Maija Perho /kok(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kansaneläkelaitoksen valtuutettujen toimintakertomuksen sisältöä on pyritty jossakin määrin uudistamaan sillä tavoin, että se sisältää terveisiä eduskunnalle niistä asioista, joihin eduskunta lainsäädäntötyötä tehdessään ja voimaantuloajoista päättäessään voi osaltaan puuttua. Tämä kertomus pitää sisällään myöskin luonnollisesti koosteen niistä kysymyksistä, joita valtuutetut vuoden varrella ovat käsitelleet, ja luonnollisesti kuvauksen siitä, millä tavalla Kansaneläkelaitoksen hallintoa, palvelua, etuuksien käsittelyn läpimenoaikoja ja muita asiakaspalveluun liittyviä seikkoja on kehitetty.

Voin tyydytyksellä todeta sen, että Kelassa on tehty tavattoman paljon mittavaa ja määrätietoista työtä sen eteen, että asiakaspalvelua voidaan parantaa, toisin sanoen etuuksien käsittelyä nopeuttaa, mikä merkitsee hyvin monille suomalaisille sitä, että he saavat ajallaan sen avun ja toimeentuloturvan, joka heille lain mukaan kuuluu, joka aiheutuu elämän erilaisista riskeistä, jotka liittyvät enemmän tai vähemmän sairastamiseen, toimintakyvyttömyyteen, työttömyyteen tai muihin riskeihin.

Läpimenoajat ovat todella merkittävästi parantuneet. Valtuutetut seuraavat niitä neljännesvuosittain. Suurempia ongelmia meillä tällä hetkellä on enää täällä eteläisessä Suomessa suurimmissa kaupungeissa, mutta sen ansiosta, että on saatu vietyä loppuun tämä sähköinen asiakirjahallintajärjestelmä, työtä voidaan tasata Suomessa Kelan eri toimistojen välillä, ja tämä hyödyttää kaksisuuntaisesti. Toinen hyöty on se, että niillä alueilla, joilla on korkeampi työttömyys esimerkiksi, pulaa työpaikoista, on voitu säilyttää nämä toimistot, on voitu säilyttää tiheä palveluverkko ja ei ole tarvinnut palkata ruuhka-alueille lisää työvoimaa. On voitu siis tasata työtä, palvella asiakkaita paremmin ja nopeammin.

Toinen tärkeä uudistus on niin sanotun aspa- eli asiakaspalvelujärjestelmän käyttöönotto, joka tarkoittaa käytännössä sitä, että kaikki se palaute, jota tulee Kelan asiakkailta, joita vuodessa on yli 3 miljoonaa, voidaan sitten analysoida ja hyödyntää.

Muutamia asioita, joita on käsitelty. Tärkeä terveinen eduskunnalle on se, että lakien toimeenpanoon varattaisiin riittävä aika. Usein käy sillä tavalla, että lain hyväksymisestä siihen, kun laki pitää panna toimeen, on vain muutama vuorokausi aikaa. Toivomme todella, että tämä tilanne otetaan vakavasti, ja silloin kun lait ehditään hyväksyä vasta joulun alla, voimaantulo olisi sitten vasta myöhemmin keväällä eikä välttämättä vuoden alussa.

Valtuutetut ovat jokaiseen kokoukseensa halunneet selvityksiä Kelan toiminnasta, siitä, millä tavalla eri etuuksien toimeenpano vastaa lain henkeä. Tässä mielessä olemme käsitelleet muun muassa kuntoutusta, lasten ja nuorten psykoterapioita, sairausvakuutuslain sitä pykälää, jolla määritellään kunnan ja Kelan välistä työnjakoa, että se olisi mahdollisimman joustava, niin ettei tule ikäviä väliinputoamistapauksia. Yksi tärkeä esimerkki on vaikeavammaisten kuntoutus, josta täällä on lakiesitys tällä viikolla toisessa käsittelyssä. Kelan valtuutetut kiinnittivät vakavaa huomiota siihen, että tämän kuntoutuksen pitää julkisen terveydenhuollon vastuulla jatkua sen jälkeen, kun kyseinen vaikeavammainen täyttää 65 vuotta. Tähän on myöskin sosiaali- ja terveysvaliokunta mietinnössään kiinnittänyt vakavaa huomiota, ja tämä toivottavasti sitten kantaa hedelmää, niin että käytännössä ei tule näitä palvelujen piiristä tippumisia. Valtuutettujen tehtävä mielestäni on paitsi valvoa sitä, että hallintoa ja taloutta hoidetaan asianmukaisesti, tehokkaasti ja taloudellisesti, asiakaslähtöisesti, todella myös seurata sitä, että lain henki eli ne ajatukset, jotka täällä lakia säädettäessä ovat olleet saattelemassa uusia lakeja, toteutuvat käytännössä, ja tarvittaessa puutumme siihen, mikäli Kelan tulkinta etuuksia myönnettäessä poikkeaa siitä käsityksestä ja mietinnön hengestä, joka täällä on hyväksytty.

Kaiken kaikkiaan voin todeta, että Kelan toiminnassa on tapahtunut paljon myönteistä kehitystä, mutta on luonnollista, että aina on parannettavaa.

