Lauri Heikkilä /ps:
Arvoisa puhemies! Tilastokeskuksen tutkimuksen mukaan elintarvikkeiden
hinnat ovat Suomessa nousseet ostovoiman kasvua nopeammin. Ruuan
hinta on tällä vuosikymmenellä noussut
lähes 20 prosenttia, mikä on kaksi kertaa niin
paljon kuin EU:ssa keskimäärin. Vuodesta 2005
nousua on yli 30 prosenttia. Osa hinnan noususta selittyy verotuksella.
Arvonlisäveroa nostettiin vuoden 2013 alussa siten, että elintarvikkeiden
osalta verokanta nousi 13 prosentista 14 prosenttiin.
Ruokaan kuluu perheiden tulosta keskimäärin noin
viidennes. Pienituloisille vähäisimmätkin korotukset
ovat tuntuvia. Osan ruuan korkeasta hinnasta selittää vähittäiskaupan
alan vähäinen kilpailu. Käytännössä K-
ja S-kaupat hallitsevat nykyisellään markkinoita.
Arvoisa puhemies! Koska ruuan korkeaan hintaan Suomessa vaikuttaa
moni tekijä eivätkä hinnanmuodostuksen
syyt noudattele ministe-rien vastuualuerajoja, kysyn pääministeriltä:
mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä, jotta ruuan hintatasoa
saadaan Suomessa alaspäin?
Pääministeri Jyrki Katainen
Arvoisa puhemies! Minä luulen, että ehkä maatalousministeri voisi
omalta osaltaan tähän vastata. — Kysymys on
myös lähinnä siitä, että meidän
täytyy kaikissa olosuhteissa pitää huolta
siitä, että kilpailu vähittäiskauppasektorilla
toimii, koska se on paras tapa myös sitten hillitä hintojen
nousua. Mutta toinen näkökulma on sitten tietysti
tuottajahintojen kehittyminen ja maatalouden toimintaedellytykset.
Näissä on aina kunkin maan kohdalla vähän
ajoittaista vaihtelua tuotantokustannuksissa. Esimerkiksi energian
tai lannoitteiden hinnat vaikuttavat sitten tähän.
Mutta ehkä toinen puoli on nimenomaan tämä kilpailun
toimivuus, ja siitä meidän pitää pitää huolta.
Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen
Arvoisa herra puhemies! Ehkä voin jatkaa vähän
siitä, mihin pääministeri lopetti, eli
viime aikoina, kun tätä keskustelua julkisuudessa
on käyty, tietysti siinä on monia tekijöitä,
mitkä vaikuttavat. Edustaja Heikkilä viittasi
siihen, että verotuksessa on tapahtunut muutoksia, arvonlisäveroa
on korotettu muutamaan otteeseen, valmisteveroja on korotettu, ja
Suomessa arvonlisäverotus on kuitenkin jonkin verran korkeampaa kuin
monissa muissa maissa.
Mitkä tekijät sitten vaikuttavat siihen, mitkä ovat
palkkakustannukset? Eräiden tietojen mukaan, mitä minä olen
nähnyt julkisuudessa, Suomessa palkat ovat nousseet nopeammin
kuin muualla päin Eurooppaa. Mikä merkitys tällä on? Toisaalta
mikä on sitten merkitys sillä, että meillä kilpailutilanne
on aika lailla oligopolistinen elikkä kaksi suurta ryhmää hallitsee
ehkä noin 80:tä prosenttia markkinoista.
Toivottavasti lähiaikoina saadaan vähän
lisää tietoa tästä tilanteesta.
Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksessa on valmistumassa
lähiaikoina tutkimus tästä ruuan hinnasta.
Tietojeni mukaan sen pitäisi olla ensi viikolla valmis
ja silloin se julkistetaan. Toivottavasti se vähän
lisävalaisee tätä tilannetta. Ainakaan
maatalouden tuottajahintojen syytä tämä hinnannousu
ei ole.
Lauri Heikkilä /ps:
Arvoisa puhemies! Monet kuluttajat haluavat mahdollisuuksiensa
mukaan suosia kotimaista ruokaa ja suomalaista elintarviketuotantoa.
