Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Arvoisa herra oikeusasiamies! Hyvät kansanedustajat! Oikeusasiamiehen kertomuksessa vuodelta 2012 oikeusasiamies omassa puheenvuorossaan kiinnittää huomiota perus- ja ihmisoikeuksiin, ja myös kertomuksesta alkupuolelta 60 sivua käsittelee perus- ja ihmisoikeuksia. Nämähän ovat hyvin tärkeitä asioita, ihmisten perusoikeudet ja ihmisoikeudet. Niistä pidetään kiinni ja niitä noudatetaan.

Olen kuitenkin joissakin aikaisemmissakin puheenvuoroissa tältä paikalta varoittanut siitä, että jos näitä perus- ja ihmisoikeuksia ruvetaan tulkitsemaan aivan äärimmäisesti, niin joudutaan kyllä käytännössä metsään. Näistä käytännön esimerkeistä olen monta kertaa täällä puhunut, enkä niistä nyt kovin laajasti mainitse. Mainitsen kuitenkin kaksi näkökulmaa.

Ensimmäinen on se, että rikosasioissa näitä perus- ja ihmisoikeuksia tarkastellaan lähinnä vain rikoksesta epäillyn tai rikoksesta syytetyn tai rikoksesta tuomitun tai vankilassa olevan konnan näkökulmasta, ja silloin uhrin näkökulma ja ennen kaikkea rikoksen selvittämisen intressi jäävät paljon vähemmälle tarkastelulle. Olen esimerkkinä maininnut esimerkiksi tämän nyt eduskunnassakin esillä olevan asian niin sanotun ylimääräisen tiedon käyttämisestä: jos poliisi kuunnellessaan huumerikollisia kuulee vaikkapa puukotuksesta, niin saako tätä tietoa käyttää tämän puukotuksen selvittämiseen? Minun mielestäni tietysti saa. Toinen ajankohtainen esimerkki on tämä passirekisterin käyttäminen törkeimpien rikosten selvittämiseen. Minun mielestäni pitäisi olla itsestään selvää, että kun meillä on passirekisterissä ihmisten sormenjäljet, niin törkeimpien rikosten kohdalla pitäisi voida tätä rekisteriä käyttää.

Toinen näkökulma, mihin olen kiinnittänyt huomiota liian pitkälle viedyissä tulkinnoissa, on tämä lailla säätämisen vaatimus. Se on ihan selvää, että nykyaikaiseen perusoikeusdoktriiniin ja -oppiin kuuluu se, että perusoikeusrajoituksista pitää säätää lailla, mutta elävässä elämässä kaikesta ei voi säätää lailla, ja tämäkin oppi mielestäni vaatii tiettyä järkevää asioiden tarkastelua. Esimerkkinä liian pitkälle menevistä tulkinnoista olen maininnut esimerkiksi tänäänkin täällä salissa keskustelussa olleen perusopetuslain tulkinnan, jossa katsottiin, että rehtorilla ei ollut oikeutta jälki-istuntoon joutuneilla oppilailla kirjoituttaa tupakoinnin haitoista, kun he olivat jääneet tupakoinnista kiinni. Toinen tunnettu esimerkki, jonka olen tuonut esiin, on oikeusasiamiehen kertomuksessa vuodelta 2011 oleva tapaus, jossa vanki sellissään teki kirjoituskoneellaan rikoksia, petoksia ja rekisterimerkintärikoksia. No, vankila tietysti otti häneltä kirjoituskoneen pois, ja oikeusasiamies sitten totesi, että vankila ei olisi saanut ottaa rikoksia kirjoituskoneella tekevältä rikolliselta kirjoituskonetta pois, koska laissa ei ole erikseen säädetty, että jos vanki tekee rikoksia kirjoituskoneella sellissään, niin häneltä saa ottaa kirjoituskoneen pois. No, nyt sitten vankeuslakia ollaan uudistamassa ja siihen tällainen säädös säätämässä.

Eli tämä kysymys tästä lailla säätämisen vaatimuksesta: jos se viedään äärimmäisyyksiin, niin joudutaan kyllä minun mielestäni käytännön elävälle elämälle vieraisiin tilanteisiin.