Jouko  Skinnari  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pyysin tämän vastauspuheenvuoron, kun luin tämän kirjan, joka nykyisin on näin lyhyt, ja koetin etsiä, kuinka paljon Kansaneläkelaitoksen menot olivat vuonna 2004, mutta en löytänyt sitä. Muistelin, että noin 15 vuotta sitten ne olivat noin 55 miljardia vanhaa markkaa, ja epäilen, olisivatkohan ne nyt noin 10 miljardia euroa, mutta en löytänyt sitä tietoa enkä sitäkään, millä tavoin menot jakautuvat kansaneläkkeitten, sairausvakuutuksen ja monien muitten menojen osalta ja miten nämä olisivat kehittyneet. Tämä on kuitenkin tavallaan niin kuin kertomus siitä, millä tavoin ... Vaikkei eduskunta tili- ja vastuuvapautta valtuutetuille myönnäkään, olisi kyllä hyvä, että joitain numeroita täällä olisi muutenkin kuin hajanaisesti siltä osin kuin valtuutetut ovat halunneet tähän tuoda.

Toivoisin, että tulevaisuudessa tähän asiaan kiinnitettäisiin huomiota myös valiokunnassa, kun tätä kertomusta käsitellään ja mietitään, millä tavoin valtuutettujen kertomuksessa tuodaan kansanedustajille tietoon näitä asioita.

Anne Huotari /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Skinnarille voisin vastata saman tien tässä, että Kela tekee erittäin hyvää tilastollista vuosikirjaa, joka toivottavasti on jaettu kaikille kansanedustajille. Sieltä löytyy kaikki mahdollinen. Siellä on myöskin lainsäädäntö, mutta sieltä löytyvät myös tilastot, erittäin hyviä tilastoja. Suosittelen sen lukemista. Nimittäin löysin sieltä sellaisenkin tilaston, että Kainuuseen maksetaan noin 100 miljoonaa erilaisia työttömyyteen liittyviä rahoituksia. Lahden alueen kohdalta summa on varmaan vielä isompi. Kannattaa tutkia sitä kirjaa. Sitä ei kannata tuohon liittää, koska se on monta kertaa tuon kirjan paksuinen.

Mutta sitten tähän itse Kelan valtuutettujen kertomukseen. Olennaistahan on nyt tässä vaiheessa seurata, miten hallinnon uudistus etenee ja miten se on toteutunut. Ainakin ulkopuolinen hallitus on aloittanut työskentelynsä tai työskennellyt aktiivisesti, mutta kysyä tietenkin voi myös Kelan valtuutettuna, tähänkö se uudistus sitten jäi. Onko se riittävää, että Kelaan tuli ikään kuin yksi porras lisää, ulkoinen hallitus, ja onko se täyttänyt ne toiveet, mitä siihen nämä tahot, jotka kritisoivat aikaisempaa mallia, ovat kohdistaneet?

Sitten yhden asian haluaisin vielä mainita, minkä Kelan valtuutetut ovat käynnistäneet jo edellisellä kaudella, eli työkyvyttömyyseläkeratkaisukäytännön selvityksen. Se on mielestäni erittäin tärkeä asia. Se puhuttaa ympäri Suomea koko ajan. Kelan asiantuntijalääkäri on tehnyt sellaisen selvityksen, miten eri puolilla maailmaa nämä asiat on järjestetty, ja löytänyt Britanniasta hyvän mallin, missä on eri ratkaisuja, esimerkiksi uudenlaiset lomakkeet ja uudenlainen toimintamalli. Nyt, kun Kela on vain yksi toimija tässä tilanteessa, työeläkejärjestelmään ja työeläkelaitoksille pitäisi tämä malli saada ikään kuin myytyä, ja siinä voikin olla tehtävää.

Toinen asia, mikä siinä selvityksessä tuli ilmi, on se, että monissa maissa, tai ainakin siellä Britanniassa, on puolueeton, täysin eläkelaitoksista riippumaton neuvottelukunta tai neuvosto, joka tekee päätökset eläkkeistä, eläkkeiden myöntämisestä tai hylkäämisestä. Tällä hetkellä Suomessahan eläkepäätökset tekee eläkelaitos, eläkelaitoksen asiantuntijalääkäri tai eläkelaitos. Mielestäni se ei kyllä ole täysin toimiva järjestelmä.

Sitten Kelan tulkinnoista lainsäädännöstä. Siitä tulee aika paljon palautetta Kelan valtuutetuille. Ainakin minulle sitä tulee. Ongelmana on ristiriita, joka on tasavertaisuuden ja sitten alueellisten erojen välillä. Eli henkilöiden pitäisi olla tietysti koko Suomessa tasavertaisessa asemassa, mutta sitten on erilaisia tilanteita. Esimerkiksi itäsuomalaiset sairastavat enemmän kuin länsisuomalaiset, ja kun tehdään vertailuja siitä, kuinka paljon esimerkiksi eri etuuksia käytetään eri puolilla, niin joku voi vetää sellaisen johtopäätöksen, että jossakin on löysempi myöntämiskäytäntö. Minusta se ei ole ihan oikein, ei voida ajatella niin, että joka puolella olisi samanlainen tilanne, kun esimerkiksi matkojen pituus jo vaikuttaa moniin asioihin.

