Esko-Juhani Tennilä /vas:

Arvoisa puhemies! Lissabonin sopimuksen myötä siirretään merkittävästi lisää toimivaltaa jäsenmailta unionille. Samalla yksimielisyyspäätännästä siirrytään yhä useamman asian osalta määräenemmistöpäätöksiin. Niitä tehtäessä määräenemmistöön tarvitaan jatkossa niin sanottu kaksoisenemmistö eli 55 prosenttia jäsenmaista ja 65 prosenttia väestöstä. Suomi vastusti alun perin tätä määräenemmistön määräytymismallia, koska se antaa kolmelle suurelle jäsenmaalle tosiasiallisen veto-oikeuden kaikkeen määräenemmistöpäätäntään.

Samalla tavoin Suomi antoi periksi myös pysyvän komissaarin paikan säilyttämisestä käydyssä kiistassa. Tähän menetykseen voidaan jatkossa vielä kuitenkin palata jäsenmaiden yhteisymmärryksellä, ja Suomen hallituksen ja myös eduskunnan tulee tässä komissaariasiassa olla hyvinkin aloitteellinen, sillä komissaarin paikka on etenkin pienelle jäsenmaalle pysyvänä tärkeä.

Arvoisa puhemies! Suomen EU-politiikkaa ylipäätäänkin leimaava myöntyväisyys näkyy myös siinä, että jälleen vastoin alkuperäistä kantaamme EU:lle tulee isoa valtaa käyttävä presidentti. Viran luominen tekee etenkin pienille jäsenmaille tärkeästä kiertävästä puheenjohtajuudesta toisarvoisen. Kokoomus on sillä tavalla erikoinen puolue, että se urakkaluontoisesti häätää Suomen presidenttiä pois EU-päätännästä ja haluaa viedä Suomen presidentiltä kaiken vallan, mutta kannattaa EU-presidentin viran perustamista. (Ed. Ollila: Entäs te?) Onko tässä kysymys siitä, että te ette luota Suomen kansaan, joka täällä valitsee presidentin, mutta uskotte, että Sarkozy ja Merkel valitsevat teille mieluisan EU-presidentin? Kiintoisaa kuulla, mikä teidän perustelunne on, kun toista presidenttiä häädätte virasta käytännössä ja toista olette perustamassa.

Omalta osaltani näen asian niin, että Lissabonin sopimuksen myötä Suomen asema vaikeutuu EU-päätännässä ja EU-vääntöihin tarvitaan jatkossa vielä nykyistäkin enemmän kaikki ne voimavarat, jotka Suomi voi noihin vääntöihin lähettää, mukaan luettuna siis myös tasavallan presidentti. Olipa hänen värinsä jatkossa mikä tahansa, niin tämä lähtökohta Suomen kannalta pitää paikkansa. (Ed. Ollila: Valitaan kolme presidenttiä!)

Arvoisa puhemies! Meitä vasemmalla huolettaa EU:n kehityksen osalta myös sen militarisoituva luonne. EU:lle ollaan jo luotu taistelujoukot, jotka voidaan laittaa liikkeelle ilman YK:n mandaattiakin, ja nyt sitten tulee vielä pysyvää rakenteellista yhteistyötä sotilasalalle. Jopa Lissabonin sopimukseen saakka on päässyt vaatimus siitä, että jäsenvaltiot sitoutuvat asteittain parantamaan sotilaallisia voimavarojaan. Jäsenmaille ei vastaavaa velvoitetta aseteta esimerkiksi koulutuksen parantamisen osalta tai sosiaaliturvan kehittämisen osalta tai terveydenhoidon edistämisen osalta, ei myöskään köyhyyden poistamiseksi. Sotilasala on erikoissuojeluksessa EU:n nykypäätännässä, valitettavasti.

Arvoisa puhemies! Hyvin selvästi EU:n koveneva luonne näkyy työelämässä. EY-tuomioistuimen päätännällä — EY-tuomioistuin vielä jonkin aikaa — on tehty monia sellaisia päätöksiä viime aikoina, joissa selvästi näkyy se, että yritysten sijoittumisvapaus on selvästi mennyt työntekijöiden suojelun ohi. Näitä päätöksiä ovat esimerkiksi Viking, Laval ja Alasaksin osavaltion tapaus. Työelämän koventamiseen on viemässä myöskin EU:n uusi työaikadirektiivi. Siinä viikkotyöajan kattoa ollaan nyt brittien toimesta vääntämässä jopa 55:een, jos ei jopa 65:een viikkotuntiin. Ajatelkaa nyt!

Vasemmistoliiton puoluekokous totesikin, että oikeiston johtamana Euroopan unionista on tullut sellainen järjestelmä, joka keskittyy avaamaan markkinoita, alentamaan veroja, vähentämään säätelyä ja valtion tukea sekä lisäämään työmarkkinajoustoja. Toteamme, että tällä uusliberalistisella politiikalla EU ei voi saavuttaa Euroopan ihmisten luottamusta.

Kävin äsken läpi nuo sosialidemokraattisen puoluekokouksen EU-kannat lehtitietojen perusteella, ja niistä ei näy se, että SDP olisi havahtumassa tähän todelliseen EU:hun. Näyttää siltä, että sosialidemokraateilla on edelleen olemassa sellainen satu-EU, joka tuottaa hunajavirtoja kiisselirannoin. Me toivomme kovin, että löydämme yhteisen analyysin tästä todellisesta EU:sta, joka nyt tätä uusliberalismia Eurooppaan levittää ja kovempaa markkinataloutta sitä kautta, sillä muutoin me emme saa oikeistolta aloitetta pois EU-politiikassa.

Arvoisa puhemies! Vasemmistoliitto tavoittelee sosiaalista Eurooppaa, joka tuntee aitoa huolta koko planeetasta ja pyrkii nimenomaan köyhyyden ja kurjuuden poistamiseen. Me haluamme myös demokraattisen Euroopan unionin. Lissabonin sopimus ei vastaa tavoitteitamme, eikä sen hyväksyttämisessä haluta — tai sanoisin kyllä niin, ettei uskalleta — käyttää kansanäänestystä, jota meidän puolueemme puolueohjelmassa vaaditaan.

Siksi esitänkin, arvoisa puhemies, että eduskunta ei hyväksy Lissabonissa 13. päivänä joulukuuta 2007 tehtyä Lissabonin sopimusta Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ja Euroopan yhteisön perustamissopimuksen muuttamisesta ja että lakiehdotus hylätään.

Timo Soini /ps:

Arvoisa puhemies! Heti kärkeen: Ilolla kannatan ed. Tennilän tekemää hylkäysesitystä. Hylätä tämä todellakin pitää. EU:lla ja kansanvallalla ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Se on satraappivaltaa, vierasmaalaista valtaa, vieraskielistä valtaa, jossa aloiteoikeus on käytännössä vieraskielisillä ja vierasmaalaisilla teknokraateilla EU:n komissiossa. Suomalainen kansanedustaja, italialainen kansanedustaja, kukaan muukaan ei voi tehdä mitään lainsäädäntöaloitetta, niin kuin me täällä voimme tehdä lakialoitteita. Tämä on puhdasta teknokraattivaltaa, yläluokan valtaa.

Arvoisa puhemies! Mitä yhteistä on Sean O’Dwyerilla ja Timo Soinilla? — Se, että irlantilainen kansanmies Sean O’Dwyer saa äänestää tästä asiasta ja niin Timo Soinikin saa äänestää tästä asiasta. Te, hyvät kollegat, saatte äänestää tästä asiasta, mutta Suomen kansa, suomalaiset, eivät saa tästä äänestää. On aika ikävää, että olemme tulleet siihen tilanteeseen, että vain Irlannissa on enää kansanäänestys käytössä. Kun Hollannissa oli ja Ranskassa oli ja tuli eliitin mielestä väärä tulos, niin vietiin äänioikeus kansalta. Tällainen on Euroopan unioni. Jos äänestät väärin, pistetään äänestämään uudestaan, mutta jos herrat voittavat, niin ikinä ei enää äänestetä uudestaan. (Ed. Asko-Seljavaara: Se on jo äänestetty!) — Tällainen, ed. Asko-Seljavaara, tällainen järjestelmä perustuu valheelle eikä ole kestävä, se on kuin rakennus, joka hiekalle rakennettiin. Tulee tuuli, tulee myrsky, ja se sortuu. Me tulemme vielä sen näkemään. Ei kestänyt Neuvostoliitto, ei kestä tämäkään. Helpompaa on istuttaa kookospähkinälle aivot kuin saada Euroopan unioni toimimaan. Näin se on.

Hyvät kollegat! Arvoisa puhemies! Mikä tässä sopimuksessa on olennaista? Siinä on hyvin paljon olennaista. Tämä on sama sopimus, jonka Ranskan ja Hollannin kansat hylkäsivät EU-kansanäänestyksessä, 99-prosenttisesti sama sopimus, mutta tätä ei kutsuta EU:n perustuslaiksi, vaikka tämä on perustuslaki. Perustuslakeja on vain valtioilla. Tällä sopimuksella tähdätään ja hyvin pitkälle päästään EU:n liittovaltioon. Liittovaltio merkitsee sitä, että on ylikansallista lainsäädäntöä, ja sitähän tässä on, ja yhä enemmän ja enemmän uudet toimivallat joutuvat EU-anturan alle. Menkää kysymään, kepulaiset, suomalaiselta maanviljelijältä, kuinka mukavaa on olla EU:n sulkeisissa vuorokauden ja vuosien ympäri, onko hyvää aluepolitiikkaa. Täältä tulee uusia toimivaltoja muun muassa rikosoikeuden piiriin. EU:sta tulee oikeushenkilö, se voi tehdä sopimuksia ilman kansallisen parlamentin päätöksiä ihan omilla päätöksillään. Mitään tekemistä, arvoisa puhemies, tällä ei ole kansanvallan kanssa.

Ed. Tennilä aivan oikein otti tasavallan presidentin roolin tässä esille. Nimenomaan se, että Suomen kansan valitseman tasavallan presidentin toimivaltaa ja toimioikeuksia halutaan supistaa ja jopa purkaa, se johtuu Euroopan unionista. Se johtuu siitä, että EU katsotaan enemmän ja vähemmän sisäpolitiikaksi ja sisäpolitiikka kuuluu pääministerille, ulkopolitiikka kuuluu presidentille. Tässä on tämä suuri juju. Ei se yksi lautanen siellä mitään haittaa. Kun katsomme vaikka tämän hetken puoluevallan kriisiä Suomessa, niin eikö ole hyvä, että presidentti-instituutio edes nauttii kansan luottamusta, kun yleinen politiikka ei nauti? Se on voimavara, että meillä on useita eri voimakenttiä suomalaisessa politiikassa.

Arvoisa puhemies! Tämä pitää hylätä myös siitä syystä, että tätä lainsäädäntöä viedään tällaiseen suuntaan ja käytännössä me olemme EU:n laille alisteisia. EU-lait ovat Suomen lakien yläpuolella. EU-lainsäädäntöä tulkitaan Euroopan unionin tuomioistuimissa eikä täällä, niin kuin perinteinen vallanjako oli, että riippumattomat tuomioistuimet tuomitsevat. Nyt näissä ristiriitatilanteissa se on Euroopan tuomioistuin, joka tuomitsee suuren rahan eduksi nämä asiat. Siitä se johtuu, ed. Tennilä ja koko vasemmisto: kun liikkuvuus ja voiton tavoittelu on suurin arvo, niin sen mukaiset päätökset tulevat duunarille EU:sta. Sosialidemokraatit, suomut pois silmiltä! Vaikka EU olikin aikanaan ranskalaisten sosialistien ja saksalaisten pankkiirien yhteenliittymä, niin voidaan sanoa, että pankkiirit ovat voitolla, ei maha mittää. Tämmöinen on tilanne.

Arvoisa puhemies! Toivon todella, että Irlannin kansa, joka on ainoa, jolla tässä on äänioikeus, kumoaisi tämän lain. Tietenkin äänestämme, perussuomalaiset, kaikki tätä vastaan, koska meille itsenäisyydellä ei ole viimeistä käyttöpäivää eikä se ole kaupan. En hyväksy, että italialainen fasisti, kreikkalainen kommunisti päättää asioista yhä enemmän. Haluan, että kansanedustajat Suomessa päättävät eikä meidän valtaamme luovuteta Euroopan unionille.

Arvoisa puhemies! Lopuksi: Kun tästä ei ole käyty kansalaiskeskustelua juuri minkään vertaa, ei yhtään tv-paneelia, ei yhtään eduskuntapuolueiden julkista keskustelutilaisuutta — Serranon perhettä tulee televisiosta samaan aikaan, se on tärkeämpää, tänään tosin se alkaa vasta tunnin päästä, sieltäkin tulee uusintaa — (Ed. Nepponen: Ja jalkapalloa!) eli kyllä tämä on hämmästyttävä kansanvallan tilanne. Meillä kuulutettiin kansalaiskeskustelua. Ensimmäistäkään, yhtäkään keskustelua ei ole käyty ja tällä viedään merkittävästi valtaa pois.

Arvoisa puhemies! Olisi kiva, kun kuulusteltaisiin päättäjiä tästä, että mitä nyt päätätte. Se on nimittäin aika vaikeata, koska kuukausi sitten ei ollut vielä sopimustekstiä suomen kielellä, äidinkielellä, mistä nyt pitäisi päättää. Tämähän on aivan skandaalimaista! Mutta onneksi on Jens-Peter Bonde -niminen europarlamentaarikko. Hänen kotisivuiltaan löytyy 716 asiasisältöön liittyvää kysymystä, löytyvät kysymykset, joihin löytyvät vastaukset, mikä tässä on olennaista, mikä muuttuu.

Hyvät kollegat! Arvoisa puhemies! Ainoa asia, joka Suomen kannalta muuttuu tässä ja mistä voimme olla varmoja: meidän maksuosuutemme tulee aina kasvamaan. Se on varma.

Paavo Arhinmäki /vas:

Arvoisa puhemies! EU-asioista pitäisi pystyä Suomessa entistä enemmän puhumaan poliittisina asioina, asioina, mitä ne sisältävät, mitä ne merkitsevät suomalaisille, Suomen kansalaisille, eurooppalaisille. Edelleen vuoden 1994 kansanäänestyksen jälkeisen liittymispäätöksen jälkeen, 13 vuotta siitä edelleen keskustelua leimaa ajattelutapa: joko olet puolella tai olet vastaan. Meidän pitäisi lopulta pystyä näkemään EU-asiat poliittisina kysymyksinä, kysymyksinä, joissa mitataan arvoja, mitataan asioita ja pohditaan päätöksiä, sitä, hyväksymmekö me ne vai pyrimmekö me muuttamaan niitä sitä kautta, mitä ne sisältävät.

Arvoisa puhemies! Minusta vahvasti vaikuttaa siltä, että EU:n perustuslakia tai Lissabonin sopimusta, millä nimellä sitä pitää nykyään kutsua, ei arvioida siltä pohjalta, mitä se sisältää, mitkä ovat ne muutokset, mihin suuntaan haluamme EU:ta kehittää, vaan sitä edelleen arvioidaan vaan siltä pohjalta, että ollaan joko puolesta tai vastaan.

Oleellista, kun käsittelemme tätä Lissabonin sopimusta, on se, että tästä ei ole käyty kunnollista keskustelua eduskunnassa, puhumattakaan kunnollisesta kansalaiskeskustelusta. Väitän, että syy on ensisijaisesti se, että Ranskan ja Hollannin kansat kaatoivat edellisen perustuslakisopimuksen kansanäänestyksissä. Tämän jälkeen piti saada uusi sopimus aikaan, monimutkaisempi, sekavampi, mutta kuten nykyinen ulkoministeri, silloinen Euroopan parlamentaarikko, Alexander Stubb on sanonut, 99-prosenttisesti sama kuin oli se sopimus, jonka kansat kaatoivat Ranskassa ja Hollannissa. Tätä on viety pikavauhtia eteenpäin sekavampana prosessina, jotta kansa ei pääsisi päättämään, jotta kansa ei pääsisi selville, mistä on kysymys.

Arvoisa puhemies! Täällä ensimmäisen käsittelyn yhteydessä peräänkuulutettiin kansalaiskeskustelua Lissabonin sopimuksesta, entisestä perustuslaista. Voi kysyä, missä välissä tämä kansalaiskeskustelu olisi ylipäätänsä ollut mahdollista käydä, jos muistamme, miten tämä sopimus tuotiin eduskunnan käsittelyyn. Se tuotiin ennen kuin meillä oli edes niin sanottua konsolidoitua versiota. Siinä vaiheessa, kun eduskunta alkoi käsitellä Lissabonin sopimusta, siitä ei voitu käydä kansalaiskeskustelua, koska jopa kansanedustajakeskustelu oli äärimmäisen vaikeaa, ellei mahdotonta. Vasta siinä vaiheessa, kun suuresta salista jo tämä sopimus oli edennyt eteenpäin valiokuntakäsittelyyn, saimme niin sanotun konsolidoidun version sopimuksesta, jossa on aukikirjoitettu se, mitä sopimus sisältää. Rehellisyyden nimissä pitää sanoa, että kyllä sekin varsin monimutkainen paperi on.

Jos me haluaisimme, arvoisat kansanedustajat, todella, että kansalaiset pääsisivät keskustelemaan, tietäisivät, mistä on kysymys, pääsisivät päättämään siitä, mikä on Suomen linja EU-politiikassa, ainoa oikea tapa olisi se, että tästä sopimuksesta olisi järjestetty kansanäänestys, ja kansanäänestyksen alla olisi meidän poliitikkojen tehtävä ollut kertoa ja avata, mistä tässä sopimuksessa on kysymys.

Laaja enemmistö täällä kannattaa sopimusta, pitää sitä erittäin hyvänä. Jos se kerran on niin hyvä sopimus, niin kyllä te varmaan olisitte pystyneet kansallekin sen perustelemaan, ja siksi ihmettelen, miksi pelkäätte tämän sopimuksen alistamista kansan päätettäväksi kansanäänestykseen.

Miksi, arvoisa puhemies, tämä piti tuoda sitten niin kovalla vauhdilla eduskuntaan, viedä nopeasti läpi? Tietyllä tavalla itsekin aloin pohtia sitä asiaa huomatessani, että kun me huomenna tästä äänestämme, niin äänestystulosta varmaan käytetään torstaina, seuraavana päivänä, kun Irlannin kansa käy kansanäänestykseen ainoana EU-maana asiasta. Ehkä tämä oli jollain tavalla ketunhäntänä kainalossa tai takaraivossa tieto siitä tarkalleen, mikä on Irlannin kansanäänestyksen aikataulu.

Nostan esille vain kaksi asiaa, jotka minusta kuvaavat sitä, mihin suuntaan EU on menossa, mistä meidän pitäisi tässä yhteydessä käydä keskustelua.

Täällä eduskunnassa lakivaliokunnassa, suuressa valiokunnassa oli käsittelyssä niin sanottu avioerolainsäädäntö. EU pyrki tuomaan yhteistä arvopohjaa, nimenomaan eteläeurooppalaista katolilaista arvopohjaa, avioeroista päätettäessä; pyrittiin ajamaan tilannetta, jossa Suomen oikeuksissa olisi voitu avioeroa joutua puolalaisen tai maltalaisen lainsäädännön kautta päättämään. Onneksi Ruotsi oli tiukkana, vastusti viimeiseen asti ja sanoi, että he eivät suostu siihen, että pohjoismaista arvopohjaa murennetaan EU-päätöksillä. Suomi antoi tässä periksi, mutta Ruotsi piti Pohjoismaiden puolta, suomalaisen, pohjoismaisen avoimen, yksilöä kunnioittavan lainsäädännön puolta. Tämä on minusta selkeä esimerkki siitä, minkälaisia arvopäätöksiä pyritään EU:n kautta tuomaan ja entistä enemmän myös määräenemmistöpäätöksillä arvopohjapäätöksiä.

