Markus Mustajärvi /vr:

Arvoisa puhemies! Tähän hallituksen esitykseen ja laajemminkin vuokratyödirektiiviin liittyy lakialoite, jonka minä ja edustaja Yrttiaho olemme allekirjoittaneet, ja saman suuntaisen lakialoitteen jätti viime eduskuntakaudella, muistaakseni vuonna 2007, vasemmistoliiton eduskuntaryhmä ryhmäaloitteena. Valitettavasti ne keskeiset asiat eivät ole kovin paljon edenneet, joita tuossa lakialoitteessa aikoinaan oli, ja siksipä on paikallaan uudistaa se, kun tähän vuokratyödirektiiviin liittyvät asiat nyt ovat tulleet hallituksen esityksen kautta päätettäviksi.

Me esitämme tuossa lakialoitteessa hyvin keskeisiä, suuria muutoksia vuokratyöntekijöitten asemaan. Perusideana meillä on, että vuokratyötä tekevillä olisi vuokratyökohteessa pääsääntöisesti aivan samat palkka- ja työsuhde-edut kuin käyttäjäyrityksenkin työntekijöillä, ja tämä pohjautuu nimenomaan tähän keskeiseen syrjimättömyyden periaatteeseen. Eli kyllä kaikilla työntekijöillä, jotka tekevät samaa työtä samalla työntekopaikalla, pitää olla myös samat työnteon ehdot, ja oleellista tässä on myös se, että vuokratyötä käyttämällä ei siirretä yrittäjäriskiä enää enempää palkkasuhteisten työntekijöitten kannettavaksi.

Ehdotuksen keskeisenä uudistuksena on se, että laissa taataan vuokratyöntekijöille takuupalkka sekä toimeksiannon mukaisessa vuokratyökohteessa että sen ulkopuolella. Toinen oleellisin muutos, johon ei myöskään tässä hallituksen esityksessä puututa vieläkään, on se, että puututaan määräaikaisten työsuhteitten ketjuttamiseen. Olisi hyvä, jos lakia muutettaisiin niin, että voitaisiin solmia työsuhde määräaikaisena pääsääntöisesti vain yhden kerran ja sen määräaikaisen työsuhteen kesto enimmillään olisi sen kuusi kuukautta.

Arvoisa puhemies! Vuokratyöstä on aika hankala keskustella sen takia, että sitä on hankala tilastoida ja eri tietojen kerääjien luvut poikkeavat hyvin paljon toisistaan riippuen erilaisista tutkimusmenetelmistä ja siitä, mitä vuokratyöntekijöitten joukkoa arvioidaan. Esimerkiksi työvoimatutkimuksessa vuodelta 2010, joka on siis Tilastokeskuksen keräämää aineistoa, vuokratyöntekijöitten määräksi vuositasolla saadaan 29 000 henkeä. Edellisvuoteen siinä on kuitenkin neljäsosan kasvu.

Se, mikä on nyt ainakin kiistatta selvää, on se, että vuokratyöntekijöitten määrä vaihtelee hyvin paljon suhdanteitten mukaan. Mutta on myös semmoista vuokratyövoimaa, jota käytetään pysyvän työvoiman tavoin, ja silloin jos puhutaan, että vuokratyöllä näytetään työntekijöitä uudessa työpaikassa pysyvän työsuhteen saamiseksi tai että tasataan ruuhkahuippuja, niin nämä perustelut eivät kyllä päde. Esimerkiksi työ- ja elinkeinoministeriön tilastojen mukaan vuonna 2008 oli 100 000 vuokratyöntekijää, 4,5 prosenttia palkansaajien määrästä, ja se luku on peräti kolminkertainen Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen lukuihin nähden.

Jos katsotaan saman aineiston kerääjän lukuja, niin työ- ja elinkeinoministeriön tilastojen mukaan vuokratyövoiman määrä vuodesta 1999 on kasvanut hyvin rajusti. Vuonna 1999 heitä oli 31 000, mutta vuonna 2008 jo liki 100 000, ja enimmillään vuosina 2005 ja 2006 tuo 100 000 työntekijän raja ylitettiin. 2000-luvulla näiden vuokratyöyritysten määrä kaksinkertaistui, liikevaihto nelinkertaistui ja henkilöstön määrä kolminkertaistui.

Kun katsotaan, paljonko vuokratyöntekijöitä on sitten maittain, niin Suomessa tämä ilmiö ei ole vielä kasvanut kokonaan hallitsemattomaksi. Totta kai pitää tehdä tarkka ero sen suhteen, ovatko nämä vuokratyöfirmat suomalaisia vai ulkomailta tulevia ja onko niiden työvoima suomalaista vaiko ulkomaalaista, ja tässä on aika raju ero. Kun Suomessa oli tutkimusvuonna 2007 vuokratyöntekijöitä 1,1 prosenttia koko työllisten määrästä, työntekijämäärästä, niin Britanniassa määrä oli yli nelinkertainen.

