Ympäristöministeri Ville Niinistö

Arvoisa puhemies! Hallitus on tosiaan tällä hallituskaudella toteuttanut laajan kansallispuistoverkon kehittämistyön ja arvioinnin, ja siinä kansalaisryhmät, maakuntaliitot, eri toimijat, ovat saaneet esittää omia ehdotuksiaan uusiksi kansallispuistoiksi, ja tänä keväänä hallitus päätti tuoda eduskuntaan kaksi esitystä. Mietintö koskien esitystä Etelä-Konneveden kansallispuistosta on käsittääkseni juuri hyväksytty ympäristövaliokunnassa, ja nyt eduskuntaan tulee tämä toinen eli esitys Teijon kansallispuistosta.

Kyseessä on upea luontokohde tuolla lounaisella rannikolla, ja itse seutua hyvin tuntevana voin sanoa, että tässä oli viimeinen tilaisuus pelastaa meidän lapsille ja suomalaiselle luonnolle yhtenäinen, rannikolle omaleimaisen pirstaleinen suoluonnon, mäntyharjujen, rantakallioiden ja upeiden lehtojen kokonaisuus, yli 3 000 hehtaaria. Siitä muodostetaan yhtenäinen suojelualue. Siellä on joukossa maita, joilla on ollut tähän asti hakkuita, joten luontoarvot merkittävästi vahvistuvat, kun valtion retkeilyalue- ja talousmetsäkäytössä olevat maat yhdistyvät tähän kokonaisuuteen, ja kansallispuistona tästä tulee myös upea luontomatkailukohde.

Saaristomeren kansallispuisto meidän upeana ulkosaariston luontokohteena siinä rinnalla ja Teijon kansallispuisto tulevana kansallispuistona, kun eduskunta asiasta päätöksensä tekee, muodostavat parin, jossa saariston luonto ja lounaisen rannikon luonto tulevat yhdessä kokonaisuudeksi ja niitä voidaan myös luontomatkailussa kokonaisuutena kehittää. Myös Saaristomeren kansallispuistoa on kehitetty, elikkä Örön entinen sotilassaari liittyy kansallispuistoon, ja se on siellä merkittävä panostus luontomatkailun vahvistamiseen ja upea luontokohde sekin.

Teijon Kansallispuiston perustamista on arvioitu hyvin laajasti, sillä on hyvä paikallinen tuki Salon seudulla ja Perniön alueella. Koetaan, että kansallispuiston kautta voidaan markkinoida alueen matkailuyrittäjien palveluita kokonaisuutena. Luontokohteiden lisäksi alueelle kuuluu perinteinen kirjolohen kalastus, joka tässä esityksessä voidaan säilyttää johtuen siitä, että sillä on vahva harrastusperintö alueella ja se ei vaikuta negatiivisesti alueen luontoarvoihin. Sen lisäksi ruukkimiljööseen liittyvä kulttuurihistoria, käsitellyt purot ja vesistöt tässä kansallispuiston yhteydessä, muodostaa myös osan ihmisen historiaa, ei vain luonnon historiaa vaan myös ihmisen historiaa, varsinaissuomalaisena historiallisena perinteenä, ja kokonaisuudessaan tämä alue on hyvin arvokas.

Kansallispuiston rajauksesta on käyty keskustelua, ja on päädytty tähän esitykseen, jossa siis yhteispinta-ala on maa- ja vesialueiden osalta 3 385 hehtaaria. Kaikki ovat Metsähallituksen hallinnassa, mutta, niin kuin sanoin, suojelupinta-ala merkittävästi kasvaa retkeilyalueen ja talousmetsäalueiden liittämisellä kansallispuistoon.

Tässä yhteydessä on arvioitu myös hyvin tarkasti sitä, miten eri harrastusmuotojen tulevaisuus alueella yhteensovitetaan. Olemme saaneet varmistettua kehysriihipäätöksellä, että kansallispuiston perustamiseen liittyvään infrastruktuuriin on varattu rahoitus, joten kun eduskunta päätöksen tekee, voidaan heti lähteä kehittämään yhteistyötä matkailuyrittäjien kanssa, ja riistanhoidon osalta käytiin syvällinen harkinta, miten varmistetaan, että riistanhoito alueella kokonaisuudessaan on tasapainossa.

Luonnonsuojelulaki lähtee vahvasti siitä, että kansallispuistoissa Etelä-Suomessa metsästys ei ole sallittua mutta hirvenajo on. Tästä yleissäännöstä voi poiketa lähinnä hyvillä, painavilla perusteilla. Olemme Teijon kohdalla päätyneet siihen, että tehdään tällainen luonnonsuojelulain mukainen menettely mutta vähän laajempi poikkeusmenettely, jossa Metsähallituksen luvalla kansallispuiston alueella olisi mahdollista Metsähallituksen ja metsästysseurojen välisen menettelytavan puitteissa käydyn keskustelun perusteella luoda poikkeuskäytäntöjä jo varhaisessa vaiheessa vahinkoa aiheuttavan hirvikannan hallinnassa ja yksilöiden poistamisessa kansallispuiston alueella. Tämä poikkeusmenettely mahdollistaisi lokakuun puolivälistä joulukuun loppuun metsästyksen sallimisen luvanvaraisena luonnonsuojelulain mukaisena menettelynä riistanhoitoperiaatteen varmistamiseksi. Riistavahinkorekisterin mukaan kansallispuiston läheisyydessä tapahtuu vuosittain 5—10 hirvikolaria ja noin 50 valkohäntäpeurakolaria. Kokonaisuudessaan Perniönseudun riistanhoitoyhdistyksen alueella kaadettiin 166 hirveä vuonna 2013 ja näistä runsaat 10 kansallispuistoksi tulevalla alueella. Poikkeamistarve ei siis ole kovin suuri, mutta koemme, että poikkeaminen voidaan luonnonsuojelulain mukaan tehdä luvanvaraisesti, niin että Metsähallitus voi määritellä seurojen kanssa yhteistyössä ne alueet kansallispuistoalueella, joilla tätä poikkeamista voi tehdä.

Muutoin kansallispuiston perustamiseen ei liity erityisiä menettelyjä, vaan tämä on hyvin tämmöinen tyypillinen kansallispuistoesitys. Toivon tosiaan, ja Salon seudulla on kova toive, että esitys voitaisiin hyväksyä sellaisella aikataululla, että puisto voitaisiin perustaa jo tänä vuonna, ja toivon, että eduskunta kiinnittää tähän toiveeseen huomiota. Olemme valmiita ympäristöministeriössä kehittämään aluetta heti, kun päätös eduskunnasta tulee.

Markus Mustajärvi /vr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä olen ministerin kanssa kyllä täsmälleen päinvastaista mieltä siitä, mitkä metsästysoikeudet suojelualueilla pitää olla. Suojelualueilla metsästyksen pitäisi olla lähtökohtaisesti sallittua ja ainoastaan poikkeustapauksissa kiellettyä. Ikävää on, että tätä periaatetta on alettu hilaamaan nyt ihan äippäin siitä, mitä se vielä jokin aika sitten oli.

Mutta tästä perustamisesta vielä: Suojelualueita on paljon helpompi perustaa kuin ylläpitää, joten kuinka ministeri aikoo jatkossa huolehtia sen, että näistä suojelualueista huolehtii asianmukainen henkilöstö ja riittävin määrärahoin? Meillä pohjoisessa on aika ikäviä kokemuksia siitä, että kun on suojelualueita perustettu niinkin paljon kuin on, niin sinne ei saada enää edes sitä pakollista määrää työvoimaa, vaan ne vähäisetkin työvoimat on riisuttu alueelta pois.

Raimo Piirainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Viime viikolla ympäristövaliokunta vieraili tällä alueella, ja täytyy todeta, että alue on todella hieno ja siellä on hyvin vahva halu saattaa se kansallispuistoksi.

Tapasimme myös metsästäjäseurojen edustajia, ja he ovat todella huolissaan siitä, että valkohäntäpeurakannat ovat erittäin vahvat. Siellä on autokolareita, ja sitten tulee myös ihmisvahinkoja. Voi käydä jopa sillä tavalla, että jos kannat pääsevät hyvin vahvoiksi, niin retkeilijä on vaarassa siellä sillä tavalla, että jos esimerkiksi jääpi retkeilijä emän ja vasan väliin, niin silloinhan emät puolustavat. Ennen kaikkea näitten pienpetojen lisääntymisen kurissa pitämisessä sillä alueella Metsähallituksen ja näitten metsästysseurojen kannattaisi käydä hyvinkin periaatteellinen keskustelu siitä, millä tavalla siellä voidaan hoitaa tätä vieraskantaa ja myös sitten tuota ylimääräistä hirvi- ja peurakantaa.

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ympäristövaliokunta todella oli täällä perustettavan Teijon kansallispuiston alueella.

Ensinnäkin metsästykseen. Kyllähän se metsästys on hankala asia lukuun ottamatta nyt niitä pohjoisen isoja luonnonpuistoalueita. Siellä se on jotenkin ymmärrettävää, ne alueet ovat isoja. Mutta tälle alueelle odotetaan kumminkin 60 000—100 000 kävijää, ja ehkä ennen kaikkea: kansallispuisto yleensä kansainvälisesti ottaen on aina metsästyksestä vapaata aluetta, jolloin sillä on todella suuri merkitys aluetaloudelle ja sille työpaikkojen ja muun matkailun kehittymiselle. Niin että se kannattaa nyt tietenkin muistaa, kun puhutaan tämmöisistä alueista, noin kahden tunnin matkan päässä Helsinki-Vantaan lentokentältä.

Toinen alue on tämä, mihin joku edustajista taisi kiinnittää huomiotakin ja mikä on todella ison luokan kysymys. Kansallispuistoja kun perustetaan, ne resurssit pitää pystyä turvaamaan, jotta ne voidaan hoitaa. Eihän siinä ole mitään järkeä, jos emme saa niitä paikkoja ja sitä infraa kuntoon ja niitä fasiliteetteja siellä hoidettua. Ja siitä syystä — nyt enempi hallituksen suuntaan — pitäkää nyt huoli, ettei eduskunnan tarvitse joka syksy aina vain korjata tätä yhtä ja samaa kohtaa.

Timo Heinonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! 38. kansallispuisto on tervetullut nimenomaan sen takia, että se on tällekin alueelle paikallisten ihmisten ja toimijoiden esityksestä lähtenyt syntymään, ja hyvä, että Teijon kansallispuistossa sallitaan myös metsästys näillä rajauksilla, joita on. Tähänhän tulee metsästysseurojen ja Metsähallituksen tällainen aika lailla uusi toimintatapa, jossa määritellään metsästystarpeita, ja toivoisin, että eduskuntakäsittelyssä eduskunta voisi tehdä seurantaponnen, missä nimenomaan seurattaisiin tämän uuden toimintatavan toimivuutta esimerkiksi muutaman vuoden aikajänteellä.

Arvoisa puhemies! Toivon, että ministeri Niinistö on ponnekas tulevaisuudessa luontopalvelumäärärahojen turvaamisessa. Nyt on käynyt monta kertaa niin, että hallitus ensin niitä on leikkaamassa ja me sitten eduskunnassa joudumme niitä palauttamaan sinne, ja on tärkeää, että kun näitä kasvavia väkijoukkoja näihin kansallispuistoihin menee, niin niistä voidaan myös luontopalvelutoiminnan kautta pitää hyvää huolta.

Jari Leppä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Niin Teijon alueella poikkeuksellisen hienoissa maisemissa kuin monissa muissakin kansallispuistoissa on ennen puistojen perustamista harjoitettu metsästystä, ja siellä ovat säilyneet ne luontoarvot edelleenkin erinomaisen hyvinä, minkä pohjalta sitten perustetaan näitä puistoja — ja sitten metsästys pääsääntöisesti kielletään. Tässä on hyvä nyt annettu pikku naru, että on annettu periksi siinä, että voidaan jotakin tehdä vähän enemmän.

Mutta, herra ministeri, olen kyllä kanssanne eri mieltä: ei metsästys, riistanhoito ole sellainen tapa toimia, joka hävittäisi luonnon tasapainon, vaan se pitää omalta osaltaan sitä luonnon tasapainoa yllä. Jos eivät metsästäjät sitä riistanhoitotyötä tee vaikkapa pienpetojen pyynnin osalta, sitä ei tee yhtään kukaan muu, jolloinka se luontoarvo siitä kärsii. Siksi en ymmärrä sitä puhetta, että metsästys jollain tavalla olisi vastoin luontoarvojen kehittymistä, koska ne ovat kehittyneet ja säilyneet metsästettäessäkin aivan hyvin, ja siksi tämä lähtökohta ja avaus on ihan hyvä, minkä te olette tehnyt, mutta tätä pitää vain laajentaa. Ei pidä nähdä tätä asiaa näin mustavalkoisena.

Lauri Heikkilä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä olen elänyt aika lähellä tätä perustettavaa kansallispuistoa noin 24-vuotiaaksi, ja olen ministerin kanssa samaa mieltä, että siellä on kauniit maisemat ja kallioluontoa ja muuta, mitä ei herkästi muualta päin Suomea siinä rehevyydessä löydy.

Mutta olen nähnyt myöskin kouluun mennessäni linja-auton ikkunasta pellolla 28 hirveä, että se on semmoinen alue. Että jos 1970-luvulla on nähty sen verran hirviä, kun silloin on metsästetty kumminkin, niin sitten nämä kolarit kyllä näillä teillä saattavat lisääntyä ja siitä voi tulla ongelma. Minusta tämä olisi ihan sopiva alue niin, että siinä tietyn rajatun ajan vuodesta saisivat aina nämä paikalliset metsästysseurat metsästää ihan siellä. Ei se ole liian paljon pois suljettu, jos esimerkiksi kolme viikkoa joutuvat nämä turistit olemaan sieltä puistosta pois. Eihän siellä luonnostaan ihmisiä niin hirveästi liiku varsinkaan syksyllä ja varsinkaan siihen aikaan, kun luntakin rupeaa tulemaan maahan. Kyllä ne kelit ovat semmoiset, että ne hirvenmetsästäjät siellä metsässä ovat. Että eihän sitä nyt tarvitse ihan parhaaseen puolukka-aikaan aloittaa sitä metsästystä.

