Anne Kalmari /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Luulen tai ainakin toivon, että meillä monilla on jokin liikkeelle paneva voima, tavoite, mikä on saanut lähtemään kansanedustajaksi. Minun eräs missioni on viedä maataloutta kotimaassa ja miksei myös rajojen ulkopuolella siihen suuntaan, että muistaisimme agribisneksen ohella myös varjella luontoa.

Hyvät edustajat, ruoka laitetaan oman kehomme sisään, ja jos arvostamme itseämme, ei ole samantekevää, mitä sinne laitamme. Eihän mitään muutakaan tuotetta osteta pelkän hinnan vaan ominaisuuksien perusteella. Kun te ostatte auton, olisi siinä hyvä olla lukkiutumattomat jarrut ja turvatyyny ettekä vain totea, että olipa hyvä auto, kun oli niin halpa.

Elintarviketurvallisuus ei ole itsestäänselvyys vaan monien eri tahojen pitkäjänteisen työn tulos. Oleellista on se, että kuluttajat voivat tietää tuotantotavoista, niin että he voivat vaikuttaa ostopäätöksillään. Niinpä olen, hyvät kollegat, tehnyt lakialoitteen geenimuunnellulla rehulla tuotetun kotieläintuotteen merkitsemisestä.

Tällä hetkellä kotieläintuotteiden tuotantoketjussa käytettyä muuntogeenisiä ainesosia sisältävää rehua ei EU-lainsäädännön mukaan tarvitse ilmoittaa liha-, maitovalmiste tai kananmunapakkauksissa. Geenitekniikkaa ei voi pitää tavanomaisen kasvinjalostuksen jatkeena, koska siinä liikutaan lajirajojen yli. Kolmen miljardin vuoden evoluution aikaansaama luonnonjärjestys voidaan mitätöidä siirtämällä geenejä vaikkapa eläimestä kasviin.

Geenimuuntelun terveysvaikutuksia ovat tutkineet lähinnä ne tahot, jotka itse tuotteitakin ovat valmistaneet. Jopa tutkimuksen menetelmät voivat olla kyseenalaisia. Esimerkiksi normaalit kertamäärät nautojen gmo-kasvuhormonilla ovat 47-kertaisia tutkittuihin käyttömääriin verrattuna. Markkinoilta on jouduttu vetämään muun muassa geenimuuntelun avulla tuotettu unilääke. Samalla kun bakteerikanta tuotti toivottua L-tryptofaania, se tuotti myös ei-toivottuja epäpuhtauksia, jotka aiheuttavat lihasvaurioita ja jopa kuolemantapauksia. Geenimuunnellut kasvit eivät ole kiistattomasti turvallisia, vaan on myös tutkijoita, jotka varoittavat geenimuuntelun vaaroista ympäristölle ja ihmiselle. Geenit saattavat viedä mukanaan muutakin informaatiota kuin toivottuja ominaisuuksia. Itse tekniikkaan kohdistuu monia riskitekijöitä alkaen spliseosomien toiminnasta rna:n uudelleensilmukoinnissa, mukana kulkevista lisämolekyyleistä laskostumisen ongelmiin, dna:n epävakauteen, antibioottiresistenssiin ja horisontaaliseen geeninsiirtymään. Vaikutukset saattavat näkyä vasta pitkällä aikavälillä.

Kuluttajan mahdollisuus tiedonsaantiin elintarvikkeen tuotantotavoista on keskeinen elintarvikeketjun läpinäkyvyysperiaate. Kuluttajalla pitää olla mahdollisuus ostopäätöksillään ottaa kantaa muuntogeenisten kasvien viljelyyn, vaikka muuntogeenistä ainesta olisi käytetty tuotteessa ainoastaan välillisesti. Vain pakollinen pakkausmerkintä varmistaa kuluttajan tiedonsaannin. Olivatpa ostopäätöksen perusteet mitkä tahansa, ovat ne yhtä hyväksyttäviä. Joku voi tehdä päätöksensä eettisestä, vakaumuksellisesta, ympäristöön liittyvästä tai vaikkapa hinta- tai tunnesyistä.

Monissa EU-maissa keskustellaan merkinnän ulottamisesta geenimuunnellulla rehulla kasvatettujen eläinten tuotteisiin. Yli miljoona EU-kansalaista on allekirjoittanut adressin, jossa vaaditaan merkintöjä myös eläinkunnan tuotteisiin. Merkintöjä koskeva EU-asetus ei sisällä rehua, mistä johtuen rehujen merkintä voidaan mielestäni säätää kansallisesti ja useiden lakimiesten mielestä myös. Ajattelen, että mikä ei ole kiellettyä, on sallittua. Tiedän, että merkintävaatimus on vähintäänkin haasteellista, koska tiedonsaantia voidaan pitää kilpailun esteenä. Minusta on suorastaan — anteeksi, kun käytän tätä sanaa — sairasta, jos vapaakauppa pyrkii siihen, että tuotteiden liikkuvuus täytyy olla taattu mutta informaation saanti tuotantotavoista halutaan estää. Eihän se voi olla niin, että ylikansalliset jättiyhtiöt käärivät voitot mutta riskit ovat kaikkien yhteiset. Yhdysvalloissa ollaan jo niin pitkällä, että on kiellettyä ilmoittaa maitopurkeissa, jos meijerin tuottajat eivät käytä gm-kasvuhormonia. Se voisi olla perusteeton kilpailuetu.

Meitä on usutettu esimerkiksi tilatukilain keskustelussa nousemaan EU:ta vastaan maataloustukien menetyksen uhalla. Mielestäni tässä on paikka osoittaa omaa tahtoa ja viedä koko EU:n gmo-merkintälinjaa meidän haluamaamme suuntaan. Pekkarisen työryhmän ja ministeri Anttilan rohkeudesta hyötyjänä olisi eurooppalainen kuluttaja.

Hallitusohjelman mukaan käynnistetään suomalaisen ruuan edistämisohjelma, jonka tavoitteena on muun muassa ruuan arvostuksen kohottaminen, laadun kehittäminen sekä luomu- ja lähiruuan edistäminen. Terveellisen ja turvallisen ruuan vientiä edistetään. Tuotantotavoista kertovilla pakkausmerkinnöillä voidaan tukea hallitusohjelman tavoitteita. Mitkä markkinat meillä olisi kansainvälisestikin seuraavan gmo-kriisin sattuessa, kun meillä olisi selkeästi erillään olevat geenimuuntelusta vapaat alueet? Joku voi ajatella, että pelottelen. Mielestäni ei ole nimenomaan pelottelua ennakoida riskejä ja pohtia asioita etukäteen eikä vain ajautua.

Poliitikkoina meidän tulee antaa ihmisille tieto ja valinnanvapaus, niin ettei tarvitse sitten olla hysteerinen jälkikäteen. Niille, jotka sanovat, että ei välitöntä vaaraa ole, huomautan, että silloinkaan ei ole löydetty välitöntä vaaraa, kun märehtijöiden rehuihin on lisätty lihaluurehujauhona toista märehtijää. Ihmisen viisauden ansiosta saatiin aikaan bse. Valkuaisaineen piti hajota suolistossa eikä imeytyä, mutta niin vain peilikuvaprioni aiheuttaa hermostovaurioita ihmisille. Luonto näyttää kyllä voimansa, kun se unohdetaan. Useat järjestöt ovat vaatineet merkinnän ulottamista geenimuunnellulla rehulla ruokittujen eläinten tuotteisiin. Helsingin Sanomien kyselyn mukaan 90 prosenttia kuluttajista halusi gmo-merkinnät myös kotieläintuotteisiin.

