Valto  Koski  /sd (esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Koetan mahdollisimman lyhytsanaisesti esitellä sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietinnön hallituksen esityksestä laeiksi geenitekniikkalain sekä rikoslain 34 luvun 4 §:n ja 44 luvun 9 §:n muuttamisesta.

Ensin haluan todeta, että maa- ja metsätalousvaliokunnan ja ympäristövaliokunnan lausuntojen lisäksi valiokunta on kuullut varsin runsaasti ja ison joukon asiantuntijoita, jotka ovat omalta osaltaan valaisseet asiasisältöjä, jotka sitten on valiokunnan kannanottoihin valiokuntien lausuntojen lisäksi mahdollisuuksien mukaan kirjoitettu. Valiokunnan kannanotoista on tietysti syytä todeta, että valiokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä, tosin pienin muutoksin, jotka on sinne valiokunnan mietintöön tarkemmin kirjoitettu ja joista en käy sen enempää kertomaan.

Tämä sisältö muodostuu seurantavelvoitteesta ja valvonnasta, pakkausmerkinnöistä, tietojen julkisuudesta ja yksilön oikeudesta tulla kuulluksi, ja siinä ehkä on syytä erityisesti kiinnittää huomiota siihen, minkä valiokuntakin totesi, että lainmuutos korostaa valiokunnan mielestä hyvin eettisten kysymysten huomioon ottamista ja vaikutusmahdollisuuksien antamista yleisölle päätösten valmistelussa. Biotekniikan neuvottelukunnalla tulee olla tässä työssä merkittävä rooli. Tältä osin nimenomaan toivoisin, että jatkotyössä voitaisiin kiinnittää tähän huomiota.

Sen lisäksi valiokunta on yksityiskohtaisissa perusteluissaan puuttunut 2, 3, 5 h, 8 ja 37 §:ään ja ehdottaa, että toinen lakiehdotus hyväksytään muuttamattomana ja että nämä äsken luetellut lakiehdotuksen kohdat hyväksytään ensimmäiseen lakiehdotukseen niin muutettuina kuin valiokunta on tänne asiakirjoihin lausunut.

Näihin maa- ja metsätalousvaliokunnan ja ympäristövaliokunnan lausuntoihin vaan lyhyesti totean, että ne ovat olleet hyväksi avuksi valiokunnan mietintöä laadittaessa ja niitä varmaan kommentoidaan asianomaisten valiokuntien puheenjohtajien taholta.

Pentti  Tiusanen  /vas:

Arvoisa puhemies! Geeniteknologia on tärkeä asia ja hyvin monella tavalla. Muun muassa biolääketieteessä ja lääketieteessä sitä voi pitää yhtenä pääsuuntauksena. Kun 1900-luvun alussa ja 1800-luvun lopulla lähinnä ihmisanatomian tarkentuminen, kemian ja fysiikan eteneminen ja farmakologian kehittyminen olivat niitä avainasioita, niin nyt lääketieteessä nimenomaan DNA:n avaaminen ja geenien merkityksen ymmärtäminen ovat näitä avaintekijöitä. Samalla kun on avattu tätä DNA-rihmastoa, on tullut vastaan se, miten mutkikkaita ja tietoa lisää tuovia geenien keskinäiset yhteydet ovat. Tällä mutkikkuudella tarkoitan sitä, että geenien keskinäinen vaikutus ja niiden toisiaan estävä, inhibitoiva, vaikutus ja niin sanotun lepäävän DNA-osan merkitys lisäävät tätä tietoa. Sinänsä varmasti ei sellaisesta tiedosta ole kysymys, jota tietoa ihminen ei pystyisi hallitsemaan. Sovellutukset ovat toinen asia.

Maa- ja metsätalousvaliokunta on omassa mietinnössään painottanut tätä eettistä tarkastelua, mihin myös sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtaja viittasi omassa puheenvuorossaan, ja se on tärkeä asia. Pitäisi eettisesti tarkastella sitä, onko yleensä tarpeellista ja järkevää lähteä kehittämään tiettyjä geenimodifikoituja tuotteita, onko siihen eettisiä perusteluja vaiko ovatko ne perustelut ontuvia. Se loisi hyvän alkuvaiheen, ensimmäisen arvioinnin, ennen kuin lähdetään muihin arviointivaiheisiin. Tätä asiaa olisin kyllä toivonut sosiaali- ja terveysvaliokunnan ehkä vähän tarkemmin painottavan.

