Arvoisa herra puhemies! Ranskan ja Hollannin kansat ovat puhuneet, koska niillä on ollut puheenvuoro eli kansa on päässyt äänestämään. Ranskan kansanäänestyksen jälkeen koko eurooppalainen eliitti ja myös Suomen hallitus ylimielisesti ilmoitti, että juna kulkee, ratifiointi jatkuu. Tänään on ollut jo hiljaisempaa. Ovatko kiskot kadonneet Hollannin jälkeen? (Naurua) Kulkeeko vielä juna ja jatkuuko ratifiointi, vai mitä hallitus aikoo tehdä, vai kääntääkö se takkinsa, niin kuin nyt olisi kerrankin hyväksyttävää? Kepuhan on kaksi kertaa kääntänyt EU-kielteisestä takkinsa EU-myönteiseksi. Jos se nyt antaisi kansan äänestää. Meillä on mahdollisuus järjestää tästä kansanäänestys. Se on nyt ainoa kestävä tapa viedä tätä asiaa eteenpäin tai lopettaa ratifiointi. Kysyn ulkoministeriltä tai varapääministeriltä:

Kumpi on hallituksen linja?

Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja

Herra puhemies! Johdonmukaista ei ainakaan olisi, jos noudatetaan ed. Soinin logiikkaa, että ensin todetaan, että tämä sopimus on kuollut ja sitten vietäisiin vielä kuollut sopimuskin kansanäänestykseen. (Naurua) Ehkä tässä nyt kuitenkin kannattaa menetellä sillä tavoin, että ne maat, jotka eivät ole vielä sopimusta käsitelleet, jatkavat käsittelyään, kunnes EU:ssa toisin päätetään ja kokoonnutaan toteamaan tilanne. Joka tapauksessa on tärkeätä myöskin jatkoa varten, että tiedetään, kuinka laajaa kannatusta tai ei tällä sopimuksella on.

Suomessa eduskunta on ollut koko sopimusneuvottelujen ajan sen valmistelussa mukana, eikä meillä ole syytä epäillä, etteikö tällä sopimuksella olisi Suomessa riittävää kannatusta. Mutta yhtä lailla tietenkin tiedämme sen, että ellei kaikissa 25 jäsenmaassa jotain sopimusta sellaisenaan hyväksytä, joudutaan jossain vaiheessa tarkastelemaan tilannetta ja palaamaan uudelleen neuvottelupöytään. On todella tärkeätä, että olivat sitten äänestäjien motiivit ja syyt mitkä tahansa, (Puhemies koputtaa) demokratiassa kunnioitetaan kansan mielipidettä.

Arvoisa herra puhemies! Kansanäänestys ei ole koskaan kuollut idea, ei nyttenkään. Mutta eikö se ole, arvoisa ulkoministeri, aika hassua, että eduskunta täällä käsittelisi sitten kuollutta sopimusta jokaisessa valiokunnassa, kutsuisi asiantuntijoita, käsittelisi sopimusta, jota emme piirullakaan voi muuttaa? Eikö tämä olisi, jos joku, eduskunnan tyhjäkäyttöä, kun eläkeläiset, vammaiset ja muut odottavat vuoroaan, että heidänkin asioitaan joskus hoidettaisiin? Kysyn siis hallitukselta:

Mikä on se tapa? Tuleeko teiltä nyt siis syksyllä esitys siitä, että tätä kahteen kertaan kuollutta esitystä aletaan tässä talossa käsitellä?

Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja

Herra puhemies! Me joka tapauksessa jatkamme tällä hetkellä sopimuksen valmistelua, eduskunnalle tehtävän hallituksen esityksen valmistelua, niin että hallitus voi ottaa asiaan kantaa elokuussa. Elokuussa varmaan tiedämme jo aikaisempaa enemmän. EU kokoontuu Eurooppa-neuvostoon muutaman viikon kuluttua, ja varmasti on muitakin yhteydenpitoja, joiden perusteella voidaan suorittaa tarkempi tilannearvio, mutta työ on hyvin pitkälle jo valmis. Jos siitä sitten aikanaan päätetään myöskin, niin kuin toistaiseksi lähtökohtana on esitys eduskunnalle antaa, ja jos eduskunta pitää sitä täysin turhana, niin sehän voi sitten hyvin nopealla pikakäsittelyllä myöskin sen hylätä. Mutta mielestäni eduskunnalle on joka tapauksessa annettava, sen jälkeen siinä tilanteessa, kun tiedämme, missä mennään, myöskin tilaisuus tässä muodossa käydä keskustelua siitä, koska joka tapauksessa sitä keskustelua tarvitaan johtopäätösten tekoa varten, (Puhemies koputtaa) mitenkä haluamme mennä eteenpäin unionin demokratian ja läpinäkyvyyden lisäämiseksi.