Herra puhemies! Nyt tarkastelen yhtä tunnettua oikeusasiamiehen tapausta muutaman vuoden takaa, ja kysymys oli siis siitä, että Ateneumissa, Valtion taidemuseossa, kiellettiin valokuvaaminen ja tästä sitten kanneltiin eduskunnan oikeusasiamiehelle. No, tässä oikeusasiamiehen päätöksessä, tai itse asiassa apulaisoikeusasiamiehen päätöksessä, tätä asiaa nyt sitten tarkastellaan — tämähän on tietysti suuri sananvapauskysymys — sananvapautta koskevan sääntelyn näkökulmasta, yksityiselämän suojaa koskevan sääntelyn näkökulmasta, omaisuudensuojaa koskevan sääntelyn näkökulmasta, sivistyksellisiä oikeuksia koskevan sääntelyn näkökulmasta, julkisrauhaa koskevan sääntelyn näkökulmasta ja niin edelleen, ja tämän tarkastelun jälkeen apulaisoikeusasiamieshän päätyi tunnettuun tulkintaansa, että kyseessä oli sananvapauden rajoittaminen, kun Ateneumissa ei saanut kuvata, koska laissa ei ollut erikseen säädetty, että Ateneumissa ei saa kuvata. Eli apulaisoikeusasiamies silloin siinä päätöksessään kirjoitti seuraavaa: "Toisaalta korostan kuitenkin sitä, että vaikka valokuvaamisen kieltämiselle onkin sinänsä esitettävissä monia asianmukaisia ja hyväksyttäviä perusteita, ne eivät kuitenkaan perustu eduskunnan säätämään lakiin. Taidemuseossa kuvaamista rajoittavaa lainsäädäntöä ei ole tällä hetkellä olemassa." (Mauri Pekkarinen: Käsittämätöntä!)

Tämän asian, joka minun mielestäni ei ole suuri sananvapauskysymys, olisi voinut tarkastella myös siviilioikeuden näkökulmasta ja katsoa, että kun ihminen menee taidemuseoon, niin syntyy tietty konkludenttinen, hiljainen sopimus, että hän menee sisään, maksaa pääsymaksun tai astuu muuten sisään, ja hyväksyy järkevät ja normaalit rajoitukset, jotka hänen toimintaansa tuossa museossa kohdistuvat, kuten se, että ei saa valokuvata. (Mauri Pekkarinen: Juuri näin!)

Herra puhemies! Kertomusvuonna 2012 huomasin eduskunnan lisärakennuksen pääaulassa valokuvauskiellon. Annan herra oikeusasiamiehelle tämän valokuvan, jonka otin tästä kiellosta. Tässä on siis kameran kuva ja kameran yli on vedetty tällainen kieltomerkki, ja tämä löytyy siis eduskunnan lisärakennuksen aulasta. [Puhuja ojensi kuvan eduskunnan oikeusasiamiehelle]

Okei, en heiluttele, mutta annoin sen eduskunnan oikeusasiamiehelle. — Nyt tämän eduskunnan lisärakennuksen ala-aula sattuu olemaan myös eduskunnan oikeusasiamiehen toimiston ala-aula, ja nyt kysyn eduskunnan oikeusasiamieheltä, kun teidän oman ala-aulanne osalta on olemassa tuollainen valokuvauskielto, mihinkä lakiin tämä valokuvauskielto perustuu. En löydä siitä säädöstä oikeusasiamiestä koskevassa laissa, en myöskään laissa turvatoimista eduskunnassa. Eli saako eduskunnan oikeusasiamiehen ala-aulassa valokuvata? Tai näin päin: saako siellä kieltää valokuvaamisen? Jos Ateneumissa valokuvaamisen kieltäminen on tällainen sananvapausloukkaus, perus- ja ihmisoikeusloukkaus, niin onko myös eduskunnan oikeusasiamiehen ala-aulassa valokuvaamisen kieltäminen vastaavasti tämmöinen perus- ja ihmisoikeusloukkaus?