Vaikka kaupassa ruoka on kallista, niin maanviljelijät,
karjankasvattajat ja pienet kotimaiset ruokavalmisteiden tuottajat painivat
kannattavuusongelmien kanssa. Viljelijäväestön
vuositulot ovat viime aikoina pienentyneet noin 10 prosenttia vuosittain.
Ansioiden pieneneminen johtuu maatalouden tuotantopanosten kallistumisesta
ja kohtuuttomasti paisuneen hallinto- ja lupabyrokratian aiheuttamista
lisäkuluista. Perussuomalaisten mielestä maaseudun elinvoimaisuuden
kannalta on aivan olennaisen tärkeää,
että maaseutuelinkeinojen piirissä työskentelevien
ostovoima säilyy kohtuullisella tasolla. Jos näin
ei ole, niin on selvää, että maaseudun
autioituminen kiihtyy entisestään. Sitä em-me
halua.
Arvoisa puhemies! Kysyn asianomaiselta ministeriltä:
mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä, jotta ruuan tuottajilla
olisi jatkossa mahdollisuus harjoittaa elinkeinoaan, että tehdystä työstä jää tekijälleen
edes säädyllinen korvaus?
Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen
Arvoisa herra puhemies! Maatalouden kannattavuus on ollut heikolla
tolalla pitkään. Jos katsoo pidemmän
aikavälin trendiä, niin, sanotaan, viimeisen 10
vuoden aikana se on loivasti laskenut koko ajan.
Tuet muodostavat maanviljelijöiden tuloista noin vähän
reilun kolmanneksen, noin vajaat 40 prosenttia. Tuissa meillä on
kaksi asiaa, jotka niihin vaikuttavat. Toinen on se, kuinka paljon
ylipäätään voimme tässä EU-maailmassa
maksaa tukia, paljonko tulee EU:sta rahaa, paljonko on sitten kansallista
rahaa. Taas kansallisen tuen osalta, mitä Suomen budjetista
maksetaan pelkästään kansallisista varoista,
tietysti on jonkin verran jouduttu niitä rahoja leikkaamaan,
kun joka paikasta muualtakin ollaan leikattu.
Pitkässä juoksussa ratkaisu tähän
kannattavuuteen löytyy ainoastaan markkinoiden kautta, eli
tuottajahintoja pitäisi saada vähän ylemmälle tasolle,
ja vaikka tuottajahinnat jonkin verran nousisivatkin, niin ne eivät
kuitenkaan vaikuttaisi kovinkaan paljon niissä elintarvikkeiden
loppuhinnoissa. Toivottavasti tuottajahinnat menevät vähän
parempaan suuntaan. Monissa tuotteissa Suomessa tuottajahinnat ovat
alle eurooppalaisen keskitason. Ainoa, voi sanoa, poikkeus on maito,
missä kuitenkin Suomessa pystytään maksamaan
vähän parempaa hintaa kuin Euroopassa keskimäärin.
Puhemies Eero Heinäluoma:
Pyydän edustajia ottamaan paikkansa kyselytunnin aikana.
Pirkko Mattila /ps:
Arvoisa puhemies! Edustaja Heikkilä nosti esiin maatalouden
ylisääntelyn, suorastaan tämän
rankan hallinnoinnin, pitkät käsittelyajat muun
muassa, kun haetaan karjasuojia ja niinpäin pois. Mutta
maatalouspaketti, Euroopan unionin 2020-ratkaisu, tulee tuomaan
meille useita henkilötyövuosia lisää valvontaa.
Onko todella näin, että tämä ratkaisu täytyy
hyväksyä tällaisenaan? Voidaanko siihen vaikuttaa
enää millään tavalla? Tämä tulee
todellakin lisäämään maatalouden
hallinnointikustannuksia.
Toinen kysymys kalastuksesta: Me tiedämme myös,
että kotimainen kala on kallista ja eihän sitä ruokapöydissä ole.
