Pääministeri  Paavo Lipponen

Arvoisa puhemies! Hyvät kollegat! Hallitusohjelman toteuttaminen on edennyt hyvin, mutta jäljellä on paljonkin tehtävää erityisesti työllisyyden edistämisen, syrjäytymisen ehkäisyn, valtiontalouden vakauttamisen, EU-politiikan sekä innovaatiojärjestelmän ja hallinnon kehittämisen alueilla. Erityisen merkittävää on tällä kaudella ollut lukuisten rakenteellisten uudistusten läpivienti tai alkuun saattaminen. Valtion kehysbudjetoinnissa on vahvistettu poikkihallinnollista näkökulmaa ja kytketty eduskunta kehysprosessiin, tähän muun muassa Oecd on kiinnittänyt myönteistä huomiota. Kehysbudjetointi on lisännyt julkisen talouden vakautta ja saanut myöskin todellakin hyviä arvioita. Verotusta on korjattu työllisyyttä edistävään suuntaan ja kannustinloukkuja purettu painottamalla veronkevennykset pienipalkkaisiin. Hallituksen veroratkaisut tulevat jatkossakin noudattamaan työllisyyttä edistävää linjaa.

Työnantajan maksama työttömyysvakuutusmaksu on painettu Ahon hallituksen aikaisesta 6 prosentista prosentin murto-osaan. Kuntouttava työtoiminta on uudistettu nuorten pitkäaikaista työttömyyttä ja syrjäytymistä ehkäiseväksi. Koulutukseen on panostettu vahvasti. Esiopetus antaa turvaa ja valinnanmahdollisuuksia lapsille ja perheille. Esiopetuksen kustannukset ovat kuluvan vuoden talousarvion mukaan noin 1,4 miljardia markkaa. Myös yliopistot ovat saaneet rahoitukseensa tasokorotusta. Eläkejärjestelmän uudistamisesta on syntynyt kolmikantaisesti yhteinen näkemys, joka muokataan lainsäädännöksi. Työttömyysturvaa on parannettu ja kehitetty kannustavampaan suuntaan.

Viime vuosi oli kuntataloudessa odotettua parempi. Erityisesti pienet ja keskisuuret kunnat ovat parantaneet asemiaan. Merkittävät kuntien taloudellisten erojen tasapainottamiseksi tehdyt muutokset astuvat voimaan kuluvan vuoden alussa. Niillä turvataan heikoimpien kuntien palvelujen rahoitus. Samalla kuntatalouden ennustettavuus paranee. Jo viime vuonna kuntatalous vahvistui ennakoitua parempien verotulokertymien ja kasvaneiden valtionosuuksien ansiosta. Kuntien tilanteen arvioidaan edelleen vahvistuvan tänä vuonna.

Aluepolitiikassa olemme luoneet järjestelmän, joka tukee osaamisen kehittymistä maan eri osissa. Eri puolilla Suomea on syntynyt kasvukeskuksia. Voidaan sanoa, että viiden keskuksen ohella kuusi muuta valtakunnanosan tasoista keskusta on siirtynyt kasvusuuntaan. Hajasijoitus on myös käynnistynyt. Maataloutemme on nostettu kilpailukykyiseksi tilakokoa kasvattamalla ja ennätyksellisin investoinnein. Tilakohtainen maataloustuki on noussut voimakkaasti. Tulevaisuudenusko rakentuu nyt kilpailukykyisen maataloustuotannon pohjalle.

Rakenteellisiin uudistuksiin tähtää myös kansallinen terveydenhuollon hanke, jossa käydään perusteellisesti läpi keinot tehostaa terveydenhuoltoamme ja tarpeet voimavarojen lisäämiseksi. Jatkotoimiin ryhdytään vielä tänä keväänä. Lokakuussa valmistuu kaksi laajaa selvitystä verojärjestelmämme kehittämistarpeesta. Myös keskushallinnon uudistamiseen tähtäävä valmistelutyö on käytettävissä kuluvan hallituskauden aikana. Kuntarakenteen kehittäminen on edennyt hitaanlaisesti. Hallitus ei päätä kuntarakenteesta, mutta uusittu lainsäädäntö ja — ehkä niin voidaan sanoa — Mikkelin seudun onnistunut kuntaliitos ovat rohkaisseet monia seutuja kuten Porin ja Saimaan seutua käynnistämään kuntaliitoshankkeita. Odotan mielenkiinnolla, millaisiin tuloksiin Kainuussa päädytään kuntien yhteistyön tiivistämisessä ja aluepoliittisen päätösvallan siirtämisessä vahvemmin alueille.

Hyvät kuulijat, Suomi on pärjännyt hyvin kansainvälisissä vertailuissa. Meidät on jopa luokiteltu maailman kilpailukykyisimmäksi maaksi. Ympäristöarvojen vaalimisessa Suomi on nostettu parhaiten kestävän kehityksen turvaavaksi maaksi. Suomalaiset koululaiset ovat luku- ja laskutaidoltaan maailman kärkeä. Pohjoismaisen hyvinvointivaltion malli on osoittautunut kilpailukykyiseksi. Mutta näistä arvioista ei ole syytä ylpistyä. Niitähän on hyvä ottaa vastaan ulkomailla, mutta ymmärrän, että varsinkin täällä eduskunnassa me olemme jalat maassa. On etsittävä tulevaisuuden haasteet ja varauduttava niihin mahdollisimman aikaisessa vaiheessa.

Valtiovarainministeriön hiljattain julkistama selvitys kilpailukykymme kehittämistarpeista antaa hyvän kuvan asemaamme uhkaavista seikoista. Väestön ikääntymisen vaikutukset, liian alhainen työllisyysaste, opiskeluaikojen pitkittyminen, liian vähäinen kiinnostus yrittämiseen, lamavuosien jäljiltä edelleen korkeahko verotuksen taso ja tehottomuus osissa palvelutuotantoa vaativat sekä lisäselvityksiä että toimenpiteitä. Talouden osalta on syytä suhtautua varovaisesti esitettyihin nousuennusteisiin. Vaikka Suomen talous on kääntynyt hitaaseen kasvuun, on maailmantalous vielä epävarmassa tilassa.

Hallitus on tasapainottanut suhdannetilannetta sitoutumalla laajoihin liikennehankkeisiin, panostamalla julkisiin palveluihin, parantamalla sosiaaliturvaa ja keventämällä verotusta. Edellisellä hallituskaudella valtion menot laskivat reaalisesti noin 2 prosenttiyksikköä vuodessa. Silloinhan todella myöskin leikattiin menoja. Nykyisellä hallituskaudella vuodesta 99 on työttömyyden laskun ja valtionvelan lyhennyksistä johtuneen korkomenojen vähenemisen ansiosta syntyneestä liikkumavarasta voitu käyttää voimavaroja yhteiskunnan kehittämiseen. Näin on siis kestävällä tavalla voitu rahoittaa yhteiskunnan kehittämistä. Liikkumavaraa on käytetty kuntien valtionosuuksien lisäämiseen, esiopetukseen, koulutukseen, eläkkeensaajien aseman kohentamiseen, hammashuoltoon sekä julkisiin palveluihin ja tulonsiirtoihin tehtyihin parannuksiin. Hyvinvointivaltiota on siis kehitetty voimakkaasti ja siten, että kehittämisessä on ollut myöskin painopiste.

Hallitus valmistautuu parhaillaan käsittelemään lähivuosien budjettikehystä. Elvytystoimet ja automaattisesti tapahtuva budjettivaikutus kasvattavat lievästi budjetin alijäämää. Tämän lisäksi uusia elvytystoimia ei näillä näkymin enää tarvita. On otettava huomioon, että myös rahapolitiikka on elvyttävää. On kuitenkin syytä seurata työllisyyden kehitystä ja tarvittaessa puututtava tilanteeseen aktiivisesti. Taloudellisen suhdanteen parantuessa on jälleen päästävä lyhentämään velkaa. Valtiontalouden velan alentaminen ennen suurten ikäluokkien eläkkeelle siirtymistä on välttämätöntä, jotta luotaisiin tilaa kasvavien palvelutarpeiden rahoittamiselle.

Aluepolitiikan painopiste on osaamisen levittämisessä ja perusrakenteen tasapainoisessa kehittämisessä. Aluekeskusohjelmalla sekä seutuyhteistyön vahvistamisella edistetään elinkeinoelämän kehitystä ja turvataan peruspalvelut maan eri osissa. Pohjois-Lapin alueen työllisyyden parantamiseen tähtäävä työnantajan sosiaaliturvamaksujen alentamiskokeilu toteutetaan maaliskuun kehysriihessä erikseen päätettävässä laajuudessa. Hallituksen uuden hajasijoituspolitiikan mukaisia päätöksiä on tehty jo useita, ja jatkoa seuraa kuluvana vuonna. Pienetkin yksiköt voivat antaa merkittävän piristysruiskeen Pääkaupunkiseudun ulkopuolisilla paikkakunnilla.

Hyvät kuulijat, tästä eteenpäin yhteiskuntapolitiikassa on syytä siirtää painopistettä enemmän nuorten, lasten ja syrjäytymisuhan alla olevien perheiden tukemiseen. Tarvitaan painopistekeskustelua sosiaalipolitiikasta laajemminkin, keskustelua siitä, onko painopisteet asetettava palveluihin vai tulonsiirtoihin tai kenties molempiin tasapainoisella tavalla. Tästä on syytä käydä keskustelua.

Hallituksella on meneillään kolme merkittävää hanketta, joilla pyritään parantamaan heikompiosaisten asemaa yhteiskunnassa.

Asunnottomuus on vielä vakava ongelma, ja tästä asiasta hallitus neuvottelee ensisijaisesti Pääkaupunkiseudun kuntien kanssa ja muidenkin kuntien kanssa, jotta saisimme aikaan yhteisen ohjelman, jolla asunnottomuutta voitaisiin vähentää lähivuosina tuhannella vuodessa.

Hallitus neuvottelee, samalla kun lainsäädäntöesityksiä on eduskunnassa, pankkien kanssa ylivelkaantuneiden aseman helpottamisesta. Tähän tähtäävät neuvottelut tullaan käymään lähitulevaisuudessa, ja on syytä arvostaa sitä, että pankit ovat osoittaneet vastaantulovalmiutta.

Nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseen tähtäävä hanke on nyt lähdössä liikkeelle, ja siihen tähtäävä kokous, johon myöskin työmarkkinaosapuolet osallistuvat, on tarkoitus järjestää ensi viikolla.

On erittäin tärkeätä, että yhteiskuntapolitiikassa eri tahot toimivat samaan suuntaan. Hallitus tai valtio ei monissa asioissa yksin kykene toimijana saamaan aikaan tarvittavia muutoksia. Kuntien rooli on keskeinen, mutta myöskin järjestöjen myötävaikutusta tarvitaan. Minusta tässä suhteessa kehitys Suomessa on ollut erittäin myönteistä. Ovathan monet aloitteet nimenomaan köyhyyden poistamiseksi tulleet juuri järjestöjen ja tässä tapauksessa myöskin kirkon puolelta.

Antti Kalliomäki /sd:

Puhemies! Eduskuntakaudesta on kolme neljännestä takana. Sosialidemokraattisessa eduskuntaryhmässä olemme kokeneet sen ennen kaikkea kamppailuksi maan ja kansalaisten hyvinvoinnin turvaamisen puolesta. Muun maailman asiantuntija-areenoilla kiitosta saanut Suomen kilpailukyky kertoo osaltaan, että työ on myös tuonut tulosta. Hyvinvointivaltion keskeiset arvot on tunnistettu kansakunnan menestystekijöiksi. Olemme oikealla kurssilla, kun samalla myönnämme, että menestyksen ehto on kaksisuuntainen: Myös hyvinvoinnin rakennuspuut ehtyvät, jos kilpailukyvyn muut osatekijät rapistuvat. Sitä suuremmalla syyllä on jäljellä oleva eduskuntakauden viimeinen neljännes hoidettava hyvin.

Leijonanosan siitä hoidosta vie budjetin valmistelu. Edessämme on tarkkuutta vaativa urakka kahdestakin syystä. Ensinnäkin, budjettivuoteen osuvat eduskuntavaalit. Toiseksi, suhdannenäkymä, jonka tulisi ohjata budjetin valmistelua, on edelleen huomattavan hämärä. Molemmat seikat korostavat hallituksen ja sitä tukevien eduskuntaryhmien tiiviin yhteistyön tarvetta.

Viime vuonna se toimikin hienolla tavalla. Entä nyt? Heti kättelyssä nähtiin valtiovarainministerin yksinäinen sadetanssi budjettileikkausten puolesta. Jos tästä edettäisiin vanhojen rituaalien mukaisesti, niin kohta me muut älähtäisimme kauhistuneesti ministeri Niinistön avaukselle ja pian olisi yleinen rähinä käynnissä. Eihän sellaisessa näytelmässä ole mitään järkeä.

Vuoden 2003 budjetin laatiminen edellyttää toisenlaista otetta. Sen pitää yhtäältä perustua tiukkaan realismiin, niin ettei vaalien jälkeisen hallituksen ja eduskunnan tarvitse ensi töikseen ruuvailla budjetin numeroita uuteen muotoon. Toisaalta budjetin tulee olla kunnianhimoinen niin, että se rakentaa siltaa tulevaisuuteen yli yhden budjettivuoden.

Näistä syistä sosialidemokraatit painottavat kahta periaatetta: Ensinnäkin, budjetin laadinnan painopiste tulee asettaa vuoden loppupuolelle, jolloin suhdannenäkymät ovat tarkentuneet nykyisestä. Sitä puoltaa myös syksylle ajoittuvien tulopoliittisten neuvottelujen huomioiminen budjetin teossa. Toiseksi, asiat on pantava tärkeysjärjestykseen niin, että syntyvä kokonaisuus vahvistaa kestävällä tavalla työllisyyttä, talouden kasvua ja julkisia palveluja.

Tämä koskee myös veropolitiikkaa. Mikäli tulopoliittista sopua vauhditetaan verokevennyksillä, on niihin liityttävä varmuus siitä, että niillä aidosti vähennetään työttömyyttä ja näin tehdään uutta rahoitustilaa palvelujen kehittämiselle. Korostettakoon siis, että sosialidemokraatit ovat mukana vain sellaisissa veropäätöksissä, jotka sen sijaan että uhkaisivat valtion ja kuntien kykyä tarjota palveluita kansalaisille, luovat niille siihen uusia resursseja.

Verotus, joka jo tehdyillä päätöksillä kevenee rutkasti yli hallitusohjelman tavoitteiden, ei ole kuitenkaan sosialidemokraattien päällimmäisiä huolia. Sellaisia ovat terveydenhoidon tila ja tulevaisuus tai lasten ja nuorten asema köyhyyden, syrjäytymisen tai kiireen repimässä perherakenteessa, työttömyys yhtäällä ja työelämän paineet toisaalla näiden ongelmien syntysijana tai puutteet vanhusten palveluissa.

Pääministerin käynnistämä Terveydenhoidon kansallinen projekti on nostettava uudistushankkeiden kärkeen. Kyse on sekä rakenteista että rahasta. Kummasta enemmän, sitä emme vielä tiedä. Tämä vuosikymmenen hanke on sosialidemokraattien tavoitelistan kärjessä.

Siellä on myös aikuiskoulutus, joka on avainasemassa rakenne- ja pitkäaikaistyöttömyyden ennaltaehkäisyssä. Siihen on väistämättä panostettava lisää sekä henkisiä että aineellisia resursseja. Kehuttu kilpailukykymme katoaa, ellei sen oleellisimmasta osasta, koulutuksesta, huolehdita myös aikuisten kohdalla. Pääministeri muistutti aiheellisesti myös yrittäjyyden merkityksestä tässä kysymyksessä.

Puhemies! EU:n tulevaisuutta miettivältä konventilta odotetaan vuoden kuluttua sellaisia ehdotuksia, että parhaiden niistä toteutuessa unionin kansalaiset jo seuraavissa EU-vaaleissa voisivat kokea sen uudella tavalla omakseen. Tämä on haaste myös kansallisille parlamenteille.

Tällä eduskunnalla on kaikki mahdollisuudet jättää seuraajalleen perintö ja työn jälki, josta paremmaksi paneminen ei ole ihan helppoa. Viimeinen neljännes on kuitenkin sitä ennen hoidettava hyvin. Taitoa vaativan budjettiurakan ohella edessä on juhlallinen määrä muuta lainsäädäntöä, selontekokäsittelyjä ja ajankohtaisaiheita. Hallitusryhmien osalta on selvää, että työ tulee vaatimaan aikamoista intressien yhteensovittamista tulevien vaalien paineen koko ajan kasvaessa.

Marssijärjestyksestä sopiminen vaalien jälkeisen hallituksen muodostamiskysymyksessä on sekin paikallaan vielä tässä eduskunnassa. Asiallisella otteella ja ilman turhaa uhoa tai turhia rituaaleja näistä kaikista kyllä selviydytään. Sosialidemokraateista, arvoisa puhemies, ei onnistuminen tule jäämään kiinni.

Esko Aho /kesk:

Rouva puhemies! Uutta perustuslakia säätäessämme olimme täällä eduskunnassa yhtä mieltä siitä, että hallituksen muodostaminen tulee siirtää eduskunnan vastuulle ja eduskunnan johdolla tapahtuvaksi. Perustuslain pykälä jäi kuitenkin siinä määrin avoimeksi ja tulkinnanvaraiseksi, että nyt on syntynyt keskustelu siitä, milloin ja missä järjestyksessä uusi käytäntö pitäisi luoda.

Tässä tilanteessa ainoaksi järkeväksi vaihtoehdoksi jää, että eduskunta itse määrittää hallituksen muodostamisen marssijärjestyksen. On välttämätöntä, että sekä poliittiset toimijat että varsinkin äänestäjät tietävät hyvissä ajoin ennen seuraavia eduskuntavaaleja, mitä eduskuntajohtoinen hallituksen muodostaminen käytännössä tarkoittaa. Näin pitää menetellä siitä huolimatta, että tilanne herättää, ainakin omassa mielessäni, luonnollisen kysymyksen: miksi eduskunta ei voinut tehdä pelisääntöjä selväksi jo perustuslakia säätäessään?

Arvoisa puhemies! Haluan käyttää loput viidestä minuutistani tämän keskustelun mielestäni ehdottomasti tärkeimpään teemaan: taloudellisiin näkymiin, työllisyyteen ja verotukseen. Siitä, miten näissä tehtävissä nykyinen eduskunta onnistuu, tulee riippumaan se, millainen arvosana tästä eduskunnasta historiaan jää.

Kansainvälisen talouden taantuma ja sen vaikutukset Suomeen on toistaiseksi ohitettu käsittämättömän huolettomasti. Viimeistään nyt pitäisi kaikille olla selvää, että taantuma ei jää sellaiseksi hetkelliseksi notkahdukseksi, josta Suomi selviää, erästä valtiovarainministeriön virkamiestä lainatakseni, kuin koira veräjästä. Historia on opettanut, että aina, kun ollaan menossa kuin koira veräjästä, siitä ei mitään hyvää seuraa. Vaikka kansantaloutemme perusrakenteet ovat huomattavasti paremmassa kunnossa kuin vuonna 90 edelliseen suureen taloudelliseen haasteeseen ja lamaan ajauduttaessa, ongelmia, riskejä ja uhkia sisältyy myös tähän tilanteeseen.

Ensinnäkin, työttömyys on yhä sietämättömän korkealla tasolla. Työttömistä merkittävä osa on jäänyt kiertämään työttömyys- ja koulutusjaksojen muodostamaa kehää tai on täydellisesti syrjäytymässä. Äskettäin julkistettiin arvio siitä, että työttömistä yhdeksän kymmenestä kuuluu niin kutsuttujen rakenteellisten työttömien ryhmään. Se tarkoittaa sitä, että nykyisellä tuotannon rakenteella ja työvoimakustannusten ja nettopalkan tasolla ei suurimmalle osalle näitä työvoimareservejä yksinkertaisesti näy löytyvän markkinaehtoisesti työtä. He ovat tuomitut työttömyyteen ainakin näillä pelisäännöillä.