Ympäristövaliokunta käsitteli myös tarkoin tämän asian. Olemme vuosia harrastaneet geeniteknologiaa ja siihen liittyviä kysymyksiä. Ne kuuluvat ympäristövaliokunnan toimialaan. Voin toisaalta tyydytyksellä todeta, että sosiaali- ja terveysvaliokunta on ottanut ympäristövaliokunnan lausunnosta oleellisia osia suoraan omaan mietintöönsä.

Hyvin tärkeä osa tätä mietintöä on toteamus, että muuntogeenisten organismien riskin arvioinnin laajentaminen ja täsmentäminen sekä sellaisten seurantavelvoitteiden asettaminen, jotka mahdollistavat monipuolisen ja pitkäaikaisen terveys- ja ympäristövaikutusten seurannan, on hyvin keskeinen asia ja tässä on tärkeätä, että meillä on välineet niin, etteivät geeniteknologia ja sen sovellutukset kulje ainoastaan tutkijoiden innovaatioiden ja energian avulla eteenpäin. Pitää olla ulkopuolinen tarkastelu, joka kritisoi ja myöskin kyseenalaistaa, seuraa ja vaikuttaa. Näin ollen lisäresursseihin, mitä tällainen seuranta vaatii, on kiinnitetty huomiota sekä ympäristövaliokunnan lausunnossa että myös sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietinnössä.

Tässä mietinnössä myös puhutaan poikkitieteellisestä tutkimuksesta, ja poikkitieteellinen onkin tärkeä sana, ettei tutkimus ole vain lääketieteellistä. Siihen liittyy myös yhteiskunnallisia kysymyksiä, eettisiä ja filosofisia kysymyksiä, ja näin ollen tämän tutkimuksen pitää olla siis kattavaa ja ihmisten hyväksyntää nauttivaa.

Pakkausmerkinnät on käytännön kysymys. Ne eivät ole kylläkään mikään autuaaksi tekevä ratkaisu. Voimme itse kukin katsoa vaikkapa suklaapatukan käärinpaperista useilla EU-kielillä kirjoitettua lisäaineluetteloa, joissa on erilaisia koodeja lisäaineille. Kuitenkin pakkausmerkinnät tässä tapauksessa kuvaavat sitä, onko tuotteessa mukana muuntogeenisiä organismeja vaiko ei. Sitten on tämä raja-arvo, tämä harmaa vyöhyke: Muuntogeenisia organismeja voi vähän olla, koska niitä ei ole pystytty eliminoimaan. Tämä liittyy laajemmin esimerkiksi soijan varastointiin ja kuljetukseen, jolloinka tapahtuu kontaminaatiota muuntogeenisen soijan ja ei-muuntogeenisen normaalin soijan välillä. Näitä asioita on käsitelty tässä talossa muun muassa suuressa valiokunnassa, ja ne eivät ole olleet kovin yksinkertaisia asioita, asioista ja gmo:n prosenttien osista on joskus äänestettykin.

Ympäristövaliokunnan lausunnossa myös painotetaan sitä, että muuntogeeniset, tavanomaiset ja luomukasvit on pidettävä toisistaan erossa, ja onkin hyvin tärkeä asia se, että nimenomaan luomukasvit ovat erillään koko siitä tuotantoketjusta, jossa on mukana gmo. Se muuten vie luomulta tämän idean.

Sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietinnössä todetaan: "Muuntogeenisten tuotteiden osalta tulee pyrkiä tiiviimpään päättäjien ja kansalaisten väliseen vuorovaikutukseen." Tämä on tärkeä asia. Lisäisin vielä sen, että tutkijat, tiedettä tekevät henkilöt, heidät olisi saatava kolmanneksi kulmaksi tähän kolmioon, jossa on kansalaiset, päättäjät ja tutkijat. Se ei ole mikään kolmiodraama, vaan nimenomaan sellainen yhteisö, joka pyrkii ongelmia ratkaisemaan ja ennalta ehkäisemään. Eli tutkijoita olisi hyvä kyllä houkutella alas niistä norsunluutorneistaan. Jos ei houkuttelu auta, niin pitää hiukan myös komentaa. Nimittäin sellainen eriytyvä tutkimus, joka ei ota esimerkiksi yhteiskunnassa olevia käsityksiä etiikkapuolelta huomioon, ei ole kestävää. Tästähän on planeetalla, siis globaalisesti maapallolla, nyt esimerkkejä, kun ei ole kloonattu ei vain nautaa, vaan myös on vahva näyttö siitä, että ihmisen kloonaus on toteutettu tai sitä ollaan toteuttamassa.

