Mauri Pekkarinen /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Odotin, että kun aloitan tämän puheenvuoron, niin nekin kansanedustajat, jotka ovat vielä tuolla kuppilan puolella, ryntäisivät tänne saliin, mutta huomaan, että tässä käykin nyt vähän toisinpäin. (Jukka Gustafsson: Voivat he tulla takaisin!)

Tästä huolimatta, arvoisa puhemies, aivan muutama esittelysana, se kuuluu kutyymiin, pankkivaltuuston kertomuksesta niiltä osin kuin talousvaliokunta sitä käsitteli.

Tässä mietinnössä talousvaliokunnan jäljiltä kuvataan markkinoiden tilaa ja EKP:n toimia näissä markkinoissa, pankkiunionia analysoidaan vähän sekä Suomen Pankin toimintaa ja Finanssivalvontaa. Lisäksi mietinnössä on kiinnitetty huomiota EKP:n makro- ja mikrovalvonnan puitteissa tapahtuvaan päätöksentekoon sekä EKP:n itsenäiseen säädöstenvalvontavaltaan.

Jälkimmäisen osalta talousvaliokunta on edellyttänyt, että Pankkivaltuusto varmistaa, että kansallisesti luodaan sellaiset hallinnolliset menettelytavat, jotka mahdollistavat, pakottavan salassapitosääntelyn puitteissa toki, mahdollisimman läpinäkyvän ja oikea-aikaisen kansallisen valmistelun.

Markkinoiden tilan osalta ja siinä EKP:n toimien osalta tässä mietinnössä on kuvattu sitä, että pieniä elpymisen merkkejä on näköpiirissä, ja EKP:n viimeisiä päätöksiä on niin ikään kuvattu tuon 5.6. kokouksen osalta.

Pankkiunionin osalta tässä todetaan muun ohessa se, että valiokunta painottaa tarvetta pitää EKP:n rahapoliittinen toiminta erillään pankin valvontatehtävistä. Siis tämän kannanoton ratio tavallaan liittyy siihen, että EKP:lle tulee kaiken aikaa uusia valvontatehtäviä kasapäin ja näitten valvontatehtävien hoito on syytä pitää erillään selvästi ja selkeästi varsinaisesta EKP:n ja EKP-järjestelmän toiminnasta, rahapoliittisesta toiminnasta. Välillä on vissi vaara, että näin ei välttämättä olisi.

Arvoisa puhemies! Ihan viimeisenä huomiona vain todetaan kaksi asiaa. Ensinnäkin nämä riskit, EKP:n toimintaan ja Suomen Pankin osuuteen siinä, ovat olleet vähän aikaisemmin vähän suurempia, ne ovat meidänkin, talousvaliokunnankin, arvion mukaan jonkun verran pienentyneet. Viimeinen kommentti liittyy Finanssivalvontaan. Nyt erilaiset regulaatiot ja niihin liittyvät valvontatehtävät ovat todella lisääntyneet ja lisääntymässä, ja tässä nyt kiinnitetään vain huomiota siihen, että nämä valvontamaksut ovat aika lailla lisääntyneet.

Arvoisa puhemies! Lyhyesti itse mietinnön esittely tässä. [Puhuja poistui puhujakorokkeelta ja palasi takaisin.]

Voisinko käyttää puheenvuoron?

Mauri Pekkarinen /kesk:

Kun äskeinen oli esittelypuheenvuoro, haluaisin nyt käyttää erillisen puheenvuoron tästä. — Arvoisa puhemies! Käytän tilaisuutta hyväkseni puuttuakseni asiaan, joka mielestäni on eduskunnan päätöksenteon kannalta erittäin vakava ja merkittävä kysymys. Se liittyy siihen, miten Euroopan unioni on tehnyt ratkaisuja näitten eurooppalaisten pankkikriisien hoitamisesta ja niihin varautumisesta.

EVM:stä aikanaan tässä salissa päätettiin — tämä mielestäni liittyy siis Euroopan keskuspankin toimintaan ja Suomen Pankin rooliin siinä — ja me annoimme valtuudet siihen, että EKP voi rahoittaa sellaisia maita, jotka ovat ongelmissa, ja sellaisia pankkeja, jotka ovat ongelmamaissa, kuitenkin pääomittaa noita pankkeja niin, että aina ratkaisujen pitää mennä sen asianomaisen valtion kautta, jonka pankeista on kysymys. Tämä sanottiin eksplisiittisesti ja selvästi niissä päätöksissä, mitkä eduskunta hyväksyi. Tämän lisäksi toki niissä EVM:ää koskevissa säädöksissä sanotaan, että EVM:n hallintoneuvosto voi ottaa pois sellaisia tehtäviä tai sellaisia luototusmahdollisuuksia, mitä EVM:lle annettiin, ja myöskin lisätä sinne joitain uusia luototusmahdollisuuksia, pääomittamismahdollisuuksia.

Arvoisa puhemies! Nyt aivan lyhyesti, se asian ydin liittyy seuraavaan. Tänä päivänä vapautettiin julkista keskustelua varten kriisinratkaisujärjestelmän se osa, mikä liittyy EVM:ään ja sen käyttöön, ja nyt voin näin ollen siitä puhua.

