8) Laki rintamaveteraanien kuntoutuksesta annetun lain 2 §:n
muuttamisesta
Markku Pakkanen /kesk(esittelypuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Laki rintamaveteraanien kuntoutuksesta
annetun lain 1184/1988 vp 2 §:n muuttamisesta.
Tämän lakialoitteen taustana ovat veteraaneilta
tulleet ajatukset erilaisissa tilanteissa olevien veteraanien paremmasta
palvelemisesta. Emme saa olla vanhojen toimintamalliemme vankeja,
vaan on pyrittävä vastaamaan mitä erilaisimmin
tavoin niihin tarpeisiin, mitä veteraaneilla voi olla.
Kuten lakialoitteessa on todettu, veteraanien kuntoutuksen kehittäminen
on yksi hallituksen tavoitteista ja kehitystyötä on
eri kuntoutusmuotojen kesken tehty hyvin. Vanhentuvien veteraanien
halukkuus lähteä kodin ulkopuolisiin kuntoutusjaksoihin
on kuitenkin laskussa huononevan fyysisen kunnon myötä,
mikä on aivan ymmärrettävää.
Koti on kuitenkin aina se turvalliseksi koettu ympäristö,
ja monesti vieraaseen paikkaan lähteminen aiheuttaa stressiä ja
muutoksen arkeen niin, että kokemus saattaa tuntua kohtuuttoman
rankalta. Lisäksi kiistaton tosiasia on, ettei kuntoutuksellakaan
voida estää ikääntymisestä aiheutuvia
rajoituksia liikkumiseen ja toimintakykyyn. Siirtymää on
tapahtunut laitoskuntoutuksesta avokuntoutuksen suuntaan ja tulevaisuudessa
voidaan ennakoida myös avokuntoutuksen käytön
vähentyvän samasta syystä.
Tarve erilaisille kotiin järjestetyille tukipalveluille,
kuten kotipalvelulle, asiointiavulle tai pienimuotoisille, selviytymistä tukeville
kotiympäristön parannuksille, on kasvussa. Isompia
kor-jauksia voidaan tehdä erilaisilla korjausavustuksilla,
mutta monesti pienimuotoisiin, kotona asumista tukeviin muutoksiin
ei ole saatavissa minkäänlaista tukea, vaikka
muutokset olisivatkin hyödyllisiä ja perusteltuja.
Tältä pohjalta on viitteitä ja toiveita
siitä, että moni veteraani ottaisi mieluummin
kotona elämistä helpottavia etuuksia lyhyiden
kuntoutusjaksojen sijasta. Kuntoutuksen vaikutus on usein ohimenevä.
Toimintakyky nousee joksikin aikaa, mutta pidemmän päälle
jälleen laskee. Kuntoutusta pidempikestoisia vaikutuksia
voidaan saavuttaa tukemalla normaalia elämistä kotiympäristössä.
Esityksessä mahdollistetaan veteraanien tahdosta riippuen
kuntoutusjakson vaihtaminen samanarvoisiin kotiin tuotettuihin palveluihin,
jotka tukisivat itsenäistä, omassa kodissa tapahtuvaa
asumista ja päivittäisistä rutiineista
selviytymistä. Palveluista voidaan mainita esimerkkinä muun
muassa kotipalvelu, asiointipalvelu, sii-vous ja pienet selviytymistä tukevat
kiinteistönhoito- ja kunnostustyöt, jotka eivät
kuitenkaan kuulu kunnostusavustusten piiriin. Esitettyä luetteloa
ei ole tarkoitettu tyhjentäväksi.
Lakialoitteen mukaan vaihtomahdollisuus on toteutettavissa esimerkiksi
palvelusetelin muodossa, jolloin henkilö, jolle kuntoutusetuus
on myönnetty, voi pyytää etuuden arvoista
palveluseteliä. Vaihto voisi tapahtua vain edunsaajan omasta
aloitteesta eikä ketään voisi pakottaa vaihtamaan
kuntoutusta muunlaiseksi avuksi. Lakialoitteessa tarkempi sääntely
vaihtomahdollisuuden käytännön toteutuksesta
ja vaihtoon soveltuvista palvelumuodoista on tarkoitettu annettavaksi
sosiaali- ja terveysministeriön antamilla, lakia alemmanasteisilla
säännöksillä, koska huomioiden
veteraanin iän ja muuttuvat tilanteet tarkka sääntely
laissa olisi liian hidas tapa vastata tarpeiden kehittymiseen.
Erikseen on vielä syytä korostaa, ettei laki-aloitteella
ole tarkoitus vähentää kuntoutusta tai muuttaa
veteraanien oikeutta siihen. Edelleen päätökset
oikeudesta kuntoutukseen tehtäisiin normaalisti. Veteraanien
omassa tahdossa on harkinta, missä muodossa toteutus tehdään.
Arvoisa herra puhemies! Tältä pohjalta haluaisimme
yhdessä allekirjoittaneiden kanssa tämän
muutoksen lakiin.
