voimaan viimeistään vuoden 2013 lopussa.

Lasten seksuaalisen hyväksikäytön torjumiseksi olen tehnyt myös lakialoitteen, joka mahdollistaisi rikostaustan tarkastamisen myös lasten kanssa vapaaehtoistyötä tekeviltä. Toivonkin, että myös tähän asiaan saadaan viimein korjaus, kun hallitus päivittää rikostaustan tarkistamislakia EU-direktiivin mukaisesti syysistuntokaudella.

Arvoisa puhemies! Korjaan vielä edellisessä puheessa tekemäni virheen. Koska täällä pöntössä jännittää niin paljon, niin erehdyin nimittämään presidentti Pauliine Koskeloa hallinto-oikeuden presidentiksi, mutta hänhän on toki korkeimman oikeuden presidentti, elikkä se korjauksena.

Mikaela Nylander /r:

Värderade talman, arvoisa puhemies! Keskustellaan erittäin tärkeästä lakialoitteesta, koska lapsia ja nuoria tulisi aina suojata ja auttaa. On tietysti meidän aikuisten vastuulla, että lainsäädäntö tai palvelujärjestelmä on kohdallaan, kun tämäntyyppisiä käsittämättömiä rikoksia on tapahtunut. Lainsäädännöllä on oma roolinsa ja palveluilla on oma tehtävänsä. Olen kokenut, että lapsilla ja nuorilla, jotka ovat joutuneet kokemaan seksuaalista väkivaltaa tai väkivaltaa ylipäätänsä, voi olla vaikeuksia saada asianmukaista apua tai palveluita, esimerkiksi asianmukaista terapiaa. Joten kun keskustellaan lainsäädännöstä, niin samalla tulisi muistaa, että meillä on vielä paljon tekemistä, kun puhutaan palvelujärjestelmien kehittämisestä varsinkin kuntatasolla.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Lakialoite on monella tavalla kannatettava, vaikka en sitä allekirjoittanut, ja siihen on ollut omat syyt, jotka edustaja Juvoselle tuossa kirjoitusvaiheessa kerroinkin. Ensinnäkin olen itse sosiaalityöntekijänä joutunut tekemään lastensuojelutyötä tämän asian tiimoilta, mikä sitten tuo vähän laajemman ulottuvuuden tähän asiaan. Nyt muutamalla ajatuksella haluan myös tuoda tämän kokonaisprosessin, joka tässä seksuaalisen hyväksikäytön yhteydessä käydään läpi.

Kun tämmöinen seksuaalinen hyväksikäyttö todetaan, niin tässä yhteydessä tarvitaan tietysti useita viranomaisia. Kun on pienestä lapsesta tai nuoresta kyse, niin kuin monesti on, niin silloin lastensuojeluviranomaiset tulevat mukaan, mahdollisesti myös terveydenhuollon, lastenpsykiatrian osaajat tulevat mukaan sekä sitten poliisien puolelta rikoslain selvittäminen ja tämäntyyppiset asiat tulevat mukaan. Kun lapsi joutuu tähän prosessiin, ensinnäkin tietenkin on ollut hyvin traumaattista se, että hän on joutunut hyväksikäytetyksi, mutta kun tämä asia tulee selville, niin usein tämä myös käynnistää perheissä monia muitakin asioita, monia muitakin ongelmia. Ja kun näitä asioita ruvetaan käymään läpi, niin lapsi voi monella tavalla kokea, kun perhe hajoaa, kun äiti rupeaa reagoimaan tai isä rupeaa reagoimaan eri lailla ja kun sitten perheessä mahdollisesti sisarukset tulevat näihin prosesseihin mukaan, ja tämä pieni lapsi on kokenut hyväksikäytetyksi tulemisen, joka sinällään on jo ollut iso asia, niin tämä prosessi tuo tähän lisää traumaoireita, jos sitä ei osata hoitaa oikein.

