5) Hallituksen esitys laeiksi rikoslain 2 a luvun ja uhkasakkolain
10 §:n muuttamisesta
Heidi Hautala /vihr(esittelypuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Lakivaliokunnan mietinnössä ehdotetaan
rikoslakia ja uhkasakkolakia muutettavaksi sillä tavoin,
ettei poliisin antamia sakkoja ja hallinnollisia uhkasakkoja enää voida muuntaa
vankeudeksi. Jo vuoden 2007 alusta on poistunut mahdollisuus muuntaa
alle 20 päiväsakon sakkoja vankeusrangaistuksiksi,
ja nyt tämä ulotetaan siis yli 20 päiväsakon
sakkoihin silloin kun ne ovat poliisin antamia ja hallinnollisia
uhkasakkoja. Tuomioistuinten tuomitsemat sakot sekä oikeudenkäynnin
sujuvuutta ja ulosottomenettelyä vauhdittavat uhkasakot
ovat edelleen muuntokelpoisia, tämänkin jälkeen.
Eli tässä esityksessä ei poisteta sakkojen
muuntokelpoisuutta, mutta tässä jatketaan 80-luvun
puolivälistä omaksuttua linjaa, jolla on asteittain
ja hallitusti pyritty vähentämään
sakkojen muuntamismahdollisuutta vankeusrangaistuksiksi.
Valiokunta on tämän esityksen käsittelyn
aikana kuullut varsin suuren joukon asiantuntijoita. Oikeusministerin
ja asianomaisten ministereiden lisäksi on kuultu muun muassa
poliisin, syyttäjien, käräjäoikeuden,
ulosottoviranomaisten ja vankilaviranomaisten edustajia; on kuultu
kuntasektoria, kaupan alan edustajia sekä rikos- ja valtiosääntöoikeuden
asiantuntijoita.
Käsittelyssä sakon muuntoa on tarkasteltu
eri kannoilta. Esillä on ollut hyvin paljon periaatteellisia
näkökohtia. Toisaalta on kiinnitetty huomiota
siihen näkökulmaan, että kahdesta saman rikoksen
tehneestä toinen sovittaa rikoksensa rahalla, toinen joutuu
varattomuutensa vuoksi vankilaan. Toisaalta on kiinnitetty huomiota
siihen, että sen, jonka osalta sakon muuntokielto poistuu,
koetaan käytännössä jäävän
vaille rangaistusta, ja on eräiltä osin katsottu,
että tämä vaikuttaisi yleiseen lainkuuliaisuuteen
ja oikeusjärjestyksen hyväksyttävyyteen.
On kuitenkin todettava, että tässä ei
poisteta näistä teoista rangaistusvastuuta eikä seuraamusta.
Mitä sitten tulee näihin muuntouhan poistamisen
yleisestävyysvaikutuksiin, siitä on valiokunnalle
esitetty hyvin erilaisia käsityksiä. Oikeuspoliittisen
tutkimuslaitoksen mukaan näitä niin sanottuja
preventiovaikutuksia arvioitaessa on otettava huomioon koko sanktiojärjestelmän
kokonaisuus. Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos ei arvioi muuntorangaistuksen
poistamisella olevan merkitystä niiden osalta, joille tämä pakkoperintäjärjestelmä
ulosottomenettelyineen
ja siihen liittyvine luottotietomerkintöineen merkitsee
tosiasiallisesti sakkorangaistusta vakavampaa ja haitallisempaa
seuraamusta. Jos tällä muunnon poistamisella on
vaikutuksia, niin sen arvioidaan kohdistuvan siihen ryhmään,
jolle ulosottotoimilla ei varattomuuden ja aiempien luottotietomerkintöjen
vuoksi enää ole merkitystä.
Sitten valiokunnalle on myös esitetty sellaisia asiantuntijalausuntoja,
joissa todetaan, että hallituksen esityksessä ei
ole tarkasteltu — tai se on jopa kokonaan sivuutettu — muuntokiellon
vaikutusta lakia vielä noudattaviin ihmisiin ja heidän
käsityksiinsä oikeudenmukaisuudesta ja oikeusjärjestelmän
tehokkuudesta.
Eräissä lausunnoissa varallisuusrangaistuksen
muuttamista jälkikäteen vapausrangaistukseksi
on pidetty jo perusteiltaan ongelmallisena. Erityisesti näin
on silloin, kun rangaistusasteikkoon ei edes sisältyisi
vankeuden mahdollisuutta.
Valiokunta on myös kuullut valtiosääntöoikeudellisia
asiantuntijoita tarkastellessaan tämän esityksen
periaatteellisia näkökohtia. Valtiosääntöoikeudelliset
asiantuntijat ovat arvioineetkin esitystä yhdenvertaisuusperiaattein
ja sitä täydentävän syrjintäkiellon
valossa. Saaduissa lausunnoissa on selkeästi todettu, että esitys on
lähtökohdiltaan yhdenvertaisuusperiaatteen mukainen,
jopa niin, että yhdenvertaisuusperiaate edellyttää tällaista
esitystä, kuten myös perusoikeusjärjestelmään
liittyvät näkökohdat ja rikosoikeudellisen
seuraamusjärjestelmän kehittämiseen liittyvät
syyt.
Perustuslakiasiantuntijoiden näkökulma on myös
korostanut sitä, että ihmisoikeusseikat puoltavat
tätä esitystä, koska sakkovankien määrän
aleneminen helpottaa vankiloiden tila-ahtautta. Yksi tämän
esityksen merkittävänä tavoitteena onkin
ollut vankiluvun kriminaalipoliittisesti hallittu vähentäminen.
Tiedämme kaikki, että uuden vankeuslain toimeenpano
ja toteuttaminen ei ole sujunut resurssipulan takia hyvin ja että vankiloissa
on jatkuvasti tilanahtautta. Hallituksen esityksen on arvioitu vähentävän
pelkkää muuntorangaistusta suorittavien sakkovankien
määrää noin sadalla, ja muuntorangaistusta
muun vankeusrangaistuksen ohella suorittavien osalta keskivankiluvun
on arvioitu alenevan noin 80—100 vangilla — tämä siis
oikeusministeriön mukaan.
Jos tarkastelee kohderyhmää, josta tässä on kysymys,
voidaan erottaa kaksi ryhmää: on pelkästään
sakon muuntoa istuvat vangit, ja sitten on sellaiset, jotka ovat
tehneet myös muita rikoksia, vakavampia rikoksia, joista
on annettu tuomioita tuomioistuimissa. Voidaan todeta, että näistä pelkkää muuntoa
istuvista vangeista hyvin suuri osa on syrjäytyneitä,
ja tämän takia valiokunta onkin käyttänyt
hyvin paljon aikaa sen pohdiskeluun, minkälaisia seuraamuksia
ja mahdollisia hoitotoimia tämä ryhmä tarvitsisi.
Valiokunta on ollut siitä asiasta täysin yksimielinen, että tässä ryhmässä olevat
muuntovangit eivät kuulu vankilaan, vaan heille tulisi
kehittää muita vaihtoehtoja, myös yhdyskuntaseuraamuksia.
Valiokunta on tietysti tarkastellut myös, itse asiassa
aika laajasti, tämän esityksen taloudellisia seurauksia.
Voi sanoa, että pelkästään säästölakina
tätä esitystä ei voidakaan tarkastella,
siten että valtiontaloudelle aiheutuvat kokonaisvaikutukset
olisivat sitä luokkaa, mitä ne tulevat olemaan
oikeusministeriön toimialalle. Oikeusministeriön
esittämän laskelman mukaan esitys vähentäisi
sakkovankien määrää siten, että vuodessa
säästyisi 1,1—1,4 miljoonaa euroa vankeinhoidon
kustannuksissa. Mutta toisaalta valio-kunta on myöskin
pohdiskellut sitä, että kustannuksiin vaikuttavat
monet muut seikat, esimerkiksi vaikutuksia tulee sakkotulojen kehitykseen,
viranomaisten työmäärään,
kaupan alalle, koska kyse on suurelta osin näpistysrikoksista jne.
Valiokunta onkin mietinnössään todennut, että saadun
selvityksen perusteella ei voida tehdä täysin
varmoja päätelmiä muutoksen aiheuttamista
säästö- ja kustannusvaikutuksista, joskin oikeushallinnon
alalle tämä esitys on täysin välttämätön.
Selvityksen perusteella voidaan todellakin arvioida, että vankiluvun
suhde henkilöstön määrään
paranee eli toisin sanoen vankeinhoidon laatu paranee, ja kuten
tiedämme, siellä on suuria ongelmia.
Valiokunta on todennut, että tähän
kriminaalipoliittiseen linjaan, jota nyt johdonmukaisesti jatketaan,
on olennaisena osana sisältynyt se, että muuntorangaistuksen
sijasta tulisi pääsääntöisesti
pyrkiä käyttämään ja
kehittämään yhdyskuntapalvelun tyyppisiä seuraamuksia
tai päihdehuollon piiriin kuuluvia toimenpiteitä,
kun otetaan huomioon, että tähän muuntorangaistuksen
täytäntöönpanon piiriin valikoituu
useimmiten näitä moniongelmaisia, asunnottomia,
aidosti varattomia henkilöitä, jotka tarvitsevat
runsaasti sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja. Tässä yhteydessä ehkä haluan
korostaa sitä, että Suomessa itse asiassa kaikki
vangit ovat pääsääntöisesti päihdeongelmaisia
ja moniongelmaisia, ja tämä vaikuttaa myös
vankiloiden tilanteeseen hyvin voimakkaasti. Suomalaiset vangit
ovat kaiken kaikkiaan muuttuneet 20 vuodessa entistä sairaammaksi.
Kaksi kolmesta kärsii persoonallisuushäiriöstä,
jopa psykopaatteja on 15 prosenttia.
Valiokunta on nyt sitten tutustunut tarkkaan myös edellisen
vaalikauden lakivaliokunnan vuonna 2006 laatimaan mietintöön
sakkojen muuntorangaistuksen poistamisesta eräiltä osin ja
todennut, että tässä mietinnössä lakivaliokunta
on pyytänyt oikeusministeriöltä tilanteen
kokonaisarviointia ja yhdyskuntaseuraamustyyppisen seuraamuksen
kehittämistä.
Nyt tässä mietinnössä lakivaliokunta
on uudistanut kantansa ja lakivaliokunta edellyttää, että tämä näille
sakonmuuntojärjestelmän ulkopuolelle jääville
sakotetuille tarkoitettu yhdyskuntaseuraamus tai muu vastaava korvaava
toimi saadaan aikaiseksi. Mutta on selvää, että tässä tarvitaan
muidenkin kuin oikeusministeriön voimavaroja. Kyse on siitä,
että yhdyskuntaseuraamuksen kehittämiseksi täytyy
eri hallinnonalojen ja hallinnon eri tasojen tehdä erittäin
kiinteästi ja intensiivisesti yhteistyötä,
ja tässä valiokunta tarkoittaa, että oikeusministeriön
lisäksi työhön tarvitaan sosiaali- ja
terveysministeriö, valtiovarainministeriö, kuntasektori
ja muut toi-mijat. Muuten ei varmaankaan saada aikaan korvaavaa
vaihtoehtoa. Varmaankin sektorien välisen yhteistyön
kankeus ja hallinnon tasojen yhteistyön puuttuminen on
ollut suuri syy siihen, että tähän mennessä yhdyskuntaseuraamusta
ei ole pystytty toteuttamaan.
Toiseksi valiokunta on kiinnittänyt huomiota sellaisiin
tilanteisiin, joissa henkilö on toistuvasti syyllistynyt
vähäisiin rikoksiin. Valiokunnan näkemys
on se, että tilanteissa, joissa toistuvuus on aivan ilmeinen,
olisi perusteltua, että asia saatetaan rangaistusmääräysmenettelyn
sijaan tuomioistuimen käsiteltäväksi.
Valiokunta on edellyttänyt mietinnössään
muun muassa poliisin sakotusohjeen päivittämistä ja
selkeyttämistä sekä edellyttänyt
hallituksen huolehtivan siitä, että valmistellaan
ehdotukset sääntelyksi, jolla rajataan rangaistusmääräysmenettelyn
käyttö pois tilanteista, joissa tekijä on
menettelyllään osoittanut piittaamattomuutta lain
kielloista tai käskyistä.
Kolmanneksi valiokunta on tässä mietinnössään
edellyttänyt sitä, että oikeusministeriön
tulee seurata ja arvioida sakon muuntokiellosta aiheutuvia vaikutuksia
ja kiinnittää huomiota siihen, miten sakkovankien
määrä kehittyy, miten sakkotulot kehittyvät,
miten käy sakkorangaistuksen uskottavuuden rikosoikeudellisena
seuraamuksena sellaisissa tapauksissa, joissa henkilö syyllistyy
toistuvasti vähäisiin rikoksiin. Valiokunta myöskin
edellyttää, että seurataan tämän
esityksen vaikutuksia kokonaisrikollisuuteen, kaupan alaan sekä käräjäoikeuksien,
kun-tien ja muiden asianomaisten viranomaisten toimintaan. Näistä viimeksi
mainitsemistani seikoista lakivaliokunnan mietintöön
sisältyy kolme lausumaa, ja mietintöön
sisältyy lisäksi kaksi vastalausetta.
Sanna Lauslahti /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tässä lakiesityksessä murennetaan
yleistä lainkuuliaisuutta, säästöjen
nimissä annetaan vapaudu vankilasta -kortti. Edellinen
lakimuutos astui voimaan ihan vähän aikaa sitten.
Siinä myöskin vuonna 2006 edellytettiin, että seurataan
lainmuutosten vaikutuksia — ei sitä edellisenkään
lainmuutoksen vaikutuksia ole seurattu. Tässä puhuttiin
kovasti siitä, että nämä ovat
niitä reppanoita, jotka eivät kuulu sinne vankilaan,
mutta valitettavasti olemme saaneet tietoa siitä, että nämä eivät
ole pääsääntöisesti
niitä reppanoita, vaan nyt käsillä oleva
laki koskee ennen kaikkea tapa- ja ammattirikollisia.
Otan tässä muutamia esimerkkejä,
jotta meille tulee ymmärrys, keitä me olemme tässä va-pauttamassa
vastuusta, siitä, että voidaan ottaa rangaistusmääräyksiä niin
paljon kuin sielu sietää: 53 eri rikosta, tapon
yrityksiä jne., sakkoja saatu rattijuopumuksesta, pahoinpitelystä ja avunannosta
varkauden yritykseen, raiskaus ja törkeä ryöstö henkilöllä,
saanut sakot pahoinpitelystä. Mielestäni meillä on
syytä katsoa, onko tässä lakiesitys,
joka meidän todella pitää täällä itse
asiassa päästää läpi.
