Tapani Tölli /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä esityksessä ehdotetaan säädettäväksi laki hätäkeskustoiminnasta, joka korvaisi nykyisen hätäkeskuslain. Tavoitteena on vahvistaa lainsäädännölliset edellytykset hätäkeskustoiminnalle. Uudistus ei tuo mitään radikaalia, merkittävää uutta, mutta vahvistaa ja ajankohtaistaa monet asiat. Lakia sovelletaan pelastus-, poliisi- sekä sosiaali- ja terveystoimen hätäkeskuspalveluihin. Tavoitteena on edistää väestön turvallisuutta ja järjestää hätäkeskuspalveluiden tuottaminen sekä parantaa palveluiden saatavuutta ja laatua.

Hätäkeskustoimintaan liittyviä ja Hätäkeskuslaitoksen toimintatapoja uudistettaisiin toimintaympäristömuutosten edellyttämällä tavalla. Sisäministeriön alaisen Hätäkeskuslaitoksen virka-alueena olisi koko maa Ahvenanmaata lukuun ottamatta. Hätäkeskukset varmistaisivat toisiaan ruuhkatilanteissa ja poikkeusoloissa. Hätäkeskuslaitoksen toiminnallinen ohjaus kuuluu yhteistyössä sisäasiainministeriölle ja sosiaali- ja terveysministeriölle. Laitoksen johtosuhteita selkeytetään ja niistä säädetään lailla nykyistä kattavammin. Hätäkeskuslaitokselle kuuluvista keskeisistä tehtävistä ja päivystystehtäviä hoitavan henkilöstön tehtävistä säädetään lain tasolla.

Arvoisa puhemies! Nykyinen valtion hoitama hätäkeskustoiminta on aloitettu vuosien 2001—2005 aikana yhdistämällä poliisin hätäkeskukset, pelastustoimen hätäkeskukset sekä sosiaali- ja terveystoimen kiireellisten ilmoitusten vastaanotto 15 hätäkeskukseen. Järjestelmä on toteutettu vuosien 1996—2001 hätäkeskuskokeilun kokemusten perusteella.

Hätäkeskusuudistuksen keskeisenä tavoitteena on jo alun perin ollut parantaa kansalaisten palveluja. Uudistuksen eduskuntakäsittelyssä on tähdennetty sitä, että hätätilanteessa avunpyyntöjä koskevat ilmoitukset on voitava käsitellä asiantuntevasti ja tehokkaasti sekä ilmoitusten edellyttämät pelastus-, poliisi- sekä sosiaali- ja terveystoimen toimenpiteet käynnistettävä tilanteen edellyttämällä kiireellisyydellä tasapuolisesti koko maassa vuorokaudenajasta riippumatta.

Hätäkeskustoiminnassahan on pelkistetysti kyse informaation hallintajärjestelmästä. Kansalaisten näkökulmasta oleellinen kysymys on se, että kun soittaa numeroon 112, siihen vastataan nopeasti ja asiantuntevasti ja pystytään välittämään avunpyyntö eteenpäin niin, että apu tulee paikalle.

Monilla ihmisillä on se mielikuva, että paloautot, ambulanssit tai poliisi lähtevät hätäkeskuksesta. Eivät ne lähde hätäkeskuksesta. Niillä on omat paikkansa, mutta hätäkeskuksen tehtävänä on välittää tieto mahdollisimman nopeasti ja asiantuntevasti niin, että apu ehtii paikalle. Tämä on se ydintoiminto, ja se monesti tässä keskustelussa näyttää jäävän sivuun.

Hätäkeskusjärjestelmää on saatujen kokemusten valossa arvioitu valtioneuvoston selonteossa. Selonteon mukaan kokonaisuutena arvioiden hätäkeskustoiminnan tasoa on onnistuttu parantamaan valtakunnallisesti ja väestön turvallisuustasosta huolehditaan tehokkaammin kuin uudistusta edeltävänä aikana. Toisaalta selonteossa on todettu hätäkeskustoiminnassa olevan toiminnallisia ongelmia. Eduskunta hyväksyi selonteon johdosta hallintovaliokunnan mietinnön mukaisen kannanoton, ja siinä kiinnitettiin huomiota useisiin hätäkeskustoiminnan kehittämistarpeisiin.

Hätäkeskustoiminnalle asetettavat vaatimukset ovat kasvaneet jatkuvasti. Nyt säädettävällä uudella lailla hätäkeskustoiminnasta lainsäädäntö uudistetaan vastaamaan nykyistä paremmin toiminnan kehittämisen vaatimuksia. Samalla toteutetaan niitä tavoitteita ja kehittämislinjauksia, jotka sisältyvät hallintovaliokunnan hyväksymään selontekomietintöön.

Hallintovaliokunta on saanut viime vuoden lokakuussa valtioneuvoston selvityksen hätäkeskustoiminnan aluejaon kehittämistä koskevista linjauksista. Valiokunta antoi selvityksestä lausuntonsa. Voimassa olevan hätäkeskuslain nojalla valtioneuvosto päätti viime tammikuussa valtakunnan alueen jakamisesta kuuteen hätäkeskusalueeseen. Sisäasiainministeriö puolestaan päätti saman lain nojalla, eli voimassa olevan lain nojalla, viime maaliskuussa hätäkeskusten sijaintipaikkakunnista.

Valiokunta tähdentää, ja on syytä tässä erikseen todeta, että käsiteltävänä olevassa hallituksen esityksessä ja tässä mietinnössä ei ole kysymys nyt näistä aluejako- ja toimipaikkapäätöksistä. (Ed. Tennilä: Tulee käsittelyyn kyllä!)

Arvoisa puhemies! Hätäkeskustoimintaa on syytä tehostaa. Nykyisellään Hätäkeskuslaitos ei muodosta riittävän yhtenäistä toimintakokonaisuutta. Tästä johtuen myös hätäkeskusten toimintatavat resurssien ohella poikkeavat toisistaan.

Hallintovaliokunta pitääkin perusteltuna, että Hätäkeskuslaitoksen toimintamalleja, organisaatiota ja tehtäviä selkeytetään. Säädettävällä lailla Hätäkeskuslaitoksen virka-alueeksi muodostuu, niin kuin aiemmin mainitsin, koko maa. Sisäasiainministeriö ja sosiaali- ja terveysministeriö keskittyvät strategisen tason ohjaustehtäviin ja Hätäkeskuslaitos operatiiviseen toimintaan. Uusi laki antaa perustan Hätäkeskuslaitoksen organisaation ja toiminnan kehittämiselle niin, että se voi vastata muuttuviin olosuhteisiin tehokkaalla ja tarkoituksenmukaisella tavalla. Uudistettava lainsäädäntö luo myös viranomaisten yhteistoiminnan edistämiselle entistä paremmat edellytykset.

Arvoisa puhemies! Hätäkeskusjärjestelmän alusta lähtien on kiinnitetty huomiota johtamiseen ja siihen liittyviin kehittämistarpeisiin. Johtamistoimintoja vahvistetaan nyt säädettävän lain nojalla siten, että Hätäkeskuslaitosta johtaa Hätäkeskuslaitoksen johtaja. Hän vastaa laitoksen toiminnan tuloksellisuudesta ja laitokselle asetettujen tavoitteiden saavuttamisesta. Johtajan nimittää valtioneuvosto ja muun henkilökunnan johtaja, ellei työjärjestyksessä toisin määrätä.

Arvoisa puhemies! Hallintovaliokunta on selontekomietinnössään pitänyt kiireellisenä vanhentuneen ja puutteellisen hätäkeskustietojärjestelmän uudistamista. Nykyisen järjestelmän elinkaaren on arvioitu ulottuvan noin vuoteen 2015. Nykyisen tietojärjestelmän heikkouksiin kuuluu muun muassa se, ettei välttämätön hätäkeskusten verkottuminen ole mahdollista. Olemassa oleva tietojärjestelmä ei myöskään sovellu eri hätäkeskusten toimintojen varmistamiseen eikä mahdollista hätäkeskukselle häiriötilanteessa ja poikkeusoloissa korvata toista hätäkeskusta. Vuonna 2008 käynnistetyssä hätäkeskustoiminnan ja tietojärjestelmän kehittämishankkeessa on määritelty valtakunnallisen hätäkeskuksen malli ja tietotekniset vaatimukset.

Tietojärjestelmähankintaan liittyvä kilpailutus toteutetaan kuluvan vuoden aikana, ja tavoitteena on valita järjestelmän toimittaja viimeistään keväällä 2011. Toteutusvaihe ajoittuu vuosille 2012—2015. Valiokunta on huolissaan nykyisen vanhentuneen hätäkeskustietojärjestelmän toimivuudesta ja soveltuvuudesta suunniteltuihin muutoksiin. Valiokunta pitää välttämättömänä, että kunkin hätäkeskusalueen hätäkeskuspalvelut voidaan muutostilanteessakin turvata aukottomasti. Valiokunta tähdentää, että uuden hätäkeskustietojärjestelmän tulee olla valtakunnallinen, hätäkeskusten verkottumisen mahdollistava ja yhteistyöviranomaisten tarpeet huomioon ottava.

Arvoisa puhemies! Valiokunta korostaa, että kaikissa vaiheissa, myös muutosprosessissa, hätäkeskuspalvelut tulee turvata eivätkä kansalaisten turvallisuuspalvelut saa muutoksessa vaarantua. Hätäkeskustoiminnan vakiinnuttamiseen kuuluu tärkeänä elementtinä koulutettu, pysyvä ja ammattitaitoinen henkilökunta. Henkilökunnan korkean ammattitaidon ylläpitäminen edellyttää myös ajantasaisen jatkokoulutuksen järjestämistä. Hätäkeskusten kehittämistyössä on huolehdittava myös siitä, että päivystäjiä kyetään rekrytoimaan riittävästi.

Arvoisa puhemies! Valiokunta tähdentää, että nyt säädettävä uusi laki luo lainsäädännölliset edellytykset parantaa hätäkeskuspalvelujen saatavuutta ja laatua tämän päivän vaatimusten mukaisesti sekä edistää väestön turvallisuutta. Samalla on syytä todeta, että hätäkeskusjärjestelmän kehittämistyöhön kohdistuvat meneillään olevassa muutosprosessissa mittavien odotusten lisäksi suuret vaatimukset. Yhteenvedonomaisesti valiokunta painottaa, että muutosvaiheessakin on välttämätöntä huolehtia kansalaisten turvallisuudesta. Siitä ei saa missään tilanteessa tinkiä. Mikäli uudistustyön aikana nousee esille turvallisuutta uhkaavia seikkoja, niihin on välittömästi tartuttava vaikka silläkin uhalla, että aikataulu tämän vuoksi venyisi. Henkilöstön saatavuudesta, jaksamisesta ja työmotivaatiosta on muutoksessa kannettava erityistä huolta. Muutospaikkakunnilla niin ikään korostuu johtamisessa paikallistason työ. On tärkeää huolehtia etenkin siitä, etteivät muutospaikkakuntien työntekijät jää yksin ja ilman tukea, ettei heitä tämän vuoksi menetetä ammatti-ihmisinä alan työtehtävistä.

Arvoisa puhemies! Valiokunta tulee seuraamaan tarkkaan hätäkeskusuudistuksen toimeenpanoa ja tulee pyytämään prosessin edetessä sen eri vaiheissa sisäministeriöltä selvityksen toimeenpanon etenemisestä ja valiokunnan kannanottojen huomioon ottamisesta. Hallintovaliokunta esittää edellä esitetyn perusteella tämän lakiehdotuksen hyväksymistä muutamin pykälätarkennuksin. Tämä mietintö ei ole yksimielinen. Tässä on kaksi vastalausetta, ja toinen vastalause sisältää hylkäysehdotuksen.

Esko-Juhani Tennilä /vas:

Arvoisa puhemies! Hätätilanteessa apua tulee saada viivyttelemättä. Lapissa tilanne ei ole poliisiavun osalta kaikkialla maakunnassa lähimainkaan tämä. Miehistön vähyyden vuoksi poliisin tuloa joudutaan joillakin alueilla odottelemaan jopa tuntikausia. Tarttumalla tämän epäkohdan korjaamiseen sisäministeri olisi ollut oikealla työmaalla, samoin hallintovaliokunnan enemmistö.

Nyt sen sijaan ollaan siirtämässä vielä hätäkeskuskin Rovaniemeltä Ouluun. Se tarkoittaisi valtavan laajan hälytysalueen muodostumista, onhan Oulusta Utsjoen Nuorgamiin yhtä pitkä matka kuin on Helsingistä Ouluun. Tiesittekö te, ministeri, muuten, että näin isot ovat nämä meidän etäisyytemme? (Ed. Valpas: Puoli Suomea!) Jos te tiesitte vielä, niin sen huonompi asia. Luulin, että te ette ole tästä ollut selvillä. Siis puoli Suomea yhden hätäkeskuksen alueeksi, valtava alue.

Jos tällainen hanke toteutuu, niin paikallistuntemus siellä hätäkeskuksessa takuuvarmasti heikkenee, meillä kun Lapissa, meilläkin, on samannimisiä paikkoja hyvinkin eri puolilla maakuntaa aina saman nimisiä tuntureita myöten. Pitkien etäisyyksien maakunnassamme paikallistuntemuksen puute voi aiheuttaa hyvinkin traagisia seuraamuksia. Kaiken lisäksi on vielä niin, ettei Rovaniemeltä, niin kuin ei muiltakaan lakkautettaviksi esitetyiltä hätäkeskuspaikkakunnilta, olla halukkaita siirtymään sinne uuteen paikkaan. Tehän olette aiheuttamassa aivan hälyttävän tilanteen tässä hälytyskeskusasiassa. Tehdään jotakin, joka voi aiheuttaa todella vakavan tilanteen, ja sen suuntaisesti tässä ollaan eteenpäin menemässä.

Miksi sitten tämmöisiä esityksiä tänne tuodaan? Kotiinpäin vetäjänä ministeri Pekkarista on usein syytetty tai jotkut kehuneet pekkaroinnista, mutta kyllä te, ministeri Holmlund, olette samaan sarjaan nyt nousemassa. Hätäkeskuksen keskittämishankkeessa olette hamuamassa Porille, omalle kaupungillenne, ässän, mutta olette Lapilta viemässä sen viimeisenkin kortin, kun hätäkeskusta meiltä Rovaniemeltä, pohjoisesta Ouluun siirrätte. Ei tämmöinen ole sopivaa toimintaa.

Arvoisa puhemies! Vastuussa tästä uusimmasta keskittämispäätöksestä, jos se äänestyksessä läpi menee, ovat myös ne kansanedustajat, jotka selonteon yhteydessä vuonna 2008 antoivat vihreätä valoa hätäkeskusten vähentämiselle. Siitähän äänestettiin silloin. Vasemmistoliitto teki esityksen, ettei tähän keskittämiseen lähdetä, koska se vaarantaa hätäkeskustoiminnan onnistumista. Ministeri kuitenkin sai valtuudet tätä keskittämistä harjoittaa, ja nyt sitten ollaan tässä missä ollaan. (Ed. Rajamäki: Edustajalla on äänestyskartta!) Vasta, kun selvisi, mitä tästä aluekeskusten vähentämisestä ja keskittämisestä seuraa, monien sosialidemokraattienkin puolelta alkoi kuulua kritiikkiä. (Ed. Rajamäki: Paljon ennen!) — No, joillakin oli ennenkin, mutta ei kaikilla, valitettavasti. Aika vähän silloin äänestyksessä oli meitä, jotka näimme, mitä tässä on tekeillä.

Mutta heräämisen mahdollisuus on vieläkin, sillä vasemmistoliitto, eduskuntaryhmämme, tulee esittämään muutosesityksen tähän valiokunnasta tulleeseen lakiesitykseen siten, että siihen 5 §:ään kirjoitetaan ne hälytyskeskusalueet, jotka jatkossakin tulevat toimintaa harjoittamaan, kaikki 15, jotka ovat sitä tähänkin saakka harjoittaneet. Ne ovat siinä pykäläesityksessä, jonka me täällä äänestykseen viemme. Siinä sitten nähdään, kuka oikeasti on ollut milläkin kannalla.