Toiseksi, valtion ja kuntien velkaantumisasteet ovat korkealla tasolla. Puskureita huonojen aikojen varalle ei riittävässä määrin ole.

Kolmanneksi, ikääntymisen julkiselle taloudelle tuottamasta rasitteesta näyttäisi olevan nykypolitiikalla vaikea selvitä ilman kokonaisveroasteen tai valtionvelan uutta kohoamista.

Neljänneksi, vero- ja sosiaalietuusjärjestelmien ongelmista on täälläkin puhuttu paljon, mutta toistaiseksi niihin on löydetty vain vähäistä lievitystä.

Viidenneksi, alueelliset kehityserot ovat kaiken aikaa kärjistyneet, kärjistyneet tavalla, josta maksamme vielä kalliin hinnan sekä niillä alueilla, joilta väki lähtee, että niillä alueilla, jonne väki muuttaa. Siitä tulee myös valtiontaloudellinen ongelma jo hyvin pian.

Viime vuosina näistä ongelmista ei ole edes kyetty kunnolla keskustelemaan. Harvat yrityksetkin on vaiennettu leimaamalla ne hyvinvointiyhteiskunnan murentamiseksi tai kuluttajien tulevaisuudenuskoa ja talouden vakautta vaarantavaksi veneen keikuttamiseksi. Nyt on edessä tilanne, jossa kansainvälisen talouden kova veto ei enää riitä pelastamaan meitä tästä tilanteesta. Toimettomuus tai turvaaminen pelkästään nopean talouskasvun paluun odotteluun on todellinen uhka hyvinvointiyhteiskunnalle. Sillä tiellä edessä ovat uudet ja entistä hankalammat leikkauslistat, joita valtiovarainministeri on jo julkisuudessakin heilutellut.

On mahdollista valita, arvoisa puhemies, myös toinen tie: rakenteellisten uudistusten vaihtoehto. Verotusta, työnantajamaksuja sekä sosiaaliturvamaksujen ja sosiaaliturvan rahoitusta korjaamalla työllisyyttä on mahdollista parantaa myös hitaan talouskasvun oloissa. Sitä kautta syntyisi työnteon ja yrittämisen mahdollisuuksia myös niille ihmisille ja alueille, jotka ovat jääneet sivustakatsojiksi vientivetoisen kasvun ja uuden teknologian voittokulussa. Tiedän, että monet rakenteellisten uudistusten vastustajat vähättelevät niiden mahdollisuuksia. Siinä ei ole mitään uutta.

Palauttaisin mieleen keskustelut ja äänestykset tässä salissa, kun eduskunta joulukuussa 92 löi lukkoon yhteisöverouudistuksen. Silloin vasemmisto-oppositio yritti vihreiden tukemana kaataa hankkeen vetoamalla muun muassa siihen, että uudistus "alentaa valtion tuloja, joita voitaisiin käyttää vaikeuksissa kamppailevien kansalaisten aseman parantamiseen" ja että "Pääomaverouudistus tulee aiheuttamaan kunnille verotulomenetykset, joiden suuruutta ei ole edes ennakkoon pystytty luotettavasti arvioimaan". Nämä lainaukset ovat suoraan eduskunnan pöytäkirjoista.

Miten todellisuudessa kävi? Osuivatko nämä esimerkiksi ed. Lipposen, ed. Hassin ja ed. Halosen äänestyksessä kannattamat arviot kohdalleen? Verotilastot osoittavat verotuksen rakenneuudistuksen vastustajien olleen täysin hakoteillä. Valtion ja kuntien verotulot lähtivät uudistuksen myötä ja talouskasvun vauhdittamina huimaan nousuun. Viime vuonna yhteisövero tuotti valtiolle ja kunnille kaksikymmentä kertaa enemmän verotuloja kuin vastaava verotus vuonna 1991, 2 miljardista on noustu noin 40 miljardiin. Toki siihen on vaikuttanut nopea talouskasvukin, mutta ennen kaikkea siihen on (Puhemies koputtaa) vaikuttanut tämä järjestelmän muutos.

Tämän esimerkin, arvoisa puhemies, pitäisi olla riittävä näyttö siitä, että korkean työttömyyden, hiipuvan yrittäjyyden, kireän verotuksen sekä uhkaavan budjettialijäämän umpikuja on vältettävissä, kunhan löytyy päättäväisyyttä ja ennakkoluulottomuutta ripeisiin uudistuksiin. Tässä suhteessa tämän eduskunnan kohdalla edetään ratkaisun hetkiä, millainen kuva tästä eduskunnasta ja miksei tästä hallituksestakin tulevaan historiaan jää.

Pirjo-Riitta  Antvuori  /kok:

Arvoisa puhemies! Vaalikauden viimeiset valtiopäivät ovat alkaneet toisenlaisissa merkeissä kuin kolmet aikaisemmat valtiopäivät. Vaalikauden alun saimme elää melko voimakkaassa noususuhdanteessa. Maailmantalouden taantuma ja epävarmuus alkoivat kuitenkin varjostaa tulevaisuudennäkymiä viime vuonna jo ennen syyskuun tapahtumia.

Vaikka talouskasvu olikin useiden vuosien ajan vahvaa, olemme valtiontaloudessa noudattaneet kohtuullisen tiukkaa finanssipolitiikkaa. Syyt tähän ovat selvät. Valtionvelka on edelleen suuri, meillä on edelleen kohtuuttoman korkea työttömyys, ja väestön ikääntyminen aiheuttaa tulevaisuudessa suuria menopaineita. Olemme tämän vaalikauden aikana lyhentäneet valtionvelkaa yhteensä noin 6,9 miljardia euroa. Verotusta on kevennetty 1,7 miljardia euroa. Samalla on panostettu monin tavoin hyvinvointiyhteiskunnan vahvistamiseen.

Vuosi ennen vaaleja tekee elämän eduskunnassa yleensä varsin hermostuneeksi. Se on luonnollista. Emme kuitenkaan saa vähätellä tai unohtaa niitä monia hyviä ja merkittäviä asioita, joita eduskunta tällä vaalikaudella on saanut aikaan. Emme myöskään saa lähteä tekemään löysää vaalibudjettia. Vaaleja tulee ja vaaleja menee. Päätöksenteon on oltava pitkäjänteisempää kuin yksi vaalikausi, saati yksi vuosi.

Vaalikauden aikana noudatetun talouspolitiikan linja on ollut oikea. Olemme kyenneet turvaamaan talouskasvun, parantamaan työllisyyttä, lyhentämään valtionvelkaa ja asettamaan asioita tärkeysjärjestykseen. Joudumme lähivuosikymmeninä kuitenkin aivan uudenlaiseen tilanteeseen. Vaikka kykenisimme pitämään velkaantumisen ja työttömyyden kurissa ja vaikka suhdanteetkin olisivat edulliset, on julkisessa taloudessa väestön ikääntymisen myötä vakavia rakenteellisia ongelmia. Joka neljäs suomalainen on parinkymmenen vuoden kuluttua yli 65-vuotias. Suuret ikäluokat ovat jäämässä eläkkeelle kymmenen vuoden kuluessa. Mitä suurempi osa väestöstä on iäkästä, sitä suuremmat ovat eläke- ja hoivapalvelumenot. Onko tähän varauduttu valtiontaloudessa? Entä kuntataloudessa?

Yhtälö ei ole ihan yksinkertainen: entistä pienempi joukko työikäistä väestöä yhä suurempaa iäkästä väestönosaa kohden. Nyt tarvitaan erityinen väestöpoliittinen ohjelma. Ohjelman on pidettävä sisällään niin työllisyyttä, koulutusta kuin palvelujakin koskevat kartoitukset ja tulevaisuuden suunnitelmat.

Valtiovarainministeri on sanonut, että ensi vuoden talousarviosta ei näillä näkymin selviydytä ilman lisälainan ottamista. Valtionvelan lisääntyminen ei kuulosta hyvältä tilanteessa, jossa meillä on ennestään velkaa yli 60 miljardia euroa eli noin 370 miljardia markkaa.

Kokoomuksen eduskuntaryhmä pitää tärkeänä, että lähestyvistä vaaleista huolimatta maltti säilyy hallituksessa ja eduskunnassa. Valtiontalouden ongelmat ja ensi vuonna uhkaava alijäämä eivät ole vain suhdanneongelmia. Julkista taloutta uhkaa pysyvä rakenteellinen alijäämä, joka johtuu ikärakenteen muuttumisesta sekä alkoholi- ja autoverojen tuoton vähentymisen myötä tapahtuvasta veropohjan kaventumisesta. Mitä alijäämäisempi ensi vuoden budjetti on, sitä vaikeampaa on talouden ongelmista selviäminen jatkossa. On edesvastuutonta ajatella, että se ei ole tämän eduskunnan ongelma. Tämän vuoksi kokoomuksen eduskuntaryhmä edellyttää, että uusiin menolisäyksiin suhtaudutaan pidättyvästi, varsinkin kun ne jouduttaisiin rahoittamaan velkarahalla.

Työttömyyden torjunta on tälläkin hetkellä erittäin tärkeää, koska työttömyystilastot osoittavat selvästi, että jokaisen talouden taantuman jälkeen työttömyys on jäänyt noususuhdanteesta huolimatta korkeammalle tasolle kuin millä se oli ennen taantumaa. Työttömyys on paitsi vaikea asia kansantalouden kannalta aina myös raskas inhimillinen painolasti työttömälle ihmiselle itselleen ja hänen läheisilleen. Työllisyysasteen nostaminen edellyttää tuloverotuksen keventämisen jatkamista sekä eri järjestelmien kehittämistä sellaisiksi, että työnteko on aina taloudellisesti kannattavin vaihtoehto.

Säästäminen on tärkeää ja välttämätöntä, mutta tulevaisuutta ei pidä säästää. Näin on erityisesti lasten ja nuorten kohdalla. Saimme eilen lukea valtakunnan suurimmasta sanomalehdestä, että kaksi kolmesta ala- ja yläasteen rehtorista on sitä mieltä, etteivät koulut saa toimintaansa riittävästi resursseja. Koulujen rehtorit kokevat, että koulut on lamavuosien jälkeen jätetty pysyvälle säästölistalle. Kouluissa kärsitään tilanahtaudesta, on pulaa oppilashuoltopalveluista ja erityisopettajista. Niin ikään on puhuttu ylisuurten päiväkotiryhmien ongelmista. On muistettava, ettei julkisyhteisön kannalta edullisin vaihtoehto läheskään aina ole paras ratkaisu turvallista ja rauhallista ympäristöä tarvitsevalle lapselle tai nuorelle.

Arvoisa puhemies! Vaikka maailma ei tule koskaan valmiiksi, on hyvä kuitenkin muistaa, että meillä asiat ovat monelta osin erittäin hyvin. Jatkossakin hyvä ja maltillinen taloudenpito antaa meille parhaat eväät tehdä tulevaisuutta.

Outi Ojala /vas:

Arvoisa puhemies! Vasemmistoliitto korostaa, että nyt on syytä kiinnittää huomiota lapsiperheisiin. Palveluilla tuetaan merkittävästi jo nyt lapsiperheitä, mutta sen lisäksi on voitava sopia siitä, miten lapsilisien ostovoima voidaan turvata. Tätä meiltä odottavat lapsiperheet.

Haluan lisäksi muistuttaa, että vasemmistoliiton ja koko hallituksenkin tavoitteena oleva työllistäminen on luonnollisesti lapsiperheille mitä parhainta perhepolitiikkaa. Lapsiperheet voivat hyvin, jos perheessä ei ole työttömyyttä. (Ed. Pekkarinen: On leikattu lapsilisiä ja muutakin!) Työpaikan saaminen on myös työttömillä keskeinen tavoite, joka meidän tulee parhaiden mahdollisuuksiemme mukaan kyetä täyttämään, vaikka liian paljon työttömiä edelleen on.

Viime kädessä vain hyvä työllisyys varmistaa sen, että yhteiskuntamme voi tarjota niin opiskelijoille kuin eläkeläisille hyvät palvelut, kohtuullisen toimeentulon. Sen takia hyvä työllisyys on ollut ja on vasemmistoliiton keskeinen tavoite. Menestyvät yritykset, menestyvä talous ja hyvä työllisyys takaavat hyvinvointiyhteiskunnan palveluineen ja etuuksineen ja auttavat parhaiten myös poistamaan alueellisia kehityseroja.

Vasemmistoliiton mielestä hallituksen tulee jo kevään kehysriihessä keskittyä siihen, miten työllisyyttä voidaan suhdanteiden heikentymisestä huolimatta pitää yllä, sillä kenenkään työttömyysjaksoa ei saisi päästää venymään pitkäksi. Luulisi jo 90-luvun laman kokemusten opettaneen, että pitkittyvä työttömyys vaikeuttaa uuden työpaikan saantia aivan oleellisesti.

Vuoden 2003 verotusta koskevat suuntaratkaisut tulisi myös tehdä jo kehysriihessä. Tällöin niitä voidaan paremmin peilata suhteessa menotarpeisiin. Nykyisessä taloudellisessa tilanteessa veronalennukset johtavat muutoin vastaaviin menoalennuksiin. Haluammeko me sitä?

Hallituksen lokakuussa 2000 hyväksymä kahdeksankohtainen aluepolitiikan ohjelma on käynnistynyt. Menoriihessä tulisi kuitenkin vielä löytää lisäpanoksia erityisesti Itä- ja Pohjois-Suomeen. Kehysriihessä on myös sovittava työnantajamaksujen alennuskokeilusta Lapissa, ja pääministeri Lipponenhan näin jo lupasikin.

Kun olen tähdentänyt, ettei talouden tilanteen pidä johtaa eduskunnan päättämien palvelupanostusten karsimiseen, niin olen ollut huolissani ei vain kansalaisille tarjottavista palveluista vaan myös niiden työllisyysvaikutuksista.

Me kaikki tiedämme, että Itämeren rehevöityminen ei ole pysähtynyt tai vähentynyt. Jo nyt on ennustettu poikkeuksellisen vaikeaa sinileväkesää. Itämeren suojelua kannattaa todellakin tehostaa jatkamalla Pietarin jätevedenpuhdistamon tukea sekä lisäämällä ja kohdentamalla maatalouden ympäristötukia. Ja öljykuljetusten lisääntyessä Itämerellä tarvitaan myös asianmukaista torjuntakalustoa.

Arvoisa puhemies! Jos joitakin menoja — sanoin jos — pitää harkita uudelleen, niin lykättäköön sitten Puolustusvoimien asehankintoja. Puolustusmenoihinhan lisättiin tuntuvasti rahoja hyvien talousnäkymien varassa.

Suomen menestys on perustunut siihen, että nyt on panostettu ja toivottavasti panostetaan edelleen koulutukseen sekä tutkimukseen ja tuotekehittelyyn. Tätä panostusta on syytä jatkaa. Esimerkiksi opiskelun edellytyksiä tulee voida parantaa, niin että myös opiskelijoiden asumistuki voidaan muuttaa ympärivuotiseksi, sillä tarvitsevathan opiskelijat asuntoja myös kesällä. Myös se, että hallitus on kyennyt hyvään yhteistyöhön työmarkkinajärjestöjen kanssa, on auttanut meitä selviämään viime vuodet hyvin, eikä tätä yhteistyötä kannata pilata. Päinvastoin hallituksen tulee varautua edistämään myös seuraavan tuloratkaisun syntymistä.

Eduskunta ja valtiovalta eivät saa luovuttaa veroista päättämistä suurten yritysten johtajille, johtajille, jotka viime aikoina ovat olleet äänessä omine verovaatimuksineen. Verotukseen ei olekaan näillä valtiopäivillä syytä tehdä oleellisia verokertymää pienentäviä muutoksia. Verotuksen kääntöpuolena ovat näet ne kansalaisten tarvitsemat palvelut ja sosiaalinen turva, joita verotuksella rahoitetaan.

Vasemmistoliitto haluaa myös muistuttaa, että terveydenhuolto koskettaa kaikkia kansalaisia. Jotta kansalaiset saavat tehokkaasti tuotetut laadukkaat palvelut, meidän on oltava valmiita uudistuksiin terveydenhuollon ja muidenkin hyvinvointipalvelujen kohdalla. Uskon, että huhtikuussa valmistuva kansallinen terveydenhuollon projekti antaa eväitä niin yhteiskunnalliseen keskusteluun kuin päätöksentekoonkin. Tämä uudistaminen saatetaan ehtiä panna alulle jo näillä valtiopäivillä, mutta uudistaminen on varmaan useamman vuoden asia.

Arvoisa puhemies! Ed. E. Ahon puheenvuoro rakenteellisista uudistuksista ja niiden tarpeesta kuulosti kyllä pahaenteiseltä. Hän ei ole vieläkään määritellyt tarkemmin, mitä hän on aikoinaan työreformilla tarkoittanut. Jos, niin kuin oletan, hänen työreformihankkeensa on edelleen ajankohtainen, me emme vasemmistoliitossa sitä hyväksy.

Ulla-Maj  Wideroos  /r:

Värderade talman! Svenska riksdagsgruppen är speciellt oroad över de förändringar i samhället som gett upphov till oroliga och rastlösa barn. Det gäller också för riksdagen att identifiera orsakerna och vidta åtgärder. Svenska riksdagsgruppen vill därför fortsättningsvis satsa på att förbättra kommunernas ekonomiska ställning. Tyvärr finns det redan nu kommuner som beslutat permittera hela sin personal. Detta trots att den kommunala ekonomin i Finland i genomsnitt har förbättrats.

Varseln om permitteringar talar förstås sitt klarspråk om hur ojämn den ekonomiska utvecklingen är i kommunerna. Svenska riksdagsgruppen kommer också i fortsättningen att betona behovet av en stabil och rättvis finansiering av samhällets grundfunktioner. Det är självklart att vi inte kan stå och se på när ekonomiska problem går ut över barnen. En färsk rapport visar att många barn nu har färre vuxna i sin närhet och att sådana barn har mera problem. Skolan och lärarna är en viktig del av barnens kontakt med den vuxna världen.

Arvoisa puhemies! Ruotsalainen eduskuntaryhmä on erityisen huolestunut lasten levottomuuteen ja rauhattomuuteen johtaneista yhteiskunnan muutoksista. Myös eduskunnan on tunnistettava syyt ja ryhdyttävä toimenpiteisiin. Ruotsalainen eduskuntaryhmä haluaa tämän vuoksi edelleenkin panostaa kuntien taloudellisen aseman parantamiseen. Valitettavasti jo tällä hetkellä on kuntia, jotka ovat tehneet päätöksen koko henkilöstönsä lomauttamisesta. Näin siitä huolimatta, että kuntatalous on Suomessa keskimäärin kohentunut.

Lomautusvaroitukset puhuvat tietysti selvää kieltään kuntien taloudellisen kehityksen epätasaisuudesta. Ruotsalainen eduskuntaryhmä tulee myös jatkossa korostamaan yhteiskunnan perustoimintojen vakaan ja oikeudenmukaisen rahoituksen tarvetta. On itsestäänselvää, että emme voi jäädä seuraamaan sivusta, miten lapsemme joutuvat kärsimään talouden ongelmista. Tuore raportti osoittaa, että lapsilla on nykyään vähemmän aikuisia lähellään ja että tällaisilla lapsilla on enemmän ongelmia. Koulu ja opettajat ovat merkittävä osa lasten yhteyttä aikuisten maailmaan.