Mielestäni tässä on lakiesitys, joka
pitäisi hylätä.
Sampsa Kataja /kok:
Arvoisa puhemies! Paljonko saa laillisesti varastaa, oli se
kansanomaisesti esitetty kysymys, joka kiteyttää tämän
sakon muuntokiellon uhat. Yhtä hyvin voisi kysyä, paljonko
hasista saa polttaa tai liikennettä vaarantaa ilman, että tekijälle
aiheutuu tosiasiallista seuraamusta. Vaikka nämä kysymykset
ovat kansanomaisia, eivät ne ole oikeudettomia. Kysehän
on siis siitä, että poliisin antamia sakkoja eli
rangaistusmääräyksiä ei jatkossa
voida enää muuntaa vankeudeksi, vaikka niitä sakkoja
ei maksettaisi. Sakkojen vaikutus jää siis riippumaan
henkilön varallisuusasemasta tai oikeammin maksuhalusta
ja -kyvystä.
Ongelmallinen on nimenomaan se viesti, jonka tämä oikeusministeriön
valmistelema esitys antaa. Haluammeko suosia vai ehkäistä rikollista toimintaa?
Entä mikä on se muuntokiellon vaikutus lakia vielä noudattaviin
ihmisiin ja heidän käsityksiinsä oikeusjärjestelmän
tehokkuudesta, yhdenvertaisuudesta ja oikeudenmukaisuudesta? Haluaako
oikeusministeriö luopua siitä rikosoikeuden perimmäisestä tarkoituksesta,
että kukaan ei voi rikkoa yhteiskunnan sääntöjä seuraamuksitta?
Miten käy kansalaisten, suomalaisten ihmisten, luottamuksen
meidän oikeusjärjestelmäämme?
Ymmärrän ne perusteet, jotka oikeusministeriö laille
esitti. Perusteina olivat raha ja reppanat. Ongelma on nyt siinä,
että kumpikaan perusteista ei kanna, vaan lakivaliokunnan
suorittamassa asiantuntijakuulemisessa esitetyt säästövaikutukset
vaihtuivat miljoonien lisämenoiksi ja lain kohderyhmäksi
esitetyt reppanat vaihtuivat ammatti- ja taparikollisiksi. Surullisinta
on se, että esitys tulee oikeusministeriöstä,
joka niin monesti on lausunut kauniita sanoja paremman sääntelyn
ohjelmasta. On todella aihetta katsoa peiliin. Mihin unohtui kokonaisvaikutusten
arviointi? Mihin unohtuivat vaikutukset eri hallinnonaloille saati
elinkeinoelämään? Mihin unohtuivat lakivaliokunnan
yksiselitteiset vaatimukset edellisten tähän liittyvien
lakien seuraamisesta? On peiliinkatsomisen paikka.
Alun perin hallituksen esityksen teoreettisen laskelman mukaan
tämä laki olisi tuonut ehkä 1,2 miljoonan
euron säästöt. Säästö olisi
tullut siitä, että vankimäärä alenisi
sadalla. No, kun tiedetään, että vankeinhoidon
muuttuvat kustannukset ovat ehkä noin kolmasosa kuluista,
vaikutus menoihin voi olla joitakin satojatuhansia euroja. Samaan
aikaan vaikutukset sakkotuloon, mikäli tämä esitys
tällaisena ilman muita muutoksia lainsäädäntöön
vietäisiin eteenpäin, olisivat miljoonia euroja,
eli sakkotulosta jäisi saamatta käytännössä 3,8
miljoonaa euroa, jos ne sakot, jotka sakon muuntopäätöksen
jälkeen ennen vankilaan joutumista on tähän
mennessä maksettu, jatkossa jäisivät
maksamatta. Tämä oli siis Oikeusrekisterikeskuksen
vuonna 2007 kokoama sakkotulo näistä sakoista.
Edelleen taloudellisista vaikutuksista olisi tullut jo ennen
esityksen eduskuntaan tuomista huomioida vaikutukset kaupan alalle.
Muun muassa myymälävarkauksien ja niiden ehkäisyn
kustannukset kaupan alalle ovat 430 miljoonaa euroa. Pienikin muutos
tässä huonompaan suuntaan tarkoittaa miljoonia
euroja. Kaikki tämä siksi, että vankeinhoidon
resursseissa olisi potentiaalisesti säästettävissä joitakin
satojatuhansia, mutta kun vielä tiedetään,
että tosiasiassa vankeinhoidon säästö tarkoittaa
sitä, että vanginvartijoiden määrä pysyy
samana, mutta vankien määrä vähenee eli
vankien yksikkökustannukset tosiasiassa kasvavat, niin
voidaan tietysti miettiä, mikä on sitten se säästövaikutus
tälläkään puolella.
Näiden reppanoiden osalta, moniongelmaisten osalta:
Aivan niin kuin valiokunnan puheenjohtaja Hautala omassa puheenvuorossaan
toi esiin, suurin osa näistä vangeista on moniongelmaisia,
ja kai he ovat siinä mielessä myös reppanoita.
Kuitenkin valiokunnan kuuleman selvityksen mukaan kaksi kolmasosaa
näistä reppanoista on rikoksenuusijoita, ammatti-
tai taparikollisia, aivan siis törkeistä rikoksista
kaikenlaisiin muihin tekoihin. En tiedä, onko tämä reppanuus
sitten peruste vapauttaa joku tahallisesta rikoksesta. Minun tai
kokoomuksen valiokuntaryhmän mielestä näin
ei tietenkään ole.
Tässä valiokunnan puheenjohtaja Hautala toi hyvin
esiin ne perusteet, mitkä lopulta puoltavat tämän
esityksen hyväksymistä tässä vaiheessa, vaikka
esitys ei kaikilta osin ole tyydyttävä. Mutta
erityisesti nämä valiokunnan yksimieliset lausumat — ja
uskallan sanoa näin, että oikeusministerin sitoutuminen
niihin — antavat sitten mahdollisuuden siihen, että laki
tässä vaiheessa viedään näin
eteenpäin.
Tämä toistuviin rikoksiin syyllistyvien ongelma
on poistettavissa todella sillä tavalla kuin äsken
tuotiin esiin, että poliisi ei jatkossa enää anna sakkoja
näille henkilöille, jotka eivät lain
mää-räyksistä tai kielloista
piittaa, vaan nämä teot siirretään
tuomioistuinten arvioitavaksi. Kun muuntomahdollisuus säilytetään
tuomioistuimissa, niin silloin tosiasiallinen rangaistus toistuvissa
tilanteissa aina lopulta sitten uhkaa. Tämä tietysti
aiheuttaa sen, että tuomioistuimiin tulee lisätyötä,
mikä on myös omiaan sitten vähentämään
niitä esitettyjä säästövaikutuksia
oikeusministeriön hallinnonalalla, mutta on olennaisempaa,
että me emme päästä kaikkia
rikollisia tai osaakaan rikollisista, jotka eivät lain
kielloista ja määräyksistä piittaa,
kokonaan seuraamuksitta, kuin se, että lisäkustannuksia
aiheutuu.
Toisaalta valiokunta on edellyttänyt ja toivottavasti
eduskunta voi yksimielisesti hyväksyä myös
sen ponnen, että tätä yhdyskuntaseuraamusta
on kehitettävä ja vuoden 2009 loppuun mennessä on
tuotava ehdotukset sakon muuntojärjestelmän ulkopuolelle
jääville soveltuvaksi yhdyskuntaseuraamukseksi
tai muuksi muuntorangaistuksen korvaavaksi toimeksi. Tällaisia voisivat
olla esimerkiksi päihdehuolto tai työpalvelu,
joihin sitten keinoja haetaan eri sektoreiden yhteistyössä.
Kolmantena ja viimeisenä seikkana, jonka tällä kertaa
toivon todella myös johtavan toimenpiteisiin, toisin kuin
valiokunnan aiemmat lausumat, (Puhemies: 10 minuuttia!) on tämä ponsi siitä,
että tämän uudistuksen seurauksia tai
vaikutuksia seurataan. Ennen kaikkea kannan huolta tästä järjestelmän
uskottavuudesta kokonaisuutena ja taloudellisista vaikutuksista,
mutta myös vaikutuksista tuomioistuimeen ja toisaalta myös
motivaatioon ja johdonmukaisuuteen siinä linjassa, millä tavalla
meillä tuomioistuinlaitosta on tällä hetkellä kehitetty.
Välttämättä ei ole kovin linjakasta,
että näitä vähäisemmässä päässä olevia
rikoksia siirretään raskaampaan prosessiin.
Mutta näillä lausumaehdotuksilla huomioituna
tämä laki on lopulta hyväksyttävissä,
ja jäämme odottamaan niille luvattuja täydentäviä esityksiä.
Sanna Lauslahti /kok:
Arvoisa puhemies! Edelleen muistutan, kenestä me olemme
puhumassa tässä. Me olemme puhumassa rikollisista, ammattirikollisista,
ammattitaparikollisista, joiden osalta, vaikka täällä on
meidän ponsissa, että jotain tullaan tekemään,
meillä on tulossa vuoden, jopa ehkä kahden vuoden
ajanjakso, jona nämä ammattirikolliset jäävät
ilman mitään tosiasiallista seuraamusta. Heille
ei ole mitään merkitystä sillä,
saavatko he jatkossa sakkoja vai eivätkö saa.
Otan tässä näitä esimerkkejä edelleen
muistin virkistämiseksi. Nämä henkilöt
ovat olleet sellaisia, joilla on huumausainerikoksia, liikennerikoksia.
Täältä ei löydy näpistyksiä,
kuten tässä perustelutekstissä kovasti
vakuutetaan. Täältä löytyy törkeä rattijuopumus,
kavallus, joista on saatu näitä sakkoja, jotka
on muunnettu sitten vankeudeksi. Täällä on
petos, laiton uhkaus, liikennerikkomuksia. Täältä löytyy
henkilö, jolla on 52 eri rikosta: tappo, useita huumausainerikoksia,
useita liikennerikoksia, kaksi törkeää petosta, ja
on saatu muunto varkauden yrityksestä, huumausainerikos,
liikennerikoksia, sakon muuntoja törkeästä rattijuopumuksesta
ja kavalluksesta, ja tämä lista, jota minä luen
tässä, on tältä vuodelta eräältä alueelta,
mikä kuvastaa sitä tilannetta, jossa eletään
viimeisen lakimuutoksen jälkeistä aikaa.
Lakivaliokunnassa on kevään aikana käsitelty hartaudella
hallituksen esitystä sakon muuntorangaistuksesta luopumiseksi.
Tähän astihan on ollut todella mahdollista muuntaa
maksamattomat sakot vankilarangaistukseksi. Perusteluina ovat olleet
raha ja se, että ne ovat niitä reppanoita. Kuten
meidän kokoomuksen valiokuntavastaava kansanedustaja Kataja
totesi, ne eivät ole reppanoita eikä tässä rahaa
säästy. Sen sijaan me menetämme miljoonien
sakkotulot. Samaan aikaan kun me puhumme tuottavuusohjelmasta, samaan
aikaan me annamme tilanteen, jossa me luovumme tuloista. Samaan
aikaan me myöskin murennamme meidän oikeusvaltiota.
Kuinka moni lainkuuliainen tavallinen ihminen pystyy ymmärtämään
tämän kaltaista hallituksen esitystä?
En ole yhteenkään ihmiseen törmännyt,
joka pystyisi tämän hyväksymään.
Ymmärrän sen, että vankila ei ole oikea
paikka nuorille näpistelijöille tai erilaisille
syrjäytyneille, jotka ennemminkin kaipaisivat hoitoonohjausta. Osa
rikoskierteeseen joutuneista kykenisi myös suorittamaan
rangaistuksen yhdyskuntapalveluna. Tähän myöskin
valiokunta on puuttunut. Hallituksen esityksessä nämä asiat
olisivat voineet olla luontevana osana.
Samalla kuitenkin haluan kysyä sitä, miksi tämä esitys
on yleensä tehty. Nykyinen lainsäädäntö,
sen rikoslain 6 §, antaa tänä päivänä jo mahdollisuuden
kaikelle sille, mitä hallituksen esityksen perusteluissa
todetaan. Tuomioistuimella on nykyiselläänkin
mahdollisuus jättää sakko tai sen osa
muuntamatta. Tässä huomioidaan muun muassa, kuten
laissakin annetaan mahdollisuus, rikoksentekijän ikä,
henkilökohtaiset olosuhteet ja teon vähäisyys.
Ei ole itse asiassa mitään tarvetta tälle
laille, joka tässä salissa on. Tämä laki
johtaa pelkästään anarkiaan.
Jos otetaan ne henkilöt, joita me voisimme jo nykylainsäädännöllä lähteä eräällä tavalla
... Kysymys on siitä, sovellammeko me tämän
päivän lainsäädäntöä.
Jos otetaan esimerkkinä näitä rikoksentekijöitä,
esimerkiksi graffitien peseminen tai puistojen siivoaminen, joissakin
tapauksissa myös avustaminen esimerkiksi jopa vanhustenhoidossa
voisivat avata rikoksiaan sovittavan silmät vankilaa paremmin.
He itse hyötyisivät, samoin yhteiskunta. Miksi
tätä mahdollisuutta ei tänä päivänä käytetä laajamittaisesti riittävästi
hyväksi? Se on se peruskysymys: Miksi meillä on
tämä lakiesitys?
Lakiehdotus on tässä vaiheessa menossa eteenpäin
ilman vaihtoehtoisia sovitusmuotoja huolimatta siitä, että tämä edellinenkin
laki antaisi sen mahdollisuuden, eli jos et pysty maksamaan sakkoja,
siis saat ne anteeksi. Jos kyseessä olisi vain näpistelijöitä ja
muita omaisuusrikollisia, tämän voisi ehkä jollain
tavalla kestää, mutta monet muuntorangaistuksen
suorittajista, kuten totesin jo aikaisemmin, ovat ammattirikollisia, pahoinpitelijöitä,
raiskaajia, rattijuoppoja, huumerikollisia.
Meillä on valiokunnassa käyty kova keskustelu äänestyksineen
ja on nämä hyvät ponnet saatu sinne,
mutta nämä ponnet eivät kuitenkaan korvaa
sitä tilannetta, että meillä on tulossa
välitila, jossa nämä rikolliset eivät
tosiasiallisesti saa mitään rangaistusta.
Yksi tärkeä asia, mikä tässä on
unohtunut: Meidän tehtävämme lakivaliokunnassa
mielestäni ei ole se, millä tavalla säästetään,
säästöjen ehdoilla emme voi täysin
elää. Meidän tehtävämme
on pohtia, miten me vähennämme rikollisuutta.