Anni Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On erittäin hienoa, että olemme nyt eduskunnassa lyhyen ajan sisällä käsittelemässä jo toisen upean kansallispuiston perustamisesitystä.

Saaristomeren kansallispuiston ja tämän tulevan Teijon kansallispuiston, kuten ministerikin esittelypuheenvuorossaan totesi, on tarkoitus muodostaa kokonaisuus, jonka kuvittelisi olevan ja jonka uskon olevan matkailun kannalta erittäin houkutteleva. Toivottavaa varmasti on myös se, että saamme näille alueille matkailijoita Suomen rajojen ulkopuolelta.

Hallituksen kehyspäätöksen yhteydessä tehtiin päätöksiä, joissa tiettyihin asioihin investoimme, jotta saisimme Suomeen paremman työllisyyskehityksen, ja itse asiassa tämä kokonaisuus on yksi niistä investointikohteista. Olisin kysynyt ministeriltä arviota siitä, minkä verran uusia työpaikkoja, minkä verran uutta taloudellista toimintaa tämä puisto yhdessä Saaristomeren kansallispuiston kanssa on Suomeen luomassa.

Sari Palm /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ennen kuin ministeri edes edustaja Sinnemäelle ehtii vastata, niin arvioisin itse sen kokemuksen pohjalta, joka valiokunnan matkalla niin Öröseen kuin tänne Teijon alueelle tehtiin, että aivan varmasti paljon toimeliaisuutta tulee niin saaristokulttuurin, rannikkokulttuurin kuin näiden luonnonalueiden osalta. Aivan upeaa kokonaisuutta ollaan nyt jatkamassa tässä Teijon osalta, ja myös tämä Örön alue, joka täällä ministerin esittelyssä tuli esiin, on aivan erinomaisen kaunis kokonaisuus luontoarvoiltaan mutta myös rakennusinfraltaan kiinnostava.

Mutta mitä tulee tähän metsästykseen, niin kyllä tällä valiokunnan reissulla tuli varsin selvästi esiin, että eritoten vieraslajien osalta mutta myös esimerkiksi ihmisten arjen, kuten liikenteen, osalta on tärkeää, että tätä metsästyksen kompromissia haetaan, ja pidän sitä hyvänä.

Marjo Matikainen-Kallström /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On tärkeää, että kansallispuistossa saa jatkossakin metsästää niin kuin tähänkin asti, niin kuin muissakin kansallispuistoissa.

Kun tässä nyt ministeri nosti esiin hirvieläimen ja vieraslajit, niin niiden vieraseläinten ja hirvieläinten kaatolupien määrähän on aina luvanvaraista toimintaa ja se pohjautuu nimenomaan riistalaskentaan ja siihen, mikä on se tasapaino, luonnon tasapaino. Metsästäjäliitto ja riistanhoitopiirit nimenomaan huolehtivat siitä, että luonnossa säilyy se tasapaino jatkossakin. Hirvieläimillä ei ole luontaista vihollista, jolloin niiden kantaa täytyy säädellä ihmisen voimin. Muuten nimenomaan meillä sitten tulee näitä erilaisia muita ongelmia, joita me emme halua, ja vielä myöskin meidän luonnon tasapaino muuttuu siitä, mitä me emme toivo.

Joten toivon, että valiokunta myös ottaa huomioon sitten tämän, että tämä toimii tasapainossa käsittelyn ajan.

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Selvyyden vuoksi, että pääsääntöisesti kansallispuistoissa ei saa metsästää (Marjo Matikainen-Kallström: Hirvieläintä saa!) lukuun ottamatta Lapin alueetta tai Pohjois-Suomen aluetta, joilla tarkempi määritelmä ehkä on, ja sitten on Kolovesi ja Selkämeri, joissa se on sallittu.

Tähän metsästykseen liittyy oikeastaan sellainen kysymys, jonka ministerille voisi esittää nyt, kun lähetekeskustelua ollaan käymässä. Jos minä nyt oikein muistan, niin täällä Teijon alueen metsästysseuran jäseniä toisessa seurassa oli 18 ja toisessa seurassa jotakin suunnilleen samaa suuruusluokkaa. Tarkoittaako tämä esitys, minkä hallitus on nyt tässä tehnyt, sitä tulkintaa, että niillä metsästysseuroilla on se metsästysoikeus, vai niin kuin tuosta ministerin puheesta voi myös päätellä, että Metsähallitus voi tarvittaessa vieraseläinpoistoon tai sitten hirvieläimien metsästykseen, valkohäntäpeurojen ja hirvien, antaa lupia myös muille kuin näille metsästysseurojen jäsenille, ettei siitä tule tämmöistä säätiöperiaatetta sinne sisälle?

Pertti Salolainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Aluksi on syytä onnitella ministeriä siitä, että hän on tuonut tämän esityksen tänne, ja kun tässä on näköjään vielä seuraavana ilmastolakikin täällä listalla, niin näyttää aika hyvältä.

Tämä on varmasti niin, että tämä hirvenmetsästys jossain määrin kontrolloituna on syytä sallia, koska niin kuin täällä on todettu, niin hirvillä ei ole luontaisia vihollisia, tai varsinkaan täällä rintamailla, ja sen vuoksi sen kanta voi nousta hieman isoksi. Mutta pitää olla kyllä hyvin varovainen ylipäätään siinä, että kansallispuistoissa ei metsästetä. Se on se peruslähtökohta, ja se on kansainvälinen normikin.

Vielä toteaisin sen, että tämä on loistava lisä nyt tähän meidän kansallispuistoverkostoon. Ja se on sikäli arvokas, että se tulee tänne Etelä-Suomeen, jossa nämä puistot ovat hyvin vähäisiä.

Ja toivoisin, että ministeri työstäisi vielä tätä Porkkalan kansallispuistoa ja Saaristomeren kansallispuiston laajennuksia, jotka ovat myöskin työn alla.

Eli onnittelut tästä, hieno saavutus.

Markku Eestilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Itse en täysin ymmärrä tätä metsästyksen kieltoa kansallispuistoissa, kun se tietenkin perustuu luonnonsuojelulakiin. Minulla on se käsitys, että laki kansallispuistoista on erillislaki, ja sitä en ole itse ymmärtänyt, missä vaiheessa erillislaki on alisteinen jollekin toiselle laille, mutta ehkä se tässä keskustelun kuluessa ja ministerin vastauksessa vähän täsmentyy.

Ihan sen verran tästä metsästyksestä, että minä erottaisin metsästysoikeuden, joka sillä paikallisella väestöllä on ollut jopa vuosisatoja, ja sitten sen, kuinka maanomistaja järjestää alueella ajallisesti ja paikallisesti metsästyksen. Nämä ovat kaksi eri asiaa, ja niitä ei pitäisi sotkea keskenään. Itse en ottaisi tätä oikeutta, varsinkaan paikalliselta väestöltä, pois laissa kansallispuistoista.

Ja sen verran omana kommenttina esittäisin, että kun tässä hirveä ja valkohäntäpeuraa saa kyllä metsästää tiettynä aikana, se on, ministeri, aivan oikein ja hyvä linjaus, mutta jos perusteena käytetään vahinkouhkien torjumista, niin minusta se on virheellinen peruste. Minä toivoisinkin, että ministeri tekisi meille selkoa, (Puhemies koputtaa) mitä metsästystä tänä päivänä tällä alueella on käytetty ja mitä nyt meinataan kieltää.

Jukka Kärnä /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vaikka yleisesti ottaen olen sitä mieltä, että kaikki aseet pitää takoa auroiksi, niin metsästyksestä tässä nimenomaisessa Teijon kansallispuistossa on täällä tullut hyviä puheenvuoroja: ne kannot eivät saa päästä kasvamaan liian suuriksi, ja sitten nämä haittaeläimet pitää sieltä päästä poistamaan, niin kuin nyt on toteutumassa. Minusta edustaja Heinonen ihan hyvin kuvasi sitä, että tätä pitää seurata erinomaisen tarkasti ja nimenomaan valiokunta pääsee sitten seuraamaan ja sitä raportoidaan.

Sitten haluan kiinnittää ministerin huomiota näihin, jotka myöskin ovat tulleet monta kertaa esille, eli ylläpitoresursseihin ja raharesursseihin. Näiden pitää olla jossakin tasapainossa: ei voi olla tosiaan niin, että sitten eduskunta armosta niitä joka syksy sinne antaa, vaan kyllä pitää olla lähtökohtaisesti niin, että jos jotain tehdään, niin sillä pitää olla myöskin resurssit, että se voidaan toteuttaa ja pitää hyvässä kunnossa.

Martti Mölsä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tänään oli ympäristövaliokunnassa mietintö Etelä-Konneveden kansallispuiston perustamisesta. Siinähän kunnat ja kansa antoivat laajan tukensa tälle asialle, niin että se ei ollut vaikeata siinä suhteessa. No, jossain vaiheessa tulee tietenkin se vaihe vastaan, että kuinka paljon tämmöisiä luonnonsuojelu- ja kansallispuistoja voidaan yleensä Suomeen perustaa. Jos niihin kaikki määrärahat, Puolustusvoimien määrärahat ja muut, hakataan, niin sen jälkeen tulee kyllä varmaan Putin jo sanelemaan pikkuisen meille, että olisiko Suomi kokonaan kansallispuistoa ja niin edelleen. Ja kustannukset, kuten edustaja Mustajärvi nosti esille, ovat suuri asia näissä, kun näitä perustellaan.

Ministeri Niinistö, kuinka paljon teidän mielestänne voidaan kansallispuistoja Suomeen perustaa? Vastatkaa nyt vaikka siihen kysymykseen.

Anne Kalmari /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Korhonen totesi, että kansainvälisesti kansallispuistot ovat metsästysvapaata aluetta. Näin ei totisesti saamamme selvityksen mukaan Euroopassa ole, vaan siellä usein saadaan metsästää kansallispuistoissa. Metsästys ei ole pilannut luontoarvoja, ja metsästys on perinteinen osa suomalaista maaseudun kulttuuria. Siksi siitä oikeudesta on pidettävä jatkossakin huolta — toki niin, että se ei vaaranna muita liikkujia, ei vaaranna luontoarvoja, kuten metsästyksessä ei tehdä.

Haluaisin kysyä vielä ministeriltä siitä, miten vakuuttavaa ja varmaa on se puhe, että esimerkiksi pienpedot saadaan aina tarvittaessa poistaa, kun olen useista kansallispuistoista kuullut, että niitä lupia ei niin vain saakaan.

Ja myöskin siitä pitää huolehtia esimerkiksi, että kirjolohta jatkossakin saa pyytää, koska esimerkiksi oman kotipitäjäni Salamajärven kansallispuistossa kävijämäärä romahti alle puoleen sen jälkeen, kun kirjolohen pyynti kiellettiin siellä.

Ympäristöministeri Ville Niinistö

Arvoisa puhemies! Todella niille, jotka ovat kiittäneet siitä, että puisto saadaan perustettua, vielä toistan kerran sen, että meillä ei ole tällä hetkellä lounaisella ja eteläisellä rannikolla yhtään yhtenäistä näin isoa maa-aluetta, jolla olisi erämaa-tyyppistä luontoa yhtenäisenä meidän lapsille ja lapsenlapsille virkistyskäyttöön ja luonnon itseisarvon takia säilytetty. Tämä on upein kokonaisuus, mitä meiltä löytyy lounaiselta ja eteläiseltä rannikolta, ja sen vaaliminen on iso kansallinen tehtävä meille kaikille.

Suomen kansallisessa perinnössä meidän luonto, meidän luonnon lajit, metso, joka esimerkiksi löytyy täältä, on osa meidän kansallista tarinaa. Minä toivon, että ihmiset tiedostavat sen, että luonto ei säily, jos me emme itse osaltamme vaali, että ihmisen toiminta on sen kanssa sopusoinnussa, ja sitten löydä näitä tällaisia alueita, joilla erikseen vaalitaan sitä, että luonto olisi mahdollisimman vahvassa kunnossa ja ihminen voisi siellä sitten käydä luontomatkailijana tutustumassa myös tähän luontoon.

Teijo on sikälikin hieno alue — osa kysyi luontomatkailusta — että sitä voi markkinoida kokonaisuutena kansainvälisesti mutta myös tämä on merkittävien asutuskeskusten lähellä ja siitä pyritään tekemään kohdetta, jossa myös eläkeläiset, lapset, erilaiset suomalaiset pääsisivät tutustumaan meidän luontoon ja sen lajeihin, ja retkeilyreititys tehdään niin, että siellä on mahdollisuus liikkua erilaisilla ihmisillä.

Luontomatkailuun panostetaan. Kehysriihessä päätettiin, että Örön saaren kehittämiseen laitetaan 2,5 miljoonaa euroa, tehdään sopimuksia matkailuyrittäjien kanssa, kumppaneina Metsähallituksen luontopalveluiden kanssa, niin että siitä voi tulla merkittävä veneilijöiden ja sitten Kasnäsistä saapuvien matkailijoiden sisääntuloväylä Saaristomeren kansallispistoon.

Kun näitä tuloja ja menoja arvioidaan, niin minä haluan sanoa hyvin selvästi myös sen, että kansallispuistojen kehittäminen tuo Suomen valtiolle lisää rahaa. Se on hyvä bisnes. Luonnonsuojelu on hyvä bisnes, se on hyvä ympäristölle, se on hyvä ihmisille, se parantaa ihmisten terveyttä, se parantaa ihmisten fyysistä hyvinvointia ja tuo tuloja yrittäjille. Miksi ihmeessä joku sanoo, että näissä olisi joku ongelma? Minä en ymmärrä sitä. Eivätkö rahat kelpaa? Kansallispuistot keskimäärin tuottavat noin kymmenen kertaa enemmän tuloja kuin niihin laitetaan valtion rahaa, ja näin ollen ajatus siitä, että kansallispuisto olisi jotenkin menoerä, on erikoinen. Me toki varmistamme Metsähallituksen resurssit, ja sen haluan myös sanoa, että Metsähallitushan on ollut nousevassa menokehyksessä tämän hallituskauden aikana ja me olemme pystyneet jo hallitusohjelman ja hallituksen omin päätöksin lisäämään Metsähallituksen resursseja ja eduskunta on sen päälle päättänyt panostaa vuosittain näihin investointeihin, ja se on ollut tärkeätä.