Arvoisa puhemies! Toinen iso kysymys on se, mikä on EY-tuomioistuimen valta jatkossa. Selvästi valiokunnissa asiantuntijat toivat esiin, että EY-tuomioistuimen valta tulee kasvamaan tämän perustuslakisopimuksen eli Lissabonin sopimuksen myötä. Jos muistamme niitä päätöksiä, mitä viime aikoina on EY-tuomioistuimesta tullut, Laval-päätös, Viking-päätös, Rüffert-päätös, ne kaikki ovat päätöksiä, joissa yritysten etu, rahan etu on laitettu ihmisten ja työntekijöiden edun edelle. Tämä on iso kysymys, josta meidän pitäisi käydä keskustelua, kun puhumme EU:sta. Hyväksymmekö sen, että EY-tuomioistuin tekee päätöksiä, joissa asetetaan yritykset ihmisten, työntekijöiden edelle?

Tämän vuoksi minusta on perusteltua, että tämä esitys hylätään. Tämän vuoksi meidän pitäisi käydä tästä todellinen kansalaiskeskustelu, avata, mistä on kysymys, linjata yhdessä sitä tulevaa EU-politiikkaa ja antaa kansan päättää kansanäänestyksen kautta sitten myöhemmin, mikä on meidän linjamme EU-politiikassa. Minä sitoudun kansan näkemykseen asiasta. Toivottavasti täällä muillakin olisi rohkeutta sitoutua siihen ja viedä tämä asia kansanäänestykseen.

Jacob Söderman /sd:

Arvoisa puhemies! Perustuslakivaliokunta asettui esillä olevassa pääosin yksimielisessä mietinnössään kannattamaan EU:n perustuslakisopimukseen aikaisemmin ottamaansa kantaa, jonka mukaan asiaa tulee käsitellä supistetussa perustuslain säätämisjärjestyksessä. Yhdestä kohdasta olemme liittäneet valiokunnan mietintöön eriävän mielipiteen. Lissabonin sopimuksessa eduskunnan lainsäädäntövaltaa supistetaan siirtämällä politiikan aloja ja asiaryhmiä jäsenmaiden yksimielisen käsittelyn piiristä määräenemmistöllä päätettäväksi. Tämän ei ole katsottu vaativan perustuslain säätämisjärjestystä. Siirtyminen menettelystä, jossa itsenäiset jäsenmaat sopivat asioista, menettelyyn, jossa määräenemmistö päättää, tarkoittaa kuitenkin sitä, että maamme itsenäinen lainsäädäntövalta vastaavasti supistuu. Uuden perustuslain aikana Nizzan sopimus saatettiin maassamme voimaan tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Näin siitä huolimatta, että Nizzan sopimuksella korvattiin Euroopan unionin ja yhteisön päätöksenteon yksimielisyysvaatimus määräenemmistöpäätöksenteolla kaikkiaan 37:ssä unionin sopimuksen ja EU:n perustussopimuksen artiklassa. Osassa siirryttiin heti määräenemmistöpäätöksiin sopimuksen tullessa voimaan, osassa myöhemmin.

Silloisen valiokunnan lausunnon perustelujen mukaan päätöksentekosääntöjen muutos ei muuta jäsenvaltioiden ja yhteisön välistä toimivallanjakoa vaan niitä menettelyjä, joiden mukaan yhteisössä päätöksiä tehdään, eikä kysymyksessä ole uudenlainen päätöksentekomenettely vaan jo ennestään käytetyn menettelyn soveltamisen laajentaminen. Tämä siis ei ollut silloisen valiokunnan mielestä ongelmallista perustuslain täysivaltaisuussäädösten näkökulmasta. Se, että eduskunnan lainsäädäntövalta vastaavasti supistuu eli maamme kanta unionin päätöksenteossa ei enää ole käsittelyn kannalta merkittävä, ei valiokunnan aiemman mietinnön mukaan vaadi asian päättämistä perustuslain säätämisjärjestyksessä. Valiokunnan silloinen kanta on toistettu EU:n perustuslakisopimuksesta ja uudelleen nyt Lissabonin sopimuksesta annetussa lausunnossa.

Mistä tämä johtuu? Maamme hallitusten tavoitteena on ollut EU:n ja yhteisön päätöksenteon tehostaminen. Päätöksenteko unionissa tehostuukin, koska esillä oleva Lissabonin sopimus laajentaa edelleen huomattavasti neuvoston määräenemmistöpäätösten määrää. EU:n julkaisemassa Lissabonin sopimusta koskevassa brosyyrissä tuodaan esille aloja, joilla siirrytään Lissabonin sopimuksen mukaan yksimielisyydestä määräenemmistöön. Niitä on nyt peräti 17. Tämä tehostaa unionin päätöksentekoa, samalla se valitettavasti supistaa Suomen eduskunnan lainsäädäntövaltaa. Yksimielisyysvaatimus säilyy pääsääntönä kuitenkin edelleen eräillä alueilla, kerrotaan tuossa brosyyrissä. Esimerkkeinä mainitaan välillinen verotus sekä ulko- ja turvallisuuspolitiikka ja sosiaalipolitiikka. Tosin muutamia muitakin aloja jää vielä kansalliseen määräysvaltaan, kuten koulutus- ja sivistysala ja perhepolitiikka. EU:n toimittaman brosyyrin teksti huokuu halua korjata tämä asia heti, kun se on mahdollista, unionin päätöksenteon tehostamiseksi.

Herra puhemies! Eriävä mielipiteeni on periaatteellinen kannanottoni suomalaisen eduskunnan lainsäädäntövallan puolesta. Se on tavallaan teoreettinen, sillä valiokunta useissa muissa kohdissa katsoo, että sopimus loukkaa perustuslain täysvaltaisuussäännöksiä niin, että sen hyväksyminen joka tapauksessa vaatii niin sanotun suppean perustuslain säätämisjärjestyksen, yli kaksi kolmasosaa annetuista äänistä. Esimerkiksi pilarijaon poistamisen aiheuttaman EU:n tuomioistuimen toimivallan lisäämisen ja maamme tuomiovallan vastaavan supistumisen katsotaan vaativan, että asia käsitellään perustuslain säätämisjärjestyksessä. Sääli, ettei eduskunnan lainsäädäntövaltaa arvosteta yhtä paljon. Nizzan sopimuksesta annetussa lausunnossa lisäperusteluna valiokunnan kantaan annetaan se, että Euroopan unionin jäsenenä Suomi käyttää osaa suvereeniteetistään yhdessä muiden täysivaltaisten jäsenvaltioiden kanssa eurooppalaisen yhteistoiminnan hyväksi.

Minusta on kuitenkin tärkeää myöntää, että maamme vaikutusvalta on jatkuvasti vähentynyt EU:ssa. Liittyessämme unioniin siihen kuului 15 jäsenmaata. Tänään jäsenmaita on 27 ja kohta muutama lisää. Lissabonin sopimuksen myötä Suomi menettää pysyvän komission jäsenensä ja yhden parlamentin jäsenen paikan. Lisäksi on siirrytty laajasti määränemmistösäännöksiin ja niitä lievennetään niin, että pienen pohjoisen maan ääni harvoin kuuluu. Ainoastaan taitava politiikka, erityisesti valtioneuvoston jäsenten monipuolinen kielitaito ja kyky toimia kansainvälisessä ympäristössä, kyky ystävystyä kollegojen kanssa ja toimia rohkeasti voi lisätä maamme vaikutusvaltaa ohi näiden kylmien tosiasioiden.

Hallituksen esityksen perusteluissa on tarkoin kuvattu se laajan lainsäädäntö- ja tuomiovallan siirto EU:n hyväksi, joka sopimukseen sisältyy. Asiantuntijana kuultu emeritusprofessori Kauko Sipponen sai siitä aiheen todeta, että hänelle jäi epäselväksi, onko sopimus rajattu poikkeus maamme perustuslakiin vai jääkö maamme perustuslaki vallansiirron tapahduttua rajatuksi poikkeukseksi. Halusin tämän vuoksi kiinnittää huomiota valiokunnan tärkeään yksimieliseen kannanottoon, joka olkoon ohjenuorana syksyllä alkavassa perustuslain tarkistamistyössä: "Nämä toistuvat perussopimusten muutokset muodostavat yhdessä kokonaisjärjestelyn, joka tarkoittaa, että Suomen unionin jäsenyyden vuoksi perustuslaissa on voimassa lukuisia poikkeuksia. Käynnistettävässä perustuslain tarkistamishankkeessa on tämän vuoksi valiokunnan mielestä syytä uudelleen arvioida, tulisiko perustuslakiin ottaa maininta Suomen jäsenyydestä Euroopan unionissa, sekä harkita, olisiko perustuslakiin tarpeen sisällyttää erityinen valtuutussäännös toimivallan siirtämisestä Euroopan unionille."

Mahdollisessa valtuutussäännöksessä olisi tarkoin määriteltävä, millä edellytyksillä ja missä järjestyksessä toimivaltaa voitaisiin siirtää unionille. Sellaisen säännöksen säätäminen perustuslakiin on sen arvon mukainen. Perustuslakimuutoksen käsittely kahdessa eduskunnassa merkitsee käytännössä sitä, että kansa voi eduskuntavaalien yhteydessä niin halutessaan ilmaista kantansa Suomen jäsenyyteen Euroopan unionissa. Tällaista mahdollisuutta kansalla ei ole ollut sitten vuoden 1995, vaikka Euroopan unionin toiminnassa ja maamme asemassa jäsenmaana on tapahtunut suuria muutoksia.

Työskentelin 7,5 vuotta Euroopan unionissa. Asuin sen ajan Ranskassa ja vierailin useasti kaikissa silloisissa jäsenmaissa ja muutamissa uusissa jäsenmaissa. Kokemukseni perusteella totean, että mielestäni maamme on Euroopan unionissa oikeassa seurassa. Pääosin unionista on maallemme ja kansallemme hyötyä. Samalla vahvistui sellainen käsitys, että maallamme ja Suomen eduskunnalla ei ole unionin jäsenenä mitään hävettävää. Päinvastoin, olemme monessa suhteessa esimerkillisellä tavalla järjestäneet omat asiamme ja saanemme siitä osaksemme useasti tunnustusta ja joskus jopa ihailua. Tämän vuoksi ei ole mitään syytä kevytmielisesti luovuttaa päätösvaltaamme unionille.

Tosin Euroopan unioni on mainettaan parempi. Ylivoimainen enemmistö siellä työskentelevistä poliitikoista ja virkamiehistä haluaa tehdä ja uskoo tekevänsä parhaansa Euroopan kansalaisten ja heidän tulevaisuutensa puolesta. Mutta Brysselissä olisi vihdoin ymmärrettävä, että unionilla on jo valtuuksia ja jäsenmaita riittävästi. Nyt tulisi keskittyä toiminnan parantamiseen ja syventämiseen. Eurooppalaiset haluavat arjessaan näkyviä tuloksia ja parannuksia eivätkä jatkuvia perussopimusten muutoksia ja lennokkaita julistuksia. Toimikaamme unionissa tämän tavoitteen puolesta.

Antti Vuolanne /sd:

Arvoisa puhemies! Arvoisat kansanedustajat! Tässä käydyssä keskustelussa Lissabonin sopimuksesta on mielestäni ollut merkillinen piirre se, että eurokriittiset populistit ovat sortuneet melko laiskaan vanhojen fraseologioiden toistamiseen. Kovin paljon uusia aloitteita ei ole tullut eikä uusia näkökulmia, vaikka Euroopan unioni ja tämän yhteisön perussopimukset ovat menneet huomattavasti tässä eteenpäin, siitä lähtien, kun vuonna 1995 Suomi liittyi Euroopan unioniin. Edelleen jotenkin tuntuu siltä, että tässä salissa keskustelu polkee paikallaan tässä suhteessa, että kriittisissä puheenvuoroissa ei esitetä mitään uusia, raikkaita näkemyksiä. (Ed. Pulliainen: Mitäs ne voisivat olla? Raikkautta sieltä pöntöstä!) — Niin, en tiedä, mutta jos kriittisyyttä viljellään, niin voisi ajatella, että jotain uuttakin keksittäisiin.

Tässä Lissabonin sopimuksessa, jolla uudistetaan kahta aikaisempaa sopimusta, on tärkeää se, että me pääsemme eduskuntana ja kansakuntana vaikuttamaan entistä paremmin itseämme koskeviin asioihin. Jotta näin voisimme tehdä, me käytämme lainsäädäntövaltaamme, joka ainoastaan tälle salille Suomessa kuuluu, yhdessä, yhteistoiminnassa, yhteiskansallisesti, muiden Euroopan kansojen kanssa. Tämä taas johtuu siitä, että monet yhteiskunnalliset ongelmat, tavoitteet, unelmat ja uhat eivät pysähdy meidän rajoihimme, jolloin me tarvitsemme eurooppalaista yhteistyötä, eurooppalaisten kansojen kykyä toimia yhdessä, tarttua tulevaisuuden mahdollisuuksiin ja ratkaista yhteiset ongelmat. Me emme voi vain näiden rajojen sisäpuolelle linnoittautumalla ratkaista hyvin tärkeitä turvallisuuteen liittyviä kysymyksiä, ympäristönsuojeluun, ilmastonmuutokseen liittyviä kysymyksiä, Euroopan kansalaisten kansalaisoikeuksiin, perusoikeuksiin liittyviä kysymyksiä muuta kuin yhdessä eurooppalaisen perheen kanssa.

Tämä ei voi johtaa myöskään siihen, että olemme yltiöoptimistisia sen suhteen, mitä Euroopan unionissa tapahtuu ja miten Euroopan unioni instituutiona toimii. Ei tulekaan vähätellä sen merkitystä, että tässä siirretään olennaiselta osalta meidän täysivaltaisuuttamme yhdessä muiden Euroopan maiden kanssa käytettäväksi, ja aivan kuten tuossa aikaisemmin ed. Söderman totesi, tämä muodostaa melko mielenkiintoisen jännityksen Suomen perustuslain ja sitten Lissabonin sopimuksen välille, erityisesti meidän perustuslakimme 1 §:n, 2 §:n ja 3 §:n 1 momenttien suhteen, joista ensimmäinen kuuluu, että Suomi on täysivaltainen tasavalta, toinen, että valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta, ja kolmas, että lainsäädäntövaltaa käyttää eduskunta, joka päättää myös valtiontaloudesta.

Nyt kun erityisesti määräenemmistöpäätöksiä lisätään, se voi johtaa siihen, että Suomi voi joutua niissä vähemmistöön, ja silloin me olemme luovuttaneet osan vallastamme. Mutta tämä on kauppa, eli antamalla osan täysivaltaisuudestamme yhteiskäyttöön me myös saavutamme paremmin Suomen kansalaisten hyvinvoinnin kannalta tärkeitä asioita, ja siksi tämä on perusteltua. Kuitenkin pyytäisin ottamaan huomioon sen, mitä me sosialidemokraattiset jäsenet olemme perustuslakivaliokunnassa tuoneet tästä esille, että tämän ei pidä olla mikään läpihuutojuttu, jos Suomen kansan eduskunnalta lainsäädäntövalta siirtyy käytettäväksi yhdessä muitten kanssa Euroopan unioniin. Suhtaudun silti, tästäkin huolimatta, myönteisesti siihen, että eurooppalaista yhteistyötä lisätään.

Lisäksi Lissabonin sopimuksessa on monia muitakin myönteisiä puolia, erityisesti se, että Euroopan unionin olemusta selkeytetään, tehtäviä ja toimivaltasuhteita selkeytetään ja sitten erityisesti meille tärkeitä toissijaisuusperiaatteen ja suhteellisuusperiaatteen noudattamisen mekanismeja ja niitten varmistamisen mekanismeja selkeytetään. Me emme tee mitään tehottomalla Euroopan unionilla, vaan jos haluamme, niin kuin äsken olin sitä ajatusta kannattamassa, Euroopan unionin kautta kehittää suomalaisten hyvinvointia ja Suomen kansan etua, niin silloin me tarvitsemme myös Euroopan unionin, joka pystyy tehokkaaseen päätöksentekoon, selkeään tehtäväjakoon ja toimivaltasuhteisiin, ja siksi Lissabonin sopimus on tähän nähden huomattava parannus.

Tuula Peltonen /sd:

Arvoisa puhemies! On hyvä, että Euroopan unioni on saamassa kattavan perusoikeusjärjestelmän. Meidän sosialidemokraattien mielestä on tärkeää ratifioida perustuslakisopimus. On hyvä ymmärtää, että se, mikä saa Euroopan taloudellisen toimintakyvyn paremmaksi, tukee myös sosiaalista oikeudenmukaisuutta.

Perusoikeusjärjestelmän tarkoitus on nimenomaan parantaa EU:n kansalaisten oikeusturvaa. Kun näin ollen saamme EU:n perusoikeuskirjalle oikeudellisen sitovuuden, parannamme samalla kansalaisten mahdollisuuksia vedota sen sisältämiin oikeuksiin. Sopimus on mielestäni merkittävä ennen kaikkea sen vuoksi, että saamme vihdoin mustalla valkoiselle unionin rakenteelliset ratkaisumallit. (Ed. Tennilä: Aika mustaa tosin!)

Meidän on jatkossa keskityttävä vahvemmin EU-politiikan sisällön tuotantoon sekä kehitettävä eduskunnan roolia europolitiikan kentällä. Rakenteellisesta kehittämisestä voidaan nyt sopimuksen ratifioinnin myötä siirtyä poliittiseen ja sisällölliseen kehittämiseen. EU:n laillisen pohjan vahvistava Lissabonin sopimus tulee siis saada ratifioitua, saattaa voimaan ja panna täytäntöön. Sopimus antaa eväät kehittää yhteisöä kansalaisen parhaaksi. Nyt on aika, että EU keskittyy taas olennaisiin politiikan sisältökysymyksiin.

Arvoisa puhemies! Meidän tavoitteenamme on sosiaalisempi Euroopan manner, joka toimii kansalaisen, palkansaajan, kuluttajan ja eläkeläisen parhaaksi. Jatkossa on huolehdittava, etteivät EU:n määräykset tai lainsäädäntötulkinnat johda siihen, että niillä estetään esimerkiksi kansallisten työehtojen noudattamista. Eurooppa-politiikassa tarvitaan nyt aktiivisuutta ja tavoitteena on oltava tehokas ja olennaiseen keskittyvä EU. Sen tulee toimia niin kansalaisyhteiskunnassa kuin kansainvälisessä taloudessakin avoimuuden ja läpinäkyvyyden puolesta.

Joitakin tarkennushaluja herättäviä kohtia Lissabonin sopimusmuutoksessa kuitenkin on. Uuden perusoikeusasiakirjan saatua lainvoiman myös unionille siirtyvät valtuudet lainsäädäntövallan suhteen ovat hyvin laajat. Tähän liittyen osa sosialidemokraattisista jäsenistä jätti perustuslakivaliokunnan kannanottoon eriävän mielipiteen, josta täällä jo ed. Söderman kertoikin.

