Kimmo Sasi /kok(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Oikeuskanslerin kertomus on tärkeä dokumentti eduskunnalle. Siinä voidaan käydä lävitse oikeudenhoidon valvontaa tässä maassa.

Oikeuskanslerin kertomus vuodelta 2007 vastaa rakenteeltaan edellisvuoden kertomusta, ja perustuslakivaliokunnassa olemme keskustelleet siitä, pitäisikö tuota kertomusta jollakin tavalla meidän mielestämme kehittää, ja olemme verranneet sitä oikeusasiamiehen kertomukseen, ja oikeusasiamiehen kertomuksen alussahan on sekä oikeusasiamiehen että apulaisoikeusasiamiesten puheenvuorot, joissa he arvioivat oikeudenhoidon tilaa ja oikeudellista tilaa Suomessa, ja olemme todenneet valiokunnassa, että sinänsä voisi olla ihan arvokasta ja hyödyllistäkin, että oikeuskansleri omassa kertomuksessaan esittäisi tällaisen pitemmän puheenvuoron siitä, millä tavalla hän näkee, että oikeudenhoito toteutuu Suomessa ja millä tavalla oikeudellista tilaa voitaisiin Suomessa parantaa.

Mitä tulee sitten oikeuskanslerin työhön, niin tietysti eduskunnan kannalta tärkeitä ovat kanteluasiat, koska useat kansalaiset ottavat yhteyttä myöskin eduskuntaan monissa ongelmissaan. Vuonna 2007 Oikeuskanslerinvirastoon saapui 1 352 kanteluasiaa eli lähes 100 asiaa enemmän kuin edellisenä vuonna, ja asioita ratkaistiin 1 275.

Jos katsotaan, mitä alueita nuo kantelut koskivat, niin ne olivat ensisijaisesti poliisiviranomaisten toimintaa, mutta myöskin sitten muita oikeudenhoidon aloja.

Toimintaratkaisujen osuus tutkittavaksi tulevista kanteluasioista oli 17 prosenttia, eli tarvittiin ohjeistusta tuolta osin. Se oli jonkin verran vähemmän, koska edellisenä vuonna tuo luku oli ollut 19 prosenttia.

Arvoisa puhemies! Perustuslakivaliokunta on kiinnittänyt huomiota erityisesti käsittelyaikoihin Oikeuskanslerinvirastossa, koska tärkeätä on se, että saa oikean ratkaisun, mutta myöskin, että se tulee suhteellisen nopeasti, että ihminen voi luottaa siihen, että oikeusjärjestelmä Suomessa toimii.

Mediaani oikeuskanslerin ratkaisuaikojen osalta oli noin kuusi viikkoa, eli se oli sama kuin edellisenä kertomusvuonna. Tietysti täytyy sanoa, että kun suurin osa ratkaisuista käsitellään tässä ajassa, niin se on lähtökohtaisesti erittäin hyvä asia.

Sitten kun katsotaan keskiarvoa, niin keskiarvo oli 27 viikkoa, ja tämä oli valitettavasti jo neljä viikkoa enemmän. Tietysti täytyy sanoa, että se osoittaa sitä, että on asioita, joita selvästi käsitellään poikkeuksellisen pitkäänkin.

Vuonna 2007 lopussa oli vireillä yhteensä 844 asiaa, ja vireillä olevien asioitten lukumäärä kaiken kaikkiaan oli nyt kasvanut. Jos sitten katsotaan vielä tuota kestoa, niin vuonna 2007 oli vireillä 7 asiaa, jotka olivat tulleet käsittelyyn vuonna 2004, jolloin ne olivat olleet suhteellisen pitkään.

Mitä tulee sitten oikeuskanslerin esittämiin toimenpiteisiin, niin näitten toimenpiteitten osalta voi sanoa, että ohjeen tai käsityksen esittäminen viranomaisille oli yleisin. Näitä oli 78 tapausta, eli pyritään ohjaamaan viranomaista.

