Jari Leppä /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tässä laissa ehdotetaan maatalouden tukien toimeenpanosta annetun lain muuttamista siten, että maatilojen neuvontaa koskevat säädökset muutettaisiin vastaamaan Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmaa elikkä tulevaa ohjelmakautta. Tämä liittyy Euroopan unionin yhteisen maatalouspolitiikan uudistamista koskevaan lainsäädäntökokonaisuuteen.

Tämä käsittelyssä oleva esitys haluttiin tuoda eduskunnan käsiteltäväksi nyt kevätistuntokaudella 2014 sen vuoksi, että Maaseutuvirastolla olisi mahdollisuus valita tulevassa maatilojen neuvontajärjestelmässä neuvontaa antavat henkilöt jo tänä vuonna, jotta uusi neuvontajärjestelmä voitaisiin ottaa käyttöön heti ensi vuoden alkupuolella. Loput lainsäädäntömuutokset ja ehdotukset, toimeenpanoehdotukset, tulevat sitten syksyllä käsittelyyn, mutta tämä on nyt ensimmäisiä tämän yhteisen maatalouspolitiikan uudistamisen jäljiltä.

Tältä osin ehdotus perustuu siis maaseutuasetuksen 15 artiklan 3 kohtaan, jonka mukaan neuvojat on valittava tarjouspyynnöillä ja valintamenettelyyn on sovellettava julkisia hankintoja koskevaa lainsäädäntöä, elikkä tulee aivan erilainen neuvontajärjestelmä kuin mitä tähän asti on ollut. Valiokunta pitää erittäin tärkeänä, että valintamenettely toimeenpannaan siten, että neuvojien neuvontatehtävän laatuun ja laajuuteen nähden tarpeellinen asiantuntemus samoin kuin valinnan joutuisuus varmistetaan kaikilta osin.

Tämä ehdotus tuo mukanaan myöskin lisää hallintoa, lisää byrokratiaa, ja siksi valiokunta pitää välttämättömänä, ettei tämä lisäisi byrokratiaa yhtään enempää kuin mikä se välttämätön tarve on. On huolehdittava siitä, että säätely muodostuu mahdollisimman yksinkertaiseksi ja kustannustehokkaaksi. Lisäksi neuvonnan käytännön toimeenpanojen selkeys ja tehokkuus tulee varmistaa.

Puhemies! Tämä esitys siis pohjaa — kolmannen kerran sanottuna — yhteisen maatalouspolitiikan uudistukseen, jonka yhtenä perusperiaatteena alun alkaen piti olla se, että sillä yksinkertaistetaan koko järjestelmää. No, nyt kuitenkin kävi niin, että kaiken kaikkiaan koko järjestelmä monimutkaistui ja myöskin tämä neuvontajärjestelmä on sitten sopeutettu siihen monimutkaistuneeseen ja monimutkaistuvaan järjestelmään. Sen lisäksi, että se monimutkaistuu, se tietää sitä, että hallintomenot kasvavat. Tämä on valiokunnankin mielestä vastoin yhteisen maatalouspolitiikan uudistuksen tavoitteita. Siinä mielessä valiokunta ei tätä hirvittävän hyvällä katsonut.

Puhemies! Tähän on myöskin jätetty hylkäysvastalause, joka esitellään sitten tuonnempana, ehkä toisessa käsittelyssä, mutta totean tästä lyhyesti vain sen, että tässä todetaan tämän tukijärjestelmän siis olevan entistä monimutkaisempi ja halutaan, että se ei ole näin byrokraattinen ja että sen pitäisi olla halvempi sekä viljelijän että hallinnon kannalta. Tämä siis keskeinen sisältö, mikä tuossa vastalauseessa on.

Eeva-Maria Maijala /kesk:

Arvoisa puhemies! Maatalouspuolen asiat eivät tarvitsisi yhtään lisää byrokratiaa. Maatalouspuolella näissä EU-tukiasioissa ja muissa pitäisi aloittaa selkokielisyystalkoot. Olen tänään jo useammassa puheenvuorossa puhunut selkokielisyystalkoista, mutta tässä ne olisivat todella tarpeelliset ja ajankohtaiset. Niitä tarvitaan todella paljon.

Kerron itse omasta esimerkistäni. Olen koulutukseltani agrologi, varatuomari. Olen toiminut kunnassa maataloussihteerinä 10 vuotta. Minun jos jonkun pitäisi osata ja tietää ja hallita nämä maatalouden tukiasiat ja paperiasiat. Arvatkaa, olenko minäkin monta kertaa paniikissa miettinyt, mitä hullua sinne pitää kirjoittaa ja mitä pitää tehdä, onko kaikki oikein, ja pelännyt valvontaa. Miten on henkilöiden, jotka eivät asioita hallitse niin hyvin kuin minä? Siis tämä tilanne on aivan järjetön ja kohtuuton.