Nimittäin nyt tapahtuu sillä tavalla, että nyt EVM:n säädöstöä muutetaan niin, että jatkossa EVM voi, mikäli tuon kriisinratkaisurahaston varat eivät riitä, olla pääomittamassa suoraan sellaisia pankkeja, jotka euroalueella ovat joutuneet suuriin vaikeuksiin. Jos muut järjestelyt eivät riitä pelastamaan sitä pankkia, joka katsotaan kuitenkin välttämättömäksi pelastaa, nyt EVM:lle avataan mahdollisuus, että se voi suoraan pääomittaa tällaista pankkia.

Mikä tässä on olennaista siihen verrattuna, mistä selvästi täällä kertaalleen on jo päätetty? Olennaista on se, että kun aikaisemmin velkoja—velallinen-suhde syntyi EVM:n ja jonkun jäsenmaan välille, nyt tuo velkoja—velallinen-suhde voi syntyä nimenomaan EVM:n ja yksittäisen pankin välille. Siinä välillä ei ole valtiota, ja jos velkoja—velallinen-suhde voi muuttua, niin kuin se nyt voi muuttua tämän päätöksen jälkeen tällä tavalla, kysymys on mielestäni erittäin merkittävästä asiasta.

No, miten se liittyy tähän täysistuntokäsittelyyn? Se liittyy sillä tavalla, että nyt käytännössä tämä uusi mahdollisuus, se, että pankkeja voidaan suoraan pääomittaa ilman, että siinä on valtiota välillä, ei koskaan tule koko eduskunnan käsittelyyn. Suuri valiokunta, ja vain suuri valiokunta, käsittelee tällaisen asian — sellaisen asian, uuden asian, josta voi langeta viime kädessä koko Suomen eduskunnan vastattavaksi miljardimittaiset vastuut.

Arvoisa puhemies! Jatkamatta pitempään, minusta kysymys on periaatteellisesti erittäin tärkeästä asiasta. Voidaanko todella hyväksyä se, että eduskunnan nimissä suuri valiokunta voi antaa valtuutuksen hallitukselle sitoutua sellaisiin ratkaisuihin, joista voi seurata enimmillään miljardien mittaiset vastuut Suomelle? Mielestäni tällaisessa asiassa se ministeri vähintäänkin, jos hallintoneuvostossa kyseinen ministeri on valmis aikanaan hyväksymään sen, että jonkun maan jollekin pankille voidaan suora pääomitus myöntää, olisi velvollinen tuomaan sen asian koko eduskunnan yhteisesti päätettäväksi. Vaikka se tulkinta nyt onkin, että se ei sitä ihan välttämättä vaatisi, niin kummallinen kuin se tulkinta nyt onkin mielestäni, siitä huolimatta periaatteessa on niin isosta asiasta kysymys, että tuollainen mahdollisuus koko eduskunnan päätöksentekoon, ei vain suuren valiokunnan vaan koko eduskunnan päätöksentekoon, pitäisi varmistaa tuollaisessa tilanteessa.

Arvoisa puhemies! Tämä on mielestäni periaatteellisesti tärkeä asia, ja tilanne oli vaikea tämän asian käsittelyssä sekä asianomaisessa valiokunnassa, talousvaliokunnassa, että suuressa valiokunnassa, puhumattakaan... No, siellä sitä kyllä pystyi käsittelemään. Mutta julkisuudessa tästä asiasta voi ensimmäisen kerran nyt puhua, kun äsken suuressa valiokunnassa opetettiin, että asiaan liittyvä vaiteliaisuus on nyt ohi. Mielestäni tämä on periaatteellisesti tärkeä asia, joten toivon, että ainakin perustuslakivaliokunta sen käsittelee ja että ministeri aikanaan, jos joutuu kuvattuun tilanteeseen, että tuo mahdollisuus käytännössä avataan, toisi tämän asian eduskuntaan, vaikka sitä kenties ei välttämättä edellytettäisikään.

Jouko Skinnari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Pekkarinen on pankkiasioita hoitavan talousvaliokunnan puheenjohtaja, ja talousvaliokunnalla on koska tahansa mahdollisuus kuulla ministeriä missä tahansa ministerin toimialaan kuuluvassa asiassa ja siitä sitten vetää yhteisesti johtopäätöksiä ja esittää asioita tuotaviksi tänne.

Kun tätä Kreikan ensimmäistä ongelmatilannetta 2010 käsiteltiin, niin silloinhan me kävimme täällä eduskunnan puhemiesneuvostossa keskustelua siitä, millä tavoin näitä pankkikriisiasioita käsitellään. Silloin siinä nimenomaan tuli käytännöksi se, että siinä on valtiovarainvaliokunta, talousvaliokunta ja suuri valiokunta ja tarvittaessa myös eduskunnan täysistunto, ettei kävisi niin kuin täällä edustaja Pekkarinen tuo esille. Kyllä nämä asiat ovat niin tärkeitä ja euromääräisesti niin suuria, että ne täytyy täällä huolellisesti käsitellä — niin kuin pankkiasiat yleensäkin.

Kari Uotila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Pekkarinen on aivan oikeassa, että eduskunnalla pitää olla kaikki mahdollisuudet saada kaikki tieto varsinkin koskien niitä pääomasijoituksia ja sitä rahoitusta, jonka eduskunta on myöntänyt tai joka Suomen valtiolta menee.

