Täysistunnon pöytäkirja 7/2008 vp

PTK 7/2008 vp

7. KESKIVIIKKONA 13. HELMIKUUTA 2008 kello 15

Tarkistettu versio 2.0

3) Stora Enso Oyj:n tehtaiden lopettaminen ja valtion omistajapolitiikka

 

Puolustusministeri Jyri Häkämies

Arvoisa puhemies! Oppositio on tehnyt välikysymyksen valtionyhtiöiden omistajapolitiikasta valtion osakkuusyhtiön Stora Enso Oyj:n tekemien tuotannon supistamispäätösten vuoksi.

Maailmantaloudessa palaset toisensa jälkeen menevät uusiksi. Globalisaatiossa entisiä kehitysmaita muuttuu uusiksi taloudellisiksi ja poliittisiksi mahdeiksi. Moni kehittynyt maa sen sijaan yrittää ymmärtää, miksi perinteikkäät tehtaat häviävät entisen rautaesiripun taakse ja kaukaisemmille markkinoille.

Globalisaatio ei pysähdy Suomen rajalle. Suomessa ei laadita globalisaation pelisääntöjä. Sen sijaan Suomi voi sopeutua. Itse asiassa se on ainoa vaihtoehto. Hallituksen ja eduskunnan velvollisuus on kyetä selvittämään, mitä rakennemuutos tarkoittaa, löytää keinovalikoima sopeutumiseen ja vaikuttaa kansainvälisiin pelisääntöihin. Yksittäisistä takaiskuista huolimatta maahamme on luotu tuhansittain uusia työpaikkoja ja työttömien työnhakijoiden määrä on vähentynyt noin 28 000 hengellä viimeisen vuoden aikana.

Metsäteollisuus Euroopassa on kuitenkin rakennemuutoksessa. Suuret toimijat Pohjoismaissa, kuten Norske Skog, UPM Kymmene, SCA, M-real ja Stora Enso, ovat vuorollaan ilmoittaneet saneerauksista. Nämä toimet ovat supistaneet paperiteollisuuden suoria työpaikkoja noin 8 000:lla parin viime vuoden kuluessa. Syy tähän saneeraustarpeeseen on valitettavan ilmeinen: Suomessakin metsäteollisuuden yhteenlaskettu kannattavuus 2000-luvulla on ollut hyvin vaatimaton, samaan aikaan kun monet muut perinteiset teollisuudenalat ovat nauttineet hyvästä kasvusta. Heikon kannattavuuden ja kiristyneen kilpailun seurauksena erityisesti sellu- ja paperiteollisuus on joutunut parantamaan tuotannon tehokkuutta. Tämä on näkynyt työntekijämäärän vähenemisenä 8 000:lla viimeisen kymmenen vuoden aikana.

Kolme suomalaista metsäyritystä kuuluu maailman kymmenen suurimman joukkoon. Se on hämmästyttävä saavutus pieneltä kansakunnalta. Meidän tulee tehdä parhaamme pitääksemme metsäyritystemme toimintaympäristön jatkossakin iskukykyisenä. Pankkikriisistä muistamme, miten yhden toimialan kriisi johti suomalaisen pankkitoiminnan laajamittaiseen ulosliputukseen. Sama ei saa tapahtua metsäteollisuudelle.

Ihmisten mieliä on hämmennetty tietoisesti osin populistisella ja sekavalla keskustelulla. Siksi on hyvä käydä perusteellisesti, reilusti ja suoraan eduskunnassa läpi niin periaate- kuin käytännönkin tasolla, miten valtion omistajuus toimii ja miksi se on tärkeää koko kansakunnalle. Vastaava keskustelu käytiin perusteellisesti valtionyhtiölain käsittelyn yhteydessä viime syksynä, kahteen kertaan täällä täysistunnossa ja perusteellisen valiokuntakäsittelyn kautta. Väite, ettei asioita ole käsitelty eduskunnassa, on siis vailla pohjaa. (Välihuutoja)

Arvoisa puhemies! Suomen valtio on ylivoimaisesti suurin Helsingin pörssiin listattujen yhtiöiden omistaja. Tämän salkun yhteenlaskettu arvo on nyt noin 25 miljardia euroa. Koko pörssin yhteenlasketusta arvosta valtion omistusosuus on suunnilleen kymmenyksen luokkaa ja yhtiöiden kotimaisesta omistuksesta arvioiden mukaan suunnilleen viidenneksen luokkaa. Valtio on saanut kasvavassa määrin osinkotuloja yhtiöistään, viime vuonna ennätykselliset 1,6 miljardia euroa.

Valtion osakeomistukset ovat osa kansallisvarallisuuttamme. Omistajapolitiikan huomioarvo on siksi suuri. Se ei saa kuitenkaan tarkoittaa sitä, että yhtiöiden omistajana valtion tulisi poukkoilla päivänpoliittisten suhdanteiden mukaan. Päinvastoin valtion on omistajana huolehdittava siitä, että omistajien toimenpiteillä luodaan pohja yhtiöiden pitkäjänteiselle kehittämiselle.

Valtiolla on strategisia omistuksia, kuten enemmistöomistukset energiayhtiöissä Fortumissa ja Neste Oilissa, sekä finanssisijoituksia monessa muussa suuryhtiössä, kuten Sammossa, Outokummussa, Rautaruukissa, TeliaSonerassa ja Stora Ensossa. Yhteistä näille kaikille pörssiyhtiöille on se, että yhtiöt toimivat avoimessa kilpailutaloudessa. Niiden omistajakuntaan kuuluu paitsi koti- ja ulkomaisia instituutiosijoittajia myös runsas joukko kotimaisia yksityishenkilöitä osakesäästäjinä. Kaikissa finanssisijoitusyhtiöissä valtio on vähemmistöomistaja.

Yhtiöt on aikoinaan viety pörssiin niiden pääomahuollon turvaamiseksi, mikä on ollut niille elinehto muun muassa pääomien puuttuessa. Listautuneet yritykset ovat järjestään pystyneet kehittymään huolimatta kovasta kansainvälisestä kilpailusta ja ovat kasvun kautta luoneet työtä ja hyvinvointia. Taloudellisesti valtionyhtiöiden pörssiinmeno on koitunut valtion ja veronmaksajien hyväksi. Valtion osinkotulot ovat vuosien saatossa kasvaneet roimasti, 70 miljoonasta eurosta vuonna 1994 nykytasolleen, eli kaksikymmenkertaistuneet, ja osakkeiden myynneistä on kertynyt myyntituloja. Tuloilla on voitu rahoittaa ja pitää yllä kasvava osuus hyvinvointiyhteiskunnastamme tukien siten koulu- ja terveyspalveluita, vanhustenhuoltoa ja muita peruspalveluita.

Yhtiöiden listautuminen on tarkoittanut sitä, että valtio on hyväksynyt oman roolinsa muuttuneen. Yhtiökokouksia ei enää listautumisten jälkeen pidetä vastuuministerin työhuoneessa, vaan valtio on yksi osakkeenomistaja muiden joukossa. Listautumisten ja yritysjärjestelyjen yhteydessä valtio on sitoutunut toimimaan ennustettavalla tavalla muita osakkeenomistajia kohtaan.

Eri hallitukset ovat linjanneet omistajapolitiikkaa neljästi, vuosina 1994, 1999, 2004 ja 2007, saman sisältöisin periaattein. Kaikki merkittävät poliittiset puolueet — myös SDP ja vasemmistoliitto — ovat olleet eri hallituksissa näitä periaatteita laatimassa ja siunaamassa. (Eduskunnasta: Ei pidä paikkaansa! — Hälinää) Tämä pitkäjänteinen lähes viisitoista vuotta kestänyt linja on merkinnyt sitä, että valtion osakkuusyhtiöiden sidosryhmät — niin työntekijät, johto, hallitus, asiakkaat, tavarantoimittajat kuin kotimaiset ja ulkomaiset osakesäästäjät — ovat voineet luottaa Suomen valtioon lakeja ja pelisääntöjä kunnioittavana ja uskottavana omistajana. Yksikin poikkeama aikaisemmasta perimästä romuttaisi siksi viidentoista vuoden johdonmukaisen työn, jolla valtionyhtiöitä on kehitetty.

Stora Enson muodostumisen aikana vuonna 1998 Lipposen ensimmäinen hallitus linjasi silloisen kauppa- ja teollisuusministerin Antti Kalliomäen sanoin: "Valtion osakeomistuksia ja omistajapolitiikkaa arvioidaan entistä korostetummin sijoittajanäkökulmasta. Sijoittajanäkökulmassa keskeinen tavoite on osakesijoituksen hyvä tuotto ja osakeomistuksen arvon nousu. Tähän tavoitteeseen pyritään myös Stora Enson yhdistymisellä." Näin siis vastuuministeri vuonna 1998.

Nykyhallitus on omissa omistajapoliittisissa periaatelinjauksissaan sitoutunut noudattamaan edellisten hallitusten perintöä ja vahvistanut saman sisältöiset omistajalinjaukset kesäkuussa 2007. Kansallisvarallisuuden hoidossa jatkuu siis siten muuttumattomana pitkäjänteinen ja tuloksia tuottava linja. (Ed. Gustafssonin välihuuto)

Arvoisa puhemies! Monen nykyisen valtionyhtiön tausta on elinkeinopoliittinen. Uusia yhtiöitä on vuosikymmeniä sitten perustettu valtion toimesta, kun yksityistä ja ulkomaista pääomaa ei ollut tarjolla toteuttamaan jotain yhteistä hyvää tarkoittavaa päämäärää tai paikkaamaan ilmeistä puutetta tuotantorakenteessamme.

Vuosikymmeniä sitten myös aluepoliittinen tavoite saattoi olla merkittävä osasyy esimerkiksi yksittäisen tehtaan sijoittamiseen valtionyhtiöjoukossa. Stora Enson nyt omistama Kemijärven tehdaskin pohjautui pitkälle tähän näkökulmaan. Tätä taustaa vasten on aivan ymmärrettävää, miten katkerasti Itä-Lapissa nyt koetaan sellutehtaan lakkautus. (Ed. Tennilä: Mikä se teidän kanta oli siihen tehtaan lakkauttamiseen?) Tänä päivänä pörssiin listattu yhtiö toimii avoimessa kilpailutaloudessa. Sille ei voi asettaa ylimääräisiä yhteiskunnallisia velvoitteita, jollei sille makseta siitä eri korvausta. Siksi pörssilistatulla yhtiöllä ei voi olla aluepoliittisia velvoitteita, ei varsinkaan, jos yhtiökokonaisuuden syntymisen aikainen maan hallitus vuonna 1998 ei ole sitä muille kertonut.

Stora Enson aluepoliittinen rooli on ollut eduskunnassa perinpohjaisesti esillä yhtiökokonaisuuden muodostuessa vuonna 1998. Ed. Vähänäkki kantoi huolta siitä, ettei vanhanaikainen kehitysaluepolitiikka saisi vaikuttaa uuteen suuryhtiöön, vaan sen tulisi antaa toimia selkeillä liiketaloudellisilla periaatteilla. Vastauksessaan Lipposen ensimmäinen hallitus vakuutti ministeri Kalliomäen sanoin: "Edellä esitetyn perusteella voidaan todeta, että valtionyhtiöiden rooli esimerkiksi aluepolitiikan välineenä on muuttanut muotoaan yhtiöiden muututtua normaalissa kilpailuympäristössä toimiviksi yrityksiksi. Tämä koskee myös Stora Enson yhdistymistä." Nykyhallitus noudattaa tätä samaa linjaa. Mikään muu ei olisi mahdollistakaan, koska Suomen valtion saman sisältöiset omistajaperiaatelinjaukset viimeiseltä viideltätoista vuodelta on eri yhtiöiden listautumisissa ja myyntitilanteissa vahvistettu niin suomalaisille kuin ulkomaalaisille samalla tavalla myös muiden yhtiöiden kohdalla.

Sen sijaan rakennemuutostilanteessa hallitus toimii elinkeino- ja rakennepoliittisin keinoin. Tätä tavoitetta tukee myös työ- ja elinkeinoministeriön perustaminen, joka mahdollistaa palvelujen saamisen yhden luukun alta.

Valitettavasti valtion osakkuusyhtiöt ovat joutuneet vähentämään henkilöstöään aikaisemminkin eikä Stora Enson lokakuinen päätös ole ainutkertainen. Fortum, Metso, Rautaruukki, TeliaSonera, Outokumpu ja Stora Ensokin ovat tällä vuosituhannella järjestelleet toimintojaan henkilöstövaikutuksin, siis vähentäen henkilöstöään, ilman vaatimusta valtion puuttumisesta. Se, mikä tekee tämän kerran erilaiseksi, on opposition pääpuolueiden irtautuminen — ilmeisen poliittisista syistä — yhdessä muodostetusta kansallisesta omistajuuslinjasta. (Välihuutoja)

Sen sijaan yksittäisissä osakejärjestelyissä hallitus aikoo jatkossakin huomioida alue- ja työllisyyspoliittisia vaikutuksia pelkkien taloudellisten asioiden lisäksi, aivan kuten valtionyhtiölain käsittelyn yhteydessä eduskunnassa kuluneena syksynä todettiin. Viime vuonna toteutettu Kemira GrowHow’n myynti perustui osaltaan juuri tähän, koska yhtiön myynnin norjalaiselle Yaralle odotetaan antavan paremman mahdollisuuden jo pitkään vireillä olleen Soklin kaivoksen avautumiseen Itä-Lappiin.

Arvoisa puhemies! Kaikki edelliset hallitukset ovat pörssilistautumisten jälkeen noudattaneet selkeätä pelisääntöä, jonka mukaan pörssilistatun yhtiön hallitus vastaa yhtiön liiketoiminnallisista päätöksistä. Vuonna 2005 silloisen oikeusministeri Johannes Koskisen johdolla valmisteltu ja eduskunnan sittemmin hyväksymä osakeyhtiölaki velvoittaa yksiselitteisesti samaan. Arvopaperimarkkinakäytäntö ei muuta mahdollistaisikaan. Oikeuskansleri on vuonna 2002 niin sanotussa Sonera-jutussa päätynyt johtopäätökseen, jossa valtion puhevaltaa osakkeenomistajana tulee käyttää yhtiökokouksessa. Valtion omistajaohjauksen edustajat eivät siksi ole siunanneet Stora Enson tekemiä päätöksiä tuotannon supistamisesta lokakuussa etu- tai jälkikäteen, koska päätös ei kuulu yksittäisen osakkeenomistajan toimivaltaan. (Ed. Tennilä: Mitä te sanoitte Stora Enson johdolle kesällä?)

Tiettävästi maan edelliset hallitukset eivät myöskään pelisääntöjä kunnioittaen ole yrittäneet puuttua Stora Enson vuosien takaisiin merkittäviin päätöksiin, kuten menoon Pohjois-Amerikan markkinoille vuonna 2000, metsävarantojen siirtämiseen Tornator Oy:lle, jossa yhtiö jatkaa vähemmistöomistajana, tai oman energiatuotantonsa myyntiin.

Suomen valtio on vähemmistöomistaja Stora Ensossa noin 12,3 prosentin omistusosuudella. Yhtiön omistuksesta noin kolme neljäsosaa on ulkomaista, mutta yhtiön pääkonttori on edelleen Suomessa ja se on jatkossakin merkittävä yhtiö Suomelle ja suomalaisille. Siksi sen menestyminen kansainvälisessä kilpailussa on tärkeää paitsi valtiolle myös muille osakkeenomistajille.

Stora Enson lokakuun päätöksen jälkeen hallitus on korostanut eri yhteyksissä jälkitoimien tärkeyttä yhtiölle. Sitoutunut ja aktiivinen osallistuminen jälkitoimiin on irtisanomistilanteissa osoitus yhteiskuntavastuun kantamisesta.

Avointa ja ennakoivaa tiedottamista on ylipäätään syytä korostaa rakennemuutostilanteissa. Pelkkä sijoittajaviestintä ei riitä, vaan yhtiöiden tulisi kyetä oman etunsa nimissä kertomaan avoimesti omalle henkilökunnalleen ja myös muulle yhteiskunnalle syistä, miksi rakennemuutostoimet ovat välttämättömiä, sekä myös osoittamaan suunnitelmat jälkitoimista. Pitkällä juoksulla avoimuus ja ennakoitavuus toimivat kaikkien eduksi, varsinkin kun näköpiirissä on uhka osaavan työvoiman riittävyydestä.

Arvoisa puhemies! Jo hallituskauden alussa hallitus toteutti edellisen hallituksen päättämän uudistuksen, jossa markkinaehtoisten yhtiöiden toimintaympäristön säätely ja omistajaohjaus erotettiin toisistaan ja omistajaohjaus keskitettiin valtioneuvoston kanslian hallintaan. Tällä toimenpiteellä edistettiin hyvää hallintotapaa eriyttämällä omistajuus linjaministeriöiden säätelystä. Viime syksynä hyväksyttiin eduskunnassa laajan keskustelun jälkeen uusi valtionyhtiölaki, joka oli myös hallitusohjelman tavoitteena. Hallitus on valmis kehittämään omistajaohjausta jatkossakin. Toimia, joilla tulevien sukupolvien perintöä voidaan vahvistaa, pitää totta kai harkita avoimesti.

Hallitus jakaa täysin Stora Enson lakkautuspäätöksen kohteeksi joutuneiden huolen tulevaisuudestaan ja on aktiivinen elinkeinopoliittisin toimin. Hallituksen selkeänä tavoitteena on siksi löytää mahdollisimman paljon uutta, korvaavaa työtä Itä-Lapin ja Kymenlaakson alueilla. Jo samana päivänä, kun yhtiö ilmoitti aikeestaan supistaa tuotantoaan, hallitus teki suuruudeltaan 15 miljoonan euron päätöksen rakennemuutosrahan ohjaamisesta näille alueille. Kaikkiaan käytettävissä on yli 50 miljoonaa euroa rakennemuutospaikkakunnille.

Yhteistoimintamenettelyjen päätyttyä ja lopullisten työpaikkojen vähentymismäärien todennuttua on työssä korvaavien työpaikkojen löytämiseksi edistytty ripeästi. Kemijärvellä on solmittu aiesopimus, joka turvaisi huomattavan osan menetetyistä työpaikoista eli noin sata työpaikkaa. Kymenlaaksossa Haminan seudulla on pää saatu auki toisen noin sadan työpaikan turvaamiseksi. Tämä kaikki on saatu aikaan hyvin nopeasti.

Kemijärven tapauksessa valtioneuvosto on tehnyt periaatepäätöksen tukien myöntämisestä uudelle yritykselle, joka ryhtyy hyödyntämään Stora Ensolta vapautuvia tehdastiloja. Tämä yritys myös jatkaa Itä-Lapin puuvarojen hyödyntämistä. Kymenlaaksossa valtiolla on samanlainen valmius nopeisiin ratkaisuihin elinkeinopoliittisten hankkeiden osalta. Rakennemuutosryhmä seuraa aktiivisesti eri hankkeiden edistymistä niin alueellisten te-keskusten, Stora Enson kuin uusien yrittäjäkandidaattien kanssa.

Voikkaan tapauksen jälkihoito uusine työpaikkoineen antaa aiheen optimismiin. Siitä myös opittiin se, että nopeus valtion toiminnassa on tärkeä onnistumisen edellytys. Kuluneet viikot positiivisine uutisineen ovat jo merkittävästi parantaneet onnistumisen mahdollisuuksia niin Itä-Lapissa kuin Kymenlaaksossakin. Myös Perloksen tapauksessa Joensuun seudulla on onnistuttu luomaan uusia, korvaavia työpaikkoja menetettyjen tilalle. Uusien, korvaavien lisätyöpaikkojen luonti on jatkossakin hallituksen ykköstavoite sekä Itä-Lapissa että Kymenlaaksossa. Alku näyttää jo lupaavalta, mutta työrauhaa ja myönteisyyttä uutta yritystoimintaa kohtaan tarvitaan.

Arvoisa puhemies! Suomi on toistaiseksi ollut globalisaatiossa voittaja. Suomalaiset yritykset ovat laajalla rintamalla kansainvälistyneet ja luoneet siten työtä ja toimeentuloa. Globaalisen rakennemuutoksen kääntöpuolella on tehtaiden sulkemisia ja jopa uhkia kokonaisten toimialojen siirtymisestä maastamme muualle. Suuri osa perinteisestä teollisuudestamme on hyötynyt globalisaatiosta, mutta metsäteollisuudessa uhat ovat merkittäviä. Tätä uhkaa ei mitenkään lievennä kysymys Venäjän puutulleista ja sitä kautta raaka-aineen saatavuus- ja hintataso-ongelma. Rakennejärjestelyjä voi siten olla edessä jatkossakin. Valitettavasti viime päivien uutiset vahvistavat tämän näkemyksen.

Olemme kuitenkin selvinneet vaikeuksista ennenkin. Kaikkien metsäalan toimijoiden edun mukaista on löytää ratkaisuja, joilla metsäteollisuuden toimintaympäristöä parannetaan. Metsäklusterin tavoitteet lisätä innovaatioita teollisuudessa ja nostaa puun jalostusarvoa ovat hyviä ja kannatettavia. Olemme edelleen markkinajohtajia metsäteknologiassa, mikä antaa hyvän pohjan tälle. Hallituksen asettama Ahon laajapohjainen työryhmä pohtii keinoja parantaa metsäteollisuuden toimintaympäristöä. Vain käärimällä hihat yhdessä voimme voittaa uhat.

Omistajana valtio aikoo noudattaa jatkossakin edellisten hallitusten perintöä ja jatkaa pitkäjänteistä omistajapolitiikkaa. Voidaan vain kuvitella, miten haitallinen vaikutus omistajapolitiikan totaalisella linjanmuutoksella olisi valtion omistamille yhtiöille, pidemmän päälle myös niiden työntekijöille, valtiolle itselleen ja tavallisille osakesäästäjille, jos valtion nähtäisiin muuttavan viimeisen viidentoista vuoden aikana hyväksi havaittua toimintatapaa.

Arvoisa puhemies! On siten aivan väärin väittää, että hallitus olisi ollut toimettomana markkinavoimien armoilla. Hallitus tekee sen, mikä hallituksen vastuulle kuuluu, mutta on samalla ymmärtänyt oman toimintansa rajat. Toiminnan pohjana tulee yksittäisen toimialan rakennemuutoksessakin olla tervejärkinen kuva siitä, miten globalisaatio muuttaa maailmaa ja miten yhdessä käännämme uhkat uusiksi työpaikoiksi. Hallitus on valmis kaikkeen rakentavaan yhteistyöhön tämän tavoitteen puolesta.

Puolustusministeri Häkämiehen esittämä valtioneuvoston vastaus on ruotsinkielisenä näin kuuluva:

Oppositionen har framfört en interpellation om ägarpolitiken i fråga om statsbolagen på grund av att statens intressebolag Stora Enso Oyj har beslutat att skära ner sin produktion.

Den ena biten efter den andra måste läggas om i världsekonomin. Inom globaliseringen förvandlas tidigare utvecklingsländer till nya ekonomiska och politiska makter. Många utvecklade länder däremot försöker förstå varför fabriker med långa traditioner försvinner bakom den tidigare järnridån och till marknaderna längst bort.

Globaliseringen stannar inte vid den finska gränsen. Det är inte vi i Finland som gör upp spelreglerna för globaliseringen. Däremot kan vi anpassa oss — i själva verket har vi inget val. Det är regeringens och riksdagens skyldighet att kunna ta reda på vad en omstrukturering innebär, att hitta på lämpliga sätt att anpassa sig och att påverka de internationella spelreglerna. Trots enstaka bakslag har det skapats tusentals nya arbetstillfällen i vårt land, och antalet arbetslösa arbetssökande minskade med ungefär 28 000 i fjol.

Men det pågår en omstrukturering inom den europeiska skogsindustrin. Stora nordiska aktörer såsom Norske Skog, UPM Kymmene, SCA, M-Real och Stora Enso har i tur och ordning meddelat om saneringar. Genom dessa åtgärder har de direkta arbetstillfällena inom pappersindustrin minskat med ungefär 8 000 under de två senaste åren.

Orsaken till saneringsbehovet är beklagligt uppenbar: Även i Finland har skogsindustrins totala lönsamhet varit mycket blygsam under 2000-talet, samtidigt som tillväxten har varit god inom många andra traditionella industrigrenar. Till följd av den dåliga lönsamheten och den hårdare konkurrensen har i synnerhet cellulosa- och pappersindustrin varit tvungen att effektivisera produktionen. Detta har vi kunnat se som en minskning av antalet anställda med åttatusen under de tio senaste åren.

Tre finländska skogsföretag hör till de tio största i världen. Det är en förbluffande prestation av en liten nation. Vi måste göra vårt bästa för att verksamhetsbetingelserna för våra skogsföretag ska vara gynnsamma också i fortsättningen. Vi minns från bankkrisen hur en kris inom en sektor ledde till en omfattande utflaggning av den finländska bankverksamheten. Det får inte gå på samma sätt för skogsindustrin.

Genom en delvis populistisk och rörig debatt har man medvetet skapat förvirring. Därför är det bra att riksdagen grundligt, uppriktigt och rättframt, både på ett principiellt och på ett praktiskt plan, går igenom hur statens ägande fungerar och varför det är så viktigt för hela folket. En liknande ingående debatt fördes i höstas i samband med behandlingen av statsbolagslagen, två gånger i plenum och dessutom i en grundlig utskottsbehandling. Påståendet att frågorna inte har behandlats i riksdagen saknar således grund.

Finska staten är överlägset största ägare i de bolag som är listade på Helsingforsbörsen. Det sammanlagda värdet på denna portfölj är just nu ungefär 25 miljarder euro. Av det sammanlagda värdet på hela börsen har statens ägarandel stått för omkring en tiondel och av det inhemska ägandet i bolagen för uppskattningsvis runt en femtedel. Staten har i allt högre grad fått vinstutdelning från sina bolag, i fjol så mycket som 1,6 miljarder euro.

Statens aktieinnehav är en del av vår nationalförmögenhet, och därför väcker ägarpolitiken stor uppmärksamhet. Det får ändå inte betyda att staten i egenskap av ägare i bolagen ska studsa hit och dit i takt med de dagspolitiska konjunkturerna. Tvärtom, som ägare ska staten se till att med de åtgärder som ägarna vidtar lägga grunden för en långsiktig utveckling av bolagen.

Staten har strategiskt ägande, såsom majoritetsägande i energibolagen Fortum och Neste Oil, och finansiella investeringar i många andra storbolag såsom Sampo, Outokumpu, Rautaruukki, TeliaSonera och Stora Enso. Gemensamt för alla dessa börsbolag är att de verkar i en öppen konkurrensekonomi. Bland ägarna finns inte bara institutionella placerare från Finland och från utlandet, utan också en stor skara finländska privatpersoner som aktiesparar. I alla investeringsbolag är staten minoritetsägare.

Man har en gång i tiden introducerat bolagen på börsen för att trygga deras kapitalförsörjning. Detta har varit ett livsvillkor för dem i brist på annan kapitalisering. De börslistade företagen har genomgående klarat av att utvecklas trots hård internationell konkurrens, och via tillväxt har de skapat arbete och välfärd.

Ur ett ekonomiskt perspektiv har statsbolagens börsintroduktion gagnat staten och skattebetalarna. Vinstutdelningen till staten har ökat rejält med åren, från 70 miljoner euro 1994 till nuvarande nivå. Den har således tjugofaldigats, och försäljningen av aktier har gett inkomster. Med försäljningsinkomsterna har man kunnat finansiera och upprätthålla en allt större del av vårt välfärdssamhälle och på så sätt stödja skol- och hälsovårdstjänster, äldreomsorg och annan basservice.

I och med att företagen har introducerats på börsen har staten accepterat att dess egen roll har förändrats. Efter börsintroduktionen hålls bolagsstämmorna inte längre på den ansvarige ministerns arbetsrum, utan staten är en aktieägare bland andra. I samband med börsintroduktionerna och omstruktureringarna i företagen har staten förbundit sig att agera förutsägbart gentemot de övriga aktieägarna.

Regeringarna har fyra gånger dragit upp riktlinjer för sin ägarpolitik, 1994, 1999, 2004 och 2007. Principerna har i sak varit desamma. Alla betydande politiska partier — också Sdp och Vänsterförbundet — har suttit med i någon av regeringarna och utformat och välsignat dessa principer.