Etelä-Euroopassa on paljon viljelijöitä, jotka eivät osaa edes lukea, ja silti he pärjäävät näissä maataloustukiasioissa, eikä heidän tarvitse peljätä valvonta-asioita ollenkaan niin paljon kuin minun pitää peljätä.

Olen tosiaan varatuomari, katsonut siellä tuomarina tuomitsemisasioita. Käräjillä ja Suomen oikeusjärjestelmässä lähtökohtana on, että ihminen on syytön, ellei häntä syylliseksi todeta. Mutta mietimmehän me jo perustuslaissa tilannetta toisinpäin. Viljelijä on muuten syyllinen, ellei häntä vahingossa syyttömäksi todeta. Lähes aina nimittäin valvonta-asioissa löytyy jotakin pientä. Minulta itseltänikin löytyi tässä viimeksi tukivalvonnoissa, että minulla oli yhdeltä lohkolta maanäyte ottamatta. Kun justiinsa edellisenä vuonna olin maataloussihteerinä, sitä maanäytettä ei olisi tarvinnut ottaa siltä uudelta viljelylohkolta, 27 aariako siellä on pinta-ala, mutta kun minä otin sen käyttöön uutena lohkona ja viereiseltä lohkolta oli otettu maanäyte. Kun minulla oli tuo maanäyte ottamatta, niin minähän olin tehnyt silloin viljelypuolen rikkomuksen. Minä olin tukien väärinkäyttäjä, kun minulla oli yksi maanäyte ottamatta 27 aarin lohkolta, vaikka viereiseltä lohkolta asiat olivat kunnossa.

Tässä kyseisessä lakiehdotuksessa esitetään, että pienryhmäneuvontaa ja tämmöisiä vastaavia asioita saataisiin liikkeelle. Esitys on ihan ok. Kyllä siellä varmasti jotakin saataisiin aikaiseksi, mutta ei tämmöisillä keskustelukerhoilla eikä tämmöisillä uusilla neuvojilla saada tätä asiaa missään nimessä ratkaistua, vaan todellakin pitäisi puuttua tähän itse perusongelman ratkaisemiseen.

Kannatan sitä vastalausetta, mikä tässä tämän osalta oli jätetty, ja mielestäni koko lakiehdotus tulisi hylätä ja laittaa oikealla lailla kunnon valmistelu siitä, mitä Suomessa tehtäisiin tämän maatalouden byrokratiajärjestelmän purkamiseksi, jotta me pääsisimme lähelle sitä, että edes normaali lukemiskykyinen suomalainen osaisi ymmärtää ja hallita nämä tukiasiat, sillä emme me viljelijät tahallamme mitään vahinkoja ja vääryyksiä tee.

Pirkko Mattila /ps:

Arvoisa puhemies! Olen ollut yksi tämän vastalauseen allekirjoittaja. En olisi suurin surminkaan tätä ollut hyväksymässä, sillä CAP 2020 -maatalousuudistuksen myötä olemme saamassa kymmeniä henkilötyövuosia lisää valvontaa. Ylipäätään CAP 2020 on leikkaamassa viljelijätukia ja näin ollen viljelijätuloa. Mutta jotenkin tuntuu täysin käsittämättömältä järjestelmä, joka on luotu tällaiseksi, että sen hallitsemiseksi tarvitsee palkata maanviljelijöille neuvojia vielä erikseen.

Aivan kuten valiokunnan puheenjohtaja totesi, järjestelmän piti yksinkertaistua, mutta kuinkas sitten kävikään? Eli tuodaan uusia elementtejä, täydentäviä ehtoja. Noh, on ollut aiemminkin, mutta viherryttämistuki, viherryttäminen: Suomessa maataloustuotanto on nyt likipitäen jo luomua muutenkin. Meiltä edellytetään viherryttämistä, joka on täysin uusi tukijärjestelmä. Sekin on aivan päivänselvää, että se on uusi byrokratian muoto. Mutta jälleen kerran — olen minäkin sen toistanut täällä — tämä on tilakohtaisen päätösvallan siirtoa Brysseliin. Ja kun kuitenkin puhutaan ruuantuotannosta, elintarviketuotannosta, niin on minusta käsittämätöntä, että EU voi yhteisönä toimia näin, voi suoltaa tällaista säädäntöä, joka ikävä kyllä murentaa itse itseltänsä sitten sitä arvovaltaa.

