10) Laki sairausvakuutuslain 3 luvun 3 ja 5 §:n
muuttamisesta
Lauri Kähkönen /sd(esittelypuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Aivan aluksi haluan kiittää kaikkia
niitä 102:ta edustajaa, jotka allekirjoittivat lakialoitteeni.
Tein asiasta kirjallisen kysymyksen marraskuussa 2002, ja tästä samasta
asiasta tehtiin viime kaudella lakialoite, mutta sitä ei
ehditty valiokunnassa käsitellä.
Aloitteessa ehdotetaan sairausvakuutuslain muuttamista siten,
että laillistetun psykologin antama hoito saatettaisiin
sairausvakuutuskorvauksen piiriin silloin, kun se on lääkärin
määräämää. Uudistuksen
tavoitteena on vahvistaa mielenterveyspalveluja ja turvata hoidon
saatavuutta. Uudistus mahdollistaisi tarjolla olevien mielenterveyden
avohoitopalveluiden tehokkaamman hyödyntämisen
ja laajentamisen. Palvelun tarvitsijoille se merkitsisi lisää valinnanvapautta,
matalampaa kynnystä palvelujen käyttöön
sekä asiantuntevaa hoitoa. Se kohtelisi psykoterapian tarjoajia
nykyistä tasapuolisemmin. Eduskunta ja eräät
muut tahot ovat aiemmin useassa yhteydessä kiirehtineet
aloitteessa esitettyä uudistusta jo vuosien ajan, mikä aloitteen
perusteluista käy selville.
Tutkimustiedot suomalaisten mielenterveyden tilasta ovat huolestuttavia.
Masennuksesta on tullut kansantauti, ja masennuslääkkeiden käyttö on
lisääntynyt räjähdysmäisesti.
Tästä huolimatta valtaosa masentuneista jää tutkimusten
mukaan ilman asianmukaista hoitoa, johon kuuluisi yhtenä vaihtoehtona
myös psykoterapia. Muun muassa psyykkistä hoitoa
tarvitsevista lapsista alle puolet saa tarvitsemaansa apua. Mielenterveyden
häiriöiden ehkäisy ja mielenterveyspalveluiden
kehittäminen sekä resurssien turvaaminen on välttämätöntä.
Mielenterveystyön painopiste on siirtynyt psykiatrisesta
laitoshoidosta psykososiaaliseen avohoitoon ilman, että avohoidon
resursseja olisi riittävästi lisätty. Vaikeaa
avohoidon tilannetta voitaisiin osaltaan helpottaa, mikäli
psykologien antama hoito saataisiin sairausvakuutuskorvausten piiriin.
Arvoisa puhemies! Riittävän ajoissa saatu psykologinen
hoito edistää merkittävästi
toipumista erilaisista vaikeista elämänkriiseistä.
Psykologisella hoidolla voidaan edistää merkittävästi
myös ihmisten toipumista vaikeiden sairauksien hoidossa.
Asianmukaisella ja oikein ajoitetulla hoidolla vähennetään
yhteiskunnalle aiheutuvia kokonaiskustannuksia. Julkinen sektori
ei pysty tyydyttämään tämän
tyyppisen hoidon tarvetta. Nykyisten säädösten
perusteella ei lyhytkestoisia kriisihoitoja eikä fyysisen
sairauden tai onnettomuuden seurauksena tarvittavaa psyykkistä apua
korvata. Sairausvakuutuslain perusteella on voitu korvata vain laillistettujen
psykologien tekemät, lääkärin
määräämät tutkimukset mutta
ei hoitoa.
Maassamme on tällä hetkellä runsaat
1 800 nimikesuojattua psykoterapeuttia. Näistä psykoterapeuteista
suurimman ryhmän muodostavat psykologit. Psykologien antamaa
psykoterapiaa voidaan korvata asiakkaille vain rajoitetusti niin sanottuna
harkinnanvaraisena Kelan kuntoutuksena. Kuntoutuslain mukainen harkinnanvarainen
psykoterapia on tarkoitettu opiskelu- tai työkyvyn säilyttämiseksi
tai ylläpitämiseksi tarvittavaan kuntoutukseen.