Politiikka ei saa olla pelkkä markkinatalouden jatke. Suuryhtiöillä puhuu raha. Ensisijainen tarkoitus esimerkiksi gm-jalostaja Monsantolla on tuottaa kasveja, jotka pystyvät sietämään omia rikkakasvihävitteitä. Aikaisemmin siemenkauppa oli pääosin pienehköjen perheyhtiöiden hallinnassa. Nykyään maailman siemenkauppa on keskittynyt parillekymmenelle suuryhtiölle, jotka usein valmistavat myös kasvinsuojeluaineita ja pestisidejä. Maailman ravinnontuotanto on luisumassa näiden ylikansallisten yhtiöiden hallintaan, jolloin voitontavoittelu ajaa ruuantuotannossa muiden päämäärien ohi. Jätit pitävät gm-tuotteitaan turvallisina. Eri puolilta maailmaa kuuluu kuitenkin varoittavia lausuntoja. Muun muassa Malatesta Italiasta on huomannut eläinkokeissa gm-ruokavaliolla ruokittujen eläinten suolistossa ja sisäelimissä muutoksia, norjalaiset Traavik ja Dahl huomasivat kukkakaalimosaiikkiviruksen aiheuttavan solumuutoksia ihmissoluihin, ja ranskalainen biokemisti Gilles-Eric Seralin on tutkinut glyfosaatin vaikutuksia ihmisen istukan soluihin. Alhaiset annoksetkin vaikuttivat myrkyllisesti, ja vielä pienemmät aiheuttivat hormonihäiriöitä. Voi tietysti olla, että maapallomme kaipaisikin hedelmättömyyttä ylikansoituksen estämiseksi, mutta yksilön kannalta vaikutukset voivat olla surullisia.

Lounaisfarmi aloitti gm-soijan tuonnin kotieläinten rehuksi. Tuontiratkaisu on tehty hinnan takia. Rehuteollisuus säästää noin 5 miljoonaa euroa. Tämä on sinänsä merkityksellinen hintaero heikosti kannattavalla kotieläinsektorilla, mutta se asettuu mittasuhteisiin, kun sitä verrataan bse:n tuomiin lisäkustannuksiin. Bse:n kustannuksiin käytämme maa- ja metsätalousministeriön arvion mukaan lähes 59 miljoonaa euroa vuodessa. Myös lampaanlihan suomalaistuotannon kannattavuus hävisi käytännössä riskimateriaalin erottamisen kustannuksien vuoksi.

En vastusta geenitutkimusta. Itse asiassa itsekin kasvinjalostusta opiskelleena olen sitä mieltä, että kun näemme muutoksen, olisi voimavaroja voitava kohdentaa juuri puolueettomaan gmo-tutkimukseen. Vastustan sitä, että luonto ja tietämättömät kuluttajat joutuvat toimimaan koekaniineina. Enää ei edes suomalaista joutsenlipputuotetta ostaessaan äiti voi tietää, ostaako lapselleen gmo-vapaata elintarviketta. Vähintä kuluttajia kohtaan on, että pakotamme lakisääteisesti valmistajat merkitsemään pakkauksiin gm-rehun käytön ja autamme luomaan läpinäkyvän ketjun. Emmehän pilaa jälkipolvilta mahdollisuutta puhtaaseen ruokaan, vaikka muut maat sen tekisivät?

Arvoisa puhemies! Hyvä kollega, on kyse sinun, minun ja meidän lastemme ruuasta. Kiitän tähänastisesta yhteistyöstä. Toivotan turvallisia ruokahetkiä.

Erkki  Pulliainen  /vihr:

Arvoisa puhemies! Kaikkeen siihen, mitä ed. Kalmari sanoi, voi lämpimästi yhtyä. Muutamia näkökohtia tähän keskusteluun.

Ensinnäkin pohjimmaltaanhan on kysymys varovaisuusperiaatteesta. Siis jos on olemassa epäilystäkään siihen suuntaan, että elintarvike voi olla joko myrkyllinen tai ongelmallinen, aiheuttaa syöjissään kielteisiä reaktioita, niin siihen täytyy suhtautua kriittisesti. Yksilöllä pitää olla mahdollisuus tietää, mitä hän suuhunsa panee, mitä hän kaupasta ostaa, ja kuluttajansuojelun perusteet jo vaativat tätä. Siis siinä katsannossa tämä lakialoite on hyvä, tarpeellinen juuri tässä tilanteessa, missä ollaan.

Tässä, arvoisa puhemies, on hyvin merkittävä yksityiskohta noin lainsäädäntöteknisesti. Minä toivon edelleen, että tässäkin eduskunnassa noudatetaan puhemies Ilkka Suomisen sääntöä, joka tarkoittaa sitä, että kun lakialoitteessa on vähintään sata asiaankuuluvaa allekirjoitusta, niin lakialoite otetaan valiokunnassa käsittelyyn. Sehän ei tarkoita välttämättömästi sitä, että se hyväksytään sellaisenaan, mutta se merkitsee sitä, että eduskunnan isoon saliin saatetaan mietintö, jossa on johtopäätös tämän lakialoitteen käsittelyn osalta. Minä toivon hartaasti, että heti, kun maa- ja metsätalousvaliokunnan aikataulu sen sallii — tälle syksyllehän on paljon olemassa käsiteltävää, kiireellistä kuulemma tulee tällä viikolla lisää — niin tämä lakialoite otetaan heti ensimmäisenä käsittelyyn juuri tällä Suomisen säännöllä.

Sitten, arvoisa puhemies, tästä itse sisällöstä. Tässähän lähtökohtaisesti on kysymys maailmanlaajuisesti soijan, maissin ja rapsin geenimuunnelluista lajikkeista, ja lisäksi tähän perheeseen kuuluu puuvilla, mutta sitä nyt ei kukaan rupea syömään. Aika jännittävää on, että ne sovellukset, jotka on saatu aikaiseksi, eivät kuitenkaan kovin hätkähdyttäviä ole, siis niin kuin aikaansaannoksena, kun ottaa huomioon ne eräät kielteiset näkökohdat, jotka kohta tuon esille. Ensimmäinen sovellus, joka on merkittävä ja johonka ed. Kalmarikin viittasi, on rikkakasvihävitteen kestävyys, niin sanotut roundup ready -lajikkeet. Se on siis yksi. Toinen on sitten oma hyönteistuhoaineen tuotanto tässä geenimuunnellussa kasvissa. Kysymyksessä ovat silloin bt-toksiinin tuotannon sisältävät lajikkeet.

Silloin kun aikoinaan tämä koko homma tuli esille, olin silloinkin tässä kuvassa jollakin tavalla kansalaisena ja sivustatutkijana katsomassa, mistä on kysymys. Kysymys oli bt-toksiinin tuottamisesta maississa maissikoisaa vastaan. Monsanton tutkija väitti, että on keksitty se, kun bt-toksiinia tuotetaan bakteerissa, että se bt-toksiini maissin tuottamana on spesifinen siihen maissikoisaan. Se tappaa vaan sen maissikoisan ja vielä oikealla määrällä sitä toksiinia elikkä myrkkyä.