On selvää, että sopimuksen tultua voimaan asia, joka aikaisemmin on ollut jäsenmaiden yksimielisesti päätettävänä, siirtyy nyt unionin päätettäväksi. Tämä tapahtuu käytännössä siirtämällä asia unionin toimivaltaan joko uuden politiikan tai oikeusperustan kautta tai sitten poistamalla aikaisemmin voimassa ollut jäsenmaiden veto-oikeus, jolloin neuvostossa otetaan käyttöön määräenemmistömenettely yksimielisyyden tilalle. Näin asia siirtyy pois myös Suomen eduskunnan toimivallasta suoraan unionin toimivaltaan. Näin ollen Suomen lainsäädäntövaltaa siirretään merkittävästi unionille, ja siitä olemme sitä mieltä, että tästä voimaan saattamisesta tulisi päättää tältä osin vaikeutetussa käsittelyjärjestyksessä. Haluamme siinä vedota Suomen perustuslakiin ja eduskunnan toimivaltaan.

Arvoisa puhemies! Jäsenyytemme Euroopan unionissa tulee merkitä vastaisuudessakin yhdenvertaista mahdollisuutta vaikuttaa omissa kansallisissa kysymyksissä. Onko se tähän asti toteutunut, siitä voidaan olla varmasti montaa mieltä. Turvallisuuspoliittisesti on tärkeää, että pystymme EU:n jäsenenä eteenpäin viemään oman turvallisuusajattelumme kehittymistä ja asemamme vahvistumista. Unionin tulee olla yhteisö, jossa jäsenvaltiot voivat sitoutua myös yhteiseen turvallisuusajatteluun. Tässä mielessä uuteen Lissabonin sopimukseen kuuluvat turvallisuustakuut ja solidaarisuuslauseke ovat oikeita lähtökohtia — tarkoittaa sitä, että jos haluamme apua muilta, olemme myös valmiita muiden unionimaiden auttamiseen esimerkiksi ulkoisen hyökkäyksen koittaessa.

Olen sitä mieltä, että EU:n tulee merkitä meille suomalaisille yhtä lailla rauhaa kuin hyvinvoinnin lisäämistäkin. Jos siihen pystymme vahvistamalla EU:n lainsäädäntöä perusoikeuskirjan oikeuksia lisäten, on se hyvä suunta. Maailmassa tapahtuu tänä aikana niin paljon muutoksia; talouden muutokset, työpaikkamenetykset ovat asioita, jotka vaativat huomiotamme mitä suurimmassa määrin. Samoin puuttumista vaatii harmaan talouden kasvaminen tai ympäristömuutokset. Tarvitsemme siis Euroopan yhtenäisyyttä ja yhteistä lainsäädäntöä näitä varten, mutta tarvitsemme edelleen myös kansallista yksilöllisyyttä omien kansallisten erityisyyksiemme arvoon saattamiseen. Siinäkin meidän tulisi olla yksimielisiä.

Arvoisa puhemies! Lissabonin sopimuksella vahvistetaan perus- ja ihmisoikeuksia antamalla unionin perusoikeuskirjalle oikeudellisesti sitova arvo. Tämä mahdollistaa vihdoin ja viimein EU:n liittymisen Euroopan ihmisoikeussopimukseen. Tämä on hyvä asia. Samoin hyvää on uutena vaikuttamiskeinona sopimukseen lisätty kansalaisaloite.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Eduskunta käsittelee ainoassa käsittelyssä ja osin toisessa käsittelyssä ehkä tämän vuosikymmenen tärkeintä asiakirjaa. Mutta valitettavasti täysistunto ei ole nimensä veroinen. Esimerkiksi Suomen keskustan eduskuntaryhmä on hävinnyt kokonaan tästä salista, ei ensimmäistäkään ole mukana, puheenvuorojakin pyydetty hyvin vähän.

Luin muutamia artikkeleja muistin virkistämiseksi. Niin kuin tässä on ilmennyt, tämä käsittelyssä oleva Lissabonin liittovaltiosopimus on asialliselta sisällöltään täysin sama kuin kaatunut perustuslakisopimus. Kun tuota perustuslakisopimusta kaksi vuotta sitten käsiteltiin, silloinen europarlamentaarikko, nykyinen ministeri Paavo Väyrynen kirjoitti Suomenmaassa 7.4.2006 muun muassa näin: "Tiedän, että huomattava osa Keskustan kansanedustajista suhtautuu kielteisesti perustuslakiin - -. Edustajia on kuitenkin taivuteltu toimimaan vastoin omaa kantaansa - -. - - kansanedustajien tulisi voida äänestää omantuntonsa mukaan." Näin siis nykyinen ministeri Väyrynen, joka samassa kirjoituksessa, joka on otsikoitu “Perustuslakia ei tule ratifioida", totesi muun muassa niin, että "perustuslain merkitystä on suomalaisessa keskustelussa vähätelty". "- - se tähtää unionin kehittämiseen valtioksi, liittovaltioksi."

Perustuslaki tuo, tämä ei ole suoraa lainausta, amerikkalaismallisen presidenttiyden, ja unionin sisäinen ja ulkoinen oikeudellinen rakenne muuttuisi valtion kaltaiseksi, pilarit yhdistetään jne. ja monia muita asioita. Nykyinen ministeri, rehelliseksi ja taitavaksi tunnettu Paavo Väyrynen, joka oli 12 vuotta europarlamentissa, kirjoittaa näin moittiessaan tätä käsittelyssä olevaa asiakirjaa. (Ed. Laakso: Mitä mieltä hän on tänään?)

Hän kirjoitti myös 13.4.2006 otsikolla "Perustuslaki olisi vahingoksi sekä Suomelle että Euroopan unionille". Tämä on julkaistu Ilkassa ja Lapin Kansassa. Täällä hän kysyy muun muassa: "Kuinka voidaan perustella väitettä, että unionin muuttuminen nykyistä huomattavasti enemmän ylikansalliseksi olisi Suomen etujen mukaista?" Väyrynen vastaa: "Ei mitenkään." Hän toteaa: "Maamme olosuhteet ovat monessa ainutlaatuiset. Suomen etu on, että voimme mahdollisimman paljon päättää itse omista asioistamme. Hyvä esimerkki tästä on yhteinen maatalouspolitiikka: ainakin minua kauhistuttaa ajatus, että siitä päätettäisiin äänestäen sekä neuvostossa että parlamentissa." (Ed. Tennilä: No niin on!) Näin siis ministeri, pitkäaikainen, ehkä Suomen kokenein poliitikko Paavo Väyrynen kirjoitti tästä asiakirjasta, (Ed. Claes Andersson: Koska?) joka meillä on käsittelyssä, häntä "kauhistuttaa" tämä asiakirja. — Ed. Claes Andersson, juuri samasta asiasta kaksi vuotta sitten. Toki hän ei silloin ollut ministeri, mutta sen jälkeen hänet on siihen tehtävään taas palautettu. (Ed. Pulliainen: Mutta hän on sitten tullut taas ruotuun!)

Kun tällaista tekstiä lukee, jossa kerrotaan, että keskustan kansanedustajista huomattava osa suhtautuu kielteisesti tähän asiakirjaan ja heitä on taivuteltu, niin tulee kysymyksiä, missä he nyt ovat ja ovatko he taivuttelun kohteena ja missä on pääministeri Vanhanen.

Kunnioittamani ja arvostamani ed. Pulliainen viime keskiviikkona mainitsi tältä paikalta, tai taisi olla tuo viereinen pönttö, että tämän asian käsittelyä varten valtioneuvoston kanslia on hankkinut konsultin, joka on luonut järjestelmän, miten tämä viedään läpi mahdollisimman matalalla profiililla. Kysyn, ministeri Thors, onko valtioneuvoston kanslialla todella ollut tällainen konsultti? Onko se, että viime keskiviikkona asiaa käsiteltäessä pääministeri vei oman eduskuntaryhmänsä Kesärantaan ja veti toimittajat mukana, osa tätä? Onko sitä se, että pääministeri juuri nyt, kun tätä käsitellään, on kaukana idässä eikä ole vastaamassa kysymyksiin? Onko niin, että tämä on sijoitettu tähän keskustan puoluekokouksen edelle siksi, että puoluekokouksessa voidaan vastata, että asia on jo käsitelty, ei siitä kannata puhua?

Onko, niin kuin ed. Arhinmäki totesi, että tämä on sijoitettu taktisesti juuri Irlannin kansanäänestyksen edelle, jotta toinen liittoutumaton maa voi lähettää viestin, että meillä tämä on vahvistettu, joten tehkää te samoin? Ja liittyykö sekin, niin kuin ed. Pulliainen totesi, että televisiossa, radiossa, ei ole yhtään puoluejohtajien tai meppien tai muiden kesken käyty keskustelua tästä asiasta, (Ed. Laakso: Uskomatonta sensuuria Suomessa!) tähän konsultin suositukseen, vai onko ed. Pulliainen väärässä? Monet asiat todella tässä nyt kertovat siitä, että ollaan hieman huonolla omallatunnolla viemässä tätä sopimusta ja Suomen eduskunnalta päätösvaltaa ylikansallisille elimille. Tämä on minusta todella häpeällistä, jos näin on.

Mainitsemani Paavo Väyrynen käsitteli yhdessä kirjoituksessaan myös tämän asian käsittelyjärjestystä, johon ed. Söderman hyvin ansiokkaasti äsken puuttui ja on myös eriävässä mielipiteessään puuttunut. Väyrynen toteaa otsikolla "Perustuslaillisia kysymyksiä" 12.5.2006: "Liittymissopimus käsiteltiin valtiosääntöä venyttäen ilman perustuslain säätämisen järjestystä. Katsottiin, että 2/3 eduskunnan jäsenistä voi siunata unioniin liittymisen, kun asiasta järjestetään sitä ennen neuvoa-antava kansanäänestys. Tämäkin määrävähemmistön suoja murrettiin käytännössä, kun kansanedustajia painostettiin äänestämään oman kantansa vastaisesti sillä perusteella, että kansan enemmistö oli liittymisen jo hyväksynyt. Euroopan perustuslain käsittelyssä on tullut esiin sama suhtautuminen: eduskunnan perustuslakivaliokunta on hyväksynyt sen ratifioimisen 2/3 enemmistöllä, mutta nyt jopa ilman neuvoa-antavaa kansanäänestystä." Näin kirjoitti siis Paavo Väyrynen. Lopuksi tässä kirjoituksessaan hän vielä toteaa: "Alas on siis Suomessa vajottu, kun perustuslaillisia ratkaisuja tehdään näin heppoisin perustein, eikä totuudellakaan ole enää niin väliä. Milloin on ryhdistäytymisen aika?" Sitä kysyy Väyrynen.

Hän nimittäin tässä edellä vielä toteaa: "Ratifioimista", eli tätä perussopimusta, "perusteltaessa suorastaan valehdellaan. Niinpä mm. väitetään, että perustuslaki parantaisi Suomen asemaa yhteisessä maatalous- ja aluepolitiikassa. Totuus on päinvastainen." Hän todella tässäkin kauhistelee sitä, että maatalouden päätöksenteko siirtyy neuvostolle ja ennen kaikkea tasavertaisena lainsäätäjänä Euroopan parlamentille, jossa äänestäen tehdään nämä päätökset. Minä olen samasta asiasta syvästi huolestunut. Suomalaisen talonpojan kohtalo on Brysselin käsissä tämän sopimuksen perusteella aivan toisella tavalla kuin on tähän mennessä ajateltu ja koettu, ja näkyy kyllä myös maa- ja metsätalousvaliokunnan lausunnosta, kun sen tarkkaan lukee, että huoli on sielläkin, mutta ei sanota tietysti riittävän selvästi niin kuin pitäisi.

Väyrynen puuttuu myös pohjoisten harvaanasuttujen alueiden erityisasemaan ja toteaa, niin kuin totta on, että ne "rinnastetaan unionin kaikkiin saaristo-, vuoristo- ja raja-alueisiin", ja silloin siis 25—26 maata on jakamassa sitä rahaa, josta tähän asti Suomi on saanut merkittävän osan, mutta ei saa jatkossa, kun näitä alueita löytyy kaikista muista jäsenmaista paitsi Hollannista. Hollantikin pääsisi mukaan, jos merenpinnan alapuoliset alueet olisi huomattu liittää mukaan tähän määritelmään.

Herra puhemies! Voin jatkaa uudella puheenvuorolla, kun pituutta tuntuu tähän tulevan. On vielä muutamia mukavia lainauksia, jotka kaikki puhuvat sen puolesta, että tämä on erittäin huono sopimus (Ed. Pulliainen: Eikö ole mitään omaa sanottavaa?) enkä siis kannata tämän hyväksymistä.

Maahanmuutto- ja eurooppaministeri Astrid Thors

Arvoisa puhemies, värderade talman! Täällä väitettiin, että ei ole ehditty käydä kunnollista keskustelua ja tämä on hyväksytty pikavauhdilla ja oli joitain ajatuksia siitä, että vauhti liittyisi Irlannin kansanäänestykseen.

Ensinnäkin, tästä sopimusuudistuksesta olemme keskustelleet Euroopassa vuodesta 2002, niin sanotusta Laekenin julistuksesta lähtien, ja kyllä eduskunta on monta kertaa päässyt lausumaan tästä, niin että en koe, että tämä on mitenkään pikavauhtia. Mitä tulee siihen, milloin täysistuntokäsittely on, niin on tietenkin eduskunnan vallassa itse päättää tämä asia. Kolmanneksi, me emme ole mitenkään etunojassa ensimmäisinä Euroopassa hyväksymässä nyt tätä sopimusta. Lopuksi haluaisin todeta tästä vauhdista, että vuosien mittaan ja myös tämän hallituksen aikana me olemme tukeneet kansalaisjärjestöjä, jotta ne voisivat tiedottaa ja järjestää keskusteluja tästä sopimuksesta, ja ministerit ovat olleet tavattavissa tämän puitteissa. Minun oma henkilökohtainen kokemukseni näistä tilaisuuksista on, että sen jälkeen on moni sanonut, että tämä on tyypillinen asia, josta eduskunnan on päätettävä. Sille emme voi mitään, että tämä asia on joutunut joidenkin muiden poliittisten asioiden varjoon. Vaikuttaa siltä kuin olisi vain yksi asia, josta puhumme nyt, keskustelemme poliittisesti.

Sanoisin myöskin — ja minä voin vastata tähän kysymykseen, mikä liittyy konsultteihin — että sinä aikana, kun minä olen vastannut valtioneuvoston kanslian EU-sihteeristöstä, tämmöistä konsulttia emme ole kuulleet. (Ed. Pulliainen: Ei siitä ajasta ole kysymys ollutkaan!) — No, muusta en voi vastata.

Mitä tulee kansanäänestykseen, ensinnäkin, kuten me totesimme ensimmäisen käsittelyn aikana, tässä eduskunnassa ei ole tehty tällaista aloitetta. Kohta kaksi: Koska järjestettiin edellisellä kaudella puolueiden välinen neuvottelu, jossa keskusteltiin kansanäänestyksen tarpeesta, ja suuri enemmistö puolueista oli sitä mieltä, ettei järjestetä, niin olemme todenneet hallituksessa, että tätä neuvoa noudatamme edelleen, ja näin on menetelty. Ehkä voisin myöskin viitata ajankohtaiseen Irlannin tilanteeseen, joka ehkä vähentää jonkin verran tätä kansanäänestyshalua. Onko hyvä, että äänestetään tilanteessa, jossa kansalaiset varmuuden vuoksi äänestäisivät "ei", kun kokevat, että on vaikea tilanne?

Mutta hyvät ystävät, hyvät kansanedustajat! EP-vaalit ovat meille kaikille tilaisuus keskustella näistä asioista, ja haastankin ja olen aiemminkin haastanut kaikkien puolueiden johtajat mukaan siihen keskusteluun. En halua kokea sellaisia tilanteita, joita olen kokenut aikaisemmin, että vain meppikandidaatit olivat keskustelemassa ja puoluejohtajat jättivät keskustelun heille.

Det ska inte vara så, för medborgarna är ganska kloka. Om valdebatter, där partiledarna inte syns, drar man också den slutsatsen att de inte är viktiga. Vi har nu alla möjligheter att diskutera politiken inför ep-valet som kommer att ordnas i början av juni nästa år.

Arvoisa puhemies! Hyvät edustajat! Olemme todenneet kaksi kertaa jo aiemmin, että syksyllä hallitus antaa selonteon tai selvityksen EU-politiikastaan. Me toivomme, että sen kautta voimme antaa virikkeitä myöskin tähän poliittiseen keskusteluun, mitä me haluamme EU:sta, minkälaisen ja mitä me haluamme. Se on tietenkin näin, ja silloin voidaan ottaa esille asiat, jotka ovat tärkeitä seuraavan komission aikana, seuraavan Euroopan parlamentin viiden vuoden kauden aikana, linjata pitkälle tulevaisuuteen. Lissabonin sopimus ei ratkaise poliittisia asioita, vaan poliittisissa vaaleissa Euroopan parlamentissa ja kansallisissa vaaleissa ratkaistaan EU:n tuleva suunta.

Jag har hört talas om Jens-Peter Bonde sedan 1994, och Jens-Peter Bonde har sedan 1979 levt på att motsätta sig EG:s, numera EU:s utveckling. Jag tror att hans understöd till och med bland danskarna håller på att minska när man hör att det som han säger alltid är emot. Han har inte kommit med ett enda konkret förslag. Det är andra krafter i Norden som har verkat för den öppenhet som man vill ha.

Kun liikutaan Pohjoismaissa, kehotan jälleen kerran, kun puhutaan maksuosuuksista, kysymään, miten paljon Norja maksaa niin sanotusta Euroopan talousalueen jäsenyydestä pystymättä vaikuttamaan mihinkään. (Ed. Kuoppa: Mihinkäs Suomi on vaikuttanut?) — Me olemme muun muassa, jos olisimme katsoneet, saaneet hyvin paljon enemmän työtä ja toimeliaisuutta maahamme, olemme EU:n kautta myöskin suomalaista työtä pystyneet saamaan. — No niin, ja sitten vielä, mitä tulee maatalouden asioihin, niin maatalouspäätöksenteossa on kahden tyyppistä päätöksentekoa, toisaalta tukiasiat, jotka säilyvät aika pitkälti ennallaan, ja toisaalta muut asiat, jotka siirtyvät yhteispäätösmenettelyyn.

On myöskin välttämätöntä korjata se käsitys, että Suomi ei olisi ollut huolissaan niin sanotuista avioerosäännöksistä ja siitä, miten vaikuttaa. Meidän oikeusministerimme on tehokkaasti ja kaikella tarmolla vaikuttanut sen puolesta, ettei tällaista eteläeurooppalaista avioerolainsäädäntöä tule meille sovellettavaksi. Hän on vaan käyttänyt taktisempaa menettelyä kuin ehkä jotkut kollegansa, ja työ jatkuu, työ jatkuu edelleen, ja luotan hänen tarmoonsa ja hänen hyviin ajatuksiinsa.

Mitä tulee tuomioistuimen vahvistamiseen, silloin minä näen, että on asioita, joissa on erittäin terveellistä, että tuomioistuin saa roolin: muun muassa turvapaikka-asioissa, kansalaisten vapaata liikkuvuutta koskevissa asioissa. (Ed. Kuoppa: Työehtojen polkemisessa!) Tuomioistuimen työ lisääntyy näissä toisissa, ja se on kansalaisten vapauksien kannalta erittäin ajankohtaista ja hyvää.

Mitä tulee pohjoisten alueiden asemaan, kyllä se ratkaisu tulee sitten, kun katsotaan, mikä on Suomen nettoasema. Eivät nämä kirjaukset tässä vaikuta siltä kuin edustajat ovat väittäneet.