Tässähän on puhuttu, että ei tiedetty, ei ymmärretty. Tässä on vielä korjaamisen paikka, ja siitä napin painamisesta sitten tiedetään, kuka aidosti on pitämässä huolta siitä, että esimerkiksi Lapissa tai Tampereella, monella muullakin paikkakunnalla, on hälytyskeskus, jota ehdottomasti tarvitaan lähellä. Jotkut sanovat, ettei värillä väliä, kunhan on punaista. Niinhän se minustakin on, mutta kun sanotaan, että ei ole väliä, missä se on, niin lähellä sen kyllä pitää olla. Se on minusta ihan oikea periaate, mutta hätäkeskusten osalta aivan erityisesti, koska joskus on minuuteista kysymys, ja että se varmasti menee oikeaan osoitteeseen se osoitus, kun sieltä hätäkeskusta esitetään. Tässä te vaarannatte minun mielestäni selvästi turvallisuutta tässä maassa, arvoisa ministeri.

Lauri Kähkönen /sd:

Arvoisa puhemies! Lakiesityksen tavoitteet edistää väestön turvallisuutta ja järjestää hätäkeskuspalveluiden tuottaminen sekä parantaa palveluiden saatavuutta ja laatua ovat hyvät, ja voisin jopa sanoa, että ne ovat jalot. Valitettavasti jo valtioneuvoston päättämä hätäkeskusten määrän karsiminen puoleen ja jo tällä hetkellä ylikuormitetun henkilöstön vähentäminen eivät missään mielessä edistä väestön turvallisuutta tai paranna palveluiden saatavuutta ja laatua. Vaikutus on päinvastainen.

Esityksen lähtökohtana on, että hätäkeskustoiminnan kustannukset eivät nouse. Lähtökohta on taloustilanteen huomioon ottaen ymmärrettävä, vaikkakaan tuottavuusohjelma sellaisenaan ei sovellu hätäkeskuksiin. Säästöjä tarvitaan, ja toimintaa on pakko tehostaa, mutta tässä asiassa järjen käyttökin olisi suotavaa ja jopa elintärkeää. Onko turvallisuuspalveluita tuottavalla sektorilla kaikki säästöt tehtävä henkilöstöä vähentämällä ja toimintaa keskittämällä? Samalla uusien hälytystietojärjestelmien kehittämiseen menee mahdottoman paljon rahaa ja aikaa. Puhutaan kymmenistä miljoonista. Kuinka kustannustehokasta on esimerkiksi lopettaa toiminta juuri vuosi sitten valmistuneesta uudesta toimipisteestä, joka on kaiken lisäksi menestynyt viranomaisten ja asiakkaiden kyselyissä kärkipäässä laadukkaiden palveluiden tuottajana? Näin on käymässä Pohjois-Karjalassa.

Pohjois-Karjalan hätäkeskus on toiminut valtakunnan uranuurtajana, ensin kokeilukeskuksena vuodesta 1996 ja sitten hätäkeskuksena vuodesta 2001. Muutoksella tuhotaan vuosia kestäneen määrätietoisen työn tuloksia. Kiitoksena tästä työstä Joensuun toimipisteestä ollaan tekemässä lakkautuskokeilukeskus. Sen lisäksi, että säästöt jäävät erittäin pieniksi, tällainen toiminta on aluekehityksen näkökulmasta täysin vastuutonta ja järjenvastaista. Hätäkeskuksen säilyminen Pohjois-Karjalassa on kansalaisten perusturvallisuuden kannalta tärkeää ja toki monessa muussakin. Edellisessä puheenvuorossa käsiteltiin erityisesti hätäkeskuksen siirtämistä Rovaniemeltä Ouluun. Jos tietojärjestelmät eivät ole kunnossa, riskit kasvavat huomattavan suuriksi. Todennäköisyys sille, että avunsaanti viivästyy, lisääntyy entistä suuremmalle ihmisjoukolle.

Arvoisa puhemies! Hätäkeskusten aluejaon yhdistäminen ei tuo merkittäviä säästöjä, sillä sisäasiainministeriön alaiset laitokset, kuten pelastustoimi ja poliisi, suunnittelevat omia tilannekeskuksia lisää. Pahimmillaan tästä koituu lisäinvestointeja säästöjen sijaan. Myös pätevän työvoiman saanti on iso kysymysmerkki: siirrettäisiinkö ja siirtyisikö väkeä paikkakunnalta toiselle? Me tiedämme jo tällä hetkellä, että hätäkeskuksista pakenee työntekijöitä muihin töihin. Paikkakuntatuntemuksen puute ja ainakin heikkeneminen tuo turvallisuusriskin, ja toimintavalmiusajat venyvät pitemmiksi, kuten jo edellä totesin. Jo nyt on kyselyiden tuloksena saatu tietoa siitä, että hätäkeskusten henkilöstö ei ole valmis siirtymään uusiin toimipaikkoihin ja muuttohalukkuus on vähäistä. Ilman ammattitaitoisen henkilöstön saamisen takaamista ei muutosta voida tehdä turvallisuutta vaarantamatta.

Lakiesityksessä todetaan, että toimintaa voidaan järjestellä ja työn kuormitukseen voidaan vaikuttaa myös toisin keinoin kuin henkilöstöä lisäämällä. Tällähän vaan selitellään sitä, miksi esityksen aiheuttamat toimenpiteet ovat esityksen tavoitteiden vastaisia. Henkilöstön ja toimipisteiden vähentäminen ei lisää turvallisuutta, saatikka turvallisuuden tunnetta. Vielä vähemmän turvallisuutta lisää se, että hätäkeskustoiminta nojaa jatkossa entistä enemmän tietojärjestelmien varaan. Kun välimatkat ovat pitkiä, järjestelmän kaatuminen tuo huomattavasti aikaisempaa suuremman riskin. Hanke yhtenäisen tietojärjestelmän luomiseksi on osoittautunut suunniteltua vaikeammaksi. Nykyinen hätäkeskustietojärjestelmä on uudistettava, mutta tällä hetkellä järjestelmien uusiminen ei ole edennyt sellaiseen vaiheeseen, että hätäkeskusuudistus voitaisiin toteuttaa ilman turvallisuuden vaarantumista.

Arvoisa puhemies! Aluejakouudistuksen toteuttamisen pikainen aikataulu ja tietojärjestelmän uusimisen vaikeudet yhdessä voivat aiheuttaa entistä suuremman uhan turvallisuudelle. Kuten hallintovaliokuntakin mietinnössään toteaa, hätäkeskusjärjestelmän kehittämistyöhön kohdistuvat meneillään olevassa muutosprosessissa mittavien odotusten lisäksi suuret vaatimukset. Kysyn vain: Miten taataan, että tässä muutosvaiheessa kansalaisten turvallisuus ei vaarannu, kun jo nyt tiedetään, että muutoksen sisältyy lähes hallitsemattomia riskejä?

Lainaan sanatarkasti kehysselonteon mietinnössä olevan SDP:n eduskuntaryhmän vastalauseen tekstiä: "Silloisessa hätäkeskusaluejaossa, joka perustui eduskunnan 2001 tekemään päätökseen, huomioitiin sekä turvallisuusrakenteet että teknisten järjestelmien toimivuus. Tätä muutosta ollaan vasta ajamassa sisään. Nyt hätäkeskusjärjestelmä ja koko pelastustoimi tarvitsevat rauhallista kehittämisvaihetta. Hallituksen käynnistämä hanke vähentää hätäkeskusten määrää luo epävarmuutta niin hätäkeskusjärjestelmälle kuin turvallisuusrakenteellekin. Nykyiset hätäkeskukset on säilytettävä eikä maakuntia saa uudistuksessa suunnitellulla tavalla asettaa vastakkain."

Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi, hallintovaliokunnan valiokuntaryhmämme toteaa vastalauseessaan muun muassa: (Ed. Nepponen: Ei ehkä kannata kaikkea lukea!) "Hätäkeskusuudistuksen toimivuus on arvioitava turvallisuuden ja aluerakenteen osalta nopealla aikataululla uudelleen." — Näin, ed. Nepponen. — Myös uudistuksesta pidättäytymiselle on lueteltu vahvoja perusteita.

Johanna Ojala-Niemelä /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Suomea on totuttu pitämään yhtenä maailman turvallisimmista maista. Valitettavasti Myyrmannin, Jokelan, Kauhajoen ja Sellon tapahtumat todistivat, ettei Suomikaan ole enää mikään lintukoto. Hätä voi kohdata meitä kutakin äkkiarvaamatta. Näin epävakaina aikoina sosiaalisen turvallisuuden ohella myös fyysisen turvallisuuden merkitys kasvaa ja sille osataan antaa aikaisempaa enemmän arvoa. Arjen turvallisuutta on varmuus siitä, että jokainen saa tarvitessaan apua. Parhaiten kansallisessa turvallisuustyössä onnistumme eri viranomaisten yhteistyöllä ja huolehtimalla turvallisuuden edellytyksistä laajasti.

Hallitus hyväksyi tammikuussa iltakoulussa uuden aluejaon hätäkeskuksille. Hätäkeskusalueita suurennetaan siten, että niiden väestömäärät ovat vähintään 650 000—700 000 asukasta. Päätöksen mukaisesti Suomi jaetaan nykyisen 15:n sijaan 6:een hätäkeskusalueeseen. Tämä tietää sitä, että nykyiset Lapin hätäkeskus sekä Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun hätäkeskukset muodostavat yhtenäisen alueen.

Huoli Rovaniemen hätäkeskuksen säilymisen puolesta oli pitkään ilmassa, kunnes ministeri Holmlund päätti 9. päivänä maaliskuuta 2010 uusien hätäkeskusalueiden hätäkeskuspaikkakunnista. Päätöksen myötä Lapin hätäkeskus lakkautetaan vuonna 2011 ja sen toiminnot siirretään Ouluun. Lapin osalta päätös ei perustu mihinkään järkisyihin. Etäisyydet näyttävät monesti kovin erilaisilta kartalta katsottuna kuin matkaa konkreettisesti taitettaessa. Pohjois-Suomen ja Lapin hätäkeskusalue muodostaa yhdessä valtavan kokonaisuuden, jossa etäisyydet ovat jopa 700 kilometriä. Voidaankin kyseenalaistaa, pystytäänkö kansalaisten turvallisuus myös tulevaisuudessa takaamaan ja hälytysajoneuvot toimittamaan ajoissa perille tämän keskittämispäätöksen jälkeen.

Hätäkeskustoiminnan läheisyys ja etenkin paikallistuntemus ovat nopean avunsaannin kannalta keskeisiä. Hätäkeskuspäivystäjien paikallistuntemusta ei voi myöskään ulkoistaa kehittyvälle teknologialle. Mitä tapahtuu, kun laajoilla Lapin kairoilla tekniset apuvälineet pettävät eikä hätäkeskuksissa työskentele enää ihmisiä, joilla olisi paikallistuntemusta? Lapissa ja Kainuussa myös osoitetiedot ovat vielä osin puutteelliset, mikä entisestään vaikeuttaa paikantamista. Hädän hetkellä matkalla Hangosta Utsjoelle on selvää, että usein hädässä oleva ei ole tietoinen, minkä paikkakunnan tai kylän hän on viimeksi ohittanut, saati sitten, että pystyisi tarkemmin paikantamaan, missä sattuu olemaan.

Holmlundin mukaan sijoituspaikan ratkaisevat ensi sijassa tilojen soveltuvuus suuremmalle päivystäjämäärälle ja niiden suojaustaso, sillä uusia toimitiloja ei rakenneta. Päätöksenteossa epäolennaiset toimitilakysymykset siis ohittivat paikallistuntemuksen ja alueellisen palvelutasotarpeen. Rovaniemellä Lapin hätäkeskuksessa työskentelee tällä hetkellä reilut 30 henkilöä ja Oulussa 60 henkilöä, eli yhteensä uuden hätäkeskuksen vahvuus tulee olemaan noin 100 henkilöä. Myös Rovaniemen toimitiloista olisi haluttaessa remontoimalla saatu toimivat tilat kyseiselle henkilöstömäärälle. Nyt tehty päätös aiheuttaa myös merkittäviä hätäkeskusten työpaikkojen alueellisia pakkosiirtoja niin valtakunnallisesti kuin paikallisesti meillä liikennöintitarpeen kasvaessa Oulun suuntaan. Hätäkeskusammattilaisten liitto on aivan perustellusti tuonut esille sen seikan, että osaa uusista hätäkeskuksista voi uhata työvoimapula, koska henkilöstön siirtymisestä uusille paikkakunnille ei ole mitään takeita. Moni voi hypätäkin kelkasta ja kouluttautua kokonaan uudelle alalle. Ei kukaan halua ottaa vastuuta siitä, ettei osaa lähettää apua oikeaan paikkaan ja viime kädessä on sitten siitä vastuussa.

Kaikki järkisyyt puoltavat Lapin hätäkeskuspalvelukeskuksen säilyttämistä Rovaniemellä. Uudistuksen pyörteissä ja tuottavuusohjelman paineessa varsinainen pääasia eli kansalaisten turvallisuuden takaaminen jää tässä tapauksessa sivuseikaksi. Myöskään uudistuksesta kunnille koituvia kustannuksia ei ole huomioitu.

Kotimaisen politiikan valinnoilla rakennetaan turvallisuutta. Toiminnallisten ja alueellisten syiden lisäksi hätäkeskuksen sijoittuminen Rovaniemelle vahvistaisi turvallisuusalan ict-palveluiden osaamiskeskuksen asemaa. Jo nykyisellään Rovaniemellä toimivat rinnan muun muassa Haltik, poliisi, Puolustusvoimat, Rajavartiolaitos, Finavia sekä ict-alan yritykset. Pohjoisimman hätäkeskuksen sijoittaminen tämän kokonaisuuden yhteyteen olisi oiva lisä tässä turvallisuusyhteistyössä.

Heli Järvinen /vihr:

Arvoisa rouva puhemies! Olemme kuulleet hallintovaliokunnassa ison ja pitkän liudan asiantuntijoita tästä hätäkeskuslainsäädännön uudistamisesta. Ihan selvää näiden kuulemisten perusteella on se, että selkeyttämistä nykyiseen järjestelmään kaivataan. Eri puolilta on tullut viestiä siitä, että me tarvitsemme parempaa verkottumista, me tarvitsemme kiinteästä maantieteellisestä aluejaosta luopumista ja me tarvitsemme sitä, että hätäkeskuslaitoksen tehtävät ja rajapinnat viranomaisiin selkeytetään. Siltä osin tämä uudistus on perusteltu. Sen sijaan on sitten syytä kysyä, miksi se tehdään tässä aikataulussa.

Hyvin moni asiantuntija on peräänkuuluttanut sitä, että meidän pitäisi ennen ratkaisuja saada kuulla ja saada tietää vahvasti siitä, miten jo aiemmat uudistukset ovat vaikuttaneet, miten esimerkiksi palvelujen tuottamiseen, saatavuuteen ja laatuun on pystytty paneutumaan. Tällaista perustavaa, kattavaa ja riittävältä aikajaksolta olevaa, kerättyä, analyyttista tietoa meillä ei toistaiseksi ole.

Hätäkeskusuudistuksen vaikutuksia terveystoimeen on kuitenkin selvitetty, ja tutkimuksen päähavainnot olivat, että vastaus-, hälyttämis- ja käsittelyajat hätäpuheluissa pitenivät merkittävästi. Uudistuksella ei ollut vaikutuksia riskiarvioon tutkituissa potilasryhmissä. Tämä tutkimus on siis tehty edellisen uudistuksen jälkeen. Päähavaintona on myöskin se, että niin sanottujen turhien hälytysajojen määrä on lisääntynyt merkittävästi. Keskeisimpänä johtopäätöksenä esimerkiksi täältä Husin ensihoitoyksiköstä kerrotaan, että hätäkeskustoiminnassa tehtävien muutosten vaikutukset ulottuvat huomattavasti laajemmalle kuin vain hätäkeskukseen itseensä, ja se pitäisi näissä uudistuksissa aina selkeästi muistaa.

