Arja Karhuvaara /kok(esittelypuheenvuoro):

Herra puhemies! Tämän lakialoitteen pääasiallinen tavoite on opiskelupaikan saaneen asevelvollisen aseman yhdenmukaistaminen yliopistolaissa, ammattikorkeakoululaissa ja ammatillisesta koulutuksesta annetussa laissa, koska näissä laeissa on tällä hetkellä eri kirjaukset koskien sitä, miten näihin oppilaitoksiin hyväksytyillä on mahdollisuus lykätä opiskelupaikan vastaanottamista tai opintojen keskeyttämistä vapaaehtoisen asepalveluksen tai asevelvollisuuden nojalla.

Edellä mainituista laeista puuttuu myös yhtenäinen kirjaus asevelvollisuusajan hyväksymisestä oikeutetuksi poissaoloksi niin, että se ei syö tutkintoihin varattua rajattua aikaa. Painetta käytäntöjen yhdenmukaistamiseen ja oikeudenmukaistamiseen on tullut suoraan sekä muutamasta varuskunnasta että asevelvollisilta. Ammattikouluissa ja ammattikorkeakouluissa on ollut erilaisia käytäntöjä siitä, voiko tai miten voi opintopaikan saanut ilmoittautua poissa olevaksi asevelvollisuuden takia. Lainsäädännön tehtävä on kuitenkin antaa nuorelle riittävästi joustoa tässä elämänvaiheessa.

Nyt ainoa lainkohta, jossa opiskelevan asevelvollisen oikeudet on selkeästi huomioitu ja kirjattu, on yliopistolain 18 e §:n 3 momentissa, missä sanotaan näin: "Tutkinnon suorittamisaikaan ei lasketa poissaoloa, joka johtuu vapaaehtoisen asepalveluksen tai asevelvollisuuden suorittamisesta - -. " Tällä hetkellä nuori opiskelija, joka pyrkii yliopistoon keväällä ja astuu palvelukseen kesällä, voi vastaanottaa haluamansa opiskelupaikan sekä ilmoittautua poissaolevaksi asevelvollisuuden suorittamisen perusteella. Tämä ei vaikuta myöskään aikaan, mikä on varattu alemman tai ylemmän korkeakoulututkinnon suorittamiseen. Kyseessä olevassa laissa löytyy siis sinisenä lankana tasa-arvoisuus lain edessä niille, jotka palvelevat maataan harmaissa tai poninhäntä liehuen vanhainkodissa.

Ammattikorkeakoululain 24 §:n 2 momentissa sitä vastoin lukee: "Opiskelija voi tekemänsä poissaoloilmoituksen perusteella olla poissa yhteensä kahden lukuvuoden ajan." Ammatillisesta koulutuksesta annetussa laissa vuodelta 98 tästä asiasta ei ole mitään merkintää. Oppilaitokset ovatkin voineet tulkita lakia nuorten kannalta epätasa-arvoisesti. Säilyttääkseen opiskeluoikeutensa nuoret ovat joutuneet ennalta-arvaamattomasti ja jopa viime hetkellä perumaan tai keskeyttämään varusmiespalveluksensa.

Näin syntyy tyhjiä paikkoja varuskuntiin, vaikka varuskunnat ovat varautuneetkin niin sanottuun vakiohävikkiin. Tyhjät varusmiespaikat ovat kuitenkin turha menoerä ja lisäävät välivuosia opiskelun ja ammattiin siirtymisen välillä.

Kun jo puhutaan siitä, miten yli 35-vuotiaat ovat jo armeijalle kehäraakkeja ja heidät siivotaan aktiivireservistä pois, niin tämä lakialoite toteutuessaan edistää tavoitetta saada nuoret suorittamaan palvelus ajallaan. Lisäksi se lisää joustavuutta ammattikoulun ja lukion sekä ammattikorkeakoulun välillä ja vähentää mahdollisia hukka- ja tyhjäkäyntivuosia ja osaltaan vähentää myös syrjäytymisriskiä. Ja tästä perusteesta lähtien tämä lakialoite on tehty.