Oikeuskanslerinvirastolta perustuslakivaliokunta pyysi erityisen selvityksen pitkään vireillä olevien asioitten kanteluajoista. Tältä osin todettiin, että yksi ongelma virastossa on se, että henkilökuntaa on suhteellisen vähän näitten kanteluitten käsittelemiseen ja sairaslomat, poissaolot voivat vaikuttaa myöskin sitten siihen, että jotkin asiat, joita on vaikea siirtää toiselle käsittelijälle, saattavat viipyä pidempään.

Myönteisenä todettiin se, että yleistavoitteeksi virastossa on asetettu, että asiat pitäisi ratkaista vuoden kuluessa niiden saapumisesta virastoon. Sen jälkeen vielä on täsmennetty Oikeuskanslerinvirastossa tätä tavoitetta niin, että vähintään 90 prosenttia kanteluasioista tulisi ratkaista yhdessä vuodessa. On sinänsä erittäin hyvä, että asetetaan tietty tavoiteaika, että vuodessa kaikki asiat on saatu ratkaistua, ja tuo vuoden aika mielestäni on suhteellisen kohtuullinen, jotta kansalaisten luottamus oikeudenhoitoon Suomessa kaiken kaikkiaan säilyy.

Kuitenkin perustuslakivaliokunta toteaa, että on tärkeätä, että Oikeuskanslerinvirastossa arvioidaan vielä työtapojen kehittämistä, jotta näitten käsittelyaikojen suhteen voitaisiin päästä vieläkin parempaan tulokseen ja jotta mahdollisimman moni asia voitaisiin tuossa vuoden määräajassa ratkaista.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Otan yhteen asiaan kantaa. Ensinnäkin tietysti tämä käsittelyaikakysymys on tärkeä, ja kaikissa näissä elimissä, mitä onkin, ovatpa ne sitten valituksia tai kanteluita, mitä hyvänsä, niin meillä on hirveän pitkät käsittelyajat. Mutta tämä, mihin otan kantaa, ei suoraan koske tätä kertomusta just tällä hetkellä, mutta koska kansleri voi ottaa myös käsittelyyn semmoisia asioita, jotka ihmisten oikeuden kannalta ovat merkittäviä ja jotka koetaan tuolla sellaisiksi, että siellä se laillisuusnäkökulma ei toteudu, mikä kansalaisten mielestä on oikein, niin silloin pitäisi siihen puuttua.

Tämä aikaisempi tapaus, joka jo Nikulan aikaan oli esillä tuolla, olivat suurpetolupakysymykset tai vähentämismahdollisuus. Eli jos suurpeto, esimerkiksi susi, tulee pihapiiriin, niin Nikula on todennut, että siinä on tietty tämmöinen perustuslain ja luontodirektiivin ristiriita olemassa siinä mielessä, koska Suomen perustuslakihan turvaa omaisuudensuojan ja terveyden- ja hengensuojan ihmisille, niin siinä mielessä kyse on aika isosta merkittävästä asiasta. Susilähetystö kävi tuossa hiljattain tuolla lähetystöjen vastaanottotilassa muutama, onkohan tästä nyt kuukausi, puolitoista sitten, mitä mahtaa ollakin aikaa, ja he toivat tämän huolen esille. Samaten Itä-Suomesta aika vahvasti on oltu tästä kysymyksestä yhteydessä.

Kysymys on siitä, jotta tämmöinen tapaus jos tulee, jotta susi tulee sinne pihamaalle, niin sehän menee aina nyt tällä hetkellä sitten tutkintaan, ja minusta se on niin kuin siinä vaiheessa rikos, ennen kuin poliisi vapauttaa, että tässä ei tämmöistä ole olemassa. Sen takia minusta jonkun instanssin, ja tässä tapauksessa vaikka oikeuskanslerin, pitäisi tehdä siitä semmoinen tulkinta, jotta pihapiiriin tuleva susi kuuluu suoraan niin kuin tämmöisen poliisilain piiriin, se on niin kuin lainsuojaton siinä tapauksessa, eikä minkään metsästyslain alaisuuteen. Minusta tämä olisi tärkeä näkökanta siinä mielessä, jotta lain kunnioitus säilyisi, koska ainakin Itä-Suomessa on puhuttu, en tiedä pitääkö paikkansa, mutta tässä tapauksessa siellä susikanta on nytten vähentynyt ja voi olla, että siellä on tämmöistä laitonta tapahtumassa, koska tämmöinen tietynlainen viha on olemassa siitä ja pelko siitä, jotta koska nämä meidän systeemimme eivät toimi siten kuin ihmiset toivovat toimivan ja he haluavat suojata omaisuuttaan ja niitä omia ihmisen reviirejä, niin tässä pitäisi jotenkin saada semmoiset selkeät säännökset aikaan.