Också i Finland har försök i Åbo och Borgå gett lovande resultat. I Åbo har pensionärer följt barnen på rasterna och i klassen, i Borgå har ungdomsarbetare varit i skolan några dagar i veckan. Svenska riksdagsgruppen föreslår att undervisningsministeriet med öronmärkta anslag stöder sådan projektverksamhet för att få i gång nya försök för barnens bästa. Den första målsättningen bör vara att få ett hundratal skolor med i ett försök. I förhållande till de knappt 4 000 grundskolor som finns i landet är antalet givetvis litet, men tillräckligt stort för att man senare skall kunna dra mera allmängiltiga slutsatser. Som ett led i statsningen på barnen måste frågan om eftermiddagsvård för skolbarn ordnas. Inga barn mår bra av att vara ensamma och otrygga flera timmar om dagen. Därför måste "eftisvård" för de allra minsta barnen bli en subjektiv rätt.

Ruotsalainen eduskuntaryhmä on valmis harjoittamaan myös jatkossa vastuullista ja pidättyväistä talouspolitiikkaa. Tavoitteena tulee edelleenkin olla valtionvelan vähentäminen ja korkomenojen pienentäminen, jotta tällä tavalla voitaisiin luoda tilaa välttämättömille panostuksille. Panostaminen lapsiin ja samanaikaisesti vastuullisen talouspolitiikan harjoittaminen eivät ole toistensa vastakohtia. Mitä useampi lapsi voi huonosti, sitä kalliimmaksi tämä käy pidemmän päälle yhteiskunnalle.

Ruotsalainen eduskuntaryhmä on asettanut etusijalle koulun, mutta myös terveydenhuollon, tieverkon ja ympäristön, jotka muodostavat laajassa mielessä yhteiskunnan perustan ja pohjan Suomen hyvinvoinnille ja kilpailukyvylle. Tämän rahoittamiseksi valtion tulee vähentää osakeomistustaan ja käyttää saatavat tulot velkataakan ja korkomenojen keventämiseen. Huomattava osa osakeomistuksesta voidaan myydä kohtuulliseen hintaan. Meidän on oltava valmiita investoimaan tulevaisuuteen, myös lapsiin. On myös tärkeää, että hallituksen esittämät toimenpiteet pienyritystoiminnan vahvistamiseksi toteutetaan.

Svenska riksdagsgruppen har beredskap att också i fortsättningen föra en ansvarsfull och restriktiv ekonomisk politik. Målsättningen måste fortfarande vara att minska statsskulden och få mindre ränteutgifter för att på det sättet skapa utrymme för nödvändiga satsningar. Att satsa på barnen och samtidigt föra en ansvarsfull ekonomisk politik är inte motsatser. Ju fler barn som mår dåligt desto dyrare blir det i längden för samhället. Svenska riksdagsgruppen har prioriterat skolan, men också vården, vägnätet och miljön, som utgör samhällets bas i vid bemärkelse och grunden för ett välmående och konkurrenskraftigt Finland. För att finansiera detta bör staten minska på sitt aktieinnehav och med intäkterna lätta på skuldbördan och ränteutgifterna. En betydande del av innehavet kan säljas ut till ett hyggligt pris. Vi måste ha beredskap för att investera i framtiden, också i barnen! Det är viktigt att de åtgärder som regeringen uttalat för att stärka småföretagsamheten genomförs.

Talman! Efter ett grundligt förarbete kommer förnyelsen av språklagen till riksdagsbehandling. Språklagskommitténs betänkande innehåller nödvändiga preciseringar av nuvarande lag — t.ex. hur statliga affärsverk skall kunna betjäna på de båda nationalspråken. Svenska riksdagsgruppen stöder kommitténs enhälligt framlagda förslag under förutsättning att det inte försvagas. I förslaget ingår att regeringen under varje riksdagsperiod skall avge en särskild berättelse till riksdagen om tillämpningen av språklagen och utvecklingen av språkförhållandena i landet. Det är av central betydelse att rikets högsta organ får detta viktiga instrument.

Talman! Samhället är inte färdigbyggt och blir det aldrig. Svenska riksdagsgruppen vill med detta visa att vi vill vara med och bygga ett rättvist och solidariskt samhälle.

Irina Krohn /vihr:

Arvoisa puhemies! Joku viisas on todennut, että jos uutisen merkittävyys näkyisi sen saamassa mediatilassa, lehtiin ja televisioon ei oikeastaan muuta mahtuisikaan kuin tietoja ilmastonmuutoksesta. Näille valtiopäiville kokoontunut eduskunta on historiallisen valinnan edessä. Sen tekemät energiapoliittiset päätökset eivät vaikuta vain Suomen, vaan koko maapallomme tulevaisuuteen. (Ed. Elo: Kannattaa muistaa huomenna!)

Vihreä eduskuntaryhmä asettaa tavoitteekseen, että eduskunta valitsee niin maapallon ilmastonmuutoksen torjumisen, suomalaisten työllisyyden kuin hyvinvoinninkin kannalta parhaan energiapoliittisen ratkaisun. (Ed. Zyskowicz: Siis ydinvoiman!) Vihreiden kannattama puhtaampi ja turvallisempi vaihtoehto rakentuu uusiutuville energialähteille, ed. Zyskowicz, ja säästöille sekä maakaasulle. Tässä vaihtoehdossa ei rakenneta lisäydinvoimaa, mutta vihreä eduskuntaryhmä luottaa eduskunnan aitoon kykyyn keskustella ja kunnioittaa vastapuolen argumentteja.

Tämä tuntuu entistä tärkeämmältä, kun on seurannut viime viikkojen energiakeskustelua julkisuudessa. Yhteiskunnallisen keskustelukulttuurin heikointa tasoa on ikävä kyllä edustanut Teollisuuden ja Työnantajien puheenjohtaja Johannes Koroma, joka on useassa haastattelussa muun muassa vähätellyt käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoittamisen riskejä väittämällä, että 500 vuoden kuluttua nämä jätteet ovat yhtä vähän säteilyä sisältäviä kuin kallio itse. Todellisuudessa käytetyn ydinpolttoaineen aktiivisuus 500 vuoden päästä on vielä 150 miljoonaa kertaa suurempi kuin tavallisen suomalaisen peruskallion. Vielä 200 000 ja 300 000 vuodenkin kuluttua yksi tonni käytettyä polttoainetta säteilee satakertaisesti verrattuna yhteen tonniin uraanimalmia.

Viime valtiopäivien loppupuolta leimasi maailmanlaajuinen turvattomuuden tunne, arvoisa puhemies. (Puhemies koputtaa) Syyskuun 11:nnen tapahtumien jälkeen on tullut myös analyysin aika. Suomi ei ole lintukoto. Tämä tarkoittaa, että meidän turvallisuutemme on riippuvainen myös muiden turvallisuudesta.

Maapallon väestöstä yksi neljäsosa ei ole ikinä juonut lasillista puhdasta juomavettä. Tämän kaltainen totaalinen ulkopuolisuus tämän aikakauden huimista teknisistä saavutuksista huolimatta on niin räikeä eriarvoisuus, että on sekä oikein että turvallisuuspoliittisesti järkevää pyrkiä tätä eriarvoisuutta vähentämään. Vihreä eduskuntaryhmä odottaa hallitukselta selkeätä aikataulua, milloin Suomi täyttää lupaamansa 0,7 prosentin rahoitusosuutensa kehitysyhteistyöhön. Ainoastaan oikeudenmukaisuus luo kestävää turvallisuutta.

Arvoisa puhemies! Vihreä eduskuntaryhmä odottaa, että eduskuntaryhmien viime keväänä tekemä sopimus yhteiskunnallisista parannuksista ja niiden rahoituksesta pitää. EU-aikana Suomi on huomannut, että veropohja tuntuu usein katoavan alta. Harmonisaatio luo paineita niin auto- kuin alkoholiveron alennuksille. Tästä ja myöskin suhdannetilanteesta johtuen ovat vihreiden tavoittelemat energiaverot yksi keino huolehtia hyvinvointiyhteiskunnan rahoituspohjasta.

Presidentti Halonen kiinnitti valtiopäivien avajaispuheessaan huomiota maahanmuuttajanaisten asemaan. Vihreä eduskuntaryhmä edellyttää, että oikeusministeri selvittää, onko Suomessa tapahtunut maahanmuuttajanaisiin ja -tyttöihin kohdistuneita ihmisoikeusrikkomuksia, jotka ovat tähän saakka jääneet puuttumista vaille, esimerkiksi tyttöjen sukupuolielinten silpomista tai alaikäisten välittämistä avioliittoon. Mikään kulttuuri tai tapa ei oikeuta universaalisti hyväksyttyjen ihmisoikeuksien rikkomiseen. Lakien kunnioituksesta syntyy se moniarvoinen ja kulttuurinen yhteiskunta, jossa erilaiset ihmiset voivat elää toinen toistaan kunnioittaen.

Arvoisa puhemies! Suomalaiset lapset on todettu Oecd-maiden parhaiksi lukijoiksi. Ylpeyden sijasta pitäisi ehkä esittää vastakysymys: miten huonossa kunnossa muiden maiden koululaitokset ovatkaan, sillä peruskoulussa tällä hetkellä noin viidennes lapsista tarvitsisi erityistukea? Rehtorit sanovat, että perheiden ongelmat vaikeuttavat koulutyötä. Suomalaiset koulut osaavat tehtävänsä. Nyt on muun yhteiskunnan aika osoittaa tukea. Ei riitä, että erityistä tukea tarvitseviin lapsiin ja nuoriin satsataan koulussa. Koko yhteiskunta, eritoten työelämä, on saatava tajuamaan vastuunsa tulevasta sukupolvesta. Yleinen työajan lyhennys on pitkällä tähtäyksellä varmasti parhaita keinoja lisätä lasten ja aikuisten yhteistä aikaa. Tänä keväänä lasten asiaa voidaan edistää säätämällä niin sanottu isäkuukausi vanhempainlomaan.

Arvoisa puhemies! Vihreä eduskuntaryhmä odottaa näiltä valtiopäiviltä paljon. Tuntuu, että yhteiskunnalliset arvot ja tulevaisuuden näkymät ovat taas palanneet politiikan teon keskiöön.

Jouko Jääskeläinen /kd:

Arvoisa rouva puhemies! Onko syrjäytyminen matematiikkaa, maantietoa vai voimien uupumista? Liian monen suomalaisen kannalta se on tätä kaikkea. Syrjäytymisen poistamisessa on epäonnistuttu. Menestys on langennut menestyville, heikoimmat ovat jääneet oman onnensa sepiksi. Syytä voi tarkastella taloudellisesti, aluepoliittisesti ja arvolähtökohdista käsin.

Tuloerot ovat kymmenen viime vuoden aikana kasvaneet. Tämä ero on tullut erityisen ilmeiseksi varsinkin parhaiten menestyneiden ja heikoimmin pärjänneiden välillä. Kun paras kymmenes kansasta on lisännyt käteen jäävää tuloansa noin 7 000 markalla kulutusyksikköä kohden vuodessa, on heikoimmalle kymmenykselle jäänyt vain kymppejä lisätuloa vuodessa. Näin kertovat Tilastokeskuksen puolueettomat selvitykset.

Arvoisa puhemies! Vauraus ei ole yhteiskuntamme ongelma. Sitä ei tarvitse kadehtia, mutta köyhyys on sellainen ongelma, johon päättäjien on reagoitava. Vai onko joku tietoisesti halunnut tällaista kehitystä, joka ei ole maailmalla tuntematonta, mutta Suomessa poikkeuksellista?

Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä on useaan kertaan esittänyt konkreettisia toimenpiteitä yhdenvertaisuuden vahvistamiseksi. Jo pienen, lähes symbolisen 0,15 prosentin pörssiveron säätäminen parantaisi valtion taloudellista tilannetta miljarditasolla. Tämä yhdessä omaisuuden myynneistä saatavien niin sanottujen pikavoittojen korkeamman verotuksen kanssa olisi jo tämän hallituspohjan aikana tuonut valtiolle pitkälti toistakymmentä miljardia lisätuloa. Sillä olisi monen syrjäytyneen elämäntilannetta voitu huomattavasti kohentaa tai estää nyt ovella kolkuttavaa verotulojen heikkenemistä, johon täällä on viitattu.

Koko verojärjestelmämme vaatii pohdiskelua. Suomi on EU-ratkaisun myötä sitoutunut rajuun alkoholiveron laskuun, ja toiseksi autoverotus on muuttumassa merkittävästi. Nämä ovat tosiasioita, joita voisi lievittää säätämällä alkoholille haittaveroksi nimitettävä minimivero koko EU:n alueella.

Kaavailtu verojärjestelmän uudistaminen pitää suunnitella ennen kaikkea työllisyyden ja perheiden tukemisen näkökulmasta. Kaikki lapsiperheet ovat joutuneet laman ja sen jälkeisten valtiontaloudellisten päätösten maksumiehiksi. Parhaiten ovat pärjänneet lapsettomat pariskunnat. Kaikkein tiukimmilla ovat olleet yksinhuoltajaperheet sekä kolmilapsiset perheet.

Viime vuosien veronkevennykset ovat markkoina laskettuina kohdentuneet parempituloisille. Kristillisdemokraattien mielestä mahdollinen tuloverotuksen keventäminen on suunnattava pieni- ja keskituloisten tuloverotuksen keventämiseen. Tämä kevennys palautuu kaikkein nopeimmin kotimaiseen kulutukseen ja elvyttää myös talouskehitystä.

Väestö- ja perhepolitiikka on kriisissä. Pitkään laskenut syntyvyys on nyt saavuttanut alimman tasonsa 140 vuoteen. Samalla hätähuudot lasten ja nuorten elämästä kaikuvat yhä vakavampina. Aikaa vanhemmuudelle ei ole riittävästi. Kyse on taloudesta ja elämäntavasta. On kohtuutonta, että lähes kaikissa lapsiperheissä molempien huoltajien on käytävä töissä, jotta perhe selviytyisi ammattiin tai asumiseen liittyvistä välttämättömistä investoinneista ja veloista. Mielestämme huollettavien määrä on otettava huomioon myös verotuksessa.

Perheen ja työn yhteensovittamisessa on paljon tekemistä. Kun nuorilla on hätä, meidän aikuisten on pysähdyttävä ja mentävä itseemme. Sananvapauden ylikorostaminen on omalta osaltaan johtanut nuorten arvomaailman pirstoutumiseen. Viime vuosina päätökset ovat vieneet tässä väärään suuntaan.

Arvoisa puhemies! Tämän kevään tärkein talouspoliittinen ratkaisu on löytää uusia keinoja työllisyyden parantamiseksi. On huolehdittava siitä, etteivät molemmat puolisot missään perheessä joudu työttömiksi yhtaikaa. Tukityöllistäminen eri muodoissaan on edelleen tarpeen, mutta on huolehdittava siitä, ettei sitä koeta syrjiväksi työllistämisen muodoksi. On aika säätää pienten yritysten arvonlisäverotukseen sopiva liukuva alaraja. Työllistävien pienyritysten työvoimakustannusten keventämistä tulee jatkaa.

Kuntien mahdollisuudet turvata lakimääräiset peruspalvelut ovat uhan alla. Terveydenhoidon suunnalta väläytellään 3,5 prosentin vuosittaista lisärahan tarvetta. Samalla henkilökunnan jaksaminen ja työntekijöiden puute kaatuvat päälle. Työelämässä jaksamisen vahvistamiseksi olemme esittäneet sapattivapaajärjestelmän toteuttamista. Se parantaisi yllättävän vähäisillä lisäkustannuksilla sekä työntekijöiden jaksamista että työssä vuorottelua.

Maantieteelle emme voi mitään, mutta aluepolitiikkaan tarvitaan kestäviä ratkaisuja. Nyt tarvitaan sekä yrityksille että suoraan kansalaisille kohdentuvia keinoja pohjoisten ja itäisten alueittemme vireyttämiseksi. Kuljetuskustannusten tasausjärjestelmä voisi olla tehokkaampi ja matkakuluvähennysten ehdot joustavammat. Tällä hetkellä lisäkulut tietoliikenneyhteyksistä ovat vielä liian korkeat syrjäisimmillä seuduilla.

Arvoisa puhemies! Taloudelliset ja aluepoliittisetkaan toimet eivät yksinään riitä syrjäytymisen torjunnassa. Ihmisarvo on palautettava heillekin, jotka nyt kokevat olevansa tarpeettomia työelämässä ja toisten silmissä. Kolmas sektori, mukaan lukien seurakunnat, on toiminut iskunvaimentimena suurten taloudellisten muutosten kohdentuessa tavallisten ihmisten arkeen. Henkinen kulttuurimme tarvitsee paluuta koetellulle kristilliselle arvopohjalle.

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa puhemies! Jokin aika sitten pääministeri Lipponen kävi New Yorkissa kansainvälisessä talousfoorumissa kuuntelemassa kehuja sen johdosta, että Suomi oli julistettu maailman kilpailukykyisimmäksi maaksi, Nokialandiaksi. Samoihin aikoihin tämän maan rahavallan presidentti, Nokian pääjohtaja Ollila esitti televisiossa selväsanaisen uhkavaatimuksen hyvätuloisten marginaaliveroprosentin alentamisesta, tai muutoin tämä Suomen uusi Sampo siirtää pääkonttorinsa ja hyväpalkkaiset työntekijänsä muualle. Nämä kaksi tapahtumaa sopivat hyvin ajan kuvaan: kilpailukyky huippuunsa keinoja ja seurauksia kaihtamatta!

Samaan aikaan edellä mainitsemieni tapahtumien kanssa käytiin hallituksessa kädenvääntöä siitä, tuleeko Suomen ottaa vastaan tänä vuonna EU:n ruoka-apua vai ei. Ruokajonot kun aiheuttavat ikävän likatahran Nokialandian vahankiiltävään julkisuuskuvaan. Haluttiin tehdä nälkäisille kansalaisille kuten rappioalkoholisteille aikoinaan Etykin aikaan, kun heidät kuskattiin maaseudulle piiloon. Onneksi järki voitti, ja puutetta kärsivät ihmiset saavat edelleen jotain syötävää ilmaiseksi.

Edellä kuvaamani asiat kuvaavat hyvin maamme vallassa olevien tahojen asenteen: hyvätuloiset saakoot suuremman osan hyvinvointikakustamme ja köyhät tyytykööt osaansa, kun eivät parempaan pysty. Kylmä amerikkalainen asenne "kukin pitää huolen itsestään" on vaarallisesti leviämässä aiemmin pohjoismaisena hoivayhteiskuntana tunnettuun Suomeen. Asia ei ole suinkaan uusi. Sosiaalisen verkon ja tukimuotojen alasajo aloitettiin jo laman varjolla Ahon hallituksen aikaan, ja Lipposen hallitukset ovat sitä tunnollisesti jatkaneet. Eläkkeet, lapsiperheiden tuet, terveys- ja sosiaalipalvelut ja työttömyysedut ovat olleet ja osittain ovat vieläkin pystykarsinnan kohteina, ja syrjäseutujen tiestö saa rauhassa rappeutua.

Rajojemme avauduttua kansainvälinen rikollisuus levittäytyy Suomeen ja maassamme toimivaa järjestäytynyttä rikollisuutta johdetaan, ainakin väitetään johdettavan, ulkomailta käsin. Kansalaisten turvallisuus on vaarassa järjettömän pitkään jatkuneiden määrärahaleikkausten takia. Tarvitaan pikaisia lainsäädäntöuudistuksia ja voimavarojen lisäyksiä, jotta tilanne ei riistäydy täysin käsistä. Yksityisten kansalaisten oikeusturva ja ihmisoikeuksien toteuttaminen on taattava.

Tasavallan presidentti Tarja Halonen puuttui ilahduttavasti valtiopäivien avajaispuheessaan viime tiistaina tähän asiaan. Hän totesi olevan verokeskustelussa hyvä muistaa, että yhteisiä verovaroja käytetään ihmisten kouluttamiseen, terveydenhuoltoon ja lähiomaisten auttamiseen vaikeuksien ylitse, mitkä kohteet ovat myös sijoittamista osaamiseen ja yhteiskunnalliseen vakauteen. Ne ovat myös kilpailukykyyn vaikuttavia tekijöitä.