Jaakko Laakso /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Täällä on useampikin kansanedustaja kiinnittänyt huomiota Yleisradion toimintaan ja siihen, että Suomessa käytännössä vallitsee EU-eliitin sensuuri, joka aikaansaa sen, että esimerkiksi perustuslaista, EU:n perussopimuksen uudistamisesta, ei ole järjestetty televisiossa lainkaan keskusteluja, ei väittelyjä. Tämä on taas johtanut siihen, että kansalaiskeskustelua ei ole. Jos tämän kaltainen menettely tapahtuisi esimerkiksi Venäjällä, niin suomalaiset tiedotusvälineet ja entinen euroedustaja Heidi Hautala etunenässä syyttäisivät Venäjää syvästä sensuurista. Mutta kun se tapahtuu Suomessa, niin ei mitään, tätä pidetään normaalina, että Yleisradion poliittinen toimitus seuraa Suomen poliittista EU-eliittiä ja on hiljaa, ei vain tästä kysymyksestä, vaan myös monesta muusta kysymyksestä. Yleisradion pitäisi olla eduskunnan valvonnassa oleva laitos. Kuinka voi olla mahdollista se, että keskeiset teemat, jotka eduskunnassa ovat käsittelyssä, eivät heijastu millään tavalla Yleisradion ohjelmatoiminnassa? Joku on pantava vastuuseen tästä asiasta.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Varsinaisessa puheenvuorossani tulen kiinnittämään huomiota eräisiin muihin asioihin paitsi yhteen, johon haluan tässä vastauspuheenvuorossa todeta painavan sanan, jos näin voidaan sanoa.

Nimittäin kun te uskalsitte vedota siihen, että kansalaisjärjestöille on EU-keskusteluun annettu tukea, kyllä totta pitää, totta on se, että siellä budjetissa on semmoinen pieni summa ollut, mutta sen jaossa se, joka valtioneuvoston kansliassa asiasta on päättänyt, on ollut äärimmäisen valikoiva. Se keskustelu ei ole ulottunut millekään merkittävälle kansalaisfoorumitasolle, ja tämä on ollut tarkoituskin, se valikoivuus, ja ymmärrätte, mitä tarkoitan.

Paavo Arhinmäki /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Thors puheenvuorossaan luetteli niitä hyviä asioita, joita EU:sta on tullut. Minä myönnän, että EU:sta on tullut paljon hyviä asioita. Ehkä isoimpana on se, että ihmisillä on parempi mahdollisuus liikkua, ihmisillä on mahdollisuus hakea työpaikkoja ja opiskella. Erityisesti nuorille tämä on ollut hyvä asia. Mutta nythän ei, ministeri Thors, olekaan kysymys siitä, että ratkaisisimme Suomen EU-jäsenyyden hyvät tai huonot puolet. Kysymys on siitä, mistä tässä Lissabonin sopimuksessa eli perustuslaissa päätetään. Nyt pitäisi käydä keskustelua siitä, mikä on tämän sopimuksen sisältö ja ovatko ne tavoitteet, joita Suomi on asettanut tässä sopimuksessa, tulleet voimaan. Voi sanoa, että kaikki ne tavoitteet, joita Suomi asetti presidentin suhteen, komissaarin suhteen, pienten maiden vallan suhteen, kaikki ne tavoitteet ovat jääneet saavuttamatta. Ainoa, mitä on saavutettu, on epäselvä sopimus, josta kansalaiset eivät ymmärrä mitään, ja se on ollut tarkoituskin.

Toimi Kankaanniemi /kd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Eilisessä Keskisuomalaisessa meppi Anneli Jäätteenmäki myös kritisoi voimallisesti tätä Lissabonin sopimusta ja toteaa, että siinä piilee poliittinen ongelma. Tämä konsulttihomma tuli nyt tässä ilmeisesti selväksi, eli ed. Pulliaisen tiedot ovat sikäli oikeat, että se on ollut aikaisemmin, mutta varmaan se konsultin raportti on voimassa edelleen.

Mutta sitten tämä meppi Jäätteenmäki toteaa näin: "Sen jälkeen, kun EU-johtajat ovat päättäneet unionin tulevat johtajat pienessä piirissä, voidaan kysyä, mikä rooli jää ensi vuoden europarlamenttivaaleille? On kansanvallan täyttä halveksimista, jos esimerkiksi parlamentin puhemiehen poliittisesta väristä ja henkilöllisyydestä sovitaan suljettujen ovien takana jo ennen varsinaisia vaaleja." Meppi toteaa, että siellä nyt tehdään kovaa kauppaa presidentistä, niin sanotusta ulkoministeristä, komission puheenjohtajasta ja parlamentin puhemiehestä ja vieläpä Naton pääsihteeristä.

Tällaista menoa on tällä hetkellä, eikä tämä kyllä mieltä ylennä eikä varmaan kansanvaltaa eikä niitä europarlamentin vaaleja paljon kannusta.

Antti Kaikkonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Eduskunta on kyllä minusta ihan asianmukaisesti tämän asian käsitellyt ja käsittääkseni itse myös tehnyt sen aikataulun, päättänyt, minkä verran tähän aikaa tarvitaan. Tämä on ollut monessa erikoisvaliokunnassa, ja asiantuntijoita on kuultu. Siinä mielessä käsittely on ollut aivan hyvä.

Se on valitettavaa, että laajempaa kansalaiskeskustelua ei ole syntynyt. En nyt kuitenkaan mediaa syyttäisi siitä, että asiaa ei ehkä riittävällä tavalla ole seurattu. Eduskunta tai ainakin osa poliitikoista voi katsella peiliin, mitä keskustelun aiheita tästä nyt sitten on viime viikkoina annettu.

Mutta nyt pitää kokonaisuutena arvioida tätä uutta sopimusta tietenkin. Emme voi sieltä yhtä pykälää tai kahta lähteä muuttamaan, vaan meidän pitää kokonaisuutena sitä arvioida. Kyllä itse arvioisin niin, että kokonaisuutena uusi sopimus ei ole erinomainen, mutta se on parempi kuin nykyinen tilanne ja siksi se kannattaa hyväksyä. Vanha tilanne on se, että päätöksenteko on ollut kankeaa, niin sanoakseni.

Mutta haluaisin ministeriltä, arvoisa puhemies, kysyä vielä, tarvitseeko teidän mielestänne nyt perustuslain uusinnassa Suomessa ottaa jotenkin huomioon tämä uusi tilanne EU:ssa. Täällä esimerkiksi ed. Söderman viittasi siihen, että se voisi olla perusteltua. Näettekö te tällaisia tarpeita ja voitteko ehkä avata vielä ajatteluanne tässä mielessä?

Lopuksi, puhemies, sanon vain sen, että nyt (Puhemies: Minuutti on kulunut!) EU:lla on välineet ja nyt tarvitaan tuloksia kansalaisten arkeen.

Matti Kangas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Oli sitten tämän EU-asian puolesta tai sitä vastaan, kyllä minunkin mielestä tästä olisi pitänyt käydä Suomessa enemmän keskustelua, vaikka ministeri Thors täällä vähän oli toista mieltä.

Maakuntien ykköslehdet, Helsingin Sanomat, televisiot, ne ovat jääneet kokonaan pois. Kun puhutaan perustuslaista, mikä tämä itse asiassa on, niin se on minun mielestäni kaikista suurin asia, niin Suomen perustuslaki kuin EU:n perustuslakikin, eurooppalaisten ihmisten kannalta. Tässä kerrottiin vaan, että mepit ovat keskenään tuolla EU-parlamentissa puhuneet, mutta kyllä se vähän näyttää kumminkin — niin kuin ed. Kankaanniemikin tuossa, samoja artikkeleja luin, Jäätteenmäen ja Väyrysen — siltä, että tämä vaan enemmänkin hämmentää kuin selvittää asioita. Tämä tietenkin nyt meidän välityksellä päätetään, mutta kyllä pitäisi kansalaistenkin tiedossa olla, koska heidän arkeensahan nämä asiat vaikuttavat. Ed. Söderman tässä käytti hyvän puheenvuoron, sanoi, että voi joskus mennä etuja, mutta se voi tulla taas siellä EU:ssa, vahvistaa sitä toimintaa. Kaikki pitäisi kertoa rehellisesti ihmisille, miten on, mutta nyt pidetään Suomen kansaa vähän niin kuin (Puhemies: Minuutti on mennyt ajat sitten!) säkki päässä näin isossa asiassa.

Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kysehän tässä on yksinkertaisesti siitä, että järjestelmää muutetaan tehokkaammaksi niin, että EU voi hoitaa perustehtäviään, turvata rauhaa EU-alueella ja lähialueilla ja edistää kansalaisten hyvinvointia nykyistä paremmin. Tässä ei ole sen luontoisesta linjaratkaisusta kyse, että se edellyttäisi kansanäänestyksen järjestämistä.

Sitten minä haluaisin myöskin sen tuoda esille, mikä on jäänyt aika pienelle huomiolle, että kaikki työmarkkinajärjestöt, ennen kaikkea työntekijäjärjestöt, olivat sitä mieltä, että tämä menee parempaan suuntaan ja tuo myöskin tämän kolmikantaisen järjestelmän tunnustetuksi EU-tasolla. Eli tässä ollaan myöskin suomalaisen työmiehen asialla.

Markus Mustajärvi /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jos voi olla täysin eri mieltä kuin ed. Satonen on, niin tästä viimeksi mainitusta olen kyllä.

Täällä ministeri Thors aikaisemmin sivusi sitä, mitä hyvää on saatu EU:n kautta. Nyt kannattaa muistaa se, mistä ministeri Cronberg on tänä päivänä tiedotteessaan iloinnut. Hän on ollut riemuissaan siitä, että on työaikadirektiivistä ja vuokratyödirektiivistä saatu sopimus aikaan. Työaikadirektiivi tarkoittaa sitä, että hyväksytään 65 tunnin työviikot ja että määräaikaiset työntekijät ovat heikommassa asemassa ja että tasoittumisjakso ylipitkien työviikkojen osalta jatketaan jopa 12 kuukauteen, ja vuokratyödirektiivissä esimerkiksi Yhdistynyt kuningaskunta on saanut läpi oman kynnysaikansa, jonka se on jo sopinut. 12 viikkoa vuokratyöntekijöitä saadaan kohdella aivan eri tavalla kuin muita työntekijöitä, eikä ole ihme, että eurooppalaisen ammattiyhdistysliikkeen johtaja John Monks on sanonut, että oleellista on se, mitä sinne sopimukseen ei ole kirjoitettu. Tämä järjestelmä ei turvaa millään lailla työntekijöitten asemaa, ja siinä suhteessa ed. Satonen on kyllä täysin väärässä.

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Kaikkoselle totean, että kyllä tässä tapahtuu niin, että päätösvaltaa siirretään jäsenmaista EU:lle, jossa yhä useampi päätös tehdään määräenemmistöllä. Varmasti se on niin, kuten arvioitte, että ei ole niin kankeaa se päätäntä kuin nykyään. Joustavammaksi tulee, mutta pitäisi myös nähdä se, että siellä ei soiteta mitään suomalaista polkkaa, ed. Kaikkonen. Siellä saattaa soida chanson, semmoinen ranskalainen tanssi, ja sitä me varmasti aika vaikeasti tulemme omaksumaan, (Välihuutoja) jos edes oikein osasin sanoa tämän. Eli ne soittavat, joilla on vahvuus, sieltä tulee musiikkia, ja täällä mennään sen tahdin mukaan sitten. Tämä on se iso kysymys tässä taustalla koko ajan.

Esa Lahtela /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihan käytännön kokemuksesta: On sattunut tuolla kaupoissa ja ihmiset soittaneet, että he ovat täysin hämmentyneitä tässä, mikä tämä Lissabonin sopimus muuten on. Se kuvaa oikeastaan sitä tilannetta. Tässä ei osata yhdistää ihmisten mielissä sitä, jotta tässähän on kyse siitä vanhasta perustuslakisopimuksesta, josta aikaisemmin äänestettiin täällä. Sen takia on turha puhua siitä, jotta ihmiset tietäisivät tässä ja on tiedotusta järjestetty riittävästi, vaan kyllä on johonkin hukkunut koko tämä tieto. Nyt minä uskon, että jokaiselle muullekin on tullut samanlaisia soittoja ja sähköposteja ja kysytty, no, lähettäkää semmoinen kansan versio, semmoinen lyhyt juttu, mitäs tämä tarkoittaa. Siinä kun käy puhelimessa selittämään, niin se on aika lyhyt asia.

Mutta ministeri voi olla ihan oikeassa siinä, jotta ei tämmöisiä uskalla laskea kansalaisten käsiin, siinähän olisi voinut tulla "ei", tuolta kansalta tuomio ja aika tyly juttu, ja kun vallanpitäjät näköjään pitävät valtaa käsissään, nykyinen hallitus tässä tapauksessa, on parempi viedä vähän niin kuin sukkasillaan ja hiljaa, niin eiköhän se mene läpi, koska (Puhemies: Minuutti on kulunut!) hallitus on vankka kuitenkin.

Antti Kalliomäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Oikeasti tämä ed. Tennilän chanson kulkee kyllä sillä tavalla, että muodollisesti Suomi vaihtaa kansallisessa päätöksenteossa olevaa valtaa Euroopan unionin tason päätösvaltaan, mutta käytännössä valtaosa siitä päätöksentekovallasta on sellaista, jota meillä ei ole olemassakaan, vaan se on esimerkiksi talouden kentällä sellaista päätösvaltaa, johon me emme kykene vaikuttamaan sillä tavalla kuin voimme vaikuttaa Euroopan unionin kautta. Siis tosiasiahan on se, että taloudellista päätösvaltaa katoaa koko ajan ulos demokraattisesta ohjauksesta kansallisvaltion tasolla, ja se taso, missä siihen voidaan demokraattista ohjausta saada mukaan, on sitten kansallista tasoa laajempi taso, esimerkiksi Euroopan unioni taikka vielä siitäkin eteenpäin ulottuva yhteinen päätöksenteon malli.

Jaakko Laakso /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Meillä on tällä hetkellä EU:ssa sellainen tilanne Ranskan puheenjohtajakauden tavoitteiden osalta, että Euroopan unioni ei ole määritellyt omia tavoitteitaan niissä neuvotteluissa, joita Ranska käy parhaillaan Yhdysvaltain kanssa. Kuitenkin ne neuvottelut ratkaisevat sen, mikä tulee olemaan Euroopan unionin kanta muun muassa tulevissa ulko- ja turvallisuuspoliittisissa ratkaisuissa. Euroopan unionin ulkopuolinen jäsenmaa Yhdysvallat neuvotteluissaan yhden Euroopan unionin jäsenmaan kanssa päättää tietyistä linjanvedoista, jotka sitten esitetään tulevaisuudessa koko Euroopan unionin kantana. Mitä demokratiaa tämä on? Kuinka voi olla niin, että ulkopuolinen EU:n jäsenvaltio päättää siitä, mikä meidän kantamme on tulevaisuudessa, josta me emme tiedä itse mitään? Kyllä jotakin mätää on nyt kuulkaa Euroopan unionin päätöksenteossa. Euroopan unioni ei etukäteen määrittele omaa kantaansa, kun sen tuleva puheenjohtajamaa menee neuvottelemaan kolmannen osapuolen kanssa, vaan he päättävät siitä, mikä tulee olemaan meidän kantamme. Aivan uskomatonta.

Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluaisin kommentoida ed. Mustajärven puheenvuoroa. Ensinnäkin tämä Lissabonin sopimus ja vuokratyö- ja työaikadirektiivi ovat kaksi kokonaan eri asiaa keskenään, ja toiseksi on niin, että tällä hetkellä ei EU-tasolla, ennen kuin tämä vuokratyö- ja työaikadirektiivi hyväksytään, ole ollut minkäänlaisia säännöksiä siihen, että on voitu aivan minkälaisia päiviä tahansa tai vuokratyötä teettää ilman minkäänlaisia kynnysaikoja, ja kolmanneksi ne erikoisjärjestelyt, jotka esimerkiksi Iso-Britannia saa ja muut mahdolliset opt out -maat, eivät koske millään lailla Suomessa noudatettavia sääntöjä työelämässä. Ne eivät vaikuta täällä meidän elämäämme yhtään mitenkään.

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ed. Kalliomäelle toteaisin, että kyllä minusta meidän pitää pyrkiä vaikuttamaan siihen, mitä musiikkia soitetaan EU:n puitteissa. Kapellimestari Sarkozyn musiikki ei ole minun musiikkiani. En chansonia ymmärrä, miten sitä edes mentäisiin. Sehän saattaa olla tämmöinen suomalainen yleinen piirre, kun tämä EU-kriittisyys kasvaa. Mutta te sanotte, että me emme voi muutenkaan vaikuttaa asioihin. Kyllä tämä määräenemmistöpäätös on jo nyt tuottanut meille erittäin paljon semmoista päätäntää, joka Suomessa olisi torjuttu. Minä otan esimerkiksi posti-direktiivin, joka tuolla maaseutualueilla, kun kerman kuorinta alkaa, tulee tuottamaan lopputulokseksi sen, että maaseutualueilla lehtien tilaushinnat nousevat, jos ei Suomen valtio maksa. Kyllä täällä näitä tulee. Pitäisi olla kyky vaikuttaa tietenkin paljon vahvemmin. Nyt annetaan saamatta vastiketta. Ymmärrän kyllä, että on asioita, joissa kansallinen päätäntä ei riitä.

Markus Mustajärvi /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Satoselle vielä siitä, että kyllä nämä mainitut direktiivit liittyvät tähänkin asiaan, niin että jos joku asia perussopimuksessa jätetään auki, silloin ei ole työntekijä suojassa, ja se tapa, kuinka nyt direktiivien kautta asioita hoidetaan, on niin, että kytketään kaksi toisiinsa kuulumatonta, kokonaan kuulumatonta, direktiiviä yhteen ja tehdään poliittinen kompromissi ja tingitään sisällöstä. Tämän menettelyn kaikki työmarkkinajärjestöjen edustajat ja myöskin ministeriön edustajat tyrmäsivät valiokuntakuulemisessa. Kysymys kuuluu: turvattiinko nyt sitten työntekijöitten asema perussopimuksessa? Ei turvattu. Esimerkiksi yleissitovuus julkisella sektorilla voi joutua hyvinkin kyseenalaiseksi, eli oleellistahan tässä on se, mitä sinne ei ole kirjoitettu.

Maahanmuutto- ja eurooppaministeri Astrid Thors

Arvoisa puhemies! Kyllä olisin toivonut enemmän keskustelua, jos sitä olisi tullut. Se vaan ei ole ollut yksittäisen ministerin vallassa. Kiitän ed. Arhinmäkeä siitä, että hän kertoi kaikkia hyviä asioita, mitä on saavutettu. En ehtinyt niitä käydä lävitse. Jos sanotaan, että käydään keskustelua EP:n tulevista puheenjohtajista suljettujen ovien takana, se on valitettavaa, mutta me tiedämme, että on muutama suuri ryhmä, joka sitä harrastaa. Suomen pyrkimyksenä on, mitä tulee sopimuksen selkeyteen, että nyt säädetään tarkemmin esimerkiksi neuvoston säädöksissä, miten toimitaan pysyvän puheenjohtajan ja muiden kesken. Tämä on se meidän selkeä tavoitteemme. Olemme esittäneet sen myöskin eduskunnassa.

Lopuksi ed. Kaikkoselle: On tietenkin noudatettava perustuslain osalta sitä, mitä perustuslakivaliokunta on toivonut tässä yhteydessä. Kaiken kaikkiaan edelleen pitää muistaa nyt, mitä uutta tämä sopimus tuo, nämä vuokratyö- ja työaika-asiat ovat nykyisen sopimuksen mukaan. Mutta meillä on monta esimerkkiä siitä, kun poliitikot jättävät säätämättä joistain asioista, niin tuomioistuin joutuu päättämään. Tämä ei ole Suomen pyrkimys. Me haluamme päättää asioista poliittisesti, jotta voimme yhteisesti niistä neuvotella.

