Tapani Tölli /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämän hallituksen esityksen tavoitteena on vähentää unionin kansalaisten tekemiä perusteettomia turvapaikkahakemuksia. Tavoitteeseen pyritään ehdottamalla, että turvapaikkaa hakenut unionin kansalainen tai häneen rinnastettava suljettaisiin vastaanottopalveluiden ulkopuolelle sen jälkeen, kun hän on saanut tiedoksi Maahanmuuttoviraston kielteisen päätöksen. Hän voisi kuitenkin kuulua vastaanoton piiriin lyhyen ajan vielä kielteisen päätöksen tiedoksi saatuaan joko erityisestä henkilökohtaisesta syystä tai korkeintaan 7 päivän ajan kotimatkan järjestämistä varten.

Turvapaikanhakijoille Suomessa taattujen etujen on arveltu houkuttelevan unionin kansalaisia Suomeen turvapaikanhakijoiksi. Viime vuoden aikana Suomeen tuli noin 800 turvapaikanhakijaa, jotka olivat unionin kansalaisia. Monet unionin kansalaiset hakivat turvapaikkaa useita kertoja. Kaikki unionin kansalaisten viime vuosina jättämät hakemukset on käsitelty ulkomaalaislain nojalla nopeutetussa menettelyssä turvallisesta alkuperämaasta saapumisen perusteella. Turvapaikanhakijat majoittuvat hakemuksen käsittelyn ajaksi vastaanottokeskuksissa ja saavat vastaanottopalveluja, mukaan lukien toimeentulotuki, siihen asti, kunnes poistuvat maasta.

Arvoisa puhemies! Kansainvälinen vertailu osoittaa, että Belgiaa lukuun ottamatta muihin unionin jäsenvaltioihin ja Norjaan ei ole vuoden 2009 aikana tullut niin paljon turvapaikkaa hakevia unionin kansalaisia kuin Suomeen. Useimmissa maissa unionin kansalaisten turvapaikkahakemukset käsitellään nopeutetussa menettelyssä, mutta unionin kansalaisten oikeudessa saada vastaanottopalveluja on valtioiden kesken eroja.

Arvoisa puhemies! Poliisi ja Maahanmuuttovirasto ovat valiokunnan saaman selvityksen mukaan jo nyt tehostaneet turvapaikkaprosessia sillä tavalla, joka mahdollistaa hakijan kuulemisen, päätöksenteon ja päätöksen tiedoksi antamisen peräkkäisinä toimenpiteinä niin, että koko menettely perusteettoman hakemuksen jättämisestä aina päätöksen tiedoksi saamiseen voi tapahtua parissa päivässä.

Hallintovaliokunta pitääkin välttämättömänä, että kaikki unionin kansalaisten jättämät hakemukset käsitellään turvallisesta alkuperämaasta saapumisen perusteella jatkossakin nopeutetussa menettelyssä, mikä tarkoittaa enintään 1—3 vuorokauden käsittelyaikaa. Nopea käsittely ei valiokunnan käsityksen mukaan kuitenkaan yksin vähennä turvapaikkajärjestelmän houkuttelevuutta unionin kansalaisten kannalta, niin kauan kuin heillä on nykysäännösten perusteella oi-keus saada vastaanottopalveluja aina maasta poistumiseensa saakka eli siis vielä 30 päivän ajan päätöksen tiedoksi saamisesta. Tämän vuoksi valiokunta pitää hallituksen esitystä sen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella hyvin tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa tämän lakiehdotuksen hyväksymistä muuttamattomana ja toteaa tässä vaiheessa, että tähän sisältyy yksi vastalause.

Arvoisa puhemies! Lakiehdotuksen 19 §:ssä säädetään, että vastaanottokeskuksen johtaja voi päättää, että turvapaikanhakija, joka on unionin kansalainen tai häneen rinnastettava, kuuluu kohtuullisen ajan vastaanoton piiriin erityisen henkilökohtaisen syyn vuoksi, esimerkiksi terveydentilan tai muun vastaavan. Niin ikään lakiehdotuksen 19 c §:ssä uudessa 5 momentissa säädetään myös, että jos turvapaikanhakija, joka on unionin kansalainen tai häneen rinnastettava, suostuu poistumaan valvotusti maasta tai suostuu siihen, että käännyttämistä koskeva päätös voidaan panna täytäntöön ennen kuin 30 päivää on kulunut siitä, kun päätös on annettu tiedoksi, hän kuuluu vastaanoton piiriin maasta poistumiseensa saakka, kuitenkin enintään 7 vuorokauden ajan.

Maahanmuuttajien toimeentulotuen perusosalla katettavien menojen jakautumisesta vastaanottokeskuksessa järjestettävään vastaanottoon ja turvapaikanhakijan tai tilapäistä suojelua saavan itsensä suorittamiin perusosalla katettaviin menoihin säädetään erikseen sisäasiainministeriön asetuksella.

Hallintovaliokunta pitää tärkeänä, että sisäasiainministeriö tarkistaa asetusta pikaisesti siten, että edellä mainituissa tapauksissa toimeentulotukea ei turvapaikkajärjestelmän houkuttavuuden vähentämiseksi myönnetä rahana, mikä tarkoittaa sitä, että turvapaikanhakijoille rahalla korvattavat maahanmuuttajien kotouttamisesta ja turvapaikanhakijoiden vastaanotosta annetun lain 22 §:ssä tarkoitetut palvelut pitää myöntää heille palveluina heidän maasta poistumiseensa saakka, kuitenkin enintään 7 vuorokauden ajan. Näin siksi, että lisättäessä ulkomaalaislakiin aikanaan sen 10 lukua, joka koskee unionin kansalaisen ja häneen rinnastettavan oleskelua, lain esitöissä katsottiin, että vapaan liikkuvuuden perusperiaatteena on, että toiseen jäsenmaahan liikkuvan unionin kansalaisen ja hänen perheenjäsenensä on tultava toimeen omilla varoillaan niin, että hän ei muodosta kohtuutonta rasitetta vastaanottavan valtion sosiaalihuoltojärjestelmälle.

Arvoisa puhemies! Asiantuntijakuulemisissa on tuotu esille, että hallituksen esitys saattaisi toteutuessaan olla kuntien kannalta ongelmallinen. Huoli on kohdistunut siihen, miten vastaanottokeskuksesta poistettavien kielteiset turvapaikkapäätökset saaneiden EU-kansalaisten oleskelu Suomessa järjestyy siihen asti, kunnes he poistuvat maasta. Kun Suomessa on kuntien tehtävänä huolehtia sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisestä, on pelätty, että vastaanottokeskuksesta poistetut henkilöt siirtyvät kuntien sosiaali- ja terveystoimen asiakkaiksi.

Perustuslakivaliokunta on antamassaan lausunnossa tästä esityksestä kiinnittänyt huomiota siihen, että vaikka ehdotuksessa tarkoitetut henkilöt eivät enää kuuluisikaan turvapaikanhakijoiden vastaanoton piiriin, he eivät menetä oikeuttaan perustuslain 19 §:ssä turvattuun välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon. Käytännössä ehdotus voinee perustuslakivaliokunnan mukaan johtaa ainakin siihen, että tällainen henkilö voi hätätilanteessa turvautua toimeentulotukilain mukaiseen kiireelliseen toimeentulotukeen silloin, kun hän ei voi saada välttämätöntä toimeentuloa muulla tavalla.

Keskeinen huolenaihe asiantuntijakuulemisessa on ollut se, että taloudellinen vastuu kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneista tulisi tällöin valtiolta kuntien vastattavaksi. Hallintovaliokunta toteaa, että vaikka esiin tuotu huoli ei johdukaan kunnille varsinaisesti annetusta uudesta tehtävästä tai velvoitteesta, on tällaisessakin tilanteessa tärkeää huolehtia kuntien tosiasiallisista edellytyksistä suoriutua mahdollisista taloudellisen vastuun siirtymisestä aiheutuvista kustannuksista. Tämän vuoksi on valiokunnan mielestä selvitettävä, miten kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneille henkilöille ennen käännyttämispäätöksen täytäntöönpanoa mahdollisesti myönnettävä toimeentulotuki korvataan kunnalle valtion varoista.

Arvoisa puhemies! Lainmuutoksen tarkoituksena on perustelujen mukaan vähentää perusteettomia turvapaikkahakemuksia. Valiokunta katsoo, että on erittäin tärkeää, että muutoksen vaikutuksia seurataan tarkasti. Jos nyt asetettuun tavoitteeseen ei päästä tai jos kunnille aiheutuu odottamattomia kustannuksia, on tilannetta tarkasteltava uudelleen. Tähän tarkasteluun tarjoutuu hyvä tilaisuus jo ensi syksyn aikana, kun eduskunta käsittelee hallituksen esitystä uudeksi turvapaikanhakijoiden vastaanottoa koskevaksi laiksi, joka on tarkoitus antaa eduskunnalle alkusyksyllä.

