Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Tässä ilmoituksessa esittelen asiat käännetyssä järjestyksessä, missä varsinainen keskustelu tullaan käymään, mutta se ei varmaankaan haittaa.

Arvoisa puhemies! Pohjoinen ulottuvuus on ollut luonnollinen osa meidän suomalaista näkökulmaamme koko EU-jäsenyytemme ajan ja itse asiassa jo ennen sitä. Pohjoisena maana olemme aina halunneet tuoda esiin myös oman pohjoisen näkökulmamme kaikissa kansainvälisissä yhteyksissä. EU:n suhteen tämä tuli esille jo jäsenyysneuvottelujen aikana. Ahon hallitus katsoi tuolloin, että Suomi yhdessä muiden jäseneksi pyrkivien Pohjoismaiden kanssa toisi Euroopan unioniin kokonaan uuden pohjoisen ulottuvuuden.

Seuraava, pääministeri Lipposen vetämä hallitus konkretisoi tämän ja sai EU:n ottamaan pohjoisen ulottuvuuden osaksi unionin ulkosuhdepolitiikkaa. Sen avulla EU saatiin mukaan yhteistyöhön vakauden ja hyvinvoinnin vahvistamiseksi unionin pohjoisilla lähialueilla eli Itämerellä, Luoteis-Venäjällä ja arktisilla alueilla. Unionin ja sen jäsenmaiden sekä Venäjän lisäksi pohjoisessa ulottuvuudessa ovat mukana myös Norja, Islanti, Yhdysvallat ja Kanada.

Kuluneiden kuuden vuoden aikana pohjoinen ulottuvuus on vakiinnuttanut asemansa osana EU:n politiikkaa ja auttanut huomion kiinnittämisessä Pohjois-Euroopan haasteisiin ja mahdollisuuksiin. Juhlapuheet ja foorumit ovat vaihtuneet käytännön työksi arjessa.

Ärade talman! Allra mest konkret och samtidigt allra mest lyckad har den nordliga dimensionen varit i fråga om partnerskapsverksamheten. I den förenar jämbördiga aktörer sina krafter för att uppnå viktiga gemensamma mål. Partnerskapen skapar ett konkret ramverk för arbetet med den nordliga dimensionen där olika aktörer, projektidéer och finansiering går att kombinera på ett naturligt sätt och projekten kan rangordnas.

För närvarande finns det två partnerskap, miljöpartnerskapet och partnerskapet för hälsa och socialt välbefinnande. Det äldre av dem är miljöpartnerskapet som upprättades 2001. Sammanlagt 225 miljoner euro har influtit till partnerskapsfonden i form av donationer och de praktiska projekten har startats. Lånefinansieringen och den övriga finansieringen medräknad uppgår det sammanräknade värdet av miljöpartnerskapsprojekt som genomförs i våra närområden nu till mer än 2 miljarder euro.

Yksi ympäristökumppanuuden tärkeimpiin kuuluvista hankkeista, Pietarin lounainen jätevedenpuhdistamo, avataan käyttöön syyskuussa. Lisäksi kuusi muuta ympäristöhanketta on käynnistynyt tai juuri käynnistymässä: Pietarin pohjoinen jätteenpolttolaitos, Leningradin ympäristöinvestointiohjelma, Arkangelin ja Komin kunnallispalvelujen parantamishanke ja Kaliningradin lämpöjärjestelmähanke. Useita muita hankkeita on valmisteilla. Monet näistä hankkeista ovat Itämeren ja sen äärellä asuvien ihmisten hyvinvoinnin kannalta todella merkittäviä.

Myös puhtaasti suomalaisesta näkökulmasta katsottuna ympäristökumppanuus on ollut kannattavaa. Suomalaisilla yrityksillä on myös ollut hyvät mahdollisuudet osallistua pohjoisen ulottuvuuden alueella suoritettavien hankkeiden toteuttamiseen. Suomalaisyritysten toimitukset ympäristökumppanuuden Pietarin jätevedenpuhdistamohankkeeseen olivat yli 50 miljoonaa euroa.

Ympäristökumppanuuden onnistuminen on kotimaisessa keskustelussa jäänyt varsin vähäiselle huomiolle. Se mainitaan kuitenkin myönteisenä esimerkkinä tuloksekkaasta yhteistyöstä viime kuussa Moskovan huippukokouksessa sovitun EU:n ja Venäjän välisen yhteisen talousalueen tavoitteenasettelussa.

Sosiaali- ja terveyskumppanuus on nuorempi kuin ympäristökumppanuus; se perustettiin syksyllä 2003. Sen avulla pyritään koordinoimaan ja tehostamaan tarttuvien tautien ja elintapasairauksien vastaista taistelua sekä vähentämään sosiaalisten ongelmien aiheuttamia uhkia lähialueillamme.

Arvoisa puhemies! Pohjoinen ulottuvuus on alusta asti ollut asia, jonka edistäminen on maassamme nähty tärkeänä ja ponnistelujen arvoisena yli puoluerajojen. Näin on ollut myös nykyisen hallituksen toimikauden ajan. Pohjoinen ulottuvuus on näkemykseni mukaan edelleen, myös Euroopan unionin historiallisen itälaajentumisen jälkeen, vahvasti sekä Suomen että Euroopan unionin kannalta merkityksellinen politiikan osa. Se on yksi Suomen EU-politiikan painopistealueista.

Nykyhetken lisäksi meidän on koko ajan pidettävä mielessä myös tulevaisuus. Pohjoisen ulottuvuuden toimintaohjelma päättyy vuoden 2006 lopussa. Sen vuoksi jatkon miettiminen on aloitettu jo jokin aika sitten. Suomella on siihen erityisvelvollisuus kahdestakin syystä: Ensinnäkin pohjoisen ulottuvuuden jatko viimeistellään meidän puheenjohtajuuskaudellamme loppuvuodesta 2006. Toiseksi meillä on pohjoisen ulottuvuuden unioniin tuoneena maana velvollisuus huolehtia myös sen jatkosta.

Hallitus on vastannut näihin haasteisiin olemalla aktiivinen ja pyrkimällä vaikuttamaan asioihin jo ideointivaiheessa. Kotimaassa olemme analysoineet asiaa laajapohjaisesti. Keskusteluissa ja ideoinnissa ovat olleet mukana kaikki hallinnon haarat, samoin lukuisa joukko yksityisen sektorin edustajia ja tutkijoita. Suomen ulkopuolella on sekä poliittisella että virkamiestasolla käyty valtava määrä keskusteluja komission, muiden EU-maiden ja kumppanimaiden kanssa. Omastakin puolestani voin sanoa, että pohjoinen ulottuvuus on ollut asialistalla käytännössä joka ainoassa tapaamisessani muiden valtioiden tai komission edustajien kanssa. Viimeksi eilen asia oli esillä Venäjän pääministeri Fradkovin kanssa.

Pohjoisen ulottuvuuden jatkon kannalta Venäjän kiinnostuminen ja sitoutuminen ja sitouttaminen on ensiarvoisen tärkeää. Viime aikoina Venäjä on viestittänyt lisääntyvää kiinnostusta pohjoista ulottuvuutta kohtaan. Tämä tulee huomioida ja kytkeä Venäjä mukaan pohjoisen ulottuvuuden jatkotyöhön ja uuden asiakirjan valmisteluihin mahdollisimman tiiviisti. Tavoitteena tulee olla tasa-arvoinen kumppanuus, johon kaikki voivat aidosti sitoutua.

Kuten edellä mainitsin, hallitus on ollut ahkerasti yhteydessä kaikkiin osapuoliin. Analyysimme tulokset sekä niistä tekemämme johtopäätökset on välitetty tehokkaasti ja määrätietoisesti eteenpäin. Tämä työ ei ole mennyt hukkaan, vaan meitä on myös kuultu. Tämä näkyy selvästi siitä, että komission pohjoisen ulottuvuuden jatkotyötä koskevat peruslähtökohdat ja esitykset heijastelevat varsin tarkoin Suomen jo hyvissä ajoin esittämiä näkemyksiä. Tämä on juuri sellaista vaikuttamista, johon olemme koko jäsenyyden ajan pyrkineet.

Ärade talman! Färdplanerna för de fyra för EU och Ryssland gemensamma områdena godkändes vid toppmötet i Moskva den 10 maj. I dem fastställs EU:s och Rysslands gemensamma mål för främjande av det ekonomiska samarbetet, samarbetet i rättsliga och inrikesfrågor, samarbetet i fråga om den yttre säkerheten och samarbetet inom utbildning, forskning och kultur. Många av dessa mål är viktiga också för samarbetet på det regionala planet och ingår redan i en eller annan form i det nuvarande handlingsprogrammet för den nordliga dimensionen. När målen inom ramen för de gemensamma områdena har förhandlats fram mellan EU och Ryssland och godkänts på hög politisk nivå bildar de en fast grund också för det fortsatta arbetet med den nordliga dimensionen.

Pohjoinen ulottuvuus tulee tulevaisuudessa kytkeä osaksi näitä unionin ja Venäjän välisiä yhteisiä alueita. Pohjoinen ulottuvuus tulee siten käytännön yhteistyön keinoin tukemaan neljän yhteisen alueen täytäntöönpanoa. Toisaalta pohjoinen ulottuvuus sisältää edelleen myös elementtejä, jotka eivät sisälly neljään alueeseen. Tällainen on esimerkiksi sosiaali- ja terveysyhteistyö. Pohjoinen ulottuvuus EU-politiikkana säilyy, mutta se tulee aiempaa selvemmin nähdä EU—Venäjä-yhteistyön alueellisena osana.

Koska kumppanuudet ovat osoittautuneet onnistuneeksi yhteistyömuodoksi, tulee niihin panostaa tulevaisuudessa entistä enemmän. On erittäin tärkeää huolehtia siitä, että ympäristö- sekä sosiaali- ja terveyskumppanuudet voivat jatkua ja kehittyä. Niillä täytyy tulevaisuudessakin olla riittävät toimintaedellytykset ja voimavarat. Lisäksi hallitus parhaillaan selvittää, soveltuuko kumppanuusmalli myös joillekin muille sektoreille. Tällaisia sektoreita ovat erityisesti liikenne ja logistiikka sekä koulutus ja tutkimus.

EU:n sisällä keskustelu pohjoisen ulottuvuuden tulevasta suuntaviiva-asiakirjasta alkaa lomakauden jälkeen neuvoston työryhmässä. Iso-Britannia vahvisti pian parlamenttivaaliensa jälkeen, että se järjestää syksyllä, todennäköisesti marraskuussa, pohjoisen ulottuvuuden ministerikokouksen, joka hyväksyisi pohjoisen ulottuvuuden tulevat pääsuuntaviivat. Suuntaviivojen pohjalta aloitetaan sitten varsinaisen poliittisen asiakirjan laadinta.

Hallitus on tyytyväinen siihen, että komissio on valmistautunut aloittamaan pu:n tulevaisuutta käsittelevät keskustelut Venäjän kanssa vielä ennen kesätaukoa. Jatkamme itsekin keskustelujamme sekä Venäjän että muiden EU-maiden ja pu-kumppanuusmaiden kanssa. Pohjoinen ulottuvuus kuuluu Suomen tulevan EU-puheenjohtajuuskauden painopistealueisiin.

Arvoisa puhemies! Myös EU:n suhde Venäjään tulee ilman muuta olemaan Suomen puheenjohtajuuskauden tärkeimpiä alueita. EU:n ja Venäjän suhteiden perusta on kumppanuus- ja yhteistyösopimus Pca, jonka kymmenvuotiskausi päättyy joulukuussa 2007. Sen jälkeen se on voimassa aina vuoden kerrallaan, ellei kumpikaan osapuoli irtisano sitä kuusi kuukautta ennen voimassaoloajan päättymistä. Sen vuoksi viimeistään kesällä 2007 on tehtävä päätös Pca:n korvaamisesta uudella järjestelyllä tai sen jatkamisesta vuosi kerrallaan. Jotta vaihtoehtojen analysointiin ja valmisteluun jäisi riittävästi aikaa, on keskustelu siitä aloitettava unionin sisällä heti syyskauden alussa tänä vuonna. Myös tässä asiassa hallitus on ollut aloitteellinen. Meitä on kuunneltu, ja olemme saaneet näkemyksillemme vastakaikua.

Arvoisa puhemies! Hallitus pyrkii pitämään eduskunnan mahdollisimman hyvin selvillä kaikesta olennaisesta unionin piirissä tapahtuvasta. Sen vuoksi hallitus päätti toimittaa eduskunnalle selvityksen pohjoisesta ulottuvuudesta. Selvitys lähetettiin eduskunnalle joulukuun 4. päivänä 2004. Selvityksen jälkeen tapahtuneen kehityksen osalta lähetettiin jatkokirjelmä nyt 13. toukokuuta.

Totean tyydytyksellä, että pohjoista ulottuvuutta pidetään tärkeänä myös eduskunnassa, jossa monet valiokunnat ovat käsitelleet selvitystä erittäin perusteellisesti. Niissä esitetään monia hyvin perusteltuja näkemyksiä ja ohjeita hallitukselle.

Olen erittäin tyytyväinen siitä, että valiokuntien kannat kokoavassa suuren valiokunnan lausunnossa olevat kannat ovat olennaisilta osin yhteneväiset hallituksen näkemysten kanssa. Pohjoista ulottuvuutta pidetään tärkeänä ja sen jatkamista tulevaisuudessakin puolletaan. Kumppanuuksia painotetaan, sekä olemassa olevia että uusia. Uusista kumppanuuksista valiokunta pitää tärkeänä erityisesti liikenne- ja logistiikka-alaa, jonka myös hallitus on asettanut pääasiallisen selvitystyönsä kohteeksi. Suuri valiokunta on tehnyt myös useita muita ehdotuksia ja antanut hallitukselle ohjeita käytännön työn etenemiseksi. Lupaan, että valiokunnan esitykset otetaan vakavaan tarkasteluun hallituksessa. Hallituksen ja eduskunnan vuoropuhelu on hedelmällinen tapa kehittää tätä tärkeätä politiikan lohkoa.

Ärade talman! Jag breddade området för denna upplysning, som ursprungligen var avsedd att gälla endast den nordliga dimensionen, eftersom jag ville säga några ord om läget beträffande ratificeringen av EU:s konstitutionella fördrag. Frågan är av så stor betydelse att det är skäl för hela riksdagen att diskutera den redan i detta skede.

Viime lokakuussa Roomassa allekirjoitetun EU:n perustuslakisopimuksen ratifiointiprosessi sai uuden käänteen, kun ei-äänet voittivat Ranskan ja Alankomaiden touko-kesäkuun vaihteessa pidetyissä kansanäänestyksissä. Näillä kansanäänestyksillä on olennainen merkitys, koska perustuslakisopimus vaatii voimaan tullakseen kaikkien jäsenvaltioiden ratifioinnin. Ilman Ranskaa ja Alankomaita tai ilman mitään muutakaan jäsenmaata perustuslakisopimus ei tule voimaan, vaikka kaikki muut jäsenvaltiot olisivat sen ratifioineet. Toissapäivänä Iso-Britannia päätti jäädyttää perustuslakisopimusta koskevan lakiehdotuksen käsittelyn parlamentin alahuoneessa siihen saakka, kunnes tilanne selviää.

Kansanäänestysten tulokset olivat erittäin selviä, ja niissä ilmaistua kansan tahtoa on luonnollisesti noudatettava. Mutta silti on vielä jäljellä kysymys siitä, mitä ne vaikuttavat muiden jäsenvaltioiden ratifiointiprosesseihin. Keskustelin tilanteesta tuoreeltaan nykyisen EU:n puheenjohtajavaltion Luxemburgin pääministeri Junckerin kanssa viime viikolla. Sen jälkeen olen ollut yhteydessä myös eräiden muiden kollegoideni kanssa. Kaikkien, myös Suomen hallituksen, ja oma analyysini ja johtopäätös tilanteesta on se, ettei meidän pitäisi tehdä sen suhteen hätiköityjä johtopäätöksiä. Maltti on nyt valttia. Jäsenmaiden ei tulisi tehdä asian suhteen yksipuolisia päätöksiä, ennen kuin siitä on keskusteltu Eurooppa-neuvostossa 16. ja 17. päivä tätä kuuta eli viikon päästä.

Tämän mukaisesti olemme pyrkineet toimimaan; Suomessa ei ole tehty uusia päätöksiä kansanäänestysten tulosten selvittyä vaan hallituksen esityksen valmistelua on jatkettu suunnitellusti. Hallituksen esitys on valmis eduskunnalle lähetettäväksi syysistuntokauden alussa.

Edellä sanottu ei tietenkään tarkoita, että hallitus olisi sokea tai kuuro sille, mitä tapahtuu. Pidämme päinvastoin tiiviisti yhteyksiä muihin unionimaihin ja seuraamme tilannetta tarkasti. Ratifiointiprosessin jatkaminen muuttamattomana ei ole meille itseisarvo, jos yhdessä päätetään tehdä toisin. Tarkoituksemme on kuitenkin nyt olla vaikeuttamatta tilannetta ja puheenjohtajan ponnisteluita omilla toimillamme ennen Eurooppa-neuvostoa. Eurooppa-neuvosto kokoontuu jo runsaan viikon päästä, joten ainakin sen aikaa voimme hyvin odottaa.

Valitsemaamme menettelytapaan on myös juridinen pohja. Hallitustenvälisessä konferenssissa annettiin julistus menettelytavasta siinä tapauksessa, että yksi tai useampi jäsenvaltio ei ratifioisi perustuslakisopimusta. Sen mukaan Eurooppa-neuvosto ottaa asian käsiteltäväkseen, jos vähintään neljä viidesosaa jäsenvaltioista on ratifioinut sopimuksen kahden vuoden kuluessa sen allekirjoittamispäivästä ja jos ratifiointi tuottaa kuitenkin vaikeuksia yhdelle tai useammalla jäsenmaalle.

Julistus ei ole tietenkään sitova siinä mielessä, että se olisi pakkokeinoin täytäntöönpantavissa. Se kuitenkin kertoo hvk:ssa vallinneen hengen, jonka mukaan jokainen sopimuksen allekirjoittanut hallitus on sitoutunut myös pyrkimään ratifioimaan sen.

Tässä yhteydessä on hyvä muistuttaa myös siitä, että jo kymmenen jäsenvaltiota on ratifioinut sopimuksen. Myös kunnioituksesta niitä kohtaan seuraa, että syntyneestä tilanteesta tulee keskustella yhdessä Eurooppa-neuvostossa, ennen kuin muut jäsenvaltiot tekevät omia päätöksiään ratifioinnin suhteen.

Unionimaat tarvitsevat nyt hyviä hermoja näyttääkseen, että unioni on sisäisesti niin toimiva ja solidaarinen, että syntynyt tilanne pystytään ottamaan yhteisesti haltuun. Kaikkien hallitusten tulee asettaa unionin yhteinen etu etusijalle toiminnassaan. Niin Eurooppa-neuvosto voi lähettää tilanteen ratkaisemisesta yhteisen viestin. Yhteistyö ja keskinäinen solidaarisuus auttaisi pienentämään tilanteen haitallisuutta unionin toiminnalle.

Arvoisa puhemies! Toivon edelleen, että perustuslakisopimus tai sen keskeiset päätöksentekoa helpottavat osat saataisiin jossain muodossa voimaan. Se selkeyttäisi unionin toimintaa ja päätöksentekoa ja auttaisi sitä tuomaan olennaista lisäarvoa jäsenvaltioiden yksin suorittamiin toimiin verrattuna. Toimiva, tehokas ja päätöksentekokykyinen unioni on Suomen etu.

En kuitenkaan vaivu epätoivoon, vaikka sopimusta ei saataisikaan. Euroopan unioni ei kaadu eikä hajoa perustuslakisopimuksen epäonnistumiseen, vaikka se joutuneekin yhteen historiansa suurimmista kriiseistä. Perustuslakisopimuksen kaatuminen ei veisi unionilta oikeudellista perustaa, vaan toiminta jatkuisi entiseen malliin Nizzan sopimuksen pohjalta. Meillä on olemassa olevat perussopimukset olemassa, niiden pohjalta voidaan toimia. Vaikka Nizzan sopimus on meistä puutteellinen, sen kanssa voidaan elää ja myös kehittää unionia.

En yritä tässä vaiheessa analysoida sitä, miksi ranskalaiset ja hollantilaiset sanoivat "ei" perustuslakisopimukselle. (Ed. Soini: He vastustivat sitä!) Julkisuudessa olleiden tutkimusten mukaan siihen näyttää olevan monia syitä. Viesti on joka tapauksessa se, että enemmistö äänestäjistä oli vakavalla tavalla tyytymätön ja vastusti sopimusta. Meidän tulee ottaa tämä viesti huomioon kaikissa maissa, myös Suomessa. (Ed. Elo: Oikeata puhetta!) Emme voi vain jatkaa ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut. Loppujen lopuksi niin unioni kuin sen jäsenvaltiotkin ovat olemassa kansalaisiaan varten, ei päinvastoin.

Ärade talman! Europeiska rådets inkommande möte kommer att vara exceptionellt viktigt. Efter det kommer vi att veta bra mycket mer om hur det är ställt med Europa. Redan nu vet vi emellertid att vi bör arbeta för att unionen skall förbli handlingskraftig. Vi får inte låta den kris som ratificeringsprocessen har förorsakat lamslå hela unionen, utan vi måste kämpa emot den med all kraft.

Nyt olisi tärkeää saada aikaan myös poliittinen sopimus vuosien 2007—2013 rahoituskehyksistä. Päätös niin tavattoman vaikeassa asiassa osoittaisi unionin kykenevän toimimaan tässä kriisissä. Neuvottelujen onnistuminen juuri nyt olisi merkittävä apu sekä yleiselle ilmapiirille että konkreettisemminkin unionin pitämiselle toimintakykyisenä. Mutta niiden onnistumisen varaan ei saa laskea liian paljon; unioni ei nouse tai kaadu niidenkään varassa. Jos sopimusta rahoituskehyksistä ei saada nyt aikaan, neuvotteluja jatketaan normaalissa järjestyksessä ja niihin palataan seuraavassa ja seuraavissa Eurooppa-neuvostoissa.

Pääministeri Vanhasen ilmoitus on ruotsinkielisenä näin kuuluva:

I upplysningen presenterar jag ärendena i omvänd ordning jämfört med hur den egentliga debatten kommer att föras, men det borde inte spela någon roll.

Den nordliga dimensionen har utgjort en naturlig del av vårt finländska perspektiv under hela vårt medlemskap i EU och i själva verket redan före det. Eftersom vi är ett nordligt land har vi alltid velat föra fram också vårt eget nordliga perspektiv i alla internationella sammanhang. Beträffande EU framgick detta redan under medlemskapsförhandlingarna. Regeringen Aho ansåg då att Finland tillsammans med de andra nordiska länder som ville bli medlemmar skulle tillföra EU en helt ny nordlig dimension.

Följande regering som leddes av statsminister Lipponen fick EU att införliva den nordliga dimensionen med unionens politik i fråga om de yttre förbindelserna. Tack vare detta gick EU med i samarbetet för stärkande av stabiliteten och välståndet i unionens nordliga närområden, det vill säga Östersjön, nordvästra Ryssland och de arktiska regionerna. Med i den nordliga dimensionen är förutom unionen och dess medlemsländer samt Ryssland också Norge, Island, USA och Kanada.

Under de sex år som gått har den nordliga dimensionen befäst sin ställning som ett led i EU:s politik och hjälpt till att fästa uppmärksamhet vid utmaningarna och möjligheterna i Nordeuropa. Festtal och olika forum har efterträtts av praktiskt arbete i vardagen.

Allra mest konkret och samtidigt allra mest lyckad har den nordliga dimensionen varit i fråga om partnerskapsverksamheten. I den förenar jämbördiga aktörer sina krafter för att uppnå viktiga gemensamma mål. Partnerskapen skapar ett konkret ramverk för arbetet med den nordliga dimensionen där olika aktörer, projektidéer och finansiering går att kombinera på ett naturligt sätt och projekten kan rangordnas.

För närvarande finns det två partnerskap, miljöpartnerskapet och partnerskapet för hälsa och socialt välbefinnande. Det äldre av dem är miljöpartnerskapet, som upprättades 2001. Sammanlagt 225 miljoner euro har influtit till partnerskapsfonden i form av donationer och de praktiska projekten har startats. Lånefinansieringen och den övriga finansieringen medräknad uppgår det sammanräknade värdet av miljöpartnerskapsprojekt som genomförs i våra närområden nu till mer än 2 miljarder euro.