Ei voi mitenkään mennä niin, että hätäkeskustoiminnan ongelmat poistuvat, kun hätäkeskusalueita vain suurennetaan, niiden määrää vähennetään ja kun henkilökunnasta 40 prosenttia siirretään eri alueille. Näin se ei voi toimia edes paperilla. Kun nyt alueita kuitenkin lähdetään pienentämään, tietotekniikan toimivuudesta pitää pitää huolta, ja siitä myös valiokunta on erikseen maininnut. Ministeriö on vahvasti luvannut sen, että aikatauluissa huomioidaan hätäkeskustoiminnan turvaaminen kaikissa uudistuksen edellyttämissä vaiheissa.

Ed. Ojala-Niemelälle: Sanoitte puheenvuorossanne, että olette huolissanne paikallistuntemuksesta etenkin siellä Lapissa. Niin minäkin. Kysyin viimeksi tänään asiantuntijalta juuri tästä Rovaniemen keskuksen siirrosta etelämmäksi, ja hän sanoi, että tässä alkuvaiheessa on ihan selvää, että tämä verkottunut tietojärjestelmä ei ole käytössä mutta että uudessa hätäkeskuksessa ne Rovaniemen-osaajat ottavat edelleenkin vastaan siltä alueelta tulleet hätäpuhelut ja sitten muut osaajat ottavat vastaan ne toiset puhelut ja näin sitten tietoa voidaan myös hitaasti siirtää. Tämä oli joka tapauksessa vastaus.

Erityisesti pitää muistaa, että jos yritetään ottaa oppia aiemmista uudistuksista, niin pääkaupungissa muutos johti ihan selkeästi palvelutason heikkenemiseen eikä se vieläkään ole saavuttanut sitä samaa tasoa kuin oli ennen uudistusta. On todella sääli, jos nyt käsiteltävässä lakiesityksessä ja sen valmistelussa on toistettu niitä samoja virheitä ja puutteita, joilla näitä ongelmia ei siis ole saatu vähenemään.

Kaikkein suurin huoli kytkeytyy ilman muuta uudistuksen aikatauluun. Oulun ja Lapin alueen yhdistäminen pitäisi toteuttaa siis jo ensi vuonna ja koko uudistus pitäisi viedä läpi vuoteen 2015 mennessä, ja kai se katkera totuus on se, että tästä verkottuneesta tietotekniikasta ei vielä ole kuin vain toive silmäkulmassa.

Kaikkein suurin päänvaiva ja murhe tässä asiassa on ehkä se, että hätäkeskushenkilökunta on ollut pitkäkestoisen mullistuksen kourissa, ja itse pitäisin tarpeellisena sitä, että nyt viimeistään kyettäisiin tekemään sellaisia ratkaisuja, joiden turvin hätäkeskuksissa voitaisiin elää ja tehdä töitä pitkän aikavälin verran. Kahdesta näkökulmasta tämä on tärkeää: Ensinnäkin pitää muistaa henkilökunnan jaksaminen ja motivaatio. Jo nyt tulleessa palautteessa henkilökunta on aika väsähtänyt, henkilökunnalla on monilla paikoilla, etenkin suuremmissa keskuksissa, paljon poissaoloja, vastausajat ovat siellä yleensä pidempiä kuin pienissä. Henkilöstön hyvinvoinnista pitää siis erityisesti pitää huolta. Se toinen asia sitten on tietysti avuntarvitsijoiden aukoton auttaminen. Ei voida tulla tilanteeseen, että uudistusta lähdetään viemään nopeammin kuin tietotekniikka tai muut ratkaisut antavat periksi.

Kaikkein oleellisinta minusta olisi ollut nyt tehdä piste hätäkeskuslaitoksen kehittämiselle ja päätyä sellaiseen lopputulokseen, jota ei tarvitse kehittää tai muuttaa enää tulevina lähivuosina. Esitin myös valiokunnassa monelle kysymyksen, miksei suoraan siirrytä esimerkiksi kahteen hätäkeskukseen tai kolmeen, (Ed. Rajamäki: Herranjestas!) jos kerran tulevaisuudessa on kuitenkin paineita tämän suuntaiseen kehitykseen. Meillä on koko ajan, ed. Rajamäki, hätäkeskuksia vähennetty. Maailmalla, vaikkakin käytännöt ovat hyvin erilaisia, toimii miljoonapiirejä, ja jos kerran koko ajan tulee erilaisia taloudellisia tuottavuuspaineita jne., mielestäni kannattaisi kerralla pyrkiä sellaiseen kokonaisuuteen, joka olisi kestävä, eikä niin, että aina muutaman vuoden välein hätäkeskushenkilökuntaa riepotetaan alueelta toiselle. Se olisi mielestäni kestävän ajattelun mukaista.

Nyt toivon, että kaikki paukut laitetaan henkilökunnan jaksamiseen, motivointiin ja kaikkiin niihin toimiin, joilla ammattitaitoinen, osaava henkilökunta saadaan siirtymään mahdollisuuksien mukaan uusille paikkakunnille.

Johanna Ojala-Niemelä /sd(vastauspuheenvuoro):

Rouva puhemies! Ed. Järviselle sanoisin kyllä siitä, että tässä on nimenomaan se ongelma, että nämä työntekijät eivät ole siirtymässä Rovaniemeltä Ouluun. Meillä yhdensuuntaisesta työmatkasta tulee 250 kilometriä, edestakaisin 500 kilometriä. Siellä on poliisitaustaisia henkilöitä. Meillä on poliisilaitoksella tällä hetkellä virkoja auki. Siellä on sairaanhoitajia. Heidät kyllä imaisee Lapin keskussairaala töihin. Ei heidän ole pakko siirtyä Ouluun hätäkeskukseen töihin.

Samoin tässä tulee nimenomaan paikallistuntemuksen puutteessa tämä samojen nimien ongelma. Meillä on paljon Lapissa Kivijärviä, on Pyhäjärviä. Kukaan ei tiedä, minkä järven rannalta soitetaan, kun apua sinne paikalle tarvitaan.

Satu Taiveaho /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aivan samoin kuin ed. Ojala-Niemelä tässä edellä toisin sen esiin, että ensinnäkin henkilöstön määrää ollaan tässä samassa yhteydessä vähentämässä, joten palvelukyky ei kyllä parane sillä tavoin, että henkilökuntaa vähennetään ja tehdään vain suurempia alueita.

Toisaalta tämä on tehty hyvin tekniikkauskoisesti, mutta ikinä tekniikan varaan ei voi kaikkea jättää. Tarvitaan sitä paikallistuntemusta, niin kuin edellä todettiin. Koska tämä Toti-hankekin on vasta ihan alkuvaiheessa, jossa tätä teknistä järjestelmää ollaan luomassa, niin on kyllä kummallista, että nyt uudistusta viedään näin nopealla tahdilla eteenpäin, ennen kuin edes nykyinen tekniikka toimii riittävässä määrin. Todella hyvin tekniikkauskoinen on tämä lähtökohta siinä, että paikallistuntemus voitaisiin näin turvata.

Jari Larikka /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä nyt kiinnitetään vähän liikaa paikallistuntemukseen huomiota, koska tämänhetkinenkään järjestelmä ei perustu paikallistuntemukseen. Meillä on 15 hätäkeskusta, ja meillä on 343 kuntaa. Ei tällä hetkelläkään paikallistuntemuksella ole merkitystä meidän järjestelmässämme. Siihen ei ole luotettu tähän astikaan. (Ed. Rajamäki: Ei mitään vai?) Ei se perustu siihen, että hätäkeskuspäivystäjä tietää jonkin mäennyppylän tai jonkin muun.

Oleellinen asia on se, että meillä pitää olla semmoinen tietojärjestelmä, joka pystyy paikantamaan soittopaikan varmasti. Se on se oleellinen asia. Tämänhetkinen Els-järjestelmä ei pysty sitä tekemään, ja se, millä tätä uudistusta ajettiin eteenpäin, oli se, että tulee uusi tietojärjestelmä, jossa on tämä paikannusjärjestelmä. Eli ihmisten siirtäminen paikasta toiseen ei ole se, mitä pitäisi kritisoida.

Mutta sen minä sanon, että kun puhuttiin näistä Rovaniemen osaajista, että he siirtyvät Ouluun ja sillä hoidetaan Rovaniemi, niin (Puhemies: Aika!) sekään ei pidä paikkaansa, koska suurin osa hälytyksistä tulee gsm-puhelimilla ja ei pysty millään tietämään, mistä puhelu tulee. Se ei nyt kyllä, vaikka sitä on kerrottu, pidä paikkaansa.

Lenita Toivakka /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tähän jatkan, mitä ed. Larikka sanoi. Itsekin olen asiantuntijoilta kuullut, että ei paikallistuntemuksella tälläkään hetkellä pystytä hoitamaan täysin meidän hätäkeskuspalvelujamme. Sen varaan ei tälläkään hetkellä nojata.

Mutta sen sijaan riski on nyt nimenomaan siinä, mistä edustaja sanoi, että kuntien osoite- ja paikannetiedoissa on puutteita. Nimenomaan esimerkiksi kuntaliitosten jälkeen on paljon päällekkäisiä, samanlaisia paikkojen nimiä. Nyt on kuntien vastuulla sovittaa nämä tiedot yhteen ja luoda semmoiset tunnistetiedot, että ne palvelevat hätäkeskusjärjestelmää mahdollisimman hyvin. Tässä on edelleenkin puutteita asiantuntijoidenkin mukaan. Tämä on kunnille aikamoinen haaste saada nämä paikkatiedot asianmukaisiksi.

Heli Järvinen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ymmärrän hyvin ed. Ojala-Niemelän murheen ja huolen nimenomaan ammattitaitoisen henkilökunnan siirrosta ja toivon, että mahdollisuuksien mukaan mahdollisimman monet heistä siirtyvät.

On ymmärrettävää, että jos henkilökunnalta kysytään etukäteiskyselyssä, haluatteko vaihtaa työpaikkanne 100 kilometrin tai 200 kilometrin päähän, niin ihan varmasti lähestulkoon sataprosenttisella varmuudella kaikki vastaavat, että emme halua. Sen takia on oleellista nyt tässä muutosprosessissa paitsi motivoida henkilökuntaa myös yrittää löytää mahdollisia työpaikkoja heidän puolisoilleen, parantaa erilaisin pehmennyksin ja matalan kynnyksen turvin sitä, että perheet todella voisivat siirtyä ja osaaminen säilyisi.

Mitä tulee paikallistuntemukseen, niin juuri tänään valiokunnassa asiantuntija, jolle haen vielä valiokunnasta sen nimenkin, vakuutti, että alkuvaiheessa esimerkiksi juuri täällä pohjoisessa ne Rovaniemen suunnan puhelut tullaan ohjaamaan (Puhemies: Aika!) tietyille hätäkeskuspäivystäjille ja edetään ja varmistetaan tämä muutosprosessi sen kautta.

Johanna Ojala-Niemelä /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluan ed. Larikalle kertoa ihan konkreettisen tapauksen tästä paikallistuntemuksen tarpeesta, minkälainen tapaus meillä sattui muutama vuosi sitten. Hätäkeskuspäivystäjä oli soittanut paikalliselle lääkärille, että "sano hyvä ihminen, missä tämä ihminen on, tämä avun tarvitsija, koska hän ei tiedä ja se kertoo, että täältä järveltä tulee laihoja ja pienipäisiä rautuja". Lääkäri tiesi heti kertoa, että tämä Kottarjärvi tuolla käsivarressa, ja niin sinne tiedettiin apu ajoissa lähettää ja tämä ihminen sai sitä apua ajoissa.

Tämmöisiä tapauksia meillä on. Kun näitä autenttisia nauhoja kuuntelee Hätäkeskuslaitoksessa, niin ihmiset eivät osaa edes kertoa, kun ovat menossa Hangosta Utsjoelle, minkä kylän he ovat viimeksi ohittaneet tai minkä kunnan. He voivat vain kertoa, että he ovat esimerkiksi jonkin myllyn kohdalla ja täällä tarvitaan nyt apua. Kyllä tällä paikallistuntemuksellakin on oma merkityksensä. (Puhemies: Aika!) Olen vakuuttunut siitä, että tässä uudistuksessa tulee olemaan toiminnallisesti merkittäviä ongelmia.

Satu Taiveaho /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aivan näin, henkilöstön siirtymisessä on isoja kysymysmerkkejä. Esimerkiksi Hämeen hätäkeskuksesta on yksi siirtymässä Turkuun. Vaikka tässä koko ajan on väheksytty tämän paikallistuntemuksen merkitystä, niin kyllä on vain niin, että ihmiset hädän hetkellä eivät osaa aina kertoa edes tuttua osoitetta. Juuri voi olla tämän kaltaisia viestejä, että myllyn lähellä täällä Janakkalassa vaikka tai joku muu paikkakunta. Eli silloin paikalliset ihmiset ymmärtävät, mikä paikka on kyseessä, mutta ei sitä kyllä sieltä Turusta osata Hämeen osalta tietää, puhumattakaan Lapista, niin kuin tässä edellä on hyvin tullut esiin.

Sitten ovat vielä ongelmana nämä päällekkäiset osoitteet ja samannimiset paikkakunnat, jotka tässä jo tulivat hyvin esiin. Eli kyllä tässä isoja ongelmia on. Ja tämä tekniikkauskoisuus: On hyvä, että me kehitämme uutta tekniikkaa hälytyskeskuksissa, mutta ei sen varaan voi pelkästään asioita laskea. Tarvitaan myös paikallistuntemusta.

Outi Mäkelä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ei kukaan paikallistuntemusta varmastikaan väheksy eikä vähättele eikä kiistäkään, mutta järjestelmän kehittäminen on ehdottoman tärkeää, ja tärkeää on myös se, että saisimme pian käyttöön myös matkapuhelimen paikantamismahdollisuudet, ja toivon, että tämä tulee pikaisesti osana tätä järjestelmän kehittämistyötä.

Jari Larikka /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En sano, etteikö tällä olisi merkitystä, mutta eihän tämä voi perustua siihen, että hätäkeskuspäivystäjä tietää, mistä järvestä tulee rautua. Siis eihän tämmöiseen ... Kyllähän meillä täytyy olla semmoinen tietojärjestelmä, joka näyttää, mistä se puhelu tulee.

Olen itse ollut jäljittämässä yöllä neljältä yhdessä kylässä, jossa sanottiin, että se on se keltainen talo siinä. Mentiin paikalle. Siellä oli neljätoista keltaista taloa. Kaikki olivat maalanneet talonsa keltaiseksi, jolloinka me menimme ja koputimme ikkunaan ja kysyimme, että missähän mahtaisi olla semmoinen mummo, joka sairastaa tällaista ja tällaista.

Totta kai on paikallistuntemuksella merkitystä, mutta sen perusteella ei ole tämänhetkistäkään järjestelmää tehty eikä sitä voi tehdä. Ei helsinkiläinenkään päivystäjä tunne jokaista katua ja kioskia, mikä täällä on. Sen varaan ei voida edes luottaa, että me teemme.

Raimo Vistbacka /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuuntelin tätä keskustelua ja hämmästelin ed. Larikkaa ja sitä, mitä hän äskeistä edeltäneessä puheenvuorossaan totesi nimenomaan paikallistuntemuksesta.

Kyllä edellisen organisaatiouudistuksen jälkeen jo ainakin meidän alueellamme poliisit ovat todenneet, että nyt mentiin metsään. Nyt kun alue tulee vielä suuremmaksi, niin vielä suurempi ongelma on nimenomaan paikallistuntemuksen osalta, koska kun ihminen soittaa hädän hetkellä, niin monta kertaa ei muista edes osoitetta, vaan kuvailee, missä on. Tästä on lukuisia esimerkkejä, että on silti pystytty pelastamaan ihmishenkiä.

