Maria Kaisa Aula /kesk:
Arvoisa puhemies! Käsiteltävänä on
aika historiallinen asiakirja eli ensimmäinen Valtiontalouden
tarkastusviraston erilliskertomus, joka koskee valtion liikelaitosten
tulos- ja omistajaohjausta. Tämä on siksi historiallinen,
että (Puhemies koputtaa) uudessa perustuslaissahan Valtiontalouden
tarkastusvirasto liitettiin eduskunnan yhteyteen ja sen tehtäviin perustuslaissa
kirjattiin, että se voi toimittaa eduskunnalle kahdenlaisia
kertomuksia: ensinnäkin vuosittaisen kertomuksen sekä lisäksi mahdollisia
erilliskertomuksia. Ensi syyskuussa on tulossa ensimmäinen
varsinainen vuosittainen kertomus, jossa otetaan kantaa valtion
talousarvion toteutumiseen ja kerrotaan VTV:n tarkastushavainnoista.
Mutta nyt on siis käsittelyssä ensimmäinen
erilliskertomus, joka on tullut tänne eduskunnan käsittelyyn
valtiovarainvaliokunnan pyynnöstä.
Valtiontalouden tarkastusvirasto on eduskunnan yhteydessä olonsa
aikana julkistanut varmasti jo toistasataakin erilliskertomusta
monista sinänsä tärkeistä asioista,
mutta tämä oli nyt ensimmäinen sellainen
kertomus, jonka valtiovarainvaliokunta katsoi tarpeelliseksi pyytää eduskunnan
käsittelyyn niin, että siitä annetaan
myös oma erillinen mietintönsä. Toki
eräisiin muihin VTV:n tarkastuskertomuksiin valtiovarainvaliokunta
on viitannut esimerkiksi talousarviomietinnön yhteydessä.
Arvoisa puhemies! Muutama sana kertomuksen sisällöstä.
Tämä kertomus siis käsittelee valtion
liikelaitosten tulos- ja omistajaohjausta. Tässä ei
oteta kantaa yksittäisten liikelaitosten toiminnan yksityiskohtiin,
mahdollisiin moittimisen tarpeisiin tai toiminnan tarkoituksenmukaisuuteen
sisällön kannalta. Näistä asioistahan täällä eduskunnassa
on kyllä puhuttu esimerkiksi (Puhemies koputtaa) Senaatti-kiinteistöjen osalta,
talousarviomietinnön sekä Valtiontilintarkastajien
kertomuksen yhteydessä. Tässä kertomuksessa
tutkimisen aiheena ovat olleet ne prosessit ja menettelytavat, joilla
muun muassa eduskunta osallistuu taikka joilla sen tulisi osallistua
liikelaitosten ohjaamiseen. Liikelaitostaminen on ollut yksi niitä kymmenen
viime vuoden taloushallinnon ja budjetoinnin uudistuksia, joilla
merkittäviä osia valtion talousarviosta on siirtynyt
varsinaisen budjetin ulkopuolelle.
Valtiovarainvaliokunta suositteli tämän kertomuksen
ottamista käsittelyyn erityisesti siksi, että eduskunnalla
on, sillä ainakin lainsäädännön mukaan
pitäisi olla, merkittävä rooli näiden
liikelaitosten ohjaamisessa. Valtiollahan on nyt viisi liikelaitosta,
joista tähän kertomukseen on kerätty
aineistoa Senaatti-kiinteistöistä, Metsähallituksesta
sekä Ilmailulaitoksesta. Nämä ovat kaikki
merkittäviä isoja yrityksiä miljardiluokan liikevaihtoineen,
ja ne hallitsevat tytäryhtiöineen yli 36 miljardin
markan valtion omaisuutta. Ei ole sinänsä siis
valtiokonsernin kannalta mitenkään pieni asia
se, millä tavalla näitä ohjataan. Yritystoiminnan
lisäksi liikelaitoksilla on viranomaistehtäviä,
monopoliluonteisesti hoidettuja tehtäviä sekä yhteiskunnallisia
velvoitteita, jotka erottavat ne puhtaasta yritystoiminnasta.
Liikelaitoksen ja valtionyhtiön merkittävin ero
on juuri se, että eduskunnalla on tärkeä rooli liikelaitosten
omistajaohjauksessa, koska liikelaitokset perustetaan lailla ja
yhteiskunnalliset ja taloudelliset tavoitteet hyväksytään
talousarvion yhteydessä. Kertomuksen johtopäätöksissä on hyviä havaintoja
ja ehdotuksia siitä, miten eduskunnan roolia liikelaitosten
omistajaohjaajana voitaisiin täsmentää ja
terävöittää niin, että ohjaus
on myös todellista eikä vain nimellistä.
Toinen tärkeä perustelu sille, että valtiovarainvaliokunta
halusi ottaa tämän kertomuksen käsittelyyn,
on se, että eduskuntaan on tulossa liikelaitoslain uudistus,
joka on ollut jo pitkään valtiovarainministeriössä valmistelussa.
Tästä kertomuksesta saadaan hyvää taustatietoa,
jolla voidaan valmistautua tuon lakiesityksen käsittelyyn.
