Esko-Juhani Tennilä /vas:

Arvoisa puhemies! Suomen hävittyä sodan Kemijokea ruvettiin valjastamaan, jotta etelään saataisiin sähköä käyttöön. Valjastaminen aloitettiin Kemijoen suusta, se tukittiin padolla. Näin tuhottiin kerralla Euroopan yksi parhaista lohijoista.

Myös Tornion-Muonionjoen samoin kuin Simojoen luonnonlohelle oli käydä huonosti liiallisen merikalastuksen vuoksi seuraavina vuosikymmeninä. Lohen tuhoutumista Lapissa ei tällä kertaa kuitenkaan enää seurattu sivusta, kuten oli tapahtunut Kemijoen osalta. Päinvastoin jokivartisten vahva kansanliike vaati monien vuosien ajan 1980-luvulta lähtien voimistuvasti toimia luonnonlohen pelastamiseksi.

Lopulta Paavo Lipposen ykköshallitus tekikin 1996 päätöksen, jolla se siirsi nousulohen kalastusta myöhemmäksi. Tämä oli hyvin tärkeä päätös ja loi optimismia tuolla pohjoisen alueella. Toiveita herätti myös se, että EU kielsi Itämerta kaikesta arvokalasta tyhjentävän ajoverkkokalastuksen.

2000-luvulla otettiin kuitenkin takapakkia, kun meripyyntiä uudelleen ryhdyttiin aikaistamaan lohen osalta. Näitä päätöksiä jokivarsissamme on katsottu karsaasti. Suuri pettymys on myös nyt käsittelyssä oleva Suomen ja Ruotsin uusi rajajokisopimus ja siihen liittyvä kalastussääntö. Vikana on ensinnäkin se, että nyt siirretään päätösvalta paikalliselta rajajokikomissiolta virkakunnalle, pääsääntöisesti viime kädessä Tukholman ja Helsingin herroille. Heiltä ei ole aiemminkaan riittänyt ymmärrystä sille faktalle, että vain jokiin päästetyt kutulohet turvaavat lohikannan jatkumisen ja vahvistumisen, mikä on tarpeen ja myös mahdollista oikealla lohipolitiikalla.

Kalastuksen osalta tässä koko lakikokonaisuudessa on nyt virkamiesten neuvottelemana ja poliitikkojen siunaamana vikana myös se, että rajajokisopimuksen liitteessä olevassa kalastussäännössä näkyy tämä sama asenne, joka on leimannut virkakunnan asenteita muutoinkin. Eli ei ole ymmärretty sitä, että tämän nousulohen jokeen pääsyn turvaaminen on peruskysymys lohipolitiikassa. Päinvastoin lohenpyyntiä lisätään. Erityisesti näin tapahtuu Tornionjokisuulla Ruotsin puolella, jossa ruotsalaiset ammattikalastajat aloittavat kutulohen pyynnin jo ylihuomenna torstaina 17. kesäkuuta, siis ehdottomasi liian aikaisin. Tästä on kuulemma päästy sopimukseen jo rajajokisopimusneuvottelujen aikana eli jo ennen sopimuksen hyväksymistä, mikä tuntuu hyvin erikoiselta menettelyltä.

Arvoisa puhemies! Kesäisin Utsjoella näkee, mikä valtava vetovoima vahvalla jokikannalla joessa lohenpyytäjille on. Heitä tulee tuonne ihan Lapin pohjoisosaan, Tenon varsiin kaikkialta maasta ja kauempaakin lohta viikoksi tai kahdeksi Tenolle pyytämään. Se tuo elämää Utsjoelle, ja se tuo sinne myöskin taloudellista voimavaraa, rahaa lyhyesti sanottuna. Tornion-Muonionjoella samoin kuin Simojoella voimaan päästä aivan samaan, jos joku poliittinen tahto siihen löytyy lohipolitiikan kehittämisen osalta. Nyt sitä ei ole kuitenkaan löytynyt, päinvastoin pelättävissä on lohikantojen heikentyminen vielä nykyisestäänkin, ja sitä ei saisi missään tapauksessa päästää tapahtumaan.

Arvoisa puhemies! Kun käsiteltiin rajajokisopimusta ensimmäisessä käsittelyssä, kansanedustaja Hannes Manninen arvioi neuvoteltua sopimusta uudeksi rajajokisopimukseksi varsin kriittisesti, hyvinkin kriittisesti. Hän kuitenkin päätyi sen hyväksymisen kannalle sillä perusteella, että muutoin Ruotsi pyytäisi lohta ilman mitään rajoituksia sekä merellä että Tornionjokisuulla ja myös joella.