Tämä lakiesitys pureutuu enemmänkin siihen,
miten lisätään rikollisuutta ja annetaan
rikollisille mahdollisuus. Pidän tätä erittäin
vastuuttomana lakiesityksenä, suorastaan järjen-vastaisena.
Sampsa Kataja /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Lauslahti toi esiin, että tässä olisi
tulossa välitila, jossa rikolliset jäisivät vaille
tosiasiallista seuraamusta. Näiden toistu-vien tekojen
osalta sellaista välitilaa ei tule, mikäli oikeusministeriö kiireellisellä aikataululla
valmistelee
tämän lausumaehdotuksen 1 mukaiset toimenpiteet
rangaistusmääräyslakiin, eli lakivaliokunnan
tahto oli se, että ennen kuin tämä nyt
käsiteltävä laki astuu voimaan, on muutettu rangaistusmääräyslakia
siten, että toistuvissa tilanteissa sakkoja ei voi poliisi
antaa, vaan ne menevät tuomioistuimeen, jolloinka ainakin
toistuvissa tilanteissa aina muunto olisi mahdollista ilman mitään
välitiloja.
Sanna Lauslahti /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Kataja on oikeassa. Jotta me voisimme
pää pystyssä lähteä tästä salista, yksi
selkeä konkreettinen ehdotus olisi antaa oikeusministeri
Braxille: sitoa lain voimaantulo näihin ponsiin, laki ei
voimaan ennen kuin ponnet ovat eräällä tavalla
toiminnassa ja toimintakykyisiä.
Markku Pakkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Meidän on syytä muistaa,
mikä on ponnen merkitys tämmöisissä tapauksissa.
Ne eivät merkitse mitään. Ne ovat papereita
papereiden joukossa. Edellinen lakivaliokunta on pontensa laittanut,
ja pyysimme niitä. Emme ole saaneet. Näin toimii
meidän oikeusministeriömme.
Lyly Rajala /kok:
Arvoisa herra puhemies! Kiitoksia aluksikin ministeri Braxille,
että olette paikalla.
Aluksi lakivaliokunnan puheenjohtaja sanoi puheessaan, että lähes
kaikki vangit ovat päihdeongelmaisia ja että heillä useimmilla
on myös psyykkisiä sairauksia tai diagnosointia
siihen suuntaan. Onko siis seuraava liberalisointivaihe se, että kaikki
vangit vapautetaan, koska vankila ei ole heille oikea paikka?
Täällä perusteltiin lakivaliokunnalle
moneen kertaan, ja se on siellä tekstissä myöskin,
että tämä on jotenkin valtiosäännöllisesti
väärä asia, että aluksi annetaan
varallisuusrangaistus elikkä sakko, joka muutetaan vapaudenriistorangaistukseksi
elikkä vankilaksi. Mutta niinhän me tässäkin
olemme tekemässä. Tässä tapauksessa
vaan poliisi ei kirjoita rangaistusmääräyssakkoja
vaan tekee rikosilmoituksen ja vie suoraan vankilaan. Se rangaistuksen
muunto tapahtuu jo siellä poliisiautossa. Näin
minä sen asian ymmärrän.
Olen ollut kokoomuksen jäsenenä viitisen vuotta;
se on elämäni ensimmäinen puolue. On sanottu,
että tämä on hallituksen yhteinen esitys, niin
se varmaan onkin. En ole ollut missään neuvotteluissa
koskaan. Mutta sieltä varmaan tulee solkenaan niin kuin
jostakin leikkuupuimurista roinaa. Minä oletan näin,
en tiedä tätä mutta oletan, että tämä on
vaan vahingossa lipsahtanut läpi, koska olettaisin, että kokoomuksen
väki ei olisi tällaista päästänyt
käsistään. Tämä on
minun henkilökohtainen mielipiteeni.
Arvoisa puhemies! Tämä esitys romuttaa suomalaisen
kansainvälisestikin arvostetun oikeusjärjestelmän
ja rangaistusseuraamuskäytännön. Mikäli
tämä laki tulee voimaan, se tarkoittaa, että rikoksesta
annetaan tuomio mutta annettua rangaistusta ei panna toimeen. Minä otin
puheenvuoronkin lakivaliokunnassa, että minulle rangaistus
ja rangaistuksen toimeenpano on sama asia. Olen ennenkin käyttänyt — en
halua loukata ketään Rymättylässä asuvia,
se on kaunis kunta, mutta olen kauan käyttänyt — tämmöistä sanontaa,
että meidän täytyy tehdä sellaista
lainsäädäntöä, että Rymättylän
tyttökin sen ymmärtää, joku
voisi käyttää vaikka sanaa Pihtiputaan mummo
tai mitä tahansa, mutta kuitenkin kansan ymmärrettävää lakia.
Mitä eroa sillä on, jos tuomio annetaan mutta
sitä ei panna täytäntöön, niin
kuin nyt tässä tulisi tapahtumaan?
Kun siis poliisi kirjoittaa sakon, sellainen henkilö,
joka ei välitä luottotietojensa menettämisestä tai
on ne jo menettänyt ja jolta ei saada ulosmitattua annettua
sakkoa, pääsee siis kuin koira veräjästä ilman
mitään rangaistusta. Hän on saanut rangaistuksen
mutta ei joudu sitä millään tavalla kärsimään.
Korostan, että laki asettaa kansalaiset eriarvoiseen asemaan,
kun kunnialliset kansalaiset joutuvat sakkonsa maksamaan mutta taas tämmöiset
kelmit eivät joudu mihinkään siitä.
Lakivaliokunta on käsitellyt tässä kevään
mittaan sakon muuntorangaistusta kauan ja syvällisesti
ja hartaasti ja kuullut runsaasti asiantuntijoita. Meille on väitetty,
että tällä lailla saavutettaisiin 1,1—1,4
miljoonan euron säästöt. Olen kritisoinut
tätä väittämää,
koskapa säästö syntyy vain Rikosseuraamusviraston
alaisten vankiloiden budjetissa, kun sakkovangeista koituneet kulut tulevat
tällä hetkellä niiden maksettaviksi.
Sitä vankilat ovat meille kritisoineet kovasti, että ne tulevat
heidän päälleen. Mutta samat kulut siirtyvät
nyt vain valtion toisen hallinnonalan eli sosiaali- ja terveysministeriön
maksettaviksi, totta kai. Lisäksi saimme uuden tiedon,
jonka mukaan tämä laki vähentäisi
valtion keräämiä sakkoja ja muita liitännäisseuraamuksia.
Ed. Kataja puhui muistaakseni 3,8 miljoonasta, mutta minulla oli tieto,
että tämä vähentäisi
jopa yli 7 miljoonaa euroa noita kerättäviä sakkoja.
Siis tämä aiheuttaakin valtiolle miljoonia euroja
tappioita säästöjen sijaan. Lain valmistelussa
väitetty taloudellinen argumentti siis toteutuu mutta väärään
suuntaan.
Toinen valiokunnalle esitetty väittämä on
ollut, että lähes kaikki sakkoja sovittamassa
olevat vangit ovat yhteiskunnasta syrjäytyneitä,
alkoholisoituneita ja varattomia reppanoita. Heidän paikkansa
ei olekaan vankilassa, olen samaa mieltä, heidän
paikkansa on hoidossa ja kuntoutuksessa ynnä muualla. Syrjäytyneiden
määrää sakkovangeissa ei tilastojen
kautta ole meille toteen näytetty, se on vain olettamaa.
Saimme lain valiokuntakäsittelyn loppuvaiheessa kuitenkin
tutkittua tietoa yhdestä osasta Suomea Porin kihlakunnan
poliisilaitoksen kautta muuntorangaistusta suorittamaan lähteneistä rikoksentekijöistä
rikoskomisario
Juha Joutsenlahden toimittamana. Arvoisa puhemies! Minulla on kädessäni
tämä, jota ed. Lauslahtikin on täällä moneen
kertaan siteerannut.
"Selvityksestä voi havaita, että poliisin
antamista rangaistusmääräyssakoista,
jotka syyttäjä määrää ja
jotka on muunnettu vankeudeksi, vain neljällä ei
ollut merkittävää tai ei ollenkaan aiempaa
rikostaustaa ja heistä peräti 21 oli ammatti- tai
taparikollisia. Oikeuden määräämistä sakkojen
muuntorangaistuksista 22 oli sellaisia, joilla ei ollut merkittävämpää aiempaa
rikostaustaa tai ei ollenkaan aiempaa rikostaustaa, ja peräti
53 heistä oli ammatti- tai taparikollisia, joilla oli lukuisa
määrä erilaisia rikoksia. Niissäkin
tapauksissa, joissa ei ollut rikollista menneisyyttä, heidän
tekonsa ovat olleet sellaisia, joista on sakolla määrätty
kohtuullisen ankara rangaistus ja jotka he ovat jättäneet
suorittamatta. Muunnettujen joukossa ei ole yhtään
niin sanottua harmitonta puistojuoppoa, koska heidän pienistä rikoksistaan
saamiaan sakkoja ei enää muunneta vankeudeksi
nykyisenkään lain mukaan."
Nykyään tuommoiset rikolliset pystyvät
tallustelemaan yhteiskunnassa vapailla markkinoilla sakkomittaritaulukko
taskussa, mistä saa alle 20, koska niitä ei ole
enää voinut muuntaa viime vuoden alusta lähtien,
kun se laki tuli voimaan. Suunnilleen nuo kelmit tietävät,
mistä saa alle 20, ja kun niitä ei ole niputettu
miksikään, niitä saattaa olla vaikka
satoja peräkkäin ja mitään ei tapahdu.
Edellä olevan tutkitun tiedon perusteella ankariinkin tekoihin
syyllistyneet ammatti- tai taparikolliset jäävät
poliisin heille määräämistä sakoista
tämän uuden lain mukaan ilman minkäänlaista
rangaistusta. Totta kai he suuremmista rikoksista saavat vankeutta
tai jotain muuta mutta sen ohella he voivat tehdä pienempiä rikkomuksia
niin paljon kuin haluavat, eikä heille tule siitä minkäänlaista
rangaistusta.
Viime kaudella säädimme muun muassa huumausaineen
käyttörikoksen, josta poliisi voi kirjoittaa suoraan
sakon. Nyt jos laki tulee tällaisenaan voimaan, tarkoittaa
se sitä, että poliisi ei kirjoita enää rangaistusmääräystä eli
sakkoa, koska se vapauttaa rikollisen kaikilta seuraamuksilta, vaan
tekee asiasta rikosilmoituksen, jolloin asia käsitellään
oikeudessa ja siellä tuomittu sakkorangaistus on myös
uuden lain mukaan muunnettavissa vankeudeksi.
Arvoisa puhemies! Valtionhallinnossa on meneillään
laaja ja vaikuttava tuottavuusohjelma. Mitenkähän
siis uuden lain soveltaminen säästäisi
oikeusministeriön hallinnonalaa, kun poliisi entistä useammin
joutuu viemään asian käräjäoikeuden
käsittelyyn aiemman vaikkapa poliisiautossa kirjoittamansa
sakon sijaan?
Arvoisa puhemies! Nykyinen oikeusministeri Brax oli viime kaudella
lakivaliokunnan puheenjohtaja. Kun silloin oikeusministeriöstä tuli
kelvottomia esityksiä, lakivaliokunnan toimin saimme useita
kertoja silloiset ministerit — viime kaudella oli kaksi
oikeusministeriä — vetämään kelvottoman
lakiesityksensä pois tai uuteen valmisteluun. Sakon muuntoon
on tehty viime vaalikausien aikana useita muutoksia. Lakivaliokunta
on tehnyt mietintöihinsä lausumia ainakin vuosina
2002 ja 2006 sakon muuntorangaistukselle korvaavan järjestelmän
luomisesta. Mitään ei ole tapahtunut, enkä usko,
että tapahtuu nytkään. Tätä lakia
ei saa missään tapauksessa saattaa voimaan, ennen
kuin korvaava järjestelmä on oikeasti olemassa.
Tämä laki ankaroittaa seuraamuksia, kun yhä useammat
sakot tuomitaan oikeudessa, joka samalla ruuhkaantuu, koska vain
oikeudessa tuomitut sakot säilyvät vankeudeksi
muuntokelpoisina. Olen saanut kymmeniä yhteydenottoja,
ellei satoja, eri puolilta Suomea sekä rivipoliiseilta että myös
korkea-arvoisilta poliisijohtajilta, että älkää vahingossakaan
antako tämän lain mennä läpi.
Tämä olisi äärettömän
huono signaali Suomen kansalle. Eduskunta säätää tämän
tyyppisiä lakeja, jotka vapauttavat rikolliset toimimaan. Poliisi
on usealta taholta myös ehdottanut korvaavaksi rangaistukseksi
työsiirtolaa, niin kuin meillä aiemmin olikin.
Sinne voitaisiin laittaa myös rattijuopot ihan niin kuin
muinoin Seutulan lentokenttätyömaalle. Siitähän
muun muassa Irwin levytti aiheesta laulun ihan omasta kokemuksestaan.
Mirja Vehkaperä /kesk:
Arvoisa puhemies! Edellisten eduskuntien päätöksillä on
toteutettu useita lainmuutoksia, joilla on pyritty sakon muuntorangaistuksen
vähentämiseen. Rikoslakia on muutettu muun muassa
sakon muuntosuhteen ja enimmäispituuden osalta. Muutoksia
haluttiin, koska vähäisten rikosten tekijöiksi
todettiin moniongelmaisten henkilöiden joukko, jotka eivät
kuulu vankilaan. Tämä joukko koskee päihdeongelmaisia,
asunnottomia ja aidosti varattomia.
Vuosina 2005 ja 2006 lakivaliokunta on edellyttänyt
mietinnöissään sakon muuntorangaistuksen
korvaavien toimenpiteiden löytämistä. Niitä voisivat
olla muun muassa yhdyskuntapalvelus tai päihdehuollon piiriin
kuuluvat toimenpiteet. Edellisissä käsittelyissä ei
ole kuitenkaan esitetty, että muuntorangaistuksen käyttömahdollisuutta
olisi kokonaan poistettu. Pyrkimys on ollut vähentää sakon
muuntorangaistuskäytännön käyttöä ja
siten sakkovankien lukumäärää vankiloissa.
Edellisten vuosien päätösten purevuudesta
ei ole vielä todellisia näyttöjä ja
tilastoja. Siksi valiokuntaan hallituksen esityksestä tuotu
uusi sakon muuntorangaistuslakiesitys on hätiköity.
Arviointi on oikeusministeriössä tällä hetkellä puutteellinen
sakkovankien todellisesta määrästä,
muuntorangaistuksen uhkaan liittyvistä yleisistä vaikeuksista,
sakotetun maksuhaluttomuudesta, sakkorangaistuksen uskottavuudesta
sekä toistuvasti rikokseen syyllistyneiden henkilöiden
rangaistuskeinoista.