Tälle kiellolle on olemassa ihan järkeviä syitä. Ne perustuvat ymmärtääkseni yksityisyydensuojaan. Koska siinä tehdään turvatarkastuksia, niin halutaan valokuvaus kieltämällä estää yksityisyydensuojan heikkeneminen tai mureneminen. Mutta Ateneumia koskevassa päätöksessä oikeusasiamies, tai siis apulaisoikeusasiamies, kuitenkin korosti sitä, että vaikka valokuvaamisen kieltämiselle onkin sinänsä esitettävissä monia asianmukaisia ja hyväksyttäviä perusteita, ne eivät kuitenkaan perustu eduskunnan säätämään lakiin.

Herra oikeusasiamies, meinaatteko nyt antaa eduskunnan oikeusasiamiehelle huomautuksen siitä, että eduskunnan oikeusasiamiehen ala-aulassa on valokuvaaminen kielletty, koska tämä valokuvauskielto ei perustu käsittääkseni mihinkään eduskunnan säätämään lakiin? Vai meinaatteko ehkä antaa eduskunnan puhemiehelle Eero Heinäluomalle huomautuksen, koska kyseessä on myös eduskunnan lisärakennuksen ala-aula?

Herra puhemies! Tällä esimerkillä yritän vain osoittaa, että liian pitkälle viedyillä tulkinnoilla — sillä, että kaikki kysymykset nähdään suurina perusoikeus- ja ihmisoikeuskysymyksinä — joudutaan mahdottomiin tulkintoihin, joudutaan tilanteisiin, joissa tulkinnat ja elävän elämän normaalit tarpeet eivät kohtaa. Oikeastaan viestini oikeusasiamiehelle, joka on korkea lainvalvoja ja laillisuudenvalvoja, on se, että kun sovelletaan tätä lailla säätämisen vaatimusta, joka vaatimus on tietysti perusteltu, niin kyllä sen soveltamisessa saa käyttää tervettä järkeä, enkä itse näe, että esimerkiksi tämä valokuvauskielto eduskunnan oikeusasiamiehen toimiston ala-aulassa olisi suuri sananvapaus- tai muu ihmisoikeusloukkaus tai että eduskunnan oikeusasiamiehen pitäisi tämän johdosta antaa eduskunnan oikeusasiamiehelle huomautus tästä perusoikeusrajoituksesta.

Herra puhemies! Toivon, että kun esimerkiksi tässä kertomuksessa näitä ihmis- ja perusoikeuskysymyksiä on näin laajasti käsitelty, niin myös eduskunnan perutuslakivaliokunta voisi vähän pohtia näitä asioita, jotta sellaiset mielestäni käytännön elävälle elämälle vieraat tulkinnat, joita tänä päivänä ylimmät lainvalvontaviranomaiset näissä asioissa ottavat, voisivat saada hillitsevän kommentin eduskunnan perutuslakivaliokunnasta.

Timo  Heinonen  /kok:

Arvoisa puhemies! Eduskunnassa käytiin jokin aika sitten aika laaja ja värikäs keskustelu vankien tarkkailuhaalareista, jotka kiellettiin sen takia, että vankeuslaki ei tunne haalareita ja ne loukkaavat vankien perusoikeuksia. Sen jälkeen tuli ohjeistus oikeusasiamieheltä, että haalareita ei saa käyttää, kunnes lakia muutetaan. Tämän jälkeen onneksi eduskunnassa on yli sadan kansanedustajan lakialoite, että tarkkailuhaalarit sallitaan. Se on vangeille myös turvallisuuskysymys. Siellä on paljon vankeja, jotka pakotetaan huumeiden salakuljettamiseen, ja tarkkailuhaalarit olisivat heille keino päästä siitä tuskasta.

Edustaja Zyskowicz nosti esille tuon Ateneumin kuvauskiellon. Kun sitä ei ole kielletty laissa, niin sitä ei voitu myöskään kieltää Ateneumin omissa säännöissä, ja olen kyllä edustaja Zyskowiczin kanssa samaa mieltä, että luulisi näin, että tällaisessa paikassa sisään mennessä hyväksytään tietyt pelisäännöt, millä tavalla siellä käyttäydytään ja mitä siellä saa tehdä. Kysyisin oikeastaan oikeusasiamieheltä, voidaanko tehdä tällaisia sääntöjä, joita ei löydy laista noin yleisestikään.