Näillä perusteilla valiokunta esittää tätä lakiehdotusta hyväksyttäväksi muuttamattomana.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Hyvät kollegat! Bulgariassa ja Romaniassa suuri osa romaneista elää lohduttomassa köyhyydessä tai muutoin puutteellisissa oloissa. Tämä on valitettavasti tilanne myös eräissä muissa entisissä niin sanotun Itä-Euroopan maissa. Ratkaisu tähän ongelmaan eli romanivähemmistön köyhyyteen, puutteellisiin asuin- ja elinolosuhteisiin, suoranaisiin ihmisoikeuksien kohdalla oleviin puutteisiin voi olla vain se, että näissä maissa, jotka ovat vieläpä Euroopan unionin jäsenmaita, ryhdytään asianmukaisiin toimenpiteisiin oman maan romanivähemmistön elinolosuhteiden parantamiseksi.

Suomen tulee Euroopan unionin puitteissa, ja miksei kahdenkeskisestikin, pyrkiä vaikuttamaan näihin maihin, kuten juuri Bulgariaan ja Romaniaan, niin, että näissä maissa kunnioitettaisiin omien kansallisten vähemmistöjen oikeuksia, ihmisoikeuksia ja myös sosiaalisia oikeuksia. Euroopan unioni on myös talousyhteisö, ja me olemme valmiit erittäin koviin otteisiin niitä unionin jäsenmaita kohtaan, jotka eivät mielestämme hoida talouttaan oikealla tavalla, mistä myös seuraa vahinkoa muille jäsenmaille. Sen lisäksi, että unioni on talousyhteisö, se on myös arvoyhteisö, ja sen arvoihin kuuluu vähemmistöjen oikeuksien kunnioittaminen, yleensäkin ihmisoikeuksien kunnioittaminen. Aivan samalla tavalla meidän pitää Euroopan unionin puitteissa olla valmiita hyvinkin koviin otteisiin niitä unionin jäsenmaita kohtaan, jotka omien vähemmistöjensä kohdalla, kuten juuri romanivähemmistön kohdalla, eivät kunnioita näiden vähemmistöjen oikeuksia, oikeutta kunnolliseen toimeentuloon, sosiaalisiin palveluihin jne., ja tätä kautta aiheuttavat muissa maissa ilmeneviä ongelmia.

Ratkaisu esimerkiksi romanien lohduttomaan tilanteeseen ei voi olla se, että Romaniasta tullaan Suomeen kerjäämään. Tämän kerjäämisen salliminen — siis salliminen — ei ole ratkaisu tähän ongelmaan. Myöskään kerjäämisen kieltäminen Suomessa ei ole ratkaisu tähän ongelmaan. Ratkaisu voi löytyä vain lähtömaissa. Eri asia on, että kannatan kerjäämisen kieltämistä Suomessa. Koska Suomessa vuosikymmeniä on tehty työtä sen puolesta, että kenenkään Suomessa ei tarvitse kerjätä henkensä pitimiksi, niin onhan se hölmöä, että sitten sallimme, että muista maista tullaan Suomeen kerjäämään. Toinen syy, miksi kannatan kerjäämisen kieltämistä lailla, on se, että kerjääminen ei ole ihmisarvon mukainen tapa hankkia toimeentuloa.

Ratkaisu esimerkiksi Bulgarian romanien lohduttomaan köyhyyteen ja toimeentulo-ongelmiin ei ole se eikä saa eikä voi olla se, että tullaan Suomeen aika ajoin hakemaan poliittista turvapaikkaa ja tätä kautta saadaan taloudellista tukea, joka tuki meidän rahoissamme on hyvin pieni mutta heidän rahoissaan riittävä motivoidakseen näitä ihmisiä tulemaan Suomeen turvapaikanhakijoiksi. Pelkästään tarkastelemalla tämän hallituksen esityksen kansainvälistä vertailua huomaa, että kyllä me suomalaiset lainsäätäjät olemme aikamoisia hölmöläisiä, kun olemme sallineet pitkään tilanteen, jossa Euroopan unionin muista jäsenmaista tullaan Suomeen, haetaan poliittista turvapaikkaa ja me käsittelemme viikkotolkulla tai pidemmänkin aikaa näitä hakemuksia, samanaikaisesti tarjoamme hakijoille taloudellisen toimeentulon, joka heidän mittapuissaan on hyvinkin riittävä.

Hallituksen nyt käsittelyssä oleva esitys pyrkii aivan oikein siihen, että ennalta ehkäistään näitä perusteettomia turvapaikkahakemuksia, joista osa, kuten valiokunnan puheenjohtaja Tölli kertoi, on jo useamman kerran Suomesta turvapaikkaa hakeneiden jättämiä. On hyvä, että hallitus on tarttunut tähän ongelmaan, ja on hyvä, että me omalla toiminnallamme osoitamme, että haluamme puuttua ja myös pystymme puuttumaan Suomeen tuleviin perusteettomiin turvapaikkahakemuksiin.

Arvoisa rouva puhemies! Hallintovaliokunta on vielä käsittelyssään siinä mielessä parantanut hallituksen esityksen lähtökohtia, että hallintovaliokunta mietinnössään pitää tärkeänä, että sen jälkeen, kun Suomesta turvapaikkaa hakeneet Euroopan unionin kansalaiset ovat saaneet kielteisen päätöksen, heille ei enää maksettaisi rahana mitään, vaan he saisivat tarpeelliset palvelunsa, asumis- ja muut palvelut, tavaran muodossa tai elintarvikkeiden muodossa niiden muutaman päivän ajan, jotka vielä Suomessa voivat olla.

Minä henkilökohtaisesti kannustan hallitusta tätä asetusta muuttaessaan muuttamaan sitä vieläpä niin, että näille unionimaista tuleville turvapaikanhakijoille ei maksettaisi lainkaan toimeentulotukea rahana vaan koko heidän toimeentulonsa Suomessa olon ajalta hoidettaisiin asumispalveluina, ruokapalveluina ja muina välttämättöminä palveluina. Kun poliisi ja Maahanmuuttovirasto ovat kehittäneet näitä järjestelmiä niin, että itse prosessi ennen kielteistä päätöstä kestää vain muutaman päivän, nythän se rahassa maksettava toimeentulotuki ei ole mikään ongelma, toivottavasti. Mutta jos jossakin tilanteessa nämä käsittelyajat retkahtavat taas viikoiksi tai jopa kuukausiksi, niin silloin tältä ajalta ennen kielteistä päätöstä saatava rahallinen toimeentulotuki saattaa taas olla sellainen vetovoimatekijä, joka taas tuo näitä perusteettomia hakemuksia Suomeen käsiteltäväksi.

Arvoisa puhemies! Minun mielestäni on hyvä, että hallintovaliokunta on edellyttänyt, että tarkkaan seurataan, miten tämä lainmuutos vaikuttaa, vaikuttaako se siten kuin toivotaan eli siten, että ennalta estetään näitä perusteettomia turvapaikkahakemuksia, vai vaikuttaako se siten, että tämä järjestelmä sittenkin houkuttelee Suomeen aiheettomia turvapaikanhakijoita sillä perusteella, että tämä järjestelmä vuotaisi kuntien jakaman yleisen toimeentulotuen puolelle.

Mikäli käy ilmi, että me emme nyt tehtävillä lainmuutoksilla syystä tai toisesta pysty ennalta estämään näitä aiheettomia turvapaikanhakijoita saapumasta Suomeen ja rasittamasta turhaan meidän prosessejamme, mikä on tietysti pois niiltä, jotka ovat aiheellisia hakijoita, silloin meidän pitää olla valmiita hyvinkin nopeasti tarttumaan uudestaan tähän lainsäädäntöön ja korjaamaan sitä siten, että näitä houkutustekijöitä ei enää olisi. Jos se vaatii yleisen toimeentulotukilain muuttamista, muuttakaamme sitä. Jos se vaatii perustuslain muuttamista, muuttakaamme sitäkin. Jotain järkeä näissä meidän asioissamme näissäkin suhteissa saa olla.

Arvoisa rouva puhemies! Lopuksi sanon, että mielestäni on hyvä ja tärkeätä, että tähän ilmeiseen epäkohtaan eli EU-maista tuleviin turvapaikkahakemuksiin nyt on puututtu, ja tällä tavoin me voimme myös lisätä kansalaisten luottamusta meidän maahanmuuttopolitiikkaamme kohtaan, kun sen ilmeisiin ja selviin epäkohtiin puututaan.