Minä puhun nyt Metsähallituksen luontopalveluista. Minä luulen, että osa edustajista on huolissaan Metsähallituksen kokonaisuudesta, mutta Luontopalvelujen valtion rahoitusosuus on ollut merkittävästi lisääntyvä, ja nämä vuosittaiset investointipanokset ja työllisyyspanokset ovat esimerkiksi Pohjois- ja Itä-Suomessa tuoneet nuorille töitä. Me olemme laittaneet yhteensä yli 5 miljoonaa euroa näiden vuosien aikana nuorten työllistämiseen näillä rahoilla, ja ne ovat olleet hyvin tehokkaita, myös nuorten pitämiä työllistämistoimia, joissa pääsevät luonnossa erilaiset nuoret, jotka eivät välttämättä koulun penkillä viihdy, tekemään hyvin hyödyllistä luonnonhoitotyötä.

Mitä tulee sitten metsästykseen ylipäätään, niin Etelä-Suomessa metsästys on kielletty pääsääntöisesti kaikissa kansallispuistoissa. Kolovesi on historiallinen poikkeus, Selkämeri on uusi poikkeus, mutta se on merellinen kansallispuisto ja vähän erityyppinen asia. Täällä tehdään nyt tämmöinen uusi joustava menettely, jossa me olemme pyrkineet just varmistamaan tämän tasapainoisen kokonaisuuden niin, että riistanhoitoa voi tehdä siitä näkökulmasta, että lajiston määrä säilyy tasapainossa eikä aiheuta vahinkoa liikenneturvallisuudelle tai muutoin. Tällä alueella erityinen peruste siihen on se, että siis vanhoissa metsissähän hirvet eivät niin paljon edes viihdy eikä niille ole ravintoa siellä mutta täällä on näitä taimikoita näillä vanhoilla talousmetsäalueilla ja siellä varsinkin siirtymäkauden aikana hirvet voivat esiintyä laajempina ryhminä. Silloin tämä poistomahdollisuus luvanvaraisesti tänä alueena näille metsästysseuroille on nyt se uusi menettely, mikä tässä on luotu, joka pyrkii kunnioittamaan sekä metsästyksen perinteitä että luonnonsuojelulain yleissäädöksiä.

Yleensä lähdetään siitä, että yleislaki määrittelee yleisperiaatteet ja erillislait noudattavat niitä, jollei ole erityistä syytä poiketa. Tämä on lainsäädännön hierarkia. Tässä on nyt tehty siihen tämmöinen oma rakenne, jonka koen yhdistävän hyvin nämä eri intressit. Vieraslajejahan voi poistaa luvanvaraisesti. Metsähallitukselta saamani selvityksen mukaan vieraslajeja poistetaan silloin, kun on perusteita, mutta ei ole mitään osoituksia — aina kuulee huhupuheita — että vieraslajit olisivat aiheuttaneet jotenkin jotain haittaa luonnolle eikä olisi saatu poistolupia tarpeeksi. Omien selvitysteni mukaan kansallispuistot ovat lajien lisääntymiselle semmoinen keidas, josta on hyötyä laajemmin suomalaisille luonnonlajeille myös niiden alueiden ulkopuolella.

Etelä-Suomessa suojelupinta-ala on vain noin reilu 2 prosenttia koko meidän metsäpinta-alasta. Se on erittäin vähän. Talousmetsiä on yli 90 prosenttia. Metsästää saa lähes kaikilla näillä alueilla, jos vain sopimuksia saa tehtyä. Itse olen kokenut, kun alaan olen perehtynyt, että yksi ongelma metsästyksessä on se, että nämä metsästysseurat ovat niin kuppikuntaisia erillisiä yhdistyksiä, että voisi olla metsästyksen kannalta parempi, että seurat voisivat tehdä enemmän yhteistyötä ja myös yhdessä metsästää, jolloin nämä rajapinnat olisi helpompi hoitaa. Siellä on myös sillä puolella mietittävää, että harrastus olisi helpommin useammalle saavutettavissa. Tässä tapauksessa Metsähallitus harkitsee sitten näitten paikallisten seurojen kanssa, mikä on se menettely, millä tätä poistoa voidaan tehdä.

Markus Mustajärvi /vr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vaikka Metsähallituksen luontopalveluitten määrärahat ja henkilöstömäärä ovat lisääntyneet, niin kyllähän myöskin suojelualueitten määrä on lisääntynyt. Kyllä yleinen arvio on se, että jos halutaan, että nämä puistot pysyvät hyvässä kunnossa, mahdollisimman luonnonmukaisina ja kuitenkin mahdollistavat sen, että käyttäjiä on mahdollisimman paljon, niin henkilöresursseja tarvitaan kiistatta lisää.

Mutta tästä metsästysoikeudesta vielä: Eikö voisi ajatella niinkin päin — viittasitte osittain kyllä asiaan — että jos metsästysoikeus annetaan seuroille, vain niille muutamalle seuralle, joissa on hyvin vähän väkeä, ja sitten Metsähallituksella kuitenkin on laajat alueet, joilla myös on tarvetta metsästää, niin miksi tähän metsästyksen hallinnointiin tarvitaan myöskin Metsähallituksen mailla seuroja väliin? Eikö voisi ajatella, että paikallisilla ihmisillä olisi ilman seurojakin oikeus metsästää ainakin siellä Metsähallituksen alueilla?

Pauli Kiuru /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Esitys Teijon kansallispuistosta on erinomaisen kannatettava. Ajatus siitä, kuinka paljon Suomeen näitä kansallispuistoja mahtuu — mahtuu varmasti paljon enemmänkin. Niin kuin tässä ministeri Niinistö hyvin esitti, pelkästään taloudellisilla intresseillä ja näkökulmilla puistojen perustaminen on sangen perusteltua. Ympäristövaliokunnassa juuri käsittelemme Etelä-Konneveden kansallispuistoa, ja siellä muuten tulivat nämä metsästysasiat kanssa kysymykseen. Taloudellinen merkitys liittyy hyvinvointiin, mitä kansallispuistot ja luonto ylipäätään ihmisille tarjoavat. Sitten tämä matkailunäkökulma on erittäin tärkeä. Tällä hallituskaudella on nyt saatu näitä puistoasioita eteenpäin.

Ministeriltä haluan kysyä kestokysymykseni tässä yhteydessä: miten näette Kilpisjärven suurtuntureiden alueen tulevaisuudessa, ja minkälaisia esteitä siellä on sen toteutumiselle, ja kuinka realistisena näette, että joidenkin vuosien jälkeen näemme tämän arvokkaan alueen kansallispuistomerkityksessä?

Esko Kiviranta /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On aivan selvää, että Salon seudulla ja Perniössä on suhtauduttu hyvin myönteisesti tähän Teijon kansallispuistohankkeeseen. Ainoa ongelma on ollut metsästys ja riistanhoito, ja edelleen myöskin tässä hallituksen esityksessä. Minusta näyttää siltä, että käytännössä metsästystä ei juuri tulla sallimaan Teijon kansallispuiston alueella.

Tässä olisi tämmöinen erityissäännös, jossa metsästysseurat sitten neuvottelisivat Metsähallituksen kanssa hirven- ja valkohäntäpeuran metsästyksestä lokakuun puolivälin ja vuoden lopun välillä. Käytäntö ainakin tähän saakka näissä erilaisissa Metsähallituksen kanssa käytävissä neuvotteluissa on ollut se, että lupaa ei juuri ole mihinkään herunut. Tämä vaatii kyllä aikamoista tarkkailua, jos tämän säännöksen oletetaan jollakin tavalla käytännössä toimivan.

Se on myöskin ongelma, että siellä nyt ainakin yksi metsästysseurue, hirvenmetsästysseurue, joutuu lopettamaan, kun ei se saa enää kasaan sitä tarvittavaa tuhatta hehtaaria.

Ari  Jalonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuten olemme monesta puheenvuorosta kuulleet, metsästäminen on tarpeellista myös kansallispuistoissa, mutta kun tämmöistä pelkoa on siitä, että tuliaseella metsästäminen kaikottaisi vaeltajat pois alueelta tai jotain muuta vastaavaa, niin oletteko pohtineet jousimetsästyksen etuja tämmöisen kansallispuiston alueella metsästämisessä vaikkapa laajemmalla riistavalikoimallakin? Se voisi hyvässä lykyssä toimia myös yhtenä turismin vetonaulanakin, jos sitä erityisesti suosittaisiin sillä alueella.

Jari Myllykoski /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tämän kansallispuistolainsäädännön yhteydessä tulee tarkastella metsästysoikeutta laajemmassa mittakaavassa. Tässä edustaja Mustajärvi jo toikin esille sen, että nyt pitäisi järjestäytyä niin, että niiden kuntien, joihin kansallispuisto rajoittuu, ihmisillä, jotka haluavat metsästystä harrastaa, olisi oikeus. On hyvä, että neuvotteluosapuolena on paikallinen metsästysseura, joka voisi hallinnoida sitä tapahtuvaa metsästystä, antaa ne luvat näille vieraslajeille sekä hirvieläimille. Nyt erittäin tarkkaan kannattaa eduskunnassa katsoa tämä kortti, että muodostettaisiin tämä nyt, koska kansallispuistojen kehittymiselle Pohjois-Suomessa on tullut esteeksi metsästysoikeuden menettäminen ja paikalliset asukkaat vastustavat kansallispuiston asettamista. Mutta nyt on tärkeätä, että tämä laajempi metsästysoikeus tulisi koskemaan kuntalaisia tasavertaisesti, kuten Pohjois-Suomenkin kansallispuistoissa.

Oras Tynkkynen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kansallispuistoverkostomme saa Teijosta hienon täydennyksen. Suomessa sadat eliölajit uhkaavat pahimmassa tapauksessa kuolla sukupuuttoon, ja sen takia tarvitsemme sekä kokonaan uusia kansallispuistoja että täydennyksiä meidän nykyisiin luonnonsuojelualueisiimme. Alueiden käyttöhän edellyttää aina eri toiveiden yhteensovittelua ja niin myös tässä tapauksessa. Toivon, että keskustelemalla löydetään sellainen ratkaisu, joka tyydyttää ainakin melko monia.

Mutta olisin ministeri Niinistöltä kysynyt, vähän samassa hengessä kuin edustaja Jalonen edellä, metsästyksen roolista kansallispuistoissa: onko vaarana, että jos metsästyksen mahdollisuuksia nykyisestä olennaisesti laajennetaan, niin se ajautuu hankauksiin virkistyskäytön kanssa, joka kuitenkin on kansallispuistoissa aika keskeinen elementti, ja toisaalta kuinka paljon nyt tuolla seudulla on jäämässä metsästäjien käyttöön alueita, kun kansallispuisto perustetaan? Onko siellä edelleen mahdollisuuksia puiston ulkopuolella metsästää?

Antti Kaikkonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Teijo todella täydentää kansallispuistoverkostoamme upealla tavalla. Siitä tulee hieno puisto, ja ilman muuta perussuhtautuminen ainakin omalla kohdallani on tähän hankkeeseen myönteinen. Toki pitää vielä eduskuntakäsittelyssä katsoa, minkä verran hienosäätöä tarvitaan tässä keskustelussa esillä olleissa asioissa, varsinkin tässä metsästyskysymyksessä, ja miten voidaan paikallisten ihmisten toiveita yhteensovittaa vielä paremmin. Mutta hieno kokonaisuus siitä tulee, varsinkin kun huomioidaan lähellä oleva Saaristomeren kansallispuisto, johon ollaan liittämässä upeaa Örön saarta, jossa valiokunta kävi tutustumassa viime viikolla, ja vielä lähiseudulla on lisäksi Kurjenrahkan kansallispuisto, joka myöskin on upea kohde, elikkä Varsinais-Suomi voi olla kyllä aika ylpeä tästä kokonaisuudesta.

Mutta tuon itsekin esiin kyllä tämän resurssikysymyksen, koska se on tullut ympäristövaliokunnassa vuosittain esille. Ministeri, todistitte hienosti, kuinka näihin kannattaa panostaa, ja kun näin on, niin kannustan teitä, että uskotelkaa se teidän omalle hallituksellenne myöskin, niin että siellä muutkin ministerit tämän uskovat ja eduskunnan ei tarvitse tätä asiaa aina olla pähkäilemässä. Todella...

Viimeinen asia vielä, arvoisa puhemies: Porkkalanniemen kansallispuisto, päästääkö siinä eteenpäin?

Innostuin vain.

Eeva-Maria Maijala /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Metsästystä ei saa harjoittaa niin, että siitä aiheutuu vaaraa ympärillä oleville ihmisille, ja ainakaan minun tiedossani ei ole montaakaan tapausta koko valtakunnassa, joissa olisi vaaratilanteita metsätyksessä tapahtunut. Nyt haluaisin kysyä teiltä, ministeri: tiedättekö te, onko suojelualueilla tapahtunut metsästyksen kanssa mitään ongelmia, ja jos niitä on tapahtunut, niin uskotteko, että tässä voisi olla oikeasti metsästyksestä mitään haittaa ihmisille?

Toiseksi, meillä oli tänään yksityiskohtaisessa käsittelyssä ympäristövaliokunnassa tämä Etelä-Konneveden kansallispuistoasia. Kysyn nyt, onko tämä meidän valiokuntamme kautta tuleva esitys nyt sitten ennakkoratkaisu siinä, miten jatkossa suhtaudutaan suojelualueilla metsästysasioihin. Kansallispuistojen osaltahan ei ole olemassa päätöstä metsästyksestä. Onko tämä nyt sitten ennakkopäätös, että jatkossa toimitaan sen mukaan, että hirveä ja muuta ei saa metsästää niin kuin muualla?