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Ed. Esa Lahtelalle ja muillekin voisi suositella Eurooppalaisen Suomen jakamaa semmoista pientä kirjasta, aapisen kokoista kirjasta. Siinä ei ole kuin 20 sivua, ja sen kun lukee, niin eiköhän jotain ala ymmärtääkin, mitä Lissabonin sopimus tarkoittaa.

Ed. Laaksolle, kun hän moitiskeli sitä, että Ranskan presidentti käy kahdenkeskisiä neuvotteluja Yhdysvaltain kanssa, että antaa Yhdysvaltain tulla vaikuttamaan EU-politiikkaan: eihän se nyt näin ole. Suomen presidenttikin on saanut tanssia Putinin kanssa, eikä kukaan ole sanonut sanaakaan siitä, että hän hyppisi yli laidan Euroopan unionin asioissa. Muistaakseni tämä tapahtui silloin, kun meillä peräti oli tämä puheenjohtajakausi, joko oli tulossa tai menossa tai oli jäljessäpäin, joka tapauksessa ihan vasta.

Jaakko Laakso /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Nyt on tilanne tällä hetkellä se, että Ranska on siis tulossa Euroopan unionin puheenjohtajamaaksi ja jo ennen tätä virallista puheenjohtajaksi tuloa Ranska on neuvotellut Yhdysvaltain kanssa keskeisistä, Euroopan unionin tulevaisuuden kannalta ratkaisevista ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kysymyksistä. Nyt näyttää siltä, että niissä neuvotteluissa, mitä Ranska ja Yhdysvallat ovat käyneet keskenään, on saavutettu jonkinlainen yhteisymmärrys, joka koskee muun muassa niin sanottua tulevaa esikuntarakennetta, Naton ja Euroopan unionin välistä yhteistyösuhdetta, eräitä muita Euroopan unionin alueita. Nyt ongelma meillä on se, että me emme ole olleet mukana asettamassa näitä tavoitteita, Euroopan unioni ei ole niitä asettanut. Ne ovat Ranskan tavoitteita, ja Ranska ja Yhdysvallat ovat ne hyväksyneet keskenään, ja sen jälkeen ne tulevat hyväksyttyinä tavoitteina, hyväksyttyinä lähtökohtina Euroopan unioniin. (Puhemies: Minuutti on kulunut!) Näin meille kerrotaan jo tällä hetkellä Pariisista. Tämä on se ongelma. Eikö olisi oikein, että Euroopan unioni asettaa itse tavoitteet?

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Silloin kun suuren valiokunnan muutamat jäsenet kävivät Ranskassa, meille oli ihan selvää, minkälaisia asioita Ranska tulee ajamaan omalla puheenjohtajakaudellaan. Näinhän joka ikinen puheenjohtajamaa valmistautuu omaan tehtäväänsä joka ainut kerta.

Toinen asia, ed. Laakso. Tässä se nyt nähdään, kun 21 EU-maan turvallisuuspoliittinen perusta on Natossa ja meillä ja muutamalla muulla se ei ole missään. Ei edes näissä turvalausekkeissa. Näin se vaan on. Kyllä täytyy pystyä neuvottelemaan myös Atlantin yli Euroopan unionin puolustuspolitiikasta. Eihän Euroopan unionilla ole mitään sotajoukkoja. Ne ovat Nato-maitten joukkoja, joita käytetään.

Antti Kaikkonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En tiedä, mistä ed. Tennilälle tulivatkin tanssivertaukset mieleen, (Naurua) mutta käytetään nyt sitten niitä. Ed. Tennilä, kun ne vanhat säännötkin ovat voimassa, ne on suunniteltu 15 jäsenmaalle ja nyt kun lavalla on enemmän porukkaa, 27 jäsenmaata, ja lisää on tulossa edelleen, niin tilanne on se, että askeleet ovat menneet sekaisin. Jatkuvaa kompurointia on havaittavissa, rytmikin hakusessa, tarvitaan uudet säännöt, uudet askelmerkit, ja siitä tässä on kysymys. Nyt meidän pitää valita, olemmeko me mukana tässä 27:n joukossa ja vielä edelleen kasvavassa yhteistyössä, vai haluammeko me jäädä lavan reunalle, ed. Tennilä?

Eero Akaan-Penttilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluan käyttää lyhyen puheenvuoron, lähinnä tukea vähän samoja ajatuksia, mitä ed. Ukkolalla oli. Nimittäin kun olen kuunnellut teidän vastustajien puheenvuoroja, niin ajatukseni kulkee vaan niin, että jos te Suomen kansalle puhutte tällä lailla toritilaisuuksissa ja omissa tupailloissa, niin minä jään miettimään, mikä teidän signaalinne sinnepäin on. Te ette kuitenkaan halua erota EU:sta. Te ette kerro mitään definitiivistä, tarkkaa. Suomi on nettomaksaja: 0,15 prosenttia Suomen bkt:stä tällä hetkellä menee EU:lle. Se on ihan sopiva summa minusta. Meitä on 5 miljoonaa, EU:ssa on 500 miljoonaa. Mihin te tähtäätte? Mihin te olisitte tyytyväisiä? Tehän tavallaan lietsotte vaan tyytymättömyyttä ihan huvin vuoksi. En ymmärrä millään muuten teidän puheenvuorojanne. Jos te haluatte olla asiallisia, minä toivoisin ihan toisenlaista konkretiaa teiltä tämän kaiken päälle. Teillä on oikeus olla juuri sitä mieltä, mitä olette. En minä sitä kiistä, eikä ed. Ukkola eikä varmaan moni muukaan täällä, mutta kunnon esimerkkejä, arvon edustajat, eikä pelkkää populismia.

Paavo Arhinmäki /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun mennään sinne tanssiaisiin, niin yleensä tanssiaisiin mennessä, ed. Kaikkonen, mietitään sitä, mitä tansseja halutaan tanssia, mitä osataan. Suomellahan oli selkeät ajatukset siitä, mitkä ovat ne tanssit, joita tanssitaan. No nyt yhtäkään niistä ei ole koreografiassa. Nyt ollaan vaan toteamassa, että no, mennään muiden mukana, muut vievät, me emme lähde viemään missään asiassa. Ymmärrän, että ed. Kaikkonen kannattaa tällaista, että hän ei vie, vaan muut vievät tanssissa, mutta me haluamme joskus myös viedä tanssissa.

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Kaikkonen, tässä on siis tapahtumassa se, että jäsenmailta siirretään valtaa nyt Brysseliin ja samalla määräenemmistöpäätösten käyttö lisääntyy ja niitä tehtäessä suurten valta kasvaa sillä piilotetulla veto-oikeudella. Tämä on se probleema. Minusta pitää jokaisen maan koettaa pitää omaa puoltaan. En minä ymmärrä, että me rupeamme muitten puolesta ajattelemaan. En minä niin pitkällä tässä internationalismissa ole, että alkaisin ajatella ranskalaisten vallanpitäjien puolesta, enkä minä ymmärrä teidän tanssivertaustanne, että jos tulee tanssijoita lisää, niin musiikkia muutetaan kulloisenkin kapellimestarin mukaiseksi. (Ed. Kaikkonen: Mikä teidän vaihtoehtonne on?) Kyllä kai sinne lavalle mahtuu enemmänkin väkeä, vaikka se olisi sitä kansainvälistä soittoa, jossa on moniarvoisuus mukana. Nyt kapellimestari Sarkozyn tahdit eivät minua miellytä, tämä uusliberaali meno, mutta lavan reunalle vasemmisto ei taatusti jää.

Eero Akaan-Penttilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vielä semmoinen lisäys. Koen aika mielenkiintoiseksi sen, että vasemmisto, joka on Suomessa ajanut rauhanliikkeen asiaa vuosikausia, ei missään vaiheessa ole sanonut, että Victor Hugo jo 1800-luvun puolivälissä ehdotti koko Eurooppaan rauhanliikettä samalta pohjalta, miltä meidän EU:ta nyt rakennetaan. Jokainen teistä tietää, että sen jälkeen kun toinen maailmansota loppui ja Winston Churchill ja kumppanit tulivat valtaan, ihan erilainen rauhantila on meillä ollut Euroopan alueella, yksi syy, minkä takia Suomikin liittyi silloin 1995 EU:n jäseneksi. Miten teidän periaatteenne menevät tavallaan nurin päin tässä ja te pelkästään tanssimisesta puhutte tässä yhteydessä? Minusta se on aika kevyttä politiikkaa.

Toimi Kankaanniemi /kd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Vastaan ministeri Väyrysen sanoin "meidän tulee johdatella keskustelua kohti sellaista uutta perussopimusta, joka sopii sekä meille että laajentuvalle unionille”. Ed. Akaan-Penttilä, en minä halua enkä aja sitä, että Suomen pitää erota, mutta minä haluan ohjata Euroopan unionin kehitystä eri suuntaan kuin mihin tämä vie, koska tämä keskittää, tämä luo vahvoja, uusia, ylikansallisia toimielimiä, joille tulee valtavasti valtaa, ja se on meiltä poissa pienissä asioissa. 40—60 uutta asiaa siirtyy unionin päätösvaltaan, ja ne eivät ole niitä tärkeitä isoja kysymyksiä, joissa unionia tarvitaan, vaan hyvin pieniä asioita. Muun muassa tämä on tuhoamassa Suomen maataloutta ja maaseutua ja aluepolitiikkaa, niin kuin ministeri Väyrynen on tarkkaan kirjoittanut.

Paavo Arhinmäki /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Akaan-Penttilälle totean, että tähän EU:n perustuslakiin, joka Lissabonin sopimuksen nimellä kulkee, on kirjattu se, että Euroopan unionin maiden pitää vahvistaa sotilasvoimiaan. Se on kirjattu tähän näin, ja aika erikoista rauhanpolitiikkaa on se, että lähtökohtaisesti hankitaan lisää aseita. Se on kirjattu tähän perustuslakiin. Se on aika erikoista. Harvassa perustuslaissa lukee, että perustuslain yksi perustavoite on lisätä joukkoja.

Jaakko Laakso /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Toteaisin myös ed. Akaan-Penttilälle, että totta kai vasemmisto arvostaa Euroopan unionia silloin, kun Euroopan unioni todellakin esimerkiksi kriisinhallintaoperaatioissa on osoittanut voimansa. Euroopan unioni on rakenteeltaan jo sellainen, että se ei ole pelkkä sotilasorganisaatio, vaan se pystyy monipuolisesti ottamaan huomioon erilaisissa kriiseissä erilaiset tarpeet, ja tässä suhteessa täytyy sanoa, että se on käyttövoimaltaan monipuolisempi kuin esimerkiksi sotilasliitto Nato.

Mutta samalla on pidettävä huolta siitä, että Euroopan unioni ei kehity väärään suuntaan, esimerkiksi sotilasliiton suuntaan, vaikka näyttää siltä, että esimerkiksi kokoomuksen puolella haluja tämän kaltaiseen kehitykseen kyllä kovasti on. Emme kannata sitä, että Euroopan unionista tulee esimerkiksi tällaisen yhteisen puolustuksen foorumi. Nato on olemassa, ja Nato-maat pitävät huolta omista eduistaan. Euroopan unioni on laajempi kuin sotilasliitto, ja sellaisena me haluamme sitä kehittää.

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! (Ed. Akaan-Penttilä: Mennään asiaan!) — Mennään asiaan, ed. Akaan-Penttilä, tämä on totta. — Eurooppa-malleja on ollut historian varrella monia. Kyllä me ne tunnemme. Minäkin olen vuoden verran ihan urakalla näitä historioitakin tässä koettanut lukea. Oli siellä näitä hienoja malleja, mutta oli Hitlerilläkin oma "EU-mallinsa", niin että ei sieltä voi lähteä sanomaan, miten nyt pitää katsoa. Jokainen aika tuottaa omia mallejaan.

Se, mikä tässä mallissa nyt haittaa ja mihin suuntaan EU:ta viedään, on se, että se keskittää yhä enemmän valtaa Brysseliin määräenemmistöpäätösten kautta, ja pienet ovat siinä ahtaalla. Mikä on tarkoitus: viedä tämä uusliberaali politiikka läpi täällä Euroopassa, markkinahenkinen politiikka. Tämä se meitä vaivaa tässä.

Antti Kaikkonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minunkin puolestani voitaisiin lopettaa tämä ripaskan puhuminen jo ja keskustella itse asiasta. Elikkä nyt ollaan siinä tilanteessa, että on neuvoteltu sopimus ja meidän pitää päättää, hyväksytäänkö se vai eikö. Emme voi sieltä muuttaa yhtä tai kahta asiaa. Ei se minunkaan mielestäni ole täydellinen. On siellä monta asiaa, jonka minäkin laittaisin toisella tavalla, niin kuin varmaan itse kukin täällä näin. (Ed. Tennilä: Minkä kohdan?) Mutta sopimus on kokonaisuus, se on monen jäsenmaan kesken sovittu ja neuvoteltu. Nyt meidän pitää päättää, hyväksymmekö sen vai emmekö. Ei se sillä muutu, että me sen täällä hylkäämme. Emme me voi itse sanella, miten sitä muutetaan, ja sitten kaikki sen hyväksyvät siltä pohjalta. Se pitää hyväksyä risuineen päivineen, jos sitä kannatetaan, tai olla hyväksymättä. Siitähän tässä on kysymys. Minun mielestäni se kokonaisuus on parempi kuin tämä nykyinen tilanne.

Jyrki Yrttiaho /vas:

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Thorsille: Hän ei ole täällä paikalla, mutta hän esitti tässä pahoittelun siitä, että EU ei tuota riittävän tarmokkaasti Eurooppa-tasoista työlainsäädäntöä ja työmarkkinoiden sääntelyä ja antaa vallan EY-tuomioistuimelle. Tämä pitää täysin paikkansa. EU:n oikeisto hallitsee komissiota ja noudattaa suuryritysten pääoman intressejä eikä tuota eurooppalaista sääntelyä, vaan haluaa kaiken hyödyn sääntelemättömistä työmarkkinoista. Se haluaa kaiken hyödyn vuokratyövoimasta. Se haluaa kaiken hyödyn laittomasta siirtolaisuudesta, haluaa siis tehostaa riistoa ja käyttää kaikki markkinavapaudet tämän politiikan toteuttamiseksi. Siitä tässä on kysymys, ja sen takia EY-tuomioistuimen asema on korostunut ja siitä tuomioistuimesta on kehittynyt lainsäätäjä, koska komission kautta eurooppatasoista sääntelyä ei synnytetä. Lisäksi tietysti kaikki se sääntely, se lainsäädäntö, mitä sieltä tulee, kuten nämä työaika- ja vuokratyödirektiivit, on sisällöltään heikkoa, ja eurooppalainen ay-liike on arvostellut ja arvostelee edelleenkin niiden sisältöä juuri niillä perusteilla, joita täällä ed. Mustajärvi esitteli.

Arvoisa herra puhemies! Vuosi sitten Open Europen tilaama kyselytutkimus kertoi, että 75 prosenttia kansalaista 27 EU:n jäsenmaassa haluaa sananmukaisesti kansanäänestyksen mistä tahansa uudesta sopimuksesta, joka siirtää valtaa Euroopan unionille. Kansalaisten tahto oli ja on koko ajan aivan selvä. Jokaisessa jäsenmaassa enemmistö kansalaisista vaatii kansanäänestystä, Britanniassa muun muassa 83 prosenttia. Tästä huolimatta vain yhdessä maassa, Irlannissa, järjestetään kansanäänestys. Meillä Suomessa poliittinen EU-eliitti ja nöyrä media ovat vaientaneet kansalaiskeskustelun ja vaatimukset kansanäänestyksen järjestämisestä. Syy on tietenkin aivan selvä: se on kansalaisten kasvava tyytymättömyys ja voimistuva EU-kritiikki. Tämä EU-eliitin asenne on tietysti sama Euroopan laajuisesti. Sen takia kansanäänestyksiä ei järjestetä. Vastaus on siis varsin yksinkertainen.

Nyt käsittelyssä olevalla sopimuksella on tarkoitus tehdä pääoman ja markkinoiden vapauteen perustuvasta uusliberalistisesta politiikasta sääntö, jolle kaikki muu alistetaan. Oikeistolaiset opit kohotetaan perustuslailliseksi normiksi. Tämä on tämän sopimuksen poliittinen perussisältö. Sopimuksessa "kielletään rajoitukset, jotka koskevat pääomaliikkeitä ja annetaan unionille yksinomainen toimivalta sisämarkkinoiden kilpailusääntöjen vahvistamisessa". Näihin sanoihin on naulattu paljon tästä unionin uusliberalistisesta luonteesta. Sopimus vahvistaa Euroopan keskuspankin aseman demokraattisen ohjauksen ulkopuolella. Rahamarkkinoiden vapaus ja hintavakaus syrjäyttävät sosiaalisen Euroopan tavoitteet, kuten eurooppalainen ammattiyhdistysliike on moneen otteeseen muistuttanut. EU:lle annetaan laaja valta ohjata ja varmistaa jäsenvaltioiden talous ja sosiaalipolitiikan yhteensopivuus pääoman ja kilpailun tarpeisiin.

Työmarkkinoille on lanseerattu käsite "joustoturva", ja se merkitsee juuri tuota edellä mainittua talous- ja sosiaalipolitiikan sovittamista pääoman tarpeisiin. Työmarkkinoilla raivataan kansallisia työntekijöiden suojasäännöksiä ja työmarkkinoiden kansallista sääntelyä. Lisätään joustoja, kuten tässä työaikadirektiivissä, murretaan ammattiyhdistysoikeuksia, kuten näissä tuoreissa EY-tuomioistuimen tuomioissa, ja toisaalta yleistä sosiaaliturvaa ei haluta kehittää. Etuuksien tasoa ja kestoa leikataan, lakisääteisen eläketurvan tasoa pudotetaan ja yksityistä eläkesäästämistä nostetaan tämän tilalle. Sosiaaliturvaa myös yksityistetään ja eriarvoistetaan. Tämä on tätä joustoturvaa. Tätä kaikkea myös sosiaaliturvan piirissä nimitetään kannustavaksi sosiaaliturvaksi. Tätä samaa sanomaa saarnaa Vanhasen nykyinen hallitus ja myöskin sosiaaliturvaa uudistamaan asetettu Sata-komitea.

Nyt käsittelyssä oleva sopimus vauhdittaa myös yksityistämistä. Unionille annetaan oikeus päättää neuvoston enemmistöllä eli jäsenvaltioiden enemmistöllä siitä, mitä palveluja on pakko kilpailuttaa. EU saa vallan tehdä muun muassa palveluja koskevia kauppasopimuksia. Kansainväliset palvelukonsernit odottavat kieli pitkänä julkisten verorahojen isoa jakoa.

Herra puhemies! Uuden perussopimuksen mukaan, ja tässä sanatarkka lainaus: "Unionin toimivalta yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan alalla käsittää kaikki ulkopolitiikan osa-alueet ja kaikki unionin turvallisuuteen liittyvät kysymykset muun muassa asteittain määriteltävän puolustuspolitiikan." Samaan artiklaan on kirjattu, että tämä politiikka on sopusoinnussa Naton politiikan kanssa. EU:n yhteiseen politiikkaan sitoutuminen vie Suomelta itsenäisen ulkopolitiikan. Tämä rajoittaa esimerkiksi Suomelle tärkeiden idänsuhteiden hoitamista mahdollisissa EU:n ja Venäjän ristiriitatilanteissa.

