Seppo  Lahtela  /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Voi todeta, että ehkä tähän asiaan on paras into päivän aikana kadonnut, mutta luulen, että tästä illan aikana myöskin löytyy semmoista säveltä, missä hallitus saa kehuja taikka moitteitakin.

Ensinnäkin voisi todeta, että kun tämä asia syksyn aikana periaatepäätöksenä hallituksen sisältä syntyi, uutisointi meni täysin pieleen. Täytyy sanoa, että missään tuskin on niin pahasti epäonnistuttu kuin siinä asiassa elikkä kansalle jäi se käsitys, että hallitus riistää kaiken, mitä yleensä on saatavissa. Mutta nyt sen jälkeen, kun ratkaisu on syntynyt ja eräänlaista viilausta tässä asiassa on tapahtunut, nämä tänään esillä olevat verolait ovat kuitenkin parempia kuin niissä pahimmillaan on pelättykään.

Voi todeta, että se, että on löytynyt syksyisen päätöksen perusteella se, että yhteisövero on pudonnut 29 prosentista 26:een, on hyvä ja oikea asia. Mutta sitä, että on irrotettu pääomavero erillisenä kohtana tästä yhteisöverosta pois, pitäisin suurena puutteena ja vielä puutteena siinä, että siihen on selkeästi jäänyt 2 prosenttiyksikköä suurempi verokanta kuin yhteisöveron puolella on olemassa. Sen merkitys valtiontaloudellisesti on vähäinen sillä suuremmalla summalla, mutta periaatteessa on myöskin nähtävissä tässä asiassa se, kun ei ole olemassa kilpailukyvyn ja kansainvälisen kilpailukyvyn perusteella merkitystä, onko se suurempi vai pienempi, että tulevaisuudessa, kun tasavallassa lienee epävarmempiakin hallituksia kuin tämä nykyinen on olemassa, tällä on taipumus nousta entistä herkemmin, ja silloin ne, joilla on jotain omistettavaa, jotain verotettavaa, ovat kovempia maksajia kuin tällä kertaa on olemassa.

Suurena huolena kantaisin kuitenkin myöskin sen, että tämä luovutusvoitto on pudonnut 50:stä 40:een. Siis luovutusvoittoverotuksen hankintameno-olettama, mikä ennen oli 50 prosenttia silloin, kun kymmenen vuotta oli omistettu, putosi 40:een. Tätä pitäisin hyvin epäonnistuneena ratkaisuna tässä asiassa. Sen pohjalta on nähtävissä, että on vähän sellainen henki kaiken kaikkiaan koko veroratkaisussa olemassa, että riippumatta siitä, onko hallituksessa keskusta vai kokoomus, tätä johtaa kuitenkin tämä sosialidemokraattinen valtionhallintopoliittinen virkamieskunta, joka on kuitenkin viemässä tämän kulutusyhteiskunnan ylläpitämiseksi kaiken veroina kulutukseen eteenpäin niin, että mitään luovutettavaa ei kansalaisella olekaan, ei eläessään eikä sen jälkeenkään.

Minusta pitäisi yhteiskuntaa kehittää enemmän siihen suuntaan, että säästettäisiin jälkipolville ja tämä asia olisi niin, että silloin kun jälkipolville siirretään, tämä voitaisiin kohtuullisen huokeasti tehdä ja pienellä verolla. Siitä ei ole muuta kuin haave takavuosikymmeniltä olemassa, kun näin voitiin menetellä. Tällä kertaa tämä asia ei ole missään järjestyksessä, ja näyttää niin, että olipa vanhan valtiovarainministerin Niinistön jälkeen vaikka valtiovarainministerinä nykyinen Kalliomäki, tämä riisto tältä osin on valmiina ja koko ajan nämä valtiontalouden kynnet teroitetaan ja kiristetään siihen asiaan, että kaikki viedään, mitä kansalaisilla on olemassa, jos siihen vain suinkin mahdollisuus löytyy.

Herra puhemies! Vielä epäilen myöskin niin, kun täällä todetaan, että kaikki nämä, mitä täällä kunnilta viedään, korvataan täysimääräisesti, että ainakin vanhan eduskuntakauden aikana oli tapana oppositiosta sanoa, että niinhän luvataan mutta paljon siitä matkalle katoaa, enkä sitä ajatusmaailmaani nytkään muuta. Näin tässä tullee käymään. Luulen, että kunhan tämä verotus vuoden kaksi toimii, kunnat kertovat, että taas heiltä on näin viety ja näin toteutettu, ja voi sanoa, että vanha käytäntö on myöskin tässä jatkunut. Tämä sana "täysimääräinen" ei täällä oikeastaan merkitse juuri yhtään mitään.

Hyvänä näkisin tässä asiassa, että varallisuusverotuksen osalta on vähän päästy parempiin arvoihin. Vanha alaraja 185 000 eurosta on nostettu 250 000 euroon. Se on hyvä suunta, mutta toisaalta esitän myöskin kysymyksen siitä asiasta, onko yleensäkään tarpeellista koko varallisuusvero enää nykyisessä yhteiskunnassa olemassa. Viittaan tässä aikaisemmin esittämääni näköalaan, että jos joku jotakin hankkii tai pystyy omaisuuttansa säilyttämään vaikka pienilläkin hankkeilla, sitä pyritään verottamaan sitä kautta, koska onhan tälle luonnollinen selvitys. Kansalaista, joka yksittäisenä kansalaisena tai yrityksenä on säästänyt kulujansa, kerännyt toimintatulojansa talteen, tämän varallisuusverotuksen kautta päästään verottamaan. Kun hän muuten tähän yhteiskunnan onnenpyörään ei kaikenkarvaisiin hupsutuksiin sitä rahaa ole heittämässä, tämän nuukankin talouden ylläpitäjää sen verotuksen kautta rokotetaan, ettei hän pääse sen paremmalla eikä vähemmällä veronmaksulla kuin se, joka kaiken panee menemään, kaiken panee toisarvoiseen. Toisarvoisena katsoisin tässä asiassa, että kierrättää sen vaikka tuolta Alkon alentuneitten hintojen kautta yhteiskunnan pussiin tai sitten Raha-automaattiyhdistyksen kautta yhteiskunnan pussiin, jolloin sitä sitten poliitikot voivat jakaa taas muuten niin kuin parhaaksi näkevät. (Ed. Kankaanniemi: Hippoksen kautta!) — No, Hippoksen kautta, ed. Kankaanniemi on aivan oikeassa, Hippoksen kautta. Siellä ne kaikkein suurimmat vääryydet ovat olemassa, kun tämä jako-osuuskin on aivan selvästi väärässä mitassa, jos verrataan näihin muihin raha-automaattivaroihin, mitkä on saman luonteisiin, saman tyyppisiin olemassa. — Mutta tähän täytyy sanoa, että toiveet syksyn ja tulevan vuoden talousarvion suhteen ovat niin suuret, että jos ei hallitus tätä asiaa hoida kuntoon, sitten syntyy Suomessa konikapina. Syntyy todellinen kapina, koska nyt siihen on ainekset olemassa.

Mutta, herra puhemies, hyvänä asiana toteaisin, että tässä kuitenkin kaikkein pahin on jäänyt toteutumatta, että maa- ja metsätalousmaa olisi saatettu kiinteistöverolle, se on täältä jäänyt pois. Tässä täytyy sanoa, että kun näen nyt oikeastaan pääosin salissa istuvan tässä keskellä keskustavetoista väkeä, niin tämä on varmaan nyt sitten keskustapuolueen voitto tässä nykyhallituksessa. Vähiä ovat nämä eväät, mutta kaikki voitot pitää talteen korjata.

Leena  Harkimo  /kok:

Arvoisa puhemies! Tässä suora lainaus hallitusohjelmasta: "Verotuksen rakennetta kehitetään työllisyyttä tukevalla ja yrittäjyyttä edistävällä tavalla ottaen huomioon verotuksen vaikutukset Suomen kykyyn kilpailla yritysten ja niiden avaintoimintojen sijaintipaikkana." Melko ylevä lause.

Viime aikoina on tullut kiihtyvällä tahdilla uutisia huonosta työllisyystilanteesta, yritysten toimintojen siirtämisestä ulkomaille ja Suomen kilpailukyvyn heikkenemisestä. Viimeksi tänä aamuna olemme saaneet kuulla ja lukea uutisista yritysostoista ulkomaille ja työllisten määrän vähenemisestä vuodessa jopa 45 000:lla. Hallituksella olisi ollut tilaisuus vaikuttaa yritysten työllistämisedellytyksiin. Sen sijaan näyttää siltä, että on saatu aikaan monimutkainen ja sekava veroesitys, joka kiristää menestyvien keskisuurten yritysten ja heikkovaraisten pienten yritysten omistajien verotusta.

Kunnallisverotuksen ansiotulovähennys ansiotulo-osinkoihin on esityksessä tarkoitettu torjumaan vähän nettovarallisuutta omaavien yritysten veronkiristys. Kunnalliseen ansiotulovähennykseen oikeuttaviin tuloihin luetaan kuitenkin myös kaikki muut saajan ansiotulot, jolloin esimerkiksi perheyritysten muualla työskenteleviltä osakkailta huojennus jää käytännössä saamatta. Osinkokatto puolestaan rankaisee juuri niitä menestyviä kasvuyrityksiä, jotka ovat kansainvälisesti kilpailukykyisiä ja joilla on parhaat laajennus- ja sitä kautta parhaat työllistämismahdollisuudet. Juuri näistä yrityksistähän meillä on puute. Vaarana on myös listautumiskynnyksen nousu. Yrityksille houkuttelevampana vaihtoehtona saattaa olla yrityksen myynti ulkomaiseen omistukseen. Esityksen tuloksena siis ulkomainen omistus tulee suhteettoman hyvään asemaan kotimaiseen omistukseen verrattuna.

Ministeri Pekkarinen kiinnitti huomiota päivällä käydyssä debattiosuudessa yritysten sukupolvenvaihdosten verohuojennukseen. Tämä onkin oikea suunta. Mutta onko tämä ratkaisu ongelmaan? Mielestäni ei. Suomi eläköityy, ja elinkeinoelämässä se merkitsee lisääntyvää tarvetta yritysten sukupolvenvaihdoksille. Hallituksen tekemät verohelpotukset sukupolvenvaihdoksiin ovat oikean suuntaisia, kuten jo totesin, ja samoin yhteisöverokannan laskeminen. Nämä toimenpiteet eivät kuitenkaan auta, jos yritysveroesitys kokonaisuutena epäonnistuu. Byrokratian lisääntyminen hallituksen esityksen esittämällä tavalla ja joidenkin yrittäjäryhmien verotuksen kiristäminen ovat täysin väärä signaali tilanteessa, jossa sukupolvenvaihdoksien suurin ongelma on jatkajan löytäminen, kun tiedetään vielä suomalaisten haluttomuus ryhtyä yrittäjiksi. Miten hallitus vastaa tähän haasteeseen? Yrittäjyyden tukeminen retoriikassa ei auta. Tarvitaan nyt konkreettisia tekoja myös tällä saralla.

Arvoisa puhemies! Käytäntö tulee näyttämään, miten uusi järjestelmä toimii. Mutta odotettavissa on, etteivät nyt tehtävät muutokset kanna pitkälle. Paikkauksia ja muutoksia on mitä todennäköisimmin odotettavissa, mikä puolestaan on omiaan luomaan jatkuvaa epävarmuutta ja ennustettavuuden puutetta yritysmaailmassa. Tämän uhkakuvan päähallituspuolueen edustaja ed. Kalli toi esiin jo omassa puheessaan toteamalla, että esillä oleva hallituksen esitys on ensi vaiheen toimenpide. Toden totta, siis jatkoa seuraa. Yrittäjien uhkakuva poukkoilevasta, lyhytjänteisestä ja vaikeasti ennustettavasta verotuskäytännöstä on toteutumassa, valitettavasti.