No, nyt sitten, kun on tätä kokemusta vähän enemmän karttunut, on havaittukin, että ne tuotannot siellä kasvissa ovat vaihtelultaan jopa 50-kertaiset, ja tämä tuotti muun muassa sen, että siinä maissikasvin ympärillä maaperässä havaittiin sitä bt-toksiinia. Elikkä se tuotantovaihtelu on niin merkittävä, että se tuottaa tämänkin laatuisia tuloksia.

Edelleen on havaittu, että luonnon bakteerien tuottama bt-toksiinimyrkky voi olla laadultaan jossain määrin erilainen kuin gm-kasvissa tuotettu, sen kasvin tuottama bt-toksiinimyrkky. No, tämähän on jo iso asia, koska siinä pitäisi silloin se laatu tutkia perusteellisesti. Edelleen on havaittu, että tämä bt-toksiini rikastuu ravintoketjuissa, ja sen ravintoketjun huipullahan on ihminen. Elikkä siis sillä tavalla se, mitä ed. Kalmari täällä äsken totesi, tulee aivan erityiseen merkitykseen. Siis ainakin täytyy tietää, mitä kituksiini laitan, jos näin asian ilmaisisi.

Se, mikä tässä on ongelmallista, on se, että kun kemikaalipuolella vaaditaan vähintään kaksi vuotta kestäneitä tutkimuksia, että se kemikaali tulee eräällä tavalla hyväksytyksi, niin tiettävästi yksikään näistä tutkimuksista, joita on käytetty näitten käyttöhyväksyntöjen perusteena, ei ole kestänyt kahta vuotta. Elikkä siis toisin sanoen siinäkin suhteessa ed. Kalmari oli puheenvuorossaan aivan oikeassa: ihminen on se koekaniini, ja se nyt on pikkusen brutaali menettely.

Edelleen tähän sisältyy yksi hyvin merkittävä ongelma, ja se on se, mitenkä selitetään se, että kun näitä gemoja ei ole viety julkisesti virallisesti rekisteröitynä Japaniin ja Uuteen-Seelantiin, saarivaltioihin, niin siellä luonnossa on näitä gemoja. Siis toisin sanoen tämä kuvaa hyvin sitä, onko ylipäätään tämä homma hallinnassa vai ei. Mikä merkitys tällä on? Sillä on se merkitys, että kun gemoja ei hyväksytä luomutuotannossa, niin luomutuotanto tavallaan tehdään mahdottomaksi elikkä se pudotetaan tuotantomuotona pois kokonaan. Ja kaikkein kiusallisinta on se, että jos luomutuottajan tuotteista löytyy gemoja, niin eihän voi mitään muuta — jos Monsanto haluaa tai joku muu näistä mainituista paristakymmenestä firmasta haluaa nostaa syytteen — kuin että sakot tulee että rapsahtaa, elikkä siis toisin sanoen tässä liikutaan hyvin mielenkiintoisella alueella kansainvälisessä kaupassa.

Sitten se yleinen väitehän, jolla tätä koko hommaa perustellaan, on se, että nämä proteiinit hajoavat syöjänsä ruuansulatuskanavassa. Se on vaan kiusallista, että esimerkiksi allergeenit syntyvät juuri sillä tavalla, että ne proteiinit eivät hajoakaan siellä ruuansulatuskanavassa, elikkä siis toisin sanoen siitä tulee se ongelma. Prionit on ihan oma juttunsa, Creutzfeld-Jakobin tauti ja bse:t, hullunlehmäntaudit, jnp. Elikkä siis toisin sanoen, tässä se yleinen ravitsemusfysiologinen mekanismi niin kuin itse asiassa vertailututkimuksen mukaan tuhoaa sen mahdollisuuden ja äidin syömän ruuan proteeinit ja allergeenit voivat siirtyä sekä rintamaitoon että sikiöön. Tämä on tieteellisesti todistettu.

Siis kokonaisuutena on kysymys varovaisuusperiaatteesta ja kuluttajan oikeudesta tietää, mitä hän ostaa, mitä hän syö. Tämä lakialoite pitää saada tavalla tai toisella osaksi Suomen lainsäädäntöä.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Onnittelut ed. Anne Kalmarille jalkatyöstä. Tiedän, mitä merkitsee yli sadan kansanedustajan nimen hankkiminen. Se vaatii aktiivisuutta. Tosin tässä on varmasti käytetty hiukan kollegiaalista apua myös. Ehkä ette itse ihan jokaista nimeä ole käynyt pyytämässä.

Esittelitte tärkeän aloitteen erinomaisesti. Tässähän on kysymys nimenomaan siitä, että kuluttaja voi toteuttaa eettisiä periaatteitaan ja hänellä on oikeus tietää, ettei hänen ostamansa tuotteen valmistuksessa taikka nimenomaan myöskään tämän ravintoketjun varhaisimmassa vaiheessa ole käytetty geenimuunneltuja tuotteita. Ed. Kalmari jo viittasi tähän tieteellisen puolen epävarmuuteen. Itse haluaisin lähteä ihan siitä, että ei ole aihetta tiedeuskoon, sokeaan uskomiseen tieteeseen, meillä on täällä ainakin yksi professori paikalla, eli tässä tapauksessa uskomiseen siihen, että geenitekniikka ja geenimanipuloidut tai geenimuunnellut tuotteet olisivat aivan vaarattomia terveyden ja ympäristönsuojelun näkökulmasta. Tämä on niin uutta tekniikkaa ja geenien tutkiminen ja dna:n selvittäminen on niin paljon kesken. Voidaan katsoa, että ihmisen kohdalla se etenee kaikkein nopeimmin. Tietysti banaanikärpäsillä ja monilla muilla lajeilla tuo dna on tarkemminkin selvitetty aivan geenikohtaisestikin, mutta tähän koko dna-ideaan ja geenisekventtien, dna-pätkien sekventtien ideaan liittyy se, että siellä on sammuneita geenejä, siellä on geenien interaktioita, siellä on ohjaavia geenejä. Siis me emme todella tunne ihmisellä tai elämässä yleensäkään koko dna:n toimintaideaa, sitä, mitä geeni tosiasiassa merkitsee, kun se on jonkun toisen geenin läheisyydessä. Ja kun tämä geeni tai geenisekvenssi, niin kuin aloitteessa todetaan, siirretään toisesta lajista toiseen lajiin, niin silloin tämä kysymysmerkki kasvaa loppuvaikutuksen kannalta yhä enemmän. Tiede on hyvää ja geenitekniikkaa on tärkeätä tukea, mutta kuten täällä sekä ed. Kalmari että ed. Pulliainen totesivat, nautojen niin sanotun spongiformisen eli sienen kaltaisen enkefaliitin eli aivotulehduksen aiheutti se, että naudoille, jotka tunnetusti ovat kasvissyöjiä, syötettiin eläinvalkuaista. Tuloksena oli tämä prioneista johtuva sairaus, josta käytetään englanninkielistä lyhennystä bse. Nautojen aivot muuttuivat sienenmuotoiseksi, ne pehmenivät, ne olivat niin kuin pesusieni. No, emme me nyt usko, että ihmisen aivot tässä muuttuisivat pesusieneksi, mutta aivoista puheen ollen on hyvä myös tähän tiedeuskontoon viitaten muistaa se, että lobotomia on saanut Nobelin palkinnon 30-luvulla, ja nykyään taas lobotomia on enemmänkin aivojen tärveltymiseen ja ihmisen minuuden muuttumiseen johtava toimenpide, jos se suoritetaan jollekulle. Näin ollen tämä varovaisuusperiaate, mihinkä ed. Pulliainen hyvin viittasi, on erittäin tärkeä asia. Ja jos ei muuta, niin juuri se, että on tärkeätä tietää, mitä suuhunsa panee.