Nyt käsiteltävänä olevan
esityksen yhtenä tavoitteena on edelleen vähentää sakkovankien
lukumäärää. Lisäksi
on tarkoituksena poistaa sakon muuntorangaistus periaatteellisesti
ongelmallisimmista edelleen muunnettavissa olevista sakoista. Vaikeimmaksi
periaatteelliseksi kysymykseksi asiassa muodostuvat koko tämän
kriminaalipolitiikan suhtautuminen sekä rikos—rangaistus-periaatteiden
yhdistäminen. Otetaanpa tilanteeksi kaksi henkilöä,
jossa kahdesta saman sakkorikoksen tehneestä toinen maksaa
sakon ja toinen ei. Miten sitten rikoksesta tulisi rangaista? Tulisiko
vankilaa vai vapautta? Oma oikeustajuni sanoo, että rikoksen
tehtyä seuraa aina rangaistus. Yhteiskuntamme ei voi päästää rikoksentekijöitä vapaalle
kuin koiraa veräjästä, kuten ed. Rajalakin
täällä mainitsi. Miten käy yleisen
lainkuuliaisuuden?
Valiokunta kuuli runsaasti asiantuntijoita. Heidän
viestinsä osoittautuivat kuitenkin hyvin ristiriitaisiksi.
Eräiden asiantuntijoiden mukaan sakon muuntaminen vankeudeksi
merkitsee tosiasiassa seuraamuksen olennaista ankaroitumista, kun
varallisuuteen kohdistuva seuraamus muuttuu henkilökohtaiseen
vapauteen kohdistuvaksi seuraamukseksi, yhdenvertaisuusperiaatteisiin nojaten
tässä tapauksessa. Itse en jaa tätä samaa ajatusta
asiantuntijoiden kanssa tästä asiasta.
Olennaisena asiana tämän lain soveltamisen osalta
on kaksi näkökulmaa: Keitä sakon muuntorangaistuksen
suorittajat oikeasti ovat, ja mistä teoista muuntorangaistusta
käytetään? No, keitä nämä muuntorangaistuksen
suorittajat sitten ovat, ne jaetaan siis kahteen ryhmään:
pelkkää muuntorangaistusta suorittavat ja sitten
nämä muuntoa varsinaisen vankeusrangaistuksen
ohella suorittavat. Meille on kerrottu asiantuntijakuulemisissa,
että osa näistä muuntorangaistuksen suorittajista
on syrjäytyneitä, suurin osa päihdeongelmaisia,
maksukyvyttömiä. Entä sitten tämä viimeisin
tieto, jonka valiokunta sai ohi näitten asiantuntijoitten
varsinainen kuulemisen: ovatko he näitä ammatti-
ja taparikollisia? Mistä teoista muuntorangaistusta käytetään?
Niitäkin on täällä lueteltu
vino pino: ne ovat näitä näpistyksiä, liikennerikoksia,
väkivaltarikoksia jne.
Oikeusministeriön selvityksen mukaan vankeusrangaistuksen
ohella muuntoa suoritti tänä vuonna 700 henkilöä ja
päärikokset eivät poikkea kaikkien muiden
rikoksista näidenkään osalta. Tätä lakia
ei voida pitää säästölakina,
niin kuin tässä on moni jo sen todistanut. Mietinnössä todetaan,
että varmoja päätelmiä ei voida
tehdä siitä, että vankiluvun vähentämisestä aiheutuisi
säästöjä ja kustannusvaikutuksia.
Sakkotulojen määrän vaikutuksia on myös
vaikea tässä vaiheessa ennustaa.
Arvoisa puhemies! Sakon muuntorangaistusta nykyisellään
puoltavat useat seikat, rikoksen ja siitä seuraavan rangaistuksen
periaatteelliset linjaukset ja se, että vankeus merkitsee
osalle itse asiassa sen rikoksen jälkeen, tehtyään
sen, elämäntilanteen parantumista. Se katkaisee
useimmiten rikoskierteen, ja silloin kun mennään
vankilaan, siellä myöskin saadaan sosiaali- ja
terveyspalveluita ja niiden avulla myöskin rikoksentekijä sitten
saa niitä tarvittavia palveluita.
Korvaavaa esitystä sakon muunnosta ei ole esitetty,
vaikka osa valiokunnan jäsenistä tämän lain
käsittelyn aikana sitä on erittäin ponnekkaasti
vaatinut. Henkilökohtaisesti lakia on vaikea olla hyväksymässä.
Pienen helpotuksen tähän käsittelyyn
tuovat kuitenkin valiokunnan mietinnössä olevat
valiokunnan lausumat, joiden turvin haluan uskoa, että emme
aiheuta suurempaa vauriota kriminaalipolitiikassamme. Muuntorangaistusjärjestelmää
on
kehitettävä todella pikaisesti. Valiokunnan lausumaehdotuksessa
eduskunta edellyttää muun muassa sitä,
että valmistellaan tarvittavat ehdotukset sääntelyksi,
jolla rajataan rangaistusmääräysmenettelyn
käyttö pois tilanteissa, joissa tekijä on
menettelyllään osoittanut piittaamattomuutta lain
kielloista tai käskyistä.
Hallituksen esitys on mahdollista saattaa voimaan vasta, kun
edellä esittämäni esitys on saatu käsitellyksi
eduskunnassa. Painokkain esitys kuitenkin kuuluu lausumaehdotukseen,
jossa vaaditaan sakon muuntorangaistuksen korvaavaa järjestelmää ja
sen valmistelemista hallituksessa viipymättä yhdessä useiden
muiden ministeriöiden kuin oikeusministeriön kanssa.
Markku Pakkanen /kesk:
Arvoisa puhemies! Täällä ovat edustajat
Kataja ja Vehkaperä käyttäneet kyseisestä lakiesityksestä siistin
kriittisiä puheenvuoroja, joihin en itse kuitenkaan voi yhtyä.
Paljonko saa varastaa ilman, että siitä saa sanktioita,
ed. Kataja kysyi täällä, ja se onkin erinomainen
kysymys. Kysymys esitettiin valiokuntakokouksessa jo muutamille
asiantuntijoille, muun muassa ministerille. Hän ei silloin
siihen vastannut, tuskin vastaa tänäänkään.
Jos lainmuutos muuntorangaistuksen poistamisesta rangaistusmääräysmenettelyssä ja
joidenkin oikeuden määräämien
sakkojen osalta toteutetaan, se poistuu lähes sataprosenttisesti
juuri ammatti- ja taparikollisilta, koska pienrikollisilta muuntorangaistus
on jo poistettu. On syytä pohtia, miksi ammatti- ja taparikollisten
poliisilta saamat sakot pitäisi jättää muuntamatta,
kun oikeudessa annetut sakot vielä muunnettaisiin. Eikö juuri
poliisin valvonta ja mahdollisuus antaa rangaistusmääräyssakkoja
ole keskeinen ja käräjäoikeutta lievempi
ja halvempi keino puuttua toistuviin rikoksiin, jotka eivät
ole enää tekomuodoltaan vähäisiä?
Rangaistusmääräyssakon muuttaminen
muuntamattomaksi merkitsee käytännössä sitä,
että viranomaiset eivät koe sakkojen antamista
tärkeäksi puuttumiskeinoksi, koska sakko jää saatavaksi.
Ammatti- ja taparikollisilta on erilaisia kor-vauksia perinnässä,
ja siten he ovat usein varattomia. Sakon muuntamattomuus johtaa
vääjäämättä myös
nykyisen kaltaisessa menettelyssä käsiteltyjen
rikosten siirtymistä käräjäoikeuksiin.
No, tästä varmaan ovat tyytyväisiä ainakin erilaiset
asianajajat ja ammatinharjoittajat sillä alalla.
Tänään kyselytunnilla pääministeri
sanoi, että rikoksia ei pidä hyväksyä.
Olen hänen kanssaan tästä täysin
samaa mieltä. Näitä muuntoja suorittavien
joukossa, niin kun täällä on kuultu,
on hyvin paljon vakavia rikoksia tehneitä, taposta tuomittuja.
Heidän joukossaan on muuntoja suorittavia henkilöitä.
Muuntouhan poisto vaikuttaa oleellisesti maksuhalukkuuteen tuloksettoman ulosoton
jälkeen. Miksi maksaa, kun siitä ei seuraa sanktioita?
Miksi ilmoittaa, kun ei siitä seuraa sanktioita, on täällä tänään
kyselty.
Esitystä on perusteltu taloudellisilla näkökulmilla,
ja siihen valiokunta on saanutkin paljon perusteita. On kerrottu,
että nyt käsiteltävänä oleva
esitys vähentäisi sakkovankien määrää.
Täällä on esitetty lukuja 80:stä 120:een.
No, se merkitsisi vakiintuneita kustannuksia koskettavan laskutavan
mukaan noin 1,4 miljoonan euron suuruista vähennystä vankeinhoidon
kustannuksissa. Laskennallisesti kyllä, mutta tämähän
merkitsisi sitä, että vanginvartijat tai vastaavat
henkilöt täytyisi irtisanoa, jotta tämä säästö toteutuisi.
Oikeusministeriön selvityksen mukaan sakoista maksetaan
tai saadaan perityksi yli 90 prosenttia ilman muuntorangaistuksen
menettelyyn turvautumista. Esimerkkivuonna 70 prosenttia sakoista
maksettiin ennen ulosottoa ja noin 20 prosenttia perittiin ulosotossa.
Mikäli muuntouhkaa ei ole, tuskin sitä ulosottoakaan
silloin huomioitaisiin ja nämä sakothan jäisivät
maksamatta. Valiokunnan käytettävissä olevan
Oikeusrekisterikeskuksen tekemän tilaston mukaan vuonna
2007 ratkaistiin yhteensä 12 700 muuntoasiaa.
Muunnettuna rahamääränä se oli
silloin 5,6 miljoonaa euroa. Muuntoasioita oli maksettu 11.4.2008
mennessä yhteensä 8 978 kappaletta. Rahamäärässä ilmoitettuna
tämä oli noin 3,8 miljoonaa euroa. On hyvä kysyä,
mitkä ovat tämän lakiesityksen taloudelliset
merkitykset. Sillä sitä ei mielestäni
voi perustella.
Suomen Vähittaiskauppaliitto on arvioinut menettävänsä myymälävarkauksien
muodossa 430 miljoonaa euroa. Nämä ovat näpistyksiä, pieniä rikkeitä,
mutta niitä tehdään jatkuvasti liikaa.
Kun muuntouhka poistuu, näpistykset lisääntyvät.
Tämä on aivan selvä asia. Vankien määrä laskee,
niin kun täällä on todettu, jos muuntovangit
poistuvat. Suhde henkilöstömäärään
pienenee, se on aivan totta, mutta vankeinhoidon hinta per vanki
nousee. Elikkä tämä lakiesitys tarkoittaa,
että vankeinhoidon kulut per vanki, niin ne kohoavat, mikäli
ei jälleenkään mennä henkilökunnan
irtisanomisiin ja tästähän ei ole kysymys.
Tämä hallituksen esitys perustuu vain vihreän
ministerin ja hänen puolueensa tavoitteeseen kriminaalipolitiikan
liberalisoinniksi Suomessa. Tähän sain vastauksen
valiokuntamme puheenjohtajalta kokouksessa, kun kysyin. Tämä esitys
ei kuulu hallitusohjelmaan, ja siksi hallituspuolueen jäsenenä mielestäni
voin sitä hyvällä syyllä kritisoida.
Mielestäni tämä lakiesitys on jokseenkin
huonoa lainvalmistelua.
Valiokunnassamme tapa vetää kokouksia on ihmetyttänyt
minua jossakin määrin. Voisin sanoa, että on
pöyristyttävää kokouskäyttäytymistä.
(Ed. Hemmilä: Kova väite!) Varmaan omalta osaltani
olen itse siihen ollut osallisena, mutta hyvin kritiikinomaista,
voisin sanoa, on tapa, milloin pyydettyjä puheenvuoroja
ei valiokunnan jäsenille anneta, pitäisin sitä kyllä erikoisena tapana
johtaa kokouksia. (Ed. Hemmilä: Onko totta?) Mietintö tuodaan
valiokunnan jäsenille ilman ensimmäistäkään
keskustelua. Erikoista on mielestäni myös se.
Hyvää valiokunnan työskentelyssä on
ollut molempien valiokuntaneuvok-sien työ. He ovat pyyteettömästi
tehneet aina uuden mietinnön sitä heiltä pyydettäessä ja
ovat käyttäneet siihen runsaasti aikaa, energiaa
ja ammattitaitoansa. Siitä on syytä lausua myös
heille kiitokset voimanponnisteluista.
Mielestäni toteutuessaan tämä lakiesitys
merkitsee, että yleinen piittaamattomuus lain edessä lisääntyy.
Kansalaisten perusturvallisuus heikkenee ja poliisin mahdollisuudet
sakon uhalla turvata kansalaisia, kansalaisten elämää,
heikkenee. Rikollisen väestön määrä lisääntyy,
kuten huumekauppiaat, diilerit, ajokortitta ajelijat, piittaamattomuus
liikenteessä. Myös vakavien rikoksienkin tekijät,
koska heillä on myös runsaasti muuntokelpoisia
rangaistuksia, saavat liikkua aivan vapaasti keskuudessamme. Mielestäni tämä on
sitä vihreän liikkeen liberaalia politiikkaa,
jota en itse voi hyväksyä.
Arvoisa puhemies! Tulevaisuudessa vain tunnollinen kansalainen,
jolla on ulosmitattavaa omaisuutta, maksaa sakkonsa. Tämä on
epäoikeudenmukainen lakiesitys, joka vapauttaa rikolliset
sanktiosta.
Sanna Lauslahti /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Pakkanen puhui vakavaa asiaa. Tässä on
kysymys siitä ennen kaikkea, minkä signaalin me
annamme tälle yhteiskunnalle, minkä signaalin
me annamme lainkuuliaisuudelle, kannattaako lakeja noudattaa. Mielestäni
pitää, ja meidän pitää huolehtia
siitä, että meillä on järjestelmä,
joka toteuttaa sitä, että rikolliset eivät
pääse veräjästä.
Talouden näkökulmasta on nostettava esiin
arviot. Näissä meidän asiantuntijakuulemisissamme
tuli esille se, että ne arviot, että ehkä tämän lainmuutoksen
kautta sitä vankilukua saataisiin alas, saattavat olla
itse asiassa täysin epärealistiset — otetaan
tämä meidän pontemmekin, joka on otettu
tähän meidän mietintöömme
mukaan — muutoshan johtaa siihen, että tuomioistuimelle
tulee tosiasiassa enemmän nykyisin rangaistusmääräysmenettelyssä käsiteltyjä juttuja,
ja se johtaa siihen, että itse asiassa sakkovankien määrä ei
vähene, vaan meille tulee tuomitseminen kalliimmaksi.
Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:
Arvoisa herra puhemies! Hallituksen esityksen 164/2007
käsittely lakivaliokunnassa on ollut varsin värikäs kokemus
näin ensimmäisen kauden kansanedustajan näkökulmasta.
Sakon muuntorangaistuksesta luopuminen oli valmisteltu oikeusministeriössä pienessä
työryhmässä.
Tässä vaiheessa ei asiantuntijoita ollut kuultu
riittävästi liittyen muutoksen vaikutuksiin, kuten
yleensä on tapana, vaikka nyt ollaan tekemässä uusia
ja merkittäviä kriminaalipoliittisia linjauksia.
Lakivaliokunta sai kuulla noin 30 asiantuntijalausuntoa aiheesta.
Saamamme tiedot olivat hyvin ristiriitaisia, ja ainakin itselleni
jäi edelleen hieman epäselväksi se, kohdistuuko
muutos pääasiallisesti ammatti- ja taparikollisten
vapauttamiseen rangaistuksesta vai onko pääasiallinen kohderyhmä vakavasti
syrjäytyneet lähinnä näpistyksiin
syyllistyneet henkilöt, niin kutsutut reppanat. Esitystä perusteltiin
myös valtion tuottavuusohjelmalla, sillä Vankeinhoitolaitoksen pitäisi
saada säästöjä aikaiseksi. Useiden
asiantuntijoiden näkemykset muutoksen taloudellisista vaikutuksista
ovat olleet kuitenkin aivan päinvastaisia.
Arvoisa puhemies! Lakivaliokunta hyväksyi mietintöön
muutamia lausumia, joilla ei ole kuitenkaan muuta käytännön
merkitystä kuin se, että lakiesityksen puolesta äänestäneet
saattavat niiden avulla selitellä muutosesityksen hyväksymistä kansalaisille,
joiden on varmasti usein vaikea ymmärtää sitä,
että rikoksesta ei seuraa rangaistusta.
Arvoisa puhemies! Nyt käsittelyssä oleva hallituksen
esitys ei ota huomioon sitä, että monet ulosottomiehen
toimilta suojassa olevat sakkoon tuomitut henkilöt maksavat
sakkonsa vain muuntorangaistuksen välttääkseen,
joskus jopa vankilan portilla. Jos uhka poistetaan, he eivät
maksa sakkojaan eikä niitä saada heiltä perityksi
muutenkaan.
Kun tuomioistuimessa tuomittu sakko säilyy muuntokelpoisena,
on vaarana se, että varattomien henkilöiden asioita
aletaan käsitellä yhä enemmän
rangaistusmääräysmenettelyn sijasta täysimittaisissa
oikeudenkäynneissä. Lopputulos olisi se, että muutoksen
johdosta tuomioistuimille, syyttäjille ja poliisille tulisi
entistä enemmän työtä. On myös
mahdollista, että uudistuksesta ei ole pitkällä aikavälillä mitään
hyötyä Vankeinhoitolaitoksellekaan eikä edes
pahiten syrjäytyneille sakkovangeille, koska uudessa järjestelmässä he
eivät pääsisi edes vankilaviranomaisten
järjestämien terveydenhoitopalvelujen, katkaisuhoidon
ynnä muun sellaisen sosiaalisen avun ja tuen piiriin.
Arvoisa puhemies! Rangaistusmääräysmenettelyn
käyttö edellyttää myös
asianomistajan suostumusta. On hyvinkin mahdollista, että esimerkiksi
kauppaliikkeiden harjoittajat eivät ole halukkaita siihen
suostumaan, koska saattavat kokea jäävänsä tehokasta
oikeussuojaa vaille. Esityksessä annetaan ymmärtää,
että kysymys on hyvin vähäpätöisistä rikoksista,
joita muutos koskee. Monet raportit kertovat kuitenkin aivan muuta.
Näpistelyn yleistyminen saattaa johtaa myös muuhun
rikolliseen käyttäytymiseen. Muutos saattaa jättää myös
useat ammatti- ja taparikolliset ilman rangaistusta, vaikka he ovat
syyllistyneet vakaviin rikoksiin toistuvasti.
Arvoisa puhemies! Esitys muuttaa koko rikosten seuraamusjärjestelmän
eniten käytettyä osuutta, sakkorangaistusta, radikaalilla
tavalla. Esityksellä on tuntuva huonontava vaikutus tuomioistuinten,
syyttäjien ja poliisin mahdollisuuksiin toteuttaa valtion
tuottavuusohjelman mukaiset velvoitteet.
Lakivaliokunnalle on annettu paljon ristiriitaista tietoa liittyen
muutoksen aiheuttamiin kustannusvaikutuksiin. Mitä ilmeisimmin
valtion sakkotulot tulisivat laskemaan huomattavasti. Vastaavasti
menonlisäykset kasvaisivat valtionhallinnossa niin poliisi-,
syyttäjä- ja tuomioistuinlaitoksessa kuten myös
kuntien sosiaali- ja terveystoimen palvelujen puolella, mitä pidän erittäin
valitettavana.
Arvoisa herra puhemies! Tämän lakiesityksen seuraamukset
maksaa ja kärsii tavallinen kansalainen. Mielestäni
tätä lakiesitystä ei tulisi hyväksyä.
Siksi jätin siitä vastalauseen ja toisessa käsittelyssä tulen
esittämään lakiesityksen hylkäämistä.
Petri Salo /kok:
Arvoisa herra puhemies! Valitettavasti tätä keskustelua
ei ole kuulemassa tämän suurempi joukko, kun huomenna
on kahdella suurella puolueryhmittymällä (Ed.
Pulliainen: Laatu on keskimäärin sitä parempi!)
puoluekokoukset ja osa on lähtenyt jo nyt maakuntaan tietenkin
valmistautumaan viikonlopun kokouksiin. Mutta täytyy sanoa
sen parlamentaarisen kokemuksen pohjalta, mitä itselläni
on, että aika harvinaislaatuista keskustelua.
Kun katson tätä lakivaliokunnan mietintöä, niin
totean ensinnäkin täältä sen,
että suurin oppositioryhmä, sosialidemokraatit,
ovat jättäneet tähän vastalauseensa.
Samoin äsken kuulin ja totean, että täällä on
vastalause myös perussuomalaisilta, koska ed. Ruohonen-Lerner
on jättänyt oman vastalauseensa, ja kun olen kuunnellut kansallisen
kokoomuksen edustajien puheenvuorot täällä,
ed. Katajan, Lauslahden ja Rajalan, jotka ovat lakivaliokunnan jäseniä,
niin ne olivat hyvin kriittisiä. Samaan kriittisyyteen
päätyivät Suomen keskustan edustajat
Vehkaperä ja Pakkanen.
Nyt minä joudun jo kysymään, että kuka
tätä lakiesitystä enää loppujen
lopuksi kannattaa. (Ed. Rajala: Vihreät ja vasemmisto!)
On pakko kysyä, kuka tätä lakiesitystä kannattaa.
Onko eduskunnassa selkeä enemmistö jo, joka on
sitä mieltä, että tämä on
huonoa lainsäädäntöä?
Sanoisin johtopäätöksenä, että ehdottomasti
on. Olin itse lakivaliokunnan jäsenenä kaksi vaalikautta
ja tunnen tämän problematiikan ja tämän esityksen
taustat hyvinkin tarkkaan ja olin hampaat irvessä tekemässä sitä viimeistä lievennystä,
joka tehtiin vuonna 2006. Keskustelimme siitä hyvin perusteellisesti
puheenjohtaja Braxin toimesta. Silloin meillä kokouskäytäntö oli
kyllä erittäin hyvää ja keskustelimme
asioista juuria myöden ja muistaakseni veimme sen läpi
ilman suuria narinoita, koska totesimme, että se oli siinä vaiheessa
välttämätön.
Oliko sitten tämä jatkoesitys välttämätön? Kun
tämä tuli eduskuntaan, niin käytin jo
lähetekeskustelussa hyvin kriittisen puheenvuoron, koska
katsoin, että nyt tässä saavissa ei enää pysy vesi.
Tämä koko lain tarkoitus ja se oikeuspoliittinen
tarkoitus, mikä tällä sakkolailla on,
ja se, että se voidaan muuntaa myöskin vankeudeksi, niin
siltä menee tavallaan nyt lopullisesti pohja pois. Kun
olen kuunnellut näitä lakivaliokunnan hallituspuolueiden
kansanedustajia tänään täällä — opposition
edustajat ovat jättäneet sen näköjään
kirjallisena — niin täytyy todeta, että en vedä yhtään
sanaa pois siitä, mitä lausuin jo lähetekeskustelussa.
Tämä ei toimi odotetulla tavalla, ja tämä ei välttämättä ole
säästölaki, kuten alun perin ehkä ajateltiin.
Halvempaa olisi kyllä tässä tapauksessa
se, että annettaisiin vankeinhoitoon mahdollisesti lisää valtion
budjettivaroja ja sitä kautta hoidettaisiin asia ja hoidettaisiin
myöskin niitä tarpeita, mitä niillä reppanoillakin
vankiloissa on. Vankeuslakihan säädettiin viime
kaudella ja sen tavoitteista, niistä kauniista tavoitteista,
ollaan valitettavasti kovin kaukana, mutta se johtuu enemmän
siitä, että oikeusministeriön hallinnonalalla
vankeinhoitoon varatut määrärahat ovat
pieniä ja jäävät edelleenkin
pieniksi.
Ymmärrän ministerin tuskan siitä,
että hän on tuonut tämän esityksen,
että saataisiin edes jostakin liikkumatilaa. Tältä näkökulmalta
minä oikeusministerin näkökulman ymmärrän,
mutta miltään muulta näkökulmalta
sitä en sitten ymmärräkään.
Minun mielestäni tässä olisi ehkä ollut parempi
tehdä niin, että olisi käännytty
valtiovarainministeri Kataisen puoleen ja sanottu, että me tarvitsemme
vähän lisää rahaa vankilaan
ja jätetään tämä laki
kokonaan eduskunnalle esittelemättä.
Huomaan, että täällä on
kuultu, lakivaliokunta on tehnyt hyvin pitkään
hyvin perusteellista työtä, täällä taitaa
olla lähes 40 asiantuntijaa. Olen kuullut, että heidän
näkökulmansa on ollut tähän
lakiesitykseen kovinkin kriittinen, ja nyt se tulee edustajien kautta
tänne eduskunnan pöytäkirjoihin myöskin
merkityksi, tämä kriittisyys. Se tulee joka puolelta,
jokaisesta poliittisesta ryhmästä, joka tätä ihan
aidosti oikeasti ajattelee, niin kuin suomalaisten näkökulmasta
ja suomalaisillehan tässä lakia ollaan nyt sitten
säätämässä.
Mitä tulee näihin lausumaehdotuksiin, näitä on
tietenkin maailman sivu valiokunnista tuotu. Tietenkin tämän
keskustelun jälkeen saattaa olla, että nämä lausumat
ovat kohta kuultavan ministerin puheenvuorossa vakavasti otettavia,
vakavammin otettavia kuin normaalit lausumat johtuen siitä,
että tämän salin henki on tämä,
mikä se tällä hetkellä on. Jos
minä olisin kovin viisas oikeusministeri, niin minä tulkitsisin
tätä keskustelua, tätä vastalausetta,
myöskin tätä hallituspuolueitten näkökulmaa
siten, että saattaisin oma-aloitteisesti vetää tämän
lakiesityksen pois ja miettisin toistakin taktiikkaa. Se vain osoittaisi kuitenkin
kansalaisille nimenomaan sen, että me mietimme, mikä on
tämän lain tarkoitus, onko se tarpeellinen, onko
se tarkoituksenmukainen, onko se oikeudenmukainen, ja niitä periaatteita tässä lakiesityksessä
ei
ole.
Tiedän, että ryhmien puheenjohtajat ovat kaksi
kertaa ainakin kokoontuneet pelisääntöperiaatteiden
mukaisesti keskustelemaan tästä laista ja näillä pelisäännöillä halutaan
myöskin hallituspuolueiden kansanedustajat vaikka väkisin
pakottaa hyväksymään sellaista lainsäädäntöä, minkä he
kokevat sydämessään ja järjessään
vääräksi. Ne ovat näitä vanhoja
periaatteita, mutta tämä laki on kuitenkin sellainen,
että sitä pelisääntöä ei
kyllä kukaan kansalainen tule välttämättä ymmärtämään.
Nyt tietenkin hallituspuolueiden kansanedustajat joutuvat kakkoskäsittelyssä hyvin
vaikeaan tilanteeseen, koska on selvä, että tästä tulee
esitys, jossa esitetään tämän
lakiesityksen hylkäämistä, ja monet meistä kokevat
sydämessään ja järjessään,
että tämä pitäisi hylätä.
Tältäkin voitaisiin tietenkin välttyä,
jos meillä olisi viisautta ajatella, että ehkä on
parempi, että tämä lakiesitys viedään
pois. Täytetään ensin ne vuoden 2006
lakivaliokunnan ponnet ja vetoomukset ja pyydetään
lisää rahaa vankeinhuoltoon ja jätetään
huono laki vahvistamatta.
Lyly Rajala /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Hyvin lyhyesti vaan. Kiitoksia ed. Salolle
hyvästä puheenvuorosta. Haluan korostaa, kuinka
vaikea tämä on ollut lakivaliokunnassa. Valiokunnassa
sekä oppositio että hallituspuolueitten ryhmittymät
jakautuivat äänestyksessä. Minua määrää kansanedustajana
ainoastaan omatunto, sen vuoksi äänestin tätä vastaan.
Sanna Lauslahti /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tässä ennen ministerin puheenvuoroa
muistutan siitä, että edellinen lakimuutos tuli
vasta vuonna 2007 maaliskuussa voimaan. Eli kun tämä nyt
tässä käsillä oleva lakiesitys
meille annettiin, niin oli hyvä, että oli yhtä vuottakaan
kulunut siitä edellisestä, että kyllä on kova
kiire ollut.
Oikeusministeri Tuija Brax
Arvoisa herra puhemies! Minä puolestani muistutan
valiokunnan jäseniä siitä, minkä valiokunnan
jäsenet kaikki tietävät aivan hyvin,
että tämä esitys on lähtenyt
liikkeelle valtioneuvoston yksimielisenä esityksenä prosessista,
jota kutsutaan kehysbudjetiksi. (Ed. Rajala: Eikö sitä kukaan
huomannut silloin?) Kehysbudjetissa oikeusministerille annettiin — koko
hallitus antoi, ja se on aina valtiovarainministeriöstä lähtöisin — käsky
sakon muuntorangaistuksen poistamisesta maksimaalisesti.