Minun mielestäni tällä hetkellä semmoista täydellistä säännöstä ei vielä ole olemassa, mikä turvaisi sen, jotta ihminen tietäisi, siis talon asukas tietäisi, jotta kun pihapiiriin tulee joku tämmöinen suurpeto, niin saako hän sen siinä lopettaa vai pitääkö antaa tapahtua joku vahinko, jotta se on koiranhännässä kiinni, ja sitten vasta saa tehdä sen tempun.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! En provosoidu siitä, mitä ed. Lahtela äsken juuri totesi. Siitä tulee loputon keskustelu, ja siinä ainakin tilastoihin saadaan paljon merkintöjä.

Mutta, arvoisa puhemies, minä otan semmoisen epätoivoisen asian esille. Minä muistan elävästi, kun oikeuskanslerin paikalla oli Paavo Nikula ja otin puoluetoverini, eduskuntatoverini kanssa yhteen kerran taas täällä isossa salissa. Se koski sellaista asiaa, että oikeuskanslerille oli tehty kantelukirje istuvan ministerin toimenpiteitten johdosta. Se käsiteltiin. Se näytti jo heti alun perin hyvin selvältä asialta. Tässä niin kuin oikeuskansleri joutui puuttumaan asiaan, ja näin sitten myöskin tapahtui.

Kun Oikeuskanslerinvirasto lopulta sai sen asian käsiteltyä, niin siinä sitten tuli huomautus asianomaiselle valtioneuvoston jäsenelle, joka kuitenkaan enää ei ollut valtioneuvoston jäsen, vaan se hallitus oli taipaleensa tehnyt ja uusi hallituskin oli jo löytynyt uuden vaalikauden alusta lukien. Ja minä sitten esitin sitä, eikö voitaisi menetellä sillä tavalla, että täällä silloin, kun valtioneuvoston jäsenen niissä tehtävissä, hänen päätösvallassaan olevissa tehtävissä on huomauttamisen sijaa kantelukirjeen verran, että ne otettaisiin välittömästi käsittelyyn, koska tällä päätöksellä on myöskin poliittista merkitystä. Tässä tapauksessa sitä poliittista merkitystä oli, mutta sillä ei ollut mitään merkitystä, kun se hallituksen elonaika oli ollut ja mennyt niin kuin meillä on tapana niille hallituksille käydä. Tämä ei kuulemma ollut yhdenvertaisuuspykälän mukaan mahdollista. Minä toivon, että sitä yhdenvertaisuuspykälää sen verran entrattaisiin, että se voisi olla mahdollista.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Yhdyn siihen ajatukseen, minkä täällä perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja sanoi, että tämä on tärkeä tilaisuus, mikä meillä on tavata oikeuskansleria, tutustua valtioneuvoston oikeuskanslerin kertomukseen. Itse rajoitun nyt vain muutamaan seikkaan.

Ensinnäkin totean, että ympäristöministeriön toimialaan liittyviä kysymyksiä ei ole kovinkaan paljon tai ne eivät ainakaan ole kovin monen kaltaisia. Mutta asia, joka aika usein toistuu, ovat nuo jätehuoltomaksuun liittyvät kysymykset, niin kuin tässäkin ympäristöhallinnossa on siihen rajautuvia esimerkkejä.