Ett av de viktigaste projekten i miljöpartnerskapet är det sydvästra avloppsreningsverket i S:t Petersburg, som inleder sin verksamhet i september. Sex andra miljöprojekt har dessutom startats eller står i beråd att starta: den norra avfallsförbränningsanläggningen i S:t Petersburg, Leningrads miljöinvesteringsprogram, projektet för förbättrande av den kommunala servicen i Archangelsk och Komi och projektet kring ett värmesystem i Kaliningrad. Många andra projekt bereds som bäst. Många av dem är av stor betydelse för Östersjön och för de människors välbefinnande, vilka är bosatta kring Östersjön.

Miljöpartnerskapet har varit lönsamt också ur ett renodlat finländskt perspektiv. Finska företag har goda chanser att delta i genomförandet av projekt som ingår i den nordliga dimensionen. Värdet av leveranserna från finska företag i fråga om avloppsreningsverksprojektet i S:t Petersburg uppgick till mer än 50 miljoner euro.

Framgångarna i miljöpartnerskapet har inte uppmärksammats särskilt mycket i den inhemska diskussionen. Miljöpartnerskapet nämns ändå som ett positivt exempel på resultatrikt samarbete i den målsättning för EU:s och Rysslands gemensamma ekonomiska samarbetsområde som fastställdes vid toppmötet i Moskva för en månad sedan.

Partnerskapet för hälsa och socialt välbefinnande är yngre än miljöpartnerskapet; det upprättades hösten 2003. Avsikten är att med dess hjälp samordna och effektivisera kampen mot smittsamma sjukdomar och livsstilssjukdomar samt minska de hot som sociala problem medför i våra närområden.

Den nordliga dimensionen har ända från början varit något som det i Finland har ansetts vara viktigt att främja och arbeta för över partigränserna. Så har det förhållit sig också under den nuvarande regeringens mandatperiod. Den nordliga dimensionen är enligt min uppfattning alltjämt, också efter Europeiska unionens historiska utvidgning österut, utpräglat en betydelsefull del av politiken för både Finlands och Europeiska unionens del. Den är ett av prioritetsområdena inom Finlands EU-politik.

Vi måste hela tiden ge akt inte bara på nuet utan också på framtiden. Handlingsprogrammet för den nordliga dimensionen går till ända vid utgången av 2006, och därför har arbetet med att skissera upp en fortsättning påbörjats redan för ett tag sedan. Finland är särskilt förpliktat att göra det av två olika anledningar: dels finslipas fortsättningen på den nordliga dimensionen medan vi är ordförandeland för EU år 2006, dels är vi i vår egenskap av det land som introducerade den nordliga dimensionen i unionen också skyldiga att sörja för dess fortsättning.

Regeringen har antagit dessa utmaningar genom att vara aktiv och försöka påverka saker och ting redan i idékläckningsstadiet. Här hemma har vi analyserat frågan på bred bas. Alla förvaltningsgrenar har deltagit i diskussionerna och idékläckningen, likaså ett stort antal företrädare för den privata sektorn och forskare. Utanför Finland har det på såväl det politiska planet som tjänstemannaplanet förts en väldig mängd samtal med kommissionen, de andra EU-länderna och partnerskapsländerna. För min egen del kan jag säga att den nordliga dimensionen har funnits med på agendan vid vartenda möte som jag haft med företrädare för andra stater eller kommissionen. Senast talade jag om den i går med Rysslands premiärminister Fradkov.

Rysslands intresse för och engagemang i den nordliga dimensionen är en förstarangsfråga med tanke på dimensionens fortsättning. På den senaste tiden har Ryssland signalerat ett tilltagande intresse för den nordliga dimensionen. Detta bör uppmärksammas, och Ryssland bör i så stor utsträckning som möjligt kopplas in på arbetet för den nordliga dimensionens fortsättning och beredningen av det nya dokumentet. Målet bör vara jämbördigt partnerskap som alla kan engagera sig i på ett genuint sätt.

Som jag nyss nämnde har regeringen flitigt varit i kontakt med alla parter. Resultaten av vår analys och de slutsatser vi har dragit av dem har vidareförmedlats effektivt och målmedvetet. Arbetet har inte gått till spillo, utan man har lyssnat på oss. Det framgår tydligt av att kommissionens principiella utgångspunkter och framställningar beträffande den nordliga dimensionens framtid i mycket stor utsträckning återspeglar de synpunkter som Finland redan i god tid har fört fram. Detta är just det slag av påverkan som vi har eftersträvat under hela medlemskapstiden.

Färdplanerna för de fyra för EU och Ryssland gemensamma områdena godkändes vid toppmötet i Moskva den 10 maj. I dem fastställs EU:s och Rysslands gemensamma mål för främjande av det ekonomiska samarbetet, samarbetet i rättsliga och inrikes frågor, samarbetet i fråga om den yttre säkerheten och samarbetet inom utbildning, forskning och kultur. Många av dessa mål är viktiga också för samarbetet på det regionala planet, och ingår i en eller annan form redan i det nuvarande handlingsprogrammet för den nordliga dimensionen. När målen inom ramen för de gemensamma områdena har förhandlats fram mellan EU och Ryssland och godkänts på hög politisk nivå bildar de en fast grund också för det fortsatta arbetet med den nordliga dimensionen.

Den nordliga dimensionen bör i framtiden kopplas samman med dessa områden som är gemensamma för unionen och Ryssland. På så sätt kommer den nordliga dimensionen genom praktiskt samarbete att stödja genomförandet av de fyra gemensamma områdena. Å andra sidan innehåller den nordliga dimensionen fortfarande också element som inte ingår i de fyra områdena. Ett exempel på detta är samarbetet inom social- och hälsovårdssektorn. Den nordliga dimensionen förblir en politik inom EU, men den bör tydligare än hittills uppfattas som ett regionalt inslag i samarbetet mellan EU och Ryssland.

Eftersom partnerskapen har visat sig vara en lyckad samarbetsform bör satsningarna på dem vara ännu större i framtiden. Det är synnerligen viktigt att se till att miljöpartnerskapet och partnerskapet för hälsa och socialt välbefinnande kan fortgå och utvecklas. De måste också i framtiden ha tillräckliga verksamhetsförutsättningar och resurser. Dessutom utreder regeringen som bäst om partnerskapsmodellen lämpar sig också för andra sektorer. Sådana är framför allt transport och logistik samt utbildning och forskning.

Inom EU börjar en arbetsgrupp inom rådet efter semesterperioden diskutera hur nästa dokument som anger riktlinjerna för den nordliga dimensionen skall se ut. Storbritannien fastställde strax efter sitt parlamentsval att landet i höst, sannolikt i november, arrangerar ett ministermöte kring den nordliga dimensionen som skall anta de framtida riktlinjerna. Utifrån riktlinjerna börjar sedan det egentliga politiska dokumentet utarbetas.

Regeringen är nöjd med att kommissionen redan före sommaruppehållet är redo att börja diskutera den nordliga dimensionens framtid med Ryssland. Vi fortsätter själva våra samtal med både Ryssland och de andra EU-länderna lika väl som med partnerskapsländerna. Den nordliga dimensionen kommer att vara ett av de prioriterade områdena under Finlands EU-ordförandeskapsperiod.

Också EU:s förhållande till Ryssland kommer utan vidare att vara bland de mest prioriterade områdena under Finlands ordförandeperiod. Grunden för relationerna mellan EU och Ryssland är partnerskaps- och samarbetsavtalet Pca, vars tioårsperiod löper ut i december 2007. Efter det är avtalet i kraft ett år i sänder, om ingendera parten säger upp det sex månader före giltighetstidens utgång. Därför gäller det att senast sommaren 2007 besluta om Pca skall ersättas med ett nytt arrangemang eller förlängas ett år i taget. För att tillräckligt med tid skall återstå för analys och beredning av alternativen måste diskussionen inledas inom unionen genast i början av höstsäsongen detta år. Också i denna angelägenhet har regeringen varit initiativrik och aktiv. Man har lyssnat på oss, och vi har rönt förståelse för våra synpunkter.

Regeringen vill att riksdagen skall vara så väl informerad som möjligt om allt väsentligt som sker inom unionen. Därför beslöt regeringen på eget initiativ att tillsända riksdagen en utredning om den nordliga dimensionen. Utredningen sändes till riksdagen den 4 december 2004. En kompletterande utredning om den utveckling som skett därefter sändes den 13 maj 2005.

Jag konstaterar med tillfredsställelse att den nordliga dimensionen anses vara viktig också i riksdagen, där många utskott har behandlat utredningen mycket ingående. Utskotten har lagt fram många välgrundade synpunkter och anvisningar för regeringen att beakta. Jag är mycket belåten över att ståndpunkterna i stora utskottets utlåtande, som sammanfattar utskottens ståndpunkter, till väsentliga delar sammanfaller med regeringens uppfattningar. Den nordliga dimensionen anses vara viktig och en fortsättning av den förordas. Partnerskapen betonas, såväl de redan existerande som nya. Bland de nya partnerskapen anses i synnerhet området transport och logistik vara viktigt, och det området har också regeringen fastställt som föremål för det huvudsakliga utredningsarbetet. Stora utskottet har också lagt fram ett flertal andra förslag och gett regeringen anvisningar som gäller det praktiska arbetet. Jag lovar att utskottets framställningar kommer att studeras uppmärksamt i regeringen. En dialog mellan regeringen och riksdagen är ett fruktbart sätt att utveckla denna viktiga sektor inom politiken.

Jag breddade området för denna upplysning som ursprungligen var avsedd att gälla endast den nordliga dimensionen, eftersom jag ville säga några ord om läget beträffande ratificeringen av EU:s konstitutionella fördrag. Frågan är av så stor betydelse att det är skäl för hela riksdagen att diskutera den redan i detta skede.

Processen för ratificering av EU:s konstitutionella fördrag, vilket undertecknades i Rom i oktober i fjol, tog en ny vändning när nej-rösterna segrade i folkomröstningarna i Frankrike och Nederländerna i månadsskiftet maj—juni. Dessa folkomröstningar är av väsentlig betydelse eftersom det konstitutionella fördraget för att träda i kraft måste ratificeras av alla medlemsstater. Utan Frankrike och Nederländerna träder det konstitutionella fördraget inte i kraft, även om alla andra medlemsstater skulle ha ratificerat det. I förrgår beslöt Storbritannien att till dess att läget klarnar stoppa behandlingen i underhuset av det lagförslag som gäller det konstitutionella fördraget.

Resultaten av folkomröstningarna var otvetydiga och den vilja bland folket som de är ett uttryck för måste givetvis följas. Ändå återstår frågan om vilken inverkan de har på de andra medlemsstaternas ratificeringsprocesser. Förra veckan diskuterade jag den nya situationen med premiärminister Juncker från den nuvarande ordförandestaten Luxemburg. Efter det har jag varit i kontakt också med vissa andra EU-kolleger. Allas, även den finska regeringens och min egen, analys och slutsats av situationen är att vi inte borde dra några förhastade slutsatser beträffande den. Nu gäller det att skynda långsamt. Medlemsländerna borde inte fatta ensidiga beslut i frågan förrän den har diskuterade vid Europeiska rådet den 16—17 juni, alltså om en vecka.

Vi har eftersträvat att följa denna linje; i Finland har det inte fattats några nya beslut efter att resultaten av folkomröstningarna klarnat, utan beredningen av regeringens proposition har fortgått alldeles som planerat. Regeringens proposition är färdig att skickas till riksdagen vid höstsessionens början.

Detta betyder förstås inte att regeringen är blind och döv för vad som händer. Tvärtom håller vi intensivt kontakt med de andra unionsländerna och ger noga akt på situationen. För oss är det inte ett värde i sig att ratificeringsprocessen går vidare i oförändrad form, om ett gemensamt beslut om att förfara annorlunda kan fattas. Vi har nu emellertid för avsikt att inte försvåra situationen och ordförandens ansträngningar genom våra egna åtgärder före Europeiska rådet. Europeiska rådet sammanträder om bara en dryg vecka, så åtminstone så pass länge kan vi nog ge oss till tåls.

Det finns också en juridisk grund för det tillvägagångssätt som vi har valt. Vid regeringskonferensen utfärdades en förklaring om tillvägagångssättet i det fall att en eller flera medlemsstater inte ratificerar det konstitutionella fördraget. Enligt förklaringen skall Europeiska rådet ta upp frågan, om minst fyra femtedelar av medlemsstaterna ratificerat fördraget inom en period på två år efter undertecknandet och en eller flera medlemsstater stött på problem med att ratificera det.

Förklaringen är inte bindande så till vida att den skulle kunna genomföras genom tvångsmedel. Den anger ändå att andan vid regeringskonferensen var att varje regering som har undertecknat fördraget också har förbundit sig att arbeta för att fördraget skall ratificeras.

I detta sammanhang är det skäl att påminna också om att tio medlemsstater redan har ratificerat det konstitutionella fördraget.

Också av respekt för dem följer att den uppkomna situationen bör diskuteras tillsammans i Europeiska rådet innan de andra medlemsstaterna fattar sina egna beslut om ratificeringen.

Unionsländerna behöver nu goda nerver för att visa att unionen internt är så välfungerande och solidarisk att det läge som uppstått kan bemästras tillsammans. Alla regeringar bör placera unionens gemensamma intresse i främsta rummet. På så sätt kan Europeiska rådet sända en gemensam signal när det gäller hur situationen skall kunna lösas. Samarbete och inbördes solidaritet skulle hjälpa till att undanröja de svårigheter för unionens verksamhet som situationen innebär.

Jag hoppas fortfarande att det konstitutionella fördraget eller åtminstone de centrala delar av det som underlättar beslutsfattandet skall kunna träda i kraft i någon form. Det skulle göra unionens verksamhet och beslutsfattande mera överskådligt och hjälpa unionen att tillföra ett betydelsefullt mervärde jämfört med det agerande som medlemsstaterna ensamma står för. En fungerande och effektiv union som är kapabel att fatta beslut ligger i Finlands intresse.

Jag grips ändå inte av förtvivlan, om det skulle vara så att fördraget inte blir verklighet. Europeiska unionen varken stupar på eller faller sönder om det konstitutionella fördraget skulle misslyckas, även om den antagligen råkar in i en av sina största kriser någonsin. Om det konstitutionella fördraget går omkull sopas unionens rättsliga grund inte undan; i stället fortsätter verksamheten liksom hittills utgående från Nicefördraget. Vi har våra grundfördrag och vi kan agera på basis av dem. Även om Nicefördraget är bristfälligt går det att leva med det och också att utveckla unionen.

I detta skede försöker jag inte analysera varför fransmännen och holländarna sade nej till det konstitutionella fördraget. Enligt de undersökningar som cirkulerat i offentligheten var orsakerna många. Budskapet är i vilket fall som helst att majoriteten av väljarna var allvarligt missnöjd. Vi politiker bör uppmärksamma detta budskap i alla länder, också i Finland. Vi kan inte bara fortsätta som om inget hade hänt. När allt kommer omkring finns såväl unionen som dess medlemsstater till för medborgarna och inte tvärtom.

Europeiska rådets inkommande möte kommer att vara exceptionellt viktigt. Efter det kommer vi att veta bra mycket mer om hur det är ställt med Europa. Redan nu vet vi emellertid att vi bör arbeta för att unionen skall förbli handlingskraftig. Vi får inte låta den kris som ratificeringsprocessen har förorsakat lamslå hela unionen, utan vi måste kämpa emot den med all kraft.

Nu skulle det vara viktigt att åstadkomma en politisk överenskommelse om de ekonomiska ramarna för åren 2007—2013. Ett beslut i en så oerhört svår fråga skulle visa att unionen klarar av att fungera i denna kris. Framgång i förhandlingarna just nu skulle vara av stor betydelse både för den allmänna opinionen och mera konkret för att unionen skall förbli handlingskraftig. Men man får inte tillmäta framgång i förhandlingarna en alltför stor betydelse; inte heller med dem står eller faller unionen. Ifall inget avtal om de ekonomiska ramarna kan ingås nu fortgår förhandlingarna i normal ordning, och frågan tas igen upp vid följande möte och därpå följande möten i Europeiska rådet.

Keskustelu:

Antti Kaikkonen /kesk(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Euroopan unionin suuri haaste on luoda yhteistä, koko Euroopan kattavaa turvallisuutta ja hyvinvointia etelästä pohjoiseen ja lännestä itään. Haaste ei ole pieni. Vielä runsas vuosikymmen sitten Euroopan halkaisivat useammatkin rajalinjat. Nämä vaikutukset tuntuvat edelleen rakennettaessa maanosamme taloudellista ja turvallisuuspoliittista tasapainoa. Erilaisuus, moninaisuus ja kansalliset ominaispiirteet ovat tässä työssä vaalittavia vahvuuksia, pirstoutuneisuus ja hajaannus karsittavia heikkouksia.

Euroopan unioni elää tällä hetkellä etsikkoaikaa. Luonnoksen Euroopan unionin perustuslaiksi piti olla se väline, jolla Eurooppaa pystytään kehittämään yhteistyöllä tasapainoisesti. Ranskan ja Hollannin kansanäänestysten tulokset osoittivat, etteivät poliittiset johtajat ole kyenneet kuvaamaan perustuslaillisen sopimuksen hyötyjä kansalaisille. (Ed. Jaakonsaari: Se on totta!) Brysselissä on syytä vakavasti miettiä, miksi eri maiden kansalaisten piirissä on tyytymättömyyttä Euroopan unionia kohtaan. (Ed. Soini: He ovat lukeneet sopimuksen!) Myös johtopäätöksiä tarvitaan.

Tarvitsemme vähemmän mutta parempia säädöksiä. Tarvitsemme vahvaa eurooppalaista yhteistyötä, mutta haluamme myös tilaa kansallisille ominaispiirteille. (Ed. Elo: Oikein!) Tuskin me suomalaiset niinkään perustamme EU:n lipusta, presidentistä tai kansallislaulusta. Mutta tarvitsemme vahvaa ja kestävää taloutta ja työllisyyttä. Tarvitsemme turvallisuutta. Tarvitsemme yhteistyötä torjumaan rikollisuutta, sotaa ja terrorismia. (Ed. Kallis: Tarvitsemme työtä!) Tarvitsemme sellaisen Euroopan unionin, joka vastaa näihin haasteisiin. (Ed. Soini: Itsenäisyyttä tarvitaan!)

Arvoisa puhemies! Perustuslaillinen sopimus ei ole täydellinen, ja sitä voi monesta kohtaa kritisoida. Siinä on kuitenkin tärkeitä arvoja ja asioita, joita on tavalla tai toisella vietävä eteenpäin. Se edistäisi unionin päätöksenteon läpinäkyvyyttä ja demokraattisuutta, edistäisi kansallisten parlamenttien roolia, selkeyttäisi työnjakoa ja vahvistaisi unionin kansainvälistä roolia. (Ed. Kuoppa: Vähemmän militarismia!) Sopimus on myös Euroopan vastaus maanosamme pärjäämiselle globalisaatiossa.

Sopimuksen kaatuminen kahdessa perustajajäsenvaltiossa ei ole unionin loppu. Unionin historiaan kuuluu sekä edistysaskelia että takaiskuja. Aikaisemminkin on edetty kaksi askelta eteen ja yksi taakse. (Ed. Jaakonsaari: Sehän on sosialidemokratiaa!) Eurooppa-neuvosto käsittelee tilannetta jo reilun viikon kuluttua. Kuten pääministeri Vanhanen puheenvuorossaan totesi, on turha lähteä tekemään hätiköityjä johtopäätöksiä ennen kokousta. Pikemminkin on tuumaustauon paikka. (Ed. Elo: Mikä on liberaali linja?)

Vaihtoehtoja meillä varmasti kuitenkin on. Mahdollinen ulospääsytie vaikeasta tilanteesta voi löytyä neuvotellun perustuslaillisen sopimuksen pohjalta tai esimerkiksi muokkaamalla nykyisin voimassa olevaa Nizzan sopimusta.

Arvoisa puhemies! Vierailin viime syksynä Pietarin lounaisen jätevedenpuhdistamon valtaisalla työmaalla. Pietarin jätevedet ovat olleet koko Itämeren pahin yksittäinen saastuttaja. Kun puhdistamo ensi syksynä valmistuu, pystyy se käsittelemään noin 700 000 ihmisen jätevedet. Suomenlahden tilan kannalta tämä on erinomainen asia. Tällä aikataululla Pietarin jätevedenpuhdistamo ei olisi rakentunut ilman Euroopan unionia ja sen pohjoisen ulottuvuuden politiikkaa.

Pohjoinen ulottuvuus on entistä voimakkaammin painottunut EU:n Venäjän-politiikan yhdeksi välineeksi. Pohjoinen ulottuvuus voisikin luoda vakaan yhteistyöalueen, jossa konkreettiset hankkeet etenevät EU:n ja Venäjän poliittisista suhdanteista riippumatta.

Keskustan eduskuntaryhmä pitää tärkeänä, että pohjoisen ulottuvuuden tärkeinä lohkoina ovat ympäristöpolitiikka, sosiaali- ja terveysyhteistyö sekä liikenne- ja energiapolitiikka. Pohjoisen ulottuvuuden politiikka on konkreettisen yhteistyön keinoin vahvistanut vakautta ja hyvinvointia unionin pohjoisilla alueilla. Erityistä huomiota tulee kiinnittää jatkossa sellaiseen yhteistyöhön, jolla on suoraa vaikutusta pohjoisen alueen ihmisten elämään ja ympäristön tilan kohentamiseen.

Suomelle tarjoutuu johtorooli pohjoisen ulottuvuuden tulevaisuuden suhteen EU-puheenjohtajakaudellamme syksyllä 2006.

Suomen puheenjohtajakaudelle näyttää kasaantuvan melkoinen joukko muitakin merkittäviä EU:n tulevaisuuskysymyksiä. Ratkottavanamme saattaa olla EU:n perustuslaillisen sopimuksen kohtalo, EU:n lähivuosien rahoituskysymys, paljon keskustelua aiheuttanut palveludirektiivi ja Suomellekin tärkeä Reach-kemikaaliasetus.

Arvoisa puhemies! Selvää on, että kaiken edellä mainitun perusteella Suomen EU-puheenjohtajuuteen on valmistauduttava hyvin huolellisesti. Pienen Suomen rooli EU:n suurien kysymysten ratkomisessa tulee olemaan todella merkittävä. EU tarvitsee nyt vastuunottajia ja johtajuutta. Suomi on aikaisemminkin osoittanut kykynsä vaikeiden kansainvälisten kysymysten sillanrakentajana. Niin tulemme tekemään myös EU-puheenjohtajakaudellamme ensi vuoden syksynä.

Arvoisa puhemies! Eurooppa tarvitsee nyt rakentajansa.

Miapetra Kumpula /sd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tähän päivään mennessä 10 jäsenvaltiota — suurta ja pientä, uutta ja vanhaa — ovat hyväksyneet perustuslakisopimuksen. Nuo maat edustavat jo melkein 50:tä prosenttia unionin kansalaisista. 13 jäsenmaata, mukaan lukien Suomi, ei ole vielä ottanut kantaa. Tässä tilanteessa Suomen hallituksen linjaus on aivan oikea. Suomen ei pidä luovuttaa omaa kannanmääritystään perustuslakisopimuksen sisällöstä muille. Ei ole aihetta äkkiliikkeisiin.

Espanjassa järjestettiin ensimmäinen kansanäänestys, se suositti hyväksymistä. On valitettavaa, että Ranskan ja Hollannin kansanäänestyksien "ei"-tulos on vienyt päähuomion yksinomaan.

Jäsenmaiden johtajat päättävät jatkosta. Esiintyneestä kritiikistä huolimatta unioni on tehnyt kaikki suurimmat ratkaisunsa kaikkien jäsenmaidensa yksimielisyydellä. Perustuslakisopimuksen läpivientiäkään ei voida toteuttaa ilman Ranskaa ja Hollantia. Kansalaisten huolet on otettava vakavasti. Kansanäänestyksissä ei ole ollut kyse eurooppalaisen yhteistyön vastustamisesta. Niissä näkyi ihmisten huoli omasta turvallisuudestaan ja sosiaalisen Euroopan tulevaisuudesta, huoli työpaikoista ja tyytymättömyyttä kyseisten maiden oikeistohallituksiin. (Ed. Soini: Itsenäisyydestä!)

Kun puhumme eurooppalaisesta kilpailukyvystä ja taloudesta, puhumme työpaikoista. Onko EU vienyt Euroopasta työpaikkoja? Ei. Entä Suomesta? Ei. Voimmeko Suomessa vastata avoimen talouden ja globalisaation haasteisiin paremmin yksin ilman EU:ta? Emme. Me suomalaiset tarvitsemme Euroopan unionia. Euroopan työväki tarvitsee unionia. Vasemmisto tarvitsee tavoitteidensa toteuttamiseksi unionin. Työtä on jatkettava!

Laajentunut unioni tarvitsee nyt vakauttamista, ei uusia suuria hankkeita. Ei riitä, että talon piirustukset ovat valmiit, on myös rakennettava talo. Vain näin voimme vastata ihmisten odotuksiin ja tuoda unionia lähemmäksi kansalaistensa arkipäivää.