Reijo  Kallio /sd:

Herra puhemies! Ei pidä provosoitua, kun provosoidaan, mutta ed. Seppo Lahtelan puheenvuoro ansaitsee kyllä pari kommenttia siitä huolimatta, että edustaja itse on jo salista poistunutkin. Minä en kyllä parhaalla tahdollanikaan kutsuisi riistoksi sitä, jos me kevennämme yritysten verotusta 500 miljoonalla eurolla. Jos me kiristäisimme verotusta tällä määrällä, niin sitten sitä ehkä voisi kutsua jonkinlaiseksi riistoksi. (Ed. Sjöblom: Kokonaisverotuksesta on kyse!) Mitä tulee sitten taas varallisuusverotukseen, niin ehkä ed. Seppo Lahtelalta on jäänyt huomaamatta se, että tällä esityksellä verotettavan varallisuuden rajaa nostetaan tuntuvasti, 180 000 eurosta 250 000 euroon, ja myöskin verokantaa lasketaan eli varallisuusvero tällä esityksellä kevenee selkeästi.

Muuten yhdyn niihin näkemyksiin, joita tänäänkin on useasti esitetty, että vuodesta 93 voimassa ollut yritys- ja pääomaverotus on toiminut niin yritysten omistajien, veronsaajien kuin oikeastaan koko kansantalouden kannaltakin hyvin, mutta maailma valitettavasti muuttuu ja päätöksiä täytyy tehdä ajassa, kuten edustajatoveri Backman täällä päivällä totesi. Meidän on vastattava toimintaympäristömme muutoksiin.

EU-maiden välinen verokilpailu on kiristynyt, ja erityisesti vappuna tapahtunut laajentuminen on omiaan kiristämään kilpailua edelleen. Tätä kilpailua käydään siitä, mikä maa onnistuu houkuttelemaan investointeja, pääkonttoreita ja asiantuntijoita, ja vaikka yritykset eivät valitse kotimaataan pelkästään verotuksen perusteella, niin verotaso epäilemättä kuitenkin on yksi kustannustekijä, joka päätöksentekoon vaikuttaa. Eräiden arvioiden mukaan, tähän on viitannut muun muassa Paul Krugman, kilpailukykyinen verotus on erityisen tärkeää pienille, markkinoista syrjässä oleville maille. Esimerkkinä ehkä jonkinlaisesta onnistuneesta verokilpailusta on Irlanti, jonka 1990-luvun lopun huikeaa talouskasvua auttoi alhainen, ulkomaisia investointeja suosiva yritysverotus, mutta myös monet muut EU-maat ovat keventäneet yritysverotustaan. Tässä kilpailussa jokainen maa katsoo vain omaa etuaan.

Mielestäni tämä kilpailu on muodostunut jo haitalliseksi ja lyhytnäköiseksi. Ratkaisu olisi yhteisöverotuksen yhtenäistäminen Euroopan unionin piirissä. Tähänhän pääministeri Vanhanenkin jokin aika sitten viittasi. Uskon kuitenkin, että tällaiset harmonisointiyritykset ovat tuhoon tuomittuja niin kauan kuin niistä on päätettävä yksimielisesti, ja valitettavasti perustuslaillisessa sopimuksessakaan ei kaavailla mitään muutosta tähän käytäntöön.

On tietysti helppo sanoa, että Suomi voisi pysyä tällaisen verokilpailun ulkopuolella, mutta onko se mikään realistinen vaihtoehto? Itse näen niin, että jos me haluamme kantaa huolta työllisyydestämme ja kansalaistemme hyvinvoinnista, niin me emme voi pysytellä tämän verokilpailun ulkopuolella. Meidän on hyvin tarkkaan seurattava, mitä meidän ympäristössämme tapahtuu, ja näihin muutoksiin on reagoitava nopeasti. Onkin tärkeää, että hallitus on ripeällä vauhdilla kyennyt laatimaan kilpailukykyämme parantavan yritysverouudistuksen. Selviytyäkseen yhä kovenevassa kansainvälisessä kilpailussa Suomi tarvitsee osaajia, uusia yrittäjiä ja yrityksiä. Minun mielestäni tämä yritysverouudistus onkin linjanveto yrittäjyyden ja investointien puolesta. Yritysverouudistuksella Suomi vastaa kansainvälisen kilpailun haasteeseen.

Merkittävin osio uudistuksessa on, että yhteisöverokantaa alennetaan 29 prosentista 26 prosenttiin. Yrityksen omaan käyttöön, jaettavaksi tai uudelleen investoitavaksi, jää siis 3 prosenttiyksikköä enemmän investoinnin oletetusta tuotosta kulujen ja poistojen jälkeen. Mielestäni tämän muutoksen jälkeen Suomen yritysverotus on sekä verokannan, tason että veropohjan laajuuden perusteella kansainvälisesti kilpailukykyinen. Hyvää on se, että tämä kevyempi yritysverotus suosii erityisesti kasvuun panostavia yrityksiä.

Merkittävin muutos hallituksen viime marraskuussa tekemään linjaukseen on se, että yhteisön saamat osakkeiden luovutusvoitot vapautetaan verosta. Tämän tarkoituksena on helpottaa yritysjärjestelyjä. Uskonkin, että yhteisöverokannan tuntuva alentaminen ja luovutusvoittoverotuksesta luopuminen osaltaan turvaavat yritysten tuotannollisen toiminnan ja pääkonttorien pysymisen Suomessa ja auttavat tällä tavoin myös verotuottojen turvaamisessa.

Herra puhemies! Tässä yritysverouudistuksessa on monia yksityiskohtia, joita tekisi mieli kommentoida, mutta otan esiin vain yhden asian, ja se on listaamattomista yrityksistä nostettavien osinkojen käsittely. Hallituksen esityksessähän lähdetään siitä, että osingot ovat verovapaita 90 000 euroon saakka vuositasolla. Ylimenevältä osalta maksetaan veroa. Alkuvaiheessa ne osingot tulevat 57-prosenttisesti verotettaviksi kuten listatuistakin yrityksistä nostettavat. Tätä listaamattomien yritysten osinkojen veromenettelyä on kovasti kritisoitu. Vuoden 2002 verotietojen mukaan sellaisia henkilöitä, jotka ovat nostaneet osinkoja yli 90 000 euroa, on noin 2 000, eli kyse on kuitenkin sangen rajallisesta joukosta. Kun ottaa huomioon sen, että meidän yhteisöverokantamme alenee, pääomaverokanta alenee, varallisuusverotukseen tehdään edellä mainitsemiani kevennyksiä, ja kun vielä todetaan se, että tämä vero on vähennettävissä varallisuusverotuksessa varallisuusverosta, niin väittäisin, että näiden henkilöiden verokohtelu ei tule mitenkään oleellisesti muuttumaan. Mielestäni kritiikki tältä osin on ollutkin jossain määrin kohtuutonta.

Rauno  Kettunen /kesk:

Arvoisat puhemiehet! Hallituksen esitys yritys- ja pääomaverotuksen uudistamiseksi vastaa kiristyneeseen kansainväliseen verokilpailuun. Uudistuksen tavoitteena on tukea yritysten kasvua ja yrittämisen edellytyksiä ja näin edistää uusien työpaikkojen syntymistä Suomessa. Tavoitteena on myös muuttaa verojärjestelmä EU:n vaatimukset täyttäväksi ja nykyistä oikeudenmukaisemmin sekä kotimaisia että ulkomaisia omistajia kohtelevaksi.

Verouudistuksen voittajiksi on arvioitu nimenomaan niin sanottuja perusyrittäjiä ja yrityksiä ja häviäjiksi suurosinkojen saajia, pörssisijoittajia, pankkeja ja vakuutuslaitoksia. Kuitenkin jatkossakin pörssiosinkojen verotuksen taso ja suurosinkojen verotuksen taso on kansainvälisesti vertaillen hyvin kohtuullinen.

Verokantojen alentamisen lisäksi verouudistuksessa on kaksi muuta suurempaa asiaa, ensinnäkin yhteisöjen käyttöomaisuusosinkojen verovapaus ja siihen liittyen myyntitappioiden ja purkutappioiden vähennyskelvottomuus sekä arvonalennuspoistoista luopuminen. Nämä muuttavat verosuunnittelun erityisesti suurissa ja keskikokoisissa yrityksissä.

Toinen suuri asia on ketjuverotuksen kohdentaminen vakuutusyhtiöiden ja pankkien saamiin osinkoihin, mikä aiheuttaa muutoksia suomalaisten yritysten omistusrakenteissa.

Kolmantena merkittävänä asiana suurehkojen perheyritysten omistajia palkitaan niin, että pääomatulosta verotettavan osinkoveron voi vähentää varallisuusverosta. Varallisuusverotusta kevennetään nykyisestä tasosta kautta linjan. Mielestäni sinällään varallisuusvero pitäisi poistaa kokonaan Suomesta, niin kuin se on poistettu lähes kaikista muistakin EU-maista.

Oppositio on haukkunut uudistuksen täysin kelvottomaksi, vaikka yrittäjien verotusta kevennetään yli 500 miljoonaa euroa vuositasolla. (Ed. Sjöblom: Se on teoreettinen laskelma!) Veronalennuksen merkitystä kokoomus ei ole noteerannut ollenkaan, mutta vasemmistoliitto on pitänyt veronalennusta kohtuuttomana. Kritiikki onkin suurimmalta osalta silkkaa oppositiopolitiikkaa, vaikka toki verolakiesityksistä parannettavaakin löytyy. Jos tavoitteena on ollut verojärjestelmän yksinkertaistaminen, niin siinä ei ole onnistuttu. Jos tavoitteena on ollut eri yritysmuotojen mahdollisimman tasapuolinen kohtelu, niin siinä myöskään ei ole onnistuttu. Osuuskunnat asetetaan yritysmuotona listaamattomia osakeyhtiöitä huonompaan asemaan. Osakkeenomistajilla on oikeus nostaa 90 000 euroa verottomana, mutta osuuskuntaan sijoittaneella on oikeus ainoastaan 1 500 euron verottomaan tuottoon. Tämä on epäoikeudenmukaista ja pitää eduskuntakäsittelyssä korjata oikeudenmukaiseksi.

Maataloustuottajat ovat organisoineet tuotteittensa markkinoinnin jo satakunta vuotta osuuskuntien kautta. Osuuskuntaliike on tänäkin päivänä erittäin vahva. Nämä perinteiset suomalaiset osuuskunnat ovat varmasti niitä niin sanottuja tavanomaisia osuuskuntia, joita ei pitäisi saattaa ketjuverotuksen piiriin. Ed. Granvik toi aiemmin tänään puheessaan esille hyvin konkreettisesti esimerkin lihantuotanto-osuuskunnasta, joka joutuu ketjuverotuksen kohteeksi, mutta vastaavasti voi käydä noin 20 maito-osuuskunnalle.

Arvoisa puhemies! Odotan, että valtiovarainvaliokunta perehtyy asiaan perusteellisesti ja eduskunta korjaa lakiesityksessä todettavat epäkohdat.

Juhani  Sjöblom  /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Kalliolle sanoisin, että omaisuusvero poistuu tai on poistunut kaikista meidän keskeisistä kilpailijamaistamme. (Ed. Kallio: Se kevenee!) Sillä keventämisellä elvistely on ihan toinen asia kuin se, että kilpailijamaista se puuttuu. Sillä on aikamoinen merkitys varsinkin alhaisten korkojen aikana.