Muutoksenhakuohjausta jätemaksulaskussa analysoidaan ja siihen on myös kiinnitetty huomiota apulaisoikeuskanslerin toimesta. Itse haluaisin kiinnittää huomiota vähän laajemmin tähän maksuun sikäli, että kun maksua säädettiin ympäristövaliokunnassa ja valiokunnan käsittelyssä, kun jätemaksu oli osauudistuksessa, niin siihen lisättiin nimenomaan pykälätasolle huomio siitä, että ei ole välttämätöntä tällaista maksuvelvollisuutta panna toimeen, kun ja jos kerran ei ole jätettä syntymässä kiinteistössä. Nämä kiinteistöt ovat usein sitten mökkejä, kesähuviloita. Tämä varsin usein ihmisiä puhututtaa, ja siitä varmasti on tullut useampikin huomautus. Mutta todella kunnat tästä huolimatta, ettei synny todistettavasti pois vietävää jätettä, tällaista jätemaksua keräävät.

Sitten toinen kysymys, jota ehkä tässä lyhyesti aikaa voittaaksemme ainoastaan sivuan, on kyllä tämä, sanotaan nyt näinpäin, Euroopan unionin lintu- ja luontodirektiivin soveltaminen ja toteuttaminen Suomessa. Tässä ed. Esa Lahtela jo otti esiin suurpedot, jotka ovat tietysti ongelma, emmekä me ed. Pulliaisen kanssa tässä provosoidu, mutta täytyy tässäkin muistuttaa voimassa olevasta lainsäädännöstä se, että ei nyt ensiksi pidä ampua ihmistä eikä eläintäkään, jos ajattelee, että siihen liittyy ongelma, vaan yrittää ratkaista ongelma muulla tavalla myöskin sitten tällaisen suurpedon, suden, ehkä karhun, karkottamisella sieltä pihapiiristä eikä niin, että se ammutaan lainsuojattomana kohdatessa. Joskushan näin on suhtauduttu muun muassa romaneihin, että heidät voitiin tavattaessa tappaa.

Suurpetokysymyksessä ed. Lahtela viittasi tällaiseen petovihaan ja jonkinlaiseen kostoon, että ne häviävät siellä kairoissa. Lapissa häviää ilveksiä ja häviää susia ja se yksi susi siellä on saanut kanssa niitä kuolemantuomioita sekä virallisesti että epävirallisesti, pohjoisimmilla palkisilla.

Mutta haluaisin tässä kiinnittää huomiota saimaannorppaan, koska se on sellainen vaakunaeläin kyllä.

Tämä liittyy kansalaisten etuun sikäli, puhemies, että saimaannorpan kohdalla on kalastusoikeus, joka on kansalaisten etu.

No, hyvä on, se ei nyt lue täällä kertomuksessa, mutta palataan siihen seuraavassa kertomuksessa.

Mutta, puhemies, itse näihin etuisuuksiin, niin ehkä aivan lyhyesti. Aikaan on nyt kulunut 4 minuuttia 20 sekuntia puheenvuoron aloittamisesta. Mutta tämä kansalaisten etu. Kun asetetaan kalastuksen etu, josta sanotaan, että se liittyy vesioikeuksiin ja on saimaannorpan suojelu vastakkain, niin silloin kyllä siinä on kaksi niin epätasa-arvoista etuisuutta, kansalaisen etu omaisuuteen eli tähän kalastuksen oikeuteen ja toisaalta saimaannorpan suojelun etu. Mielestäni tämä ei nyt ole huumorikysymys ja olen jättänyt oikeuskanslerille tästä kirjelmän tänään, ja, niin kuin sanottu, palataan asiaan seuraavassa kertomuksessa.

Tuulikki Ukkola /kok:

Arvoisa puhemies! Laillisuusvalvonta viranomaisten suhteen on erittäin tärkeä asia, ja minä saan jatkuvasti puheluja siitä, kenelle voisi valittaa siitä ja tästä asiasta. Joskus minun on itse asiassa heitettävä arpaa, onko se nyt oikeuskansleri vai oikeusasiamies. Sitten minä ajattelin, että no, sanonpa kumman tahansa, niin kuitenkin se oikeaan osoitteeseen menee, koska teillä on tietynlainen työnjako. Sen sijaan olen huomannut kyllä, kun olen käynyt näitä läpi, että sananvapaus taitaa kuulua teille molemmille.