Kun itse olin aikoinaan tekemässä tätä työtä, niin silloin ei valitettavasti ollut meillä riittävästi osaamista. Ja tässä yhteydessä täytyy sanoa, että kun meillä historian saatossa lasten seksuaalista hyväksikäyttöä pidettiin pimennossa, siihen ei puututtu, siihen ei reagoitu, niin nyt tällä hetkellä siihen onneksi on lähdetty reagoimaan ja käytännössä on myös tuotu erityisosaamista kentälle lastensuojelun osalta. Osataan oikealla tavalla käydä läpi tätä prosessia, jossa huomioidaan koko perhe, lastenpsykiatrian kautta tuodaan osaamista, jolla tuetaan lapsen prosessia selviytyä tästä rankasta traumasta, jotta sitten ne prosessit ja kokemat, mitä hän on kokenut tässä hyväksikäyttötilanteessa, voidaan oikealla tavalla käydä läpi. Ja sitten tähän vielä yhdistetään tämä rikostausta, ja tämä laki tuo tämän osan. (Puhemies koputtaa)

Elikkä kyse on huomattavasti isommasta kokonaisuudesta, mutta tuen tätä periaatetta ja näkökulmaa, jota tämä lakialoite tuo esille, mutta halusin tuoda tämän ison kysymyksen, että kyse ei ole vain rikoksesta vaan tässä on kyse huomattavasti syvällisemmästä ja isommasta kysymyksestä myös.

Kari Tolvanen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Minun mielestäni tässä on kyse todella isosta rikoksesta ja hyvin laajasta kokonaisuudesta, ja tämä on pieni osanen, mitä täällä nyt käsitellään, ja se on ihan selvä. Minäkin olen ollut tätä moniviranomaisyhteistyötä tekemässä ja kehittämässä täällä pääkaupunkiseudulla sekä näissä lapsen seksuaalisissa hyväksikäytöissä että lasten pahoinpitelyissä, ja todella edustaja Kiljusen huolenaihe on ihan perusteltu, että tässä pitää myös toimia tämän verkoston.

Mutta täytyy muistaa, että kaikkihan näistä lapsen seksuaalisista hyväksikäytöistä eivät missään tapauksessa ole perheensisäisiä tapauksia, ja jos onkin, niin silloin viranomaisyhteistyön pitää toimia matalalla kynnyksellä tiettyjä toimintamalleja noudattaen. Eli kärjistetysti sanottuna terveydenhuollon ammattihenkilöt hoitavat lasta, sosiaaliviranomaiset ehkä perhettä, poliisi, syyttäjä ja oikeuslaitos ilmoittavat tekijälle, että tämä ei ole sallittua meillä. Tämä on todella tärkeätä senkin takia, kuten tuossa sanoin aikaisemmin, että näissä on suuri riski uusintarikollisuuteen, mutta nyt, kun viranomaiset oikealla tavalla, tehokkaasti tähän puuttuvat, se uusimisriski pienentyy huomattavasti noin jatkoakin ajatellen, jos kyse on perheensisäisestä tapauksesta. Tämän todistavat kansainväliset tutkimukset.

Mutta kaiken kaikkiaan minun mielestäni ei voi olla niin, että pelkästään ymmärretään tätä rikoksentekijää, joskin sitäkin pitää tehdä, vaan yhteiskunnan pitää osoittaa selkeästi näillä rangaistuksilla, että tämä ei ole sallittua meillä. Ja mitä tässä nyt selvitystä olen tehnyt pääkaupunkiseudun tapauksista, niin aika harvoin kuitenkin tämä rikoksentekijä niin sanotusti vankilaan joutuu, vaan kyllä sitten sitä perhettä tuetaan jatkamaan monin keinoin, jos se perhe sitten kasassa enää pysyy. Mutta täytyy muistaa, että on monenlaisia juttuja, perheen sisäisiä ja perheen ulkopuolisia, mutta viranomaistoiminnassa on vieläkin paljon kehitettävää, sitä en kiistä. Mutta tämä Juvosen lakialoite on loistava asia yhden pienen kokonaisuuden kehittämiseksi.