Ainakin vuokratyö- ja palveludirektiivien kautta Suomessakin työmarkkinoitten pelisääntöjä on yritetty avata siihen suuntaan, että työmarkkinoitten ja työntekijöitten oikeuksien valvonta tulisi jatkossa vieläkin hankalammaksi. Meillähän ongelma on jo se, että me emme kykene valvomaan edes Euroopan unionin alueelta tulevaa ulkomaalaista työvoimaa, ja viime kaudella oli pyrkimyksiä siihen suuntaan, että olisi avattu työvoiman saatavuusharkinta myöskin kolmansista maista tulevan työvoiman osalta. Kysymys kyllä kuuluu, minkä takia kasata ongelmien päälle lisää uusia ongelmia, jos aikaisempikaan tilanne ulkomaalaisen työvoiman ja yritysten suhteen ei ole hallinnassa.

Vuokratyöntekijöitten asemahan poikkeaa vielä tämän hallituksen esityksen jälkeenkin hyvin paljon niistä, jotka muuten ovat suorassa työsuhteessa markkinoilla. He ovat useimmiten töissä nollasopimuksella eli ainaisessa lähtövalmiudessa ilman mitään takuuta siitä, että saisivat edes sen yhden tunnin viikkotyöajan, mutta valmiina pitää olla koko ajan vastaanottamaan silloin, kun käsky käy, lyhyetkin työsuhteet ja hyvin epävarmassa tilanteessa.

Yhtenä kysymyksenä pitää esittää se, mihin perustuu sitten vuokratyövoiman käyttö, kun vuokratyövoimasta sanotaan, että sen kohdalla sovelletaan ihan samoja työehtosopimuksia ja työnteon ehtoja kuin muuten samalla kohteella olevan pysyvän työvoiman käytön osalta. Kyllä se vastaus on kuitenkin, että vuokratyövoima on niin epävarmassa asemassa työmarkkinoilla, että sen kohdalla on helppo tinkiä sellaisista työsuhteen ehdoista, jotka pysyvälle työvoimalle tulevat ihan automaattisesti. Esimerkiksi nuoret on sellainen kohderyhmä, joka ei ole tottunut valvomaan omaa etuaan, ja nuorten kohdalla on liiankin helppo tinkiä semmoisista eduista, jotka vanhemmat työntekijät saavat automaattisesti. Myöskin tästä määräaikaisuuden jatkuvasta kierteestä kärsivät työmarkkinoilla ne, jotka ovat muutenkin heikossa asemassa, useimmiten nuoret ja naiset.

En sano sitä, etteikö vuokratyö voisi olla ihan hyvä tapa näyttää itseään työpaikalla, saada se ensimmäinen pysyvämpi työpaikka, tai etteikö silloin, kun vuokratyövoimaa käytetään esimerkiksi ruuhkahuippujen tasaamiseen, se ole joustava työkalu, mutta silloin sen pitää kyllä perustua vapaaehtoiseen valintaan ja siihen, että vuokratyövoima on laitettu näitten työnteon keskeisten ehtojen kanssa samalle viivalle kuin muukin työvoima.

Jari Myllykoski /vas:

Arvoisa puhemies! Edustaja Mustajärvi oikein toi tiettyjä seikkoja esille. Keskittyisin tässä oikeastaan siihen yhteen asiaan, kun toisaalta edellä kuullussa tuotiin se eriarvoisuus erilaisissa työsuhteissa — onko se vakituinen taikka ei — mutta toisaalta näissä yksityiskohtaisissa perusteluissa hallituksen esityksessä on oikein todettu, että vielä ei rinnasteta kuitenkaan kaikilta osin vuokratyötä toistaiseksi voimassa olevaan työsuhteeseen, sillä meidän työlainsäädäntö kuitenkin edellyttää, että lisääntyviä työmarkkinoita ei voida siellä työpaikan sisällä käyttää, jos on osa-aikaisessa työsuhteessa olevia ihmisiä.

Siinä mielessä tässä esityksessä on hyvä, että se tiedottaminen vapautuvista työpaikoista tulee, mutta tässä ei oteta kantaa siihen, ohitettaisiinko vastentahtoisesti osa-aikaisessa työsuhteessa oleva henkilö. Joten tämä on oikea linjaus. Ja työsopimuslain uudistamisesta on kysymys, ollaan menossa erityisen hyvään suuntaan oikealla askeleella ja tarvitaan tiukennuksia vielä, mutta toivotaan, että hallitusohjelman harmaan talouden kirjauksissa tilaajavastuulain myötä ja näitten lainsäädäntöjen myötä pystytään saamaan vielä paremmin tämä koko paketti kasaan.