Sen ulkopuolelle jäävät muut elämänkriisit,
perhe-ongelmat, lyhemmät hoidot sekä vanhukset
kokonaisena väestöryhmänä. Lisäksi
harkinnanvaraisen kuntoutuksen määrärahat
ovat tarpeisiin nähden riittämättömät.
Sairausvakuutuksen kautta voidaan nykyisin korvata vain lääkärien
antamaa psykoterapiaa. Sen sijaan vastaavan psykoterapiakoulutuksen saaneen
psykologi-psykoterapeutin hoidosta ei makseta sairausvakuutuksen
korvausta. Asiakkaiden kannalta tilanne on epäoikeudenmukainen.
Uudistus tasoittaisi alueellista eriarvoisuutta hoidon saatavuudessa,
koska lääkärin antamia psykoterapiapalveluja
ei monilla alueilla ole lainkaan tai riittävästi
saatavilla.
Arvoisa puhemies! Uudistus ei lisäisi kansantalouden
tai terveydenhuollon kokonaiskustannuksia. Riittävän
varhainen asiakkaan tarpeiden mukainen psykologinen hoito ehkäisee
vakavampien sairauksien puhkeamista ja kehittymistä ja
tätä kautta vähentää sairaus-
ja eläkemenoja. Viimeisten kuuden vuoden aikana psyykkisten
ongelmien aiheuttamat sairauspoissaolot ovat kaksinkertaistuneet.
Psyykkiset syyt muodostavat jo yli 50 prosenttia alle 55-vuotiaitten ennenaikaisten
työkyvyttömyyseläkkeiden perusteista.
Kelan maksamien sairauspäivärahojen on ennakoitu
Kelan oman arvion mukaan kasvavan yli 900 miljoonaan euroon vuoden
2009 loppuun mennessä. Vuotuinen kasvu on 7 prosenttia.
Psyykkisen työ- ja toimintakyvyn säilyttäminen
ja työstä poissaolojen väheneminen sekä työurien
pidentyminen toisivat välittömiä säästöjä sekä valtiolle
että työnantajille. Oikein kohdistettu psykologinen
hoito helpottaisi myös julkisen sektorin lääkärien
työtä ja voisi vähentää tarpeettomia
lääkärissäkäyntejä ja
lääkekuluja. Uudistus vähentäisi
osaltaan paineita julkisen terveydenhuollon virkojen lisäämiseen.
Psyykenlääkkeiden Kelalle aiheuttamat kustannukset
ovat reilusti yli 100 miljoonaa euroa vuodessa. Vuosikasvu näiden
osalta on valtava, 28 prosenttia. Uudistus tuottaisi välitöntä säästöä Kelalle
psyykenlääkkeiden kulujen kasvun hidastumisena.
Uudistuksen toteuttaminen vaatisi Kelan vuosikustannuksiin 5 miljoonan
euron lisäystä.
Kela on julkaissut äskettäin tutkimuksen lievästä tai
keskivaikeasta masennuksesta kärsivien hoidon tuloksellisuudesta.
Sen mukaan suunnilleen puolet tutkituista oli sairauslomalla ennen
hoitoa. Neljän kuukauden ja 16 psykoterapiakäynnin
jälkeen sairauslomalla oli enää 5 prosenttia
potilaista. Tuloksellisuus oli parempi kuin pelkällä lääkehoidolla.
Kyseisellä 5 miljoonalla eurolla psykologit voisivat tuottaa
vuositasolla nykyisten palvelujen lisäksi noin 110 000
sairausvakuutuksesta korvattavaa neuvonta- ja hoitokäyntiä vuodessa.
