Vesa-Matti Saarakkala /ps(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kasvot peittävien huntujen käytöllä yleisellä paikalla on tiiviitä liitäntäkohtia yhteiskuntamme perustavanlaatuisiin fundamentteihin, yksilön oikeuteen päättää oma pukeutumisensa sekä sukupuolten väliseen tasa-arvoon. Suomen perustuslain 6 §:n 4 momentissa säädetään sukupuolten tasa-arvosta. Jokaisen yhtäläiset oikeudet, jotka mahdollistavat yksilölle itsensä toteuttamisen sukupuolesta riippumatta, ovat suomalaisen elämänmuodon perusta. Perustuslain 7 § turvaa yksilön oikeuden henkilökohtaiseen vapauteen ja koskemattomuuteen, johon ei ole oikeutta puuttua ilman laissa säädettyä perustetta.

Lisääntyneen maahanmuuton seurauksena perustuslain 6 ja 7 §:n turvaamat perusoikeudet ovat tulleet kiistetyiksi eräiden kolmansista maista tulleiden väestöryhmien edustajien toimesta. Näiden tahojen edustama uskonnolliskulttuurinen elämänkatsomus ei tunnusta sukupuolten välistä tasa-arvoa, kuten suomalainen tapakulttuuri ja lainsäädäntö tekevät. Burka- ja niqab-huivien käyttökielto yleisellä paikalla on selkeä kannanotto valtiovallan taholta sen puolesta, että universaalien ihmisoikeuksien painoarvo asetetaan erityisryhmien uskonnollisten traditioiden edelle.

Arvoisa herra puhemies! Burkan tai niqabin käytöstä ei ole säädetty islaminuskoisten pyhissä teksteissä, minkä tähden näiden vaatekappaleiden käyttökiellon ei voida katsoa rikkovan uskonnonvapauden takaavan perustuslain 11 §:ää tai Euroopan ihmisoikeussopimuksen 9 artiklaa. Burkan käyttö oli Afganistanissa naisille julkisilla paikoilla pakollista Taliban-hallinnon aikana ankaran rangaistuksen uhalla. Silti naiset pukeutuvat yhä burkaan monin paikoin Afganistania oman turvallisuuteensa tähden. Niqabin käyttö taas on yleistä Persianlahtea ympäröivissä arabimaissa. Erityisesti Saudi-Arabiassa naisten on todettu kokevan häirintää uskonnollisen poliisin taholta, mikäli he eivät pukeudu koko vartalon peittävään niqab-huiviin.

Burkan ja niqabin käytön ei siis voida katsoa olevan muslimimaissakaan ihmisoikeuskysymys, vaan uskonnollisten normien sanelema pakko naisille. Voidaankin pitää todennäköisempänä sitä näkökantaa, etteivät musliminaiset Suomessa tai muualla Euroopassa pääsääntöisesti käytä kasvot peittävää huntua vapaaehtoisesti, jolloin niiden käyttökielto ei riko perustuslain 7 §:n henkeä.

Arvoisa herra puhemies! Euroopan maista Belgiassa, Hollannissa ja Ranskassa on voimassa kasvot peittävien huntujen käyttökielto yleisillä paikoilla. Belgiassa ja Hollannissa kasvot peittävien huntujen käyttökieltoa perusteltiin kansallisella turvallisuudella, sillä yksilön tunnistettavuus olisi mahdollistettava turvallisuusviranomaisille. Ranskassa burka- ja niqab-huivien katsottiin olevan sopimattomia maalliseen yhteiskuntaan ja alistavan naista. Hollannissa ja Ranskassa yleisillä paikoilla burkaa tai niqabia pitävälle naiselle langetetaan sakkorangaistus.

Arvoisa herra puhemies! Kasvot peittävien huntujen kiellolla yleisellä paikalla Suomi osoittaisi tekevänsä perustavanlaatuisen suunnanmuutoksen nykyiseen epäonnistuneeseen kotouttamispolitiikkaan nähden. Valtiovalta on viime vuosina painottanut niin sanottua kaksisuuntaista kotoutumista, jolloin maahanmuuttajat omaksuvat suomalaisen kulttuurin ja toimintatavat sekä vastaanottajayhteiskunta antaa maahanmuuttajille oikeuden harjoittaa omia traditioitaan lakiemme asettamissa rajoissa. Valitettavasti tämä käytäntö on monesti tarkoittanut sitä, että suomalaisten on oletettu hyväksyvän eräiden maahanmuuttajaryhmien yksilöiden nekin toimintatavat, jotka ovat täysin vastoin suomalaisia perusarvoja. On tullutkin selväksi, ettei nykyinen lainsäädäntömme ota tarpeeksi huomioon yhteiskuntamme kansainvälistymisen aiheuttamia uhkatekijöitä suomalaiselle tapa- ja oikeuskulttuurille.

Kasvot peittävien huntujen käyttökiellolla suomalainen yhteiskunta antaa vahvan signaalin siitä, etteivät vähemmistökulttuuriset erityistavat saa olla maamme perustuslain tai muiden lakien yläpuolella. Länsimaisen ihmiskäsityksen ja sukupuolten tasa-arvon turvaamisen näkökulmasta burka- ja niqab-huivien käytön tulisi olla kiellettyä järjestyslain 2 §:n määrittelemällä yleisellä paikalla sakkorangaistuksen uhalla.

Arvoisa herra puhemies! Edellä olevan perusteella ehdotan, että eduskunta hyväksyy seuraavan lakiehdotuksen:

Laki rikoslain 17 luvun muuttamisesta. Eduskunnan päätöksen mukaisesti lisätään rikoslain 17 lukuun uusi 13 b § Kasvot peittävien huntujen käyttö yleisellä paikalla. "Joka järjestyslain 2 §:n määrittelemällä yleisellä paikalla pukeutuu kasvot peittävään huntuun, on tuomittava kasvot peittävien huntujen käytöstä yleisellä paikalla sakkorangaistukseen. Tämä laki tulee voimaan 1. päivänä tammikuuta 2014."