Sosiaaliturvan selkeyttäminen näyttää olevan ikuisuuskysymys. Täytyy sanoa, että jos asiakas siinä viidakossa selviää, niin täytyy antaa diplomi tällaiselle asiakkaalle. Nimittäin ei kovinkaan montaa henkilöä ole tässä maassa, joka tuntisi koko tämän sosiaaliturvajärjestelmän viidakon ja tietäisi, mikä etuus vaikuttaa mihinkin. Siinä mielessä olen hieman pettynyt siihen, että tohtori Pentti Arajärven aikoinaan tekemät ehdotukset eivät ole saaneet riittävästi pontta Kelan sisällä, mutta erityisesti lainsäädännön puolella ei ole näihin riittävästi puututtu. On tehty muutamia selkeytyslakeja työttömyysturvan puolella, kansaneläkkeen puolella, mutta esimerkiksi tulokäsitteitten yhdenmukaistamisessa ei ole päästy eteenpäin. Eri etuuksissa määritellään tulot eri tavoin, ja kansalaisia hämmentää tietysti se, että he eivät tiedä, miten heidän etuutensa on oikein määritelty. Tässä mielessä kaikista paras ratkaisu — henkilökohtaisena mielipiteenä sanon — olisi se, että tehtäisiin yhtenäinen perusturvajärjestelmä, johon määriteltäisiin vain, millä syyperusteilla tätä kyseistä yhtenäistä perusturvaa maksetaan. Silloin henkilöt eivät myöskään tipahtaisi väliin, olipa sitten kysymyksessä siirtyminen työttömyydestä äitiyspäivärahalle tai jostakin muusta tilanteesta. Se todennäköisesti maksaisi jonkun verran siitä syystä, että nämä etuudet ovat nyt erikokoisia, mutta kyllä tämä viidakkokin maksaa ja sen selvittäminen.

Lyhyesti vielä yhdestä väliinputoamistilanteesta, missä Kela on vastuullinen osapuoli: esimerkiksi sellaiset tilanteet, että henkilö on työsuhteessa ja sairastuu ja sitten hänelle maksetaan sairauspäivärahaa tietyn ajan, siis ei 300 päivää vaan lyhyemmän ajan, esimerkiksi 60 päivää, jona aikana yleensä on kehotettu jo hakemaan eläkettä. Jos henkilölle on tullut kielteinen eläkepäätös, Kela saattaa katkaista tämän henkilön sairauspäivärahat ja syntyy tilanne, jossa henkilö ei saa mitään kautta minkäänlaista toimeentuloturvaa muuten kuin että hänen pitäisi mennä sitten toimeentulotukiasiakkaaksi, mutta ensisijaista toimeentuloturvaa ei synny. Myöskään työhön tämä henkilö ei voi palata, koska hänellä on voimassa oleva sairausloma, jolloin työnantaja ei voi ottaa häntä työpaikalle. Jos työpaikalla sattuu jotakin, silloin työnantaja on siitä vastuussa. Mielestäni tällaisia väliinputoamisia ei saa sattua. Jos henkilö on sairas, silloin hänelle pitää maksaa sairauspäivärahaa, vaikka eläkelaitos katsoisikin tiukilla kriteereillä. Sitä paitsi tämä ei koske kaikkia henkilöitä. Jotkut saavat, mutta toiset eivät.

Eilen täällä käytiin keskustelu ed. Perhon jo mainitsemasta yli 65-vuotiaiden vaikeavammaisten kuntoutusta koskevasta lainsäädännöstä. Olen kyllä pettynyt siihen, että sosiaali- ja terveysvaliokunta ei pystynyt neuvottelemaan tätä ratkaisua loppuun asti, niin että olisi selkeytetty se, kenelle tämä yli 65-vuotiaiden vaikeavammaisten kuntoutus kuuluu. Tällä hetkellähän se kuuluu periaatteessa kunnille, mutta me kaikki tiedämme, että käytännössä sitä kunnat eivät tällä hetkellä toteuta. Valtakunnan tasolla kyse on kohtuullisen pienestä rahasummasta. Sosiaali- ja terveysvaliokunnalle oli vain annettu ymmärtää, että kysymys olisi 10 miljoonasta eurosta, ja minun täytyy sanoa, että siinä tilanteessa kyllä on ehkä annettu valiokunnalle väärä arvio siitä. Kysymys on mielestäni paljon pienemmästä summasta, jos kyseessä ovat 65—68-vuotiaat henkilöt.