Raimo Piirainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun tässä on hyvin monessa puheenvuorossa viitattu siihen, mikä muu laki vaikuttaa tähän, niin viime kaudellahan keskustavetoinen hallitus toi eduskuntaan luonnonsuojelulain, missä käsiteltiin kansallispuistoja ja niitten metsästyksen kieltämistä, eli kaikkihan juontaa sieltä. Elikkä tässä on jo tämmöinen edellisen hallituskauden perinne.

Mutta kun me tutustuimme tuohon alueeseen, niin siellä näitten metsästysseurojen passipaikat ovat aivan siellä sen kansallispuiston reunamilla. Kun sanotaan laissa, että ajo on sallittu, niin käytännössä metsästäminen on täysin mahdollista silloin siellä, kun passipaikat ovat reuna-alueella ja se voidaan hoitaa. Mutta tämä on ennen kaikkea nyt Metsähallituksen ja näitten metsästysseurojen keskinäinen sopimus, ja minä toivon, että ministeri myös vauhdittaisi sitä, että he tekevät tämmöisen sopimuksen, ettei siitä tarvitse jäljestäpäin sitten vääntää.

Jukka Kärnä /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä metsästysasian hoitaminen kaiken kaikkiaan on äärimmäisen tärkeätä, tehdään sitä sitten metsästys- tai tuliaseilla, nuoliaseilla tai vaikka ritsoilla. Se on joka tapauksessa hoidettava. Mutta minä haluan muistuttaa tätä salia myöskin siitä, että ei nyt keskitytä tämän lain valmistelussa tähän metsästykseen, joka on vain yksi pieni osa — tärkeä osa, sitä en yritäkään kieltää. Mutta kyllähän se iso juttu tässä on, että me jätämme tuleville polville luontoa, joka on turmeltumatonta, tai tässä tapauksessa ei kaikki sillä tavalla turmeltumatonta, mutta ihmisillä on mahdollisuus viettää vapaa-aikaa luonnossa suojellussa ympäristössä. Tulevaisuudesta tässä on kysymys, meidän lastemme ja lastenlastemme tulevaisuudesta.

Ympäristöministeri Ville Niinistö

Arvoisa puhemies! Äskeisen kauniin, lyyrisen puheenvuoron jälkeen on hyvä tulla tänne pönttöön kommentoimaan.

Tosiaan siis, jos arvioidaan nyt, mikä Teijossa muuttuu, siellä on kaksi metsästysseuraa, joissa on vajaa 20 aktiivimetsästäjää, joiden metsästysoikeus nyt jonkun verran rajautuu, joten nyt puhutaan kuitenkin kourallisesta määrästä ihmisiä. Kun on arvioitu sitä riistanhoitoalueen kokonaisuutta, niin valtaosa hirvistä kaadetaan tällä riistanhoitoalueella tämän kansallispuistoalueen ulkopuolella. Kun katsoimme karttaa, niin nekin, mitkä täällä on kaadettu, on kaadettu reuna-alueilla. On aivan oikein, että ne passipaikat ovat siellä osin ulkopuolella. Tämä hirvenajo, joka on siis luonnonsuojelulain pohjalta Etelä-Suomessa kansallispuistoissa sallittua, voi ohjata näitä lajeja ulos sieltä, ja sitten niitä voi ampua näillä passipaikoilla siellä ulkopuolella.

Itse suhtaudun metsästykseen luonnonsuojelualueilla jossain määrin joustavasti. Kun luonnonsuojelualueita perustetaan, ne ovat hierarkiassa alempana. Täytyy muistaa, että kansallispuistot on se ylin osa hierarkiaa. Niitä on aika vähän, ja siellä pyritään priorisoimaan virkistyskäyttöä ja luonnon vaalimista ja säilyttämistä. Aidosti lajien pesimärauhan kannalta, nuorten yksilöiden kasvun kannalta, esimerkiksi ilveksen kannalta, on olennaista, että syksylläkin siellä on luonnontilaista ja rauhallista, ja näitten muittenkin lajien kannalta metsästyksessä on tiettyjä jännitteitä suhteessa luonnonsuojelun päätavoitteisiin. Jos kansallispuisto on se kaikkein korkeimmalla hierarkiassa oleva, niin se, että on jonkinlaisia rajoituksia, on perusteltua Etelä-Suomessa, jossa puistot ovat pienempiä.

Muilla luonnonsuojelualueilla pääsääntö on edelleenkin, että metsästyksen pitäisi olla kiellettyä, mutta olemme näitten alueiden perustamisessa joustaneet varsin paljon lähtökohtana riistanhoidon yleisperiaatteet, vieraslajien poistaminen ja se, että toiminnan edellytysten näillä seuroilla pääsääntöisesti pitää säilyä hyvinä. Mutta haluan korostaa, että valtaosa metsistä on luonnonsuojelualueiden ulkopuolella ja silloin siellä metsästys jo varmistaa valtaosan riistanhoidollisista tarpeista.

Monet metsästysseurat ja metsästäjät ovat myös luonnonsuojelijoita ja tekevät tärkeää luonnonsuojelutyötä, joten haluaisin myös hälventää näitä jännitteitä. Valtaosa metsästäjistä kokee, että kansallispuistojen ja luonnonsuojelualueiden perustaminen on hieno asia. Se takaa myös riistalajeille lisääntymisalueita. Esimerkiksi meidän metsäkanalintujen osalta soiden suojelu on aivan keskeistä.

Muita kysymyksiä:

Kuinka paljon kansallispuistoja voi perustaa, ja mitä vielä voisi kehittää? Esimerkkeinä tuli esille Suomenlahteen rajautuvien kansallispuistojen kehittäminen, jota tänä vuonna arvioidaan, ja suurtunturien kehittäminen. Kansallispuistoja, jotka ovat näitä kruununjalokiviä, rajallinen määrä tietysti voidaan perustaa lisää. Me pyrimme arvioimaan Suomen eri luontotyyppien ja maakuntien eri eliöstölajien osalta sellaista tasapainoa, että olisi mahdollisimman kattava verkosto. Tässä tehtiin hyvin laaja tarkastelu tämän kansallispuistokehittämistyön yhteydessä, mitä nyt tehtiin, laajin sitten 70-luvun. Siinä päädyttiin siihen, että nämä kaksi ovat nyt kiireisiä, ja todettiin lisäksi, että erityisesti suurtunturien alue luontoarvoiltaan on meidän arvokkain kansallispuistoverkon ulkopuolella oleva alue.

Siellä paikallinen tuki ja ymmärrys hankkeen toteuttamiselle ei ollut vielä riittävää, joten päätettiin, että tehdään työryhmä kehittämään suurtunturin alueen luonnonsuojelun ja matkailun yhteensovittamista. Tämä työryhmä sitten työssään pohtii erilaisia vaihtoehtoja. Kansallispuistonäkymä on edelleen mahdollinen, mutta se pitää tehdä paikallisten kanssa sovussa ja arvioida, miten siellä luontomatkailua ja kilpisjärveläistä toimintaa voidaan muutoin edistää. Ympäristöhallinto on sitoutunut siihen, että meidän läsnäolo jollain alueella tuo sinne myös tuloja, niin kuin kansallispuistot ja luonnonsuojelualueet usein tuovat.

Kysymys sitten siitä, miten Suomenlahden kansallispuistoja voidaan kehittää: Porkkalan mahdollinen asema kansallispuistona on hyvin kiinnostava prospekti. Se arvioidaan tässä syksyn kuluessa Metsähallituksen selvityksen osana. Siellä on upeita lintusaaria. Se on keskeinen muuttoreitti, yksi meidän parhaista muuttoreiteistä linnuille. Träskön saari ja muut kohteet edustavat meidän merellistä luontoa ainutlaatuisella tavalla. Meidän saaristohan ylipäätään on sellainen, että ei sellaista paljon muualta maailmasta löydy. Sitä kannattaa vaalia. Jos ei suojella kokonaisuuksia, niin herkästi ihmisen halu aktiivisesti hyödyntää niitä alueita siirtää ne yksittäisten omistajien kiinteistöiksi. Sillä tavalla tämä luonnonsuojeluverkon vahva kehittäminen on tärkeätä.

Me tulemme laajentamaan Saaristomeren kansallispuistoa. Todennäköisesti vedenalaisia alueita otetaan siihen mukaan. Arvioidaan hiekkasärkkiä. Sama itäisellä Suomenlahdella. Ja tämä Porkkala arvioidaan sitten syksyllä. Sitä tullaan luonnonsuojelualuekokonaisuutena kehittämään, mutta onko kansallispuiston perustaminen mahdollista, siitä tehdään päätökset syys—lokakuussa.

Jukka Kärnä /sd:

Arvoisa puhemies! Tämä lakiesitys on kaiken kaikkiaan kannatettava ja hyvä esitys. Eli tällä esityksellä perustetaan ja suojeltaisiin varsinaissuomalaisessa kulttuurimaisemassa oleva salomaa. Tästä kansallispuistoksi ehdotetusta alueesta valtaosa on valtion retkeilyaluetta. Siellä on jo nyt perustettuja suojelualueita sekä suojeluun varattuja, ja lähes kaikki tähän kansallispuistoon ehdotettavat alueet kuuluvat Natura 2000 -verkostoon. Sillä alueella on arvokkaita kallioalueita, soita, lintuvesiä sekä lehtoja, pikkujärviä, puroja ja lähteitä, eli kyllä tällainen alue ehdottomasti kannattaa kansallispuistostatuksella kruunata — ja myöskin yksi meren saari siellä on. Sitä alueen yleistä tunnettavuutta toteuttamalla tällä hankkeella varmaan lisätään ja edistetään välillisesti ehkä — tai välittömästikin — matkailuelinkeinon kehittymismahdollisuuksia Salon seudulla.

Kaiken kaikkiaan, kun nyt on ollut tilaisuus olla useampaa kansallispuistoa valiokunnan kautta perustamassa ja kuulemassa niistä, nämähän ovat todella mielenkiintoisia asioita ja ovat olleet lähellä ihmistä. Jos otetaan nämä pienet metsästystä koskevat erimielisyydet ja hakaukset sieltä pois, niin tuntuu hirmu hyvältä työskennellä valiokunnassa kansallispuistojen eteen. Ne ovat ihmisiä lähellä ja heidän vapaa-aikaansa lähellä. Pääsee siis tekemään ihan oikeasti nykyisille ihmisille ja myöskin tulevaisuuden ihmisille niin sanotusti hyvää.

Timo Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! Laki Teijon kansallispuistosta perustaa maahamme 38. kansallispuiston. Upeasta verkostosta on kaiken kaikkiaan kyse. Ja kyllä tästä täytyy antaa kiitosta, että näitä erilaisia, uudenlaisia eri puolelle Suomea tulevia kansallispuistoja nyt viedään eteenpäin.

Tänään itse asiassa ympäristövaliokunnassa saimme valmiiksi meidän työmme osalta 37. kansallispuiston eli Etelä-Konneveden kansallispuiston käsittelyn. Siinähän syntyy upea Rautalammin ja Konneveden kunnissa sijaitseva kansallispuisto Pohjois-Savon ja Keski-Suomen maakuntiin, kaiken kaikkiaan silläkin kokoa 1 544 hehtaaria.

Tämä Teijon kansallispuisto aiheutti keskustelua aika paljon jo etukäteen, ennen kuin valtioneuvosto oli asiaa loppuun käsitellyt. On hyvä, että tänne on tullut nyt omat erityiset säädökset myös metsästyksestä. Valtion maille perustettavalla alueella saa siis Teijon kansallispuistossa erityissäännön turvin metsästää hirviä ja peuroja loppuvuoden aikana, ja tähän metsästykseen pitää tämän nyt käsittelyyn tulleen lain mukaan saada Metsähallituksen erillislupa. Tässä on myös mielenkiintoinen uusi järjestely. Luvasta ja näistä metsästysalueista neuvotellaan tämän lain mukaan vuosittain alueella toimivien metsästysseurojen kanssa. Ja ympäristöministeriö on esittänyt, että kansallispuistoa varten erillistä viranomaiset, metsästäjät ja muut tahot yhdistävää menettelyä kehitetään ja sovitaan, kuinka paljon vuosittain näitä sorkkaeläimiä alueella voidaan metsästää. Muussa tapauksessa hirvien ja peurojen metsästykseen tarvitaan puiston alueella aina erillislupa, ja hirven ajaminen sen sijaan alueella on lain mukaankin sallittua.

Lakiesitys sallii myös kirjolohen istutukset ja virkistyskalastuksen Matildanjärvessä. Pidän hyvänä sitä, että tähän lakiin on myös kirjattu toive, jonka mukaan järveen istutettaisiin tulevaisuudessa mieluumminkin kotimaisia kalalajeja.

Tietysti metsästyksestä yksi tärkeä huomio on se, että vieraslajien poisto on tässäkin kansallispuistossa mahdollista niin kuin muissakin. On tärkeää, että supikoiraa, minkkiä ja tämäntyyppisiä voidaan tarpeen mukaan harventaa ja antaa näin suomalaiselle luonnolle mahdollisuus kehittyä hyvin ja ilman sitä, että jokin vieraslaji esimerkiksi valtaisi kohtuuttomasti aluetta. Vaikkapa linnunpesintäasioissa minkit tekevät erittäin pahaa jälkeä.

Arvoisa puhemies! Pidän myönteisenä myös sitä, että Teijon kansallispuisto, niin kuin kansallispuistot yleensä, säädetään erillislailla, ja pitää muistaa, että tässä erillislaissa on aina mahdollista ottaa huomioon nämä paikalliset metsästysasiat. Tätä keskustelua kävimme myös Etelä-Konneveden kansallispuiston kohdalla. Siellä tilanne oli erityyppinen, ja siellä päädyttiin hieman erilaiseen ratkaisuun, mutta sielläkin on mahdollista tällaisissa tilanteissa käyttää poikkeuslupia.