Arvoisa puhemies! Minä hämmästelen: Jos kerran paikallistuntemuksella ei ole mitään merkitystä, niin miksei keskitetä yhteen paikkaan? Mikä tämä välivaihe nyt sitten on, että kuuteen toimipaikkaan? Vedetään yhteen paikkaan, kerran paikalla ei ole mitään merkitystä.

Jari Larikka /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen tästä käyttänyt monta kertaa sellaisen puheenvuoron, jossa minä vertaan tätä sähkömiehen sulaketauluun. 1980-luvulla sulaketaulussa oli jossain omakotitalossa kolme neljä sulaketta. Tänä päivänä sinne lisätään niitä sulakkeita, niin että siellä on sata ja jokainen lamppu eri sulakkeen takana.

Hätäkeskustoiminnassa me olemme menneet toiseen suuntaan. Meillä on ollut aikanaan paljon keskuksia. Me olemme vähentäneet niitä koko ajan. Nyt tullaan kuuteen, mikä minun mielestäni alkaa olla jo se viimeinen vaihe. Jos me ajattelemme sulaketaulua, Suomi menee kuuteen sulakkeeseen hätäkeskustoiminnassa. Jos me tiputtaisimme lukumäärän yhteen, me tiedämme, että jos se yksi kopsahtaa, niin koko Suomi on pimeänä. En usko, että on mitään järkeä lähteä tiputtamaan määrää tästä. Tai sanotaan näin, että se on kyllä aika huonosti hallittua riskinottoa, jos tiputetaan yhteen sulakkeeseen. Sähkömiehet ovat tehneet toisinpäin. He ovat lisänneet niitä sulakkeita, ja jos räpsähtää, he tietävät, että mahdollisimman vähän tulee vahinkoa.

Merja Kyllönen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Minusta on alakanu ihan tuommosena perukkalaisena mettäpökönä tuntua siltä, että tältä porukalta on tipahtanu sulakkeet. (Naurua) Siis täällä puhutaan monessa puheenvuorossa, että olis pitänyt laittaa tietojärjestelmät kuntoon, olis pitäny saaha gps-seuranta puhelimille, olis pitäny saaha sitä, tätä ja tuota. Jälleen kerran mennään takapuoli eellä puuhun. Ensin tehdään pöljyys ja sitten mietitään, että saatasko tässä nyt järjestelmät kuntoon. Pitäskö ensin laittaa pelit soimaan, vehkeet kuntoon ja sitten keskittää tätä palvelua?

Esa Lahtela /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Larikan esimerkki ei ollut johtopäätöksiltään oikein looginen. Siis sähkömies on lisännyt sulakkeita sinne. Ei riittänytkään enää viisi- tai kuusitoista sulaketta. Nyt siellä on sata sulaketta. Tässähän mennään just toiseen suuntaan, joten teidän täytyy tarkistaa tuo logiikka nyt, millä te perustelette, että sähkömies olisi vähentänyt kuuteen sulakkeeseen, siis heikentänyt juttua.

Nythän pitäisi katsoa se läheisyys nimenomaan. Se sulake on lähellä sitä sähkökojetta, jolloin se tunnistaa heti sen oireen, ja homma korjataan eikä tehdä tämmöistä pöljyyttä, että tehdään isoja keskuksia, kaukaa hallittavia. Miksei tehdä useampia kuin viisitoista, koska puhelimella voidaan hallita tämä tekniikka? Silloin ihmiset voivat elää lähellä kotiaan, ei tarvitse muuttaa kauas omasta työpaikastaan johonkin muuhun paikkaan tai ei joudu muuttamaan muualle, jolloin kärsii se paikallistuntemus ja ammattitaito.

Heli Järvinen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun tässä lähdetään melkein kilvoittelemaan nyt hätäkeskusten määrällä tulevaisuudessa, ed. Vistbacka ehdotti jopa yhtä hätäkeskusta, se on kai selvää, että missään maassa ei yhteen hätäkeskukseen voida mennä jo ihan turvallisuussyistä. Mutta toivoisin, että nyt tehtävä ratkaisu, on se lukumäärä kuusi, seitsemän, kaksi, neljä tai mitä tahansa muuta, olisi sellainen, jonka kanssa pystyisimme elämään vuosikymmeniä eteenpäin. niin että hätäkeskustoimijat saisivat rauhan panostaa turvallisuuteen ja panostaa omaan toimintaansa.

Mitä tulee paikallistuntemukseen, on ihan selvää, että jokaisen keltaisen talon sairasta mummoa ei kukaan voi tuntea, mutta paikallistuntemukseen liittyy paljon muitakin asioita, kuten esimerkiksi läheisten viranomaisten tunteminen, terveyskeskusten tunteminen, miten yhteistyö kulkee perusterveydenhuollosta erikoissairaanhoitoon jne. Näitä rajapintoja eri viranomaisten välillä tällä uudistuksella yritetään selkeyttää.

Kari Rajamäki /sd:

Arvoisa puhemies! Kyllä varsin huolestuneena on kuunnellut kokoomuslaista ja vihreiden tapaa lähestyä tätä turvallisuuden perusrakenteen kannalta keskeistä hätäkeskusjärjestelmää. On ehkä paikallaan nyt pikkuisen käydä läpi, mikä on ollut tämä kehitysvaihe tässä hätäkeskusjärjestelmässä ja mistä siinä myös on ollut kyse, koska tuntuu, että nyt käsitellään tätä sulakkeina ja laatikkoina eikä ajatella, mikä tämä kokonaisuus kuitenkin alun pitäen on ollut.

Itse asiassa edellisen hallituksen aikana luotiin pohja nykyiselle vielä voimassa olevalle hätäkeskusjärjestelmälle, eikä sitä niin kuin äkkiseltään keksitty, vaan oltiin panemassa täytäntöön eduskunnan vuonna 2001 tekemän päätöksen mukaista turvallisuusrakennetta ja hätäkeskusaluejakoa. Se perustuu siis eduskunnan vuonna 2001 tekemään päätökseen, jota edellinen hallitus pani täytäntöön, ryhtyi järjestämään näitä yhteisiä tiloja ja luomaan tätä alueellisesti toimivaa turvallisuusrakennetta.

Täytyy kyllä nyt myös tuoda esille, että tässä on ollut todella monia ongelmia. Sisäasiainministeri johtaa turvallisuusasiain johtoryhmää. Täytyy sanoa, että tämä oli koko ajan aloitteestani edellisen turvallisuusasiain johtoryhmän pöydällä, vuonna 2004 hätäpuhelukatkoksiin liittyvät tekniset kysymykset ja erilaiset muut syyt. Sitten nimenomaan Helsingin hätäkeskuksen ongelmiin puututtiin, määrättiin Häken johto ja poliisiosasto etenemään tietyllä tavalla henkilöstökysymyksen hoitamiseksi. Näyttää olevan niin, että näitä ongelmia on pulpahtanut uudestaan, mutta nyt vähän ehkä sisäministeriösyntyisesti.

Mutta silloin kesäkuussa 2006 määräsin ylimääräisen hätäkeskukseen keskittyneen kokouksen 17. elokuuta, kannattaa panna mieleen, koska siltä tuntuu, että silloin, kun hätäkeskusselontekoa joulukuussa 2007 käsiteltiin, tämän hallitusvaihdoksen siirtymäongelma katkaisi kyllä tämän kriittisen tietomassan siirtymisen. Nimittäin silloin selvästi kävi ilmi, että hätäkeskustoiminta oli ajelehtinut niin Hätäkeskuslaitoksen tulosohjauksesta vastaavien ministeriön virkamiesten kuin Hätäkeskuslaitoksen johdon toimesta.

Muun muassa laitehankintojen merkittävä viivästyminen oli jäänyt noteeraamatta, ja silloin määräsin asiasta vastaavat virkamiehet kansliapäällikön johdolla välittömästi korjaaviin toimenpiteisiin. Oli siis selvästi käynyt ilmi, että virkamiesten operatiivisessa toiminnassa oli ilmennyt vakavia ongelmia, eli pelastusosaston operatiivinen vastuu Hätäkeskuslaitoksesta ei toiminut, ja itse asiassa viikkoa ennen kuin Hätäkeskuslaitoksen johtajat kirjelmöivät tehtiin tietyt päätökset ja määräykset.

Silloin myöskin vuoden 2006 lisätalousarvioesityksessä saatiin läpi 1,6 miljoonan euron lisämääräraha hätäkeskustoimintaan samoin kun linjattiin silloin edellisen hallituksen sisäasiainministeriön ja valtiovarainministeriön neuvottelussa Hätäkeskuslaitoksen henkilöstömäärän vahvistaminen 40 henkilötyövuodella ja tietojärjestelmän kehittämiseen liittyvät lisäpanostukset. Siis tämä tietojärjestelmä oli ensin viivästynyt, ne hallinnat, ja sitten panostuksiin vuonna 2006 puututtiin.

Haluan tämän sen takia tuoda esille, että näitä uuden tietojärjestelmän käyttöönoton yksityiskohtia ja henkilöstön jaksamisen varmistamiseen liittyviltä osin näitä vakavia selvityksiä työuupumuksesta ja jaksamisesta ei tullut mielestäni riittävällä tavalla, eikä ole tullut nyt hallituksen hätäkeskuspäätöksen yhteydessä, esille.

Nyt entistä selvemmin näkyy, kun kuuntelee kokoomuksen ja vihreiden edustajien puheenvuoroja, se, että tämä on ikään kuin joku tämmöinen tuottavuusohjelman rutiininomainen täytäntöönpano. Puhutaan ikään kuin yhdellä ja kahdella hätäkeskuksella joskus syntyvä tietojärjestelmä kyllä hoitaa nämä ihmisten turvallisuuteen liittyvät tarpeet. Tämä on minusta edesvastuutonta tässä tilanteessa.

Silloin joulukuussa 2007 totesin, suora lainaus: "Hätäkeskusjärjestelmän kyseenalaistaminen sen toteutusvaiheessa on mielestäni edesvastuutonta. Hätäkeskusjärjestelmä kansalaisia ja viranomaisia lähellä toimivana paikalliset olosuhteet tuntevana on keskeinen turvallisuuslisä. Hallituksen käynnistämät puheet hätäkeskusten määrän vähentämisestä, johon ministerikin täällä avoimesti viittaa", silloin joulukuussa 2007, "luovat jälleen epävarmuutta juuri sisäänajettavan turvallisuusrakenteen suhteen. Tämä on kaikkea muuta kuin mitä hätäkeskuspäivystäjät ja vastuullista työtä tekevä ja kuormitettu hätäkeskuksen henkilöstö tänään tarvitsee." Turhaan tätä varoitettiin. Tehdään kaavamainen järjestely, ja, kaikella kunnialla, sisäasiainministeri Holmlund antaa tämän tehtävän hoitaakseen valtiosihteeriksi edenneelle, edellisen hallituksen EU-asioita hoitaneelle virkamiehelle, jolla ei ole kyllä pelastustoimesta ainakaan edellisen hallituksen aikana mitään kokemusta ja lisäosaamista kertynyt. Mutta kenties nyt tämän uuden hallituksen aikana valtiosihteerille on nimityksen myötä tullut, syntynyt tietysti ymmärtämystä, kun tittelikin on tullut.

Mutta tässä on selvästi käynyt sillä tavalla, että annettiin tietty lopputulos poliittisesti. Henkilöstöjärjestöjen selvä viesti on se, että ei heitä kuunneltu. Ei henkilöstön kanssa käyty normaalia rakentavaa toiminnan turvaavaa ja henkilöstöä arvostavaa keskustelua missään vaiheessa. Se viesti, mikä tulee nyt hätäkeskuspäivystäjiltä, on tyrmistynyt, ahdistunut, ja tämä kaikki tehdään juuri silloin, kun turvallisuusjärjestelmä alueellisesti pannaan pystyyn. Sanon suoraan, että tällä tulee olemaan erittäin vakavia turvallisuusseurauksia.

Vielä sitten se, että näitä alueellisia turvallisuusviranomaisia — pelastus, poliisi, Raja — ei pidetty mukana tässä prosessissa. Sama viesti tulee sieltä, joten kyllä, ed. Larikka ja ed. Järvinen, te voitte ylistää tätä suurta viisautta, minkä hallitus on poliittisesti tehnyt, mutta tällä tulee olemaan todella vakavia seuraamuksia, ja kantakaa se sitten miehenä ja naisena myös poliittisesti ja asiallisesti tämä vastuu. Nimittäin pelastustoimen alueiden Virve-radioverkko ja hätäkeskusuudistus muodostavat ainutlaatuisen turvallisuusrakenteen, ja tämä hätäkeskusjärjestelmän kyseenalaistaminen juuri nyt sen toteutusvaiheessa on kyllä todella mielestäni edesvastuutonta. Tässä selvästi näkyy, että tässä on kyseessä myös tuottavuusohjelman ikään kuin kaavamainen täytäntöönpano. Mikä tässä erityisesti tulee olemaan nyt vakavaa, niin kuin täällä monet puhujat ovat viitanneet, on se, että tämän keskeisen turvallisuuden etulinjassa toimivan hätäkeskuspäivystäjän työn vetovoima, työmotivaatio on nyt vakavalla tavalla heikennetty ja samaan aikaan suunnitellaan uudenlaista järjestelmää.

Minusta hallintovaliokunnan sosialidemokraattien vastalauseessa on hyvä, selkeä, tähän tilanteeseen sopiva johtopäätös, kun todetaan, lainaus: "- - tällä hetkellä tietojärjestelmän uusiminen ei ole sellaisessa vaiheessa, että hätäkeskusuudistus voitaisiin toteuttaa ilman turvallisuuden vaarantumista." Ja kuten sosialidemokraatit myös valtiovarainvaliokunnan vastalauseen yhteydessä ovat jo esittäneet, tämä hätäkeskusratkaisu pitää välittömästi keskeyttää, ottaa uudelleen arviointiin ja panna täytäntöön nyt se edellisen hallituksen käynnissä oleva rakenteellinen ja alueellinen turvallisuusjärjestely. Tietojärjestelmällä ja sen luomilla lisäarvoilla voidaan ylivuotoa ynnä muita keskusten välisiä työnjakoja jatkossa kehittää, mutta ei tätä aluerakennetta tarvitse romuttaa. Voidaan hyödyntää tietojärjestelmien luomaa turvallisuuslisää sitten myöhemmin.

Merja Kyllönen /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Haluaisin kiinnittää huomiota kahteen asiaan: tieto- ja viestintäjärjestelmiin sekä hyvään henkilöstöpolitiikkaan.

Valiokunnan mietinnössä todetaan, että olemassa oleva tietojärjestelmä ei sovellu eri hätäkeskusten toimintojen varmistamiseen eikä mahdollista hätäkeskukselle häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa korvata toista hätäkeskusta. Vuonna 2008 käynnistetyssä hätäkeskustoiminnan ja tietojärjestelmän kehittämishankkeessa on määritelty valtakunnallisen hätäkeskustoiminnan mallit ja tietotekniset vaatimukset. Kilpailutus toteutetaan kuluvan vuoden aikana, ja toteuttaja on oltava viimeistään keväällä 2011. Toteutusvaihe ajoittuu vuosille 2012—2015.