Denna långsiktiga linje, som man har följt i närmare 15 år, har också inneburit att intressegrupper med anknytning till statens intressebolag — anställda, ledning, styrelse, kunder, varuleverantörer och finländska och utländska aktiesparare — har kunnat lita på att finska staten är en trovärdig ägare som respekterar lagar och spelregler. Ett enda avsteg från den tidigare kutymen skulle därför rasera 15 år av konsekvent arbete för att utveckla statsbolagen.

När Stora Enso bildades 1998 drog Lipponens första regering upp följande riktlinjer, med dåvarande handels- och industriministern Antti Kalliomäkis ord: "Placeraraspekten framhävs alltmer när man bedömer statens aktieinnehav och den ägarpolitik staten bedriver. Ett ur placerarsynvinkel viktigt mål är att aktieinnehavet ger bra avkastning och att aktieinnehavets värde stiger. Detta mål eftersträvas även genom sammanslagningen av Stora och Enso." Det här sade ansvarige ministern 1998.

Den sittande regeringen har i sina egna riktlinjer för de ägarpolitiska principerna förbundit sig att fortsätta på den förra regeringens väg, och i juni 2007 slog den fast i sak likadana riktlinjer för ägarpolitiken. Den långsiktiga linjen fortsätter således oförändrad och effektiv när det gäller att ta hand om vår nationalegendom.

Många av de nuvarande statsbolagen har en näringspolitisk bakgrund. För flera årtionden sedan, när inget privat eller utländskt kapital fanns att tillgå, bildade staten nya bolag som skulle arbeta för ett allmännyttigt mål eller fylla en uppenbar lucka i vår produktionsstruktur.

För flera årtionden sedan kunde också ett regionalpolitiskt mål vara en viktig bidragande orsak exempelvis till placeringen av en viss fabrik i gruppen av statsbolag. Den fabrik i Kemijärvi som nu ägs av Stora Enso var i hög grad ett resultat av sådant tänkande. Mot denna bakgrund är det helt förståeligt att man i östra Lappland är bitter över att cellulosafabriken läggs ner.

I dag verkar börsnoterade bolag i en öppen konkurrensekonomi. Det går inte att ställa några samhälleliga tilläggskrav på dem, om de inte får en särskild ersättning för det. Därför kan ett börsnoterat bolag inte ha några regionalpolitiska förpliktelser, i synnerhet inte om den regering som satt vid makten när bolaget bildades genom fusion 1998 inte har underrättat någon annan om dessa förpliktelser.

Stora Ensos regionalpolitiska roll behandlades grundligt i riksdagen när bolaget bildades 1998. Riksdagsledamoten Vähänäkki ville försäkra sig om att den föråldrade utvecklingsområdespolitiken inte skulle få påverka det nya storbolaget, utan att bolaget skulle få verka enligt rent företagsekonomiska principer. I sitt svar på spörsmålet försäkrade Lipponens första regering, med minister Kalliomäkis ord: "Med stöd av vad som anförts ovan kan man konstatera att statsbolagens roll t.ex. som ett regionalpolitiskt instrument har förändrats i och med att bolagen omvandlats till företag som opererar i en normal konkurrenssituation. Detta gäller även sammanslagningen av Stora och Enso."

Den sittande regeringen följer samma linje. Inget annat vore ens möjligt, eftersom finska statens riktlinjer för de ägarpolitiska principerna under de senaste 15 åren vid börsintroduktion och försäljning av olika bolag har bekräftats med detta samma innehåll för såväl finländare som utlänningar på samma sätt också i fråga om andra bolag. Däremot tar regeringen till närings- och strukturpolitiska åtgärder vid omstruktureringar. Detta mål stöds också genom inrättandet av arbets- och näringsministeriet, vilket gör det möjligt att få olika slag av tjänster på ett och samma ställe.

Statens intressebolag har tyvärr varit tvungna att minska sin personal också tidigare och Stora Ensos beslut i oktober var ingen unik företeelse. Fortum, Metso, Rautaruukki, Telia Sonera, Outokumpu och även Stora Enso har under 2000-talet omstrukturerat sin verksamhet med konsekvenser för de anställda utan att någon har krävt att staten ska ingripa. Det som gör situationen annorlunda den här gången är att huvudpartierna i oppositionen — av uppenbart politiska orsaker — tar avstånd från den linje som man gemensamt har gått in för när det gäller det nationella ägandet.

När det gäller enskilda aktiearrangemang har regeringen också i framtiden för avsikt att förutom rent ekonomiska aspekter också beakta de regionala och sysselsättningspolitiska verkningarna. Detta konstaterades ju på hösten i samband med behandlingen av statsbolagslagen. Försäljningen av Kemira GrowHow i fjol baserade sig delvis på just detta, eftersom man förväntar sig att försäljningen av företaget till norska Yara kommer att öka chanserna att realisera ett projekt som redan länge varit under arbete, nämligen att öppna den planerade gruvan i Sokli i östra Lappland.

Alla tidigare regeringar har efter det att ett bolag introducerats på börsen följt klara spelregler som säger att styrelsen för ett börsnoterat bolag ansvarar för bolagets affärsmässiga beslut. Den aktiebolagslag som bereddes 2005 under ledning av dåvarande justitieministern Koskinen och som riksdagen sedermera godkände omfattar samma entydiga förpliktelse. Något annat skulle inte ens vara möjligt enligt praxis på värdepappersmarknaden. Justitiekanslerns slutsats år 2002 i den s.k. Sonera-affären var att statens yttranderätt som delägare ska utnyttjas vid bolagsstämman.

Sålunda har företrädarna för statens ägarstyrning inte vare sig i för- eller efterhand sanktionerat Stora Ensos beslut i oktober om nedskärning av produktionen, eftersom enskilda aktieägare inte har befogenheter att ingripa i ett sådant beslut.

Veterligen har inte heller landets tidigare regeringar, eftersom de respekterat spelreglerna, försökt ingripa i Stora Ensos mer omfattande beslut under tidigare år, exempelvis när bolaget gick in på den nordamerikanska marknaden år 2000, eller när det flyttade över sina skogsreserver på Tornator Oy där bolaget fortsätter att vara minoritetsägare eller vid bolagets försäljning av sin egen energiproduktion.

Finska staten är med ett innehav på cirka 12,3 procent minoritetsägare i Stora Enso. Cirka tre fjärdedelar av bolagets aktier är i utländsk ägo, men bolagets huvudkontor finns fortfarande i Finland och Stora Enso kommer fortsättningsvis att vara ett viktigt bolag för Finland. Att bolaget har framgång i den internationella konkurrensen är därför viktigt för både staten och de övriga aktieägarna, men också ur nationalekonomisk synvinkel.

Efter Stora Ensos beslut i oktober har regeringen i olika sammanhang betonat vikten av att bolaget satsar på eftervård. Ett engagerat och aktivt deltagande i eftervården i en uppsägningssituation visar att man bär sitt samhälleliga ansvar.

Det är överhuvudtaget skäl att betona vikten av öppen och framförhållande information i samband med omstruktureringar. Det räcker inte med att investerarna underrättas. Det är i bolagens eget intresse att öppet informera sin egen personal och också det övriga samhället om orsakerna till att en omstrukturering är nödvändig, och också att visa att det finns planer beträffande eftervården. I det långa loppet gagnar öppenhet och framförhållning alla parter, i synnerhet som vi i framtiden hotas av brist på kompetent arbetskraft.

Redan i början av regeringsperioden genomförde regeringen en reform som den föregående regeringen beslutat om där regleringen av verksamhetsmiljön i fråga om de bolag som bedriver verksamhet på marknadsvillkor avskildes från ägarstyrningen, vars förvaltning koncentrerades till statsrådets kansli. Åtgärden främjade god förvaltningssed genom att ägandet på så sätt avskildes från sektorministeriernas lagstiftningsuppgifter.

Riksdagen godkände förra hösten efter en bred debatt en ny statsbolagslag som också ingick i målen enligt regeringsprogrammet.

Regeringen är beredd att också i fortsättningen utveckla ägarstyrningen. Åtgärder som kan bidra till att stärka kommande generationers arv måste givetvis tas till öppet övervägande.

Regeringen har fullständig förståelse för den oro inför framtiden som de som drabbades av Stora Ensos nedskärningsbeslut känner och kommer att vidta näringspolitiska åtgärder. Regeringen har därför uppställt ett klart mål om att få fram så många nya ersättande arbetstillfällen som möjligt i östra Lappland och områdena runt Kymmenedalen. Redan samma dag som bolaget meddelade att det hade för avsikt att skära ned sin produktion beslutade regeringen att anvisa pengar för omstrukturering till ett belopp av 15 miljoner euro till just dessa områden. Totalt står mer än 50 miljoner euro till förfogande för de orter som drabbas av omstrukturering.

När nu samarbetsförfarandena avslutats och det slutliga antalet förlorade arbetstillfällen står klart framskrider arbetet med att ta fram ersättande arbetstillfällen i rask takt. I Kemijärvi har man undertecknat en avsiktsförklaring genom vilken en stor andel av de förlorade arbetstillfällena, d.v.s. cirka 100 arbetstillfällen, kan ersättas. I Kymmenedalen har man öppnat möjligheter att säkerställa ytterligare cirka 100 arbetstillfällen. Allt detta har man utverkat på mycket kort tid.

När det gäller Kemijärvi har statsrådet fattat ett principbeslut om beviljande av stöd till ett nytt företag som börjar utnyttja de fabriksutrymmen som blir lediga efter Stora Enso. Samma företag fortsätter också att utnyttja östra Lapplands virkesreserver. I Kymmenedalen har staten liknande beredskap att nå snabba lösningar i fråga om livskraftiga projekt. En arbetsgrupp för omstrukturering följer tillsammans med de regionala TE-centralerna, Stora Enso och de nya potentiella företagarna aktivt med hur de olika projekten framskrider.

Eftervården i fallet Voikkaa, som lett till nya arbetstillfällen, ger anledning till optimism. Av Voikkaa lärde vi oss också att snabba åtgärder från statens sida är en viktig förutsättning för ett lyckat resultat. De gångna veckorna har bjudit på många goda nyheter och har redan i betydande grad ökat chanserna för goda resultat både i östra Lappland och i Kymmenedalen.

Också när det gäller Perlos har man i Joensuutrakten lyckats skapa nya arbetstillfällen som ersätter dem som gick förlorade.

Regeringens prioritetsmål i såväl östra Lappland som Kymmenedalen är också framöver att skapa nya, ersättande arbetstillfällen. Början ser redan lovande ut, men det krävs arbetsro och en positiv inställning till ny företagsverksamhet.

Finland har hittills hört till dem som har vunnit på globaliseringen. Finländska företag har internationaliserats på bred front och därmed skapat arbete och utkomst.

Den globala strukturförändringens avigsida är att fabriker läggs ned och att det rentav finns fara för att hela branscher flyttas ut bortom landets gränser.

En stor del av vår traditionella industri har haft nytta av globaliseringen, men skogsindustrin står inför betydande hot. Detta hot mildras knappast av frågan om ryska virkestullar och det därmed sammanhängande problemet med tillgången på råvaror och deras prisnivå. Vi kan alltså förvänta oss strukturarrangemang också i framtiden. Tyvärr stärker de senaste dagarnas nyheter denna uppfattning.

Vi har klarat av svåra tider också tidigare. Alla skogsbranschens aktörer vinner på att vi finner lösningar som bidrar till en bättre verksamhetsmiljö för skogsindustrin. Skogsklustrets mål att öka innovationerna inom industrin och höja virkets förädlingsvärde är bra. Vi är fortfarande marknadsledare inom skogsteknologi, vilket ger en god grund för fortsatt utveckling. Den arbetsgrupp på bred bas under Ahos ledning som regeringen har tillsatt kommer att dryfta metoder för hur skogsindustrins omvärld ska kunna förbättras. Bara genom att gemensamt kavla upp ärmarna kan vi övervinna hoten.

Som ägare kommer staten också framöver att förvalta tidigare regeringars arv och fortsätta sin långsiktiga ägarpolitik. Man kan bara föreställa sig de negativa effekterna av en total helomvändning i fråga om riktlinjerna på de statsägda bolagen, och på sikt också på de anställda, staten själv och på vanliga aktiesparare, om staten skulle gå och ändra på ett förfaringssätt som under de senaste 15 åren visat sig fungera bra.

Därmed är det helt fel att påstå att regeringen skulle ha varit passiv och låtit marknadskrafterna styra. Regeringen gör det som regeringen ansvarar för, men har samtidigt insett var gränserna för dess verksamhet går. Regeringens verksamhet ska, också när en enskild bransch genomgår omstruktureringar, basera sig på en verklighetsförankrad bild av hur globaliseringen förändrar världen och hur vi tillsammans kan omvandla hoten till nya arbetstillfällen. Regeringen är redo för alla slag av konstruktivt samarbete för att nå detta mål.

Keskustelu välikysymyksen johdosta

Martti Korhonen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Stora Enson ilmoitus lähes 1 000 henkilön joukkoirtisanomisista on sen kohteeksi joutuneille ihmisille raju muutos heidän elämäänsä. Työn loppuminen merkitsee monelle rankkaa muutosta: jääminen omalle paikkakunnalle voi alentaa tuloja paljonkin, ja muutto muualle taas ei ole helppoa, sillä se merkitsee ystävien ja elämänpiirin jättämistä.

Suurten teollisuuslaitosten sulkeminen on raskas isku myös ympäröivälle yhteisölle ja koko seutukunnalle. Liikeyritysten asiakkaat vähenevät, kuntien tulopohjat romahtavat, ja kiinteistöjen hinnat alenevat. Muutoksen tekee monin verroin vaikeammaksi se, että Stora Enso aikoo toteuttaa tehtaiden sulkemiset ja joukkoirtisanomiset todella nopealla aikataululla.

Pyynnöistä ja vetoomuksista huolimatta yhtiön päätös on ollut järkkymätön. Esimerkiksi Summan henkilöstö on vedonnut niin yhtiöön kuin valtiovaltaankin päätöksen muuttamiseksi tai edes jatkoajan saamiseksi, mutta turhaan. Summasta merkittäviä verotuloja saanut Haminan kaupunki on nyt todella kovien päätösten edessä: kaupunki tavoittelee 900 henkilön lomautuksin ja lomarahaan kohdistuvin säästöin tänä vuonna noin 1,2 miljoonan euron budjettisäästöjä, ja tämä on aivan suoraa seurausta Stora Enson päätöksestä.

Kemijärvellä irtisanomisuhan alla oleva tehtaan väki, tehtaan toiminnasta riippuvat alihankkijat ja puuntoimittajat ja seudun koko väestö ovat päättäneet taistella tehtaansa puolesta. Kemijärven massaliike on viime aikojen ja viime viikkojen aikana ollut toistuvasti otsikoissa milloin tehtaan valtauksen ja muiden Kemijärvellä pidettyjen tempausten, milloin eduskunnan edessä pidettyjen mielenosoitusten tai karvalakkilähetystöjen vierailujen merkeissä. Ihmiset, kansalaiset, ne suomalaiset, jotka ovat valtionyhtiöiden omistajia, ovat laajamittaisesti tukeneet Kemijärven massaliikettä. Kansalaiset eivät hyväksy Kemijärven ja Summan tehtaiden sulkemista. Erityisen väärältä lopettamispäätös tuntuu siksi, että lopettavat yksiköt eivät toimineet tuottamattomasti. Niihin on investoitu, niiden väki on omalla toiminnallaan parantanut tuottavuutta, ja toiminnan jatkamiselle olisi täydet edellytykset kummallakin paikkakunnalla.

Arvoisa puhemies! Tuottavien yksiköiden lopettaminen ei ole sattumaa, se ei ole huonoa tuuria, eikä kyseessä ole väistämätön markkinavoimien vaatimus, niin kuin annetaan ymmärtää. Kyse on ihmisten tekemistä päätöksistä, Stora Enson toimivan johdon sekä yhtiön hallituksen päätöksistä ja niiden taustalla olevista linjoituksista. Siksi on todella hyvä syy kysyä, millaisiin yritysvastuun linjauksiin Stora Enson toimet ovat perustuneet.

Stora Enson omassa Yritysvastuu 2006 -raportissa todetaan: "Stora Enson tehtaat ovat monilla paikkakunnilla suurin yksittäinen työnantaja, ja useilla yhtiön konsernin yksiköillä on pitkät perinteet läheisestä yhteistyöstä paikallisyhteisöjen kanssa." Samassa yhteydessä yhtiö korostaa vastuutaan toteamalla: "Stora Enson tavoitteena on olla luotettava liikekumppani ja vastuullinen yhteisön jäsen kaikkialla, missä konserni toimii." Kysymys kuuluu: Onko Stora Enso ollut luotettava kumppani tai vastuullinen yhteisön jäsen Kemijärvellä ja Summassa? Ottiko yhtiön hallitus harkitessaan kannattavien tehtaiden lopettamispäätöksiä huomioon yhtiön vastuun ympäröivästä yhteiskunnasta näillä paikkakunnilla, joilla Stora Enso on ollut tärkeä työllistäjä ja merkittävä osa paikallista yhteisöä? Vastaus on mielestäni yksiselitteinen: ei.

Toimivien tuotantolaitosten lahtaukseen päädyttiin, koska Stora Enson toimiva johto ja yhtiön hallitus katsoivat asioita vain kapeasta, todella kapeasta, bisnesnäkökulmasta. Osakkeenomistajien edusta ja samalla johdon omastakin edusta pyritään pitämään huolta, mutta laajemmat yhteiskunta- ja aluetaloudelliset sekä henkilöstön näkökulmat sivuutetaan. Tästä näkökulmasta yhtiön johto ja hallitus päätyivät esittämään alun perin 1 400 henkilön joukkoirtisanomista.

Jälleen on syytä kysyä: onko joukkoirtisanomispäätös ja siihen liittyvä yhtiön toiminta vastannut Stora Enson henkilöstöpoliittisia linjauksia?

Stora Enson Yritysvastuu 2006 -raportti sisältää erityisen luvun, jonka otsikko on "Henkilöstön vähentäminen". Tuon otsikon alla yhtiö toteaa seuraavaa: "Yksi Stora Enson sosiaalisen vastuun periaatteista koskee työvoiman vastuullista vähentämistä. Tämä perustuu yksilön kunnioittamiseen ja henkilöstön tarpeiden huomioimiseen. - - Taustat, syyt ja perustelut työvoiman vähentämiseen on selkeästi viestitettävä kaikille työntekijöille. Työvoiman vähentämiseen liittyvien päätösten on oltava tasapuolisia ja perustuttava avoimesti viestitettyihin kriteereihin."

Onko Stora Enson johto toiminut joukkoirtisanomisten yhteydessä niin kuin yhtiön yritysvastuuraportissa sanotaan? Onko yksilöä, yksittäistä työntekijää, kunnioitettu ja onko henkilöstön tarpeet otettu huomioon irtisanomisten yhteydessä? Onko irtisanomisten syyt ja perustelut viestitetty selkeästi kaikille työntekijöille, ja onko niitä koskevat kriteerit esitetty avoimesti?

Stora Enson irtisanomisia koskeva tiedottaminen ja irtisanomisiin liittyvä toiminta yt-neuvotteluineen on ollut, ikävä kyllä, kaikkea muuta kuin avointa ja reilua. Erilaisia syitä esimerkiksi Kemijärven tehtaiden lopettamiseen on yhtiön taholta toki kyllä kerrottu, syyt vain ovat vaihdelleet sitä mukaa kuin henkilöstö ja Kemijärven Massaliike ovat kyenneet todistamaan perustelut paikkansapitämättömiksi. Vastuullisuus, työntekijän kunnioittaminen, henkilöstön tarpeiden huomioiminen ja irtisanomisia koskevan tiedottamisen avoimuus ovat unohtuneet Stora Ensolta joukkoirtisanomisten yhteydessä. Henkilöstölle irtisanomiset tulivat täytenä yllätyksenä. Irtisanomispäätökset tehtiin ensin ja nopeasti ja perusteluita on sitten kehitelty jälkikäteen tilanteen niin vaatiessa. Joukkoirtisanomisten todellisia syitä yhtiö ei ole halunnut kertoa julkisuuteen. Näin kai se on ymmärrettävä.

Jokaiselle Stora Ensoa seuranneelle on kuitenkin kai päivänselvää, että yhtiö pyrkii joukkoirtisanomisten avulla helpottamaan konsernissa olevia, muun muassa virheellisistä yrityskaupoista aiheutuneita tappioita ja ongelmia. Myöskään puupula ei olisi vaatinut toimivien tehtaiden lakkauttamista. Puumateriaalin kohdalla yhtiön todellinen pyrkimys kai on puusta käytävän kilpailun rajoittaminen ja puukustannusten alentaminen. Tämä kävi hyvin selväksi siinä yhteydessä, kun Stora Enso kieltäytyi myymästä Kemijärven sellutehdasta sellaisille ostajille, jotka olisivat jatkaneet sellunkeittoa jossain muodossa. Sama kuvio on toistunut myös Ruotsissa, jossa Stora Enso ei ole halunnut myydä Norrsundetin tehdasta ruotsalaiselle teollisuusmiehelle ja ranskalaiselle investointiyhtiölle.

Yhtiön johdon henkilöstöstä piittaamaton toiminta, todellisten syiden peittely ja pyrkimys estää tuotannon jatkuminen suljettavilla tehtailla melkeinpä, voisi sanoa, hinnalla millä hyvänsä on vastoin kaikkea sitä, mitä yhtiövastuuraportti julistaa. Tällä tavoin toimiessaan Stora Enson toimiva johto ja hallitus eivät ole lainkaan ottaneet huomioon niitä reaktioita ja vaikutuksia, joita tällainen, voisi jopa sanoa, kaksinaamaisuus synnyttää henkilöstössä ja laajemminkin yhteiskunnassa.

Ehkä Stora Enson johdossa kuviteltiin, että joukkoirtisanomisten aiheuttama pelko saa työpaikkansa säilyttäneet työntekijät työskentelemään entistä tehokkaammin. Voiko suuryhtiön johto olla tietämätön siitä perusasiasta, että tehokas ja tuottava toiminta sekä yhtiön kehittäminen voi tapahtua vain henkilöstön kanssa tehtävällä yhteistyöllä? Ja tämän yhteistyön avainsana on mielestäni luottamus. Runnomalla lokakuussa päätettyjä joukkoirtisanomisia ja tehtaiden sulkemisia läpi seurauksista piittaamatta yhtiön johto on menettänyt henkilöstön ja kansalaisten luottamuksen. Sen takaisin voittaminen ei ole helppoa, sillä luottamusta ei voi ostaa. Se pitää ansaita.

Arvoisa puhemies! Stora Ensossa Suomen valtion omistusosuus on merkittävä. Itse asiassa Suomen valtio on yhtiön suurin yksittäinen osakkeen omistaja ja sillä on yhdessä Kansaneläkelaitoksen kanssa noin kolmanneksen äänivalta yhtiön sisällä.

Valtiolle on tärkeätä, että yhtiöt, joissa se on merkittävä omistaja, menestyvät ja ovat tuottavia sekä maksettujen osinkojen että osakkeiden arvonnousun kautta. Valtion omistusta yhtiöissä tulee kuitenkin tarkastella muustakin kuin valtion kassaan suoraan tulevien tulojen näkökulmasta. Valtionyhtiöt ja valtio-omisteiset pörssiyhtiöt ovat tärkeitä muun muassa työllisyyden ja verotulojen kannalta. Stora Enson nyt lopetettavista tehtaista varsinkin Kemijärven tehtaalla on ollut sen perustamisesta lähtien tärkeä aluepoliittinen merkitys sekä omalle paikkakunnalle että koko Itä-Lapin alueelle.

Stora Enson edeltäjälle Enso Gutzeit Oy:lle valtion työllisyys- ja aluepoliittiset tavoitteet olivat itsestäänselviä. Tieto näiden tavoitteiden merkityksestä Suomen valtiolle ei ole kadonnut mihinkään, silloinkaan, kun suomalainen ja ruotsalainen metsäalan osaaminen ja omistus yhdistyivät Stora Ensoksi. Myös Stora Enson nykyjohto on perillä työllisyys- ja aluepoliittisten kysymysten merkityksestä, siksi painavasti näitä asioita on kirjattu Stora Enson yritysvastuuraporttiin.

Taas kuuluu kysymys: miten sitten on mahdollista, että Stora Enson johto tästä tietoisuudesta ja omista kirjauksistaan huolimatta päätyi joukkoirtisanomisiin ja toimivien tehtaiden lakkauttamiseen? Yksi merkittävä selitys löytyy pääministeri Matti Vanhasen hallituksen periaatepäätöksestä, jossa todetaan: "Markkinaehtoisesti toimivien yhtiöiden omistajaohjauksessa lähtökohtana on omistajien keskinäinen yhdenvertaisuus: valtio ei edellytä eikä ota itselleen erivapauksia eikä puutu yhtiön hallituksen ja toimivan johdon päätöksentekoon."

Porvarihallituksen ohjelman linjanveto poikkeaa pääministeri Vanhasen ykköshallituksen periaatepäätöksen vastaavasta kohdasta, jossa todettiin seuraavasti: "Markkinaehtoisesti toimivien yhtiöiden omistajaohjauksessa lähtökohtana on omistajien yhdenvertaisuus. Omistajaohjaus perustuu omistajastrategiseen seurantaan ja valmisteluun, jonka perusteella valtio ottaa tarvittaessa kantaa yrityksen strategisiin ja taloudellisiin kysymyksiin." Vanhasen porvarihallitus on olennaisella tavalla linjannut uudelleen valtion omistajapolitiikkaa. (Ed. Gustafsson: Heti kun kokoomus tuli hallitukseen!) Hallitus on tietoisesti latistanut valtion omistajapolitiikan passiiviseen sivustaseuraajan rooliin ja antanut yhtiöiden toimivalle johdolle ja hallitukselle vapaat valtuudet joukkoirtisanomisten toteuttamiseen seurauksista piittaamatta.

Itse asiassa hallitus on tehnyt irtisanomiset yrityksille todella helpoiksi, kun se suurten irtisanomisten yhteydessä automaattisesti ottaa kantaakseen pääosan irtisanomisten rahallisista kustannuksista. Yritysten osuus irtisanomisten viulujen maksamisesta rajoittuu pääsääntöisesti vapaaehtoiseen pakkoon tai korkeintaan yrityksen pyrkimykseen parantaa mainettaan joitakin kustannuksia korvaamalla.

Ensimmäisenä valtio-omisteisista pörssiyhtiöistä tilannetta nyt on käyttänyt sitten hyväkseen Stora Enso kertomalla viime lokakuussa irtisanomisista ja tehtaiden lakkauttamisesta. Hallituksen omistajaohjauksesta vastaava ministeri Jyri Häkämies on tämän jälkeen reagoinut irtisanomispäätöksiin toistamalla kaikissa lausunnoissaan hallitusohjelman kirjausta. Samoin on tehnyt pääministeri Matti Vanhanen, joka muun muassa viime vuoden joulukuussa totesi seuraavasti: "Me noudatamme täsmälleen pörssimaailman pelisääntöjä. Omistajia kohdellaan samalla tavalla, ja valtio on yksi omistaja muiden joukossa. Yritämme ylläpitää luottamusta siihen, ettei valtiolla ole omia sääntöjä."

Ministeri Häkämiehen vastauspuheenvuoro välikysymykseen jatkaa edelleen tämän saman linjauksen kertaamista. Ministeri Häkämiehen puheenvuoro vastaa käsittääkseni koko hallituksen kantaa. Siksi on aihetta kysyä, onko pääministeri Vanhasen hallituksella valtuuksia vetäytyä arvopaperipörssin laatimiin pelisääntöihin vedoten valtion omistamia yrityksiä koskevasta yhteiskuntavastuusta. Tähän kysymykseen hallituspuolueiden kansanedustajat ottavat kantaa.

Arvoisa puhemies! Tasavallan presidentti Tarja Halonen nosti esille Stora Enson yhteiskuntavastuun ja eduskunnan roolin vuoden 2008 valtiopäivien avajaispuheessaan. Tässä samassa istuntosalissa presidentti totesi tuolloin seuraavaa: "Luulen, että monella on mielessä kysymys: ’Onko tämä sitä normaalia vastuullista yritystoimintaa?’ - - Helppoja vastauksia ei ole tässä eikä muissa vastaavanlaisissa tilanteissa nyt tai tulevaisuudessa, mutta eduskunnalla" — siis eduskunnalla — "on viime kädessä valta päättää valtion toiminnasta ja myös valtion omistajapolitiikasta."