Mutta jos ajatellaan pitemmälle tätä kriisinratkaisumekanismia, sitä, että pankit omasta toiminnastaan keräävät puskurin, jota käytetään sitten pahan päivän varalta — aivan kuin vakuutusjärjestelmässä vakuutetut maksavat vakuutusmaksuja ja keräävät puskurin — niin sen jälkeen minusta tilanne on pikkasen toinen, jos käytetään sitä pankeilta kerättyä puskuria ja tehdään sen käytöstä päätöksiä, koska toisaalta tässä on kuitenkin pyrkimyksenä katkaista tämä valtioiden ja pankkien välinen napanuora niin, että pankkimaailma todella vastaisi omista velvoitteistaan euroalueen mittakaavassa ja ei niin paljon sotkettaisi veronmaksajien rahoja tulevaisuudessa. Mutta kysymys on nyt siitä, että ollaan erilaisessa siirtymävaiheessa, ja tämä on tietenkin hyvin ratkaisevaa silloin myöskin EVM:n rahojen käytön suhteen.

Mutta olen samaa mieltä, että kyllä eduskunta pitää pitää ajan tasalla kaikissa käänteissä.

Markus Mustajärvi /vr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä edustaja Pekkarinen nosti äärimmäisen tärkeän asian esille. Kannattaa muistaa, mikä tämä Euroopan vakausmekanismi on: sehän on Luxemburgin suurherttua-kunnassa perustettu pankki, jossa johtajilla on syytesuoja ja asiakirjat salaisia.

Ja tähän liittovaltiokehitykseen, mikä näyttää olevan aivan niin kuin härskillä tavalla eteenpäin viety, liittyy se, että kansallisten parlamenttien päätäntävaltaa ja itse asiassa tiedonsaantioikeuttakin rajoitetaan. Minusta se on aivan järkyttävää, ja olen monta kertaa puhunut siitä tässä salissa. En ole saanut kahdelta valtiovarainministeriltä minkäänlaisia vastauksia siihen, minkä takia valtion budjettikirjasta on siivottu pois 11 miljardin euron sitoumus — nimenomaan sitoumus siitä, että Suomen valtio varautuu maksamaan 11 miljardia euroa Euroopan vakausmekanismille vaadittaessa. Ei niin, että maksetaan jos jaksetaan, vaan vaadittaessa. Silloin kun Suomi lähti mukaan Euroopan vakausmekanismiin, se sitoumus on annettu. Tällaisten 11 miljardin sitoumusten pitäisi olla ilman muuta budjettikirjaan kirjoitettuina.

Vesa-Matti  Saarakkala  /ps(vastauspu- heenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tämä EVM:hän on ollut useamman kerran perustuslakivaliokunnan käsittelyssä ja myös tämä mahdollisuus pääomittaa suoraan pankkeja. Siellä vain perussuomalaiset edustajat ovat tehneet eriävän mielipiteen tästä, ja se eriävä mielipide hyvin pitkälle perustuu siihen, että kun EVM käsittää tämän 85 prosentin määräenemmistöllä mahdollistettavan hätätilamenettelyn, niin silloin Suomella ei ikävä kyllä ole vaikutusmahdollisuuksia, mikäli enemmistö päättää hätätilamenettelyn seurauksena pääomittaa pankkeja. Näin ollen tämän EVM-sopimuksen rukkaamisen siihen malliin, että siinä voidaan nyt tosiaan pääomittaa pankkeja suoraan, olisi ilman muuta pitänyt tapahtua niin, että eduskunta olisi päässyt päättämään tämän sopimuksen muuttamisesta ja perustuslakivaliokunta olisi sitten arvioinut sen käsittelyjärjestyksen.

Mutta niin kuin sanottua, (Puhemies koputtaa) kovin yksinäistä on ollut huolehtia näistä asioista perustuslakivaliokunnassa.

Kimmo Tiilikainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aivan kuten talousvaliokunnan puheenjohtaja Pekkarinen äsken kuvasi, nyt on käynyt mahdolliseksi pankkien suora pääomitus EVM:stä, toisin kuin EVM:ää perustettaessa oli eduskunnan tahto. Aikaisemmissa tukipaketeissa aina on haettu eduskunnan siunaus. Nyt pykälät ovat muokkautuneet sellaisiksi, ettei tätä välttämättä tarvita, mutta mikään ei estä hallitusta ja sen ministereitä hakemasta eduskunnalta valtuutusta ja selkänojaa, jos tämänkaltainen tilanne tulisi vastaan. Oikeastaan kysyisinkin nyt hallitusryhmien edustajilta: oletteko te valmiita sitoutumaan siihen, että jos tämänkaltainen tilanne vastaan tulee, niin hallitus hakee eduskunnalta valtuutuksen, vaikka nuo pykälät eivät sitä välttämättä edellyttäisi?