Arvoisa puhemies! Nyt kun Ranska suurena maana on hylännyt sopimuksen, mitä tapahtuu turvatakuulausekkeelle?

Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja

Herra puhemies! Jokainen artikla tuossa sopimuksessa on samassa asemassa, elikkä uusi sopimus tulee voimaan vain, jos kaikki hyväksyvät sen kaikilta osin. Ei tässä suhteessa tapahdu mitään muuta. Mutta unionin piirissä on selvästikin nähty, että jo tämän toisen solidaarisuuslausekkeen osalta Madridin pommi-iskun jälkeen haluttiin poliittisesti siihen vedota, ja kaikki EU-maat ovat poliittisesti sitoutuneet toimimaan näiden periaatteiden mukaisesti. Uskon, että tämä pätee myöskin tähän toiseen lausekkeeseen, elikkä unionin yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan kannalta tämän sopimuksen viivästyminen tai peräti kaatuminen ei estä unionin yhteisen toimintakyvyn ja tahdon vahvistamista.

Arvoisa herra puhemies! Ymmärrän hyvin hallituksen lähtökohdan, että tässä asiassa mennään Suomessakin eteenpäin vanhalta pohjalta. Mutta eikö unionin tasolla tässä perustuslakiprosessin eteenpäin viemisessä nykyisen sopimuksen pohjalta ja mukaisesti ole kyse kuitenkin jo vähän tällaisesta kuolleen hevosen piiskaamisesta? Siksi kysyn ulkoministeri Tuomiojalta:

Mikä on hallituksen realistinen arvio siitä, miten tässä asiassa pitäisi mennä eteenpäin? Kun Ranska ja Hollanti ovat kääntäneet selkänsä tälle sopimukselle ja kun se ei sellaisenaan varmaankaan voi koskaan toteutua, niin mikä on Suomen hallituksen mielestä se suunnitelma B, johon nyt pikkuhiljaa pitäisi katseet kohdistaa?

Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja

Herra puhemies! Suunnitelma B:tä ei varmaan ole olemassa vielä kenelläkään, mutta elementtejä, hahmotelmia, sen suhteen on. Mutta on olemassa kuitenkin se, mikä on myös tässä sopimuksessa, jossa todetaan, että mikäli neljä viidesosaa jäsenmaista on sopimuksen hyväksynyt ja jäljellä olevilla mailla on vakavia vaikeuksia sen hyväksymisessä, niin silloin kokoonnutaan sen pohjalta tarkastelemaan tilannetta. Tämä on yksi peruste sille, miksi toistaiseksi muut jäsenvaltiot jatkavat tätä ratifiointiprosessia hyvin tietäen, että jollei aikaisemmin niin viimeistään tuossa vaiheessa tulee tämän arvioinnin paikka. Luonnollisesti siinä arvioinnissa tulemme ensimmäiseksi kuuntelemaan niitä näkemyksiä, joita Ranska ja Hollanti ovat esittäneet, ne maat, jotka tähän mennessä eivät ole sopimusta kansanäänestyksen perusteella hyväksyneet, minkälaiset ovat heidän reseptinsä eteenpäin menemiseksi.

Värderade talman, ministrar! Först vill jag fråga minister Tuomioja om det som han sagt är hela regeringens uppfattning, om ni har hunnit diskutera den här vägen framåt? Och för det andra skulle det vara viktigt att veta, har man diskuterat eller kommer man att diskutera åtgärder för att föra vissa delar av konstitutionen framåt, oberoende av de bakslag som vi har upplevt i unionens två medlemsländer?

