Tämä sivusto käyttää evästeitä. Lue lisää evästeistä
Alta näet tarkemmin, mitä evästeitä käytämme, ja voit valita, mitkä evästeet hyväksyt. Paina lopuksi Tallenna ja sulje. Tarvittaessa voit muuttaa evästeasetuksia milloin tahansa. Lue tarkemmin evästekäytännöistämme.
Hakupalvelujen välttämättömät evästeet mahdollistavat hakupalvelujen ja hakutulosten käytön. Näitä evästeitä käyttäjä ei voi sulkea pois käytöstä.
Keräämme ei-välttämättömien evästeiden avulla sivuston kävijätilastoja ja analysoimme tietoja. Tavoitteenamme on kehittää sivustomme laatua ja sisältöjä käyttäjälähtöisesti.
Ohita päänavigaatio
Siirry sisältöön
Tarkistettu versio 2.0
Markus Mustajärvi /vr:
Arvoisa puhemies! Edellisen kerran riistahallintolakeja käsiteltiin tässä salissa tämän vuoden tammikuussa. Kiinnitin silloin yhteen asiaan huomiota ja yritin maa- ja metsätalousvaliokunnassa muuttaa hallituksen esitystä ja samoiten salin äänestyksessä. Tämä muutosesitys liittyy 5 §:n 2 momenttiin.
Jos ajatellaan, että hallinnon ja lainsäädännön tulee aina noudattaa läheisyysperiaatetta ja tarjota mahdollisuus asianosaisille ja sidosryhmille osallistua käytännön työhön, kun laki astuu voimaan, niin tältä osin tämä tavoite ei toteudu. Aikoinaanhan Paliskuntain yhdistys antoi lausunnon, jossa se esitti, että alueellisiin riistaneuvostoihin valittaisiin poronhoitoalueella myöskin edustaja Paliskuntain yhdistyksen esityksestä. Jos muistan oikein — edustaja Kalmari voi muistaa sen — niin maa- ja metsätalousvaliokunnassa tämä esitys kaatui joko tasatuloksella tai yhden äänen tappiolla, mutta joka tapauksessa tämä Paliskuntain yhdistyksen esitys olisi ollut luonteva.
Jos ajatellaan, että esimerkiksi peto- ja riistakysymyksissä varmasti parhaimpia osaajia ovat ne, jotka siellä maastossa liikkuvat päätyönään, elikkä porotalouden harjoittajat, silloinhan tätä alueellista riistaneuvostoa olisi aivan hyvin voinut täydentää niin, että siellä olisi kymmenen sijasta ollut yksitoista jäsentä, jolloinka vielä riistanhoitoyhdistysten edustajille olisi jäänyt enemmistö 6—5 tähän alueelliseen riistaneuvostoon, niin kuin pitää jäädäkin, eli täytyy kunnioittaa myös sitä puolta, joka sen riistanhoitotyön käytännössä tekee. Tämä muutosesitys olisi ollut hyvin perusteltu, mutta valitettavasti se kaatui sitten salissakin äänin 99—60.
Toivon, että seuraavan kerran, kun riistanhallintolaki avataan, tämä asia otettaisiin myös esille.
Mikko Savola /kesk:
Arvoisa puhemies! Metsästäjiltä kerätään metsästyskorttimaksuja noin 7,5 miljoonaa euroa joka vuosi, ja se on sitä rahaa, joka on kaikkien metsästäjien maksamaa. Myös sen rahan käytössä silloin täytyisi metsästäjillä ja riistanhoitoyhdistyksillä olla suuri valta, mihinkä sitä käytetään.
Riistanhoitomaksuista nykyistä suurempi osuus täytyisi käyttää riistanhoitoyhdistysten menoihin. Nyt tässä lakiesityksessä on maa- ja metsätalousministeriö muun muassa palkkioihin sitten laittamassa vahvasti ohjaavan kätensä. Ainakin hieman vieroksun sitä, että ylhäältä alaspäin ohjataan sitä, kuinka näitä varoja tulee käyttää. Peräänkuulutan nyt kyllä vahvasti sitä, että ennen kuin tämäkin lakiesitys lyödään lukkoon, riistanhoitoyhdistyksiä kuullaan tässä asiassa vahvasti, että heidän näkemyksensä saadaan myös esille.
Keskustelu päättyi.