Ed. Kettunen sanoi hyvin, että tasapuolinen kohtelu on epäonnistunut. Aivan oikein, kannustavuus ontuu, ja pääpainohan tässä on tullut tämän muutoksen myötä nimenomaan verosuunnitteluun, ei siihen yritystoiminnan suunnitteluun.

Arvoisa puhemies! Hallitus on vihdoin tuonut silmiemme eteen vaalikauden tähän asti tärkeimmän esityspakettinsa. Olisimme halunneet selvitykset esityksistä jo viime vuoden budjetin lähetekeskustelun yhteyteen ja lopullisen esityksenkin paljon aikaisemmin. Tästä olisi ollut korvaamatonta apua yrityksille, niiden omistajille, joita tämä koskee. Silti ei voi todeta, että parempi myöhään kuin ei milloinkaan, vaan tosiaankin olisi ollut parempi, että tätä esitystä ei tässä muodossa olisi tuotu milloinkaan. Ilmeisesti hallituksen tarkoituksena on yrittää ruuhkauttaa valiokunnat kevään lopussa, jotta kaikkia esityksiä ei ehdittäisi purkaa riittävän tarkasti.

Ennen vaaleja keskusta kannatti yhtiöveron hyvitysjärjestelmän pysyttämistä, mutta ei kannattanut enää vaalien jälkeen, eikä siihen mennyt monta päivää vaaleista. Verotusta ei voi tarkastella irrallaan hallituksen talous- ja työllisyyspolitiikasta, vaan nimenomaan osana sitä. Vaikka uusimpien lukujen mukaan työllisten määrä vuodessa on laskenut 45 000:lla, niin hallituksella on rohkeutta ottaa sellaisia riskejä, jotka todennäköisesti kiihdyttävät erkaantumista 100 000 lisätyöpaikan tavoitteesta. Työllisyysasteessa tavoite on noin 10 prosenttiyksikköä nykyistä tasoa korkeammalla. Hallituksen olisi pitänyt pohjustaa esityksensä teettämällä sellaiset kokonaistaloudelliset vaikutukset huomioiva selvitys, jolla olisi vakuuttanut arvostelijat. Ehkä sitä ei ole tehty siksi, ettei sitä pysty tekemään eikä tulos olisi ollut kovin miellyttävä.

Osinkojen kahdenkertainen verotus poistaa kotimaisilta omistajilta veroinsentiivit sijoittaa mieluummin kotimaahan kuin ulkomaille. Viime hetkellä mukaan saatiin lisäys, jonka mukaan yritysten tytäryhtiöiden myyntivoitot ovat verovapaita. Tämäkin oli tietysti välttämätön ratkaisu, koska monet muut maat ovat tehneet samoin. Samalla kuitenkin poistettiin mahdollisuus vähentää myyntitappiot, joiden osuus on viime aikojen taloustilanteessa ollut suurempi kuin myyntivoittojen.

Tappioiden vähentämismahdollisuuskin olisi tuiki tarpeellinen sellaisissa yritysjärjestelyissä, joissa kaupan kohde on panostanut tutkimukseen ja tuotekehitykseen ja sen jälkeen fuusioituu osaksi toista yritystä. Yleisesti olemme hyväksyneet nämä kehitystavoitteet, mutta yksittäisissä päätöksissä ajatusketju katkeaa. Monet asiantuntijatahot ovat esittäneet, että tässä yhteydessä olisi pitänyt luopua varallisuusveron keräämisestä. Olen 1.4. jättänyt eduskunnalle lakialoitteen, jossa esitetään varallisuusverosta luopumista. Hallituksella ei näytä olevan kanttia lähteä poistamaan tätä kateusveroa, vaan se 0,1 prosenttiyksikön vähennysesitys on pelkkää kosmetiikkaa eikä sillä ole kannustavaa vaikutusta. Varallisuusveron poistaminen tukisi kotimaista omistusta, mikä näkökulma uudesta veromallista puuttuu. Vanhassa yhtiöveron hyvitysjärjestelmässä kotimainen omistaminen oli edullista ulkomaiseen verrattuna.

Erityisen mielenkiintoista olisi tietää, mistä hallitus on keksinyt osinkojen verotuksen muuttavan 90 000 euron rajan, siis verotuksen muuttavan 90 000 euron rajan. Millä perusteella hallitus on mahtanut arpoa tämän kateusrajan? Kokonaisuutena esitys on monimutkainen ja kannustaa verosuunnitteluun. Kaikki eivät ole ennustaneet muutoksille kovin pitkää ikää. Toivomme, että sitä ei syntyisikään, mutta silti siltä tuskin enää voidaan välttyä mitenkään, niin yhtenä miehenä tuntuu punamulta seisovan tämän linjan takana.

Arviot siitä, miten paljon valtion verotulot kasvavat, ovat melko pieniä. Kukaan ei sen sijaan osaa varmuudella sanoa, kuinka paljon verotulot tulevat laskemaan jo pelkästään tämän muutosvaiheen epävarmuuden seurauksena. Vasta myöhemmin tullaan näkemään, miten paljon niillä oikeastaan oli merkitystä.

Hallituksen tavoitteena on helpottaa sukupolvenvaihdoksia, mutta ilmeisesti se tavoittelee nyt sekä työntöä että vetoa. Verojärjestelmän muuttaminen kannustaa vanhoja perheyrittäjiä luopumaan toiminnasta ja jättämään ne nuorempien ja innokkaampien veromatematiikan osaajien käsiin. Mitenkä pitäisi suhtautua tavoitteeseen, jonka mukaan vanheneva väestö tulisi pitää entistä pidempään mukana työelämässä?

Arvoisa puhemies! Jos veroista voi ylipäänsä jotain sanoa, niin meillä on kymmenen vuoden ajan ollut voimassa hyvä ja kohtuullisen neutraali verojärjestelmä, johon eri osapuolet ovat olleet varsin tyytyväisiä. Sitä ei ole ainakaan toistaiseksi pakko muuttaa. Siksi pitäisikin ensin katsoa, miten EY-tuomioistuin siihen suhtautuu. Koska näin ei kuitenkaan ole menetelty, niin toivottavasti valiokunnassa pystytään tekemään esitykseen vielä joitain parannuksia, joista yksi voisi olla edellä mainitsemani varallisuusveron poistaminen.

Aulis  Ranta-Muotio  /kesk:

Arvoisa puhemies! Kun käsiteltävänä olevan yritys- ja pääomaverouudistuksen keskeisin sisältö tuli syksyllä hallituksen päätöksen myötä julki, nousi asiasta hyvin vilkas keskustelu. Varmaan me kaikki kansanedustajatkin saimme suoraan yrittäjiltä aika paljon palautetta. Aivan aluksi kritiikki oli varsin kovaa yrittäjäjärjestölläkin, mutta kun yrittäjät tarkemmin perehtyivät esitykseen, niin kritiikki on selkeästi vaimentunut. (Ed. Kallio: Paljon on tullut kehuja!) Puolen miljardin euron pk-yrityksiin kohdistuva veronkevennys on kiistämättä myönteinen ja tarpeellinen piristysruiske yrityksille. Itse kun tulen pienyritysvaltaiselta Etelä-Pohjanmaalta, olen saanut todella paljon myönteistä palautetta, entistä enemmän myönteistä palautetta tavallisilta yrittäjiltä. He ovat todenneet, että nyt todella otetaan huomioon pienet ja keskisuuret yritykset. Aiemmissa veroratkaisuissa on useinkin pelattu aivan suurimpien yritysten ehdoilla. Sukupolvenvaihdosten verotuksen keventäminen osana kokonaisratkaisua on ollut jo kauan odotettu ja toivottu parannus, jota yrittäjäjärjestöt ovat vaatineet. Nyt sekin toteutuu.

Eniten yrittäjien kritiikkiä on kohdistunut tähän yhtiöverotuksen hyvitysjärjestelmästä luopumiseen. EY:n tuomioistuimen julkisasiamiehen kannanotot ennakoivat kuitenkin selvästi, että tämä muutos olisi kuitenkin edessä. On parempi yrittäjillekin varautua muutokseen hallitusti ja tietoisena tulevasta. Autoveromuutos oli aika hyvä esimerkki viime vaalikaudelta. Kun muutosta aikansa pantattiin, niin se aiheutti sitten lain valmistelussa lähes kaoottisen tilanteen niin, että eduskunta joutui kirjoittamaan lain ja aiheutui varmasti menetyksiä myös monille sen alan yrittäjille.

Toinen kritiikin kohde on ollut tämä 90 000 euron raja, minkä verran listaamattomasta yrityksestä voi nostaa verottomana. Kuten ed. Kallio totesi, näitä on kuitenkin suhteellisen pieni joukko yrittäjistä, jotka ovat enemmän nostaneet, 2 000 yritystä vuositasolla. Hallitus on kuitenkin nyt syksyn alustavan päätöksen jälkeen kuunnellut näitäkin yrittäjiä. Lähinnä ne ovat eturivin vientiyrityksiä kylläkin monet. Hallitus on mahdollistanut tämän veron vähentämisen varallisuusverosta. Se on selvä parannus siihen alkuperäiseen esitykseen verrattuna. Niin kuin edellisissä puheenvuoroissakin on todettu, itse varallisuusveroa lakiesityksen viimeistelyvaiheessa on selvästi lievennetty. Kaiken kaikkiaan uudistus on mielestäni lähes kokonaan hyvä ja hyväksyttävä.

Arvoisa puhemies! Ainut kritiikkini kohdistuu tähän osuuskunnan maksaman osuuspääoman koron verottamiseen. Siihen olisi kyllä täällä eduskunnassa saatava muutos. Nämä korothan olisivat esityksen mukaan 1 500 euron ylittävältä osalta 70-prosenttisesti veronalaista pääomatuloa. Kun listaamattomasta yrityksestä voi nostaa osinkoja verottomina 90 000 euroon asti, on tässä selvä epäsuhde näiden yritysmuotojen välillä. Mielestäni osuuspääoman korkoa ei voi verrata pörssiosakkeeseen sijoittamiseen ja niistä saatuihin osinkotuloihin. Tuottajaosuuskunnan jäseneltä, esimerkiksi maidontuottajaltahan, peritään tuotettujen litrojen perusteella osuusmaksu. Se on ehto sille, että tuotteensa ylipäätänsä saa jalostetuksi ja kaupaksi. Pörssiosakkeiden hankinta on sen sijaan puhtaasti sijoitustoimintaa.

Nyt kun maatilat EU:n maatalouspolitiikan seurauksena nopeasti vähenevät ja suurenevat ja laajentavat tuotantoaan, ne joutuvat maksamaan entistä enemmän osuusmaksua. On kohtuutonta, kun yli 1 500 euron ylittävältä osin verotetaan, vaikkakin vain 70-prosenttisesti, mutta tämän rajan pitäisi olla korkeampi. Toivon, että valiokuntakäsittelyssä tähän epäkohtaan puututaan ja verotusraja nostetaan korkeammaksi. Korjaus olisi tehtävä myös alle 10 prosentin omistajaosuuskuntien ketjuverotukseen, jota täällä ovat myös aiemmissa puheenvuoroissa muun muassa edustajat Granvik ja Lämsä tarkemmin selvittäneet ja myös ed. Kettunen edellä.

Esko Kiviranta /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Otan tässä puheessani yritys- ja pääomaverouudistuksesta esille vain yhden yksityiskohdan, joka kuitenkin on tärkeä ja koskee laajaa osuuskuntien jäsenkenttää. Tarkoitan tällä ed. Ranta-Muotionkin äsken käsittelemää osuuskunnan jäsenen saaman osuuspääoman koron verokohtelua.