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Zyskowicz, te puhutte kauniin sorttisesti siten, että on ihmisarvon vastaista, että joku joutuu kerjäämään. (Ed. Zyskowicz: Kyllä!) Tavallaan niin on tietenkin, mutta eihän se kerjääjän vika ole, että leipää puuttuu. Leipäjonoissakin, arvoisa edustaja, tässä kaupungissakin seisoo päivittäin paljon ihmisiä, ja siihen on syynä se, että tulot ovat liian pienet. Jos oikein muistan, te olette aina vastustanut köyhien etujen parantamista. Te puhutte kauniisti mutta käytännössä aiheutatte näitä ongelmia tuolla politiikallanne omassa maassamme.

Mitä tulee sitten näihin romanien tänne tulemisiin itäisestä Euroopasta, niin miten Suomen johto on puuttunut EU-tasolla näihin asioihin? Ei mitenkään minun käsittääkseni. Ei ole minkäänlaista painetta laitettu sinne päin, että saataisiin siellä niitä korjauksia aikaan. Romaniasia pitää hoitaa niin, ettei tarvitse lähteä. Se on se ratkaisu, ja siinä Suomen johdolla on myöskin velvoitteensa tehdä paljon enemmän kuin ovat tehneet. Hiljaa ovat istuneet, tämä on minun käsitykseni, niissä pöydissä, joissa olisi voinut painetta laittaa.

Unto Valpas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä kerjäämisasia nyt ei ihan suoranaisesti kuulu tähän, mutta se on varmaan olemassa ollut ongelma jo hyvin kauan. Eikä sitä nyt kyllä varmaan voida millään kielloilla lopettaa tai tehdä sitten niin kuin pääministeri esitti, että ei anneta niille, jotka kerjäävät, lainkaan rahaa. Ei se vain näin helposti toimi tämä kerjäämisen lopettaminen. Siinä on nimenomaan mentävä niihin yhteiskunnallisiin syihin, jos halutaan, että kerjääminen ainakin vähentyy. Semmoiset utopiat, että se noin vain tuosta lopetetaan, ei niissä kyllä onnistu ed. Zyskowicz eikä pääministeri Vanhanen, ei kumpikaan.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Kerjäämisproblematiikka kuuluu myös tähän yhteyteen, koska osa näistä kerjääjistä on ihan viime viikkoinakin hakenut Suomesta poliittista turvapaikkaa ja samanaikaisesti jatkanut kerjäämistoimintaa.

Kerjäämisen salliminen näille ihmisille Suomessa ei ratkaise heidän ongelmiaan. Kerjäämisen kieltäminen Suomessa ei ratkaise heidän ongelmiaan. Heidän ongelmansa voidaan ratkaista vain lähtömaissa. Vain sillä tavoin, että Bulgaria, Romania, Slovakia, monet muut maat, nykyistä paremmin — tai, sanotaan, nykyistä tilannetta ei viitsisi edes mainita — ryhtyvät pitämään huolta omista vähemmistöistään, kunnioittamaan vähemmistöjen oikeuksia (Ed. Gustafsson: Hän on samaa mieltä kuin Tennilä!) ja pitämään huolta näistä ihmisistä.

Kun, ed. Tennilä, sanoitte, että Suomi ei ole Euroopan unionin tasolla puuttunut, niin Suomi on puuttunut, mutta sen pitää nykyistä paljon vahvemmin vielä painostaa näitä maita pitämään huolta omista kansalaisistaan. (Ed. Tennilä: Juuri näin!)

Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluan myöskin todeta, että Suomi on EU:ssa ottanut esille, viimeksi Cosac-kokouksessa parlamenttien välillä, Euroopan neuvostossa meidän aloitteestamme on perustettu Romanifoorumi, joilla kaikilla pyritään vaikuttamaan tilanteeseen erityisesti Romaniassa ja Bulgariassa. Tässä suhteessa tehdään paljon töitä.

Mutta hämmästelen vasemmistoliiton välinpitämätöntä asennetta ihmiskauppaa kohtaan. Merkittävä osa ihmisistä, jotka tulevat tänne kerjäämään tai tulevat pakolaisina Suomeen, ovat ihmiskaupan uhreja. Heille kerrotaan, että teillä on mahdollisuus saada rahaa, kun tulette Suomeen, mutta pitää maksaa välittäjälle rahaa, joka ottaa tämän ihmisen haltuunsa ja välittää tänne. Kaikki pitää tehdä ihmiskaupan torjumiseksi. Toivon, että vasemmistoliitto on myöskin tässä mukana.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Haluan kiittää tässä yhteydessä hallitusta siitä, että tällainen esitys on tänne eduskuntaan tuotu. Toki sen olisi voinut nopeamminkin tuoda, siinä tietysti terveisiä vähän myöskin maahanmuuttoministerin suuntaan. Takana on kuitenkin se periaatteellinen linjaus, että näistä houkuttelevuustekijöistä pyritään pääsemään eroon, ja tämä on sen mukainen.

Haluan kiittää erikseen vielä hallintovaliokuntaa siitä, että se on edelleen tätä tiukentanut. Osaltaan hallintovaliokunnan määrittelemä linja vaikuttaa todennäköisesti siihen, että tämä liike EU:n sisällä, turvapaikanhaku toiseen EU-maahan, joka missään muotoa ei ole järkevä ratkaisu, saadaan loppumaan. Jos ei saada, on mentävä vieläkin tiukempiin ratkaisuihin. Eli tämän lain osalta on juuri niin kuin ed. Zyskowicz sanoi, että kyse on sen toimivuudesta. Jos tämä onnistuu ennalta ehkäisemään, niin silloin tämä on paikallaan, jos ei, niin sitten on otettava käyttöön vielä kovempia keinoja.

Itse näen kaikkein suurimpana asiana tässä sen, että en ole vielä tavannut yhtään suomalaista, joka olisi sitä mieltä, että tämän tyyppinen turvapaikanhaku, mitä on tavattu Romaniasta ja Bulgariasta Suomeen, olisi järkevää. Miten tämä asia on tähän asti ollut, se on heijastunut hyvin negatiivisesti koko meidän maahanmuuttopolitiikkaamme, erityisesti turvapaikkapolitiikkaamme. Se on heijastunut negatiivisesti maahanmuuttajiin, se on heijastunut negatiivisesti niihin turvapaikanhakijoihin, joilla on aito syy hakea turvapaikkaa ja jotka sen myöskin saavat. Koko tämä prosessi on joutunut naurunalaiseksi tämän järjestelmän takia. Se on ollut se kaikkein suurin syy, mikä tässä on.

Tiedän, koska itsekin olen ollut Unkarissa töissä romanialueella, että Bulgariassa ja Romaniassa ja muuallakin on paljon korjattavaa näitten romanien asemassa, mutta kukaan ei voi mielestäni lähteä siitä, että se asia ratkaistaan sillä, että he tulevat hallitsemattomasti tänne. Se ei ole se ratkaisu, vaan kyllä se asia pitää siellä hoitaa.

Unto Valpas /vas:

Arvoisa puhemies! Nyt tähän meidän vastalauseeseemme ihan muutama sana. Tässä laissa on hyvää se, että EU-kansalaiset eivät kuulu turvapaikan vastaanoton piirin. Se on ihan selkeä juttu.

Mutta sitten nämä kuntien lisätehtävät. Tässähän on kuitenkin se vaara, että jos tulee tämmöinen kiireellinen toimeentulotuen tarve, niin tämä lisäkustannus tulee kunnille. Ei sitä ole määritelty, että se menee valtiolle, ja se on tämän esityksen heikkous. Valiokuntakin esittää vain selvityksiä tämän asian tiimoilta, mutta esimerkiksi Helsingin kaupunginjohtajahan sanoi, että näinhän siinä vain käy. Juuri tämän takia vasemmistoliitto esittää: "- - lakiehdotuksen toimeentulotuen osalta kuntien valtionosuusperusteiden muuttamiseksi niin, että kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneelle henkilölle ennen käännyttämispäätöksen täytäntöönpanoa mahdollisesti myönnettävä toimeentulotuki korvataan kunnalle valtion varoista." Näin helpolla, pienellä muutoksella ei tarvitse selvityksiä, ei tarvitse mitään muuta kuin että tämä lisätään. Kun tehdään tämmöinen lakiesitys, niin tämä homma on kunnossa kerralla. Mutta saa kai tämän kanssa taas pelleillä ja pomppoilla vaikka kuinka kauan.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ymmärrän hyvin Helsingin kaupungin sosiaalitoimen huolen, jonka he toivat esiin hallintovaliokunnan käsittelyssä, ja ymmärrän hyvin ed. Valppaan ja muiden vastalauseen allekirjoittajien huolen.