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiitän ihan positiivisesta suhtautumisesta ajatukseen, jonka tässä esitin. Minä vielä huomautan, että oma lukunsahan on se, että me olemme kansallisesti sitoutuneet Euroopan vakausmekanismiin ja sen rahoittamiseen, mutta silloin kun on tehty päätökset meidänkin yhteisesti rahoittamasta vakausmekanismista ja siitä, mitä kaikkea sillä rahalla voidaan tehdä, ei ole päätetty siitä, että sillä voitaisiin suoraan pääomittaa pankkeja, jolloin velallinen—velkoja-suhde muodostuu EVM:n ja pankin välille eikä EVM:n ja sen valtion välille. Tämä on mielestäni niin iso ikään kuin muutos, että kyllä tällainen asia toistamiseen vielä pitäisi tuoda eduskunnan käsiteltäväksi ennen kuin tällainen hyväksytään.

Edustaja Skinnari mainitsi, että talousvaliokunta käsittelee ja se voi tehdä sitä ja tätä. No, totta kai se voi tehdä ja on tehnytkin, mutta ei talousvaliokunnalla ole oikeutta lähettää jotakin asiaa tänne täysistuntosaliin käsittelyyn. (Puhemies koputtaa) Meillä on oikeus tehdä mietintö ja tuoda se mietintö, viedä suuren valiokunnan käsiteltäväksi, ja siellä olen joka ikinen kerta, kun tätä asiaa on käyty läpi...

Jouko Skinnari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nämä pankkiasiat ovat tulleet erittäin vaikeiksi. Kyllä se on nähty Euroopan parlamentinkin osalta keväisten päätösten pohjalta, että kyllä siellä isot kansainväliset pankit ovat taustalla, jotka ovat saaneet parlamentin jäsenet tekemään sellaisia ratkaisuja, että mahdollisimman pieni porukka päättää mahdollisimman isoista asioista. Tässä suhteessa ne kaikki elimet, joita meillä on, muun muassa Ben Zyskowiczin johtama Pankkivaltuusto, voisivat olla aktiivisempia näissä kysymyksissä, jotta me voisimme seurata näitä asioita, mitä Pekkarinen täällä tuo esille, ja käsitellä ne myös edes näissä valiokunnissa, joista tässä on nyt kysymys.

Tässähän on käynyt niin, että Euroopan unionista ja sen asioista on tullut enemmänkin tällainen pankkivaltuustoasia koko eduskunnassa. Me olemme EU:n pankkivaltuusto. Suuressa valiokunnassakin jokaisessa kokouksessa suurin osa asioista koskee näitä.

Markus Mustajärvi /vr:

Arvoisa puhemies! Jos ajatellaan, kuinka isoja talouskysymyksiä tässä salissa on käsitelty — tai aika monesti on jätetty käsittelemättä — on käsitelty esimerkiksi Suomen Pankin ja Euroopan keskuspankin toimialaan liittyviä asioita, mikä on kansallisvaltion suhde ja viimeksi tämä Euroopan vakausmekanismiasia. Jos muistellaan, mitä asioita aiemmin on käsitelty, niin talouskurisopimuksestahan keskusteltiin yöaikaan ja yritettiin kaikella tapaa vaimentaa se keskustelu, mihin kaikkeen Suomikin voi sen myötä joutua. Kreikka-vakuussopimus tuotiin eduskuntaan englanninkielisenä versiona. Puhemiesneuvosto todennäköisesti perjantaina käsitteli asiaa ja oli tehnyt linjauksen siitä, että valvotuissa olosuhteissa pääsee tutustumaan siihen englanninkieliseen asiakirjaan, mutta siitä ei tiedotettu kansanedustajille. Minäkin sain tietää toimittajan kautta ja varasin heti viikonlopun aikana ensimmäisen lennon tänne, että pääsen tutustumaan siihen asiakirjaan ennen kuin se käsitellään täällä, ja se käsittely oli tiistaina.

Kaiken kaikkiaan näiden asioiden myötä on päivänselvä asia, että Suomea ollaan viemässä osaksi liittovaltiota, ja se pitää tunnustaa. En minä tiedä sitten, että mitenkä jälkikäteen kauhistellaan, että ollaan jouduttu sellaiseen tilanteeseen, että asioihin vain ajaudutaan. Kyllä nämä kaiken kaikkiaan, Euroopan vakausmekanismi, yksittäiset tukipaketit, Kreikka-vakuussopimus, talouskurisopimus, osoittavat sen, kuinka iso muutos tässä on tapahtumassa. Silloin pitää tunnustaa se, mikä on se lopputulos. Lopputulos on ilman muuta liittovaltio.

Vesa-Matti Saarakkala /ps:

Arvoisa puhemies! Keskeinen ongelmahan tässä on nimenomaan nyt se, että kun tähän EVM:n käyttöön sisältyy tämä niin sanottu hätätilamenettely, jossa 85 prosentin määräenemmistöllä voidaan tukea antaa joko suoraan jäsenmaille tai nyt sitten pankeille, kun hallintoneuvosto on päättänyt tällaisen uuden välineen, pankkien pääomitusvälineen, ottaa käyttöön, niin alun alkaenkin olen ihmetellyt sitä, miten eduskunta suostuu siihen, että Suomella ei viimekätistä valtaa enää ole siinä, kenelle ja kuinka takuita nyt sitten annetaan. Että kyllä tässä on alun alkaenkin lähdetty väärälle tielle. Tätä on todella vaikeaa nyt jälkikäteen enää sitten korjata, ja tässähän oli vielä myös erimielisyyttä Euroopassa siitä, tuleeko tällainen uusi pääomitusväline niin, että lanseerataan muuttamalla sopimusta, vai vain hallintoneuvoston päätöksellä. Suomelta ei mielestäni selkeää kantaa koskaan tullut.