Jag tror att det också är viktigt att vi tillsammans skulle fundera på vilka åtgärder man kan vidta för att förstärka och visa på det förtroende som jag tror att finländarna har för den här konstitutionen, som skulle innebära mera demokrati.

Taas tavan mukaan yritän itse kääntää, painotan: yritän. Haluaisin tiedustella:

Onko hallitus keskuudessaan ehtinyt hahmottaa tätä linjaa, johon ulkoministeri Tuomioja viittasi, tai onko hahmoteltu, mitä osia voitaisiin näistä kahdesta kansanäänestyksestä huolimatta yhdessä viedä eteenpäin, ja mitkä ovat ne toimet, joilla voisimme osoittaa myöskin, että Suomen kansa luottaa tähän uuteen perustuslakiin, joka kuitenkin tuo enemmän avoimuutta ja demokraattisuutta unioniin?

Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja

Herra puhemies! Asiasta on käyty luonnollisestikin keskusteluja ja jo etukäteen silloin, kun oli se mahdollisuus tiedossa, että tulee näitä ei-ääniä, sovittiin siitä, millä tavoin kuitenkin toistaiseksi jatketaan tämän asian käsittelyä. Yksi aivan keskeinen johtopäätös meillä on ollut se, että ei nyt ole se aika, jolloin kutsutaan koolle vielä kriisikokouksia tai tehdään hätiköityjä johtopäätöksiä, koska tällaisessa tilanteessa, jossa pyritään joihinkin nopeisiin ratkaisuihin, on aina kaikista suurin riski, että ne eivät kuitenkaan tule olemaan kestäviä. Sen vuoksi uskon, että tällainen yleinen tuumaustauko on kaiken kaikkiaan viisasta, jatkuva yhteydenpito muihin EU-maihin, keskustelu, joka tullaan seuraavaksi käymään huipputasolla kahden viikon päästä Eurooppa-neuvostossa, ja sen jälkeen ehkä olemme jo vähän selvemmillä vesillä sen suhteen, mitenkä jatketaan. On tietysti toivottavaa, että monet niistä asioista, jotka tässä perustuslakisopimuksessa ovat vähiten kiistanalaisia, siellä kaikkien kannattamia, voitaisiin tavalla tai toisella saattaa voimaan, mutta kun on kysymys perussopimuksista, (Puhemies: Aika!) se edellyttää tietynlaista hallitustenvälisen konferenssin kautta etenemistä kaikkien jäsenmaiden ratifiointiin.

Arvoisa puhemies! Nyt on aivan selvää, että nämä kielteiset kannat perustuslakiin Ranskasta ja Hollannista vaikuttavat siihen, että Luxemburgin puheenjohtajakaudella ei saada aikaiseksi menokehystä tuleville vuosille ja se mitä todennäköisimmin tulee kaatumaan Suomen niskaan puheenjohtajuuskauden aikana.

Onko hallitus jo ehtinyt miettiä sitä, millä tavoin Suomi nyt valmistautuu tämän runsaan vuoden ajan todella kantamaan tämän vastuun näistä menokehyksistä, kun tilanne näyttää olevan se, että yksittäiset jäsenmaat painiskelevat sisäpoliittisten ongelmien kanssa ja perustuslaki on vaarassa ja nyt pitäisi kaikki keinot ja voimat keskittää siihen, että selvitään kunnialla tästä menokehyksestä?

Valtiovarainministeri Antti Kalliomäki

Puhemies! Mikään ei kyllä ole aivan itsestäänselvää, ei edes tuo, että menokehyksiä ei saataisi nyt vietyä satamaan, niin kuin alkuperäinen suunnitelma on ollut, että Luxemburgin kaudella viimeistään, ja jos ei, niin sen jälkeen on ennen Suomen kautta vielä kaksi muuta puheenjohtajakautta, joista Itävallan kausi Saksan vaalien siirtymisen vuoksi voi olla sellainen kausi, jolloin aidosti voidaan todella pyrkiä saamaan sopimus aikaan. Se ei tule olemaan helppoa millään kaudella. Suomen kauden perusongelma on siinä, että vaikka Suomi varmasti hoitaa tämän hyvin ja kunnialla, niin aikataulut tulevat päälle niin, että sitten ratkaisujen toteutus tuppaa viivästymään tämän kauden 2007 jälkeen. Se on iso ongelma sinänsä. Toivomme kovasti, että jo Luxemburgin kaudella elikkä nyt tässä kahden viikon aikataulussa taikka sitten viimeistään Itävallan kaudella päästäisiin eteenpäin.