Unionin kehittämistyön keskeyttäminen olisi kaikista vaihtoehdoista huonoin. Voisin verrata unionia vanhaan kunnon Helkama-pyörään: "vain pakki puuttuu". Ne, jotka kaipaavat pakkia, tulevat samalla heittäneeksi romukoppaan tavoitteet kilpailukyvyn ja talouden kasvusta ja näiden avulla luotavista uusista työpaikoista, paremmista työpaikoista.

Sosialidemokraatit ovat johdonmukaisesti kannattaneet perustuslakisopimuksen sisältämiä uudistuksia. Ne yksinkertaistavat ja selkeyttävät päätöksentekoa tekemällä sen avoimemmaksi ja kansanvaltaisemmaksi. Ne vahvistavat kansalaisten perusoikeuksia ja -vapauksia ja edistävät unionin sosiaalista ulottuvuutta.

Perustuslakisopimus viitoittaa tietä, vaikka se ei nykymuodossaan aivan toteutuisikaan. Monia perustuslakisopimuksen uudistuksia voidaan tehdä nykyistenkin perussopimusten pohjalta. Sopimusehdotuksessa unionin turvallisuuspolitiikka saatiin muotoon, johon sosialidemokraatit ovat valmiita sitoutumaan täysimääräisesti.

Kannatamme unionin kehittämistä tavoitteinamme rauha ja vakaus, kansanvalta ja oikeudenmukaisuus, sosiaalinen turvallisuus ja terveellinen ympäristö. Ymmärrämme eurooppalaisen yhteistyön vahvuuden globalisaation haasteiden ja mahdollisuuksien edessä.

Arvoisa puhemies! Pohjoisen ulottuvuuden politiikka on edellä mainittujen tavoitteiden käytännön toimeenpanoa alueellisesti. Sen kautta sitoutamme Euroopan unionin kokonaisuudessaan — ja myös Venäjän — kantamaan vastuuta pohjoisen Euroopan tulevaisuudesta. Unionin ja Venäjän tiivistyvää yhteistyötä tulee omalla alueellamme toteuttaa pohjoisen ulottuvuuden kautta. Lähialueemme tarjoaa lukuisia mahdollisuuksia talouskasvulle ja hyvinvoinnin edistämiselle. Se on myös täynnä haasteita, jotka vaativat rajoja ylittäviä vastauksia.

Pohjoisen ulottuvuuden kumppanuudet ovat tuottaneet hyviä tuloksia. Tämä toimintamalli mahdollistaa yhteistyön maiden, järjestöjen, yritysten ja alue- ja paikallistason toimijoiden kanssa. Kumppanuusmalli luo yhteisen kentän EU:lle ja Venäjälle. Mukana ovat myös muut kumppanimaat Norja ja Islanti sekä tarkkailijat Kanada ja Yhdysvallat.

Ympäristökumppanuudessa on saatu 2 miljardin euron projekteja liikkeelle yhteisrahoituksella. Suomen lahjoittama osuus on ollut 12 miljoonaa euroa. Esimerkiksi jo mainittu Lounais-Pietarin jätevedenpuhdistamo parantaa aivan välittömästi omaa elinympäristöämme. Itämeren monet ongelmat sopivat pohjoisen ulottuvuuden piiriin. Sosiaali- ja terveyskumppanuus on tärkeä väline kansanterveyden edistämiseksi lähialueilla. Tarttuvat tauditkaan eivät pysähdy ulkorajoillemme.

Pohjoisen ulottuvuuden arvo ei ole kuitenkaan vain rahassa mitattavissa. Kyse on yhteisestä vastuunkannosta. Tarvitsemme nyt uusia kumppanuuksia pohjoisen ulottuvuuden jatkumiselle.

Logistiikkakumppanuudelle olisi aitoa tilausta EU:n ulkopuolellakin. Itämeri on Euroopan pikatie kasvaville Venäjän ja Venäjän kautta Aasian markkinoille. Kasvupotentiaalin hyödyntäminen edellyttää toimivia yhteyksiä ja tehokasta logistiikkaa. Olettekos huomanneet, että Suomen ja Kiinan välilläkin on vain yksi maa? Sehän tekee meistä melkein naapureita. (Ed. Pulliainen: Ohoh! Uutta maantiedettä!)

Hallituksen aktiivisuus on tärkeää. Pyörä kaatuu, ellei sitä polje. (Ed. Elo: Otetaanko se yksikin maa pois?) — Ei, mutta käytetään työtä. — Aktiivisuutta hallitukselta odotetaan, koska pyörä kaatuu, ellei sitä polje. Yhteyksien tulee olla tiiviit myös EU-maihin ja Euroopan parlamenttiinkin. Itäinen ulottuvuus nousee jo keskusteluissa esille, sekään ei mitenkään tulisi vähentämään pohjoisen ulottuvuuden tärkeyttä.

Arvoisa puhemies! EU:n tulee parantaa toimintakykyään vastatakseen näihin odotuksiin. Siksi sen tulee jatkaa tietä kohti syvempää integraatiota ja tiiviimpää yhteistyötä. Pohjoinen ulottuvuus on vain yksi alueellinen esimerkki täällä omalla alueellamme. Yhtä lailla kuin pohjoinen ulottuvuus, edellyttää myös Euroopan unionin tulevaisuus jatkuvia ja johdonmukaisia ponnisteluja.

Jari Vilén /kok(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! EU ja sen jäsenvaltiot ovat ajautuneet perustuslaillisen sopimuksen ratifioinnin yhteydessä kriisiin, jonka lopullisia vaikutuksia voi vain arvailla. Jäsenvaltioiden johtajien ensi viikon Eurooppa-neuvoston kokoukseen onkin ladattu aivan erityisiä odotuksia. Unioni tarvitsee nyt todellisia tekoja, jotta usko unionin kykyyn toimia palautuu. Sopiminen rahoituskehyksistä olisi yksi tällainen konkreettinen, selkeä päätös.

Ranskan ja Hollannin kansanäänestystulokset olivat vakava isku EU:n perustuslailliselle sopimukselle ja koko EU:n uskottavuudelle. Kansanäänestysten tulos merkitsee unionin kansainvälisen painoarvon laskua sekä kriisiä, joka hidastaa unionin kehitystä. Syntynyt tilanne vaatii pääministerin mainitsemien hyvien hermojen lisäksi myös poliittista johtajuutta, jotta voisimme löytää sellaisia kompromisseja, jotka mahdollistavat unionin toimintakyvyn myös tulevaisuudessa.

EU ei kuitenkaan kaadu Ranskan tai Hollannin kansanäänestysten kielteiseen tulokseen. EU voi toimia ilman perustuslaillista sopimustakin nyt voimassa olevan Nizzan sopimuksen varassa, mutta selvää on, että Nizzan sopimus ei vastaa laajentuvan unionin tarpeita.

On valitettavaa, että Ranskan ja Hollannin hallitukset eivät kyenneet vakuuttamaan omia kansalaisiaan siitä, että EU:n perustuslaillinen sopimus on vuosien ainutlaatuisen neuvotteluprosessin tulos ja että sopimus edustaa yhteistä eurooppalaista tahtoa ja halua tuottaa hyvinvointia ja demokratiaa kaikille unionin kansalaisille. Kaikilla EU:n jäsenvaltioilla on oltava mahdollisuus sanoa oma mielipiteensä tästä sopimuksesta. Meidän on myös otettava opiksi annetusta kritiikistä. Meidän on kuunneltava paremmin kansalaisten huolia sekä kerrottava, mitä perustuslaki todellisuudessa merkitsee. Lisäksi on syytä harkita aikalisää ja tuumaustaukoa, miten asiassa tullaan jatkossa etenemään.

Kokoomuksen mielestä on tärkeää, että Suomi tekee selväksi tulevassa Eurooppa-neuvoston kokouksessa, että Suomelle EU ei ole vain vapaakaupan vaalimista varten, vaan unioni merkitsee meille yhteisiä eurooppalaisia arvoja demokratiassa, ihmisoikeuksissa, hyvässä hallinnossa ja solidaarisuudessa.

Kaiken kaikkiaan Ranskan ja Hollannin tapauksia voidaan pitää malliesimerkkinä siitä, kuinka haastavaa ja yllättävää kansanäänestysten käyttö EU:n perustuslain tyyppisissä asioissa voi olla. Kyse ei ole siitä, ettei kansan ääntä pitäisi kuulla, vaan siitä, miten se saadaan kuulumaan vastauksena äänestyksessä esitettyyn kysymykseen.

Arvoisa puhemies! Suomen puheenjohtajuuskaudesta on näillä näkymin tulossa ainutlaatuisen haastava, ja Suomelta odotetaan poliittista johtajuutta. Kysymys kuuluukin, uskovatko muut jäsenvaltiot Suomella olevan kyvyn tällaiseen eurooppalaiseen johtajuuteen. Pääministeri Vanhasen hallituksen EU-poliittisia kannanottoja tullaan seuraamaan nyt erityisellä tarkkuudella kaikkialla unionin alueella.

Nyt avoinna olevista asioista täytyy toivoa, että juuri rahoituskehysten osalta ratkaisu voitaisiin vielä saada Luxemburgin puheenjohtajuuskauden aikana. Vaihtoehtona nimittäin olisi uusi uskottavuuden menetys EU:n päätöksentekokykyyn sekä koko asian siirtyminen todennäköisesti Suomen puheenjohtajuuskauden harteille. Myös uusi pohjoisen ulottuvuuden ohjelma on todellakin tarkoitus hyväksyä Suomen puheenjohtajuuskaudella.

Arvoisa puhemies! Pohjoinen ulottuvuus on ollut Suomen EU-jäsenyyden ehkä näkyvin aloite. Tämä aloite onkin onnistunut kiinnittämään Euroopan huomiota pohjoiseen, ja siitä on tullut osa EU:n politiikkaa ja näin myös komission vastuualuetta. Suomeen tämän aloitteen tekijänä kohdistuu kuitenkin suuria odotuksia, etenkin kun tämän pohjoisen ulottuvuuden sisältö ei ole täysin vastannut sille asetettuja tavoitteita.

Merkittävimpiä haasteita on ohjelman konkretisoiminen hankkeiksi sekä näiden hankkeiden rahoituksen turvaaminen ja lisääminen jatkossa. Yksi keskeinen kysymys on myös oman budjettilinjan saavuttaminen. Pohjoisen ulottuvuuden nykyinen rahoitus sen eri lähteistä tekee vaikeaselkoiseksi päätellä, milloin hanke on ulottuvuuden ansiota tai jostakin muusta syystä johtuva. Oma budjettilinja selkeyttäisi tätä hämmennystä, samoin suuren valiokunnan kannanotossaan esittämä raportointikäytäntö.

Kokoomus toivookin suuren valiokunnan tavoin, että ohjelman jatkoa edistettäisiin myös merkitsemällä valtion budjettiin oma erillinen määräraha pohjoiselle ulottuvuudelle. Mielestämme tällaiseksi sopisi esimerkiksi lähialuemäärärahan kehittäminen pohjoisen ulottuvuuden hankemäärärahaksi.

Pohjoisen ulottuvuuden tulokset ovat jääneet odotettua vähäisemmiksi myös sen vuoksi, että Venäjä on ollut tyytymätön omaan rooliinsa. Menestyksekkäin pohjoisen ulottuvuuden osa on ollut täälläkin mainittu ympäristökumppanuus, josta hyvin konkreettisena osoituksena on Pietarin jätevedenpuhdistamohanke. Pohjoisen ulottuvuuden tulevaisuus riippuu pitkälti siitä, miten Venäjä ja myös muut EU:n jäsenvaltiot Suomen ja Ruotsin lisäksi saadaan aidosti sitoutumaan tähän hankkeeseen. Konkreettinen väline tähän sitouttamiseen on mielestämme uudet kumppanuudet, joista lupaavimmalta näyttävät liikenne- ja logistiikka- ja myös energiakumppanuus.

Pohjoisen ulottuvuuden ja ylipäätään pohjoisen Euroopan yhteistyön ongelmana on myös organisaatioiden runsaus. Tarvitaan ratkaisuja, miten koordinoida eri toimijoiden tehtäviä. Samoin on korostettava EU:n ja Venäjän yhdenvertaisuutta muistuttamalla Venäjää myös sen omista haasteista lainsäädännön kehittämisen kannalta.

Arvoisa puhemies! Tiivistäen: onnistuakseen pohjoinen ulottuvuus tarvitsee kaikkien osapuolten aidon sitoutumisen, riittävän rahoituksen ja konkreettisia hankkeita, joiden kautta edetä ja toimia, sekä toiminnan mahdollistavan lainsäädännön kaikissa maissa.

Outi Ojala /vas(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! EU:n päätöksentekomenettelyn ongelmat yhdessä päätösten sisällön kanssa ovat johtaneet siihen, että unionin maine ja sen toiminnan oikeutus on useissa maissa kansalaisten silmissä hyvin heikko. Ranskassa ja Hollannissa kansalaisten enemmistö ei uskonut perustuslakiehdotuksen tuovan parannusta ongelmiin.

Olemme myös siinä hullunkurisessa tilanteessa, että osassa maita perustuslaillinen sopimus on eriaikaisesti ratifioitu joko parlamentin äänestyksen tai kansanäänestyksen tuloksena ja osassa maita on aikataulu myöhäisempi. Olisi ollut parempi, että kaikissa jäsenmaissa olisi suoritettu kansanäänestys ja samaan aikaan. Mikäli hallitus nyt aikoo tuoda perustuslakisopimuksen ratifioitavaksi, sitä tärkeämpää on järjestää Suomessa kansanäänestys.

Hyvät edustajatoverit, on syytä kuunnella tarkoin niitä perusteita, joita ranskalaisten ja hollantilaisten enemmistö ei-äänillään esitti. Monet eurooppalaiset odottavat EU:lta toimia globalisaation kielteisten vaikutusten hillitsemiseen, kuten hyvinvointivaltiota murentavan verokilpailun tai kannattavien yritysten massairtisanomisten pysäyttämiseen. Ihmiset odottavat sosiaalisempaa Eurooppaa. Monet kuitenkin pelkäävät EU:n pikemminkin edistävän kielteisiä ilmiöitä. EU:n yhteisen vaikutusvallan antamia mahdollisuuksia talouden globalisaation hallintaan ei ole osattu käyttää hyväksi, eikä näistä mahdollisuuksista ole aina haluttu edes puhua. Myös meillä globalisaation hallinnan kysymykset on pidetty täysin perusteettomasti erillään Suomen EU-politiikasta.

Ranskan kansanäänestystulos ei synnyttänyt EU:ssa nyt vallitsevaa legitimiteettikriisiä. Kriisi syntyi pitkän ajan kuluessa, ja se olisi voitu välttää, jos kansalaisia olisi kuultu ajoissa. Siksi oikea reaktio Ranskan ja Hollannin äänestystuloksiin on nyt selkeä irrottautuminen siitä perinteestä, jossa EU-politiikka nähdään liian vaikeana tai liian tylsänä kansalaisille. Myös meillä Suomessa tarvitaan asennemuutosta. Esimerkiksi ne argumentit, joilla kansanäänestys EU:n perustuslaista erityisesti hallituspuolueiden puolelta torjuttiin, ilmentävät juuri sitä kansalaisten mielipiteistä ja huolista piittaamatonta ajattelua, joka sai ranskalaisten enemmistön kääntymään perustuslakia vastaan.

Nyt on selvä, ettei perustuslakia saada hyväksytyksi sellaisenaan. Toisaalta on yhtä selvä, että mikä tahansa merkityksellinen muutos perustuslakitekstissä rikkoo sen herkän tasapainon, joka jäsenmaiden välisissä vaikeissa neuvotteluissa saatiin aikaan. Myös ajatus perustuslain sisällön hyväksymisestä joukkona erillisiä sopimuksia on huono, koska se lisäisi entisestään kansalaisten EU:ta kohtaan tuntemaa epäluottamusta. Nopeita ja yksinkertaisia ratkaisuja ei nyt ole, vaan on pakko pysähtyä pohtimaan perusteellisesti, mitä eurooppalaisella yhteistyöllä tavoitellaan ja minkälaisin pelisäännöin näiden tavoitteiden edistämiseksi toimitaan.

Tarve EU:n sopimuspohjan uudistamiseen on kuitenkin kiistaton. Voimassa olevien sopimusten päätöksentekojärjestelmä on sekava ja vaikeasti ymmärrettävä. Se on kankea ja tekee päätöksenteon laajentuneessa EU:ssa erittäin vaikeaksi, seuraavien laajentumisten jälkeisestä tilanteesta puhumattakaan. Se jättää liian paljon tilaa salailulle ja antaa liian vähän vaikutusmahdollisuuksia niin kansallisille parlamenteille kuin Euroopan parlamentillekin. Kaiken lisäksi EU:n toimivallan jako on niin epäselvä, että yhä suurempi osa unionin sääntöpohjasta muodostuu EY:n tuomioistuimen päätöksistä eikä poliittisesti päätetyistä säädöksistä. Kansalaisten ja kansalaisjärjestöjen edellytykset valvoa päätöksentekijöiden toimintaa ovat näissä oloissa luvattoman heikot.

Sitten pohjoiseen ulottuvuuteen.

Vasemmistoliiton mielestä Suomella on erityinen etu ja tarve kehittää pohjoista ulottuvuutta ja käyttää sitä hyväksi. Valitettavasti viime syksynä hallituksen piirissä epäröitiin sen suhteen, kuinka tarmokkaasti pohjoisessa ulottuvuudessa edetään. Onneksi hallitus nyt ajaa pohjoista ulottuvuutta täysillä. Myös EU:n ja Venäjän viime toukokuussa pidetyn huippukokouksen hyväksymät tiekartat antavat konkretian puutteesta huolimatta hyvän poliittisen perustan pohjoiselle ulottuvuudelle. Valitettavasti kaikki EU:n toimielimet ja jäsenmaat eivät ole olleet siihen riittävän sitoutuneita. Komissiossa pohjoinen ulottuvuus on tähän asti myös jäänyt virkahierarkiassa liian alhaiselle tasolle. Pohjoinen ulottuvuus tuleekin saada koko EU:n yhteiseksi, kuten Välimeri-ohjelmakin. Etuna on sen joustava malli. Niinpä kumppanuusmallissa voivat olla mukana myös kolmannet osapuolet.

Ei ole viisasta hylätä pohjoista ulottuvuutta ja kuvitella, että se voidaan korvata Itämeri-yhteistyöllä, niin kuin kokoomuksen euroedustajien suunnalta on kuulunut. Pikemminkin pohjoinen ulottuvuus, Itämeri-yhteistyö sekä Barentsin alueen ja arktinen yhteistyö täydentävät keinovalikoimaa Venäjän ja EU:n yhteistyössä. Venäjän sitoutuminen ohjelmaan on tärkeää, ja epäilemättä sitä kiinnostavatkin infrastruktuuri, energia ja liikenne. Mahdollisuuksia olisi myös laajempaan yliopistojen ja korkeakoulujen rajat ylittävään yhteistyöhön muun muassa opiskelija- ja tutkijavaihdon kautta. Silti emme saa unohtaa ympäristöä ja sosiaalikysymyksiä. Vaikeuksia kyllä kohdataan Venäjän federaation keskushallintojohtoisuuden takia, mutta sen ei pidä antaa lannistaa.

Puhemies! Pohjoinen ulottuvuus tarvitsee tuekseen myös kansalaisjärjestöjen aktiivisen panoksen. Se kehittäisi myös Venäjän kansalaisyhteiskuntaa. Vietäessä eteenpäin pohjoista ulottuvuutta on tarpeen myös lisätä parlamentaarista myötävaikutusta, myös tämä vahvistaa pohjoisen ulottuvuuden asemaa ja näkyvyyttä.

Heidi  Hautala /vihr(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pohjoinen ulottuvuus jää nyt pahasti sen varjoon, että Euroopan unioni on keskellä uuden perustuslain ratifiointikriisiä, sillä kriisistähän tässä on kysymys. Ranskalaisten ja hollantilaisten protesti kohdistuu itse asiassa erottelematta sekä omiin johtajiin että kokonaisuudessaan unionin päätöksentekoon, ei suinkaan pelkästään perustuslakiin.

Missään maassa ei Euroopan unionia ole toistaiseksi osattu eikä edes välttämättä haluttu ottaa normaaliksi osaksi kotimaista politiikkaa. Globalisaatio hämmentää tätä tilannetta entisestään. On äärimmäisen vaikeaa ymmärtää, missä ja miten ihmisiä koskevat päätökset nykyään tehdään. Ranskahan on tästä varoittava esimerkki, kuinka unionia voidaan käyttää hyväksi kotimaisessa politiikanteossa. Ajattelen esimerkiksi presidentti Chiracin toimintaa maaliskuun EU-huippukokouksessa. Hänhän lavasti tämän huippukokouksen näyttämökseen, jolta hän saattoi sitten palata kotiin väittäen, että oli tappanut epäsuositun palveludirektiivin. Me kuitenkin tiedämme, että tämänkin säädöksen valmistelu jatkui aivan normaaliin tapaan yhteisön toimielimissä.

Monen maan hallitus on näinä päivinä tehnyt omat ratkaisunsa siitä, mitä EU:n perustuslakihankkeelle pitäisi tehdä, ja nämä ratkaisut kulkevat aivan eri suuntiin. Kuitenkin on selvää, että EU-maiden johtajien on ratkaistava tämä kriisi yhdessä, ja tämä tapahtuukin ensi viikon huippukokouksessa. On nimittäin niin, että jos EU-maiden johtajat eivät löydä yhteistä selkeää tiekarttaa, kuinka tästä selvitään, niin Euroopan unioni menettää loputkin siitä luottamuksesta, joka sillä vielä on jäljellä. Ymmärrän hyvin, että pääministeri Vanhanen ei halua vielä sitoa käsiään erilaisiin vaihtoehtoihin, koska ratkaisu on todella tehtävä yhdessä muiden EU-maiden johtajien kanssa. Mutta on selvää, että tämän eduskuntakeskustelun tulisi antaa aineksia siihen pohdiskeluun, mitä Suomi tulee esittämään.

Kansanäänestysten suuri "ei" Ranskassa ja Hollannissa herättää niin vakavia epäilyksiä koko unionin olemassaolon oikeutuksesta kansalaisten silmissä, että on mahdotonta jatkaa perustuslain voimaan saattamista ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut, ja tämä vaikutelma vain vahvistuu päivä päivältä. Jos kuitenkin päätettäisiin jatkaa ratifiointia, niin selvyys tilanteeseen saadaan vasta ehkä vuoden kuluttua. Nimittäin säädösten mukaan 20 jäsenvaltion on hyväksyttävä perustuslaki, ja jos sitten sen jälkeen yhdellä tai useammalla on voimaan saattamisessa niin sanotusti vaikeuksia, Eurooppa-neuvosto kokoontuu niin sanotusti keskustelemaan tilanteesta. Yksikin jäsenvaltio, joka on jättänyt perustuslain ratifioimatta, voi estää uuden perustuslain voimaan astumisen, koska kaikkien suostumus tarvitaan siihen, että nykyiset perustamissopimukset voidaan kumota.

Mutta jos nykyiset sopimukset voitaisiin kaikkien 25:n suostumuksella kumota, voisi perustuslaki teoriassa astua voimaan. Siihen on erilaisia vaihtoehtoja. Ratifioimatta jättänyt jäsenvaltio voisi tehdä unionin kanssa erillisen sopimuksen erillisin ehdoin, kuten esimerkiksi Tanska teki Maastrichtin osalta vuonna 92. Jäsenvaltio voisi myöskin erota unionista ja ehdottaa uutta kansainvälistä sopimusta, jolla se järjestää suhteensa siihen. Vaihtoehtoja tietenkin on, mutta itse asiassa mikään niistä ei ole kovin houkutteleva. On myönnettävä, että Ranska ja Hollanti ovat sen kaltaisia EU-maita, että on vaikea nähdä, että ne järjestäisivät unioniin suhteensa jotenkin erilaisella tavalla kuin muut.

Haluaisinkin nyt siirtyä käsittelemään sitä vaihtoehtoa, jota pidän parhaana. On aiheellisesti kysytty, onko perustuslaki sellaisena kuin se nyt on lähetetty jäsenmaihin aivan liian yksityiskohtainen ja raskas. Voidaan vaikkapa verrata sitä Suomen uuteen perustuslakiin, ja, arvoisat kollegat, arvoisa puhemies, itse asiassa kolme neljäsosaa tästä perustuslakitekstistä koostuu hyvin yksityiskohtaisista määräyksistä, jotka eivät ansaitse perustuslain nimeä. Loppu, mikä jää jäljelle, on noin yksi neljäsosa, ja siihen sisältyy kaikki se, mitä perustuslaiksi kuuluisi sanoa. Se kattaa Euroopan unionin arvot, tavoitteet, toimintaperiaatteet. Se kattaa vallanjakokysymykset, kansalaisten perusoikeudet ja sen, miten sopimuksia tulevaisuudessa muutetaan.