Maria Lohela /ps:

Arvoisa puhemies! Kuten edustaja Saarakkalan lakialoitteessa todetaan, kasvot peittävien huntujen käyttö on jo kielletty Belgiassa, Hollannissa ja Ranskassa. Edustaja Saarakkala ei siis ole lakialoitteellaan avaamassa poikkeuksellista keskustelua, vaan tuo muualla Euroopassa havaitut realiteetit, joihin on jo reagoitu, tähänkin saliin. Mainitut Euroopan maat ovat maahanmuuttopolitiikan osalta Suomea eri tavoin edellä, toki hyvässä mutta myös pahassa.

Maahanmuutto on tuonut arkeemme sukupuolten välisen tasa-arvon kannalta erittäin kyseenalaisia elementtejä, sellaisia, jotka me olemme jättäneet Euroopassa ja Suomessa taaksemme jo kauan sitten. Naiset ovat yhteiskunnan täysivaltaisia jäseniä, tai ainakin heidän pitäisi olla. Kulttuurin sanelemat pukeutumisrajoitteet erityisesti kasvot peittävien vaatekappaleiden osalta, paitsi piilottavat ihmisen identiteetin myös sulkevat nämä naiset työelämän ulkopuolelle, mikä tässä yhteiskunnassa tarkoittaa sosiaaliturvan varassa elämistä. Kaikkien kynnelle kykenevien osallistuminen yhteiskunnan toimintaan ja työskentelyyn on paitsi yksilön myös yhteiskunnan etu.

Pukeutumisen rajoittaminen koetaan pyrkimyksenä rajoittaa yksilön vapauksia. Se, että jotkin naiset ovat joka ikinen päivä, kaikissa julkisissa tiloissa, kaikkialla kodin ulkopuolella verhottuja päästä varpaisiin, ei kuulosta vapaudelta vaan vaihtoehdottomuudelta. Maahanmuuton lisääntyessä joudumme ennen pitkää arvioimaan naisten koko vartalon, kasvon mukaan lukien, peittävien vaatteiden aiheuttamia hankaluuksia eri yhteyksissä aina vain enenevässä määrin.

Jussi  Halla-aho  /ps:

Arvoisa herra puhemies! On ongelmallista kajota lainsäädännöllä ihmisten pukeutumiseen. Demokraattisissa valtioissa näin on toimittu lähinnä silloin, kun jonkin vaatekappaleen tai niiden yhdistelmän on katsottu julistavan ja edistävän yhteiskunnallisesti vaarallista ideologiaa tai toimintaa, toisin sanoen silloin kun vaate on tosiasiallisesti univormu. Esimerkkeinä voidaan mainita mustat paidat 30-luvulta tai rikollisjengien liivit 2000-luvulta.

Kasvot peittävien kaapujen käyttö on hiljattain kielletty useissa Länsi-Euroopan maissa. Näissä maissa uskottiin vuosikymmenten ajan monikulturistiseen politiikkaan, jossa vähemmistöyhteisöille käytännössä annettiin päätösvalta niiden sisällä elävien ihmisten suhteen. Tulokset ovat nähtävillä Tukholman, Pariisin, Brysselin, Amsterdamin ja Kööpenhaminan palavissa lähiöissä.

Mikä on ongelma? Voi olla, että musliminainen pukeutuu mustaan pussiin vapaaehtoisesti. Se, mitä hän haluaa, ei kuitenkaan aina ole se, mikä palvelee hänen integroitumistaan yhteiskuntaan. Kaapu on muuri hänen ja muiden ihmisten välillä. Se viestii halusta olla erillään muista, halusta kapseloitua omaan erillisyyteen. Ihmisten välinen viestintä on suurelta osin sanatonta, ilmeiden lukemista ja tulkitsemista. Kukaan ei halua kommunikoida puhuvan kaavun kanssa. Naisten kasvot peitetään yhteiskunnissa, joissa naisten ei halutakaan kommunikoivan kodin ulkopuolella. Kyse on nyt siitä, sallimmeko tällaisten mikroyhteiskuntien syntymisen oman yhteiskuntamme sisälle.

Naamioidut, kasvottomat ihmiset ovat pelottavia. Pidän epämiellyttävänä sitä ajatusta, että koulut tai päiväkodit joutuisivat uskonnollisen syrjimättömyyden nimissä palkkaamaan naamioituja työntekijöitä ja että tällaiset henkilöt opettaisivat lapsille naisena olemisen mallia.

Kaavussa on kyse myös siveydestä ja seksuaalisuudesta. Se lähettää sairaan viestin, jonka mukaan mies on kuolaava eläin, jolta naisen on suojauduttava piiloutumalla, ja kääntäen kaapuun puetut naiset ylläpitävät kaapukulttuureista tulevien miesten käsitystä siitä, että kaavuttomat naiset ovat huonoja naisia ja vapaata riistaa. Muslimimiesten yliedustus Suomen ja kaikkien länsimaiden seksuaalirikostilastoissa on karmeaa luettavaa. Poliisikuulusteluissa näiden miesten rutiiniselitys on, että nainen provosoi tilanteen pukeutumalla paljastavasti.

Lapset esittävät kysymyksiä. Muslimilapsi kysyy vanhemmiltaan, miksi hänen yhteisönsä naiset peittävät kasvonsa. "Koska he ovat hyviä naisia", vastaavat vanhemmat. "Entä ne naiset, jotka eivät peitä kasvojaan", jatkaa lapsi loogisesti, "ovatko he huonoja naisia?" Mitä arvelette vanhempien vastaavan tähän kysymykseen?