Meillähän hieman vastaava tilanne oli Pellon kunnassa, jossa opettaja, koulun rehtori Tarja Konola-Jokinen kielsi kännyköiden käytön koulussa. Kieltoa hän perusteli kiusaamisen estämisellä. Siihen ei tietääkseni oikeusasiamies ole ainakaan vielä puuttunut mutta OAJ:n kehittämispäällikkö Nina Lahtinen sen sijaan puuttui. Hän totesi, että kännykkää ei ole luokiteltu vaaralliseksi esineeksi ja laki ei kiellä sen hallussapitoa, yksittäisen koulun säännöt eivät saa olla ristiriidassa lain kanssa. Jollain tavalla tässä tulkinnassa on samanlaista henkeä kuin vaikkapa tuossa Ateneumin kuvauskiellossa: tuntuu siltä, että sellainen maalaisjärki on (Puhemies koputtaa) tässä maassa pikkuhiljaa hukattu ja jokainen asia täytyisi joko kieltää lailla taikka sallia lailla. Tämä on minun mielestäni vähän huolestuttava kehityssuunta.

Mauri  Pekkarinen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Tässä vuosien varrella olemme aika monessa asiassa olleet edustaja Zyskowiczin kanssa eri mieltäkin, mutta nyt, kun olen monessa, monessa istunnossa kuunnellut hänen viestiään, sanomaa tästä teemasta, minun on pakko sanoa, että olen hänen kanssaan erittäin vahvasti samaa mieltä. Herrat — ja nyt en tarkoita oikeusasiamiestä, mutta ylipäänsä herrat — eivät välttämättä ole, niin sanotut asiantuntijat, aina samaa mieltä, mutta kyllä suuri kansa on tästä asiasta samaa mieltä, järjen käytöstä, terveen järjen käytöstä. Edustaja Zyskowicz puhuu ihan samalla tavalla kuin kansa Uuraisten torilla. He näkevät terveen järjen soveltamisen erinäköisiin tilanteisiin aivan samalla tavalla kuin tämä kunnioitettu helsinkiläinen torien kuningas, edustaja Zyskowicz.

Arvoisa puhemies! Oikeastaan minäkin kysyisin nyt eduskunnan oikeusasiamieheltä. Minä luotan, että hän tekee tunnontarkkaa työtä. Tämä ei ole ollenkaan moite, mitä äsken sanoin ja nyt sanon tästä edespäin, häntä kohtaan: kokeeko hän, että tämä lailla säätämisen tavallaan systematiikka tässä meidän lainsäädännön järjestelmässä on jotenkin sellainen juttu, mikä pitäisi katsoa uudestaan ja arvioida, missä määrin lain käytölle annettaisiin tilaa ja sijaa silloin, kun terveen järjen nimissä sille pitäisi antaa tilaa ja sijaa?

Ben  Zyskowicz  /kok:

Arvoisa herra puhemies! Kiitän edustaja Pekkarista ystävällisistä sanoista. Ilmeisesti myöhäinen ajankohta illassa on vauhdittanut edustaja Pekkarisen näin huikeaan verbaaliseen ilmaisuun, (Mauri Pekkarinen: Mutta selvin päin kuitenkin! — Naurua) mutta kiitos kuitenkin kommenteistanne ja kehuistanne.

Herra puhemies! Kun myös eduskunnan oikeusasiamies on vaivautunut paikalle, vaikka kello taitaa olla jo 22 ja kaikki kunnon ihmiset ovat katsomassa Valko-Venäjä—Suomi-jalkapallomaaottelua, niin kyllä toivoisin, että oikeusasiamies kommentoisi esittämääni kysymystä tästä valokuvauskiellosta, joka on siellä teidän toimistonne ala-aulassa, vaikka en ole löytänyt mitään lakia, mihin tämä valokuvauskielto perustuu.

Ja toiseksi, ihan vakavana kommenttina myös totean, että meillä kiinnitetään huomiota lainsäädäntötulvaan. Muun muassa Helsingin Sanomat ihan jokin aika sitten totesi, miten lainsäädäntötulva merkitsee sitä, että lakeja tulee kovaa vauhtia yhä enemmän, yhä useammasta asiasta on säädettävä lailla, yhä yksityiskohtaisemmin on säädettävä lailla, ja että tämä käytännössä johtaa siihen, että lakien sisällön hallitseminen ei ole ylivoimainen tehtävä pelkästään tavallisille kansalaisille vaan myös juristeille, viranomaisille, jotka joutuvat näitä lakeja soveltamaan.