Tämä on yksi perustelu, jonka vuoksi pidän tämänhetkistä tilannetta täysin järjettömänä. Meillä oli ennen tätä uudistusta käynnissä edellinen uudistus, joka saatiin kutakuinkin loppusuoralle. Kun tuli uusi hallitus, täytyi saada aikaan uusi uudistus. Siinä vaiheessa itse ensimmäisen kauden kansanedustajana mietin, mitä järkeä on lähteä pienentämään alueita ja hakemaan säästöjä sillä ajatuksella, että meillä ei edelleenkään ole toimivaa tietojärjestelmää, pelaavaa, yhteen soivaa orkesteria, joka toimisi samalla tavalla joka paikassa, ja samanaikaisesti, jos me puhumme valtionhallinnossa hyvästä henkilöstöpolitiikasta ja siitä, että välitetään niistä osaajista, pidetään niistä kiinni, me toimimme täysin käsittämättömällä tavalla. Me edellytämme ihmisten rakentavan ensin kotinsa jonnekin, asettuvan jonnekin ja muutaman vuoden päästä siirtyvän jälleen uuteen paikkaan, ja me ihmettelemme, miksi meillä ei ole osaajia, taitavia ihmisiä. Kyllä meillä on peiliin katsomisen paikka, ja minä epäilen ihan oikeasti välillä, että ne sulakkeet ovat hukassa tästä salista.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Arvoisa rouva puhemies! Ministeri Holmlund varmasti valtiovarainministeriön vaatimuksesta runsas vuosi sitten asetti valtiosihteeri Pelttarin valmistelemaan hätäkeskusten alasajoa, joka on siis osa tuottavuusohjelmaa, sen kaavamaista, kylmää toteuttamista, ja tässä tapauksessa myös jälleen kerran maakuntien palvelujen alasajoa, mutta tässä tilanteessa ehkä sikäli poikkeuksellista, että tämä kohdistuu suoraan ihmisten turvallisuuteen. Siksi tämä on äärettömän vakava kysymys, mikä nyt käsittelyssä tässä on. Itse tämä lakiesityshän ei sisällä pykäliä aluejaosta, mutta täällä on erinomainen 5 §:n muutosesitys, josta pääsemme äänestämään huomenna, ja sitä kautta tämä aluejako on tässä esillä.

Tuo Pelttarin työryhmän työ tapahtui varsin käsittämättömällä tavalla. Se alkoi keväällä ja päättyi syksyllä, eikä siinä kuultu minun tietojeni mukaan juurikaan henkilöstöä. (Ed. Rajamäki: Ei siinä asiat paljon painaneet!) Sen pohjalta sitten ministeriössä lähdettiin viemään asiaa eteenpäin. Hankkeen valmistelua kuvaa se, että esimerkiksi Keski-Suomen maakuntajohtaja soitti minulle viime tammikuussa ja kysyi, että tiedätkö sinä, että tällaista hanketta ollaan viemässä eteenpäin ja että sen osana Keski-Suomea ollaan liittämässä Vaasan alaisuuteen eli Jyväskylän hyvissä tiloissa toimiva tehokas hätäkeskus ollaan ajamassa alas ja toiminta siirtämässä etäälle Vaasan alaisuuteen ja sen osaksi. Totesin, että olen kyllä tietoinen, että tällaista suunnitellaan, mutta en tiedä niin pitkälle, että on tämä ratkaisu käsillä.

Meillä on esimerkiksi Keski-Suomesta kaksi ministeriä, ministerit Pekkarinen ja Virkkunen. Kumpikaan ei ollut asiassa ollenkaan aktiivinen eikä tuonut asiaa esille, jotta edes maakuntajohtaja, jonka tehtäviin nyt maakunnan edunvalvontakin kuuluu ja ihmisten turvallisuudesta huolehtiminen, olisi tiennyt asiasta, että se on tammikuussa jo niin pitkällä, että se oli tulossa seuraavalla viikolla valtioneuvostoon päätettäväksi ja sen jälkeen sitten sijoituspaikat ministerin päätettäviksi, niin kuin sitten tapahtui.

Arvoisa puhemies! Tämä siis valmisteltiin sillä tavalla kuin Vanhasen hallituksen pääministerin halu on ollut, että valmistelun alaisista asioista ei paljon saisi kertoa ulospäin, ja tämä nyt sitten meni tällä tavalla. Tuon Pelttarin työryhmän raportissa todettiin, katsoin sen läpi, että aluejako pannaan sille pohjalle, mikä vastaa poliisin, pelastustoimen, terveyden- ja sairaanhoidon alueellista yhteistyörakennetta. Tämä perusta ei sovi lainkaan Keski-Suomen ja Pohjanmaan yhdistämisen perustaksi. Meillä ei ole mitään yhteyttä tältä osin Vaasaan. Tämä oli ratkaisu, joka ei täytä tätä kriteeriä, joka oli pantu kuitenkin pohjaksi. Tämä kertoo siitä, kuinka kevyellä tavalla tämä vakava uudistus on viety loppuun viime kesän ja talven aikana. Tässä nyt ollaan.

Arvoisa puhemies! Sitten tämän talven ja kevään aikana Keski-Suomen kansanedustajat yhdessä myös Pirkanmaan kansanedustajien kanssa ovat yli puoluerajojen käyneet useamman kerran ministerin puheilla, valtiosihteerin puheilla ja yrittäneet vaikuttaa koko valtioneuvostoon, että tämä asia otettaisiin uudelleen käsittelyyn. Esimerkiksi Keski-Suomessa en ole yhtään ihmistä löytänyt ministerien Pekkarisen ja Virkkusen lisäksi, jotka olisivat tyytyväisiä tällaiseen ratkaisuun, mikä tässä meillä nyt on päällä. Pelätään, että Vaasassa ei ole sitä valmiutta eikä sitä kykyä hoitaa tätä kansalaisten turvallisuuteen, yritysten toimintaedellytyksiin, liikenneturvallisuuteen ja moneen muuhun liittyvää vakavaa tehtävää, joka hätäkeskuksella on.

Valiokunnan puheenjohtaja Tölli totesi, että täälläkin saattaa olla ihmisiä, jotka luulevat, että hätäkeskus on poliisiasema tai paloasema. Eihän näin tietenkään ole. Kyllä me sen varmasti kaikki tiedämme, että hätäkeskus on eri asia. Mutta se on keskeinen toimija ja linkki tässä järjestelmässä, ja siksi sen toimintaedellytysten turvaaminen on erittäin tärkeää.

Arvoisa puhemies! Tähän liittyy monia erilaisia tekijöitä, mitä täällä on todettu. Meillä Keski-Suomessa Puolustusvoimat ovat olleet tästä vahvasti huolissaan. Kunnat ovat huolissaan, koska tämä aiheuttaa kunnille lisäkustannuksia. Tästä aikataulusta on oltu huolissaan, koska tekniikka ei ole siinä kunnossa kuin tämä uudistus nyt edellyttäisi. Keski-Suomen eli Jyväskylän henkilöstöstä lienee yksi valmis harkitsemaan siirtymistä Vaasaan ja kaikki muut ovat hakeutumassa muihin tehtäviin. Eli Vaasaan, kielipolitiikan ansiosta lähinnä, otetaan uutta väkeä, joka ei tunne Keski-Suomea eikä hätäkeskuksen aluetta siis kaikilta osin juuri lainkaan. Tämä luo ihan selkeän vaaran, että turvallisuus heikkenee. Kysyn vain hallitukselta, ministeriltä, valiokunnan enemmistöltä, joka on tässä nyt tällä linjalla, kuka kantaa vastuun siitä, kun virheitä tapahtuu. Ihmishenkien menettämisen riskejä, turvallisuusriskejä on olemassa. Kuka niistä vastaa, kun tietoisesti tehdään tällaisia päätöksiä?

Meillä olisi oltava täysi varmuus siitä, että järjestelmä pelaa tällä perustalla, mille on nyt menty. Tätä varmuutta ei ole, niin kuin täällä muutamat hallituspuolueiden edustajat ovat todenneet. Kaikki Keski-Suomen kansanedustajat, ministereitä lukuun ottamatta, ovat yksimielisesti olleet tämän ratkaisun kannalla, että meillä pitää säilyä oma hätäkeskus ja sen hyvä toiminta tulee jatkossakin turvata. Onkin mielenkiintoista nähdä, miten edustajatoverimme oikealta vasemmalle äänestävät tässä asiassa, kun julkiset lupaukset ja vetoomukset ovat olleet niin poikkeuksellisen selkeäsanaisia ja jyrkkiä ja oikean suuntaisia.

Arvoisa puhemies! Kiitän vasemmistoliittoa ja perussuomalaisia, että ovat tehneet tähän tämän esityksen, josta pääsemme äänestämään, ja sitten näemme, mikä on ratkaisu tässä asiassa. (Ed. Rajamäki: Kyllä siinä on sosialidemokraattien kielteinen kanta myös!)

Valto Koski /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Kun on seurannut tätä keskustelua, niin pakosti tulee ajatuksia, että ei aina olla ihan varmasti perillä, mistä tässä kokonaisuudessaan on kysymys. Sitten tuokin on jossakin määrin jättänyt epäselvyyksiä, mikä on se väylä, mitä kautta tähän on kuljettu, ja sekin vielä tuntuu olevan epäselvää, kuka on tehnyt ja mitä on tehnyt ja mitä kenenkin pitäisi tehdä.

Sen takia nyt ajattelin pikkusen kerrata, mitä ed. Rajamäki tästä historiikista totesi, ja sen jälkeen käydä käsiksi vähän siihen, minkä takia esimerkiksi sosialidemokraattinen valiokuntaryhmä ja eduskuntaryhmä on nähnyt aiheelliseksi irrottautua tästä aikaisemmin yhteiseksi valitusta linjasta, jonka lähtökohta oli se, että suomalaisen ihmisen perusturvallisuus ei saa missään tapauksessa vaarantua, ja me olimme kaikki valiokunnassa siitä huolissamme, ja sen takia, kun tätä hätäkeskusselontekoa käytiin läpi, niin haluttiin antaa sellaiset eväät, jotka valiokunnan jäsenelle asiantuntijakuulemisten kautta tuli, mukaan lukien poliisiviranomaiset, pelastusviranomaiset, henkilökuntien edustajat ja kunnat jne.

Sen jälkeen kun aluejakouudistus tehtiin valtioneuvoston osalta ja sijoituspäätökset sisäministeriön osalta uuteen tilanteeseen, niin pakko oli todeta, että ne vaatimukset, jotka valiokunta silloin asetti tälle hätäkeskusuudistukselle aluejaon jälkeen, eivät olleet alkuunkaan toteutuneet. Sen takia katsottiin tarpeelliseksi puuttua erityisesti niihin kohtiin, jotka jäivät toteutumatta. Siitä me olemme edelleen huolissamme ja me tulemme edellyttämään toisen käsittelyn aikana, että tähän meidän vastalauseemme ponteen lisätään seuraava toteamus: "Eduskunta toteaa, että hallitus on epäonnistunut eduskunnan hätäkeskusten toiminnan esittämien reunaehtojen toteutuksessa. Eduskunta edellyttää, että hallitus ryhtyy toimiin, joilla nykyisten hätäkeskusten häiriötön toiminta turvataan eikä kansalaisten turvallisuutta vaaranneta." Tässä on kiteytettynä keskeinen sanoma, mitä tästä eteenpäin pitäisi tehdä.

Mitä sitten tulee siihen, mitä esimerkiksi on tapahtunut Helsingin hätäkeskuksen siirtämisestä Keravalle. Valiokunta oli siinä yhtä mieltä siitä, että siitä pitää tehdä tällainen pilottihanke, mallihanke, mitenkä yhdessä eri osapuolten kanssa henkilöstö mukaan lukien voidaan kehittää hätäkeskusjärjestelmä sellaiseksi, että näissä muissa hätäkeskuksissa, jotka alueelle sitten päätettiin, niin kuin totesin, valtioneuvoston ja sisäministeriön päätöksillä jakaa, voitaisiin lähteä niin sanotun kokeilun perusteella varmalta pohjalta eteenpäin. Valitettavasti tästäkään projektista hallintovaliokunnalla ei ole vakuuttavaa tietoa, ja esimerkiksi henkilöstö viestii ihan toisella tavalla kuin mitä ministeriön virkamiehet kertovat tämän projektin etenemisestä. Tässä on suuri huoli, että asiat eivät ole kuitenkaan sillä tavoin kuin meidän annetaan ymmärtää. Sen jälkeen sitten vielä Rovaniemen hätäkeskuksen siirtäminen Ouluun on aiheuttanut paljon keskustelua, ja kun nämä molemmat on tarkoitus toteuttaa 2011 alussa, niin tämä aika vaan alkaa käydä niin vähiin, että on suuri pelko, että nämä kummatkin, vaikka on vaan kahdesta kysymys, ovat puolitiessään. Ja erityisesti tämä tietohallintojärjestelmä, jota ehdottomasti on vaadittu jokaisessa kannanotossa, että sen pitää palvella kokonaisuutta, näyttää laahaavan jäljessä.

Mitä sitten vielä tulee tähän hätäkeskuksen rahoittamiseen sellaisena kuin se 15 keskuksen osalta on toiminut, niin aikaisemmissa kannanotoissa on todettu, ettei tämä rahoitus ole ollut ollenkaan riittävää. Ja kun silloin varattiin ministeri Rajamäen aikana, niin kuin hän äsken totesi, tähän hätäkeskusuudistukseen tietty rahoitus muun muassa tietojärjestelmien uudistamiseen — jos oikein muistan, 2 miljoonaa hätäkeskusta kohti — niin että toiminta on voitu edes tällaisena ylläpitää kuin se nyt on, niin tätä hätäkeskusrahoitusta on siirretty hätäkeskustoimintojen tukemiseen. Sen takia tämä hätäkeskuksen tietojärjestelmä ei ole voinut toteutua, kun se raha on käytetty muuhun tarkoitukseen.

Sitten vielä, arvoisa puhemies, muutama sana tähän loppuun. Ensinnäkin vielä, mitä tulee tähän liikkeelle lähtöön. Niin kuin ed. Rajamäki täällä totesi, tämä järjestelmähän on toteutettu vuosien 1996—2001 hätäkeskuskokeilun kokemusten perusteella, tarkoitan nyt tätä 15 hätäkeskuksen järjestelmää. Se perustuu hätäkeskuslakiin 157/2000, joka on aloitettu vuosien 2001—2005 aikana yhdistämällä poliisin hälytyskeskukset, pelastustoimen hätäkeskukset sekä sosiaali- ja terveystoimen kiireellisten ilmoitusten vastaanotto 15 hätäkeskukseen. Sen jälkeen hätäkeskusselonteosta hallitus veti semmoiset johtopäätökset, että tästä 15 hätäkeskuksen järjestelmästä pitää luopua. Sitä pantiin valtiosihteeri Pelttari valmistelemaan, ja hän on sitten tehnyt tietysti työtä, jota ministeri on käskenyt. Ja nyt ollaan siinä tilanteessa, että meillä on 6 plus 1 hätäkeskusta, ja tulevaisuus on mitä suuremmassa määrin epävarmuuden varassa.

Sanoisin vielä, että hallintovaliokunta nimenomaan on nähnyt kaikkein tärkeimpänä tässä tämän yleisen turvallisuuden säilymisen, ja se on edelleen varmasti hallintovaliokunnan kaikkien ihmisten huoli. Sen takia olisi tietysti ollut hyvä, että tätä asiaa ei olisi niin kiireesti viety eteenpäin, että oltaisiin esimerkiksi tämä Keravan hätäkeskuksen kehitysvaihe voitu hyödyntää.

Kun muun muassa ed. Mäkelä ihan asiallisesti otti esille tämän matkapuhelimen hyödyntämisen hälytysjärjestelmässä, niin meillä on myöskin kuulovammaiset, joihin sosialidemokraatit ovat tässä omassa vastalauseessaan kiinnittäneet huomiota, ja se on asiantuntijakuulemisessakin vahvasti tullut esille. Kannattaa lukea siitä, mitä se tarkoittaa, se liittyy tähän ed. Mäkelän esittämään näkemykseen.

Arvoisa puhemies! Näillä sanoilla haluan kertoa vahvasti sosialidemokraattien näkemykset ja syyt sille, miksi me emme voineet tässä asiassa olla mukana. Minä uskon, että aika tulee näyttämään, että jos olisi toimittu niin kuin yhdessä aikaisemmin päätettiin eikä olisi livetty siltä tieltä, niin meille tulisi hätäkeskusuudistus, joka olisi paitsi kansalaisten turvallisuuden takaava myöskin henkilöstön tarpeet huomioon ottava. Näin ei nyt valitettavasti ole asian laita.