Musliminaisten eristäytymisessä on kyse laajemmasta asiasta kuin uskonnonvapaudesta tai erilaisuuden sietämisestä. Kaapu on yksi elementti, joka ylläpitää ja syventää juopaa tulijoiden ja yhteiskunnan välillä. Seuraukset ovat yhteiskunnalliset, ja siksi yhteiskunnan on siihen puututtava.

Kerron lopuksi pienen surullisen tapauksen tosielämästä. Joukko somalialaisia miehiä tuomittiin joulukuussa 2006 englantilaisen matkatoimiston ryöstöstä ja poliisinaisen murhasta samassa yhteydessä. Päätekijä pääsi kuitenkin pakenemaan maasta Heathrow’n lentokentän kautta niqabiin pukeutuneena. Lentokentän henkilökuntaa oli hienotunteisuussyistä ohjeistettu olemaan katsomatta kaavun alle.

Arvoisa herra puhemies! Kannatan edustaja Saarakkalan tekemää lakialoitetta.

Olli Immonen /ps:

Arvoisa herra puhemies! En yleensä kannata suoralle kieltolinjalle lähtemistä lainsäädännössä, mutta tällä kertaa näen kuitenkin tämän edustaja Saarakkalan lakialoitteen kasvot peittävien huntujen kieltämisestä yleisillä paikoilla ainoastaan hyvänä asiana. Tätä huntukieltoa tarkemmin pohtineena olen tullut siihen lopputulokseen, että kyseisellä lakialoitteella itse asiassa parannetaan naisten yksilönvapauksia ja oikeuksia Suomessa.

Tätä huntukieltoa on vastustettu yleensä vetoamalla juuri yksilönvapauksiin ja siihen, että jokaisella ihmisellä tulisi olla oikeus pukeutua haluamallaan tavalla. Asian voi kuitenkin kääntää myös siten, että jokaisella ihmisellä tulee olla myös vapaus kulkea ilman kasvot peittävää huntua, eli yksilönvapauksiin kuuluu myös oikeus saada kulkea ilman huntua. Joka tapauksessa muslimien määrän lisääntyessä ja islamisaatiokehityksen edetessä tämä ongelma tulee myös meillä Suomessa entistä ajankohtaisemmaksi. Siksi onkin tärkeää, että asiasta ryhdytään käymään hyvissä ajoin laajaa yhteiskunnallista keskustelua.

Arvoisa puhemies! Kuten täällä jo aiemmin on käynyt ilmi, niin Euroopan maista Ranskassa, Belgiassa ja Hollannissa on siis jo nykyisin voimassa laki, joka kieltää kasvot peittävien niqabien ja burkahuivien käytön yleisillä paikoilla. Nyt tämä sama naisten asemaa parantava käytäntö tulisi saattaa voimaan myös meillä Suomessa.

Ongelmahan on siinä, että kasvot peittävään huntuun pukeutuvalla musliminaisella ei yleensä ole mahdollisuutta päättää itse pukeutumisestaan, vaan hänen pukeutumisestaan päättävät muut, kuten esimerkiksi naisen aviomies, naisen veli tai muu suku. Nämä musliminaisille sanellut pukeutumisnormit perustuvat vanhakantaiseen islamilais-patriarkaaliseen kulttuuriin, jolla ei pitäisi olla jalansijaa liberaalissa, länsimaisessa Suomessa. Henkilökohtaisesti näen islamin ja islamilaisen kulttuurin naisen arvoa alentavana, mistä nämä niqab- ja burkahuivit ovat vain yksi esimerkki. Kyseiset hunnut ovat vahva naisen alistamisen symboli.

No, onko sitten väliä sillä, määrääkö ihmisen pukeutumisesta valtio vai naisen mies tai hänen sukunsa? Mielestäni on pienempi paha kieltää valtion toimesta yksi tai kaksi vaateasua kuin pakottaa jotkut ihmiset käyttämään yhtä ja samaa vaateasua julkisesti lähes koko elämänsä ajan. Tosin tälläkin huntukiellolla puututtaisiin mielestäni ensisijaisesti lähinnä muslimimiehen tai suvun pyrkimyksiin rajoittaa naisen oikeutta päättää omasta pukeutumisestaan.

Kukaan voi tuskin vakavissaan väittää, että musliminaisen henkilökohtainen toive olisi pukeutua epämukavaan asuun, joka peittää koko kehon. Kuten edustaja Saarakkala aiemmassa puheenvuorossaan osuvasti totesikin, niin kasvot peittävän hunnun käytön sallimista ei Euroopassa yleisesti tulkita uskonnonvapauskysymyksenä, koska burkan tai niqabin käytöstä ei erikseen säädetä islaminuskoisten pyhissä kirjoituksissa. Näin huntukielto ei siis riko Euroopan ihmisoikeussopimuksen 9 artiklan tai Suomen perustuslain 11 §:n takaamaa ajatuksen, uskonnon ja omantunnon vapautta.

Arvoisa herra puhemies! Tulen käyttämään vielä toisen puheenvuoron tässä myöhemmin keskustelun aikana, mutta ilmoitan kannattavani edustaja Saarakkalan lakialoitetta.

Oras Tynkkynen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin sellainen pieni huomio, että kansanedustajillahan on käytettävissä lakialoitteen teksti, joten sitä ei tarvitse kavuta lukemaan täältä pöntöstä.

Vapaassa maassa ei voi eikä saa pakottaa ketään pitämään burkaa tai niqabia tai hiukset peittävää huivia, ihan samalla tavalla kuin vapaassa maassa ei saa pakottaa ketään pitämään knallia tai vappunenää tai vihreiden rintamerkkiä. Mutta vapaassa maassa ei saa myöskään pakottaa ketään olemaan pitämättä jotain edellä mainituista vaatekappaleista tai esineistä.

Epäilen vahvasti, toisin kuin edellä puhunut edustaja Immonen, että tällainen kielto olisi perustuslain vastainen. Edustaja Immonen puuttui ainoastaan perustuslain uskonnonvapautta koskevaan kohtaan, mutta perustuslakihan takaa yksilöille hyvin laajan vapauden myös muissa elämän osa-alueissa.