Otan esimerkiksi tämän vankeuslain. Siinä on jo nyt huikea määrä pykäliä. No, nyt oikeusministeriössä valmistellaan vankeuslakiin lisää pykäliä, jotta voidaan esimerkiksi kieltää se, että vanki ei saa sellissään kirjoituskoneella tehdä rikoksia, että häneltä saa sen rikoksentekovälineen eli kirjoituskoneen todella ottaa pois. Eli olen huolissani siitä, että jos tämä lailla säätämisen vaatimus tämmöisillä äärimmäisillä tulkinnoilla viedään tänne, sanoisin suoraan, absurdiuteen saakka, niin mikään lainsäädäntökoneisto ei tässä maassa riitä kaikkia näitä lainsäädäntötarpeita täyttämään, mitkä näin tulkitusta lailla säätämisen vaatimuksesta johtuvat.

Eduskunnan oikeusasiamies Petri Jääskeläinen

Arvoisa herra puhemies! Arvoisat kansanedustajat! Kiitän näistä puheenvuoroista.

Tämä kuvauskielto Ateneumissa ei ole ollut minun ratkaisujani. En sitä halua tässä lähteä sen enempää kommentoimaan. Mitä taas tulee tähän lisärakennuksessa olevaan kuvauskieltoon, niin se tuli nyt ensi kertaa minun tietooni enkä nyt tältä seisomalta lähde sitä arvioimaan, mikä sen perusteena on ollut ja onko sillä perusteita. Mutta sinänsä tämä kysymys, joka nyt kai tämänkin esimerkin taustalla on, on ollut tämä lailla säätämisen vaatimus. Se on siis yksi näistä perusoikeuksien rajoittamisedellytyksistä, ja täällä on haikailtu terveen järjen käytön perään. Minä ymmärrän sen, mutta sanotaan, että tässä perusoikeusjärjestelmässä, joka meille on luotu, sellaiselle terveen järjen käytölle, mihin nyt edustajat ymmärtääkseni viittaavat, ei hirveästi jää tilaa.

Perusoikeusuudistuksen yhteydessä perus- tuslakivaliokunta on kirjannut perusoikeuksien yleisten rajoitusperusteiden luettelon. Yleisiä perusoikeuksien rajoittamisedellytyksiä ovat — siis kaikki nämä vaatimukset täytyy näiden perusoikeuksia rajoittavien säännösten täyttää — lailla säätämisen vaatimus, täsmällisyys- ja tarkkarajaisuusvaatimus, hyväksyttävyysvaatimus, ydinalueen koskemattomuuden vaatimus, suhteellisuusvaatimus, oikeusturvavaatimus ja ihmisoikeusvelvoitteiden noudattamisen vaatimus. Perusoikeuteen tehtävän rajoituksen tulee täyttää samanaikaisesti kaikki rajoitusedellytysten vaatimukset.

Se on aivan totta, mitä edustaja Zyskowicz on tuonut esille, että tämä johtaa hyvin runsaaseen lainsäädännön määrään, ja tämä vankeuslaki on hyvä esimerkki siitä. Vankeuslaissahan nyt lähtökohtana on se, että vanki myös vankeusaikanaan säilyttää perusoikeutensa täysimääräisesti. Vankien perusoikeusrajoituksiin sovelletaan perusoikeuksien yleisiä rajoittamisedellytyksiä, eli kaikkien näiden vaatimusten täytyy täyttyä myös vankien kohdalla.