Arvoisa herra puhemies! On hyvä, että hallitus arvostaa kansanäänestysten tulosta, kuten täällä on kuultu.

Ranskalaiset ja hollantilaiset ovat ilmoittaneet, etteivät hyväksy perustuslaillista sopimusta. Mitä sitten tekee Suomi, se on toinen kysymys. Se on eduskunnan päätettävissä oleva kysymys. Perustuslakivaliokunta arvioi syksyllä, kun hallitus tuo esityksen eduskuntaan, tämän säätämisjärjestyskysymyksen sekä myös kansanäänestyskysymystä yhdessä tämän asian käsittelyn yhteydessä. Mutta kaikki tämä vaatii tiedotusta, se vaatii tietoa kansalaisille. EU-politiikka on vielä erikseen, mutta se vaatii tietoja. Kysynkin:

Onko hallituksella nyt tulossa uutta tiedotuspolitiikkaa sekä tähän perustuslailliseen sopimukseen liittyen että muutoinkin kansalaisten EU-tietouden lisäämiseksi?

Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja

Herra puhemies! Budjetissahan on tälle vuodelle aikaisempaa suurempi erä määrärahaa Eurooppa-tiedotukseen, sekä siihen Eurooppa-tiedotukseen, jota valtion oma Eurooppa-tiedotus itse harjoittaa, että kansalaisjärjestöjen käyttöön Eurooppa-tiedotukseen, ja sitä on lisätty nimenomaan sen vuoksi, että tänä vuonna on Euroopan perustuslakisopimuksen käsittely ja siihen liittyvä informointi erityisenä keskipisteenä. Tätä tullaan jatkamaan. On tietysti viime kädessä eduskunnan käsissä, kuinka paljon määrärahoja näihin tarkoituksiin varataan, mutta pidämme sitä erittäin tärkeänä ja perusteltuna.

Arvoisa puhemies! Itse olen ollut sitä mieltä, että kyllä Euroopan unionille, kyllä perustuslakisopimukselle ja kyllä kansanäänestykselle, ja olen sinänsä tyytyväinen vastauksiin, joita ministeri Tuomioja antoi tässä muutama kysymys sitten tehtyihin kysymyksiin.

Nyt minua kiinnostaa tietää tällainen näkemys, kun Euroopan unionin oikeutus niin laajentua kuin kehittyä päätöksenteossaan avoimemmaksi ja läpinäkyvämmäksi ja huolehtia erilaisista politiikka-alueista lähtee kuitenkin kansalaisten luottamuksesta ja nyt kun Ranskassa on käyty keskustelu, Hollannissa on käyty keskustelu, tiedetään kipupisteet, voidaan prosessia viedä eteenpäin:

Eikö unioni voisi tulla vahvemmaksi näiden prosessien jälkeen ja eikö näin voisi käydä myöskin Suomessa? Voisiko hallitus vielä miettiä uudelleen kantaansa kansanäänestykseen?

Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja

Herra puhemies! Hallituksen osalta asia on käsitelty. Eduskunnassa on aloite, ja eduskunta tietysti käsittelee sen asian aloitteen yhteydessä ja viimeistään siinä vaiheessa, jos sopimus tuodaan eduskuntaan ratifioitavaksi. Mutta tässä kansanäänestyksessä tai käytyjen kansanäänestysten tulosten arvioinnissa on se ongelma, että tiedämme aika selvästi, jos sopimus hyväksytään, mitä hyväksytään, mutta paljon huonommin sen, mitä ei hyväksytä, jos sanotaan ei. Niin kuin on näkynyt, niin sekä Ranskassa että Hollannissa niin kuin myös meidän omissa Eurooppa-tiedotuksen perustuslakisopimusta koskevissa tilaisuuksissammekin valtaosa epäilyistä ja kysymyksistä on kohdistunut asioihin, jotka, jos ne ovat huonoja asioita, ovat sitä siitä riippumatta, onko perustuslakisopimusta vai ei, koska ne ovat asioita, jotka ovat voimassa nykyisten olemassa olevien Euroopan unionin perussopimusten kautta. Tämä on se ongelma tässä, ja sen vuoksi tämän tiedotuksen ja oikean tiedon eteenpäin perille saaminen on tärkeätä, että ihmiset ottavat kantaa oikeaan asiaan.