Jari Larikka /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Tämä hätäkeskusuudistus, aivan niin kuin olemme tässä huomanneet, herättää kovasti keskustelua, mutta kaiken kaikkiaan se tarkoittaa suurta muutosta itse organisaatiossa, vaikkei se yksittäiselle ihmiselle juuri näyttäydykään. (Ed. Rajamäki: Valitettavasti näyttäytyy!) Apu tulee edelleen sitä tarvitsevan luokse aivan niin kuin tähänkin asti. Hätäkeskuspaikkakuntien vähentyessä byrokratia vähenee ja keskittyminen olennaiseen paranee. (Ed. Rajamäki: Kun olisikin kyse vain byrokratiasta!) Haluan kuitenkin kiinnitettävän huomiota muutamaan erityiseen seikkaan.

Uudistuksen yhtenä kärkitavoitteena on verkottaa uudet suuret keskukset niin, että ne voivat tukea toisiaan ruuhkatilanteissa ja poikkeusoloissa. Tämä onkin aivan välttämätöntä muodostettaessa suuria hätäkeskusalueita. Uusi valtakunnallinen tietojärjestelmä oli alkuperäisen suunnitelman mukaan tarkoitus ottaa käyttöön vuosien 2012 ja 2015 välillä. Nyt kuitenkin näyttää siltä, että toteutus on mahdollinen vasta 2015, jos vielä silloinkaan. Tämä tieto on erityisen merkityksellinen siitä syystä, että nykyisten laitosten yhdistämisen on suunniteltu alkavan jo ensi vuoden alusta. Tällä hetkellä käytössä on Els-järjestelmä, joka on päivitetty viimeksi 2006—2007. Hallintovaliokuntakin kiinnitti tähän huomiota aikaisemmassa mietinnössään vuonna 2008 todeten järjestelmän olevan teknisen kehityksen myötä vanhentunut sekä käyttäjän kannalta monimutkainen.

On todella huolestuttavaa, että hätäkeskusuudistusta viedään eteenpäin, vaikkei uutta tietojärjestelmää ole vielä saatu valmiiksi ja nykyinen on vanhentunut. Käytössä olevaa Els-järjestelmää ei myöskään ole edes kunnolla testattu suunnitellun kokoisissa suurissa hätäkeskuksissa. Hallintovaliokuntakin toteaa, että "olemassa oleva tietojärjestelmä ei - - sovellu eri hätäkeskusten toimintojen varmistamiseen eikä mahdollista hätäkeskukselle häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa korvata toista hätäkeskusta".

Kuitenkin olemme aloittamassa nyt tätä uudistusta juuri tällä kyseisellä vanhalla tietojärjestelmällä. Ihmetellen haluankin kysyä: Mitä hallintovaliokunta haluaa sanoa, kun se sanoo, että "valiokunta korostaa, että - - hätäkeskuspalvelut tulee turvata eivätkä kansalaisten turvallisuuspalvelut saa muutoksessa vaarantua", kun se aikaisemmin on sanonut kuitenkin, että tämä tietojärjestelmä "ei - - sovellu eri hätäkeskusten toimintojen varmistamiseen eikä mahdollista hätäkeskukselle häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa korvata toista hätäkeskusta"?

Pelastusalan ammattilaisena minua hieman ihmetyttää ja arveluttaa. Kun uudistuksen syömähammas ei ole purukunnossa, niin eikö kannattaisi odottaa uuden järjestelmän valmistumista ja vasta sitten siirtyä toteutukseen? (Vasemmalta: Aivan oikein!) Jokainen hätäkeskus, joka tällä uudella tietojärjestelmällä varustetaan, maksaa noin 2 miljoonaa euroa. Se on suuri summa, mutta jos me ajattelemme sitten, mitä siinä vaakakupissa on toisella puolella, niin siinä on se ihmisten turvallisuuden tunne, joka saavutetaan. Pieniä rahoja, varsinkin kun me tiedämme, että tämän uuden tietojärjestelmän kokonaiskustannus on haarukassa 40—100 miljoonaa euroa. Ei tämä aloittaminen olisi ollut kovin ihmeellinen asia. Sillä jos käyttöönotossa epäonnistutaan ja avun saaminen viivästyy tietojärjestelmän kankeuden vuoksi, uidaan todella syvissä vaikeuksien vesissä.

Arvoisa rouva puhemies! Entäpä henkilöstön asema? Lakkautettavien hätäkeskusten henkilöstö on kovin nihkeästi ilmoittanut siirtymishalukkuudesta uusille paikkakunnille. Helsingin hätäkeskusta, Suomen ainoaa suurta hätäkeskusta, vaivannut henkilöstöpula saattaa olla todellisuutta uudistuksen myötä koko Suomessa.

Muistan, että hätäkeskusselonteon yhteydessä vuonna 2008 hallintovaliokuntakin kiinnitti huomiota juuri Helsingin hätäkeskuksen henkilöstön jaksamisongelmaan. Porukkaa tuli ja meni, ja lopulta toimintaa ylläpidettiin työttömien poliisien voimilla. Tuolloin valiokunta edellytti, että tilannetta seurataan ja ongelmaan puututaan sekä siitä valiokuntaa informoidaan. Onko siihen puututtu ja onko ongelmia yritetty ratkaista puhumattakaan, onko hallintovaliokuntaa informoitu siitä, mitä on tehty? Tämä on, meinaan, todella ensiarvoinen tieto. Olemmehan nyt antamassa valtuuksia kuudelle yhtä suurelle hätäkeskukselle. Riski samoista ongelmista on suuri, jos emme tiedä, mistä ne ongelmat Helsingissä johtuivat.

Mielestäni hallintovaliokunnan lausuma käsiteltävänä olevassa mietinnössä, että "hätäkeskuksen kehittämistyössä on huolehdittava myös siitä, että hätäkeskuspäivystäjiä kyetään rekrytoimaan riittävästi", on hieman ylimalkainen asian vakavuuden huomioon ottaen. Sanon tämän näin, koska jos jotain työtä jää hätäkeskuksessa tekemättä, niin silloin ei jää joku talo rakentamatta tai kassi viemättä jonnekin taikka kirjoittamatta joku paperi, vaan silloin ollaan tekemisissä ihmisten turvallisuuden kanssa ja se saattaa johtaa todella vakaviin tapauksiin.

Arvoisa rouva puhemies! Riskien ottaminen ei kuulu turvallisuudesta vastaavien ihmisten toimenkuvaan, päinvastoin, niitä pyritään välttämään kaikin tavoin. Titanic törmäsi neitsytmatkallaan 15. huhtikuuta 1912 jäävuoreen ja upposi vieden mukanaan noin 1 500 matkustajaa. Jäävuorista oli varoitettu, mutta kommodori Smith piti suunnitellun vauhdin yllä. Jälkikäteen on helppo sanoa, että pienemmällä vauhdilla törmäystä ei olisi tullut ja ihmiset olisivat säästyneet. Ihmettelen nyt vastaavaa kiirettä tässä hätäkeskusuudistuksessa. Tämä jäävuori olisi varmuudella ohitettavissa aikataulua säätämällä.

Pauliina Viitamies /sd:

Arvoisa puhemies! Ensin täytyy kiittää edellistä puhujaa, ed. Larikkaa, oikein hyvästä puheenvuorosta, ja hänen puheenvuoronsa antaa ehkä meille muille kansalaisille hiukan toivoa siitä, että tälle epäterveelle, epäjärkevälle uudistukselle vielä hallituksenkin riveissä löytyisi kenties muutakin ymmärrystä kuin pelastusalan ammattilaiselta.

Arvoisa puhemies! Hätäkeskusten moitteeton toiminta on tärkeä osa jokaisen suomalaisen perusturvallisuutta. Ihmisillä on oltava varmuus siitä, että hädän sattuessa apu tulee perille nopeasti sinne, missä hätä on. Vaikka hätäkeskusjärjestelmää uudistettiin muutama vuosi sitten, sitä ollaan jälleen uudelleen järjestelemässä. Nykyiset 15 hätäkeskusta vähennetään 6:een. Viimeistään vuonna 2012 Mikkelissä sijaitseva Etelä-Savon hätäkeskus ja Joensuussa sijaitseva Pohjois-Karjalan hätäkeskus lakkautetaan. Uusimmat uudistukset viedään läpi neljässä vuodessa, vuosina 2011—2015. Itä- ja Kaakkois-Suomen hätäkeskusalueelle jää uudistuksessa vain kaksi hätäkeskusta: Kuopiossa toimiva keskus vastaa alueen hätäkeskustoiminnasta, Kouvolassa toimivasta keskuksesta aiotaan kehittää vuoteen 2015 mennessä valtakunnallisia erityistehtäviä hoitava yksikkö, joka huolehtii muun muassa neuvonta- ja tukipalveluista. Herää kysymys, kuinka siihen asti aiotaan asiat hoitaa.

Arvoisa puhemies! Jatkuva hätäkeskusjärjestelmän myllertäminen vaarantaa ihmisten turvallisuuden. Uusien, entistä laajempaa aluetta valvovien hätäkeskusten paikallistuntemus ohenee merkittävästi. Tänään olemme saaneet täällä salissa kuulla, kuinka paikallistuntemuksella ei juurikaan ole merkitystä, kun tekniikka tulee hoitamaan asian ihmisten puolesta, mutta täytyy ihmetellen todeta, että ei kai paikallistuntemuksesta haittaakaan ole. Tähän asti ainakin siitä on koettu olevan merkittävää hyötyä.

Hätäkeskusuudistus on alueellisesti epätasa-arvoinen. Uudet hätäkeskukset painottuvat Länsi-Suomeen, todellista hätää jäävät kärsimään ihmiset niin Pirkanmaalla, Hämeessä, Keski-Suomessa kuin Etelä-Savossakin. (Ed. Ojala-Niemelä: Lapissa!) — Ja Lapissa varsinkin, kyllä, se on tänään tullut hyvin esille tässä salissa. (Ed. Larikka: Ja Kainuussa!)

Sisäasiainministeriön mukaan Hätäkeskuslaitoksen uudistamisessa noudatetaan hyvää henkilöstöpolitiikkaa ja tavoitteena on turvata henkilöstön asema muutostilanteessa. Samaa on toistuvasti vakuutellut ministeri Holmlund — joka ei ikävä kyllä tänään täällä ole ehtinyt olla paikalla — vaikka tosiasia on nyt, että monet ihmiset menettävät työpaikkansa, irtisanomisneuvotteluja on jo käynnistetty. Sisäasiainministeriö sanoo myös, että hätäkeskustoiminta voitaisiin taata yhdistyneissä keskuksissa alkuvaiheessa pienemmällä mutta riittävän hyvin koulutetulla päivystäjämäärällä. Vaarana kuitenkin on se, että ylikuormitettua hätäkeskusten henkilöstöä kuormitetaan entisestään lisää. Ammattitaitoinen henkilökunta on hätäkeskustenkin voimavara, jolle ministeriö nyt kokoomusministerin johdolla heiluttaa märkää rättiä kasvoille.

Arvoisa puhemies! Valtion tuottavuusohjelmaa ja siitä johtuvia henkilöstövähennyksiä ei voida uudistuksessa toteuttaa ilman turvallisuusriskiä. Mikäli ihmisten turvallisuus ei ole tälle hallitukselle tärkeä asia, tuottavuusohjelman toteuttamista jatketaan entiseen malliin.

Hätäkeskuksen tietojärjestelmä on tärkeä työkalu. Järjestelmää kyllä uusitaan, mutta sen ennakoidaan olevan valmis vasta viiden vuoden päästä. Jo nyt on tiedossa, että sekään ei tarjoa ratkaisua kaikkiin ongelmakohtiin. Hätäkeskusten paikannusjärjestelmät ovat myös keskeneräisiä, ja katvealueita löytyy edelleen.

Arvoisa puhemies, vielä aivan lopuksi: Ministeri Holmlund on vakuutellut, että uudistusten yhteydessä ei rakenneta uusia toimitiloja vaan keskukset sijoittuvat nykyisin käytössä oleviin tiloihin. Tilojen soveltuvuus onkin ministerin mukaan ollut ratkaiseva kriteeri sijaintipaikkaa määriteltäessä. Siksi tuntuu järjettömältä, että niin Mikkelissä kuin Joensuussakin uudet tilat jäävät tyhjilleen. Mikkelissä sijaitsevan Etelä-Savon hätäkeskuksen tilat on rakennettu varta vasten hätäkeskuksen käyttöön muutama vuosi sitten. Joensuun hätäkeskuksen uudet tilat otettiin käyttöön vasta viime vuonna. Vaikka ministeri Holmlund jaksaa korostaa, että kehittämistoimenpiteet toteutetaan niin, että hätäkeskuspalvelut eivät missään vaiheessa vaarannu, tunnen suurta huolta ihmisten turvallisuudesta.

Lenita Toivakka /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Hallintovaliokunta on tätä hätäkeskuslakia valmistellessaan todellakin kuullut suurta joukkoa asiantuntijoita. Kaiken kaikkiaan yli 50 suullista ja kirjallista lausuntoa olemme eri puolilta saaneet. (Ed. Lahtela: Onko ymmärretty, mitä on puhuttu?)

Tässä ihan alkuun lainaan, mitä Etelä-Savon hätäkeskuksen henkilöstö lausuu meille omassa kirjallisessa lausunnossaan. "Henkilöstö haluaa tuoda hallintovaliokunnan tiedoksi seuraavat lain valmisteluun liittyvät seikat. Olemme mukana muutoksessa. Emme missään tapauksessa vastusta muutosta ja tehtävien keskittämistä suurempiin yksiköihin. Sen sijaan kritisoimme liian nopeaa ja hallitsematonta aikataulua."

Toinen lainaus, Lapin hätäkeskus: "Lakiesitys on tarpeellinen ja antaa hyvän pohjan hätäkeskustoiminnan kehittämiselle."

Pirkanmaan hätäkeskus lausuu: "Lakiesityksessä on pyritty hyvin korjaamaan hätäkeskusten ja muiden 112-toimijoiden välisessä työnjaossa ja siihen liittyvissä rajapinnoissa esiintyneet korjaustarpeet. Samoin lakiesitys tukee hätäkeskusten ja sen päivystäjien päivittäistyön tarpeita. Toiminnan organisoinnin osalta puutteena on liiallinen tukeutuminen hankkeilla olevan tietojärjestelmän ominaisuuksiin."

Eli hankkeessa ja lakiesityksessä nähdään hyvin paljon positiivista, sellaisia asioita, jotka tällä hetkellä ovat selkeästi puutteita hätäkeskustoiminnassa, ja tästä lähtökohdasta tätä esitystä myös on lähdetty tekemään.

Kuulemisten aikana kuulimme paljon täälläkin salissa keskustelussa ollutta kritiikkiä ja huolta, ja monilta osin hallintovaliokunta mietinnössään yhtyy näihin huoliin. Siitä syystä on hyvin tärkeää, että kaikissa uudistuksen vaiheissa hätäkeskuspalvelut tulee turvata, eivätkä kansalaisten turvallisuuspalvelut saa muutoksessa vaarantua. Tämä on se, mitä hallintovaliokunta mietinnössään painottaa.

Kuitenkin hätäkeskustoiminnalle asetetut vaatimukset ovat jatkuvasti kasvaneet, ja nyt tällä säädettävällä uudella lailla toiminta uudistetaan paremmin vastaamaan tämän ajan vaatimuksia. Hätäkeskusten toimintatavat poikkeavat nyt toisistaan, ja alueelliset erot ovat suuria. Toiset keskukset ovat tehokkaampia kuin toiset. Ruuhkahuippujen tasoittaminen edellyttää keskusten välistä verkottumista ja yhteistyötä.

Hallintovaliokunta on jo aiemmin mietinnössään pitänyt hyvinkin kiireellisenä vanhentuneen ja puutteellisen hätäkeskustietojärjestelmän uudistamista. Kysynkin, miksi tätä ei tehty jo aiemmin esimerkiksi edellisen hallituksen aikana ed. Rajamäen ollessa sisäministerinä.