Ville  Vähämäki  /ps:

Kunnioitettu puhemies! Vielä EVM:stä. Eli EVM:n tappioiden todennäköisyyttä tässä pankkien pääomitustilanteessa lisää huomattavasti se, että tällöinhän, jos EVM aikoo pankkeja pääomittaa, yksityiset sijoittajat ovat nähneet sen, että heidän ei kannata tähän lähteä mukaan. Myöskin pankkien kotivaltiot ovat niin heikossa kunnossa, että ne eivät pysty. Näin ollen onkin hyvin todennäköistä, että tätä kautta EVM:lle syntyy tappioita ja sitä kautta EVM:ään osallistuneet valtiot joutuvat niitä tappioita yhteisvastuullisesti hoitamaan.

Todennäköisesti myöskin käy siten, että pankkeja tullaan pilkkomaan sellaisiin osiin, mitkä ovat elinkelpoisia elikkä mitkä sisältävät jonkunlaista omaisuutta, mutta myös niihin osiin, joihin jää pelkkiä vastuita. Näin ollen nämä vastuut viedään sinne EVM:lle EVM:n vastuiksi ja sitä kautta meidän kaikkien yhteisiksi vastuiksi, mutta omaisuuden kanssa — sen kanssa juoksee yksityinen sijoittaja pakoon.

Sanoisin vielä, että tässä hyvin ongelmallisen tilanteen tekee se, että itse asiassa EVM-sopimus sisältää sen etuoikeutetun aseman, elikkä EVM:llä on etuoikeutus saada ensimmäisenä velat pois. Mutta jos pankkeja pääomitetaan EVM:n kautta, silloin EVM:n taseeseen tulee sellaisia omaisuuksia, joilla ei tätä etuoikeutetun velkojan asemaa ole. Tämä on todella ikävä asia. Itse asiassa tämä EVM-päätös olisi pitänyt tuoda tänne eduskuntaan päätettäväksi ihan tämän yksittäisen seikan johdosta.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:

Arvoisa puhemies! Edustaja Pekkarinen otti puheenvuorossaan esille erittäin tärkeitä ja merkittäviä asioita, joten kiitos hänelle tästä hyvästä puheenvuorosta.

Demokratian kannalta on erittäin ongelmallista se, että suurista asioista päätetään pienissä piireissä. Olemmeko siirtymässä demokratiasta kohti harvainvaltaa? Siltä se vaikuttaa, että päätöksenteossa etäännytään koko ajan kansanvallasta. Eduskunta ei pääse päättämään erittäin merkittävistä ja tärkeistä asioista liittyen Suomen tulevaisuuteen. Eduskuntakäsittelyyn pitäisi ehdottomasti tuoda tällaiset ison luokan asiat.

Tässä yhteydessä haluan vielä muistuttaa, että tähän harvainvaltaan liittyy myös se, että päätöksentekoa yritetään salata viimeiseen saakka, jotta estetään julkinen keskustelu asioista ja ongelmien esille ottaminen. Tämä on huolestuttava kehitys demokraattisessa yhteiskunnassa.

Mauri  Pekkarinen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti vielä.

Siis se, minkä otin täällä esille, ja edustaja Tiilikainen vielä kohdensi kysymyksen sitten hallituspuolueidenkin edustajille: Minusta yksi tapa yrittää nyt hoitaa vielä tämä asia sellaiseen järjestykseen, josta meillä tuntuu olevan aika laaja yhteinen käsitys, olisi se, että ennen kuin tuollaiseen ratkaisuun ovi avataan tai mahdollisuus avataan, olisi hyvä jollakin tavalla se eduskuntaan tuoda, ja ymmärtääkseni asianomainen ministeri ja valtioneuvosto voisi tuollaisen asian sitten tuoda eduskunnan päätettäväksi. Siis jos ja kun EVM:ään otetaan käyttöön uusi rahoitusmuoto eli pankkien suora pääomittaminen, niin siinä vaiheessa tavalla taikka toisella, muodossa tai toisessa, olisi hyvä, että eduskunta voisi asian käsitellä.

Arvoisa puhemies! Ihan niin kuin edustaja Saarakkala sanoi, tässähän oli ensimmäinen vaihtoehto se, että perustamissopimusta olisi muutettu. Se olisi normaali tie edetä. Mutta nyt niin ei menetelty, ymmärrän hyvin, minkä takia. Tarvittiin nopeasti tämä ratkaisu kautta koko euroalueen ja niin poispäin, mutta jos pala palalta nakerretaan tavallaan kansallisten parlamenttien viimekätistä valtaa, niin ei se oikein hyvä ole.

Tänne tuli perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja paikalle, jonka kanssa käytiin äsken tuolla suuressa valiokunnassa tätä samaa keskustelua, ja mielestäni olisi hyvä, jos myöskin hän tähän aihealueeseen voisi kommentoida.