Eläintensuojelu on koe-eläinkysymyksenä eräs asia, joka tähän liittyy ja myöskin laajemmin eläinjalostukseen. Sellaisten vahingollisten ideoiden käyttö, joka johtaa sen tyyppisiin tuloksiin, joissa eläimen elämisen kykyä on vaikeutettu taikka se on kivuliasta, ei liity vain geenimodifikaatioihin. Myös niin sanotusti normaali jalostustoiminta on tuottanut tämän tyyppisiä eläinlajeja ja -rotuja, siis nimenomaan nautarotuja, joilla on todella vaikeuksia muun muassa tulla toimeen. Synnyttäminen on esimerkiksi mahdollisuus vain sektion avulla. Taitaa olla se Belgian sininen -nautarotu Flanderista tässä esimerkkinä.

Lopuksi, puhemies, levittämispaikkoja koskevan tiedon osalta tulisi pyrkiä mahdollisimman suureen avoimuuteen. Tämä on sekä ympäristövaliokunnan lausunnossa että myöskin mietinnössä mukana ja myöskin niin, että vaikka on syytä varovaisuuteen sen takia, että koetuloksia ehkä vaikeutettaisiin tai häirittäisiin, niin "nämä uhkat eivät kuitenkaan poista avoimuuden vaatimusta". Eli on hyvä asia, että ympäristövaliokunnan lausunto on tällä tavalla otettu huomioon.

Katri Komi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Maa- ja metsätalousministeriö asetti helmikuussa työryhmän, jonka tehtävänä on valmistella selvitys ja periaatteet muuntogeenisten viljelykasvien ja tavanomaisen luonnonmukaisen maataloustuotannon rinnakkaiselosta ja sen valvonnasta. Tämän työn pitäisi valmistua vuoden 2005 loppuun mennessä. Tämän niin sanotun rinnakkaistyöryhmän pitää myös selvittää vastuu- ja korvauskysymykset esimerkiksi lajikkeiden mahdollisesti risteytyessä toisiinsa.

Nyt maa- ja metsätalousvaliokunnassa koettiin hivenen hankalaksi tämä tilanne, kun arvioitiin tarkoituksellista ympäristöön levittämistä ja kuitenkaan nämä puiteasiat eivät ole vielä ratkaistuina tai kunnossa eli maatalousyrittäjän oikeus viljellä haluamallaan tavalla maata.

Myöskin gmo:n vapaat alueet puhuttivat maa- ja metsätalousvaliokunnassa. Ne nousivat aika voimakkaasti esille varsinkin siementuotannon osalta.

Myöskin merkinnän osalta oli valiokunnassa hieman erilainen tulkinta tähän mietintöön verrattuna. MmV:n lausunto: "Jos kuitenkin tuotannon kaikki tuotteet sisältäisivät teknisistä syistä muuntogeenisiä organismeja, vaikkakin vähäisiä määriä, tulisi muuntogeenisistä organismeista sisällyttää maininta. Tuolloin kysymyksessä ei olisi satunnainen tahaton sekoittuminen." Eli tästä olimme hieman eri mieltä kuin mietinnön tehnyt valiokunta.

Meillä nousi esiin myös lakiehdotuksen 3 §, jossa määritellään toiminnan harjoittaja, ja tuli toiveita asiantuntijoitten taholta, että tämä perusteluihin kirjoitettu huomio, että "viljelijä ei ole lain tarkoittama toiminnanharjoittaja viljellessään markkinoille saatettua muuntogeenistä tuotetta", olisi pitänyt saada varsinaiseen lakitekstiin ihan selkeyden vuoksi, mutta perusteluista se nyt sitten löytyy.

Toinen asia, mikä viljelijätaholta tuli esille, oli se, että toivotaan, että yhden järjestelmän kautta löytyy tieto, niin että kun viljelijä jättää tukihakemuksensa ja sitä kautta ilmoittaa viljeltävät kasvit, niin sitä kautta tieto siirtyy myöskin geenitekniikkarekisteriin ilman, että viljelijän täytyy tehdä uutta ilmoitusta. Tämä ei tietenkään poista sitä, että äärimmäisen paljon yhteistyötä, tiedonantoa ym. tarvitaan viljelijöitten kesken.