Hallituksen yritys- ja pääomatuloverotuksen uudistamista koskevan 13. marraskuuta 2003 julkistetun kannanoton mukaan osuuskuntien voitonjaon verotusta valmistellaan erikseen pitäen lähtökohtana tavanomaisten osuuskuntien voitonjaon säilyttämistä yhdenkertaisen verotuksen piirissä. Tämä on sanatarkka lainaus hallituksen marraskuisesta kannanotosta. Hallitus loi kannanotossaan siis uuden käsitteen "tavanomainen osuuskunta", jota lainsäädäntö tai esimerkiksi oikeuskirjallisuus eivät vielä tänä päivänäkään tunne. Yleisesti kuitenkin arveltiin, että jopa yli sata vuotta sitten perustetut pellervolaiset osuuskunnat sijoittuisivat hallituksen ajatusmaailmassa tavanomaisten osuuskuntien kategoriaan.

Hallitus ei ole esityksessään rinnastanut osuuskuntia sen paremmin julkisesti noteerattuihin kuin noteeraamattomiinkaan osakeyhtiöihin. Osuuspääoman korko käsiteltäisiin hallituksen esityksen mukaan kokonaan omalla tavallaan. Osuuspääoman korko olisi verovapaata 1 500 euron määrään asti vuodessa ja sen ylittävältä osalta 70-prosenttisesti veronalaista tuloa. Verovapausrajaa ei ole edes pyritty asettamaan niin, että tavanomaiset osuuspääoman korot olisivat aina verovapaita. Raja näyttää mitä ilmeisimmin suoraan hatusta otetulta. Tiettävästi useampikin luku otettiin hatusta, ennen kuin tämä luku valittiin hallituksen luvuksi.

Oma käsitykseni on, että osuuspääoman koron verotuksen tulisi lopputulokseltaan vastata listaamattoman osakeyhtiön osingon verotusta. Hallituksen esitystä on mielestäni eduskuntakäsittelyssä muutettava, vai onko tarkoituksena, että pellervolaiset osuuskunnat muuttuvatkin pellervolaisiksi osakeyhtiöiksi? Tähän ainakin tuloverolain 24 §:n toimintamuodon muutosta koskeva säännöstö tarjoaa oivallisen veroteknisen keinon ilman tuloveroseuraamuksia, ja silloinhan ollaan jo listaamattomassa osakeyhtiössä.

Osuuspääoman koron verovapausrajaa on nostettava niin, että kaikkien tavanomaisten osuuskuntien osuuksille maksettu korko kaikissa tapauksissa on jäsenille käytännössä verovapaata. Tämä on tilanne käytännössä tälläkin hetkellä. Nyt hallituksen esitykseen sisällytetty osuuspääoman koron verovapausraja näyttäytyy siten, että se on määräytynyt vähän miten sattuu.

Asia ei ole verovaikutukseltaan veronsaajille merkittävä. Sen on itse valtiovarainministeriökin todennut.

Riikka Moilanen-Savolainen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Käsittelyssä oleva hallituksen esitys on selkeä ja sen tavoite on hyvin selvä. Esityksellä kevennetään yrityksien verotusta. Pääministeri Matti Vanhasen hallitusta voi onnitella rohkeasta ja historiallisesti merkittävästä yritysveroesityksestä. Eduskunta on saanut jo aiemmin käsiteltäväkseen sukupolvenvaihdoksia edistävän esityksen. Nämä lakiesitykset yhdessä ovat juuri niitä toimenpiteitä, joita yrityselämä on odottanut jo kohtuuttoman kauan.

Minun on hyvin vaikea ymmärtää opposition ylläpitämää keskustelua täällä tänään. Missä ovat opposition vaihtoehdot yrittäjyyden edistämiseksi? Täällä on maalattu veroratkaisusta aivan ennenaikaisia uhkakuvia ja ennustettu hallituksen epäonnistumista työttömyyden hoidossa. Eikö meistä jokainen todennut ennen vaaleja, että suomalainen yritysverotus kaipaa uudistuksia? Eikö monella suulla todettu, että työttömyyden hoito edellyttää onnistuneita, yrityselämää piristäviä päätöksiä?

Hallitus on tehnyt harkitun esityksen taloudellisesti haasteellisena aikana ja erityisen tiukassa kansainvälisessä veropaineessa. Tällä esityksellä kevennetään yrityksien verotusta noin 500 miljoonalla eurolla. Tämä tulee taatusti näkymään uusina työpaikkoina, minkä pitäisi olla koko eduskunnan toive. Opposition pessimistiset tulevaisuudennäkymät eivät paranna kilpailukykyä. Kyynisyydestä ei ole lääkkeeksi työttömyyden hoitoon.

Arvoisa puhemies! Olen seurannut hyvin läheltä perheyrittäjyyttä. Nämä kokemukset ovat osoittaneet, että yrittäjyys vaatii vahvaa sitoutumista. Yrittäjä ei laske ylityötunteja. Yrittäjä ymmärtää, että henkilöstön voidessa hyvin myös yritys voi hyvin. Vasemmistoliiton huoli yrittäjien ylisuurista osingoista on siis aivan turhaa. Yrittäjä tulee jatkossakin palkita taloudellisesta riskistä ja vastuun kantamisesta.

Kauppa- ja teollisuusministeriön yrittäjyyskatsauksen mukaan Suomessa on nyt yrityksiä enemmän kuin koskaan. Selkeäksi haasteeksi on noussut kasvuyrityksien osuuden lisääminen. Hallituksen esitys edistää yrittäjyyttä Suomessa myös tästä näkökulmasta. Toivon, että eduskunta saa tulevaisuudessa käsiteltäväkseen myös naisyrittäjyyttä ja yrittäjyyskasvatusta edistäviä esityksiä.

Meidän tulee kuitenkin jokaisen muistaa, että lainsäädäntötyöllä luomme parempia edellytyksiä yrittäjyydelle. Lopulliset päätökset tehdään kuitenkin yrityksissä, kun niissä tehdään työllistämis- tai investointipäätöksiä. Nykyistä parempi työllisyysaste saavutetaan näillä päätöksillä ja vain yhteisesti.

Esko  Ahonen  /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Matti Vanhasen hallituksen työllisyystavoite on selkeä: 100 000 uutta työpaikkaa. Työllisyystavoitteen saavuttaminen edellyttää voimakasta satsausta yrittäjyyteen ja yritysten toimintaedellytysten parantamiseen. Tästä johtuen hallituksen yritysverouudistuksen keskeiset tavoitteet ovat dynaamiset ja kilpailukykyä parantavat sekä sen yrittäjyyttä vahvistavat vaikutukset.

Yritysverouudistuksen yksi keskeinen elementti on kannustin yrittäjyyteen ja investointeihin, joka siten luo talouskasvua. Riskinottoa ja työllistämistä, yrittäjyyttä, tulee palkita. Selviytyäkseen yhä kovenevassa kansainvälisessä kilpailussa Suomi tarvitsee yrittäjiä ja yrityksiä, sekä olemassa olevia että uusia yrittäjiä ja yrityksiä.

Keskeisin instrumentti tavoitteen saavuttamisessa on veropolitiikka, jossa Vanhasen hallitus on ollut aktiivinen. Hallitus on päättänyt nopeasti ja määrätietoisesti uudesta yritysveroratkaisusta. Uudistus on hallitusohjelman tavoitteiden mukainen. Se keventää yritysten verotusta, tukee kasvua ja työllisyyttä sekä vastaa kansainväliseen verokilpailuun.

Yritysverouudistuksen tavoitteena on varmistaa hyvinvointiyhteiskunnan vahva rahoituspohja globaalissa kilpailussa ja pyrkiä osaltaan vastaamaan väestön vanhenemisesta syntyviin haasteisiin. Hyvinvointiyhteiskunnan rahoituspohjaa voidaan vahvistaa aktiivisella vero- ja yrittäjyyspolitiikalla, joka edistää taloudellista kasvua. Uudistuksen tavoitteena on ottaa huomioon Suomen kyky kilpailla yritysten ja niiden avaintoimintojen sijaintipaikkana jatkossakin. Yritysverouudistuksella Suomi vastaa aktiivisesti kansainvälisen kilpailun haasteeseen. Lähialueilla tapahtunut kehitys on luonut paineita uudistaa Suomen verojärjestelmää kilpailukykyisemmäksi. Yritysverouudistuksen tarve on syntynyt nimenomaan kansainvälisen kilpailun paineesta.

Arvoisa herra puhemies! Kun tätä keskustelua on kuunnellut, niin voidaan aiheellisesti kysyä, mitä edelliset hallitukset tekivät viimeisen kahdeksan vuoden aikana. Yhteisö- ja pääomaverokanta nousivat 25 prosentista 29 prosenttiin, eikä paljon puhuttuja sukupolvenvaihdos- tai alv-alarajan huojennuksia saatu aikaan. Pitää myös muistaa, että edellisen kahdeksan vuoden aikana elettiin voimakasta taloudellista nousukautta, jolloin olisi ollut mahdollisuus uudistaa talouden ja työelämän rakenteita. Tuolloin onnistuttiin ainoastaan takaamaan ansiotuloverojen kevennyksiä suurituloisille. Nykyinen hallitus on vajaassa vuodessa tehnyt useita yrittäjyyttä ja työllisyyttä edistäviä veroratkaisuja: arvonlisäveron alarajan ja sukupolvenvaihdosten verotuksen huojennukset sekä yritysverouudistus. Näillä ratkaisuilla Vanhasen hallitus lunastaa lupauksiaan yrittäjyyden ja yhteisvastuun hallituksena.

Yritysveroratkaisujen ohella merkittävä toimenpidekokonaisuus on yrittäjyyden politiikkaohjelma. Yrittäjyyden politiikkaohjelman laatimisesta päätettiin jo hallitusneuvotteluissa. Sen toteuttamiseen on sidottu kaikki ministeriöt ja niiden alainen hallinto. Politiikkaohjelmat ovat uusi tapa tehdä poikkihallinnollista ja laajaa yhteistyötä. Yrittäjyyden politiikkaohjelman kehittämis- ja johtovastuu on kauppa- ja teollisuusministeriöllä. Jotta toimet yrittäjyyden edistämiseksi ankkuroituvat käytännön yrittäjyyteen, on yhteydet yrittäjiin, yrittäjäjärjestöihin ja muihin sidosryhmiin rakennettava tiiviiksi. On kyettävä luomaan jatkuva vuoropuhelu yrittäjien ja hallituksen kesken.

On paikallaan esittää kysymys, miksi yrittäjyyden vahvistaminen on tärkeää Suomen kannalta. Yrittäjyyden vaje on keskeinen osa suomalaista ristiriitaa, joka ilmenee yhteiskunnallisten ja taloudellisten voimavarojen mittavana hukkakäyttönä. Maamme kansainvälinen kilpailukyky on parhaimmillaan ollut huipputasoa. Samaan aikaan meillä on ollut tosiasiassa yli 10 prosentin työttömyys. Suurtyöttömyyden rinnalla kärsimme kuitenkin mittavasta yrittäjyysvajeesta. Yleinen asenne yrittäjyyteen on kyllä hyvin myönteinen, mutta halukkuus itse ryhtyä yrittäjäksi on miltei vähäisintä Euroopassa.

Mikä sitten sopii suomalaisen yrittäjyyspolitiikan konkreettiseksi tavoitteeksi, mittariksi, jolla onnistumista voidaan mitata? Kouriintuntuva mittari on, kuinka monta uutta yritystä syntyy ja kuinka monessa uusi sukupolvi astuu johtoon. Voimme laskea yritysten synnyn ja kasvun työllisyysvaikutuksia tähdäten vuoteen 2010. Yksi yrittäjä työllistää keskimäärin 3—4 työntekijää. Jotta työllisyys paranisi tuolla 100 000 hengellä, tarvitaan noin 30 000 uutta yritystä. Nyt Suomessa on 224 000 yritystä. Työllisyystavoitteen saavuttamiseksi olisi yritysten määrän noustava noin 255 000 yritykseen, mikä vastaa yli 10 prosentin kasvua. On myös syytä muistaa, että tämän vuosikymmenen aikana noin 60 000 yrityksellä on edessään sukupolven- ja omistajanvaihdos. Siksi tavoitteeksi on asetettava kaikkiaan 90 000 suomalaisen ryhtyminen yrittäjäksi kuluvan vuosikymmenen aikana eli vuoteen 2010 mennessä.