Salon Teijon kansallispuisto siis perustetaan Varsinais-Suomen maakuntaan. Se on kooltaan kaiken kaikkiaan 3 370 hehtaaria, ja tästä alueesta sen ytimen muodostavat noin 2 300 hehtaarin laajuinen Teijon retkeilyalue ja siihen liittyvät, yhteispinta-alaltaan noin 700 hehtaarin laajuiset Hamarijärven ja Punassuon suojelualueet. Tällä alueella on paljon kalliomäkiä, lakikallioita, päätemoreeneja, lähteitä, erilaisia suotyyppejä ja lehtoja, eli tämä on ainutlaatuinen alue jälleen tässä pian 40 kansallispuiston joukossa. Myös alueen lajisto on monipuolista, ja siihen on myös hyvällä tavalla tässä esityksessä kiinnitetty huomiota, on muun muassa 24 uhanalaista lajia ja 25 silmällä pidettävää eliölajia. Ympäristöministeri Ville Niinistön sanoihin on helppo yhtyä. Hän totesi, että Teijon kansallispuisto on tärkeä ja upea lisä kansallispuistoverkostoomme.

Arvoisa puhemies! Luontopalveluiden rahoituksesta kävimme jo tässä nopeatempoisessa keskustelussa keskustelua. Haluan alleviivata sitä tässä edelleen. Eli aika monena vuonna tilanne on ollut se, että Luontopalveluiden määrärahoja ollaan oltu leikkaamassa ja sen jälkeen eduskunnassa on niitä ympäristövaliokunnan esityksen pohjalta nostettu. Nyt toivon, että tämäntyyppisestä veivaamisesta päästään eroon. Jos haluamme — ja kun me haluamme — näitä kansallispuistoja käytännössä yksimielisesti perustaa, niin silloin meidän pitää huolehtia siitä, että Luontopalveluille löytyy myös riittävästi rahoitusta.

Kansallispuistojen vaikutukset nimittäin ovat myös taloudellisesti erittäin merkittäviä, eli en ymmärrä sellaista kritiikkiä, että näihin tuhlattaisiin suomalaisten rahaa. Jos me suojelemme luontoa ja teemme kansallispuistoja, se on jo iso teko tuleville sukupolville, mutta pitää myös muistaa se, että kansallispuistojen vaikutukset paikallistalouteen ovat merkittäviä. Rahasumma, jonka valtio sijoittaa kansallispuistoihin ja retkeilyalueisiin, palautuu itse asiassa yhteiskunnalle moninkertaisesti takaisin paikallisena yritystoimintana ja työpaikkoina, noin 10 euroa jokaista sijoitettua euroa kohden.

Ja kun näitä kävijämääriä vielä hivenen katsoo, niin on helppo todeta, että kansallispuistoista on tullut meidän suomalaisten aivan yhteistä kansallisomaisuutta, josta haluamme nauttia ja josta pääsemme nauttimaan. Esimerkiksi vuonna 2013 Sipoonkorven kansallispuiston käyntimäärä oli jo 96 400 kävijää ja Kolilla kävi yli 140 000 vierailijaa. Nämä ovat merkittäviä kävijämääriä. Ja esimerkiksi Sipoonkorven vaikutukset tämän alueen talouteen ovat merkittäviä, mutta eivät kuitenkaan sellaisia kuin näillä alueilla, missä sitten on vielä runsaasti enempi panostuksia tuohon matkailuun. Eniten rahaa paikallistalouteen tuottaa Pallas-Yllästunturin kansallispuisto, lähes 35 miljoonaa euroa, ja toisena on Urho Kekkosen kansallispuisto vajaalla 22 miljoonalla ja sitten Oulangan kansallispuisto vajaalla 16 miljoonalla.

Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi toivon, että eduskuntakäsittelyssä eduskunta tekee sellaisen kirjauksen mietintöönsä, että ryhdymme seuraamaan tämän metsästyksen toimivuutta Teijon kansallispuistossa, millä tavalla tämä keskusteluyhteys, neuvottelut toimivat Metsähallituksen ja metsästysseurojen välillä ja tuleeko siinä sellaisia tilanteita, että laki ei toimi sillä tavalla, mitä lainsäätäjänä olemme halunneet. Eli tämä on syytä minun mielestäni ympäristövaliokunnan käsittelyssä huolella läpikäydä ja papereihin kirjata, ja voin jo tässä luvata, että sen eteen tulen tekemään työtä.

Tytti Tuppurainen /sd:

Arvoisa puhemies! Maamme kansallispuistoverkko kasvaa. Tällä lakiesityksellä ehdotetaan perustettavaksi Teijon kansallispuisto, jossa Salon kaupungin alueella sijaitsevat valtion maat otettaisiin kansallispuiston alueiksi ja arvokkaat salomaat, arvokas luontoympäristö siellä suojeltaisiin. Esitys on kaiken kaikkiaan kannatettava, ja uskon, että sinne muodostuu retkeilyalue, jonka kansalaiset ottavat omakseen, ja toivon, että nämä uudet järjestelyt metsästyksen mahdollistamiseksi onnistuvat, ja tähän varmasti tulemme myös maa- ja metsätalousvaliokunnassa paneutumaan, kun tämän lakiesityksen lausunnolle saamme.

Nyt tässä lähetekeskustelun yhteydessä sallittaneen kääntää huomio hieman Teijon ulkopuolellekin. Maassamme on siis tällä hetkellä 37 kansallispuistoa, joista valtaosa sijaitsee Etelä-Suomen alueella. Pohjoisessa Suomessa kansallispuistoja on vain kahdeksan, vaikka ne toki ovatkin kooltaan Etelä-Suomen kansallispuistoja suurempia. Näin on kuitenkin tilanne, että Etelä-Suomessa enemmistö kansallispuistoista sijaitsee.

On syytä pitää esillä sitä, että ne kohteet, jotka soveltuvat kansallispuistoiksi Pohjois-Suomen alueella, pidettäisiin mielessä jatkovalmisteluja ajatellen. Esimerkiksi Oulun kaupungin aivan välittömässä läheisyydessä sijaitseva Sanginjoen ulkometsän alue olisi juuri sentyyppinen kansallispuisto, joka palvelisi tämän Suomen viidenneksi suurimman kaupungin asukkaita lähikansallispuistona. Tällä hetkellä alue on kovien kiistojen kohteena, ja valtiovallan selkeä tahdonilmaisu siitä saattaisi olla paikallaan.

Toinen Pohjois-Suomea koskettava kansallispuistohanke koskee Olvassuon aluetta, joka sijaitsee laajemmalla entisen Oulun läänin alueella. Tuon kansallispuiston esteeksi on muodostunut Pohjois-Suomelle tärkeä vapaa metsästysoikeus. Yhden kunnan alueella, jolle tämä uusi Olvassuon kansallispuisto sijoittuisi, ei olisi tätä vapaata metsästysoikeutta, sen sijaan muilla kunnilla olisi, ja tämä metsästysoikeusristiriita on asettunut tämän koko kansallispuistohankkeen esteeksi.

Eli, arvoisa puhemies, metsästysasioitten selkeyttäminen kansallispuistojen osalta on todella ajankohtainen, tärkeä asia.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:

Arvoisa puhemies! Tämän päivän keskustelujen pohjalta vaikuttaa siltä, että meillä on varsin suuri yksituumaisuus sen suhteen, että kansallispuistot ovat tärkeitä ja me tarvitsemme niitä tulevaisuudessa. Teijon kansallispuisto on ensimmäinen lounaisen rannikon sisämaahan sijoittuva metsäluonnon kansallispuisto, joka tulee alueelle, jossa uhanalaisten lajien määrä on poikkeuksellisen korkea. Teijo on ensimmäinen kansallispuisto, jota voidaan kutsua kalliomäkien ja lakikallioiden suojelupuistoksi. Alueen pinta-alasta merkittävä osa on kansallisesti ainutlaatuisia kalliomäkiä ja lakikallioita.

Suomessa on viimeisten vuosikymmenten aikana tuhottu lukuisia arvokkaita kallioalueita lopullisesti. Niitä on tuhottu rakentamisen tieltä ja myös murskaksi. On tärkeää, että tuleville sukupolville säilytetään myös näitä arvokkaita luontoarvoja, ja siten on tärkeätä, että saadaan kansallispuistostatus mahdollisimman monelle kohteelle. Tällä alueella on monisatavuotinen kulttuurihistoria ja aivan ainutlaatuinen ympäristö, joten on hienoa, että sitä saadaan entistä enemmän matkailukäyttöön ja ihmisten virkistyskäyttöön.

Arvoisa puhemies! Tällaisen kansallispuiston perustamisella on suuria taloudellisia merkityksiä, joita ehkä voitaisiin vielä entisestäänkin parantaa.

Kansallispuiston uskotaan tuovan taloudellisia hyötyjä: Metsähallitus on laskenut, että kansallispuistojen vieraat tuottavat lähialueille keskimäärin 10 euroa jokaista luontokeskuksiin ja retkeilypalveluihin sijoitettua euroa kohden. Nykyisten 37 kansallispuiston kokonaistuloksi vuodelta 2012 lasketaan 110 miljoonaa euroa ja työllistävyydeksi 1 400 henkilötyövuotta. Eniten hyötyvät sellaiset kohteet, joissa yövytään. Tämä taloudellinen merkitys yhdessä luontoarvojen kanssa on huomioitava.

Arvoisa puhemies! On tärkeää, että silloin, kun näitä virkistyskäytössä olevia alueita on kaiken kansan käytössä, myös niiden siisteydestä huolehditaan asianmukaisesti. Siksi onkin tärkeää, että näillä alueilla on riittävästi henkilöitä, jotka huolehtivat alueiden siisteydestä. Kuten ministeri Niinistökin puheenvuorossaan totesi, alueet ovat tuoneet nuorille paljon työtä luonnon hoidon parissa. Voitaisiin ajatella, että myös eri-ikäiset työttömät voisivat enemmän osallistua tällaisten kansallispuistojen hoitotöihin, koska siinä myös mieli virkistyy ja saa hyödyllistä tekemistä itselleen. Voitaisiinko ajatella, että vielä enemmän resursseja saataisiin näille alueille?

Arvoisa puhemies! Joskus pohdin sitä, kun näitä kansallispuistoja nyt on kymmenittäin Suomessa, onko niitä markkinoitu riittävän paljon, voitaisiinko niitä markkinoita enemmän ihan ulkomaille, jotta saataisiin sinne lisää ulkomaisia turisteja ja lisää yöpyjiä ja kävijöitä ja sitä kautta toimeliaisuutta ja lisää työpaikkoja, eli onko niitä hyödynnetty maksimaalisella tavalla. Siinä mielessä olisin valmis panostamaan niiden markkinointiin kotimaassa ja ulkomailla hieman enemmän.

Anni Sinnemäki /vihr:

Arvoisa puhemies! Olen tavattoman iloinen tästä esityksestä, jolla suojellaan isänmaan luontoarvoja. Kuten jo aikaisemmassa keskustelussa totesin, on suuri ilo kansanedustajana ja ympäristövaliokunnan jäsenenä olla käsittelemässä tänä keväänä kahden hienon uuden kansallispuiston perustamista.

Ympäristövaliokunta vieraili viime viikolla Teijon kansallispuiston alueella, ja uskon, että me kaikki olimme hyvin vaikuttuneita tästä alueesta. Kiitän valiokunnan puheenjohtajaa siitä, että hän oli järjestänyt tämän vierailun, koska uskon, että meidän on erittäin hyvä valiokunnassa myös käsitellä tätä esitystä, kun olemme kaikki alueeseen tutustuneet.

On hyvä muistaa tässä keskustelussa, jossa metsästys on saanut välillä niin hirveän suuren roolin, että kansallispuistoja perustetaan nimenomaan sitä varten, että maamme eri osissa arvokkaat ja edustavat luontotyypit säilyisivät, ja toisaalta myös sitä varten, että ihmiset eri puolilta Suomea voisivat tutustua kotimaamme luontoon, retkeillä siellä, virkistyä siellä. Teijon kansallispuisto on varmasti erinomainen kohde. Siellä alueella on nyt jo hyvin paljon kävijöitä, kymmeniä ja kymmeniä tuhansia. Varmasti tämä käyttäjäjoukko on tässä se kuitenkin kaikkein tärkein.

Lisäksi sitten tulevat kysymykset, millä tavalla voimme sovittaa järkevästi ja maltillisesti yhteen metsästäjien tarpeet, ja tietenkin kysymys siitä, miten pystyisimme markkinoimaan sekä tätä Teijon puistoa että Saaristomeren kansallispuistoa ulkomaisille matkailijoille sillä tavalla, että tähän puistoon tehtävät investoinnit osaltaan sitten poikisivat lisää varoja kansantalouteemme.

Teijossa mielenkiintoista varmasti tulee olemaan se, että mukana on alueita, jotka ovat olleet aika viime aikoihin asti talousmetsäkäytössä. On hienoa, että retkeilyaluetta tällä tavalla, sen suojelustatusta, saadaan nostettua, ja varmasti myös puistossa tullaan näkemään ennallistamishankkeita ja ihmiset voivat retkeillessään seurata sitä, millä tavalla talousmetsä vähitellen muuttuu takaisin luonnontilaiseksi.

Tuntuu myös hirveän hyvältä ajatukselta se, että Teijo, joka sijaitsee eteläisessä Suomessa, on aika helposti saavutettavissa, että täällä tullaan näkemään erityistä vaivaa sen eteen, että vanhemmille ihmisille, eläkeläisille ja toisaalta lapsiperheille, joiden ei ole niin helppo liikkua, puisto olisi helposti saavutettava ja sieltä löytyisi sopivia retkeilyreittejä myös sellaisille ryhmille, jotka eivät ole niitä aivan kovetuimpia eränkävijöitä.