Ratkaisu voisi olla se, että itse asiassa ratifiointia jatkettaisiin vain tämän varsinaisen perustuslain osalta, ja onkin huomattava, että kansalaiskeskustelussa monissa maissa kritiikki ei ole kohdistunut näihin osiin, ei myöskään erityisen paljon mielestäni Suomessa. Kritiikkiä on herättänyt enemmän tämä massiivinen, yksityiskohtia sisältävä III osan viidakko, joka siis on kolme neljäsosaa kaikesta. Juuri siihen liittyy Ranskassa esitetty kritiikki siitä, onko unioni pyhittänyt perustuslailla uusliberaalin, hyvinvointiyhteiskunnan vaarantavan talous- ja kilpailupolitiikan ylimmäksi periaatteekseen. Nyt voitaisiin hyvin ajatella niin, että yhtenä vaihtoehtona jatkossa on se, että nämä osat jätettäisiin tuonnemmaksi ja ne lähetettäisiin uudelleen valmisteltavaksi uuteen konventtiin, joka aikanaan palaisi asiaan.

Mutta on aivan selvää, että unioni ei voi jatkaa ilman, että kansalaiset oikeasti osallistetaan päätöksentekoon. Se on nyt nähty. Kansanäänestyksiäkään ei näin ollen voida enää sivuuttaa perustuslaillisessa päätöksenteossa. Vähintä, mihin hallituksen tulisi varautua, on se, että tulipa sitten mikä tahansa perustuslain versio aikanaan meillä voimaan saatettavaksi, entistä useammat suomalaisetkin vaativat, että siitä järjestetään kansanäänestys. Parasta olisi, että myönnettäisiin, että itse asiassa tämä kansanäänestys tulisi järjestää kaikissa EU-maissa samana päivänä, siis kaikissa. Tämä oli alun perin Euroopan ja myös Suomen vihreiden ehdotus.

Nyt puhjennut perustuslaillinen kriisi voi olla aidon kansalaisosallistumisen avaava mahdollisuus ja todellinen muutos unionin historiassa. Olemmehan me suomalaisetkin nyt jo hieman kiinnostuneet siitä, mitä Ranskassa ja Hollannissa itse asiassa unionista ja politiikasta yleensä ajatellaan, ja ehkä me kiinnostumme siitä, mitä muissakin maissa ajatellaan.

Astrid Thors /r(ryhmäpuheenvuoro):

Värderade herr talman! Det är bra att statsministern idag har lämnat meddelandet om den nordliga dimensionen. Det visar att Finland med kraft och på allvar vill driva den i fortsättningen. Allt tal om dess död är förtida och både meddelandet och arbetet i stora utskottet visar också att det inte finns något behov av att ersätta den med enbart en Östersjöpolitik. Det är en annan sak att Östersjöpolitiken förblir en viktig del av den nordliga dimensionen — Östersjöpolitiken som alltid har varit central för svenska riksdagsgruppen.

Arvoisa herra puhemies! Suuri valiokunta korostaa aivan oikein, että pohjoisen ulottuvuuden poliittiseen priorisointiin on liitettävä taloudelliset panostukset Suomen talousarviossa. Pohjoista ulottuvuutta on toistaiseksi rahoitettu pääasiassa lähialueyhteistyöhön osoitetuista rahoista. Lähialueyhteistyöhön osoitetut varat vähenevät kuitenkin, jos vahvistettuja budjettikehyksiä noudatetaan. Tänä vuonna olemme varanneet lähes 33 miljoonaa euroa lähialueyhteistyöhön, mutta ne vähenisivät 18,5 miljoonaan euroon vuonna 2009 — siis melkein puolittuisivat neljässä vuodessa. Tämä ei ole uskottavaa politiikkaa. Meidän pitää korottaa myös momentin määrärahoja, jos haluamme panostaa pohjoiseen ulottuvuuteen. Itse asiassa myös yksi euro panostettuna lähialueella ympäristöön tuottaa paljon enemmän kuin vastaava euro kotimaisiin hankkeisiin.

Edelleen ruotsalainen eduskuntaryhmä kannattaa lämpimästi pohjoisen ulottuvuuden eri kumppanuuksien laajentamista ja sosiaali- ja terveyskumppanuuden taloudellisen kehyksen vahvistamista, joka myös mahdollistaisi rahoitusyhteistyön ja investointituen eikä pelkästään projektiyhteistyötä. Uskomme myös, että pohjoiseen ulottuvuuteen tulee liittää tutkijoiden ja yliopistojen välisen yhteistyön vahvistaminen ja että se on tärkeää.

Ärade talman! Det franska non och det holländska nee har sänt chockvågor över Europa och man utropar EU:s stora kris. EU-motståndarna putsar fjädrarna och vaknar till liv igen. Men bästa EU-motståndare, det är nog för tidigt att yvas. Vi lever i samma situation som flera gånger tidigare i Europas historia efter andra världskriget — en kris ger en möjlighet i den europeiska dansen, som jag tror att har 2 steg framåt och 2 steg bakåt, ni hörde tidigare en annan version av dansen.

Oberoende av folkomröstningar måste det vardagliga arbetet inom EU nu gå vidare med oförminskad styrka. Det gäller att bevisa EU:s mervärde och bara lägga fram lagförslag som verkligen behövs, som till exempel att vidga det rättsliga samarbetet som skapar trygghet för medborgarna. Samarbetet kring krishanteringen och försvarsfrågorna måste också fortgå. EU:s kommande budgetramar bör slås fast, så att till exempel det för Finlands och Europas framtid så viktiga forskningssamarbetet kan stärkas. Utan forskningssamarbete kan inte de Europeiska länderna hålla jämna steg med de andra kontinenterna.

Och framförallt behövs det ekonomiska reformer som minskar arbetslösheten, och vi skall ta till vara de nya möjligheter som EU:s utvidgning ger. Rädslan för konkurrensen från de nya medlemsländerna var en betydande faktor i folkomröstningarna både i Holland och Frankrike. Politiskt har Europa sytts ihop, men inte ekonomiskt. Det är en stor utmaning för de kommande åren.

Arvoisa herra puhemies! Perustuslakisopimuksen suhteen meidän on syytä olla realisteja: kaksi suurta Euroopan maata ei tule muutamaan vuoteen hyväksymään sopimusta, yksi keskisuuri maa on sanonut "ei" ja muutamat maat haluavat lykätä prosessia. Ennen kuin Ranskassa on poliittisesti vahvempi johto ja jonkinlainen yksimielisyys maan suunnasta, koska nyt oli epäpyhä allianssi, joka sanoi "ei", on vaikea nähdä, miten edes muutettu sopimus voitaisiin hyväksyä lopullisesti. Sopimus siis tulee tuskin astumaan voimaan Suomen puheenjohtajuuskaudella.

Tämä ei kuitenkaan saa estää meitä jatkamasta työtä. On tärkeää, että EU:n huippukokous laatii ensi viikolla tiekartan sopimuksen jatkokäsittelystä. Varsinaista sopimuksen uutta neuvottelemista on ehkä liian aikaista esittää, ennen kuin esimerkiksi kielteisen vastauksen antaneet maat ovat ilmaisseet, mitä näiden maiden enemmistö haluaisi muuttaa. Ranskan tapaiset epäpyhät allianssit eivät luo kestävää pohjaa päätöksenteolle. Mutta ei meidän myöskään tule vierastaa mahdollista uutta neuvottelukierrosta.

Värderade talman! För att få en bredare debatt också i vår riksdag och i vårt land är det viktigt att fördraget ges till riksdagen, så att ännu fler kan bilda sig en riktig uppfattning om det, att det är ett bättre fördrag än det tidigare, som ger mera öppenhet och bättre rättigheter för riksdagen och för medborgarna. Den möjlighet som fördraget ger medborgarna att i Europeiska människorättsdomstolen ställa EU till svars är en möjlighet som vi inte skall gå miste om.

Toimi Kankaanniemi /kd(ryhmäpuheenvuoro):

Herra puhemies! "Vaikka tietäisin, että huomenna tulee maailmanloppu, tänään istuttaisin omenapuun." Tämä Martti Lutherin lause sopii tähän hetkeen, kun puhumme Euroopan unionin pohjoisesta ulottuvuudesta. EU on historiansa pahimmassa kriisissä ja monien mielestä jopa kuoleman kourissa. Tästä huolimatta haluamme puhua EU:n pohjoisen ulottuvuuden kehittämisestä eli niin sanotusti omenapuiden istuttamisesta Karjalaan. (Ed. Pulliainen: Se on omenapuun rajalla suurin piirtein!)

EU muodostuu monista eri alueista. Välimeri-yhteistyö on ollut johdonmukaista ja tuloksellista. Suomen ja Ruotsin liittyessä unioniin täällä ei nostettu agendalle pohjoista ulottuvuutta. Se nousi konkreettisesti esiin vasta 1990-luvun lopulla. Pohjoinen ulottuvuus on ollut vuosia vailla todellista sisältöä ja uskottavuutta.

Pohjoisen ulottuvuuden tärkein tehtävä on edistää Luoteis-Venäjän kehitystä. Onhan tunnettua, että Suomen ja Venäjän rajalla on maailman jyrkin elintasokuilu. Se on monenlainen turvallisuusriski sekä Suomelle että koko Euroopalle. On hämmästyttävää, että EU:ssa ei tätä tunneta eikä ainakaan tunnusteta.

Pohjoisen ulottuvuuden politiikkaan on nimittäin sitoutunut vahvasti vain Suomi. EU:n ja muiden jäsenmaiden heikko sitoutuneisuus näkyy muun muassa rahoituksessa. EU:n valtavassa byrokratiassakin sille on uhrattu vain yhden pikkuvirkamiehen työpanos. Yhtä suuri puute on Venäjän heikko sitoutuminen sen tarjoamiin mahdollisuuksiin. Lupauksia on saatu, mutta näytöt puuttuvat. Tarvitaan runsaasti lisää korkean tason ponnisteluja.

Herra puhemies! Käsittelymme pohjana oleva suuren valiokunnan mietintö lataa suuria odotuksia pohjoiselle ulottuvuudelle. Mietintö ja sen sisältämät ehdotukset ovat sinänsä kannatettavia, mutta kristillisdemokraattien mielestä niissä ei riittävästi korosteta Venäjän vastuuta oman alueensa ja väestönsä olojen kehittämisestä. Venäjä saa tällä hetkellä huimat tulot öljystä ja kaasusta. Pahinta on, jos nämä varat, jotka ohjautuvat muun muassa Jukosin kaappauksen jälkeen keskushallinnolle, käytetään sotilaallisen mahdin vahvistamiseen ja samanaikaisesti EU rahoittaa muuta Venäjän kehittämistä avustuksin ja lainoin.

Valiokunta esittää, että Suomi varautuu lisäämään panostustaan pohjoiseen ulottuvuuteen. Samaa on selkeästi edellytettävä Venäjältä. Suomen mahdollinen panostus ei saa kiihdyttää oman aluepolitiikan alasajoa.

Pohjoista ulottuvuutta ei pidä liiaksi romantisoida. Sen on oltava määrätietoista käytännön yhteistyötä, joka sitoo ja jossa kunnioitetaan kaikkia osapuolia. Ympäristökysymykset ovat edelleen tärkeitä. Lisäksi aids, tuberkuloosi ja rikollisuus luovat uhkia, joiden torjuntaan on panostettava. Koulutus- ja tutkimusyhteistyötä on tärkeää kehittää. Liikenne ja muu infrastruktuuri ansaitsee panostuksia. Kaiken ohella tulee pyrkiä vaikuttamaan jatkuvasti heikkenevän demokratian sekä sanan- ja uskonnonvapauden parantamiseen Venäjällä. EU ei saa uhrata ihmisoikeuksia taloudellisten etujensa alttarille.

Herra puhemies! Ranskan ja Hollannin kansojen hylkäämä ja Ison-Britanniankin hyllyttämä EU:n perustuslaki on saanut tuomion. Laajeneminen aina Turkkia myöten on pantava naftaliiniin. Palveludirektiivi on syytä korvata muutamalla toimialakohtaisella erityissäädöksellä. Vaikeuksissa olevissa rahoitusneuvotteluissa Suomenkin nettomaksu uhkaa kasvaa moninkertaiseksi, samalla kun britit taistelevat kohtuuttomien jäsenmaksuhelpotustensa säilymisen puolesta. Jopa euron uskottavuus on koetuksella, kun eräät suuret jäsenmaat rikkovat Kasvu- ja vakaussopimusta ja muut maat ovat valmiit vesittämään koko sopimuksen. Tällainen "hulabaloo" ei voi jatkua.

Ranskassa ja Hollannissa perustuslakia vastaan eivät äänestäneet vain ääriryhmiin kuuluvat, vaan moni muukin, jolta kansanäänestyksessä kysyttiin, hyväksytkö perustuslain vai et. Perustuslain ratifioinnin eteenpäinvieminen Suomessa on nyt tarpeetonta, koska se ei voi nykymuodossaan tulla voimaan. On syytä ryhtyä pohtimaan uutta mallia, jonka kansatkin voivat aidosti ja ilman painostusta hyväksyä.

Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä katsoo, että EU:n kehitystä on nyt tarkasteltava tosiasiat tunnustaen. EU:n päätöksentekojärjestelmää ja hallintoa tulee arvioida kriittisesti. EU:n on keskityttävä vain niihin muutamiin tärkeisiin asioihin, joissa laaja kansainvälinen yhteistyö on välttämätöntä. Tiivis yhteistyö on tarpeen erityisesti ympäristökysymyksissä, kansainvälisen rikollisuuden ja terrorismin vastustamisessa, tiede- ja tutkimusaloilla sekä globalisaation hallinnan edellyttämissä kauppa- ja talouspoliittisissa toimissa. Pienet asiat on jätettävä kansalliselle tasolle tai pienemmän alueyhteistyön varaan. Tällaiselle yhteistyölle on mahdollista saada myös kansojen laaja tuki, mikä on välttämätöntä.

Timo Soini /ps(ryhmäpuheenvuoro):

(Välihuutoja) Arvoisa herra puhemies! — On kiva, kun on odotettu. — Valitettavasti pohjoinen ulottuvuus jää nyt auttamatta tämän suuren EU-asian varjoon. Pohjoinen ulottuvuus on perustaltaan hyvä idea, ja voimme sitä kannattaa. Ja sitten itse asiaan.

Hallituksen hurmahenkinen EU-linja on kärsinyt täydellisen haaksirikon EU:n perustuslain tultua Ranskan ja Hollannin kansojen toimesta hylätyksi. Perussuomalaiset on ainoana suomalaisena eduskuntapuolueena johdonmukaisesti vastustanut sopimusta, joka romuttaa Suomen itsenäisyyttä, itsenäistä päätösvaltaamme ja kansallista suvereniteettiamme. Niin sanotut oppositiopuolueet kokoomuksesta vasemmistoliittoon ovat olleet hallituksen konkurssipolitiikan äänettöminä yhtiömiehinä. Hallitus ja kokoomus eivät halunneet antaa Suomen kansalle valtaa päättää EU:n perustuslaista kansanäänestyksellä. Nyt tämä EU:n perustuslaki on kuollut. Perussuomalaisten linja on ollut oikea jo alusta, Suomen kansa on voittanut tässä prosessissa.

EU:n perustuslain kohtaloa ei tarvitse surra, vaan päinvastoin on oltava iloinen, että sotiemme veteraanien ja kotirintamanaisten meille lunastamasta itsenäisyydestä on vielä osia jäljellä. (Ed. Jaakonsaaren välihuuto) — Tämä on Suomelle ja Euroopalle suuri mahdollisuus, ed. Jaakonsaari. Nyt sitä teidän kaipaamaanne ulkoministerin puhelinnumeroakaan ei ole eikä taida tullakaan. (Ed. Jaakonsaari: Se tulee!)

Arvoisa puhemies! Meidän ei pidä upota yhdessä epärehellisen ja epädemokraattisen EU:n mukana. Nykymuotoinen EU on rappeuttava, todellisuudesta vieraantunut ylimielisen euroyläluokan hanke, joka on nyt ainakin väliaikaisesti saanut kovan kolauksen. (Ed. Elon välihuuto) Ranskalaiset ja hollantilaiset osoittivat äänen voiman, äänen voiman, ed. Elo. Kannatti käydä äänestämässä, varsinkin kun voitti. Saamani palautteen perusteella myös Suomen kansaan on syttynyt uusi kipinä: äänestämällä voi vaikuttaa omaan kohtaloonsa, kun äänestää itsenäisyyden puolesta. Ylimielinen euroyläluokka on nyt pakotettu mikrofonien eteen hattu kourassa. Mutta onko näissä Brysselin byrokraateissa nähtävissä katumusta? Luvataanko muutosta? Ei! Öykkärilinjalla jatketaan, puhutaan junan kulkemisesta eteenpäin ja kaiken jatkumisesta ennallaan. Ja tätä vierasmaalaisen euroyläluokan säveltä Suomen hallituskin myötäjuoksijoineen laulaa, tätä säveltä. Se on nyt nähty ja kuultu, että odotetaan, ei kerrota Suomen kansalle, mitä ajetaan, vaan odotetaan viikonloppua. Sehän oli pääministerin sanoma. Kyllä, arvoisa puhemies, poliittinen röyhkeys ja kovakorvaisuus on huipussaan.

Kaikki tiivistyy kysymykseen siitä, onko EU rehellinen järjestelmä. Ei ole. Se ei ole sen paremmin rehellinen kuin demokraattinenkaan. Vuosikausia Euroopan kansoille on tarjottu totuuden sijasta täytettä siitä, että EU on itsenäisten valtioiden liitto. Ihmiset ovat kuitenkin nähneet sumutuksen läpi ja todenneet, että heitä viedään kohti liittovaltiota. Euroopan kansat eivät pidä näkemästään, ihmiset alkavat herätä. EU tunkeutuu yhä syvemmälle ihmisten arjen yksityiseen puoleen, ja tätä eivät ihmiset halua.

Perustuslakimme kertoo kansalaisille sen, miten heitä hallitaan. Valta kuuluu Suomessa kansalle, joka luovuttaa sen eduskunnalle neljäksi vuodeksi kerrallaan. Perussuomalaisten mielestä meillä ei ole oikeutta luovuttaa tätä valtaa eteenpäin Euroopan unionille. Emme halua sitoa tulevia sukupolvia tähän EU:n pakkopaitaan. Perussuomalaisille ajatus Brysselin byrokraattien ja teknokraattien tai EU-lakien ensisijaisuudesta kansalliseen lainsäädäntöömme ja päätöksentekoomme nähden on täysin sietämätön ajatus, siis täysin sietämätön, että joku päättää tämän talon yli tai alistaa tämän talon päätökset oman määräysvaltansa alle. Tämä on se keskeisin syy, ed. Elo ja muutkin, minkä takia me emme hyväksy tätä perustuslakia. Me emme alistu Brysselin hyvinsyöneen eliitin alamaiseksi tai myöntyväisyyskumppaniksi.

Ja hallitus kiemurtelee kuin mato koukussa. Ei ole ryhtiä, ei ole rohkeutta eikä selkärankaa tunnustaa selviä tosiasioita, että tämä sopimus on kuollut. Toivottavasti Suomen kansalle nyt vihdoinkin kirkastuu, millaiseen sotkuun hallitus myötäjuoksijoineen on ollut isänmaata viemässä. Mutta eipä hätää, kun hätä on suuri, niin apukin on lähellä; Suomessa on vielä Brysselin tyranniasta vapaa Perussuomalainen vaihtoehto ja itsenäisyys on jälleen päivän lähempänä.

Liisa Jaakonsaari /sd:

Arvoisa puhemies! Pääministeri toivoi eväitä tuleviin kokouksiin. Luulen, että eduskunta laajasti yhtyy hallituksen käsitykseen siitä, että nyt on tietynlainen erätauko ja hyvä tuumaustauko, silloin kun se käytetään sen luovaan pohtimiseen, millä tavalla tästä kriisistä selvitään. Itse asiassa perustuslailla oli sittenkin vain symbolista merkitystä. Se olisi tehnyt unionista ketterämmän ja tehokkaamman ja avoimemman ja nopeamman vastaamaan uusiin haasteisiin, mutta sittenkin loppujen lopuksi Euroopan unionin edistyminen riippuu siitä poliittisesta tahdosta, jota Euroopan unionin eri jäsenmailla on. Poliittista tahtoahan on ollut itse asiassa erittäin paljon. Euro oli menestys, itälaajentuminen on ollut tämän sukupolven ehkä historiallisin saavutus.

Mutta se, missä olemme kaikki epäonnistuneet, on itälaajentumisen merkityksen kertominen kansalaisille. Tästä on seurannut jonkin sortin laajenemisväsymys, joka sitten heijastui Ranskan vallankumouksena. Ei kuitenkaan kannata peittää sitä tosiasiaa, että nyt jo 11 maata on hyväksynyt perustuslakisopimuksen ja varmasti enemmistö tulee olemaan tällä kannalla. (Ed. Elo: Mutta se ei riitä!) — Ei se riitä, ja sen takia on itsekritiikin ja erätauon paikka.

Tämä ei ole mikään kuolinisku Euroopan unionille eikä se ole katastrofi, mutta on erittäin tärkeää nyt se, että vastataan niihin toiveisiin todella, joita kansalaiset esittivät. En usko, että Bastiljin aukiolla Pariisissa shampanjapulloja poksautelleet nuoret olivat eurooppalaista yhteistyötä vastaan. He eivät varmasti olleet, mutta he olivat, kieltämättä siinä voi yhtyä ed. Soinin arvioon, sellaista ylhäältä alaspäin suuntautuvaa vaikuttamisen valtavirtaa vastaan, työttömyyttä vastaan, talouden kasvun hiipumista vastaan ja kaiken tämän talouden taantuman (Puhemies: Aika!) mukanaan tuomaa näköalattomuutta vastaan. Ja sen takia Lissabonin strategia on erittäin tärkeä. Junan pitää kulkea.

Jyrki Katainen /kok:

Herra puhemies! Pääministeri mainitsi, että maltti on nyt valttia. Hän totesi myös, että tämän ratifiointiprosessin jatkaminen ilman muutosta ei ole Suomelle itseisarvoinen, vaan nyt on aika keskustella jäsenmaiden kanssa ja miksipä ei eurooppalaisten poliittisten ryhmien välillä myös. Tämä on aivan oikea linja, ja sitä on helppo tukea.

Näyttää siltä, että on hyvin todennäköistä, että ensi viikolla tullaan ottamaan jonkunmoinen tuumaustauko. Sen pituudesta ei varmasti ole nyt käsitystä. Semmoistakin ajatusta on ollut, että tuumaustauko päättyisi Suomen puheenjohtajuuskauden alkaessa ja sen aikana mentäisiin sitten eteenpäin. Mielenkiintoista on se, millä tavalla edetään. Pidetäänkö uusi konventti? Jos pidetään, niin mistä siellä neuvotellaan uudelleen, koska kansanäänestyksestähän ei tule aivan suoraan vastausta tähän kysymykseen, mikä on vialla?

Puolustusulottuvuus kehittynee kohtalaisesti eteenpäin ilman perustuslakia. Ongelma on käytännössä turvatakeiden juridisen pohjan puuttuminen. Tässä tietysti on erittäin tärkeää, että myös Suomen hallitus viestittää muille maille sitä, että Euroopan turvallisuuden ja myös tietysti Suomen turvallisuuden kannalta on aivan olennaista luoda poliittista tahtotilaa solidaarisuuden vahvistamiseksi, puolustusulottuvuuden kehittämiseksi ja tätä kautta myös poliittisten sitoumusten saamiseksi juridisten sijaan, tämmöisten turvatakeiden aikaansaamiseksi. Toivon mukaan hallitus edustaa tätä linjaa.

Mitä tulee sitten pohjoiseen ulottuvuuteen, tänään Euroopan parlamentissa on äänestetty. Euroopan kansanpuolue on tehnyt esityksen siitä, että EU:n rahoituskehyksissä mainittaisiin pohjoinen ulottuvuus, Itämeri-yhteistyö ja erillinen budjettilinja pohjoiselle ulottuvuudelle. Ainoastaan kokoomuksen eurokansanedustajat ovat sitä tukeneet, Satu Hassi on äänestänyt tyhjää, muut ovat vastustaneet tätä. (Puhemies: 2 minuuttia!) Se on erittäin surullinen uutinen.

Jaakko Laakso /vas:

Herra puhemies! Pääministeri Vanhanen jätti todella kaikki vaihtoehdot auki Suomen osalta. Tilanne kuvastaa hyvin EU:n sisäistä demokratiaa. Pienet valtiot eivät uskalla sanoa mielipidettään ennen huippukokousta ja ottaa kantaa siihen, mikä olisi oikea menettelytapa tästä eteenpäin.