Tasavallan presidentti sanoi, että eduskunnalla on viime kädessä valta päättää valtion omistajapolitiikasta. Meillä, hyvät edustajatoverit, on nyt se tilaisuus käsissämme, jossa me voimme linjata eduskunnan tahdon tässä asiassa. Samalla me kannamme päätöksestämme vastuun, jota myös presidentti Halonen korosti toteamalla: "Valtaa seuraa vastuu."

Eduskunta linjasi jo kantaansa käsitellessään joulun alla lakia valtion yhtiöomistuksesta. Tuossa yhteydessä eduskunta hyväksyi seuraavan lausuman: "Eduskunta edellyttää, että valtio ottaa omistajapolitiikassaan huomioon suurten teollisuusyritysten työllisyys- ja aluetaloudelliset vaikutukset." Eikö tämä ole kohtuullisen selvästi sanottu? Ja hallitus väittää nyt aivan jotakin muuta.

Arvoisa puhemies! Hyvät edustajatoverit! Meistä jokaisella tulisi nyt olla rohkeutta itsenäisesti arvioida, onko hallitus linjannut oikein, kun se on päättänyt olla käyttämättä omistajapoliittista valtaansa Stora Enson päättäessä Kemijärven ja Summan tehtaiden lopettamisesta, onko hallitus toiminut oikein ja eduskunnan tahdon mukaisesti, kun se Kemijärven ja Summan tehtaiden lakkauttamispäätöksen yhteydessä ei ole nostanut esille päätösten työllisyys- ja aluetaloudellisia vaikutuksia.

Tätä kysymystä voidaan lähestyä myös tietenkin toisesta suunnasta ja kysyä, tuleeko pörssiyhtiön toiminnan ainoana tavoitteena olla taloudellisen tuloksen maksimointi ja yhtiön osakkeen arvon nostaminen. Vastaukseksi ei loppujen lopuksi riitä pelkkä "kyllä" tai "ei". Yhtiön taloudellinen menestys ja sen osakkeiden arvo ei selity yksinomaan sillä, miten kustannustehokkaasti se tuotteitaan tuottaa tai miten nopeasti se pystyy irtisanomaan suuren määrän henkilöstöä kustannussäästöihin pyrkiessään. Tämän päivän pörssiyhtiölle on yhä tärkeämpää myös se, mitä suuri yleisö ja mitä asiakkaat yhtiöstä ajattelevat ja millainen kuva yhtiöstä julkisuuteen välittyy.

Stora Enson yrityskuvalle ja maineelle ei ole ollut eduksi, että yhtiö on viikosta toiseen esiintynyt otsikoissa yhtiönä, joka lopettaa kannattavaa tuotantoaan ja irtisanoo väkeä pienimmillä paikkakunnilla seurauksista välittämättä. Yhtiön mainetta on vaarantanut myös se, että sen perustelut irtisanomisille ovat vaihdelleet ajan kuluessa.

Kansalaiset, niin kuin sanoin, eivät näitä joukkoirtisanomisia hyväksy. Stora Enson toimia lakkauttaa kannattavia yrityksiä ei tee yhtään hyväksyttävämmiksi edes se, että yhtiön tänään julistaman vuoden 2007 osavuosikatsauksen mukaan yhtiön tulos etenkään loppuvuonna ei ollut tyydyttävä. Heikkoon tulokseen on syynsä, mutta sitä rasittavat myös kahden viimeisen neljänneksen kohdalla tietyt kertaluonteiset erät.

Ei ole oikein eikä ole kohtuullista, että heikenneestä tuloksesta vastuuseen pannaan vain yrityksen henkilöstö ja vain tietyillä paikkakunnilla. Erityisen väärin on maksattaa laskuja Summan ja Kemijärven kannattavien tehtaiden henkilöstöllä. Tämän päivän osavuosikatsauksessa yhtiön hallitus kuitenkin esittää, että osakkeenomistajille jaetaan osinkoa edellisvuosien tapaan. Kun yhtiön tilinpäätös 2007 liitetietoineen julkaistaan, saamme siinä vaiheessa tietää, jatkaako hallitus myös yhtiön johdon avokätistä palkitsemista entiseen tapaansa.

Arvoisa puhemies! Puhuessaan valtion omistajapolitiikasta Finlandia-talolla 13. marraskuuta viime vuonna ministeri Häkämies sanoi: "Valtio jatkaa määrätietoista, aktiivista ja pitkäjänteistä omistajapolitiikkaa yhtiöissään." Miten ministeri Häkämies sitten käytännössä on toteuttanut tätä tavoitetta olla määrätietoinen, aktiivinen ja pitkäjänteinen? Oliko ministerin puheessa jälleen kyse pelkästään retoriikasta?

Valtion omistaja-ohjausta on perinteisesti toteutettu niin, että ministeriö on asettanut oman edustajan valtion kokonaan tai osittain omistamien suuryhtiöiden hallituksiin. Valtiota on noin suurin piirtein tähän saakka edustanut korkea virkamies, joka asemansa johdosta on ollut perillä myös yhtiön yhteiskunnallisesta merkityksestä ja yhteiskunnallisista vaikutuksista. Silloin kun yhtiön hallitus on käsitellyt sellaista hanketta, josta on selvästi haittaa talous- tai yhteiskuntakehitykselle, on kyseinen virkamies viestittänyt yhtiön johdolle, että päätöksestä on syytä keskustella myös valtiovallan kanssa. Näin, uskoisin, osin tiedänkin, on moni yhteiskunnan näkökulmasta väärä päätös jäänyt tekemättä ja ne on kyetty korvaamaan toisenlaisilla ratkaisuilla, jotka ovat palvelleet sekä Suomen että pitemmän päälle myös yhtiön etua.

Huolimatta siitä, että Suomen valtio ja toinen eduskunnan vastuulla oleva instituutio, Kansaneläkelaitos, omistavat Stora Ensosta kuudenneksen ja käyttävät yhtiökokouksessa kolmanneksen äänivaltaa, ei yhtiön hallituksessa ole valtiovallan edustajaa. Tämä on merkinnyt sitä, että Stora Enson päätös lakkauttaa Kemijärven ja Summan tehtaat ja ryhtyä muihin irtisanomisiin tuli maan hallitukselle ainakin sen ilmoituksen mukaan täytenä yllätyksenä. (Ed. Tennilä: Kyllä se Häkämies antoi luvan siihen!) Hallituksen kantaa sen mukaan ei siis ole kysytty, eikä omistajaohjausyksiköllä tai omistajaohjauksen asiantuntijaryhmällä ole ollut tilaisuutta esittää näkökantojaan päätöksenteon yhteydessä. (Ed. Gustafsson: Miten se on mahdollista?) — Ministeri Häkämieheltä on syytä kysyä, miten se on mahdollista. Mutta toisaalta ministeri Häkämieheltä on aivan turha kysyä, onko hallitus harjoittanut sitten määrätietoista, aktiivista ja pitkäjänteistä omistajapolitiikkaa Kemijärven ja Summan tehtaiden lakkauttamispäätösten yhteydessä. Vastaus on "ei", mutta eihän sitä ministeri Häkämies tietenkään suostu tunnustamaan. — Muiden valtio-omisteisten yhtiöiden hallituksissa tehtävät henkilövaihdokset eivät pelasta Kemijärven ja Summan työpaikkoja. Aktiivista omistajapolitiikkaa on viime kädessä vain sellainen politiikka, jolla turvataan tuotannon ja työllisyyden jatkuminen lahdattaviksi tuomituilla Kemijärven ja Summan tehtailla.

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Häkämieheltä kysyttiin välikysymyksessä: "- - aikooko hallitus ryhtyä toimiin näiden" — Kemijärven ja Summan — "tehtaiden jatkon turvaamiseksi käyttämällä tarvittaessa äänivaltaansa Stora Enson yhtiökokouksessa - -." Ministeri Häkämies ei ole välikysymykseen antamassaan vastauksessa esittänyt mitään sellaista uutta tai aktiivista toimenpidettä, joka johtaisi tehtaiden jatkon turvaamiseen.

Omistajaohjauksen ohella hallituksen vastuulla on myös edellytysten luominen Stora Enson ja muidenkin metsäteollisuusyhtiöiden toiminnalle Suomessa. Venäjän puutullien kohoaminen on uhka, jonka torjumiseksi hallituksen olisi pitänyt tehdä kaikki voitavansa. On valitettavaa, ettei pääministeri Vanhasen hallitus ole tässäkään kysymyksessä saanut mitään, ainakaan näkyviä, tuloksia aikaiseksi.

Metsäteollisuuden haasteista huolimatta edellytyksiä toiminnan jatkamiselle Kemijärvellä ja Summassa on. Lakkautettavien yritysten henkilöstö on osoittanut, että heiltä löytyy valmiutta kehittää tuotantolaitoksia tuloksellisella ja työpaikat turvaavalla toiminnalla. Uudet toiminnot, kuten Kemijärvellä mahdollisesti alkava konepaja- ja liimapuupalkkituotanto, voivat synnyttää ja toivottavasti synnyttävät uusia työpaikkoja. Voidaan kuitenkin perustellusti epäillä, voiko valtion tai Stora Enson yritystukien avulla syntyä pysyviä työpaikkoja vai menevätkö tuet yritysheinäsirkoille, jotka kohta pian jo hyppäävät seuraavien tukien perään. Ikävä kyllä tämäkin kysymys on syytä herättää keskusteluun.

Nyt tiedossa olevat uudet yrittäjät Kemijärvellä ja Summassa eivät missään tapauksessa ratkaise perusongelmaa, joka syntyy tuottavien tehtaiden lakkauttamisesta ja tehtaiden työntekijöiden joukkoirtisanomisista. Myöskään Itä-Lapin puun teolliselle käytölle ei ole osoitettu kestävää vaihtoehtoa, jos Kemijärven tehtaan toiminta lakkaa.

Hätiköity päätös lopettaa kannattavat tuotantolaitokset ei ole kestävää eikä vastuullista politiikkaa. Yhtiön tulisikin ottaa aikalisä ja pohtia yhdessä henkilöstön kanssa uusia vaihtoehtoja, joilla tuotantoa voitaisiin jatkaa ja kehittää.

Yhtiön suurimman osakkeenomistajan ominaisuudessa hallituksen tulisi antaa tälle toiminnalle kaikki tuki, parantaa metsäteollisuuden toimintaedellytyksiä puun saannin tehostamiseksi ja sen hintakehityksen vakiinnuttamiseksi. Ennen muuta valtion on omistajana osoitettava, että siltä tarvittaessa löytyy särmää vaikuttaa omistamiinsa yhtiöihin silloin, kun muiden aikeet ovat selvästi ristiriidassa kansantalouden, työllisyyden tai aluekehittämisen kanssa. Tästä ei seuraa, kuten pääministeri Vanhanen väittää, yhtiölle liiketaloudellisia ongelmia, vaan päinvastoin oikeat päätökset tukevat yhtiön kehittämistä tavalla, jota markkinatkin arvostavat.

Arvoisa puhemies! Hallituksen vastaus tarkoittaa siunauksen antamista Summan ja Kemijärven tuotantolaitosten sulkemiselle. Ollakseen johdonmukainen tulee eduskunnan vastata tähän samalla tavalla kuin se suhtautui näihin kysymyksiin hyväksyessään lain valtion yhtiöomistuksesta. Tuolloin antamassaan lausumassa eduskunta edellytti, että valtion tulee omistajapolitiikassaan ottaa huomioon suurten yritysten työllisyys- ja aluetaloudelliset vaikutukset.

Edellä olevan perusteella esitän, että hyväksytään seuraava perustellun päiväjärjestykseen siirtymisen sanamuoto:

"Kuultuaan hallituksen vastauksen eduskunta edellyttää, että hallitus ryhtyy toimiin Kemijärven ja Summan kannattavien tuotantolaitosten jatkon turvaamiseksi sekä vastedes huolehtii yhteiskuntavastuun toteutumisesta valtion omistajapolitiikassa,

ja siirtyy päiväjärjestykseen."

Edustajat Ulla Karvo, Sirpa Paatero, Satu Taiveaho, Markku Pakkanen, Mats Nylud, Arto Satonen ja Timo Kaunisto merkittiin läsnä oleviksi.

Timo Kalli /kesk(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Odotin välikysymyksen ensimmäisen allekirjoittajan, ed. Korhosen, esittävän jotain konkreettista Kemijärven ja Summan työntekijöiden toimeentulon helpottamiseksi sekä uusien työpaikkojen syntymiseksi ja odotin myöskin, että ed. Korhonen olisi konkreettisesti esittänyt edes yhden toimen, jolla metsäteollisuuden tulevaisuuteen olisi voitu vaikuttaa niin, että metsäteollisuus jatkossakin voisi toimia eli niillä ihmisillä, jotka tällä hetkellä työskentelevät, tulevaisuudessa työmahdollisuuksia olisi. Toivottavasti myöhemmin tässä keskustelussa kuullaan näitä ajatuksia.

Arvoisa puhemies! Valtio on ilmoittanut olevansa aktiivinen omistaja erityistehtäviä hoitavissa ja strategisesti tärkeissä yhtiöissä. Tällaisia strategisesti tärkeitä yhtiöitä ovat muun muassa Fortum, Finnair, Vapo, VR ja monet muut. Samoin valtio on ilmoittanut ei-strategisten yhtiöiden osalta omistajaohjauksen perustuvan omistajien keskinäiseen yhdenvertaisuuteen. Näiden yhtiöiden osalta, joita ovat Metso, Outokumpu, Sampo, Stora Enso, TeliaSonera ja monet muut, valtio on johdonmukaisesti ilmoittanut, että se ei omistajana edellytä eikä ota itselleen minkäänlaisia erityisvapauksia.

Omistajaohjaustaan valtio käyttää yhtiökokouksissa osakeyhtiölaissa säädetyllä tavalla. Yhtiökokous valitsee yhtiön hallituksen, joka vastaa yhtiön johtamisesta. Julkisuudessa on vaadittu valtion suoraa puuttumista Stora Enson hallituksen päätökseen lakkauttaa tehtaat Kemijärvellä ja Summassa. Lakkautuspäätös on aiheuttanut hankalan tilanteen Itä-Lapissa ja Kymenlaaksossa. Erityisen vaikea päätös on ollut niille perheille ja ihmisille, jotka ovat menettäneet työpaikkansa. (Ed. Gustafsson: Pelkästään hankalako?)

Arvoisa puhemies! Työpaikkansa menettäneiden on vaikea ymmärtää seurauksia, joihin ennalta sovitusta valtion omistajalinjasta poikkeaminen johtaisi. Sovitusta linjasta poikkeaminen vaikuttaisi ei ainoastaan Stora Enson vaan myös monen muun yhtiön arvoon. Erivapauksien ottaminen vaikuttaisi koko kansallisomaisuutemme arvoon ennalta arvaamattomasti. Pelkästään valtion omistuksen osalta tämä merkitsisi pahimmillaan miljardiluokan arvonlaskua, puhumattakaan siitä, mitä tapahtuisi yksittäisten ihmisten osakesäästöille. Kuka siitä ottaisi vastuun? (Välihuutoja) Hyvä kuulla myöhemmin. Varmaan myöhemmin kuullaan, olisitteko te ottaneet vastuun siitä.

Arvoisa puhemies! Sitaatti valtioneuvoston omistajapolitiikkaa koskevasta periaatepäätöksestä: "Osa yhtiöistä toteuttaa valtionhallinnon tehtäviin kiinteästi liittyviä erityistehtäviä, mutta valtaosa yhtiöistä harjoittaa täysin markkinaehtoista liiketoimintaa." Päiväys 19.2.2004, päätöksentekijöinä tuolloin muun muassa esimerkiksi Erkki Tuomioja, Tarja Filatov.

Jotta epäselvyyksille ei jäisi tilaa, vielä toinen sitaatti, jonka jo kuulimme: "- - valtionyhtiöiden rooli esimerkiksi aluepolitiikan välineenä on muuttanut muotoaan yhtiöiden muututtua normaalissa kilpailuympäristössä toimiviksi yrityksiksi. Tämä koskee myös Stora Enson yhdistymistä." Näin sanoi kauppa- ja teollisuusministeri Antti Kalliomäki 29.6.1998 vastatessaan Storan ja Enson fuusiota koskeneeseen kysymykseen. Siinä hallituksessa myös välikysymyksen ensimmäisen allekirjoittajan puolue oli mukana.

Huomautan vielä, että ennen Lipposen ykköshallituksen ajamaa fuusiota Suomen valtiolla oli muutamaa prosenttia vaille enemmistö Enso Oyj:n yhtiökokouksen äänistä. Silloin Suomen keskusta vastusti fuusiota määrätietoisesti, mutta turhaan: Lipposen hallitus halusi pudottaa valtion omistuksen yhtiössä noin neljännekseen, mitä myös vasemmistoliiton eduskuntaryhmä silloin kannatti.

Edellä mainituista päätöksistä, jotka kuitenkin on tässä yhteydessä hyvä muistaa, on jo aikaa. Kaksi kuukautta sitten eduskunnassa hyväksyttiin laki valtion omistajaohjauksesta. SDP jätti laista tehtyyn mietintöön eriävän mielipiteensä. Siinä SDP linjasi Stora Enson nimenomaisesti markkinaehtoiseksi, ei-strategiseksi omistukseksi.

Arvoisa puhemies! Keskustan eduskuntaryhmä pitää SDP:n ja vasemmistoliiton mukanaoloa välikysymyksessä jo historiallisista syistä epäuskottavana. Mikäli hallitus olisi Stora Enson syksyisen päätöksen yhteydessä toiminut toisin, kukaties se olisi nyt vastaamassa täällä vasemmiston välikysymykseen liiallisesta puuttumisesta yhtiön toimintaan.

Välikysymykseen liittyvästä ilmiselvästä politikoinnista huolimatta itse kysymyksen aihe on merkitykseltään mitä painavin. Tehtaiden sulkemiset asettavat itälappilaiset ja kymenlaaksolaiset äärimmäisen vaikeaan tilanteeseen. Heidän työpaikkansa ovat osa niistä tuhansista työpaikoista, joita olemme metsäteollisuuden rakennemuutoksen myötä menettäneet.

Arvoisa puhemies! Mahdollisten Venäjän puutullien takia joudumme jatkossa etsimään uusia ratkaisuja säilyttääksemme tuhannet uhanalaiset metsäteollisuuden työpaikat. Suomalaisen metsäteollisuuden toimintaedellytykset on kuitenkin turvattava nykyistä paremmin. Tie- ja rautatieverkko on laitettava välittömästi parempaan kuntoon. Monin paikoin rapautunut tieverkko ei mahdollista ympärivuotista puukuljetusta. Perusparannusten määrärahoja lisättiin tämän vuoden budjettiin, mikä on hyvä alku. Tarvitaan myös uusia verotuksellisia keinoja, jotta puu saataisiin jatkossakin liikkeelle. Yritysten sukupolvenvaihdosten verotusta kevennetään ja huojennus laajennetaan koskemaan myös metsätiloja. Lisäksi on harkittava muita puunsaantiin nopeasti vaikuttavia verotuksellisia keinoja.

Keskustan eduskuntaryhmä pitää tärkeänä, että huolehdimme ammattitaitoisen työvoiman saatavuudesta, metsätilojen suunnittelusta aina puun korjuuseen ja tehtaalle toimittamiseen asti. Yhä useampi metsänomistaja on kaupunkilainen. Heitä pitää rohkaista neuvonnan keinoin huolehtimaan metsistään ja hyödyntämään niitä monipuolisemmin ja entistä enemmän.

Arvoisa puhemies! Nämä tärkeät toimenpiteet eivät ennätä helpottamaan itälappilaisten ja kymenlaaksolaisten tilannetta. Metsäteollisuuden rakenteellisiin ongelmiin ei kuitenkaan voida vastata omistajaohjauksella. Tämä ei tarkoita sitä, että hallitus olisi ollut tai voisi olla toimeton Kemijärvellä tai Summassa. Päinvastoin hallitukselta edellytetään aktiivisia toimia, joilla alueille luodaan korvaavia työpaikkoja mahdollisimman nopeasti. Muun muassa Kemijärvellä on matkailuun, metsäteollisuuteen ja kaivostoimintaan liittyviä hankkeita, joiden avulla työpaikkojen menetykset on mahdollista korvata. Keskustan eduskuntaryhmä antaa kaiken tukensa hallitukselle näiden hankkeiden toteuttamiseksi. Kemijärven sellutehtaan lakkauttamisen jälkeenkin on tärkeätä turvata Itä-Lapin puuntuotanto.

Arvoisa puhemies! Keskustan eduskuntaryhmä painottaa, että kansallisomaisuuden hoitamisen tulee perustua ennalta sovittuihin linjoihin. Toivon, että nyt käytävä keskustelu ei vähennä kiinnostusta kotimaisten yhtiöiden omistukseen jatkossa. Edelleen keskustan eduskuntaryhmä antaa hallitukselle täyden tukensa korvaavien työpaikkojen luomiseksi menetettyjen tilalle. Ryhmä pitää tärkeänä, että jatkossa valtion omistajapolitiikkaa hoidetaan tämän vuoden tammikuussa voimaan tulleen, valtion yhtiöomistusta ja omistajaohjausta koskevan lain mukaan.

Arvoisa puhemies! Palaan siihen, mistä aloitin: Toivon, että te välikysymyksen allekirjoittajat nyt esitätte joitakin toimia, joilla teidän mielestänne metsäteollisuuden asema ja erityisesti niiden ihmisten, jotka työskentelevät metsäteollisuudessa, asema voitaisiin turvata.

Marjo Matikainen-Kallström /kok(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Stora Enson tehtaiden lakkautukset ovat kova isku kyseessä oleville paikkakunnille. Työpaikkojen menettäminen Kemijärvellä ja Kymenlaaksossa ravistelee rakenteita ja aiheuttaa turvattomuutta. Työntekijöillä on huoli sekä omasta että perheidensä selviytymisestä. Kysymys kuuluukin, miten luodaan uskoa ja toivoa tilanteessa, jossa tulevaisuus näyttää epävarmalta ja vaihtoehtoja tuntuu olevan niukasti.

Ajan pyörä pyörii vain eteenpäin. 2000-luvun Suomi on mukana kansainvälisessä kilpailussa avoimilla markkinoilla. Kilpailussa menestyminen merkitsee sitä, että yritystemme on koko ajan pysyteltävä askelen edellä muita ja pyrittävä alati huolehtimaan kilpailukyvystään ja kannattavuudestaan. Usein tämä merkitsee uusia investointeja, työpaikkoja ja mielenkiintoisempia työmahdollisuuksia, mutta välillä tämä valitettavasti tarkoittaa joidenkin toimintojen alasajoa tulevaisuuden menestyksen turvaamiseksi. Suomen selviytymiskeinot näissä tilanteissa ovat avoimuus, työnteko ja osaaminen, jotka kanavoituvat uusiksi menestystarinoiksi.

Arvoisa puhemies! Miksi metsäyhtiöt saneeraavat? Vastaus on yksinkertainen: metsäteollisuudessa on käynnissä globaali rakennemurros. Joidenkin tuotteiden kysyntä ei enää kasva kehittyneillä markkinoilla. Kasvunäkymät voivat kuitenkin olla suotuisia kehittyvissä talouksissa, kuten Aasiassa. Sellun tuotantoa siirtyy pois Euroopasta alhaisempien kustannusten ja markkinoiden perässä.

Suomi on metsäteollisuuden suurvalta, jossa rakennemuutos tuntuu väistämättä rajuna. Samaan aikaan metsäteollisuuden kilpailukykyä heikentävät raaka-aineen saatavuus ja hinta sekä erityisesti Venäjän puutulliuhka. Metsäklusterin uutena tavoitteena onkin lisätä puun jalostusarvoa Suomessa. Siihen on vain herätty liian myöhään.

Tässä tilanteessa tarvitaan niin yritysten kuin valtionkin toimia, jotta metsäteollisuuden toimintaympäristö pidetään mahdollisimman hyvänä ja innovatiivisena. Yritysten ja valtion tutkimus- ja kehityspanostukset ovat avainasemassa. Metsäteollisuus on ja tulee olemaan Suomelle strategisesti tärkeä ala. Nyt on viimeiset hetket uudistua.

Haastavina aikoina on hyvä pitää mielessä, että olemme ennenkin selvinneet rakennemuutoksista. Muutoksessa on mahdollisuus toimintojen tehostamiseen ja tuotannon kehittymiseen. Pelottomasti uusia uria etsimällä luodaan entistä parempia työpaikkoja. Tällöin lopputuloksena on vahvempi kilpailukyky ja vakaa hyvinvointi.

Uusien työpaikkojen luominen on alkanut ripeästi sekä Kemijärvellä että Kymenlaaksossa. Tiedossa on jo nyt yrittäjiä, jotka tarjoaisivat töitä yhteensä 200 henkilölle. Kaikille irtisanotuille tarjotaan koulutusta ja muita tukitoimia. Esimerkiksi uusien yrityksien perustamista tuetaan niin sanotulla starttirahalla.

Hallitus on ottanut erittäin vakavasti Itä-Lapin ja Kotka—Hamina-seudun tilanteen. Samana päivänä, kun Stora Enso ilmoitti päätöksestään, hallitus varasi 15 miljoonaa euroa ylimääräistä rakennemuutosrahaa investointeja ja työpaikkoja varten. Rakennemuutosalueille varatut varat ovat yhteensä 57 miljoonaa, missä ovat mukana EU:n rakennerahastot. Näillä varoilla lievennetään irtisanomisten vaikutuksia ja luodaan uusia, korvaavia työpaikkoja. (Ed. Jaakonsaari: Kaikki niitä temppuja!)

Valtion, yritysten, kansalaisliikkeiden ja yksittäisten ihmisten on käännettävä katseet tulevaisuuteen ja tehtävä yhteistyötä, jotta rakennemuutosalueilla voidaan luoda uusia työllistymismahdollisuuksia. Osapuolet tutkivat hankkeita kiihtyvällä vauhdilla ja katsovat, mitkä niistä ovat elinkelpoisia ja kannatettavia. Näillä oikein kohdennetuilla toimenpiteillä, yrittämisellä ja tulevaisuudenuskolla vastataan rakennemuutoksen haasteeseen.

Arvoisa puhemies! Moni suomalainen kysyy, miksi valtio ja hallitus eivät estä Stora Ensoa ja muitakin yhtiöitä lopettamasta tehtaita ja työpaikkoja Suomessa. Vastaus on, että valtion tulee ennen kaikkea huolehtia siitä, että yrityksillä on mahdollisimman hyvä toimintaympäristö maassamme. Suomalaisessa yhteiskunnassa on voitava yrittää, investoida ja tarjota työpaikkoja tulevaisuuteen luottaen.

Suomi ei voi olla maa, jossa valtio ohjailee yrityksiä, joilla on vastuu omasta pärjäämisestään kovassa kansainvälisessä kilpailussa. Yritykset toteuttavat yhteiskuntavastuutaan parhaiten siten, että ne pysyvät kannattavina ja tarjoavat töitä sadoilletuhansille suomalaisille. Kokoomuksen mielestä menestyvät yritykset ovat työpaikkojen paras tae.

Stora Enso on valtiolle finanssisijoitus, jolle ei aseteta muita tehtäviä hyvän taloudellisen tuloksen lisäksi. Valtio-omistaja ei voi vaatia yrityksiä pyörtämään päätöksiään yhden omistajan tarpeiden vuoksi. Valtaa käytetään yhtiökokouksissa, kuten muutkin omistajat tekevät.

Valtionyhtiöt eivät pörssissä ollessaan muodosta mitään erityistä saareketta, jota osakeyhtiölaki tai normaalit yritystoiminnan ja kilpailun lait eivät koskisi. Osakeyhtiölaissa todetaan yksiselitteisesti, että kaikkia omistajia on kohdeltava tasa-arvoisesti. Suomella ei ole varaa saada sellaista kansainvälistä mainetta, että poikkeamme yleisesti hyväksytyistä pelisäännöistä. Tämä vaikuttaisi myös muiden pörssissä olevien valtionyhtiöiden kiinnostavuuteen ja arvoon sijoituskohteina. (Ed. Gustafsson: Sen takia pitää vaikuttaa etukäteen!)