Noin puolet käynneistä olisi lyhytkestoista neuvontaa
ja hoitoa ja puolet käynneistä pidempikestoista
psykoterapiaa tai neuropsykologista kuntoutusta. Tällä tavoin
voitaisiin tuottaa lisää palveluja noin 8 000
ihmiselle tai perheelle.
Edellä olevan perusteella lakialoitteessa esitetään
sairausvakuutuslain 3 luvun 3 §:n uudeksi 4 momentiksi
seuraavaa tekstiä: "Lääkärin
määräämänä psykologisena
hoitona korvataan laillistetun psykologin antama hoito." Edelleen
esitetään lisättäväksi
3 luvun 5 §:n uudeksi 4 momentiksi seuraava säännös:
"Kun laillistetulla psykologilla on lisäksi psykoterapeutin
tai neuropsykologin koulutus, lääkärin
määräämänä hoito
korvataan saman määräyksen perusteella
enintään 160 hoitokerralta." Enintään
160 käyntikerran korvaaminen vuodessa on nykyään
voimassa oleva käytäntö Kelan sairausvakuutuksesta
korvaamien psykoterapioiden osalta silloin, kun hoidon antajana
on lääkäri.
Arvoisa puhemies! Toissa päivänä käytiin
salissa lähetekeskustelu hallituksen esityksestä sairausvakuutuksen
rahoitusta koskevan lainsäädännön
muuttamisesta. Siinäkin mielessä ajankohta sairausvakuutuslain
sisältöön kohdistuvalle aloitteelle mielenterveyspalvelujen
osalta on erittäin sopiva. Tämä asia
on ollut kovasti esillä sairausvakuutuslain kokonaisuudistuksen
yhteydessä viime syksynä. Silloin sosiaali- ja
terveysministeriö kuitenkaan ei pitänyt perusteltuna
uusia avauksia sairausvakuutuskorvauksiin, koska sairausvakuutuksen
rahoitus oli auki. Tämänkin asian kohdalla voidaan
helposti vedota tiukkoihin kehyksiin. Kuitenkin rahaa on löytynyt
ennenkin, jos vain on haluttu. Lukuisten asioiden hoitamista pidetään
itsestäänselvyytenä eikä tällöin
olla köyhiä eikä kipeitä, niin
kuin sanotaan.
Niin kuin puheessani totesin, Kelan tutkimus osoittaa, että hoidon
tuloksellisuus paranisi. Uudistus olisi taloudellisesti kannattava.
Hoidetaan tämän lakialoitteen myötä erittäin
tärkeä asia kuntoon. Taatusti sen myötä voidaan
omalta osaltaan ehkäistä myös kansalaistemme
syrjäytymistä.
Paula Risikko /kok:
Arvoisa herra puhemies! Ed. Kähkösen tekemä lakialoite
on erinomaisen hyvä. Aloitteessa ehdotetaan sairausvakuutuslain
muuttamista siten, että laillistetun psykologin antama
hoito saatettaisiin sairausvakuutuskorvauksen piiriin silloin, kun
se on lääkärin määräämää.
Uudistuksen tavoitteena on vahvistaa mielenterveyspalveluja ja turvata
hoidon saatavuus. Uudistus mahdollistaisi tarjolla olevien mielenterveyden
avohoitopalveluiden tehokkaamman hyödyntämisen
ja laajentamisen.
Miksi näen tämän aloitteen niin kovin
tärkeänä? Ensiksikin siksi, että mielenterveysongelmat ovat
viime aikoina lisääntyneet. Mielenterveysongelmat
ovat menneet tuki- ja liikuntaelinsairauksien edelle työkyvyttömyyseläkkeiden
syynä jo jonkin aikaa sitten. Mielenterveysongelmat ovat
nopeimmin kasvava kansantautimme tällä hetkellä.
Yli 100 000 suomalaista on työkyvyttömyyseläkkeellä mielenterveyssyistä.