Se, mitä me ehdimme valiokunnan kanssa tutustua Teijon alueen luontoon, oli vaikuttavaa. Tämähän on alue, jolla aika pienellä alueella maisema- ja luontotyypit vaihtuvat aika nopeasti. Mekään emme kävelleet pitkää matkaa mutta silti ehdimme kävellä suolla pitkospuita pitkin, ja siellä oli kohtuullisen vanhaa, hämärää kuusimetsää ja kallioita, kalliomännikköjä, eli alue on retkeilyyn siinä mielessä hyvinkin mielenkiintoinen.

Ja tietenkin täällä on mainittu se, että tämä on alue, jolla on iso määrä uhanalaisia lajeja, ja se on tietenkin se perussyy, minkä takia tämän alueen suojelu on tarpeen. Odotan innolla valiokuntakäsittelyä ja uskon, että pystymme ympäristövaliokunnassa käsittelemään tätä esitystä sillä tavalla, että emme anna kaikkea roolia myöskään näille metsästyskysymyksille, koska ne eivät kuitenkaan kansallispuiston perustamisessa ole se kaikkein suurin asia.

Arvoisa puhemies! Lopuksi yhdyn niihin puheenvuoroihin tässä salissa, jotka ovat kannustaneet ympäristöministeriä ja -ministeriötä toimimaan ja jatkamaan valmistelua myös näiden nyt vielä päättämättä jääneiden kansallispuistojen osalta, niin Porkkalan kuin Olvassuon kuin tämän sitten erittäin ehkä vaikean mutta sitten kuitenkin hyvin ison Käsivarren alueen osalta.

Katja Taimela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Hyvät kollegat! Alkuun muutamia lainauksia: "Teijon kansallispuisto etenee hyvää vauhtia." "Teijon kansallispuisto olisi maakunnan helmi." "Kansallispuisto tyrehdyttäisi kalastuksen Teijon Matildanjärvellä." "Kansallispuisto nostaa Teijon maailmankartalle." "Teijon metsästyskysymys saamassa sopuratkaisun." "Uurastus päättyi helpotukseen." Tässä muutamia tuntoja seutumme lehdistä liittyen eri valmisteluvaiheisiin, kun Teijon kansallispuistohanketta on käsitelty.

Teijon retkeilyalueen perustaminen oli aikanaan merkittävä ponnistus, ja myös se tehtiin tästä talosta käsin. Alueesta on tullut varsinkin monille salolaisille mutta laajemminkin tuttu, läheinen ja tärkeä paikka. Alueen luonto on ainutlaatuinen ja monipuolinen. Se tuo oman erityisen lisänsä Suomen kansallispuistojen joukkoon. Seutu ja sen eri toimijat ovat olleet lähes yksituumaisia hankkeen eteenpäin saattamisessa.

Metsästyskysymys nousi loppuvaiheessa vahvasti agendalle, ja pitää erikseen kiittää, että ympäristöministeriössä on vahvasti kuultu paitsi alueen tahtotilaa myös monissa maa- ja metsätalousvaliokunnan lausunnoissa todettua painetta osittaisen metsästyksen sallimiseen kansallispuistoalueella myös eteläisessä Suomessa. Lakiesitys sisältää viime metreillä lisätyn erityissäännöksen, jonka mukaan hirven ja valkohäntäpeuran metsästys voisi jatkua luvanvaraisena. Samoin kalanistutukset Matildanjärveen voivat jatkua. Se on ollut alueen iso toive.

Teijosta saamme upean lisän kansallispuistoverkkoomme, ja siitä tulee myös matkailuvaltti meidän seudullemme, jossa on viime vuosina koettu jopa maan voimakkain rakennemuutos. Se, että alueellemme saadaan kansallispuisto, on merkittävä mahdollisuus Salon seudulle. Haluan uskoa, että puisto vetää ympärilleen monenlaista yritystoimintaa ja tuo mukanaan myös niitä kaivattuja työpaikkoja. Kansallispuistostatuksen myötä tämä arvokkaaseen kulttuuriympäristöön sijoittuva kansallisaarre tulee entistä laajemmin matkailijoiden ja kävijöiden koettavaksi ja myös nähtäväksi. Itse koen, että sijaintimme mahdollistaa myös ulkomaisten matkailijoiden runsaan kävijämäärän.

Se tapa, millä Teijon kansallispuistohanketta on viety eteenpäin, on ollut avoin ja positiivinen kautta linjan. Tästä kaikesta on syytä antaa kiitokset paitsi paikallisille aktiiveille myös erityisesti ministereille Niinistö ja Koskinen sekä esityksen valmistelussa mukana olevalle virkamieskoneistolle. Myös molemmat valiokunnat, jotka käsittelevät Teijon kansallispuistoa, tuntevat käytännössä alueen. Tässä keskustelussa tänään on jo selvinnyt, että ympäristövaliokunta vieraili alueella viime viikolla, ja maa- ja metsätalousvaliokunta lausuntovaliokuntana vierailee tuolla Teijon alueella heinäkuun alussa.

Hyvät kollegat, otamme Varsinais-Suomessa ja Salon seudulla tämän puiston avosylin vastaan valiokuntakäsittelyiden jälkeen.

Lauri Heikkilä /ps:

Arvoisa puhemies! On hyvä, että tällä lakiesityksellä saadaan kansallispuisto Salon seudulle Teijon alueelle Varsinais-Suomeen. Se on rehevää merenranta-aluetta ja kallioista aluetta, ja metsäluonto on moninainen. Siellä on lehtipuita ja kaikenlaista kasvustoa ja eläinlajeja, kuten lakiesityksestä käy ilmi.

Ministeri Niinistö mainitsi, että metsästysseurat ovat kuppikuntia, ja siksi olisikin hyödyllistä, että muodostettavan kansallispuiston alueella metsästysoikeus säilyisi niillä seuroilla, jotka siellä ovat. Toisaalta voitaisiin ajatella, että — kansalaisille, jotka menettävät metsästysoikeutensa sen johdosta, että muodostetaan kansallispuisto alueelle — lakia muutettaessa otettaisiin huomioon, että nämä kansalaiset voisivat liittyä metsästysseuroihin, jotka ovat sen kansallispuistoalueen reunoilla. Siinä tavallaan voitaisiin jotenkin lailla tai asetuksella jopa velvoittaa nämä toiset seurat ottamaan näitä kansalaisia jäsenikseen, että metsästysoikeus säilyisi. Varmasti se ajan oloon, kun ihmiset tutustuvat toisiinsa, sujuisi melko kivuttomasti alueella.

Puistojen ylläpitoprosessin rahoitus on tietysti tässä ollut arvostelun kohteena. Ja tietysti, jos on kulkenut eri puolilla Suomea näissä muodostetuissa puistoissa, siellä ne palvelut ovat hyvin erilaiset ja rakennukset ja muut retkeilyreitit ovat kovin vaihtelevia, niin että on hyvä, jos rahoitukseen kiinnitetään huomiota jo perustamisvaiheessa. Sitten tietysti, metsästykseen liittyen tavallaan, joskus olen tehnyt esityksenkin peuran metsästyksestä, että voisi olla hyvä, että valkohäntäpeuran ja peuran metsästykseen yleensä riittäisi 500 hehtaarin alue, jos näitä metsästysseuroja on vaikea perustaa ja niihin on vaikea päästä jäseniksi, jos on paikallisia erimielisyyksiä.

Teijon kansallispuiston alueella on hyvä, jos hirvenajo säilyy, mutta kuitenkin korostaisin, että semmoinen rajoitettu, ehkä vähän normaalia lyhyempi hirvenmetsästysaika voisi olla hyvä, koska on kyseessä hirvien lisääntymiseen ja elämiseen todella, todella hyvä alue ja siitä voi tulla haittaa vuosien myötä alueen liikenteelle, jos ei metsästystä saada järjestettyä. Tokihan se kansallispuisto haittaa myöskin ympäröivien alueitten metsästystä, kun hirvet aika äkkiä oppivat hakeutumaan suojaan metsästysajaksi kansallispuiston alueelle. Hirvi on kumminkin aika älykäs eläin, että se hakee rauhallista aluetta, jos sitä hätyytetään.

Sitten liittyen tähän Teijon hankkeeseen maakunnan hankerahastossa eilen päätettiin myöntää avustus Teijon alueen saavutettavuuden suunnitteluun ja tarkasteluun. Se oli joku 40 000 euroa, muistaakseni, mutta kumminkin on jo alueellisestikin otettu huomioon ja toivotettu kansallispuisto tervetulleeksi. Salo on maaseutumainen alue, kaupunki, jossa luonnossa liikkuminen on jo nykyiselläänkin mahdollista, mutta toki kansallispuisto parantaa mahdollisuuksia.

Jari Myllykoski /vas:

Arvoisa herra puhemies! Pakko yhtyä niihin näkemyksiin, joita täällä esitetty on, että on hienoa, että ollaan pystytty eteläiseen Suomeen sijoittamaan kansallispuisto. Alueelta sille on liputettu hurjasti, eli kysymys ei ole vastentahtoisesta hankkeesta sillä alueella. Se on luonnon monimuotoisuudeltaan erinomainen. Itsellä ei ole ollut mahdollisuutta siellä käydä, mutta onneksi meillä tämä tiedonvälitys toimii ja jonakin lauantaiaamuna televisiosta sain ihastella sitä luonnon monimuotoisuutta niin pienellä alueella.

Meidän on kuitenkin yksi asia tässä esille nostettava, taikka oikeastaan minun, nyt kun vielä ministeri on paikalla. En tiedä, liittyykö se nyt juuri tähän, mutta kun tätä kansallispuistoa on käsitelty kovasti matkailullisesti, sitä, että se avaa uusia matkailullisia mahdollisuuksia laajasti, niin ihan arviona, kun nyt puhuttiin, että ulkomaita myöten: olemmeko me arvioineet matkailun hiilijalanjälkeä? Mielestäni olisi mielenkiintoista tietää, minkälainen hiilijalanjälki tulee, kun se saksalainen turisti tulee käymään Teijon kanallispuistossa.

Minä en halua tässä mitään vastakkainasettelua, mutta minun mielestäni olisi aika — kun ministeri omassa puheenvuorossaan kovasti ylisti vain kaikkea ympäristöä ja niin edelleen — ottaa tämä toinenkin puoli avoimesti tähän tarkasteluun ja katsoa, mikä on turismin hiilijalanjälki, jos nyt vaikka sieltä Saksasta tulee joku turisti. Vähän sama asia kuin lohikysymyksessä, kun vain joista saisi kalastaa: kun helsinkiläinen turisti sinne Tenolle taikka Tornionjoelle lentokoneella menee, niin kyllä minä sanoisin, että se ei ole mikään luontoteko. Aivan sama tässä kohtaa, mutta toivotaan, että näin.

Toinen asia, mitä toivon, että valiokuntakäsittelyissä otettaisiin esille, on tämä avoin, uusi metsästykseen liittyvä asennoituminen. Ei anneta sitä seurojen yksinoikeudeksi, jolloin me kansallispuistoa rakentaessamme rakennamme näille yhdistyksille säätiön tämän kansallispuiston metsästysoikeuteen. Minun mielestäni se ei ole tasavertaista. Meillä täällä on otettu esille, että iänikuinen oikeus pohjoisessa sijaitsevissa kansallispuistoissa on se paikallisten asukkaiden metsästysoikeus, ja niin hyvä onkin.

Uskoisin tässä kohtaa, kun ollaan nyt avattu Metsähallituksen ja näitten seurojen osalta tätä keskustelua, että he sitten keskustelevat siitä, kuinka ja millä poikkeusluvalla hirviä sitten metsästetään, ja kyllä minun mielestäni pitää nähdä nämä vieraslajit ja hirvieläimet yhtenä kokonaisuutena ja sitten myös se, että luonnonarvoja riistankin osalta kansallispuistoissa arvioidaan. Suomalainen metsästäjä tekee tänä päivänä Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitokselle mittavissa määrin vapaaehtoistyötä, jolla arvioidaan suomalaisen riistalintukannan tiheyttä ja sen metsästettävyyttä. Eli tasapaino löytyy metsästämisen ja luonnonarvojen kesken, ja erityisesti se kaikki tutkimustieto, mitä meidän eläimistöstämme tuolla metsissä on, kyllä se on metsästäjien toimesta aikaan saatua.

Edustaja Heikkilä sanoi, että voitaisiin velvoittaa ottamaan seuroihin jäseniksi. Minä voisin sitä kannattaa, mutta tiedän, että rekisteröidyllä yhdistyksellä on omat säännöt ja että olisi mahdoton tilanne, että me loisimme lain näiden kahden rekisteröidyn yhdistyksen osalta niin, että heiltä vietäisiin se oma oikeus ottaa ja erottaa sääntöjen mukaisesti jäseniä. Mutta nämä paikalliset yhdistykset voisivat hallinnoida sitä tapahtuvaa metsästystä niin, että jokaisella tähän kansallispuistoon sijoittuvan kunnan — tai kunnan, jonka alueella se on — kuntalaisella, jolla on metsästysoikeus ja metsästykseen liittyvät luvat maksettuina, pitäisi olla oikeus harjoittaa metsästämistä siellä kansallispuistossa.

Vastauspuheenvuorossani viittasin siihen, että metsästyksen rajoittamisella on kielteisiä vaikutuksia kansallispuiston syntymiseen. Edustaja Myllykoski on kyllä itselleen antanut ymmärtää, että Olvassuo oli juuri sellainen, missä metsästämisen kielto oli se liikkeelle paneva voima, että se kansallispuistohanke kariutui. Meillä käsivarressa, ei toki metsästykseen liittyvästi, mutta kun kansallispuistossa liikkumista rajoitetaan, viedään siltä alkuperäiseltä paikalliselta väestöltä elinkeinon harjoittamismahdollisuus, koska siellä käsivarren alueella on poronhoitoalueita. Jos siellä vain sitten jalka- ja lihasvoimin liikuttaisiin, niin kyllä se sen elinkeinon harjoittamisen osalta olisi mahdotonta.