Lopuksi sanon vielä sen, että olemme keskustelleet valtuutetuissa myöskin tämän toimeentulotuen siirrosta Kelalle, ja Kelalla tuntuu olevan valmiuksia ottaa se vastaan, mutta tarvitaan riittävän pitkä aika toimeenpanoon. Kun äskeisessä keskustelussa ministeri Manninen oli kuullut epäilyjä siitä, menevätkö sitten nämä asiakkaat sosiaalityöntekijän luokse, niin voin sanoa, että eivät he tälläkään hetkellä pääse sosiaalityöntekijän luokse, koska toimistotyöntekijät käsittelevät nämä hakemukset pääsääntöisesti kirjallisesti ja pitää erikseen pyytää, että pääsee sosiaalityöntekijän luokse. Tässä voitaisiin aivan hyvin tehdä samanlainen ratkaisu kuin sairauspäivärahassa on, että tietyn ajan kuluttua katsotaan tilanne, ja mikäli kysymys on muustakin kuin pelkästä rahantarpeesta, silloin hänet ohjataan sosiaalityöntekijän luokse. (Puhemies: 10 minuuttia!) Mikäli hän ei sinne mene, niin sitten pitää harkita muita tilanteita, mutta tämä ei saa olla missään tapauksessa esteenä tälle siirrolle.

Erkki  Virtanen  /vas:

Arvoisa puhemies! Tämä Kansaneläkelaitoksen valtuutettujen toimintakertomus viime vuodelta on juuri parahultaisen paksu kansanedustajan hyppysvoimille. Tämän jaksaa hyvin lukea läpi, ja siinä on niin vähän täyttä asiaa niin tiiviisti, että siitä toivon mukaan jotain ymmärtääkin. Puutun vain kahteen asiaan.

Toinen niistä on se, mihin ed. Huotari edellä lopuksi puuttui ja mihin myöskin ed. Perho täällä viittasi, se asia, josta kävimme täällä eilen illalla myöhään pitkän ja hartaan keskustelun, eli tämä 65 vuotta täyttävien vaikeavammaisten kuntoutuksen jatkumisen turvaaminen, johon valtuutetut ovat ansiokkaasti ottaneet kantaa. Nyt näyttää siltä, että eduskunta ja valiokunta ja hallituskin olivat kerrankin nopeampia, ja asia on nyt ratkaisussa. Mutta minusta samoin kuin ed. Huotaristakin näyttää, että ihan täyttä ratkaisevaa varmuutta ei sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietinnön pohjalta ole syntymässä.

Tässä nyt tullaan testaamaan tietenkin se, kun valiokunta on tehnyt asiasta oikein hyvän lausuman, miten se lausuma nyt sitten vaikuttaa. Riittääkö se takaamaan sen, että kunnat muuttavat käytäntöä, jota ovat tähän saakka harrastaneet? Minä pahaa pelkään, että kun se ei ole pykälässä, niin kuntien käytäntö ilman rahaa, ilman kykyä ja ilman halua ei muutu minnekään, ja näille 65 vuotta täyttäville vaikeavammaisille kuntoutettaville, joita on aiemmin kuntoutettu Kelan vastuulla, käy huonosti.

Toinen asia, mihin nyt haluan tässä puuttua, on ehkä vieläkin tuoreempi. Eduskunta sääti viime syksynä lain eläketuesta, jolla kaikkein kohtuuttomimpaan asemaan laman seurauksena joutuneita ihmisiä tässä maassa eli käytännössä vähintään kymmenen vuotta työttömänä olleita ei päästetty eläkkeelle, mutta heille myönnettiin eläketuki, joka käytännössä tarkoittaa täyden kansaneläkkeen suuruista eläketukea. Eli he pääsevät pois tästä nöyryyttävästä työttömänä olemisesta, jossa heillä ei kuitenkaan ollut minkäänlaista mahdollisuutta työllistyä.

Kun vuoden alusta sitten Kelan päätöksiä on pitänyt ryhtyä tekemään, niin ainakin meille sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsenille ja kenties muillekin kansanedustajille on tullut kohtuullisen runsaasti palautetta siitä, että Kela on hylännyt ihmisten hakemuksia, sellaistenkin ihmisten, jotka omasta mielestään olisivat täysin oikeutettuja tähän tukeen. Kun me sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsenet olemme heidän yhteydenottojaan tutkineet, olemme voineet todeta, että meidänkin mielestämme näin on käynyt. Tästä syystä tänä aamuna valiokunta järjesti kuulemisen, jossa kuultiin sekä sosiaali- ja terveysministeriön, Kelan että työministeriön näkemyksiä asiassa, ja sen kuulemisen aikana kaikille selkeytyi se, mikä minua kyllä hätkähdytti: Kela on näitä päätöksiä tehdessään tulkinnut eduskunnan tahtoa toisella tavalla kuin eduskunta on tietoisesti tarkoittanut ja omankin ilmoituksen mukaan tulkinnut sitä siten, että lopputulos on hakijoitten kannalta ollut kohtuuton, mistä tietenkin päädytään siihen, että sen tulkinnan mukaan eduskunta on säätänyt kohtuuttoman lain.