Arja Juvonen /ps:

Arvoisa puhemies! Kiitos, Anneli Kiljunen, myös omasta hyvästä kommentista, Kari Tolvaselle myös kiitos.

Pysyykö perhe kasassa, sitä me voimme kyllä kysyä. Se on suuri tragedia, kun tällainen asia paljastuu perheessä, ja niiden yhteydenottojen mukaan, mitä olen itse saanut, se on kuin salama kirkkaalta taivaalta, kun äiti kuulee, että perheen sisällä on tapahtunut tällainen teko, joka on kohdistunut useaan lapseen. Se, mikä on ollut kantava voima sitten vuosien myötä, on juuri se pieni perhe, mikä on jäänyt jäljelle, eli äiti ja ne lapset, äiti ja tyttäret yleensä, ja he ovat pitäneet yhtä. Muun muassa tämä lakialoite antoi toivoa yhdelle hyväksikäytön uhrille, ja hänen äitinsä laittoi viestin, että en ole nähnyt tyttäreni hymyilevän ja olevan helpottunut pitkilleen, mutta hän sanoi, että on aivan uskomatonta, että joku ymmärtää, minun asiani on tullut kuulluksi ja minut on huomioitu.

Olen tehnyt vanhustenhoitotyötä hyvin, hyvin pitkään, vuosikausia, ja aina miettinyt siellä niitä vanhoja ihmisiä hoitaessani, kun on tullut tilanteita, että vanhus on ryhtynyt oireilemaan ja vastustamaan, on ollut kyseessä sitten pesuja tai muita hoitotoimenpiteitä, ja olemme aina sitten tiimipalavereissa miettineet, mikä mahtaakaan olla tämän ihmisen historia ja tausta, mitä kaikkea sinne on mahtanut kätkeytyä. Asioista ei ole puhuttu, eivätkä ihmiset ole päässeet kertomaan niitä asioita, mitä kenties heille on joskus elämän varrella tehty. Mutta mielessä on käynyt, että meillä on paljon, paljon pahoja tarinoita, joista ihmiset eivät pysty kertomaan eivätkä näin pysty avautumaan, varmasti myös näissä vanhuksissa. Siinä mielessä on hieno asia, että me puhumme täällä ja pystymme yhdessä, hallituksen edustajat ja oppositio, tosiaan, niin kuin täällä jo joku mainitsi, että aloite on saanut kaikista ryhmistä allekirjoittajia, puhumaan tästä äärettömän tärkeästä asiasta. Mitä enemmän tästä puhutaan, sitä läpinäkyväisempää tämä on, ja nekin ihmiset, jotka nyt miettivät kodeissaan, kuinka he voisivat kertoa, saavat rohkaisua ja uskaltavat ehkä ottaa yhteyttä auttajiin ja kertoa omista kokemuksistaan.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Olen täysin samaa mieltä edustaja Tolvasen kanssa, mutta tässä suppeassa ajassa ei pysty ottamaan tätä isoa kuvaa kasaan, ja voisiko sanoa, että yleinen julkinen keskustelu ja ulostulo yleensäkin lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä on mahdollistanut myös sen, että nämä isommat, laajat pedofiilijututkin tai -tapahtumat ovat myös tulleet vahvemmin esille ja tavallaan julkisuuteen.

Tosiasia on myös valitettavasti se, että eivät ainoastaan miehet ole näitä seksuaalisia hyväksikäyttäjiä vaan on myös naisia, jotka käyttävät seksuaalisesti hyväksi, mikä kertoo oikeastaan siitäkin mahdollisuudesta, että ei ole vain isä ja tytär tai isä ja poika vaan voi olla kyse sairaasta ihmisestä, joka sinällään tarvitsee hoitoa. Mutta käytännössä se on tapahtuma, jota ei voi millään tavalla hyväksyä, ja sitä kautta tämä rikoslain näkökulma on hyvä, että tätä vahvistetaan ja tätä selkeytetään. Mutta meidän täytyy samassa yhteydessä nähdä se, että pelkästään se, että me teemme rikoslain vahvistuksia, ei poista sitä kokonaiskuvaa, että nämä kaikki, jotka tässä prosessissa mukana ovat, tarvitsevat vahvaa hoitoa ja osaavaa hoitoa, jota valtakunnassa valitettavasti kaikilta osin ei ole tarjolla.