Kaikkein hulluinta tässä lakialoitteessa on varmaankin se, että kansalaisoikeuksien rajoittamista perustellaan kansalaisoikeuksien puolustamisella, niin kuin monessa edeltävässä puheenvuorossakin on tehty.

Edustaja Halla-aho totesi sen ihailtavan selvästi. Hän totesi, että voi olla, että musliminainen haluaa pukeutua kaapuun, mutta tästä huolimatta häneltä pitäisi kieltää mahdollisuus pukeutua kaapuun. Siis perussuomalaisen ryhmän edustajat haluavat rajoittaa naisten vapauksia pukeutua tietyllä tavalla puolustaakseen näiden naisten vapauksia. Tämä on jokseenkin epäjohdonmukaista.

No, kukaan ei varmasti ajattele niin, että ristin kantamista koruna pitäisi kieltää sillä perusteella, että joku saattaa pakottaa puolisonsa tai jonkun muun ihmisen pitämään, kantamaan tällaista ristin sisältävää korua. Mutta nyt kuitenkin halutaan kieltää tietynlaisten vaatekappaleiden käyttö sillä perusteella, että joku saattaa näitä vaatekappaleita pitämään pakottaa.

Edustaja Halla-aho perusteli käsittääkseni tätä kieltoa niin, että kaapuun pukeutuminen edustaa tietynlaista käsitystä sukupuolesta ja seksuaalisuudesta ja sen takia siihen yhteiskunnan pitää puuttua. Tästä herää tietysti aika nopeasti sellainen kysymys, mitä muita pukeutumistapoja ja -tyylejä pitäisi kieltää sillä perusteella, että edustaja Halla-aho arvioi niiden edustavan vääränlaista käsitystä sukupuolesta ja seksuaalisuudesta. Riittäkö näitten mainittujen kaapujen kieltäminen vai onko kieltolistalla mahdollisesti jotain muita vaatekappaleita?

Edustaja Immonen perusteli, että islamilais-patriarkaalisella kulttuurilla ei pidä olla jalansijaa länsimaissa. Hän ei ottanut kantaa, millä muilla aatteilla saa tai ei saa olla jalansijaa länsimaissa. Jos naisten epätasa-arvoa perustellaan kristillisin perustein, mitenkäs sille pitäisi tehdä? Saako kristillis-patriarkaalisella kulttuurilla olla jalansijaa länsimaissa, vai kiinnostavatko teitä ainoastaan ne tapaukset, joissa naisia sorretaan islamiin vedoten?

Edustaja Halla-aho käytti esimerkkinä sitä, että lentokentällä ei selvitetty niqabiin pukeutuneen ihmisen henkilöllisyyttä. No, niin kuin varmasti paljon matkustaneena tiedätte, niin tähänhän on varauduttu lentokentällä niin, että siellä on kumpaakin sukupuolta edustavia turvahenkilöitä, jotka voivat tarvittaessa erillisessä suojatussa tilassa tarkistaa myös erilaisiin kaapuihin pukeutuneen henkilöllisyyden, ja näin myös kuuluu tehdä tietysti turvallisuussyistä.

Kyse ei tässä keskustelussa ole siitä, pidänkö itse burkan tai niqabin pitämistä järkevänä tai hyvänä. Kyse ei ole edes siitä, ymmärränkö niitä naisia, jotka pitävät näitä kaapuja. Kyse on siitä, onko meillä lainsäätäjinä oikeus rajoittaa toisten ihmisten pukeutumista jollain tietyllä tavalla sillä perusteella, että me itse katsomme, että sellainen pukeutuminen ei ole järkevää.

Itse puolustan vapautta ja katson, että vapaassa maassa lainsäätäjällä ei ole eikä tule olla tällaista oikeutta, ihan riippumatta siitä, mitä mieltä itse satun olemaan burkasta ja niqabista tai joistakin vastaavista kaavuista ja niistä ihmisistä, jotka näitä käyttävät.

Satu Haapanen /vihr:

Arvoisa puhemies! Aivan samalla perusteella kuin edustaja Tynkkynen perusteli: demokraattisessa yhteiskunnassa emme voi mennä määräämään, kuka pukee mitäkin päälleen. Ainoastaan siinä tilanteessa, että jokin osoittautuu todistettavasti vaaraksi muille ihmisille, voidaan harkita kieltoja ulkoiselle pukeutumiselle. Siksi minä pidänkin tätä Saarakkalan lakiesitystä ongelmallisena, että te lähdette kyllä hienosti puolustamaan tätä tasa-arvon nimissä — ja on hyvä, jos aidosti kannatte huolta naisten asemasta — mutta burkan tai niqabin kieltäminen on pinnallinen teko tässä, se ei ole ratkaisu naisten aseman parantamiseen, vaan teidän täytyy kyllä pureutua asiaan hieman syvällisemmin ja analyyttisemmin. Esimerkiksi naisjärjestöt voivat olla tukena tässä työssä, jos haluatte todellakin parantaa naisten asemaa suomalaisessa yhteiskunnassa.

Sen sijaan teidän esityksessännekin paljastuu perimmäinen tarkoitus, jonka ihan kirjaimellisesti sanoittekin: että burka tai niqab uhkaa suomalaista tapakulttuuria. Mitä on suomalainen tapakulttuuri? Äitinä näen paljon suurempana uhkana, kun laitan lapseni pois näköpiiristä, humalaiset, liikenteen, huumeet. Kertaakaan en ole ajatellut, että burka tai niqab asettaisi minkäänlaista uhkaa itselleni tai perheelleni tai läheiselleni tai edes suomalaiselle yhteiskunnalle.