Arvoisa puhemies! Vähän samasta on kysymys nyt tässä EVM:ssä kuin myöskin tässä kriisinratkaisumekanismissa ja kriisinratkaisurahastossa. Vielä kertaalleen, arvoisa puhemies: Koko eduskunta ei ole kertaakaan käsitellyt tätä asiaa. Me olemme kuitenkin antaneet suuren valiokunnan kautta meidän ministerille valtuudet siihen, että hän on ollut jo tekemässä — siis ne päätökset on tehty — ratkaisut siitä, että tämä mekanismi rakennetaan ja että rahoitetaan se 55 miljardin euron suuruinen kriisinratkaisurahasto, johonka suomalaiset pankit joutuvat yhteensä laittamaan vajaa miljardi euroa. Emme me ole sitä salina, koko eduskuntana, kertaakaan käsitelleet.

Kun tätä rupesin peräämään, että onko nyt totta, että me emme siitäkään koskaan pääse keskustelemaan, kun se on valtioiden välinen sopimus ja valtioiden välinen sopimus on pakko tänne tuoda, niin se on tarkoitus — näin minulle kerrottiin valtiovarainministeriöstä — tuoda tänne syyskuun aikana. No, hyvä! Mitä käytännössä on tämä mahdollisuus, mikä meille syyskuussa tarjoutuu? Se on kvasimahdollisuus. Tämä juna oli ja meni. Käytännössä ne päätökset on tehty, eikä siihen käytännössä eduskunta voi enää kajota. Eli näiltä osin me kuljemme jälkijunassa, siis niiltäkin osin, kun tämmöisissä asioissa tarjotaan eduskunnalle mahdollisuus, se tarjotaan vaiheessa, jossa de facto se todellinen vaikutusmahdollisuus on ollut ja mennyt.

Arvoisa puhemies! Tämäntapaisiin asioihin huoleni liittyy. Ja vielä — huomaan, että edustaja Skinnarilla on vielä puheenvuorokin — kun hän otti esille, että yksittäinen valiokunta voisi — hän on entinen valiokuntaneuvos ja varmaan tuntee minua paljon paremmin, miten asiat menevät, mutta minä en voi sitä mitenkään uskoa enkä ymmärtää — oma-aloitteisesti saattaa jonkun asian täällä koko eduskuntasalin yhteisesti käsiteltäväksi: sitä mahdollisuutta meillä ei ole.

Marjo Matikainen-Kallström /kok:

Arvoisa puhemies! Jos puhemies sallii, niin sen verran tähän asiaan, että silloin kun on vaitiolovelvollisuuden alaisista asioista kyse, niin yksittäinen valiokunta ei tietenkään, niin kuin talousvaliokunta, ollut oikeutettu asiasta puhumaan, mutta juuri tänään, niin kuin puheenjohtajamme Pekkarinen sanoi, se on vapautettu vaitiolovelvollisuuden alaisuudesta, joten tässäkin voidaan sitten näistä asioista puhua.

Mutta tähän Pankkivaltuuston kertomukseen: Vähän liittyen tähän tiedonsaantiasiaan kiinnitimme huomiota ja olemme eri yhteyksissä tulleet siihen tilanteeseen, jossa EKP:n, Euroopan keskuspankin, norminantovaltuuksia on laajennettu ja lisätty ja sieltä on koko ajan tulossa enemmän ja enemmän säännöksiä, jotka ovat sinänsä teknisluonteisia, mutta niillä saattaa olla hyvinkin paljon merkittäviä vaikutuksia meidän kansallisiin toimijoihin. On esimerkiksi näitä erilaisia valvontamaksuja ja muita, ja saattaa sitten olla, että meillä on jo kansallisesti tai Euroopan laajuisesti komission kautta olemassa kustannuksia tälle sektorille ja sitten tulee EKP:n kautta lisää, eli tulee kerrannaisvaikutuksia joillekin toimialoille. Sen takia me olemme kiinnittäneet siihen huomiota, että tätä tiedonantovelvollisuutta laajennettaisiin niin, että oikeasti asianomaiset toimijat saisivat sitä tietoa ajassa, jotta pystytään kansallisesti sitten reagoimaan näihin moniin asioihin.

Esimerkiksi valtioneuvostolla on tiedonantovelvollisuus näistä EKP:henkin liittyvistä asioista eduskunnalle, talousvaliokunnalle, mutta valtiovarainministeriö ei niitä tietoja saa, koska taas EKP:llä ei ole tiedonantovelvollisuutta valtiovarainministeriölle. Eli tässä on hyvin mielenkiintoinen dilemma olemassa, ja tähän nyt ihan syksyllä on valiokuntana tarkoitus keskittyä ja kiinnittää huomiota. Tähän täytyy löytyä ratkaisu. Kyllä meidän täytyy olla tietoisia niistä päätöksistä, mitä täällä pystytään tekemään.

Jouko Skinnari /sd:

Arvoisa puhemies! Suomessa on moneen EU-maahan verrattuna erittäin hyvä pankkien valvontajärjestelmä, mitä osoittaa muun muassa se, että tällä hetkellä käsittelemme eduskunnan valitseman Pankkivaltuuston kertomusta, jonka mietintöä on taas käsitellyt täällä esiintynyt edustaja Pekkarinen, talousvaliokunnan puheenjohtaja. Tämäntyyppinen järjestelmä meidän pitäisi saada kaikkiin muihinkin maihin ja vielä niin, että on olemassa erityinen finanssivalvonta — mikä tahtoo yleensä näissä keskusteluissa unohtua. Muistan, että talousvaliokunnankin osalta valiokunnan piti jossakin vaiheessa erityisesti kovistaa senaikaista Pankkivaltuustoa, että teillä pitää olla osana tätä Pankkivaltuuston kertomusta myös kertomus Finanssivalvonnan toiminnasta, ja sehän näissä nykyisin on. Mutta esimerkiksi eduskunnan käsittelyissä Finanssivalvonta valitettavasti aika usein unohtuu, ja käsitys on siinä, että Suomen Pankki Euroopan keskuspankin osana olisi myös valvontaviranomainen näihin pankkeihin nähden.