Omistajaohjauksen pyrkimyksenä on ollut omistaja- ja elinkeinopolitiikan erillään pitäminen. Kaikkien osakkeenomistajien on voitava luottaa siihen, että heitä kohdellaan samalla tavalla. Näitä hyviksi havaittuja periaatteita on noudatettu jo pitkään, useamman hallituksen aikana. Esimerkiksi vuosina 95—99 SDP:läinen kauppa- ja teollisuusministeri Antti Kalliomäki linjasi useaankin otteeseen omistajapolitiikkaa. Kansanedustajan kirjalliseen kysymykseen hän vastasi ministerinä ollessaan näin: "Normaaleissa kilpailuolosuhteissa ja kansainvälisessä kilpailuympäristössä toimivalle ja etenkin pörssissä noteeratulle valtionyhtiölle erityistehtävien ja -velvoitteiden asettaminen valtio-omistajan taholta ei - - ole perusteltua - -." Lukuisista muistakin edellisten hallitusten aikaisista dokumenteista huomaamme, että hallituksen omistajapolitiikassa on toimittu jo useita vuosia samalla tavoin hallituksen väristä riippumatta. (Ed. Gustafsson: Ei pidä paikkaansa!)

Arvoisa puhemies! Muutos koetaan usein negatiiviseksi ja pelottavaksi asiaksi. Saattaa jopa tuntua turvallisemmalta yrittää torjua muutos kuin sopeutua siihen tai nähdä siinä jotain hyvää. Muutos on kuitenkin aina myös mahdollisuus, josta voi syntyä jotain entistä parempaa ja kestävämpää.

Poliittiset päättäjät ovat samanlaisia tuntevia ja ajattelevia suomalaisia kuin kaikki muutkin. Siksi irtisanottujen työntekijöiden kokema hätä ja huoli on ollut syvästi ymmärrettävissä niin puolueissa kuin eduskunnassakin. Ei kemijärveläisiä, kymenlaaksolaisia tai muitakaan muutoksen kourissa olevia jätetä yksin selviämään.

Kun vaikeat rakennejärjestelyt ovat käynnissä, valtion ja yhteiskunnan tehtävänä on pehmentää niiden vaikutuksia. Tärkein toimenpide on huolehtia siitä, että menetettyjen työpaikkojen tilalle syntyy uusia nopeasti. Niin viiltävää kuin tehtaiden alasajo kyseessä oleville seuduille onkin, katseet on suunnattava tulevaisuuteen. Tärkeintä on toivon antaminen toivottomaltakin tuntuvassa tilanteessa. Ihmisten mielissä on oltava varmuus siitä, että me suomalaiset kyllä pärjäämme ja työnteko ja yrittäminen kannattavat edelleen. Tämän hallitus on pyrkinyt kaikin keinoin tekemään. Kokoomuksen eduskuntaryhmä antaa kaiken tukensa hallitukselle.

Jouko Skinnari /sd(ryhmäpuheenvuoro):

Herra puhemies! Stora Enson kannattavien tehtaitten lopettaminen äkkirysäyksellä Kemijärvellä ja Summassa on järkyttänyt koko Suomea. Porvarihallitukselta valtionyhtiöitten omistajaohjaus on epäonnistunut. Ympäri Suomea on levinnyt hätä ja pelko siitä, mitä on jo tapahtunut ja mitä porvarihallituksen laiminlyöntien seurauksena vielä tuleman pitää, (Ed. Zyskowiczin välihuuto) viimeisimpänä esimerkkinä, ed. Zyskowicz, TeliaSonera, jonka kehittämisestä porvarihallituksella ei ole mitään näkemystä eikä minkäänlaista vastuuta yhtiön henkilöstöstä. (Ed. Zyskowicz: Ilman demareita Sonera olisi myyty kovalla voitolla!)

Porvarihallitus ei ole tahtonut käyttää Stora Ensossa yhdessä Kansaneläkelaitoksen kanssa 35 prosentin äänivaltaa kannattavien tehtaitten työpaikkojen turvaamiseksi. Yleensä kannattava toiminta myydään, ei sitä lopeteta. Tämä on bisneselämän sääntö. Ei Stora Enso eikä maan hallitus ole pystynyt uskottavasti selvittämään tehtaitten lopettamisen perusteita. Syyt ovat vaihdelleet koko ajan. Vuosikausia tehtaitten työntekijät eduistaan tinkien ovat auttaneet tuotantolaitoksia parempiin tuloksiin. Nyt tälle ei anneta mitään arvoa.

Joulukuussa Vanhasen—Kataisen hallitus hyväksytti eduskunnassa valtionyhtiölain. Lailla perusteineen annetaan valtuudet myydä kaikki muut valtion pörssissä olevat osakkuusyritykset paitsi Finnair, Fortum ja Neste Oil. Noteeraamattomista yhtiöistä myyntivaltuudet ovat saaneet energiassa tärkeät Fingrid, Gasum ja Ekokem ja lukuisat muut. Samalla eduskunta kuitenkin hyväksyi lausumat, joissa edellytetään valtion omistajaohjauksessa työllisyyden ja aluetalouden näkökohtien huomioon ottamista.

Porvarihallitus poikkeaa edellisen hallituksen omistajapoliittisista linjauksista ja myös aikaisempien hallitusten. Porvarihallitus keskittyy vain myymiseen ja vähät välittää valtionyhtiöiden toimien taloudellisista ja yhteiskunnallisista vaikutuksista. Yhteiskuntavastuuta ei ole. Omistajapolitiikassa on tapahtunut selvä suunnanmuutos. Nykyisen hallituksen omistajapolitiikka on passiivista.

Vanhasen ensimmäisen hallituksen omistajapolitiikka oli tiivistetysti ennustettavaa, aktiivista ja markkinaehtoista. Tällä pyrittiin mahdollisimman hyvään yhteiskunnalliseen ja taloudelliseen kokonaistulokseen. Tavoitteena oli yhtiöiden kehittäminen, hyvä henkilöstöpolitiikka ja valtion omistuksen arvon nostaminen. Toisin on nyt. Porvarihallituksen ohjelmassa aktiivinen-sana tarkoittanee pelkästään myymistä. SDP:n mielestä valtion eli kansan omaisuutta ei tule enää myydä muuta kuin erityisillä perusteilla. Syvästä lamasta noustiin muun muassa myymällä valtionyhtiöitten osia, jotta saatiin yhtiöiden arvot nousemaan ja rahaa valtion velkojen maksamiseen, mutta nyt myynnistä ei ole enää mitään vastaavaa hyötyä.

Mutta nyt tulen siihen tärkeään kohtaan: Vanhasen ensimmäisen hallituksen ja Vanhasen nykyisen hallituksen periaatepäätöksissä on ratkaiseva ero. Porvarihallitus lähtee siitä, että "valtio ei edellytä eikä ota itselleen erivapauksia eikä puutu yhtiön hallituksen ja toimivan johdon päätöksentekoon". Se on tässä 7.6.2007 päivätyssä periaatepäätöksessä. Tämä virke on se lisäys, mikä siihen on tullut. En tiedä, kuka sen on sinne saanut ujutettua, mutta joka tapauksessa tässä näkyy se, että puuttumattomuus, tahdottomuus ja näköalattomuus ovat nykyisen hallituksen omistajapoliittinen linjaus, ja nyt tämä kyllä näkyy.

Arvoisa puhemies! Hallitus on tosiasiassa hyväksynyt kannattavien tuotantolaitosten sulkemisen. Sosialidemokraatit ovat vastustaneet valtionyhtiöitten myyntivaltuuksien laajentamista. Viime vaalikaudella SDP esti tällaisen esityksen antamisen eduskuntaan. Viime vuoden joulukuussa jätimme esitykseen vastalauseen, jonka mukaan valtion omaisuutta ei enää saa myydä ilman erityisiä perusteita. Haluamme säilyttää valtion nykyisen omistuksen tärkeimmissä yhtiöissä pääsääntöisesti sellaisenaan.

Valtiolla omistajana on valta etukäteen vaikuttaa yhtiöitten hallitusten päätöksiin osakeyhtiölain mukaisesti. Corporate governance merkitsee hyvää hallintoa sisäpiirisäännöksineen, mutta sekään ei estä valtiota käyttämästä omistajavaltaansa. Stora Enson hallitus ja toimitusjohtaja eivät näytä noudattavan pääomistajaan, Suomen valtioon, päin corporate governancea. He yrittävät vedota pörssiyhtiöitten sellaiseen erityisasemaan, jota tosiasiallisesti ei ole osakeyhtiölaissa. Osakeyhtiölain käytäntöä ovat islantilaiset opettaneet Elisassa vähän yli 10 prosentin omistuksellaan. Suomessa on viime vuosina alkanut yhä enenevässä määrin esiintyä valtionomistajuutta väheksyvä linja, johon porvarihallitus näyttää täysin alistuvan.

Arvoisa puhemies! On epäselvää, millä perusteilla Stora Enso on tehnyt tehtaitten lakkauttamispäätökset ja miten ne on kerrottu maan hallitukselle. Epäselvää on myös, mikä on maan hallituksen tahto ottaa etukäteen Stora Enson asioista selvää. Joka tapauksessa Stora Enson ilmoittamat perusteet tehtaitten lakkauttamiseksi ovat osoittautuneet virheellisiksi puun saatavuuden, yksiköiden kannattavuuden ja energian osalta. Asiantuntijoiden mukaan Kemijärven sellutehdasta ei tarvitse sulkea puupulan takia.

Kemijärven tehtaan tekninen kunto, tuottavuus ja kannattavuus ovat osoittautuneet varsin hyviksi. Kemijärven sellutehdas on ylittänyt yhtiön vaatiman 13 prosentin tuottotason joka vuosi. Nyt ollaan sulkemassa bioenergiaa tuottava tehdas, josta tältäkin osin aiheutuu valtiolle mittavat kustannukset tilalle hankittaviin muihin uusiutuviin energiamuotoihin nähden.

Stora Enson ilmoitus oli šokki Kymessä lähes 1 000 työntekijälle perheineen. Summan tehtaan lopettaminen, Kotkan tehtaan myynti, Anjalankosken tehtaan koneen sulkeminen, taloushallinnon siirrot ja kunnossapidon vähentäminen ovat porvarihallituksen hyväksymää surusanomaa. Kemijärven tehtaan tavoin voidaan kyseenalaistaa kaikki väitteet lopettamissyistä energian, kannattavuuden, puun saatavuuden ja tuotevalikoiman osalta. Missä on pehmopaperin ja muiden tuotteiden kehittäminen Suomessa, vai annetaanko tämäkin sektori ruotsalaisten tehtaitten ja omistajien käsiin?

Sosialidemokraatit vaativat hallitusta antamaan välittömästi eduskunnalle selonteon valtion omistajapolitiikan periaatteista ja toimintalinjasta. Selonteko olisi ollut hyvä keino kirkastaa hallituksen linjaa. Hallituksen eri ministereitten päivittäin vaihtuvat kannat esimerkiksi Stora Enson tapauksessa lisäävät epävarmuutta kansalaisten keskuudessa ja antavat huonon kuvan hallituksen kyvystä valtion omistajapolitiikassa.

Porvarihallituksen johdolla valtiosta on kehittymässä pelkkä myyntiliike ilman selvää teollisuus- ja elinkeinopoliittista strategiaa. Sosialidemokraattien mielestä omistajapolitiikasta tarvitaan selkeät pelisäännöt muun muassa kannattavan liiketoiminnan osalta. On pohdittava, miten voimme kehittää suomalaista kansallisesti tärkeää perusteollisuutta ja elinkeinotoimintaa niin, että ne tarjoavat myös jatkossa työtä omassa maassamme ja tuottavat osinkotuloja. Valtionyhtiölakiin liittyvän asetuksen valmistelussa nämä ja myös eduskunnan hyväksymät edellä mainitut periaatteet tulee ottaa huomioon.

Valtion on SDP:n mielestä kehitettävä uutta. Itsenäisen kansan ja valtion elinehtoihin kuuluvat energian saanti ja huoltovarmuus, elintarviketuotannon omavaraisuus, hyvinvointipalvelujen turvaaminen, puhelin- ja muun verkkotoiminnan toimivuus koko maassa, terästeollisuus, lento- ja muu liikenne. Myös monilla muilla sektoreilla tarvitaan valtion yritystoimintaa. Teollisuussijoitus Oy:n ja muun riskirahoituksen turvin valtion on mentävä vahvemmin uusiin haasteisiin muun muassa uusiutuvan energian, jätteen, ympäristöteknologian, koulutuksen viennin ja osaamisen osalta.

Suomalaisen metsäteollisuuden alasajo uhkaa rapauttaa teollisuutemme tärkeää kivijalkaa. Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä ei hyväksy kannattavien tehtaitten lopettamista. Kemijärven tehdas on tärkeä osa Itä-Lapin olemassaoloa. Lappi on nähtävä osana kehittyviä Barentsin alueen ja Murmanskin elinkeinotoimintoja. Stora Enson toimet Summan, Anjalankosken ja Kotkan osalta heikentävät myös Suomen kansantaloutta ja vaarantavat tuhansien ihmisten toimeentulon, samaten tämä Stora Enson aiesopimus Anaika Groupin kanssa: Yritys alkaa valmistaa liimapuupalkkeja. Stora Enso on myöntänyt investointiin lainan, ja valtiokin on luvannut tukea taloudellisesti hanketta, mutta nämä investoinnit tulevat vaikeuttamaan huolestuttavasti alan kilpailukykyä muualla Suomessa.

Arvoisa puhemies! Perustuslain mukaan "julkisen vallan on edistettävä työllisyyttä ja pyrittävä turvaamaan jokaiselle oikeus työhön". Porvarihallitus ei yritäkään täyttää perustuslain tavoitetta. Stora Enson hallitus, taustalla piileskelevä ruotsalainen puheenjohtaja Claes Dahlbäck ja toimitusjohtaja Jouko Karvinen ovat asettuneet Vanhasen hallituksen yläpuolelle yhtiökokousten väliseksi ajaksi ja ryhtyneet toimimaan jopa valtion omistajaedun vastaisesti. Lapin Kansan mukaan eduskunnan puhemies Sauli Niinistö on sanonut: "- - valtiolla olisi ollut suurimpana omistajana mahdollisuus käyttää omistajan ääntä Stora Enson Kemijärven ja Summan tehtaiden kohtaloissa."

Kansalaiset ovat vihaisia ja pettyneitä, koska maan hallitus ei määrätietoisesti käytä valtaansa osakeyhtiölain puitteissa, vaan sallii lopettaa Kemijärven ja Summan kannattavat tehtaat. Samanlainen täydellinen välinpitämättömyys porvarihallituksella on TeliaSoneran mittavia irtisanomisia kohtaan. Tämä on Vanhasen ja Kataisen hallituksen väärää politiikkaa, joka johtaa valtionyhtiöitten toiminnan kriisistä toiseen.

Kannatan ed. Korhosen ehdotusta perustellun päiväjärjestykseen siirtymisen sanamuodoksi.

Markus Mustajärvi /vas(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pääministeri Vanhanen on aiemmin luonnehtinut itseään toimitusjohtajaksi. Stora Enson tapauksessa kahden toimitusjohtajan roolit näyttävät menneen pahasti sekaisin: toimitusjohtaja Karvinen käskyttää maan hallitusta, ja toimitusjohtaja Vanhanen toistaa yhtiön virallista totuutta silloinkin, kun julkituodut tiedot eivät pidä paikkaansa.

Pääministeri luottaa kritiikittä sellaiseen yhtiön johtoon, joka ostaa Pohjois-Amerikasta kalliilla kannattamattomia tehtaita, myy ne halvalla ja paikkaa virheensä lopettamalla kannattavia yksiköitä Suomessa. Näinkö toteutuu hallituksen periaatepäätös, jonka mukaan valtion omistajapolitiikan ja omistajaohjauksen ensisijainen tavoite on yhtiöiden kehittäminen ja omistaja-arvon pitkäjänteisen kasvun tukeminen?

Kannattavien yksiköiden lakkauttamiseksi esitetyt perusteet on kerta toisensa jälkeen kumottu. Kannattavuudesta, puuhuollosta ja energiankulutuksesta annetut luvut eivät ole pitäneet paikkaansa. Näyttää siltä, että ensin on tehty päätös lakkauttamisesta ja sen jälkeen on annettu käsky etsiä järjettömälle päätökselle perusteet.

Ei Vanhasen hallitus kuitenkaan linjaton ole, päinvastoin, pääministeripuolueesta löytyy runsaasti erilaisia linjoja valtion omistajapolitiikasta ja omistajaohjauksesta. En olisi ihmetellyt, vaikka tämän välikysymyksen ensimmäinen allekirjoittaja olisi ollut vasemmistoliiton puheenjohtaja Korhosen sijaan keskustan puoluesihteeri Korhonen. Niin kaksilla korteilla keskusta pelaa.

Pääministeri on kerta toisensa jälkeen kieltäytynyt ajamasta ylimääräistä yhtiökokousta koolle hallituksen tai toimitusjohtajan vaihtamiseksi. Hän on kieltäytynyt antamasta pääministerin ilmoitusta tai selontekoa omistajapolitiikasta. Siksi ainoaksi mahdollisuudeksi tuoda Stora Enson ratkaisut ja omistajaohjaus eduskuntaan jää välikysymys. Sen asian ratkaisi hallitus, joka on linjassaan johdonmukainen: se ei sekaannu omiin asioihinsa.

Kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen suhtautui viime lauantaina ylimielisesti ja väheksyen tähän välikysymykseen. Pääministeri seurasi esimerkkiä eilen. Nöyrä ja viisas valtiomies varoo tällaista käyttäytymistä. Kokoomus osallistui neljän vuoden oppositiokautensa aikana 15 välikysymykseen, keskusta omalla oppositiokaudellaan 23:een. Olivatko ne kaikki tärkeämpiä kuin kansallisomaisuudesta huolehtiminen ja työntekijöiden tulevaisuuden turvaaminen Kemijärvellä, Summassa ja lukuisilla muilla paikkakunnilla?

Arvoisa puhemies! Vieläkään ei ole selvinnyt, koska vastuuministerit saivat ensimmäisen kerran tiedon Stora Enson päätöksistä, millaisia keskusteluja käytiin toimivan johdon ja omistajaohjauksesta vastaavien henkilöiden välillä, ja ennen kaikkea, mikä oli ministereiden kanta asiaan, siunasivatko he hiljaisesti kaiken, mitä heille esitettiin. Etenkin ministeri Häkämies on selityksen velkaa, vielä vastauksensa jälkeenkin. Ministerit itse ratkaisevat, ovatko he luotettavampia kuin Stora Enson pörssitiedote. Joka tapauksessa yhtiön johto on luottanut koko ajan siihen, ettei valtio tule väliin ja estä näiden onnettomien päätösten toteuttamista. Yhtiön johto on lyönyt raa’at päätökset pöytään, mutta hiljaisella ministereitten tuella.

Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä puolustaa valtion vahvaa roolia yhtiöissä ja sitä, että omistajan eli kansalaisten äänen tulee kuulua niiden päätöksissä. Ei valtion omistus ole yhtään sen arvottomampaa kuin yksityisenkään.

Arvoisa puhemies! Omistajapolitiikkaa koskeva valtioneuvoston periaatepäätös on luonteeltaan poliittinen, ei juridinen. Ministerit ovat vakuuttaneet, että valtion omistajapolitiikka ei ole muuttunut kymmeneen vuoteen, mutta se ei pidä paikkaansa. Löysimme 16 ristiriitaista kohtaa kyseisen päätöksen ja Stora Enson tapauksen välillä. Se osoittaa, että hallituksen toiminta ei ole ollut linjassa edes sen itsensä kanssa. Me erittelemme nämä ristiriidat myöhemmässä keskustelussa, mutta tässä yksi esimerkki:

Valtioneuvoston päätöksessä todetaan omistajapoliittisista tavoitteista: "Erityisen tärkeitä asiaryhmiä ovat henkilöstön aseman ja oikeuksien kunnioittaminen sekä ympäristön kannalta vastuullinen toiminta." Kuinka kävi? Ensin tehtiin päätös tehtaitten lopettamisesta ja vasta sitten käynnistettiin yhteistoimintaneuvottelut, minkä jälkeen Toimihenkilöunioni nosti perustellusti kanteen työnantajaa vastaan.

Kemijärvellä työntekijäjärjestöt yhdessä professoritasoisten asiantuntijoiden kanssa työstivät mallin sellutehtaan toiminnan muuttamiseksi liukosellua, sähköä, energiaa ja kemikaaleja tuottavaksi yksiköksi, mutta ensimmäisenä esityksen ampui alas elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen. Suomeen rakennetaan tällaisia laitoksia jo lähivuosina — miksi ei sitten alueelle, joka kärsii pahimmasta rakennemuutoksesta Suomessa ja jolla sijaitsee jo ennestään kannattava tehdas keskellä kasvavia raaka-ainevaroja? Niinkö te aiotte kasvonne pelastaa, että ensin kuristatte ja sitten elvytätte?

Arvoisa puhemies! Valtionyhtiöiden omistajapolitiikasta täytyy puhua juuri nyt, koska joulukuussa eduskunnan enemmistö antoi hullulle lisää köyttä myöntäessään uusia myyntivaltuuksia valtioneuvostolle, joka on Stora Enson tapauksessa työnäytteensä antanut.

Ministerit ovat paenneet olemattomien osakeyhtiölain pykälien taakse. Toimettomuuden todellinen syy on kuitenkin äärimmilleen viety markkinaliberalismi, jota toteutetaan hinnalla millä hyvänsä. Siksi hallitus varoo antamasta väärää viestiä niille sijoittajille, jotka kärkkyvät muiden kannattavien valtionyhtiöitten myymistä. Sen linjan maksumiehiksi joutuvat työntekijät Stora Ensossa ja jatkossa monessa muussakin yrityksessä.

Hallituksen sisäinen liima tässä asiassa on käänteinen puolueiden julkituomille periaatteille: kokoomus lopettaa kannattavaa yritystoimintaa, vihreät ajavat alas bioenergiatuotantoa, ja keskusta hautaa Kekkosen perinnön. Pääministeri Vanhasen toisen hallituksen iskulause "Vastuullinen, välittävä ja kannustava Suomi" on muuttunut irvikuvakseen. Vasemmistoliitto vaatii, että valtio käyttää omistajavaltaansa henkilövalinnoissa ja tulevassa Stora Enson yhtiökokouksessa. Valitettavasti näyttää siltä, että pääministeri Vanhanen on tehnyt tahdottomuudesta taiteen ja muut ministerit ovat jyrkästi samaa mieltä.

Hallitus katsoo taaksepäin ja yrittää pelastautua sillä, niin kuin olemme jo kuulleet. Se ei auta yhtään niitä, joilla tänä päivänä on hätä. Mutta historiasta voi kyllä oppia. Talvisodassa vihollinen pysäytettiin Kemijärven Mäntyvaaraan, muutaman kilometrin päähän siitä, missä nykyään sijaitsee sellutehdas. Tammikuussa tehtaan valtauksessa, jonka organisoi massaliike, oli mukana kolmen sodan veteraani, joka sanoi, että nyt piti lähteä reissuun neljännen kerran. Jos te ette, arvon ministerit, ketään muuta kuuntele, niin kuunnelkaa ainakin tätä veteraanin viestiä!

Kannatan ed. Martti Korhosen esitystä päiväjärjestykseen siirtymisen sanamuodoksi.

Erkki Pulliainen /vihr(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aloitetaanpa Sonerasta. Sonera osaa polttaa rahaa. Umts-seikkailussa hävisi aikanaan 20 miljardia markkaa. Tuoreeltaan TeliaSonera kokeili toista konstia muka tulostensa parantamiseksi. Parituhatta työntekijää joutui irtisanomisuhan kohteeksi. Nyt vastasi pörssi. Kurssi putosi oitis kymmenkunta prosenttia. Suunniteltu toimenpide oli liikaa sijoittajillekin: jakaa nyt ylimääräisiä osinkoja ja irtisanoa samaan aikaan sen tuloksen tekijät. TeliaSoneran tuoreen operaation ajoitus sattui sikäli sopivaan saumaan, että eduskunta voi tutkiskella yhtiöiden yhteiskuntavastuun kantoa laajemmalla aineistolla.

Tämänkertaisen välikysymyksen fokuksessa on, kuten olemme havainneet, erikoisesti Stora Enso, yhtiö, jonka lähihistoriaan kuuluneista niin ikään epäonnistuneista ulkomaiden seikkailuista on koitunut miljardien eurojen tappiot ja niiden mukaiset alaskirjaukset taseissa. Yhteistä mainituille yhtiöille on pohjoismainen fuusioituminen, joka tarkoituksestaan poiketen ei ole tuonut lisäarvoa yhteiskuntavastuun kantoon, pikemminkin päinvastoin. Rajussa riskinotossa taito ei ole ollut tahdon edellyttämällä tasolla. Ylipäätään suomalaisten yhtiöiden ulkomaanoperaatioiden kokonaistuottavuus on jäänyt tutkimusten mukaan kotimaahan tehtyjen investointien tuottavuudesta jälkeen, vaikka kehnolla henkilöstöpolitiikalla on yritettykin tuloksia paikata.

Tapahtunut on virittänyt laajaa keskustelua yhteiskuntavastuusta. Yhteiskuntavastuu ei ole yksinkertainen asia. Sillä on poliittinen, ekonominen, sosiaalinen, teknologinen ja ekologinen ulottuvuutensa. Näiden käsitteiden ensimmäiset kirjaimet noteeraten puhutaankin alan slangissa lyhyesti peste-analyysistä. Tarkemmin arvioituna opposition jättämän välikysymyksen perusteluissa on kysymys kaikista näistä. Parlamentaariseen vaikuttamiseen kuuluu, että hallitus puolustaa kompensoivia toimiaan. Markkinatalouden piiriin kuuluvissa asioissa tämä säilyttää toimenpiteet markkinoiden sisäisinä ja politiikan ulkopuolisina.

Peste-analyysin tieteellinen synty juontuu terveen järjen vaatimuksiin. Suunnitelmatalous tuhosi itsensä kykenemättä analysoimaan tekemisiään tämän analyysitekniikan hengessä ja kirjaimessa. Ratkaisua etsitään nyt markkinataloudessa tilanteessa, jossa pelivälineistä alkaa tulla uupelo. Kriittiset luonnonvaratekijät, uusiutuvan energian, hedelmällisen maaperän ja makean veden riittävyydet, luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen, aavikoitumisen ja elinympäristöjen myrkyttymisen pysäyttäminen ja ihmisen tuottaman ilmastonmuutoksen torjuminen, ratkaisevat taloudellisen toimeliaisuuden todelliset rajat. Samalla tulee yhteiskuntavastuu haastetuksi peliin mukaan. Markkinatalous itsessään on jo oireillut kykenemättömyydestä ohjautua kestävälle tulevaisuuden uralle. Ihmisten sietokyky on jo liian monissa tapauksissa ylitetty, mikä on ilmentynyt tihentyvissä siviili- ja sotilaallista kriisinhallintaa vaativissa konflikteissa. (Ed. Gustafsson: Missä valtion ohjaus on?) Tarvitaan ilmiselvästi sekä kansallista että kansainvälistä ennalta ehkäisevää ja ohjaavaa säätelyä. Sillä on tavaton kiire. Vapaamatkustajiksi aikovat saattavat kompastua ensimmäisinä. Ensimmäinen tilanteen vakavuuden oivaltamisen mittaus tapahtuu parin seuraavan vuoden aikana, kun Balin ilmastokokouksen tuloksia kudotaan toimintaohjeeksi.

Arvoisa puhemies! Talousvaliokunta sai reilut kaksi kuukautta sitten valmiiksi valtion omistajapolitiikkaa ohjaavan mietintönsä. Iso sali hyväksyi sittemmin muun muassa kolme lausumaa tulevan politiikan ohjenuoriksi. Ensimmäisen mukaan valtion tulee ottaa omistajapolitiikassaan huomioon suurten teollisuusyritysten työllisyys- ja aluetaloudelliset vaikutukset. Toisen mukaan valtion osakemyynneistä saamia tuloja kohdennetaan myös uuden yritystoiminnan aikaansaamiseen ja kasvuyritysten rahoitukseen. Kuluneet pari kuukautta ovat osoittaneet, että jotta hallituksella olisi kolmannen eduskunnan hyväksymän lausuman velvoituksella jotain myönteistä kerrottavaa eduskunnalle, tarvitaan uutta, määrätietoisempaa otetta harjoitettavaan omistajaohjaukseen. Se, mitä mieltä eduskunta oli pari kuukautta sitten, ei näytä kerta kaikkiaan riittävän.