Metsästäminen Teijon kansallispuiston alueella on ollut paikallisasukkaiden ikiaikainen oikeus, ja siinä mielessä olisi hyvä, että se järjestetysti pystyttäisiin mahdollistamaan niin, että se luonnon oma tasapaino pystytään erityisesti vieraslajien ja sorkkaeläinten osaltakin pitämään sellaisessa kunnossa, että se alue on houkutteleva matkailukohde.

Raimo Piirainen /sd:

Arvoisa puhemies! Nyt käsittelyssä on lakiesitys Teijon kansallispuiston perustamisesta. Saimme todellakin viime viikolla tutustua alueeseen, ja Teijon kansallispuisto on todella hienoa aluetta, ja itsekin suunnistusta harrastavana voisin hyvin verrata sitä Nuuksion kansallispuiston alueeseen tietyiltä osin. Mutta kyllä siellä metsästäjänkin aika menisi, ja metsästäjä viihtyisi siellä vanhoissa kuusikoissa ja mäntykankailla.

Kansallispuistoon liittyy myös Kirjakkalan ruukkimiljöö, johon pääsin tutustumaan viime tammikuussa, kun olimme eräkerhon kanssa peuranmetsästysreissulla siellä suunnalla — todella hienoa aluetta. Täällä on hyvin osattu suojella näitä vanhoja ruukkialueita. Monessakin eri paikassa olen tykästynyt näihin, ja tämä on erittäin hieno alue, ja hieno asia, että niitä säilytetään.

Mutta metsästysseurojen merkitys on ollut suuri hirvien, peurojen ja muiden vieraseläinten ja pienpetojen poistamisen suhteen, ja jos ajatellaan, että Metsähallitus olisi joutunut ne omalla toiminnallaan poistamaan, siellä olisi tarvinnut olla merkittävä määrä henkilökuntaa, ja siitä olisi varmasti Metsähallitukselle syntynyt lisäkustannuksia. Elikkä tämä on ollut vapaaehtoistyötä riistanhoidon suhteen, ja pitkät ajat ovat metsästäjät siellä olleet, ja metsästys on vanhimpia eränkäyntimuotoja, joten olisi sen suonut, mutta niin kuin aikaisemmin tuossa totesin, tämä luonnonsuojelulaki viime kaudelta, muistaakseni 3 §, kieltää kansallispuistoissa metsästämisen. Elikkä sieltä ne perusteet löytyvät.

Täälläkin on pohdittu nyt sitten sitä, milloin tämä kipukynnys tulee vastaan näitten kansallispuistojen osalta, että vastustus nousee suureksi, ja tällä hetkellä tämä on nyt ollut ennen kaikkea metsästäjien osalta ihan merkittävää. Niin kuin tässä edustaja Myllykoski totesi, tämä Olvassuohan kaatui juuri siihen, että siellä olivat menossa nämä metsästysoikeudet pois, kun Kainuun alueella ja Pohjois-Suomessa ajatellaan, että siellä oman kunnan alueella saa metsästää. Mutta ei siellä luvatta saa. Siellä täytyy olla hirviluvat, se on erittäin tärkeää, tai seura täytyy olla, tai sitten täytyy olla joku järjestäytynyt ryhmä. Itse olen maattomana metsästäjänä semmoisessa kymmenen hengen ryhmässä, mille on haettu sitten aina muutama lupa ja on saatu. Enempi ehkä makkaraa paistettu siellä kuin hirveä jahdattu, koirahan siellä on juossut, ja on istuttu ja tarinoitu. Sitähän se on enemmänkin, että ei se nyt mitään tappamista ole sillä tavalla.

Tietysti tässä toivoisi nyt, että tämän kansallispuiston osalta päästäisiin sopimukseen metsästäjien kanssa. Tapasimme heitä ja kartalta ihan tarkastelimme sitä tilannetta, ja ne passipaikat ovat siellä reuna-alueilla, ja tämä on täysin mahdollista hoitaa sillä tavalla, että he pystyvät hirvenajon ja peuranajon suorittamaan siellä, mutta ne passipaikat voisivat olla siinä, mihin he ovat ne aikoinaan suunnitelleet ja tornit rakentaneet.

Sitten vielä kun katsotaan tätä kansallispuiston käytön eriaikaisuutta: retkeilijät ovat hyvin paljon kesällä, ja sitten syksyllä jo marraskuulla, joulukuulla, kun muita retkeilijöitä siellä ei ole, metsästäjillä olisi mahdollisuus silloin tarkastella tätä riistatilannetta. Tuolla alueellahan metsäpeurakanta vahvistuu erittäin nopeasti. Siellä on tällä hetkelläkin metsäpeuroja aivan liikaa, ja tammikuussa, kun siellä metsällä olimme, seitsemän vai kahdeksanko me saimme, ja kaksi oli ollut jo auton kanssa kolaroimassa, jalat oli verillä näillä peuroilla. Ne seuraukset, mitkä siitä tulee, tietysti kipua ja tuskaa sille eläimelle, mutta myös se on mahdollista, että se tulee auton ikkunasta läpi, ja siinä on ihmishengistä kysymys.

Ministeri totesi tässä, että tällä arvioidaan saatavan tuloja kovasti. Eihän tällä saa tuloja, että perustetaan kansallispuisto. Sillä saa tuloja, että se pystytään kaupallistamaan, myymään, markkinoimaan ja brändäämään sillä tavalla, että siellä ruvetaan käymään, ja se tarkoittaa myös sitä, että sinne tulee yksityisiä yrittäjiä, jotka tarjoavat niitä palveluita. Ei Metsähallituksen ole mahdollista niitä palveluja sille alueelle tuottaa.

Sitten vielä edustaja Heikkilä mainitsi tästä 500 hehtaarin alueesta peurojen poistoon. Jos sinne tulee esimerkiksi joku peuranpoistolupa, niin ei siinä tarvitse olla määrättyä aluetta. Se katsotaan, että sieltä tietty määrä otetaan. Minä näkisin sillä tavalla, ettei kannata lähteä pienentämään sitä aluetta, koska se voi koko alue olla semmoista, että siellä täytyy pystyä operoimaan silloin, kun tarvetta on. — Kiitoksia.

Eeva-Maria Maijala /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämä Teijon työn alla oleva kansallispuisto on hieno yhtenäinen alue, eli kannatan tämän kansallispuiston perustamista, mutta pieniä hiomiskohtia ja -asioita tässä varmasti vielä on olemassa.

Toisekseen, mennään näihin suojelualueasioihin. Tässä on tullut esille se, että Etelä-Suomessa on suojelualueita varsinaisesti vain 2 prosenttia pinta-alasta, virallisia suojelualueita, mutta meidän pitää kuitenkin muistaa se, että meillä metsänomistajilla, jokaisella, lähes kaikilla, on omat suojelualueet. Elikkä meitä metsänomistajia on Suomessa hyvin paljon, jotka emme tule ikinä koskemaan omien metsiemme käyttöön. Tällä hetkellä meidän tulisi tässäkin salissa käyttää enemmän aikaa siihen, että me mietimme, millä tavalla me saamme metsämme ja luontomme aktiiviseen käyttöön. Meillä on varsinkin Etelä-Suomessa valtava määrä metsiä ja maata, mitä ei käytetä millään tavalla. Meidän pitäisi miettiä, millä tavalla me saamme tämän metsänomistuksen pirstaloitumisen yhtenäistettyä, millä tavalla saamme metsät ja maat käyttöön ja hoitotoimenpiteiden piiriin. Eli suojeluasia ei ole tällä hetkellä Suomessa mikään ongelma.

Se, että tällä hetkellä työstetään Etelä-Suomen Metso-ohjelmaa ja vastaavia kokonaisuuksia, on ihan hyvä asia sinänsä, mutta kun mietitään, mikä meidän Suomen taloudellinen tilanne on tällä hetkellä, niin meidän valtiolla ei kerta kaikkiaan ole varaa enää työstää lisää suojelualueiden toimintoja. Joten vaikka sinänsä kannatankin tätä Teijon kansallispuiston perustamista, niin panen miettimään sitä, kannattaako meidän miettiä lisää suojelualueita tällaisessa tilanteessa. Eli käytämme nykyisiä alueitamme hyväksi. Meillä on Suomessa jokamiehenoikeudet. Jokainen saa kulkea luonnossa, metsässä näillä valtavilla jokaisen henkilökohtaisesti suojelemilla alueilla. Tämä pitäisi jollakin tavalla kartoittaa ja ottaa esille tässä meidän hienon luontomme käyttämisessä.

Etelä-Konneveden kansallispuisto on ollut meillä tosiaan ympäristövaliokunnassa yksityiskohtaisessa käsittelyssä. Me, keskusta, ryhmänä jätimme siihen vastalauseen näistä metsästysasioista. Ennen kaikkea nämä metsästysasiat ovat meillä esillä, koska metsästys ei sinänsä ole kiellettyä suojelualueilla. Se ei ole kiellettyä, mutta miten me saisimme sen toimimaan järkevästi? Tämä metsästyshän on sinänsä muutenkin erittäin rajattua asiaa. Se on luvanvaraista, niin kuin tässä on aikaisemmin tullut esille. Ei hirviä saa eikä metsoja, muita maalintuja, mitään ei saa pyytää ilman lupia ja asioita. Mutta nyt täällä Etelä-Konnevedellä myös hirvenpyyntiin tuli semmoinen rajaus, että siltä alueelta ei saa ampua, sieltä saa vain ajaa.

Minä koen ja näen, että tämä Etelä-Konneveden kansallispuistopäätös on ennakkotapaus, koska meillä on nyt Teijo ja jatkossa muitakin kansallispuistoja lähiaikoina käsiteltävänä täällä. Tämän jälkeen tämä tarkoittanee sitä, että Etelä-Suomen kansallispuistoissa ei saa koko laajuudessaan metsästää.

Tässä lakiesityksessä on sinänsä näissä metsästysasioissa menty ihan mukavasti eteenpäin elikkä tultu vastaan näitä paikallisia metsästäviä ihmisiä, mutta kun tässä lukee, että "kansallispuiston perustamistarkoitusta vaarantamatta alueen hallinnasta vastaavan viranomaisen luvalla voidaan metsästää hirviä ja valkohäntäpeuraa", niin mitä tämä tulee käytännössä olemaan? Varmasti meidän valiokunnassa pitää aukaista tätä kohtaa, saada esille, mitä tämä tulee tarkoittamaan, ettei se tarkoita sitä, että lähtökohtaisesti ei saa antaa sitä hirvenmetsästyslupaa.

Vielä sanon tästä metsästyksestä, että kansallispuiston luontoa tulee hoitaa. Me olemme vastuussa luonnosta. Metsästys on hallittua luonnon hoitamista. Sitten lopuksi sanon vielä sen, että luonto ei säily, ellemme itse osallistu sen hoitamiseen, ja kyllä metsästys ja moni muukin asia on osa sitä hoitamista.

Pirkko Mattila /ps:

Arvoisa puhemies! Tämä kokonaisuus kuulostaa tasapainoiselta, ja varsinkin, kun tämä alue on jo laajasti Natura 2000 -verkostossa, varmaankin puoltaa sikäli paikkaansa tämän kansallispuiston perustaminen, vaikka matkailuvaikutuksia sopii epäillä. Ne jäävät nähtäväksi ja ovat niitä niin sanottuja dynaamisia vaikutuksia. Tottahan se on, mitä edustaja Myllykoski totesi tästä matkustamisen hiilijalanjäljestä ja varsinkin lentoliikenteen osalta, että näinhän se on, ja liekö tuo Jukolan viestikin yksi saastuttavimpia urheilutapahtumia Suomessa?

No, mutta metsästysseurat eivät ole suinkaan kuppikuntia vaan ihan aidosti yhdistyksiä, jotka ovat perehtyneet riistanhoidollisiin näkökulmiin ja toteuttavat niitä perinteitä kunnioittaen ja kestävää riistanhoitoa kunnioittaen. Kuten hallituksen esityksessäkin on todettu, hirvikolareita sattuu myös tällä alueella, ja niiltäkin osin puhuisin myös asiantuntijaorganisaatioista, kun puhutaan metsästysseuroista. Kuten maa- ja metsätalousvaliokunnan varapuheenjohtaja Heikkilä toi puheessaan esille, voitaisiin ajatella kyllä yhteistyön lisäämistä metsästysseurojen ja seuroihin kuulumattomien, lähellä asuvien henkilöitten kanssa. Tämä metsästysasia varmasti nousee valiokuntakäsittelyssä, kun tästä maa- ja metsätalousvaliokunta lausunnon ympäristövaliokunnalle antaa, laajaan keskusteluun. Tämä on huomioitava muitakin kansallispuistoja perustettaessa, että tästä nyt ei sitten ennakkotapausta tule metsästyksen liialliseen rajoittamiseen.

Kai tässä on sitten ääneen sanottava myös, kun tuo Olvassuo on tullut puheeseen, että olen tyytyväinen, että sitä kansallispuistoa ei sinne naapurikuntanikin Utajärven alueelle perustettu.

Se, että kalastus säilyy Matildanjärvellä ja kalanistutus, on positiivinen asia, ja toivon, että tämä ainakin on eräänlainen ennakkotapaus. Pakkohan se on myös todeta, että metsätalousmaan pinta-ala tulee tällä päätöksellä vähenemään ja niin tässä on ne talousvaikutukset laskettu mukaan esitykseen.

Sinänsä, jos ajatellaan tätä Natura 2000 -direktiivin implementointia, niin meillähän on todella paljon suojeltua pinta-alaa Suomessa ja sitä kautta myös sitä liikkumatonta metsää, niin kuin on myös muuten, kun metsänomistajat eivät metsissänsä käy. Olen sitä mieltä, että tätä täyden suojelun periaatetta tulisi voida tarkastella kriittisesti, realistisesti ja jopa miettiä sen osittaista purkamista niin, että näitä metsiä, vanhoja metsiä, jotka eivät ole enää hiilinieluja vaan hiilivarastoja tai lahotessaan tuottavat hiiltä, voitaisiin käyttää osin talouskäyttöön. Olen myös sitä mieltä, että Etelä-Suomessa, kun suojeltua metsää on vähemmän kuin Pohjois-Suomessa, painopistettä voitaisiin myöskin tarkastella uudelleen.

