Pentti Tiusanen /vas(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen esitys laiksi aravalain, aravarajoituslain sekä vuokra-asuntolainojen ja asumisoikeustalolainojen korkotuesta annetun lain muuttamisesta on myös hyväksytty valiokunnassa yksimielisesti. Tämä hallituksen esitys 79 tarkoittaa aravalaissa sekä vuokra-asuntolainojen ja asumisoikeustalolainojen korkotuesta annetussa laissa olevien yleishyödyllisyyssäännösten muuttamista. Näistä yleishyödyllisyyssäännöksistähän vuosien mittaan on paljon keskusteltu eduskunnassa. Ympäristövaliokunnassa ne ovat olleet vuosien ajan ihan keskeinen ongelmakenttä. Rakennuttajat, yleishyödylliset rakennuttajat, ympäristöministeriö, toisaalta valtiovarainministeriö ovat aina ajoittain esittäneet varsin erilaisia kantoja tässä asiassa.

Nyt kohdekohtaisista käyttö- ja luovutusrajoituksista vapautuvia asuntoja olisi jatkossa mahdollista myydä nykyistä joustavammin myös niillä alueilla, joilla vuokra-asunnoista on kysyntää. Myös kielto olla riippuvainen rakennusliikkeistä ehdotetaan kumottavaksi. Ehdotuksen mukaan tuoton tuloutusrajoitukset ulotetaan koskemaan myös kuntien tai muiden julkisyhteisöjen omistamia asuntoyhteisöjä. Alueen asuntomarkkinatilanne sekä tyhjäkäytön ja taloudellisten menetysten uhka otettaisiin huomioon entistä paremmin.

Arvoisa puhemies! On tärkeätä todeta, että edelleenkin valiokunta puoltaa vahvasti yleishyödyllisyyssäännösten tarvetta valtion asuntopolitiikan tavoitteiden toteuttamisen varmistamiseksi. Vaikka markkinatilanne olisikin hyvä ja asuntoja syntyisi, tarvitaan edelleenkin valtion tukemaa, turvallisten ja kohtuuhintaisten asuntojen tuottamista niitä eniten tarvitseville ihmisille. Näin ollen tämä päälinja, joka on ollut jo aikaisempien hallitusten, Lipposen ensimmäisen ja toisen hallituksen, aikana, ei muutu.

Käyttö- ja luovutusrajoituksista vapauttaminen on tarkoituksenmukaista mahdollistaa kuitenkin erityisesti taantuvien alueiden tyhjien asuntojen ongelman helpottamiseksi. Vapautus voitaisiin myöntää, jos se edistäisi alueen asuntomarkkinoita tai ehkäisisi asuntojen tyhjäkäyttöä ja siitä johtuvia taloudellisia menetyksiä. Alueilla, joilla ei ole kysyntää vuokra-asunnoista, Valtion asuntorahasto pääsääntöisesti myöntäisi vapautuksen. Sen sijaan suuren kysynnän alueilla vapautuksen myöntämiseen tulisi olla erityisperuste ja asukkaiden asema tulisi ottaa huomioon. Esityksessä ja valiokunnan mietinnössä korostetaan, että vapautusta ei tule myöntää, jos se johtaisi asukkaiden asumisturvan olennaiseen vaarantumiseen.

Mietinnössä painotetaan myös välineitä segregaatio-ongelman ennalta estämiseksi esimerkiksi lähiöalueilla ja kaiken kaikkiaan sitä, että tämä muutos helpottaa tyhjien asuntojen ongelmaa. Asuntokannan kunnossapitämistä taas se parantaa, koska muutoksella parannetaan kohteiden vakuusarvoa. Sillä helpotetaan siten esimerkiksi perusparannusrahoituksen hankkimista.

Näin ollen tämänkin hallituksen esityksen tultua voimaan edelleen säilyvät yleishyödyllisyyssäännökset ja myöskin voiton tuloutus aikaisempien tuloutusrajoitusten periaatteiden mukaisesti. Ja vielä: Tuloutusrajoitukset tuoton suhteen ulotetaan koskemaan myös kuntien ja muiden julkisyhteisöjen omistamia asunto-osakeyhtiöitä silloin, kun on kysymyksessä yleishyödyllinen rakentaminen.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Pitää toivoa, että tämä tässä talossa aika pitkään vellonut aravavuokrataloja koskeva yleishyödyllisyyskeskustelu, johon itsekin olen aiemmin ottanut osaa kyseisten asuntojen vuokranantajana ja jossain määrin myöskin valiokunnan asiantuntijana, lopultakin saavuttaisi päätepisteensä. Tässä katsannossa hallituksen esitys on hyvä. Täällä ed. Koskinen jo aiemmin totesi, että hallitusta on joskus syytä kiittääkin, ja tältä osin hallitusta sopii kiittää. Kiittää sopii myöskin valiokuntaa, joka on tehnyt tästä ihan hyvän mietinnön. Voisi todeta vähän historiallisemminkin, että eduskunnan ympäristövaliokunta viime vuosina on tehnyt erittäin hyvää asuntopoliittista työtä. Se on huolehtinut siitä, että erilaiset hallitukselta tai ulkopuoliselta taholta tulleet asukkaitten vastaiset pyrkimykset eivät ole päässeet liian pitkälle.