Hallintoneuvostojen roolia voitaisiin muuttaa aktiivisemman vaikuttamisen ja paremman vaikuttavuuden suuntaan. Hallintoneuvostot ja/tai kansalaisfoorumit, niin kuin olen oppinut niitä uusia instituutioita ymmärtämään, voisivat laatia vähintään kerran vuodessa arvioinnin siitä, kuinka yhtiön operatiivinen johto on ottanut yhdistetysti huomioon taloudelliset, sosiaaliset, teknologiset ja ekologiset näkökohdat toiminnassaan projisoituina eduskunnan ja sen linjausten mukaan maan hallituksen omistajaohjaukseen. (Ed. Tennilä: Näin se massaliike on tehnyt!) Tästä menettelystä voisi muodostua laajempikin käytäntö, kun varmasti nuo julkistetut arviointiraportit tulisivat luetuiksi kaikissa mahdollisissa taloudellisissa toimintayksiköissä. Joka tapauksessa tällainen menettely vähentäisi paniikkireaktioiden ja -vasteiden tarvetta valtioneuvoston tasolla ja taholta. Jos se vaikuttaisi pörssissä olevien yhtiöiden kurssikehitykseen kielteisesti, niin koko markkinatalous voisi ryhtyä miettimään lähtölaskentansa aloittamisajankohtaa.

Arvoisa puhemies! Välikysymyksen erityisenä yksityiskohtana on Stora Enson päätös lakkauttaa Kemijärven sellutehdas. Tämä tehdas on aivan poikkeavassa asemassa Suomen teollisten toimintayksiköiden joukossa. Suomen jäätyä toiseksi viime sodissa sen osaksi jäi maksaa sotakorvaukset voittajavaltiolle. Metsä- ja osaamispääoman hyödyntäminen olivat avainasemassa tästä urakasta selviytymisessä. Oman veronsa kantoivat Metsähallituksen hallinnassa olleet Itä-Lapin valtion metsät. Saannon maksimoimiseksi hakattiin paljaaksi jopa 2 000 hehtaarin aukkoja, joiden metsittämisessä oli omat luonnolliset vaikeutensa. Nyt nämä — korostetusti todeten — talousmetsät ovat nuoren metsän hoitovaiheessa. Nämä metsät on jo metsälakien mukaan hoidettava asiallisesti.

Tuoreiden inventointitulosten perusteella Lapin metsien hakkuukertymäsuunnite kohoaa lähivuosina 5,5 miljoonaan kuutiometriin. Harvennushakkuiden osuus tulee kasvamaan tästä yli puoleen 10 vuoden kuluessa. Itä-Lapin yksityismetsien hakkuukertymä on ollut jo kuitupuuvoittoinen. Noiden metsien hakkuumahdollisuudet nousevat puolella lähimmän 20 vuoden kuluessa. Kemijärven sellutehdas on käyttänyt enimmillään 1,4 miljoonaa kuutiota kuitupuuta vuodessa. Tarjolla olevan kuitupuun laatu on ollut erityisen soveliasta käytettyyn sellun eräkeittoon. Tässä on siis erikoistarjous kansainvälisille sijoittajille. Pitkämieliselle, hyvään tuottoon perustuvalle puunjalostusteollisuudelle on sijansa juuri Kemijärvellä. Sen pitää perustua kuitupuun käyttöön, sahapuusta sen sijaan on jo nyt niukkuutta. Alueellisen kuitupuujalostuksen suhteellinen kannattavuus nousee, kun dieselpolttoaineen reaalihinta kohoaa. Sen odotetaan olevan rajua lähivuosina.

Valtiovallalla on edelleen pääosin hoitamatta sen Salcompin lakkauttamisen jälkeen antamat lupaukset yhtä ministeriön call centerin vertaa lukuun ottamatta. Talousmetsien tuotannolliset mahdollisuudet pitää käyttää hyväksi. Niiden ulkopuolelle jäävät ne puuvarat, jotka ovat päätetyillä luonnonsuojelualueilla. Vihreä eduskuntaryhmä ei missään asetelmassa hyväksy noiden suojelupäätösten purkamista. Ryhmä varoittaa rakentelemasta ketjua, joka viime kädessä siihen ikään kuin pakottaisi. Toimet pitää rajoittaa talousmetsiin, missä kasvavia mahdollisuuksia siis on, kuten olen osoittanut. Tästähän ja vain tästä on Kemijärvellä juuri nyt kysymys.

Vihreä eduskuntaryhmä kannattaa puhemiehen ehdotusta yksinkertaiseen päiväjärjestykseen siirtymisestä.

Anna-Maja Henriksson /r(ryhmäpuheenvuoro):

Herr talman! Att en fabriksnedläggning slår hårt mot den ort och region där den är verksam vet och förstår vi alla. Vi vet också vilken press beslutet sätter på arbetstagarna, deras familjer samt de lokala och regionala beslutsfattarna. Hoten om arbetslöshet och försämrade ekonomiska utsikter är tunga att bära för alla inblandade. Det här har vi kunnat erfara på flera håll och i flera sektorer under de senaste åren i Finland.

Den globala ekonomin för med sig nya utmaningar också för oss. Bolag verksamma i Finland spelar på samma globala marknad och med samma regler som bolag verksamma på helt andra håll. Finland är inte en åtskild del av Europa och världen — på gott och ont.

Vi inser också alla att det kan vara svårt att acceptera att en fabrik som gått på vinst läggs ner. Nedläggningsbeslutet av en sådan fabrik kan man därför förundra sig över, men marknadskrafterna fungerar inte alltid logiskt. Det här är bara ett exempel på det som jag just var inne på, att vår skogsindustri lever under stor press när strukturerna förändras på den globala marknaden. Omstruktureringar inom den inhemska industrin är ju i sig ingen nyhet utan ett fenomen som vi alltid fått leva med.

Jag vill gärna ta ett exempel från min egen hemstad. I Jakobstad verkade i tiden Strengbergs tobaksfabrik med som bäst cirka 1 600 arbetstagare. På 1980-talet sysselsatte också Wärtsiläs fabriker hundratals personer i staden. Idag finns ingenting kvar förutom byggnaderna, vilka nu sjuder av ny aktivitet.

Puhemies! Valtioneuvosto teki viime kesänä periaatepäätöksen valtion omistajaohjauksesta, jonka mukaan yhtiöt jaetaan kahteen ryhmään: yhtiöihin, jotka toimivat markkinaehtoisesti, ja yhtiöihin, jotka hoitavat valtion erityistehtäviä. Valtion erityistehtäviä hoitavissa yhtiöissä valtiolla on omistajana ensisijaisesti yhteiskunnalliset tavoitteet, vaikka kannattava toiminta samalla on yleinen tavoite. Erityistehtävää hoitavassa yhtiössä valtio on aktiivinen omistaja, joka määrittelee erityistehtävän sisällön ja sen merkityksen yhtiölle asetettujen tavoitteiden suhteen.

Nyt käytävässä keskustelussa on hyvä muistaa, että valtaosa valtion yli 50 yhtiöstä toimii markkinaehtoisesti. Toimintaperiaatteiden, taloudellisen rakenteen ja tuottotavoitteiden osalta näitä yhtiöitä tulee voida verrata muihin yrityksiin samalla toimialalla. Valtiolla voi omistajana olla strategisia intressejä markkinaehtoisesti toimivissa yhtiöissä, mutta nämä yhtiöt toimivat myös silloin selkeiden liiketoiminnallisten periaatteiden mukaisesti. Periaatepäätöksen mukaan valtion omistajaohjauksen tavoitteena on markkinaehtoisesti toimivien yhtiöiden osalta saavuttaa jokaisessa yksittäisessä tapauksessa paras taloudellinen kokonaistulos.

Valtioneuvosto totesi myös, että omistajat ovat yhdenvertaisessa asemassa omistajaohjauksen osalta markkinaehtoisesti toimivissa yhtiöissä. Valtio ei edellytä erityiskohtelua eikä ota itselleen vapauksia eikä myöskään puutu hallituksen ja operatiivisen johdon päätöksentekoon. Omistajaohjaus perustuu omistajastrategiseen valvontaan ja valmisteluun, jonka perusteella valtio tarvittaessa, samalla tavalla kuin muut merkittävät omistajat, ottaa kantaa yritystä koskeviin strategisiin ja taloudellisiin kysymyksiin.

Ruotsalainen eduskuntaryhmä tukee valtioneuvoston suuntaviivoja omistajaohjauksesta markkinaehtoisesti toimivissa yhtiöissä. Valtion osallistuminen omistajuutensa perusteella pörssissä noteerattujen yhtiöiden jokapäiväiseen operatiiviseen toimintaan horjuttaisi voimakkaasti valtion uskottavuutta omistajana muiden omistajien ja sijoittajien silmissä. Pahimmassa tapauksessa koko yhtiön uskottavuus saattaisi kärsiä ja yhtiön toimintaedellytykset voimakkaasti heikentyä.

Herr talman! Oppositionen vill att riksdagen tar sig en roll som svenska riksdagsgruppen anser att den lagstiftande makten i Finland inte ska ta. Oppositionen vill att vi här ska blanda oss i och bestämma hur ett enskilt aktiebolag, där den största enskilda ägaren dessutom kommer från utlandet, ska styras. Det här anser vi, herr talman, att inte är förenligt med den uppfattning om marknadsekonomi som är gällande i Finland utan påminner mera om något slags planekonomi. Staten ska inte och kan inte styra en global marknad, men nog i viss mån begränsa de negativa konsekvenser som kan uppstå av fattade beslut.

Oppositionen frågar i sin interpellation om hur staten genom sin ägarstyrning ska verka för att bolagens samhällsansvar förverkligas. Jag frågar mig vilket samhällsansvar man här efterlyser? Vill oppositionen att staten uttalar ett misstroende mot bolagens operativa ledning i ett försök att trygga verksamheten på enskilda orter och i enskilda regioner med risk för att bolagets hela verksamhet i vårt land hotas, med allt som det kan föra med sig. Vem bestämmer vilket samhällsansvar som är det rätta? Kan man säga vilken linje som folket stöder och vilken linje som är den bästa för folket och landet som helhet?

Det är klart att riksdagen både kan — och också vid behov ska — diskutera statens ägarpolitik. Men då borde utgångspunkten vara ägandet som helhet: Vad ska staten äga? Företag som upprätthåller för landet strategiskt centrala funktioner är förstås primärt sådana där staten behöver ha ett starkt ägande. Till den skaran hör bland annat bolag som YLE och Finnair. Att diskutera utifrån ett enskilt bolags beslut och verksamhet ger en skev bild av ägandet och statens möjligheter att agera.

Oppositionen vill nu fälla regeringen på grund av ägarstyrningen utan att presentera ett enda alternativ till hur ägarstyrningen ska skötas. Det är i sig förståeligt att man inte säger så mycket i interpellationen, eftersom grunderna för statens ägarstyrning drogs upp under en tid när socialdemokraterna satt i regeringen, såväl i statsrådets kansli som i handels- och industriministeriet, det vill säga på centrala poster när det gäller ägarstyrningen. Också vänsterförbundet satt med i regeringen under dessa tider.

Svenska riksdagsgruppen anser att bolagens operativa ledning är den aktör som bäst kan bedöma vilka verksamhetsförutsättningar som finns i den egna sektorn. Det är ju faktist den operativa ledningen som är experter på just sitt område. Svenska riksdagsgruppen anser även att samhällsansvaret uppfylls om den operativa ledningen fattar sådana beslut som tryggar bolagets verksamhetsförutsättningar i Finland.

Arvoisa puhemies! Omistajapolitiikka on osa arkipolitiikkaa. Sen sijaan aluepolitiikkaa on vaikea yhdistää omistajapolitiikan kanssa, kun on kyse markkinaehtoisesti toimivista yhtiöistä. On selvää, että julkishallinnon, valtion, alueiden ja kuntien, tulee suunnitella ja toteuttaa aluepolitiikka maassamme. Sekä hallituksella että eduskunnalla on suuri vastuu aluepolitiikasta. Rakennemuutosten kohdatessa maamme alueita, kuntia ja kaupunkeja julkisen sektorin on autettava ja tuettava. Hallitus on jo luvannut tukea niitä paikkakuntia, joita Stora Enson päätökset tehtaiden lakkauttamisesta koskevat. Hallitus siis täyttää tehtävänsä aluepoliittisena toimijana sille asetettujen odotusten mukaisesti.

Aluepolitiikkaa on kuitenkin, kuten sanottu, harjoitettava muilla välineillä kuin pörssissä noteeratun yhtiön kautta. Ja hallituksella on muita välineitä, kuten esimerkiksi valtion toimintojen alueellistaminen, erilaiset taloudelliset tukimuodot muun muassa te-keskusten ja Finnveran kautta, veropoliittiset välineet jne. On myös tunnustettava, että korvaavien työpaikkojen löytäminen ei ole helppoa lyhyellä aikavälillä. Rakennemuutokset ovat aina vaikeita ja vaativat sekä aikaa että hyvää harkintakykyä. Korvaavien työpaikkojen tulee tietysti olla pysyväisluonteisia, jotta paikallisväestö voi suhtautua luottavaisesti tuleviin muutoksiin.

Herr talman! Interpellanterna frågar om regeringen anser det vara rätt och riktigt att fabrikerna i Kemijärvi och Summa läggs ner, eller om man kommer att vidta åtgärder genom sitt ägande för att trygga fabrikernas existens. Svenska riksdagsgruppen anser att det är bolagets operativa ledning som fattar beslut om formerna för bolagets operativa verksamhet i Finland, inte riksdag eller regering. Svenska riksdagsgruppen upprepar att effekterna av nedläggningsbeslutet är beklagliga och svåra för regionen, kommunen och arbetstagarna, men anser inte att statsrådet behöver ändra principerna för sin ägarstyrning.

Därför, herr talman, föreslår svenska riksdagsgruppen enkel övergång till dagordningen.

Bjarne Kallis /kd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kristillisdemokraatit eivät olisi allekirjoittaneet tätä välikysymystä, jos ne perustelut Kemijärven tehtaan lakkauttamiselle olisivat meitä vakuuttaneet.

Mutta haluan ensin vastata ed. Timo Kallin kysymykseen, mitä oppositio on tehnyt metsätalouden edistämiseksi. Ihmettelen, miten kehtaatte tuollaista kysyä. Pari kuukautta sitten käsittelimme budjettia. Kristillisdemokraatit esittivät monta lisämäärärahaa ainoana tarkoituksena edistää metsätaloutta tässä maassa, monta kohtaa, ja ihmettelen suuresti, että keskusta äänesti näitä kaikkia vastaan. En halua uhrata tätä tärkeää aikaa menemällä niihin yksityiskohtiin, mutta te voitte tutustua äänestyksiin ja pöytäkirjoihin ja huomaatte, että paljon olemme tehneet.

Herra puhemies! Kun Stora Enson johto 25.10. viime vuonna ilmoitti Kemijärven tehtaan ja Summan tehtaan lakkauttamisesta, niin perustelu oli: liian kallis raaka-aine ja halpa dollari. Meni muutama viikko, ja ruvettiin puhumaan ylikapasiteetista ja siitä, ettei kotimainen puu riitä kaikille. Näihin kaikkiin perusteluihin asiantuntijat ovat puuttuneet ja myöskin yksityiskohtaisesti käsitelleet niitä ja katsoneet, pitävätkö nämä perustelut paikkansa.

Tänään toimitusjohtaja Karvinen pörssitiedotteessa toteaa lopettamisesta muun muassa näin: "Valtavista kotimaisista ponnisteluista huolimatta jouduimme tuomaan Suomeen yli neljä miljoonaa kuutiometriä huomattavan kallista puuta vuoden 2007 leudon talven takia ja Venäjän tullimaksujen uhan alaisena. Suunnitelmamme sulkea Kemijärven ja Norrsundetin sellutehtaat perustuivat ja perustuvat edelleenkin selvään tavoitteeseen: vähentää tarvetta ostaa erittäin kallista tuontipuuta - -." Tähän Stora Enson johto vetoaa ja viittaa, kun Kemijärven tehdas aiotaan lopettaa. Kannattavuudella ei ole mitään merkitystä, vaan ainoa tavoite on vähentää tarvetta ostaa erittäin kallista tuontipuuta.

Kun tämä tieto Kemijärven tehtaan ja Summan tehtaan lopettamisesta tuli julkisuuteen, niin se otettiin tyrmistyneenä vastaan. Asiantuntijat rupesivat kumoamaan näitä väitteitä puupulasta ja osoittivat myöskin, miten kannattava yksikkö Kemijärven tehdas on, viittasivat siihen tuottotavoitteeseen, 13 prosenttiin, joka lähes joka vuosi on ylitetty. Samanaikaisesti kun Enson tuottotavoite on jäänyt alle 5 prosenttiin, niin Kemijärven tehtaan tuottotavoite on ollut yli 13 prosenttia.

Jokainen tietää, mikä on Kemijärven tehtaan merkitys koko Itä-Lapille. Reaktiot kentältä ovat olleet voimakkaita. Nuoret ja opiskelijat ovat kysyneet, missä on moraali. Kun kristillisdemokraatit vierailivat Porvoossa muutama viikko sitten eräässä lukiossa, niin koulun rehtori kertoi, ilman että me olisimme sanallakaan maininneet Kemijärveä, että oppilaat ihmettelevät, miten on mahdollista, että valtiojohtoinen yritys sulkee Kemijärven tehtaan. He olivat hankkineet sen verran tietoa, että ihmettelivät sitä.

Myöskin presidentti otti kantaa siihen, niin kuin jokainen meistä tietää. Eri alojen asiantuntijat ovat ottaneet kantaa. Metsähallituksen entinen pääjohtaja Jaakko Piironen totesi, että miten ilkesivätkin, ja viittasi siihen väitteeseen, että Lapista puuttuisi puuta. Siis Metsähallituksen entinen pääjohtaja toteaa näin. Puolueet ja kansanedustajat ovat ottaneet kantaa. Eräässä lehdessä oli otsikko "Keskustan kenttä käy kuumana". Minä olen aina olettanut, että kyllä kenttä paneutuu asioihin. Ja jos kenttä kävi kuumana, minkä takia kenttä kävi kuumana? Koska kenttä ei ymmärtänyt eikä ymmärrä vieläkään tätä päätöstä. Eräs keskustan kansanedustaja totesi, että kaikki ovat ihmetelleet sitä, mitä järkeä on ajaa kannattava tehdas alas. Ei hän sanonut, että minä ihmettelen, vaan hän sanoi, että kaikki ovat ihmetelleet sitä, mitä järkeä on ajaa kannattava tehdas alas.

Olin muutama päivä sitten eräässä yliopistossa. Kävin keskustelua sen rehtorin kanssa, joka on metsäalan asiantuntijoita ja alan professori. Kysyin häneltä kantaa tähän väitteeseen puupulasta. Hän vastasi näin: "No, jos Saharassa on pula hiekasta, niin Suomessa on pula puusta." Minä kysyin, saanko minä siteerata häntä. Meitä oli viisi henkilöä läsnä. Hän sanoi, että kyllä sinä voit siteerata, mutta ei välttämättä tarvitse mainita nimeä. Mutta näin hän sanoi, ja hän on professori ja alan asiantuntija.

No, mitä hallitus sanoo? Hallitus sanoo, että pörssisääntö kieltää. Minä olen kymmeniä kertoja kysynyt, miltä kuulostaa se pörssisääntö, johon viitataan. En ole koskaan saanut mitään vastausta. Tarkoitetaan tietenkin osakeyhtiölakia, joka kieltää suosimasta tiettyä osakasryhmää, mutta ei kiellä puuttumasta asioihin silloin, kun ne ovat menossa pieleen. Voi, kun hallitus olisi puuttunut Soneran seikkailuihin. Voi, kun hallitus olisi puuttunut Fortumin optio-ohjelmiin. Voi, kun hallitus olisi puuttunut Stora Enson Amerikka-seikkailuihin tai siihen, mihin ministeri Häkämies viittasi: siihen, että vesivoimalaitokset ja metsävarat myytiin päivänä, jolloin niiden hinta oli alhainen, ja kyseessä oli vielä yhtiö, joka tarvitsee energiaa ja puuta ja sitten vielä vähän pääomaa, siis tärkeimmät tuotannon tekijät myytiin. Ei kukaan puuttunut. No, te sanotte, että pitäisi yhtiökokouksessa käyttää sitä äänivaltaa. Miksi sitä ei ole käytetty, vaikka on mennyt pieleen?

Onneksi on joskus etukäteen puututtu. Kun oli pankkikriisi 90-luvun alkupuolella, niin Yhdyspankki ilmoitti optio-ohjelmasta johdolle. Mitä teki ministeri Viinanen? Hän puuttui siihen. Mitä teki Yhdyspankin hallitus? Se perui sen optio-ohjelman. Aivan oikein, mutta jos ei siihen olisi puututtu, niin se olisi toteutunut. Ministeri Pekkarinen kertoo meille aina silloin tällöin ilouutisia. Hän on kertonut, miten hän on pannut sulun optio-ohjelmille valtiojohtoisissa yrityksissä. Hän on siis puuttunut asiaan, ja on ihan oikein, että hän on puuttunut. Vanhoille hän ei ole mahtanut mitään, mutta uusia ei ole syntynyt.

Kun ihmiset sijoittavat rahaa pörssiin, niin kyllä he katsovat myöskin, mitä yhtiö omassa strategiassaan sanoo toiminnastaan. Ed. Martti Korhonen hyvin ansiokkaasti kertoi, mitä Stora Enson strategioissa sanotaan. Sen takia ihmiset ovat myöskin sijoittaneet rahaa. He odottavat, että yhtiö ottaa vastuuta niistä asioista, joiden yhtiö sanoo olevan tärkeitä.

Ministeri Häkämies, te tiedätte, mitä tapahtuu, tai luulette tietävänne, mitä tapahtuu, jos valtio nyt tähän puuttuisi. Te sanotte, että Suomen valtion arvopaperisalkun arvo laskisi, ja te tiedätte jopa, kuinka paljon se laskisi. Minä en ymmärrä, miten te voitte tietää, että se laskisi 2 miljardilla. Mistä se tieto on tullut? Ed. Kalli sanoi, että se saattaa laskea miljardilla. Minä en tiedä, miten te voitte tietää. Tiesittekö te eilen, että Stora Enson kurssi nousee aamupäivällä ja laskee iltapäivällä? (Naurua) Tiedättekö te, miten se kehittyy huomenna? Ette tiedä, ei kukaan tiedä. Mutta jokainen tietää, harjoitetaanko yhtiössä sellaista toimintaa, jota se julkisesti sanoo haluavansa harjoittaa. Minä olen täysin vakuuttunut siitä, että jos kannattava yritys pidetään pystyssä, niin kuin Kemijärven tapauksessa, niin voi olla — en tiedä, mutta voi olla — että kurssi hetkellisesti laskee, mutta ei kestä kauan, ennen kuin se taas nousee.

Kristillisdemokraatit eivät esitä hallitukselle epäluottamuslausetta, emme esitä. Mutta me esitämme toivomuksen, että te yhtiökokouksessa pyrkisitte siihen, että Kemijärven tehdas jatkaa toimintaansa, ja jos ei Stora Enso halua sitä tehdä, niin se myytäisiin sille taholle, joka on halukas jatkamaan sitä kannattavaa toimintaa Itä-Lapissa. Sen takia, herra puhemies, esitän perustelulausumaksi:

"Hallituksen vastauksen kuultuaan eduskunta edellyttää, että hallitus pyrkii vaikuttamaan Stora Enson tulevassa yhtiökokouksessa niin, ettei kannattavia sellutehtaita lopeteta, vaan että toiminta jatkuu entisenä tai tehtaat myydään halukkaalle sellutuotantoa harjoittavalle yhtiölle,

ja siirtyy päiväjärjestykseen."

Puhetta oli ryhtynyt johtamaan ensimmäinen varapuhemies Seppo Kääriäinen.

Timo Soini /ps(ryhmäpuheenvuoro):

(Välihuutoja) Arvoisa puhemies! On kiva aloittaa puhe, kun edustajakollegatkin odottavat malttamattomana.

Perussuomalaisten mielestä työnteon on aina kannatettava joutenoloa paremmin. Perussuomalaisten mielestä koko Suomi tulee pitää asuttuna. Perussuomalaisten mielestä yhteiskunnallisen päätöksenteon tulee olla oikeudenmukaista. Onko oikeudenmukaista, että kannattava yritystoiminta, jolla on merkittävä aluepoliittinen vaikutus, lopetetaan? Onko se Lapin etu? Onko se Kymen etu? Onko se Suomen etu? Ei ole, herra puhemies. Se on vain ja ainoastaan pörssipelurin kuviteltu etu. Haluammeko me, että kaikista suomalaisista pitää tulla pörssipelureita ja optiosaalistajia? Emme halua.

Mikä silloin työntekijänä riittää, jos se, että tekee parhaansa ja tuottaa voittoa, ei riitä? Mikä silloin riittää? Tätä kysyin Massaliikkeen edustajilta sekä eduskunnan portailla että sisätiloissa. He eivät osanneet vastata. En osaa itsekään vastata. Sen on riitettävä. Muuten maailmasta menee mieli ja merkitys.

Esimerkiksi Kemijärven sellutehdas tuottaa noin 20 miljoonaa euroa voittoa vuodessa, joka päivä 65 000 euroa. Ajatelkaa, 65 000 euroa voittoa päivässä, ja se ei riitä! Kemijärven tehtaaseen sijoitetun pääoman tuotto on ollut vuosina 1999—2005 huomattava. Puhutaan jopa 17 prosentin vuosittaisesta tuotosta, kun taas konserniin sijoitetun pääoman tuotto on ollut vain noin 3,5 prosenttia. Kemijärven sellutehdas on siis erittäin kannattava tuotantolaitos ja myös hyvä sijoitus.

Hyvät edustajat, kysyn vaan, millä laskutoimituksella saadaan aikaan sellainen lopputulos, että juuri tämä selvästi keskivertoa kannattavampi investointikohde Stora Ensossa on se, joka tulee lakkauttaa ja jonka ylläpitäminen vaikuttaisi muka negatiivisesti, kielteisesti, yhtiön pörssiarvoon, jos ei kannattavaa, hyvää tehdasta lakkauteta. Miten se on mahdollista? Hallitus tietää itsekin, miten asia on, mutta tästä on tullut arvovaltakysymys — arvovalta järjen edellä. Ensin on hutkittu ja sitten vasta tutkittu, mutta on päätetty viedä prosessi loppuun, meni syteen tai saveen. Hölmöläisten hommaa, sanon minä.

Hallitus ja sen myötäjuoksijat ovat kuin kuorossa laulaneet, ettei ole realistista puuttua Stora Enson päätökseen lakkauttaa Kemijärven ja Summan tehtaat. Hyvät edustajat, miten te, jotka laulatte tässä kuorossa, kehtaatte käydä kerta toisensa jälkeen puhumassa kotiseutunne tilaisuuksissa siitä, miten taas kerran tarvitaan ehdokkaita ja kannatusta kunnallisvaaleissa, jotta saadaan hoidettua näitä meidän yhteisiä asioitamme, miten? Kuinka sitä kehtaa tehdä? Vai liikutteko te kenties vain sellaisten ihmisten keskuudessa, että kuulette aina sen, mitä haluattekin kuulla, että hyvin menee? (Ed. Pulliainen: Se on valikoivaa kuuloa) — Joo, mutta ei se ole kansanvaltaa, ed. Pulliainen.

Arvoisa puhemies! Itse liikun sellaisten ihmisten joukoissa, joilla kaikilla on yksi ääni. Kansanvallassa jokaisella ihmisellä on yksi ääni ja vain tämä ihminen voi antaa äänensä henkilökohtaisesti ja vain hän. Me täällä eduskunnassa olemme jokainen ihmisten äänillä — kellä niitä on enemmän, kellä vähemmän, mutta kaikilla tarpeeksi, kun olemme tänne päässeet. Meidän tehtävämme on käyttää näitä saamiamme ääniä. Me kuulemme ääniä, suomalaisia, ja niin meidän pitääkin tehdä. On epätervettä, suorastaan masokistista, nauttia siitä, että halutaan tehdä päätöksiä, joista kansalaiset kärsivät. Tähän on kuitenkin nyt tultu. Kun rahalle on annettu maassa valta ja voima, voi kunniaa niittää ainoastaan rahan ehdoilla. (Ed. Kankaanniemi: Entäs EU:lla?) Ei hyvä. On häpeällistä, että kerta toisensa jälkeen tullaan väittämään kansalle kirkkain silmin ja vakavalla naamalla, että valtio käytännössä 35 prosentin äänivallalla ei voi edes yrittää puuttua pörssiyhtiön toimintaan, koska se on muka vastoin periaatteita. Mistä tämmöinen tulkinta on kotoisin, Brysselistäkö, ed. Kankaanniemi, Brysselistäkö? En usko, että sieltäkään. (Ed. Zyskowiczin välihuuto) — Puhe vaikuttaa, kun ed. Zyskowiczkin heräsi. (Naurua)

Täällä Kepu on pontevaa poikaa vajaan 25 prosentin kannatuksella eduskuntavaaleissa ja kehuu pitkin selkosia takki auki, että me olemme suurin ja kaunein puolue. Lapin kepukin pukkaa julkilausumaa — viimeksi Suomenmaassa eilen — ja vaatii Kemijärven tehtaan pelastamista, mutta eduskuntakepu istuu harjasniska takinkauluksessa istuntosalissa tekemättä mitään. Kyllä tämä ristiriita on hämmästyttävä. Jommassakummassa edes pitäisi tapahtua muutos, jotta oltaisiin rehellisiä.