Kuvaavaa on ennen Ranskan ja Hollannin kansanäänestyksiä käyty keskustelu. Silloinhan hyvin avoimesti todettiin, että jos joku pieni valtio hylkää EU:n perustuslain, niin sillä ei ole minkäänlaista merkitystä. Nyt on mielenkiintoista nähdä, millä tavalla EU:n poliittinen eliitti löytää tien ulos tästä kriisistä tilanteessa, jossa iso valtio eli Ranska, Ranskan kansan enemmistö, on ottanut kielteisen kannan.

Odotan mielenkiinnolla sitä, minkälainen on se ratkaisumalli. Ulkoministeri Tuomioja on tätä omissa puheenvuoroissaan hahmotellut. Tuntuu oudolta, että kun te, herra ulkoministeri, toteatte, että voitaisiin hyväksyä ne asiat, mistä kaikki ovat yksimielisiä EU:n perustuslain suhteen, teillä on ikään kuin annettuna se, että on olemassa joukko asioita, mistä ollaan yhtä mieltä. Eikö kuitenkin lähtökohta ole se, että Ranskan ja Hollannin kansat äänestivät koko perustuslakia vastaan eikä poliitikoilla voi olla oikeutta tulkita sitä, että tietyt osat on kuitenkin hyväksytty?

Itse asiassa EU-politiikasta ja päätöksenteosta on tullut nykyajan salatiedettä, alkemiaa. Vain harvat ylipäänsä ymmärtävät, mistä EU:n sisällä on kysymys. EU on etääntynyt päätöksenteosta. Täytyy sanoa myöskin kansallisten parlamenttien vaikutuksesta EU-politiikkaan, siitäkin huolimatta, että Suomessa on parempi järjestelmä kuin monissa muissa EU:n jäsenmaissa, että meidän mahdollisuutemme vaikuttaa EU:n sisäiseen päätöksentekoon on käytännössä, hyvät kansanedustajat, olematon.

Antti Rantakangas /kesk:

Arvoisa puhemies! Ranskan ja Hollannin kaadettua perustuslain on ymmärrettävää ja selvää, että EU-johtajien on pohdittava EU:n kehityslinjaa. Mielestäni unioni puuttuu tällä hetkellä liian pieniin asioihin, liian byrokraattisella tavalla ja liian usein. Unionin tulisi keskittyä jatkossa ulko- ja turvallisuuspolitiikan yhteistyön syventämiseen sekä EU:n kilpailukykyä vahvistaviin toimenpiteisiin, jotta tämä Lissabonin strategia voisi toteutua. Tällä hetkellä tavoite vahvemmasta talousalueesta, kilpailukykyisemmästä talousalueesta, ei toteudu, ja sen takia tarvittaisiinkin uusia toimia juuri tähän suuntaan.

Unioni ampuu ikään kuin itseään jalkaan suoltamalla jatkuvasti direktiivejä, jotka vaikeuttavat kansalaisten arkielämää ja heikentävät yritysten kilpailukykyä. Eräänä esimerkkinä voi mainita EU:n päästökauppajärjestelmän, jolla unioni asettaa omalle teollisuudelleen kohtuuttomia lisäkustannuksia USA:n ja Aasian maihin verrattuna. Suomen tulisi omalla puheenjohtajakaudellaan pyrkiä siihen, että tätä unionin byrokratiaa voitaisiin keventää ja vähentää, koska se on varmasti kansalaistenkin näkökulmasta se asia, johonka törmätään usein. Maatalous on noin kymmenen vuoden aikana joutunut tottumaan tähän valtavaan byrokratiaan, mutta nyt viime aikoina erilaisten direktiivien kautta jokainen suomalainen on saanut osansa tästä byrokratiasta.

Siis entistä enemmän keskittymistä isoihin asioihin, jotka vahvistavat unionin taloutta ja kilpailukykyä ja työllisyyttä, ja pienemmissä asioissa kansallista päätösvaltaa enemmän ja kansallisia ratkaisuvaihtoehtoja!

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Herra pääministeri totesi puheenvuorossaan: "Emme voi vain jatkaa ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut. Loppujen lopuksi niin unioni kuin sen jäsenvaltiotkin ovat olemassa kansalaisiaan varten, ei päinvastoin." Arvoisa pääministeri, tähän voi lämpimästi yhtyä.

Ed. Vilén totesi täällä moittien, että niin Ranskan kuin Hollannin hallituksetkaan eivät pystyneet vakuuttamaan kansalaisiaan. Arvoisa ed. Vilén, eivät ne pystyneet, kun ei ollut varmaankaan sellaisia aikaansaannoksia Euroopan yhteisöllä, että olisi ... (Ed. Jaakonsaaren välihuuto) — Joo, ongelmia mutta ei tuloksia. — Aivan oikein ed. Outi Ojala täällä kertoi sen, mikä on se perimmäinen ongelmavyyhti. Siinä yksi erinomaisen suuri asia on verokilpailu, sen taustalla harmaa talous. Tällä hetkellä Italian ja Saksan vaikeudet ovat nimenomaan siitä johtuvia, että verokilpailuasiat ovat menneet pieleen, harmaa talous rehottaa eivätkä ne toimenpiteet, mitä kansallisesti on tehty, ole saavuttaneet tuloksia.

Nyt kun Euroopan unionille tarjoutuu tilaisuus uuteen mahdollisuuteen — mahdollisuuksia ei muuten varmaan kovin monta enää ole — niin siinä keskeisenä tulee olla verotuksen harmonisointi niin, että jäsenvaltiot ovat valmiit verotuksen harmonisointiin sen sijaan, että on rahaliitto, tai sen ohella on veroliitto, niin että sairas verokilpailu loppuu. Vain sillä pohjalla Euroopan yhteisöllä on tulevaisuutta.

Bjarne Kallis /kd:

Arvoisa herra puhemies! Minäkin kiinnitin huomiota siihen, mitä pääministeri totesi, että emme voi jatkaa ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut. Kuitenkin minulle jäi se käsitys, että teidän linjanne on se, että jatketaan ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Lukeudun myöskin niihin henkilöihin, jotka luulevat, että Ranskan ja Alankomaiden "ei" johtui massatyöttömyydestä, huonosta talouskasvusta ja asioista, jotka eivät niinkään paljon liity perustuslakiin. Jos jatkamme niin kuin on suunniteltu, niin me otamme erittäin suuren riskin. Minä yritän katsoa eteenpäin ja siihen päivään, milloin kaikki ovat äänestäneet, ja lopputulos on se, että vastaan äänesti kolme neljä maata. Minkälainen neuvotteluasema näillä mailla on, kun ne ovat vastustaneet ja pystyvät painostamaan Euroopan unionia?

Pitäisi tehdä niin kuin ed. Thors esitti, selvittää, mikä oli se todellinen syy, minkä takia ranskalaiset ja hollantilaiset äänestivät vastaan, ja korjata nämä epäkohdat ennen kuin jatketaan, siis selvittää, mitkä olivat ne syyt, korjata ne ja sitten vasta aloittaa alusta. Muuten me joudumme semmoiseen tilanteeseen, että Ranska ja Hollanti ja ne maat, jotka ovat vastustaneet, myöskin voivat esittää lähes, mitä haluavat.

Jouko  Skinnari /sd:

Arvoisa puhemies! Tämä on vakava tilanne monessa mielessä, koska näinkin suuret jäsenmaat ja niiden kansat ovat olleet tässä perustuslakisopimuksessa kielteisellä kannalla. Mutta tämä on tietysti pitkä prosessi, ja pakko tässä neuvottelussa näitä maita ja niiden edustajia on kuulla. Mutta toivoisi kyllä Suomelta myös toisenlaista, aktiivisempaa ja sisältörikkaampaa otetta kuin tähän mennessä on tapahtunut.

Kun muistelee suuren valiokunnan näkökulmasta sitä keskustelua, jota Suomessa käytiin, niin siinä melkein vuosi meni siihen, kun olivat nämä turvatakuut ja muut, tuleeko presidentti, miten ylärakenne tehdään, sellaisia asioita, jotka eivät tavallista kansalaista Ranskassa, Hollannissa, Suomessa niin kovin paljon kiinnosta, miten me tämän ylärakenteen teemme. Sitten oli kolme päivää aikaa suuressa valiokunnassa käsitellä näitä niin sanottuja muita asioita, jotka ovat niitä sisältöjä, jotka liittyvät ihmisten arkeen, sosiaaliturvaan, työelämään ja moniin muihin tämän tyyppisiin asioihin. Tässä kohden Suomi olisi voinut jo siinä komiteavaiheessa ja sitten myös neuvotteluvaiheessa ja sen jälkeenkin tuoda esimerkiksi tätä pohjoismaista hyvinvointimallia käsittelyyn. Esimerkiksi työeläkejärjestelmä, joka meillä on solidaarinen ja jonka rahoja voidaan käyttää oikeastaan ympäri Eurooppaa, kun Suomessa ei ole sijoituskohteita, on sellainen malli, jota kyllä kelpaisi esittää.

Tätähän siellä Ranskassa ja Hollannissa on haettu, millä tavoin Euroopan unioni voi tulla auttamaan heidän jokapäiväistä arkielämäänsä, ja tähän Euroopan unioni ei ole pystynyt vastaamaan. Se on vastannut osittain niin, että nämä sosiaaliturvan asiat kuuluvat kullekin jäsenmaalle tai että palkoista päättävät työmarkkinajärjestöt. Mutta se vastaus ei riitä. Esimerkiksi 90-luvun lopulla Euroopan unioni nimenomaan otti työllisyyden yhdeksi kohteeksi sillä tavoin, että se ottaa hoitoonsa työllisyyden. (Puhemies: 2 minuuttia!) Mutta mitä on tapahtunut? Lähinnä papereita on tullut eri ministerineuvostoista jäsenmaitten käsiteltäväksi.

Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Ajattelin sanoa muutaman sanan tässä välissä, ja kuunnellaan sitten lisää. Minusta valtaosaltaan varsinkin ryhmäpuheenvuoroissa henki oli se, että tarve sopimuksen uudistamiseen on olemassa. Siksihän siihen on ryhdytty.

Kun ed. Laakso totesi, että EU on etääntynyt kansalaisistaan, niin se pitää varmasti paikkansa. 450 miljoonan asukkaan organisaatio on väkisinkin luonteeltaan sellainen, että on vaikea saada kansalaisia viimekätistä päätöksentekijää kovin lähelle. Mutta juuri siksi tähän sopimuksen uudistamiseen ryhdyttiin, jotta saataisiin lisää avoimuutta, selkeämmäksi tämä toimivallan jako, että ihmiset voisivat ymmärtää sen, kuka vastaa ja päättää mistäkin. Tämä oli tämän uudistuksen kantava linja plus se, että muutetaan instituutiot sellaisiksi, että ne voivat toimia tehokkaasti myös laajentuneessa unionissa.

Kun ed. Soini sanoi, että pääsyy hylkäykseen on se, että on olemassa EU-lainsäädännön ensisijaisuus, että se on tässä perustuslaissa suurin ongelma, tämä EU-lainsäädännön ensisijaisuuden periaate on oikeudellisena periaatteena ollut 60-luvulta asti vallitseva. Se ei tule tämän sopimusmuutoksen kautta.

Ed. Hautalalla oli idea, että otettaisiin vaan tästä tämä lähinnä ensimmäinen ja toinen osa, kolmas osa jätettäisiin pois. Ensimmäisen osan ongelma on se, että se on juuri kuin se Napoleonin hyvä perustuslaki, lyhyt ja epäselvä. Kolmas osa vasta kertoo, missä on EU-toimivalta, miten päätöksiä tehdään. Koko tämän valmisteluprosessin ajanhan oli paljon samansukuista henkeä, että jätettäisiin kolmas osa sivummalle, että sen voisi muuttaa tulevaisuudessa helpommalla tavalla kuin jäsenvaltioiden ratifioinnilla. Me emme olleet sitä kannattamassa eivätkä monet muut, koska katsottiin, että se on juuri erittäin tärkeä tämän jäsenvaltioiden ja unionin välisen toimivallan selkeyden kannalta, päätöksentekomenettelyjen kannalta. Niihin ei pidä tehdä muutoksia kuin siten, että jäsenvaltiot ovat kaikki yksimielisesti ne hyväksymässä. Sen tähden, vaikka se sopimus lyhentyisi paljon, jos tämän kolmannen osan jättäisi siitä pois, niin samalla menisi sen sisältö. Silloin jäisi tämmöinen periaatteellinen ohjelmajulistus, jonka jäsenvaltiot ratifioisivat. Sitten alemmalla tasolla voitaisiin varsinaisesta vallasta ja (Puhemies koputtaa) vallanjaon muutoksista päättää. Se ei olisi perustuslakisopimuksen luonteen mukaista.

Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja

Herra puhemies! Vaikka me tietäisimme jokaisen perustuslakisopimusta vastaan äänestäneen ranskalaisen ja hollantilaisen perusteet, en usko, että se ainakaan meidän tehtäväämme koota näistä sirpaleista jokin uuden muotoinen maljakko itse asiassa yhtään helpottaisi.

Mutta on yksi asia, joka mielestäni on kyllä niin perustuslakiäänestyksiä edeltäneessä keskustelussa kuin nyt jälkeenkinpäin selvää, ja se on se, että kukaan ei ole halunnut vastustaa Euroopan äänen vahvistamista maailmanlaajuisessa politiikassa, globalisaation hallinnassa ja Euroopan turvallisuuden vahvistamisessa. Tältä pohjalta me voimme lähteä siitä, niin kuin jo toteutuu, että niitä asioita, jotka uudessa perustuslakisopimuksessa ikään kuin uusina oli kirjattu yhteisön ulko- ja turvallisuuspolitiikan vahvistamiseksi, tullaan joka tapauksessa viemään eteenpäin. Se tapahtuu olemassa olevien sopimusten antamalta oikeudelliselta pohjalta. Sotilaallinen voimavaravirasto on aloittanut työnsä, sotilaallisen kriisinhallinnan nopean toiminnan joukkoja kootaan, ja ne tulevat olemaan käytettävissä jo täysin siitä riippumatta, tuleeko tällaista perustuslakimuutosta vai ei.

Toki yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan alalla on sellaisia asioita, jotka jäävät tämän perustuslakisopimuksen taakse, ainakin ulkoministerin nimike Javier Solanalle. Mutta siitäkin on ehkä löydettävissä asioita, esimerkiksi yhteisen ulkosuhdepalvelun kehittäminen, jotka voidaan tehdä erillisellä sopimuksella ja jotka mielestäni selvästi eivät ole sitä vastaan, mitä kukaan olisi halunnut kampanjoida Euroopassa. Pidän tärkeänä, että juuri Euroopan yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan eteneminen toteutuu täysimääräisesti tästä tilanteesta riippumatta, ja Suomi on tässä keskeisesti kyllä mukana.

Tony Halme /ps:

Arvoisa puhemies! Suomen itsenäisyyden vaarantava EU-perustuslaki on kelvoton. Sitä ei kannata hyväksyä, vaan se voidaan hyvin perustein julistaa kuolleeksi. Sitä paitsi tulevaisuudessa nykyisen kaltainen ylimielinen ja kansasta vieraantunut EU tulee hajoamaan kuin korttitalo. EU hajoaa ja täysitsenäisyys palautuu. Uskon, että suomalaiset haluavat olla isäntiä omassa maassaan. Me haluamme päättää itse lainsäädännöstämme ja talouspolitiikastamme ilman Brysselin byrokraatteja. Suomi on puolustamisen arvoinen maa. Suomen puolustaminen kuuluu suomalaisille. Tiukan paikan tullen voimme varmasti luottaa vain omaan armeijaamme. Siksi Puolustusvoimien määrärahat on turvattava ja ne on kohdistettava nimenomaan isänmaan puolustamiseen eikä EU:n laajuisiin sotilas- ja puolustushankkeisiin.

Maija Perho /kok:

Arvoisa puhemies! Kun Ranska ja Hollanti hylkäsivät perustuslakisopimuksen, niin on käytetty sanontoja, että nyt tämä sopimus on haudattu ja kuopattu. On puhuttu siitä, että EU on historiansa pahimmassa kriisissä. Mielestäni juuri näiden väitteiden vuoksi nyt EU:n on osoitettava päättäväisyyttä niissä asioissa, joissa voidaan edetä. On edettävä määrätietoisesti työllisyyden ja turvallisuuden edistämisessä ja kaikessa siinä, mikä tähän kokonaisuuteen liittyy.

Pääministeri omassa ilmoituksessaan toivoi muun muassa, että saataisiin aikaan poliittinen sopimus vuosien 2007—2013 rahoituskehyksistä. Kysymys on erittäin vaikeasta asiasta, mutta tämä olisi yksi konkreettinen osoitus siitä, että EU on kaikesta huolimatta toimintakykyinen. Kysyisinkin:

Miten pääministeri arvioi sitä, onko Luxemburgin puheenjohtajakaudella vielä tämä päätös saatavissa aikaan tai mikä on sitten Suomen toimintalinja tässä tulevassa Eurooppa-neuvostossa tai sitten myöhemmin, mikäli tätä sopimusta ei saada aikaan?

Olavi Ala-Nissilä /kesk:

Arvoisa puhemies! Pääministerin linjauksiin on sinällään helppo yhtyä. Jos muut EU-maat tekisivät kuten me eli pitäisivät valtiontaloutensa ja kansantaloutensa kunnossa ja käyttäisivät harkintaa näissä asioissa, Euroopalla olisi todella paljon helpompaa.

Puhemies! Voidaan tietenkin puhua poliittisesta kriisistä ja samalla voidaan todeta, että monissa Euroopan unionin maissa lähestytään taloudellista kriisiä. Viittaan Italiaan, mutta varmasti myöskin Hollannissa ja Ranskassa juuri taloudellinen tilanne on yksi syy siihen, että ihmiset ovat tyytymättömiä, ja sen takia olisi todella tärkeätä, että EU jatkossa voi laajemmin panostaa taloutensa, kilpailukykynsä edistämiseen monella tavalla.

Pääministeri Vanhanen ja äsken ed. Perho puhuivat rahoituskehyksistä, joista tänään muun muassa valtiovarainvaliokunnassa kuultiin, ja se tilannehan näyttää, jos katsomme sitä Suomenkin näkökulmasta, varsin hankalalta. Suomella on siinä tietenkin myöskin oma keskeinen intressinsä sekä rakennerahastojen että maatalousrahastojen osalta. Olisi totta kai hyvä, että nyt sitten voitaisiin linjata nämä rahoituskehykset puolentoista viikon päästä sillä tavalla myöskin, että Suomen minimi-intressit tulisivat ainakin otettua huomioon, ja toisaalta Suomen linja tässä, tämä 1,1 prosentin kokonaisuus, olisi varmaan se kompromissi, hyvä koko EU:lle, ja siinäkin kannattaisi seurata Suomen ja Vanhasen linjaa.

Astrid Thors /r:

Arvoisa puhemies! En voi noudattaa teidän toiveitanne, koska puheenjohtaja Katainen nosti esiin myös pohjoisen ulottuvuuden ja väitti, että kaikki muut paitsi kokoomuslaiset olivat äänestäneet sitä vastaan Euroopan parlamentissa tänään.

Jag kan bara citera ett meddelande, där det har sagts att några ledamöter i den liberala gruppen i dag har avgett en röstförklaring där de sade att de inte kunde stöda formuleringen om den nordliga dimensionen, eftersom man sade att den skulle omformas till en Baltic sea strategy. Därför kunde inte de övriga ledamöterna stöda den. De hade gärna stött den om den hade handlat om den nordliga dimensionen. Jag ber om ursäkt att jag inte denna gång kunde respektera ert önskemål.

Sedan vill jag konstarera till ledamot Kallis att det som jag konstaterade var att:

Ennen kuin Ranskassa on poliittisesti vahvempi johto ja jonkinlainen yksimielisyys maan suunnasta on vaikea nähdä, miten muutettua sopimusta voitaisiin hyväksyä lopullisesti.

Det är det som jag tror att är ett av EU:s problem, att vi inte har ett så starkt ledarskap i många länder. Jag måste faktiskt säga att när vi har den oheliga alliansen i Frankrike kan det vara svårt att veta hur man skall gå vidare.

Jag delar helt statsminister Vanhanens uppfattning att det vore olyckligt att ta bort den tredje delen ur fördraget, för den är viktig ur många synvinklar. Vi har hört många inlägg i dag om att vi vill kunna ha en större variation i Europa och det är den delen som ger garantin för att EU gör bara det som medlemsländerna vill att unionen skall göra.

En annan sak är sedan att jag tror att många jordbrukare, såsom ledamot Antti Rantakangas, sörjer över och borde sörja över att fördraget nu inte godkänns, eftersom det bland annat skulle ha möjliggjort att närhetsprincipen tillämpas också inom lantbrukspolitiken.

Minä luulen, että suomalaisten maanviljelijöiden tulisi surra sitä, ettei nyt päästä etenemään sopimuksen kanssa, joka olisi mahdollistanut enemmän läheisyysperiaatetta maatalouspolitiikassa. Tänä päivänähän se ei ole mahdollista.

Outi Ojala /vas:

Arvoisa puhemies! Pääministeri totesi, että hallitus ei ole sokea eikä kuuro sille, mitä tapahtuu, mutta toisaalta sitten pääministeri kuitenkin vetosi hyvin voimakkaasti siihen, että nyt ei pidä tehdä mitään, nyt odotetaan Eurooppa-neuvoston kokousta, ja hän vetosi myös siihen, että pitää olla hyvät hermot ja että kaikkien hallitusten tulee nyt asettaa unionin yhteinen etu etusijalle toiminnassaan. Tämä on aika vaikeaa, pääministeri, jos te ajattelette näin Ranskan ja Hollannin kansanäänestysten jälkeen. Hallitus vaihtuu Ranskassa, uusi hallitus pyristelee nyt ja yrittää pärjätä jollain tavalla tämän "ein" kanssa. Jos te esitätte tällaisen vaatimuksen, että nyt täytyy unohtaa kaikki kansalliset intressit ensi viikolla ja löytää ratkaisu, niin se voi olla aika mahdoton tehtävä. Kuitenkin toivoisi, että pääministeri voisi hieman valottaa sitä pohdiskelua, mitä nyt Suomessa on tehty, onko Suomella nyt joku oma resepti sinne. Te ette ole ollenkaan valaissut sitä, mitä Suomi tulee esittämään, miten edettäisiin. Me olemme Euroopan unionin tuleva puheenjohtajamaa 2006, ratifioinnin — jos jollain tavalla tästä nyt selvittäisiin — pitäisi tapahtua syksyllä 2006. Se on Suomen hallituksen niskassa silloin.

Toinen asia, jota myöskin olisi odottanut pääministerin hieman kommentoivan, on se, jos kävisi nyt niin, että te tuotte syksyllä eduskuntaan tämän perustuslain ja tavallaan me jatkaisimme täällä Suomessa niin kuin ei mitään olisi tapahtunut. Minusta nyt nimenomaan pitäisi hallituksen ja hallituspuolueiden, kolmen suuren puolueen, pohtia uudelleen vakavasti tätä kansanäänestysmahdollisuutta nimenomaan siitä näkökulmasta, että suomalaiset, kansalaiset ovat nyt nähneet, mitä tapahtuu muualla, ja ajatus siitä, että pelkästään eduskunnan voimin tämä ratifioitaisiin täällä, tuntuu aika mahdottomalta.

Mikko Elo /sd:

Puhemies! Minusta keskustelu siitä, onko tämä perustuslaillinen sopimus kuollut vai ei, on enemmänkin jo teoreettista, koska käytännössä on käynyt niin, että perustuslaillinen sopimus on kuollut Ranskan ja Hollannin kansanäänestyksien perusteella.

Minulla oli tilaisuus olla maanantaina Lissabonissa, missä Portugalin ulkoministeri Freitas do Amaral sanoi henkilökohtaisen mielipiteensä, ei vielä Portugalin hallituksen mielipidettä, ja hän sanoi suoraan kysymykseen, että perustuslaillinen sopimus on kuollut. Giuliano Amato, joka oli konventin varapuheenjohtaja, sanoi, ettei sopimusta enää voi pelastaa. Kyllä minusta tämä puhuu selvää kieltä siitä, mitä on tapahtumassa.

Yhdyn kyllä ed. Outi Ojalan näkemykseen siitä, että ei Suomen hallituskaan eikä eduskunta voi nyt sanoa, että me tulemme jatkamaan ratifiointia, niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Se on täysin mahdoton ajatus, ja tämä lähtee myös siitä ajatuksesta, minkä komission puheenjohtaja Barroso on esittänyt, että ei uudelleen neuvotteluja. Sanottiin ranskalaisille ja hollantilaisille etukäteen, että ei uudelleen neuvotteluja. Ei ole olemassa mitään perustuslaillista sopimusta, koska vaaditaan 25 maan ratifiointi.