Haluan puuttua tässä yhteydessä muutamiin yksityiskohtiin tässä lakiesityksessä ja valiokunnan mietinnössä.

Ensinnäkin tässä aravalain 15 a §:ssä, joka siis käsittelee yleishyödyllisyyttä, todetaan, että käyttö- ja luovutusrajoituksista vapautuvat vuokra-asunnot voisi vastaisuudessa myydä vapaasti myös niissä asuville asukkaille sekä yhteisöille, joiden toimintaan vuokra-asuntojen omistaminen kuuluu, myös silloin, kun niillä on paikkakunnilla kysyntää vuokra-asuntoina. Tämä on ihan ok. Ainoa, mikä tässä tietysti kiinnittää huomiota, on se, että tässä todetaan, että niitä voidaan myydä asuville asukkaille. En tiedä, onko ministeriö lakiesitystä valmistellessaan miettinyt tai kiinnittikö valiokuntakaan tai kiinnittivätkö valiokunnan asiantuntijat huomiota siihen, että yksittäisten asuntojen myyminen aravavuokra-asunnoista ei välttämättä ole paras mahdollinen tapa parantaa asukasrakenteeltaan vinoutuneitten lähiöitten tilannetta. Parasta olisi, jos ja kun aravavuokra-asuntoja joudutaan tällä tavoin myymään, että talot voitaisiin myydä kokonaisina, koska tällaiset sekatalot, joissa on sekä omistusasuntoja että vuokra-asuntoja, eivät ole parhaita mahdollisia.

Toinen asia, mihin haluan kiinnittää huomiota, on 15 e § samaisessa aravalaissa, jolloin kysymys on kunnalle ja muulle julkisyhteisölle tuloutettavasta tuotosta. Tämän tuoton tuloutushan on ollut se seikka, joka erityisesti yleishyödyllisiä vuokranantajia ja rakennuttajia on tässä yleishyödyllisyyslainsäädännössä hiertänyt ja viime eduskuntakaudella nimenomaan se, että kun aikanaan yleishyödyllisyyslainsäädäntöä säädettäessä perustuslakivaliokunta hyväksyi kyseisen lainsäädännön, se asetti sille ehdon, että tämä tulee ulottaa myöskin kuntien vuokra-asuntoihin. No, edellinen hallitus sitä tehtävää toteuttikin, mutta tämän tuloutuksen, joka sinänsä on perusteltua, lisäksi se asetti muita ehtoja, jotka olisivat johtaneet sekä kuntien että erityisesti näitten yhtiöitten kannalta aika lailla kohtuuttomiin ja huonoihinkin tilanteisiin.

Edellisen eduskunnan ympäristövaliokunta hoiti asian sillä tavalla, että se ei ennättänyt käsitellä tätä asiaa. Nyt olemme saaneet sitten paljon paremman esityksen. Nimittäin on erittäin kannatettavaa, että tämä rajoitus ulotetaan kuntiin. Kunnissa on viimeisen kymmenen vuoden, ehkä pidemmänkin ajanjakson, aikana esiintynyt selvää pyrkimystä tehdä aravavuokra-asukkaista kuntien talouden korjaajia vaatimalla vuokrataloyhtiöiltä tuloutusta, välillä jopa sellaistakin tuloutusta, joka ylittää voimassa olevan lainsäädännön asettamat rajat. Pitää muistaa, että omistajilla on tälläkin hetkellä oikeus periä 8 prosenttia korkoa sijoittamalleen pääomalle. Sen lisäksi aravavuokra-asukkaat maksavat vuokrissaan paitsi tämän sijoitetun pääoman myöskin ne kaikki noin yleensä 90 prosenttia kaikista rakennuskustannuksia kattavista lainoista. Siis kaiken. He maksavat lainojen korotkin. Asukkaat maksavat kaiken. Eli aravavuokra-asunnot ovat itse asiassa olleet erittäin tuottava sijoitus kunnille paitsi asuntopoliittisesti niin myöskin puhtaan taloudellisesti. Siitä huolimatta erinäiset kunnankamreerit ovat keksineet, että ahaa, tässäpä mainio keino parantaa kuntien taloutta, kun pannaan asukkaat maksamaan vielä tämäkin. Tästä on tietenkin seurannut, kun kaikki kustannukset, jotka asukkaille sälytetään, menevät vuokriin, rakennuskustannuksista johtuvan vuokrankorotuspaineen lisäksi myöskin muuta vuokrankorotuspainetta. Sillä on erityisesti tietysti täällä Pääkaupunkiseudulla, jossa vuokrat ovat muutenkin korkeita, vaikeutettu entisestään vaikeaa tilannetta. Tästä syystä on erittäin perusteltua, että eduskunta nyt yksiselitteisesti panee lopun tälle kunnankamreerien hävyttömälle saalistamispyrkimykselle.