Edustaja Immosen puheen perimmäinen tarkoitus ei myöskään ole suojella naisia, vaan sanot, että islam on naisen arvoa alentava, eli kyllä minä näen, että tässä ne tarkoitusperät ja viitekehys, missä asiaa lähestytte, ovat jotain aivan muuta kuin naisen arvon parantaminen tai tasa-arvon parantaminen.

Vesa-Matti Saarakkala /ps:

Arvoisa herra puhemies! Meillähän on alipukeutuminenkin kielletty julkisilla paikoilla. Silloin puhutaan sukupuolisiveellisyyden loukkaamisesta. Siten on selvää, että yhteiskunnassamme on tähänkin asti puututtu pukeutumiseen. Se on kiistaton tosiasia, ja hyvä niin. Hyvä niin.

Arvoisa puhemies! Huomaan hiukan sen, että tässä ei kerta kaikkiaan ymmärretä, mihinkä tämä kehitys johtaa, ja myös väheksytään Belgian, Hollannin ja Ranskan esimerkkejä. Niille vihreät edustajat täällä viittaavat kerta kaikkiaan kintaalla. Ette kyllä perustele mitenkään tätä kantaanne tältä osin, vaan sivuutatte sen. Mutta ehkä sinä päivänä sitten, kun joku käännynnäismusliminainen hakeutuu opettajaksi kouluun ja rupeaa sitten siellä alakoululaisille burka päällä kertolaskuja opettamaan, niin ehkä sinä päivänä sitten tähän asiaan Suomessakin vihreä puolue herää. Kun tämä argumentti siitä, että tässä on kyse naisen oikeudesta pukeutua ja olla osa yhteiskuntaa, aktiivinen yhteiskunnallinen toimija, on silloin — jos tässä päädytään teidän kantaanne — pois pelistä, niin sitten ilmeisesti tähän tilanteeseen puututaan sen jälkeen kieltämällä kaikki uskonnolliset symbolit, koska kuten todettua, tämä argumentti, jota nyt tässä käytän ja joka on mielestäni se aito, on sitten teidän mukaanne vähäpätöinen.

Jussi  Halla-aho  /ps:

Arvoisa herra puhemies! Peittävien kaapujen käytön kieltoa on vastustettu muun muassa Ranskassa usein sillä perusteella, että ilman niqabia tai burkaa nainen ei pääse ulos lainkaan. Tällä argumentilla tunnustetaan, että kaapuun pukeutuminen yleisen käsityksen mukaan perustuu ulkoiseen painostukseen, ei vapaaseen tahtoon. Tämä painostus on se ongelma, johon yhteiskunnan tulee puuttua. Jos kaavut kielletään yhteiskunnan toimesta, tällainen sorron instrumentti poistuu, sen käyttö muuttuu mahdottomaksi.

Edustaja Tynkkyselle: Haluamista on monenlaista. Haluaako ihminen peittää itsensä kaavulla siksi, että hän haluaa peittää itsensä kaavulla, vai siksi, että vaihtoehtona on jonkintasoinen konflikti miehen, perheen, suvun tai laajemman yhteisön kanssa? Tämä on mielestäni hyvä kysymys.

Olli Immonen /ps:

Arvoisa herra puhemies! Kipuanpa vielä toistamiseen tänne pönttöön puhumaan.

Toin tuossa aikaisemmassa puheenvuorossani esille lähinnä tätä yksilönvapausnäkökulmaa. Nyt ajattelin nostaa myös hieman toisenlaista näkökulmaa, nimittäin Belgiassa tämän huntukieltoa koskevan keskustelun yhteydessä nostettiin esille myös valtion sisäisen turvallisuuden näkökulma. Sen mukaan turvallisuusviranomaisille olisi taattava mahdollisuus tunnistaa ihmiset julkisilla paikoilla yleisen järjestyksen ja turvallisuuden takaamiseksi, ja näin tulisi asian olla myös meillä täällä Suomessa.

Tällä hetkellähän Suomen lainsäädäntö ja naamioitumiskielto koskevat siis vain tilanteita, joissa naamioituneen henkilön ilmeisenä tarkoituksena on vahingoittaa muita ihmisiä tai omaisuutta. No, tekeekö uskonnollinen naamioituminen sitten mahdottomaksi vahingoittaa muita ihmisiä ja omaisuutta? Entä omaavatko turvallisuusviranomaiset kenties selvännäkökyvyn, jolla tunnistaa tilanteet, joissa naamioituneen henkilön ilmeisenä tarkoituksena on vahingoittaa muita ihmisiä tai omaisuutta? Täytyy mainita vielä yksi tapaus Tanskasta. Siellä oli eräs henkilö paennut vankilasta burkaan pukeutuneena. Ihan vain tälleen yksittäisenä esimerkkinä.

Arvoisa puhemies! Burkakielto julkisilla yleisillä paikoilla, kuten muun muassa kaduilla, kouluissa, päiväkodeissa, virastoissa ja terveyskeskuksissa, on mielestäni täysin perusteltu. Suomalaisen yhteiskunnan täytyy pystyä tarjoamaan esimerkiksi kaikille lapsille ja nuorille kaapuvapaa kasvuympäristö. Kasvot peittävien huntujen käytön on katsottu myös hankaloittavan musliminaisten työllistymismahdollisuuksia ja sitä kautta integroitumista suomalaiseen yhteiskuntaan.

Tärkeä näkökulma on myös se, että yhteiskunnan asettama huntukielto antaisi Suomeen muuttoa suunnitteleville ihmisille selkeän viestin siitä, että maassamme ei suvaita naisen alistamista. Tämä puolestaan voisi vähentää sellaisten henkilöiden muuttoa Suomeen, joiden kotoutuminen sekä asenteensa että kulttuuritaustansa vuoksi olisi todennäköisesti erittäin haasteellista. Eli jos joku kokee tärkeäksi asiaksi pakottaa naisen pukeutumaan tämän ihmisarvoa alentavaan burkaan tai niqab-huiviin, on tämän henkilön tehtävä se jossakin muslimimaassa, ei Suomessa.