Arvoisa puhemies! Perussuomalaisten mielestä nykyisen eduskunnan viimeiseksi jäävillä vuoden 2002 valtiopäivillä on tärkeintä — tai suorastaan pakko — käydä perusteellinen keskustelu Suomen hyvinvoinnin sisäisestä jakamisesta. Ei riitä, että ratkaisemme, tuleeko hyvätuloisten veron ylärajaa laskea alle 50 prosentin ja otetaanko vastaan EU:n ruoka-apua. On pohdittava kokonaisvaltaisesti maamme hyvinvoinnin taso huomioon ottaen kaikkien kansalaisten ihmisarvoisen elämän takaaminen niin, ettei kukaan joudu nyky-Suomessa näkemään nälkää, pidättäytymään välttämättömistä perustarpeistaan tai olemaan vailla kohtuutasoista asuntoa. Mikä tärkeintä, lasten hyvinvointi on turvattava vanhempien tulotasosta riippumatta. Myös alueellinen tasa-arvo on voitava turvata. Ei riitä Lipposen vasemmistovetoisen hallituksen tavoite, että kansakunta voi hyvin ja on kilpailukykyinen. Mielestämme kaikkien yksittäisten kansalaistenkin on voitava hyvin — vasta silloin olemme maailman kilpailukykyisin kansakunta myös inhimillisesti tarkasteltuna.

Pääministeri Paavo Lipponen

Arvoisa puhemies! Hyvät kollegat! Tämä on ollut sitä keskustelua, mitä tarvitaan. Pitää asettaa painopisteitä, ja näyttää siltä, että eduskunnassa ollaan entistä tietoisempia myös siitä, että voimavarat ovat aina rajalliset, ja sitäkin tärkeämpää on asettaa painopisteitä, mutta myöskin keskustella rakenteellisista uudistuksista, niin kuin ed. E. Aho täällä teki.

Työttömyys on puolittunut Suomessa huipputasoltaan, joka saavutettiin 94, mutta edelleenkin työttömyys on erittäin korkealla, hieman ylempänä EU:n keskitasosta. Se on suurilta osin rakenteellista työttömyyttä, niin kuin ed. Aho täällä totesi, ja siinä on kysymys ensisijassa kahdesta asiasta: lama vei työpaikkoja aloilta, joilla ei sitten ole enää työvoimakysyntää sille työvoimalle, joka jäi työttömäksi, ja toiseksi siitä, että työmarkkinoilla on satojatuhansia ihmisiä, joiden koulutus on riittämätön, siis nimenomaan ikääntyneillä. Näihin molempiin seikkoihin tietenkin täytyy pureutua, ja hallitus on pyrkinyt siihen, ja minusta ed. Aho oli siinä aivan oikeilla linjoilla, että eri tavoin myöskin verotuksen keinoin yrittäjyyttä edistämällä saadaan rakenteellisia muutoksia aikaan, enemmän työtä tarjolle ja enemmän yllykkeitä hakea työtä. Tämä uudistustyö on epäilemättä vielä kesken.

Ei kuitenkaan riitä, että puhutaan vain näistä niin sanotuista rakenteellisista uudistuksista, joita ed. Ahokaan ei kovin paljon täsmentänyt. Joka tapauksessa tarvitaan koulutusta, tarvitaan kuntoutusta, tarvitaan erilaisia muita palveluja ja räätälöityjä toimia, jos me aiomme saada nimenomaan ikääntyneet työttömät työelämään. Toisaalta on huolehdittava nyt entistä paremmin siitä, että nuoret eivät syrjäydy työelämästä, alkaen koulutuksesta, ja siinäkin tarvitaan myös palveluja, jotta nuoret saavat tukea elämässä. Myöskin perheiden tilanteeseen on syytä kiinnittää enemmän huomiota, koska meidän yhteiskuntamme rakenne on muuttunut.

On aivan oikein, että myöskin puheenjohtaja Aho ottaa esille valtiontalouden tilanteen. Olisin toivonut, että hän olisi ollut täällä koko eduskuntakauden läsnä neuvomassa omaa ryhmäänsä, koska keskustan ryhmä on esityksillään vakavasti, jos ne toteutettaisiin, todella horjuttamassa valtiontaloutta. Eli olisi hyvä myöskin kuulla, edustaako ed. Aho täällä myöskin keskustan ryhmän kantaa.

On erittäin tärkeätä saada työllisyysaste nousemaan korkealle, koska me emme hyvinvointivaltion tulevaisuutta voi turvata sillä näkymällä, että verotusta kiristettäisiin. Pitää saada enemmän veronmaksajia, ihmisiä töihin, suurempi osa työikäisestä ikäluokasta töihin. Tässä meillä on yhteinen tavoite. Me olemme nyt pystyneet hoitamaan työllisyyttä hyvin siitä huolimatta, että kasvu on välillä käynyt nollassa. Tarvitaan siis kasvupolitiikkaa myöskin. Voimme olla tyytyväisiä siitä, että olemme näin vähällä päässeet tässä tilanteessa. Kuluttajien luottamus on erittäin korkealla, mikä on tärkeätä. Sitä ei pidä horjuttaa sillä, että valtiontaloudessa alijäämä päästetään karkaamaan.

Näin ollen on hyvä, että myöskin hallituspuolueiden puolelta on tullut tukea pidättyväisyydelle, kun on kysymys valtion menoista, valtiontalouden alijäämästä. Toivon tälle myös opposition tukea. Tilanne on sillä tavalla vakava. Se tarkoittaa sitä, että valtiontalouteen, jos halutaan rahoittaa uusia menokohteita yli sen, mistä on päätetty, pitää löytää liikkumatilaa, jota on löytynyt myöskin kestävällä tavalla, kun työttömyys on laskenut ja valtiontalouden velkaa ja korkomenoja on voitu vähentää.

Aivan samalla tavalla on jatkossakin meneteltävä ja sitä huolellisemmin asetettava tärkeysjärjestykseen asioita, enkä pidä mahdottomana lainkaan, että täällä laajemminkin kuin hallituspuolueiden piirissä (Puhemies koputtaa) voitaisiin päästä yhteisymmärrykseen siitä, mitä nyt juuri tarvitaan yhteiskuntamme kehittämisessä.

Esko Aho /kesk:

Arvoisa puhemies! Nyt minulle vihdoinkin valkeni, miksi pääministeri Lipposen eduskuntaryhmä ei millään ollut antaa minulle mahdollisuutta lähteä eduskunnasta Harvardiin kymmenen kuukauden jaksoksi. (Ed. Jaakonsaari: Minä ainoastaan!) — Ed. Jaakonsaari tosin teki kunnioitettavan poikkeuksen.

Sen verran työttömyyden rakenteelliseen puoleen, että oli mainio asia, että pääministeri toi esille omia näkemyksiään. Kuitenkin kello käy ja Hakulista ei näy, eli jos tämä eduskunta ei saa käsiteltäväkseen niitä ehdotuksia, jotka liittyvät tuloverotuksen, työnantajamaksujärjestelmän ja sosiaaliturvan rahoituksen muuttamiseen, joilla voitaisiin rakenteellisia muutoksia saada aikaiseksi, niin seuraava vaihe, jossa näitä päätöksiä voidaan tehdä, on käytännössä ensi vuoden syksyllä ja päätökset voisivat tulla voimaan vuoden 2004 alusta. Sanon suoraan: jos maailmantalous ei käänny nopeasti kasvuun, se on aivan liian myöhäistä. Sen verran voin Amerikan-kokemusten perusteella sanoa, että luottaisin näissä asioissa enemmän suomalaisten päättäjien kykyihin ja taitoihin kuin amerikkalaisen kuluttajan kykyyn vetää maailmantalous kasvuun ja sitä kautta auttaa meitä eteenpäin.

Valtiovarainministeriö julkaisi oman arvionsa viime vuoden toukokuussa, jossa se katsoi toistakin vaihtoehtoa, hitaamman talouskasvun vaihtoehtoa. Jos kasvu jäisi 1,7 prosenttiin vuodessa vuosina 2001—2004, se tietäisi sitä, että meillä työttömyysaste on 12,5 prosenttia vuonna 2004. Eikä vuosi 2004 ole kaukana. Kasvunäkymät tälle vuodelle ovat sellaiset, että ainakin kaksi ensimmäistä vuotta jäädään näillä näkymin tämän 1,7 alapuolelle.

Joten, pääministeri Lipponen: esityksiä tänne ja nopeasti. Oppositio on valmis niitä käsittelemään.

Ben  Zyskowicz  /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Kalliomäki puheenvuorossaan piikitteli valtiovarainministeri Niinistöä tämän ensi vuoden budjettia koskevista puheenvuoroista.

Puhemies! Ed. Kalliomäki, ei kannattaisi vinoilla, kannattaisi sen sijaan kuunnella. On nimittäin erinomainen asia, että meillä on valtiovarainministerinä henkilö, joka tuo talouden tosiasiat rohkeasti ja vastuullisesti keskusteluun ja neuvottelupöytään. Tätä vastuullisuutta on syytä odottaa ja edellyttää myös ed. Kalliomäen johtamalta eduskuntaryhmältä, jossa aina on riittänyt valmiutta lisämenojen esittämiseen valtiolle.

Arvoisa puhemies! Vasemmiston puheenvuoroissa, sekä ed. Kalliomäen että ed. Ojalan puheenvuoroissa, varoiteltiin veronalennuksista ja annettiin ymmärtää niiden saattavan uhata hyvinvointipalveluja. Mielestäni on tärkeätä korostaa, että viime kädessä hyvinvointiyhteiskuntaa ei kuitenkaan rahoiteta veroilla vaan suomalaisella työllä ja yritteliäisyydellä. Toisin sanoen, talouden kasvun ja työllisyyden parantumisen oloissa voimme samanaikaisesti vahvistaa hyvinvointiyhteiskuntaa ja samanaikaisesti alentaa kansalaisten tuloverotusta.

Näin teemme esimerkiksi tänä vuonna. (Ed. Elo: Miten valtionvelka?) Vahvistamme tänä vuonna kuntien edellytyksiä sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen tarjoamiseen, parannamme työttömyysturvaa, lyhennämme, ed. Elo, valtionvelkaa budjetin mukaan ja silti samanaikaisesti tänä vuonna alennamme kansalaisten tuloverotusta noin 4 miljardilla markalla. Viime vuonna alensimme kansalaisten tuloverotusta noin 6 miljardilla markalla ja samanaikaisesti esimerkiksi nostimme kansaneläkkeitä ensimmäisen kerran neljääntoista vuoteen.

Antti  Kalliomäki  /sd:

Puhemies! Jos minä jotain piikittelin, niin piikittelin sitä rituaalista käsittelytapaa vastaan, johon me täällä tämän tästä sorrumme. Siihen viittasin, ja ed. Zyskowicz jatkoi juuri sillä tavalla. Haen asiallista käsittelytapaa, joka ei lähde sillä tavalla liikkeelle, että valtiovarainministeri sanoo jotain räväkkää julkisuudessa ja sitten me muut menemme siihen kahta kauheammalla metelillä mukaan. (Ed. Zyskowicz: Niinhän te teette!) Hoidetaan asia toisella tavalla. Kannattaa lukea se puheenvuoroni loppuun saakka.

Ed. E. Aho nosti minusta aiheellisesti — omassakin puheenvuorossani sen tein — esiin työttömyyden rakenteellisen ongelman. Kuitenkin on niin, että jopa näitä Amerikan-oppeja on meillä toteutettu johonkin mittaan tällä puolen. Me olemme verotuksessa, työantajamaksuissa, tulonsiirtojärjestelmän kannustavuudessa tehneet merkittäviä toimenpiteitä.

Itse nostin esiin aikuiskoulutuksen sen tähden, että meillä on meneillään voimakas työelämän muutos, jossa elinkeinorakenteen muutos on taustalla. Ammattitaitovaatimusten muutos, osaamisen tasot ja muodot vaihtelevat, ja silloin, jollemme nyt tartu siihen ennaltaehkäisevänä ammattikoulutuksen kautta, edessä on todella hankalat ajat.

Outi Ojala /vas:

Arvoisa puhemies! Kun ed. Zyskowicz täällä nyt esitteli, miten on viime vuosina voitu sekä alentaa veroja että myöskin satsata palveluihin, niin se on tietenkin ollut mahdollista, kun on ollut hyvä talouskasvu. Mutta nyt tilanne näyttää toisenlaiselta. Nyt meidän pitää arvioida tilannetta tässä valossa, että talouden kasvu hiipuu. Silloin ainakin vasemmiston puolella ensisijaisena tavoitteena eivät suinkaan ole veronalennukset, vaan nimenomaan, että me huolehdimme, että ihmiset saavat laadukkaita palveluja, ja myöskin siitä, että laadukkaat palvelut myöskin työllistävät.

Tässä suhteessa haluaisin ed. Zyskowiczille erityisesti huomauttaa siitä, että jos samanaikaisesti valtionveroja alennetaan, se johtaa hyvin helposti siihen, että turvatakseen laadukkaat palvelut kunnat joutuvat nostamaan kunnallisveroa. Jakoverona kunnallisvero rokottaa huomattavasti enemmän pienituloisia ihmisiä kuin suurituloisia. Tässä mielessä painopisteen siirtyminen kunnallisveroon on jo tapahtunut tosiasia ja se on huono asia. (Ed. Pekkarinen: Miksi te hyväksytte sen linjan?)

Samanaikaisesti haluaisin sanoa myös sen, että palvelumaksuja on nostettu. Nyt tässä tilanteessa, kun näyttää, että joudumme tekemään valintoja, niin kyllä me haluamme satsata mieluummin palveluihin ja nimenomaan siihen, että täytyy myös miettiä, mitkä väestöryhmät tarvitsevat erityisesti tukea.

Kyllä minun täytyy kysyä ja toivoisin, että pääministeri myöskin vastaisi siihen, aikooko hallitus arvioida nyt esimerkiksi näiden tuloverokevennysten vaikutusta eri väestöryhmien välillä. Minä ainakin olen erittäin huolissani lapsiperheiden asemasta, että erityisesti nyt lapsiperheiden tilannetta pitää miettiä. Me lapsettomat, hyvin toimeen tulevat, olemme hyötyneet näistä verohelpotuksista, mutta totta kai olemme satsanneet myös lapsiperheisiin, mutta kyllä tulevaisuudessa pitää miettiä, pitäisikö vielä enemmän sinne saada paineita.

Olisin odottanut, että myöskin ed. E. Aho olisi nyt täsmentänyt niitä rakenteellisia uudistuksia, kun me olemme sitä työreformikeskustelua täällä jo käyneet kolme vuotta ja nytkin te viittasitte rakenteellisiin uudistuksiin täsmentämättä, mitä te niillä tarkoititte. (Ed. E. Aho: Minä voin tuoda sen paperin!)

Bjarne Kallis /kd:

Arvoisa rouva puhemies! Muistan, kun edellisessä hallituksessa ministeri Jaakonsaari varsin usein sanoi, että parasta sosiaalipolitiikkaa on työ, se, että kansalaisilla on työtä. Ed. Ojala sanoi, että parasta perhepolitiikkaa on se, että huoltajilla on työtä. (Ed. Ojala: En sanonut, että parasta!) — No, hyvää perhepolitiikkaa on se, että vanhemmilla ja perheissä on työtä.

Me olemme tässä salissa ainakin kaksi kertaa äänestyttäneet eduskuntaa — siis kristillisdemokraatit ovat äänestyttäneet — siitä, että eduskunta sitoutuisi siihen, että aina toiselle huoltajalle löytyy työtä, ettei Suomesta löytyisi yhtäkään perhettä, missä molemmat huoltajat olisivat työttöminä. Tästä me olemme kahdesti äänestäneet, mutta emme ole valitettavasti saaneet vielä ainakaan tahtoamme läpi.

Kristillisdemokraatit esittivät vaalikampanjassa ja tulevat esittämään seuraavassa vaalikampanjassa myöskin, että toteutetaan aina niin sanottu tripla eli pyritään aina talouskasvuun. Kun on talouskasvua, niin verotulot yleensä kasvavat. Verotuloja ja tätä kasvua voidaan jakaa kolmeen osaan. Voidaan osa käyttää verojen alentamiseen, osa voidaan käyttää valtionvelan lyhentämiseen ja osa voidaan käyttää palvelutason parantamiseen. Tätä vastaan ei kukaan voi väittää. (Ed. Kekkonen: Eikö näin ole tehty?) — Näin ei ole tapahtunut kuin kerran. — Mutta tämä olkoon linja, ja se on ainakin kristillisdemokraattien linja, ja se toteutuu, kun harjoittaa oikeaa talouspolitiikkaa ja samanaikaisesti oikeaa sosiaalipolitiikkaa.

Liisa  Jaakonsaari  /sd:

Arvoisa puhemies! Tämä keskustelu on lähtenyt sillä perinteisellä joko—tai-asetelmalla, että joko palveluja tai veronalennuksia, joko rakenteellisia uudistuksia tai jotain muuta. Tarvitaan sekä — että, ehdottomasti tarvitaan sekä — että. Kyllä minusta siinä puheenvuorossa, jonka pääjohtaja Ollila käytti, puuttumatta sen veropoliittiseen osaan, josta on keskusteltu paljon, mutta jossa hänen pääväittämänsä oli se, että Suomelta loppuu vauhti, eletään niin kuin maailma olisi valmis, oli aika suuri totuuden siemen.

Sen takia oli minusta erittäin tärkeätä, että pääministeri nyt eduskunnan edessä ikään kuin julisti ja kertoi sen agendan, millä hallitus loppuun saakka aikoo jatkaa sitä työtä, jolla työllisyyttä saataisiin parannetuksi, ja sitä kautta saataisiin köyhyyttä ja syrjäytymistä torjuttua. Tässä oli myös erittäin tärkeää se, että siihen kutsutaan koko yhteiskunta. Hän kiitti kirkkoa. No, kirkko on tehnyt hyvää diakoniatyötä, mutta epäilenpä, onko kirkko, (Ed. E. Aho: Menee yhä huonommin ja huonommin!) kun se järjestää esimerkiksi ratsastusrippikouluja, laskettelurippikouluja, järjestänyt yhtään esimerkiksi dropoutien rippikouluja sellaisille koululaisille, jotka ovat keskeyttäneet koulunsa. Eli meillä hyvin herkästi kuvitellaan, että syrjäytymisen ja köyhyyden ongelma ratkaistaan sillä tavalla, että kansalaisille annetaan lisää tulonsiirtoja, kun pitäisi todellakin puuttua niihin syihin, mistä tällainen koulunkäymättömyys ja muu johtuu.

Arvoisa puhemies! Pääministeri mainitsi myös asunnottomuuden. Minusta myös Suomessa asumisen kalleus on synnyttämässä työtätekevien köyhien ongelmaa. Olen tavannut paljon ihmisiä, joiden tuloista yli puolet menee asumiseen kasvukeskuksissa. Missään muualla maailmassa ei näin tapahdu. (Puhemies koputtaa) Yksinhuoltajat joutuvat tekemään kaksinkertaista työtä, jotta pystyisivät asumaan. (Puhemies koputtaa) Minusta asumisen hintaan pitää myös vähitellen puuttua.

Pirjo-Riitta  Antvuori  /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. E. Aho epäili taantumasta puhuessaan, että ollaan menossa kuin koira veräjästä. Varmasti tältä tuntuu opposition näkökulmasta useinkin, mutta näin valtiovarainvaliokunnan jäsenen, hallituspuolueen jäsenen näkökulmasta ei siltä ole tuntunut, vaan päätöksentekoa ovat hyvin tiukasti raamittaneet laman jälkeinen suuri työttömyys ja suuri velka sekä myöskin korkea verotus. Keskustan taholta on ihan oikein vaadittu näitä rakenteellisia uudistuksia. Se on ihan hyvä, mutta itselläni on mielessä lähinnä näiden uudistusten hintalappu, joka muistaakseni on sellaista 16 miljardin luokkaa. En tiedä sitten, olisiko suurella alijäämällä tehty parempia rakenteita kuin nykyinen hallitus ja hallitusryhmät eduskunnassa ovat tehneet. Se on mielenkiintoinen kysymys ja olisi varmasti hyvä vähän analysoida.