Mehän olemme olleet aktiivisia näissä pankkiasioissa Euroopan unionissa, ja meidän taustanamme on Suomen pankkikriisi 1990-luvulla. Aika paljon esimerkiksi tässä pankkiunionissa on saatu niitä piirteitä, joita meidän omaan järjestelmäämme on luotu. Mutta ei tämä pankkiunioni ole hyvä verrattuna suomalaiseen järjestelmään siinä mielessä, että Euroopan keskuspankki toimii rahoittajana ja ostaa valtion obligaatioita ja myös sitten antaa näille pankeille rahaa — niin kuin äskettäin päätettiin, 400 miljardia, josta Suomenkin vastuut ovat aika suuret — edullisesti, jotta ne rahoittaisivat pientä ja keskisuurta yritystoimintaa.

Tässä tulenkin sitten tähän yhteen asiaan, johon Pankkivaltuustonkin kannattaisi kiinnittää huomiota. Tosin täällä ei nyt näytä olevan yhtään Pankkivaltuuston jäsentä enää (Marjo Matikainen-Kallström: Anteeksi!) — aha, on yksi, hyvä! — paikalla. Sillä nyt on käymässä niin, tänään valtiovarainvaliokunnassa tämä kävi ilmi, että kun tämä 400 miljardia nyt on Euroopan keskuspankin taholta annettu käytettäväksi pankeille, niin Suomessa tätä ei tulla käyttämään. Mutta kuitenkin samalla Suomi 400 miljardista vastaa omalta osaltaan sen vajaan 2 prosenttiyksikön verran, mitä meillä näitä vastuita on. Tässä mielessäkin näissä pankkiasioissa, joita Euroopan unionin asiat nykyisin hyvin pitkälle ovat, pitäisi sellaista huolellisuutta olla.

Niistä paikoista, joissa näitä asioita käsitellään, niin kuin täällä on tullut ilmi, yksi on suuri valiokunta, joka monissa asioissa edustaa koko eduskuntaa Euroopan unionin asioissa, ja sitten on pankkiasioista vastaava talousvaliokunta, ja sitten on valtion takausten eli veronmaksajien rahojen vahtija, valtiovarainvaliokunta.

Mutta vaikeusaste on kuitenkin erittäin suuri, koska näissä asioissa aktiivisia toimijoita ovat isot kansainväliset pankit, jotka toimivat ympäri maailmaa, muun muassa myös täällä Euroopassa, ja joiden pankkikriisistä monessa näistä asioista on kysymys, ja pankkikriisistä on tullut sitten valtioitten kriisi, ja valtioitten kriisistä on tullut veronmaksajien kriisi ja suuri työttömyys — ihan sen saman mallin mukaan, mitä tapahtui Suomessa 90-luvulla. Tässä mielessä tämä Suomen malli, joka tarjoaa mahdollisuuden keskustella näistä kysymyksistä Pankkivaltuuston kertomuksen muodossa, on ihan hyvä järjestelmä. Tämäntyyppistä ei Euroopan unionin eikä euromaiden parlamenteissa ole.

Mika Niikko /ps:

Arvoisa puhemies! Pankkivaltuuston kertomuksessa olisi ollut hyvä kiinnittää huomiota näihin jo tehtyihin päätöksiin, miten ne vaikuttavat suomalaisen veronmaksajan osuuteen. Toki näinä vaikeina taloudellisina aikoina erilaisia toimenpiteitä tehdään, kuten esimerkiksi tämä jo tämän hallituskauden puolessavälissä ollut pankkivastuuvero, mikä tuli pankeille tässä puolitoista vuotta sitten. Elikkä silloinhan valtiovarainministeri mainosti sitä, että pankit rupeavat vain kantamaan vastuuta ja keräävät pääomia tulevia mahdollisia rahoitusvaikeuksia varten. Sen noin 0,3 prosentin vastuun pääomittaminenhan siirrettiin suoraan lyhentämättömänä veronmaksajille. Käytännössä jokainen yritys, jolla on lainaa, ja yksityinen henkilö, jolla on lainaa, ainakin Danske Bankin kautta, joutui joka vuosi sen kolmen vuoden ajan maksamaan lainan pääomasta tämän 0,32 tai 0,34 prosenttia, mikä se muistini mukaan on.