Tässä mielessä on hyvä vielä palata EU:hun. Itse kuulun niihin, jotka uskovat, että Euroopan unioni kuitenkin on tätä varovaisuusperiaatetta yrittänyt pitää esillä. Tosin siellä kauppapuoli painaa kovasti päälle. Meillä on Rotterdamin sopimus, joka asettaa sekä ympäristöturvallisuuden ja terveyden vähintään samalle tasolle kuin kaupallisen vapauden eli tavaroiden vapaan liikkumisen, ja näiden välistä arvoasteikkoa, kumpi on tärkeämpi, punnitaan tietysti ja tullaan punnitsemaan. Mutta edelleen tämä EU-alue on enemmän gmo-vapaata kuin Yhdysvallat tai jokin muu alue tällä planeetalla. Mutta joka tapauksessa paine nimenomaan, niin kuin täällä viitattiin, kehitysmaiden, Intian suuntaan on kova. Gmo on monilla maatalouden tuotantoaloilla voittanut alkuperäiset lajikkeet sillä tavalla köyhdyttäen myös diversiteettiä, monimuotoisuutta. Mutta kuten ed. Kalmari totesi, niin maa- ja metsätalousvaliokunta kuten ehkä maa- ja metsätalousministeriö ja ministeri Anttila voisivat tässä olla aktiivisia EU:n suuntaan, itse näin toivon, ja hallitus voisi tuoda oman lakiesityksensä tässä asiassa. Ja kun meillä on paikalla täällä arvoisa ministeri Pekkarinen, jonka tarmo ja energia ja aktiivisuus vastaavat vähintään yhtä ydinvoimalaa — ja onkin esitetty, että hän voisi henkilökohtaisesti korvata ehkä kuudennen ydinvoimalan — niin jos ministeri Pekkarinen vielä tukisi ministeri Anttilaa tässä asiassa, niin uskon, että me voisimme todella edetä Suomessa tässä asiassa, niin kuin ed. Kalmari todella hyvässä lakialoitteessaan esittää.

Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Minua on pitkään ihmetyttänyt muuan asioiden välinen erilainen tulkinta.

Minua on aina ihmetyttänyt se, kuinka oikein on mahdollista, että vaikkapa jossain Baijerissa Saksan kansalainen, joka on ympäristötietoinen, voi vaatia tietoonsa, minkälaisessa metsässä on kasvanut se puu, josta on tehty vessapaperi, jolla hän toimittaa sitten eräät tärkeät toiminnot. Ja periaatteessa tiukan paikan tullen hän pystyy tämän vaateensa kanssa vaikuttamaan markkinoilla aika paljon siihen, miten esimerkiksi Suomessa metsätaloudessa tiettyjä asioita hoidetaan.

Kun tämä on suurin piirtein näin, minun on ollut aika vaikea ymmärtää, kuinka voi olla sitten oikein mahdollista, ettei ihminen voisi saada tietoonsa myös kaikkea sitä ja vielä monin verroin tarkemmin, mitä hän tuolta yläpäästä panee alas, suustaan alas. Eikö hänen oikeudestaan saada maksimaalinen tieto siitä, mitä hän syö, pitäisi olla tarkat säädökset EU-laajuisesti, miksei maailmanlaajuisestikin?

Yritin tätä jo taannoin aikaisemmin selvittää. Minulle tuotiin rätingit vastaan, mitä EU:ssa on päätetty, mitä tiede on sanonut, mitä tutkijat ovat sanoneet maailmanlaajuisesti, puhumattakaan nyt Amerikoista, jossa tämä on kauan aikaa ollut totta gmo-elintarvikkeissa, ja minulle esiteltiin myös eurooppalaista tutkimusta, avattiin kirjat ja minulle sanottiin, että näin tämä asia on. Ja rätinkiä sitten vielä siitä vahvistettiin kertomalla, kuinka tämä ja tämä EU-direktiivi silloin ja silloin vuonna 2001 ja kuinka EU-asetus, joka Suomeenkin on otettu sittemmin lainsäädäntöön vuodelta 2003, sanovat näistä asioista Euroopan unionin sisällä tätä ja tätä.

Edelleen omia kokemuksia voisi jatkaa. Sanomalehti Keskisuomalainen haastatteli joitakin kuukausia sitten minua ja monia muitakin, lähinnä tiedemiehiä, kysymällä, että mitäs mieltä olen, olisiko hyvä, että elintarvikkeissa olisi tällaiset pakolliset pakkausmerkinnät, että kuluttaja tietäisi, onko käytetty gmo-ainesosia jonkin elintarvikkeen valmistamisessa, onko gmo-raaka-ainetta syötetty eläimelle, josta jalostettuja tuotteita siellä kaupan hyllyssä on. Kerroin siinä just äsken mainittuihin periaatteisiini nojautuen, että olisi se nyt aika kohtuullista, että minä saisin tiedon vähintäänkin vapaaehtoisen merkinnän kautta, mistä on valmistettu se ruoka, jota minä syön.

Samassa lehdessä haastateltiin joukkoa tiedemiehiä, muun muassa Eviran johtajaa Husu-Kalliota, jotka kaikki tyrmäsivät minun ajatukseni. Ei ole olemassa mitään erityistä syytä siihen, että näin pitäisi olla. Ei ole olemassa tieteellistä näyttöä siitä, että tämmöinen merkintä pitäisi olla olemassa yksityisen kuluttajan terveyden ja hänen kaikkinaisen hyvinvointinsa kannalta. Ei ole olemassa sellaisia perusteita, millä niin pitäisi tehdä.

Arvoisa puhemies! Halusin näillä lähtöasetelmilla tavallaan kuvata omaa asenteellista suhtautumistani nyt puheena olevaan aloitteeseen, sen ydinajatukseen, mikä tässä on taustalla, joka mielestäni on ihan hyvä ajatus ja jota sympatiseeraan. Nämä kaksi esimerkkiä kertoivat mielestäni selvää kieltä siitä.