Mielestäni meidän pitää kuitenkin lainsäätäjinä nyt lähteä siitä, että koko tämän nyt tehtävän muutoksen tarkoitus on ennalta ehkäistä perusteettomia turvapaikkahakemuksia, jotka tulevat muista EU-maista ja joita viime vuonna tuli 800. Ajatelkaa, 800 henkeä! Jokainen tapaus käsitellään yksilöllisesti. Jos me tässä onnistumme, niin ei tule mitään ongelmia.

Jos tämä järjestelmä sillä lailla vuotaa, että kun valtio lopettaa ylläpidon ja toimeentulotuen maksamisen, niin sitten kunnat rupeavatkin tätä näille ihmisille maksamaan, silloinhan tämä ei tosiasiassa ennalta ehkäise yhtään mitään. Päinvastoin, kun viidakkorumpu kertoo, että nyt siellä on niin hölmöä porukkaa, että vaikka yksi putki on kiinni, niin toiselta luukulta saa, silloinhan tämä muutto jatkuu. Eli meidän pitää silloin korjata meidän lainsäädäntöämme, jos tämmöinen ongelma ilmenee.

Unto Valpas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä näin asia voidaan selittää, mutta se voitaisiin nyt korjata. Kyllä tämä ongelma koskee muitakin kuin Helsinkiä. Näitä turvapaikanhaku ... (Ed. Zyskowicz: Vastaanottokeskuksia!) — vastaanottokeskuksia — on monella, monella muullakin paikkakunnalla, ja siellä on kuntia, jotka ovat vaikeassa taloudellisessa asemassa. On väärin, että nyt avataan uusi piikki, että kuntien kustannuksella voidaan sitten näitä asioita hoitaa, kun se voitaisiin nyt justiinsa hoitaa kuntoon eikä jäädä odottelemaan ja katsomaan, miten tässä käy. Eihän tätä asiaa näin pidä hoitaa.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Tässä ei avata kuntien uutta piikkiä. Tässä valtio omin toimin pyrkii siihen, että kun kielteinen päätös on tullut, ja se tulee muutamassa päivässä, niin sen jälkeen Suomeen ei sitten tarpeettomasti enää tulla.

Jos tämä järjestelmä sillä lailla vuotaa — käytän sanaa "vuotaa" — että kun valtio kielteisen päätöksen jälkeen sanoo, että nyt lähdette maasta, me emme enää maksa teidän toimeentuloanne, ja nämä ihmiset, jotka ovat siis aiheettomasti hakeneet turvapaikkaa ja saaneet kielteisen päätöksen, jäävätkin maahan ja ryhtyvät saamaan kuntien maksamaa toimeentulotukea, silloin meidän pitää lainsäätäjinä puuttua asiaan ja muuttaa lakeja niin, että tämä järjestelmä ei vuoda, vaan se alkuperäinen tavoite, että perusteettomat hakemukset vähenevät ja poistuvat, saavutetaan. Eli jos kunnat tähän tilanteeseen joutuvat, niiden pitää antaa pelkästään menolippu eikä mitään muuta tukea.

Timo V. Korhonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Yhdyn täysin niihin mielipiteisiin, mitä tässä on esitetty siitä, että todelliset ratkaisut näihin ongelmiin, mitä tällä lakiesityksellä nyt pyritään hoitamaan, löytyvät vain näitten lähtömaitten tilanteita parantamalla.

Mutta uskon myös vahvasti siihen, että tällä lakiesityksen mukaisella esityksellä, unionin kansalaisten jättämisellä vastaanottopalvelujen ulkopuolelle, on erittäin vahva signaalivaikutus, jonka seurauksena valtaosa bulgarialaisista ja romanialaisista turvapaikanhakijoista jättäisi kokonaan tulematta Suomeen. Erityisesti tässä kannattaa vielä huomata se, että tällä muutoksella todennäköisesti torjuttaisiin erityisesti turvapaikanhakua useaan kertaan peräkkäin.

Sitten tämä pelko siitä, että kunnat ovat pelänneet tämän muutoksen vaikutuksia sosiaalimenoihin. On edelleen muistettava se tosiasia, että varattomat unionin kansalaisethan voivat tulla Suomeen ja kääntyä kuntien sosiaalitoimen puoleen eikä siihen voida puuttua turvapaikanhakijoiden vastaanottojärjestelmää muuttamalla. Eli rajaamalla unionin kansalaiset vastaanottopalvelujen ulkopuolelle poistetaan yksi ylimääräinen vetotekijä tulla Suomeen.

Mutta on myös aivan totta, että tätä lainmuutoksen vaikutusta on todella seurattava tarkoin, ja jos nähdään, että näihin asetettuihin tavoitteisiin ei sitten päästä, ja jos kunnille aiheutuu odottamattomia kustannuksia, niin on selvää, että tähän tilanteeseen sitten on puututtava ja tarvittaessa muutettava lakia. (Ed. Zyskowicz: Sitten pitää sitä lakia muuttaa!) — Niin, lakia on tarvittaessa sitten syytä muuttaa.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Turvapaikkapolitiikan pitää olla tiukkaa mutta ehdottoman inhimillistä. Mielestäni tämä hallituksen esitys ja hallintovaliokunnan mietintö edustavat kyllä tätä linjaa, jota pidän perusteltuna. Tässä on kysymys EU-maiden ja eräiden muiden maiden eli Islannin, Liechtensteinin, Norjan ja Sveitsin kansalaisista, jotka hakevat turvapaikkaa Suomesta. Tällaisen tilanteen ei pitäisi olla edes mahdollinen siinä mielessä, että on aivan käsittämätöntä, että EU-maissa olisi kansalaisia, joilla olisi tarve hakea turvapaikkaa toisesta EU-maasta. Kaikki EU-maat ja nämä muut maat, jotka tässä mainitsin, ovat myös Euroopan ihmisoikeussopimukseen sitoutuneita, ja jo sen pitäisi todistaa siitä, että niissä maissa ei ole sellaisia ihmisoikeusrikkomuksia, jotka aiheuttaisivat perusteet hakea turvapaikkaa toisesta EU-maasta tai esimerkiksi Suomesta. Näin kuitenkin on tapahtunut.

Hallituksen esityksessä olivat nämä luvut niistä määristä, joita on turvapaikanhakijoina muista EU-maista, lähinnä täällä mainituista Romaniasta ja Bulgariasta, Suomeen tullut viime aikoina, ja ne luvut kertovat, että Suomi on syystä tai toisesta ollut houkutteleva maa näille tulijoille. Siksi on perusteltua, että tähän tartutaan, ja on hyvä, että tämä esitys nyt saadaan vietyä läpi ja näin korjattua tämä ongelma, joka meillä on olemassa.

Herra puhemies! Kun Romanian ja Bulgarian jäsenhakemusta käsiteltiin taannoin viime kaudella eduskunnan suuressa valiokunnassa, esitin silloin, että kuulisimme siellä asiantuntijana silloista Euroopan neuvoston ihmisoikeustarkkailijaa Gunnar Janssonia, ja niin myös tapahtui. Jansson kertoi meille silloisesta tilanteesta Slovakiassa ja vertasi sitä sitten Romanian ja Bulgarian tilanteeseen, jotka olivat hakemassa jäsenyyttä.

Tuolloin tuli selväksi, että Slovakiassa romanien asema oli tavattoman huono, vaikka maa oli ollut unionin jäsen jo jonkin aikaa. Jansson oli käynyt Romaniassa ja Bulgariassa ja tutustunut myös siellä romanien asemaan ja kertoi yksiselitteisesti, että romanit elävät noissa maissa slummeissa. Slummeissa ihmisillä ei ole osoitetta, ja kun heillä ei ole osoitetta, he eivät voi saada sosiaaliturvatunnusta, ja kun ei ole sosiaaliturvatunnusta, heillä ei ole kansalaisoikeuksia, ei oikeuksia mihinkään etuuksiin eikä myöskään mihinkään velvollisuuksiin. Näin ollen Jansson totesi, että nuo maat eivät täytä Euroopan unioniin liittymisen ehtoja, Kööpenhaminan kriteereitä. Tämä oli yksiselitteinen tieto meille, jonka suuri valiokunta sai ja kirjasi myös mietintöönsä, mutta siitä huolimatta Suomikaan ei tähän asiaan hallitustasolla puuttunut eikä mikään muukaan unionimaa eikä komissio.