Yleensä ed. Hannes Manninen on se, joka muistuttaa EU:n kasvavasta roolista myös Suomen päätännässä. Lohiasiassa hän kuitenkin sivuutti unionin kokonaan. Kuitenkin Euroopan unioni on piakkoin esittämässä linjansa uudeksi kalastuspolitiikaksi, lohipolitiikka mukaan lukien. Nämä tulevat linjaukset tulevat koskettamaan esimerkiksi Ruotsia ja myös lohen osalta, joten ei tässä sitä vaihtoehtoa ole ollut, että Ruotsi voisi tehdä ihan mitä vaan. Se on vain verho, jonka suojassa jotkut ovat valmiita huonon sopimuksen hyväksymään.

Arvoisa puhemies! Heikko on sopimus. Ruotsille on annettu liikaa periksi. Ehdotankin, että sopimusta ei hyväksytä ja että lakiesitys hylätään.

Mikko Kuoppa /vas:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin kannatan molempia ed. Tennilän tekemiä hylkäysesityksiä ja totean, että lohenpyynnin aikaistaminen Ruotsin puolella Perämerellä johtaa siihen, että nousulohi, kuten on jo todettu, ei pääse nousemaan Tornionjokeen, ja se merkitsee, että lohikanta vähenee, ja samalla se myös tulee merkitsemään, että urheilukalastajien saaliit vähenevät ja aikaa myöten myöskin nämä kalastajat kaikkoavat sieltä. Se vie selvästi tuloja paikalliselta väestöltä ja paikallisilta yrittäjiltä, jotka siellä Tornionjoella toimivat.

Kari Rajamäki /sd:

Arvoisa puhemies! Pääministeri Lipposen lohipolitiikka tuli aikoinaan kreivin aikaan. Se tuli luonnonlohen pelastamisen näkökulmasta sellaiseksi tärkeäksi ratkaisuksi mutta myöskin Tornionjoen ja koko Pohjois-Suomen matkailun ja aluekehityksen kannalta erittäin tärkeään aikaan. Itse asiassa edellisen hallituksen käsittelyssä tuli monta kertaa esille tällainen Rkp:n ja myös keskustan rannikkokalastajanäkökulma, joka tahtoi jatkuvasti unohtaa ja tuhota pääministeri Lipposen käynnistämän lohipolitiikan kestävyyden. Itse asiassa edellisen hallituksen aikana tämä rajajokisopimus muun muassa toimestani ja SDP:n ministeriryhmän toimesta kyseenalaistettiin siitä huolimatta, että silloinkin ulkoministeriö ja muut virkamiehet maa- ja metsätalousministeriössä pitivät sitä ainoana mahdollisuutena, että kun on vain hyväksyminen ja hylkääminen vaihtoehtona, niin pitää hyväksyä.

Itse asiassa käytiin aika rajujakin keskusteluja myöskin eri yhteyksissä merikalastuksen ajankohdasta. Rannikkokalastuksen aientamista vaativat Rkp ja keskusta, ja SDP:n toimesta hyvin vaikeita neuvotteluja käytyämme saimme jossain määrin minimoitua niitä vaikutuksia, mutta siitä huolimatta valtioneuvoston pöytäkirjassa on edellisen hallituksen ajalta muun muassa vaatimukseni siitä, että pitää ehdottomasti luonnonlohen ja Pohjois-Suomen aluekehityksen ja elinkeinojen kehitykseen puuttua ja ongelmien ilmetessä puuttua näihin aikarajoihin. Tämä hallitushan ei ole halunnut missään vaiheessa käydä läpi niitä ongelmia, joita luonnonlohen ja lohen pohjoiseen nousun osalta on olemassa. Kun maa- ja metsätalousvaliokunnassa tätä käsiteltiin, tietysti sosialidemokraatit ja allekirjoittanut eivät olleet nyt siinä joukossa, jolla oli valtaa päättää tästä asiasta. Me muun muassa toimestani jatkuvasti kritisoimme tätä neuvoteltua sopimusta, ja henkilökohtaisesti sanon suoraan, että koko valiokunnan käsittelyn ajan, vähän yksinäisenä kenties, kritisoin koko sopimuksen mielekkyyttä. Käyn kohta läpi ne näkökohdat, joiden takia minusta tämä on onneton Suomen näkökohdilta.