Arvoisa herra puhemies! Lopuksi muutama ajatus lakien yritysvaikutuksista, joita on jatkossa arvioitava järjestelmällisesti varsinkin pienten yritysten näkökulmasta.

Kauppa- ja teollisuusministeri on käynnistänyt pysyvän yrityspaneelin, jonka tarkoituksena on kartoittaa yritysten näkemyksiä uusiin lakiluonnoksiin. Tavoitteena on pitää huoli siitä, että uudet lakiesitykset eivät lisää vaan vähentävät byrokratiaa ja että niiden valmistelussa muutenkin otetaan huomioon yritysten kilpailukyky. Yrittäjyydestä on tehtävä kannustava ja houkutteleva vaihtoehto, jotta kykenemme saavuttamaan 90 000 uuden yrittäjän tavoitteen tällä vuosikymmenellä.

Korostan jälleen kerran yksinkertaista tosiasiaa: Ilman työnantajia meillä ei ole palkkatyötä, ilman palkkatyötä meillä ei ole verotuloja, ilman verotuloja meillä ei ole palveluita, ja ilman palveluita meillä ei ole hyvinvointivaltiota. Näin tämä mekanismi toimii katkeamattomana ketjuna.

Tuomo Hänninen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen esitys yritys- ja pääomaverouudistukseksi on päälinjoiltaan, aivan kuten täällä on salissa kuultu, oikea. Se pääasia, että yritykset kaiken kaikkiaan hyötyvät yli 500 miljoonaa euroa, on iso ja yritystoimintaa suoraan tai välillisesti edistävä asia.

Hallituksen esityksestä on tullut ehkä myönteisin palaute sukupolvenvaihdosten ja erityisesti perheyritysten sukupolvenvaihdosten helpottamisesta. Omaisuuden verotusarvon keventäminen 60 prosentilla on iso kädenojennus yrittäjille. Verokilpailukyky tältä osin vahvistuu, ja se rohkaisee perheyrityksiä omistuksen siirtoihin.

Pari epäkohtaa haluan nostaa ennen valiokuntakäsittelyä tässä esille.

Sukupolvenvaihdoksessa veronhuojennuksen ulkopuolelle jäävät ne perhe- ja sukuyritykset, joissa omistus jää alle 10 prosenttiin yhtiön osakkeista. Mielestäni siinä tilanteessa, että osakas antaa työpanoksensa yritykseen ja saa toimeentulon juuri tuosta yhtiöstä, tulisi sukupolvenvaihdos mahdollistaa myös alle 10 prosentin osakkuudella. Yrityksen toiminnan jatkuminen voi osaksi olla riippuvainen juuri tästä helpotuksesta.

Myös osuuskuntien osuuspääoman korkotuoton verovapauden rajaaminen 1 500 euroon tulee ongelmaksi varsinkin useassa osuuskunnassa jäsenenä olevalle jäsenelle. Tästä olemme kuulleet asiantuntijoiden selvityksiä tässä keskustelussa. Ketjuuntumisesta johtuen korkotuoton verovapaa katto tulee vastaan ja tilanne nykyhetkeen verrattuna heikkenee. Kun verrataan tätä tuottoa listaamattomien yritysten 90 000 euron rajaan verovapaassa osinkotuotossa, voi mielestäni aiheellisesti epäillä esityksen tasapuolisuutta erilaisia yrittäjiä kohtaan.

Arvoisa puhemies! Näihin edellä mainittuihin asioihin, pienen osakkeenomistajan sukupolvenvaihdokseen ja osuuskunnan korkotuoton ketjuuntumiseen, on pureuduttava tasapuolisuuden näkökulmasta valiokuntakäsittelyssä. Muutenkin odotan avointa käsittelyä esiin nousevien ongelmien ratkaisemisessa. Arvovaltakysymykseen tämä uudistus ei saa kaatua. Jokainen työpaikka on tervetullut, ja meidän tehtävämme on luoda edellytyksiä yrityksille ja uusille työpaikoille.

Lasse Hautala /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Käsittelyssä oleva hallituksen esitys yritys- ja pääomaverouudistuksesta on käytetyissä puheenvuoroissa kaluttu jo varsin loppuun, tai ehkä oikeammin: evästetty riittävästi valiokuntakäsittelyyn. Hallituksen esitystä voidaan pääosin pitää hyvänä. Suurimmat muutokset yritysverouudistuksessa johtuvat kansainvälisistä syistä. Niihin ennakointi on ollut tarpeellista ja järkevää. Uudistuksen myönteiset vaikutukset yrityksille on laskettu noin 550 miljoonaksi euroksi. Toivottavaa on, että tämä arvio toteutuu.

Käytännössä lienee kuitenkin niin, että tavalliselle pienyrittäjälle ei vuosittaisen tai tilikausittaisen verotuksen uudistuksella ole kovin suurta vaikutusta. Tähän mennessä pienyrittäjät ovat ottaneet henkilökohtaiseen elämiseen tarvittavat tulonsa pienistä pääomaosingoista ja ansiotulo-osinkona. Uudistuksen jälkeen he ottavat osinkojen sijasta palkkaa, josta sitten maksavat veron palkansaajina. Se on heille niin yrityksen kuin henkilökohtaisen verotuksen kannalta edullisempaa.

Täällä on useissa puheenvuoroissa ennustettu verosuunnittelun lisääntymistä. Minä en siihen usko. Verosuunnittelua on ollut tähänkin mennessä, ja sitä tulee olemaan myös tulevaisuudessa. Verosuunnittelu on osa yritystoiminnan tulevaisuuden suunnittelua, eikä sitä tule leimata joksikin keinotteluksi tai muuksi epärehelliseksi toiminnaksi. Yhtenä käytetyimpänä verosuunnittelukeinona tultaneen uudistuksen käyttöönoton jälkeen käyttämään ensi vaiheessa tilikauden jatkamista. Yritykset, joiden tilikausi päättyy tulevana kesänä, jatkanevat tilikauttaan vuoden 2005 puolelle. Tällä tilikauden jatkamisella saavutetaan yhteisöverokannan 3 prosentin alennuksesta tuloverotukseen noin 10 prosentin alennus. Siitä muodostunut tulos on osaltaan verouudistuksen tavoitteita.

Hallituksen tiedottaessa yritysverouudistuksesta osalle kansalaisista on yhteydenottojen perusteella muodostunut virheellinen käsitys osakkeiden myynnin verovapaudesta. Heille on muodostunut käsitys, että se koskee kaikkia osakkeiden myyntivoittoja. Se koskee kuitenkin yrityksiä, käytännössä konserniyhtiöitä, jotka myyvät liiketoimintana muiden yhtiöiden osakkeita voitollisesti. Tämä voitto on verovapaata. Kansalaisten virheellisestä tiedon vastaanotosta tulee aina katsoa myös se, onko viesti ollut riittävän tarkkaa ja selkeää, ettei tulisi yliodotuksia tulevista suorituksista.

Iltapäivällä ed. Lämsä käsitteli hyvin ansiokkaasti ja monipuolisesti osuuskunnilta saadun ja saatavan osuuspääoman koron erotusta. En lähde sitä nyt niiltä osin toistamaan, vaan tuen hänen esittämiään näkemyksiä.

Tässä yhteydessä, kun on mahdollisuus myös esittää toiveitaan, toivon, että noteeraamattomien yritysten osinkojen verovapaa määrä olisi ollut suurempi kuin 90 000 euroa. Vähennysoikeus varallisuusverotuksesta tuo hiukan lievennystä tähän määrään, mutta toive olisi ollut, että se olisi ollut suurempi.

Arvoisa puhemies! Useissa puheenvuoroissa on puhuttu uudistuksen työllistävistä vaikutuksista. Hallituksen ja eduskunnan enemmistön hyväksymä tavoite, 100 000 uuden työpaikan saavuttaminen tällä vaalikaudella, on haastava tavoite. Sen haastavuutta lisää vielä se, että päät ovat etääntyneet eli tavoite ja todellisuus. Toivoa ja tavoitetta ei saa kuitenkaan hylätä, vaan on enemmän etsittävä keinoja sen saavuttamiseksi. Kyse on porkkanoista, joilla työllistämistä voitaisiin tehdä houkuttelevammaksi. Yhdeksi tällaiseksi porkkanaksi sopisi mielestäni se, että osakeyhtiöt lisättäisiin toiminimellä, kommandiittiyhtiönä tai avoimena yhtiönä toimivien yritysten yhtiömuotojen joukkoon, jotka voivat kohottaa yrityksen nettovarallisuutta huomioimalla 30 prosenttia tilikauden aikana maksetuista palkoista nettovarallisuuteen. Tämä nettovarallisuuden kohottamismahdollisuus toimisi porkkanana yrittäjälle, kun hän saisi korotettua verovapaan osingon osuutta. Työvoimavaltaisen osakeyhtiön työllistävyyden kasvu olisi tätä kautta merkittävä ja turvattu.

Arvoisa herra puhemies! Tämän esityksen käsittelyn yhteydessä on kannettu aiheellisesti huolta myös siitä, mistä löytyvät tulevat yrittäjät. Huoli on aiheellinen. Uusia yrityksiä perustetaan liian vähän ja vanhoissa ei tehdä riittävän nopeaan tahtiin sukupolvenvaihdoksia. Yrittäjyyden edistäminenkin vaatii porkkanoita, ja niiden kehittelyssä meidän tulee olla ennakkoluulottomia. Olen vakuuttunut, että yrittäjyyttä elämäntyönä ja työurana harkitsisivat useat nuoret, jos kehittäisimme mallin, jossa opintolainaa voisi rahoittaa jälkikäteen valtion kustannuksella työllistämällä muita. Tämä monimutkaiselta tuntuva vaihtoehto toimisi käytännössä siten, että yrittäjäksi ryhtynyt, esimerkiksi insinööri, saisi muiden henkilöiden työllistämisen kautta valtion takaamaa henkilökohtaista opintolainaansa anteeksi. YEL-vakuutus toimisi yrittäjyyden kontrollina, ja yrityksen ulkopuolisella työntekijämäärällä olisi vaikutus opintolainan anteeksiantoprosenttiin. Esimerkiksi kahdesta työntekijästä tai vuosityöpaikasta saisi 20 prosentin alennuksen ja siitä porrastetusti siten, että kymmenellä työntekijällä saisi anteeksi lainansa — helposti kontrolloitava malli, joka olisi selkeä ja helposti toteutettava.

Pekka  Nousiainen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Nyt käsittelyssä oleva yritys- ja pääomaverouudistus on lähihistoriaa tarkasteltaessa toinen merkittävä verouudistus, mitä on tapahtunut. Esko Ahon hallituksen aikana tehty yhteisö- ja pääomaverouudistus oli erittäin onnistunut. Kaikki ovat antaneet sille tunnustusta. Se oli yritystoimintaa kannustava ja palkitseva, ja myöskin veronsaajien kannalta verotulokehitys oli myönteinen. Lipposen hallitusten aikana veroratkaisut kohdistuivat ennen kaikkea yhteisö- ja pääomaveron korotuksiin 25 prosentista 29 prosenttiin ja Lippos-kakkosen loppukaudella erityisesti ansiotuloverojen kevennyksiin.