No, se on ihan selvää, että vankilaolosuhteissa on pakko rajoittaa vankien perusoikeuksia monella tavalla. Se johtaa vääjäämättä siihen, että vankeuslaista on tullut pitkä ja hyvin yksityiskohtainen. Siitä huolimatta elävä elämä tuo jatkuvasti esiin sellaisia tilanteita, joita vankeuslakia säädettäessä ei ole otettu huomioon. Oikeusasiamies on vankeuslain voimassaoloaikana, siis vuodesta 2006 alkaen, tehnyt noin 30 esitystä vankeuslain säännösten täsmentämiseksi. Näissä ovat taustalla juuri semmoiset tilanteet, että ainakin osa niistä on sellaisia, mistä on nähtävissä, että on selvästi epätyydyttävä tämä tilanne, minkä vankeuslaki tarjoilee. Se, mitä oikeusasiamies voi tämmöisessä tilanteessa tehdä, on esityksen tekeminen oikeusministeriölle vankeuslain täsmentämiseksi.

Edustaja Zyskowicz on tätä kirjoituskone-esimerkkiä täällä tuonut useammankin kerran esiin, ja se on itse asiassa aika hyvä esimerkki siitä tilanteesta, joka meillä on. Eli kysymys on vangin omaisuuden hallussapidosta ja siitä, millä edellytyksillä voidaan kieltää omaisuuden hallussapito. No, tämähän on selvästi rajoitus perusoikeuksiin. Kysymys on siitä, mitä saa pitää hallussaan tai ei. Tämä on ollut ihan selvä lainsäätäjänkin lähtökohta, ja tämän vuoksi vankeuslakiin on otettu oma säännöksensä siitä, millä perusteilla voidaan rajoittaa vangin hallussa olevaa omaisuutta.

No, vankeuslain 9 luvun 1 §:ssä todetaan, että "vanki saa vankilassa pitää hallussaan kohtuullisen määrän henkilökohtaista omaisuutta. Esineen tai aineen hallussapito voidaan evätä, jos 1) esineestä tai aineesta aiheutuu vaaraa henkilön turvallisuudelle." Sopiiko kirjoituskoneeseen? Ei sovi. "2) esine tai aine erityisesti soveltuu omaisuuden vahingoittamiseen." Sopiiko kirjoituskoneeseen? Ei sovi. "3) esineen tai aineen hallussapidosta vankilan tai vankilan osaston olosuhteet ja valvonnan aste huomioon ottaen aiheutuu erityistä haittaa vankilan yleiselle järjestykselle." Sopiiko tämä kirjoituskoneeseen? Ei sovi. Tämä on tyhjentävä luettelo niistä perusteista, joilla voidaan rajoittaa vangin haltuun annettavaa omaisuutta.

Olen ihan samaa mieltä siitä, että vankilaviranomaisella täytyy voida tuommoisessa tilanteessa olla oikeus ottaa se kirjoituskone pois. Mutta tähän vankeuslain sääntelyyn niistä perusteista, joilla voidaan evätä omaisuus vangin hallusta, se ei vain sisälly, ja sen vuoksi tältäkin osin olen tehnyt ministeriölle esityksen, että voi harkita vankeuslain tarkistamista. Tämä on sinänsä minusta ihan hyvä esimerkki.

Sen kirjoituskoneen suhteen muuten, kun siinähän oli kysymys siitä, että vanki teki tai hänen epäiltiin tekevän rikoksia sillä kirjoituskoneellaan: (Ben Zyskowicz: Ja myöhemmin tuomittiin näistä rikoksista! — Mauri Pekkarinen: Ihanko totta? — Ben Zyskowicz: Kyllä, selvitin asian!) Tämä kirjoituskone toki olisi voitu — ja en tiedä, ehkä niin tapahtuikin — pakkokeinolain perusteella takavarikoida, eli poliisilla tähän on ollut eväät. Elikkä joka tapauksessa se kirjoituskone tältä vangilta saadaan ja saatiin pois mutta ei vankilaviranomaisten toimenpitein vaan poliisin toimenpitein.

Mutta on ihan totta, että tämä tällainen järjestely aiheuttaa toki ongelmia lain soveltajille, ja toki se aiheuttaa ongelmia myös laillisuusvalvojille, että tällaisia kysymyksiä me sitten joudumme arvioimaan ja harkitsemaan ja tekemään sitten lainsäädännön täsmennysesityksiä.