Kun vastaan pakkausmerkinnöistä ja tätä puolta olen joutunut käymään asiaa lävitse, niin yritän hyvin lyhyesti kuvata sitä todellisuutta, missä suomalainen elintarviketeollisuus ja suomalainen kauppa näissä kysymyksissä kuitenkin pohjimmiltaan ovat. Asetelma on se, että jos muuntogeenistä raaka-ainetta käytetään elintarvikkeen valmistuksessa, sehän pitää tälläkin hetkellä merkitä. Suomessa tällaisia tuotteita ei juuri markkinoilla ole. Asetuksella 1829/2003, jonka valmistelussa eduskunta oli mukana, me annoimme valtuudet silloiselle hallitukselle, ei edelliselle vaan sitä edelliselle, olla viemässä tämä asia läpi. Tuo asetus hyväksyttiin, ja sen asetuksen mukaan siis silloin, kun näitä muuntogeenisiä raaka-aineita käytetään eläinten rehuna ja siitä eläimestä valmistetaan lihajalosteita tai maitoa, tuo pakko ei enää ole olemassa. Silloin sitä ei ole enää olemassa. Itse asiassa asetus jopa ihan tarkkaan lähtee siitä, että sellaista oikeutta yksittäisellä jäsenmaalla ei ole, että se voisi vaatia sitä merkittäväksi, ja tämä on ihan yksiselitteinen asia. Perusta sille, että EU päätyi aikanaan tähän, oli maailmanlaajuinen ja EU:n laajuinen tutkimusten sarja, jota oli käytetty tässä pohjana, ja näihin nojautuen aikanaan päätyivät sitten tähän ratkaisuun, mihin tässä viittasin.

Heinäkuussa 2007 tänä vuonna Italiassa oleva elintarviketurvallisuusvirasto antoi tuoreen, kun oli tämmöistä liikehdintää, mihin täällä ed. Kalmari viittasi, eri puolilla Eurooppaa, antoi tällaisen tieteellisen statementin, jossa se toteaa, että mitään tällaista näyttöä siitä, että liittyisi jotain riskejä, ongelmia, näitten geenimuunneltujen raaka-aineitten käyttöön, tai ihmisen kannalta, silloin kun ne kulkevat eläimen kautta, ei sellaista näyttöä ole. No, vähän huonosti selostin, mutta asian ytimen ymmärsitte varmastikin.

No, EU siis lähtee tästä tällä tavalla. Jos ajatellaan, että Suomi sitten nykynormien mukaan lähtisi liikkeelle ja muuttaisi lainsäädäntöä, ottaisi meille kansalliseen lainsäädäntöön pakolliseksi tällaisen menettelyn, siitä seuraisi, että joutuisimme käymään notifioinnin lävitse komissiossa, ja komissio voi estää, yksittäinen maa mikä tahansa, tällaisen kansallisen järjestelyn aikaansaamisen täällä Suomen oloissa.

Halusin kertoa vaan, miten normisto näissä asioissa kulkee. Te kaikki edustajat tiedättekin tämän, mutta ehkä se oli vielä paikallaan tässä ääneen sanoa. Tämä ei ole kannanotto siihen, miten tämän asian kanssa pitää menetellä, kun täällä on aloite. En puutu siihen sen enempää, tehtäväni on kuitenkin yrittää kuvata varmemmaksi vakuudeksi, mikä tämä asetelma tämän asian suhteen on.

Käsittelemättä nyt enempää tämmöistä pakollista merkintää niin kun tämä on henkilökohtaisestikin kiinnostanut, niin olemme sitten katselleet pitempään sitä mahdollisuutta, että entäs sitten, jos kuitenkin kansallisessa normistossa, tai jos ei kansallisessa normistossa, niin kansallisesti Suomessa, voitaisiin eri toimijoiden kesken saada aikaan vapaaehtoinen järjestelmä, johonka eri osapuolet voisivat sitoutua ja joka näyttäisi olevan niin uskottava järjestelmä, että sen varaan voitaisiin tällainen vapaaehtoinen merkintäjärjestelmä sitten maahan panna pystyyn.

Tässä tarkoituksessa asetin työryhmän arvioimaan, voimmeko me tällaiseen vapaaehtoiseen menettelyyn täällä mennä, antaako EU-normisto myötä siihen, että me voisimme vapaaehtoisen järjestelmän ensinnäkin luoda, ja jos sellainen vapaaehtoinen järjestelmä voitaisiin luoda, niin onko meillä edellytyksiä rakentaa se järjestelmä aukottomaksi. Aukottomuus merkitsee sitä, että sen pitää olla kontrolloitavissa jollakin tavalla, että se, mitä sanotaan, on ihan totta: ostaja tietää, että kun kaupan hyllyllä on tuote ja siinä sanotaan jotain, niin se pitää paikkansa, ja kun se kauppa tilaa teollisuudelta, kauppa voi luottaa siihen, että teollisuus puhuu totta, ja teollisuus ostaessaan sen raaka-aineen viljelijältä tietää, että se on totta, mitä viljelijä siitä sanoo.

Onko rakennettavissa tämmöinen luottamusketju eri portaitten välille niin, että se luottamusketju on niin vahva, että se ei ole mikään kvasijuttu ja tämmöinen feikki, joka johtaa ihmisiä harhaan, vaan on ihan kontrolloitavissa oleva järjestelmä, jonka pohjalle tämmöinen vapaaehtoinen menettely voitaisiin sitten luoda? Tämä työ on paraikaa meneillään, enkä käy ennakoimaan nyt sitä, mikä lopputulos siinä on, mutta pidän kovinkin jollakin tavalla mahdollisuuksien rajoissa, että näin voitaisiin menetellä.

Tämä ei ole kovin helppoa, koska esimerkiksi tiedemiehet väittävät, ainakin minulle ovat väittäneet — itse en ole ollenkaan asiantuntija niin kuin monet teistä täällä — että jos on kaksi lihaa, joista toisessa on ruokkimisessa käytetty geenimuunneltua raaka-ainetta ja toisessa ei, tutkija ei pääse selville, onko tuossa käytetty vai eikö ole käytetty, että sellaisia edellytyksiä ainakaan tämän päivän tiede ei tunnista, joilla tällainen erottelu voisi olla mahdollista. Tämä vain kuvaa sitä, kuinka olennaisesti kysymys on tästä luottamusketjusta ja toimivasta luottamusketjusta ja sen aikaansaamisesta. No, yritys kuitenkin on päällä. Aika näyttää, mitä tässä aikaansaadaan.

Arvoisa puhemies! Kun aika näyttää 15 sekunnin päästä loppuvan, niin halusin esittää tällaisen kuvauksen siitä, miten pakkausmerkinnöistä vastaava viranomainen, kauppa- ja teollisuusministeriö, arvioi tätä kokonaisuutta ja tätä maailmaa kaiken kaikkinensa.

Hannakaisa Heikkinen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Kalmarin aloite siitä, että kuluttajan tulee tietää ruokansa alkuperä myös sen suhteen, onko kotieläinten ruokinnassa käytetty geenimuunneltua rehua, on ehdottoman kannatettava. Tieto on aina paras pohja sille, että kuluttaja tekee itse valintansa.

Kuitenkin toivoisin keskustelua myös siitä, että ei myöskään tarpeettomasti peloteltaisi ihmisiä. Bioteknologiasta ja geenimuunnellusta ruuasta olisi myös hyvä puhua hiukan yksityiskohtaisemmin kuin mitä nyt julkisuudessa hyvin yleisellä tasolla tehdään. Esimerkiksi geenien emäsjärjestyksessä voi tapahtua muuntelua myös luonnostaan, vaikkapa mutaatioiden takia. Sinänsä geenimuuntelu ei vielä ole paha tai vaarallinen asia, mutta erityisesti silloin, kun kyseessä on geenien siirtäminen lajista toiseen, täytyy olla huomattavan varovainen, sillä kaikkia seurauksia ei tunneta. Mutta sinänsä on hyvin tärkeää, että geeni- ja bioteknologiaa kehitetään, sillä sen ansiosta meillä voi kohta olla toimivia lääkkeitä erilaisiin syöpiin tai vaikkapa aidsiin.