Arja Karhuvaara /kok:
Arvoisa herra puhemies! On koko kansantalouden kannalta tärkeää lopultakin
keskustella paitsi sodissamme olleiden kuntoutuksesta, myös
kuntoutuksen toteuttamisesta, toimintatavoista, sisällöistä ja
vaikuttavuudesta. Itse asiassa sen vuoksi on sääli,
että tämä keskustelu tapahtuu täällä tähän
aikaan ja näin tyhjälle salille. (Ed. Pulliainen:
Mutta arvovaltaiselle!)
Mutta nyt käsiteltävä lakialoite
on kuitenkin hyvä avaus keskustelussa yleisestä vanhenevan väestön
kotona selviämisestä ja sitä tukevan
toimintakyvyn ylläpitämisestä tai heikkenemisen hidastamisesta.
Kuitenkaan keskustelun ydinkohta ei ole, kumpi on vaikuttavampaa,
laitos- vai avokuntoutus, tai voidaanko kuntoutus, mitä se
nyt sitten sisältääkin, korvata kotipalvelulla. Kyseessä on
kaksi selkeästi eri asiaa. Kuntoutusta, sosiaalista, psyykkistä tai
fyysistä, ja niiden mitattavasti perusteltua tarvetta ei
voi rinnastaa kotipalveluun, lumenluontiin tai asiointiapuun.
Kuntoutuksella palautetaan mitatusti todettu toimintakyvyn alenema,
hidastetaan haitan etenemistä tai ylläpidetään
toimintaan riittävää toimintakykyä.
Pelkillä kuntoutusinterventioilla, kuten lakialoitteessakin
mainittiin, vanhuusiässä on vaikutusta vain, kun
tehointerventiolla saavutettu tila pystytään pitämään
arjessa omilla viikoittaisilla toimilla. Siinä vaiheessa,
kun ikääntyneen pääseminen kuntoutukseen
vie voimia enemmän kuin kuntoutusinterventio itsessään antaa,
on ainoa tapa muuttaa tavoitetasoa ja toimintatapaa tukemaan kotona
tapahtuvaa liikuntakykyä, jotta myös mahdolliset
hoitotoimenpiteet olisivat myös hoitajan kannalta mahdollisimman
helppoja. Siinä vaiheessa on olennaista, että päivittäiset
pienetkin ja ehkä hitaasti etenevät toimet ja
puuhastelu sekä avustava kotihoito tai asiointipalvelu
tukevat jäljellä olevaa toimintakykyä.
Lisäksi tulee muistaa, että kotihoito, sairaanhoito
ja kuntoutustoimet sekä niiden tarve myös Kelan
korvauskäytännöissä perustuvat
lääketieteelliseen ongelmaan ja sen aiheuttaman
haitan aiheuttamaan toimintakyvyn alenemaan, ja tämän
faktan vertaaminen toimintakyvyn aleneman aiheuttamaan kotiasiointitarpeeseen
ei ole relevanttia. Tärkeää sitä vastoin
on tukea veteraanien kotona selviämistä yhteiskunnan
varoin, ja kuten jo perustelin, avokuntoutusta ei voi asettaa samalle
viivalle tai vaihtaa auttamiseen. Lisäksi tarvitaan ammattilaisen
tekemä toimintakykyarvio, helpot, näkyvillä olevat
seurantamittarit ja yhteistyötä sosiaali- ja terveydenhuollon
välillä, jotta jossakin tai jollakin ammattilaisella
on kokonaiskäsitys asiasta ja myös veteraanin omasta
tarvearviosta.
Nyt onkin erinomaista, että koko geriatrisen alueen
kuntoutusta kehitetään tällä hallituskaudella,
ja on erittäin tärkeää, että kehitystyö ja
toimintamallit voidaan siirtää yleisesti vanhusten erityistarpeisiin
jatkossakin. Ikääntyvien myötä erityisosaamista
edellyttävien asiakkaiden määrä tulee
kasvamaan, kun sydän- ja verenkiertoelimistön
sekä tuki- ja liikuntaelimistön sairauk-sien seurauksina
esimerkiksi aivohalvaus, alaraajojen nivelrikko ja lonkkamurtumat
lisääntyvät.
Erkki Pulliainen /vihr:
Arvoisa puhemies! Kiitoksia ed. Karhuvaaralle, ammattilaiselle,
katsauksesta, joka varmasti oli täsmällinen ja
oikea, ja tieteellisin perustein asiat ovat juuri niin kuin hän
tässä äsken esitteli.
Toinen juttu on se, mikä on se yhteiskunnan niin sanottu
response tämmöisiin tilanteisiin ja veteraanienkin
osalta. Kun tämä tarkastelukulma otetaan esille
niin kuin ohjaavaksi tavoitteeksi ja signaaliksi, niin silloin tullaan
juuri ed. Pakkasen ym. tekemän lakialoitteen mukaiseen
ratkaisuun. Juuri tuossa ed. Pakkaselle kuiskasin, että viimeksi
kaksi viikkoa sitten soitettiin Kiimingistä ja sanottiin,
että näin pitäisi juuri tehdä, että sillä olisi
sitä käytännön merkitystä,
mikä sitä kotona selviytymistä ja pärjäämistä edesauttaisi.
Keskustelu päättyi.