Me tietenkin valiokunnassa saatoimme todeta, että aivan varmasti emme ole tarkoittaneet säätää kohtuuttomimmin tässä maassa kohdelluille ihmisille kohtuutonta lakia. (Ed. Kekkonen: Kohtuus kaikessa!) — Kohtuus kaikessa. Tilanne oli kyllä kohtuuton tai se on ollut kohtuuton. — Se, mikä yleisellä tasolla minua tässä kyllä hämmentää, on se, että näin voi tapahtua, että ihmisille keskeisten lakien toimeenpanija voi päätyä tulkitsemaan eduskunnan tahtoa väärin ja sillä tavalla, että se koituu kohtuuttomaksi tuen hakijoille. Nyt tietenkin toivon, että tällainen ei enää jatku, ja uskon, että Kelan valtuutetut, joille tämä asian kuntoon hoitaminen nyt tämänpäiväisen perusteella jäi, hoitavat tämän niin, että eduskunnan tahto toteutuu jatkossakin.

Kyllä tietysti tekee mieli toivoa, että eduskunnan tahto kirjautuisi niin selkeänä — tässä tapauksessa se on myöskin kirjautunut selkeänä — mutta sen tahdon tulkinta voisi tapahtua niin selkeänä, ettei tällaisiin tilanteisiin enää jatkossa jouduta. Kun Kela on kuitenkin eduskunnan vastuulla ja eduskunnan valitsemat Kelan valtuutetut ovat vastuussa siitä, että näin tapahtuu, niin toivon ja kyllä uskon, että te nyt sitten huolehditte siitä. Kyllä tässä suhteessa tietysti kehotan eduskuntaa tarkkuuteen, ettei meitä syyllistetä kohtuuttomasti kohtuuttomuuksista, joita emme ole kuitenkaan aikaansaaneet.

Maija Perho /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Skinnari ei ole enää paikalla. Hän toivoi lukuja ja tilastoja taloudesta ja muusta. Todellakin sitä varten on ihan erillinen asiakirja, ja Kela tekee tietysti toiminnastaan vuosikertomuksen, ja tämähän on valtuutettujen kertomus. Tietysti tänne voi varmasti yhden sivun sisällyttää, jossa nämä asiat käyvät ilmi.

Ed. Huotari totesi, että hallinnon uudistuksessa Kelaan lisättiin uusi porras. Tämä ei pidä paikkaansa, koska Kelassahan on johtajat, jotka nykyään tietysti muodostavat johtoryhmän. Tuli Kelan hallitus, mutta lisätty hallitus lakkautettiin, eli ei tullut uusia portaita. Tällä uudistuksellahan pyrittiin siihen, että Kela on ulospäin avoimempi ja eri tahot yhteiskunnassa, muun muassa työmarkkinaosapuolet, voivat olla vaikuttamassa Kelan toimintaan.

Ongelma, johon ed. Virtanen viittasi, on todellakin sellainen, että siihen pitää puuttua. Viesti on mennyt sosiaali- ja terveysvaliokunnan kautta, ja jatkossa täytyy saada selvyys siitä, miten tällaiseen liian rajaavaan johtopäätökseen tämän eläketuen myöntämisessä on päädytty. Tämä on esimerkki siitä, milloin pitää puuttua myöntämiskäytäntöihin, kun lain henki ja käytännön toteutus eivät vastaa toisiaan.

Satu Taiveaho /sd:

Arvoisa puhemies! Tässä Kelan valtuutettujen kertomuksessa on otettu esiin muutamia hyvin tärkeitä asioita, joista mainitsen muun muassa jo ed. Perhonkin esiintuomat 65 vuotta täyttäneiden vaikeavammaisten kuntoutukseen liittyvät ongelmat ja myös sen, että lainsäädännön toimeenpanoon tulisi varata Kelalle kohtuullinen aika.

Mutta erityisesti haluan nostaa esiin sen, kun täällä on keskusteltu tänään toimeentulotuen norminmukaisen osuuden siirtämisestä Kelalle, että mikäli tähän ratkaisuun mennään, on äärimmäisen tärkeätä, että siinä varmistetaan se, että asiakkaiden elämäntilanteiden kartoitus tapahtuu ensin sosiaalistoimistossa, minkä jälkeen sitten heidät ohjataan Kelan kautta norminmukaiseen käsittelyyn, mikäli ihmisen elämäntilanne ei edellytä sosiaalitoimen muita tukitoimia. On nimittäin vaarana, että esimerkiksi nuorten toimeentulotukiasiakkaiden saattaminen sosiaalitoimen tukipalveluiden piiriin vaikeutuisi, mikäli he olisivat vain Kelan norminmukaisen toimeentulotuen käsittelyn piirissä. Pitää varmistaa, että näin ei käy. Myös määräajoin tulisi asiakkailla olla mahdollisuus sosiaalitoimessa tehtävään tilannekartoitukseen, nimittäin muuten on vaarana todella, että norminmukaisen siirto Kelalle passivoisi asiakkaita. Myös tulee varmistaa se, että tällä saatavat resurssien vapautumiset sitten käytetään sosiaalitoimen työn vahvistamiseen eikä suinkaan niin, että resursseja sitten säästetään sosiaalitoimen sektorilta. Nämä halusin tähän keskusteluun tuoda esiin.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Se oli hyvä päätös, että ne 4 000 ihmistä, pitkäaikaistyötöntä ja ikääntynyttä ihmistä, lasketaan eläketuelle. Mutta se on pöyristyttävää, niin kuin täällä on käynyt ilmi, että siinä Kela rupeaa tulkitsemaan eduskunnan päätöksiä, voisiko sanoa, vähän niin kuin piru raamattua lukemaan, päinvastoin kuin mikä eduskunnan tahto on ollut. Toiseen suuntaan pitäisi muutenkin yhteiskunnassa edetä. Nyt hallitus antoi 54-vuotiaille ja sitä vanhemmille 150 miljoonaa vai mitä se raha oli, että he työllistyvät. Minun mielestäni pitäisi se raha käyttää 35—55-vuotiaitten työllistämiseen. Nämä 55-vuotiaat ja sitä vanhemmat ovat vuosikymmeniä tehneet töitä, ovat työrajoitteisia ihmisiä, ja heidät pitäisi, jos niin haluavat, päästää eläkkeelle, paljon enemmän kuin ne 4 000. Tämän pitäisi olla yhteiskunnassa marssijärjestys, tietenkin ensimmäisellä sijalla se, että nuoret pääsevät töihin. Mutta on todettu, että ei kestä kuin 4—5 vuotta, jos on työttömänä, että ihminen tulee sellaiseen kuntoon, että häntä ei taideta enää työelämään saada kuntoutettua. Se on iso ongelma.