Se on alle 10 prosenttia. Mitä toimenpiteitä olette
valmis tekemään esimerkiksi hoitokalastukseen
niin, että sisävetemme tulevat hyödynnettyä?
Tosiasiahan tuolla Perämerellä on, etteivät
ne hylkeetkään sitä pakastekalaa syö,
elikkä oletteko valmis puuttumaan siihen ongelmaan?
Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen
Herra puhemies! Jos nyt ensin aloittaisi tästä maatalousbyrokratiasta,
se on kaikilla yhteinen huoli ja sanotaan, että se oli
ainoa sellainen heikko asia, mikä tässä maatalousuudistuksessa EU-tasolla
tapahtuu. Tavoitteena niin meidän kuin monen muunkin jäsenmaan
osalta olisi se, että saataisiin vähän
järkevämmälle tasolle näitä asioita
vietyä. Mutta kun toisaalta haluttiin myös maatalouspolitiikassa
ottaa uudenlaisia tavoitteita vaikkapa esimerkiksi viherryttämisen
suhteen, niin aina, kun tulee joku uusi tavoite, siinä tulee
sitten vähän uutta hallintoa.
Käytännön ohje on ja meidän
kotimaisessa valmistelussa on lähdetty siitä liikkeelle,
että pyritään tekemään
mahdollisimman selkeä ja yksinkertainen järjestelmä niissä rajoissa
kuin se on mahdollista eli kaikilta niiltä osin, mikä kotimaassa
voidaan tehdä helposti ja yksinkertaisesti, niin pyritään
tekemään. Niin on tehty myös näissä ratkaisuissa,
mitkä liittyvät vaikkapa tähän
viherryttämiseen tai muihin vastaaviin asioihin, mitkä ovat
näitä yksityiskohtia maatalousuudistuksessa.
Mikä liittyy kalastukseen ja kotimaisten kalojen hyödyntämiseen,
niin siinä toivottavasti vaikkapa uusi kalastuslaki, kun
se aikanaan tänne eduskuntaan saadaan, toisi vähän
paremmat edellytykset myös ammattikalastajille ja sitä kautta
saataisiin lisää kotimaista kalaa pöytiin.
Puhemies Eero Heinäluoma:
Edelleen huomautan edustajia siitä, että kyselytunnin
aikana ei ole tapana liikkua salissa eikä pitää neuvonpitoa.
Jari Leppä /kesk:
Herra puhemies! Ei voi olla oikein, että ruokaketjussa
se, joka tekee eniten, saa vähiten. Näin se tilanne
tällä hetkellä vain on. Se viljelijän
arki on ankara. Hallitus on myöskin omilla toimenpiteillään
vienyt asiaa tähän suuntaan. Moneen kertaan me
olemme täällä kyselytunnilla tivanneet
sitä, että todellisuudessa sekä tuet
tulevat alenemaan että kustannukset tulevat lisääntymään.
Arvoisa hallitus, yhtä monta kertaa te olette kaiken tämän
torpanneet. Todellisuus on kuitenkin se, että viljelijät
näkevät sen omassa tilipussissaan, että euroja
tulee vähemmän ja kustannukseen niitä menee
enemmän. Arvoisa hallitus, milloin te alatte puolustamaan
maatalouselinkeinoa, suomalaista ruuantuotantoa suhteessa tuontiruokaan?
Ruokatase on miinuksella yhä enemmän ja enemmän.
Se vaikuttaa meidän taloustilanteeseen yleisestikin mutta
aivan erityisesti suomalaiseen viljelijään. Oletteko
valmiita nyt perumaan jo tällä hetkellä eduskunnassa
olevia esityksiä, jotka edelleen lisäävät
(Puhemies koputtaa) ruuantuotannon kustannuksia, vai ei?
Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen
Arvoisa puhemies! Jos noista lukuisista kysymyksistä vastaisi
nyt vaikka kahteen, kun muuhun ei tahdo aika riittää,
niin jos ensiksi katsotaan tätä EU-puolta, niin
tehdyt ratkaisut EU:ssa liittyen rahoituksiin, EU-rahoituskehyksiin
ja muut maatalouspoliittiset ratkaisut tarkoittivat sitä,
että Suomi saa suunnilleen yhtä paljon rahaa EU:lta
seuraavan seitsemän vuoden aikana kuin se sai kuluneen
seitsemän vuoden aikana. Näin ei ole läheskään
kaikilla muilla EU-mailla, elikkä meidän suhteellinen
osuus EU:n rahanjaosta maatalouteen on parempi kuin se oli aikaisemmin,
kiitos siitä hyville neuvottelijoille.
Toinen asia sitten liittyy siihen, mikä on tämä tuonnin
ja viennin tilanne. Tietysti vientiä py-rimme kaikki edistämään
kaikilla mahdollisilla konsteilla, ja taas toisaalta tuonnin suhteen
se on se, että rajat ovat auki ja kuluttajat sitten siellä kaupassa,
kun tekevät valintoja, voivat valita kotimaisen puolesta
tai ulkomaisen puolesta ja toivottavasti valitsevat kotimaisen puolesta.
Olemme myös halunneet edistää voimakkaasti
niin EU:ssa kuin kaikissa kansallisellakin tasolla sitä,
että merkinnät elintarvikkeissa olisivat mahdollisimman
selkeitä, jotta kuluttaja tietää tehdessään
valintoja, minkä valinnan hän tekee, ja sen perusteella
sitten tekee niitä valintoja. Mikään
ei estä vapaaehtoisesti merkitsemästä vielä enemmän
kuin lainsäädäntö edellyttää.
Paavo Arhinmäki /vas:
Arvoisa puhemies! Kotimaista ruokaa kuluttajat haluavat valita,
jos siihen on myös taloudellinen mahdollisuus. Valitettavasti
tosiasia on se, että pienituloiset monesti joutuvat etsimään
niitä punaisia hintalappuja ruokakaupassa ja silloin jää kotimaisuus
toiselle sijalle. Tämä tilanne tulee vain pahenemaan
ensi vuonna, kun työttömiltä, eläkeläisiltä ja
opiskelijoilta leikataan indeksejä, joilla korvataan ruuan hinnan
nousua.
Mutta alkuperäinen kysymys koski ruuan hintaa, ja on
arvioitu, että yksi keskeinen syy siihen, miksi meillä on
niin paljon kalliimpi ruoka kuin muualla Euroopassa, on kaksi isoa
kaupparyhmää, S-ryhmä ja K-ryhmä,
jotka käytännössä hallitsevat
koko ruokakauppaa. Ministeri Ihalainen on pyrkinyt viemään
eteenpäin lainsäädäntöä,
jolla pystyttäisiin purkamaan tätä ruuan
hintoja nostavaa keskittymistä. Ministeri Ihalainen: voitko
luvata, että toimet auttavat siihen, että keskittyminen
vähentyy ja ruuan hintoja saadaan alas, mikä helpottaa
erityisesti pienituloisia?
Työministeri Lauri Ihalainen
Arvoisa herra puhemies! Todellakin mehän muutimme lainsäädäntöä hallituksen
esityksestä täällä eduskunnassa
ja laajassa yhteisymmärryksessä siihen suuntaan,
että tämmöisen määräävän
markkina-aseman väärinkäyttöä vältetään.
Se on totta, että meidän vähittäistavarakauppa
keskittyy yli 80-prosenttisesti kahteen ketjuun ja se sinänsä on
jo aika iso kansainvälisesti katsottuna. Tällä lainsäädännöllä pyritään
puuttumaan näihin epäkohtiin, joita tästä asetelmasta
voi syntyä, ja yksittäistapauksissa niihin puututaankin.
Se uudistus tulee ennakolta myös ehkäisemään
sitä, että nämä kauppaketjut
ovat entistä tarkempia omassa toiminnassaan. Uskon, että tällä lainsäädännöllä on
sinänsä hyvä merkitys kuluttajan kannalta.
Mutta tosiasia on myöskin se, että tämä ei yksin
riitä vaan meidän pitää myöskin
sen teollisuuden ja alkutuotannon välistä suhdetta
miettiä, onko siinä jotakin parantamisen varaa
niin, että siellä alkutuotannossa myös
ihmiset pärjäävät ja saavat
toimeentulonsa.