Nyt kuitenkin globaalissa taloudessa kilpailutilanne on muuttunut niin ratkaisevasti, että me tarvitsemme todella merkittävän verouudistuksen. Yhteisöverokanta alenee 29 prosentista 26:een ja pääomavero 29 prosentista 28 prosenttiin. Yritystoiminnan kannalta tämä tuo runsaan puolen miljardin euron panostuksen yritystoiminnalle, ja se on varsin merkittävä asia. Ennen kaikkea tavoitteena on, että yritystoiminta vahvistuu, sen kilpailukyky paranee, se työllistää paremmin ja pitää yllä taloudellista kasvua kotimaassa. Näillä reunaehdoilla tämä on osa hallituksen yrittäjyyspolitiikkaa, jossa toisina osioina ovat olleet täälläkin mainittu sukupolvenvaihdosten edistäminen ja toisaalta sitten matalan tuottavuuden yritysten välittömien työvoimakustannusten keventäminen. Varsin pieniä yrityksiä kohtaan arvonlisäverokäytännön alarajan tekeminen liukuvaksi oli osa myöskin tätä yrittäjyyden edistämiskampanjaa.

Tämä esitys on saanut enempi kritiikkiä osakseen kuin se on ansainnut. Alussa kritiikki tuli ennen kaikkea kasvu- ja perheyrityksiltä, mutta nyt hallitus on tehnyt ne tarvittavat oikaisut ja muutokset tähän ehdotukseen, elikkä erityisesti niillä kasvuyrityksillä ja yrittäjillä, joilla osinkotulot menevät yli 90 000 euron, on se ylimenevä osuus mahdollisuus vähentää varallisuusverosta. Näillä ratkaisuilla uskon, että nuo hallituksen asettamat tavoitteet toteutuvat, mutta toki kritiikkiä tässä ehdotuksessa ansaitsee se, että yhteisövero ja pääomavero on erotettu toisistaan. Erityisesti tämä heikentää metsätalousyrittäjien mahdollisuuksia ja tekee metsätalousyrittämisen epäoikeudenmukaiseksi, ja toisaalta täälläkin on jo aiemmin todettu se, että osuuskunnilta tulevan osuuspääoman koron ja sen verokohtelun tulisi olla rinnasteinen listaamattomien yritysten osinkojen verokohteluun. Erityisesti haasteita valtiovarainvaliokunnalle ja verojaostolle jääkin tarkastella tämän osuuspääoman koron verokäytännön tarkastelussa ja sen muuttamisessa tasapuolisemmaksi ja oikeudenmukaisemmaksi suhteessa toisiin yritysmuotoihin.

Anne  Holmlund  /kok:

Arvoisa puhemies! Hallitus on jo pitkään pelotellut yrittäjiä hyvin toimineen avoir fiscal -järjestelmän ennenaikaisella purkamisella. Epävarmuus yritys- ja pääomaverotuksen kohtalosta on näkynyt muun muassa ylisuurien osinkojen nostamisena osin jopa velkarahoituksella. Tästä ei kuitenkaan kannata syyttää yrittäjäkenttää, vaan hallituksen on syytä katsoa peiliin ja miettiä, miksi tällaisiin toimiin ylipäätään nähdään tarvetta, jos hallituksen liputtama verouudistus on todella niin erinomainen kuin täällä käytettyjen hallitusryhmien puheenvuorojen perusteella olisi syytä olettaa.

Valitettavasti hallituksen yritysveropaketista huomaa, että esitys on valmisteltu kiireessä tai ainakin jonkinlaisen sekasorron vallitessa. Nyt luotava järjestelmä on monilta osin sekava ja vaikeaselkoinen eikä tarjoa rakenteellisesti riittäviä kohennuksia nykyiseen järjestelmään verrattuna. Järjestelmän monimutkaisuus luo yritysten toimintaan epävakautta. Uudistuksen seurauksena verosuunnittelu on valitettavasti jälleen palaamassa yrityksiin. Hallitus on tuonut eduskunnalle esityksen yritys- ja osinkoverotuksen muuttamisesta vuoden 2005 alusta lukien. Muutosten päälinjana on yritykseen jätettyjen voittojen verotuksen keventäminen, mutta yrityksen omistajille jaettavien osinkojen verotuksen kiristyminen. Samalla, kun yhtiöveron hyvitysjärjestelmä kumotaan, yhteisöverokantaa lasketaan nykyisestä 29 prosentista 26 prosenttiin ja pääomaverokantaa 29 prosentista 28 prosenttiin. Ensilukemalla veronalennukset vaikuttavat yritysten kannalta pelkästään myönteisiltä, ja osittain ne sitä ovatkin, mutta tarkemman lukemisen perusteella esitykseen on jäänyt monia ongelmakohtia.

Toki esityksessä on myös nähtävissä hyvää. Kokonaisuutena uudistus keventää yritysten verotusta noin 350 miljoonaa euroa, ja valtaosalla pk-yrityksistä yritysten ja yrittäjän yhteenlaskettu verotus tulee hieman keventymään. Positiivista on myös ammatinharjoittajien ja henkilöyhtiöiden verotuksen lievä keventäminen. Henkilöyhtiöiden ja elinkeinoharjoittajien verotuksessa pääomatulo-osuus nostetaan 18 prosentista 20 prosenttiin ja säilytetään myös oikeus valita 10 prosentin tuottoaste.

Arvoisa puhemies! Hallituksen hurskaista lupauksista huolimatta nyt esillä oleva yritys- ja pääomaverouudistus tulee kuitenkin kiristämään monien menestyvien keskisuurten yritysten ja toisaalta heikkovaraisten pienten yritysten omistajien verotusta. Eräs verouudistuksen suurimmista ongelmista on hyvin menestyville perheyrityksille suunnattu uusi 90 000 euron osinkokatto. Suomen Yrittäjien mukaan osinkokaton vaarana on, että kotimaisia yrityksiä tullaan entistä useammin myymään ulkomaiseen omistukseen ja ulkomaiset omistajat tulevat suhteettoman hyvään asemaan kotimaisiin omistajiin verrattuna. Hallitus on toisin sanoen aiheuttamassa maahamme tilanteen, jossa kotimainen omistus karkaa ulkomaille keveämmän verokohtelun perässä.

Kauppa- ja teollisuusministeriön oman yrittäjyyskatsauksen mukaan kasvuyrityksillä on eniten merkitystä talouskasvulle. Kansainväliset tutkimukset kertovat, että nimenomaan kasvuyrittäjyyden edistäminen on talouskasvun ja työllisyyden kohentamiseen tähtäävien elinkeino- ja yrityspoliittisten toimenpiteiden kannalta ratkaisevaa. Työllisyyden edistämiseen pyrkivät toimenpiteet voisivat tuottaa paremman tuloksen, mikäli ne voitaisiin nykyistä tarkemmin kohdistaa potentiaalisiin kasvuyrityksiin. Asettamalla hyvin menestyville yrityksille osinkokatontapaisia kasvunesteitä ja rajoitteita hallitus rajoittaa samalla myös uusien työpaikkojen syntyä. Tällaisiin virheisiin meillä ei nykytilanteessa ole varaa.

Tilastokeskuksen tänään julkaiseman tuoreen työvoimakyselyn mukaan työllisten määrä väheni huhtikuussa 45 000:lla viime vuodesta ja samaan aikaan työttömien määrä pysyi ennallaan. Työikäisestä väestöstä työvoiman ulkopuolella on 54 000 henkeä enemmän kuin vuosi sitten. Jatkuvaa kokoaikatyötä tekevien palkansaajien määrä väheni 14 000:lla. Työttömänä maassamme on tällä hetkellä 272 000 henkeä. Sekä yrittäjien että palkansaajien määrä on alentunut. Hallituksen tavoite lisätä työllisten määrää 100 000:lla vaalikauden loppuun mennessä vaikuttaa enää lähinnä utopistiselta tavoitteelta, joka on ajautunut tavoittamattomiin jo aikoja sitten.

Arvoisa puhemies! Työministeri Filatovin mukaan asiaan pitäisi reagoida selvittämällä, miltä toimialalta työllisten määrän putoaminen on kertynyt. Valitettavasti selvittäminen ei tässä tilanteessa enää riitä. Hallituksen olisi vihdoin ryhdyttävä konkreettisiin toimenpiteisiin ja rohkeisiin rakenteellisiin uudistuksiin jatkuvan selvitysten ja toimenpideohjelmien laatimisen sijasta.

Hallituksen tänään antamaan yritys- ja pääomaverouudistukseen kohdistettiin suuria toiveita nimenomaan yritysten toimintaedellytysten parantamiseksi. Ikävä kyllä hallitus ei nyt esittämällään veropaketilla kykene näitä odotuksia lunastamaan. Hallituksen esityksien kiistattomiin epäkohtiin kuuluu myös se, että pienten, vähävaraisten yritysten verotus tulee kiristymään. Yhtiöveron hyvityksen kompensaatioksi hallitus tarjoaa kunnallisen ansiotulovähennyksen laajennusta pieniin ansiotulo-osinkoihin.

Kunnalliseen ansiotulovähennykseen oikeuttaviin tuloihin luetaan kuitenkin myös kaikki muut saajan ansiotulot, jolloin esimerkiksi perheyritysten muualla työskenteleviltä osakkailta tarjottu huojennus jää käytännössä saamatta. Yrittäjät ovatkin huolestuneina todenneet tämän olevan uusille ja aloitteleville yrittäjille hallitukselta väärä signaali ja vaikeuttavan yritysten jatkajien löytymistä. Tämä on erittäin huolestuttava kehityssuunta, sillä kauppa- ja teollisuusministeriön yrittäjäkatsauksen mukaan uusia työpaikkoja luovat yhä enemmän nimenomaan uudet yritykset.

Hallituksen verouudistuspaketti jäi odotetusti lähes syksyllä esitellyn kaltaiseksi muutamia korjauksia lukuun ottamatta. Eräiden arvioiden mukaan uudistuksen koetaan olevan keskimääräisesti hyvän, vaikka parempaankin olisi pitänyt pystyä yltämään. Hallitusohjelmassa erityisesti mainittu yrityksien toimintamahdollisuuksien parantaminen sekä työllisyyden kohentaminen jäävät vaatimattomalle tasolle, ja uudistukseen jää vakavia puutteita. Päätösten vaikutukset, sekä negatiiviset että positiiviset, näemme kuitenkin vasta vuosien kuluessa.

Erityisesti kaikkien pienimpien ja vähävaraisimpien yritysten asema olisi pitänyt turvata verouudistuksessa siten, että verotuksen kokonaistaso olisi vastaavien ansiotulojen verotuksen tasolla tai niiden alapuolella. Hallituksen tavoite 100 000 uuden työpaikan syntymisestä ei ole mahdollista, mikäli pienet yritykset eivät lisää työvoimaansa. Hallituksen tulisikin tehdä kaikkensa, jotta pienten yritysten kasvumahdollisuudet turvattaisiin. Tämä tulee toteuttaa sekä työllistämisen kynnyksiä madaltamalla että veroteknisillä keinoilla.

Uusille ja alkaville yrittäjille väärien signaalien antaminen voi osoittautua kohtalokkaaksi. Merkittävä osa pk-yrityksistä tarvitsee uuden yrittäjän joko yrityskaupan tai sukupolvenvaihdoksen kautta. Yrittäjäksi ryhtymisen kynnys on Suomessa yhä edelleen kohtuuttoman korkea. Yrittäjäksi aikovalta vaaditaan entistä enemmän rohkeutta, ja hallituksen tehtävä ei ole luoda epävarmuutta vaan hallitusohjelmansa mukaisesti kannustaa ja parantaa yrittäjyyden edellytyksiä.

