Täysistunnon pöytäkirja 62/2004 vp

PTK 62/2004 vp

62. TIISTAINA 25. TOUKOKUUTA 2004 kello 14

Tarkistettu versio 2.0

4) Hallituksen esitys eräiden verolakien muuttamiseksi

 

Jari  Koskinen  /kok(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Valtiovarainvaliokunnan puheenjohtaja ed. Ala-Nissilä on estynyt esittelemästä tätä mietintöä, joten verojaoston puheenjohtajana lyhyt esittely on paikallaan.

Hallituksen esityksessä esitetään muutettavaksi useitakin erilaisia lakeja, ja voi sanoa, että monet näistä esityksistä ovat aivan oikean suuntaisia. Kun täällä tänään on tullut useampaan otteeseenkin arvosteltua hallitusta, niin annetaan nyt sitten kehujakin vähän hallitukselle.

Valtaosa näistä esityksistä on aivan hyviä ja järkeviä ja erittäin hyvin perusteltuja. Taustalla on tietysti se, että verotustakin on syytä silloin tällöin tarkastella myös siitä näkökulmasta, millä tavalla se toimitettaisiin mahdollisimman tehokkaasti ja mahdollisimman rationaalisesti. Tämän esityksen taustalla on se, että muuttamalla tiettyjä verotusmenettelykäytäntöjä pystytään varautumaan myös verohallinnossa siihen, että kun henkilöstöä jää eläkkeelle, niin tulevaisuudessa verohallinto pärjää vähemmällä henkilömäärällä. Tavoite on se, että kun tällä hetkellä verohallinnossa työskentelee noin 6 300 henkilöä, niin tulevaisuudessa, vajaan kymmenen vuoden kuluttua, verohallinto pystyisi tulemaan toimeen noin 5 000 henkilöllä, ja se on tietysti ihan järkevä asia.

Tässä muutetaan myös pikkuisen varallisuusverolakia, josta on muutenkin tänään puhuttu. Varallisuusverolaki eriytetään sillä tavalla, että enää tulevaisuudessa ei lasketa esimerkiksi perheen tavanomaisia kulkuneuvoja tai tavanomaisia kulutusosuuskuntien tai osuuspankkien osuuksia varallisuusverotuksessa laskettaviin eriin. Samalla tavalla huomioidaan myös se, että kun tietotekniikka on kehittynyt ja tulevaisuudessa ja jo nyt pystytään käyttämään sähköisiä menettelyjä hyväksi paljon paremmin, sitä kautta saadaan aikaan säästöjä.

Samalla tavalla myös veronkantolakia muutetaan yhdeltä osin. Tällä hetkellä tietyissä veronkantolain alaisissa asioissa mahdollisesti veron maksaja on voinut saada jopa 9 prosentin palautuskoron, jos verotus on toimitettu virheellisesti. Tavanomaisessa verotuksessahan ei näin ole, ja nyt hallitus lähtee siitä, että se muutetaan markkinakorkoon sidotuksi sillä tavalla, että markkinakorko miinus 2 prosenttia on sitten mahdollinen palautuskorko veronsaajille.

Samalla tavalla täällä on myös uutena esityksenä tietynlainen laiminlyöntimaksu eli tietyt ryhmät joutuvat toimittamaan verottajalle tietoja verotuksen toimittamiseksi, ja jos nämä tietyt ryhmät eivät näitä ilmoituksia toimita, sen jälkeen heille on mahdollisuus määrätä laiminlyöntimaksuja. Se varmaan pitää tietysti asianosaiset vireillä.

On syytä muistaa, että kun siirrytään sähköiseen tiedonsiirtoon, sitä ei voida tehdä hetkessä eikä yhtäkkiä. Niinpä tässä esityksessä lähdetään siitä, että alkuvaiheessa sähköinen tiedonantovelvollisuus koskisi vain suurempia yrityksiä, sellaisia yrityksiä, joissa on vähintään 40 työntekijää. Aikaa myöten, sitten kun käytäntö tulee tutuksi, varmaan voidaan siirtyä siinäkin alaspäin, ja kun tekniikka kehittyy. Samalla tietysti pitää pitää huolta siitä, että asiointi sähköisessä verkossa on turvallista, että kukaan ulkopuolinen ei näihin tietoihin pääse käsiksi.

Arvoisa puhemies! Sitten pari asiaa, mitkä eivät valtiovarainvaliokunnassa olleet ihan yksimielisiä.