Viimeisessä kokouksessa tähän tuli kuitenkin vaatimuksestamme tämä edellytys siitä, että eduskunta edellyttää, että tämän kalastuksen säätelyn, valvonnan ja seurannan tuloksista sekä kalastussäännön 16 §:n mukaisista toimista on toimitettava maa- ja metsätalousvaliokunnalle selvitys lokakuun alkuun 2012 mennessä. Tämä liittyy siihen, että mielestäni meidän maa- ja metsätalousministeriömme ja Suomen viranomaiset eivät millään tavalla ole ylipäänsä selvittäneet, millä tavalla tällaisiin lohikantoihin liittyviin sääntelytarpeisiin nopeasti Ruotsin kanssa puututaan. Mielestäni ei millään tavalla ole mietitty, millä tavalla Suomi toimii edes tämän sopimuksen nojalla lohi- ja taimenkantojen suojelemiseksi. Tässä mielessä valiokunta sitten vaatimuksestani kirjasi tätä selvitystä tähdentävän kannan tänne lausumaehdotuksiin. Tässä on nimenomaan huomattava aiennus merikalastukseen: 17.6. aikaisemman 3.7. sijasta. Tämä on de facto erittäin suuri riski ja epäonnistunut mutta sinänsä tietysti tällaista tyypillistä Rkp:n ja keskustan merikalastajanäkökohdan vahvaa esilletuloa kuvaava hallituksen poliittisessa päätöksenteossa. Myös kokoomuksella tuntuu olevan se ääni painavampi kuin Pohjois-Suomen ja Lapin näkökulma tai luonnonlohen suojelunäkökulma.

Tämä huomattava aiennus on yksi vakava epäkohta. Toinen on selkeä ongelma siinä, että ruotsalaisten oikeudet jokisuun ammattimaiseen lohen ym. rysäkalastukseen on kyllä hervottomasti meidän puolelta sallittu. Voi todella kysyä: mitä saatiin, kun jokisuupyynnissä oltiin näin pehmeitä? Olisi edes sovittu määräaika tai tarkasteluaika, mutta kun tehdään toistaiseksi tällaiset ratkaisut, niin ei tässä voi kyllä luonnonlohen eikä Pohjois-Suomen osalta olla tähän tyytyväinen ja itse on helppo jatkaa edellisen hallituksen kriittistä linjaa myös tämän asian käsittelyn loppuun.

Merja Kyllönen /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Kansainvälinen merentutkimusneuvosto Ices on suositellut muutama viikko sitten lohenkalastuksen vähentämistä lohikantojen turvaamiseksi, mutta päinvastoin kuin suositukset ovat kertoneet, Suomi ja Ruotsi lisäävät kalastusta ikään kuin hiukan toistensa yllyttäminä. Meritaimen on jo pitkään luokiteltu erittäin uhanalaiseksi kalaksi, ja mitään suojelupäätöksiä Suomen viranomaisilta ei ole kuitenkaan saatu. Nyt Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos on esittänyt uhanalaisuusluokituksen muuttamista äärimmäisen uhanalaiseksi, ja voi tässä vaiheessa kysyäkin, mihin keretään sitten rajajokisopimuksen kalastussäännön 16 §:llä, jos ajatellaan, että luonnonlohi halutaan aidosti pelastaa.

Haluan tässä lopuksi tuoda tiettäväksi vielä hyvin kuvaavan kansalaisten Pohjolan Sanomissa 12.11.2009 kirjoittaman lausuman, ja he toteavat: "Rajajokisopimus supistaa päätösvaltaisen ja paikalliseksi perustetun, väestön ja elinkeinoelämän parissa tunnetun ja arvostetun, hyvin toimivan viranomaisen lausunnonantajaksi asioissa, jotka suoraan koskettelevat rajan asukkaiden arkipäivää ja elinkeinoelämän kehittämisedellytyksiä. Tämä ei edistä rajayhteistyötä eikä pohjoismaista yhteistyötä. Se ei myöskään ole läheisyysperiaatteen mukaista eikä siten tue Euroopan integraatiota."

Täytyy todeta vaan, että, surullista kyllä, näyttää tämän luonnonlohiasian kanssa olevan yhtä vetelää tämä toiminta kuin on tällä hetkellä suomalaisessa petopolitiikassa, elikkä kansalaisten on otettava laki ja valta omiin käsiinsä, kun valtiovalta ei sitä pysty hoitamaan.