Arvoisa puhemies! Uudistuksen myötä osakeyhtiöiden käyttöomaisuuteen kuuluvien osakkeiden luovutusvoitot säädetään verovapaiksi ja luovutustappiot puolestaan vähennyskelvottomiksi. Toisin sanoen yritysjärjestelyt tietyiltä osin esitetään säädettäväksi verovapaiksi. Tämä verouudistuspakettiin sisältyvä yllätysmomentti tuntuu jääneen monelle hieman epäselväksi. Osakkeiden luovutusvoittojen verovapaus on joissakin kommenteissa tulkittu myyntivoittojen verovapaudeksi. Kyse on kuitenkin osakeyhtiöiden käyttöomaisuuteen kuuluvien osakkeiden luovutusvoitosta. Tällä päätöksellä Suomi yritysten kotipaikkana on samassa asemassa Ruotsin, Tanskan, Saksan ja Hollannin kanssa.

Käytännössä yrityskaupoissa verotus kiristyy, sillä vähintään kymmenen vuotta omistetun omaisuuden hankintameno-olettama alenee 50 prosentista 40 prosenttiin. Tämä myyntivoittoverotuksen kiristyminen on huono signaali, joka käytännössä tulee vaikeuttamaan omistajanvaihdoksia. Kaikki omistajanvaihdostilanteet tulisikin sulkea kiristysten ulkopuolelle.

Sukupolvenvaihdoksiin kohdistuvat verohelpotukset ovat kuitenkin täysin oikean suuntaisia. Yritysten sukupolvenvaihdoksissa siirtyvä omaisuus arvostetaan perintö- ja lahjaverotuksessa 40 prosenttiin verotusarvosta, mikä toivottavasti lisää sukupolvenvaihdosten määrää. Sukupolvenvaihdoksista osa jää kuitenkin edelleen uudistusten ulkopuolelle. Nyt ehtona on, että jatkajalle pitää siirtyä yhdellä kertaa vähintään 10 prosenttia osakekannasta ja jatkaja eli yrittäjä sitoutuu jatkamaan yritystoimintaa 5 vuoden ajan.

Sukuyhtiöiden omistajilla ei välttämättä ole näin suuria, yli 10 prosentin omistusosuuksia. Tiukat rajat lyövät turhaa kiilaa omistajien välille, toiset saavat huojennuksen, toiset eivät saa. Tällöin on vaarana, että intressit hajoavat ja yrityksen mahdollisuudet jatkaa toimintaansa mielekkäästi vaarantuvat, koska perintöverot rasittavat yritystä kohtuuttomasti. Kun perintöverot usein rahoitetaan yrityksistä ulos otettuina osinkoina tai yrityksen myynnillä, ei tilannetta tältä osin voida pitää erityisen kannustavana.

Osinkojen verotus kiristyy sekä listautumattomien että pörssiyhtiöiden jakamien osinkojen osalta. Pörssiyhtiöiden osingoista 70 prosenttia verotetaan vastedes saajan pääomatulona. Nykyisin pörssiosingot ovat olleet käytännössä verovapaita, koska saaja on saanut näistä aina täyden yhtiöveron hyvityksen. Listaamattomien osakeyhtiöiden osingot ovat jatkossa saajilleen verottomia, jos osinko on enintään 9 prosenttia osakkeiden matemaattisesta arvosta eli yrityksen nettovaroista. Tämä on ollut aikaisemmin 9,6 prosenttia.

Yksittäinen saaja voi saada verovapaata osinkoa enintään 90 000 euroa vuodessa. Tämän yli menevästä osasta 70 prosenttia verotetaan pääomatulona. Jos osinkoa nostetaan enemmän kuin 9 prosenttia nettovaroista, ylittävästä osasta 70 prosenttia verotetaan ansiotulona. Nämä toimenpiteet käytännössä kiristävät osingonsaajien verotusta. Suurimpia kärsijöitä ovat kuitenkin pörssiyhtiöihin sijoittaneet osakesäästäjät, joiden saamat osingot joutuvat kahdenkertaisen verotuksen piiriin. Kun samalla varallisuusvero säilytetään ja myyntivoittoverotusta kiristetään, ei kokonaisuus ole suomalaisen osakesäästäjän näkökulmasta kovinkaan hääppöinen.

Positiiviseksi voidaan tulkita ehkä se, että varallisuusvero laskee hieman kosmeettisesti 0,9 prosentista 0,8 prosenttiin ja verotettavan varallisuuden alaraja nousee 185 000 eurosta 250 000 euroon. Toisaalta olisin toivonut hallitukselta rohkeutta luopua kokonaan varallisuusverosta, joka on olemassa olevaa lainsäädäntöä lähes kaikissa EU-maissa. Perusteettoman kateusveron kompensaationa hallitus tarjoaa ratkaisua, jossa yli 90 000 euron osinkoja listaamattomasta yhtiöstä nostavat saavat huojennuksen varallisuusverosta siten, että 90 000 euroa ylittävältä osalta menevä pääomatulovero vähennetään varallisuusverosta. Mielestäni on perusteltua odottaa, että varallisuusveron keräämisestä luovutaan mahdollisimman nopeassa aikataulussa. Nyt esillä olevan verouudistuksen yhteydessä olisi ollut tähän hyvä tilaisuus.

Arvoisa puhemies! Vielä aivan lopuksi: Olisin toivonut, että hallitus olisi kiinnittänyt enemmän huomiota nimenomaan työllistämisen kannustimiin. Mielestäni tässä yritys- ja pääomaverouudistuksessa siihen ei ole kiinnitetty riittävää huomiota.

Puheenvuorossaan ed. Lasse Hautala nosti esille henkilöyhtiöiden mahdollisuuden tehdä tuloksistaan niin sanottu toimintavaraus, joka on enintään 30 prosenttia maksetuista palkoista. Mielestäni tämän mallin laajentamista tulisi harkita, sillä se on eräs niistä malleista, joilla työllistävien yritysten asemaa voidaan parantaa. Varauksen käyttö käytännössä tietysti lisää verosuunnittelun määrää, mutta joka tapauksessa tämän verouudistuksen jäljiltä yhä enemmän joudutaan myös verosuunnittelua yrityksissä käyttämään.

Lauri  Oinonen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Edellinen puhuja viittasi perintöverotukseen. Ed. Seppo Lahtela ansiokkaassa puheenvuorossaan jokin aika sitten tätä kohtaa käsitellessään viittasi myös perintöverokysymykseen, joka on tärkeä sukupolvenvaihdosten osalta, olkoonpa sitten kysymys yrityksestä, maatilasta. Näen, että erittäin tärkeää olisi rinnastaa maatiloihin myöskin metsätilat, puhdas metsäomaisuus, koska yhä enemmän on tiloja, jotka ovat puhtaasti metsätiloja, ja näitä pitäisi kohdella ehdottomasti samalla tavalla kuin maataloutta tai maatilataloutta harjoittavia tiloja, joissa on maataloutta ja metsätaloutta molemmissa.

Mutta näen, että meille on hyvin tärkeää, että yritystoiminta, maataloustoiminta, metsätalous voisi jatkua tulevaisuudessa. Silloin pitäisi päästä siihen, että uuden sukupolven ottaessa vastuuta yrityksestä ja omaisuudesta tämä voisi tapahtua ed. Seppo Lahtelaa siteeraten kohtuullisen huokeasti ja pienellä verolla. Mieluiten pitäisi ottaa esimerkkiä niistä maista, joissa muun muassa EU:ssa ei tällaisessa tilanteessa ole verotusta lainkaan. Tiettävästi tällaisiakin maita on, ja muun muassa presidentti Martti Ahtisaari aikoinaan viittasi siihen, että näistä maista tulisi ottaa mallia.

Verouudistuksessa olen esittänyt kritiikkiä siitä, että yhtiöverotuksen ja pääomaverotuksen veroprosentit nyt erkanevat. Tämä on ongelma muun muassa metsäntalouden osalta, koska tällä hetkellähän meillä on kahden tyyppistä metsäveroa. On pinta-alavero, jota pidän parempana ja metsänhoidollisena, mutta sitten on tämä myyntivero, puun myyntituloihin perustuva verotus, joka, ellei muutosta lainsäädäntöön tule, tulee ainoaksi metsätuloveromuodoksi tulevaisuudessa. Kun metsänomistajat aikoinaan tekivät laskelmia siitä, minkä veromuodon he valitsevat, silloin annettiin ymmärtää, että metsänmyyntitulon verotus seuraa tätä yhtiöveroprosenttia, ja nyt tässä veroprosentit menevät sitten erilleen.

Kun tätä asiaa olen kysynyt, on lausuttu, että metsänmyyntitulo olisi passiivista tuloa. Tätä en missään tapauksessa voi hyväksyä. Metsäisen maakunnan, Keski-Suomen, edustajana väitän, että metsätalous, metsänhoito, metsänviljely on erityisen aktiivista toimintaa. Tämä kyllä tulisi veroprosentin osalta saada tuohon samaan, missä yhtiöveroprosenttikin on. Pidän tätä epäkohtana ja toivon, että jos tämä ei nyt voi korjautua tuohon samaan prosenttiin, tämä voisi olla sitä sitten tulevaisuudessa ja jatkossa.

Susanna Haapoja /kesk:

Arvoisa puhemies! Vanhasen hallitus on yritysvetoinen hallitus. Hallitus on ryhtynyt toimeen ja linjannut yrityspolitiikkaa, ja jostain on lähdettävä liikkeelle.

Arvoisa oppositio, yrittäjyyden politiikkaohjelma linjaa näitä asioita pitkälle eteenpäin, ja se on hyvin poikkeuksellinen politiikkaohjelma, poikkihallinnollinenkin vielä. Verotuskäytäntö on yksi linja, ja lisäkseen nämä toiminnot saavat varmasti jatkoa. Oleellista on työllisyyden nouseminen, niin kuin täällä on puhuttu, ja verotulojen valtion lompsaan kerääminen. Tutkimusten mukaan yrittäjät kokevat kynnykseksi ensimmäisen työntekijän palkkaamisen. Tämä nousee esille erityisesti palveluyrityksissä, joissa yrittäjä itse usein, useimmiten nainen, työskentelee itse. Byrokratia ja niin sanotut palkan sivukulut koetaan raskaiksi. Työntekijälle halutaan maksaa kuitenkin hyvää palkkaa, palkkansa hän on aina ansainnut. Omaisuus ja varallisuus ovat usein yritystoiminnan välttämättömiä työkaluja, siksi nämä veronalennukset tällä sektorilla ovatkin välttämättömiä.

Suomessa kaivataan perheyrityksiin jatkajia. Sukupolvenvaihdoksia tuetaan tällä esityksellä esimerkiksi perintö- ja lahjaverouudistuksella, yritysverotuksen uudistuksilla, ja niiden tarkoituksena on kannustaa yrittäjyyteen ja investointeihin. Me kaikki tiedämme, että investoinnit luovat elämää ympärilleen ja raha liikkuu. Kilpailukyvyn parantamiseksi on tämä uudistus myös tehty. Lähialueiden paine luo tätä muutostarvetta. Osuuskuntien jäsenien osalta sen sijaan esitys vaatii hieman fiilausta. Ed. Lämsän esitykset ovat näin kannatettavia.