Arvoisa herra puhemies! Kun ministeri Tuomioja sanoi, että mikäli neljä viidennestä hyväksyy tämän perustuslakiehdotuksen, niin ruvetaan neuvottelemaan niitten kanssa, jotka eivät ole hyväksyneet, eikö näin, tästä voi tietenkin vetää sellaisen johtopäätöksen, että Suomen kannattaisi odottaa ja liittyä siihen porukkaan, joka vastustaa, jotta meidän kanssamme ruvettaisiin neuvottelemaan niistä kohdista, joita me emme pidä hyvinä.

Minä ymmärsin, että ministeri Tuomioja oikein tyrkytti tätä meille kansanedustajille isänmaan nimissä, oliko näin?

Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja

Herra puhemies! Tuo ajatuksenjuoksu kuulostaa vähän sellaiselta, kuin joskus muinoin oli tapana nimittää "brännvinsadvokatyriksi", elikkä hyvin näppärää mutta ei välttämättä kuitenkaan vakuuttavaa tai pykäliin perustuvaa. Tämä, mitä siteerasin, ei ollut minun tekstiäni, vaan sitä tekstiä, jota jäsenmaat ovat yhdessä hyväksyneet tämän perustuslakisopimuksen käsittelytavaksi. En näe todellakaan minkäänlaista etua, mutta en myöskään välttämättä haittaa siinä, ei ole toisin sanoen mitään vaikutusta sillä, missä asennossa eri jäsenmaat tulevat tuohon aikanaan kokoontuvaan arviointitilaisuuteen. Luulisin, että ne jäsenmaat ovat kuitenkin vahvemmilla, joidenka Eurooppa-näkemys ja tahto on selkein. Toivon, että se on myös Suomessa ja Suomen eduskunnassa riittävän selkeä tätä tilaisuutta varten.

Arvoisa herra puhemies! Tähän päivään mennessä kymmenen jäsenvaltiota on ratifioinut omalta osaltansa tämän perustuslaillisen sopimuksen, mukaan lukien myös kansanäänestyksen järjestänyt Espanja, joten ed. Soinin puheenvuoro, joka liittyi siihen, että myöskään kansanäänestyksellä tukea ei tulisi, ei sinällään kyllä pidä paikkaansa. Mutta ulkoministeriö on tänään eräässä tilaisuudessa nostanut esille ajatuksen mini-hvk:n järjestämisestä. Olisin kiinnostunut kuulemaan, mitä kysymyksiä siellä käsiteltäisiin hänen mielestään ja onko hänen mielestään perusteltua myös järjestää minikonventti ennen tätä varsinaista mini-hvk-kysymystä.

Jos katsoo niitä kysymyksiä, mitä kansanäänestyksessä nyt Hollannissa ja Ranskassa on vastustettu, löytääkö ministeri niistä joitakin yhdistäviä tekijöitä, joista yleensä voitaisiin käydä uusia neuvotteluja, joiden pohjalta voidaan katsoa, mitkä elementit nyt sopimuksesta ovat käytännössä epäonnistuneet?

Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja

Herra puhemies! Konventti on aina konventti ja hallitustenvälinen konferenssi on hallitustenvälinen konferenssi. Siinä suhteessa ei ole mini- eikä maksikokoja, vaan on kysymys siitä, kuinka laajalla ja avoimella agendalla halutaan keskustelut ja neuvottelut käydä. Pitäisin nimittäin kuitenkin vahinkona, jos lähdettäisiin täydellisestä nollatilanteesta, ikään kuin kaikki se työ, mitä konventti ja hallitustenvälinen konferenssi tätä sopimusta valmisteltaessa on tehnyt, nollattaisiin. En usko, että Ranskassa ja Hollannissakaan tätä halutaan. Kun työtä jatketaan, toivon, että se agenda olisi kuitenkin fokusoidumpi kuin se, että lähdettäisiin puhtaasta nollapisteestä.