Arja Juvonen /ps:

Arvoisa puhemies! Tämän asian käsittelyssä on hyvä myös muistuttaa kaikkia vanhempia seuraamaan omia lapsiaan, missä he ovat ja mitä he tekevät, koska lapsi saattaa joutua ja joutuukin tänä päivänä hyvin yllät-täen näiden tällaisten seksuaalirikosten tai yritysten kohteeksi, ja yksi, mikä on tämä pahin, on netti. Itsekin olen siihen nyt tutustunut, kun tytär on teini-iässä ja tsättäilee milloin missäkin. Mutta onneksi suhteet ovat niin avoimet, että hän pystyy reilusti kertomaan, mitä siellä tapahtuu, ja olenkin häntä ohjeistanut, että heti, kun sinusta tuntuu, että siellä joku vääränlainen ihminen ottaa yhteyttä, ja herää ajatus, onkohan tämä nyt oikeasti minun ikäiseni tyttö, joka sieltä viestittelee, pitää kertoa sitten minulle, mutta vielä onneksi ei ole mitään tällaista tapahtunut.

Vanhempien tehtävä on seurata. Nettiin voi asettaa rajoituksia, kellonaikoja. Hyvin pienet lapset ovat koulun jälkeen nettimaailmassa, ja ensimmäinen kiirehän sinne on koulun jälkeen päästä pelaamaan ja kulkemaan erilaisille sivuille. Kyllä tässä myös vanhemmilla on paljon tehtävää. Me voimme myös ennalta ehkäistä tällä tavalla vahtimalla ja seuraamalla. Totuus on kuitenkin tietysti se, että niin kauan kuin susihukkanen on irti, niin me emme voi asialle mitään vaan se on villinä ja vapaana. Täytyy toivoa, että näiden rikosten määrä vähenee vuosien myötä ja se pelote, olkoon se sitten vaikkapa tiukat rangaistukset ja sen uhka, vähentäisi ja tekijät saataisiin kiinni, ja on se sitten vankila tai asianmukainen hoito siellä, minne he kuuluvat, mutta he eivät kuulu viemään meidän tulevaisuuden toivojemme, meidän pienten lastemme, viattomuutta.

Mikaela Nylander /r:

Värderade talman, arvoisa puhemies! Mielestäni edustaja Juvonen otti esiin tärkeän aspektin tässä keskustelussa nyt, kun puhutaan tästä hyväksikäytöstä, joka tapahtuu netin välityksellä ja netin kautta.

Tein vuonna 2007 lakialoitteen, että kriminalisoidaan tätä, mistä puhuit — grooming — että netin kautta pystytään tekemään tosi paljon pahaa jälkeä tänä päivänä. Tämä vain osoittaa sen, että kun puhutaan tämäntyyppisistä rikoksista, niin koko ajan täytyy laajentaa tätä perspektiiviä, että silloin 10—20 vuotta sitten ei kukaan voinut käsittääkään, että sinä voit netin välityksellä myös toisella tavalla käyttää lasta tai nuorta seksuaalisesti hyväksi, joten tämä on hyvä keskustelu ja hyvä pitää mielessä just, että varmasti kymmenen vuoden kuluttua puhutaan jostain aivan muusta, mitä me emme ole huomanneet rikoslaissa. Mutta se on hyvä pitää mielessä koko ajan, että tämä on jatkuva prosessi ja tarvitaan jatkuvasti myös uusia keinoja vastata siihen todellisuuteen, esimerkiksi tähän nettitodellisuuteen.

Olen erittäin iloinen siitä, että tänä päivänä grooming on kriminalisoitu Suomen lainsäädännössä, mutta se ei ollut tilanne vielä muutama vuosi sitten.