Matti Kauppila /vas:

Arvoisa puhemies! Minusta ministeri Pekkarinen kyllä jo antoi vastauksen tämän lain eteenpäin menolle. Elikkä tämä laki ei mene eteenpäin lakimuutoksena, vaan jonakin vapaaehtoisena sopimuksena jossakin.

Mutta minua ihmetyttää se, miten on mahdollista, että tätä vaatimusta elikkä kun tällä hetkellä kotieläintuotteiden tuotantoketjussa käytettyä muuntogeenisiä ainesosia sisältävää rehua ei EU-lainsäädännön mukaan tarvitse ilmoittaa, niin miksi näin olennaista tietoa ei tarvitse ilmoittaa, kun meillä elintarviketeollisuudella, kaupan ketjuilla on tiukat kriteerit — en nyt muista, ovatko ne ABC-sertifikaatteja vai mitä ne ovat — mutta nehän ovat hyvin tiukat kriteerit. Miksi siellä ei ole näin olennaista tietoa, onko käytetty geenimuunneltua, gmo:ta, jossakin ketjun osassa ja siis alkutuotannossa taikka jossakin välillä?

Huumorina voisin sanoa näin, että tästähän keskusteltiin tässä pari kolme vuotta sitten maa- ja metsätalousvaliokunnassa ja sen jälkeen eräs korkea virkamies sanoi minulle, että kun näet marinoitua lihaa kaupassa, niin voit epäillä, että siinä jotakin on.

Katja Taimela /sd:

Arvoisa puhemies! Erilaisissa tutkimuksissa paljastuu geeniteknologialla olevan ennalta arvaamattomia terveys- ja ympäristövaikutuksia. Geeniteknologian vaikutuksista ei tiedetä tarpeeksi, ja monet haitalliset vaikutukset paljastuvat vasta pitkän ajan kuluttua.

Geenimuuntelun avulla tuotettu ruoka vaikuttaa ihmiseen suoraan ja epäsuoraan. Näin uskallan väittää. Syödessään geenimuunneltua ruokaa ihminen altistuu sen mahdollisesti tuottamille haittavaikutuksille suoraan. Toisaalta geeniteknologian vaikutukset viljelyyn, esimerkiksi ravinteisiin, heijastuvat ympäristöön, muihinkin kasveihin ja eläimiin kuin niihin, mihin teknologiaa suoraan suunnataan.

Geeniteknologia on monin paikoin valjastettu kaupallisen voitontavoittelun käyttöön ja eettisistä arvoista tingitään voitontavoittelua maksimoitaessa. Markkinoiden sääntely voi tapahtua vain ja ainoastaan tietoisuutta lisäämällä, toisin sanoen geeniteknologialle voidaan asettaa rajat vain sen myötä, että kuluttajat pääsevät vaikuttamaan markkinoihin omilla ostopäätöksillään. Tämän vuoksi tämä pakkausmerkintä elintarvikkeisiin on hyvinkin kannatettava, ja ed. Kalmari on aikaansaanut erinomaisen lakialoitteen ja nimenomaan myös juossut siihen monta, monta edustajan nimeä.

Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Ehkä kannattaa pikkasen kuitenkin tarkistaa. Tässä ed. Taimela edellä sanoi: "Syödessään geenimuunneltua ruokaa - - ."

Vielä kertaalleen: Tällä hetkellä on jo pakko merkitä, jos on suoraan niin kuin geenimuunnellusta raaka-aineesta valmistettu ruoka. Se pitää merkitä, eikä sellaisia tuotteita minun tietojen mukaan Suomen markkinoilla ole. Mutta jos se geenimuunneltu raaka-aine on ensiksi syötetty siis eläimelle ja sitten siitä eläimestä valmistetaan jotain jalostetta, niin sitä ei ole pakko merkitä eikä sitä pakkoa voi yksittäinen maa vaatia. Siis se on harmonisoitua. Se on annettu se valtuus tässä EU:lle, ja EU on harmonisoinut tämän lainsäädännön tällä tavalla tässä asiassa. Näin se menee tämä asia.

Ed. Kauppila, minä unohdin teidän kysymyksenne. Minun täytyy palata hetken päästä, jos, puhemies, sopii.

Timo   Kaunisto  /kesk:

Arvoisa puhemies! Aluksi täytyy sanoa, että kuulun tuon ed. Kalmarin hyvän lakiesityksen allekirjoittajiin. Mutta harkitsin kyllä erittäin pitkään sitä, ja lähinnä harkinta kohdistui siihen, että koin tavallaan sillä tavalla hiukan epäreiluksi, että tämä keskustelu helposti menee tästä merkinnästä ja turvallisuuskysymyksestä sillä tavalla pois, että me ryhdymmekin mollaamaan geeniteknologiaa sinällään tämmöisenä osaamisen lajina ja siitä tuleekin se pääpuheenaihe.

Minusta siinä tehdään aikamoinen virhe, jos tämän keskustelun lopputulos on se, että geeniteknologia painetaan alas ja sille asetetaan tämmöinen kummallinen varjo päälle. Niin kuin sanoin, se on osa tämmöistä korkean tason osaamista. Minusta suomalaisella elintarviketeollisuudella, lääketeollisuudella, lääketieteellä ei ole varaa jättäytyä sen ulkopuolelle. Mutta siihen liittyy näitä arvokysymyksiä ja tutkimuskysymyksiä hyvin paljon, mitä täällä on erittäin monipuolisesti jo käsitelty. Minusta ehkä se on tämän merkintäaloitteen ja toivottavasti tulevan lainsäädännön tärkein saavutus, että asia tulee keskusteluun ja tarkempaan harkintaan ja että juuri tätä ed. Pulliaisen täällä esille tuomaa varovaisuusperiaatetta hyvin tarkasti puntaroitaisiin ja noudatettaisiin.

No, elintarvikkeiden rehujen osalta on sanottava se, että Suomihan on ollut tällainen tietyllä tavalla onnela tähän asti siinä mielessä, että meillä ovat elintarvikealan toimijat hyvin pitkälti pidättäytyneet tästä gmo:n käytöstä. Niin kuin täällä todettiin, niin eräät raaka-aineet, kuten soija ja maissi, ovat näitä tuotteita, joissa tätä gmo:ta jalostuksen muodossa on vahvasti käytetty. Allekirjoitan kaiken sen, mitä on täällä tuotu esille siihen liittyvistä uhkatekijöistä ja myöskin tästä ed. Kalmarin esille tuomasta keskittymisestä tietyille isoille taloille.

Mutta haluaisin muistuttaa myöskin sen, että kyllä geeniteknologialla tuotetaan myöskin ihan sellaisia valkuaisainelähteitä, synteettisiä valkuaisainelähteitä ja näitä aminohappoja, jotka ovat välttämättömiä meidän sika- ja siipikarjatuotannossamme, ja myöskin monet vitamiinivalmisteet on tuotettu osittain gmo:n avulla. Eli sillä tavalla tämä ei ole ihan vierasta myöskään suomalaisessa kotieläintaloudessa.