Herra puhemies! Tässä oli puheenvuoroni.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! On pakko jatkaa tätä keskustelua. Herra oikeusasiamies totesi, että se perusoikeusjärjestelmä, joka meille on luotu, ei juuri anna tilaa tässä tarkoitetulle niin sanotulle terveen järjen käyttämiselle ja että perusoikeusrajoituksethan on säädettävä lailla. Minun väitteeni on, että terveen järjen käyttämiselle on paljon tilaa, kysymys on tulkinnasta. Kysymys on ensinnäkin tulkinnasta siitä, mikä on perusoikeusrajoitus, ja kysymys on tulkinnasta siitä, mistä kaikesta voidaan ja pitää säätää lailla. Onko kuvaamisen kieltäminen Valtion taidemuseossa perusoikeusrajoitus? Onko se suuri sananvapauskysymys? Apulaisoikeusasiamiehen päätöksen mukaan on, ja sitä sitten pohdittiin kuin jotain tieteellistä tutkielmaa, erilaisia perusoikeus vastaan perusoikeus -ajatteluja.

Toinen lähestymistapa olisi siviilioikeudellinen. Kun ihminen menee näyttelyhuoneistoon, konserttiin, museoon, hän tekee niin sanotun hiljaisen sopimuksen, konkludenttisen sopimuksen: minä tulen sinun huoneistoosi, minä hyväksyn sinun normaalit ja järkevät rajoituksesi, en saa ottaa valokuvia, en saa videoida, en saa tallentaa ja niin edelleen. Niille on erilaisia hyviä syitä. Normaalit ja järkevät rajoitukset — ei tietystikään ole niin enkä minä väitä, että jos ihminen menee keskiaikaisia kidutusvälineitä esittelevään näyttelyyn, niin hän suostuu siihen, että häntä käytetään näissä keskiaikaisissa kidutusvälineissä — normaalit, järkevät rajoitukset, jotka ovat tavanomaisia ja perusteltuja.

Eli onko valokuvaamisen kieltäminen museossa perusoikeuskysymys? Onko valokuvaamisen kieltäminen eduskunnan oikeusasiamiehen ala-aulassa perusoikeuskysymys? Eduskunnan oikeusasiamies ei ole huomannut tätä kieltoa. Ehkä käytätte autotallia ja tulette sieltä suoraan ylös. Mutta käykää katsomassa siellä ala-aulassa: siellä se valokuvauskielto tälläkin hetkellä on. Onko se perusoikeusrajoitus? Jos tulkitsette, että se on perusoikeusrajoitus, niin mihin lainsäädäntöön se perustuu? Missä on se lain säädös, joka sallii tämän rajoituksen? Minun mielestäni se on järkevä ja ihan luonnollinen rajoitus. Siinä tehdään turvatarkastuksia, ei haluta, että niitä kuvataan. Minusta siihen on hyvät perusteet. Minusta se ei ole mikään perusoikeusrajoitus.

Eli kysymys on siitä tulkinnasta, mikä on perusoikeusrajoitus. Jos rehtori laittaa tupakoinnista kiinni jääneet oppilaat kirjoittamaan jälki-istunnossa aineen tupakoinnin haitoista, onko se perusoikeusrajoitus? Onko se ihmisoikeusloukkaus? Tämä ihmisoikeusdoktriini, jota meidän eräät oppineet, Martin Scheinin ja kumppanit, edustavat, johtaa siihen, että ei niin pientä ongelmaa olekaan, ettei se olisi merkittävä perusoikeusrajoitus ja ihmisoikeuskysymys. Mutta minä kannustan oikeusasiamiestä toisenlaisiin tulkintoihin, ja tulkitseminen on mahdollista.