Arvoisa puhemies! Eduskunnan näkökulmasta
keskeisin havainto tässä kertomuksessa on se, että omistajaohjauksessa
eduskunnan rooli on jäänyt jossakin määrin
nimelliseksi. Keskeisin ohjausväline näyttää olevan
liikelaitoslainsäädännöstä päättäminen,
mutta talousarviossa vuosittain esitetyt liikelaitosten tavoitteet
ovat kovin yleisellä tasolla ja ovat usein vain toistaneet
niitä tavoitteita, jotka on jo lainsäädännössä liikelaitokselle
asetettu. Puutteellista on ollut myös budjettivuoden jälkeinen
valtiontalouden tilakertomukseen sisältyvä raportointi
eduskunnan asettamien yhteiskunnallisten tai taloudellisten tulostavoitteiden
toteutumisesta.
Tarkastusvirasto toteaa esimerkiksi, että talousarvioesitykseen
kirjatut palvelu- ja muut toimintatavoitteet eivät nykyisellään
täytä asiaa koskevan määräyksen
vaatimuksia eivätkä anna eduskunnalle riittävästi
mahdollisuutta näiden liikelaitosten vaikuttavaan palvelutaso-ohjaukseen.
Näiden tavoitteiden tulisi olla nykyistä konkreettisempia
ja sellaisia, että niiden saavuttamista voidaan myös
seurata.
Myös Tarkastusvirasto toteaa tässä kertomuksessaan,
että Tilakertomuksessa, siis budjettivuoden jälkeisessä kertomuksessa,
annetaan eduskunnalle liian niukasti ohjauksessa välttämätöntä seurantatietoa
liikelaitosten menestyksellisyydestä ja tavoitteiden toteutumisesta.
Kertomuksessa on suosituksia myös omistajan roolista
liikelaitosten hallitusten jäsenten valinnassa. Uuden liikelaitoslain
valmistelun kannalta olennainen johtopäätös
on se, että liikelaitoksen toimitusjohtajan ei tulisi olla
laitoksen hallituksen jäsen.
Valtiovarainvaliokunta on jo itse asiassa alustavasti aloittanut
tämän kertomuksen käsittelyn, koska tavoitteena
on, että mietintö voidaan antaa eduskunnalle vielä ennen
kevätistuntokauden päättymistä.
Eräs näkökulma, jota tämän
raportin ohella mietinnössä lienee aihetta käsitellä,
koskee liikelaitosten tilintarkastusta. Valtiontalouden tarkastusvirasto
voi tarkastaa nykyisen lainsäädännön vallitessa
liikelaitoksia vain niin sanotun toiminnantarkastuksen puitteissa.
VTV ei nimeä nykyisen lainsäädännön
puitteissa liikelaitoksille tilintarkastajia, vaan valtion liikelaitoksilla
on erilliset ulkopuoliset tilintarkastajat. Näin ollen
liikelaitosten tilintarkastuksista ei suoranaisesti välity
tietoa eduskunnalle, vaikka liikelaitokset ovatkin huomattava osa
valtiokonsernia.
Arvoisa puhemies! Lopuksi tässä kertomuksessa
VTV yhteenvetona toteaa, että se, että tämä kertomus
on annettu ja tässä on useita parannusehdotuksia
ohjausprosessiin, ohjausmenettelyihin, ei tarkoita sitä,
että liikelaitoksia sinänsä olisi ohjattu
jotenkin huonosti, vaan se tarkoittaa sitä, että tässä on
paljon parantamisen varaa nimenomaan siinä, millä tavalla
eduskunnan tavoitteet ja ääni kuuluvat liikelaitosten
omistajaohjauksessa.
Markku Markkula /kok:
Arvoisa puhemies! Niin kuin puheenvuoroissa on todettu, on sinänsä erittäin
hyvä, että tämän tyyppinen raportti
on tehty ja Tarkastusvirasto on täten mahdollistanut sen,
että myös kansanedustuslaitokselle tulee hyvä kokonaiskuva
näiden liikelaitosten nykytilasta ja tavoitteenasettelusta.
Haluan korostaa sitä, kun puheenvuoroissa on otettu nyt
esille tavoitteenasettelu, että on todella tärkeää,
että korostamme myös eduskunnasta annettavassa
palautteessa nimenomaan pitkän aikavälin johdonmukaista
kehittämistä ja siihen kytkeytyen tulostavoitteita.
Valtion liikelaitosten kyseessä ollessa tulostavoitteet
ovat vain yhdeltä osin vuosisidonnaisia voittotavoitteita
ja sitä, kuinka paljon valtiolle tuloutetaan. Paljon laajemmassa
valossa on nähtävä liikelaitosten kokonaisrooli
suomalaisessa yhteiskunnassa. Siinä mielessä haluan
korostaa sitä, että tämän tyyppisissä tarkasteluissa,
joita varmasti tulevinakin vuosina tehdään, tarkemminkin
paneudutaan kokonaisuudessaan kyseisten toimialojen tai tavallaan
klustereiden kehitystilanteeseen ja siihen, minkälaista
roolia valtion liikelaitos kyseisellä toimialalla tai klusterissa edustaa.
Haluan vielä korostaa sitä, että kun
eduskunta muutama vuosi sitten lausumallaan edellytti, että valtion
talousarvioesitykseen, budjettikirjan selitysosaan, liittyisi laajempikin
tunnuslukujen avulla kuvattu pitemmän aikavälin
taloudellisten kehitysnäkymien arviointi, siinä todella
tarvitaan monia mittareita. Bkt on ainoastaan yksi. Vastaavalla
tavalla liikelaitoksen voitto ja siitä tuloutettava osa
on ainoastaan yksi niistä tunnusluvuista, joiden valossa
toimintaa on tarkoituksenmukaista ohjata.
Keskustelu päättyy.