Maija Perho /kok:

Arvoisa puhemies! Näitä ehtoja tai näkökohtia, joita pitäisi ottaa huomioon, mikäli toimeentulotuen laskennallinen osa siirretään Kelaan, jatkossa täytyy tietysti huolella valmistella. Ed. Taiveahon näkökohdat olivat varsin varteenotettavia.

Kun keskustelimme alustavasti Kelan työvaliokunnassa aiheesta, niin silloin Kelan edustajat ottivat esille juuri sen, että jos esimerkiksi toimeentulotukiasiakkuus on kestänyt yli 3 kuukautta, silloin otetaan yhteys sosiaalitoimistoon. Kuitenkin meillä on tiettyjä yhteistyömuotoja, työvoiman palvelukeskukset muun muassa, kuntouttava työtoiminta, joissa yhteyksissä varsinkin näiden nuorten kohdalla tehdään moniammatillista ja poikkihallinnollista yhteistyötä. Mutta tämän siirron puolesta puhuu kyllä moni seikka, muun muassa juuri käsittelyn yhdenmukaisuus, jossa on erittäin suuria ja, voi sanoa, jopa perusoikeuksia loukkaavia eroja maamme kuntien välillä.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Kun tässä lukee näitä keskeisiä käsiteltyjä asioita, niin täältä puuttuvat eläkeasiat. Joka kerran muistan tämän eduskunnassa nousseen esille, kun valtuutettujen kertomusta on käsitelty.

Nyt oikeastaan tässä keskustelussa on aika hyvin tullut esille se, mikä käsitys eläketuen kohdalla Kelalla on, eli siellä on lähdetty tulkkaamaan tiukemmin näitä säännöksiä kuin eduskunta on edellyttänyt, mikä kuvastaa sitä tilannetta, joka ilmeisesti muissakin eläkkeissä on ollut ongelma. Täällä on niin monta kertaa todettu jo aikaisemmin näiden kertomuksien yhteydessä eduskunnassa, että vaikka millaisen lääkärintodistuksen kirjoittaa hoitava lääkäri, erikoislääkäri, niin siitä huolimatta Kela ei välttämättä myönnä eläkettä. Jotenkin tämä pitäisi saada balanssiin sillä tavalla, että ainakin hoitavat lääkärit ja Kelan lääkärit puhuisivat samaa kieltä, koska ei tämä ongelma näköjään poistu, ennen kuin joku tämmöinen menettely sinne saadaan ja semmoinen niuhottaminen jää pois, mikä tässä myös eläketuen osalta on nyt havaittavissa.

Erkki Pulliainen  /vihr:

Arvoisa puhemies! Joka kerta, kun näitä asioita käsitellään, tulee yhä enemmän hämmennyksen tilaan. Kela on ollut varsin pitkään toiminut instituutio, sillä on valtuutetut, se on eduskunnan kontrollissa, ja siitä huolimatta jatkuvasti päivitellään sitä, että Kela tulkitsee mitenkä tulkitsee sitä, mitä eduskunta on päättänyt. Laillisuusvalvonnan puolella kunnat tekevät just mitä niitä huvittaa. Jatkuvasti joudutaan siellä, missä aktiivisia ollaan, viemään päätöksiä hallinto-oikeuksien käsittelyyn jnp. Joku mättää pahemman kerran. Toivon hartaasti, että se mättäminen ei ole tämän talon valmistelussa, siis viimekätisessä valmistelussa, elikkä se ei klikkaa siinä. Jos se siinä klikkaa, silloin on nokanvalkaisun paikka.