Mauri  Pekkarinen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Olen otettu pääministeri Lipposen Aho-kaipuusta, mutta kyllä se suurin piirtein sitä samaa oikeutettua politiikkaa olisi ollut, vaikka tuo Ahokin täällä olisi viime vuoden ollut, työvaltaisen yrittäjyyden tien tasoittamista, sitä kautta työn tarjoamista niille sadoilletuhansille, jotka eivät tämän huikean nousunkaan oloissa ole päässeet osaksi työstä. Siitähän meidän esityksiämme on täällä kasapäin esitelty. Olemme olleet näihin toimiin valmiita tarvittaessa, niin että suurilta pääomavaltaisilta menestyjiltä, niiltä olisi otettu. Tämän ohella olemme pitäneet tärkeänä ja välttämättömänä huolehtia siitä, että kansantulon kakku jakaantuisi edes kutakuinkin oikeudenmukaisesti niille lapsiperheille, joiden puolesta ed. Ojala täällä nyt puhuu, sen jälkeen, kun on ollut leikkaamassa lapsilisiä, (Ed. Ojalan välihuuto) kotihoidon tukea, lapsikorotuksia jnp. Niin ikään olemme yrittäneet pitää huolta, että tämä kakku jakaantuisi myös eri alueiden kesken oikeudenmukaisesti.

Arvoisa puhemies! Me vaadimme ja edellytämme, että tässäkin tilanteessa, vielä tämän vaalikauden aikaan, vuosi on aikaa, hallitus tässä asiassa toimii. 140 lakiesitystä on iso paketti, mutta niitten yli pitää nähdä nyt ne välttämättömät toimet, mitä tässä tilanteessa tarvitaan, toimet taloutta elvyttävän työllisyyden, nimenomaan työvaltaisen pienyrittäjyyden ja keskisuuren yrittäjyyden hyväksi. Se on avain parempaan työllisyyteen. Se on parempi avain myöskin yhteiskunnalliseen oikeudenmukaisuuteen.

Pääministeri Paavo Lipponen

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin ed. Ojalalle ja samalla myös oppositiolle: Kunnallisverotus on tämän hallituksen aikana kehittynyt progressiiviseen suuntaan siten, että pienituloisten kunnallisvero on selkeästi enemmän keventynyt kuin keski- ja suurituloisten. Minusta arvio maailmantaloudesta ja Suomen talouden tilanteesta on ed. E. Ahon ja minun kesken jokseenkin yhtäläinen. Kysymys on siitä, mitä johtopäätöksiä tehdään. Minusta kannattaa hakea esimerkkiä muualta. Minusta Hollanti on hyvä esimerkki menestyksellisestä työllisyyden hoidosta, yhteiskuntapolitiikasta. Siellä on haettu työelämän joustoja, mutta konsensuksella, sillä tavalla, että työmarkkinajärjestöt neuvottelevat, hallitus voi olla tätä edistämässä. (Ed. Jaakonsaari: Eläkkeelle pistetty ihmisiä!) Samoin on ylipäänsä joustavuutta lisätty työelämässä, ja tämäkin on tapahtunut hyvässä yhteisymmärryksessä. Puhun silloin työajoista, siitä, että osa-aikatyötä on enemmän tarjolla ja on muutenkin sosiaalipolitiikkaa kehitetty siihen suuntaan, että on yllykkeitä ottaa työtä vastaan ja antaa sitä tarjolle. Tällä linjalla on toimittu myöskin Suomessa ja on tarpeen sitä linjaa jatkaa, eli verotuksen ja sosiaaliturvan uudistustyötä tulee tämä hallitus vielä viemään eteenpäin. Mutta korostan sitä, että laaja yhteisymmärrys on tärkeää, jolloin työmarkkinajärjestöt ovat mukana, seuraavat tuloratkaisut ovat tärkeitä, ja silloin pitää voida keskustella myös verotuksesta, jossa pelivara alennuksiin on lyhyellä tähtäyksellä pieni. Tämä tilanne on kuitenkin sellainen, että (Puhemies koputtaa) ei mikään vastuullinen puolue tässäkään salissa voi ajaa kahdella linjalla. Täällä ei ole nyt ed. Hyssälä mukana, joka esittää heti 10 miljardia vanhaa rahaa terveydenhuoltoon. Täällä on ed. Jäätteenmäki, joka esittää 8 miljardin veronalennuksia. Miten nämä, ed. E. Aho, sopivat tähän (Puhemies koputtaa) vastuulliseen valtiontalouden hoitoon?

Minä haluaisin kuulla, mikä on keskustan linja talouden vastuullisessa hoidossa.

Anneli  Jäätteenmäki  /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämän keskustelun aihe on eduskuntatyön keskeiset tavoitteet. Pääministeri Lipponen on julkisuudessa vaatinut poliitikoilta listaa hyvinvointipalveluista. Olen samaa mieltä, että painopisteitä pitää asettaa. Tarpeita on runsaasti, ja hallituksen ja eduskunnan tehtävä on asettaa nämä painopisteet. Jäin kuitenkin kaipaamaan pääministerin pitkästä listasta pääministerin omia painopisteitä. Kysyisinkin nyt, mitkä ovat pääministeri Lipposen ja hallituksen painopisteet hyvinvointipalvelujen turvaamisessa ja työllisyyden parantamisessa? Tärkeysjärjestyslista? (Ed. Zyskowicz: Siinä oli keskustan vastaus!)

Erkki Pulliainen  /vihr:

Arvoisa puhemies! Rohkenen siteerata herra pääministerin avauspuheenvuorosta pari virkettä: "Maataloutemme on nostettu kilpailukykyiseksi tilakokoa kasvattamalla ja ennätyksellisin investoinnein. - - Tulevaisuudenusko rakentuu nyt kilpailukykyisen maataloustuotannon pohjalle."

Herra pääministeri, tässä on aivan totta, että tilakokoa on erittäin reippaasti kasvatettu ja on suoritettu ennätyksellisiä investointeja ja valtio on ollut niissä ennätyksellisesti mukana.

Mutta, arvoisa pääministeri, tämän vuoden puolella on käynyt ilmi, että tässä on taidettu mennä vahvasti yli erikoisesti karjatiloilla karjamäärää kasvattamalla. Tämän vuoden puolella on jo pidetty maatalouden survival-tilaisuuksia, joissa pyritään löytämään ratkaisu siihen, mistä löydetään tuloja niin paljon, että tämä velkataakka pystytään hoitamaan, korot pystytään maksamaan, erikoisesti kun tilalta toinen puolisoista on lähtenyt lätkimään, yksi on enää jäljellä hoitamassa sitä valtavaa karjaa. (Välihuuto) — Näin puhuu juuri, kun on joutunut toteamaan, että Hemilän politiikka on mennyt pieleen. Kun tämän tilaisuuden aiheena on nimenomaan, mitä tulevaisuudessa tehdään, nyt on tämä politiikka korjattava sellaiseksi kuin viime syksynä hyväksytty maatalousstrategiaohjelma sanoo. Se merkitsee sitä, että tukipolitiikkaa pitää muuttaa.

Håkan Nordman /r:

Värderade talman! Det är riktigt att betona sysselsättningen så mycket som här görs, för sysselsättningen är viktigast av allt. Det är vår uppgift som politiker att bidra till att så många som möjligt har ett avlönat arbete. Vi skall vara medvetna om hur mycket det betyder för den enskilda individen och hur avgörande det är för att vi skall kunna upprätthålla en gemensam välfärd. Politikerna kan naturligtvis inte själva skapa arbetsplatserna, det skall företagsamheten och näringslivet göra, men vi kan befrämja att arbetsplatser skapas. Mot den här bakgrunden är det viktigt att det så kallade Företagarprojektet, som regeringen driver enligt sitt program, faktiskt genomförs. Vi emotser regeringens förslag om ändringar bland annat i socialskyddet för att det skall bli enklare att vara företagare.

Regeringen har som målsättning 70 procents sysselsättningsgrad. I dag är procenten knappa 68. Här kan det noteras att i Sverige hade man en sysselsättningsgrad på drygt 78 procent i slutet av förra året. Sysselsättningsgraden är nog för låg i vårt land, det var väl det som statsministern också vill säga, och arbetslösheten för stor. En förklaring till att man har så hög sysselsättningsgrad i Sverige är att man har så många deltidsarbetande, framför allt kvinnor. Där har man också vidtagit stora specialåtgärder och har ett mycket effektivt sätt att sysselsätta handikappade. Framför allt beror det väl på den allmänna uppfattningen att jobben är viktigast. Den uppfattningen bör gälla också i vårt land.

Sitten ihan viimeksi meidän pitää myös muistaa, miten suuria alueellisia vaikutuksia työllisyydellä on. Siellä, missä on työpaikkoja tarjolla, on myös ihmisiä ja voidaan parantaa sekä julkisia että yksityisiä palveluja, mutta työttömyyden kourissa olevilla paikkakunnilla on toisin. Tilastojen mukaan Pääkaupunkiseudun työllisyysaste on runsaat 76 prosenttia eli esimerkillisen korkea, mutta heikoimmilla alueilla vastaava prosenttiluku on vain reilut 60. On itsestäänselvää, etteivät viimeksi mainitut alueet voi selviytyä sosiaalisista kustannuksistaan. Kysynkin:

Onko tällainen alueellinen kehitys toivottavaa? Onko sitä estettävä? Onko sen kaltainen kehitys hyödyksi yhteiselle hyvinvoinnillemme? En itse usko tähän.

Esko Aho /kesk:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin mitä tulee menonlisäyksiin ja menopaineisiin, aina kun opposition puolelta esitetään jotakin menonlisäystä, se heti leimataan vastuuttomaksi valtiontalouden hoidoksi vähän samaan tapaan kuin aikanaan leimattiin vastuuttomaksi yhteisöverojärjestelmän uudistaminen ja luominen, silloin vasemmisto-opposition ja vihreiden puolelta. Niille 38 lisämiljardille, joita tämä järjestelmä on tuottanut, on kiitettävästi löytynyt käyttöä. Niillä on ylläpidetty hyvinvointiyhteiskuntaa. Nyt on kysymys saman asian tekemisestä muun verotuksen, siis ansiotulojen verotuksen, työnantajamaksujen ja sosiaaliturvan rahoituksen puolella. On selvää, että verotuksen puolella liikkumavaraa ei ole paljon. Siksi se kannattaa käyttää nimenomaan työllisyyden näkökulmasta.

Jos, pääministeri, saa esittää jonkin toivomuksen siitä, mitä hallituksen tulisi mahdollisessa tupopöydässä esittää, lähtökohtana pitää olla se, että ne vähät veromarkat pannaan nyt työllisyyden parantamiseen, mikä samalla myös tukee oikeudenmukaisuutta, koska ne menevät tässä tapauksessa pienituloisten hyväksi.

Ed. Kalliomäki esitteli, mitä kaikkea on tehty. Jos on tehty paljon, ei synny tällaisia otsikoita niin kuin tänään, joissa todetaan: Henkilökohtaisten palveluiden tuottajana Suomi on kehitysmaa, talouskasvu työllistänyt heikosti, matalapalkka-alat eivät kiinnosta ihmisiä.

Lopuksi vielä, arvoisa puhemies, presidentti täällä esitti agendansa, josta juurikaan ei ole keskusteltu. Nyt on onneksi keskusteltu niistä muista asioista eli työllisyydestä, verotuksesta ja siihen liittyvistä rakenteellisista uudistuksista. Me olemme agendamme esittäneet. Nyt on hallituksen vuoro.

Esko-Juhani   Tennilä  /vas:

Rouva puhemies! Maan sisäinen muuttoliike on niin raju, että tarvitaan myös uusia toimia. Lapissa onkin alkamassa sosiaaliturvamaksun alentaminen työnantajilta kokeiluna. Se on tärkeätä ja myönteistä. Lapissa odotamme, että kokeilualueen tulee olla riittävän laaja eli siihen pitäisi saada mukaan Itä-Lappi, Pohjois-Lappi, Tunturi-Lappi sekä Pellon ja Ylitornion kunnat. Näin saadaan alueellisesti yhtenäinen kokonaisuus, jossa on riittävästi myös erilaisuutta, jotta kokeilun tuloksista tulee kiistattomia. Kun hallitus tästä asiasta päättää, minä toivon, että te tiedätte sen, että tämän päätöksen sisältö vaikuttaa nyt Lapin tunnelmiin erittäin paljon. Uskon palauttaminen on varmasti paremman tulevaisuuden tärkein asia.

Muuttoliikkeen hillinnällä on vaikutuksensa myös etelässä. Täällä on ajauduttu tilanteeseen, jossa asuntojen hinnat ovat muutonkin vuoksi karanneet kohtuuttomiksi. Siitä kärsivät täällä juuri pienituloiset ihmiset.

Rakel  Hiltunen  /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Minä toivon, että eduskunta ja hallitus voisivat tällä loppukaudellaan kaiken kaikkiaan toimia siten, että kansalaisten luottamus politiikkaan vahvistuisi, ettei kävisi niin, että kansalaisten ja päättäjien arvot etääntyisivät toisistaan. Mielestäni tämä keskustelu on omiaan vahvistamaan sitä käsitystä, että eduskunta haluaa pitää esillä niitä asioita, jotka liittyvät ihmisten kaipaukseen, hyvinvoinnin edistämiseen ja turvallisuuteen.

Haluan vielä Pääkaupunkiseudun huolista nostaa esille kaksi asiaa. Työttömyys on täällä myös suuri ongelma. Yksin Helsingissä 28 000 ihmistä on työttöminä, heistä 10 000 ihmistä pitkäaikaistyöttöminä.

Ed. Tennilä viittasi asumisen ongelmiin. Se on myös ongelma, joka on ilmeisesti vaikein täällä Pääkaupunkiseudulla mutta edellyttää kansallisia ponnisteluja sen eteen, että ihmiset olisivat tässä asiassa tasavertaisia.

Sari Sarkomaa /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Talouden epävakaa tila varjostaa voimakkaasti tämän vaalikauden viimeisten valtiopäivien alkua. Voimmekin olla erittäin tyytyväisiä siitä, että olemme maltillisesti noudattaneet vastuullista finanssipolitiikkaa. Olemme pystyneet toteuttamaan valtiontaloudessa niin sanotun triplan: hyvinvointiyhteiskuntaa on kehitetty määrätietoisella työllä, tuloverotusta on kevennetty ja valtionvelkaa on lyhennetty. Työllisyyden vahvistaminen on aivan ensisijaista. Tätä linjaa onkin jatkettava. Me emme saa siirtää vastuuta tuleville sukupolville vaan meidän on turvattava lastenlapsiemme ja heidän lastensa tasapuoliset mahdollisuudet.

Mutta kaikkein tärkeintä huomisesta huolehtimista on se, että huolehdimme tämän päivän perheistä, lapsista ja nuorista. Aivan erityisen huolestuttavaa on se, että lasten ulottuvilla olevat aikuisresurssit ovat vähentyneet. Näiden valtiopäivien painopisteenä on oltava se, että tuemme parhaalla mahdollisella tavalla vanhemmuutta, edistämme työn ja perhe-elämän yhteensovittamista ja ennen kaikkea kehitämme palveluita perheiden tarpeista niin, että lisäämme perheille valinnan vaihtoehtoja.

Arvoisa rouva puhemies! Lasten asialle on annettava sille kuuluva paikkansa, ja toivon, että hallitus tuo lasten ja nuorten hyvinvointia käsittelevän selonteon eduskunnalle mahdollisimman pikaisesti, että ehdimme kunnolla ja perusteellisesti sitä käsittelemään ja hallitus myöskin ehtii tuoda sen pohjalta tehdyt lakiesitykset vielä näillä valtiopäivillä eduskunnan käsiteltäväksi.

Pääministeri Paavo Lipponen

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin maatalouspolitiikasta. Meillä on ollut välttämätöntä tehdä rakennemuutos, joka on viivästynyt, ja sen vuoksi on hyvä, että siihen on luotu myöskin tukea, investointitukea 75 prosenttia, ja nuoret viljelijät ovat asennoituneet hyvin myönteisesti näiden mahdollisuuksien käyttämiseen.

Aluepolitiikassa minä näen paljon myönteistä eri puolilla maata. Ihmettelen sitä, miksi koko ajan saarnataan katastrofia esittämättä mitään kovin kummallista. Tätä pitää jatkuvasti ihmetellä. Minusta pitäisi rohkaista, kun on niin paljon kehitystyötä menossa, niitä seutuja ja maakuntia, jotka haluavat kehittää. Siihen ei ole esteitä, ja siihen annetaan kaikki tuki.

Sitten talouden pääkysymykseen.

Ensinnäkin verotus. Ihmettelen sitä, kun hallitus on nimenomaan rakennemuutosta tehnyt verotuksessa ja keventänyt pienipalkkaisten verotusta, että sitäkin vähää keskusta vastustaa, kun kysymys on kunnallisverosta ja siitä, että ansiotulovähennystä on käytetty. Vai onko tämä ollut väärin? Tässä on juuri haluttu edistää työllistämistä. Minusta ed. E. Ahon puheissa ei ole mitään uutta ainakaan minulle, kun omassakin puheessani puhuin siitä. Nyt kysymys on aivan täsmälleen siitä, mitä on tuloveron puolella tehtävissä, yritysten sosiaaliturvamaksujen puolella. Ne ovat aivan konkreettisia asioita ja tulevat esille myöhemmin tänä vuonna.

Mutta haluan korostaa sitä, että on ollut aivan oikein, että myös palkansaajien tuloveroa on kevennetty. Sekin on veroa työlle, ja sitäkin on ollut aihetta keventää niin, että olemme tänä päivänä suunnilleen vuoden 91 tasolla. On tehty oikeutta palkansaajille. Verotuksessa on myöskin otettava kantaa siihen, miten painopisteitä (Puhemies koputtaa) asetetaan.

Vielä yksi asia. Puheenjohtaja Aho siis siunaa sen 18 miljardin aukon, jonka edustajat Jäätteenmäki ja Hyssälä ovat esittämässä valtiontalouteen.

Anneli Jäätteenmäki /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Minusta on mielenkiintoista kuunnella pääministerin tällaisia täysin vastuuttomia, oliko se nyt 18 miljardin aukkoheittoja. Minä haluaisin kuulla, mikä on pääministerin lista tärkeysjärjestyksessä: Miten hyvinvointipalvelut turvataan, miten verotusta kehitetään, miten työllisyyttä edistetään? Minä olen yrittänyt hyvin tarkalla silmällä ja korvalla kuunnella tässä keskustelussa, mikä on pääministerin tärkeysjärjestys. Tässä on pitkä lista kaikenlaista, mutta mitään tärkeysjärjestystä pääministeri ei ole asioille esittänyt, ja se tietysti näkyy. Se on ollut sama koko nämä seitsemän kahdeksan vuotta.

Tuija  Nurmi  /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Eduskuntatyön keskeinen tavoite ainakin kevätkauden aikana on keskittyä perusenergiaratkaisun löytämiseen, toisin sanoen kyseessä on ydinvoiman lisärakentamisen periaatepäätös, josta alamme huomenna keskustella.