Siitä, mitkä olivat sitten syyt Ranskassa ja Hollannissa, tietysti voidaan kinata vaikka loppuun asti. Tosiasia on se, että kyllä ranskalaisillakin oli selvä käsitys siitä, että oltiin menty esimerkiksi liian nopeasti liian pitkälle laajentumisessa. Puolalaisella putkimiehellä peloteltiin pitkän aikaa Ranskassa. Voidaan myös sanoa, että ei Euroopan keskuspankinkaan politiikka, vaikka sitä on täällä kehuttu, Keski-Euroopassa nauti mitään kovin suurta luottamusta. Katsokaa euroaluetta: kaikkein heikoin läntisten teollisuusmaiden työllisyys on euroalueella. Euroalueen EU-ulkopuolisissa maissa, Tanskassa, Ruotsissa, Iso-Britanniassa, on paljon parempi työllisyys.

Puhemies! Ehkä kaikkein suurin kuitenkin on kansalaisten huoli siitä, että EU on tällainen byrokraattinen järjestö. Myöskin esimerkiksi Suomessa meidän virkamiehemme vaan ilmoittavat, että seuraavan rahoituskauden lopussa me maksamme 900 miljoonaa euroa eli noin 5 miljardia markkaa siitä, että me saamme olla nettomaksajana (Puhemies: 2 minuuttia!) tässä.

Puhemies! Ihan lopuksi haluan todeta vaan sen, että tämä byrokratia, joka on määrännyt meillä kurkun käyryyden, ja niin kuin ed. Juhantalo kirjoitti, kondomin koon ja tervanpolton (Puhemies: Edustaja, aika!) kieltämisen, niin siinä sitä on.

Heidi Hautala /vihr:

Arvoisa puhemies! Pääministeri Vanhanen ja ed. Thors ovat tietysti aivan oikeassa siinä, että tämä kolme neljäsosaa perustuslaista, joka koskee näitä yksityiskohtaisia määräyksiä siitä, mitä Euroopan unioni eri aloilla saa tehdä ja millä pelisäännöillä, kuuluu totta kai perustuslakiin. Se itse asiassa, aivan niin kuin ed. Thors sanoi, rajoittaa Euroopan unionin toimivaltaa ja osaltaan huolehtii siitä, että Euroopan unioni ei omi itselleen tehtäviä, joita jäsenmaat eivät ole sille antaneet.

Mutta asian toinen puoli on se, että kun tämä kaikki lähetetään jäsenvaltioihin ratifioitavaksi, syntyy niin sekava ja monimutkainen kokonaisuus, että siitä ei todellakaan ota selvää. Haluaisin tietää, kuinka moni tässä salissa ymmärtää, mistä siinä on kysymys.

Ehdotukseni on siis se, että tämä kolmasosa on selvästi jäänyt ikään kuin viimeistelemättömämmäksi konventissa. Uskon, että konventin jäsen Kiljunen esimerkiksi voi tämän todistaa, mahdollisesti konventin jäsen Vanhanen. Nyt olisi aika lähettää se uudelleen valmisteltavaksi. Siihen liittyvät kaikki nämä ristiriidat siitä, onko Euroopan unioni uusliberaalien juoni vai mikä se oikein on. Juuri niin kun ed. Pulliainen viittasi aivan erittäin keskeiseen kohtaan, tähän verokilpailuun ja kaikkeen, niin juuri tässä osassa ovat nämä tällaiset määräykset, jotka itse asiassa aiheuttavat poliittisia ristiriitoja Euroopan unionissa. Sen sijaan ei ole viime aikoina kovin paljon valitettu niistä kompromisseista, jotka on tehty komission kokoonpanosta ja perusoikeuskirjasta ja kaikista näistä perusasioista. Myöskin arvot ja tavoitteet ovat kohdallaan. Eli tämä voitaisiin myös jakaa kahtia, mutta tärkeintä olisi nyt tietää, mitä Suomen hallitus näkee erilaisina vaihtoehtoina tässä jatkokeskustelussa.

Suvi Lindén /kok:

Arvoisa puhemies! Perustuslaillisen sopimuksen tavoitteet eivät kokeneet äkkikuolemaa, vaikka itse sopimus ajoikin vauhdilla päin seinää viimeviikkoisten kansanäänestysten johdosta. Todennäköistä on se, että sitä EU:n integraation seuraavaa askelta, jonka sopimus olisi tuonut tullessaan, ei varmasti ainakaan ihan lähitulevaisuudessa nähdä. Tämä lamaannus hieman hämmentää, ja EU:n merkitystä kansalaisilleen on syytä pohdiskella ei vain kabineteissa, vaan yhdessä kansalaisten kanssa.

Omat johtopäätökset on syytä tehdä myös ratifiointiprosessin mielekkyydestä. Ranskan ja Hollannin kansanäänestysten jälkeen ennustetaan prosessille jääkautta ja lisää hylkyjä on odotettavissa. Mikä on se suunnitelma b, jos ratifiointiprosessissa edetään ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut? On vaikea kuvitella, mistä eduskunnalle löytyy ensi syksynä motivaatio parisataasivuisen sopimuksen läpikahlaamiseen. Kysyä sopii myös, onko se järkevää eduskunnan ajankäyttöä.

EU:ssa voidaan monia sopimuksen sisältämiä asioita viedä eteenpäin, vaikka sopimusta ei ratifioitaisi. Kyse on tahdosta ja yhteistyöhalusta, ja sitä tahtoa varmasti tulee riittämään. Tämänaamuinen uutinen Ranskasta kertoo, että ranskalaisetkin ovat valmiit sanomaan "kyllä", kunhan sopimusta hieman hiotaan.

Arvoisa puhemies! Yksi tärkeä integraation ulottuvuus sopimuksessa on vahvistaa EU:n yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, ja tällä on vahva kannatus jäsenmaissa. Suomi on omissa linjauksissaan lähtenyt aktiivisen toimijan roolista myös puolustus- ja turvallisuuspolitiikan kehittämisessä. Olemme olleet ensimmäisiä maita päättämässä mukanaolosta muun muassa EU:n nopean toiminnan joukoissa.

Sopimuksen valmisteluvaiheessa hallitus oli huolissaan, jos EU:n puolustusulottuvuutta kehitettäisiin pienen ytimen toimesta. Tämä niin sanottu rakenteellinen yhteistyö voidaan nyt unohtaa. (Puhemies: 2 minuuttia!)

Arvoisa puhemies! Eikö nyt ole vaara, arvoisa pääministeri, että EU:n puolustusulottuvuus kehittyy nyt EU:n ulkopuolella? (Puhemies koputtaa) Mikä on hallituksen kanta tähän asiaan? (Puhemies: 2 minuuttia!)

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! EU on ollut yläluokkainen ja elitistinen. Ne suomalaiset poliitikot, jotka ovat nyt vieneet perustuslakia eteenpäin, ovat tietysti pettyneitä, kun ranskalaiset ja hollantilaiset ovat kansanäänestyksessä torjuneet tämän niin sanotun perustuslain. Mutta samanaikaisesti pääministeri Vanhasen hallitus ei ole antanut mahdollisuutta suomalaisille, Suomen kansalaisille, äänestää kansanäänestyksessä tästä asiasta, vaikka unionin perustamisesta todetaan tässä perustamisasiakirjassa ja perustuslaissa, että tällä perustuslailla Euroopan kansalaisten tahto tulee ilmi ja nimenomaan tällä tahdolla halutaan perustaa Euroopan unioni. Eli ilman tätä kansanäänestystä ei voi todellakaan sanoa, että tämä perustuslaki ilmentää Euroopan kansalaisten ja valtioiden tahtoa rakentaa tulevaisuuttaan yhdessä ja perustaa Euroopan unioni tämän tulevaisuuden puitteiksi. Näin ollen on epäloogista todellakin etsiä syytä, miksi ranskalaiset ja hollantilaiset äänestivät "ei". On vain todettava, että he ovat sen tehneet, ja olisi annettava myös suomalaisille mahdollisuus äänestää myös "ei" tai "kyllä". Molemmat vaihtoehdothan on nyt tässä mahdollisuus suomalaisilla ottaa käyttöön.

Kauko Juhantalo /kesk:

Arvoisa puhemies! Henkilökohtaisesti olen hyvin tyytyväinen pääministerin ilmoitukseen, ja kuten siitä ilmenee ja myös ulkoministeri Tuomiojan puheenvuorosta, meidän ulko- ja turvallisuuspoliittinen työntekomme jatkuu häiriintymättä näistä äänestystuloksista.

Kun ed. Elo viittasi erääseen kirjoitukseeni, niin kyllähän tilanne Suomessa on sellainen, että ei nyt olisi niin sanottu objektiivinen tilanne järjestää äänestystä. Tilanne on ärtynyt, ja tilanne on vähän sellainen selkiytymätön. Eurooppa-neuvoston kokous on siksi hyvin tarpeen. Tosiasia on se, että tavallinen kansalainen kuitenkin ajattelee meilläkin näitä käytännön direktiivien kautta tulevia, ihmisiä ärsyttäviä asioita silloin, kun näin nousee EU-asia, ja siellä on sitten tällaisia susien juoksemisia ja muita käytännön hommia, jotka estävät sen ajattelun, mihin pääministerikin useaan otteeseen viittasi, että tällä sopimuksen uusimisella pyrittiin näiden asioiden parempaan hoitamiseen ja meidänkin helpompaan äänenkäyttöömme ja vaikutusvallan parantamiseen, helpompaan käyttämiseen. Se nyt on, harmi vie, tässä vaiheessa poikki, mutta kyllä tämä jatkuu. EU:n oikeudellinen perusta on edelleen olemassa, niin kuin pääministerin ilmoituksessa hyvin tarkoin ja perustellusti tulee esiin.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Suomi on pyrkinyt saamaan eurooppalaisia turvatakeita, ja ne ovat tässä perustuslaissa. Jos ne eivät toteudu, niin onko johdonmukaista pääministerin mielestä jatkaa pyrkimällä Naton jäseneksi ja hankkimalla toiset eurooppalaiset turvatakuut? Se olisi, jos ajatellaan sitä kehityslinjaa, mikä Suomella on ollut, hyvin johdonmukainen lopputulos siitä, että perustuslakia ei hyväksytä.

Tähän liittyen olisi ollut mielenkiintoista myöskin tietää se, että kun venäläiset koneet loukkasivat Suomen ilmatilaa ja tarkkuus oli jonkin verran vaikeaa, niin oliko niin, että venäläiset koneet pyrkivät välttämään Nato-Eestin ilmatilaa, että ne eivät missään tapauksessa loukkaisi sitä, ja Suomen ilmatilan suhteen sellaista tarkkuutta välttämättä ei vaadittu.

Mitä tulee tähän perustuslakiin, niin täytyy sanoa, että tärkeätä on se, että asiassa kuitenkin edetään rauhallisesti eikä panikoiduta. Täytyy sanoa, että on väärin, jos on näin, että joku maa voi estää unionin kehityksen. Tästä ehdottomasti pitää päästä eroon, oli se joku maa suuri tai pieni. Säännöt ovat hyvin selkeät: jos on 20 maata, sen jälkeen arvioidaan tilannetta. Englannissahan mietittiin sitä, että jos Englanti ei hyväksyisi, sopisiko Englanti jonkin tyyppisestä Eta-järjestelystä sitten Euroopan unionin kanssa. Mielestäni se on vakavasti otettava vaihtoehto, että jos 20 jäsentä syntyy, ne maat, jotka eivät hyväksy, jos niissä olisi kansanäänestys, miettisivät, että ne tyytyisivät Eta-järjestelyyn, ja me muut etenemme ja meillä on oma päätöksentekokoneistomme, ja ne voivat myöhemmin hyväksyä sitten kaikki Euroopan unionin säännökset samalla tavalla kuin Norja ja eräät muut maat tällä hetkellä. Täytyy sanoa, että sopimuksen uudelleen neuvotteleminen on kyllä erittäin vaikeata aivan siitä syystä, että ensimmäinen kysymys, joka pitää ottaa esille, on se, miksi pienet maat saivat niin vähän äänioikeutta. Pienten maitten äänioikeutta pitää suurten maitten kustannuksella vahventaa. Sen pitää olla se ensimmäinen kysymys, joka pitää ottaa esille.

Mutta tietysti keskeinen kysymys on se, että Eurooppa kaipaa tällä hetkellä johtajuutta. Meillä ei ole johtajia vanhassa Euroopassa, ja tältä osin Saksa ja Ranska ovat lohduton esimerkki. Onneksi Saksassa ja Ranskassa järjestetään pian vaalit, ja jos näissä tulee edistyksellisiä talousuudistajia, jotka luovat uskoa siihen, että työttömyys voidaan poistaa sillä, että tehdään rakenneuudistuksia näitten maitten taloudessa, niin luodaan uskoa siihen, (Puhemies: 2 minuuttia!) että eurooppalainen malli voi menestyä, ja tässä suhteessa tilanne voi muuttua näiden kahden maan vaalien jälkeen.

Sari Essayah /kd:

Arvoisa puhemies! Pääministerin puheen paras kohta oli se, jossa hän totesi, että emme voi jatkaa ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut. Loppujen lopuksi niin unioni kuin sen jäsenvaltiotkin ovat olemassa kansalaisiaan varten eikä päinvastoin. Ranskan ja Hollannin kielteisen kannan EU-perustuslain äänestykseen pitäisi herättää myöskin Suomen hallituksen huomaamaan se, että se on toiminut koko ajan syvenevän integraation hyväksi. Tuossa rajan takana naapurissakin laulettiin vuosikausia, että "sinut on luonut kansojen yhteinen tahto", ja sitten kun sitä kansojen tahtoa päästiin aidosti kysymään, niin koko tuo pakkojärjestelmä kaatui rytisten. Samaa on tapahtumassa myöskin Euroopassa.

Tämä uusi perustuslaki ei ole mikään tällainen tekninen sopimusluonnos, vaan siihen todellakin sisältyy aivan uusia elementtejä, joitten myötä EU:n toimivalta laajenee ja koko tämä perusluonne on vaarallisella tavalla muuttumassa. Sen tähden nyt jos koskaan hallituksen tulisi kysyä tämän Eurooppa-politiikkansa oikeutusta kansalta. En usko, että Suomessa tai muissakaan Euroopan unionin maissa ihmiset ovat sinällänsä kansainvälistä yhteistyötä vastaan. Varmasti me tarvitsemme, aivan niin kuin täällä ed. Kankaanniemi sanoi, kansainvälistä yhteistyötä ympäristökysymyksissä, kehitysavussa, rikollisuuden torjunnassa ja myöskin kauppapolitiikassa, mutta tämän kaiken on tapahduttava demokraattisissa puitteissa. Uskon, että tämä vastustus johtuu siitä, että me emme halua syvenevän epädemokraattista, harvojen valtaan keskittyvää Euroopan unionia.

Arvoisa puhemies! Minua pelottaa se, että täällä sekä vasemmalta että oikealta on huudettu apuun vahvaa johtajuutta. Kyllä toivon, että Eurooppa saisi olla demokratia, jossa todellakin ihmisiltä kysytään, mitä he haluavat, eikä jonkun diktaattorin johtama maanosa. Tuntuu, että nämä vahvan johtajan huutajat lähestulkoon jo avaavat sellaisia ilmestyskirjamaisia näkymiä eteen, joissa todellakin valta keskitetään harvojen käsiin.

Aila Paloniemi /kesk:

Arvoisa puhemies! Unionin päätöksenteon läpinäkyvyys, tehokkuus, kansallisten parlamenttien roolin vahvistaminen, läheisyysperiaatteen tehokkaampi valvonta, toimivaltajaon selkeyttäminen ja unionin globaalin roolin vahvistaminen olisivat ilman muuta edellyttäneet huolellisesti valmistellun perustuslaillisen sopimuksen hyväksymistä kaikissa jäsenvaltioissa. Tämä institutionaalinen kriisi, johon unioni on nyt ajautumassa, vie valitettavasti aikaa ja energiaa runsaasti EU-kansalaisten kannalta todella merkittäviltä sisältökysymyksiltä eli Euroopan talouden, työllisyyden ja hyvinvoinnin edistämiseltä. Ratkaisuja on kuitenkin tietenkin haettava aktiivisesti ja koko ajan tähän kriisiin. Ihmettelen kuitenkin, yrittääkö EU sekä laajentua että syventyä yhtä aikaa aivan liian nopeasti.

Kimmo Kiljunen /sd:

Arvoisa puhemies! Olisin mielelläni kuullut perussuomalaisten ja myöskin ed. Kankaanniemen selittävän logiikkaansa hieman. Sama logiikka osittain oli Ranskassa ja Hollannissa. Sanottiin "ei" tälle unionin perustuslaille. Samanaikaisesti sanotaan "ei", koska ei pidetä itse asiassa Euroopan unionista. Miksi ihmeessä sanottiin tälle perustuslakiuudistukselle "ei"? Samallahan nimittäin sanottiin "kyllä" nykyiselle Euroopan unionille, josta ei pidetä. Sitähän haluttiin nimenomaan kehittää tällä perustuslailla juuri siihen suuntaan, että päätöksentekojärjestelmä olisi avoimempi, tehokkaampi ja ennen kaikkea demokraattisempi. Sehän tämän perustuslakiuudistuksen sisältö on.

Nyt valitettavasti Ranskan ja Hollannin kansojen enemmistö ei halunnut tätä demokraattisempaa Euroopan unionia. Tässä tietenkin poliittiset johtajat ovat täysin epäonnistuneet näissä kyseisissä maissa, koska eivät onnistuneet saamaan viestiä perille, että tässä ei ollut vaihtoehtona vain "ei" perustuslaille vaan samanaikaisesti toisena vaihtoehtona oli "kyllä" nykyiselle Euroopan unionille ja sen perussopimuksille. Oikeasti tässä on paljon arvioitu nyt, mikä on jatko. Tämä prosessi epäilemättä on pysähdyksissä. Lähtökohtana on, että perustuslakisopimus on kansainvälinen sopimus ja se kaatuu, jos yksi jäsenmaa on sitä vastaan.

Nyt täällä ulkoministeri ehdotti ennen kaikkea sitä, että voitaisiin ottaa palasia tästä sopimuksesta. Eikö olisi järkevämpää edetä sitä tietä, kuten itse asiassa konventissa jo alun perin tehtiin, kun lähdettiin liikkeelle siitä, että ykkös- ja kakkososa ovat sitä varsinaista perustuslakia, joka myöskin Thessalonikin huippukokoukselle ensin esitettiin, että tämän ympärille rakentuisi se varsinainen unionin perustuslaki, jolloin voitaisiin säästää sen olennaisimmat osat, joissa määritellään unionin tavoitteet, keskeisimmät päätöksentekomuodot ja myöskin kansalaisten perusoikeudet? Kolmas osa ja myöskin neljäs osa osittain, ovat teknisiä, selittäviä osia, ja ne voitaisiin tavalla tai toisella liittää muuten tähän sopimusjärjestelmään ja mahdollisesti sitä kautta neuvotella erikseen.

Jari Vilén /kok:

Arvoisa puhemies! Suomen kielessä on yksi sananlasku, joka mielestäni kuvaa hyvin tilannetta, missä unionivaltioiden hallitukset tänä päivänä ovat. (Eduskunnasta: En ole koskaan kuullutkaan!) Tämä sananlasku on se, että kuka tuulta kylvää, se myrskyä niittää. Mielestäni tämä kuvaa aika hyvin tilannetta, missä EU tänä päivänä on olemassa. Se tarkoittaa sitä, että viitenä tai kuutena päivänä viikossa unionivaltioiden hallituksen edustajat kertovat kotimaassaan, minkä takia EU pakottaa heitä tekemään ikäviä päätöksiä. Sitten seitsemäntenä päivän, sunnuntaina, he käskevät käydä äänestämässä unionin puolesta.

Tässä asiassa annan tunnustuksen Suomen hallitukselle. Hallitus ei ole asettunut EU-kaavun taakse omissa päätöksissään. Meillä on oppositiossa mahdollisuus kritisoida hallitusta ihan sen omista tekemisistä kotimaan politiikassa, mutta tämä on selkeästi se syy, miksi me olemme tässä tilanteessa. Sen takia kritiikki, joka on tullut, on syytä ottaa vastaan, mutta on myös syytä todeta se, että meidän itse ja ennen kaikkea näiden hallitusten, jotka tätä politiikkaa ovat tehneet, on syytä miettiä asiaa uudelleen.

Kun täällä on puhuttu paljon Ranskan kansanäänestyksestä, on kiinnostavaa tuoda esille vain yksi tutkimus, jossa on käyty lävitse, miksi ihmiset äänestivät: 46 prosenttia ranskalaisista, jotka äänestivät sopimusta vastaan, äänestivät sen takia, että he ovat huolissaan työpaikoistaan; 40 sen takia, että he ovat yleensä tyytymättömiä omaan elämäänsä; 14 prosenttia vastanneista äänesti sen takia, että heidän mielestään sopimuksessa on jokin epätyydyttävä osio. Kyllä jo nämä osoittavat sen, kuinka paljon me keskustelemme vain sisäpolitiikan kysymyksistä. Sen takia tarvitaan myös poliittista johtajuutta viedä eteenpäin niitä isoja päätöksiä, mitä unioni tarvitsee.

Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Useimmat arviot, joita salissa on esitetty siitä, miksi kansanäänestykset Ranskassa ja Hollannissa enemmistöltään asettuivat vastustamaan sopimusta, kertovat siitä, että kyse oli muista asioista kuin itse sopimuksesta, mutta äänestys koski sopimusta ja lopputuloksesta kärsii vain itse sopimus. Muihin aiheisiin, jotka ensisijaisesti liittyvät jäsenmaiden sisäisiin kysymyksiin, emme pysty vaikuttamaan. Tämä asetelma tietysti tekee tämän ratkaisemisen äärimmäisen vaikeaksi. Tässä on äärimmäisen monta dilemmaa.

Kun ed. Essayah puhui, että muun muassa halutaan rikollisuutta vastaan toimia ja että tämä kaikki pitää pystyä tekemään demokratian puitteissa sitä vahvistamalla, niin kuin ed. Essayah sanoi, niin oikeastaan juuri sen takia pilarijaosta halutaan luopua, siirtää myös kolmannen pilarin asiat yhteisöasioiksi, vähentää hallitustenvälisyyttä, jota sinällään me pidämme demokraattisesti legitiiminäkin menettelytapana, mutta selvästikin halutaan siirtää myös kolmannen pilarin asioita yhteisövallankäytön piiriin. Samalla, kun näin tehdään, eurooppalaisessa mielessä demokratisoidaan päätöksentekoa, kuitenkin kritiikkiä varsinkin Ranskan oikeistossa kohdistuu juuri siihen, että nyt ollaan viemässä itsenäisyyttä. Nämä ovat dilemmoja, jotka tekevät tästä äärimmäisen monimutkaisen asetelman hakea ratkaisuja, kun oli tehty sopimus, joka oli monien kompromissien summa.

Ed. Kiljusen esityksen osalta, joka oli samantyyppinen kuin ed. Hautalan, edelleenkin sanoisin, että jos 1/3 jätettäisiin pois, vaikka se 2/3, 3/4 sopimuksen määrästä supistaisi, niin samalla tosiasiassa kuitenkin ikään kuin pimitettäisiin päätöksentekijöiltä, eduskunnalta tai kansanäänestyksessä kansalta varsinainen sopimuksen sisältö, koska sieltä määrittäytyvät loppujen lopuksi kuitenkin vallankäytön rajat, jota varten tietysti ensisijassa sopimusta tarvitaan.

Kysymykseen siitä, miten hallitus lähtee Eurooppa-neuvoston kokoukseen, sanoin puheessani näin: "Toivon edelleen, että perustuslakisopimus tai ainakin sen keskeiset päätöksentekoa helpottavat osat saataisiin jossain muodossa voimaan." Tämä on äärimmäisen väljä, tämä on äärimmäisen väljä ja kertoo siitä, että totta kai me olemme valmiita erilaisiin vaihtoehtoihin, mutta ei tässä nyt ole kuitenkaan vielä se vaihe, että tarvitsisi tehdä jotain suuria eurooppalaisia aloitteita siitä, miten tämä ratkaistaan. Jokaisella 25 maalla on omia näkökulmia, ja me sovimme silloin, kun sopimuksesta neuvoteltiin, että jos tulee tilanne, jossa joillakin on vaikeuksia ratifioida, niin silloin keskustellaan ensin yhdessä Eurooppa-neuvostossa, ja näin pitää nyt tehdä. Ei pidä ennen yhteistä keskustelua kenenkään vetää mattoa koko järjestelmän alta.