Arvoisa puhemies! Hyvinvointivaltio tarvitsee maksajia. Oikeudenmukaisen, yrittäjyyttä ja työllisyyttä tukevan verotuksen pitää olla jatkossakin tavoitteena. Näin ollen voimme todeta, että verotus voi olla iloinen asia.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Suomen verojärjestelmää on noin kymmenen vuotta sitten modernisoitu, ja se on erittäin hyvin toimiva. Keskeisin osuus tuossa uudistuksessa oli vuonna 93 toteutettu pääomaverouudistus ja siinä yhteydessä myöskin toteutettu yritysverouudistus. Suomeen luotiin puhdas avoir fiscal -järjestelmä, jossa osinkoihin kohdistui yhdenkertainen verotus, kaikkiin pääomatuloihin kohdistui yhdenkertainen verotus ja kaikkiin pääomatuloihin kohdistui verotus samalla prosenttiyksiköllä. Kaikki yritykset ovat olleet hyvin tyytyväisiä tähän järjestelmään, sitä on ylistetty ja yrityksissä verosuunnittelusta on kokonaisuudessaan voitu luopua, ja yritykset ovat keskittyneet vain liiketoimintaansa. Kun yrityksiltä on kysytty, mitä he haluavat verotuksen osalta, niiden ensisijainen vaihtoehto on ollut se, että ansiotuloverotusta pitää alentaa erityisesti ylimpien veroprosenttien osalta, koska tänä päivänä on suuria vaikeuksia saada ulkomaisia osaajia Suomeen työhön. Mutta sen sijaan yritysverotukseen ei ole kohdistunut erityisen suuria paineita.

On totta, että sen jälkeen, kun uudistus meillä vuonna 93 toteutettiin, on tapahtunut mielenkiintoista kehitystä. Nimittäin Euroopassa yritysveroprosentit ovat laskeneet ja ovat noin keskimäärin runsaat 30 prosenttia tällä hetkellä, kun Suomessa yritysverokantaa on nostettu 25:sta 29:ään erityisesti SAK:n painostuksesta. Jos tässä tilanteessa haluttaisiin tehdä jotakin yritystoiminnan edistämiseksi, kaikkein paras ratkaisu olisi se, että pudotettaisiin yritysverokanta takaisin 25:een, mistä aikanaan lähdettiin vuonna 93 liikkeelle, eli oltaisiin siinä tilanteessa, missä oltiin runsas kymmenen vuotta sitten. Uskon, että verotulot olisivat moninkertaiset kuitenkin silläkin verokannalla verrattuna siihen, mitkä olivat yhtiöveron tuotot ennen yhtiöverouudistusta. Tämä kuitenkaan jostakin syystä hallitukselle ei käy.

Kun uhkana oli se, että Euroopan yhteisön tuomioistuimessa katsottaisiin, että Suomen verojärjestelmä ei ole EU:n sisämarkkinasäännösten mukainen, meillä ryhdyttiin toimenpiteisiin siltä varalta, jos näin todellakin todetaan, että meillä yritysverotusta uudistettaisiin mahdollisen kielteisen tuomion linjausten mukaisesti. EY-tuomioistuimessa asia on ollut käsittelyssä sillä perusteella, että eräs suomalainen on valittanut tuomioistuimelle, koska hän ei saa yhtiöveron hyvitystä Ruotsista saamistaan osingoista. On täysin ymmärrettävää, että yhtiöverohyvitystä ei voi saada Suomessa, koska yhtiö ei ole koskaan maksanut veroa Suomeen.

Mitä tulee ylipäätänsä avoir fiscal -järjestelmään, siltä osin voidaan todeta, että se on Euroopassa yleisesti käytössä ollut järjestelmä, ei tosin kaikissa maissa sataprosenttisena mutta useissa maissa aikanaan myöskin sataprosenttisena, ja siinä suhteessa olisin varsin yllättynyt, jos Suomi tuomittaisiin EY-tuomioistuimessa verojärjestelmänsä osalta ja se katsottaisiin sisämarkkinasääntöjen vastaiseksi. Mielenkiintoista on se, että Suomea nyt käsittelyssä tukevat Englanti ja Ranska ja erityisesti siitä syystä, että näillä on ollut Suomen kaltainen järjestelmä aikanaan voimassa. Olisi aika yllättävää, että tosiaan EY-tuomioistuin päätyisi kielteiselle kannalle.

Mielenkiintoista oli se, että jo ennen eduskuntavaaleja julkistettiin ylijohtaja Lasse Arvelan toimikunnan mietintö, jossa esitettiin varsin suuria muutoksia pääomaverojärjestelmään ja yritysverojärjestelmään. Siellä esitettiin ylimpien tuloveroprosenttien merkittävää alentamista, varallisuusveron poistamista muun muassa, ja esitettiin myöskin, että verokantaa alennettaisiin reippaasti aina 25 prosenttiin asti. Kun tämä peruutuspeiliin katsova punamultahallitus ryhtyi valmistelemaan pääomaverouudistusta, täytyy sanoa, että rohkeus suunnittelussa loppui kesken. Haluttiin tehdä jonkinlainen uudistus, mutta haluttiin muuttaa järjestelmää kuitenkin suhteellisen vähän. Selvää Arvelan mietinnön jättämisen jälkeen oli se, että ei ole mahdollista osinkoja laittaa kokonaisuudessaan kahdenkertaiselle verolle, ja siitä, että näin ei tapahdu, hallitus ansaitsee kyllä tiettyä tunnustusta. Mutta hallituksen lopputulema oli se, että pääomaveroprosenttia alennettiin vain 1 prosenttiyksiköllä 29:stä 28:aan ja samanaikaisesti Arvelan esityksen vastaisesti eriytettiin yhtiöitten tuloprosentti, joka pudotettiin 26:een, ja täytyy sanoa, että näillä prosentin ja 3 prosentin alennuksilla ei ole mitään kovin radikaalia ja olennaista merkitystä yritysten kannalta.

Mutta sillä on todella merkitystä, että meidän erinomaisesti toimiva järjestelmämme totaalisesti sotketaan. Haluaisin nähdä, kun valtiovarainministeri Kalliomäki täällä esittelee sen, miten pienyrittäjää verotetaan hänen saamistaan osinkotuloista tulevaisuudessa. Niin monta polkua tässä verotuksessa on, kun aletaan siitä, onko yhtiö listaamaton, listattu, sitten katsotaan, mikä on yhtiön kapitalisointi, paljonko siellä on pääomaa, ja sitten lasketaan sen perusteella prosentteja ja sitten, mikä osa on ansiotuloa ja mikä osa on pääomatuloa tietyt rajat ylittävistä tuloista.

Täytyy sanoa, että tämä yksinkertaisesti johtaa siihen, että tavallinen yrittäjä ei enää Suomessa kykene itse suunnittelemaan yritysverotustaan, ei tekemään verotukseen liittyviä ratkaisuja, vaan hän joutuu turvautumaan konsulttiin. Niistä kokemuksista, joita meillä oli yli kymmenen vuotta sitten, voidaan todeta, että kun verokonsultti alkaa miettiä yrityksen liiketoimintaa, silloin kaikki tehdään verotuksellisesta näkökulmasta verojen välttämiseksi, ja siitä helposti seuraa sitten se, että valtion verotuottojen menetykset ovat erittäin suuria ja yritysten tulos heikkenee ja yritysten kannattavuus heikkenee. Se on kaikkein pahin, mitä yhteiskunnassa voi tapahtua. Jos me katsomme Imd:n ja muitten kilpailukykyvertailuja, niissä olennaista on se, että on selkeä, toimiva hallinto, yksinkertaiset järjestelmät ja yksinkertainen verojärjestelmä. Uskon, että ihan pelkästään jo se, että meillä tätä verojärjestelmää muutetaan, tulee muutamalla pykälällä pudottamaan Suomen kilpailukykyä näissä kansainvälisissä vertailuissa.

Todellakin haluan korostaa sitä, että tämä järjestelmän totaalinen sotkeminen tehdään vain pienten hyötyjen vuoksi. Jos me puhuisimme radikaaleista veroprosenttien alentamisista, radikaaleista muutoksista, varallisuusveron kokonaisuudessaan poistamisesta jne., voitaisiin ehkä ajatella, että järjestelmän muutoksessa ja sen jonkin asteisessa sotkemisessa on tiettyä mieltä, mutta pienten muutosten takia, pienten hyötyjen takia ei kannata ottaa valtavaa negatiivista kuormaa, ja tässä suhteessa hallitus tekee suuren virheen.

Hallitus on pyrkinyt tiettyjä ongelmia korjaamaan, ja täytyy sanoa, että varsin elegantti on muun muassa se ratkaisu, että jos on listaamaton yhtiö ja omistaja saa osinkotuloja enemmän kuin 90 000 euroa, tässä tilanteessa vero vähennetään ensi sijassa maksetusta omaisuusverosta. Sanon, että tämä ratkaisu helpottaa monen yrittäjän ongelmia, ja siitä täytyy antaa tunnustusta hallitukselle. Tietysti mielenkiintoista on kuulla jossakin vaiheessa, miten veljemme ja sisaremme vasemmalla suhtautuvat tähän muutokseen, koska sitä niin kiivaasti vastustettiin, tätä 90 000:n rajan muuttamista. Nyt tosiasiassa rajan muuttaminen tehdään tarkoituksenmukaisella ja hyvällä tavalla.

Erittäin suuri ongelma on osinkojen ketjuverottaminen. Täytyy sanoa, että nyt meillä siirrytään järjestelmään, jossa useissa portaissa, kun osinkoa jaetaan, osingot saattavat joutua uudelleen ja uudelleen verotuksen kohteeksi. Kun luemme sitä pykälää, jossa tästä asiasta on säädetty, se on erittäin vaikeaselkoinen ja erittäin monimutkainen. Tietysti sitä ei missään tapauksessa voi pitää kohtuullisena, että moninkertainen verottaminen samasta tulosta tapahtuu. Sanon muun muassa näitten sääntöjen osalta, että on välttämätöntä, että eduskunnan valtiovarainvaliokunnan verojaostossa hyvin huolellisesti ja tarkkaan vielä mietitään, pitäisikö näitä sääntöjä kaiken kaikkiaan muuttaa.

Lopuksi, arvoisa puhemies, haluan vielä todeta sen, mikä on suuri ongelma koko tässä uudistuksessa. Se on se, että tämä suosii ulkomaista omistamista. Me tiedämme jo Componentan toimitusjohtajan Heikki Lehtosen osalta, joka on siirtänyt yhtiönsä omistuksen Luxemburgiin. Tulemme näkemään, että kun eduskunnassa on hyväksytty tämä hallituksen esitys, lukuisat suomalaiset omistajat tulevat tekemään päätöksen: äänestävät omilla jaloillaan ja siirtävät omistamansa yhtiöt ulkomaille ja omistavat suomalaisia yhtiöitä ulkomaisten väliyhtiöiden kautta. Näin on muun muassa Ruotsissa tapahtunut ja monissa muissa maissa, joissa ei ole tarkkaan mietitty, minkälainen verojärjestelmä on.

Se ei välttämättä muutaman vuoden tähtäimellä vielä merkitse paljon. Omistaja asuu Suomessa. Osakkeet ovat parkkeerattuina Luxemburgissa tai jossakin muussa EU-valtiossa, mutta vähitellen käy niin, että näitten yrittäjien perilliset muuttavat ulkomaille varallisuusverosyistä ja muista syistä, ja sanon, että helposti käy niin, että kymmenen vuoden kuluttua ollaankin siinä tilanteessa, että merkittävä osa suomalaisia perheyhtiöitä ja merkittävä osa myöskin muita suomalaisia yhtiöitä on ulkomaisessa omistuksessa, ja sitten sanotaan, että eduskunnassa ei ymmärretty vuonna 2004 sitä, että tällainen verolainsäädäntö hyväksymällä Suomesta tehdään tytäryhtiötalous. Todennäköisesti suurin osa teistä ei ole enää täällä silloin vastaamassa teoistaan, mutta toivon, että historian vuoksi mietitte, mitä olette tällä hetkellä tekemässä.