Lea Mäkipää /ps:
Arvoisa puhemies! Kun käytettävissä olevat
varat vähentyvät, niin kansa on aina oppinut säästämään
ruuan laadusta ja määrästä.
Asumisen määrästä ei voikaan
niin helposti säästää. Ruuan
laadusta säästäminen näkyy myös
helposti kansanterveyden menoissa. Pahinta on, että esimerkiksi
koulut, päiväkodit ja sairaalat tarjoavat vähäravinteista
ruokaa, usein ulkomaisista raaka-aineista tehtyä. Kysyisinkin: mitenkä hallitus
pystyisi voimakkaammin tukemaan suomalaista ruokaa, jopa luomutuotantoa, jotta
voisimme taata entistä terveellisempää ruokaa
niin laitoksiin kuin tavallisten, myös köyhimpien
ihmisten ruokapöytiin?
Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen
Arvoisa herra puhemies! Kysymys menee osittain ministeri Ihalaisen
tontille, koska se liittyy myös hankintalakiin ja siihen,
millä tavalla kilpailutetaan hankintoja.
Tällä hetkellä laki antaa mahdollisuuden,
että voidaan ottaa laadullisia tekijöitä huomioon,
kun vaikka hankitaan ruokaa nyt sitten erilaisiin laitoksiin, kouluihin
tai päiväkoteihin tai sairaaloihin tai johonkin
muualle. Vaatii joskus vähän enemmän
työtä ja vähän vaivaa ja myös
vähän enemmän ammattitaitoa ja osaamista,
että pystytään järjestämään
sentyyppisiä hankintakilpailuja, joissa asetetaan myös
laadullisia kriteereitä ja joissa monta kertaa sitten se
kotimainen tarjoaja voi täyttää ne kriteerit
ja joku muu ei välttämättä niin
hyvin. Suomesta löytyy onneksi monia kuntia, missä näin
ollaan tehty ja löytyy hyviä esimerkkejä,
mutta ei vielä ihan kaikissa kunnissa. Toivottavasti nyt
täällä salissakin olevat kunnan- tai
kaupunginvaltuutetut huomioivat tämän omissa kotikunnissaan
ja -kaupungeissaan, kun vaikka niissä mietitään,
millä tavalla kilpailutuksia järjestetään.
Työministeri Lauri Ihalainen
Herra puhemies! On totta, että on valmistunut EU:n
uusi hankintadirektiivi, jonka soveltamistyö on käynnistynyt
myös Suomessa sillä tavalla, että me
uudistetaan myös kansallista hankintalainsäädäntöä,
ja se työ valmistuu ensi kevääseen mennessä.
Mutta niin kuin ministeri Koskinen sanoi, nyt jo hankintalaki mahdollistaa
laadulliset kriteerit, ei vaan pelkästään
hinnan. Se mahdollistaa ekologisten näkökohtien
huomioon ottamisen ja sosiaalisten näkökohtien
huomioon ottamisen hankinnoissa. Mutta myös uusi hankintadirektiivi antaa
paremman selkänojan sille, että näitä tar-jouksia
voidaan pilkkoa, että pienemmätkin yritykset pääsevät
niihin tarjouksiin mukaan ja paikalliset yritykset voivat päästä mukaan
näitten suurten toimijoiden rinnalla tai niitten sijaan.
Se on hyvä asia koskien myöskin tätä äsken
mainittua kysymystä.
Unohdin sanoa äsken edustaja Arhinmäen kysymykseen
liittyen: EU:n komissiohan nyt teki myös suosituksia, kansallisia
suosituksia tällä viikolla, ja kyllä niissä suosituksissa
edelleenkin kiinnitettiin huomiota siihen, että Suomessa
on ruuan hinnan (Puhemies koputtaa) kannalta ja terveen kilpailun
kannalta liian suuri meidän vähittäistavarakaupan
keskittymä, ja EU:n komissio kannusti meitä myös
tekemään lisätoimia tällä alueella.