Arvoisa herra puhemies! Olen sitä mieltä, että yksilönvapaudet ovat vaalimisen arvoinen asia ja että jokaisen tulee lähtökohtaisesti saada itse päättää omasta pukeutumisestaan. Musliminaisille ei tätä vapautta ja oikeutta ole vain samalla tavalla annettu kuin meille länsimaalaisille. Ennen kaikkea burka- ja niqab-kielto olisi selkeä signaali siitä, että Suomessa eletään länsimaalaisiin, liberaaleihin ja sekulaareihin normeihin perustuvalla tavalla. Mielestäni emme voi Suomessa epäonnistuneen monikulttuurisen ideologian alttarilla uhrata niin keskeistä yhteiskuntamme fundamenttia kuin miehen ja naisen välistä tasa-arvoa.

Satu Haapanen /vihr:

Arvoisa puhemies! Nyt tuli jo toinen syy vastustaa burkaa eli vähentää mahdollisimman tehokkaasti maahanmuuttoa Suomeen. Näin!

Sitten minä toivoisin, että tämän kaiken energian, mitä esimerkiksi tähän keskusteluun perussuomalaiset edustajat, täällä paikalla olevat, käyttävät, käyttäisitte lasten alkoholinkäytön vastustamiseen, yölliseen liikkumiseen, lasten yksin jättämisen vastustamiseen. Eivätkö nämä ole paljon suurempia uhkia meidän yhteiskunnassa kuin burka tai niqab?

Vielä minä kyllä puolustan demokratiaa, vaikka varmasti burkan käyttöön liittyy ongelmia. Muun muassa se saattaa pelottaa sellaista ihmistä, joka ei ole siihen tottunut. Itse olen nähnyt yhden burkaan pukeutuneen, mutta voi olla, että burkat ja niqabit lisääntyvät myös suomalaisessa yhteiskunnassa, mutta voi olla, että ihminen ei myöskään ole heti valmis sitä riisumaan päältänsä, että muita keinoja pitää löytää naisten tasa-arvon lisäämiseksi.

Sitten tämmöinen yleistys, että kaikki musliminaiset olisivat alistettuja, ei pidä ollenkaan paikkaansa.

Oras Tynkkynen /vihr:

Arvoisa puhemies! Edustaja Saarakkala maalaisi uhkakuvaa burka päällä töihin tulevasta opettajasta. No, oli tästä uhkakuvasta sitten mitä mieltä tahansa, niin eihän tämä lakialoite siihen puutu. Ei tässä kielletä burkan käyttöä julkisissa tehtävissä tai kouluissa, vaan tässä kielletään burkan käyttö julkisilla paikoilla. Eli jos kannatte huolta nimenomaan siitä, että erilaisissa julkisissa tehtävissä ei tällaisia kasvot peittäviä vaatteita sovi käyttää, niin sitten varmaankin lakialoite olisi kannattanut kirjoittaa vähän toisella tavalla.

Edustaja Halla-aho kantoi huolta ja sanoi, että varsinainen ongelma kai on siis se, että painostetaan ihmisiä kaapujen käyttöön. Olen tismalleen samaa mieltä. Siis sehän on ehdottoman väärin ja se on Suomen nykyisenkin lainsäädännön vastaista, jos ihmisiä painostetaan tai pakotetaan käyttämään joko kaapuja tai mitä tahansa muita vaatekappaleita — mutta tällainen naisen kontrollointi ja vapauksien rajoittaminenhan on ongelmallista ihan kaavusta riippumatta. Oli päällä kaapu tahi ei, niin se, että yritetään kontrolloida naista, on aina ongelmallista ja siihen pitää puuttua, enkä koe, että nimenomaan tällainen kaapukielto olisi erityisen toimiva keino.

Jos nyt jotain yhteistä tästä keskustelusta haluaa etsiä, niin tulkitsen niin, että perussuomalaista eduskuntaryhmää ja vihreitä yhdistää huoli siitä, että kaikki maahanmuuttajat eivät kotoudu hyvin. Mutta ne vaikuttavat keinot kotoutumiseen ovat kyllä ihan toisaalla, toisella ilmansuunnalla kuin sillä, että aletaan kieltää yksittäisiä vaatekappaleita.

Vesa-Matti Saarakkala /ps:

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Tynkkynen, minä en maalaillut mitään uhkakuvaa, vaan otin vain esimerkin: uskon, että sinä päivänä, kun tällainen käännynnäinen musliminainen, joka tulkitsee islamia niin, että hän kokee, että hän voi olla samaan aikaan opettaja — erilaisia tulkintojahan on uskonnosta — saa paikan opettajana ja pukeutuu niqabiin tai burkaan, sinä päivänä sitten ikään kuin monet niistä, jotka nyt kokevat, että tämä on esimerkiksi niin vähäpätöinen kysymys, ettei nyt ole syytä tähän puuttua, varmaan sitten kokevat, että nyt ehkä kuitenkin tarvitsee puuttua. Minä en koe näin, että se olisi mikään syy, vaan minulle tässä on kyse tasa-arvosta, nimenomaan sukupuolten välisestä tasa-arvosta, ja kouluhan on toki julkinen paikka, niin että mielestäni tässä lakialoitteessa ei ole tältä osin mitään ongelmaa.

Mutta kyllä tässä nyt näin kävi, että tänne vihreiden edustajat tulivat kertomaan ja opettamaan, miten loogisesti asiat menevät. Mutta minä nyt oletan sitten, että teiltä tulee lähiaikoina lakialoite siitä, että te haluatte muuttaa tätä pykälää meidän laissa siltä osin, että te haluatte jollain tapaa muuttaa tätä sukupuolisiveellisyyden loukkaamispykälää. Koska te nimenomaan sanoitte, että ette kannata pukeutumiseen puuttumista lainsäädännöllä millään muotoa, niin ilmeisesti te sitten kannatatte jonkin sortin vapaamielisempää linjaa myös tämän alipukeutumisen osalta, jos te niin kuin loogisia olette. Että sitä päivää odotellessa.