Tämä keskustelu tästä tuoteturvallisuudesta sinällään sisältää sen ajatuksen, että kaikki muu sitten gmo:n ulkopuolella on lähtökohtaisesti turvallista.

Täällä on tuotu luomu vahvasti esille, ja luomussa on erittäin hyviä periaatteita. Luomussa on erittäin hyvät säädökset ja hyvä valvonta, jolla kontrolloidaan sitä, millä tavalla tuote tuotetaan. Mutta itse 12 vuotta luomutuottajana olleena voin kyllä sillä tavalla kyseenalaistaa sitä, että lähtökohtaisesti siihen liittyy myöskin riskejä. Ne ovat erilaisia riskejä, jotka sisältyvät tähän gmo-tuotantoon, mutta voin myöskin sanoa, että myöskin luomutuotteista voi löytyä ihan lakisääteisesti tai lakia noudattaen tiettyjä jäämiä gmo:sta, että aivan nollatoleranssia ei ole luomutuotteillekaan pystytty asettamaan, vaan totta kai kun käytetään esimerkiksi samoja rehulinjoja näissä rehutuotantolaitoksissa, jotka tuottavat rehuja sekä tavanomaiseen että luomutuotantoon, niin tällainen tietty sekottumisen mahdollisuus on olemassa. Muistaakseni se raja-arvo on 0,9 prosenttia, (Ed. Pulliainen: 0,9!) että varsin alhaisesta raja-arvosta puhutaan.

Mutta tähän merkintään sisältyy todellakin se, että tämä on tällainen eettinen arvokysymys, arvovalintakysymys. Juuri tämän vuoksi minusta on perusteltua, että kuluttajalla on oikeus tehdä se valinta ja tietää, mistä on kysymys, mitä hän on ostamassa, mitä hän on syömässä. Tämän vuoksi minä kannatan tämän merkinnän toteuttamista.

Tässä on jo ministeri tuonut esille, että kenties tämä nyt nykyisen EU-lainsäädännön puitteissa joudutaan toteuttamaan tämmöisen vapaaehtoisen sopimusmenettelyn kautta. Minusta selkeintä olisi kuitenkin, että pystyisimme vaikuttamaan myöskin tuohon EU-lainsäädäntöön ja tämä toteutettaisiin koko EU:n puitteissa, koska muuten tässä saattaa olla myöskin lähtökohtaisesti tämmöinen tietty heikkous tai heikompi asema suomalaiselle elintarviketeollisuudelle, varsinkin jos näihin kysymyksiin sisältyy edelleenkin sellaista mystiikkaa niin kuin monasti näihin keskusteluihin valitettavasti jää.

Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Korkeasta iästä johtuen ei muista kaikkia kysymyksiä.

Ed. Kauppila kysyi, miksei kauppaketjuilta vaadita jnp. Pääsyy on se, että se tieteellinen perusta, jolleka tämä asetus nojaa, ei näe, että on mitään vaaraa, ja kun se ei sitä näe, niin se ei sitten tätä velvoittavuutta ole asettanut.

Mitä tulee vapaaehtoisiin järjestelmiin, vielä kannattaa ehkä tässä se sanoa saman tien, että yhdessäkään EU:n jäsenmaassa ei ole koko maan kattavaa vapaaehtoistakaan järjestelmää. Jos me saamme tämän työn tuloksena, mikä meillä on vireillä, meille uskottavan, luotettavan, vapaaehtoisen järjestelmän, niin se on ensimmäinen EU:n alueella. Eräissä maissa EU:ssa ovat yksittäiset suuret maanlaajuiset kauppaketjut rakentaneet oman kauppaketjukohtaisen vapaaehtoisen merkinnän, jota sitten näiden kauppaketjujen kilpailijat kyllä omassa maassa kovasti rokottavat ja asettavat kyseenalaiseksi sen, että onkohan noin, kuin nyt teillä tuo väite kuuluu.

Merja Kyllönen /vas:

Arvoisa puhemies! Jokaisella maamme kansalaisella, kuluttajalla, on oikeus tietää, mitä suuhunsa laittaa, ja siksi pakkausmerkinnöissä on ehdottomasti näyttävä, onko tuotantoketjussa eläinten ruokintaan käytetty geenimuunneltua rehua. Geenitekniikka kaikkine osa-alueineen ei ole mikään yksioikoinen tieteen osanen, joka valjastetaan vailla kunnollista vastuunottoa markkinatalouden ratsuhevoseksi. Kasvien geenimuuntelun pitkäaikaisvaikutuksia kansalaisten terveyteen ei todellisuudessa taida tietää meistä kukaan. Onko meistä todellakin oikeudenmukaista käyttää kansalaisiamme testialueena, koeputkena? Mielestäni ei.

Tuen täysillä ed. Kalmarin tekemää lakialoitetta enkä usko, etteikö meillä missään asiassa olisi kansallisia toimintamahdollisuuksia. Vai onko todellakin näin, että meidät on hiljaa harmonisoitu, harmonisoitu kansakuntana kuoliaaksi, varsinkin maatalouteen ja elintarviketuotantoon liittyvissä asioissa?

Kari  Rajamäki  /sd:

Puhemies! Jo kesällä käydyssä keskustelussa meidän sosialidemokraattien taholta on esitetty hyvin pitkälti ed. Kalmarin aloitteen kaltaisia näkökohtia siitä, että kuluttajien luottamus on turvattava kotimaiseen elintarviketuotantoon ja maataloustuotantoon ja pitää edellyttää todella tietoa muun muassa käytetyistä geenimuunnelluista raaka-aineista. Itse asiassa tätä samaa varovaisuus- ja elintarvikkeiden puhtauslinjaa eduskunta korosti erittäin voimakkaasti EU-jäsenyysneuvotteluvaatimuksia asettaessaan. Ed. Pulliaisen kanssa muistamme muun muassa kadmiumvapaan lannoitteen ja eräitä muita hyvin selkeitä reunaehtoja, joita asetimme.

Minusta on erittäin tärkeätä juuri, että EU:n yhteisen politiikan arvioinnissa ja linjaamisessa muistetaan myös nämä kysymykset. Tämä koskee myöskin geenimuunnellun teollisuuskäyttöön tarkoitetun perunatärkkelyksen välttämistä elintarvikekäytössä, myöskin antibiootti- ja lääkintäpuolen asioiden vahvaa hallintaa. Itse asiassa Suomen vahvuus ovat todella puhtaat erikois- ja terveysvaikutteiset elintarvikkeet.

Ed. Kalmarin aloite on tärkeä siinä, että se tuo esille ja korostaa oikealla tavalla tätä maatalouden selviytymisstrategiaa siinä, että meillä ei kerta kaikkiaan ole varaa heikentää kansalaisten luottamusta kotimaiseen maataloustuotantoon ja elintarviketuotantoon. Minusta tämän varmistamiseksi on maataloudessa tehtävä johtopäätöksiä. Myöskin maatalouden etujärjestön MTK:n on tästä lähtökohdasta kyllä toivon mukaan linjattava asioita, ja hallitus omalta osaltaan on luomassa luotettavaa kansallista järjestelmää tähän asiaan.