Jo 53 prosenttia alle 55-vuotiaiden työkyvyttömyyseläkkeistä myönnetään
mielenterveysperustein. Vuonna 2002 työstä oltiin
mielenterveysongelmien vuoksi poissa peräti 3,5 miljoonaa
päivää. Vuosikustannukset Kelalle ja
työnantajille olivat 127 miljoonaa euroa. Määrä on
kaksinkertaistunut kymmenessä vuodessa.
Toinen syy, miksi kannatan tätä lakialoitetta, on
se, että nuorten mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet.
Samoin opiskelijoitten mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet.
Tätähän ovat meille todistaneet kaksi
viimeaikaisinta tutkimusta. Toinen on yliopistossa opiskelevia opiskelijoita koskeva
tutkimus ja toinen ammattikorkeakoulujen opiskelijoiden hyvinvointitutkimus.
Samoin lasten mielenterveysongelmat ovat viime aikoina lisääntyneet,
ja puhutaan myöskin vanhusten mielenterveysongelmista,
joista monta kertaa ajatellaan, että ne ovat sitä vanhuuden aiheuttamaa
ongelmatiikkaa, ja niihin ei tartuta riittävän
aikaisessa vaiheessa. Jos niihin tartuttaisiin ja huomattaisiin,
että ne ovatkin todella autettavissa olevia mielenterveysongelmia,
niin monia kulujakin saataisiin vähemmäksi ja
tietenkin ensi sijassa se elämänlaatu paranisi.
Vaikka mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet,
niin siitä huolimatta meidän mielenterveyspalvelujemme
saatavuus on heikentynyt. Tuntuu siltä, että mielenterveysongelmat
eivät kuulu hoitotakuun piiriin. Niin paljon tulee palautetta siitä,
että apua ei löydy.
Sitten, jos ajattelen ihan noita opiskelijoita, tehtiin tutkimus
ammattikorkeakoulujen opiskelijoiden hyvinvoinnista ja kun siinä peilattiin
sitä, miten on saanut esimerkiksi terveyspalveluja, niin
se oli hyvin paljon riippuvainen siitä, millä paikkakunnalla
ammattikorkeakoulun yksikkö on, koska ammattikorkeakoulun
opiskelija on täysin riippuvainen siitä, miten
sillä paikkakunnalla, missä se koulutusyksikkö on,
terveyspalvelut toimivat. Muun muassa mielenterveyspalvelut ovat
heikentyneet muutamissa kunnissa tai aika monessakin kunnassa viime
aikoina.
Elikkä tämä lakialoite on erittäin
kannatettava. Toivoisinkin, että tämä saisi
tuulta purjeisiin. Mehän tuolla sosiaali- ja terveysvaliokunnassa nyt
sitten käsittelemme tämän, ja aivan niin
kuin ed. Kähkönen tuossa viittasi, viime syksynä oli auki
sairausvakuutuslaki ja tällaista kokonaisuudistusta tehtiin
ja muun muassa tätä asiaa käsiteltiin
siinä. Ainut, mitä me saimme sinne mietintöön
yksimielisesti, oli se, että pitäisi uudelleen harkita
sitä, että ei enää pidettäisi
näitä samoja ammattiryhmiä, mitkä siellä nyt
ovat, vaan arvioitaisiinkin se, minkälaista hoitoa nämä ammattihenkilöt
tuottavat eli miten laadukasta ja miten vaikuttavaa hoito on. Eli
hoidon vaikuttavuuden perusteella päädyttäisiin
siihen, kenen antamasta hoidosta annetaan sairausvakuutuskorvausta
sille asiakkaalle. Mielestäni olisi kyllä hyvin
tärkeää sosiaali- ja terveysministeriössä nyt
ottaa huomioon tämä hoidon vaikuttavuus ja sen
perusteella tehdä päätökset,
kenen antamasta hoidosta sairausvakuutuskorvauksia maksetaan.