Arvoisa puhemies! Perustuslakimme mukaan valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta. Jos perustuslakimme keskeisin sanoma on käytännössä kuollut kirjain, on viesti perustuslain uudistusta valmistelevalle työryhmällekin harvinaisen selvä: Valta ei enää kuulukaan kansalle, vaan suurpääomapiireille ja pörssipelureille. Presidentin virkakin on tällä logiikalla lakkautettava, sillä onhan se kiusallista, kun kansan suoraan valitsema presidentti voi olla hallituksen kanssa asioista eri mieltä, niin kuin näytti olevan, kun täällä piti avajaispuhetta. Ja sitten jos tästä sanoo mielipiteensä, niin hallitusherrat ja hallitusrouvat sanovat, että populismia ja politiikantekoa. Politiikkaahan me täällä olemme tekemässäkin, ainakin minun ymmärtääkseni.

Arvoisa puhemies! Minkä takia hallitus on antanut ymmärtää, että Stora Enson osakekurssi laskisi, jos me täällä puuttuisimme kansan tahtoa noudattaen ja matemaattisiin tosiseikkoihin tukeutuen tähän epäkohtaan? Aivan kuten ed. Bjarne Kallis täällä totesi, ei siitä mitään takeita ole, nouseeko vai laskeeko, mutta ei myöskään siitä, että laskee. Ja mitä merkitystä väliaikaisella teoreettisella osakkeen arvon alenemisella edes olisi, jos ei ole aikeissa luopua? Eihän se riski realisoidu ennen kuin myynnissä — aivan itsestäänselvää, pörssialkeita, keskikoulutavaraa, arvoisat kokoomuslaiset.

Tästä on kysymys, hyvät edustajat: joko me myymme valtionyhtiöt pois kokonaan tai käytämme sitä valtaa, jonka kansa on meille uskonut ja antanut, joko—tai. Emme me kerta kaikkiaan täällä salissa voi esittää kansalle, että perustuslakimme arvo on pienempi kuin niiden Stora Enson osakkeiden yhteisarvo, jotka ovat muilla kuin valtiovallalla. Emme me voi sellaista esittää.

On väärin sanoa, että valtiovallasta on tullut renki omassa kodissaan. Totuus näyttää olevan se, ettei valtiovalta ole kotoisin mistään, koska se ei näytä tottelevan isäntäänsä eli kansaa, vaan tottelee rahaa, jolla ei tunnetusti nykyaikana ole sen paremmin isäntää kuin emäntääkään. Siinä prosessissa se kansanvalta, jonka turvin rahaa uudelleen jaetaan ja hyvin pitkälle myös synnytetään, lopulta murtuu ja pääomat siis keskittyvät. Raha tulee rahan luo. Vai väittääkö joku, että kansanvalta itsessään on arvoton eikä mahdollista hyvinvointia?

Arvoisa puhemies! Stora Enson perustelut ovat muuttuneet matkan aikana kuin Auervaaran kosintapuheet, aina tarpeen mukaan. Valhetta on mätetty toisen päälle. Omat metsänsä myynyt yhtiö on käyttäytynyt ikään kuin se omistaisi Lapin metsät. Kaiken kukkuraksi se kieltäytyy edes neuvottelemasta tehtaansa myynnistä, vaikka ostajia olisi. Mitä tähän se EU:n kilpailulainsäädäntö sanoo, että he voivat estää, ettei kukaan muu voi ostaa? Onko se vapaata kilpailua? Ei ole. (Ed. Zyskowiczin välihuuto) Röyhkeys on, ed. Zyskowicz, täysin estotonta.

Olisi oikein ja kohtuus, että asioiden perinpohjaisen selvittämisen takaamiseksi Kemijärven tehtaalle myönnettäisiin jatkoaikaa vuoden 2009 loppuun, kuten on painavin perustein voitu todeta, jolloin totuus paljastuisi ja tehdas voisi vaikka jatkaa biojalostamona tai jonain muuna, jos ei nykyisellään jatka, koska tarvetta on, työvoimaa on, raaka-ainetta on. Tämä toteutuisi varmasti, jos Suomen hallitus ja eduskunta näin yhdessä edellyttäisivät. Arvoisat kollegat, tehdään oikein, kun se on mahdollista.

Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Tämän keskustelun aikana on väkisinkin tullut se tunne, että yhtiö on tehnyt päätöksiä irtisanoa ihmisiä jotenkin huvikseen ja ilolla ja tehdäkseen kiusaa (Ed. Skinnari: Tyhmiä päätöksiä!) ja tämä hallitus kaiken lisäksi ilolla tukisi sitä, että ihmiset joutuvat kärsimään, menettämään työpaikkansa, teollista toimintaa ajetaan Suomessa alas. En minä usko, että aivan tällaista pahaa tahtoa sentään löytyy sen enempää politiikan vastuullisten kuin talouselämänkään vastuullisten puolesta.

Tässä hallituksen vastauksessa kuvattiin lyhyesti metsäteollisuuden yleistä tilaa, kerrottiin se, että pohjoismaisissa metsäyhtiöissä on viimeisten kahden vuoden aikana vähennetty väkeä 8 000 ihmisellä. Stora Enso ei tee heikosti kannattavana poikkeusta tässä. Vaikka siellä on valtiolla 12 prosentin omistusosuus, se valtion omistusosuus ei ole tehnyt Stora Ensosta vahvempaa kuin ovat nämä muut metsäsektorin suuret yritykset. Osa näistä yrityksistä tekee koko ajan tappiota. Stora Enso tämän päivän tiedotteen mukaan viime vuodelta on lähes nollatuloksessa. Parhaimmillaankin nämä yhtiöt pääsevät joidenkin prosenttien sijoitetun pääoman tuottoon.

Mistä tämä johtuu? Keskeisten metsäteollisuuden tuotteiden hinnat ovat menneet vuosikausia trendinomaisesti alaspäin maailmanmarkkinoilla, ja samaan aikaan kaikki keskeiset teollisuuden kustannukset ovat olleet selvässä trendinomaisessa nousussa. Tämä on tapahtunut vaiheessa ja aikana, jolloin maailmantalous on ollut historiallisessa korkeasuhdanteessa. Yleensä maailmantalouden korkeasuhdanteessa myös suomalainen metsäteollisuus on parantanut tuloksia, tehnyt kunnon tuloksia, sillä päässyt myös seuraavan laskusuhdanteen ylitse. Mutta siis tosiasia on se, että tämä maailmanhistorian ehkä suurin korkeasuhdanne on mennyt ainakin pohjoismaisten metsäyhtiöiden ohitse. Ne rypevät syvällä, vaikka maailmantalous käy kuumana, hehkuvana oikein. Tämä vain kuvaa niitä syviä vaikeuksia, joissa ollaan. Metsäteollisuuden tuotteiden kysyntä ei ole enää sama kuin aikaisemmin. Sen keskeisissä tuotteissa on todellisia menekkivaikeuksia, erityisesti läntisessä Euroopassa ja Pohjois-Amerikan markkinoilla, joista näidenkin tehtaiden kohdalla puhutaan. Eli ei kannata yrittää puhua mustaa valkoiseksi sen osalta, että tämä teollisuus olisi sellaisessa kunnossa, että voisi noin vaan tehdä päätöksiä ja unohtaa kokonaan kannattavuuden parantamisen.

SDP:n ryhmäpuheenvuorossa perättiin, riittääkö tavoitteeksi taloudellisen tuloksen maksimointi. Kun olisikin edes kyse taloudellisen tuloksen maksimoinnista! Kyse on siitä, että nämä yhtiöt pääsisivät jollain tapaa jaloilleen. Tekevätkö nämä yhtiöt tahallaan päätöksiä, joilla tuhansia ja tuhansia työpaikkoja Pohjolasta vähennetään? Eivät varmasti tee. (Ed. Tennilä: Kemijärvi on voitollinen, pääministeri!)

Kun yhtiö teki tämän päätöksen, niin me menettelimme niin kuin muissakin vastaavissa tapauksissa. Me olemme eriyttäneet omistajaohjauksen ja sitten elinkeinopoliittisen toiminnan. Ne linjaukset, jotka on omistajapolitiikasta kerrottu, ovat ja pitävät, mutta se ei ole estänyt sitä, että elinkeinopolitiikan, työllisyyspolitiikan ja aluepolitiikan vastuusta käsin hallitus on tehnyt paljon. Me kävimme yt-neuvottelujen aikana yhtiön kanssa erittäin paljon keskustelua siitä, mitkä olisivat sellaisia elinkeinopoliittisia toimia, jotka voisivat yt-neuvottelujen aikana johtaa yhtiössä uuteen arvioon ja uuteen johtopäätökseen, mutta sellaisia keinoja ei valitettavasti löydetty. Sen rinnalla me olemme kantaneet erittäin aktiivisen vastuun siitä, että ihmisille, jotka menettävät työpaikkansa, mahdollisimman nopeasti laajalla yhteistyöllä löydetään uusia työpaikkoja, kannattavaa teollista toimintaa, joka on korvaamassa niitä menetyksiä, jotka tässä muutoin syntyvät.

Sekä vasemmistoliiton että SDP:n puheenvuoroissa tuntuu erittäin voimakkaana kärkenä olevan se — lainaan tässä SDP:n puheenvuoron käyttäneen Jouko Skinnarin tiedotetta, jossa tämä todetaan — että näissä Vanhasen ykköshallituksen ja nykyisen hallituksen periaatepäätöksissä on ratkaiseva ero. Sanotaan, että porvarihallitus lähtee siitä, että valtio ei edellytä eikä ota itselleen erivapauksia eikä puutu yhtiön hallituksen ja toimivan johdon päätöksentekoon, ja että ensimmäisen hallituksen periaatepäätöksestä tämä maininta olisi puuttunut.

Minä luulen, että tässä keskustelussa olisi aineksia erimielisyyteen aivan riittävästi ilman, että ei kerrota aivan kaikkea sitä, mitä edellisenkin hallituksen periaatelinjauksissa oli. Jos olisitte lukeneet kaikki ne sivut, jotka periaatepäätökseen vuodelta 2004 kuuluvat, olisitte huomanneet, että heti ekalla sivulla sanotaan: "Toinen omistajapoliittinen yleisperiaate on, että valtio toimii omistajana osakeyhtiölain ja arvopaperimarkkinalain mukaisesti, käyttää omistajavaltaansa yhtiökokouksissa eikä edellytä tai vaadi erivapauksia tai muista omistajista poikkeavia oikeuksia." Sitten olisitte kääntäneet sivun ja lukeneet neljännen kohdan: "Neljäs omistajapoliittinen yleisperiaate on selkeä työnjako omistajien ja johdon välillä: omistajapoliittinen päätöksenteko kuuluu valtiolle ja liiketoiminnallinen päätöksenteko yhtiöiden toimielimille."

Ei niin skitsofreenisia olla, että ykkös- ja kakkoshallituksen välillä olisi tällaisissa asioissa linjaeroa. Meillä on omistajapoliittinen linja ollut hyvin yhdenmukainen. Toistakymmentä vuotta ovat oikeastaan tainneet kaikki puolueet olla sitä luomassa ja linjaamassa ja sen mukaan toimimassa.

Arvoisa puhemies! Stora Enson tämänpäiväinen pörssitiedote kannattaa lukea. (Ed. Tennilä: Katsokaa se Kemijärven kohta tarkasti, paljonko tuli voittoa!) Ensinnäkin he kertovat siitä, millä tavalla viime vuoden aikana kotimaasta lisättiin 3 miljoonalla kuutiolla puunhankintaa johtuen siitä, että tuontipuu on kerta kaikkiaan käynyt kalliiksi, ja he pyrkivät jatkamaan tätä, mutta he perustelevat myös tätä syksyn päätöstä. "Valtavista kotimaisista ponnisteluista huolimatta jouduimme tuomaan Suomeen yli neljä miljoonaa kuutiometriä huomattavan kallista puuta vuoden 2007 leudon talven takia ja Venäjän tullimaksujen uhan alaisena. Suunnitelmamme sulkea Kemijärven ja Norrsundetin sellutehtaat perustuivat ja perustuvat edelleenkin selvään tavoitteeseen vähentää tarvetta ostaa erittäin kallista tuontipuuta ja samalla turvata suurten tehdasyksiköiden ja koko Stora Enson tulevaisuus. Se, että Suomessa suljetaan Summan tehdas ja yksi kone Anjalan tehtaalla, johtuu pitkän aikavälin kannattavuuteen liittyvistä ongelmista, joita emme ole pystyneet ratkaisemaan huolimatta työntekijöidemme suurista ponnisteluista ja aikaisemmista investoinneista." Hallitus ei ole täällä minkään yhtiön puolestapuhujana, (Välihuutoja) mutta minusta tässä keskustelussa on hyvä, että joku lukee myös sen, mitä yhtiö itse kertoo niistä perusteluista, ja minä toivon, että nämä perustelut puhuisivat omasta puolestaan.

Mutta se, mikä on nyt huolestuttavaa tässä, on se, että tämä pörssitiedote jatkuu: "Valmistaudumme parhaillaan useisiin vaihtoehtoisiin ratkaisuihin, joihin sisältyy kapasiteetin vähennyksiä mutta myös joitakin investointeja - -." Tämä on se tiedote, jonka he ovat tänään antaneet. Mitä jos sieltä tulee seuraava kapasiteetin purkaminen, mitkä silloin ovat sen silloin tehtävän välikysymyksen perusteet? Mitkä ovat silloin ne välikysymyksen perusteet? (Välihuutoja) Väite siitä, että yhtiö olisi niin voitollinen, että se ihan tahallaan (Ed. Tennilä: Mutta Kemijärvi on voitollinen!) irtisanoo ihmisiä, on kyllä pöyristyttävä. Ei mikään yhtiö tee tällaista tahallaan. Heillä on vahvat perusteet. Minä toivon, että eduskuntaryhmät käyvät myös yhtiön edustajien kanssa näitä taustoja lävitse. Emme me hallituksessa olevat ole mitään pörssiyhtiön edustajia tässä salissa. On parempi, että yhtiö käy näitä taustoja lävitse myös teidän kanssanne. (Välihuutoja)

Arvoisa puhemies! Vain pari huomiota, ensinnäkin se, että tässä taustalla on myös tämä puutullien uhka. Niin paljon kuin hallitus onkin kahden vuoden ajan, edellinen hallitus ja tämä hallitus, tehnyt yhteistyötä, neuvotellut Venäjän kanssa, tehnyt yhteistyötä komission kanssa, pyrkinyt ratkaisemaan tätä, niin viikko viikolta uhka ja riski siitä, että Venäjä pitää päätöksensä voimassa, kasvaa. Ja vähitellen kasvaa myös sen todennäköisyys, että Venäjältä todella jää saamatta sekä ne tullikorotuksista tulevat tullimaksut että myös puunmyyntitulot, joita se on saanut. Se kasvaa koko ajan. Siitä aiheutuu hirvittävä vahinko Suomen teollisuudelle ja Suomen taloudelle, mutta kyllä siitä aiheutuu vahinkoa myös Venäjälle. Tämä on Venäjän politiikkaa, Venäjän yksipuolinen päätös, johon kaikin tavoin pyritään vaikuttamaan. Tähän mennessä ei ole Suomen eikä komission voimin löytynyt sellaista keinoa, jolla se päätös olisi muutettu. Niin kuin sanoin, viikko viikolta näyttää pahemmalta. Seuraava aikaraja, huhtikuun alku, lähestyy koko ajan, ja jo ensi vuoden alussa tullit nousevat sellaiselle tasolle, että ne nostavat jo nyt liian kalliin puun hinnan täysin kestämättömälle tasolle.

Tämä on asia, jonka nämä yhtiöt jo nyt ottavat suunnitelmissaan huomioon. Siinä ne katsovat silloin kaikkien puuvirtojen tulevaa ohjaamista, ja niin kuin Stora Enso syksylläkin sanoi, he pyrkivät pelastamaan ymmärtääkseni Kemin ja Oulun alueen tehtaat. Tämä on samalla vastaus siihen, että kyllä varmastikin, jos Kemijärveä katsotaan yksittäisenä yksikkönä, siellä puu riittää laajalta alueelta sille, mutta yhtiö on tehnyt tällaisen linjauksen, jossa se varautuu tähän kokonaisuuteen ja pyrkii pelastamaan suuret yksikkönsä. Tämä on aika rankkaa. Tämä on aika rankkaa politiikkaa, aika rankkaa toimintaa, mutta yhtiö pyrkii tällä omaa tulevaisuuttaan turvaamaan.

Eli suosittelen, lukekaa tuo yhtiön tämän päivän pörssitiedote. Se ei anna kauhean valoisaa kuvaa siitä, missä mennään, mutta ehkä auttaa ymmärtämään jonkin verran paremmin niitä vaikeuksia, joissa nämä yhtiöt tällä hetkellä ovat.

Hallitus on valmistelemassa toimia, sekä lyhyen tähtäimen että pidemmän tähtäimen toimia, metsäteollisuuden edellytysten parantamiseksi. Tulemme saamaan korkean tason työryhmältä ehdotuksia näistä lyhyen tähtäimen toimista, joilla puunsaannin edellytyksiä parannetaan aika pian, ja toivomme, että hallitus pystyy niistä nopeasti tämän kevään aikana myös tekemään sitten myönteiset ratkaisut ja saadaan homma liikkeelle niin, että puuta saataisiin mahdollisimman monta miljoonaa kuutiota Suomesta lisää.

Arvoisa puhemies! Ed. Kallis käytti paljon aikaa verratakseen sitä, miten hallitukset ovat aikaisemmin optio-ohjelmiin liittyen käyttäneet päätösvaltaa tähän, ikään kuin osoittaakseen, miksei nyt sitten toimittu. Mutta tässä on se yksinkertainen ero, että optio-ohjelmat ja optiot ovat juuri omistajien ja yhtiökokousten asioita leimallisimmin. Ne ovat niitä asioita, joista nimenomaan yhtiökokoukset tekevät päätökset. (Ed. Kallis: Ei!) Niissä käsitellään omistajien rahoja, ja yhtiökokouksessa tehdään optio-ohjelmia koskevat päätökset. (Ed. Kallis: Minkä takia Pekkarinen on niihin puuttunut?)

Lopuksi siihen vaikeaan kysymykseen, miten tätä yhteiskunnallista rahaa näissä yhtiöissä pitäisi käyttää. Tähän keskusteluun on paljolti sekoitettu myös eläkerahojen käyttäminen. Kelan rahoja pitäisi käyttää tässä vaikuttamiseen. En tiedä, miten Kelan valtuutetuissa — siellä on oppositio mukana — on asiaa mahdettu käsitellä. Kolme kuukautta on ollut aikaa. Minkälaisia vaatimuksia Kelassa on asiassa esitetty? En tiedä, onko, mutta yhtä lailla tietysti, jos yksiä eläkevaroja käytetään, voisi kysyä, pitäisikö myös suomalaisten työeläkerahastojen varoja käyttää tässä suhteessa omistajapolitiikassa, kun meillä on kuitenkin eläkevarojen suhteen ollut hyvin pitkä, laaja konsensus siitä, että ne sijoitetaan tuottavasti ja turvatusti. Se on ohjannut näitten eläkerahastojen sijoituspolitiikkaa, ja sen sotkemista tähän en pidä kovin kaukoviisaana.

Ed. Mirja Vehkaperä merkittiin läsnä olevaksi.

Puolustusministeri Jyri Häkämies

Arvoisa puhemies! Muutama huomio käytettyjen ryhmäpuheenvuorojen johdosta. Tuntuu siltä, että oppositio on erityisesti kaivellut omistajapolitiikan periaateohjelmia löytääkseen sieltä eroja eri hallitusten ohjelmista. Näin varmaan siksi, että — sen, mitä puheessani sanoin aiemmin, sanon uudelleen — hallitusten toiminta omistajapolitiikassa hallituksen väristä riippumatta — oli sitten punamulta, sinipuna tai sinivihreä — on peruslinjoiltaan ollut vuodesta toiseen samanlaista, silloin kun se liittyy yhtiöiden pörssiinvientiin silloin kun se liittyy siihen, mikä elin näissä yhtiöissä päätökset tekee, ja se on yhtiön hallitus. Samaa puuttumattomuuden politiikkaa, toimintatapaa ovat kaikki hallitukset noudattaneet.

Nyt vielä ilmeni, aivan kuten pääministeri tuossa huomioi, että ed. Martti Korhonen puheenvuorossaan oli löytävinään edellisen ja nykyisen hallituksen väliltä periaateohjelmastakin eroja, mutta näinhän ei ollut. Siinä ed. Korhonen on oikeassa, että viime kädessä, totta kai, eduskunta nämä asiat linjaa, kuten muun muassa silloin, kun se päätti osakeyhtiölaista tai arvopaperimarkkinalaista. Näiden lakien vastaisesti valtio-omistaja ei toimi nyt eikä toimi jatkossakaan.

Sitten SDP:n ryhmäpuheenvuoroon. Ensinnäkin, ed. Skinnari, siihen väitteeseen ja näkemykseen liittyen, että tämä hallitus omistajapolitiikassaan vain möisi ja että tässä olisi tapahtunut joku suunnanmuutos, haluan nyt muistuttaa ihan numeroitten valossa, että viime vuonna, joka luetaan tämän istuvan hallituksen toimintavuodeksi, valtionyhtiöiden osakkeita myytiin 850 miljoonalla eurolla. Edellinen hallitus, se hallitus, jossa te olitte mukana, möi 5 miljardilla. Yksinkertainen laskutoimitus osoittaa, että tasaisen vauhdin taulukon mukaan tämä hallitus on karkeasti jäljessä, ja otan kyllä siitä moitteet vastaan. Mutta me toteutimme viime vuonna kaksi myyntiä: Kemira GrowHown ja toisen Kemiran palan myynnin. Senkin te olisitte halunneet talousvaliokunnassa estää. Se esto olisi maksanut 300 miljoonaa euroa. Me nimittäin möimme silloin 16,30 eurolla; sen osakkeen kurssi on tänä päivänä 8. Että se siitä kaupasta. (Ed. Skinnari: Katsotaan 10 vuotta!)

Mutta sitten vielä edelleen esimerkkejä. On selvää, että tänään me käsittelemme vaikeaa asiaa meille kaikille, erityisesti näille alueille ja näitten ihmisten kannalta, jotka ovat menettämässä työpaikkojaan. Mutta käsitys siitä, että omistajapolitiikassa olisi joku suunnanmuutos silloin, kun kysymyksessä on ikävä tilanne ja irtisanomistilanne, on väärä: ei ole, ed. Skinnari. Vuonna 2003 esimerkiksi Rautaruukki irtisanoi 700 työntekijää. Te olitte silloin Rautaruukin hallintoneuvoston varapuheenjohtaja. Miten silloin valtio-omistaja ... (Ed. Skinnari: Mutta ei myyty kannattavaa toimintaa, vastatkaa siihen!) Miten 700 irtisanottiin? Tai Outokumpu vuosina 2005 ja 2006 irtisanoi ensin lähes 200 ja toisena vuonna reilu 300. Ikäviä ja vaikeita päätöksiä varmasti silloin, mutta nyt kun Outokumpu on selvinnyt siitä kuuristaan, se kertoi muutama viikko sitten investoivansa lisää Tornion terästehtaalle ja lisäävänsä 100 hengelle uusia työpaikkoja. Vaikka on vaikeita päätöksiä, joihin tekin olette, ed. Skinnari, osallistuneet, niin myöhemmin sitten kehitys on kääntynyt.

Edelleen hieman ihmettelin sitä kriittistä sävyä, jota teidän puheessanne oli tämän liimapalkkitehtaan osalta. Onko se sosialidemokraattien yrittäjäpoliittinen linja pk-yrityksille? Kyllä, se yritys on pieni, mutta kaikki yritykset pääsääntöisesti ovat jossain vaiheessa olleet pieniä. Jos se on teidän käsityksenne sitten tavasta kannustaa pk-yrityksiä Suomessa, niin kovin heikolta tuntuu. (Välihuutoja)

Ed. Kallis, te kysyitte, mihin perustuu tämä arvio siitä, että valtion osakesalkun arvo tippuisi. 17 kertaa, kun näitä yhtiöitä on pörssiin viety kaikkina näinä eri vaalikausina, valtio-omistaja on noissa myyntiesitteissään antanut saman vakuutuksen, saman lupauksen siitä, että se ei tule puuttumaan näiden yhtiöiden päätöksentekoon ihan osakeyhtiölain 1 luvun 7 §:n mukaisesti. Nyt tässä tilanteessa on pyydetty arvio siitä, mitä tuo puuttuminen vähän pidemmällä tähtäimellä maksaisi. Sehän on aina arvio, mutta arviot ovat lähteneet siitä, että minimissään 10 prosenttia, ja tämän päivän kurssin mukaan kysymyksessä olisi 2,5 miljardia.

Aivan kuten pääministeri tuossa totesi tämänhetkisestä tilanteesta, me tiedämme, että Stora Enson ongelmat eivät alkaneet vuonna 2000, koko 2000-luku on ollut haastavaa, mutta tänä päivänä kukaan ei voi väittää, etteikö tiedä Suomen metsäteollisuuden haasteista ja erityisesti siitä, mikä liittyy Venäjän puutullikysymykseen. Mutta sen puutulliasian lisäksi meidän on löydettävä työnantajien, työntekijöitten ja hallituksen kesken keinoja, joilla metsäteollisuuden työpaikat voidaan säilyttää. Tässä tarvitaan laajaa yhteistyötä, ja sitä peräänkuulutan myöskin eduskunnalta.

Ensimmäinen varapuhemies:

Nyt mennään jonkin mittaiseen debattivaiheeseen. Puheenvuorojahan pyydetään seisomaan nousten ja painamalla V-painiketta, ja puheenvuoro on siis minuutin mittainen.

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tässähän on montakin kysymystä, joita voisi käsitellä.

Mutta minä kysyn pääministeriltä: Ovatko pääministerin mielestä nämä menettelytavat olleet yhtiön kannalta korrekteja, oikeita, työntekijöitä kohtaan, sitä aluetta kohtaan tai yhteiskuntaa omistajana kohtaan? Minä siinä omassa puheessani kiinnitin erityistä huomiota siihen, että ne ovat täysin vastoin sitä, mitä he itse kirjaavat ja ovat kirjoittaneet.

Sitten toinen merkillepantava piirrehän on se, kun te täällä opetatte eduskuntaa. Opettakaa nyt oma ministeriryhmänne ensin ymmärtämään nämä asiat, opettakaa oma puoluehallituksenne ymmärtämään, ja ehkä voisitte opettaa omia paikallisjärjestöjäkin siinä sivussa. Jos ministereitä tarkastelee, niin ymmärtääkseni ministeri Pekkarinenkin antoi lausunnon, jossa hän viittasi siihen, että jos toimitusjohtajana olisi Härmälä, niin Kemijärvi jatkaisi. (Välihuuto) — No, jos se näin on, niin sopiihan tässä ihmetellä, minkälaisia lausuntoja teiltä tulee. — Teidän puolueenne varapuheenjohtaja on koko ajan korostanut sitä, että keskustan pitää muuttaa linjaa. (Puhemies: Minuutti on mennyt!) Kyllä tässä nyt kummallinen linja, herra pääministeri, teillä ja teidän puolueellanne on.

Jouko Skinnari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pääministeri ja erityisesti omistajaohjauksesta vastaava ministeri Häkämies antavat tässä nyt kyllä ihan väärän kuvan.

Ensinnäkin osakeyhtiölaista: Silloin kun se laki tehtiin, todettiin, että on se toisaalta vähän väärin, että Nokiaa ja nakkikioskia osakeyhtiöinä kohdellaan ihan samalla tavoin. Tässä on ihan turha tuoda esille osakeyhtiölain periaatteita, että ne estäisivät valtiota omistajana käyttämästä valtaansa. On totta, että sitten loppupelissä hallitus sitä käyttää, mutta sitä ennen on monia mahdollisuuksia käyttää sitä.