Pentti   Tiusanen  /vas:

Arvoisa puhemies! Todella lääketiede käyttää geeniteknologiaa, ja ihmislääketieteessä geenihoidot ovat tulossa yhä enemmän käyttöön. Tietysti geenitutkimus löytää geenivirheitä, jotka aiheuttavat erilaisia sairauksia, ja näitä geenivirheitä pystytään hoitamaan ihmisissä, ja se on ihan oma lukunsa. Niin sanotun humaani- eli ihmisinsuliinin valmistamisessa on käytetty geeniteknologiaa. Monien lääkkeiden valmistuksessa tietysti käytetään myös geeniteknologiaa. Mutta sehän on aivan eri asia sinänsä kuin tämä ravinnontuotannossa esimerkiksi käytettävä lajilta toiselle tapahtuva geenisiirto, kuten tämän geenisoijan kohdalla tai näiden lukuisten muiden esimerkkien, geenimaissin jne. kohdalla tapahtuu, ja sen päämäärä ja tarkoitusperä on toinen, ja lopputuote on lääketieteen puolella aivan muuta kuin joku ravintotuote, jota käytetään päivittäin.

Ja vielä, jos ajattelemme dna-pankkia, mikä voi olla vaikkapa sademetsä, niin siellähän nimenomaan on mahdollisuudet käyttää hyödyllisellä tavalla planeetalla olevaa geenimäärää ja dna-määrää vaikkapa erilaisten lääkkeiden valmistukseen. Siinä ei tarvita mitään geenisiirtoja, vaan siinä on olemassa olevia, dna:ssa sisällä olevia ominaisuuksia geeneissä, jotka pystyvät tuottamaan valkuaisaineita, jotka sitten käyvät vaikka lääkkeeksi.

Erkki Pulliainen  /vihr:

Arvoisa puhemies! Kun yrittää lonkalta paukutella, niin jää aina vähän olennaista ulkopuolelle, ja nyt se osoittautui ihan kohtalokkaaksi siinä, että olisi pitänyt muistuttaa edustajatovereita siitä, että rehulaki on eduskunnan käsittelyssä parhaillaan ja siellä käsitellään rehujen gmo-merkinnät hyvin selvästi, niin kuin ne ovat voimassa olevassa lainsäädännössä, joten tämä asia on kunnossa. Se olisi pitänyt ehdottomasti puheenvuorossani tuoda esille, mutta niinpähän se unohtui, kun en edes katsonut eteeni, vaan tuijottelin ed. Kalmaria ja muita silmiin tässä puheeni aikana.

Toinen asia, johon haluan kiinnittää huomiota, on se, että niin ikään olisi pitänyt todeta se, että geenimuunneltuja organismejahan käytetään välillisesti hyvin monissa eri tuotannoissa, juuri niin kuin ed. Tiusanen äsken totesi, lääkkeitten tuotannossa, myöskin entsyymien tuotannossa, niin että kuitenkaan ne eivät siinä lopputuotteessa näy, elikkä kysymys on vain välineestä siinä prosessin välivaiheessa, ja tämä on hallinnassa, koska sehän on suljetussa tilassa tapahtuvaa tuotantoa. Nimenomaan kun meillä yliopistossa tätä asiaa luennoissa käsitellään, niin silloin puhutaan aina siitä, mikä on suljetussa ja mikä on avoimessa kulttuurissa. Tietysti täälläkin pitäisi muistaa se, mikä on oma ammatillinen tausta, mutta ei näköjään oikein tahdo pärjätä enää. On kai sama vaikeus kuin ministeri Pekkarisella täällä.

Sitten jos poimii tästä ne jujut, minkä takia tämä vapaaehtoinen merkintä on tieteellisesti — verraten siihen, mitä ministeri Pekkarinen äsken sanoi — kuitenkin perusteltavissa tämmöisessä julkisessa debatissa, niin on kaksi asiaa. Ensinnäkin on tämä proteiinien hajoamisasia, elikkä jos siis proteiini ei hajoa, niin se on siinä seuraavassa ketjuvaiheessa, ja toinen on silloin, kun on kysymys myrkyistä, bt-toksiineista, bacillus turingiensiksen geeneistä ja niitten myrkkyvaikutuksista, niin se myrkky rikastuu ketjuissa ja ihminen on sen ketjun päässä, elikkä siis tämän laatuiset yksityiskohdat ovat niitä minun ymmärtääkseni, joissa tieteellisessä keskustelussa sitten jollakin tavalla näitten kaupan ketjujen kanssa pärjää.

Lauri Kähkönen /sd:

Arvoisa puhemies! Puhujalla ei ole ollut mahdollisuutta seurata tätä keskustelua kokonaisuudessaan, mutta tämä aloite herättää tietyllä tavalla allekirjoittaneessa ristiriitaisia tunteita. Toivoisin, että tässä asiassa voitaisiin edetä vapaaehtoisuuden pohjalta. Nimittäin mieleeni tulee tietyllä tavalla antidoping-toiminta, eli jos ja kun nämä merkinnät tulisivat pakollisiksi — tietenkin meille kaikille olisi hyvä, että me tietäisimme, mitä me syömme — niin käsittääkseni se johtaisi sitten tällaisiin kontrollointeihin, testeihin. Mitkä elintarviketeollisuuden velvollisuudet ovat näitä testejä tehdä, ja voidaanko tätä kontrolloida? Myönnän, että tässä olen heikolla jäällä, mutta voidaanko se tehdä ja mitä se maksaa, eli tosiaan, mitkä heijastukset sitten ovat kaiken kaikkiaan tällä kustannuspuolella?

Mutta joka tapauksessa väitän, että niillä, jotka tämän vapaaehtoisesti ottavat käyttöön, se on myös tietty kilpailuvaltti ja markkinointivaltti.

Matti   Kauppila  /vas:

Arvoisa puhemies! Ydinkysymys on siinä, miten meillä kotimainen maataloustuotanto elikkä karjatuotanto, maitojutut, säilyvät täällä, koska uhkanahan on se, että meille raaka-ainetta tuodaan, liharaaka-ainetta nimenomaan, Virosta, Liettuasta, Brasiliasta, Latviasta ym. maista. En olisi ollenkaan varma, että näitten ketju on aukoton, jolloin meillä on ainakin syytä epäillä, että jos ei ole kotimainen raaka-aine, niin silloin on riskit, että ne tähän ketjuun tulevat. Minä uskon sen, että Suomessa on puhdas tilanne tässä, mutta on niin monta riskitekijää olemassa.

Anne   Kalmari  /kesk:

Arvoisa puhemies! Kiitän siitä hyvästä keskustelusta, mitä tänään täällä on käyty. Toivoisin kuitenkin, että tämä keskustelu otetaan vakavasti, kun sitä merkintää pohditaan. Ei pidä nostaa käsiä pystyyn, sillä todellakaan asetuksen jakson 2 soveltamisalan artiklaan 12 ei sisälly rehuja, mistä johtuen voidaan koettaa saada tätä notifioitua EU:ssa. Elikkä katsoisin, että ei pidä nostaa käsiä pystyyn. On meillä muitakin poikkeuksia elintarvikemerkinnöissä, muun muassa ksylitol-poikkeus, joskin lunta tupaan on tullut esimerkiksi suolamerkinnöissä. Eli jos katsomme tämän asian yhteisesti tärkeäksi, on syytä painaa päälle niin, että ei automaattisesti nosteta käsiä pystyyn.