Jouko Skinnari /sd:

Arvoisa puhemies! Tämä pohjoinen ulottuvuus on eduskuntakäsittelyn aikana saanut mielestäni sillä tavoin ihan oikean suunnan, että talousvaliokunnassa, jossa tähän paneuduttiin, kuten muissakin valiokunnissa, hyvin vakavasti, otettiin näiden perinteisten alojen, jotka ovat olleet lähinnä ympäristö-, terveys- ja sosiaalisektori, tavoitteita, myöskin energia-asiat, ja vaikkei se valiokunnan toimialaan kuulunutkaan, myös osaaminen ja koulutus ja yliopistot, jotka tässä pohjoisessa ulottuvuudessa ovat erittäin tärkeä osa, koska esimerkiksi energiatuotteiden kehittämisen osalta, liikenteen kehittämisen osalta ja monen muun asian osalta tämä on tärkeä lähtökohta ja Suomessahan Pisa-tutkimusta myöten tätä osaamista on.

Talousvaliokunnan mietinnössä on myös oikein kartta, jossa on todettu, että yli 100 miljoonaa olisi tämä teoreettinen alue, joka on liikkuva, kuten suuren valiokunnan mietinnössäkin todetaan, sillä tavoin liikkuva ja joustava, että ei ole tarkkaan määritelty sitä, miten kauaksi se idässä ulottuu, koska tämä itäinen ulottuvuus on myös Euroopan unionin sisällä jonkinlainen kilpailija tälle pohjoiselle ulottuvuudelle.

Tärkeätä on se, että tähän myös saataisiin rahoitus. Nythän näissä erilaisissa arvioissa, joita esimerkiksi talousvaliokunnassa ja suuressa valiokunnassa oli, puhuttiin siitä, että 2—3 miljardia erilaisilla laskutavoilla laskettuna on yhteensä jo panostettu pohjoisen ulottuvuuden erilaisiin hankkeisiin. Näiden hankkeitten rahoittamisessa paitsi lahjoittajamaat, joiden joukossa Suomi on loppujen lopuksi ollut aika vähäinen, mihin suuri valiokuntakin kiinnitti huomiota, Pohjoismaiden investointipankki, Euroopan investointipankki ja Euroopan kehityspankki ovat olleet erittäin tärkeänä osana. (Puhemies: 2 minuuttia!) Mutta tämä edellyttää myös Suomen valtion omaan budjettiin ja EU:n budjettiin sellaisia rahoituksia, että pohjoinen ulottuvuus saa uskottavuutta.

Eero Akaan-Penttilä /kok:

Arvoisa puhemies! Tämän pohjoisen ulottuvuuden yhteydessä koen niin, että Suomella on näytön paikan mahdollisuus hyvin monella tavalla, jos me vain pääsemme vähän eteenpäin konkretiassa, niin kuin itse asiassa tänään täällä olemme kuulleetkin. Viittaan erityisesti kahteen paperiin. Toinen on ulkoasiainministeriön selvittely ja valmistelu, joka on jaettu meille suurelle valiokunnalle 13.5., ja toinen on professori Tauno Tiusasen muistio, hänhän on Lappeenrannan teknillisen yliopiston professori. Kun näistä ei kerkeä niin paljon kahdessa minuutissa sanoa, niin halusin nämä muistiot nimenomaan lukea. Mutta tietysti edellytykset ovat jotenkin näin, että jos toimintaedellytykset selvästi luetteloidaan, voimavarat selvästi allokoidaan ja selvä oma määräraha on meillä myöskin valtion omassa budjetissa, niin meillä alkaa olla ne työkalut käytössä, joiden kanssa voimme edetä eteenpäin kaiken sen perusteella, mitä esimerkiksi pääministeri hyvin selkeästi omassa esityksessään sanoi.

Tauno Tiusasen muistiossa on näiden lisäksi viisi erillistä, aika raikasta esitystä, joissa Venäjän sitoutuminen mahdollisesti saataisiin paljon paremmin mukaan. Sehän näyttää olevan suurin kanto tässä kaskessa, miten he lähtisivät täysin rinnoin tähän mukaan. Siinä on, kuten sanottu, viisi eri kohtaa: tutkimus- ja koulutustoiminta on yksi, ja toiseksi pohjoisen ulottuvuuden vaikutus- ja kohdealuetta ajateltaessa pyydetään käsittelemään Venäjää laajemmin kuin pelkästään Luoteis-Venäjän osalta jne.

Ja koska aika loppuu, niin sanon tähän loppuun aivan toisen asian. Se on ehkä vähän tämmöinen sanaleikki. Kun pohjoinen ulottuvuus lyhennetään pu, niin minua kyllä entisenä nordistina, tai nykyisenäkin, ja Pohjoismaiden neuvoston jäsenenä kiinnostaa se, minkä takia tätä u:ta ei ole käännetty edes ajatuksissa n:ksi, jolloin olisi tullut Pohjoismaiden neuvosto. Siellä on aika paljon voimavaroja, aika paljon Suomen budjetin määrärahoja käytetään, ja sehän on aika tehottomassa käytössä. Nyt kaikki maat ovat tässä mukana, pääministerin paperin mukaan Norjakin on tässä kiinnostunut, ja muut Pohjoismaiden neuvoston jäsenet ovat jo EU:n kautta. Tätä varmaan pitäisi myöskin meidän miettiä.

Kari Uotila /vas:

Arvoisa puhemies! Pääministerin ilmoituksessa korostettiin ympäristöulottuvuutta, ympäristökumppanuutta, ja hyvä näin. Täytyy kuitenkin muistaa, että mikäli sillä alueella halutaan saada jatkossa edelleen hyviä tuloksia, niin ne vaatimattomat panokset, 2 miljoonaa Suomen osalta lisärahoituksen suhteen, tuskin tulevat riittämään. Hallituksen todella täytyy miettiä, olisiko panostettava enemmän myös Suomen budjettivaroja, jotta nämä ympäristöasiat etenisivät.

Uusina hankkeina on puhuttu liikenteestä. Liikenteestä mainitsen sen verran, että kysymys ei ole pelkästään lähialueen ja rajan ylittävän liikenneinfran parantamisesta. Eräs mielenkiintoinen ja varmasti koko Euroopan unionia kiinnostava hanke on ratayhteyden, logistisen yhteyden, rakentaminen ja parantaminen Korean niemimaalta tänne Euroopan unioniin ja Suomen rataverkon kautta. Tässä on aktiviteettia sekä Aasian puolella, Venäjän puolella että Euroopan unionin puolella, ja minusta tämä olisi aika mielenkiintoinen hanke ottaa esiin keskusteluihin myös pohjoisen ulottuvuuden osalta.

Sitten, arvoisa puhemies, näistä rahoituskehyksistä ja sitten pohjoisen ulottuvuuden omasta rahoitusinstrumentista. Tässä on kyllä tapahtunut. Hallitus oli pitkään sillä linjalla myöskin asiakirjoissaan, että ei pitänyt tarkoituksenmukaisena oman rahoitusinstrumentin kehittämistä pohjoiselle ulottuvuudelle. Eduskunta on myöskin yhtynyt tähän kantaan hyvin pitkälle. Ainoastaan vasta viime kuukausina tässä on tapahtunut muutosta, ja nyt käsitystä on muutettu siihen suuntaan, että mikäli nämä tavoitteet eivät muulla tavalla toteudu, on harkittava myöskin oman rahoitusinstrumentin rakentamista. Tästä, arvoisa pääministeri, ette maininnut ilmoituksessa mitään. Pyytäisin, että tätä kantaa nyt täsmennettäisiin eduskunnalle.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Jos pitäisi tehdä jonkinlaisia johtopäätöksiä kuultujen ryhmäpuheenvuorojen perusteella, niin pohjoinen ulottuvuus on yhtä kuin pohjoinen jätevesiulottuvuus. Oli yksi ainut asia jäänyt mieleen konkreettisena tuloksena. Kuitenkin tässä on minusta erittäin tärkeästä asiasta kysymys. Ajatus pohjoisesta ulottuvuudesta vastapainona Välimeren painopisteelle ja eteläisen Euroopan painopisteelle EU:ssa on ihan hyvä asia. Nyt kun ilmeisesti juuri tämän jätevesiulottuvuuden takia vaaditaan konkretiaa ja se konkretia löytyy, niin kuin näistä papereista käy ilmi, yhteisestä talousalueesta, yhteisistä taloudellisista hankkeista jnp., niin hyvä, mutta yksi asia sieltä puuttuu ja sen mukana aika paljon.

Kun maantieteellisesti ollaan Luoteis-Venäjällä, niin kuin näistä suuren valiokunnan papereistakin käy ilmi, ollaan ympäristön kannalta erittäin herkillä alueilla, siis todella herkillä alueilla. Silloin ehdottomasti pitäisi tämmöisen ympäristövaikutusten arvioinnin ja samalla ympäristöteknologian olla koko ajan mukana kuvassa, niin että ei aiheuteta enemmän vahinkoa kuin sitten ehkä saadaan hyötyä. Tämän takia tämä todellinen ympäristöulottuvuus pitäisi saada tähän pohjoiseen ulottuvuuteen kaikkiin mahdollisiin papereihin mukaan. Jos ei sitä hoida Suomi, ei sitä hoida kukaan muukaan.

Aulis Ranta-Muotio /kesk:

Arvoisa puhemies! On valitettavaa, että niin usein kuulee jonkin verran vähättelevää suhtautumista tähän pohjoiseen ulottuvuuteen ja sen tuloksiin. Täälläkin keskustelussa, taisi olla jossakin ryhmäpuheenvuorossa, todettiin, että vain yksi henkilö on komissiossa palkattu tähän, mutta täytyy kuitenkin huomata, että rahalliset panostukset ovat todella merkittäviä. Niin kuin suuren valiokunnan mietinnössä todetaan, jopa 2 miljardia euroa on satsattu näihin ympäristö- ja ydinturvallisuushankkeisiin, joilla on välitöntä vaikutusta Suomenkin elinympäristöön. Se on tietysti valitettavaa, että meidän oma panostuksemme on vähäisempi kuin esimerkiksi Ruotsin. Ruotsi on Venäjältä katsoen meidän selkämme takana, joten olisi toivottavaa, että me voisimme enemmän näihin hankkeisiin panostaa.

Ulkoasiainvaliokunnan kuulemisessa kävi hyvin ilmi, että Venäjä kokee vähän kiusallisena, että EU sanelee pohjoista ulottuvuutta. Nyt kai ollaankin parempaan suuntaan menossa, koska he ovat itse näitä hankkeita suunnittelemassa mukana ja saadaan parempaa hyötyä.

Sosiaali- ja terveyshanke, jos mikä, hyödyttää suomalaisia, kun matkailua rajan yli puolin ja toisin on aina vaan enenevässä määrin. Myös liikenne- ja energiahankkeet, joista on puhuttu, ovat konkreettisia, mielenkiintoisia hankkeita. Me olemme sitten EU-puheenjohtajakaudella temppelin harjalla johtamassa tätä pohjoista ulottuvuutta. Kyllä kaikki asiantuntijat niin sanovat, että Suomella on kuitenkin keskeinen asema vaikuttaa unioniin näissä asioissa.

Sinikka Hurskainen /sd:

Arvoisa puhemies! Vuonna 2007 alkaa uusi pohjoisen ulottuvuuden ohjelmakausi. Uuden ohjelman painopisteeksi tulisi minusta ottaa vahvasti mukaan infran rakentaminen, koska se palvelee erityisesti myös muita pohjoisen ulottuvuuden hankkeita. Tietenkin Kaakkois-Suomessa, josta itse olen kotoisin, sillä on erityinen merkitys. Ilman toimivaa infraa on hankala kehittää näitä muitakaan hankkeita.

Toinen asia, minkä haluaisin nostaa esille, on siviilikriisinhallinta. Se on saanut minusta liian vähän huomiota. Minä näkisin, että sen tulisi olla vahvasti osa pohjoista ulottuvuutta myös, koska tarve siviilikriisinhallinnassa on kasvanut merkittävästi viimeisten vuosien aikana.

Kymen ja Etelä-Karjalan alue on vahvasti mukana pohjoisessa ulottuvuudessa eri hankkeiden myötä. Itämeren suojelu on meille erityisen tärkeää, ja se on myös kiireellinen hanke. Sen eteen on tehty paljon ja täällä on mainittu jo Pietarin jätevedenpuhdistamo.

Mutta eräs asia, jonka haluaisin nostaa esille vielä lopuksi, on Itämeren rantavaltiot eli Baltian maat ja Puola. Nehän ovat nyt liittyneet Euroopan unioniin, ja sen myötä varmasti tulee aivan uusia haasteita myös Itämerelle, eli tämä pitäisi huomioida myös tulevaisuudessa vahvemmin.

Astrid Thors /r:

Värderade talman, ministrar! Ed. Pulliainen totesi, että kuulostaa siltä, kuin pohjoinen ulottuvuus olisi jätevesiulottuvuus. Mielestäni tämä ei tee oikeutta koko hankkeelle. Niin kuin pääministeri totesi, on vielä paljon tehtävää muissa ympäristöhankkeissa, koko Laatokan puhdistamisessa ja muissa aloitteissa, joista esimerkiksi ympäristövaliokunta on todennut. Meillä on myös ilmennyt, että esimerkiksi Euroopan investointipankki on valmis uudistamaan ympäristövaikutusten arviointiaan, jotta se vastaisi uusia kansainvälisiä ulottuvuuksia tai uusia vaatimuksia. Totean tämän mielenkiinnolla suuren valiokunnan kokouksen jälkeen saamani ilmoituksen johdosta.

Det är alltså viktigt att miljöpartnerskapet utvidgas, för det är inte bara fråga om de sydvästra reningsverken, utan det finns väldigt, väldigt många områden där man kan fortsätta. Det är också bra att Europeiska investeringsbanken har meddelat att den är redo att förnya sin miljökonsekvensbedömning så att den motsvarar de internationella standarderna. Och till kollegan Uotila vill jag särskilt säga att de skulle motsvara till exempel Esbokonventionen om internationella miljökonsekvensbedömningar.

Det som jag fann intressant i statsministerns anförande var de ord som han nämnde om Partnership and Cooperation Agreement, Pca-avtalet, att det är skäl att göra en bedömning nu genast när hösten kommer, skall man förlänga det ett år åt gången eller finns det orsak att förnya det. Jag skulle vilja fråga statsministern om hans ärliga uppfattning här när vi nu har de nya vägkartorna: Har Pca-avtalet motsvarat de förväntningar som man hade för tio år sedan om man tänker på byrokratin och de samråd som man har haft? Är det inte så att vägkartan för samarbetet mellan EU och Ryssland på sätt och vis har uppstått rätt mycket vid sidan om Pca-strukturerna?

Haluaisin kysyä pääministeriltä, onko hänen mielestään Pca-sopimus vastannut tavoitteitaan. Eikö ole ollut paljon hallinnollisia rakenteita? Itse asiassa uudet tiekartat ovat syntyneet tämän sopimuksen ulkopuolella. Mikä on pääministerin oma kanta tässä yhteistyön uudistamisessa?

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Ensiksi kiitokset pääministerille siitä, että olette pitänyt varsin hyvää ja suoraa yhteyttä Moskovaan, Kremliin, ja sitä on syytä jatkaa. Siitä huolimatta, että Euroopan unionin pohjoinen ulottuvuus on tärkeä unionin politiikan osa, meillä on oltava korkean tason tiiviit ja läheiset suhteet Moskovaan. Tältä pohjalta mahdollisuus on myös etsiä sitä yhteistyötä ja sitoutumista, mitä tähän työhön tarvitaan, pohjoisen ulottuvuuden konkreettiseen toimintaan, Venäjän suunnalta. On valitettavaa, että suuren valiokunnan mietinnössä ei tämä asia, Venäjän sitoutuminen, noussut riittävän selkeästi esille. Esitin sitä, kun työvaliokunnassa asiaa käsiteltiin, mutta se sosialidemokraattien toimesta tyrmättiin. Nyt pääministeri nosti sen puheenvuorossaan esille ja se on noussut monessa muussakin puheenvuorossa esille, että Venäjän sitoutuminen on äärettömän tärkeä. Täytyy muistaa, että tämä konkreettinen toiminta tapahtuu lähes täysin pohjoisen ulottuvuuden osalta Venäjän maaperällä. Kyllä silloin, kun ollaan toisen maaperällä, pitää olla sen isännän mukana siinä erittäin vahvasti sekä toiminnallisesti, henkisesti että myös sitten taloudellisesti.

Tässä sitoutuneisuutta kun katsotaan, niin esimerkiksi Kanada on sitoutunut eräisiin ympäristöhankkeisiin enemmän kuin Venäjä. Se on aika ihmeellistä. Tältä osin pitää päästä eteenpäin. Sitoutumista kyllä on odotettava myös EU:lta, ja kun ed. Ranta-Muotio moitti, että se oli mustamaalausta, kun totesin ryhmäpuheenvuorossa, että Brysselin 20 000:n virkamiehen joukossa vain yksi alhaisen palkkaluokan virkamies hoitaa tätä asia, niin se on kyllä osoitus siitä, että todellista sitoutumista ei Brysselissäkään tähän hommaan vielä ole, ja sitä pitää myös vahvistaa Moskovan ohella ja myös saada muut unioni-maat tähän mukaan (Puhemies: 2 minuuttia!) suurin piirtein samalla tavalla kuin Välimeri-yhteistyössä ollaan mukana.

Liikenne- ja viestintäministeri Leena Luhtanen

Puhemies! Täällä hyvin monessa ryhmäpuheenvuorossa korostettiin ja perättiin itse asiassa konkreettisuutta ja konkretiaa pohjoiselle ulottuvuudelle. Eräässä puheessa tuotiin esiin ajatus siitä, että liikenne- ja logistiikkakumppanuus voisi olla juuri tällainen uusi konkretiaohjelma, ja pääministeri omassa puheessaan totesi myös, että hallitus selvittää uusien konkreettisten alueiden avaamista, ja tässä yhteydessä hallitus siis parhaillaan selvittää konkreettisesti logistiikka- ja liikenneohjelman mukaan saamista.

Itse asiassa, miksi sitten tämä liikenne- ja logistiikkakumppanuus on tärkeää: Minä voisin sanoa, kun tässä äsken ed. Kankaanniemi viittasi myös tähän Venäjään varsin perustellusti, että tietysti ihan yksinkertaisesti esimerkiksi Venäjän sitouttaminen ja mukaan ottaminen on tärkeää siksi, että Venäjä on suurin kauppakumppani, se on sitä EU:lle, siis meille. Toimivien liikenneyhteyksien ja tehokkaan logistiikan merkitys talouskasvulle ja kilpailukyvylle tänä päivänä entisestään korostuvat. Ja tietysti Venäjän tuleva Wto-jäsenyys on tässä eräs ulottuvuus.

Tässä minusta tuotiin hyvin eräässä puheenvuorossa esille myös tiekartta. Tämä EU:n ja Venäjän yhteisen talousalueen tiekartta tarjoaa nimenomaan mielestäni erinomaiset lähtökohdat molempia osapuolia hyödyttävälle ja osapuolten tasavertaisuudelle rakentuvalle yhteistyölle. Merkittäviksi painoalueiksi tässä tiekartassa on valittu infrastruktuuri, liikenne ja logistiikka. Myös Venäjän uudessa liikennestrategiassa painotetaan tällä hetkellä EU:n, Venäjän ja Aasian välisten liikenneyhteyksien kehittämistä.

Onhan tätä vuoropuhelua käyty tietysti vuosia esimerkiksi EU:n komission ja Venäjän välillä, mutta siitä ei ole oikeastaan päästy tällaista liikenneideologiaa pidemmälle. Nyt tarkoitus on ikään kuin saada aikaan selkeät järjestelyt asian eteenpäin viemiseksi, ja tästä syystä esimerkiksi tämä hallituksen aloite, jota nyt meillä ministeriössä valmistellaan, on mielestäni hyvin tärkeä. (Puhemies: 2 minuuttia!) Totean vielä viitaten eiliseen neuvotteluun Moskovassa, että tämä asia oli esillä neuvotteluissa, ja tästähän voin sanoa, että tähän (Puhemies koputtaa) liikenne- ja logistiikkakumppanuuteen Venäjän johto suhtautui myönteisesti ja sitä viedään nyt yhdessä eteenpäin.

Sisäasiainministeri Kari Rajamäki

Puhemies! Pohjoisen ulottuvuuden politiikassa keskeinen haaste on täälläkin esille tuotu konkretian lisääminen, ja tämä on erityisen tärkeä sisäisen turvallisuuden kysymyksissä. Sisäasiainministeriö on kahdenvälisesti pyrkinyt aktiivisesti konkreettiseen viranomaisyhteistyön kehittämiseen Venäjän vastaavien viranomaisten kanssa. Näitä konkretiatavoitteita tuli esille myös maaliskuun lopulla sisäasiainministeri Nurgaljevin kanssa käydyssä keskustelussa. Tätä samaa pyritään saamaan lisää myös EU:n ja Venäjän väliseen vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen yhteistyöhön, joka on katsottu myös sisäasiainministeriössä puheenjohtajuuskauden painopisteeksi. Sisäasiainministeriö valmistelee yhteistyössä oikeus- ja ulkoasiainministeriöiden sekä Venäjän viranomaisten kanssa erillisen vapauden, turvallisuuden ja oikeuden seminaarin järjestämistä syksyllä Helsingissä. Tällä haetaan konkretiaa EU:n ja Venäjän väliseen yhteistyöhön ja samalla EU:n pohjoiseen ulottuvuuteen.

On ehkä syytä myöskin yleisemmin katsoa ennakkoluulottomasti alueellista yhteistyötä Pohjois-Euroopan ja Itämeren alueella, jotta esimerkiksi päällekkäisistä järjestelyistä pääsisimme eroon. Lainvalvontaviranomaisten osalta on esimerkiksi selkeästi pyritty siihen, että järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaan keskittyvän Baltic Sea Task Forcen puitteissa toteutetaan mahdollisimman pitkälle kaikki lainvalvontaviranomaisten, siis poliisin, Tullin ja rajaviranomaisten, välinen operatiivinen yhteistyö Itämeren rantavaltioiden välillä. Samanlaista päällekkäisen työn karsimista tulisi harjoittaa kaikkien alojen yhteistyössä.

Ahti Vielma /kok:

Arvoisa puhemies! Mielestäni on aivan oikein korostaa pohjoisen ulottuvuuden positiivisia vaikutuksia Suomelle, ja pääministerin ilmoituksessa mainitun summan 50 miljoonaa ovat yrittäjät saaneet osallistumalla Pietarin puhdistamohankkeeseen. Ja sen lisäksi, kun kauppa on Suomen ja Venäjän välillä kasvanut huomattavasti, niin on päästy 90-luvun aallonpohjasta oikeaan suuntaan. Minä kysyisin pääministeri Vanhaselta, olisiko mahdollista laajentaa tätä pohjoista ulottuvuutta koskemaan kaupunkisaneeraushankkeita Suomen lähialueella, Venäjällä sillä tavalla, että kun Suomesta tulee EU:n puheenjohtajamaa, niin EU:n kautta kanavoitaisiin pääomia ja Suomi pääsisi lähialueella rakennustoimintaan niin kuin aikoinaan Neuvostoliiton aikana rajan toisella puolella rakentamiseen. Mielestäni siellä avautuisivat suuret mahdollisuudet suomalaisille rakennusyrityksille ja työntekijöille.

Toinen asia sitten: olisiko tätä mahdollista laajentaa metsätalouden, metsäteollisuuden osalle sillä tavalla, että teollisuus pyörisi meillä Itä-Suomen paperiteollisuudessa ja sahalaitoksissa eikä tulisi niitä ongelmia, joihin ed. Pulliainen täällä viittasi?

Heidi Hautala /vihr:

Arvoisa puhemies! Valiokunta on kuullut hyvin paljon asiantuntijoita mukaan lukien teitä itseänne tässä asiassa, ja on käynyt esille, että yksi tapa vahvistaa pohjoista ulottuvuutta olisi se, että se kytketään entistä läheisemmin tähän Euroopan unionin uuteen naapuruusohjelmaan, joka kattaa aika ison maantieteellisen jatkumon aivan tuolta Pohjoiselta jäämereltä aina Välimerelle asti. Haluaisinkin kysyä pääministerin kantaa siihen, onko näköpiirissä, että tämän naapuruusohjelman ja siihen liittyvän rahoitusvälineen käyttö voisi edistää pohjoista ulottuvuutta, ja voisiko tähän liittyä se ajatus, että tätä pohjoisen ulottuvuuden aluetta katseltaisiin tuonne vähän jo niin kuin Itämeren eteläpuolelle. Siellä on meitä hyvin lähellä olevia maita, kuten esimerkiksi Valko-Venäjä, ehkä Ukrainakin. Kun valiokunnassa keskustelimme tästä asiasta, niin katsoin kartalta ja totesin, että esimerkiksi Minsk on muutamaa kilometriä kauempana täältä Helsingistä kuin Rovaniemi, joten tosiaan nyt tämä Itämeren alue voisi toteutua tälläkin tavalla pohjoisessa ulottuvuudessa.