Ensimmäinen asia koskee palautuskorkoa, josta äsken mainitsin. Kysymys on siitä, että jos toimitetaan virheellisesti verotus ja esimerkiksi yrittäjä joutuu maksamaan valmisteveroa liikaa, mitä hän saa sitten aikanaan takaisin. Hallitus esityksessään lähtee siitä, että palautuskorko olisi siis markkinakorko miinus 2 prosenttia, joka tällä hetkellä tietäisi noin 0,5 prosentin korkoa maksettavalle veronpalautukselle. Kun kuitenkin usein käy niin, että voi olla, että verotuksen toimittaminen kestää kauan aikaa, huomattavasti kauemmin kuin esimerkiksi tuloverotuksessa, yrittäjille syntyy kustannuksia siitä, että he joutuvat sitomaan omia rahojaan maksettuihin veroihin, ja kun aikanaan saavat sitten palautusta sen takia, että verotus on toimitettu virheellisesti, niin ei ainakaan vastalauseen allekirjoittajien mielestä ole oikein, että siitä saa vain 0,5 prosentin koron. Siinä mielessä markkinakorko olisi reilua peliä puolin ja toisin.

Toinen yksittäinen asia, mistä on ollut vähän erimielisyyttä, liittyy omaisuuden hoidosta tai säilyttämisestä aiheutuneiden menojen omavastuuosuuteen. Nyt hallitus lähtee kaavamaisesti siitä esityksessään, että olisi tämmöinen 50 euron suuruinen omavastuuosuus kaikille ihmisille, jotka joko säilyttävät arvopapereitaan jossain tai heille aiheutuu omaisuuden hoidosta tai säilyttämisestä kuluja. Tämähän koskettaa erityisesti pienosakesäästäjiä tai sellaisia ihmisiä, joilla on pieniä omaisuudenhoitopalkkioita. Tulevaisuudessa näitä 10 euron tai 20 euron tai 30 euron omaisuudenhoitopalkkioita ei voisi vähentää verotuksessa. Kuitenkin tiedetään, kun lähetekeskustelussa olivat kaavaillut yritysverouudistukset, niin tulevaisuudessa joka ainoasta osinkoeurosta, mikä maksetaan, verovelvollinen joutuu maksamaan veroa, mutta pienistä omaisuudenhoitopalkkioista ei voi vähennyksiä tehdä. Tämä kiristää tuntuvasti pieniä osinkoja saavien ihmisten verotusta, ja se ei myöskään voi olla kaikessa mielessä oikein. Sen takia vastalauseessamme esitämmekin, että tästä 50 euron omavastuuosuudesta luovuttaisiin ja käytäntö olisi sama kuin tälläkin hetkellä, että aikanaan, kun veroilmoitusta tehdään, jos omaisuuden hoidosta tai säilyttämisestä aiheutuu kuluja, ne voisi vähentää samalla tavalla kuin nytkin eli täydestä määrästä. Toivottavasti eduskuntakin päätyisi tässä asiassa osakesäästämistä suosivaan ratkaisuun. Nämä esitykset tullaan tekemään siinä vaiheessa, kun siirrytään yksityiskohtaiseen käsittelyyn.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Valiokunnan jäseniltä saamani palautteen perusteella todettiin, että jos verosta valitetaan ja vero on määrätty väärin perustein, siinä yhteydessä, kun tämä verovelvollinen todetaan palautukseen oikeutetuksi ja yhteiskunta palauttaa tämän veron, ei voida käyttää markkinakorko-käsitettä, koska markkinakorko on epämääräinen, vaan siihen tulisi tämä 0,5. On kuitenkin aika erikoista, että jos toisin päin tämä virhe on olemassa, sitten voidaan käyttää markkinakorkoa miinus kaksi. Tämän osalta olisin valiokunnan esittelijältä kysynyt, kuinka tämmöinen on mahdollista, kuinka tämä epäjohdonmukaisuus mahtuu ja käy tähän asiaan.

Sen osalta kannan huolta verovelvollisesta, joka joutuu maksamaan veronsa, oikeusteitse vuosien kuluttua sen saa takaisin, hänen asemastaan tässä asiassa. Normaali suomalainen oikeusistuinhan toimii niin, että pitää näyttää, että rötös on tapahtunut, mutta verottajan käsitys on vähän sen tyyppinen, että kun syyttäjä varmuuden vuoksi syyttää mutta oikeus jättää tuomitsematta, niin verotuksessa ei tämmöistä järjestelmää ole olemassa vaan verottaja syyttäjän lailla verottaa aina oikopäätä ja tämä asianomistaja on vastaavassa asemassa eikä saa oikeutta eikä vastinetta muuta kuin pitkien valitusten kautta ja rahat makaavat mahoina tuolla maailmalla niin, että korot saattavat tulevaisuudessa olla paljonkin suuremmat kuin ne tällä kertaa ovat olemassa. Siinä mielessä tämä 0,5 antaa aivan väärän kuvan, jo väärä yksikkö siellä on olemassa.

Jari  Koskinen  /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Seppo Lahtela puuttui aivan oikeaan asiaan. Niin kuin äsken totesin, meidän kaikkien mielestä ei ole ihan reilua peliä se, että maksetaan markkinakorko miinus kaksi palautuskorkoa sellaisesta verotuksesta, joka on toimitettu virheellisesti. Siinä mielessä markkinakorko olisi puolin ja toisin oikea ratkaisu niin verovelvollisen kannalta kuin veronsaajankin kannalta.

Yleiskeskustelu päättyy.