Molemmille on tullut kanteluita sananvapaudesta ja oikeudesta käyttää sanaa vankiloissa ja tämän tyyppisissä laitoksissa, ja niihin on ratkaisut luettavissa näistä kertomuksista. Mutta sananvapauteen kuuluu muutakin, ja se muu tällä hetkellä ei tule teille, vaan se menee Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen. Ehkä se todellakin on se parempi paikka ratkaista näitä yksityisyyden, julkisuuden ja sananvapauden ongelmia kuin tämä oma kotimainen valitustie sen jälkeen, kun kaikki oikeusasteet on käyty läpi. Tietenkin jos kumpi tahansa teistä haluaa ottaa tähän kantaa, niin mielelläni kuuntelisin. Jos oikeuskansleri tässä vaiheessa ottaa kantaa ja seuraavassa asiakohdassa oikeusasiamies, olisin tyytyväinen.

Jacob Söderman /sd:

Arvoisa puhemies! Minä olisin ensin todennut tästä oikeuskanslerin kertomuksesta ja perustuslakivaliokunnan mietinnöstä: Valiokunta täällä toteaa, että tämä Oikeuskanslerinviraston asettama tavoite, että kantelut voitaisiin ratkaista vuoden kuluessa ja hankalimmat puolentoista vuoden kuluessa, on koettu hyvin myönteisenä. Toivotan virastolle kaikkea menestystä tässä, koska tämä tilanne, että kantelut vanhenevat ja asiat vanhenevat, on tietysti oikeudenhoidon kannalta todella ongelmallista.

Mutta minä olisin puhunut sitten yhdestä asiasta, joka koskee Oikeuskanslerinvirastoa yleensä. Kanslerillahan on valtavan laaja velvollisuus seurata, miten virkamiehet käyttäytyvät ja että laillisuus ylläpidetään. Meillähän on kauan ollut semmoinen käsitys tässä maassa, että Suomessa ei ole korruptiota. Nyt kuitenkin tämä korruptiotilannehan on muuttunut oikeastaan tämän vuosituhannen aikana hyvinkin ratkaisevasti, ja niihin tapauksiin on lähes aina syyllistyneet virkamiehet. UM:ssä oli semmoinen Costa Rican tapaus, joka on ollut julkisuudessa. Siitä poliisitutkinta ei ole vielä valmistunut, mutta se näytti aika pahalta. Sitten Puolustusvoimissa oli Afganistanin tapaus, joka jatkui vuosia, jossa toiminnassa olivat lukuisat upseerit mukana tai siitä tietoisia. Sitten oli tämä Patrian tapaus, joka on kansainvälisesti aika huomattava. Yleensähän Puolustusvoimien hankinnassa on Euroopassa paljonkin näitä korruptiotapauksia, mikä näyttää vaikealta. Nyt meillä on tämä Destian tapaus, jossa on suuria viitteitä siitä, että sitäkin on harrastettu kohtalaisen kauan. Ennen meillä oli Merenkulkuhallituksen tapaus ja näin.

Arvoisa oikeuskansleri, oikeuskansleri on perinteisesti se, joka on tämmöinen oikeudenhoidon majakka. Meillä ei ole otettu tosissaan Suomessa näitä Euroopan neuvoston korruptiosopimuksia koskaan, vaan niitä on pantu täytäntöön vähän noin pro forma. Tällä hetkellähän meillä ei ole mitään itsenäistä elintä, joka seuraa ja analysoi korruptiota. Oikeusministeriössä on saatu aikaan semmoinen verkosto, joka tapaa kai muutaman kerran vuodessa. Keskusrikospoliisi kai eniten tästä vastaa. Samanaikaisesti me sallimme syntyvän tämmöisiä organisaatioita, jotka ovat selvästi hyvin riskaabeleita korruption suhteen. Yksi oli tämä täällä paljon hämmennystä herättänyt Kehittyvien maakuntien Suomi, jonka ytimessä oli moottoreina ihmisiä, jotka oli tuomittu talousrikoksista. Se näytti hyvin oudolta, ja koko se toiminta näytti hyvin oudolta. Nyt näissä pikavippiyhtiöissä — niitä on nyt jo syntynyt 60 tällä hetkellä, ja ihmettelen vähän, mitä rahaa niissä on — ei vaadita edes rekisteröintiä.