Nykyinen järjestelmä ei muun muassa mahdollista välttämätöntä keskusten verkottumista. Olemassa oleva järjestelmä ei mahdollista sitä, että toinen hätäkeskus häiriötilanteessa tai poikkeusoloissa korvaa toisen. Se, että hätäkeskukset häiriötilanteessa pystyvät varmentamaan toisiaan, on keskeistä, mutta tämä edellyttää nyt tämän järjestelmän täydellistä uusimista, ja tämän järjestelmän uusimisen toteutusvaihe ajoittuu valitettavasti vasta vuosille 2012—2015. Ennen kuin tämä tietojärjestelmä on uusittu, näitä lain kaikkia tavoitteita ei voida saavuttaa, mutta joitakin synergiaetuja voidaan jo saavuttaa.

Tämän muutosvaiheen eteenpäinvienti on nyt äärettömän tärkeää. Tähän asti hätäkeskustoimintaa aikaisemmissa muutoksissa on rasittanut se, että toimintaa ja muutoksia ei ole johdettu ja tuettu riittävästi. Nyt tässä meneillään olevassa suuressa uudistuksessa ja muutostilanteessa, jossa useita hätäkeskuksia yhdistetään tiukassa aikataulussa, korostuu johtamisen merkitys erityisesti. Erityisen tärkeää on henkilöstöjohtaminen ja paikallisjohtamisen tukeminen.

Useammalla alueella, Pohjois-Suomessa jo ensi vuoden alusta ja Itä-Suomessa vuoden 2012 alusta, hätäkeskuksia yhdistetään ennen kuin tietojärjestelmä on uusittu. Tässä yhteydessä haluan korostaa sitä, mitä myös hallintovaliokunta mietinnössään sanoo, että turvallisuus ei saa vaarantua tässä muutoksessa, vaikka tietojärjestelmät eivät vielä ole valmiita. Aikataulun on joustettava; turvallisuus ei jousta.

Mutta kuten hallintovaliokunta lausuu, on välttämätöntä, että hätäkeskusalueen hätäkeskuspalvelut turvataan aukottomasti tässä muutostilanteessa. Mikäli uudistustyön aikana ilmenee turvallisuutta uhkaavia seikkoja, niihin on välittömästi puututtava, vaikka aikataulu siirtyisi. Näin toteaa valiokunta mietinnössään.

Toinen huolenaihe, joka asiantuntijalausunnoista ilmeni, on se, että laadukkaan ja tavoitteiden mukaisen hätäkeskustoiminnan keskeinen elementti on osaava ja koulutettu henkilöstö ja uudistustyössä on henkilöstön jaksamisesta huolehdittava ja siihen on erityisesti panostettava. Muutostilanteessa aina hyvän henkilöstöpolitiikan merkitys korostuu, ja tätä ei voi liikaa korostaa tässäkään uudistuksessa.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuuntelin työhuoneessa ed. Toivakan puheenvuoroa, ja täytyy todeta, että hän kuunteli erittäin huonosti oman laajemman puheenvuoroni, jossa kerroin, että oli varsin poikkeuksellista, että edellisen hallituksen aikana sisäministeri joutui puuttumaan operatiivisesta toiminnasta vastaavien virkamiesten puutteisiin, nimenomaan laitehankintojen merkittävään viivästymiseen. Silloin määräsin elokuun 17. päivänä 2006 turvallisuusasiain johtoryhmässä nimenomaan kansliapäällikön johdolla välittömästi ryhdyttävän korjaaviin toimenpiteisiin.

Samoin edellinen hallitus, siis Vanhasen ykköshallitus, myönsi jatkoesitysteni johdosta lisämäärärahan hätäkeskustoimintaan, muun muassa näihin laitehankintoihin ja myös henkilöstön vahvistamiseen 40 henkilötyövuodella, suurin piirtein samalla määrällä, millä te olette nyt tuottavuusohjelman kautta luoneet paineita tämän tilanteen heikentämiseen vähentämällä hätäkeskushenkilöstöä.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Tässä kyse on ihmisten turvallisuudesta, kaikkien ihmisten turvallisuudesta, ei pelkästään suomalaisten vaan täällä Suomen tantereella kävelevien, autoilevien tai muuten liikkuvien ihmisten turvallisuudesta ja avun saannista. Niin kuin tässä on todettu, demariryhmä ei, eikä tuo vasemmistoryhmäkään ilmeisesti, ole hyväksymässä tätä tässä muodossa, koska kyse on hätiköinnistä. Järjestelmiä ei ole olemassa, joilla taataan se, jotta ne ihmiset, jotka tässä siirtymävaiheessa tarvitsevat apua, saavat sitä, vaikka meillä on jo nyt jonkin aikaa ollut tietynlainen vakiintunut järjestelmä.

Yksi esimerkki vaan Mäntsälästä. Jos sitä paikallistuntemusta ei olisi ollut sillä henkilöllä, joka sattui olemaan töissä tämmöisessä keskuksessa, niin niillä koordinaateilla, mitä hän puhelimessa sai, eivät varmasti olisi osanneet oikeaan paikkaan, mutta hän osasi kysellä sitten siltä ihmiseltä, jotta hei, mikä paikka se on. Kun hän sattui tuntemaan sen seudun, niin apu meni oikeaan paikkaan ja ihminen pelastui silloin, tosin on nyt kuulemma jo vainaa, mutta siitä on kolme vuotta aikaa. Varmaan olisi jo silloin kolme vuotta sitten jäänyt apua saamatta, jos keskuksessa vastannut ei olisi tiennyt sitä tilannetta, missä tämä ihminen asui.

Sitten tässä ovat aikaisemmatkin puheenvuoron käyttäjät todenneet, miten lyhytjänteistä politiikkaa tässä harrastetaan. Näköjään, kun hallitukset vaihtuvat, vaihtuvat kaikki suunnitelmat, ei katsota, mikä on järkevää, mihin on investoitu, ja kaikkein hulluin homma minusta on vaikka tämä Joensuun tapaus: vastavihitty hätäkeskus ollaan laittamassa kiinni ja siirtämässä toiminnot muualle. Eihän tämä voi olla millään muotoa järkevää veroeurojen käyttöä.

Nyt varmaan, kun taas hallitus muuttuu — en tiedä, kun on nämä minihallitusneuvottelut tässä, niin joko nyt taas muuttuu joku toinen juttu tässä ja taas tehdään uusi ratkaisu. Kyllä meidän pitäisi suomalaisina pyrkiä siihen, vaikka olisi millainen poliittinen koalitio johdossa, että kuitenkin nämä tämän tyyppiset turvallisuuteen liittyvät järjestelyt olisivat pitkäjänteisiä ja katsottaisiin, jotta ei tehdä semmoisia hukkainvestointeja ja pureta niitä taas ja uhrata varoja sellaisen muuttamiseen, mikä on toimiva järjestelmä.

Sitten henkilökunnan kuulemisesta: En ole ihan varma, mitä täällä ed. Toivakka äsken puhui, koska ainakin, mitä minä olen sattunut kuulemaan, niin ne ovat varmaan niitä änkyrätyöntekijöitä tai luottamusmiehiä olleet, kun ne kaikki kyllä olleet eri mieltä siitä, jotta tämä systeemi ei ole hyvä, jota ollaan rakentamassa. Ne olisivat paremminkin olleet rakentamassa paremmaksi tätä nykyistä verkostoa, nykyistä järjestelmää.

Minun näköalani tässä on se, jotta nykyisellä tietotekniikalla tämä hommahan olisi voitu hoitaa siten, jotta sitä johtoa voidaan harventaa sieltä. Miksi ne hätäkeskukset, missä ne nyt ovat, eivät voisi olla niissä paikoissa, missä ovat, ne 15 keskusta, ja puhelut ohjautuvat, jos jossakin on ruuhkaa, toiseen, niin kuin ilmeisesti nyt ovat jo ohjautuneetkin. Jos jossakin on ruuhkaa, puhelu ohjautuu semmoiseen, missä on vapaa linja.

Sen takia tätä nykyistä järjestelmää olisi pitänyt kehittää jopa siihen suuntaan, jotta miksi ei voisi olla niin, kuin tässä ed. Larikka totesi tämän sulake-esimerkin, jotta nyt siellä on sulakkeita enemmän, kun sähkömies tai joku insinööri kehittelee näitä hommia. Ei ole yhdessä mittarissa enää 15:tä sulaketta, niin kuin tässä tapauksessa, vaan nyt niitä sulakkeita on siellä sun täällä. Tällä nykyisellä tietotekniikallahan voidaan tehdä järjestelmä, jossa se ihminen voi työskennellä vaikka kotonaan. Se puhelu ohjautuu, jos on vapaa linja, ja se hoitaa sieltä tämän hälytyksen. Se avunpyyntö menee sinne kotiin, ja on sovittu aika, minä aikana hän on päivystämässä siinä, ja sen ei tarvitse edes matkustaa mihinkään hätäkeskukseen töihin.

Ihmettelen, kun vihreät ovat tämmöisiä innovatiivisia yleensä olleet täällä, ainakin jotkut vihreistä, miksei tätä nykytekniikkaa täällä ole — no, ilmeisesti, kun ed. Kasvi ei ole paikalla eikä ole puhumassa. Siltä puolelta varmasti löytyisi semmoisia ratkaisuja, että meidän ei tarvitse rakentaa taas tai etsiä isoja halleja, missä jotkut ihmiset työskentelevät ja on paljon koneita. Se voitaisiin hoitaa tietotekniikalla siten, että siellä ollaan mahdollisesti vaikka siellä omassa kodissa jossakin työpöydän ääressä ja hoidetaan hälytystehtävät sieltä ja nähdään samalla tavalla kaikki jutut, nähdään tietokoneelta se kartta, missä mahdollisesti on se asiakas, joka tarvitsee apua. Sen takia ei tehtäisi nyt tämmöistä virhearviointia, virheratkaisua, niin kuin tässä ollaan taas tekemässä, vaan otettaisiin käyttöön nämä kaikki uudet palikat, mitkä ovat mahdollisia, ja tehtäisiin semmoinen uusi ratkaisu, joka takaisi sen ympäristöystävällisesti, ettei ihmisen edes tarvitsisi matkustaa töihin, vaan voisi työskennellä etätyönä siinä omassa kylässään, omassa kodissaan.

Unto Valpas /vas:

Arvoisa puhemies! Hätäkeskusten työntekijöiltä puuttuu työrauha. Tämä johtuu siitä, että aluejakoa on muutettu ja hämmennetty jatkuvasti. Samoin tuottavuusohjelma häiritsee ja vaarantaa hätäkeskusten toimintoja. Siellä toimitaan usein vajaalla miehityksellä.

Arvoisa puhemies! Sisäasiainministeriön asetuksella siirryttiin kuluvan vuoden helmikuussa 15 hätäkeskuksen aluejaosta 6 hätäkeskuksen suuralueisiin. Tätä esitystä kannattivat myöskin demarit hallintovaliokunnassa, kun annoimme lausunnon ministeriölle. Mielestämme tähän muutokseen liittyy merkittäviä palveluntarvitsijoita koskevia ongelmia, minkä vuoksi toimintojen keskittämistä suuralueisiin ei vasemmistoliiton mielestä tule toteuttaa.

On elintärkeää, että hätäkeskukset toimivat kaikkina vuorokaudenaikoina sekä myös isoissa onnettomuus- ja katastrofitilanteissa. Vasemmistoliitto arvioi, että siirtyminen 6 suuralueeseen hätäkeskuslaitoksessa heikentää hätäkeskuspäivystäjien paikallistuntemusta, joka on ensiarvoisen tärkeä toiminnan laatuedellytys, jotta onnettomuus- tai rikospaikoille ehditään ajoissa.

Täällä on ollut puhetta kuinka esimerkiksi Rovaniemen hätäkeskus siirtyy Ouluun, jolloinka puoli Suomea muodostaa yhden, pohjoisimman alueen. On selvää, että näin suurella alueella paikallistuntemus jää pakostakin hyvin heikoksi.

Kun kuulimme asiantuntijoita hallintovaliokunnassa, monet asiantuntijat kiinnittivät huomiota juuri tähän ongelmaan. Se oli semmoinen pääkysymys. Ongelma on selvästi olemassa, ja tieto tästä on esitetty valiokunnalle, mutta tästä huolimatta hallituspuolueen kansanedustajat ovat toteuttamassa selvästi kansalaisten turvallisuutta heikentävän hätäkeskusuudistuksen.

Mielenkiintoista on ollut, että demarit ovat tähän asti olleet hyväksymässä tätä suuraluekeskittämistä, (Ed. Taiveaho: Ei kaikki ole hyväksymässä!) mutta nyt, kun tilanne on heillekin valjennut, näyttää siltä, että demarit ovat myöskin katsoneet, että tämä uudistus ei ole kelvollinen. Hyvä näin.

Tämän lisäksi tähän uudistuksen toteuttamiseen liittyy muitakin avoimiksi jääviä kysymyksiä. Eli miten turvataan lyhyellä aikavälillä koulutetun päivystys- ym. henkilöstön saatavuus esitettyihin 6 uuteen hätäkeskukseen? Me tiedämme jo nyt, että kaikki osaavat henkilöt eivät tule siirtymään esimerkiksi Rovaniemeltä Ouluun vaan he hakevat muuta työtä. Tämä sama ongelma on Tampereella ja monilla muillakin hätäkeskuspaikkakunnilla, eli meille tulee henkilöstövajaus juuri sen takia, että kaikki eivät siirry niihin uusiin kohteisiin. Miten se määrä uusia päivystäjiä yhtäkkiä koulutetaan sitten tilalle? Se ei ole ihan helppo tehtävä, eli tästä keskittämisestä aiheutuu todella paha ongelma myöskin koulutetun henkilöstön saatavuudelle.

Arvoisa puhemies! Hätäkeskusuudistuksen kokonaiskustannuksista eikä myöskään uudistuksen rahoituksen turvaamisesta ole mitään varmuutta. Päinvastoin, jos nämä tuottavuusohjelmat siinä rinnalla pyörivät, kyllä saa pelätä, että entistä niukemmilla määrärahoilla joutuvat hätäkeskukset toimimaan.

Arvoisa puhemies! Ehdotimme hallituksen lakiehdotukseen hallintovaliokunnassa sellaista lisäystä tähän 5 §:ään, jossa tultaisiin määrittelemään lain tasolla 15 hätäkeskusaluetta. Eli tässä meidän esityksessämme, jonka tulen huomenna tekemään yksityiskohtaisessa käsittelyssä, me esitämme, että näillä paikkakunnilla, missä nämä hätäkeskukset ovat nyt toimineet, nämä alueet säilytetään, eli 15, plus Ahvenanmaa on sitten 16:s.

Tämä esitys ei saanut kannatusta muilta kuin perussuomalaisilta hallintovaliokunnassa, mutta huomenna on sitten mielenkiintoista nähdä, että nyt ne kansanedustajat, jotka ovat siellä kotikulmillaan vaahdonneet näitten alueitten säilyttämisen puolesta, voivat nyt sitten huomenna myöskin äänestää, jolloinka nähdään, onko se ollut todellista tahtoa, että nämä alueet säilytetään, vai onko se ollut vain puhetta. Eli huomenna tulee tämä yksityiskohtainen käsittely, johon tulen tekemään tämän esityksen.

Johanna Ojala-Niemelä /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Unto Valpas antoi kyllä väärän todistuksen lähimmäisestään. Minusta on ikävä tapa omia tällä lailla asioita, että ikään kuin vasemmistoliitto olisi ollut ainoana puolustamassa Lapissa tätä hätäkeskusasiaa. Kyllä siellä myös sosialidemokraattina olen ollut liikkeellä.

Tähän hätäkeskusuudistukseen annettuun selontekoon liittyvässä mietinnössä hallintovaliokunta kiinnitti huomiota hätäkeskusjärjestelmän kehittämistarpeeseen, kuten muun muassa henkilöstöresurssien riittävyyteen ja koulutukseen, tarpeeseen saada kiireesti aikaan nykyaikainen valtakunnallinen tietojärjestelmä sekä siihen, että tuottavuusohjelman henkilöstöleikkauksia ei tule sellaisinaan toteuttaa hätäkeskuksissa, sekä aluejakomuutoksen tuomiin riskeihin. Valiokunta edellytti, että hätäkeskusuudistuksen toimeenpanoa jatketaan huomioiden valiokunnan esille tuomat näkökohdat.