Näinhän ei asiaa esitetty tässä salissa. Asia esitettiin niin, että pankit kantavat itse vastuunsa niistä riskeistä. Mutta käytännössä me tiedämme sen, että veronmaksaja, viime kädessä yhteiskunta maksaa kaikki nämä pankkien riskiseikkailut, ja siinä mielessä Pankkivaltuuston pitäisi myös kiinnittää huomiota siihen, onko pankin asiakkaalla enää minkäännäköistä oikeusturvaa itsellään valita sitä, missä määrin hän maksaa pankin riskit. On ymmärrettävää, että ne maksetaan asiakasmaksuina ja muina vielä, niissä tilanteissa voidaan asiakkuutta vaihtaa, mutta ei siinä tilanteessa enää asiakkuutta vaihdeta, kun lasku tulee sen mukaan, kun on jo lainat päällä.

Arvoisa puhemies! Mielestäni Suomen pitäisi miettiä, missä Suomen kipuraja on, kuinka pitkään me olemme menossa tässä kehityksessä, mikä on se viimeinen raja, jonka yli me emme mene. Siitä ei olla tässä eduskunnassa koskaan keskusteltu. Me täällä siteeraamme hyvin paljon esimerkiksi tästä liittovaltiokehityksestä ja arvelemme sitä, että se tulee toteutumaan. Mutta ei olla keskusteltu siitä, menemmekö me siinä kehityksessä loppuun asti mukaan. Me emme pysty saamaan Suomen työllisyyttä kuntoon, ellei meillä ole, mielestäni, niitä vaihtoehtoja olemassa. Jos meillä olisi oma raha, oma markka, me voisimme silloin esimerkiksi devalvoida rahamme. Nythän me emme voi tehdä sitä kuin esimerkiksi veroja alentamalla tai palkkatasoa laskemalla, mutta se ei tässä valtiossa tässä tilanteessa näytä onnistuvan. Siinä mielessä eduskunnassa pitäisi keskustella hyvin vakavasti siitä, missä vaiheessa me siirrymme omaan valuuttaan, jos tämä yhteisvaluutta euro tulee liian kalliiksi suomalaisille veronmaksajille.

Edustaja Pekkarisen esiin nostama Suomen Pankin vastuu ja Suomen vastuu niistä takuista kuvastavat juuri sitä, että me menemme vain ajopuun lailla tässä asiassa eteenpäin. Ei voi olla veronmaksajan kannalta hyväksyttävää se, että näistä asioista ei käydä kunnon keskustelua.

Arvoisa puhemies! Haluan lopuksi myös muistuttaa siitä, että perussuomalaiset eivät hyväksy pankkien suoraa pääomittamista EVM:n kautta. Tästä me teimme valtiovarainvaliokunnan kokouksessa eriävän mielipiteen jo vuonna 2013, ja aika tulee näyttämään sen, olisiko pitänyt valita perussuomalaisempi tie.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tässä kertomuksessa on laajasti selvitetty pankkiunionia. Tässä keskustelussa on tuotu esiin tähän liittyviä ongelmallisia näkökohtia. Haluan kuitenkin vielä muistuttaa siitä, mistä pankkiunionissa on keskeisesti kysymys.

Pankkiunionin avulla pyritään eroon siitä täysin sietämättömästä tilanteesta, että pankkitoiminnassa voitot ovat yksityisiä mutta viime kädessä tappiot kaadetaan veronmaksajien niskaan. Tähän pyritään sillä, että niin sanotusta bail-out-säännöstä siirrytään niin sanottuun bail-in-sääntöön eli pyritään siis siihen, että omistajat, pankkien omistajat, pankkien velkojat ja pankkien suurtallettajat ovat vastuussa pankin tappioista.

Herra puhemies! Jos tämä pankkiunioni tässä onnistuu, tai sanotaan, että jos se edes pääosin, valtaosin tässä onnistuu, niin koen, että pankkiunioni ainakin tältä osin on hyvin merkittävä harppaus eteenpäin.

Kauko Tuupainen /ps:

Arvoisa puhemies! Tämän edellisen, edustaja Zyskowiczin puheenvuoron innoittamana tuli mieleen tämmöinen brasilialainen käytäntö pankkialalla. Jos vaikuttaa siltä, että pankilla näyttää menevän taseitten ja tilinpäätösten mukaan kehnosti ja suoritustila lähenee, niin pankin johdon, hallituksen ja osakkeenomistajien omaisuus pannaan hukkaamiskieltoon. Ja jos käy niin huonosti, että pankki menee konkurssiin, niin äsken mainittu omaisuus realisoidaan. Tämä on pitkälle vietyä pankkitoimintaa, ja toivon tietenkin, että ei Suomessa tähän tarvitse koskaan mennä.

Edustaja Niikon puheenvuoroon sen verran, kun puhutaan, että veronmaksajat eivät kärsi tästä pankkien taseitten elvyttämisestä, että nyt on käynyt ainakin Keski-Suomessa niin, että konttoreita on lopetettu, henkilöstöä on vähennetty, jotta voidaan lisätä pankin omavaraisuutta. Tämä on kova tie ja koskettelee tänä aikana. Tiedän, että äsken oli puhetta tuolla eduskunnan tilintarkastajien kesken, niin kuin puhemieskin tietää hyvin, että eduskunnankin virkoihin on 70—80 hakijaa per virka. Eli tämmöisten korkeasti koulutettujen henkilöitten, akateemisten ihmisten, keskuudessakin on työttömyyttä, niin että tämä pankkien taseitten tämmöinen hieman "väkivaltainen" nostaminen ei ole hyväksi Suomelle eikä Suomen kansalaisille.