Ed. Salo, tulen jatkossakin vaatimaan vankeinhoitoon lisää rahaa.
Tämänkään uudistuksen jälkeen
siellä ei ole riittävästi rahaa. Te olette
aivan oikeassa siinä, että siellä on
liian vähän rahaa. Mutta vielä tämänkään
uudistuksen jälkeen se työmäärä,
mikä vankilatyöntekijöillä on
suhteessa vankien määrään, on
yhä kestämätön. Mutta tämä uudistus
on lähtenyt kehysbudjetissa hallituksen yhteisestä vaatimuksesta
oikeusministeriölle maksimaalisesti poistaa sakon muuntorangaistus.
Tämän jälkeen minä mietin
virkamiesten kanssa, mitä me teemme, ja me päätimme,
että me emme poista sakon muuntorangaistusta kokonaan.
Täällä on virheellisesti tänään
monta kertaa — ehkä vahingossa, ehkä ei
aina ihan vahingossakaan — väitetty, että nyt
kokonaan sakon muuntorangaistus poistuu. Se oli minun linjaukseni,
että vaikka maksimaalisesti piti poistaa, kieltäydyin
päiväsakkojen osalta niitä poistamasta.
Eli jatkossakin ankarammat sakot muunnetaan, jos niitä ei
makseta. Tämä on se tausta, ja näin tässä on
toimittu ja liikkeelle lähdetty.
Täällä puhuttiin kustannusvaikutuksista
ja siitä, että välttämättä ei
näytä siltä, että säästyisi kauheasti
rahaa. Meillä on tuottavuusohjelman leikkaukset päällämme
niin, että valtion tuottavuusohjelman myötä on
vähennettävä yli 300 hengellä vankeinhoidon
virkamiehiä vuoteen 2011 mennessä. Vuosi sitten
oltiin suomalaisissa vankiloissa vielä tilanteessa, että 100:a
vankia kohti oli 70 ammattilaista, työntekijää,
vartijaa ja muuta työntekijää. Muissa
Pohjoismaissa nämä luvut ovat 95:stä 105:een
työntekijään suhteessa 100:aan.
Nyt erinäisin toimin myös tämän
hallituksen edellistä paremman budjettipolitiikan takia
minua on kuultu. Varsinkin ensimmäisessä budjetissa,
on päästy tilanteeseen, jossa meillä on
77 vartijaa 100:a vankia kohti, vartijaa ja muuta henkilökuntaa.
Eli tilanne on aavistuksen verran parantunut. Lakivaliokunnalle
on näytetty statistiikalla, kuinka exakt, kun tämä muutos
on saatu aikaiseksi, on saatu aikaiseksi myös vankeinhoitoa
koko viime vaalikauden järkyttävästi
vaivanneiden ammattilaisten sairaspoissaolojen väheneminen.
Sairauspoissaolot ovat johtaneet semmoiseen, niin kuin ed. Salo
varmasti muistaa, pahaan kierteeseen. Kun työ kuormittuu,
on kohtuutonta, liian vähän rahoitusta, niin henkilökunta
vielä sairastaa entistä enemmän, mikä taas lisää työn
kuormittavuutta entistä enemmän.
Tämä noidankehä on saatu katkaistua,
on saatu siedettävä, mutta ei vielä riittävä tilanne
siihen, että ylipäätänsä ammattilaiset
voivat tehdä vankeuslain tarkoittamaa työtä.
Nämä sieltä taustoina. Eli todellakin
säästöt ja tarve tästä rahapuolella
syntyy siitä, että me olemme yhä hyvin kaukana
muista Pohjoismaista. Jos teitä ei sureta se, miltä se
näyttäytyy yksittäisen vangin näkökulmasta,
niin uskoisin, että monet teistä ymmärtävät,
että vanginvartijoille tämä nykyinenkin
tilanne on vielä kohtuuton. Meidän on saatava suhteessa
vankimäärään enemmän
vartijoita, ja siitä syystä uskoisin, että kun
silloin kehysbudjetissa yksi tehtävä, mikä oikeusministeriölle
on annettu, oli maksimaalinen vähentäminen oikeus-
ja kriminaalipoliittisista syistä, joihin täällä on
vedottu, en esitä enkä suostunut esittämään maksimaalista
vähentämistä sillä lailla, että myöskään
päiväsakkoja ei enää muunnettaisi.
Se ei käynyt edes mielessä, enkä sitä ole
eduskunnalle esittänyt.
Täällä on hyvin muun muassa valiokunnan puheenjohtaja
kertonut esityksen taustat. Haluan kiittää valiokuntaa.
Ymmärrän hyvin, että tämä on
teille ollut — varsinkin teistä monet ovat ensimmäistä vaikeata
asiaa kansanedustajana käsittelemässä — hämmentävä ja
ristiriitainen prosessi. Kiitän kovasti näistä hyvistä ponsista,
ne ovat syntyneet yhteistyössä kanssani. Ennen
kaikkea kun ed. Salo mietti, onko ponsilla väliä,
niin no, jos neljän vuoden yhteistyön perusteella
jotain uskallatte luottaa, niin luulisin, että kun minun kanssani
ponsia suunnitellaan, niin niillä on väliä.
Mutta niillä on erittäin suuri merkitys ja tuki minulle
varsinkin hallituksen sisäisessä työskentelyssä.
Kysymys on siitä, että tämän
lain hyväksymisen yhteydessä nämä ponnet
hyväksytään. Minulla on eduskunnan tuki
vaatia näiden ponsien vaatimaa rahoitusta, ja siitä näkökulmasta tämä on
hyvin tärkeää, että nämä ponnet
nimenomaan otetaan tosissaan ja että koko hallitus saa sen
viestin, että nämä ponnet on otettava
tosissaan ja että pääsemme silloin niitä toteuttamaan.
Arvoisa puhemies! Joitakin päivän keskustelussa
esiin tulleita harhaanjohtavia väitteitä on pakko
korjata, vaikka ymmärrän, että ilta on
pitkä. Täällä on heiluteltu
lappua ja väitetty, että valiokunta on saanut
jotain tutkimuksia ja oikeata tietoa koskien sitä, ketkä ovat
oikeita muuntorangaistusta istuvia ihmisiä.
Virkamiehemme Jarmo Littusen huomiot tähän
lappuun lyhyesti ovat seuraavat: Listan johdantotekstissä sanotaan — siis
tämän täällä heilutellun
listan — että listalla olisi muuntorangaistusta
suorittamaan lähteneitä sakkoihin tuomittuja,
siis vankilaan asti päätyneitä. Tämä ei kuitenkaan
voi pitää paikkaansa, listalla on 99 tapausta.
Tämä merkitsisi, että Porista tulisi
reilusti yli 10 prosenttia maamme kaikista noin 2 000 vuotuisesta
sakkovangista. Meillä jokaisella voi olla käsityksemme
Porista, mutta kyllä meillä on myös käsitys
suhteellisuudesta ja matematiikasta ja Suomen rikostilastoista.
Kyseessä täytyy olla luettelo jostakin aivan muusta
asiasta. Listan tapauksista valtaosassa, 75 prosentissa, siis todella
valtaosassa, sakko on käräjäoikeuden määräämä,
ja nämä eivät siis ole tulossa muuntokiellon
piiriin. Siis nämä ovat niitä sakkoja,
joista nimenomaisesti olen kieltäytynyt esittämästä, ettei
niitä enää muunneta. 75 prosenttia tässä listassa
olevista sakoista on Jarmo Littusen selvityksen mukaan juuri niitä,
jotka jatkossakin muunnetaan.
Joutsenlahden käyttämä ammatti- ja
taparikollisen käsite on erittäin epämääräinen.
Tämä on ehkä mielestäni hälyttävintä,
ja jossain määrin koen, että aika epäreilua
siihen nähden, että tässä prosessissa
on yritetty olla oikeudenmukaisia ja reiluja molemmilta puolilta
ja lakivaliokunnan kanssa on näistä ponsista ja
muustakin prosessista käyty aika monta käsittelyä.
Sisäministeriön poliisiylitarkastaja Robin Lardotilta
saadun tiedon mukaan ei ole enää aikoihin ollut
käytössä sisäministeriön
suunnittelu- ja tilastointivälineistössä käsitettä ammatti-
ja taparikollinen. Tunnette varmasti arvostetun Robin Lardotin?
Me oikeusministeriössä käytämme
häntä hyvin paljon näissä rikosasioissa.
Lardotin arvion mukaan aikanaan taparikolliseksi luokiteltujen ryhmästä huomattavan
suuri osa on ihmisiä, joita nykyään kutsutaan
syrjäytyneiksi tai niin kuin täällä tänään
on puhuttu, reppanoiksi. Juuri päihteiden käyttö ja
näpistely muun rikollisuuden osalla lienevät sen
elämäntavan ydin, jonka vuoksi heitä kutsutaan
taparikollisiksi.
Vielä hämärämpi on täällä tänään
käytetty — ja tässä lapussa
käytetty — ammattirikollisen käsite.
Nykyään poliisitoimen ohjauksessa merkittävä on
järjestäytyneisiin rikollisryhmiin kuuluva käsite,
ei siis ammattirikollisuuden käsite. Me puhumme, myös
oikeusministeriössä, järjestäytyneeseen
rikollisuuteen kuuluvista ihmisistä, joita on arviolta
tällä hetkellä koko maassa noin 1 000
ja joihin poliisitoimenpiteitä erityisesti kohdennetaan.
Rikosseuraamusviraston turvallisuusvastaavien mukaan näitä,
siis järjestäytyneeseen rikollisuuteen kuuluvia
henkilöitä, vankiloissa ei ole, heillä ei
ole muuntorangaistuksia. Joten tänään
väitetyt väitteet siitä, mitä on
viime hetkellä tullut esille tai että mitä ylipäätänsä tarkoitetaan,
mitä tämä tilasto voi kertoa, toivottavasti
nyt asettuvat vilpittömällä mielellä tätä keskustelua
käyvän näkökulmasta joihinkin
mittasuhteisiin.
Vielä muutama seikka vastalauseesta. SDP:n vastalauseessa
kerrotaan kaunis tarina siitä, kuinka edellinen ministeri
on esittänyt sopimusmuuntorangaistusta. Edellinen ministeri
nimenomaan ei ole esittänyt, hän valmisteli sitä,
mutta luopui, siis aktiivisesti luopui esittämästä sitä eduskunnalle.
Myös meidän virkamiehemme ovat vastustaneet, että se
oli aktiivinen luopumispäätös. Tältä osin
ei ole reilua eikä oikein viitata johonkin ensin selvitykseen
tai teettämiseen, jos sen jälkeen on nimenomaisesti
luovuttu itse rangaistusmuodosta.
Näillä sanoilla, arvoisa eduskunta, kiitän
lakivaliokunnan työskentelyä. Lähden
siitä, että kun hallitus antaa ministerille tehtävän,
ministeri sen parhaan kykynsä mukaan toteuttaa. Sen osana olen
jättänyt toteuttamatta sen, että päiväsakot muunnetaan,
ja nämä ponnet olivat syntyneet yhteistyössä,
ja ne otetaan tosissaan. Koen jokseenkin epäoikeudenmukaisena
edes ajatuksen, että jos edeltäjäni jonkun
mielestä ei ole toteuttanut joitakin ponsia, siitä seuraisi,
että minuun ei voi luottaa. Nyt on kysymys ponsista ja
prosessista, jonka lakivaliokunta tekee minun kanssani. Eikä voi
olla niin, että niihin ei voi luottaa sen takia, että täällä on
väitetty, että jotkut aikaisemmat lakivaliokunnan
katteet eivät ole pitäviä.
Sanna Lauslahti /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ministeri Brax on varmasti oikeassa, että tässä listassa
saattaa olla sellaisiakin henkilöitä, jotka ovat
menneet tuomioistuimen kautta ja saaneet sakkoja, mutta se ei poista
sitä tosiasiaa, että siellä ei ollut
kuin muutama niitä, jotka olivat hyvinkin kevyen luokan rikollisia,
jos näin sanottaisiin.
Valiokunta pyysi useampaan otteeseen tämän kevään
aikana, että me saisimme erittelyn siitä, keitä tosiasiassa
tämä koskee. Me saimme tietenkin sen tiedon, mikä oli
jo hallituksen esityksessä, kuinka monella heillä on
tuplatuomiot istuttavana.
Kehyksestä muutama sana. Kehyksiin ei saa upota. Kehyksiin
ladataan joukko asioita, mutta ne asiat ovat sellaisia, että ne
eivät ole käyneet valmisteluprosessin kautta.
Joskus tulee myöskin virheitä. Otan tässä esimerkkinä meidänkin oman
ministerin Paula Risikon, joka otti takaisinpäin, kun vihreät
kovasti sanoivat, että nollamaksuluokka pitää poistaa,
koska se ei ole oikeudenmukainen. Ministeri Risikko otti lakiesityksensä takaisin.
Petri Salo /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti.
Kyllä minulla on lähtökohta ainakin
luottaa siihen, mitä ministeri kertoo pöntöstä myöskin eduskunnalle
ja lakivaliokunnalle näitten pon-sien tulevaisuudesta.
Se on positiivinen viesti, mikä sieltä tuli.
Minulle oli kyllä kokonaan uutinen se — missään
vaiheessa tässä käsittelyn aikana se
ei tullut ilmi — että hallitus on velvoittanut
kehysriihessään teidän toimivan näin,
ja ymmärsin, että te olisitte laittanut hanttiin,
ette olisi hyväksynyt tätä esitystä ja
tehnyt sitä, ellei hallitus olisi nimenomaan sitä velvoittanut.
Näin nyt sen tulkitsen. Totean vaan sen, että jos
haluatte luopua tästä esityksestä, lupaan
kokoomuksen osalta toimia niin, että nyt kun nämä valiokunnan
tiedot ovat täällä, niin hallitus ei
varmastikaan enää velvoita teitä viemään
tätä lakiesitystä läpi, vaan
siitä voidaan luopua ja annetaan sen raueta.
Markku Pakkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kiitos ed. Salolle hyvästä oivalluksesta.
Ministeri aivan oikein kantoi huolta vankeinhoidon ongelmasta,
ja siitä valiokunnassa ollaankin yksimielisiä.
Siellä on ongelmia ja rahaa on liian vähän.
Oma näkemykseni kuitenkin lähtee kansalaisten
turvallisuuden turvaamisesta. Joutuuko rikollinen tehdessään
rikoksen vastuuseen rikoksesta, tästä on kysymys.