Mutta koska näin ei ole tapahtunut eikä hallitus ole noudattanut näitä valiokunnan vaatimuksia, (Puhemies: Minuutti on kulunut!) tämän takana ei voi olla.

Unto Valpas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Lyhyesti vaan ed. Ojala-Niemelälle, että vuonna 2008 me täällä äänestimme, ja silloin vasemmistoliitolla oli lausuma, jossa edellytettiin, että säilytetään nämä 16 aluetta. Silloin te äänestitte tätä meidän lausumaamme vastaan. Eli kyllä tämä pitää paikkansa, mitä olen kertonut sosialidemokraattien käyttäytymisestä. Nyt on ikään kuin herätty, mutta minä sanoinkin, että parempi herätä myöhään kuin ei milloinkaan.

Outi Mäkelä /kok:

Arvoisa puhemies! Keskustelussa on kyseenalaistettu sitä, onko turvallisuus lainkaan hallitukselle tärkeä asia. Tämän lain osalta turvallisuus on juuri se syy, minkä takia tämä esitys on tänne saliin tuotu. Lain tavoitteena on nimenomaan edistää väestön turvallisuutta ja parantaa palveluiden saatavuutta sekä laatua.

Hätäkeskuslain uudistukselle on ollut todellinen tarve, se on näissä asiantuntijakuulemisissa valiokunnassakin moneen kertaan tullut esille. Yhteiskunta, ihmisten toimintatavat, tekniikka ja moni muu asia on tässä ympäristössä muuttunut, ja näin ollen myös Hätäkeskuslaitoksen on muututtava. Toki muutokseen sisältyy aina huoli siitä, että jotain hyvää ja toimivaa menetetään. Näissä kuulemisissa on kuitenkin kuultu erittäin laajasti eri tahoja, ja itse olen vakuuttunut siitä, että vaikka tähän järjestelmän uudistamiseen toki liittyy aina riskejä, tässä uudistuksessa ollaan kaikesta huolimatta menossa parempaan suuntaan.

Ne seikat, joihin hallintovaliokunta on kiinnittänyt lausunnossaan huomiota, on kuitenkin syytä ottaa uudistuksen myötä tarkkaan seurantaan. Yksi näistä seikoista on aikataulu. Tämän uudistuksen osalta aikataulu on erittäin tiukka, ja siihen liittyy myös se, että nykyinen, jo vanhentunut hätäkeskustietojärjestelmä saadaan toimimaan tämän uudistuksen tarkoittamalla tavalla.

Ed. Larikka otti täällä esiin tämän sulakemallin. On tärkeää nyt, kun uudistusta tehdään, että tämä supistunut palveluketju toimii niin, että jos yksi sulake palaa, muut tukevat tätä ruuhka- tai ongelmatilanteissa kuormittunutta toimipistettä saumattomasti. Tärkein asia onkin tämä hätäkeskusjärjestelmän nopea uudistaminen. Sen osalta olen hieman hämmästellyt tätä keskustelua täällä salissakin. Toki varmaan kukaan ei kiistä sitä, etteikö paikallistuntemuksella olisi oma merkityksensä, ja kuten ed. Viitamies totesi, siitä ei varmasti ainakaan haittaa ole. Mutta onko opposition ajatus jatkossa se, että koulutamme henkilöitä, jotka tunnistavat mahdollisimman hyvin eri järvien kalalajit tai erilaiset maaston muodot tai tietävät, mikä värisiä taloja missäkin on? Tämä tuskin on tarkoituksenmukaista, vaan nimenomaan tätä päivää on se, että järjestelmiä kehitetään ja paikannusjärjestelmät saadaan mahdollisimman pian käyttöön. Tämähän, mitä ed. Lahtelakin peräsi uusien teknisten järjestelmien osalta, on aivan ydinkysymys tässä uudistuksessa. Tästä nimenomaan on kyse.

Ed. Valpas viittasi omassa eriävässä mielipiteessään siihen, mikä on kuulovammaisilla tällä hetkellä käytössä oleva tekstiviestihälytys. Hän esitti asian niin, että tässä olisi jokin erityinen ongelma, mutta käsittääkseni, kun luen tätä, tämä on nimenomaan mahdollisuus, joka laajentumalla voisi palvella myös muuta väestöä. Tämä on ihan varteenotettava ehdotus, jota kannattaa selvittää.

Satu Taiveaho /sd:

Arvoisa puhemies! Tämä hätäkeskusuudistus huolestuttaa, huolettaa todella. Ollaan siis vähentämässä nykyisestä 15 hätäkeskuksesta 6:een. Edellisestä hätäkeskusuudistuksesta on vasta muutamia vuosia, joten on kohtuutonta, että organisaatio revitään jälleen auki, etenkin kun järjestelmä on juuri saatu hyvin toimimaan ja joillakin alueilla on edelleen ongelmia. On vaara, että palveluiden laatu heikkenee ja asukkaiden turvallisuus kärsii, kun muun muassa alueet kasvavat kohtuuttomasti ja sitä kautta paikallistuntemus hälytyskeskuksissa heikkenee ja kun siis samalla myös päivystäjien määrää vähennetään. Tässä on kyseessä säästölaki. Kun tätä uudistusta alun alkaen perusteltiin sillä, että henkilömäärältään pienet hätäkeskukset ovat varsinkin ruuhkatilanteissa olleet hyvin haavoittuvia, niin tätä asiaa ei kyllä ratkaise se, että tehdään entistä suurempia alueita, joilla on entistä vähemmän vastaajia. Logiikka tässä ei kyllä siltä osinkaan täysin toimi.

Nyt tällä hetkellä jo monissa hätäkeskuksissa, kuten esimerkiksi Hämeen hätäkeskuksessa, on voitu puheluihin vastata hyvin nopeasti, mutta ongelmia siellä tällä hetkellä on siinä, että vaikka voidaankin vastata nopeasti, niin ei aina pystytä tehtäväksiantoa lähettämään eteenpäin, kun tekninen järjestelmä ei sitä riittävän nopeasti aina mahdollista. Tämä paikallistuntemus on äärimmäisen tärkeää, koska tekniikkaan ei voida pelkästään nojautua. Ihmiset hädän hetkellä eivät aina osaa ilmaista tai kykene ilmaisemaan tuttuakaan osoitetta, joten on kyllä tärkeätä, että niitä paikallistuntemuksen omaavia on, jotka pystyvät erilaisista tunnusmerkeistä paikan todentamaan. Tämä vastaukseksi edelliselle puhujalle, ed. Mäkelälle, joka vähän vähätteli tätä paikallistuntemuksen merkitystä.

Tämä hanke on tehty hyvin vahvasti tekniikkauskoisesti, vaikka teknisen järjestelmän kehittäminen on vasta alkumetreillä. Lisäksi työntekijöille siirtyminen muihin yksiköihin on epärealistista muun muassa perhetilanteiden vuoksi. Onkin vaarana, että nyt menetetään hälytyskeskusten osaamista, tulee siis päivystäjävajetta. Esimerkiksi Hämeen hätäkeskuksesta on yksi tai vain muutama ilmoittanut edes mahdollisuudestaan siirtyä Turun yksikköön, johon Hämeen hätäkeskus ollaan jatkossa sitten liittämässä. Yksiköiden sijoittelu rannikolle myös kummaksuttaa, sillä Sisä-Suomihan on nyt jäämässä täysin ilman hätäkeskusta. Suurempien alueiden tuoma kasvava virheriski on asiakkaiden mutta myös työntekijöiden oikeusturvan kannalta hyvin valitettavaa.

Työntekijöiden informointi hankkeesta on jäänyt myös kohtuuttoman myöhään ja heikoille. On jäämässä myös juuri valmistuneita ja varustettuja hätäkeskuksen tiloja tyhjilleen, niin kuin tässä keskustelussa on tullut ilmi. Esimerkiksi meilläkin Hämeen hätäkeskuksessa on juuri tilat uusittu ja on myös sellainen tilanne, että kaupungilla on vuokrasopimus voimassa pidemmäksi ajaksi kuin mihin nyt tämä suunniteltu lakkautus on sitten ajoitettu. Vähän kummallista aikataulun ongelmatiikkaa tähän myös liittyy.

Sen sijaan, että siirrellään nyt siis palveluja paikkakunnalta toiselle, tulisi vahvistaa moniammatillista osaamista ja yhteistyötä, uudistaa tietojärjestelmä nykyaikaiseksi ja toimivaksi ja vahvistaa muun muassa sitä paikallistuntemusta ja varmistaa nopea avunsaanti. Erityisen huolissani olen muun muassa sosiaalipäivystyksen toimivuudesta, koska siinä on suuria ongelmia jossakin päin Suomea. Se tulisi turvata ympäri maata myös.

Nyt siis tämän uudistuksen yhteydessä henkilökunnan jaksaminen on todella koetuksella. Minun mielestäni tämä uudistus on henkilökunnan kannalta aivan kohtuuton, ja aivan kuten tässä ovat edellisetkin puhujat — osa — tuoneet esiin työntekijäjärjestöjen kannan, niin Hätäkeskusammattilaisten liitto, HAL ry, on hyvin huolissaan työpaikkojensa puolesta ja yhteiskunnan turvallisuudesta. Ammattiliiton mukaan hätäkeskusten vähentäminen ja henkilöstön vajaus aiheuttavat yhteiskunnan keskeiselle turvallisuuspalvelulle hallitsemattoman riskin. Tämä merkitsee, ettei avun tarvitsija saa poliisin, pelastustoimen ja sairaankuljetuksen palveluita riittävän nopeasti. Tämä viesti on todella huolestuttava, hälyttävä, ja se tulisi ottaa vakavasti.

SDP on hallintovaliokunnassa esittänyt mietintöön vastalauseen, jossa tuodaan esiin se, että tämä tietotekninen järjestelmä ei ole vielä sillä tasolla, että voitaisiin näin massiivisen suureen muutokseen tällä aikataululla mennä kuin hallitus on esittänyt. Toisena tärkeänä asiana tässä vastalauseessa on otettu esiin kuulovammaisten kysymys, mahdollisuus tähän tekstiviestihälytykseen ja siihen, että nykyistä järjestelmää laajennettaisiin kattavammaksi.

Täällä salissa tullaan myös esittämään tähän vastalauseeseen vielä täydennystä, joka kuuluu seuraavasti: "Hallitus on epäonnistunut eduskunnan hätäkeskusten toimintaan esittämien reunaehtojen toteutuksessa, ja eduskunta edellyttää, että hallitus ryhtyy toimiin, joilla nykyisten hätäkeskusten häiriötön toiminta turvataan eikä kansalaisten turvallisuutta vaaranneta." Nämä ovat tärkeät asiat, joiden puolesta kyllä tämän lain yhteydessä tulisi päättää eikä lähteä tämän kaltaiseen uudistukseen, mitä hallitus on viemässä eteenpäin.

Heli Järvinen /vihr:

Arvoisa puhemies! On hyvä, että tätä keskustelua on käyty turvallisuus ja henkilöstön jaksaminen edellä, mutta haluan ottaa esiin kaksi asiaa, joihin täällä ei ole puututtu. Ensimmäinen on ruotsin kieli ja sen asema. Uusi laki parantaa ruotsin kielen asemaa hätäilmoitusten käsittelyssä. Tässä uudistuvassa toimintamallissa päivystyshenkilöstön virka-alueena on koko maa, ja se tarkoittaa sitä, että ruotsinkieliset palvelut voidaan valtakunnallisesti ohjata tietylle toimipisteelle ja tietyissä toimipisteissä työskenteleville ruotsinkielisille päivystäjille. Toivon mukaan kaikissa hätäkeskuksissa tulee aina olemaan edes yksi ruotsinkielinen hätäkeskuspäivystäjä, mutta jossakin erityisosaamista edellyttävässä toiminnassa tällaisesta erikoistumisesta voi olla hyötyä; puhelu voidaan ohjata eteenpäin sinne, missä toimintaa pystytään parhaiten auttamaan.

Toinen asia on päivystäjän oikeusturva. Tämä uusi laki tuo tähän oikeusturvaan huomattavaa parannusta. Päivystyshenkilöstön kelpoisuusehdot määritellään ensimmäistä kertaa asetuksella, mikä selkeyttää nykyistä tilannetta. Tällä hetkellähän on epäselvää, mitä päivystyshenkilöstöllä edes tarkoitetaan, koska voimassa oleva laki ei tällaista käsitettä tunne. Toinen asia oikeusturvan kannalta on se, että nyt vastuun siirtymisen raja tulee paljon entistä selkeämmäksi eli kaikissa vaiheissa tiedetään, kuka vastaa toiminnasta. Tämän toivoisi ainakin olevan myös hätäkeskushenkilökunnan jaksamisen kannalta hyvä asia.

Johanna Ojala-Niemelä /sd:

Arvoisa puhemies! Tämä hätäkeskusuudistushan pohjautuu hätäkeskusuudistuksesta annettuun selontekoon, joka puolestaan pohjautuu kyllä lujasti tulevaisuuden visioon. Tässä on reki mennyt kyllä hevosen edelle. Ei huomioida turvallisuusrakenteita eikä teknisen järjestelmän toimivuutta, ja meillä Rovaniemellä Lapin hätäkeskus ollaan liittämässä jo ensi vuoden alusta lukien Ouluun. Voikin pitää ihmeellisenä tätä. Kun on kysymyksessä kaikkein haastavin alue, niin siihen ei kyllä istu se, että on sitten kuitenkin nopein aikataulu tässä yhdistymisessä. Esimerkiksi katvealueita on vielä paljon tietoliikenneyhteyksissä, ja puhelimien kuuluvuus ei ole paikka paikoin hyvä. Sen vuoksi tämä päätös olisi Lapin osalta pyörrettävä tai vähintäänkin näitä siirtymäaikoja pidennettävä.

Puhtaasti tässä päätöksessä säästetään hätäkeskustoiminnan kustannuksia, siihen tämä tuottavuusohjelma pureutuu, mutta sitten on näiden tietojärjestelmien hankinta. Selvähän se on, että se on edullisempaa 6 hätäkeskukseen kuin 15:een olisi ollut.

Näistä ylivuotopuheluista on myös illan aikana puhuttu, ja luulin, että ne ovat jo tätä päivää, mutta kun vierailin tuolla Lapin hätäkeskuksessa, niin nekinhän ovat vasta näitä tulevaisuuden visioita eli sekään ei vielä pelaa.

Lisäksi ed. Järvinen kantoi huolta ruotsin kielen asemasta. Samoin itse lappilaisena ajattelen, että vähemmistökielisten palveluiden saatavuus olisi turvattava myös näiden kolmen saamen kielen osalta tässä uudistuksessa.

Merja Kyllönen /vas:

Arvoisa puhemies! Salista on poistunut ed. Larikka, mutta hän nosti erittäin tärkeitä seikkoja esille, ja pelastusalan ammattilaisena tietysti kunnioitan hänen ajatuksiaan. Mutta ihmettelin samalla myös sitä kuviota, joka tässä nyt pyörii, että kun meillä on tietyt hallituksen esitykset, jotka on sovittu ilmeisesti hallituksessa yhteisesti huolimatta siitä, että ammattilaiset kyseenalaistavat nykymenettelyn ja tämän käsittelyssä olevan uudistuksen järjestyksen, niin ensin olisi ne olemassa olevat tiedetyt heikkoudet pitänyt korjata, esimerkiksi tieto- ja viestintäjärjestelmissä, ja lähteä sen jälkeen vasta pienentämään näitä määriä hätäkeskusten osalta ja vähentämään alueelta toimintaa. Jollakin tapaa tuntuu, että onko kaikissa asioissa hyväksyttävä tämä "ymmärrys hei, äly, älä jätä" -politiikka, että tiedetään olemassa olevat ongelmat mutta ei anneta niille mahdollisuutta tulla ratkaistuiksi, ennen kuin työnnetään se pää sinne muurahaispesään ja otetaan tietoinen riski siitä, että kansalaisten oikeusturva ja kansalaisten turvallisuus vaarantuu.