Anne Holmlund /kok:
Arvoisa puhemies! Ed. Kähkösen tekemä lakialoite
sairausvakuutuslain muuttamisesta on mielestäni erittäin
hyvä. Harmittelenkin sitä, että en ole
itse ehtinyt sitä allekirjoittaa. Toisaalta, kun katsoo
aloitteen loppusivua, huomaan, että 102 edustajaa on sen
kuitenkin allekirjoittanut, joten tämä yli 100
edustajan haamuraja on täyttynyt, ja pidän sitä erittäin myönteisenä asiana.
Sehän tarkoittaa käytännössä sitä,
että lakialoite otetaan myös käsittelyyn. Haluankin
lämpimästi kannattaa lakialoitteen käsittelyä ja
lakialoitteessa esitettyjä asioita.
Aloitteessa ehdotetaan sairausvakuutuslain muuttamista siten,
että laillistetun psykologin antama hoito saatettaisiin
sairausvakuutuskorvauksen piiriin silloin, kun se on lääkärin
määräämää. Kuten
aloitteessa todetaan, masennuksesta on tullut meille suomalaisille
kansantauti ja masennuslääkkeiden käyttö on
lisääntynyt kerrassaan aivan räjähdysmäisesti.
Tästä huolimatta kuitenkin valtaosa masentuneista
jää tutkimusten mukaan ilman asianmukaista hoitoa,
johon kuuluisi yhtenä vaihtoehtona myös psykoterapia.
On suorastaan häpeällistä, että psyykkistä hoitoa
tarvitsevista lapsista vain alle puolet saa apua ongelmiinsa.
Jotta ongelma saadaan edes osittain hallintaan, avohoidon kehittämisessä tarvitaan
nyt uutta luovia ratkaisuja ja kaikkien voimavarojen tehokasta hyödyntämistä.
Tässä suhteessa tarvitaan yksityisen sektorin
ja julkisen sektorin yhteistyötä. Julkinen sektori
ei yksin pysty tästä sumasta ja tilanteesta eteenpäin
selviämään. Siksi tarvitaan myös
yksityistä sektoria ratkaisemaan näitä suuria
ongelmia.
Aloitteessa kiinnitetään huomiota myös
siihen, että Suomessa on tällä hetkellä runsaat 1 800
nimikesuojattua psykoterapeuttia, jotka ovat sekä Terveydenhuollon
oikeusturvakeskuksen hyväksymiä että Kelan
palveluntuottajarekisterissä. Näistä suurimman
ryhmän muodostavat psykologit. Psykologien antamaa terapiaa voidaan
korvata asiakkaalle vain rajoitetusti niin sanottuna harkinnanvaraisena
Kelan kuntoutuksena. Kuntoutuslain mukaan harkinnanvarainen psykoterapia
on tarkoitettu opiskelu- tai työkyvyn säilyttämiseksi
tai ylläpitämiseksi tarvittavaan kuntoutukseen.
Sen ulkopuolelle jäävät monet muut ongelmatilanteet,
erilaiset elämänkriisit, perheongelmat, lyhytaikaiset
hoidot sekä vanhukset kokonaisuudessaan.
Erityisen suuri ongelma meille tulee olemaan ikääntymisen
kautta vanhusten jääminen tämän ulkopuolelle.
Mielestäni liian usein tänä päivänä vastauksena
vanhusten psyykkisiin ongelmiin on pelkästään
lääkitys. Vanhuksille pitäisi myös tänä päivänä suoda
oikeus ja mahdollisuus ammattiapuun, ilman että vastauksena
on pelkästään lääkityksen
lisääminen ja uusien pillereiden lisääminen
dosetin jo ennestäänkin täysiin lokeroihin.
On myös huomattavaa, että käytännössä määrärahat
tähän tarkoitukseen ovat täysin riittämättömät.
Sairausvakuutuksen kautta voidaan nykyisin korvata vain lääkärien
antamaa psykoterapiaa. Sen sijaan vastaavan psykoterapiakoulutuksen saaneen
psykologi-psykoterapeutin hoidosta ei makseta sairausvakuutuksen
korvausta. Kun lääkärin antamia psykoterapiapalveluja
ei monilla alueilla ole lainkaan tai riittävästi
saatavilla, tuloksena on alueellinen eriarvoisuus palvelujen saatavuudessa.