Maija Perho /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Esa Lahtela ei ollut paikalla silloin, kun ed. Huotari totesi eläkepäätöksistä sen kokeilun, joka on parastaikaa Kelassa meneillään ja jossa pyritään mahdollisimman tarkoin arvioimaan eläkepäätöstä hakevan henkilön toimintakyky. Tämä malli on sovellettu Suomeen Englannin kokemuksista ja sitä on meille esitelty erillisessä seminaarissa, jossa ainakin maallikkona koin, että se selvitys oli erittäin perusteellinen. Jos ja kun siitä on hyviä tuloksia, se on muun muassa vaikuttanut siihen, että eläkepäätökset irtoavat tässä kokeiluryhmässä helpommin ja asiantuntevammalta pohjalta. Jos ja kun nämä kokemukset ovat myönteiset, tämä tieto ja osaaminen sitten pyritään levittämään koko Kelan asiantuntijalääkärikenttään. Toivon ja uskon, että tätä kautta päästään oikeudenmukaisempaan ja tasapuolisempaan eläkkeiden käsittelyyn.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Ainakin minulle on tullut se kokemus, että ihmiset kokevat yhteiskunnassa tänä päivänä eläkkeellepääsyn ja sen, miten heidän hakemuksiaan hylätään, yhdeksi suurimmaksi epäkohdaksi yhteiskunnassa. Niin kuin täällä ed. Lahtela totesi, voi olla, että kolme, neljäkin lääkäriä on hoitanut ja kertonut, että ei ole työkykyinen, mutta silti hylätään. Tähän pitäisi saada kyllä muutos. Asiantuntijalääkäreiksi kutsutaan, mutta olisiko se vähän lainausmerkeissä, kun on sitten useampi lääkäri, jotka toteavat, ettei ole työkykyinen.

Mutta on vielä yksi asia, mikä myös pitäisi Kelan valtuutettujen ja Kelan huomioida: Nyt on ruvettu antamaan osa-aikaeläkkeitä hyvin herkästi. Mutta ihminen ei elä sillä osa-aikaeläkkeellä, ja häneltä sulkeutuu sitten työttömyyskorvauksia, ei saa siitä puolesta päivästä, kun ilmoittautuu työttömäksi, korvauksia. Se on semmoinen tilanne myös, että siinä on kuin löysässä hirressä, että ei tule toimeen ja eläke on myönnetty ja se on vaan puolikkaana. Tällaista ei pitäisi päättäjien tehdä, että ihmiset joutuvat kohtuuttomaan tilanteeseen.

Pentti  Tiusanen  /vas:

Arvoisa puhemies! Onneksi eduskunnan työjärjestys on sellainen viikoittain ja kuukausittain, että vielä on mahdollisuus tehdä käytännön työtäkin maanantaisin. Siellä yksi päätyö ovat juuri nämä eläkeasiat, mitä käsittelen silloin. On ihan selvää, että tämä ongelma ei ole hävinnyt sinänsä mihinkään, ongelma päästä eläkkeelle silloinkin, kun potilas on menettänyt oleellisesti työkykyään eli enemmän kuin kolme viidesosaa. Edelleen on hankalaa myös kuntoutustutkimuksen saaminen, sinne on jonoja taikka kaikki sairaanhoitopiirit eivät enää sitä edes teetä. Se on jatkuva ongelma.

Edelleenkin se kyllä lähtee varsin usein siitä, että ensimmäinen B-lausunto on tehty ikään kuin vasemmalla kädellä, ja siinä kyllä lääkärikuntakin voi katsoa hiukan itseään. On lähdetty hyvin kevyellä materiaalilla liikkeelle, ei ole paneuduttu asiaan. Ja kun kerran on tapahtunut hylky, niin se helposti toistuu myös vakuutusoikeudessa. Vakuutusoikeuskäsittelyssä suullinen käsittely on mahdollinen, mutta sitä käytetään edelleenkin käsittääkseni liian vähän. Näin ollen työkyvyttömyyseläkekysymys on varsin aktuelli, se ongelma ei ole hävinnyt. On hyvä asia, niin kuin täällä ed. Perho totesi, että on uusia ratkaisumalleja haettu asiaan. Tästä asiasta on myöskin tänään jo aikaisemmin puhuttu, että kymmenen vuotta työttöminä olleiden ja työkykynsä menettäneiden ihmisten pääsy eläkkeelle on hiukan pysähtynyt. Toivon mukaan se asia laukeaa, tätä asiaahan Kelan valtuutetut ovat käsitelleet.

Mutta muutama aivan lyhyt huomio vielä muuten tähän asiaan, tämä jo 65 vuotta täyttäneiden vaikeavammaisten kuntoutuksen jatkaminen. Tässä Kelan valtuutetut ovat aivan oikein ottaneet asiaan kantaan: "Kuntoutus ei saa keskeytyä vain 65 vuoden iän täyttämisen takia - -". Tämä on tärkeätä potilaan kannalta, hoidon kannalta, muun muassa kotikuntoisuuden kannalta.

Muutenkin Kela on edelleen sellainen laitos, joka tarvitsee eduskunnan tukea. Muistamme vuosien takaa tilanteet, jolloinka sen omaisuussalkkua uhattiin kohtuullisen vahvasti. Kansaneläkelaitos on edelleen erittäin tärkeä ja positiivinen toimija, sen rahoituspohjasta pitää edelleenkin pitää huolta ja muun muassa sen tutkimustoiminnan mahdollisuuksia tukea. Näin ollen henkilökohtaisesti toivotan Kelalle ja sen valtuutetuille hyvää menestystä.