Pertti Hemmilä /kok:
Arvoisa puhemies! Tämä esitys sakon muuntorangaistuksen
muuttamisesta oli lähetekeskustelussa helmikuun alussa
täällä, ja hallitus perusteli tätä,
aivan oikein, silloin sekä säästösyillä että juuri
näillä reppanoilla, näillä näpistelijöillä,
joita sitten tämän muuntorangaistuslain perusteella
tuomitaan vankeuteen, kun eivät maksa sakkoja. Nämä olivat nämä kaksi
keskeistä perustelua tälle lakiuudistukselle.
Nyt peräti koko kevätistuntokauden on lakivaliokunta
tätä lakiehdotusta käsitellyt, kuullut
liki 40:tä asiantuntijaa. Heidän joukossaan sitten
on niin professoreja, valtiosääntöasiantuntijoita kuin
myöskin käytännön toimijoita
sieltä poliisista ja liike-elämän ja
kaikilta tahoilta kuin myös tietysti vankeinhoidon puolelta.
Nyt tämä esitys on sitten täällä meillä käsiteltävänä,
ja todennäköisesti tästä äänestetään
ensi tiistaina toisessa käsittelyssä.
Tämä palautekeskustelu on ollut hyvin hämmentävä kokemus
ainakin minulle, ja äsken vielä tätä hämmennystä lisätä ministeri
Braxin puheenvuoro, jossa hän todellakin kertoi, että hallitus
on velvoittanut tekemään tämän
kaltaisen esityksen.
Arvoisa ministeri, erinomaista, että olette täällä kuuntelemassa
tätä palautekeskustelua, ja haluan vaan tästä vielä todeta,
että minulle henkilökohtaisesti on täysin
mahdoton hyväksyä tällaista ... (Puhemies:
2 minuuttia!) — Arvoisa puhemies, jos vielä ...
Ensimmäinen varapuhemies:
Jos jatkatte, niin puhujakoroke on käytettävissä.
Olkaa hyvä!
Arvoisa puhemies! Täältä korokkeelta
vielä lopuksi.
Arvoisa ministeri, minun on erittäin vaikea hyväksyä tällaista
lakiuudistusta, olla säätämässä sellaista
lainsäädäntöä, kaiken
sen jälkeen, mitä olen 22 vuoden aikana poliisin
töissä kokenut. Olen siis 22 vuotta, voi sanoa,
ottanut rikollisia kiinni ja saattanut heidät sitten teoistaan
vastuuseen. Samaten jo lapsuudesta minut on kasvatettu sillä tavalla,
että jos rikoksen tekee, siitä joutuu vastuuseen
ja saa rangaistuksen, jotenka tilanne on nyt se, että kun
meillä on tämä lakivaliokunnan mietintö,
johon sisältyy kaksi vastalausetta, niin olen sillä kannalla
ja tulen äänestämään
mietinnön hylkäämisen puolesta näistä äsken
mainitsemistani syistä.
Puhetta oli ryhtynyt johtamaan toinen
varapuhemies Johannes Koskinen.
Heidi Hautala /vihr:
Arvoisa puhemies! Haluan ensimmäiseksi kuitenkin korostaa
sitä, että kyllä on tärkeää,
että pidetään erillään
rangaistus ja sen täytäntöönpano.
Tässä suhteessa, jos käy niin, tässä kun
osittain luovutaan tiettyjen sakkojen muuntomahdollisuudesta, että sakkoja
jää entistä enemmän maksamatta,
silloin on tietysti erittäin tärkeää tehostaa
ulosottoa, ja tämä onkin yksi asia, josta valiokunta
on hyvin paljon keskustellut.
Sitten kun täällä on syytetty minua
ja ehkä muitakin siitä, että tässä ollaan
nyt ikään kuin tällaisella ultraliberaalilla
linjalla, niin haluaisin ehkä todeta sen, että voihan
olla, että jossain vaiheessa vaalikautta joudutaan esimerkiksi
kiristämään todella vakavien vaikkapa
järjestäytyneeseen rikollisuuteen liittyvien rikosten
rangaistuksia, kun asiaa on pidemmän päälle
selvitelty, ja missä tilanteessa silloin ollaan? Silloin
voi olla, että vankilukua joudutaan taas nostamaan. Uskon
todellakin niin, että tällä esityksellä on myöskin
kriminaalipoliittisesti perusteltuja vaikutuksia. Valiokuntahan
on tässä esityksessä yhteistyössä oikeusministeriön
kanssa muuttanut hallituksen alkuperäistä esitystä myöskin
niin, että niiden sakkojen muuntomahdollisuutta ei poisteta,
jotka liittyvät siihen, että ihmiset saadaan rikoksesta
epäiltynä tuomioistuinten eteen. Tämä oli
asia, joka valiokuntakäsittelyssä tuli tähän
mukaan.
Sitten haluaisin tästä yhdyskuntaseuraamuksesta
sanoa, että se on erittäin tärkeä asia.
Kenenkään ei pidä kuvitella, että se
on yksinkertainen asia. Siitä nimenomaan olen iloinen,
että ministeri sanoi, että hän tarvitsee
tukea eduskunnalta, ja uskon, että hän tarvitsee
sitä nimenomaan siihen, että hän voi
puhua muiden ministeriöiden kanssa tämän
asian vakavasta valmistelun käynnistämisestä.
On ollut hienoa, että kokoomuksen asuntoministeri,
ministeri Vapaavuori, on käynnistänyt tämän
asunnottomuusohjelman. Tämähän on yksi asia,
joka liittyy näiden yleensä pelkkää sakon muuntoa
istuvien vankien tilanteeseen. Heistä suuri osa on myös
asunnottomia. Toivoisin, että kokoomuksen edustajat antaisivat
arvoa tälle rikoksenehkäisytoiminnalle, mitä teidän
oma asuntoministerinne harjoittaa, mutta en ole paljon kehuja kuullut
siihen suuntaan, vaikka se on mainittu tässä mietinnössäkin.
Erkki Pulliainen /vihr :
Arvoisa puhemies! On se ollut aika hurjaa tekstiä kuultavaksi,
tämä palautekeskustelu tänä iltana
tämän hallituksen esityksen johdosta. Tunnistin
siellä joitakin sellaisia havaintoja, jotka itsekin tein
lähetekeskustelun yhteydessä vain pelkästään
siteeraamalla hallituksen esityksen tekstiä. Vielä muistan
sen kohdankin, missä kun hypättiin aukeamalla
vasemmalta puolelta oikeanpuoleiselta palstalta oikealle puolelle
aukeamaa ylöspäin, niin siinä olivat
ne sitaatit. Minulla on aika kammottava muisti, ja muistan ihan
näkömuistin perusteella, missä se tekstikin
on, ei muuta kuin hyppää vain sivulta toiselle,
niin siitä saa aika karmeaa luettavaa, ja siis sitä ei
olisi saanut tehdä. Muistan saaneeni siitä muistutuksen.
Nyt kun lukee tämän mietinnön ja
erikoisesti nämä ponnet suhteessa tähän
asiaan, niin tämän 21 vuoden kokemuksen perusteella
onhan tämä aika uniikki hengentuote. En puutu
tähän. Tämä on hallituksen yksimielinen
esitys, niin kuin olen kuullut. Mutta yhden asian takia jäin
tänne odottamaan tätä finaalia. Nimittäin
sen takia, että jos tämän syy on kehysbudjetoinnissa
ja sen synnyttämässä pakossa, tämähän
on tarkastusvaliokunnan rooteliin kuuluva asia mitä suurimmassa määrin.
Kun olemme täällä, tarkastusvaliokunnan
jäseniä on paikalla, niin tämä jos
jokin täytyy ottaa nyt seuraaviin agendoihin selvitettä-vien
asioitten kohteeksi ja käytävä vastaavat
paralleelitapaukset läpi ja tehtävä niitten
perusteella eduskuntaan keskusteluaineisto. On tämä nyt sen
verran kova juttu, että jos kaikki se toteutuu, mikä täällä on
odotettavissa olevana seuraamuksena nyt luettavissa, niin tämä kehysbudjetointi merkitsee
käytännössä sitä, että me
olemme menossa yhteiskunnassa sisäisessä turvallisuudessa aivan
kielteiseen suuntaan todellakin.
Oikeusministeri Tuija Brax
Arvoisa herra puhemies! Ed. Pulliainen kokeneena edustajana
varmasti kuuli oikein, eli kun täällä väitettiin,
että tämä on lähtenyt vain vihreistä,
niin kerrottiin, että ei. Hallituksen sisällä prosessi
alkoi kehysbudjetoinnista ja siellä annetusta velvollisuudesta.
Sen jälkeen kerroin, miten minä siihen vastasin,
ja siitä eteenpäin vastuu on ollut minun. Minä vastasin
siihen tällä esityksellä, en poistamalla
kaikkea, joten mistään pakosta siitä eteenpäin
ei ole kysymys. Sen jälkeen minä olen reagoinut
vain näiden lievempien sakkojen osalta, en päiväsakkojen
osalta, antanut esityksen, jota on tukenut koko hallitus.
Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Juuri näinhän minä sen kuulin,
mitä arvoisa ministeri totesi. Mutta se juju, mikä minun äskeisessä puheenvuorossani
oli, oli se, että minä ymmärsin, että se
perimmäinen syy tämän prosessin käynnistymiseen
oli kehysbudjetoinnissa. Olenko minä ymmärtänyt
tämän nyt väärin?
Sanna Lauslahti /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Olen yhtä lailla huolissani, että jos
kehyksissä tehdään päätöksiä,
jotka eivät ole valmisteltuja, niin ollaan kyllä aika
pahalla tiellä. Mielestäni kehyksissä pitäisi
ehkä antaa enemmänkin ohjeita, että selvitetään,
voidaanko vankien määrää vähentää ja
mihin se johtaisi, näinpäin, jolloin meille tulisi
hallittu prosessi.
Ed. Hautalalle: Pohdin sitä, että tehostetaan ulosottoa.
Näin varmasti pitää tehdä, mutta
tässä kohderyhmässä, jota tämä lakiesitys
koskee, heillähän ei ole mitään
mistä ulosottaa. Näiltä osin herää kysymys,
auttaako se tehostettu ulosotto.
Oikeusministeri Tuija Brax
Arvoisa herra puhemies! Kehysbudjetointi ei tietenkään
pakota eikä missään tapauksessa siitä seuraa,
ettei valmistella sitten kunnolla ja perusteellisesti ja kaikkien
ohjeiden mukaisesti, kuten nyt on tehty. Olen kertonut vain teille
sen, että tämä esitys ei ole yksinomaan
vihreiden tai minun, vaan että siinä prosessissa
on ollut keskeisessä roolissa myös kehysbudjetointi.
On myös niin, että kaikessa, mitä kukin
ministeri ja hallitus kokonaisuudessaan tekee, täytyy ottaa huomioon
sen kustannusvaikutukset. Kaikissa hallituksen esityksissä aina
joudutaan arvioimaan myös sen vaikutusta budjettiin ja
kehyksiin, päätettiin siitä kehysbudjetissa
tai päätettiin siitä erikseen. Kehyslogiikka
on se, että jokainen ministeri joutuu aina miettimään
kaikissa esityksissä, miten tämä suhtautuu
meillä käytettävissä oleviin
rahoihin, ja tämän varmasti kokeneet kansanedustajat
ymmärtävät aivan hyvin. Mitään
tavallisuudesta poikkeavaa tässä yhteydessä ei
ole tapahtunut.
Esko Ahonen /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Olen myös toista kautta lakivaliokunnassa,
ja viime vaalikaudella sakkovankien ongelma nousi meillä hyvin
usein siellä keskusteluun. Jopa kyselytunnilla käytettiin
siihen paljon aikaa ja kysyttiin silloiselta oikeusministeriltä,
mitä tehdään sakkovankien osalta, että pystyttäisiin resursseja
vapauttamaan niin sanottujen kovien vankien osalle tuolta talosta.
Tuolloin meillä oli yli 4 000 vankia muistaakseni.
Lähes jokaisessa vankilassa kapasiteetit olivat 120 prosenttia.
Silloin hätähuuto oli se, että näille
pitää jotakin tehdä. Ne pitää sieltä saada
johonkin muuhun, johonkin yhdyskuntapalvelukseen tai johonkin muuhun
vastaavaan. Tuolloin oli keskimäärin noin 200
vankivuotta sakkovankien ottama osuus tuosta kapasiteetista.
Me olemme tehneet lakivaliokunnassa erittäin kovan
työn tämän kevään aikana,
niin kuin täällä puheenvuoroissa on todettu.
Olemme kuunnelleet noin 30:tä asiantuntijaa, ja lisäksi
siinä on sitten vielä yksi kappale kirjallisia
lausuntoja. Lausunnot ovat olleet kriittisiä, hyvin paljon
vaihdelleet laidasta laitaan. Olemme tehneet erittäin hyvää yhteistyötä ministerin
kanssa. Olemme neuvotelleet ja keskustelleet. Minun mielestäni
se keskustelu, mitä valiokunnassa on käyty, on
ollut myös tuollaista erittäin välitöntä ja
avointa. Siellä kaikki mielipiteet on saatu julki ja puntaroitu
eri suunnista tätä asiaa.
Tässä yhteydessä haluan antaa tietysti
kiitoksen ensinnä ministerille, että on saatu
keskustella, ja sitten ennen kaikkea tietysti myös kiitos meidän
valiokuntaneuvoksillemme, he ovat tehneet myös kovan työn
tässä valiokunnan ohessa.
Ponsissa, jotka tänne on kirjattu, lähdimme siitä liikkeelle,
että teemme niistä riittävän
kriittiset, riittävän vahvat ja ennen kaikkea
myös se, että tämä velvoitettavuus
tulee myös ministeriöön, ja toisaalta
se, niin kuin olemme kuulleet täällä,
että ministerillä on selkänoja. Uskon
ja toivon ja luotan siihen, että nämä ponnet
tulevat huomioon otetuiksi, etteivät nämä ole
liturgiatekstiä eikä sillä lailla täällä mietinnössä mukana.
Tietysti on joutunut miettimään tämän
lain sisältöä, mutta nyt, kun nämä ponnet
ovat täällä ja olen kuullut ministerin
vakuutukset siitä, että nämä tullaan
toteuttamaan ja viemään tämän vaalikauden
aikana eteenpäin, niin uskon, että tämän
lain kanssa me pystymme kyllä elämään.
Petri Salo /kok:
Arvoisa herra puhemies! Ensinnäkin valiokunnan puheenjohtajalle
ed. Hautalalle tästä asuntoministeri Jan Vapaavuoren
toiminnasta: On aivan selvää, että Jan
Vapaavuorella on täysi tuki tämän työtehtävänsä hoitamisessa.