Niinpä nuo maat, Romania ja Bulgaria, pääsivät tuossa tilanteessa Euroopan unionin jäsenmaiksi, ja tilanne on näkynyt sen jälkeen sitten pysyvänä ongelmana. Siellä eivät todellakaan ihmisoikeudet ole kohdallaan näiden ihmisten osalta. Köyhyys on oma ongelmansa, mutta myös muut oikeudet ovat ala-arvoisia. Tämä on suuri häpeä sekä Euroopan neuvostolle että Euroopan unionille, että tällaisia ihmisiä, joita ei itse asiassa tavallaan tunnusteta olevan olemassakaan, jotka kuitenkin ovat olemassa, on Euroopan unionin alueella jopa miljoonamäärin.

Ongelmat, jotka aiheuttavat näiden ihmisten tulon Suomeen, ovat todellakin siellä lähtömaissa. Siellä pitää Euroopan unionin vaikuttaa niin, että korjauksia tehdään ja näin saadaan hallintaan tämä asia. Tämä koskettaa myös Suomessa ulkomaalaispolitiikkaa, pakolais- ja turvapaikanhakijapolitiikkaa. Kansan hyväksyntää ei voida saada silloin, kun tällainen tilanne on EU:n sisällä, ja toisaalta kansan laajan osan hyväksyntä meidänkin politiikallemme on kuitenkin tarpeen. Muutoin syntyy muukalaisvihaa, joka on aina tuomittava. Rasismia emme voi hyväksyä.

Herra puhemies! Totean, että meillä on syytä olla samat edut kuin muissa EU-maissa näille turvapaikanhakijoille, niin sanotuille muukalaisille, samat kuin muissa maissa, jolloin emme ole houkutteleva maa, ja toisaalta meillä ei pidä olla näille parempia etuja kuin on Suomen kansalaisille, mutta ei myöskään heitä pidä millään tavalla sortaa eikä heidän päälleen lastata ylimääräisiä taakkoja tai vaatimuksia. Tältä pohjalta, uskon, tässä voidaan päästä parempaan tulevaisuuteen, mutta seurantaa tämä todella tarvitsee ja Suomenkin hallituksen todella aktiivista toimintaa Euroopan unionissa köyhyyden ja syrjäytymisen ja näiden ongelmien poistamiseksi.

Lenita Toivakka /kok:

Arvoisa puhemies! Tällä kaudella on hallintovaliokunnassa käsitelty useita ulkomaalaislain ja maahanmuuttoon liittyviä muutosesityksiä, joista monilla on juuri pyritty parantamaan sitä, että perusteettomia turvapaikkahakemuksia ei maahamme enää niin paljon tulisi. On todellakin niin, että Suomen turvapaikkajärjestelmän ei tule houkutella maahan hakijoita, jotka ovat perusteettomia, ja erityisesti nyt tämä käsittelyssä oleva asia, jossa pyritään vähentämään EU-maista tulevia hakemuksia, on äärettömän odotettu.

Viime vuonnakin näitä hakemuksia EU-maiden sisältä tuli 800, ja kaikki saivat kielteisen päätöksen. Ja on huomattavaa todellakin se, että ainoastaan Belgia Suomen rinnalla oli maa, johon näitä hakemuksia tuli näin paljon. Eli näitä vetovoimatekijöitä on pyrittävä vähentämään, ja on tärkeää nyt, että tämä laki toimii tällaisena signaalivaikutuksena, jolla todella tätä vetovoimaa vähennetään.

Hallintovaliokunta edelleen valiokuntatyöskentelyssään paransi tätä esitystä, ja on erittäin hyvä, että päädyttiin siihen, että edellytetään, että jatkossa tarkistetaan asetusta niin, että turvapaikanhakija vastaanoton piirissä ei enää saa tukea rahana vaan nimenomaan vain perustarpeet tyydytetään.

On myös erittäin tärkeää, että tämä käsittely todella nopeutetaan ja että ne käytännössä saadaan hoidettua tämän 1—3 vuorokauden aikana, jolloin tämä maassa olo ei sitten pitkity eikä sitä kautta tule kustannuksia. On tärkeää, että me saamme näitä kustannuksia alemmaksi, koska se on keino sitten suunnata näitä resursseja sinne, missä niitä todella tarvitaan, eli niille, jotka sen turvapaikan meiltä saavat ja jotka tarvitsevat sitten kotouttamistoimenpiteitä ja kielikoulutusta ynnä muuta. Eli se, että me nyt joudumme rahaa suuntaamaan tällaiseen tarkoitukseen, on täysin nurinkurista, ja monet suomalaiset, suurin osa, tämän tuomitsevat.

Tällä esityksellä toivottavasti ehkäistään myös ihmiskauppaa ja ehkäistään rikoksia, joita tähän toimintaan on saattanut liittyä. Tällä esityksellä on riskinsä ...

... ja asiantuntijoiden huolenaihe on se, että kustannusvastuu saattaa siirtyä kunnille, ja tätä tilannetta on seurattava.

Kimmo Sasi /kok:

Kunnioitettu puhemies! Meidän pitää ymmärtää se, että Euroopan unionissa meillä on omantyyppisensä järjestelmä, meillä on kansalaisten, ihmisten vapaa liikkuvuus unionin sisällä. Jokainen EU-maan kansalainen voi siirtyä toiseen EU-maahan ja toimia siellä, hankkia itselleen työtä tai ammatin ja työskennellä siellä. Tämä tarkoittaa myöskin sitä, että kun siirrytään toiseen Euroopan unionin jäsenmaahan, niin periaatteessa lähtömaa kolmen kuukauden ajan vastaa kyseessä olevan henkilön sosiaaliturvasta ja itse periaatteessa pitää pitää huolta siitä, että on riittävät varat toimeentuloa varten tässä toisessa EU-maassa.

Näissä olosuhteissa, arvoisa puhemies, voidaan hyvin kysyä, mihinkä tarvitaan EU:n sisällä turvapaikkahakemusta. Voit siirtyä omasta maastasi, omista olosuhteistasi, toiseen paikkaan, tehdä siellä työtä ja hankkia oman elannon. Ja näin ollenkin on hyvin ymmärrettävää se, että Euroopan unionissa on perussopimuksen pohjalta tehty pöytäkirja, jossa todetaan, että kaikki EU-maat ovat turvallisia maita, ja tästä syystä turvapaikkaa välttämättä ei tarvita Euroopan unionin alueen sisällä. Meillä on jopa eräitä maita, kuten muun muassa Irlanti, jossa turvapaikkahakemuksia ei käsitellä lainkaan. Ja tämä on tietyllä tavalla mielestäni varsin ymmärrettävää lähtökohtaisesti.

Kuitenkin Suomessa tietysti halutaan kantaa erittäin vahvaa huolta oikeusturvasta, ja sinänsä, jos joku EU-kansalainen tulee Suomeen ja vaatii turvapaikkaa, mielestäni, henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, on kuitenkin perusteltua, että turvapaikkahakemus käsitellään. Mutta mielestäni tällainen hakemus voidaan aivan hyvin käsitellä 24 tunnissa, yhdessä vuorokaudessa, ja katsoa, onko tämän henkilön osalta aivan erityisiä poikkeuksellisia syitä, ja jos on, sen jälkeen asia voidaan viedä tarkempaan tutkintaan ja selvittää, mitä ne voivat olla. Mutta meillä on kuitenkin varsin hyvä käsitys olosuhteista eri EU-maissa, ja tältä osin aika helppoa on tehdä hyvinkin nopeita päätöksiä, joissa voidaan tehdä päätös siitä, että oikeutta turvapaikkaan ei ole, kuten käytännössä kaikissa tapauksissa Euroopan unionin sisällä on varsinkin niiden henkilöiden osalta, jotka ovat Suomesta hakeneet turvapaikkaa.

Mielestäni on myöskin luonnollista, että kun turvapaikkaa haetaan, niin tietysti henkilö voidaan ottaa säilöön tässä yhteydessä, ja silloin aivan hyvin riittää se, että henkilö saa majapaikan tuossa tilanteessa ja myöskin sitten ruokaa itselleen. Mutta tarvetta sille, että annettaisiin muita sosiaalisia etuuksia tai että annettaisiin rahaa, mielestäni ei ole. Välttämättömän toimeentulon ja suojan takaa jo se, että saa ruuan ja asunnon noiksi muutamiksi päiviksi tai ehkä vuorokaudeksi, jona aikana ratkaisu voidaan kaiken kaikkiaan tehdä. Ja sen jälkeen, kun ratkaisu on tehty, on mielestäni oikein, että ei odoteta 30:tä päivää, vaan jos henkilöllä ei ole omia varoja, niin tässä tilanteessa henkilö on syytä poistaa mahdollisimman nopeasti ja tässä tapauksessa 7 päivän kuluessa Suomesta, ja asia on tällä tullut kuitatuksi.