Näiden valtiopäivien aikana on mielestäni tärkeää paneutua lasten ja nuorten sekä tähän liittyen perheiden ja koulujen ongelmiin. Ongelmat ovat pitkälti selvillä, mutta ratkaisujen tulee löytyä pikaisesti. Esimerkiksi lisämäärärahat lasten ja nuorten psykiatriseen hoitoon ovat hyvää tarkoittavia, mutta olennaista mielestäni on puuttua syihin, mistä psyykkiset ongelmat saavat alkunsa. Eivät pelkästään koulujen rehtorit ole huolestuneita koulujen määrärahoista. Huolissaan ovat myös vanhemmat, opettajat, isovanhemmat, koulukuraattorit, psykologit ja ainakin osa päättäjistä, kuten allekirjoittanut.

Keskeinen tavoite näillä valtiopäivillä on taata kouluille ja terveydenhuoltoon kunnille riittävät työvälineet, asianmukaiset toimialarakennukset ja työntekijöille kunnon palkka. Siitä eduskunnan on pidettävä huoli.

Puheenvuoroni aikana en enää ehdi käsitellä seuraavia tärkeitä asioita, kuten työllisyyspolitiikka mukaan lukien yritysten sivukustannusongelmat sekä valtionvelka.

Irina Krohn /vihr:

Arvoisa puhemies! Hallituksen sisällä kuitenkin tuntuu olevan kaksi käsitystä veroista. Ed. Zyskowiczin edustamalla suunnalla minusta on vielä sellainen käsitys veroista kuin Robin Hoodilla, että semmoinen ilkeä kuningas varastaa ne köyhältä kansalta ja jonkun pitää saada ne takaisin. Itse ajattelen, että päättäjien pitäisi enemmän puhua veroista tämmöisenä elämänkaarivakuutuksena. Ei meistä kukaan sanoisi, että lakatkaa maksamasta vakuutusmaksuja.

Me teemme hallaa veronmaksuhalulle, kun me olemme niin upea maa sosiaaliselta pääomaltamme. Meillä on maailman vähiten korruptoituneet virkamiehet. Tässä maassa on ilo maksaa veroja. Ei tietenkään kukaan halua maksaa määräänsä enempää, mutta verot eivät ole niitä kuninkaan varastamia rahoja, jotka Robin Hood hakee takaisin, vaan ne ovat meidän elämänkaarivakuutuksiamme. Toivon, että sitä pidettäisiin esillä.

Samoin kuuntelin mielenkiinnolla ed. Jaakonsaarta. Professori Erik Allardt on sanonut ohjeeksi poliittisille päättäjille, että älkää pyrkikö abstraktiin hyvään, vaan pyrkikää poistamaan konkreettiset pahat. Minä uskon, että tässä hallitus—oppositio-linjassa varmaan molemmat ovat oikeassa ja tämmöinen jaakonsaarelainen sekä—että-ajatus, että meidän pitää tehdä monenlaisia asioita yhtä aikaa. Me vihreät olemme tarjonneet verokeskusteluun energiaveroa. En usko, että se on ainoa, mutta meidän pitäisi kuunnella toistemme ajatuksia, koska niistä yhdessä muodostuu se kestävän kehityksen Suomi. Meillä on niin paljon hienoja asioita täällä, ettei murenneta niitä itse.

Mikko Elo /sd:

Puhemies! Tämä on suuri haaste.

Haluan kiinnittää huomiota eräisiin jopa ristiriitaisiin näkemyksiin, joita erityisesti kokoomuksen ryhmän taholta on tullut. Sekä ed. Zyskowicz että ed. Antvuori ovat puhuneet siitä, että me pystymme tässä hyvin epävarmassa tilanteessa nyt sanomaan, että voimme samanaikaisesti lyhentää valtionvelkaa ja jatkaa verohelpotusten tietä. Minun käsitykseni tällä hetkellä on, että meidän pitää olla hyvin varovaisia siinä, että lupaamme lisää verohelpotuksia juuri tässä tilanteessa ennen kuin me näemme eteenpäin, miten suomalainen yhteiskunta kehittyy. (Ed. Antvuori: Kuka on luvannut?) Teidän valtiovarainministerinne ja meidän yhteisen hallituksemme valtiovarainministeri on varoitellut siitä, että ensi vuoden budjetti tulee todennäköisesti olemaan alijäämäinen. Luvata verohelpotuksia tässä tilanteessa on minusta jonkin verran kohtuutonta.

Puhemies! On myöskin niin, että me olemme osaksi ostaneet verohelpotuksilla myöskin tulosopimusratkaisut ja sillä tavalla parantaneet yritysten kilpailukykyä, odottaneet, että yritykset parantavat työllisyyttä, mutta valitettavasti näin ei ole tapahtunut (Välihuuto) — jonkin verran on tapahtunut — mutta myös yritysten voitot ovat samanaikaisesti lisääntyneet. Voittojen lisääntymiset ovat suunnattomat.

Verohelpotuksien suhteen minun mielestäni tällä hetkellä se tie on kuljettu loppuun, niin valtion tuloverohelpotusten kuin myös ansiotulovähennyksen osalta kunnallisverotuksessa. Tähänhän viittasi myöskin valtiosihteeri Sailas. Vähennystä on nyt lisätty 440 000 markan tuloihin asti. Kokoomuksen kannattajat ovat ilmeisesti juuri näissä tuloluokissa, ja samanaikaisesti kyllä, kun progressio on lieventynyt, on myöskin kuntien taloudellista tilannetta heikennetty. 4,5 miljardia markkaa on vuosina 1997—2000 heikennetty kuntien taloudellista tilannetta nimenomaan lisäämällä jatkuvasti ansiotulovähennystä. Sen takia, puhemies, minusta on tärkeätä kiinnittää nyt huomiota tähän ja hyväksyä valtiosihteeri Sailaksen näkemys.

Lopuksi, puhemies, läheskään kaikista verohelpotuksista eivät ole päässeet osallisiksi työttömät ja eläkeläiset. Pienituloiset työttömät ja eläkeläiset ovat jääneet sekä ansiotulovähennyksen että valtion tuloverohelpotusten ulkopuolelle. (Puhemies koputtaa)

Juha Korkeaoja  /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Pulliainen, joka on poistunut salista, aloitti puheenvuoronsa tavalla, jolla olin itse ajatellut avata puheenvuoroni: lainaamalla pääministerin puheen maataloutta koskevaa osaa. Minusta se, että hallituspuolueen maatalousvastaava käyttää tällaisen puheenvuoron, osoittaa jotakin merkillistä tämän hallituksen työskentelystä. Se on yksi osoitus myös siitä, että meillä on seitsemän vuotta ollut, ja alkaa kahdeksas vuosi, aikaa, jolloin maatalouspolitiikkaa on hoidettu virkamieshallitusmaisesti. Pääministerin puheenvuoro osoitti, että tämä aika on merkinnyt sitä, että poliittisella puolella hallituspuolueissa on etäännytty arkitodellisuudesta maatalouden suhteen. Niin kaukana tämä pääministerin puheenvuoro on niistä päivän ongelmista, mitä maataloutemme tänään kohtaa.

Maataloudenharjoittajien tulot ovat tänä aikana verrattuna muun väestön tulokehitykseen suorastaan romahdusmaisesti alentuneet. Maatalous on sellaisen byrokratian kourissa, että on ihme, että kukaan viljelijä siinä terveenä säilyy ja selviää, eikä selviäkään. Maatalouden "tulevaisuudenuskoa" kuvaa ehkä parhaiten se, että sukupolvenvaihdoksia tehdään noin 900, alle 1 000 joka tapauksessa, vuositasolla, kun tilojen minimimäärän ylläpitäminen edellyttäisi ainakin kolminkertaista määrää. (Puhemies koputtaa) Siis tässä ovat ongelmat. Näihin pääministeri ei ole kiinnittänyt minkäänlaista huomiota.

Kari  Rajamäki  /sd:

Arvoisa puhemies! Maatalouspolitiikassa EU:n edunvalvonnan rinnalla pitää kieltämättä ottaa enemmän esille kansallisia ratkaisuja. Se tarkoittaa tietysti maatalouspoliittisen strategian, luomun ym. tavoitteiden, vahvempaa eteenpäinviemistä ja myös perikepulaisen maatalouspolitiikan rakenteen muuttamista eli enemmän tukea työvaltaiseen maatalouteen, kotieläintuotantoon, enemmän tukea nuorille jatkajille kuin luopuville bonuksia. Tämähän on se ennen EU:ta vallinnut maatalouspolitiikan sisältö, joka valitettavasti on vielä EU:ssakin ollut "ilonamme" jossain määrin.

Mutta haluaisin sanoa, että tässä tilanteessa Suomi kilpailukyvyn ja koko budjetin tasapainon osalta Euroopassa on tänä ja ensi vuonna kirkasta kärkeä. Se on tietysti talouspolitiikan ansiota. Tätä taustaa vasten on tietysti myöskin muistettava, että silloin kun keskustellaan ratkaisuista ja ennakoidaan tulevia tarpeita tasapainottaa budjettia, ei pidä lähteä myöskään ministeri Niinistön mielestäni liian voimakkaista budjettialijäämätasoista liikkeelle. Nehän tarkoittaisivat noin prosentin talouskasvua, joka on voimakkaan alakanttiin ajateltu.

Verokeskustelun yhteydessä tietysti on muistettava, että on myöskin tässä tilanteessa turvattava kärjistyvä, kansallisen häpeänkin tasolle menevä erikoissairaanhoidon ja terveydenhuollon tilanne, sen rahoitus, ja ennen kaikkea työllisyyden hoito. Nehän ovat kärjistyneet laman jälkeisen ajan seurauksena. 90-luvun alkupuolen ongelmat alkavat nyt vasta näkyä kuntataloudenkin säästöjen takia.

Verotuksessa tietysti olisi syytä myöskin pohtia pääomaverotuksen tasoa; sitä on ilmeisesti varaa nostaa. Toisaalta taas pientä tuloa saavia ihmisiä rangaistaan pätkätöistä ja myös tulonsiirtojen verotuksen kautta. Esimerkiksi omaishoidon korvaus pienituloisella eläkeläisellä on myös verotuksessa rasitetta. Laajemmin tätä asiaa tulisi pankinjohtajien ja leikkauslistojen ohella myöskin miettiä.

Pertti Mäki-Hakola /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Pohjalainen-lehdessä siteerattiin puheenjohtaja Ahoa, jonka mukaan julkisen talouden tila lamavuosien jäljiltä on paljon huonompi kuin 90-luvun alussa. Valtiolla ja kunnilla ei ole minkäänlaista puskuria, velkaa vain.

Hallitus on tässä talossa yrittänyt jatkuvasti kertoa siitä, että valtionvelkaa pitää maksaa pois. Sitä on toteutettu hyvin suunnitelmallisesti ja määrätietoisesti. Kuitenkin tässä salissa oppositio — ehkä eivät välttämättä aina kristillisdemokraatit mutta ainakin keskusta — on jatkuvasti ollut sitä mieltä, että velanmaksua pitää rajoittaa ja rahaa pitää laittaa muualle. Nämä puheet ovat täysin toisen tyyppisiä.

Yhdyn täysin pääministerin kannanottoon siitä, että ed. E. Ahon olisi pitänyt tässä salissa olla silloin, kun näistä asioista keskustellaan, nimenomaan neuvomassa omaa eduskuntaryhmäänsä. Kun on keskusteltu veroasioista, ei millään tavalla keskustan eduskuntaryhmä ole käyttäytynyt sillä tavalla, kuin puheenjohtaja Aho on edellyttänyt. Hän sanoi viime syksynä tänne tullessaan, että pitäisi panna suu säkkiä myöden. Se on jäänyt keskustan ryhmältä laittamatta. Eduskuntaryhmän puheenjohtaja Zyskowicz laski, että 16 miljardia markkaa olivat keskustan esitykset.

Tästä talosta pitäisi antaa tällä hetkellä myönteisiä viestejä eteenpäin eikä mustamaalata kaikkea. Tässä on esimerkiksi yritysmaailman suhdannebarometri, jonka mukaan yritysjohtajat odottavat elpymisen alkavan asteittain jo loppukeväällä ja myöskin vientiodotukset alkavat olla lievästi plussan puolella. Näyttää siltä, että sillä puolella valoa alkaa löytyä. Silloin tästä talosta pitää antaa sellaisia viestejä ja tukea sellaisia toimenpiteitä, jotka vievät tätä asiaa eteenpäin.

Kun olemme puhuneet suomalaisesta hyvinvoinnista, sen turvaamisesta, kyllähän kieltämättä sen keskeinen tekijä on edelleenkin taloudellinen kasvu, joka puolestaan ratkaisevasti riippuu yrityksien menestymisestä. Kyllä meidän täytyy tässä (Puhemies koputtaa) talossa, tässä salissa, pystyä tekemään sellaisia päätöksiä, (Puhemies koputtaa) joilla tuetaan yrityksien (Puhemies koputtaa) kilpailukyvyn säilymistä ja sitä kautta terveellä pohjalla talouden eteenpäinviemistä.

Mauri  Pekkarinen  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tätähän tämä on. Tämän keskustelun idean kaiketi piti oleman se, että hallitus kertoo linjansa, millä se aikoo ajaa viimeiset valtiopäivät, ja hallituspuolueiden edustajat tukisivat hallituksen linjaa, antaisivat siihen jotain omaa lisää, jolla linja entisestään jämertyisi.

Mitä tämä keskustelu osoittaa? Sanon muutaman nimen: ed. Rajamäki, ed. Tennilä, ed. Ojala, edustajat Pulliainen, Krohn, Hiltunen ja Elo (Ed. E. Aho: Sarkomaa!) — ja vielä ehkä Sarkomaankin voi tähän ottaa — kaikki edustivat puheenvuoroja, arvoisa puhemies, jotka olivat täydellisesti ristiriidassa sen kanssa, mitä pääministeri hallituksen linjaksi täällä kertoi. Tätä on näköjään parlamentarismi tällä hetkellä, ei parhaimmillaan. Laajassa hallituspohjassa on paljon hyvää. Se on saanut varmasti jotain hyvää aikaiseksikin, mutta tässä näemme sen, että ei tule kunnon parlamentaarista keskustelua, kun todellisen opposition ääni jää sen oppositioäänen alle, jota te hallituksen sisältä pystytte täällä esille nostamaan. Mistä kansalaiset vetävät johtopäätökset, mitä mieltä esimerkiksi vasemmistossa monet edustajat pohjimmiltaan ovat?

Antero  Kekkonen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Kyllä ed. Pekkarinen veti mutkat suoriksi. Luettelemalla kaikkien hallituspuolueiden kansanedustajien nimet voidaan päästä minkälaiseen tulokseen tahansa. Mutta silläkin uhalla, että joudun ed. Pekkarisen listalle, olen sitä mieltä, että sellainen sosiaalipoliittinen nokittelu, jota tässä talossa käydään opposition sisällä, oppositiosta ulospäin, mutta myöskin täältäpäin sinne, ei ole kovin hedelmällistä, vaan Suomi tarvitsisi kokonaisvaltaisen sosiaalipoliittisen ohjelman.

Jos me jotain tässä nyt kaipaamme, niin uutta Pekka Kuusta. Pekka Kuusi kirjoitti "60-luvun sosiaalipolitiikan" aikoinaan, ja sitä me olemme toteuttaneet aika hyvässä yhteisymmärryksessä näihin vuosiin saakka. Nyt on uuden ohjelman aika, ja nyt tarvitaan visionäärejä, jotka edustavat jotain muuta kuin sitä pikkunäppärää nokittelua, jota täällä joudumme kuuntelemaan.

Pentti   Tiusanen  /vas:

Arvoisa puhemies! Pääministeri on nyt poissa, mutta haluaisin todeta, että hän puheenvuorossaan mainitsee kansallisen terveydenhuollon hankkeen mutta puhuu ainoastaan rakenteellisista uudistuksista. Kuitenkin professori Jussi Huttunen on lähtenyt nimenomaan siitä, että pitää saada enemmän rahaa valtion budjettiin, nimenomaan terveydenhuollon puolelle.

Toisaalta, puhemies, ympäristöasioista ei valtioneuvoston valmistelemassa pääministerin puheenvuorossa ole muuta mainintaa kuin se, että Suomea pidetään kansainvälisesti ympäristöarvoja vaalivana maana. Itämeren suojeluohjelman mainitseminen olisi ollut erittäin tärkeätä, koska se on myös budjettiasia ensi vuodelle.

Peruspalveluministeri Osmo Soininvaara

Arvoisa puhemies! Äskeiseen puheenvuoroon viitaten haluan sanoa, että tässä Kansallisessa terveyshankkeessa valmistaudutaan siihen, että terveydenhuoltoon ohjataan ja on ohjattava lisää rahaa jo pelkästään sen takia, että väestön ikääntyminen sitä edellyttää ja monet terveydenhuollon puutteet edellyttävät sitä myös. Mutta samalla, jotta tämä raha näkyisi parempana ja lisääntyvänä hoitona, halutaan varmistaa rakenteellisilla toimilla, että se ei valu rakenteelliseen tehottomuuteen. Sen takia suunnitellaan tiettyä rakenteellista rationalisointia, päällekkäisyyksien poistamista ja muuta sellaista, jotta järjestelmä olisi kyvykäs ottamaan rahaa vastaan niin, että se ei valu tehottomuuteen.

Anneli Jäätteenmäki  /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Keskustan linja on ollut koko ajan se, että valtionvelkaa maksetaan takaisin ja samalla sijoitetaan koulutukseen ja muihin hyvinvointipalveluihin, ne ovat sijoituksia tulevaisuuteen. Nyt hallituksen talouspoliittinen linja on johtanut siihen, että valtionvelkaa ei makseta takaisin, päinvastoin otetaan ehkä lisää velkaa, eikä myöskään pidetä huolta siitä, että kansalaisille pystytään tarjoamaan hyvät peruspalvelut.

Kun täällä on, arvoisa puhemies, kuunnellut näitä puheenvuoroja hallituksen taholta, sieltä kuuluu hallituksen politiikasta sellaisia sanontoja kuin häpeällistä ja epäonnistunut. Tuntuu, että täällä opposition puolessa me, jotka olemme vastustaneet hallituksen huonoja esityksiä, emme tässä sanallisessa taistelussa osaa kyllä ollenkaan käyttää niin voimakkaita sanoja kuin mitä hallituksen omista riveistä kuuluu. Ne ovat kyllä aivan eri linjoilla kuin mitä hallituksen ministerit puhuvat ja tekevät.

Jouko Jääskeläinen /kd:

Arvoisa rouva puhemies! Täällä jo tunnin verran iloitsinkin siitä, että on valittu yksi painopiste, yhteiskuntasuhteiden parantaminen, mutta kyllä ne miljardimöröt sieltä sitten kuitenkin löytyivät.

Mutta itse asiaan, arvoisa puhemies. On paljon puhuttu yritysten tarpeesta, siitä, että tarvitsemme lisää yrityksiä. Yhdyn tuohon huoleen, minkä ed. E. Aho äsken esitti viittaamalla Helsingin Sanomien kirjoitukseen siitä, että meillä on erittäin kehittymätön palvelusektori. Sehän ei tarkoita, jos me lähdemme kehittämään sitä, että me teettäisimme siellä tosi pienellä palkalla tosi ikäviä tehtäviä ihmisillä, vaan tätä rakennetta pitäisi korjata.

Mutta aivan konkreettinen asia, joka on kauan ollut esillä, olisi ollut arvonlisäveron joustava alaraja, sillä keinoin yritysten, pienten yritysten, työllistävien yritysten, aseman parantaminen. Ihmettelen, että hallitus esimerkiksi tässä asiassa ei ole saanut mitään aikaiseksi. Jotkut ovat joskus sanoneet, että puhutaan temppukokoelmista, mutta eiväthän nämä ole temppuja, jos todella ryhdytään toimiin ja helpotetaan yrittäjien asemaa. Kaikkihan eivät voi päästä töihin Nokialle, UPM:ään taikka kunnalle, vaan tarvitaan näitä työpaikkoja.