Ed. Akaan-Penttilälle: Alun perin taloudelliseksi ja poliittiseksi liitoksi perustettua unionia kehitetään myös sotilasliiton suuntaan, ja tämä on vasemmiston suuri huoli, kuten tässä ed. Laakso totesi. Jäsenvaltiot sitoutuvat keskinäisiin turvatakuisiin, lisäämään varustautumista, muodostamaan monikansalliset taistelujoukot, kehittämään aseteollista yhteistyötä jne. Puolustusmateriaalivirasto määrittää operatiiviset vaatimukset pysyvän rakenteellisen sotilaallisen yhteistyön kehittämiselle. Tässä suunnassa EU militarisoituu. Se ei ole mikään rauhan liitto. Sopimuksen mukaan EU omaksuu USA:n ja Naton turvallisuusstrategian, jonka mukaan se varautuu "varhaisiin nopeisiin ja tarvittaessa vahvoihin sotilaallisiin interventioihin", siis puuttumiseen muiden maiden asioihin. Se on myös valmis ottamaan oikeuden omiin käsiinsä ja ryhtymään laittomiin sotilastoimiin ilman YK:n valtuutusta.

Arvoisa herra puhemies! Eurooppalainen vasemmisto ja ammattiyhdistysliike kamppailevat EU:n uusliberalistisen luonteen vahvistumista vastaan sosiaalisen Euroopan puolesta. Vasemmisto vastustaa militarisointia. Suomen vasemmisto haluaa historiallisen kokemuksen lujalla perustalla hoitaa itse suhteensa naapurimaihin ja erityisesti Venäjään.

Hyvät edustajat, hyvät ystävät, hyvät toverit! Jos äänestäisin huomenna sopimuksen puolesta, kääntäisin selän eurooppalaisen vasemmiston ja eurooppalaisen ammattiyhdistysliikkeen tavoitteelle ja kamppailulle. Kääntäisin myös selän vasemmistoliiton puolueohjelmalle ja periaateohjelman linjauksille. Siksi äänestän sopimuksen ratifiointia vastaan. Kannatan ed. Tennilän hylkäysesitystä.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Yritän lyhyesti luonnehtia sitä tilannetta, jota olen yrittänyt tähän mennessä ensimmäisessä käsittelyssä ja tässä käsittelyssä tuoda esille. Jos nyt tämän keskustelun jälkeen, jota kahteen kertaan on täällä eduskunnan isossa salissa käyty, syntyisi Euroopan unionissa sellainen tilanne, että Suomessakin olisi kerta kaikkiaan pakko järjestää kansanäänestys jostakin EU-asiasta, siis se olisi niin merkittävä, että mikään hallitus ei pystyisi laistamaan tästä mahdollisuudesta, niin minkälaisen pohjan nykyinen ja sitä edeltäneet hallitukset ovat tälle keskustelulle luoneet, joka olisi siis laatuaan fundamentaalinen koko suomalaisen yhteiskunnan kannalta? Voidaan aivan objektiivisesti todeta, että se pohja olisi varsin kehno. Nimittäin meillä ei ole ollut todellakaan näköjään varaa käydä todellista EU-keskustelua Suomessa sitten vuoden 1994, jolloinka se kansanäänestys oli 16.10. Elikkä toisin sanoen sen jälkeen istuneet hallitukset ovat systemaattisesti laiminlyöneet vakavan moniarvoisen EU-keskustelun. Mikä on perimmäistä tässä Euroopan yhteisössä elämisessä kansalaisten kannalta? Se on duunarien asema, se on maa- ja metsätalouden asema, koska niistä se kaikki tässä yhteiskunnassa pohjimmaltaan lähtee liikenteeseen. Ne, jotka ovat kielitaitoisia, koulunsa käyneitä, osaavia, heille löytyy työtä — jos ei Suomesta, niin jostain muualta maapallolta sitten. Mutta tämä porukka, jonka ensiksi mainitsin, he ovat sidotut maahan ja tähän maahan sekä fyysisesti että maahan valtiona, ja tälle porukalle ei ole annettu mahdollisuutta todelliseen vaikuttamiseen ja osallistumiseen tähän mennessä.

Minä otan oikein valaisevan esimerkin. Olen oikein jännityksellä odottanut sitä, keksiikö joku ottaa sen esille tämän päivän päiväjärjestyksestä. Ed. Laakso, joka pontevana katsoo tänne ylöspäin, niin pyydän katsomaan päiväjärjestyksen kohtaa 12. Siellä on tuttu asia. Vuoden 2007 valtiopäivillä eduskunta sääti uuden kestävän metsätalouden rahoituslain, joka tietysti pitkän keskustelun ja valmistelun jälkeen räätälöitiin sellaiseksi, että se ottaa huomioon Suomen luonnonmaantieteelliset ja taloudelliset ja yhteiskunnalliset olosuhteet, myöskin omistussuhteet. Mitä onkaan tapahtunut? Vaikka tämä valmistelu piti olla hirmuisen hyvin tehty myöskin suhteessa EU-komissioon, niin se laki on täällä takaisin. Ennen kuin se on tullut voimaankaan, niin se on pitänyt tuoda uudestaan tänne käsiteltäväksi sen takia, että ilmeisestikin arvonnassa sille, millekä pääosastolle se siellä joutuu, kilpailu- vai luonnonvarapuolelle, niin se tuli bumerangina takaisin, sitä ei ole voitu saattaa voimaan, vaan se pitää nyt taas räätälöidä EU-komission ailahtelevien mielialojen mukaan. Siis toisin sanoen juuri se, että luotaisiin sellainen ilmapiiri, joka hyväksyy tämmöisen keppaloinnin kohderyhmältä, se on laiminlyöty. Sama koskee maatalouspolitiikkaa. Toistuvasti, jatkuvasti pisin aikaväli on 1—2 vuotta, kun investoinnit pitäisi tehdä 20—30 vuodeksi eteenpäin. Ei ihme ole, että pinna palaa ja henkinen ja taloudellinen voimavarasto hupenee aika vaatimattomiin.

Sama koskee duunareita. Juuri niin kuin ed. Yrttiaho tässä on selvittänyt useassa puheenvuorossaan nyt ja aikaisemmin, niin aivan samalla tavalla jää näkymättä se, mikä, aivan niin kuin huonosti sanotaan ruohonjuuritasolla, mikä se hyöty tässä Euroopan yhteisöön kuulumisessa on. Tähän ei ole valmistettu. Rahanjaossakin vielä on, niin kun tässä vastauspuheenvuorossani äsken totesin, oltu äärimmäisen valikoivia. Annettu sellaisille putiikeille kyllä rahaa budjetin puitteissa, jotka ovat varmasti niin saamattomia, että mitään varsinaista EU-keskustelua, suunta-, linjakeskustelua ei voi syntyäkään niitten voimien tuloksena. Siis toisin sanoen minä olen sitä mieltä, että tämä sama mahdollisuus laiminlyötiin tässä Lissabonin sopimuksen yhteydessä täydellisesti. Elikkä toisin sanoen ei käyty sellaista keskustelua, jossa kansalaisilla olisi sellainen valmiustaso käydä omasta asemastaan keskustelua Euroopan yhteisössä, että sillä olisi merkitystä, että se olisi valistava. Kyllä eliitti osaa nämä hommat. Mutta tässä ei nyt eliitistä olekaan kysymys. Tässä on aivan kokonaan muusta kysymys. Elikkä tällä tavalla tässä on epäonnistuneitten hallitusten sarja meillä arvioitavana.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Yliopistomaailmassa kiinnitetään huomiota siihen, ketä eniten siteerataan. Kiinnitän täällä huomiota siihen, että kovasti siteerattu henkilö on ministeri, entinen euroedustaja Paavo Väyrynen. Kuitenkin epäilen, että hän tekee tässäkin asiassa samoin kuin hän teki Euroopan unionin jäsenyysvaiheessa, kun hän oli liittämässä Suomea EU:hun ja sitten, miten hän myöhemmin toimi, eli en sano, että takki kääntyy, vaan mielipiteet vaihtuvat edestakaisin, ja on mielenkiintoista nähdä, onko ministeri Väyrynen äänestämässä asiasta, vai onko hänellä este.

Toinen asia, jota täällä on kovasti siteerattu, joka liittyy myös tähän julkisuuskysymykseen: ministeri Thors itse puhui siitä, hän ei ole nyt paikalla, että hän olisi paljon mieluummin kyllä nähnyt ja kuullut enemmän keskustelua tästä asiasta, myös kansalaiskeskustelua, mutta se asia, jota täällä on siteerattu, on tämä televisio-ohjelma "Tanssii tähtien kanssa". Näin ollen se on paljon enemmän ihmisten mielessä, myös kansanedustajien, uskon ainakin niiden mielessä, jotka eivät nyt täällä ole paikalla, kuin tämä Lissabonin sopimus. Toisin sanoen todella se informaatioympäristö, joka meitä ympäröi, ei kyllä ole paljon Lissabonin sopimuskeskustelua sisältänyt, ei kansalaisten mielestä, ei muuten.

Yksi perussyy, miksi näin on, on se, että tätä asiaa ei missään vaiheessa ole tuotu kansanäänestykseen, ei aikaisemmin, ei siinä ensimmäisessäkään vaiheessa.

Eurooppa-käsityksestä on puhuttu. Maanosa on saanut nimensä, niin kuin kaikki tiedämme, jumalattaren, Euroopan, mukaan. Napoleonilla oli oma Eurooppa-käsityksensä, jota hän toteutti lähinnä sukulaismiesten ja -naisten avulla, ja täällä todettiin, että kansallissosialistisella Saksalla myös, joka toteutti sitä SS-joukoilla ja sillä, että lähes jokaisessa Euroopan maassa, joka oli joutunut kansallissosialismin valtaan tai Natsi-Saksan valtaan, oli puolue, joka oli fasistipuolue, ja se lähetti omia kansallisia joukkojaan näihin SS-joukkoihin.

Mutta on hyvä nyt tänään, kun on aivan toisesta Eurooppa-asiasta kysymys, muistaa, että Eurooppa ei ole vain Euroopan unioni, se on paljon enemmän, ja maailma on paljon enemmän kuin Eurooppa, se on paljon enemmän kuin Eurooppa ja vaikkapa Yhdysvallat yhdessä, joidenka väkiluku aivan pian on vähemmän kuin 10 prosenttia koko maapallon, planeetan, väkiluvusta.

EU ei ole myöskään mikään mustavalkoinen shakkilauta, se ei ole mörkö, niin kuin moni luulee. Tiedämme kansalaisia, jotka uskovat, että se, että tänään kompastuin kynnykseen, johtuu EU:sta. Mutta EU ei ole myöskään joku hyvä asia sellaisenaan, jonka ongelmista vaietaan ja joita ei oikeastaan olekaan, vaan ne ovat sitten aina vain kansallisia ongelmia. Kyllä Euroopan unionin rakenteisiin liittyy varsin paljon ongelmia. Ihmettelisinkin, jos ne lehmät ja siat, jotka elävät tuhansien eläimien navetoissa ja sikaloissa, pitäisivät "Hyvä Eurooppa" -pinssiä rinnassaan, jos voisivat. Kyllä tehomaatalous ja tehokarja- ja -eläintalous ovat juuri yksi näitä kaikkein kielteisimpiä Euroopan unionin aikaansaannoksia myös Suomessa yhä enemmän ja yhä enemmän.

Jos sitten katsomme, millä tavalla EU on lunastanut olemassaolonsa, niin kyllä mielestäni ympäristökysymyksissä ja etenkin, jos ajattelemme Suomea. Ympäristö- ja luonnonsuojelukysymyksissä meillä ei olisi edes tätä määrää suurpetoja, ilveksiä ja karhuja ja susia, jos ei olisi EU:ta. Tämä on selvä asia. Mutta samalla on kysyttävä myös sitä, miksi eivät ne, jotka ylistävät EU:ta, huolehdi siitä, että EU:n lintu- ja luontodirektiivin nimenomaan neljännessä liitteessä mainittuja suurpetoja ei todella suojella. Miksi sudet katoavat ja miksi salametsästys rehottaa, miksi ei lakia kunnioiteta? Miksi lakia ei kunnioiteta Kainuussa esimerkiksi? Sikäläinen nimismies kertoi, että on viety virkamiesten tuki häneltä ja poliitikkojen tuki, annetaan mennä vaan, annetaan susien hävitä metsistä.

Flegt-sopimus, siitä on puhuttu viime aikoina täällä, on siitä kumma asia, että kun trooppista puuta laittomasti kaadetaan, laittomasti kuljetetaan ja kun se saapuu EU:n alueen sisälle, se onkin yllättäen laillista. Näin ollen tässä kohtaa taas ei EU:n lainsäädäntö ole oikeassa vaiheessa.

Maailmanlaajuisesti Euroopan unionin rooli on kahtia jakautunut. Se ryöstökalastaa meriä, tuhoaa tällä tavalla biodiversiteettiä, ehkä hyvin ratkaisevalla tavalla merien osalta, mutta, ja haluan tämän erityisesti mainita, sillä on erittäin tärkeä myönteinen ote, vaikutus, ollut ilmastonmuutoksen hillitsemisessä aivan ensimmäisestä osapuolikokouksesta Berliinistä alkaen, aivan Rion vuoden 1992 ympäristökokouksesta alkaen. Euroopan unioni on tällä tavalla olemassaolonsa mielestäni erityisesti kyllä lunastanut, ilmastonmuutossopimuksessa, biodiversiteetti-, aavikoitumisen estämissopimuksessa, kaikissa näissä. Erittäin tärkeää taas on se, että EU on näissä neuvotteluissa ollut se, joka on tehnyt avauksia ja pitänyt prosessia hengissä. Varsin monessa osapuolikokouksessa, näissä usein lyhenteellä Cop kuvatuissa sopimuskokouksissa on todettu, että prosessi on hengissä, ja silloin EU on ollut se, joka on pitänyt sitä siinä.

Mutta sitten, kun tulemme siihen vaiheeseen, milloin todella aidosti vähennetään kasvihuonekaasuja, silloin tietysti vastuu on Euroopan unionin jäsenmailla, meillä täällä parlamentissa, ja mielestäni me emme ole kylliksi pystyneet hoitamaan omaa vastuutamme, vastaamaan siitä, että Suomi olisi todella liikkeellä aidosti, niin että me olisimme vastaamassa omasta osuudestamme. Me olemme edelleenkin se maa maailmassa, joka kuuluu kolmen kärkeen siinä, miten paljon tuotetaan per asukas hiilidioksidia ja muita kasvihuonekaasuja.

Elisabeth Nauclér /r:

Ärade herr talman! Finlands riksdag behandlar nu frågan om riksdagen ska godkänna Lissabonfördraget. I landets andra parlament, Ålands lagting, funderar man på samma sak, ska Åland godkänna Lissabonfördraget till den del lagtinget har lagstiftningsbehörighet.

Det problem som finns för Ålands del beskrivs väl under en särskild rubrik i utrikesutskottets betänkande som överensstämmer med vad grundlagsutskottet sagt. Det rör subsidiaritetskontrollen, talerätten i unionens domstolar när det gäller frågor som ingår i landskapets behörighet. Som det är nu måste Åland betala böterna men får inte försvara sig. Enligt allmänna rättsprinciper ska den som kan dömas till straff också ha rätt att få försvara sig. Frågan gäller också behovet att klarlägga vad unionens ställning som juridisk person får för konsekvenser för Åland och frågan om representation i Europaparlamentet. Dessutom finns det ett antal olösta frågor av mer praktisk karaktär som till exempel deltagandet i ministerrådsarbetet.

Lagtinget sammanträder inte under sommaren men förväntar sig att regeringarna i Helsingfors och Mariehamn förhandlat fram en lösning på så många som möjligt av de frågor som nu är olösta tills lagtinget sammankommer igen i höst.

Jag vill därför uppmana regeringen att göra sitt yttersta och med stor kreativitet och generositet mot en minoritet försöka förhandla fram en lösning som möjliggör att lagtinget också kan godkänna Lissabonfördraget och förbli det goda exemplet i internationella sammanhang på en välfungerande autonomilösning.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Nauclérin puheenvuoron johdosta ja samalla uskallan viitata Ahvenanmaan maakuntapäivien varapuheenjohtajan esiintymiseen lisärakennuksen Barroso-tilaisuudessa: Te, ed. Nauclér, käytitte sanoja "andra parlament" ja maakuntien varapuheenjohtaja käytti sanoja englanniksi "another parliament", toinen parlamentti. Käännös oli oikein, maakuntapäivät, täällä tolkningissa, mutta minusta Suomessa ei ole kahta parlamenttia. Tämä pitäisi riitauttaa jollakin tavalla niin, että sanasto on molemmin puolin täysin ymmärrettävä.

Elisabeth Nauclér /r(vastauspuheenvuoro):

Talman! Definitionen på ett parlament är att man har lagstiftningsbehörighet i motsats till andra församlingar som kommunala organ, länsstyrelser eller regionala församlingar eller vad de må vara. Men definitionen på ett parlament är att det är en lagstiftande församling.

Ålands lagting stiftar lagar inom det område där man har lagstiftningsbehörighet och Finlands riksdag stiftar lagar inom det område där Finlands riksdag har lagstiftningsbehörighet. Lagstiftningsbehörigheten mellan Ålands lagting och Finlands riksdag delades i ett beslut av Nationernas förbund 1921. Det är alltså inte fråga om en delegering eller decentralisering eller det som i engelska sammanhang kallas devolution, utan det är en fråga om en delning. Storleken på de här områdena där man har lagstiftningsbehörighet, de är naturligtvis olika, men det är inte så att det ena parlamentets lagstiftning är på en annan nivå än det andras, utan de är på samma nivå.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Kaikella on tarkoituksensa. Tuossa kun pyysin puheenvuoroa, en tajunnut, jotta satun näin hyvään saumaan tässä puhumaan, koska äsken puhuttiin Ahvenanmaan itsehallinto-oikeuksista ja -määräämisistä.

Minä edustan tässä Lissabonin sopimuksessa sitä näkökulmaa, että Suomen pitää pystyä määräämään omista asioistaan itse mahdollisimman pitkään. Tällä en tarkoita sitä, ettei pitäisi olla toisten maiden kanssa, hyvin neuvotella ja tehdä hyviä sopimuksia ja etsiä ratkaisuja, mutta tässä sopimuksessahan siirretään valtaa kuitenkin merkittävässä määrin tuonne Brysselin suuntaan suurille jäsenmaille ja muille yleensä. Siitä perusajatuksesta tämä ei ole liikahtanut mihinkään suuntaan, niin kuin täällä ovat monet todistaneet ja ministeritason ihmiset, että se perustuslakisopimus, mikä aikanaan täällä oli käsittelyssä, ja tämä ovat jokseenkin yksi yhteen. Jotkut maat, jotka silloin kaatoivat, saivat joitain omia nippelinappeleitaan sinne johonkin lisäpöytäkirjaan mukaan, mutta kuitenkin se koko juju on perusluonteeltaan sama. Sen takia, kun aikanaan täällä äänestettiin perustuslakisopimuksesta, niin minun mieleni ei ole kyllä muuttunut sinä aikana yhtään, ja tulen painamaan punaista tämän käsittelyn yhteydessä.