Jos henkilöllä tuon 7 päivän aikana ei ole omia varoja, niin mielestäni tänäkin aikana lähtökohdan pitäisi olla se, että henkilö hakee omilta läheisiltään, pyytää pikasiirtona rahaa toimeentuloonsa Suomessa. Jos se ei ole mahdollista, henkilön pitäisi kääntyä oman maansa lähetystön puoleen ja pyytää, että oman maan lähetystö vastaa hänen sosiaaliturvastaan sinä aikana, kun hän on Suomessa, ennen kuin hän palaa kotimaahansa.

Jos tämäkään ei jostakin syystä ole mahdollista, siinä tapauksessa Suomen viranomaisilla on mielestäni velvollisuus antaa turvaa kyseessä olevalle henkilölle, mutta se turva on vain välttämättömintä selviytymisen turvaa, mikä tarkoittaa siinäkin tilanteessa sitä, että kukaan ei talvella saa joutua ulos, jossa hän paleltuisi ja menehtyisi ollessaan ulkona ilman kattoa pään päällä, tai jos hänellä ei ole lainkaan varjoja, että hän saisi siinä määrin ravintoa, että hän kykenee selviytymään noina päivinä, joina hän on Suomessa, myöskin ravitsemuksellisesti, ja tällä tavalla henki ei vaarannu eikä myöskään terveys, että ruokaa on siinä määrin riittävä ja tarpeellinen määrä.

Herra puhemies! Ongelmahan oikeastaan näissä tapauksissa on se, että ihmiskauppa on yksi suuria syitä, miksi Suomeen tulee henkilöitä, jotka hakevat turvapaikkaa. Eli tullaan tänne, tiedetään, että Suomessa saadaan rahaa ja sitä kautta voidaan maksaa niille, jotka järjestävät sitten matkan Suomeen. Ja tietysti voi sanoa, että tällaisen toiminnan kannustaminen ei ole missään tapauksessa hyväksyttävää, ja tietysti on kaksi keinoa, millä siihen voidaan puuttua.

Toinen on se, että nähdään ja osoitetaan, että Suomesta ei saa rahaa, jolla voidaan näille ihmiskauppiaille maksaa heidän korvauksensa. Ja toinen on sitten tietysti se, että puututaan lähtömaissa olosuhteisiin, että ihmisillä ei ole halukkuuttakaan ajautua ihmiskaupan järjestäjien uhriksi vaan että olosuhteet ovat sellaisia, että ihmisen kannattaa tehdä omassa maassaan ja omalla kotialueellaan työtä ja tällä tavalla hankkia itselleen riittävä elanto. Ja tältä osin on erittäin tärkeätä, että Suomi edelleen jatkaa voimakkaita ponnisteluja siinä suhteessa, että kiinnitetään huomiota romanien tilanteeseen erityisesti Romaniassa ja Bulgariassa ja pyritään pitämään huolta siitä, että heillä on riittävä toimeentulo näissä maissa.

On tärkeätä myös, että EU-rahastojen varoja käytetään tämän tyyppisiin hankkeisiin, joilla voidaan edistää juuri tämän ongelman ratkaisemista, koska uskon, että siitä on hyötyä kaikille Euroopan unionin maille.

Tapani Tölli /kesk:

Arvoisa puhemies! Muutama kommentti tähän käytyyn keskusteluun.

Ensinnä, ed. Tennilä otti esille sen, onko Suomi puuttunut EU:ssa tähän asiaan. On puuttunut. Viimeksi viikko sitten Cosacin kokouksessa, jossa olin läsnä, Suomen edustajat ottivat tämän asian esille, ja on puututtu monta muuta kertaa, mutta onko puututtu riittävästi, sitä tietysti voi aina arvioida. Tämä on EU:ssa varmasti sellainen yhteinen asia, johon täytyy tarttua voimakkaammin. Se kohtelu, minkälaisen kohteena romanit ovat muutamissa maissa, ei ole hyväksyttävää.

Arvoisa puhemies! Tämän lakiesityksen vaikutus on varmasti ennalta ehkäisevä. Uskon, että se vaikuttaa nyt merkittävästi perusteettomien turvapaikanhakijoiden määrään. Tässä on ollut väärä mielikuva näillä turvapaikanhakijoilla tilanteesta. He ovat ajatelleet, että tämä turvapaikan hakemismenettely on keino toimeentulon parantamiseksi. Siihen tämä turvapaikan hakemismenettely ei ole tarkoitettu. Siksi nämä muutokset on tehtävä. Monilla niillä hakijoilla, jotka ovat useampaan kertaan tätä hakeneet, on juuri se ajatus, että he ovat muutaman kuukauden Suomessa ja toimeentulo on turvattu ja parhaassa tapauksessa pystyy jopa lähettämään rahaa. Nyt tämä asia täytyy hoitaa toisella tavalla. Ei turvapaikan hakemismenettely ole tätä varten tarkoitettu.

Toinen asia on sitten se, että romanien elinolosuhteita on parannettava ja siihen kohdennettava apua muuten, mutta se apu ei tule tätä kautta. Ja sekin vielä, että matkakustannukset Bulgariasta Suomeen ovat varsin merkittävät ja oleskelu täällä ei tuo sitä ratkaisua. Nyt tämä tilanne tämän lainmuutoksen myötä muuttuu.

On luonnollista ja tässäkin yhteydessä syytä todeta, että tähän sisältyy paljon inhimillisiä tekijöitä. Aina kun on kysymys turvapaikanhakijoista, on kysymys ihmisistä ja käsitellään ihmisten asioita. Mutta on tärkeä huomata ja arvioida se, millä tavalla apu parhaalla tavalla voidaan kohdentaa niin, että se vaikuttaa, ja paras tapa on yhteisesti EU:n sisällä puuttua tähän ongelmaan. Turvapaikkamenettely ei ole se ratkaisu, ja siksi tähän on puututtu.

Merja Kyllönen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Köyhyys on levinnyt läpi maailman. Maailmanlaajuinen lama ja ilmastonmuutos ovat entisestään pahentaneet useiden alueiden heikkoa tilannetta. Teollistuneissakin maissa työttömyys ja matalapalkkaiset tilapäiset työt ovat lisääntyneet ja laajat väestöryhmät syrjäytyneet yhteiskunnasta. Kotimainen ostovoima on romahtanut kaikkialla, ja valtiot ovat joutuneet supistamaan sosiaalisia ohjelmiaan niin kehitysmaissa kuin vauraissa länsimaissa. Epätasa-arvoinen talousjärjestelmä kaventaa entisestään kaikkein huonoimmassa asemassa olevien, kuten esimerkiksi lasten ja naisten, oikeuksia ja mahdollisuuksia parempaan elämään.

Kasvavat elintasoerot, köyhyys, konfliktit ja ilmastonmuutos tuovat edelleen jatkuvan muuttovirran Eurooppaan. Siltä mikään EU-jäsenmaa ei pysty piiloutumaan. Kuitenkin nykypäivän muukalaisvastainen kulttuuri tuntuu kaihtavan sitä ajatusta, että jokaisella ihmisellä on oikeus etsiä parempaa elämää. Onko meidän yhteiskunnassamme ihmisillä oikeus etsiä parempaa?

Toivoisin kyllä sydämestäni, että suuresti arvostamani edustajakollega Zyskowicz pitäisi samanlaisen liekehtivän ja lähimmäisenrakkautta uhkuvan puheenvuoron suomalaisista köyhistä, asunnottomista, leipäjonoissa seisovista ja sanoisi täällä, että oma pesä on myös laitettava kuntoon. Me olemme myös EU-jäsenmaa. Ei ole kunniaksi Suomellekaan, että meillä on kansalaisia, joilla ei ole asuntoa eikä riittävää toimeentuloa. Kysyn: onko tämä se hyvinvointivaltion malli, jota myydä, markkinoida eteenpäin muille, jos meidän täytyy seisottaa satoja ihmisiä leipäjonoissa?

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Hyvät kollegat! Ajattelin paikaltani lausua vielä muutaman ajatuksen, mutta ed. Kyllönen käytti haastavan puheenvuoron, johon vastaaminen edellyttää tänne pönttöön tulemista ja muutaman lisäminuutin käyttämistä.