Jussi  Halla-aho  /ps:

Arvoisa puhemies! Edustajat Haapanen ja Tynkkynen edustavat valitettavasti sitä suvaitsevaisuuden lajia, jossa suvaitsemisen kohteena on vähemmistöyhteisö ja suojelun kohteena yhteisön oikeus pakottaa yhteisössä elävät yksilöt omaan muottiinsa. Yksilöiden oikeuksilta suljetaan suvaitsevaisesti silmät. Tietysti Haapanen ja Tynkkynen ymmärtävät tämän hurskastelun ja tekopyhyyden, ja tämän vuoksi etenkin edustaja Haapasen puheenvuorot keskittyvät salattujen merkitysten ja tarkoitusperien etsimiseen rivien väleistä.

Mikä on minun todellinen huoleni? Se on se, että meillä on kasvava muslimivähemmistö, joka tulee pääasiassa varsin alikehittyneistä maista, ja tämän vähemmistön menestyksekkään kotoutumisen ennuste suomalaiseen yhteiskuntaan näyttää valitettavan synkältä. Meitä odottaa se, mikä tällä hetkellä on arkipäivää useimmissa Länsi-Euroopan maissa.

Maria Lohela /ps:

Arvoisa puhemies! Edustaja Haapanen kyseli tuossa aiemmin siihen suuntaan, mitä ovat suomalaiset tavat tai suomalainen tapakulttuuri ja millainen se on. Minusta se on todella hyvä kysymys, ja olen miettinyt sitä ja tullut sitten siihen tulokseen, tiivistäisin tämän asian siten, että suomalainen tapakulttuuri on jotain sellaista, joka on yleisesti jaettu näkemys siitä, mikä on oikein tai mistä ollaan samaa mieltä tai mikä koetaan hyväksyttävänä laajasti tässä yhteiskunnassa. Väittäisin, että yksi esimerkki tästä on sukupuolten välinen tasa-arvo. Uskallan sanoa, että esimerkiksi tässä salissa, jos ei nyt ihan kaikki, niin ainakin lähes kaikki ovat sitä mieltä, että sukupuolet ovat keskenään tasa-arvoisia.

Tässä yhteydessä sitten voidaan esittää se kysymys, onko kenties joitakin maahanmuuttajaryhmiä tai uskonnollisista viitekehyksistä tulevia ryhmiä, jotka eivät jaa tätä näkemystä sukupuolten välisestä tasa-arvosta eivätkä siten jaa myöskään Suomessa yleisesti vallalla olevaa tapakulttuuria.

Satu Haapanen /vihr:

Arvoisa puhemies! Minusta tämä on hyvä ja arvokas keskustelu, että päästään ymmärtämään vähän, mitä kukin edustaja tässä ajattelee.

Ensinnäkin, edustaja Saarakkala, minun mielestäni meillä vallitsevat jo nytten työpaikoilla pukukoodit, joita ainakin tuntemani myös niin sanotut toisista kulttuureista tulevat ihmiset kunnioittavat, eli ei missään nimessä pidä vaarantaa ihmisiä ja omaa turvallisuutta tai työyhteisön tai lasten turvallisuutta epäasiallisella pukeutumisella työpaikoilla. Eli minusta tämä on ihan semmoinen käytännön kysymys. Mekin noudatamme tiettyä pukukoodia täällä eduskunnassa.

Sitten sukupuolten tasa-arvo: Minulla on vähän semmoinen tuntuma, että eivät kaikki tässäkään talossa vielä sukupuolten tasa-arvoa kuitenkaan arvosta eivätkä noudata. Jos sukupuolet eivät itse saa päättää, kenen kanssa haluavat elämänsä elää tai parisuhteen perustan, niin emme voi vielä puhua, että Suomessa vallitsisi sukupuolten tasa-arvo.

Sitten, mitä tulee tähän sukupuolisiveellisyyteen, niin kyllä minä luulen, että me alamme, kun mennään tuonne kaupungille katsomaan, niin aikalailla jo siinä äärirajoilla mennä, mikä on alipukeutumista ja mikä ei.

Sitten vielä tässä yhteydessä nyt, kun olemme huolestuneita naisten asemasta: Itse ainakin olen todella huolestunut lisääntyneestä pornografiasta. Se tunkee joka paikasta aina vaan aikaisemmin ja aina vaan nuorempien lasten ja nuorten ulottuville. Näen, että tämä on semmoista sukupuolisiveetöntä käyttäytymistä ja ilmiötä, johon meillä tulisi puuttua ihan meidän lasten terveyden ja hyvinvoinnin tähden.

Oras Tynkkynen /vihr:

Arvoisa puhemies! On sääli, jos edustaja Saarakkala kokee, että vihreät opettavat. Itse olen ajatellut, kun täällä eduskunnassa jonkin aikaa olen ollut, että kun jotkin ryhmät tekevät lakialoitteita, niin toisten ryhmien edustajilla on oikeus, ihan perustuslaissa turvattu oikeus, esittää oma näkemyksensä siitä lakialoitteesta. Jos te ette halua kuulla tai haluatte estää meitä esittämästä oman näkemyksemme teidän lakialoitteestanne, niin sitten se kannattaa varmaan sanoa ääneen, mutta kyllä se kuuluu käsittääkseni normaaliin poliittiseen keskusteluun, että täällä esitetään näkemyksiä puolin ja toisin. (Olli Immonen: Vapautetaan koko pukeutuminen!)