Itse ajattelen tätä samalla tavalla kuin ed. Pulliainen. Siitä näkökulmasta aioin juuri, kun pyysin puheenvuoron, puhuakin, koska silloin aikanaan, kun EU:hun liityttiin, tehtiin semmoinen iso kampanja Suomessa. Ihmisten tämmöinen tiedollinen taso, mitä tämä unioni on, vietiin läpi, ja sen jälkeen sitten, kun liityttiin, ei enää tämän tyyppistä uutta tietopakettia ollut olemassa, ei mitään semmoista kampanjaa, vaan nyt se on siirtynyt tavallaan sinne ylätasolle. Se on niin kuin eliitin puuhaa. Eliitti tietää, mitä tapahtuu siellä, ja se on vähän niin kuin aikanaan kirkoissa, että kun latinaksi puhuttiin, niin se on hienoa. Ihmiset voivat kyllä katsoa ja kuunnella, mutta ne eivät ymmärrä siitä mitään, mitä se liturgia ja mitä se latina mahtaa ollakaan, mitä siellä puhutaan.

Sen takia, jos joitakin asioita olisi tuotu kansanäänestykseen, niin yhtään varma en ole siitä, miten olisi käynyt. Ilman vahvaa ennakkoinfoa, tämmöistä työtä, joka tulee kaikkien tuuttien kautta ja erityisesti poliittisten päättäjien kautta ja tilaisuuksista, todennäköisesti vastaus voisi monesti olla kielteinen. Ymmärrän silloin ministerin kannan, kun hän tässä sanoi siitä tavallaan, ei ihan suoraan, ettei uskaltanut, mutta kuitenkin, jotta voisivat nämä askelmerkit olla sen suuntaisia, jotta tulisi kielteinen päätös, jos laskettaisiin vaikka tämä Lissabonin sopimus kansan käsiin.

Se lähtee nimenomaan siitä ajattelusta, että niitä kokemuksia, mitä tässä EU-aikakautena on ollut, ei ole osattu kuvata, mitä kaikki ne myönteiset seikat ovat olleet. Tietysti toista polkua ei ole ollut nähtävissä, että olisi menty sitä tietä, että ei olla unionin jäseniä. Mutta kun ymmärsin kuitenkin, jotta tullaan jatkamaan jäsenenä, eri asia on, hyväksytäänkö sopimus vai ei, niin silloin jatkossa vaadittaisiin kyllä tämmöistä tiedon lisäämistä, niistä myönteisistä asioista kertomista, mitä olisikaan oman tien kulkeminen Suomelle, jos ei tämmöistä yhteistä laivaa, missä nyt ollaan vapaassa jutussa, missä voivat rahat ja ihmiset liikkua maasta toiseen, ole olemassa.

Minusta pitää kysyä tässä sitä, lähteekö tämä Lissabonin sopimus tai tämä alkuperäinen perustuslakisopimus ihmisten tarpeista vai tästä rahavallan tarpeesta. Tällä hetkellä ainakin minun käsitykseni mukaan, kun näitä asioita katsoo asianäkökulmasta, tänne on leivottu sisään hyvin paljon sellaista asiaa, mikä lähtee siis rahavallan näkökulmasta, ei siitä, jotta katsotaan ihmisiä inhimillisinä olentoina ja mitä ne kestävät, vaan ainakin työelämän puolella haetaan lisää joustoa.

Minä en nimittäin usko sitä, että eurooppalaiset tai keskieurooppalaiset tai entiset itäeurooppalaiset, tai mitä tässä onkaan kaikkia unionin jäsenmaita, ovat yhtään sen ihmeempiä tai sitkeämpiä, ainakaan hyvin paljon sitkeämpiä kuin suomalaiset, ja suomalaisten nämä työaikalait, monet ihmistä suojaavat järjestelmät, on luotu siltä pohjalta, että ne suojaavat ihmistä työturvallisuuden osalta, mutta myös siinä, että se kestäisi henkisesti ja fyysisesti ne työn rasitteet.

Viimeinen hassu seikkailu nyt käytiin tuolla työelämävaliokunnassa, kun äänestettiin näistä työaikadirektiivilausunnoista. Suomen olisi pitänyt sanoa, että ei missään tapauksessa voi tuommoisia puhuakaan, vaan tavoitteen pitää olla ihan toisenlainen, ei siis niin, jotta Iso-Britannia lähtee siitä, että voi olla jopa 65-tuntinen työviikko. Sehän on järjetön. Minustahan Suomen pitäisi ottaa kantaa ja olla entisellä kannalla siinä, jotta tämmöisiä ei missään tapauksessa hyväksytä, ja Euroopan unionin tien pitää olla joku toinen tie, Suomen hallituksen pitää ottaa hyvin jyrkkä kanta siihen. Mutta päinvastoin Suomi sopeutuu ja on menossa myötäkarvaan näissä asioissa.

Sen takia näen, jotta siinä sen rahavallan kanta on suurempi näissä asioissa kuin ihmisten inhimillinen kanta, joka suojaa ihmistä. Sen takia näen, jotta tätä sopimusta ei sinällään pitäisi hyväksyä, vaan pitäisi tehdä semmoinen ratkaisu, jotta päinvastoin kansallisvaltioille annetaan sillä tavalla liikkumatilaa näissä asioissa, mutta myös unionin tasosta katsotaan sitten, mitkä ovat ne säännökset, mitä ihminen kestää. Lähinnä katson tätä työsuojelunäkökulmaa.

Sitten yksi asia, mikä tässä varmasti kansalaisia on vihastuttanut ja mitä siksi ei moni ymmärrä, on tämä, jotta unioni on mammuttitautinen, tämmöinen enemmän hallintoon paneutunut ja hallintoa kasvattava elin. Suomessa on pyritty lähtemään siitä, jotta pitää karsia ylimääräistä hallintoa, tehdä siitä mahdollisimman kevyt ja ne rahat käyttää ennemmin palveluihin kuin hallintoon. Tässä unioni on menossa ihan vikasuuntaan ainakin vielä tällä hetkellä. Toivon mukaan jatkossa saadaan toisenlaisia järjestelmiä.

Tiedän, jotta te tulette tämän enemmistönä hyväksymään. Toivon mukaan Irlannissa tämä kaadetaan, jolloin päästään jatkoneuvotteluissa eteenpäin. Mutta niin kuin sanoin, meidän pitää lähteä siitä, jotta Suomi on valmis käymään vuoropuhelua, etsimään ratkaisuja, mutta ei sillä tavalla, että annetaan lisää päätösvaltaa meiltä tuonne semmoiselle taholle, jonka arvot ovat muita kuin suomalaisten arvot.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Minun tavoitteeni ei ole Suomen eroaminen Euroopan unionista vaan se, että Euroopan unionia kehitetään niin, että se keskittyy niihin asioihin, joissa ylikansallinen eurooppalainen yhteistyö ja päätöksenteko ovat tärkeitä ja välttämättömiä. Tällaisia aloja ovat muun muassa ilmasto-, energia- ja ympäristöpolitiikka, tutkimus- ja kehityspolitiikka, kansainvälisen rikollisuuden torjunta, globaalit kehityskysymykset sekä kauppapolitiikka eräiltä osin. Valitettavasti Lissabonin sopimus ei näitä tavoitteita vie eteenpäin vaan siirtää ja keskittää valtaa lukuisissa pienissä asioissa, ja vallan keskitys ei ole demokratiaa. Siksi en kannata tämän sopimuksen hyväksymistä.

Herra puhemies! Aikaisemmassa puheenvuorossani lainasin ministeri Paavo Väyrysen ansiokkaita ajatuksia tätä sopimusta vastaan. Nyt totean, että eilisessä Keskisuomalaisessa europarlamentaarikko ja Euroopan parlamentin perussopimusvaliokunnan varapuheenjohtaja Anneli Jäätteenmäki kirjoittaa muun muassa näin: "Jokainen jäsenvaltio joutuu olemaan kolmasosan ajasta ilman omaa komissaaria. Miten maan suora yhteydenpito komissioon hoidetaan sinä aikana? Määräenemmistöpäätöksiä lisätään merkittävästi. Miten pieni maa saa jatkossa äänensä kuuluville, vai jyräävätkö isot maat pienet täysin? Maatalousasioihin suunnitellaan suuria muutoksia. Voidaanko maataloutta harjoittaa pohjoisimmissa EU-maissa jatkossa enää ollenkaan? Edellä esitettyihin kysymyksiin on mahdoton antaa yhtä ainoaa oikeaa vastausta. Lissabonin sopimus on kokonaisuudessaan sekava kompromissi, josta on asiaan paremmin vihkiytyneenkin vaikeata ottaa selkoa."

Siis europarlamentaarikko Jäätteenmäki kritisoi voimakkaasti tätä käsittelyssä olevaa sopimusta. Muun muassa nämä maatalouden suuret kysymykset ovat hänen huolenaan. Valitettavasti tässä salissa tänä päivänä kukaan ei ole puhunut maataloudesta omaa puheenvuoroani lukuun ottamatta tähän mennessä. Nyt kun ministeri Anttila tuli paikalle, niin toivoisin, että hän käsittelisi maatalouden näkymiä tämän sopimuksen näkökulmasta ja kertoisi, mikä on tilanne tältä osin. Pitävätkö esimerkiksi ministeri Väyrysen arviot maatalouden vaikeutumisesta merkittävästi paikkansa, kun siirrytään uuteen päätöksentekojärjestelmään laajasti maatalouden osalta? Onko europarlamentaarikko Jäätteenmäen vakava huoli Suomen maataloudesta aiheellinen? Mielestäni, kun vastauksia ei ole ja europarlamentaarikot, ministerit eivät pysty niitä antamaan, niin kysymys on todella huolestuttava. Siksi katson, että tällaiseen kelkkaan ei voida mennä vaan pitää lähteä siitä, että uusi sopimus tarvitaan, jossa turvataan meidän etumme paljon paremmin kuin nyt on tapahtumassa.

Herra puhemies! 3.3.2008 on Brysselissä toimiva Yleisradion uutisten kirjeenvaihtaja Jarmo Mäkelä kirjoittanut Näkökulma-palstalle nettiin kirjoituksen otsikolla "Lissabonin sopimus: Euroopan surullisin tarina". Mäkelä toteaa muun muassa — uskon, että hän on todella asiantuntija, koska toimittajat Brysselissä ovat varmasti ajan hermolla — hän toteaa muun muassa: "Perussopimuksen ongelmallisimmat kohdat siirrettiin uuteen sopimukseen sellaisinaan. Poliittisesti arkaluontoiset kohdat muotoiltiin uudelleen niin, että vain juristit pystyvät niitä enää tulkitsemaan. Lisäksi muutamalle maalle myönnettiin joukko käsittämättömiä poikkeuksia. Esimerkiksi Puolaa hyviteltiin tavalla, joka maan nykyisen hallituksen kannalta on täysin yhdentekevä, mutta siellähän määräykset nyt ovat, perustuslaillisessa tekstissä, ikuisuuksiin asti."

Toimittaja Mäkelä on pannut väliotsakkeen "Susi jo syntyessään?" (Ed. Pulliainen: Sehän olisi hyvä asia sitten!) ja jatkaa muun muassa toteamalla ensin: "Lissabonin sopimuksen suurin uutuus on neuvoston pysyvän puheenjohtajan eli presidentin valinta. Poliittiset ryhmät sovittelevat tehtävää paraikaa jo omille edustajilleen: vasemmisto brittien Tony Blairille, konservatiivit Luxemburgin Jean-Claude Junkerille ja liberaalit Tanskan Anders Fogh Rasmussenille tai Belgian Guy Verhofstadtille. Todellinen vääntö käydään kuitenkin siitä, mitä tämä uusi presidentti oikein tekee, koska siitä ei itse sopimuksessa ole selviä määräyksiä. Jos hän on EU:n ykkösedustaja ulkomaailman suuntaan, mitä ihmettä tekee ensi kertaa valittava korkea ulkopoliittinen edustaja eli ulkoministeri? Jos hän taas on ykkösedustaja jäsenmaiden suuntaan, mitä tekemistä jää komission puheenjohtajalle? Kun EU:lle on valittu pysyvä presidentti jäsenmaiden omilla korkeimmilla poliittisilla johtajilla, presidenteillä ja pääministereillä, ei EU:ssa ole enää mitään virkaa, vaikka ihan tavalliset ministerit jatkavat neuvostojensa johtamista entisen kuuden kuukauden rotaation mukaisesti. Lohdutukseksi kaavaillaan järjestelyä, jossa pääministerit saisivat vuorollaan johtaa yleisten asiain neuvoston istuntoja, ulkoministerit ulkoasiainneuvostoa ja EU:n presidentti johtaisi puhetta vain huippukokouksissa." Edelleen toimittaja Mäkelä toteaa: "Kun osa jäsenmaista vielä menettää oman pysyvän komissaarinsa, perustuslakiharjoituksen lopputuloksena voi hyvin olla EU:n poliittisen hyväksyttävyyden romahdus, ensin jäsenmaiden poliittisen eliitin ja sitten kansalaisten keskuudessa. Näin on vuosien työn tuloksena vakavall4a tavalla pahennettu ongelmaa, jota perustuslakityön myötä aikanaan lähdettiin ratkomaan."

Herra puhemies! Tämä toimittaja Jarmo Mäkelän, Brysselin kirjeenvaihtajan teksti on mielestäni myös hyvin vakavasti otettavaa, asiantuntevaa tekstiä, jota me emme tässä salissa paljon ole kuulleet, kun ministerit ovat loistaneet kokonaan poissaolollaan. Pääministeri on aliarvioinut koko tämän asian niin, että kulkee maailmalla, ja vain yksi rkp:läinen ministeri oli osan aikaa vastailemassa kysymyksiin. Tämä osoittaa kyllä erittäin vakavaa huolettomuutta ja vastuun pakoilua mielestäni, (Ed. Pulliainen: Hehän ovat neuvottelemassa ulkomailla!) kun tämän asian käsittelyajankohta on kuitenkin ollut tiedossa kuukausikaupalla. Pitäisi ottaa tämä asia paljon vakavammin.

Olen valitettavasti samaa mieltä kuin toimittaja Mäkelä, että Lissabonin sopimus on Euroopan surullisin tarina ja susi jo syntyessään. (Ed. Pulliainen: Se on hyvä asia! Hyvä!) Se keskittää valtaa harvojen käsiin, vähentää kansallista päätöksentekovaltaa niissäkin asioissa, joiden subsidiariteettiperiaatteen mukaisesti paras ja järkevin päätöstaso olisi tässä talossa. Nyt 40:stä 60:een asiakokonaisuutta siirtyy tällä sopimuksella EU:n päätettäväksi, ja miltei kaikki päätökset siellä tehdään määräenemmistöllä, jolloin yksittäisten jäsenmaiden yli on helppo kävellä. Toisaalta määrävähemmistö voi muodostua kolmesta isosta ja yhdestä pienestä jäsenmaasta, jotka voivat näin aina estää itselleen epäsuotuisan päätöksen syntymisen, ja näin valta siis keskittyy hyvin huolestuttavalla tavalla.

Tämä Euroopan unionin presidentin viran perustaminen on sellainen kysymys, jota täytyy myös katsoa Suomen näkökulmasta, ja valitettavasti näyttää siltä, että Suomen porvaripuolueet erityisesti ovat valmiita riisumaan tasavallan presidentin vallasta ja antamaan sen vallan Euroopan unionin presidentille, jota me emme pääse valitsemaan, jota valitaan kabineteissa paraikaa. Tämä on kehitystä, joka ei ole eurooppalaisen kansanvallan mukaista.

Herra puhemies! Tähän asiaan liittyy paljon paljon muita yksityiskohtia, mutta näillä perusteilla ja niillä monilla muilla tekijöillä totean, kuten ministeri Paavo Väyrynen noissa kirjoituksissaan, että tämä on kelvoton sopimus, joka ei ole Suomen eikä Euroopan unionin etujen mukainen. Pitäisi neuvotella kokonaan uusi sopimus, niin kuin ministeri Väyrynenkin edellyttää, ja sitten katsoa kansakuntien edun mukaisesti eurooppalaista kehitystä.

Antti Kalliomäki /sd:

Puhemies! Maan hallitukselle ei todellakaan voi antaa kaksista arvosanaa tämän asian eduskuntakäsittelyn osalta. Se, että meillä ennakolta eduskunnan suuren enemmistön kanta tiedetään, ei kyllä oikeuta hallitusta luistelemaan nähdyllä tavalla eduskuntakeskustelusta. Jos Irlannissa hallitus tällä hetkellä toimisi samalla tavalla kuin meillä, niin voisimme todennäköisesti nähdä tuloksen, joka saattaisi kaataa koko Lissabonin sopimuksen siellä kansanäänestyksen vuoksi. Voi olla, että tästä johtuen, ainakin osittain, sävy tässäkin eduskuntakeskustelussa on ollut kovasti luonteenomaista sille keskustelulle, jota ylipäänsä käydään Euroopan unionin tulevaisuudesta. Ei oikein haluta nähdä metsää puilta. Sehän on ikään kuin sisään rakennettuna myöskin eduskunnan käsittelyssä olevaan mietintöön, joka väistämättä aina rakentuu sillä tavalla, että siinä on hirmuinen määrä asioita ja sieltä nyt suuret kysymykset, suurten linjojen painotus ja kiteytys eivät nouse riittävällä tavalla esiin. Tarkoitan sitä, että Lissabonin sopimuksen syvin merkitys on itse Euroopan unionin ja sen luomien yhteisten etujen vahvistumisessa sellaisissa asioissa, joita ed. Kankaanniemi luetteli pitkän litanian, mutta sanon itse vain kaksi isoa kysymystä: turvallisuus ja globalisaation hallinta ja niihin vaikuttaminen.

On kyllä hyvä muistaa, kun historiaa tunnemme, että Euroopan unionin ja sen luoman yhteistyörakenteen vaihtoehto, se toinen polku, johon ed. Lahtela täällä viittasi, on jo koettu 1900-luvulla. Se tarkoitti kahta maailmansotaa, erittäin vaikeita kansallisvaltioiden välisiä ristiriitoja koko vuosisadan ajan. Ennen ensimmäistä maailmansotaa oli paljon enemmän sopimuksia kuin EU:ssa on tällä hetkellä. Mutta ne olivat valtioitten välisiä sopimuksia, joilla pyrittiin Euroopan turvallisuutta parantamaan ja vahvistamaan. Käytännössä kävi sillä tavalla, että oli päällekkäisiä sopimuksia, ristikkäisiä, ja historioitsijoitten mukaan se oli yksi keskeinen syy siihen, että ensimmäinen maailmansota syntyi vähän niin kuin vahingossa joittenkin asiantuntijoiden mukaan. Tämä vaihtoehto on koettu. Se kannattaa meilläkin muistaa, kun suhtaudumme kovin kovin kriittisesti unioniin ja sen kehityskulkuihin.

Turvallisuuden puolella on sanottu, että tämä sopimus on epäselvä ja tulkinnanvarainen, mutta ei se minusta sitä ole tällä alueella. On aivan selvää, että Lissabonin sopimus instituution rakenteessakin vahvistusten myötä tulee nostamaan EU:n painoarvoa. Sitä kautta se selkeyttää kyllä eurooppalaista turvallisuusrakennetta ja meidänkin asemaamme siinä rakenteessa, jossa Euroopan unioni on ja toivottavasti tuleekin aina olemaan moottori, yhteisten päätösten foorumi. EU pystyy puhumaan yhdellä äänellä paremmin kuin aikaisemmin, ja se on merkittävä tekijä silloin, kun keskustelua käydään suurvaltojen kesken. Se on myöskin Suomen etu minusta hyvin selkeästi ja yksiselitteisestikin, kun oikein syvälle asiaan mennään.