Sen verran seurasin sitä sivusta, että hän muun
muassa asetti hyvin pikavauhtia toimikunnan, jota johti piispa Huovinen.
Siinä oli mukana myöskin pitkäaikainen
kansanedustaja Taipale sosialidemokraateista jäsenenä.
Hän on todella halunnut paneutua asiaan. Totta kai hänellä on ryhmänsä tuki
tämän asian eteenpäinviemisessä. Se,
etten minä siitä puhu, johtuu siitä,
että minun kotikunnassani ei tietääkseni
ole ainuttakaan tällaista tapausta, mitä täällä Pääkaupunkiseudulla on
satoja. Toivottavasti ymmärrätte tämän
näkökulmaeron.
Mutta vielä tämän lakiesityksen keskeiseen
sisältöön. Minulle oli tavaton yllätys
se, että itse asiassa oikeusministeri on suhtautunut koko
ajan kriittisesti tähän lakiesitykseen. Tämä on
lähtenytkin siitä, että isojen hallituspuolueitten
painostuksesta kehysriihessä budjetoinnissa on annettu
velvoittavuus oikeusministerille viedä semmoinen lakiesitys,
jossa kaikki sakkovangit vapautetaan. Eli viime kädessä syypäähän
tässä ovat nyt sitten keskustan, kokoomuksen ja
Rkp:n ministerit, jotka ovat pakottaneet oikeusministeriön
tuomaan näin huonon lakiesityksen tänne.
Tämä oli minulle uutinen, mutta lupaan edelleen
toimia tämän viikonlopun aikana sekä Suomen
Keskustan suuntaan että Kansallisen Kokoomuksen suuntaan.
Eli jos ministeri haluaa vetää tämän
esityksensä pois, niin siihen tulee esimerkiksi valtiovarainministeri
Jyrki Kataisen tuki. Hän sai tänään
ryhmässä tiedon tästä valiokunnan
tilanteesta ja tämän lakiesityksen sisäl-löstä.
Varmasti hän mieluummin ottaa ne 3,8 miljoonaa euroa lisää tuloja
ja antaa 1,2 miljoonaa tuloja toiseen suuntaan, koska se on valtiovarainministerille
huomattavasti edullisempi ja parempi järjestelmä.
Tämä oli tämän keskustelun
yllätys minulle.
Sanna Lauslahti /kok:
Arvoisa puhemies! Näin minäkin ymmärsin,
että meidän valtiovarainministerimme Katainen
on rahamies ja hän ymmärtää rahan
päälle, että hänellekin merkitsevät
menetettävät miljoonat enemmän kuin se, että me
teemme pieniä, miten sanoisi, pieniä, purtavia
säästöjä, jotka vielä meidän
oikeusvaltiomme rakenteita saattavat murentaa.
Huolimatta siitä, että me olemme olleet kovinkin
kriittisiä tämän lain osalta, meillä on
ollut erittäin hyvää yhteistyötä ministerin
kanssa muiden lakien kanssa, jotka ovat sujuneet erinomaisesti.
Sinänsä tämä laki nostaa yhden
kysymyksen siitä, mikä on valiokunnan ja ministeriön
välinen suhde ja yhteistyösuhde, josta me tänään myöskin
keskustelimme. Tulisi varsinkin käydä niitä asioita
läpi, ennen kuin ne ovat lain muodossa ja viety eteenpäin,
ja varsinkin, jos sinne kehykseen tai budjettiin laitetaan tämmöisiä päätösluontoisia
asioita, on hyvä löytää yhteistyömekanismit,
joilla me voimme yhdessä käydä niitä asioita
läpi, ennen kuin ne ovat liian pitkällä.
Esko Ahonen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Ainoastaan totean ed. Lauslahdelle tästä yhteistyöstä,
että minä olen kuudensia valtiopäiviä tuolla
lakivaliokunnassa mukana ja yhteistyö edellisen kauden
kahden ministerin kanssa, joista toinen istuu nyt tuolla puhemiehen
korokkeella ja edellinen ei ole tässä eduskunnassa,
ja nyt sitten nykyisen oikeusministerin kanssa on ollut kitkatonta,
avointa ja keskustelevaa, ja näin se pitää tietysti
substanssivaliokunnan ja varsinaisen ministerin välillä ollakin.
Oikeusministeri Tuija Brax
Arvoisa herra puhemies! Ed. Salo laittaa suuhuni sanoja, joita en
ole sanonut. Tietenkään silloin, kun tehdään kehyksiä ja
jos ei siellä äänestä vastaan,
niin ei ole kysymys siitä, että muut pakottavat,
vaan kehyksissä yhdessä velvoitettiin oikeusministeriötä tämä tehtävä tekemään.
(Ed. Salo: Velvoitettiin!) Kehyksissä kaikille muillekin
kirjoitetaan velvoitteita yhdessä, siis minä olen
itsekin siinä prosessissa mukana, ei ole niin, että muut.
Täällä te olette väittäneet,
että tämä olisi yksin minusta lähtöinen
prosessi. Kehyksissä on meidän, oikeusministeriön
kohdalla, jo yli vuosi sitten kirjattu sinne viimeiseen sarakkeeseen,
että sakkovangit on maksimaalisesti poistettava. (Ed. Salo: Velvoitettiin!) — Sen
jälkeen, ed. Salo, minä olen katsonut, mikä on
kriminaalipoliittisesti ja meidän ministeriön
tavoitteiden näkökulmasta realistinen, hyväksyttävä tapa
suhtautua tähän kehyksissä kirjattuun
asiaan. Se on tämä, mikä teillä täällä käsissänne
on, ja sen on hallitus yksimielisesti hyväksynyt. Eli mitään
semmoista ei tietenkään ole, että muut
pakottavat, sen te tiedätte aivan hyvin itsekin. Mutta
kehysprosessi ei syntynyt niin, että minä esitin,
oikeusministeriöltä vaaditaan tällaista.
Kehysprosessissa hallitus yhdessä päättää,
että kehyksiin sisältyy muun muassa paitsi ne
luvut myös oikeusministeriön sarakkeeseen lisäkohta,
että sakkovangeista luovutaan maksimaalisesti. Minä reagoin
ministerinä siihen esittämällä tämän,
en tätä pidemmälle menevää eli
se maksimaalisesti mielestäni tarkoittaa tätä,
ei pidemmälle menevää esitystä. — Ja
todellakin näistä ponsista on paljon hyötyä.
Arvoisa puhemies! Täällä on puhuttu
myös paljon kokonaisvaltaisesta taloudellisesta ajattelusta,
viimeisissäkin puheenvuoroissa. Siteeraan tämän
päivän Hufvudstadsbladetia ruotsiksi. Se käynee
arvon edustajille, ehkä tarvitsee kääntää. Kun
vuonna 2004 laskettiin alkoholiveroa, tapahtui seuraavaa: "Sedan
dess har konsumtionen av hundraprocentig alkohol ökat med
1 liter till 10,5 liter per person och år. —Polisens
utryckningar till hem har ökat med 4 procent, fallen av misshandel till
11 procent och fallen av grov misshandel till 16 procent." Alkoholiveron
alennus yksistään on aiheuttanut sekä poliisille,
meidän oikeuslaitoksellemme että vankeinhoidolle järkyttävät
menonlisäykset, ja ne ovat ennen kaikkea lisänneet
rikosten uhrien kärsimystä merkittävästi.
Jos minä saisin yksin päättää,
niin meillä ei todennäköisesti olisi
lainkaan tämän kaltaista kohtuuttoman vaikeata
vankeinhoidon tilannetta, kun alkoholipolitiikka korjattaisiin sellaiseksi kuin
se minun mielestäni pitäisi olla. Eli silloin, jos
me lähdemme näihin kerrannaisvaikutuskeskusteluihin,
mikä on hyödyllistä ja hyvää,
täytyy muistaa, mikä on meidän rikollisuuden
yksi perustekijä: se on alkoholinkäyttö.
Alkoholiveron laskeminen on ollut keskeinen tekijä siihen,
että muun muassa osa väkivaltarikoksista on lisääntynyt
niin, että se näkyy myös paineena meidän vankiloissamme.
Se lisää paitsi poliisien hälytyksiä myös
tuomioistuinjuttuja. Tämä logiikka, kun sitä ruvetaan
kunnolla pyörittämään, täytyy sitten
käydä läpi kokonaan, eikä avata
vain yhtä kohtaa ja yhtä väitettä.
Heidi Hautala /vihr:
Arvoisa puhemies! Minusta oli erittäin hyvä,
että ministeri Brax otti tämän päivän
lehtitiedon tähän keskusteluun mukaan. Tietysti
me olemme tienneet tästä aikaisemminkin, mutta
todellakin, jos me aidosti paneutuisimme kriminaalipolitiikkaan,
näkisimme, miten sitten rangaistusten ja seuraamusten ohella
myöskin tämä rikoksien ennaltaehkäisy
on tärkeää, ja me varmasti olisimme paljon
viisaampi eduskunta myöskin näitä lakeja
säätämään.
Tässä yhteydessä haluaisin myös
kiittää ministeriä siitä, että hän
toi meille oikeusministeriön arvion tästä valiokunnan
hyvin, hyvin loppuvaiheessa esiin nostetusta Porin poliisilaitoksen arviosta
sakonmuuntovankien tilanteesta. Haluaisin vaan sanoa, että ehkä tämän
paperin esiinnostaminen tässä valiokuntakäsittelyssä aivan loppuvaiheessa
on ollut yksi osa näitä erikoisia menettelytapoja,
joista ed. Pakkanen ja sitten myöskin ed. Salo puhuivat.
Samainen taho, Porin poliisilaitos, oli kyllä valiokunnassa
niiden 30 asiantuntijan joukossa kuultavana, ja varmasti näitä asioita
olisi voitu siinä yhteydessä selvittää perusteellisesti.
Mutta tämä kaikki vaan osoittaa sen, että tarvitaan
myöskin hyvää oikeuspoliittista tutkimusta,
jotta voimme tehdä hyviä oikeuspoliittisia ja kriminaalipoliittisia
ratkaisuja. Toivon, että tämä on yksi
asia, minkä lakivaliokunta tästä käsittelystä muistaa.
Petri Salo /kok:
Puhemies! Aivan lyhyesti vielä lopuksi. Olen samaa
mieltä kaikesta, mitä puhuitte alkoholista ja
sen vaikutuksista. Äänestin silloin, kun alkoholivero
alennettiin, myöskin sitä vastaan, ihan samalla
logiikalla. Minun mielestäni sen alennuksen hinta on ollut
kallis ja se oli suuri virhe. Tämä hallitus korjaa
sen, mitä korjattavissa on. Myönnän tämän
myöskin Alkon hallintoneuvoston puheenjohtajana. Me mietimme
näitä asioita kovastikin 12 muun kansanedustajan
kanssa.
Pyydän anteeksi, jos ymmärsin jotakin väärin, mutta
tartuin sanaan "velvoitettiin", jonka toistitte tietenkin neljä kertaa,
ja ymmärsin sen sanan "velvoitettiin" sillä lailla,
että jotkut muut ovat kertoneet, että tämä on
tarkoituksenmukaista tai välttämätöntä ja
näin täytyy mennä. Tähän
mennessä minulle on kerrottu, että tämä on
ollut oikeusministerille ja -ministeriölle ja lakivaliokunnan
puheenjohtajalle tärkeä asia. Nyt annetaan ymmärtää,
että se on ollutkin tärkeä hallituksen kehysriihen
muiden puolueiden edustajille ja sen johdosta oikeusministeri on
päätynyt tällaiseen esitykseen. Tämä on
tietenkin varmaan kirjattu silloin, että oikeusministeri
velvoitettiin tai häntä käskettiin tekemään
näin, mutta tässä on tullut vaan ristiriitaista
tietoa sen osalta, että tämä olisi ollut
nimenomaan vihreille tärkeä asia.
Heidi Hautala /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tässä varmaan nyt on jokin väärinkäsitys,
koska tosiaan kysymys on siitä, että on yhteisesti
sovittu kehyksestä ja sen nojalla sitten oikeusministeri
on tehnyt tietyt ratkaisut parhaan ymmärryksensä mukaan
ja ministeriönsä avulla. Sitten totta kai on tärkeää,
että hallituksen yksimieliset esitykset viedään
täällä läpi. Ei ole varmaankaan
ollut turhaa, että täällä on
niin paljon asiantuntijoita kuultu: on kuultu kriittisiä mielipiteitä,
on kuultu hyvin paljon myös tätä lakiesitystä puoltavia
mielipiteitä — niiden puolesta ei ole täällä kovin
paljon puhuttu tänä päivänä. Sitten
näitten kriittisten lausuntojen pohjalta muun muassa valiokunta
on näitä ponsilausumia tähän
mietintöönsä liittänyt. Sanoisin
kyllä, että tässä on toimittu
ihan niin kuin yleensä toimitaan, kun hallituksen esityksiä tänne
tuodaan. Ne on käsitelty hyvin perusteellisesti ja myöskin otettu
sieltä sitten kritiikki varteen.
Oikeusministeri Tuija Brax
Arvoisa herra puhemies! Vielä ed. Salolle: Varmasti
tulee selvää. Se, mitä tapahtuu kehysriihessä ja
mitä siellä päätetään,
ei tietenkään ole juridisesti velvoittavaa, ja
ed. Salo tietää sen aivan hyvin. Sen sijaan kun
hallituspuolueet yhdessä päättävät,
niin kyllä silloin lähdetään
siitä, että ennemmin niitä päätöksiä yritetään
toteuttaa kuin että yritetään jotenkin
huijata tai venkoilla tai ei tehdä, kun hallituspuolueet
yhdessä tekevät. Ja minun osaltani se on tarkoittanut
sitä, että olen tällä tavalla
pystynyt toteuttamaan sekä kehyksissä sanotun
että sen, mikä on kriminaalipoliittisesti muutenkin
järkevää.
Vielä kerran vetoan myös siihen, mitä täällä ed.
Hautala sanoi. Meillä vaalikauden aikana saattaa tulla
tarpeita ennemminkin korottaa tai kiristää joitakin
rangaistuksia, ja silloinkin me joudumme esittämään
niiden kustannusvaikutukset. Meidän on silloinkin löydettävä yhteisymmärrys,
että ne rahat löytyvät jostain, ja ne
silloin mahdollisesti kasvavassa vankiluvussa näkyvät
meidän vankiloissamme. Tämä on todellisuutta,
tämän kanssa on valmistelijan aina elettävä.
Tämä esitys, mikä nyt esitetään,
on kriminaalipoliittisesti kestävä esitys siitä,
mitä aikoinaan kehyksessä kaikki hallituspuolueet
ovat sopineet ja mikä on ollut poliittinen prosessi, ei
juridisesti velvoittava.
Yleiskeskustelu päättyi.