Mitä ensinnäkin tulee tähän hallituksen esitykseen, niin jos arvon kollegoilla on tilaisuus lukea hallituksen esitykseen sisältyvä kansainvälinen vertailu, niin näette, minkälaisia hyväntahtoisia hölmöjä me suomalaiset tässä asiassa olemme, vai pitäisikö sanoa, olemme olleet, koska nyt olemme korjaamassa lainsäädäntöä. Mikään muu Euroopan unionin jäsenmaa, ei myöskään Belgia, johon on viitattu, ei suhtaudu yhtä löperösti EU-maista ja tässä tarkoitetuista vastaavista maista tuleviin turvapaikkahakemuksiin. Mikään muu jäsenmaa kuin Suomi ei tarjoa niin tuntuvaa taloudellista tukea unionin jäsenmaista tulevien kansalaisten turvapaikkahakemuksiin.

Ja kun näin on, niin ei tarvitse ihmetellä, että mihinkään muuhun maahan kuin Suomeen ei ole tullut niin paljon Euroopan unionin kansalaisten tekemiä turvapaikkahakemuksia. Siis Suomeen on tullut enemmän kuin mihinkään muuhun EU-jäsenmaahan. On se vähän ihmeellistä, kun meillä viitataan, että kun me olemme tässä Geneven sopimuksessa ja kun me olemme näissä ja noissa ihmisoikeussopimuksissa, niin me emme muka muuten voi toimia. Mites nämä Irlannit ja Ranskat ja kaikki muut, jotka ovat aivan samoissa sopimuksissa kuin mekin, mitenkäs ne voivat sitten toimia aivan toisin, vähemmän hölmösti kuin mitä me toimimme?

Minä kiinnitin näihin EU-kansalaisten turvapaikkahakemuksiin kriittistä huomiota jo jonkun aikaa sitten tässä salissa, ja Hufvudstadsbladetissa minut leimattiin rasistiksi sillä perusteella. Tervetuloa rasisteiksi te kaikki muut, jotka olette nyt korjaamassa tätä epäkohtaa, ja hyvä, että tämä epäkohta korjataan, koska, kuten täällä monessa puheenvuorossa on todettu, jos halutaan ja kun halutaan vahvistaa kansalaisten luottamusta Suomen maahanmuuttopolitiikkaa kohtaan ja sen hyväksyntää kansalaisten keskuudessa, niin kyllä se vaatii tällaisiin ilmeisiin epäkohtiin puuttumista.

Toinen iso ongelma tällä hetkellä Suomen maahanmuuttopolitiikassa liittyy perheiden yhdistämissäännöksiin. Mikään muu maa maailmassa ei samalla tavalla kuin Suomi maksa suojelun tarpeen perusteella oleskeluluvan saaneiden henkilöiden perheiden yhdistämistä asianomaiseen maahan kuin Suomi.

Meidän perheenyhdistämispolitiikka ja käytännöt ovat tällä hetkellä karkaamassa käsistä. Meillä on tuhansia perheenyhdistämishakemuksia tällä hetkellä käsittelyssä Maahanmuuttovirastossa, ja ellemme hyvin pian puutu näihin perheenyhdistämiskäytäntöihin ja menettelyihin, me olemme vielä suurissa ongelmissa näiden asioiden kanssa. Tämä on meidän maahanmuuttopolitiikassamme selvä, ilmeinen epäkohta, johon on puututtava, josta olen muissa yhteyksissä tästä pöntöstä puhunut pitempään, eikä siitä nyt sen enempää. Odotan hallitukselta toimenpiteitä.

Mitä sitten tulee ed. Kyllösen puheenvuoroon, on totta, ed. Kyllönen, että meillä Suomessa on asunnottomia ihmisiä, meillä Suomessa on köyhiä ihmisiä, meillä Suomessa on ihmisiä, jotka elävät olosuhteissa, jotka eivät ole tyydyttäviä. Mutta te nuoremmat saatatte oikeasti kuvitella, että Suomessa on tänä päivänä köyhempiä ihmisiä kuin joskus aikaisemmin, koska silloin aikaisemmin, esimerkiksi 1960-luvulla, meillä ei ollut leipäjonoja. Minä voin teille nuoremmille kertoa, että silloin 1960-luvulla tai 1950-luvulla tai 1940-luvulla tai aikaisemmin Suomessa olevat köyhät ihmiset olivat köyhempiä ja kärsivät muun muassa aliravitsemuksesta, toisin kuin tämän päivän köyhät suomalaiset.

Ei tässä ole kuin pari päivää, kun kuuntelin radiossa jotain tällaista Ylen arkiston helmissä olevaa keskustelua, jossa 1960-luvun kesäsiirtoloista, joita järjestettiin siis kansakouluikäisille lapsille, kerrottiin, että ne olivat vielä 1960-luvullakin ja luonnollisesti jo 1950-luvulla tärkeitä näille lapsille, koska he kärsivät aliravitsemuksesta ja näissä kesäsiirtoloissa nämä lapset saivat kunnolla ruokaa.

Eli en halua puolustella tämänhetkistä tilannetta, mutta haluan torjua sen väärän käsityksen, että tämän päivän Suomessa köyhät ihmiset olisivat köyhempiä kuin aikaisemmin sen takia, että Suomessa ei silloin 1960-luvulla ollut leipäjonoja. Ei todellakaan ollut, mutta se ei kerro mitään siitä, että tämän päivän köyhät olisivat köyhempiä kuin silloin.

Mitä asuntopolitiikkaan tulee, kun olin kerran täällä puhunut näistä asioista, niin silloinen kansanedustajakollega, muistaakseni Maria Kaisa Aula, sanoi, että minun pitäisi mennä perehtymään Jakomäessä ja muualla Helsingin lähiöissä olevien ihmisten tilanteeseen, etten puhuisi täällä niin kuin puhun, ja niinpä eräs sanomalehti sitten vei minut Jakomäkeen tutustumaan siellä olevien vähävaraisten ihmisten asumisolosuhteisiin ja elinolosuhteisiin. Kun siellä kysyin sitten, kun tapasimme ihmisiä siinä pihalla, kuinka moni nelihenkinen perhe täällä asuu yksiössä, kuten asui meidän nelihenkinen perheemme 1950-luvun Suomessa yksiössä ja 1960-luvun Suomessa, niin vastaus oli, että ei kukaan. Siis ei yksikään nelihenkinen perhe kaupungin vuokrataloissa asu yksiössä, eikä pidäkään asua, koska juuri sen vuoksi me ja meidän vanhempamme ovat ponnistelleet, että Suomessa elintaso on noussut ja ettei köyhienkään ihmisten, nelihenkisten perheiden tarvitse asua yksiössä, kuten meidän perheemme asui vielä 1950-luvun ja 1960-luvun Suomessa.

Eli taas kerran, viestini ei ole se, ettei Suomessa olisi köyhiä, vähävaraisia ihmisiä, joiden elinolosuhteissa on paljon parantamisen varaa. Viestini on se, että teidän nuortenkaan ei pidä sentään kuvitella, että tämän päivän köyhät Suomessa elävät puutteellisemmin kuin mitä aikaisempien vuosikymmenten köyhät elivät.

Merja Kyllönen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Kyllösellä ei ole minkäänlaista epämääräistä harmaata aluetta siinä asiassa, että kuvittelisin, että köyhyys olisi ollut jollakin tapaa vähempiarvoista aiemmin. Mutta sen sijaan nuorena kansanedustajana olen huolestunut siitä, että vaikka elintaso nousee, ajat paranevat, meillä on rahaa enemmän kun koskaan, niin me emme pysty laittamaan asioita siihen tärkeysjärjestykseen, että nämä asiat korjataan, että suomalaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa kenenkään ei tarvitsisi olla niin köyhä, että pitäisi mennä leipäjonoihin, tai tarvitsisi olla niin köyhä, ettei ole asuntoa, tai niin syrjäytynyt, ettei ole asuntoa. Ja siihen haasteeseen minä haastan myös teitä kokoomuslaisia kollegoita vastaamaan, että me yhdessä poliittisesti hoidamme nämä asiat vihdoin ja viimein kuntoon.

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Zyskowiczille toteaisin tästä köyhyyskeskusteluosuudesta, minkä hän tähän loppuun oli liittänyt, sen, että köyhyys on suhteellinen käsite. Se on aina sitä ollut, se tulee aina niin olemaan. Kivikauteen verrattunahan kaikki elävät nyt hyvin. (Ed. Zyskowicz: Myös 1950-lukuun verrattuna!) — 1950-luvullakin me köyhät olimme todella köyhiä, tiedän kyllä mistä te puhutte. — Mutta jos tämä suhteellisuus jätetään pois, se hukkaa tämän olennaisen asian eli eriarvoisuuden kasvun, joka voi tapahtua samaan aikaan, kun yleensä vaurastuu koko meininki. Kysymys on myös siitä, että tarpeet kasvavat. Niillä välttämättömyyksillä, joilla joskus selvittiin, ei tänään enää selvitä. Esimerkiksi laajakaista on nyt välttämättömyys jokaisessa kodissa, jos meinataan olla mukana nykyelämässä, ja se maksaa. Se maksaa sitä paitsi maaseudulla paljon enemmän kuin taajamien keskustoissa, ja siitä tulee sitä eriarvoisuutta.