Arvoisa puhemies! Ranskan ja Hollannin kansanäänestykset osoittavat sen, että EU-kansalaiset kaipaavat sosiaalisempaa Eurooppaa. He ovat osoittaneet sen, että perustuslaista puuttuu olennaisia asioita, sieltä puuttuu sosiaalisia oikeuksia, sieltä puuttuu työelämän pelisääntöjä ja sellaisia asioita, mitä he ovat kokeneet tarpeellisiksi. Minusta on aika loukkaavaa kansalaisia kohtaan sanoa, että ihmiset ovat äänestäneet vääristä asioista. He ovat äänestäneet niistä asioista, jotka sieltä sopimuksesta puuttuvat. Mielestäni tarvitaan nykyistä selkeämmät pelisäännöt, ja nyt kysynkin:

Jos jatkoneuvotteluja käydään, niin puututaanko silloin näihin sosiaalisiin oikeuksiin, joita sinne pitäisi saada lisää?

Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja

Herra puhemies! Ensinnäkään ei ole oikein sanoa, ettei tässä sopimuksessa olisi myöskin sosiaalisia oikeuksia vahvistettu sitä kautta, että perusoikeussopimus on osa tätä perustuslakisopimusta ja tulossa oikeudellisesti sitovaksi asiakirjaksi. Näin ollen tämä merkitsisi tässä suhteessa vahvennusta.

Toiseksi en katso, että perustuslaki on sellainen asiakirja, jonka tulisi määritellä politiikkasisältöjä, ja että perustuslain yhteydessä pitäisi ottaa kantaa politiikkasisältöihin. Perustuslaki määrittelee ehkä joitakin selkeitä tavoitteita, enkä ole havainnut, että näistä tavoitteista, joita tässä sopimuksessa on mainittu, olisi sinänsä erimielisyyttä ja menettelytavoista, joilla päätöksiä tehdään. Muu on sitten asioita, jotka muodostuvat sitä kautta, että toimitaan politiikassa eurooppalaisella tasolla. Sen vuoksi en näe, että meidän kannattaa lähteä siitä, että tekisimme jonkun politiikkasisältö-hvk:n seuraavaksi. Politiikkaa tehdään olemassa olevien sopimusten puitteissa, toivottavasti tulevaisuudessa paremman, demokraattisemman ja tehokkaamman sopimuksen puitteissa.

Arvoisa puhemies! Ministeri Tuomioja on iloinnut, ainakin Aamulehden mukaan, rakenneyhteistyön nimellä kulkevan puolustusytimen kariutumisesta, jos perustuslaillinen sopimus ei tule voimaan. Kuitenkin Suomen kanta on ollut aikaisemmin tätä perustuslaillista sopimusta valmisteltaessa se, että on parempi, että tätä niin sanottua rakenneyhteistyötä tehdään EU:n sisällä kuin EU:n ulkopuolella. Tiedustelisinkin:

Onko hallituksen kanta tässä muuttunut? Onko se nykyään toisenlainen kuin puoli vuotta sitten, kun tästä asiasta edellisen kerran keskusteltiin?

Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja

Herra puhemies! Ehkä kysyjältä on jäänyt huomaamatta, että tämä työ, mitä rakenneyhteistyön kautta halutaan elikkä tehostaa olemassa olevaa Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa täydentämällä sotilaallista kriisinhallintaa nopean toiminnan joukoilla, on olemassa olevien sopimusten antamalla juridisella pohjalla täydessä käynnissä. Se on käynnissä ilman, että tässä erotellaan jäsenvaltioita mihinkään ryhmittymiin. Pidän tätä terveenä. Tämähän on ollut Suomen näkemys, että kaikkien jäsenmaiden olisi hyvä olla tässä yhteistyössä mukana. Näin olemme tyytyväisiä siihen, että tämä asia ainakin joka tapauksessa etenee oikealla tavalla, koko Eurooppaa vahvistavalla tavalla, ja Suomi on siinä mukana.