En malta olla tässä yhteydessä toteamatta sitä, että jos meillä on yhteinen maatalouspolitiikka tuottanut tällaista lainsäädäntöä, niin Luoja meitä varjelkoon siltä, että unionissa olisi yhteinen metsätalouspolitiikka, sillä silloin kyllä tiedetään, miten meidän metsätaloudelle käy, jos ajatellaan, miten meidän maataloudelle on käynyt. Koko unionin jäsenyyden ajan kannattavuus on laskenut, ja se paljon puhuttu ja luvattu ruuan hinnan aleneminen ei ole tähänkään päivään mennessä toteutunut.

Lauri Heikkilä /ps:

Arvoisa puhemies! Maa- ja metsätalousvaliokunnan puheenjohtaja Jari Leppä kuvasi hyvin tämän maatalouden tukien toimeenpanosta annetun lain muutoksen ja ehdot, jotka sitä koskevat. Tosiaan nyt tulee uusi järjestelmä, joka on sitten käytössä vuodesta 2014 vuoteen 2020, ja se oikeastaan on sen verran myöhässä, että nyt sitä sovelletaan vasta ensi vuoden alusta ensimmäisen kerran. Kuvaavaa on, että järjestelmä ei ole vieläkään valmis, ja sitten neuvojat pitää palkata etukäteen, mutta kun ei järjestelmä ole valmis, niin heitä ei tänä vuonna voida kunnolla kouluttaa niistä yksityiskohdista.

Kun ajatellaan tätä toteutusaikataulua, niin esitin semmoistakin asiaa valiokunnassa, että olisi pitänyt vielä rauhassa ottaa toinen siirtymävuosi näillä vanhoilla ehdoilla, että EU olisi oppinut, että näitä pitää EU:ssa käsitellä vuotta tai kahta aikaisemmin, että voidaan tämmöisessä pohjoisessakin EU-maassa soveltaa sääntöjä sitten, kun ne ovat olemassa ja ehditään rauhassa kouluttaa virkamiehet ja neuvojat ja sitten soveltaa, että viljelijöillä on semmoinen jatkuvuus ja tuo elinkeinon harjoittaminen turvattu. Tuota neuvontaa annetaan tämän uuden esityksen pohjalta "muun muassa täydentävistä tukiehdoista, viherryttämistuen vaatimuksista, ilmastonmuutoksen hillitsemisestä, luonnon monimuotoisuudesta, vesien ja maaperän suojelusta, ympäristökorvauksista, luonnonmukaistuotannosta, kasvinsuojelusta, tuotantoeläinten hyvinvoinnista ja terveydestä sekä ympäristötehokkuuteen liittyvistä seikoista". "Maatilojen neuvontajärjestelmän mukainen korvaus maksettaisiin neuvojalle tai tämän työnantajalle", lukee täällä hallituksen esityksessä.

Kun ajatellaan sitä, että nyt on muutettu myöskin näitten neuvojien koulutusvaatimuksia — periaatteessa lakiesitys lähtee siitä, että neuvojilla pitäisi olla toisen asteen koulutus — niin, nyt jos ajatellaan noita perinteitä ja sitä neuvojaverkostoa, mikä nyt on olemassa, niin silloin, kun he ovat käyneet kouluja, ei ole tämmöistä toisen asteen koulutusta ollut olemassakaan, että sitä varmaan joudutaan käyttämään soveltuvin osin. Myöskin sitä työssä pätevöitymistä pitäisi ottaa huomioon, mutta tästä lakiesityksestä ei käy selville, miten se tullaan huomioimaan, ja siten valiokunnankin on hyvin vaikea arvioida, minkälainen suhtautuminen asiaan pitäisi ottaa.

Tietysti maatalousasioissa on semmoinen, että melkein maanviljelijän pitäisi valittaa tai maanviljelijöitten etujärjestön pitäisi valittaa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen siitä, miten maanviljelijöitä täällä Suomessa kohdellaan. Jopa jotkut ministeriön virkamiehet ovat vähän samaa mieltä, että semmoinen voitaisiin hyvin tehdä taas. Sitä on joskus aikaisemmin kokeiltu, mutta tilanteet ovat vähän muuttuneet. Jotenkin kuvaavaa on se, että tuolla valiokunnissa ministeriön virkamiehet ja eri etujärjestöjen ja virastojen asiantuntijat helposti sanovat, etteivät he tiedä asiasta, kun kysyy, eikä osu juuri heidän sektorilleen. He ovat liikaa sektoroituneita. Pitäisi olla laaja-alaisempia asiantuntijoita. Miten voidaan viljelijältä vaatia, että hän taitaa kaikki viljelyyn ja viherryttämisiin ja muihin liittyvät asiat, jos ministeriön virkamiehet ja asiantuntijatkaan eivät pysty laaja-alaisesti vastaamaan? Eikö se ole jo hälyttävää, jos joka pikkuasiaan pitää palkata oma erillinen sektorivirkamies tai -asiantuntija?