Muun muassa geneerinen substituutio ja sen toteuttaminen on tärkeä asia. Se on tuottanut tulosta, mutta tässä tapauksessa lääketeollisuuden ja apteekkien väliset sopimukset ovat olleet todellakin ikävä tosiasia, jota on alettu selvittää. Tämä sopimuskäytäntö on taas askel taaksepäin niissä toimissa, joilla pyritään hallitsemaan jatkuvasti voimakkaasti lisääntyviä lääkekustannuksia.

Lopuksi, puhemies, ei ole ollenkaan järkevää, että Helsingissä ratikan kyljessä tai sinisen bussin kyljessä suunnilleen kehotetaan ottamaan Buranaa, jos niin sanotusti ottaa aivoon, eli tällainen lääkkeiden käytön keinotekoinen lisääminen ei ole terveellistä kenenkään näkökulmasta.

Satu Taiveaho /sd:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin haluan todeta, että olen samaa mieltä ed. Perhon kanssa siinä, että toimeentulotuen norminmukaisen osuuden siirtämisessä Kelalle on myös paljon hyviä puolia, mitä en äskeisessä lyhyessä puheenvuorossani maininnut, kun kiinnitin niihin ongelmakohtiin huomiota.

Mutta tässä haluan vielä ottaa esiin työttömyysturvaan ja työn vastaanottamiseen liittyvät ongelmat. Kun työtön vastaanottaa työn, se saattaa kääntää henkilön taloudellisen tilanteen ylösalaisin ensimmäisen kuukauden ajaksi, ennen kuin palkka tulee maksuun, useinhan se tulee vasta loppukuussa. Mielestäni pitäisi pystyä tämän henkilön arvion perusteella maksamaan hänelle työttömyysturva niin, että työn vastaanottaminen aina kannattaisi. Mikäli hänelle on maksettu arvion perusteella liikaa, se perittäisiin sitten mieluummin usean kuukauden aikana takaisin.

Tämähän koskee osittain Kelan maksamaa työttömyysturvaa, mutta toki myös sitten muuta työttömyysturvaa. En ymmärrä, miksi tämä asia ei ole edennyt, koska tämähän ei maksaisi valtiolle mitään lisää, vaan helpottaisi työn vastaanottoa ja motivoisi ottamaan työtä vastaan. Työn vastaanotonhan tulisi olla aina kannattavaa. Minun mielestäni tämä olisi yksi semmoinen käytännön asia, mikä tukisi tätä. Toivon todella, että tässä saataisiin parannusta aikaiseksi. Myös eduskunnan köyhyysryhmä on pitänyt tätä asiaa ansioituneesti esillä. Toivonkin, että tähän pureuduttaisiin vakavasti. Se toisi helpotusta työttömien työn vastaanottoon ja pätkätöiden yhteensovittamiseen.

Lauri  Oinonen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Kelan vuosikertomuksen yhteydessä haluaisin painottaa sitä, että eduskunnan on kannettava vastuu Kelan tulevaisuudesta ja myös sen riittävästä rahoituksesta, koska tämähän on turvaverkko, jonka avulla kansalaiset voivat viime kädessä tulla toimeen. Ja erityisesti tässä yhteydessä tuon esille sen, että on vielä paljon kaikkein iäkkäimpiin kuuluvia, toki muissakin ryhmissä kuin kaikkein iäkkäimmissä, joille Kelan eläke on ainut eläketurvan muoto, ja juuri tämän vuoksi meidän tulisi tiedostaa Kelan erityinen vastuu tässä kysymyksessä ja päästä korottamaan niiden ihmisten toimeentuloa, jotka saavat ainoan toimeentulonsa Kelalta.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Yhteen asiaan vielä. Tässä on todettu näistä takaisinperinnöistä, ja minusta tietysti Kela on ottanut siinä hyvän linjan, jotta jos on tuommoisia toivottomia tapauksia, niin siinä on otettu järki käteen sillä tavalla, että ei turhia perintäkustannuksia tehdä, kun tiedetään, jotta ei kuitenkaan saada oikein mitään talteen sieltä.

Mutta tähän se toinen puoli on se, jotta minusta Kelan kyllä joissakin tilanteissa pitäisi tarkentaa toimintaansa. Minullekin on tullut monta sellaista esimerkkiä, joissa asiakas on toimittanut kaikki tiedot asumistukiasiassa ja sitten huomataan jonkun kahden vuoden päästä, että koko se aika on maksettu vähän pieleen sitä, ja sitten tulee valtavan isot takaisinperinnät, jolloin siinä tulee tämmöinen sovittelumenettely tietysti, jotta katsotaan vähän taloudellista tilannetta, onko syytä periä kokonaan sitä. Kun monessa tapauksessa kuitenkin se on aika kohtuuton, saattaa olla useita tuhansia euroja, jotka joutuu maksamaan, ja tehdään pitkä maksuohjelma, niin toivoisi, että sillä puolen terästettäisiin, tehostettaisiin sitä seurantaa, jotta ei voisi jatkua vuosikausia tämmöinen väärä maksatus, joka ei ole sen asiakkaan virhe vaan Kelan virhe.