Mutta sen sijaan tuntuu, että tämä keskustelu, mitä Euroopan parlamentin kokoomuslaiset jäsenet ovat tänä talvena käyneet tuolla Euroopan parlamentissa ja ilmeisesti tänään jatkaneet sitä, on ollut ehkä vähän tämmöistä profiilin nostoa, jolla ei tunnu olevan kovin suurta käytännön merkitystä. En pidä mitenkään suurena iskuna pohjoiselle ulottuvuudelle sitä, että muut suomalaiset Euroopan parlamentin jäsenet eivät ole kovin innostuneet tästä erillisestä budjettilinjasta ja siitä, että aletaan puhua Itämeri-strategiasta.

Miapetra Kumpula /sd:

Puhemies! Itse aloitin vuonna 95 kansalaisjärjestössä Far from Brussels -projektilla, jossa me kaukana Brysselistä olevat alueet teimme työtä yhdessä. Siihen kokivat kuuluvansa skottilaiset, englantilaiset ja me suomalaiset. Siitä ajasta asti olen pitänyt päälinjana, että olemme Eurooppaa ja Euroopassa on erilaisia alueita. Tämä pohjoisen ulottuvuuden politiikka sopii minusta oikein hyvin siihen, että se on Euroopan sisäistäkin aluetta koskettavaa, mutta sitä ei sitten blokkiuteta muurien sisään.

On kiva ollut kuulla terveisiä Euroopan parlamentin tämän päivän äänestyksestä. Ihmettelin myös sitä, että kun näitä erityisolosuhteita on yleensä ajettu kansallisesti, niin nyt sain sieltä viestiä, että kokoomusmeppi Itälä on siellä ryhmänsä nimissä tehnyt rahoituskehyksiin ehdotuksen, että Suomelle tärkeä harvan asutuksen erityisperustelu voitaisiin poistaa perusteluista, joilla aluepoliittisia tukipäätöksiä tehdään. Kovin kummallisia linjauksia tehdään, vaikka aina luulee kotimaassa, että meillä on täällä konsensus joistain erityispiirteistä, jotka meille kansallisesti kuuluvat.

Pohjoisen ulottuvuuden osalta joustava määritelmä on minusta erittäin hyvä ja toimiva, koska se mahdollistaa niin Itämeren maiden kuin sitten arktisten alueiden mukaan ottamisen. Kun katsomme konkreettisia rahasummia, niin sieltä ympäristökumppanuksista on Kanada laittanut 20 miljoonaa euroa, joten sekin haluaa olla hyvin konkreettisessakin toiminnassa mukana. Sen takia vain Itämeren ympäristöön rajoittautuminen jättäisi pois kumppanuuksia tuolta arktisilta alueilta, ja se ei olisi hyvä suunta.

Jari Vilén /kok:

Arvoisa herra puhemies! Viime kuukausina on mielestäni käyty hyvää ja terveellistä keskustelua pohjoisen ulottuvuuden sisällöstä, rakenteesta, ja rahoituksesta ja käyty keskustelua myös siitä, miten voisimme toimia paremmin. Euroopan parlamentin jäsenet ovat tehneet sen omalta osaltaan, ja mielestäni se on ollut tarpeellista. Mielestäni tässä keskustelussa on ehkä turha käydä lävitse, miten Euroopan parlamentti äänestää. Sen logiikka ja ne yksityiskohdat, mitä siellä on olemassa, on syytä käydä sitten ihan omassa keskustelussaan lävitse, mitkä ovat olleet taustat näissä keskusteluissa ja äänestyksissä.

Mutta mielestäni tärkeintä on muistaa ja tuoda esille se, mitä me olemme tässä kuulemisessa yhdessä havainneet. Tosiasia on se, että pohjoisen ulottuvuuden tuki on ollut merkittävää Suomessa ja Ruotsissa, kahdessa unionin jäsenvaltiossa. Venäjä, keskeinen kumppani, on epäröinyt, ollut hieman tyytymätön rooliinsa, ja muista jäsenvaltioista on tullut lähinnä passiivista, voisiko sanoa, vilkkuvaa keltaista valoa, mutta ei todellista sitoutumista. Meillä on mahdollisuus nyt yhdessä tämän oman prosessimme ja keskustelun jälkeen lähteä aktiivisesti hakemaan myös muiden jäsenvaltioiden sitoutumista.

Oli kiinnostava kuulla ministeri Rajamäen ja ministeri Luhtasen puheenvuorot, joissa he korostivat keskustelua Venäjän kanssa. Ministeri Rajamäki, kertokaa, kuinka monta kertaa te olette neuvoston kokouksessa nostanut esille pohjoisen ulottuvuuden muiden unionin jäsenvaltioiden kanssa käydyssä keskustelussa. Mielestäni tämä on se keskeinen velvoite Venäjän lisäksi: saada muut jäsenvaltiot sitoutumaan tähän kokonaisuuteen ja näihin toimiin. Mielestäni olisi tärkeää — ja olen tyytyväinen pääministerin vastaukseen, jossa hän sanoi, että hän ottaa vakavasti huomioon suuren valiokunnan mielipiteet siitä — että myös Suomi sitoutuu omalla rahoituksellaan merkittävästi. Pääministeri, oletteko te valmis siihen, että esimerkiksi tästä lähialuerahastosta, joka meillä on käytettävissä, jonka tarkoitus on muuttunut EU:n laajentumisen seurauksena, voisi syntyä se rahoituspotti, kasvava rahoituspotti, jota Suomi käyttää esimerkkinä muille jäsenvaltioille, miten me omalta osalta olemme sitoutuneita?

Matti Väistö /kesk:

Herra puhemies! Pohjoinen ulottuvuus on toimintaohjelmana vielä varsin nuori. Kuitenkin jo nyt voidaan sanoa, että se on toiminut julkikuvaansa paremmin. Ne toimintaohjelmat, joita eri aloilla niin ympäristön, sosiaali- ja terveysasioiden kuin täällä sisäisen turvallisuuden ja liikenteen puolella ja energia-asioissa on toteutumassa, ovat varmasti erittäin tärkeitä myös Suomen ja koko unionin näkökulmasta katsottuna. Tämän vuoksi on erittäin tärkeää, että tämä pääministerin ilmoitus on nyt täällä käsittelyssä, ja että, kuten pääministeri totesi, Suomi tulee nyt hyvin aktiivisesti toimimaan, kun puheenjohtajuuskausi lähestyy, jolloin jatkosta sitten päätetään.

On tietysti erittäin tärkeää, että löydetään laaja, hyvä ja toimiva rahoituspohja tälle, että saadaan paitsi Venäjä myös muut EU-jäsenmaat sitoutumaan tähän toimintaan, tähän kumppanuuteen. Tällä tavoin sitten kyetään tämän pohjoisen ulottuvuuden alueen toimintoja, työllisyyttä, ympäristökysymyksiä ja alueen kestävää käyttöä jne. tehostamaan. Unionin alue- ja rakennepolitiikan osalta tämä uusi rahoitusinstrumentti varmasti tarjoaa myös hyvän mahdollisuuden monipuolistaa näitä rahoitusmahdollisuuksia. Jatkon osalta on tietysti erittäin tärkeää, että yrityselämä saadaan tähän sitoutumaan julkisten rahoituslähteiden ohella. Tähän tietysti Suomen puheenjohtajuuskaudella on myös hyvä mahdollisuus kiinnittää huomiota.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Suuren valiokunnan lausunto tästä asiasta on varsin monipuolinen. Siinä, niin kuin pääministerikin mainitsi, on liitteenä monen valiokunnan näkökulmat. Ympäristöulottuvuus on ollut pohjoisen ulottuvuuden keskeinen asia, suuri menestys, mutta haluaisin tässä painottaa meille kaikille, että tämä jätevesiulottuvuus ei ole vielä suinkaan ohitse. Pietarissa esimerkiksi pohjoinen puhdistamo vaatii investointeja, samoin yhdysviemäri, jotka ovat kokoluokaltaan vielä paljon suurempia kuin tämä lounainen puhdistamo.

Niin kuin täällä ed. Kaikkonen hyvin totesi omassa puheenvuorossaan, pohjoinen ulottuvuus on toiminut hyvin Pietarin alueella ja tässä lounaisen jätevesipuhdistamon perustamisessa. Tällä samalla ympäristövaliokunnan matkalla, johonka ed. Kaikkonen viittasi, saimme kuulla, että jokaista suomalaista sijoitettua euroa vastaan on kaksi euroa tullut Suomeen ihan materiaalihankintoina jne. Näin ollen tämä näkökulma on todellakin tärkeä, ettemme unohda sitä.

Mutta nämä muut hankkeet, puhemies: Ympäristövaliokunta omassa lausunnossaan tukee rata- ja tiekumppanuuksia ja katsoo, että nimenomaan selvästi rajattuja hankkeita, joilla on myös positiivisia ympäristövaikutuksia, niin kuin radan rakentamista, on mahdollisuus toteuttaa uudella rahoitusmallilla. Tässä Kouvola—Luumäki—Imatra on yksi suuntaus, kaksoisraide tarvittaisiin, kuten myös Luumäki—Vainikkalan suuntaan, ja näistä asioista liikenne- ja viestintäministeri on keskustellut ja te, herra pääministeri, eilen vasta Venäjän viranomaisten ja pääministerin seurueen kanssa, jotenka tässä on todella paljon konkreettisia mahdollisuuksia.

Kimmo Kiljunen /sd:

Arvoisa puhemies! Kolme huomiota tästä pohjoisesta ulottuvuudesta.

Ensinnäkin tämän maantieteellinen kattavuus: Täällähän on kokoomusryhmän puolelta tuotu esille sitä, että tämä pitäisi rajoittaa Itämeren alueeseen. Itsestäänselvää on, että tämän pohjoisen ulottuvuuden ohjelman ydin on Venäjän-suhteissa, ja luonnollisesti on tärkeätä, että se myöskin kytkeytyy näihin tiekarttoihin, neljään tiekarttaan, jotka unionin politiikassa Venäjän kanssa on sovittu. Mutta on myöskin hyvin olennaista ymmärtää, että tällä pohjoisella ulottuvuudella on myöskin tämä arktinen dimensionsa, mihin täällä muun muassa ed. Kumpula puheenvuorossaan viittasi. Se avaa tähän myöskin tämän transatlanttisen yhteyden Pohjois-Amerikkaan, joka on minusta arvokasta.

Arvoisa puhemies! Toinen huomio liittyy rahoitukseen. Pohjoisen ulottuvuuden rahoitus itse asiassa on noin pitemmässä juoksussa ollut vahvempaa kuin miltä se näyttää, vaikka tätä budjettilinjaa varsinaisesti ei unionissa olekaan, ja se tulee näiden kumppanuusohjelmien kautta ja ennen kaikkea tämän ympäristökumppanuuden kautta. Silti olen sitä mieltä, että jotta tämä toiminta tulisi vakaalle pohjalle pitkäjänteiseksi ja suunnitelmalliseksi, niin unionin piirissä pitäisi päästä siihen, että pohjoiselle ulottuvuudelle olisi oma budjettilinjansa vähän samalla tavalla kuin eteläisemmälläkin ulottuvuudella on.

Kolmas huomio liittyy tähän parlamentaariseen seurantaan, johon suuren valiokunnan mietinnössä on otettu jonkin verran kantaa. Pohjoinen ulottuvuus kaipaisi oman parlamentaarisen sanoisinko dimensionsa tässä yhteydessä vähän samalla tavalla kuin Välimeren alueen puitteissa on pystytty tämä parlamentaarinen yhteistyö rakentamaan. Ei ole kuitenkaan tarkoituksenmukaista luoda uutta instituutiota, vaan pikemminkin pitäisi käyttää olemassa olevia hyväksi, ja tässä on olemassa jo valmis järjestelmä. Nimenomaan Itämeri-neuvoston piirissä toimiva parlamentaarikkokonferenssi voisi aivan erinomaisesti toimia jatkossa, kun sitä ohjelmoidaan uudella tavalla, tämän pohjoisen ulottuvuuden parlamentaarisena foorumina. Silloin täytyy tietysti lähteä liikkeelle siitä, että Euroopan parlamentti olisi siinä vahvemmin läsnä kuin nyt ja myöskin muista unionimaista siinä olisi edustusta. Tältä suunnalta näkisin järkeväksi kehittää tätä parlamenttiulottuvuutta, ja kuten täällä tuli eräässä puheenvuorossa esille, muun muassa Pohjoismaisen neuvoston työhön varatuista voimavaroista tähän saataisiin varmasti voimavaraa.

Suvi Lindén /kok:

Arvoisa puhemies! Pohjoisesta ulottuvuudesta on todellakin tämän kevään aikana puhuttu enemmän kuin koskaan sen olemassaolon aikana, ja se on ollut hyvä asia ja varmasti syventänyt myös meidän suomalaisten päättäjien näkemystä sen merkityksestä. Hallituskin on havainnut, että hetkeksikään ei pidä herpaantua, vaan pohjoisen ulottuvuuden eri aspektia pitää aina sopivassa tilanteessa korostaa EU:ssa. Jos halutaan pohjoista ulottuvuutta viedä eteenpäin, niin sen pitää aina olla agendalla.

Pohjoinen ulottuvuus on hanke, jota ei kannata haudata eikä käsitettä tai maantieteellistä aluetta rajoittaa. Haluaisin korjata tässä ed. Kiljusen kommenttia siitä, että kokoomuksen eduskuntaryhmästä olisi tullut sen suuntaisia näkemyksiä, että aluetta pitäisi rajoittaa. Se ei pidä paikkaansa. Mielestämme pohjoisessa ulottuvuudessa on kolme ulottuvuutta:

Ensiksi Itämeri EU:n alueen nopeimmin kasvavana talousalueena tarvitsee oman huomionsa ja riittävät resurssit, jotta kehitystä voidaan vauhdittaa. Uudet jäsenmaat tekivät siitä EU:n ainoan sisämeren, jota pitää hoitaa ja vaalia.

Toisena on arktinen ulottuvuus, joka on jäänyt liiankin vähäiselle huomiolle. Kuitenkin esimerkiksi lähitulevaisuudessa energiakysymysten merkitys kasvaa, ja tällöin katse kääntyy usein myös arktisille alueille. Se tuo tähän pohjoiseen ulottuvuuteen myös tämän transatlanttisen näkökulman.

Kolmas kokonaisuus pohjoisessa ulottuvuudessa on Venäjä ja osana sitä Luoteis-Venäjän vakaan kehityksen turvaaminen. Ei ole uutinen, että EU:n Venäjä-politiikka tarvitsee vauhdittamista. Kun käsite luotiin 99, EU:lla oli silloin usko Venäjän kehityksen oikeaan suuntaan ja yhdeksi kumppanuustyökaluksi luotiin juuri pohjoinen ulottuvuus. Kuitenkin EU:lta on yhteinen vahva visio EU:n Venäjä-politiikasta ollut kadoksissa, mutta 10.5. Moskovan EU—Venäjä-huippukokouksessa otettiin jo askeleita parempaan suuntaan.

Arvoisa puhemies! Rohkeasti pitää tehdä esityksiä ongelmien korjaamisesta, ja pohjoisessa ulottuvuudessa on vielä paljon parannettavaa. (Puhemies koputtaa) Dialogia Venäjän kanssa pitää jatkaa ja Venäjän sitoutumista tulee kannustaa, ja haaste on saada Venäjä innostumaan, ja haaste on saada muut jäsenmaat ymmärtämään pohjoisen ulottuvuuden mahdollisuuksia EU:lle.

Kauko Juhantalo /kesk:

Herra puhemies! On luonnollista ja perusteltua se, että pohjoinen ulottuvuus on ja säilyy Suomen EU-politiikan tärkeänä painopistealueena. Kun edellä keskustelimme EU-äänestyksistä ja kansalaisten ymmärryksestä EU:sta ajatellen suomalaista näkökulmaa, on mitä onnistuneinta EU-politiikkaa se, jossa Suomi voi olla tekemässä yleishyödyllisiä hankkeita siten, että niistä myös suomalainen yrittäjäkunta saa osansa konkreettisena työnä. Sen vuoksi se, mitä on puhuttu toimintojen laventamisesta ympäristökohteista ja sosiaali- ja terveyshuollosta näihin muihin hankkeisiin, on mitä kannatettavinta, mihin muun muassa ministeri Rajamäki ja ed. Kumpula viittasivat. Niitä pitää meidän kannattaa. Me saamme silloin suomalaisten ymmärryksen niiden taakse.

Kun täällä viitattiin Venäjä-suhteisiin, oli tietenkin hienoa katsella, miten Suomen tyytyväinen ja hyväntuulisen näköinen pääministeri oli kollegansa kanssa neuvottelemassa eilen Moskovassa. Tällä tavalla kun jatkamme, me saamme yhtenä tärkeänä linkkinä Venäjän sitoutumaan entistä tiiviimmin tähän mukaan, ja se on välttämätöntä.

Ed. Akaan-Penttilä viittasi professori Tiusaseen. Minusta hänellä on laaja, pitkä perspektiivi Suomen ja Venäjän suhteissa, erityisesti taloussuhteissa. Hänen mielipiteitään kannattaa hallituksen kuunnella ja lähteä siihen mukaan.

Suomen osallistuminen rahoitukseen on siksi perusteltua. Suuret lahjoitusvarat ovat jo tulleet, mutta tietysti henkilökohtaisesti katson asiaa hyvin paljon tuolta yrittäjyyden kannalta. Jätevedenpuhdistamo, 50 miljoonaa, on oiva, upea esimerkki siitä, mitä me täällä konkretian alueella pystymme hyödyntämään suomalaista työtä ja suomalaista tuotantoa.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Kolme kommenttia tähän keskusteluvaiheeseen:

Ed. Thorsille olisin, jos hän olisi vielä paikalla, sanonut, että kun viittasin näihin pohjoisen ulottuvuuden jätevesiasioihin, niin kommentoin vain ryhmäpuheenvuoroja, jotka täällä pidettiin, ja lähdin siitä liikkeelle, että tässä on paljon isommasta asiasta kysymys. Ed. Thors oli nyt ehkä kielivaikeuksien takia ymmärtänyt sen väärin.

Toinen kommentti koskee kansallista kokoomusta tässä keskustelussa ja ylipäätään pohjoisen ulottuvuuden keskustelussa. Kun on tämmöisestä asiasta kysymys kuin on tämmöinen abstraktio eräällä tavalla, joka voi olla hyvin konkreettinen, niin kyllä meidän nyt pitäisi käyttää samaa terminologiaa ja jonkinlaista alueellista rajausta. Ei tästä tule yhtään mitään, kun äskeisistä kokoomuksen puheenvuoroistakin löytyy arktista ulottuvuutta ja sieltä löytyy nyt vaikka mitä Baltiaa ja Itämerta ja kaikkea muuta. Ei tällä tavalla edistetä tätä asiaa, että omaa poliittista profiilia nostetaan keksimällä aina uusia terminologioita jnp. Tämä on väärää politiikkaa, niin Mauno Koivisto sanoisi tähän yhteyteen. Me olemme eri mieltä, kerta kaikkiaan eri mieltä ja sillä siisti.

Sisäasiainministeri Kari Rajamäki

Herra puhemies! Suuren valiokunnan mietinnössä ei kovin paljon käsitellä sisäisen turvallisuuden ja pohjoisen ulottuvuuden suhdetta. Siksi olen iloinen, että puheenjohtaja Vilén palasi puheenvuorooni. On luonnollista, että näistä asioista on EU:n sisäministereitten neuvoston työssä erittäin paljon keskusteltu eri yhteyksissä paitsi komissaari Frattinin myös muun muassa puheenjohtaja de Vigon kanssa viime kevättalvella. On selvää, että Suomen ja Venäjän yhteistyöhön EU:n näkökulmasta liittyy myös odotuksia. Kun juuri toukokuussa sovittiin vapauden ja turvallisuuden oikeuden alueen tiekartasta, niin se antaa erittäin runsaasti aineksia konkreettiseen viranomaisyhteistyön kehittämiseen, ja puheenjohtajuuskauttammekin silmällä pitäen tästä tiekartasta tulee nyt yksilöidä Suomen kannalta tärkeimmät prioriteetit myös sisäisen turvallisuuden näkökulmasta, ja tämä yhteistyö on sisäasiainministeriössä käynnissä.

Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! On ollut erittäin laaja-alainen ja moniulotteinen keskustelu. Pohjoisen ulottuvuuden kohdealue muuttui tietysti silloin, kun Viro, Latvia ja Liettua liittyivät unionin jäseniksi, ja on selvää, että sen jälkeen se on kohdistunut Luoteis-Venäjälle, mutta se kohdistuu laajalle tälle alueelle, olen samaa mieltä ed. Pulliaisen kanssa. Tälläkin hetkellä on muun muassa Arkangelin ja Komin kanssa käynnissä ympäristökumppanuuteen liittyen kunnallispalvelujen kehittämishanke. Tämän politiikan pitääkin ulottua verraten syvälle Luoteis-Venäjän alueelle varsinkin silloin, kun mennään sellaisiin aihepiireihin, joista muun muassa sosiaali- ja terveyskumppanuudessa on kyse. Siellä on tarttuvien tautien vastustamista, hivin ja aidsin aisoihin saamista. Se ei ole meille vain lähialueyhteistyötä, vaan siinä on kyse vaikuttamisesta laajemmalla alueella eikä vain tekemällä tai lainoittamalla fyysisiä investointeja, vaan vaikuttamalla myös toimintatapoihin ja politiikkaan, jota noilla alueilla harjoitetaan, niin että saadaan käyttäytymisen muutoksia ja politiikan muutosta. Se tapahtuu kumppanuustoiminnan kautta vähitellen luomalla uuden tyyppistä toimintaa.

Oikeastaan, jotta pohjoisessa ulottuvuudessa hyvin onnistutaan, näen, että vähintään kolmen edellytyksen täytyy toteutua. Ensimmäinen on tietysti se, että on unionin jäsenmaiden piirissä laaja tuki sille. Tässä vaaditaan meiltä ja Ruotsilta, komissiolta, jotka tässä takana ovat, vahvaa, jatkuvaa asian esillä pitämistä. Espanja on järjestämässä, vai joko ehti järjestää, virkamieskokouksen pohjoisesta ulottuvuudesta täysin omasta aloitteestaan. Jatkamme tässä edellisen hallituksen työtä, jossa pyrimme nimenomaan Välimeren maita sitouttamaan antamalla samalla oman tukemme Välimeren ulottuvuudelle. Kyllä tämä toimii, mutta tätä työtä pitää tehdä jatkuvasti unionin sisällä ja suhteessa unionin muihin jäsenmaihin.

Toinen ehto on se, että Venäjä pitää saada innostumaan aidosti tästä. Me peräänkuulutamme ja oikeastaan teemme sinne syöttöjä, että Venäjä tekisi omia aloitteitaan, jotta toisen toimintaohjelman jälkeen tehtävä jatkopaperi, mikä se tulee nimeltään olemaankaan, olisi todella yhteinen paperi.

Kolmas edellytys, ja tämä liittyy myös ehkä tähän, voisi sanoa, riittävän hyväksynnän saamiseen pohjoisen ulottuvuuden konseptille, on se, että pohjoinen ulottuvuus mielletään riittävästi itse asiassa nyt tämän neljän yhteisen alueen ikään kuin konkreettiseksi toteuttamiseksi tällä ilmansuunnalla. Se saattaa itse asiassa parhaimmillaan ollakin konkreettisinta neljän alueen ikään kuin käytännön toteuttamista, ja neljä yhteistä aluetta vaatii myös elääkseen konkretiaa ja käytännönläheisyyttä, ja pohjoinen ulottuvuus voi sitä antaa.

Eräs pieni ongelma syntyi siitä — oikeastaan viittaan ed. Hautalan puheenvuoroon — kun komissio esitti naapuruussuhdeinstrumenttia erääksi rahoitusvälineeksi, ulkosuhderahoitusvälineeksi, ja kun Venäjä ei toden totta pidä itseään naapuruuspolitiikan kohteena, mitä se ei ole, muun muassa Suomenkin tavoitteiden mukaisesti tämä on nyt muutettu rahoituskehysneuvotteluissa naapuruus- ja kumppanuusinstrumentiksi, ja se kumppanuus-sana tarkoittaa Venäjää. Mutta tästä jäi vähän paha sivumaku, mutta joka tapauksessa siitä on saatavissa instrumentti, joka toimii sekä EU:n puolella että Venäjän puolella ja voi olla yksi käytännön rahoitusväylä myös pohjoisen ulottuvuuden hankkeiden toteuttamisessa.

Arvoisa puhemies! Keskustelussa käydyt puheenvuorot, neuvot samoin kuin suuren valiokunnan hyvä lausunto otetaan huomioon.