Sitten toinen asia on, että investointipuolelle ja talousasioihin pitää olla eri asiantuntijat ja eläinten hoitoon, lääkintään, tarkastuksiin pitää olla omat asiantuntijat. Eikö byrokratia silloin ole vähän liian monimutkaista, kun kumminkin vaaditaan, että sen maataloustuottajan, joka on käynyt ehkä jonkun maatalousoppilaitoksen ja sitten ollut sillä alalla, pitää hallita koko tilan byrokratia? Ja hän on vielä sitten vastuussa, jos ei ole tutustunut kaikkiin näihin paragrafeihin työnsä ohella ja huomannut sitten ajan mukaan ottaa näytteitä. Ja jos joku elukka sattuu sopivasti kuolemaan niin, ettei hän ole ehtinyt ilmoittaa sitä vielä, vaikka se olisi 5 minuuttia ennen kuollut, kun tarkastaja tulee, niin se varmaan tulkitaan viljelijän virheeksi sekin. (Jari Myllykoski: Sama kohtalo!)

Kyllä tämä byrokratia on mennyt ihan käsistä, ja on jotenkin todella huvittavaa ja surkuhupaista, kun sanotaan, ettei saa lisätä byrokratiaa, ja sitten valiokunta kumminkin kannattaa hallituksen esitystä tai yhtyy hallituksen esitykseen. Minun mielestäni se on jo sitten itsepetosta. Joihinkin U-kirjeisiin on jo kyllä vastattukin sillä, ettei yhdytä hallituksen kantaan, vaikka ollaan samaa mieltä valiokunnan lausunnosta. Että kyllä tämä suomalainen byrokratia on menossa käsistä, kun ei siinä voi sitä maalaisjärkeä käyttää kansanedustajanakaan.

Jari Myllykoski /vas:

Arvoisa herra puhemies! Valiokunta pitää välttämättömänä, ettei byrokratia lisäänny, kuten edustaja Heikkilä, valiokunnan varapuheenjohtaja, äsken mainitsi, ja kaikki tasan tarkkaan tietävät, juuri niin tulee käymään. Tämä on vähän eduskunnan arvovallalle ristiriitainen tilanne, että me olemme yhtymässä valtioneuvoston kantaan tietäen kuitenkin, että lausumamme ei tule toteutumaan missään muodossa.

Jos kaksitoista miestyövuotta tulee lisää, kustannuksia otetaan, tai, sanotaanko, tämän byrokratian ylläpitäminen on leikkaus maatalouden kannattavuudesta, niin olemme sen tosiasian edessä, että tämän järjestelmän, varsinkin nyt liian nopealla aikataululla, ottaminen käyttöön on huonoa hallintoa. Kun hallinnolliset kustannukset kasvavat, se tarkoittaa samalla kertaa myös sitä byrokratian lisäämistä. Meillä on ollut yhteinen näkemys siitä, kuinka hallinnollista taakkaa pitää kantaa. Vasemmistoliiton ollessa hallitusneuvotteluissa kirjattiin, että byrokratiaa pitää vähentää. Nyt tällä valtioneuvoston kannalla poiketaan hallituksen omasta ohjelmasta, ja se on surullista.

Neuvontajärjestelmän kilpailuttaminen on aivan uudenlainen näkemyksensä, emmekä me vielä oikein osaa edes arvioida, mitä tulee sen kautta tapahtumaan.

Koulutusvaatimuksen kasvaminen: mikä on sellainen koulutuksen taso, mikä tulee riittämään niin, että sillä voitaisiin turvata neuvojan ammatillinen osaaminen? Itse en löydä toisen asteen koulutuksen pohjalta koulutuslinjaa, joka pätevöittäisi tähän neuvojan virkaan ehkä juuri tällä yhdellä pienellä kapealla sektorilla. Mutta mikä nyt on erinomaisesti tässä salikeskustelussa tullut esille, niin ehkä meillä on liian kapea-alaista tämä valvonnan osuus. Siinä mielessä voisi olla, että meillä neuvojat olisivat ehkä vielä korkeammin koulutettuja. Mutta resurssit pitää turvata tämänkin tullessa voimaan. Me emme voi ottaa sellaista riskiä, että otamme vain koulutusvaatimuksen täyttäviä henkilöitä, vaan kyllä nimenomaan pitää pystyä soveltavasti näiden jo nyt neuvontatehtävissä pätevöityneiden ihmisten ammatillinen osaaminen ottamaan hyötykäyttöön, ettemme tee itsellemme sellaista loukkua, että meillä on toisen asteen ammatillisen tutkinnon suorittaneita mutta ei alalle pätevöityneitä. Se on erityisesti huomioitava.

Mutta vielä, arvoisa puhemies: ei tässä ole mitään tolkkua.