Otan esimerkiksi tämän vankeuslain. Te katsotte, että vankila ei saanut ottaa kirjoituskonetta pois, vaikka sillä tehtiin rikoksia, koska siinä rajoitettiin vangin perusoikeuksia ja laissa ei ollut siihen valtuutusta. Toisaalta te katsotte, että sellin ovet saadaan panna yöksi kiinni, vaikkei siihenkään ole laissa valtuutusta. Voidaan ajatella, että murhaaja haluaa naapurisellin raiskaajan kanssa lyödä korttia yöllä. Kyllä se, että siinä sellin ovet pannaan yöksi kiinni, rajoittaa hänen perusoikeuksiaan. Hän ei pääse sellistä ulos, eikä se, että hän pääsisi sellistä ulos, tarkoita sitä, että hän pääsisi vapauteen, koska kuten me kaikki tiedämme, siellä on käytävillä ovet kiinni, siellä on alhaalla ovet kiinni, siellä on muurit vankilan ympärillä. Eli kysehän on tulkinnasta. Te olette tulkinnut, että sellin ovet saa laittaa yöksi kiinni ja sillä tavoin rajoittaa vangin perusoikeuksia, niin sanotusti. Mutta te olette myös tulkinnut, että kirjoituskonetta ei saa ottaa pois, vaikka sillä tehdään rikoksia, ja tulkintanne tueksi esititte hyvin, että laissa kun on tyhjentävä luettelo ja kun ei siinä ole tätä, niin silloin sitä ei saa tehdä.

Tähänhän tämä lailla säätämisen vaatimuksen mukainen lainsäädäntö juuri johtaa. Jos pyritään kaikki asiat säätämään siinä laissa, niin kun siinä ei kuitenkaan pystytä kaikkia asioita säätämään, niin se johtaa juuri siihen, että sitten joudutaan omituisiin tulkintoihin, kun just tätä asiaa ei ole huomattu siinä laissa säätää. Ja se johtaa siihen, niin kuin oikeusasiamies täällä kertoi, että hän on tehnyt 30 esitystä lainsäädännön täydentämiseksi, ja kun ne on tehty, niin on löytynyt seuraavat 30 esitystä.

Vangit herätetään aamulla siellä laitoksessa. Katsotaan, että he ovat elossa ja he ovat paikalla. Onko jossain laissa annettu oikeus herättää aamulla vanki? Hän haluaa nukkua pitkään — missä laissa on sanottu, että vangin saa aamulla herättää? Voi olla, että se on laissa, en tiedä, mutta ehkä se on perusoikeusrajoitus, ja ehkä siitä siis pitää lailla säätää, ja jos ei siitä ole tällä hetkellä laissa säädetty, niin ehkä seuraavalla kierroksella vaikkapa teidän seuraajanne toteaa, että tätä perusoikeusrajoitusta ei ole laissa säädetty, siitä pitää lailla säätää. Kun pyritään tähän kaikkien asioiden lailla säätämiseen, niin se juuri johtaa siihen, että kun kaikista ei voida säätää laissa, niin joudutaan tällaisiin tulkintaongelmiin, niin kuin tämän kirjoituskoneen kanssa on jouduttu.

Herra puhemies! Ehdotan, että oikeusasiamiehen toimistossa pidetään perusteellinen seminaari, oikeuskanslerin porukka kutsutaan mukaan, valtiosääntöoppineita kutsutaan mukaan, ja pohditaan näitä asioita vähän uudelta kantilta.

Timo  Heinonen  /kok:

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti: Näitä esimerkkejä vankilasta löytyy muitakin, joita olemme täällä salissa käsitelleet. Edellisessä puheenvuorossa nostin esille tuon tarkkailuhaalariasian. Sen jälkeen keskustelussa on kuitenkin tullut ilmi, että lain mukaan kuitenkin vangin saa eristää ja tarkkailla häntä teknisin apuvälinein, mutta tarkkailuhaalaria ei saa käyttää. Myöhemmin selvisi, että laki mahdollistaa vangin riisumisen ja vaatteiden tarkistamisen, kun hän tulee takaisin vankilaan, mutta selvisi, että suuta ei saakaan pyytää avaamaan, ja sitä nyt ollaan säätämässä tässä talossa omalla lailla, että voisi vaatia myös suun avaamaan tuossa tarkistuksessa, jossa hänet on jo ennen riisuttu alasti ja vaatteetkin on tarkistettu.

Tämä tarkkailuhaalareiden käyttö oikeusasiamiehen mukaan rajoittaa vangin tahdonvapautta ja itsemääräämisoikeutta. Tässä edustaja Zyskowicz hieman ehkä provosoidenkin tätä asiaa läpi kävi, mutta voisi ihan hyvin kysyä, eikö jo koko vankilassa olo tätä oikeutta loukkaa.