Edustaja Halla-aho kiinnostavalla tavalla tulkitsi, että vihreät puolustavat yhteisöjen oikeuksia sortaa yksilöitä, kun itse olen toistamiseen sanonut täällä, että kenelläkään ei ole oikeutta tässä maassa pakottaa ihmistä pukeutumaan minkään sortin asuun. Miten sen nyt sitten voi tulkita niin, että vihreät puolustavat yhteisöjen oikeutta sortaa yksilöitä, kun olen yrittänyt tehdä kohtuullisen selväksi, että mitään tällaista oikeutta ei vapaassa maassa voi olla, ketään ei voi pakottaa pukeutumaan johonkin tiettyyn tyyliin?

Edustaja Lohela palasi tähän kysymykseen, mitä se suomalainen tapakulttuuri sitten oikeastaan on, ja lähestyy sitä siitä näkökulmasta, että sen pitää olla jotenkin laajasti suomalaisten keskuudessa jaettu näkemys. Jos jakaa tämän ajatuksen, että tämä on suomalaisen tapakulttuurin määritelmä, niin sittenhän esimerkiksi tasa-arvoinen avioliittolaki kuuluu suomalaiseen tapakulttuuriin siinä mielessä, että kyselyjen mukaan sitä kannattaa noin 58 prosenttia suomalaisista, kun sitä vastustaa rapiat 30 prosenttia. Toivon tietysti, että perussuomalainen eduskuntaryhmä tulee myös tämän suomalaisten laajalti kannattaman ja suomalaisten arvojen mukaisen esityksen taakse.

Olli Immonen /ps:

Arvoisa herra puhemies! Ihan lyhyesti haluan edustaja Haapaselle todeta, että se, että Suomesta löytyy muitakin ongelmia kuin huiveihin pakotetut musliminaiset, ei ole mikään peruste olla puuttumatta tähän edellä mainittuun ongelmaan. Kyllä kaikkiin ongelmiin on pyrittävä puuttumaan, olivatpa ne sitten isoja tai pieniä. Mielestäni on kyllä hieman erikoista se, että vihreitten eduskuntaryhmä selkeästi vähättelee tätä ongelmaa. Kyllä me taas näemme täällä perussuomalaisissa, että miehen ja naisen välistä tasa-arvoa merkittävällä tavalla murentavat ilmiöt ja asiat eivät ole mikään vähäpätöinen asia ja ongelma.

Vesa-Matti Saarakkala /ps:

Arvoisa herra puhemies! Vihreät edustajat eivät pystyneet tässä vastaamaan heille esittämääni kysymykseen koskien sitä, että jos te edustatte sellaista politiikkaa, että pukeutumiseen ei pidä yleisillä paikoilla mitenkään puuttua, niin tuotteko te mahdollisesti jotain lakialoitteita myös tämän alipukeutumisen osalta, joka on siis kiellettyä sukupuolisiveellisyyden loukkaamisen perusteella.

Mitä sitten tulee aivan toiseen asiaan, jonka vihreät tässä ottivat esille, eli tähän avioliittolakiin, niin nyt voin lyhyesti siihen kommentoida ja avata, että meillähän on kansankirkkoasema, ja se on tietyllä tavalla tunnustettu. Jos ikään kuin halutaan avioliittokäsitteen sisältöä lähteä muuttamaan, niin silloinhan se tietysti loogisesti edellyttää sitä, että ensin pitää teidän tehdä aloitteita siitä, että tämä kirkon asema puretaan, ja sitä kautta sitten etenette, jos haluatte olla loogisia. Kyllä teidänkin täytyy se tunnustaa, että meillä on tämä asema kirkolla nimenomaan sen takia, että sillä on katsottu olevan lisäarvoa myös näitten arvojen osalta, mitä kirkko on tälle yhteiskunnalle tarjonnut, ja kirkko ei ole kantaansa avioliittokäsitteen sisällön suhteen muuttanut.

Oras Tynkkynen /vihr:

Arvoisa puhemies! Lakialoite ja myös kansalaisaloite tasa-arvoisesta avioliittolaista koskee ainoastaan siviilivihkimistä, eli kirkoilla ja uskonnollisilla yhdyskunnilla on ja säilyy myös vapaus päättää siitä, keitä ne haluavat avioliittoon vihkiä myös tulevaisuudessa. Sen takia se ei tähän siviilivihkimiseen suoranaisesti vaikuta.

Mutta edustaja Saarakkala esitti kysymyksen, tuleeko vihreiltä nyt aloite tämän sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan pukeutumisen tai pukeutumattomuuden sallimisesta. Vastaus on, että ei tule. Ja mikä on ero tässä nykylainsäädännössä olevassa kiellossa ja tämän lakialoitteen esittämässä pukeutumiskiellossa? Nykyinen lakihan tulkitsee niin, että julkisilla paikoilla ei saa esiintyä niin, että sukupuolielimet näkyvät. Laissa ei kuitenkaan millään muotoa määritellä, millä tapaa pitää pukeutua. Yhtä lailla katson, että laissa ei tule määritellä, saako pukeutua kaapuun tai johonkin muuhun sorttiin, kunhan nyt sitten jollain tapaa vähän joitakin yksityisimpiä alueitaan peittää.

Vesa-Matti Saarakkala /ps:

Arvoisa herra puhemies! Kyllähän tässä omassa lakialoitteessani selvästi kerrotaan, että ei mitenkään suljeta pois minkäänmoisia tiettyjä vaatekappaleita, vaan kerrotaan, että kasvojen pitää näkyä tunnistettavuuden takia ja tietysti myös sen takia, että tämä henkilö pystyy paremmin sitten todella osallistumaan yhteiskunnalliseen toimintaan, olemaan aktiivinen yhteiskunnan jäsen, sillä kyllä se nyt vaan näin on, että tämmöinen burkan käyttäminen aika pitkälti ainakin nykyoloissa, väitän, esimerkiksi nyky-Suomessa estää aktiivisen toiminnan ja esimerkiksi tulonhankinnan ja muuta vastaavaa. Kyllä tässä niin kuin ihan hyvällä asialla mielestäni ollaan, ja todella tämän argumentin kumosin, jonka äsken esititte.