Tämä on mielestäni erittäin
huolestuttava asia, ja myös siksi toivon, että tämän aloitteen
myötä tähän saada korjausta
ja parannusta.
Aloitteessa mainitaan myös muutamia seikkoja ehdotuksen
taloudellisista vaikutuksista. Tässä todetaan,
että uudistus ei lisäisi kansantalouden tai terveydenhuollon
kokonaiskustannuksia. Tämä pitää varmaan
paikkansa. Riittävän varhainen asiakkaan tarpeiden
mukainen psykologinen hoito ehkäisee vakavien sairauksien
puhkeamista ja kehittymistä ja tätä kautta
vähentää sairaus- ja eläkemenoja.
On myös erittäin huolestuttavaa, että psyykkiset
syyt muodostavat jo yli 50 prosenttia alle 55-vuotiaitten ennenaikaisten
työkyvyttömyyseläkkeiden perusteista.
Psyykkisen työ- ja toimintakyvyn säilyttäminen
ja työstä poissaolojen vähentäminen
sekä työurien piteneminen tuovat säästöjä sekä valtiolle
että työnantajille. Oikein kohdistettu psykologinen
hoito helpottaisi myös julkisen sektorin lääkärien
työtä ja voisi vähentää tarpeettomia
lääkärissäkäyntejä ja
lääkekuluja.
Mielestäni erittäin huolestuttavaa on myös
se, mikä aloitteessa todetaan: psyykenlääkkeitä käyttää runsaat
700 000 suomalaista, ja määrä on edelleen
kasvussa. Olen pohtinut sitä, onko tämä merkki
siitä, että kun riittävää psykoterapiapalvelua
ei ole saatavilla, yhä enemmän turvaudumme pelkästään
lääkkeisiin. Mikäli näin on,
mielestäni tämä asiantila vaatii todella
pikaista korjausta.
On mielestäni erittäin hyvä, että aloitteen
takana on eduskunnan enemmistö. Toivon asialle myötätuulta
ja uskon, että se tulee myös todelliseen tarpeeseen.
Paula Risikko /kok:
Arvoisa herra puhemies! Omassa puheenvuorossani jäi
sanomatta erilaisia lukuja. Koska meille päättäjillehän
hyvin paljon merkitsee se, mitä joku maksaa, niin on hyvä pohdiskella,
mitä maksavat erilaiset ongelmat yhteiskunnassamme.
Viime syksynä meille annettiin sisäisen turvallisuuden
ohjelma Arjen turvaa. Täällä käydyssä keskustelussa
tuli hyvin pitkälle sellainen tunne, että syrjäytyminen
on suurin sisäisen turvallisuuden haasteemme tulevaisuudessa.
Kun sitten katsoo, mitä maksavat yhden syrjäytyneen henkilön
vuosikustannukset, ne ovat erään laskelman mukaan
28 000 euroa per vuosi. Jos lapsi sijoitetaan lastenkotiin,
hinta on noin 50 000 euroa vuodessa. Jos nuori joutuu vankilaan,
hinta on noin 40 000 euroa per vuosi, ja jos nuori tai lapsi
sijoitetaan psykiatriseen osastohoitoon, hinta on keskimäärin
150 000 euroa vuodessa. Jos henkilö joutuu eläkkeelle
40-vuotiaana — syynä yleensä ovat nämä psyykkiset
syyt, kuten totesin — hänen aiheuttamansa kustannukset
30 vuoden ajalta ovat noin 1 miljoona euroa. Jo nämäkin
luvut puhuvat sen puolesta, että on käytettävä kaikki
keinot, joilla me pystymme tätä asiaa auttamaan
ja näitä kuluja vähentämään,
eikä ole kysymys ainoastaan kustannuksista vaan ennen kaikkea
elämänlaadusta.
Keskustelu päättyy.