Kolmantena aravarajoituslain osalta 7 §:ssä, joka käsittelee vuokraa ja sen määrää ja määräytymistä, kiinnittäisin huomiota yhteen asiaan, johon ilmeisesti valiokunnassa asiantuntijat eivät ole kiinnittäneet huomiota, eivät edes vuokralaisten asiantuntijaedustajat. Kysymys on siitä, että kun tässä nyt sallitaan aravakiinteistöjä myytäessä maksettavan lunastuskorvauksen ja siihen tehtävän indeksikorotuksen periminen vuokrissa, niin se tarkoittaa sitä, että myöskin myyntivoitot, myynnistä saatavat voitot ja tavallaan se arvonlisä, joka on syntynyt tästä omistamisesta, pannaan nyt jatkossa ihan laillisesti vuokralaisten vuokrissaan maksettavaksi. Tähän saakka se ei ole ollut mahdollista. Toki on selvää, että asuntojen omistajat ovat onnistuneet hoitamaan sen muulla tavoin, koska sitä on ollut mahdoton valvoa, mutta tämän jälkeen se on täysin laillista puuhaa. Tietysti siinä on se hyvä puoli, että tämän jälkeen voidaan myöskin selkeästi todeta, että kun maahan on perustettu kuntienkin toimesta yhtiö tai yhtiöitä, joille näitä ikään kuin lunastuskorvauksia maksaen, on näitä aravavuokrataloja siirretty, niin samalla tästä syntyvät kustannukset ja myyjille syntyvä lisäarvo tulevat nyt sitten selkeästi vuokralaisten maksettavaksi. Tämä on ehkä tämän lakiesityksen huonoin puoli.

Sitten viimeksi rajoituksista vapauttamista koskevassa pykälässä, sen perusteluissa, todetaan, että vapautusta ei tulisi myöntää, jos se johtaisi asukkaiden asumisturvan olennaiseen vaarantumiseen. On mielenkiintoista nähdä, miten jatkossa tätä sanaa "olennainen" tulkitaan. Minun mielestäni olisi ollut parempi kirjoittaa, että vapautusta ei tulisi myöntää, jos se johtaa asukkaiden asumisturvan vaarantumiseen, koska ei ole mitään syytä ylipäätään sallia, että asukkaitten asumisturvaa vaarannettaisiin. Tämä liittyy siihen ideologiaan, että aravavuokra-asunnot ja erityisesti kuntien omistamat aravavuokra-asunnot on nähty milloin valtion asuntopolitiikan vakauttamisen välineenä, milloin kuntatalouden parantamisen välineenä, milloin jopa yksittäisen tai yleishyödyllisen voiton tavoittelunkin välineenä. Valitettavan harvoin niitä on nähty siinä asemassa, jossa ne pitäisi nähdä, elikkä niissä asuvien ihmisten koteina. Sitähän ne ovat. Kun aravalainsäädäntöä tehdään, niin tämä pitäisi aina pitää mielessä, ja tästä syystä on toivottavaa, että tätä lainsäädäntöä nyt sitten myös jatkossa seurataan niin, että asukkaitten hyväksikäyttö aravavuokra-asumisessa, asuntojen rakennuttamisessa ja ylläpidossa jatkossa estetään. Jos siihen päästään, niin silloin tämä lakiesitys on todellakin täyttänyt tehtävänsä.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Virtasen hyvästä ja asiantuntevasta puheenvuorosta kiitos, ja sitten tuohon 7 §:ään. Esimerkiksi sen pykälän vaikutusta, mitä ed. Virtanen tässä pohti, on mahdollisuus luonnollisesti seurata, ja esimerkiksi ympäristövaliokunnalla on siihen täydet mahdollisuudet jo perustuslain pohjalta ja eduskunnan työjärjestyksen pohjalta. Se, miten tällaiseen mahdollisuuteen myydä asuntoja asukkaille, yksittäisiä asuntoja, valiokunta suhtautui, niin asiantuntijakuulemisessa kävi ilmi, että on myös mahdollista tai tulee ottaa mukaan mahdollisuus siitä, että koko talon kaikki asunnot olisivat myytävissä asunnoissa asuville asukkaille eli heidän kotinsa muuttuisi omistusasunnoksi. Tämä mahdollisuus haluttiin, näin ymmärrän tässä, myös asiantuntijakuulemisen pohjalta säilyttää ja pitää edelleen tässä. Mutta erittäin tärkeätä on tuo suuri linja, mihinkä myös ed. Virtanen viittasi. Se on säilynyt samanlaisena, ja siitä on syytä pitää kiinni. Vaikka täällä nyt ed. Oinosta lukuun ottamatta on vain oppositiopuolueen kansanedustajia, niin haluaisin myöskin todeta, että myös meillä oppositiossa varmasti nähdään ainakin täälläpäin hyvänä, että hallitusohjelmassa mainitaan aravatuotanto ja sen edelleen kehittäminen ja säilyttäminen.