Siis tarpeet kasvavat, jotta voi elää täysipainoista elämää. Se on tämän yhteiskunnallisen kehityksen todellinen luonne, ja tätä ei saa sivuuttaa, niin kuin se tahtoo jäädä sivuun, kun mietitään sitä köyhyyttä.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Tämä lainsäädäntö kohdistuu ja tämä keskustelu kohdistuu erityisesti romaniväestöön, joka omissa kotimaissaan, Bulgariassa, Romaniassa, on todella väärin kohdeltua, ja he lähtevät etsimään parempaa elämää. Se, että kysymyksessä on EU-maa, on tietysti ennen muuta myös siitä johtuva asia, että nämä maat on otettu mukaan yhteisöön ennen kuin esimerkiksi tämä romaniongelma on selvitetty. Tämä on yksi näkökohta.

Toinen näkökohta on se, että romaneja on aina lähes kaikkialla vainottu. Ei ole kovinkaan uusi uutinen se, että esimerkiksi Ruotsi-Suomessa romanin saattoi vielä 1700-luvun puolivälin aikaan tappaa joutumatta tästä vastuuseen, (Ed. Mustajärvi: Ei pidä paikkaansa! — Ed. Zyskowicz: Yhtään tapausta ei tiedetä!) — Mutta lainsäädäntö tämän mahdollisti joka tapauksessa. — Samoin kolmannen valtakunnan aikana heidät luettiin ei-arjalaiseen väestöön ja heidän kohtalonsa oli sen mukainen.

Eli tämä kansa on ollut vainon kohteena ja syrjinnän kohteena. Mutta nyt tällä hetkellä se tosiasia Suomessa, että kantaväestö vertaa omaa tilannettaan maahanmuuttajiin, on tietysti siinä mielessä ongelmallinen, jos kantaväestöllä on köyhyyttä, työttömyyttä ja ongelmia, ajatellaan pienituloisia eläkeläisiä jne. Eli meidän pitää todellakin ratkaista omat kotoiset ongelmamme, köyhyys, työttömyys, ja tällä tavalla myös sitten poistaa se, että jollekin tulee mieleen se, että hänen huonon asemansa syy on maahanmuutossa, mitä se kuitenkaan ei ole.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa puhemies! Yritin äsken saada otetta ed. Zyskowiczin, voisiko sanoa, purkaukseen ja tunteisiin, jotka sinällään olivat kaikki ihan asiaa. Olin eilen Tuusulassa ja kävin tutustumassa siellä Tuusulan alueen 1900-luvun alkuun ja myös niihin asuntoihin, joissa köyhälistö asui ja eli, muun muassa Aleksis Kiven viimeisten elinvuosien aikoina olleisiin asuntoihin. Varmaan meistä kukaan ei haluaisi elää sellaisessa köyhyydessä ja sellaisissa olosuhteissa, missä sen ajan ihmiset asuivat. Mutta se ei anna meille kuitenkaan oikeutta siihen, ettei meidän pitäisi puuttua tänä päivänä yhteiskunnalliseen köyhyyteen, puhumme me sitten suomalaisista tai romanialaisista, koska köyhyys sinällään on jo suuri yhteiskunnallinen ongelma, joka ei luo tulevaisuuteen meille hyvinvointia, ei meille, ihmisille, jotka rakennamme sitä, joilla on elinolosuhteet paremmin, mutta ei myöskään niille ihmisille, joidenka elinolosuhteet ovat heikommat.

Me tiedämme myös sen, että eriarvoisuus yhteiskunnassa kasvaa. (Ed. Zyskowicz: Mihin aikaan verrattuna?) Kun me puhumme lapsista ja nuorista, me tiedämme myös sen, että niiden perheiden, jotka elävät köyhyydessä, puhumme sitten maahanmuuttajista tai puhumme sitten suomalaista, lapsilla ja nuorilla ei ole välttämättä samanlaiset mahdollisuudet saada sellaista tulevaisuutta kuin parempituloisilla ihmisillä. Tämä on meidän yhteinen työsarkamme, jota uskon, että varmaan meillä kaikilla on yhteinen tahto lähteä kehittämään.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Vaikka puheenvuorossani useamman kerran sanoin, että en vertaa tämän päivän köyhyyttä ja entisaikojen suomalaista köyhyyttä sen takia, että haluaisin oikeuttaa tämän päivän köyhyyden tai haluaisin oikeuttaa sen, ettemme tekisi mitään tämän päivän vähäosaisten hyväksi, niin silti mielestäni ed. Anneli Kiljunen puheenvuorossaan lähti torjumaan tätä perustetta, ja en siis esittänyt sitä. En sanonut, että se, että 1950-luvulla Suomessa olimme köyhempiä kuin köyhät 2010-luvun Suomessa, olisi joku peruste olla nyt panostamatta köyhyyden torjuntaan ja köy-hien hyväksi tehtävään työhön. En ole tätä mieltä. Olen sitä mieltä, että ... — Tämä on normaali puheenvuoro, eikö ole?

Nimenomaan. — Olen siis sitä mieltä, että Romanian ja Bulgarian ja muiden näiden maiden pitää panostaa omien köyhiensä auttamiseen ja omien vähemmistöjensä, esimerkiksi romanivähemmistön, elinolosuhteiden parantamiseen, jotta nämä eivät koe turvapaikan hakemista Suomesta joksikin vaihtoehdoksi, ja samalla me Suomessa panostamme toki oman maamme köyhien olosuhteisiin, olivat he sitten Suomeen tulleita maahanmuuttajia tai niin sanottuja kantasuomalaisia.

Kun, ed. Anneli Kiljunen, sanoitte, että eriarvoisuus Suomessa on kasvanut, niin välihuutona kysyin, mihin aikaan verrattuna. Onko esimerkiksi 1950-lukuun verrattuna eriarvoisuus Suomessa nyt suurempaa kuin silloin? Halusin tällä kaikella vain sanoa — ja, puhemies, tähän lopetan — että kun puhumme tämän päivän ongelmista ja niihin pyrimme paneutumaan ja puuttumaan, älkäämme kuitenkaan antako sitä väärää käsitystä, että ennen vanhaan Suomessa oli vähemmän köyhyyttä, köyhät elivät vähemmän huonosti tai että eriarvoisuus Suomessa oli silloin pienempää.

Tarja Tallqvist /kd:

Arvoisa puhemies! Nyt tuli tämmöinen käsky pysyä asiassa. Nimittäin kyllä kuitenkin haluaisin sanoa tähän köyhyy... En saa sanoa? No, minä sanon kuitenkin.

Ensinnäkin turvapaikanhakijanhan EU:ssa pitäisi perinteisesti olla tämmöinen, joka on hengenvaarassa ja joka hakee poliittista turvapaikkaa tms. Nyt haetaan nälän takia ja Suomesta, jossa myös on tätä köyhyyttä, todella on köyhyyttä.

Sanoisin tästä köyhyydestä, jos sitä nyt vertaa, että 1950-luvulla oli toivoa. Silloin oli toivoa siitä, että mennään parempaan, ja sen takia se oli erilaista. (Ed. Zyskowicz: Sepä lohdutti yksiössä asuvaa perhettä?) — Kyllä se lohdutti, uskoisin, sen takia, että silloin sai töitä, oli töitä, oli toivoa, oli tulevaisuus. — Mutta tänä päivänä, kun meillä on köyhiä jo neljännessä sukupolvessa, meillä on tämmöinen köyhyyden rotu, ja se on vaarallista. Se on todella vaarallista. Toivoisin, että nämä meidän turvapaikanhakijat eivät joutuisi tähän samaan kastiin sillä lailla, eli kyllä minustakin meidän pitää hoitaa nämä meidän omat köyhät ensin.

Ed. Zyskowicz, menkääs katsomaan tuonne Rääkkylään. Siellä on köyhiä nuoria, jotka ovat kuin zombeja, joilla ei ole yhtikäs mitään muuta kuin että rajan takaa saa halpaa viinaa ja nappuloita naamaansa. Siellä ei ole toivoa, mutta siellä on samaa köyhyyttä kuin oli varmaan 1950-luvullakin.