Omassa puheenvuorossani korostin sitä, että tarvitaan sekä henkisiä, taloudellisia että aluepoliittisia keinoja syrjäytymisen estämiseksi. Yhdyn tässä ed. Jaakonsaaren ajatukseen, että todella tarvitaan monenlaisia erilaisia keinoja, ehkä jopa seurakuntien toimintaa dropoutien hyväksi, mutta sanoisin tietysti, että jos 15-vuotiaana joutuu dropoutleirille, niin kyllä me aika huonosti olemme koulupolitiikan ja muun politiikan täällä hoitaneet, ja silloin saattaa käydä niin, että tämän talon ympärillä vuoden päästä tarvitaan näitä dropout-kursseja, jos todella näin huonosti asiat ovat.

Ulla  Juurola  /sd:

Arvoisa puhemies! Kun kuuntelee tätä keskustelua ja vertaa sitä tilanteeseen vuosi sitten, jolloin kaikki arvovaltaiset valtion ja kansantalouden tuntijat totesivat, että meidän maallamme on yhtä aikaa mahdollisuus triplaan, sekä parantaa palveluja, vähentää velkaa että keventää veroja, niin nyt emme kuule enää näitä puheita, ja pääsyyhän tähän on se, että olemme kansainvälisen laman mukana joutuneet tilanteeseen, jossa valtion talous on heikentynyt huomattavasti. Minun mielestäni tässä tilanteessa on turha puhua veronkevennyksistä tai valtionvelan lyhennyksestä. Voidaan tarkkaan katsoa, mitä on varaa nyt tehdä, uusia palvelu- ja sosiaaliturvaparannuksia, ja sitten taas, kun meillä on siihen varaa, puhutaan uudemman kerran veronkevennyksistä, mutta turha veroja on keventää, jos ei riitä tämänkään budjetin kattamiseen varoja.

Esko Aho /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Juurola viittasi vuoden takaiseen tilanteeseen. Entäpä jos olikin niin, että me olemme eläneet poikkeuksellisia oloja? Vuosi 98 oli jo ajaa Suomen tilanteeseen, jossa olisi jouduttu näihin rakenteellisiin ratkaisuihin. Vältyimme siltä sen takia, että maailmantalous lähti käsittämättömään kasvuun amerikkalaisten kuluttajien aivan kestämättömän velkaantumisen ansiosta, joka johti sellaiseen kasvupiikkiin, että sellaista ei enää toivottavasti tulla vähään aikaan näkemään. Siitä me maksamme nyt myös Suomessa velkaa takaisin. Toisin sanoen viime vuosi ja sitä edeltävä vuosi olivat taloudellisesti epärealistisia vuosia ja meille syntyi väärä käsitys tulevaisuudesta. Ehkä ollaankin nyt lähempänä ja nämä tulevat näkymät ovatkin lähempänä realismia kuin se, mihin saimme tottua parin viime vuoden aikana.

Siksi on niin vaarallista tuudittautua siihen, että palaamme takaisin vuosien 1999 ja 2000 taloudelliseen tilanteeseen. Väitän, että emme koskaan palaa sellaisiin aikoihin. Sillekin varalle täytyy olla jokin vaihtoehto, ja minun täytyy sanoa, että olen pettynyt tähän keskusteluun sikäli, että hallituksen puolelta mitään todellista agendaa ei ole esitetty, ja vielä vähemmän salin puolelta, joka on täynnä mitä erilaisimpia, kummallisimpia puheenvuoroja, joista ei synny mitään yhtenäistä linjaa. Tässä tilanteessa, täytyy sanoa, johtopäätös on yksiselitteinen: tämän talous- ja työllisyystilanteen ja veroratkaisujen suhteen hallitukselta puuttuu nyt agenda, ja toivottavasti tämä keskustelu saa aikaan sen, että sellainen agenda syntyy nopeasti, ei vuosien vaan kuukausien kuluessa.

Matti Huutola /vas:

Arvoisa puhemies! En tiedä, onko keskustan agenda se, että luodaan maahan halpatyövoimamarkkinat, jotka Yhdysvalloissa ovat aika mittavat ja tuoneet oman kansantalouden kasvun ja myöskin ongelmat. Mutta kaiken kaikkiaan meillä tulee näillä valtiopäivillä olemaan kuitenkin keskeinen kysymys se, millä tavalla estetään työttömyyden kasvu. Tässä varmasti on tehtäviä investointipuolella, ja edelleen myöskin työvoimapoliittisten määrärahojen käytöllä on mahdollisuus vastata työttömyyden kasvuun.

Tarja Kautto /sd:

Arvoisa puhemies! Täällä on jo hieman sivuttu kansallista terveyspoliittista ohjelmaa. Minusta on kyse niin suuresta asiasta, että se pitää ehdottomasti tuoda eduskunnan käsittelyyn. Sinänsähän meidän veropohjainen järjestelmämme on hyvä ja osoittautunut vertailussa tehokkaammaksi, tasa-arvoisemmaksi ja taloudellisemmaksi kuin mikään vakuutusjärjestelmäpohjainen, mutta sanotaan, että esimerkiksi meidän kansaneläke- eli kelamaksujemme suhteen on tällä hetkellä sekä lääke- että laboratoriokorvauksissa erittäin suuria heikkouksia, jotka pitäisi käsitellä uudelleen. Samoin täälläkin esillä olleet voucher-järjestelmä tai asiakasmaksujen nostaminen eivät toisi ainakaan lisää tasa-arvoisuutta järjestelmään, päinvastoin, ne nostaisivat kaikkien maksuosuutta. Samoin eduskunnan hellimä hoitotakuu- tai korvamerkintäjärjestelmä johtaa usein subjektiivisiin ratkaisuihin ja painottaa asioita yksipuolisesti ottaen huomioon kaikki potilasryhmät. Eli koko tämä järjestelmä, sekä yleinen yhteiskunnan terveydenhuolto, yksityinen sektori että niin sanottu kolmas sektori, vaatii laajaa uutta järjestelmätarkastelua.

Hannu  Takkula  /kesk:

Arvoisa puhemies! Minäkin uskoin, kun tulin kaksi tuntia sitten tähän istuntoon, että tämä on valtiopäivien avajaiskeskustelu ja täällä todellakin koko hallitus on koko komeudessaan paikalla ja kertoo meille suuntauksia.

Hahmottelin myös itse, että haluan sanoa, että uskon, että näidenkin valtiopäivien ovi kannattaa aukaista lasten ja nuorten vuoksi. Muutamia puheenvuoroja tähän liittyen täällä on käytetty, edustajat Ojala, Wideroos, molemmat ovat jo poistuneet salista, ja ed. Krohn, mutta jollakin tavalla ihmetyttää ja tuntuu siltä, että tämä tunnin televisiointi, joka meni ulos, oli, kuten ed. Krohn sanoi, monenlaisia ajatuksia yhtäaikaa, joilla ikään kuin annettiin ihmisille kuva, että jotakin tehdään. Askaroidaan lasten, nuorten ja lapsiperheiden asioiden ympärillä. Pari kuukautta sitten oli täällä välikysymyskeskustelu, jossa piutpaut annettiin näille tärkeille asioille. Kolme ministeriä on laitettu tänne vartioimaan loppuun asti, elikkä Tupu, Hupu ja Lupu -ketju, joka sitten todennäköisesti välittää terveisiä hallitukselle. (Ed. Seivästö: Kolme iloista possua!) Mene ja tiedä, onko näin.

Jollakin tavalla ihmetyttää se, onko todellakin näin suuri tämä hallituksen alennustila, ettei ole minkäänlaista agendaa, ei minkäänlaisia esityksiä näille valtiopäiville, vain silmänlumetta, mennään eteenpäin vanhoja, vanhoja latuja hiihtäen. Ken latuja hiihtää on latujen vanki, niin kuin tiedetään. Tässä kohden olisi vapautta hakea joitakin uusia luovia ratkaisuja. (Ed. Vehkaoja: Umpihanki!)

Arvoisa puhemies! Sen verran olisin, jos vielä ed. Ojala olisi ollut salissa, kysynyt häneltä, kun hän sanoi, että olemme satsanneet lapsiperheisiin, voisiko hän kertoa yhden, vaikkapa yhden esimerkin siitä, millä tavalla vasemmistoliitto on satsannut viime vuosien aikana lapsiperheisiin. Todella toivon, että satsauksia tulee ja sitä kautta löydetään tulevaisuuden ja toivon näköaloja.

Pirjo-Riitta  Antvuori  /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Elo sanoi, että kokoomus esittää vain verohelpotuksia. Ei se pidä paikkaansa, ei kokoomus ole esittänyt esimerkiksi ensi vuodelle verohelpotuksia. Erityisesti on sanottu, että verohelpotuksia ollaan valmiita tekemään sitten, kun talouden kasvun olosuhteet siihen antavat myöten.

Kyllä se on aivan ykkösasioita, että yritetään keventää velkataakkaa jatkossakin, koska olisi aika kohtuutonta jättää tuleville sukupolville suuri velkataakka ja suuri vanheneva väestö ja tämän ongelmat. Kyllä tärkein investointikohde tulevaisuutta ajatellen ovat juuri lapset ja lapsiperheet muun muassa siitä syystä, että tulevaisuuden vastuunkantajat ovat suurten haasteiden edessä ja on tärkeää, että he ovat silloin hyvin koulutettuja ja muutenkin hyvinvoivia.

Irina Krohn /vihr:

Arvoisa puhemies! Minä mielestäni olen täällä kuitenkin käsittelemässä eduskuntatyön keskeisiä tavoitteita. Toivon, että en ole hirveän monella kummallisella mustalla listalla. Kun täällä puhutaan niin paljon taloudesta ja kapitaalista, voisi ehkä sanoa, että viime laman opetuksista meidän pitää yksi käsite lisää ottaa tähän keskusteluun, niin sanottu sosiaalinen pääoma. Ahon hallitus teki mielestäni monia keskeisiä virheitä juuri siinä mielessä, että paniikkiratkaisut ja muut aiheuttivat hyvin isoa sosiaalisen pääoman poistoa.

Sosiaalisen pääoman katoamiset ovat juuri niitä, mitä me tällä hetkelläkin yritämme korjata. Opetus, minkä toivoisin meidän omaksuvan uudella vuosituhannella, on se, että kun me teemme taloudellisia ja rakenteellisia päätöksiä — niitä varmaan joudutaan tekemään — niitä ei pitäisi katsoa vain kovan kapitaalin näkökulmasta vaan siitä, että ennen kaikkea yhteiskunta muodostuu luottamuksesta, ihmisten keskinäisistä tukiverkostoista ja niin kutsutusta sosiaalisesta pääomasta. Meidän toimemme joko rakentavat tai heikentävät sitä.

Viime laman aikana kuluttajien syyllistäminen ja maailmanlopun ilmapiirin luominen olivat osaltaan aiheuttamassa sitä, että kansakunnan silloisia voimavaroja ei osattu hyödyntää laman laskun pehmentämiseksi. Siinä mielessä toivon, että talouspolitiikasta pitää keskustella, mutta me olemme viisaampia, meidän pitää todella katsoa samalla tämän yhteiskunnan kokonaisuutta.

Esko  Aho  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Krohn viittasi 90-luvun alun ratkaisuihin ja sanoi, että niistä monet olivat paniikkiratkaisuja. Hän on täsmälleen oikeassa. Nimenomaan niin oli, mutta kysymys kuuluukin, miksi ne olivat paniikkiratkaisuja. Siksi, että se aika, jolloin olisi niitä hyviä ratkaisuja voitu tehdä, jätettiin käyttämättä ja ajauduttiin tilanteeseen, jossa oli jäljellä enää huonoja vaihtoehtoja ja itse asiassa vielä huonompia vaihtoehtoja. Minusta nyt olisi tärkeää lukea tilannetta etukäteen, että ei ajauduta ja ajelehdita vaan tehdään ratkaisuja tietoisesti ja hyvissä ajoin.

Mitä tulee tähän keskusteluun, sanoisin, että yksi ongelma meillä Suomessa on se, että me kuvittelemme, että turvallisuus syntyy siitä, että me pidämme kiinni kaikesta entisestä, että työttömän ihmisen turvallisuus syntyy siitä, että on olemassa työttömyysturva, joka takaa hänelle toimeentulon. Jospa ajattelisimmekin, että työttömän ihmisen turva voisi syntyä siitä, että hänellä olisi vaihtoehtoja. Tämä keskustelu ainakaan hallituksen puolelta ei ole antanut ainuttakaan lupausta siitä, että joitakin vaihtoehtoja oltaisiin edes kehittelemässä.

Peruspalveluministeri  Osmo Soininvaara

Arvoisa puhemies! En ota kantaa siihen, miten tästä tällä hetkellä orastavasta lamasta selvitään, koska se on hyvin vaikeaa. Meillä on erittäin kummallinen talouspoliittinen tilanne, ettei oikein tiedä, mitä tässä tapahtuu. Mutta se kriisi, jonka me tiedämme tulevan kellon lailla, on se, että kun väestö ikääntyy, julkiset menot tulevat kasvamaan. Sanoin äsken, että terveydenhoitoon tarvitaan väistämättä lisää rahaa. Professori Jussi Huttunen esitti selvitysmiesraportissaan, että tarvittaisiin 10 vuodessa noin 20 miljardia markkaa lisää. Se on aika maltillinen arvio. Olisi helppoa esittää perusteita isommallekin summalle, mutta sanotaan, että se on realistinen arvio. Samanaikaisesti meillä eläkemenot tulevat tietysti kasvamaan ja muut vanhustenhuollon menot tulevat selvästi lisääntymään.

Tämä on nyt joka tapauksessa se julkisen talouden kriisi, johon tämä hallitus ja edellinen hallitus ovat pitkään varautuneet, sen tiedämme joka tapauksessa. Sen takia ne puheet, mitä ed. E. Aho puhui rakenteellisesta työttömyydestä, täytyy kyllä ottaa vakavasti huomioon, koska muuten meillä on ehkä kymmenen vuoden kuluttua niin vähän maksajia, että meillä ei ole varaa siihen, että siitä työikäisten joukosta kovin suuri osa on työttömänä. Sen takia toivoisin aika kiihkotonta keskustelua siitä, mikä on se tapa, jolla saamme töihin ne ihmiset, jotka eivät tällä hetkellä työnantajille kelpaa.

Marjatta Vehkaoja /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Minusta on aivan selvää, että eduskuntatyön keskeisiä tavoitteita ainakin hallituspuolueiden osalta on toteuttaa hallitusohjelmaa vielä niin pitkälle eteenpäin kuin on mahdollista ja hallituksen esityksiä. Mutta tulevaisuuden kannalta ei välttämättä ole niin, että se olennainen on näiden esitysten muodossa. Itsekin kuulun niihin edustajiin, jotka ajattelevat, että hyvinvointipolitiikan tulevaisuuden linjausten täytyisi olla myöskin eduskunnassa erityisen hyvin esillä siitä syystä, niin kuin tiedämme, että elämme kuitenkin tällaisten nelivuotisten hallitusohjelmien tahdissa ja olisi hyvin tärkeä varmistaa, että ne ajatukset, joita yhteiskunnassa näistä kysymyksistä esiintyy, ovat laajasti ja syvällisesti keskusteltuja.

On väitetty, että Suomi on konsensusyhteiskunta, mutta mitä hyvinvointipolitiikkaan tulee, niin mielestäni keskustelu täälläkin tänään ja tietysti varhemminkin on osoittanut, että ei ole syytä olla niin varma siitä, että meillä on konsensus näistä keinoista. Itse henkilökohtaisesti pelkään kaikkein eniten, että tässä keskustelussa päätöksiin saakka eriytyy tavallaan eliitin näkökulma, eikä tule huolletuksi riittävästi se, että keskustelu ankkuroituu kansalaisyhteiskunnan ruohonjuurille.

Arvoisa puhemies! Aivan samaan tapaan kuin ed. Kekkonen haikaili Pekka Kuusen sosiaalipolitiikkaa mukaan, niin minä haluan kysyä, mitä haluamme, että siitä on tulevaisuudessa jäljellä. Uhkia ja oireiluja on siitä, että me haluamme marginalisoida sosiaalipolitiikkamme, ja toivon, että tästä avoimesti keskustellaan.

Lopuksi: Lapsista ja nuorista on tulossa selonteko. Hyvä. Mutta meillä on vielä edelliseltä (Puhemies koputtaa) selontekokierrokselta lunastamatta siinä täällä talossa (Puhemies koputtaa) sovitut ratkaisut, muun muassa lastensuojeluvaltuutetun toimen perustaminen. (Puhemies koputtaa) Näin ollen myöskin merkitystä on sillä, että se, mitä tämä talo sanoo, myös toteutuu.

Matti  Huutola  /vas(vastauspuheenvuoro):

Rouva puhemies! Kaikki varmaan ovat sitä mieltä, että työttömyyden ydin ja korkea työttömyys täytyy nujertaa. Minusta on ihan oikeat välineet lähteä siitä, että nostetaan edelleen koulutusta ja osaamisen tasoa. Sen jälkeen tuetaan työpaikkoja ja yrityksiä niin, että työntekijät työllistyisivät oikeisiin työpaikkoihin oikeilla palkoilla. Minusta menemme kohti aika armotonta maailmaa, jos luomme maahan työmarkkinat, jotka eivät perustu siihen, että työntekijä saisi sellaista palkkaa, jolla hän tulee toimeen, vaan on oltava yksi, kaksi, kolme työtä peräkkäin, jotta saapi edes ruoan.

Pekka Kuosmanen /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Kun vanhana yrittäjänä olen kuunnellut kansanedustajakollegoiden puheenvuoroja, niin olen ihmetellyt sitä, mistä rahat saadaan, kun täällä kaikki yhteen ääneen huutavat, niin hallituspuolueitten edustajat kuin opposition edustajatkin, että parannetaan hyvinvointipalveluja, vähennetään veroja, lyhennetään valtionvelkaa ja annetaan työttömille töitä. Kukaan täällä ei ole puhunut sillä tavalla kuin ed. E. Aho, että yrittäjyyteen täytyy panostaa eli yrittäjien toimintaedellytyksiä pitää ehdottomasti parantaa, jotta työttömille voidaan järjestää töitä. Niin kauan kuin yrittäjät kokevat, että heidän toimintaedellytyksiään ei ole parannettu, yritysten lukumäärä Suomessa laskee. Viime vuoden aikana se laski 15 000, ja ministerit hymistelivät vain tuolla aitiossa ja naureskelivat, että tämä nyt on pikku juttu. Mutta kuitenkin se merkitsi noin 40 000 ihmisen työttömyyttä sen jälkeen. Nyt, jos ollaan fiksuja, tehdään tästä painopistealue. Kun tulevan neljän vuoden aikana 80 000 yritystä lopettaa sen takia, että lakivaliokunta ei ole aikaansaanut sukupolvenvaihdosta täällä, niin kyllä tuntuu kauhealta olla yrittäjäkansanedustajana teidän joukossanne täällä. Se merkitsee sitä, että noin 150 000—200 000 työntekijää tulee jatkossa työttömiksi sen takia, että ne vanhat yrittäjät ovat niin varakkaita, että ne lopettavat, panevat työntekijät pois ja hallit vuokralle tai sitten nollakatteella pyörittävät. Eli tämä on yksi hankala asia.

Arvoisa puhemies! Kun nyt olen puolitoista tuntia odottanut yrittäjäkansanedustajana tätä puheenvuoroa — en tiedä, miksi en yleensä saa puheenvuoroja — niin puuttuisin lääkärikoulutukseen. Kun tänä päivänä ihmiset sairastavat valtavasti ja meillä lääkäripula on kova, 3 000 lääkäriä puuttuu Suomesta, nyt tuppurainen ja tappurainen kaikessa viisaudessaan kertovat, että annetaan yliopistolle miljardi markkaa lisää rahaa sen takia, että yliopistokoulutusta lisätään, mutta huom., lääkärikoulutusta lisätään ...