Turvatakuulauseke, josta ulkoasiainvaliokunta on kirjannut pitkän keskustelun jälkeen minusta hyvin, on lauseke, jossa pitää muistaa realismi mutta myöskin se, että tähän realismiin kuuluu se, että sitä ei kannata väheksyä. Sen mukainen kehityssuunta, jota nyt täälläkin moitittu Ranskan, tulevan EU:n puheenjohtajan, aktiivisuus on käsitellyt, on minusta toimintatapana kuitenkin pääosin oikea. Se on eri asia, että jos siellä presidentti Sarkozy käyttää puheenvuoron, niin siinä tuppaa olemaan ylimääräinen ranskalainen korostus ja tavoitteellisuus.

Globalisaation hallinta, johon viittasin, on toinen todella iso kysymys, jossa Lissabonin sopimuksen merkitys tulee asteittain vahvistumaan ja vahvistamaan Euroopan unionin toimivuutta markkinataloudessa. Tällä hetkellä iso raha yritysten parissa, niiden välillä liikkuva iso raha, ei tunne mitään valtioitten rajoja. Meidän on turha puhua, että menetämme päätäntävaltaa täällä, kun talouden puolella kysymys on ennen kaikkea siitä, että annamme muodollista päätäntävaltaa unionin tasolle. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että saamme sieltä, sen kautta, enemmän päätäntävaltaa näissä kysymyksissä, kuin meillä olisi irrallaan tästä sopimuksesta ja — vielä pahempi — irrallaan koko Euroopan unionista. Kansallisvaltioiden päätösvalta on tältä osin pitkälle menetetty ja lisäarvo saadaan Euroopan unionin kautta.

Sitten kun kiivailemme unionista aika huolettomasti tänäänkin täällä, niin varoituksen sana on kyllä paikallaan, siis se, että unionin myönteinen kehitys tai edes olemassaolo ei ole mitenkään itsestäänselvää eikä toteudu tuosta vain. Jäsenvaltioitten sitoutuminen on äärimmäisen tärkeätä, ja vielä sitä tärkeämpää on se, johon ed. Pulliainen minusta aivan oikein täällä viittasi: kansalaisten sitoutuminen ja sitouttaminen, se poliittinen työ ja toimintatapa, jolla kansalaiset saadaan ymmärtämään Euroopan unionin todellisuus ja ne vahvuudet, joita siellä on tämänkin sopimuksen mukana tulossa. Poliittisten johtajien, kansanedustajat mukaan lukien, vastuun väistely ja vastuun siirto Euroopan unionin kontolle asioissa, jotka eivät edes kuulu aina unionin asioitten kokonaisuuteen, on kyllä pahimman laatuista vapaamatkustajuutta ja sitä sen pahimmasta päästä.

Vielä kerran, tulevaisuuden vaihtoehto Lissabonin sopimuksen viitoittamalle tielle olisi pahimmillaan hajautumiskehitys, paluu menneen ajan vastakkainoloa luoviin valtio- ja valtarakenteisiin ja sen mukaisiin toiminta- ja käytösmalleihin. Se olisi mielestäni käsittämätöntä riskinottoa. Se meidän on syytä huomioida, kun helposti löydämme näistä unionin kehityskuvioista ja Lissabonin sopimuksestakin sitä moittimisen puolta muistamatta, mikä on siellä erityisen hyvää ja tärkeätä. Erityisen epäonnistunutta tällainen kehitys olisi pienen maan Suomen kohdalla. Minusta tämän maan, kun taas turvallisuudesta puhutaan, aivan ratkaiseva tulevaisuudenkuva on siinä, että Euroopan unioni vahvistaa kuitenkin eurooppalaista turvallisuusrakennetta ja sitä kautta meidän hyvinvointiamme myöskin taloudellisella puolella samalla tavalla. Näiden kehityskulkujen moottori on Euroopan unioni.

Katri Komi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! On parempi mukana olla vääntämässä kättä ja rakentamassa yhteistä vahvempaa tulevaisuutta Euroopalle, kun kerta olemme mukaan lähteneet. Meidän täytyy olla esimerkiksi parantamassa juuri EU:n kilpailukykyä, hillitsemässä ilmastonmuutosta, tukemassa innovaatioita ja työllisyyttä.

Joku aika sitten tehdyn tutkimuksen mukaan yli 80 prosenttia suomalaisista pitää ulkopolitiikkaa ja puolustuspolitiikkaa hyvin hoidettuna. Kuitenkin kun EU:ssa keskimäärin EU-jäsenyyden kannatus on korkeimmillaan kymmeneen vuoteen, Suomessa tulokset ovat pysyneet ennallaan. Jäsenyyden kannatus on seitsemänneksi vähäisintä, ja EU:n imagoa arvioi positiiviseksi suomalaisista vain 29 prosenttia, mikä on pienin osuus kaikista 27 jäsenmaasta. Suomalaiset ovat edelleen yksi laajentumisvastaisimmista kansoista, mutta EU:sta arvioidaan kuitenkin yhä laajemmin saatavan hyötyä Suomelle. Luku on noussut yli 50 prosentin.

EU on siis yhä vieras suomalaisille. Osa syystä tähän täytyy varmasti ottaa myös meidän poliitikoiden, kuten täällä aikaisemminkin on jo todettu. Emme mekään ole varmasti aina perustelemassa riittävän hyvin, miksi EU:ssa tehdään joku päätös, joka on meidän kannaltamme vähemmän hyvä. Se voi olla kokonaisuuden kannalta toki hyvä. Tai aina ei voi perustella, koska joskus on tuntunut, että isommat jyrää meitin, pienimmät. Monesti täytyy kyllä myöntää, että olemme olleet myös vaikuttamassa tai saamassa jotain enemmän Suomelle, suomalaisille, kuin mikä osuudellamme meille kuuluisi. Niin että kait se on sitten tasapainossa, se hyvä ja huono.

Suurin syy jäsenyysnihkeyteen piilee varmasti siinä, että jäsenyys näyttäytyy monille suomalaisille kielteisinä yksityiskohtina. Vaikka kyseessä olisikin unionin mittakaavassa pieni asia, niin suomalaisen kansalaisen kannalta kyse on usein isoista ja henkilökohtaista elämää hankaloittavista asioista. Susien suojelu Brysselistä käsin ei ihan oikeutetusti ole reilua vaikkapa sen eteläsavolaisen pienten lasten äidin mielestä, joka ei uskalla laittaa lapsiaan koulutielle kävelemään. Eikä jatkuvan muutospaineen alainen maatalouspolitiikka vahvista sukupolven pituisiakin investointipäätöksiä tehneen maatalousyrittäjän tulevaisuuden odotuksia. Onhan se tietysti ihan hullua, että Suomeen piti EU:n vaatimuksesta palkata pyöriäistarkastajia, vaikkei lajistoa ole vesistössämme juuri tavattu kymmeniin vuosiin. No, toki tämä säädös taidettiin nyt sitten kumota, kun se asia oli ensin todistettu näitten tarkkailijoiden toimesta.

Arvoisa puhemies! Töitä joudumme tekemään, jotta saamme unionin toimimaan nykyistä paremmin ja kansalaiset pysymään tässä projektissa mukana. Siihen tarvitaan ensinnäkin lisää avoimuutta ja päätöksentekoon selkeyttä, selkeyttä ja selkeyttä. Nykyistä paremmin on tiedettävä, mitä unionissa päätetään ja missä päätetään. Toiseksi, unionin on keskityttävä olennaiseen ja annettava myös kansallisille ratkaisumalleille tilaa. Unionille kuuluvat todellakin vain sellaiset asiat, joista päättäminen on unionin tasolla järkevää, ja tätä eduskunnan pitää tarkkailla entistä tarkemmin tulevaisuudessa tai sitä täytyy valvoa. Kolmanneksi, unionin tietysti pitäisi yksinkertaisesti vain saada entistä enemmän aikaan. Unioni saa kannatusta varmasti sitä kautta, että tuloksia syntyy, ja tässäkin pitää sitten keskittyä siihen olennaiseen: talouteen, työllisyyteen ja turvallisuuteen. Neljäntenä, kansalaiset pitäisi sitten kaikin voimin yrittää pitää mukana tässä keskustelemalla, kuuntelemalla ja jollain tavalla osallistamalla myöskin.

Ed. Soini totesi aikaisemmin puheenvuorossaan, ettei yhtään kansalaiskeskustelua ole ollut. Luulisinpa, että eri puolilla maata näitä kansalaiskeskusteluja on järjestetty. Itse olin 18. helmikuuta esimerkiksi Mikkelissä tämmöisessä kansalaiskeskustelutilaisuudessa mukana ja samaten Mikkelissä tilaisuudessa myös silloin edellisen perustuslakisopimuksen alla. Täytyy kyllä todeta, että silloin ensimmäisessä keskustelussa siellä oli mukana varmaan 50—100 ihmistä, erittäin aggressiivisiakin ihmisiä, kannanottoja, mutta hyvin monipuolista keskustelua. Nyt tässä toisessa keskustelussa helmikuussa osanotto oli hyvin vähäistä, kymmenkunta ihmistä, ja keskustelua ei kovin paljon enää syntynyt.

Arvoisa puhemies! Täytyy todeta, että Lissabonin sopimus ei ole täydellinen, mutta kokonaisuutena parempi kuin voimassa olevat perussopimukset. On huomionarvoista myös edelleen toistaa se, ettei sopimus muuta unionin perusluonnetta sekä jäsenvaltioiden että kansalaisten yhteisönä. Puhe liittovaltiokehityksen voimakkaasta voimistumisesta sopimuksen yhteydessä on tätä taustaa vasten mielestäni harhaanjohtavaa.

Ajoittain on myös kritisoitu sitä, että sopimus lisää unionin määräenemmistöpäätöksentekoa. Käytännön kokemukset unionin toiminnasta ovat kuitenkin osoittaneet, että Suomen kaltaiset pienemmät jäsenvaltiot hyötyvät määräenemmistöpäätöksenteosta. Sen laajentaminen lisää toiminnan tehokkuutta ja unionin kykyä tehdä päätöksiä.

Kansanäänestykselle ei mielestäni ole riittävästi perusteita. Tämä uusi sopimus ei muuta unionin nykytilaa sillä tavalla ratkaisevasti, että muutoksille tarvittaisiin kansanäänestyksen sinetti. Tämä eduskuntakäsittely monissa valiokunnissa on tarjonnut myös mahdollisuuden yksityiskohtaiseen käsittelyyn erotuksena asioita usein hyvinkin paljon yksinkertaistavasta kansanäänestyksestä.

Arvoisa puhemies! Ed. Kankaanniemi halusi jotain puhuttavan myös maataloudesta. Olin ajatellut itse sanoa puheenvuorossani saman, mikä löytyy tuolta maa- ja metsätalousvaliokunnan lausunnosta. Edellisellä kerralla olin itse tuossa valiokunnassa sitä lausuntoa muistaakseni tekemässä. Ainakin olin valiokunnan jäsen, todennäköisesti myös paikalla siinä kokouksessa, jossa tuo lausunto tehtiin. Nyt olen valiokunnassa vain varajäsenenä, mutta haluan todeta, että valiokunta kiinnitti erityistä huomiota silloin edellisellä kerralla ja nyt myös noiden vuoden 1994 liittymisasiakirjan artiklojen 141 ja 142 huomioon ottamiseen uudessa sopimuksessa. Nyt voidaan todeta, että liittymissopimus jää sellaisenaan voimaan.

Euroopan parlamentin vallan lisääntyminen on meille varmasti iso haaste. Sopimus jättää toki isoja asioita vielä neuvoteltavaksi, muun muassa sen, miten ja milloin EU liittyy ihmisoikeussopimukseen, kansalaisaloitteen yksityiskohdista sopimisen, komissaarien kierrosta sopimisen vuodesta 2014 alkaen ja sitten esimerkiksi tuon vireillä olevan lainsäädännön kohtalosta sopimisen, kun EU:n lainsäädäntöjärjestys muuttuu.

Presidentin ja ulkoministerin nimittäminen ja työehdoista sopiminen, kuten täällä on kuultukin, on työn alla. Ulkosuhdepalveluun lobataan Suomestakin kovasti väkeä tällä hetkellä. Tietysti myös presidentin ja ulkoministerin paikat ovat mahdollisia varsinkin, jos sellaista kompromissiehdokasta tarvitaan. EU-puheenjohtajuuden uudelleenjärjestäminen kieltämättä on yksi iso ratkaisu ja keskustelussa oleva asia.

Arvoisa puhemies! Ehkä oli hyvä, että tämä käsittely kuitenkin kaiken kaikkiaan venyi, jotta suurimmat intohimot ehtivät laantua eri kansakunnilla.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Palaan vielä ed. Nauclérin täällä käyttämään vastauspuheenvuoroon siitä, että hänen mielestään löytyy määritelmälliset perusteet sellaiselle käsitteelle, että Suomessa on kaksi rinnakkaista parlamenttia. Tämä ilmiö esiintyi tuolla Barroso-tilaisuudessa sikäläisten maakuntapäivien varapuheenjohtajan puheessa, ja se esiintyi tänä päivänä täällä isossa salissa.

Arvoisa puhemies! Minä vetoan eduskunnan puhemieheen ja pääsihteeriin, että meille kansanedustajille saatetaan tietoon, onko tässä tasavallassa kaksi samanaikaista erillistä parlamenttia vai ei.

Pentti Tiusanen /vas:

Puhemies! Ed. Pulliainen kysyi kyllä oikeaa asiaa. Se puheenvuoro silloin Barroson paikalla ollessa oli varsin hämmentävä.

Mutta tuohon, mistä ed. Kalliomäki käytti puheenvuoron, hiukan ehkä liian uhkaavia kuvia tuli mieleen, kun kuuntelin puhettanne: jos ei eduskunta ole valmis hyväksymään Lissabonin sopimusta, niin uhka ja pilvet kasvavat. En näkisi sitä ihan noin ongelmallisena.

Ed. Komi puhui susista. Mielestäni Euroopan unionin hyvä saavutus on se, että asiallinen biodiversiteetin suojelu Suomessa yleensä on olemassa ja voidaan myös niin sanottuja suurpetoja suojella ja niiden kantaa turvata. Tosin siinä on salametsästyksen vuoksi viime aikoina ollut erityisiä ongelmia.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Täällä on käyty keskustelua kansanäänestyksestä, ja keskustelu sinänsä siitä on aina relevanttia, tarvitaanko kansan valtuutusta johonkin sopimusjärjestelyyn. Kun kuitenkin muistetaan, että meillä on tähän asti suoritettu kansanäänestys vain alkoholikiellosta ja Suomen EU-jäsenyydestä ja kun tässä tapauksessa Lissabonin sopimus tuo varsin vähäisiä muutoksia perussopimuksiin, niin mielestäni missään tapauksessa tämä kansanäänestyskynnys ei ylity.

Sinänsä kehitys on varsin luonnollista. Jos ajatellaan, että EU on kasvanut, nyt 27 jäsentä, on täysin selvä, että rakenteitakin täytyy muuttaa, toimintaa pitää tehostaa, jotta unioni kykenee kehittymään eteenpäin. Jos ajatellaan EU:n tulevaisuutta, niin ehkä sittenkin laajentumiskysymykset ovat tärkeämpiä kansalaisten kannalta kuin sisäiset hallinnolliset muutokset. Siinä vaiheessa kun aletaan puhua EU:n olennaisesta laajentumisesta, muun muassa mahdollisesti Venäjän mukaan tulosta, silloin voitaisiin hyvin ajatella, että kansalaiset voisivat kansanäänestyksellä ottaa kantaa, kuinka pitkälle EU:n kaiken kaikkiaan halutaan laajentuvan.

Arvoisa puhemies! Mitä tulee kysymykseen Ahvenanmaasta, niin tietysti tärkeätä on se, että kun subsidiariteettikontrolli alkaa toimia, eduskunta aktiivisesti ottaa kantaa. Ahvenanmaa myöskin voi reagoida, mutta Suomen eduskunnan kautta. Tietysti on tärkeätä, että kun me saamme viestiä Ahvenanmaalta tänne, se viesti tarvittaessa myöskin, kun siihen syytä on, välitetään eteenpäin, ja varmasti käytännössä kaikissa tapauksissa on syytä. Kun Ahvenanmaan kanssa nyt sitten neuvotellaan jatkossa siitä, voisiko Ahvenanmaan maakuntapäivät hyväksyä omalta osaltaan tämän Lissabonin sopimuksen, niin siinä yhteydessä varmasti on kyllä syytä käydä keskustelua vielä Ahvenanmaan edustautumisesta EY-tuomioistuimessa silloin, kun on kysymys Ahvenanmaata koskevista kysymyksistä. Tässä suhteessa täytyy sanoa, että tietysti Suomi tekee viime kädessä päätöksen, mutta tärkeätä on se, että me vilpittömässä mielessä pyrimme tehokkaasti edustamaan Ahvenanmaan kantaa silloin, jos Ahvenanmaata syytetään jostakin sopimusrikkomuksesta.

Arvoisa puhemies! Tärkeätä on, että nyt annamme selkeän signaalin Irlannin kansalle, että äänestävät torstaina “kyllä” tämän Lissabonin sopimuksen puolesta, jotta EU pääsee pois tästä pysähtyneisyyden tilasta ja voi mennä eteenpäin, ja toivotaan, ettei tässäkään salissa ole näitä pysähtyneisyyden ajan edustajia enää kovin montaa. (Ed. Pulliainen: Ed. Sasin kannattaisi olla salissa!)

Katri Komi /kesk:

Arvoisa puhemies! Vielä ed. Tiusaselle: Susien suojelu on tietenkin ihan ok, mutta sen hyväksynnän kannalta on tärkeätä, että metsästykseen liittyvää päätäntävaltaa siirretään tosiaan sinne mahdollisimman lähelle niitä susia. Ne häirikkösudet on pystyttävä poistamaan mahdollisimman nopeasti. Silloin ei synny sitä turhaa hysteriaa tämän asian ympärille.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Minä olen aina sanonut, että ed. Sasi onnistuu pilaamaan kaikki, kun ilmestyy saliin. Se sääntö kyllä pätee tähänkin. Täällä juuri ministeri Thors ilmoitti, että tällä käsittelyllä ja ajoituksella ei ole mitään merkitystä eikä signaalia suhteessa Irlannin kansanäänestykseen. Te tulitte kertomaan, että ministeri Thors on väärässä. Ei muuta.

Pentti Tiusanen /vas:

Puhemies! Todellakin, niin kuin ed. Pulliainen totesi, täällä aikaisemmin ed. Arhinmäki epäili tätä ja ministeri Thors sitten kumosi tämän epäilyn, ja nyt perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja vahvisti, että näin kuitenkin olisi.

Mutta, ed. Komi, todella olen samaa mieltä, että todelliset häirikköeläimet pitää pystyä poistamaan ja eliminoimaan, mutta kuka sitten määrittelee sen, se ei voi olla ihan paikalliset metsästäjät.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Toivottavasti saan nyt viimeisen puheenvuoron tässä keskustelussa. Minä haluan vain todeta sen, että Suomen juhannus on kyllä taatusti se, mikä on ratkaissut tämän käsittelyn ajankohdan varsinaisesti. Mutta sinänsä on myönteistä, että Suomi pyrkii suhteellisen nopeassa aikataulussa ratifioimaan Lissabonin sopimuksen osoittaakseen, että me haluamme Euroopan unionin kehittämistä ja myöskin hyvällä vauhdilla, ja tässä suhteessa on erittäin positiivista, että se tapahtuu tänä keväänä. Tietysti tärkeätä on, että me kerromme irlantilaisille, että Suomessakin nähdään, että tämän sopimuksen hyväksyminen on hyvä asia ja muittenkin EU-maitten pitäisi hyväksyä tämä sopimus.