Ihmettelen tätä virkettä, joka täällä on. Siihen ei ole tullut selvyyttä, kuka ja mikä taho on vaatinut lisättäväksi siihen aikaisemmin olevaan kappaleeseen tämän, jossa sanotaan, että "valtio ei edellytä eikä ota itselleen erivapauksia eikä puutu yhtiön hallituksen ja toimivan johdon päätöksentekoon". Kuka ja mikä taho on tämän tuonut tänne valtioneuvoston periaatepäätökseen, joka on päivätty 7.6. viime kesänä? Tätä te nyt sitten joudutte tässä pyörittämään. Ei tämä ole varmaan ainoa tapaus, (Puhemies: Minuutti!) TeliaSonera on seuraava ja sen jälkeen ehkä kymmenen muuta yhtiötä.

Timo Kalli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä moneen otteeseen on korostettu Kemijärven sellutehtaan kannattavuutta, johon itsekin yhdyn, mutta samalla annetaan ymmärtää, että Suomessa kaikki muut sellutehtaat olisivat kannattavuudeltaan heikompia. Kysynkin elinkeinoministeri Pekkariselta, onko hänellä parempaa tietoa vai olenko itse väärässä.

Edelleen, kun minun tietoni perustuvat siihen, että Lapin puu kuidultaan ja solultaan on sellaista, että sitä tarvitaan noin 20 prosenttia enemmän sellutonniin, niin eikö silloin olisi järkevämpää tätä Lapin puuta käyttää enemmän muuhun kuin kemialliseen käyttöön, ja näin voitaisiin Lapin puuta käyttää nykyistä paremmin? Mutta kun en itse tiedä, niin kysyn elinkeinoministeri Pekkariselta.

Markus Mustajärvi /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kukaan ei varmaan väitä sitä, että hallitus tarkoituksella tekee pahaa ihmisille, että tämmöinen tahto olisi. Ongelma on se, että teillä ei näytä olevan minkäänlaista tahtoa. Minulla on tässä 16 kohdan eritelty kohta, joka kertoo ne ristiriidat valtioneuvoston periaatepäätöksen ja Stora Enson tapauksen välillä, ja tämä tullaan käymään jatkopuheenvuorossa läpi, niin että on aivan turha sanoa siitä, kuinka johdonmukainen linja valtionyhtiöitten omistajapolitiikassa ja omistajaohjauksessa on ollut yli 10 vuotta, kun teidän linjanne ei ole pitänyt edes kesäkuusta lähtien.

Bjarne Kallis /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Jos nyt unohdetaan kaikki puheet ja katsotaan tulevaisuuteen, katsotaan, mitä esityksiä tulee Stora Enson yhtiökokouksessa 26.3. Siellä tulee sellainen esitys, että myydään tämä Kemijärven tehdas halukkaalle. Minä en ymmärrä, minä en osakkeenomistajana, tavallisena kansalaisena, kansanedustajana ymmärrä, minkä takia sitä ei myytäisi, kun itse ei haluta sitä käyttää ja vielä saisi rahaa siitä. Eikö se ole yhtiön edun mukaista myydä? Ja olla myymättä, se on taas yhtiön etua vastaan. Minä pyydän, että te vastaisitte siihen kysymykseen, onko se yhtiön edun mukaista vai onko se yhtiön etua vastaan. Tietenkin mielelläni kuulisin myöskin, miten te aiotte äänestää siellä yhtiökokouksessa, kun tällainen esitys tulee. Paneutukaa kunnolla ja äänestäkää oikein.

Marjo Matikainen-Kallström /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen todella pettynyt tähän välikysymyskeskusteluun. Oppositio ei pystynyt tarjoamaan mitään uutta tai mitään vaihtoehtoja, mitään rakentavaa toimintaa. (Välihuutoja) Oppositio sen sijaan politikoi häikäilemättömästi työttömäksi jääneiden ihmisten hädällä ja perheen ja paikkakuntien tuskalla, (Välihuutoja) ilman että te todella haluatte auttaa heitä luomaan uutta sinne: uusia työpaikkoja, uusia toimintoja, uutta toivoa. Hallituksen tehtävä on luoda sellaiset olosuhteet yrityksille, että ne voivat toimia ja työllistää, mutta näin nyt ei tapahdu ollenkaan. Meillä ei ole mahdollisuutta siihen, kun te ette anna siihen edes mahdollisuutta. Kumpi teille on tärkeämpää: se, että ihmisillä on töitä, vai se, että huudetaan yhden yrityksen nimeen?

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Herra pääministeri äsken totesi, että Stora Enson politiikka on ollut rankkaa politiikkaa. Siihen todella voi yhtyä, kun otetaan huomioon se luku, jonka arvoisa pääministeri jätti sanomatta, että vajaa 80 miljoonaa firma näyttää tulosta, siitä 20 miljoonaa on tullut Kemijärveltä. Elikkä neljäsosa häviää pois, ja siihen joudutaan menemään. Se on rankkaa.

Mutta se, mikä minusta on periaatteessa vielä huikeasti suurempaa ja merkittävämpää, on se, että muutama firma jakaa Suomen puuvarat keskenään. Pitäisi näin kapitalistisen maan puuttua, kun yksityisomistajan puut jaetaan, firmat jakavat keskenään. Minusta se on kartellin merkki.

Timo Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kokoomus on kylmä kuin jääkuutio ja istuu kelkassa tumput suorana. Kyllä se tuli Suomen kansalle selväksi. Ja keskusta, jos te olisitte oppositiossa, niin kitalaki punaisena — se näkyisi Kemijärvelle asti — puhuttaisiin aluepolitiikkaa, että antakaa aluepolitiikkaa. Nyt kun teillä on valta ja vastuu, ei tapahdu mitään. Se, mitä tässä on pyydetty, Massaliike ja koko Suomen kansa ovat pyytäneet, on se, että annetaan aikaa vuoden 2009 loppuun asti selvittää, voiko tämä tuotanto jatkua, voiko biopolttoainetuotanto jatkua. Tästä on kysymys. Ja se valta on eduskunnalla, jos halutaan tehdä. Kokoomus ja kepu eivät tahdo. Ja vihreät istuvat kyydissä, kunhan kelkka liikkuu.

Eero Heinäluoma /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On kyllä vähän vaikea pysyä valtion niin sanotun omistajaohjauksen jäljillä näiden lausuntojen jälkeen. Aikaisemmin sanottiin, että tilanne on se, että valtio ei puutu, noudattaa puuttumattomuuspolitiikkaa. Tänään me olemme kuulleet, että itse asiassa hallitus aktiivisesti hyväksyy nämä toimet sekä Kemijärven, Summan että muiden tehtaiden osalta. Sitähän on koko pääministerin linja ollut.

Eduskunnan puhemies Sauli Niinistö sanoi joku aika sitten, että valtion omistajapolitiikka on varovaista, paikoin jopa yliherkkää. Niinistön mukaan valtiolla olisi ollut suurimpana omistajana mahdollisuus käyttää omistajan ääntä Stora Enson Kemijärven ja Summan tehtaiden kohdalla. Eduskunnan puhemies Niinistö sanoo, että valtiolla olisi ollut mahdollisuus käyttää omistajan ääntä. Hän on juristi. Onko todellakin, pääministeri, niin, että eduskunnan puhemies Niinistö harrastaa tässä politikointia?

Johannes Koskinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Uusienkin valtionyhtiön omistajapolitiikkaa koskevien periaatepäätösten mukaan valtion edustajien tulisi keskustella yhtiön hallituksen, hallituksen puheenjohtajan, kanssa merkittävistä strategisista päätöksistä etukäteen. Kertaakaan ei ole tullut ilmi, laiminlöivätkö tässä konsulit valvontansa vai käytiinkö näitä keskusteluja, ja tämä idea koko tässä periaatepäätöksessä on se, että se mahdollistaa sitten myös toiminnan, kun tulee etukäteen tietoa tällaisista merkittävistä päätöksistä.

Irrottaudutaan tästä omistamisesta. Vaikka valtiolla ei olisi ainuttakaan osaketta, niin sen pitäisi neuvotella tämmöisessä isossa tuotantolaitosten lakkauttamistilanteessa yrityksen kanssa ja pyrkiä hakemaan vaihtoehtoisia muita ratkaisuja, niin kuin Saksan tapauksessa Nokian kanssa käydään neuvotteluja. Miksi näin ei ole tehty? Mitä niissä neuvotteluissa olisi hallitus tehnyt, jos olisi niihin lähtenyt?

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä ymmärrän hyvin, että pörssikapitalismi on raaka systeemi, mutta suuri satuhan se on, että pääomistaja muka ohitettaisiin, kun suuria ratkaisuja tehdään. Kun Stora Enso lähti Amerikkaan, silloista hallitusta informoitiin ja lupa saatiin, ja nyt on saatu lupa tästä seuraavasta, varmasti väärästä päätöksestä, Kemijärven voitollisen sellutehtaan lopettamisesta. Te, ministeri Häkämies, ensin kerroitte, että puoli tuntia ennen kuulitte päätöksestä, mutta parisen viikkoa sitten kerroitte tuolla seminaarissa, että kävittekin jo viime kesänä keskusteluja Stora Enson johdon kanssa. Silloin teillä oli se vaikuttamisen paikka, mutta ilmeisesti te hiljaisuudella hyväksyitte sen, mitä Stora Enson johto teille sanoi. Tästä tulee Suomen valtiolle kymmenien miljoonien eurojen tappio, ensinnäkin siksi, että voitollisen toiminnan lopettaminen alentaa Storan arvoa, ja toisekseen sitä kautta, että valtio joutuu kymmeniä miljoonia euroja panemaan näihin jälkiseurauksiin.

Inkeri Kerola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Täällä salissa on keskusteltu paljon puuvaroista. Muun muassa ed. Mustajärvi totesi, että Kemijärven tehdas sijaitsee keskellä kasvavia raaka-ainevaroja. Yksi vaiettu aihe on kuitenkin tämän keskustelun taustalla se, että Itä-Lapissa suojelun taso on kohtuullisen kova. Suojeluaste on 40—80 prosenttia. Nyt kysyisin ministeri Häkämieheltä: Mikä on arvionne tästä asiakokonaisuudesta tämän päätöksen taustalla ja myöskin tulevaisuutta silmälläpitäen?

Ulla Karvo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Lappilaisena kansanedustajana olen seurannut läheltä tätä arkipäivän epävarmuutta ja huolta, mitä tämä Stora Enson päätös on aiheuttanut Kemijärvellä, ja Kemijärven ja koko Itä-Lapin kannalta tilanne on ollut äärimmäisen raskas. Sitäkin raaempana pidän tätä opposition tekemää välikysymystä ja tätä käsittelyä. (Välihuutoja) Kysymyksessä on täydellinen poliittinen teatteri, jossa ovat pelissä nämä ihmiset, jotka ovat jääneet työttömiksi siellä, ja heidän uskonsa tulevaisuuteen.

Vastuullista olisi nyt keskittyä siihen, mitä valtio todella voi tehdä nykytilanteessa, ja tunnustaa se, että nykytilanne on rakentunut vuosien saatossa ja kaikenväristen hallitusten tekemille linjauksille. Hallitus on ollut aktiivinen kaiken aikaa ja pyrkinyt saamaan uusia, korvaavia työpaikkoja aikaiseksi, ja nyt on aika katsoa tulevaisuuteen.

Päivi Räsänen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Keskustan varapuheenjohtaja Antti Rantakangas vaati Maaseudun Tulevaisuuden haastattelussa 1. helmikuuta hallitukselta uutta periaateratkaisua, jonka tulisi olla nykyistä määrätietoisempi, ja sitä, että kannattavan liiketoiminnan alasajoa ei saisi sallia, siis tähän omistajaohjaukseen liittyen. Kun tämä vaatimus ei tullut esiin keskustan ryhmäpuheenvuorossa, niin kysyn: Onko keskustan eduskuntaryhmä tämän Rantakankaan vaatimuksen takana?

Ministerit ovat toistaneet täällä Kemijärven tehtaan sulkemisen perustelua eli puupulaa, ja sehän on ollut perusteena myös sille, miksi Stora Enso ei ole suostunut myymään tätä tehdasta halukkaalle ostajalle. Jos hallitus tyytyy tähän selitykseen, niin eikö se samalla moiti omaa saamattomuuttaan? Asiantuntijoiden mukaan tätä puunsaantia pystyttäisiin helpostikin lisäämään jopa saman verran (Puhemies: Minuutti!) tuolta alueelta kuin mitä Kemijärven tehdas käyttää. Miksi hallitus on laiminlyönyt tämän puunsaannin?

Tarja Filatov /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sosialidemokraattien mielestä yritysten pitää harjoittaa vastuullista yhteiskuntapolitiikkaa, olivatpa ne sitten markkinaehtoisia tai strategisia yrityksiä, ja erityisesti kun on kyse valtionyhtiöstä ja kannattavasta toiminnasta Kemijärvellä. Olisin kysynyt: Onko ministeri Pekkarinen edelleen sitä mieltä, että Stora Ensolla on moraalinen velvollisuus jatkaa Kemijärvellä?

Matti Kangas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Eikö olisi parempi ajaa Kemijärven tehtailta sellua kuin valtavia puumääriä nyt ajaa sitten jonnekin päin Suomea ja siellä keittää selluksi? Tämähän on jo ympäristöpoliittinen näkökulmakin. Siellä on melkoinen rekkaralli, kun voitaisiin kuljettaa junalla sellua.

Sitten täällä ministeri Häkämies kertoi, että vähätellään liimapalkkitehtaan perustamista Kemijärvelle. Ministerin kotiseudulla seisoo — taitaa olla Suomen suurin — palkkitehdas sen takia, että ei ole markkinoita, ja Stora Enson palkkitehtailta on pakkolomilla ihmisiä, kun ei ole menekkiä. Heinolassa firmalla, joka nyt on menossa Kemijärvelle, on tehdas, ja siellä ihmiset pelkäävät, että he joutuvat työttömiksi. Tässä nyt verorahoilla tehdään työpaikkoja Kemijärvelle, ja kauanko siellä selluhalleissa sitten tällainen firma on? Mitä ministeri vastaa tällaiseen?

Antti Kalliomäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Kuultuani, mitä ministeri Häkämies ja myöskin ed. Kalli täällä ovat kertoneet kymmenen vuoden takaisesta ajasta, totean, että todellakin taidan olla vain kivenheiton päässä teistä, mutta kovasti ovat kivet rapautuneet pyörittyään taskuissanne viimeiset kymmenen vuotta. Minäpä kerron, mitä tämä valtion sijoittajaintressi tarkoitti 90-luvulla. Se tarkoitti toimialajärjestelyjä, yritysten yhdistämisiä, pörssilistauksia, lisää työllisyyttä, alueille voimaa ja vahvistusta. Sitä se tarkoitti, ja omistaja oli vahvasti mukana siinä. Valtionyhtiöitten johtokin kerättiin vuosittain yhteispalaveriin, jossa omistaja kertoi tahtonsa näille. — Ministeri Pekkarinen puistelee päätänsä. Hän ei ollut silloin samaan aikaan ministerinä. Ehkä hänen aikanaan on ollut toisin. — Omistaja oli vahvasti mukana, vaikutti yritysten kehittämiseen. Nyt linja on muuttunut ja perusteellisesti.

Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Juuri esimerkiksi tämmöiset yhtiöjärjestelyt ja muut, joita on tehty kaiken aikaa, ovat omistajien asioita, ja niin tehdään nytkin. Ministeri Häkämies viittasi muun muassa tähän GrowHow-kauppaan. Se oli tyypillinen sellainen, ja tiedettiin, että sillä haetaan muun muassa Soklin valtaukseen paljon vahvempaa omistajaa — sillä on kaksi vuotta aikaa tehdä päätökset, ja toivottavasti sieltä löytyy resursseja, kannattavuutta, että se kaivos aloitetaan. Keskeiset omistajat tekevät juuri sen tyyppisiä ratkaisuja, joihin ministeri Kalliomäki viittasi, ja näin toimitaan koko ajan. Samoin omistajapolitiikkaan kuuluu se, että Finnairin osakepääomaa lisätään yli 100 miljoonaa euroa. Siitä eduskunta teki lisäbudjetissaan jo päätöksen. Se on aktiivista omistajapolitiikkaa, ja se on juuri sitä politiikkaa, johon omistajat ottavat kantaa.

Ed. Martti Korhonen kysyi, ovatko yhtiön menettelytavat olleet kaikkiaan korrekteja. En pysty arvioimaan sitä, mutta sen kyllä pystyn hyvin arvioimaan, että näin vaikeassa kysymyksessä yhtiökään ei ole kyennyt viestimään näitä perusteita niin, että tämän vaikean kysymyksen kaikki taustat ymmärrettäisiin. Se on käynyt selväksi tässä kolmen kuukauden aikana, että vaikka yhtiö rypee niin syvällä kuin rypee, niin siitä huolimatta tuntuu siltä, ettei tervehdyttämistoimien perusteita ymmärretä. Eikä meilläkään näytä olevan edellytyksiä tätä selitystoimintaa tehdä. Mutta sen voin vaan vakuuttaa, että kyllä ne yhtiön johdossa ja yhtiössä on varmasti harkittu. Ei näin vaikeisiin ratkaisuihin mennä huvikseen.

Edelleen ed. Skinnarille tämän vuoden 2004 periaatepäätöksen osalta. Lukekaa se periaatepäätöksen neljäs kohta. Se määrittää omistajan ja yhtiön toimivan johdon välisen suhteen, ja se on siirretty täsmälleen tuohon toiseen kohtaan hieman eri sanoilla.

Arvoisa puhemies! Ed. Johannes Koskisen kysymys oli, miten on neuvoteltu yhtiön kanssa. Omistajapolitiikka ja hallituksen elinkeinopoliittinen vastuu ovat kaksi eri asiaa. Yt-neuvottelujen aikana ne hallituksen vastuulliset, jotka vastaavat elinkeinopolitiikasta, ovat käyneet syvät neuvottelut yhtiön kanssa, ja vaikka se olisi ollut semmoinen yhtiö, mitä valtio ei omistakaan, samat neuvottelut olisi käyty. Niissä yritettiin etsiä niitä elinkeinopoliittisia edellytyksiä, joiden perusteella yt-neuvottelujen kuluessa yhtiö olisi voinut päätyä toisenlaiseen arvioon ja toisenlaiseen johtopäätökseen. Niiden joukossa oli myös ed. Soinin peräänkuuluttama jatkoajan hakeminen. Sitäkin selvitettiin. Ei näistä neuvotteluista hallituksen tapana ole huutaa toreilla valtavasti, mutta hallitus on tehnyt tässä sen työnsä, joka sillä elinkeinopolitiikasta, työllisyydestä, aluekehityksestä huolta kantavana on velvollisuutena.

Eero Heinäluoma /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ilmeisesti pääministeriltä loppui aika, koska hän ei ehtinyt vastata kysymykseeni, joten pyydän saada toistaa sen, jotta hän saa uuden mahdollisuuden vastata. Eli kun eduskunnan puhemies todellakin sanoi, että valtion omistajapolitiikka on ollut ylivarovaista, yliherkkää, ja hän sanoi aivan selvällä suomen kielellä, että valtiolla olisi ollut omistajana mahdollisuus estää nämä tehtaiden lakkautuspäätökset, niin kysyn nyt uudelleen teiltä, arvoisa pääministeri: Onko eduskunnan puhemies myös pitkäaikaisena ministerinä puhunut aivan humpuukia? Onko hän politikoinut, vai sanoiko hän totuuden?

Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Tästä on käyty hyvin paljon julkista keskustelua. En tiedä enkä ole rekisteröinyt, onko puhemies sanonut, että valtio olisi voinut estää tämän tehdyn päätöksen. Kaikki tiedämme sen, mikä valtion omistajaosuus on. Sitten jo edellisessä puheenvuorossa pohdiskelin ääneen sitä vakavaa kysymystä, sekoittaisimmeko me myös valtion eläkerahastojen äänivallan tähän. Vaikka puhemies Niinistö olisi näin sanonutkin, mitä nyt en ihan usko, että tässä muodossa on sanottu, en siitä huolimatta ota hänen puheisiinsa kantaa; en ota tasavallan presidentin puheeseen kantaa enkä moniin muihinkaan tässä yhteiskunnassa pidettyihin puheisiin kantaa. Hallitus ottaa nyt kantaa siihen, että nyt pitää siirtyä vaiheeseen, jossa Haminassa, Anjalankoskella ja Kemijärvellä saadaan ihmisille uutta työtä.

Jouko Skinnari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä ei nyt puhuta oikeista asioista sen takia, että tämä ruotsalainen osuus ei ole Ruotsin valtion vaan se on Wallenbergin sukusäätiön, joka on edustettuna tässä hallituksessa. Suomen valtio ei ole vaatinut missään vaiheessa hallituksen puheenjohtajaa Claes Dahlbäckiä tulemaan tänne ja kertomaan, mikä on hallituksen linja näissä asioissa ollut, vaan pelkästään toimitusjohtajaa. Kun te siitä osakeyhtiölaista paljon puhutte ja siellä nimenomaan korostetaan hallituksen aseman tärkeyttä, niin on se nyt ihme, ettei sieltä Ruotsista saada tätä hallituksen puheenjohtajaa selvittämään sitä, mikä tämä tilanne todellisuudessa on. Voi olla, että Wallenbergin näkökulmasta tämä on erittäin hyvä, kun näin tehdään. Tuntuu vähän siltä, että 2000-luvun alussakin oli näin: aina sijoitetaan Amerikkaan. Tiedän, että näistä serkuksista molemmat ovat olleet vuosikausia Amerikassa, ja siellä on varmasti paljon sellaisia yhtiöitä ja kavereita, joita pitää välillä auttaa.

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kun puhutaan siitä, ketä kuunnellaan ja ketä ei kuunnella, ja kun puhutaan siitä, mikä hallituksen uskottavuus on, niin tässä tulee nyt niin paljon ristiriitaista tietoa, herra pääministeri, teidän omien ministereidenne puolelta, teidän oman puolueenne vaikuttajien puolelta. Minä luin omistajaohjausyksikön päällikön — osastopäällikön nimikkeelläköhän hän siellä on — sanoneen, että viime kesänä omistajaohjausyksikössä oli jo tietoa Stora Enson tilanteesta mutta ministereillä ei ollut tietoa. Ketä tässä nyt sitten uskotaan? Ei tämä nyt ole hanskassa, tämä homma. Ennen kaikkeahan kyse on siitä, mihin me palaamme koko ajan, että on kyse tuottavista yksiköistä. Me olemme vaatineet, että tuottaville yksiköille annetaan lisää aikaa vuoden 2009 loppuun asti, mihin valtio omistajana voi vaikuttaa, ja sillä aikaa haetaan tähän yhteinen, vahva näkemys. Mutta te ette halua siihenkään suostua. On teillä nyt joku kumma ylimaallinen tieto, jonka perusteella te haluatte nämä yksiköt ajaa alas.

Markku Laukkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Pääministeri osui oikeaan sanoessaan, että nyt pitää keskittyä siihen, millä luodaan uutta työtä Haminaan, Anjalankoskelle ja Kemijärvelle. Tämä on se ydinasia nyt tästä eteenpäin. Meillä on Kymenlaaksossa — sitä paitsi työpaikkamenetykset olivat kolminkertaiset verrattuna Kemijärveen, josta täällä paljon puhutaan — esimerkki Voikkaasta, jonka jälkihoito hoidettiin erittäin hyvin. Ministeri Pekkarinen, ennen kuin poistutte sieltä, olisi nyt syytä kertoa, mitkä ovat ne välineet, joilla tämä jälkihoito todellakin sitten luodaan, jotta saadaan uusia työpaikkoja, uusia yrityksiä ja hoidetaan niitä myöskin Kymenlaaksoon, joka on tällä hetkellä erittäin suurien haasteiden ääressä tämän Venäjän puutullihaasteen osalta.

Nyt olisi hallituksen hyvä vastata myöskin tähän kysymykseen, millä tavoin hallitus nyt aikoo toimia tässä Venäjän puutullikysymyksessä suoraan Venäjän kanssa tai Euroopan unionin kautta tapahtuvien neuvottelujen kanssa. Tämä on erittäin olennainen kysymys Kaakkois-Suomen teollisuuden tulevaisuuden kannalta, pystytäänkö rajaamaan esimerkiksi koivu näiden tullien ulkopuolelle tai (Puhemies: Minuutti!) pystytäänkö merkittävällä tavalla alentamaan tullien määrää.

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On surullista kyllä nähdä tämä opposition keskustelun taso. Työnsä ja toimeentulonsa menettävien ihmisten hädällä tehdään näin järkyttävää politiikkaa. (Välihuutoja) Sitä ajatellen, minkä vuoksi tämä keskustelu käydään, minä olisin toivonut, että olisi oppositio tuonut jonkinlaisia eväitä siihen, miten Kemijärvellä selvitään eteenpäin. Lapissa on Sokli, sinne tulee Soklin kaivos, siellä olisi Vuotoksen allas, mutta sitä ei saa rakentaa, sinne on tulossa tehdas, mutta se ei kelpaa, kun se ei ole teidän mieleenne. Te lietsotte toivottomuutta niitten ihmisten päälle, jotka menettävät työnsä. Minusta tämä on järkyttävää politiikkaa.

Toinen asia on, onko todella niin, että Oulun tehdas täytyisi lopettaa, jotta Kemijärvi säilyy, jompikumpi menee, tai sitten menee kaikki tällä menolla. Yrittäkää nyt ymmärtää, (Puhemies: Minuutti!) että kysymys on ihmisistä, ei politiikasta.

Toimi Kankaanniemi /kd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kemijärvellä on olemassa oleva sellutehdas ja työvoima, mutta, ministeri Häkämies, onko teidän käsityksenne se, että siellä ei ole raaka-ainetta sellutehdasta varten? Jos siellä ei ole, niin miten vastaatte niille asiantuntijoille, jotka väittävät, että sitä on? Jos siellä on, niin eikö silloin hallituksen pitäisi ehdottomasti edessä olevassa yhtiökokouksessa määrätietoisesti toimia siten suurta valtaansa käyttäen, että tehdas myydään sellaiselle toimijalle, joka jatkaa sellutehtaan toimintaa? Siellä on kaikki valmiina, jos vain tätä raaka-ainetta on. Mutta ovatko teidän tietonne selkeät ja yksiselitteiset siitä, onko raaka-ainetta, niin kuin asiantuntijat väittävät?

Pertti Virtanen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässähän toteutuu karman laki. Kaikki muistavat varmaan eräänkin neuvottelijan, joka Elämä pelissä -ohjelmassa kävi laihduttamassa. SAK:sta aina puumiehet ja nämä sanoutuivat irti ja pettivät koko muun ammattiyhdistysliikkeen ja ajoivat kuin käärmettä pyssyyn tätä, mitä nyt on tapahtunut. Toisaalta puun kantohinta on noussut älyttömästi, koska kaupunkilaiset porvarit omistavat metsää nykyään niin paljon ja venäläiset ovat ruvenneet matkimaan tätä juttua. Tässä on tämmöinen karman laki, kaikki vanhat eduskunnat saavat nyt niskaansa sitä omaa ei-niin-lannoittavaa ainettaan tällä kertaa.

Toisaalta taas tämä valtion politiikkahan on säälittävää yrittäjyyttä. Summa summarum, annetaan toisten hoitaa jutut, ja me tässä sitten niin kuin osakkeenomistajina nautimme emmekä syyllisty minkäänlaiseen poliittiseen häirintään, koska pörssi saattaisi reagoida siihen, jos me nyt rupeaisimme poliittisesti häiritsemään ja näyttäisimme, että meillä on valtaa, eduskunnalla ja muulla, ja sitten joku vähän notkauttaisi kursseja. Mutta uskokaa vaan, että niin ahneita ne ovat, että pörssi nousisi taas.