Pitää muistaa, että työehtosopimuslainsäädäntöä pitäisi myös uudistaa, jotta me vältymme sellaisilta työehtosopimuksilta, joita tekee työnantajapuoli molemmin puolin. Se on tämän päivän arkipäivää Suomessa, ja siihen ei tälläkään lainsäädännöllä pystytä puuttumaan eli meillä työmarkkinoilla vallitsevia käytäntöjä tulee edelleen kehittää. Tämä on oikea askel, ja toivotaan, että tällä pystytään parantamaan nimenomaan tätä tiedotuksen ja toimivuuden menettelyä työpaikoilla.

Mika Niikko /ps:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys tästä työsopimuslain muuttamisesta sanoo, että lähetetyistä työntekijöistä annettua lakia muutetaan siten, että lähetetyt vuokratyöntekijät saatetaan samaan asemaan Suomesta palkattujen vuokratyöntekijöiden kanssa työehtojen määräytymisessä. Tämä kuitenkaan tunnetusti ei täysin toteudu, sillä me emme pysty valvomaan näitä lähetettyjä työntekijöitä, esimerkiksi Suomenlahden toiselta puolelta tulevia työntekijöitä, jotka Suomeen tulevat, sitä, mitä palkkaa heille maksetaan. Meillähän on olemassa säädöksiä, että heidän tulisi saada Suomessa olevien työehtosopimusten mukaista palkkaa määrätyn maassaolojakson jälkeen, mutta käytännössä sitä ei valvota eikä pystytäkään valvomaan.

Olisin toivonut, että laissa olisi myös jollakin toisella tavalla sanktioitu tämmöiset tahalliset rikkomukset, joista on yleensä selkeästi havaittavissa, että ne ovat kytkeytyneet harmaaseen talouteen, joka heikentää suomalaisen työmiehen ja kuljetusalan työntekijän työssä pärjäämistä. Ei ole millään tavalla Suomen edun mukaista se, että maa täyttyy halpatyövoimasta vain sen vuoksi, että meidän lainsäädäntömme on niin heikko. Se ei rankaise juurikaan kiinni jäänyttä, ja kiinni jäämisen riski on niin pieni, että se suorastaan yllyttää rikkomaan näitä lakeja.

Olisin toivonut hallitukselta vähän järeämpiä keinoja saada tämä harmaa talous kuriin ja myös näitten lähetettyjen työntekijöiden oikeudet ajan tasalle.

Markus Mustajärvi /vr:

Arvoisa puhemies! Edustaja Myllykoski totesi aivan oikein, että jos työpaikalla on jo työsuhteessa olevia osa-aikaisia, niin se lisätyö, mitä työpaikalla on, pitää tarjota näille jo työsuhteessa oleville työntekijöille, jotta he saisivat riittävän tuntimäärän viikkoa ja kuukautta kohden, ettei kävisi niin, että kun tätä työsopimuslain kiistatonta kohtaa kierretään, niin jotkut työntekijät joutuvat ottamaan kokopäiväisen, kokoaikaisen työn sijaan kaksi osa-aikatyötä.

Eurooppalaiset pyrkimykset ovat kyllä aika lailla kyseenalaisia. Ei ole pitkä aika siitä, kun poliittisesti kytkettiin yhteen kaksi täysin toisiinsa kuulumatonta asiaa: vuokratyödirektiivi ja palveludirektiivi. Palveludirektiivissä olisi ollut käännettynä tämä vastuu kokonaan niin, että Suomessakaan, jos tänne olisi tullut palveluita myyvä yritys, ei olisikaan sovellettu Suomen lainsäädäntöä vaan sen maan lainsäädäntöä, mistä yritys tänne tulee. Silloin tilanne suomalaisilla työmarkkinoilla olisi karannut kokonaan käsistä, kun se on äärimmäisen vaikea jo nyt.

Muistan Turun telakalta semmoisen tapauksen, missä oli ulkomaalainen vuokratyöfirma, joka tuomittiin oikeudessa työsyrjinnästä. Se koski liki 40:tä työntekijää, ja tämän vilunkiyrittäjän rahallinen hyöty oli ollut satojatuhansia euroja. Sitten kun hän sai tuomion, niin hän sai 2 040 euroa maksettavaa eikä tarvinnut maksaa edes sitä, kun hän oli ehtinyt poistua jo maasta.