Minä puhun tästä, arvoisa oikeuskansleri, sen vuoksi, että kun korruptio pääsee jonkun yhteiskunnan ytimiin sisään — ja organisoitu rikollisuus Euroopassa pyrkii nyt siihen, että se pääsee normaalitoimintaan sisään — niin se on erittäin vakava asia. Minä toivon sen vuoksi, että valtioneuvoston oikeuskansleri, joka on tämmöinen yleinen viranomainen, johon kansalaiset uskovat, että hän edistää oikeutta, ottaa tämän asian esille, mielellään puhuu oikeusministeriön kanssa ja panee vähän vauhtia siihen, että Suomi ottaisi nämä Euroopan neuvoston korruptiota vastustavat sopimukset tosissaan ja tähän asiaan puututtaisiin ennen kuin se on liian myöhäistä.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täsmälleen samassa asiassa kiinnittäisin arvoisan oikeuskanslerin huomiota siihen, että meillä on ollut ihan tuoreeltaan tapauksia, joista minäkin olen kantelukirjeitä lähetellyt, ja joissa on nimenomaan mitä todennäköisimmin siellä taustalla juuri sellainen Destia-tapauksen kaltainen ilmiö, jonka ytimeen kansanedustajana on vaikea päästä, mutta ne ainekset voi saattaa teidän tietoonne. Jos te voisitte, arvoisa oikeuskansleri, saattaa meille tiedoksi näissä puheenvuoroissanne, joita täällä voitte käyttää, millä tavalla me käyttäytyisimme, jotta me voisimme olla avuksi näissä tapauksissa. Kiinnitän arvoisan oikeuskanslerin huomiota siihen, että kun tarkastusvaliokunta oli käymässä valtiosihteeri Sailaksen luona, niin hän sanoi havainneensa, että nämä äsken mainitut rakenteet ovat jo valtiokoneistossa sisässä.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Tässä yhteydessä on hyvä jatkaa tätä. Meillä on olemassa yhteiskunnassa erinäköisiä ilmiöitä, jotka eivät ole ihan terveitä. Ed. Söderman totesi monta näistä ilmiöistä.

Pikavippijuttuihin liittyen itse toteaisin, että myös siinä mielessä odottaisi, että oikeuskansleri voisi niihin puuttua, koska teillä on mahdollisuus puuttua sellaisiin asioihin, muun muassa tämmöiseen markkinointiin. Tällä hetkellä taitaa olla semmoinen, onko se Directa Oy, josta lienee tuolla Helsingin talousrikosyksikössä varmaan useita satoja tämmöisiä tutkintapyyntöjä tätä firmaa kohti. Minusta tämän tyyppinen asia on vakava, jossa ihmiset huijataan mukaan siis semmoisella markkinoinnilla, josta he eivät tiedä, mihin he sitoutuvat, mutta sitten tuleekin laskuja, joista ei pääse eroon kuin puolen vuoden irtisanomisajalla maksamalla täyden jutun.

Systeemi lähtee siitä, olen tutustunut muutamiin näihin tapauksiin, ja kaikki ovat lähes samanlaisia, että enstään soitetaan ihmiselle — parturi-kampaaja tai joku tämmöinen pikkuputiikki, joka ei välttämättä ole edes yritys, vaan toimii vapaana tämmöisenä taiteilijana, vähäistä liiketoimintaa harjoittava henkilö — ja sanotaan, annatko tämän oman nimesi käyttöön tänne meidän rekisteriimme, voit laittaa siihen omia tekstejäsi ja tämä ei maksa teille mitään alussa. Sitten tässä tapahtuu, jotta — sitä ennen se oli Suomen Yritysrekisteri tai joku tämän tyyppinen, sallittakoon tämä, en nyt tarkkaan muista mutta tämän tyyppinen firma, ja se muuttui sitten Directa Oy:ksi myöhemmin joskus vuonna 2007, 2008 — soitetaankin ihmisille, jotta joo, kun olis tämmöinen pikkuinen juttu, kun rekisteröidyitte tähän mukaan, niin se maksaa sitten seitsemänkymppiä, niin saatte vähän parempaa palvelua ja siellä meidän verkkosivuillamme löytyy teidän tietonne ja 29 senttiä sitten maksaa, kun mobiili- tai tämmöinen verkkoyhteyshipaisu tulee sinne.