... 500:lla vuodessa, ja tarve olisi 800. Tehkää nyt johtopäätöksiä tekin, hyvät ministerit!

Kari Rajamäki /sd:

Arvoisa puhemies! Minusta ed. Pekkarinen on rehdisti koko vaalikauden tuonut esille, että tällä kaudella erityisesti kansanvalta on vahvasti toteutunut, vahvasti hallituspuolueiden eduskuntaryhmienkin panoksen ansiosta. Tässä suhteessa nimenomaan, kun on puhuttu, että velkaa ei pidä siirtää tuleville sukupolville, yhtä lailla vastuutonta on olla reagoimatta arjen selkeisiin inhimillisiin ja sosiaalisiin epäkohtiin ja siirtää niitä tuleville sukupolville.

Tästä on ollut hyvin pitkälti kyse muun muassa viime kesänä merkittävissä hallitusryhmien ja hallituksen ratkaisuissa sosiaali- ja terveydenhuollossa ja myös niissä päätetyissä jatkotoimissa, joissa syrjäytymisen ytimeen eli pitkäaikaistyöttömyyteen nimenomaan puututaan. Kyllä tässä selkeästi tietysti on kyseessä hallitusohjelman painotusten voimakas yhteinen eteenpäinvienti, ja ymmärrän, että se on vienyt aika paljon kiinteätä maata opposition alta.

Päivi  Räsänen  /kd:

Arvoisa rouva puhemies! Pääministeri Lipponen puheenvuoroissaan viittasi muutaman kerran siihen, että perheiden ja lasten hyvinvointiin pitäisi kiinnittää huomiota, ja tätä on täällä muissakin puheenvuoroissa peräänkuulutettu, mutta pääministerin puheenvuoroissa ei kyllä mainittu yhtään ehdotusta tai ajatusta, miten näillä valtiopäivillä lasten tai perheiden hyvinvointia tavoiteltaisiin. Lasten pahoinvointi on monin mittarein lisääntynyt aivan viime vuosina. Lapsiperheiden taloudellinen toimeentulo suhteessa muihin kotitalouksiin on heikentynyt, ja kaiken lisäksi Lipposen hallitusten aikana perhepoliittiset etuudet on yhä voimakkaammin kohdennettu niin, että ne eivät tue vanhemmuutta tai perheiden, kotien hoivatyötä. Perhetukijärjestelmää on kehitetty enemmän työelämän kuin lasten hyvinvoinnin ehdoilla. Lisäksi näiden hallitusten aikana on toteutettu useita perhepoliittisesti huonoja hankkeita, esimerkiksi sunnuntaikaupan laajentaminen tai kuvaohjelmien ennakkotarkastusten poistaminen.

Ajatellen näitä valtiopäiviä mielestäni pelkkä selonteko lasten hyvinvointia koskevista kysymyksistä ei ole riittävä toimenpide, vaan nyt tarvittaisiin kiireellisesti perheiden ja lasten hyvinvointia edistäviä esityksiä ja kunnollista perhepoliittista ohjelmaa.

Marjaana Koskinen /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Tuloerot ovat edelleen kasvaneet viime vuosien aikana, ja on erittäin valitettavaa, että ministeri Soininvaara ehti lähteä jo täältä, kun olisin häneltä kysynyt kannanottoa siihen, minkä takia Suomi ei olisi voinut ottaa EU:lta elintarvikeapua. Olisin halunnut kuulla ne toimenpiteet, joita sosiaali- ja terveysministeriön taholta on suunniteltu niin, että köyhyysongelma Suomesta poistetaan. Onko tulossa esimerkiksi toimeentulotuen tasokorotus tai toimeentulotuen asumiskulujen 7 prosentin hylkääminen, joka tällä hetkellä on aiheuttanut sen, että entistä enemmän on asunnottomia kansalaisia?

On erittäin ikävää, että keskustelua käydään tällä tavalla, että niiden puhujien aikana, jotka jäävät viimeiseksi käyttämään puheenvuoroa, täällä on enää ministeri Korhonen paikalla, joka vastaa kunta-asioista eikä välttämättä osaa vastata sosiaalipuolen asioihin. Tätä keskustelua myös hallituksen kanssa olisi voitu käydä, vaikka ymmärrän, että tämä otsikko, joka on täällä, on Eduskuntatyön keskeiset tavoitteet näillä valtiopäivillä.

Jos vielä pohditaan tätä veroalennusta, jota on myös yritysjohtajien taholta haettu, niin täytyy muistaa, että nämä toimenpiteet, jotka nyt hallituskauden aikana on toteutettu verotukseen liittyen, eivät suinkaan ole tasanneet tuloeroja vaan tuloerot ovat entisestään niittenkin puolesta kasvaneet. Jos me tätä yhteiskuntaa ja sitä ongelmaa, joka on suurin ongelma, eli pienituloisuus- ja köyhyysongelmaa, haluamme hoitaa verotuksellisin keinoin, keinoja ei kauheasti ole. Pitäisi kunnallisveroon kajota eli kunnallisveron perusvähennys korottaa 8 800 markasta ylöspäin, koska se on pitkään ollut tämä sama summa. Toinen ratkaisu on se, että ihmiset, jotka ovat sosiaalietuuksien varassa, pääsisivät takaisin ansiotulovähennyksen piiriin. Silloin heidän verotuksensa kevenee. Kyllähän pienituloisten palkansaajien verotusta on kevennetty: valtion tuloveron alarajaa on nostettu noin 68 000 markkaan eli hyviäkin toimenpiteitä on tehty. Sen sijaan sieltä puuttuvat toimenpiteet, jotka kohdistuisivat näihin tosiaan kaikkein köyhimpiin kansalaisiin, ja se on se puute. (Puhemies koputtaa) Niistä nyt olisi halunnut kuulla, onko niitä nyt tulossa tämän kevään aikana tai syksyn aikana.

Hannu Aho /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Tämä keskustelu osoittaa sen, että hallitukselta puuttuu selkeät tavoitteet, millä tavalla näillä valtiopäivillä tätä politiikkaa viedään eteenpäin. Voisi todeta, että pääministerin puheessa oli kyllä sinisilmäistä toiveajattelua työllisyyden parantamisesta ja kuntatalouden tilan paranemisesta. Varmaan osa näistä paranee, mutta osalla on edelleen erittäin suuria vaikeuksia. Myöskin kuntasektorilla, terveydenhuoltosektorilla ihannoidaan tätä suuruutta, jolla haetaan joitakin säästöjä, vaikka todellisuudessa niillä ei kyllä saavuteta niitä.

Ongelmana minusta on edelleen se, että me tarvitsemme uutta tulonjakopolitiikkaa. Nimenomaan, kuten ed. Marjaana Koskinen totesi, köyhimmille meidän pitää tavalla tai toisella pystyä siirtämään elämän mahdollisuuksia, ja kun panoksia sinne siirretään, he käyttävät todella niitä tärkeitä jokapäiväisiä palveluja, jotka sitten antavat yhteiskunnan pyörittämiseen entistä enemmän meille kaikille rahaa.

Valitettavasti pääministeri on nyt poissa, mutta tuosta maatalousosiosta: Hän viittasi rakennekehitykseen, ja sitä on todella tapahtunut. Mutta on valitettavaa, että arviot tehdään kirjoituspöydällä siitä, miten maataloussektorin, miten viljelijän tulotaso on kehittynyt, miten he voivat. Tulkaa kysymään meiltä, jotka olemme aktiiviviljelijöitä. Me osaamme varmaan sanoa, missä mennään, mitkä ovat ne todelliset vaikutukset rakennepolitiikassa olleet. Muun muassa itse olen rakennepolitiikan mukana kehittänyt ja investoinut. Se, mitä investoidaan, on pitkän tähtäimen asia, mutta tulot eivät kasva. Vastuu niistä sitoumuksista, joita EU-sopimuksissa ja -paketeissa hallitus on tehnyt, pitäisi todellisuudessa ottaa eikä jättää muutaman sadan miljoonan markan aukkoja.

Pekka  Nousiainen  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Marjaana Koskinen täällä valitteli sitä, että vain ministeri Korhonen on paikalla ja keskustelun kärki sosiaalipolitiikan osalta jää näin tavoittamatta, mutta ajattelin, että ministerin läsnä ollessa puhutaan ministerin asioista. Minusta täällä tänä päivänä, kun on puhuttu kuntataloudesta, työllisyydestä tai hyvinvoinnista yleensä, tilastot ovat pohjautuneet aika paljon keskimääräisiin lukemiin. On unohdettu se, mitä löytyy sieltä huonoimmasta ääripäästä.

Hiljattain professori Tuori nosti esille sen kehityksen, joka on 90-luvulla tapahtunut: meillä ovat perusoikeudet vaarantuneet juuri siitä syystä, että kuntatalous on eriarvoistunut ja meillä on niin suuri joukko huonoja kuntia, joissa ihmiset eivät saa riittäviä ja laadukkaita peruspalveluja. Ajattelin, että kun keskustelemme eduskuntatyön keskeisistä tavoitteista näillä valtiopäivillä, onko ministeri Korhonen ajatellut, että perusoikeuskysymykseen nyt kajottaisiin erityisesti.

Ismo Seivästö /kd:

Arvoisa puhemies! Tällä kertaa sitten ministeri Korhosen välityksellä pääministerille ja koko hallitukselle terveisiä. Pääministeri totesi avauspuheenvuorossaan: "Pitkäaikaistyöttömyys, työmarkkinoiden muutos sekä perherakenteen murros ovat johtaneet Suomen oloissa vakavaan köyhyys- ja syrjäytymisongelmaan." Työttömyys, köyhyys ja syrjäytyminen on sellainen tripla, joka täytyy myös tässä yhteiskunnassa ratkaista. Myönteinen tripla toivottavasti myös toteutuu, mutta toivottavasti myös tähän köyhyyden, syrjäytymisen ja työttömyyden triplaan hallitus käy nyt sitten tosissaan käsiksi. Oikea paikka tässä vaiheessa tuntuisi olevan viedä se, ministeri Korhonen, tuponeuvotteluihin, kolmikantaneuvotteluihin, ja siellä etsiä sellainen ratkaisu, joka muutaman vuoden sisällä poistaa tämän ongelman suomalaisesta yhteiskunnasta ja poistaa samalla ruokapankkien tarpeen täältä, mihin ed. Marjaana Koskinen puheenvuorossaan viittasi. Ei niin, että jokin apu lopetetaan sen takia, että ei haluta pitää sitä yllä tai diakoniatyöntekijät tai Pelastusarmeijan sotilaat ja upseerit alkavat jo pikkuhiljaa väsyä, hartiat alkavat puutua ruokakassien kantamiseen, kun ei ole trukkeja käytettävissä, vaan tämä ongelma tulee saada pois kiusaamasta niin montaa perhettä tässä yhteiskunnassa. Ja samaan tupopöytään ne yksityisyrittäjien toimintamahdollisuudet, ed. Kuosmanen, sopivat erinomaisesti.

Pekka   Kuosmanen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Minua on askarruttanut viime vuosina se, että naisten tasa-arvo ei ole sellainen Suomessa kuin sen pitää olla. Ei ole oikein, että nainen joutuu puolitoista kuukautta tekemään ilman palkkaa työtä vuodessa sen takia, että hän saa 10—15 prosenttia vähemmän samasta työstä. Ihmettelen, että vaikka täällä on erittäin paljon naiskansanedustajia ed. M. Koskisesta alkaen, joka on pienen ihmisen asialla, ja on naisverkosto ja on nainen puhemiehenä ja ensimmäisenä varapuhemiehenä, niin kukaan ei ole puuttunut näin tärkeään asiaan. Minkä takia te ette hoida tätä asiaa? Minä voin sanoa vanhana yrittäjänä, yli 30 vuotta olen ollut yrittäjänä, että minä olen aina naisille maksanut saman palkan kuin miehille, niin naisjyräkuskille kuin miesjyräkuskillekin.

Jari  Leppä  /kesk:

Arvoisa puhemies! Eräs oppitunti, jonka toivoisin hallituksen käyvän, olisi aluetasapainon oppitunti. Kun ministeri Korhonen täällä vielä on, terveiset toivon mukaan perille menevät.

Tässäkin keskustelussa pääministeri totesi ja on todennut aikaisemminkin, että parasta aluepolitiikkaa on turvata perusrakenteet ja -palvelut. Eivätkö, ministeri Korhonen, mielestänne nämä asiat ole meille jokaiselle suomalaiselle perusoikeuksia, eivät mitään aluepolitiikan välineitä? Aluepolitiikkaa pitää hoitaa tämän kaiken päälle. Näin olen itse ainakin aluepolitiikan ymmärtänyt.

Ed. Kuosmasen puheenvuorossa käytiin läpi yrittäjyyteen liittyviä asioita, jotka myöskin liittyvät erittäin voimakkaasti aluepolitiikkaan, työpaikoista kun on kysymys.

Hallituksen aikaansaama, toivon mukaan Lapin kunnissa toteutettava kokeilu työnantajien sivukulujen alentamisesta täytyisi mielestäni myöskin tehdä jossakin muualla Suomessa, esimerkiksi Itä-Suomessa muutaman kunnan alueella, jotta saataisiin kattavampi kuva sen vaikutuksista ja tehtäisiin johtopäätöksiä, kannattaako esimerkiksi Itä- ja Pohjois-Suomeen kokonaisuutenaan sitten rakentaa tämän tyyppistä aluepoliittista järjestelmää.

Sitten haluan muistuttaa niitä edustajia, jotka täällä hyvin, hyvin ansiokkaasti puolustivat hallituksen maatalouspoliittista linjaa, siitä, että viljelijät eivät elä pelkästään investoimalla. On hyvä, että on mahdollisuuksia investoida ja on tehty investointitoimintaa voimakkaasti, mutta tulorahoitus on kuitenkin se kaikkein tärkein rahoituksen muoto, jolla viljelijät toimeentulevat. Miksi tässä talossa siitä keskustellaan? Sen vuoksi, että 50 prosenttia viljelijöiden bruttotulosta päätetään hallituksessa ja eduskunnassa. (Puhemies koputtaa) Sen vuoksi täytyy myöskin tämä taso muistaa, että viljelijätkin saavat samanlaisen tulonmuodostuksen kuin muutkin väestöryhmät.

Marjaana Koskinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Kuosmasen puheenvuoroon vain haluan todeta sen, että totta kai samasta työstä pitää saada sama palkka, eli naiskysymys on ihan perustavaa laatua oleva. Sitten ovat tietenkin epätyypilliset työsuhteet ja erinään töihin kutsuttavien asema, jota nyt jonkin verran tämän hallituskauden aikana on parannettu, kun työlainsäädäntöä on parannettu. Tietenkin myös julkisen sektorin ja yksityisen sektorin palkkahaitari on olemassa. Nämä ovat ihan tällaisia kysymyksiä, mutta tietty, kun eduskuntatyön tavoitteista keskustellaan, niin keskustellaan erittäin laajasti.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan, sanotaanko niin päin. Tässä kolme tuntia kohta olen istunut paikallani; jotenkin tällä kohdalla taivaankantta varmaan puhemiehen mikki on edessä, kun ei puheenvuoroa näköjään saa.

Meillä on aika isot alueelliset työttömyyserot. Paikalla on ministeri Korhonen, joka tuntee nämä ongelmatiikat. Se tarkoittaa sitä, että muuttoliike on yhä etelään ja kasvukeskuksiin päin ja syrjäseutu tyhjenee. Se on tosiasia. Nykyiset toimenpiteet eivät ole joka tapauksessa johtaneet sen tyyppisiin olosuhteisiin, jotta siellä syntyisi teollisuuden puolella työpaikkoja. Minusta etenkin tässä tilanteessa, kun ollaan matalasuhdanteessa ja näyttää siltä, jotta lomautukset ovat jokapäiväisiä ja irtisanomisia tapahtuu, pitäisi nyt satsata koulujen, terveyskeskusten ja tämmöisten yhteiskuntarakenteiden infraan ja korjauksiin ja teihin. Jossain vaiheessa taisi ministeri Soininvaara todeta, jotta pitäisi päästä näiden yli tässä, muuten se porukka karkaa ja kohta meidän syrjäseutumme ovat vanhaa porukkaa eikä ole hoivatöihin edes ihmisiä.

Toinen asia, joka on jäänyt tässä oikeastaan aika vähälle huomiolle, jopa huomiotta kokonaan, on ylivelkaantuneet. Minusta se on se porukka, joka tämän vuoden aikana, näillä valtiopäivillä, ennen vaaleja pitää saada jollakin tavalla kondikseen. Pitää tuoda uusi velkajärjestelylaki, jopa miettiä sitä, eikö tällaisia ylivelkaantuneita, jotka ovat kymmenen vuotta riippuneet siellä, voisi jo vihonviimein armahtaa. Ei riitä pelkästään, jotta neuvotellaan pankkien kanssa. Se on tärkeä asia, mutta heitä ei pelkästään pankkien armeliaisuuden varaan voi jättää yksinään, vaan pitää olla semmoista lainsäädäntöä, jolla tietyllä tavalla ihmiset vapautetaan siitä taakasta tekemään työtä. (Puhemies koputtaa) On liian paljon sellaisia käsipareja, jotka ovat tyhjillään tänä päivänä.

Alue- ja kuntaministeri Martti Korhonen

Arvoisa rouva puhemies! Ihan pariin asiaan.

Ed. Nousiainen otti taas esille keskivertoajattelun. Keskivertoajattelu on mielenkiintoista. Te käytätte sitä silloin, kun se sopii teille, mutta silloin, kun hallitus tuo jonkin lukuarvon, te sanotte, että te tuotte taas keskivertoajattelua. Viittaan esimerkiksi lausuntoon, mihin viittasitte, josta on keskustelua käyty. Siinähän perusväittämä on, että kuntien itsemääräämisoikeus on mennyt, kun valtionosuudet ovat alle 20 prosenttia, eikö näin? Näinhän se perusväittämä on. Kysymys kuuluu tietenkin, eikö Espoolla ja Helsingillä ole mitään itsemääräämisoikeutta, kun niillä on negatiiviset valtionosuudet, tai Oululla tai vastaavalla. Ei asioita pidä yksinkertaistaa tästäkään näkökulmasta, kun se itselle tuntuu sopivan. Sen takia keskivertoajattelu ei ole aina oikein.

Sen takia, mihin ed. E. Lahtela viittasi ja moni muukin on viitannut, nyt on käynnissä erittäin mittavat alueelliset hankkeistukset. Odotan niitten tulosta, ja ne tuovat tulosta. Siihen liittyy myös kuntatalouden tilanne. Edustaja tietää aivan hyvin, että yhä voimakkaampi rooli tällä hetkellä kunnilla on myös elinkeinoelämän näkökulmasta perusoikeuksien toteuttamisen lisäksi. Mutta jos te katsotte, miten menopuoli jakaantuu, kyllä siellä elinkeinopuoli, työpaikkojen luominen, on yhä korostuneempi. Onko se sitten oikein vai eikö se ole oikein, siitähän voidaan käydä kyllä loputtomiin keskustelua. Ennen kaikkea perusoikeudet, mutta myös samanaikaisesti työpaikkakehitys.

Pekka   Nousiainen  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä tämän keskivertoajattelun ja itsemääräämisoikeuden näen sillä lailla, että ratkaisevaa itsemääräämisoikeudessa ja kuntien itsehallinnossa on se, paljonko kunnalle jää itselleen tilaa päättää rahoituksesta ja asioista sen jälkeen, kun pakolliset menot menevät pois. Oululla ja Espoolla liikkumatila on runsas, mutta niissä kunnissa, joissa varat ovat niukat ja pakolliset menot vievät niin suuren osan, itsehallinto on kaventunut. On erilaisia kuntia ja rajanveto on vaikeaa, mutta näissä raameissa me liikumme.