En siis kansallispuiston tuomiin matkailutuloihin sinänsä kauheasti panostaisi, mutta kokonaisuutena ruukkimiljöö mukaan luettuna tämä kokonaisuus, monimuotoisuus, on varmasti täysin hyvä asia. Tosin tietysti kulttuurimaisema sekin suojeluperiaatteena on ehkä hieman kyseenalainen, mille tasolle ollaan ennallistamassa, koska tässäkin tapauksessa maisema on elinkeinon tulos, joten emme saa suojella kilpailukykyämme Suomessa hengiltä.

Mirja Vehkaperä /kesk:

Arvoisa puhemies! Teijon kansallispuistoa hallituksen esityksen mukaisesti ei voi muuta kuin kannattaa, sillä luonnon monimuotoisuus, suojelu, on tärkeä asia. Ja tämä 38. kansallispuisto antaa mittavat olosuhteet myöskin tämän luonnon monimuotoisuuden suojelemiseksi.

Mutta kun tätä keskustelua on tässä salissa kuunnellut reippaan tunnin ajan, niin tuntuu siltä, että suomalaiset eivät pysty nauttimaan luonnosta kuin kansallispuistoissa: siis luonnon monimuotoisuudesta, virkistymisestä ja retkeilystä ja matkailusta. On huomioitava, että Suomi on maailman metsäisin maa, meidän pinta-alasta on 71,6 prosenttia metsää. Toinen tykkää luonnonomaisesta, luonnonmukaisesta suosta ja metsästä, toinen hoidetusta, ja kuka virkistyy missäkin, eli meillä täytyy olla monenlaisia paikkoja Suomessa nauttia luonnosta eri muodoissa.

Pidän tärkeänä kahta asiaa, jotka on huomioitava tämän esityksen kohdalla:

Resurssit. Muihinkin kuin vain kansallispuistoihin tulevaisuudessa on löydettävä resursseja. Meillä on paljon retkeilysatamia, luonnonsuojelualueita, Metsähallituksen omistamia alueita, jotka ovat tällä hetkellä aivan rempallaan. Monta Perämeren satamaa joudutaan pistämään laitureiden osalta kiinni, ja tämä ei palvele sen alueen asukkaiden virkistys-, matkailu- ja luontoretkeilykohteita. Tähän asiaan toivon, että ministeri kiinnittää huomiota: että jo nyt luonnonsuojelualueet, Metsähallituksen retkeily- ja virkistysalueet saavat tarvittavat resurssit.

Toinen asia on tietysti tämä ristiriita metsästyksen ja riistanhoidon osalta. Tiedän, että nyt me olemme joutuneet miettimään näitä asioita tapauskohtaisesti, ja toivon, että myöskin tässä Teijon kansallispuiston kohdalla voidaan miettiä sitä, että myöskin metsästystä, kalastusta ja riistanhoitoa voidaan suorittaa tällä alueella.

Petteri Orpo /kok:

Arvoisa herra puhemies! On erittäin hieno asia, että näitä kansallispuistohankkeita on pystytty edistämään tälläkin vaalikaudella. Teijon kansallispuisto on aivan erinomainen esimerkki näistä, eikä pelkästään esimerkki vaan toteutuva puistohanke. Sillä pystytään suojelemaan Teijon erittäin arvokasta ja monimuotoista, ainutlaatuista luontoa. Se, mikä tekee tästä vielä erityisen hyväksyttävän, on se, että tälle hankkeelle on lähes yksimielinen ja varaukseton tuki Varsinais-Suomessa ja Teijon luonnonpuiston alueilla.

Haluaisin kiittää hallitusta ja ministeriä hyvästä yhteistyöstä Teijon kansallispuiston valmisteluprosessin yhteydessä. Olen varma, että tässä yhteistyön hengessä myöskin tämä aina näissä yhteyksissä paljon keskustelua herättävä metsästys- ja kalastuskysymys saadaan ratkeamaan paikallisten luontoharrastajien sekä metsästyksen ja kalastuksen harrastajien kanssa hyvällä ja kestävällä tavalla.

Eli kaiken kaikkiaan erinomainen hanke, ja uskon, että tästä on meidän luonnon monimuotoisuudelle, sen säilyttämiselle ja suojelulle, suuri arvo mutta myöskin suuri arvo virkistyksen, matkailun ja erityisesti luontomatkailun kannalta.

Antti Kaikkonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Taisi olla jo kymmenisen vuotta sitten, kun ympäristövaliokunta pääsi tutustumaan tähän Teijon alueeseen silloisen edustajan Jukka Ruusin johdolla, ja silloin jo tätä hanketta koetettiin liikutella eteenpäin. Pitkiä hankkeitahan nämä usein ovat, mutta hienoa, että tämä on nyt menossa myönteisellä tavalla maaliin.

Varmaan Varsinais-Suomessa kannattaa pohtia myös keinoja, millä voidaan tätä kansallispuistokokonaisuutta markkinoida, ehkä ulkomaillekin. Se on hieno kokonaisuus, ja ulkomaalaisten kävijöitten, siis turistien, luontoturistien, kävijämäärät ovat olleet kuitenkin hyvässä nousussa, mikä osaltaan tietysti tuo meille myöskin matkailutuloja. Suomen puistoissa, ja luonnossa laajemminkin, on semmoista puhtautta ja hiljaisuutta, muun muassa rauhaa, mitä Keski-Euroopasta ei hevillä löydy, ja tätä kautta on semmoista vetovoimaa, mitä kaikki suomalaiset eivät ehkä hoksaakaan. Täytyy kyllä valittaen todeta sekin, että kaikki suomalaisetkaan eivät ole hoksanneet, että meillä on upeita puistoja ja upeaa luontoa tietysti muutoinkin.

Näihin Puolustusvoimilta vapautuviin saariin liittyy myöskin myönteisiä mahdollisuuksia. Örön saari on ollut Puolustusvoimien käytössä. Se liitetään nyt osaksi Saaristomeren kansallispuistoa siihen Teijon lähelle. Näitä muitakin kohteita voi tulevaisuudessa tulla. Ja mikä parasta, se voidaan hoitaa sillä tavalla, että se ei kuitenkaan heikennä meidän puolustuskykyä, vaan tarvittaessa osia näistä saarista voidaan ottaa Puolustusvoimien käyttöön jatkossakin.

Arvoisa puhemies! Haluan vielä lopuksi kannustaa ja kiirehtiä myös sen Porkkalan kansallispuiston perustamisen suhteen. Olisi mainiota, jos siitä voitaisiin syksyllä saada aikaan päätöksiä.

Heikki Autto /kok:

Arvoisa puheenjohtaja! Täällä on kovasti esitetty uusien kansallispuistojen perustamista nyt tämän keskustelun kuluessa, ja toki varmasti on hyvä, että meillä on tällaisia lainsäädännöllä perustettuja puistoja myös, mutta mielestäni ei myöskään pidä antaa tämän kansallispuistoinstituution kokea semmoista inflaatiota, että joka kunnassa on oma kansallispuisto.

Kun meillä kuitenkin nyt kerran on Euroopankin mittakaavassa aivan ainutkertaisen upea kansallispuistoverkosto ja tällä hallituksen esityksellä sitä nyt Teijon osalta vielä täydennetään ja uusiakin on tulossa, niin on varmasti tärkeää huolehtia siitä, että ne elinkeinotoiminnalle tulevat mahdollisuudet, joita tästä luonnon kestävästä käytöstä on ilman muuta olemassa, hyödynnetään. Siinä tietysti matkailuelinkeino on aivan avain.

Arvoisa puhemies! Jos saan vastata edustaja Myllykoskelle, kun hän kyseli näitä matkailun ilmastovaikutuksia: Päätin selvittää asian, koska näen, että matkailu on kuitenkin kestävän kehityksen mukainen elinkeino moneen muuhun toimintoon verrattuna. Suurimmat päästöt tietysti johtuvat lentoliikenteestä. Tämä on Trafin, liikenne- ja viestintäministeriön ja Finnairin kokoama tämmöinen Lentoliikenteen päästöt -julkaisu, jossa lukee, että nyrkkisääntö on, että mannertenvälinen lento kuluttaa polttoainetta 3 litraa per matkustaja per 100 kilometriä, kun kone on täynnä, ja lyhyemmällä matkalla 3—5 litraa per matkustaja per 100 kilometriä, kun kone on täynnä. Eli kyllä varmasti päästöjen osalta paljon huonompiakin harrastuksia kuin matkailu on olemassa, niin että siinä mielessä jos, edustaja Myllykoski, vaikkapa ensi kesänä tulisit tuonne Tornionjokivarteen lohenpyyntiin, olisit monesta muusta pahanteosta kyllä pois sitten sen aikaa, kun olisit siellä vieraanani — tämä on nyt ihan kutsuna esitetty tässä näin.

Arvoisa puhemies! Ehkä palataan vielä tarkemmin sitten muihin näkökohtiin.

Jari Myllykoski /vas:

Arvoisa herra puhemies! Varasin tämän puheenvuoron juuri siitä syystä, kun edustaja Autto ystävällisesti sanoi, että nyt on informaatiota luvassa, mutta tämähän meneekin nyt vain kiitosten puolelle. Kiitos kutsusta — en tule polkupyörällä, jolla hiilijalanjälki olisi vieläkin pienempi.

Ei unohdeta sitä tosiseikkaa, että matkailu, johonka liittyy polttoaineita, ei ole kuitenkaan mikään ympäristöteko. Se takia minä koen tämän asian vähän toistepäin kuin ehkä edustaja Autto siinä mielessä, että kansallispuistoverkoston riittävä maan kattavuus vähentää liikenteen päästöjä, kun ihmisillä on lähempänä se kansallispuisto, se mahdollistaa sen paremmin. Nuuksio on varmasti erinomainen esimerkki siitä. Kyllä siellä käy kansainvälisiäkin vierailijaryhmiä, ehkä jo sen rakennuksenkin vuoksi, mikä siellä on, voisiko sanoa, yksi maailman energiatehokkaimmista rakennuksista, tämä luontokeskus. Mutta mahdollisuudet ovat kuitenkin pääkaupunkiseudun ihmisillä osallistua, olla osana luontoa ja liikkua luonnossa juuri siksi, että puisto on lähellä, joten kyllä suurten asuin- ja kaupunkiseutujen yhteydessä ja läheisyydessä olevat kansallispuistot ovat aivan hyvä ratkaisu siihen. Siltä osin kaukomatkailun kautta tänne tuleva turisti, jos hänellä on oikein iso säkillinen rahaa, olkoonkin se hiilijalanjälki sitten jonkunsorttinen — tervetuloa!

Outi Mäkelä /kok:

Arvoisa puhemies! Tässä keskustelussa on tullut paljon esiin tämä metsästystoiminta kansallispuistoissa, ja yhdyn niihin näkemyksiin, joiden mukaan metsästys- ja kalastustoimintaa olisi syytä näillä alueilla — toki varmasti rajatusti ja harkitusti — harjoittaa. Pidän tänä päivänä metsästystoimintaa sen sorttisena virkistystoimintana, että se hyvin kyllä sopii myöskin tämäntyyppisille alueille.

Toinen asia, jonka tässä yhteydessä haluan tuoda tähän keskusteluun, liittyy myös kansallispuistojen käyttöön ja on asia, joka on tässä viime päivinä noussut myös mediassa esiin, nimittäin maastopyöräily kansallispuistoissa. Toivoisin, että myös tässä tultaisiin nykyaikaan ja sallittaisiin maastopyöräily nimenomaan poluilla ja merkityillä reiteillä, joilla se ei millään tavalla vahingoittaisi luontoa vaan lisäisi jälleen kansallispuistojen virkistysarvoa.

Heikki Autto /kok:

Arvoisa puheenjohtaja! Edustaja Mäkelä otti edellä tärkeitä näkökulmia esiin. Kyllä kansallispuistojen täytyy olla sen kaltaisia paikkoja, joihin todella ihmiset voivat mennä virkistäytymään ja joita voidaan sitten hyödyntää. Luonnonpuistot ovat sitten tiukempaa suojelua varten, ja nämä asiat eivät saa mennä sekaisin.

Kun kuitenkin tietysti kansallispuistoissa sitten esimerkiksi rakentaminen on rajoitetumpaa ja erilaisten elinkeinojen harjoittaminen on rajoitetumpaa, niin on hirmu tärkeää, että kansallispuistojen lähialueilla on sitten toimijoita, jotka pystyvät sitten tuottamaan sitä infrastruktuuria, jota tarvitaan, jotta sitten tämä kansallispuiston virkistyspotentiaali ja matkailuelinkeinollinen potentiaali saadaan hyödynnettyä. Tässä mielessä esittäisin kyllä ministerille, ja miksi en koko salille, tässä samalla vetoomuksen siitä, että Metsähallituksen tulevaa lainsäädäntöä valmisteltaessa käytettäisiin kyllä suurta harkintaa sen suhteen, että kun Metsähallitus nimenomaan on se toimija, joka paitsi omistaa nämä kansallispuistojen maat myös omistaa maat siinä ympärillä ja käytännössä näitä toimintoja hallinnoi, Metsähallitus säilytettäisiin yhtenä toiminnallisena kokonaisuutena, jolloin näillä rajapinnoilla liikuttaessa, kun tullaan suojelualueen ulkopuolelle, Metsähallitus sitten näkisi myös näitä laajempia merkityksiä, esimerkiksi sen suojelualueen hyödyntämisen. Jos mennään siihen, että metsätalous yhtiöitetään ja tämän yhtiön tehtävä on vain tehdä sitä metsätalousliiketoimintaa, niin sen jälkeen siellä ei ole oikein kyllä toimijoita, jotka hyödyntävät sitten näitä rajapintoja suojelualueiden ja toisaalta sitten muun valtion maankäytön osalta. Elikkä tässä ministerille ja kaikille ministereille ja koko salille vahva vetoomus Metsähallituksen pitämisestä yhtenä kokonaisuutena.