Arvoisa puhemies! Koulujen päättyessä viime viikonloppuna julkistettiin perinteisesti listaus lukioiden paremmuusjärjestyksestä. Jos tuota listaa katsotaan koulutuksen alueellisen tasa-arvon näkökulmasta, meidän päättäjien on oltava huolestuneita, pääsääntönä kun näytti olevan se, että kaupunkien lukioissa kirjoitettiin paremmin kuin pienemmissä maaseutulukioissa. Kysynkin opetusministeri Virkkuselta:

Onko lukioiden keskinäisen paremmuusjärjestyksen kriteeristö teidän mielestänne oikeudenmukainen, ja kertooko se totuuden lukioiden tasosta maassamme? Kuinka aiotte puuttua lukiokoulutuksen alueelliseen tasa-arvoon?

Opetusministeri Henna Virkkunen

Arvoisa puhemies! On hyvin tärkeää huomata, että opetusministeriö ei tuota listaa ole koonnut ja julkaissut. On hyvin tärkeää tietysti se, että jatkuvasti seurataan ja arvioidaan koulutuksen laatua ja oppimistuloksia, ja tätä työtä meillä tekevät niin koulutuksen arviointineuvosto kuin myös Opetushallituskin. Meillä ei ole tapana näitä tilastoja koulukohtaisesti julkistaa, koska sillä on usein hyvin negatiivinen ja leimaava vaikutus eikä se välttämättä tuo mitään koulutuksellista hyötyä.

Se, että nämä suurten kaupunkien lukiot menestyvät hyvin näissä vertailuissa, johtuu luonnollisesti siitä, että lukiot voivat valita oppilaansa toisin kuin peruskoulut ja monesti kaupungin valot sitten vetävät hyvillä keskiarvoilla sisään hyvin motivoituneita opiskelijoita ja usein silloin myös tulokset näissä ylioppilaskirjoituksissa ovat varsin hyvät. Mutta kyllä myös maaseutulukioissa on kirjoitettu varsin hyvillä papereilla. Olennaista on tietysti, että arviointia tehdään monipuolisista lähtökohdista ja siinä analysoidaan hyvin laajasti muun muassa se, kuinka monia oppiaineita on kirjoitettu, ja myös sitä, (Puhemies: Minuutti!) miltä lähtötasolta on lähdetty lukioon.

Arvoisa puhemies! Opetushallitus on vasta julkaissut raportin koulutuksen alueellisesta tasa-arvosta. Siinä kiinnitetään huomiota alueellisiin vaihteluihin erityisesti kielten, matematiikan ja luonnontieteiden opintojen osalta muun muassa laajassa Itä-Suomessa. Suomen kilpailukyky on hyvin pitkälti perustunut sille, että meillä on alueellisesti tasa-arvoinen koulutus. Meillä ei ole varaa menettää oppimispotentiaalia myöskään maakunnista. On todettu, että koulutustarjontaan ja alueellisiin eroihin vaikuttavat muun muassa kunnan työttömyysaste, vanhempien koulutus sekä koulujen sosioekonominen toimintaympäristö. Kysynkin ministeriltä:

Kuinka näitä eroja tasoitetaan niin, etteivät vaikutukset pääse kertautumaan korkeakoulutuksen laatuun ja sitä kautta koko maamme kilpailukykyyn?

Opetusministeri Henna Virkkunen

Arvoisa puhemies! Meillä on kyllä kansainvälisesti vertailtuna se onni, että Suomessa oppimistulokset eri koulujen välillä ovat maailmanlaajuisesti kaikkein pienimmät, ja kansainvälisissä vertailuissa herätämme juuri sillä huomiota. Meillä vanhemmat voivat luottaa siihen, että lähtipä lapsi siihen omaan lähikouluun tai vähän kauemmas, niin aina koulussa on laadukas opetus tarjolla. Tästä kiitos kuuluu ennen kaikkea meidän erittäin ammattitaitoisille ja hyville opettajillemme.

Mutta on ihan totta, että tuon Opetushallituksen vertailun perusteella näyttää siltä, että on riskinä, että eriytyminen alkaa jatkossa kasvaa, ja tiedämme, että kuntakentässä eriytymistä on jo tapahtunut. Sen vuoksi on tärkeää varmistaa se, että jatkossakin joka puolella maata voi luottaa siihen, että omassa lähikoulussa on laadukas opetus. Siihen tietenkin vaikuttavat ennen kaikkea resurssit ja se, että meillä on pätevät opettajat siellä.

Juuri näinä viikkoina ensimmäistä kertaa on työryhmä jättämässä esityksensä perusopetuksen laatukriteereiksi. Meillä ei tällaisia valtakunnallisia kriteerejä ole aikaisemmin ollut, (Puhemies: Minuutti!) ja tarkoitus on, että nämä tarjoaisivat kunnan päättäjille muun muassa käyttökelpoisen kehittämisen ja arvioinnin työkalun.

Arvoisa puhemies! Tämä kysymys alueellisesta tasa-arvosta on erittäin tärkeä. Itse kannan huolta siitä, että meillä on paljon pieniä lukioita, on myöskin pienehköjä ammatillisia oppilaitoksia, jotka oikeastaan väestömuutoksen takia ovat menettämässä oppilaitaan. Meillä on käynnissä lukion ja ammatillisten oppilaitosten yhteistyötä ja yhteistyökokeiluja, mistä on paljon puhuttu. Kysynkin:

Onko opetusministeriössä harkittu nyt uusia kannusteita, porkkanoita, jotta pienet lukiot ja ammatilliset oppilaitokset voisivat tehdä yhteistyötä, jolla turvaisimme tämän alueellisen tasa-arvon nykyistä paremmin?

Opetusministeri Henna Virkkunen

Arvoisa puhemies! Niillä alueilla, missä nuori ikäluokka on vähenemässä ja missä väestön määrä on vähäinen, on ilman muuta suositeltavaa, että kaikki koulutuksen järjestäjät pyrkivät kokoamaan voimiaan ja yhdistämään muun muassa opetusresursseja, hyödyntämään samaa tekniikkaa ja opettajia. Tähän ilman muuta koko ajan kannustetaan.

Ammatillisen koulutuksen puolellahan meneillään on ollut nyt jo useamman vuoden tämä niin sanottu järjestäjäverkon kokoaminen, jossa lähdetään siitä, että ammatillisen koulutuksen järjestämisalueella tulisi olla 50 000 asukasta, ja tämä on edennyt varsin hyvin. Mutta lukioverkko on nyt tietysti seuraava keskustelun kohde siinä mielessä, että tiedämme, että vuodesta 2011 alkaen lukioikäisen ja ammattikoulutusikäisen ikäluokan määrä alkaa myöskin pienentyä, ja tähän asti lukio on ollut se tärkeä lähipalvelu monilla alueilla. Sen vuoksi tarvitaan myös uusia yhteistyömuotoja siihen, että voidaan varmistaa 16-vuotiaille nuorille lähellä kotia kuitenkin se mahdollisuus toisen asteen opintoihin, koska meillähän on tavoitteena, (Puhemies: Minuutti!) että jokainen peruskoulun päättävä jatkaa toisella asteella.