Vasta vuoden päästä näille useimmille sitten selvisi se, jotta kun vuonna 2009 tulivat laskut sieltä, niin maksimihinta on neljäkymppiä useimmilla. Jokaisesta jopa sananosasta, vaikka aa tai ab, tulee 29 senttiä, välttämättä ei sen firman nimestä, vaan siitä, mitä tekstiä on olemassa. Ja sehän tarkoittaa sitä, jotta se on semmoinen noin tonni. Se ihminen joutuu maksamaan tuhat euroa ennen kuin pääsee irti tästä systeemistä, ja siitähän siis puoli vuotta pitää maksaa täyttä maksua, onpa niitä hipaisuja tai ei siellä.

Ymmärsin, jotta Suomen Yrittäjät on tehnyt kanssa tästä liiketoimintakieltohakemuksen, hakemuksen siitä, että tämä firma asetettaisiin liiketoimintakieltoon. Mutta tämän tyyppistä odottaisi, jotta meillä ne viranomaiset, jotka valvovat tämmöistä laillisuusvalvojana, voisivat puuttua siihen, jotta jos havaitaan tämän tyyppistä niin siihen puututtaisiin mahdollisimman nopeasti, koska minusta se on aika kova juttu, että yksittäiset ihmiset joutuu sitten tähän semmoiseen kierteeseen. Niiden on melkein pakko maksaa se lasku, koska muuten tulee mahdollisesti merkintä luottotietoihin. Voi olla, ettei saa työpaikkaa, koska luottotiedoissa on merkintä, ainakaan, jos joutuu rahojen kanssa tekemisiin, koska useammat yritykset tarkistavat tämän. Minusta tässä on semmoinen uuden tyyppinen hyvin vaikea kuvio, saman tyyppinen kuin nämä pikavippijärjestelmät, joissa ihmiset saatetaan tosi hankalaan asemaan ja hätään ja hyvin vilpillisin keinoin, sanotaan näinpäin.

Mutta sitten tähän alkuperäiseen asiaan, en jatka tämän pitempään. Minusta kuitenkin siinä luontodirektiivissä, mitä tässä ed. Tiusanen totesi, siellähän puhutaan suojelun suotuisesta tasosta. Mutta jos suurpeto tulee pihaan, minusta se koskee se suojelutaso erämaissa olevia, niillä reviireillä, missä normaalisti ovat, mutta ei pihapiirissä olevaa suurpetoa. Sen takia tässä pitäisi tehdä semmoinen rajaus, jotta ei olisi mahdollista syntyäkään tämmöistä kansalaistottelemattomuutta, jota nyt voi olla tuolla tällä hetkellä olemassa.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Valtioneuvoston oikeuskanslerin kertomuksen sivulla 171 eli tässä asiahakemistossa on kohta "Perus- ja ihmisoikeus", ja kun katsomme perustuslain 20 §:ää, "Vastuu ympäristöstä", niin se on 2 luvun pykälä ja sen otsake on "Perusoikeudet", eli vastuu ympäristöstä kuuluu perusoikeuksiin.

Kysyisinkin oikeuskanslerin käsitystä siitä, onko Oikeuskanslerinviraston tehtävänä myös huolehtia kaikista perusoikeuksista, kaikkiin perusoikeuksiin liittyvistä valituksista. Tarkoitan myöskin ympäristön- ja luonnonsuojeluun liittyviä valituksia.

Sitten sivulla 130 tässä kertomuksessa vuodelta 2007 on todella tällainen lupahakemuskäsittelyn nopeuttamistapaus, joka liittyy suden tappamiseen. Tässä mielestäni Oikeuskanslerinvirasto ottaa kyllä erittäin oikealla tavalla kantaa tähän asiaan ja viittaa siihen, että on myös muita tapoja, keinoja käytettävä kuin vain asetta.