Työministeri Tarja Cronberg

Arvoisa puhemies! Vastaisin ed. Matikainen-Kallströmin kysymykseen: Tärkeintä on, että ihmisillä on työtä. Suomessa vuoden 2000 jälkeen 480 000 ihmistä on irtisanottu. Valtionyhtiöissä samaan aikaan on irtisanottu 3 155, se on 25 toimipaikkaa, useissa monta sataa henkilöä, ja työllisyysperustein valtio olisi voinut puuttua näihin kaikkiin. Mitä olisi tapahtunut, jos valtio olisi puuttunut näihin tilanteisiin? 480 000 ihmistä on irtisanottu. Valtion on perustuslain mukaan taattava työtä ihmisille. Olisiko valtion pitänyt säilyttää nämä 480 000 työpaikkaa? Tässä ollaan tilanteessa, jossa tuska on sama, ihmisten epävarmuus on sama, ja mielestäni ainoa järkevä näkökulma on se, että lähdetään siitä, että syntyy uusia työpaikkoja ja että kaikki ihmiset saavat työtä. (Puhemies koputtaa) Hallitus hyväksyy huomenna tämän 50 miljoonan pohjalta paketin, jossa nimenomaan Kaakkois-Suomeen, Lappiin ja muille rakennemuutosalueille tulee rahaa.

Puolustusministeri Jyri Häkämies

Arvoisa puhemies! Vastaan kolmeen kohtaan.

Ensinnäkin ed. Kankaanniemi kysyi arviota Lapin metsistä, Pohjois-Suomen metsistä. Kyllähän kaikki arviot ovat päätyneet samaan johtopäätökseen kuin kysyjäkin. Yhtiö on ilmoittanut, että heidän päätöksensä taustana on tarve vähentää tuontipuun määrää, ja tämä oli se näkökulma.

Sitten, ed. Skinnari, te teitte tästä Ruotsi—Suomi-maaottelua. Totta on, että pääomistajat, voisiko näin sanoa, edustavat Suomea ja Ruotsia, mutta kun katsotaan vaikkapa työntekijämääriä tämän yhteiselon aikana, niin kyllä ne ovat Ruotsissa vähentyneet enemmän kuin Suomessa, jos tämä nyt on joku mittari. Ja mitä sitten tulee niihin vuoden 2000 päätöksiin, Amerikan ostoksiin, niin minä luulen, että sitten teidän kannattaa käydä keskustelua ihan omassa eduskuntaryhmässä.

Mutta sitten, edustajat Filatov ja Heinäluoma, te peräänkuulutitte valtiolta aktiivisempaa osallistumista ikävissä, valitettavissa irtisanomistilanteissa, jollainen meillä nytkin on käsillä, mutta palauttaisin puolestani teidän mieliinne ministeri Mönkäreen vastauksen Outokummun tilanteessa. Outokummusta jouduttiin irtisanomaan — valitettava tilanne — ja silloin ministeri Mönkäre vastasi: "Kun markkinoilla toimitaan, niin valtio-omistaja ei voi vaatia muilta omistajilta ollessaan suuri omistaja, että muut omistajat hyväksyisivät myöskin tappioita, jos valtiolla olisi joitakin erityisiä tarkoitusperiä, eli joudumme koko ajan katsomaan, että toiminta on kannattavaa. Vain se turvaa tulevaisuuden työpaikat." (Puhemies koputtaa) Näin siis Sinikka Mönkäre Outokummun tapauksessa. Tätä yritin vakuuttaa, että puuttumattomuus tämän tyyppisissä tilanteissa on ollut samaa, vaikka hallitukset ovat vaihtuneet.

Eero Heinäluoma /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ymmärrän kyllä, että ministeri Häkämies mielellään siirtää keskustelun omista toimistaan historian kirjoitukseen. Sehän on ollut teidän pyrkimyksenne jo pitkän aikaa, että otetaan yksittäisiä virkkeitä yksittäisistä vastauksista eduskuntakyselyihin. Kerroitte kuitenkin vastauksenne itse asiasta aika hyvin, eli tietenkään, jos on kannattamatonta toimintaa, ei sitä voida pitkän päälle jatkaa. Mutta nyt me puhumme kannattavista tehtaista molemmissa tapauksissa, kokonaisten tehtaiden sulkemisesta, jota koskaan ennen ei ole tehty.

Mutta kun olette vielä paikalla, niin käytän tilaisuutta hyväkseni ja kysyn teiltä: Mitä mieltä te olette tästä puhemies Niinistön periaatteesta, ilmoituksesta, että hallitus olisi voinut halutessaan estää näiden tehtaiden lakkautukset? Oliko tämä Niinistön arvio oikea teidänkin mielestänne, ja jos oli, niin miksi ette näin tehneet?

Sinikka Hurskainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pääministeri Vanhanen ehti jo lähteä pois, mutta hän yksikantaan perusteli ratkaisua sillä, että puunjalostusteollisuuden tuotteiden menekki on vähentynyt. Totta, se on vähentynyt Euroopan alueella, mutta samanaikaisesti se on kasvanut Venäjän alueella, Kaukoidän alueella, eli siis todella menekkiä olisi ja tarvetta tähän. Samanaikaisesti, kun täällä Suomessa lopetetaan näitä yrityksiä, muualla niitä rakennetaan lisää.

Johanna Ojala-Niemelä /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen vuonna 2005 tekemän tutkimuksen mukaan Kemijärven sellutehtaan lopettamisen vaikutukset Itä-Lappiin ovat dramaattiset: työpaikkoja 1 866 nykyistä vähemmän, kotitalouksien tulot 39 prosenttia pienemmät, kokonaistuotanto eli bruttokansantuote 31 prosenttia pienempi, rahankierrosta pois 100 miljoonaa euroa ja elintaso nykyistä huomattavasti alhaisempi, työttömyysaste 22 prosenttiyksikköä nykyistä korkeampi. Tässä tehtaan alasajossa on kyse koko Itä-Lapin seutukunnan alasajosta, ei yksin tämän tehtaan kohdalta.

Uusi työ on Lappiin aina tervetullutta, mutta senkin on oltava kyllä terveellä pohjalla. Yksi liimapalkkitehdas, jolla olette nyt henkseleitä paukuttaneet, ei varmasti lämmitä lappilaisten mieliä, etenkään kun yhtiöllä ei ole pääomia, markkinoita tai raaka-ainetta. (Puhemies: Minuutti!) Mikäli irtisanotut eivät saa uutta työtä, työttömyysaste nousee välittömästi 25 prosenttiin.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! En voi millään uskoa, etteivätkö hallituksen vastuulliset ministerit ole olleet jo viime kesänä tietoisia tästä Stora Enson kysymyksestä, etenkin kun se koskee muun muassa Haminaa, Haminan Summaa, ja ministeri Häkämiehen kotipesä on Haminassa — Haminassa toki pelataan pesäpalloa, ja tiedän hänet harrastajaksi. Tässä mielessä tämä on aivan selvä asia.

Toinen yhteys tähän Stora Ensoon on kyllä niinkin päin, että aika sopivasti se tiedote tulee tänä päivänä, kun eduskunta keskustelee valtion omistajuudesta ja Stora Ensosta, siis se tiedote, miten huonosti Stora Ensolla nyt menee. Eli kyllä ehkä tämä yhteys pelaa, ainakin näin solidaarisuuspuolella, nyt takaisinpäin.

Mutta puutullit ovat tietysti vakava asia koko Kaakkois-Suomelle ja Suomen metsäteollisuudelle, koska nyt sitten kotimaassa hakataan, kylläkin hyvinkin kyseenalaisissa paikoissa, ja tehdään todella pitkää tiliä, saadaan isoja Mersuja pihoille.

Bjarne Kallis /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Oletteko te, ministeri Häkämies, aivan vakuuttunut siitä, kun väitetään, että puuta ei riitä? Jos te pystyisitte meidät vakuuttamaan, niin me emme varmastikaan siitä puhuisi, mutta kun esimerkiksi Metsähallituksen entinen pääjohtaja Jaakko Piironen sanoo näin — minä luulen, että hän on asiantuntija, eikö olekin asiantuntija? — että jos kaikki voimat pannaan yhteen, yksityisistä ja muiden metsistä kyllä saadaan irti Venäjän puutullien taakse jäävät puut, niin minä luulen, että hän on oikeassa, ja niin moni muu sanoo — minulla on täällä kolmen neljän suuren asiantuntijan lausunnot siitä — että puuta riittää kyllä, jos vain tahtoa on. Se edellyttää tietenkin eräitä panostuksia, mihin me budjettikeskustelussa esitimme lisää rahaa.

Anne Kalmari /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ymmärrän hyvin, että täällä mietitään, mitä merkitystä on politiikalla, jos ei se voi globaalissa markkinataloudessa vaikuttaa pörssissä oleviin yhtiöihin, ja ymmärrän hyvin sen tuskan, mitä tunnemme niiden ihmisten puolesta, jotka jäävät työttömäksi. Mutta sen sijaan en ymmärrä sitä, että tällaisia perusasioita ei tunnu ymmärrettävän, että tuotannolla on elinkaarensa, johon voi vaikuttaa, kun tuotantoa rationalisoidaan.

Kuten ed. Marjo Matikainen-Kallström kertoi, kypsät markkinat Euroopassa ovat, mutta halvemmissa maissa kyllä olisi sijaa tuotannolle. Kun tuotanto vähenee, sellun hinta nousee. Kun puun kysyntä laskee, hinnan toivotaan laskevan. Eikö tämä ole itsestäänselvää?

Mutta se, mihin me voimme vaikuttaa, on elinkeinopolitiikka, ja tiedän, että työ- ja elinkeinoministeri ja omistajaohjauksesta vastaava ministeri Häkämies (Puhemies: Minuutti!) eivät ole jättäneet kiveäkään kääntämättä, että he voisivat tälle asialle tehdä jotakin. Ja haluaisin, että tekään ette jää tuleen makaamaan (Puhemies: Minuutti!) vaan annatte ehdotuksia.

Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Me kaikki tiedämme täällä, että metsäteollisuuden toimintaympäristössä on tapahtunut monia muutoksia ja se on suuri syy siihen, että tässä tilanteessa nyt ollaan.

Mutta tärkeintä on nyt auttaa niitä ihmisiä eteenpäin, antaa toivoa niille, jotka ovat työttömäksi jäämässä, ja se toivo ei nyt lähde siitä retoriikasta, mitä oppositio täällä sanoo, vaan se lähtee realiteeteista. Se lähtee siitä, että keskitytään siihen, että joka ikiselle tehdään omat työllistämissuunnitelmat, ajetaan yksilökohtaisia ratkaisuja, tuodaan sinne korvaavia työpaikkoja. Aloitetaan se työ tosissaan, otetaan myöskin se Sokli, otetaan se Vuotos. Tehdään niitä toimenpiteitä, jotka luovat niitä työpaikkoja aidosti. Vain näin voidaan mennä eteenpäin. Tämä jänkkääminen (Välihuutoja) ei työmiehen asiaa auta täällä yhtään.

Markus Mustajärvi /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun me puhumme puun riittävyydestä, niin pitää muistaa, että tällä hetkellä Stora Enso, UPM ja Metsäliitto, kolme suurta metsäkonsernia, ovat puukartelliepäilyssä markkinaoikeudessa. Koko ajan on tutkinta päällä. Silloin kannattaa arvioida myöskin Stora Enson lausuntoja sitä varten. Me varmaan olemme sitä mieltä, että esimerkiksi Kemijärven sellutehdas myy koko ajan verkkoon sähköä, ja olette varmaan, arvoisa ministeri, huomannut sen, että Stora Enso on rikkonut arvopaperimarkkinalakia antamalla valheellisen pörssitiedotteen, ja me varmaan olemme jo siitäkin asiasta samaa mieltä, että Kemijärven yksikkö on kannattava. Jos te puhutte hyvästä hallinnosta, hyvästä hallintokäytännöstä, miksi ette puutu siihen, että yhtiö harhauttaa, yhtiö suorastaan valehtelee ja rikkoo arvopaperimarkkinalakia?

Ed. Pekka Vilkuna merkittiin läsnä olevaksi.

Jouko Skinnari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Itsekin olisin kiinnittänyt huomiota juuri tähän näin, että tämän saman yhtiön johto tiedottaa nyt, joka näitä kannattavia tehtaita on lopettamassa. Eräitten asiantuntijoitten arvioiden mukaan tämä tilinpäätös osoittaisi ilman näitä alaskirjauksia 300 miljoonaa euroa voittoa, ja se olisi 100 miljoonaa euroa enemmän kuin aikaisemmin. Tässä suhteessa täytyy todella ihmetellä, minkä takia näin tehdään. Viime elokuussa Päijät-Hämeen kansanedustajat vierailivat Koskisen Oy:ssä. Tehtaan johto sanoi, että kyllä Suomesta puuta löytyy, löytyy koivua ja löytyy kaikkea muutakin, jos saataisiin säännökset ja toimenpiteet muuttumaan niin, että sitä puuta yksityisistä metsistä ja valtion metsistä todella saataisiin. Venäjä ei pysty tätä estämään, etteikö sitä puuta olisi riittävästi, ihan niin kuin hiekkaa Saharassa, kuten täällä professori Pulliainen oikein totesi.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä olen pikkuisen monttu auki nyt ed. Kalmarin äskeisen puheenvuoron johdosta. Oletteko te nyt siis sitä mieltä, että kun siellä Koillis-Lapissa tai Itä-Lapissa, mitenkä vaan halutaan, on todella se 5,5 miljoonaa kuutiota nyt vuodessa otettavissa — uusimman tiedon mukaan se on jo peräti 6,5 miljoonaa, kun se oikein tarkkaan katsotaan, ja kaikki talousmetsissä — niin siellä ei saisi sitä jalostaa? Onko tämä kepun uusi linja, ed. Kalmari?

Marja Tiura /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nämä Stora Enson tehtaiden lakkautukset ovat todella kova isku näille paikkakunnille ja työttömäksi jäävälle henkilökohtainen tragedia. Nyt on kuitenkin tämän totuuden edessä luotava katse tulevaisuuteen ja mietittävä, miten tästä päästään eteenpäin. Ainoa realistinen linja on luoda uusia työpaikkoja. Sitten täällä on väitetty, että hallitus on seissyt tumput suorana. Näin todellakaan ei ole. Sinä samana päivänä, kun tieto tuli näistä irtisanomisista, hallitus varasi 15 miljoonaa euroa uusien työpaikkojen luomista varten ja Stora Enso lähti mukaan 10 miljoonalla eurolla. Lisäksi pääministeri Vanhanen asetti laajapohjaisen työryhmän pohtimaan näitä metsäteollisuuden ongelmia, ja niitä toki tulevaisuudessa riittää, kuten täällä salissa on keskusteltu. Yksi on energian hinta, miksi se tulee muodostumaan — tämä on erittäin energiaintensiivistä teollisuutta. (Välihuutoja) Toinen on puutullit. Viime syksynä eduskunnan tulevaisuusvaliokunta asetti myöskin ennakointihankkeen, jossa mietitään tämän metsäsektorin tulevaisuutta.

Sirpa Paatero /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jotenkin kummalliselta tämä keskustelu tuntuu, ihan oikeasti me haluamme täällä olla niitten työntekijöiden ja ihmisten puolella, kun täällä jotenkin sitä epäiltiin. Sen takia meidät on kaiketi tänne äänestetty. Se on ensimmäinen kysymys.

Sitten näistä taloudellisista ja yhteiskunnallisista vaikutuksista. Jos meillä on 910 henkilöä Kymenlaaksosta yt-neuvottelujen piirissä, joissa on myöskin iso kysymysmerkki perässä sen suhteen, miten ne on toteutettu, kun sieltä on jo tilaukset katkaistu ennen yt-neuvottelujen aloittamista. Kesken yt-neuvottelujen tuli lisää väkeä yt-neuvotteluihin, elikkä Anjalan kartonkitehtaalta pistettiin lisää porukkaa tähän. Sinänsä mielenkiintoinen käytäntö sekin. Haluaisin kysyä, kun näistä on vielä osa kesken, mitä tapahtuu Kotkan tehtaalle, mitä tapahtuu taloushallinnon palvelukeskukselle, jotka ollaan siis siirtämässä — ei ole vielä siirretty, mutta ollaan siirtämässä — johonkin halvempaan maahan. Pilkotaanko se Kotkan tehdas, hajotetaanko se palasiksi, vai eikö sitä myydäkään? Siihenkin on vielä mahdollisuus vaikuttaa.

Mikko Kuoppa /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ensinnäkin ed. Tiuralle haluan todeta, että sellutehdas tuottaa enempi energiaa kuin mitä se käyttää. Elikkä kun on korkeampi energian hinta, niin sellutehdashan voittaa vaan siinä. Ja haluan vielä lisäksi huomauttaa, kun täällä tästä puhutaan, että havusellun kysyntä on hyvä, tuotanto ja kysyntä on tasapainossa, hinta on noussut 15 euroa juuri tonnilta ja siellä ei ole menekkivaikeuksia. Sitä suuremmalla syyllä ihmettelen, miten voidaan perustella Kemijärven sellutehtaan lopettaminen: ei menekkivaikeuksilla, ei raaka-ainepulalla eikä hinnalla, ja — edelleenkin — yritys tuottaa voittoa. Ei voi tulla mihinkään muuhun johtopäätökseen kuin siihen, että kepun, kokoomuksen ja muitten hallituspuolueitten edustajat ovat siunanneet Stora Enson johdon päätöksen lopettaa sekä Kemijärven tehdas että Summan paperitehdas. Te olette sen hyväksyneet ja täällä nyt sitten vaan pyörittelette sormianne. Halvin ratkaisu olisi työllisyyden kannalta pyörittää näitä tehtaita.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Pääministerin suuntaan palautetta. Välittömästi Kansaneläkelaitoksen valtuutetuissa otin esille, miten hallitus on käyttänyt Kelan omistusta. Ilmeni: ei yhtään millään tavalla. Pääjohtaja ei tiennyt, että hallitus olisi sen suhteen ottanut mitään kantaa. Kyllä hallituksella olisi ollut todella mahdollisuus tehdä muutakin kuin katsella käsi lipassa alueellisen kehityksen ja kansallisen osaamisemme kannalta keskeisen metsäteollisuuden alasajoa. Ja kuten viime kesäkuussa sosialidemokraatit pelkäsivät, te olette passiivisuudella Venäjän puutulliasiassa ja ihmettelemisellä Brysselin eteisessä vaarantamassa myös muun toimivan metsäteollisuuden perustaa. Ja se, mikä on tietysti hyvin vakavaa, on se, että vaalien alla pelkäämämme kovat arvot näkyvät myös teidän asenteessanne, piittaamattomuudessanne työntekijöiden asemaa ja kohtelua kohtaan. Vihreät ovat hyvin kotiutuneet uuteen kotiinsa. Sen huomasi kyllä työministerin puheenvuorosta. Ei tämä myöskään arjen turvallisuutta vahvista, kuten pelkäsin.

Puolustusministeri Jyri Häkämies

Arvoisa puhemies! Ed. Rajamäki syytti hallitusta piittaamattomuudesta työntekijöitä kohtaan. Me olemme todenneet, että tämä päätös oli vaikea ja valitettava, mutta olemme lähteneet kyllä kaikki osapuolet nopeasti liikkeelle näiden uusien, korvaavien työpaikkojen luomiseksi ja tällä saralla edenneet varmasti suomenennätysvauhtia, ja vielä tarvitaan lisää positiivisia uutisia, jotta päästään eteenpäin.

Edustajat Tiusanen, Tennilä, Kuoppa, tätä yhtiön hallituksen tekemää päätöstä ei hyväksytetty maan hallituksella tai allekirjoittaneella etu- tai jälkikäteen. Mutta vain erittäin huonosti informoitu henkilö, vain erittäin huonosti informoitu henkilö, ei tiennyt yhtiön tilanteesta eikä sen suunnitelmista. Siteeraan nyt aivan julkisia lähteitä yhtiön toimitusjohtajan osalta. 4.5. todetaan: "Karvinen valmis myymään osia Stora Ensosta. Metsäjätti myy tai ajaa alas tulevaisuudessa joitakin toimintojaan." Tai Kauppalehti 26.4.: "Stora Enso supistaa sellutuotantoa Suomessa - -." (Ed. Tennilä: Miksette puuttuneet?) — Palaan siihen myöhemmin.

Mutta sitten ed. Ojala-Niemelän huomioon. On totta, että Vatt on tutkinut, että Kemijärvellä, Itä-Lapissa, tämän koko aluetaloudellinen vaikutus on 1 800 työpaikkaa. Mutta nythän on niin, varsinkin jos tämä liimapuupalkkitehdas lähtee liikkeelle — ehkä jotain muutakin, mutta se joka tapauksessa — että kun siellähän nyt on 200 työpaikkaa siellä sellutehtaalla, 1 600 on muuta siitä metsäketjusta, niin se muu ei ole poistumassa, vaan pikemminkin päinvastoin. Kyllä meidän tehtävämme täällä on myöskin luoda toivoa eikä epätoivoa. Ei ole kysymys siitä, että 1 800 työpaikkaa on poistumassa. Vatt varmasti tuottaa uuden tutkimuksen näitten uusien päätösten valossa.

Ed. Heinäluoma kysyi, millä tavalla päätökset syntyvät ja miten niitä on kommentoitu. On ihan selvää, että niin edelliset hallitukset, vaikkapa vuonna 2000, kuin tämä hallitus nyt ovat noudattaneet niitä oy-lakien sisäpiirisäännösten pelisääntöjä. Yhtiöiden hallitukset tekevät ne päätökset, ja omistajat käyttävät sitten valtaansa yhtiökokouksissa, niin että sitä, mikä liittyi puhemies Niinistön arviointiin, (Puhemies koputtaa) teidän täytyy tietysti kysyä häneltä, mutta välillä tuntuu siltä, että on aika paljon jälkiviisautta ilmassa.

Ensimmäinen varapuhemies:

Jatkamme debattia vielä parikymmentä minuuttia. Sitten siirrymme varsinaiseen puhujalistaan.

Eero Heinäluoma /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aletaan tulla aika olennaisiin kysymyksiin, jotka liittyvät siihen, mitä loppujen lopuksi hallitus tässä on tehnyt. Ministeri Häkämies, te olette jo monta kertaa kertonut ja siteerannut, mitä Stora Enson johto on kertonut julkisuuteen, ja olette antanut ymmärtää muun muassa näiden tehtaiden työntekijöille Kemijärvellä ja Summassa, että teillä oli ennakkotietoa siitä, että jotain tulee tapahtumaan. Kieltäydytte kuitenkin työntekijöille kertomasta, mitä te vastasitte Stora Enson johdolle silloin, kun teille tämä tieto tuli. Kysyn nyt tämän eduskunnan edessä: Mitä te vastasitte Stora Enson johdolle, kun saitte käsityksen, että on tulossa tehtaiden alasajo?

Jouko Skinnari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Osakeyhtiölaki ei estä millään tavoin puuttumasta hallituksen toimintaan ja siihen, että valtio voisi käyttää tätä 35:tä prosenttia Kansaneläkelaitoksen kanssa. Nämä corporate governance -säännökset kuuluvat näihin sisäpiiriasioihin, niin että sinä et voi kilauttaa kaverille, että osta ihmeessä lisää tai myy kaikki. Muutoinhan tämä on samanlaista vaikuttamista, kuten sanoin, kuin islantilaiset ovat tehneet tämän osakeyhtiölain puitteissa. Jopa 10 prosentilla voi vaikuttaa. Te olisitte voineet koska tahansa kutsua ylimääräisen yhtiökokouksen koolle ja näyttää hallitukselle kaapin paikan, ja olisi nähty tämä Claes Dahlbäck kunnon töissä.

Paavo Arhinmäki /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Oli mielenkiintoista kuulla pääministerin puhe. Pääministeri ei puhunut nimittäin hallituksen suulla, vaan Stora Enson suulla. Eikä hän puhunut valtio-omistajan suulla, vaan pikemminkin Wallenbergien suulla. Jos yritykset eivät kanna yhteiskuntavastuuta, on hallituksen tehtävä näyttää vastuuta, erityisesti tietysti, kun on kysymys valtion omistamasta yhtiöstä. On ollut puhtaasti ideologinen valinta, että hallitus on katsonut sivusta, kun yritys on laittanut pörssikurssit ihmisten edelle.

Vasemmistoliitto ei hyväksy tällaista yhtiövaltaa. Me vaadimme kansanvaltaa. Vasemmisto on vastavoima sokkikapitalismille, jota selvästi kokoomus ja muut hallituspuolueet ajavat eteenpäin.

Jutta Urpilainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun olen seurannut tätä hallituksen toimintaa, niin minulle tulee kyllä mieleen, että hallitus hoitaa valtion omaisuutta kuin huoleton tuhlaripoika isänsä perintöä. Puuttumattomuus ei itse asiassa ole omistajapolitiikkaa ollenkaan, ministeri Häkämies. Se on yhteisestä omaisuudesta piittaamattomuutta. Tästä kyllä mielestäni kertoo myös tuo tyhjä ministeriaitio täällä. Missä ovat nyt hallituksen ministerit vastaamassa opposition välikysymykseen?

Sitten, arvoisa puhemies, täällä ed. Heinäluoma ansiokkaasti viittasi jo puhemiehen, entisen valtiovarainministerin Sauli Niinistön lausumaan Lapin Kansassa 23. tammikuuta. Hän toteaa, että valtion omistajapolitiikka on varovaista, paikoin jopa yliherkkää. Niinistön mukaan valtiolla olisi ollut suurimpana omistajana mahdollisuus käyttää omistajan ääntä Stora Enson Kemijärven ja Summan tehtaiden kohtaloissa. Ja suora sitaatti: "Kyllä omistajat, varsinkin suuromistajat, käyttävät valtaansa pörssiyhtiöissä. Tästä syystähän osin johtuu pörssimaailman heilahtelut." Nyt kysyn teiltä, ministeri Häkämies: (Puhemies koputtaa) Onko entinen valtiovarainministeri täysin väärässä? Olisitteko te voinut käyttää valtaanne?

Sari Palm /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kymijoen mutkien sanomalehdissä oli tänään uutinen, jossa pääministeri muun muassa syyttää oppositiota helpoista ratkaisuista. Tässä prosessissa ei ole helppoja ratkaisuja, ei Kymessä eikä Kemijärvellä. Tällaisten raskaiden tilanteiden ehkäisemiseksi haluan kysyä ainoalta läsnä olevalta vastuulliselta ministeriltä: Aikooko hallitus pian uudelleen kohdentaa omistajaohjaustaan suuntaan, jossa valtio reippaasti käyttää omistajuuttaan silloin, kun liiketoiminta on kannattavaa? Ja toisaalta tässä keskustelua kuunnellessa on herännyt myös huoli ja kysymys siitä, miten valtio hallituksen johdolla varautuu jatkossa vastaaviin omistajuusyllätyksiin ja tilanteiden hoitoon.

Henna Virkkunen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Oppositio täällä hyvin epämääräisesti kritisoi hallituksen omistajaohjauspolitiikkaa. Kuten tiedämme, jo viime vaalikaudella valtionyhtiöt on jaettu kolmeen luokkaan, ja tämän perusteella Stora Enso on valtiolle finanssisijoitus, jolle ei aseteta hyvän taloudellisen tuloksen lisäksi muita tehtäviä.

Vaikka ed. Heinäluoma täällä viittasi, kuinka kannattavaa toimintaa tämä on, niin tämän päivän tuloksen perusteella, kun viime vuoden tulos oli laskenut edellisvuodesta 90 prosenttia Stora Enson osalta, voi todeta, että taloudellinen tulos ei ollut kovin hyvä.

Oppositio ei kuitenkaan ole nyt esittänyt, haluttaisiinko muuttaa sillä tavalla nyt tätä kategoriaa, että näille pörssiyhtiöille ja finanssisijoituksille ryhdyttäisiin asettamaan uudenlaisia yhteiskunnallisia ja aluepoliittisia tarkoituksia. Onko tästä nyt kysymys?

Janne Seurujärvi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Ojala-Niemelälle ja ministeri Häkämiehelle sekä muille edustajille tiedoksi Vattin juuri lähettämä tiedote, jossa ilmoitetaan, että uusilla tiedoilla sellutehtaan sulkeminen vie Kemijärveltä 90 työpaikkaa. Tässä on otettu huomioon ne toimenpiteet, jotka on jo julkaistu tämän sellutehtaan sulkemisen jälkihoidosta. Olen sitä mieltä, että ei pidä vähätellä tilannetta alueella, joka on vahvan rakennemuutoksen aluetta, mutta ei pidä myöskään puhua tätä asiaa huonommaksi eikä pidä maalata tulevaisuutta mustemmaksi kuin se onkaan. Tarvitaan toivoa ja tarvitaan näkymää tulevaisuudesta myös noilla alueilla. Sitä tarvitaan myös tässä salissa ja hallituksen toiminnan kautta.

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kyllä tässä se toivo kerta kaikkiaan menee, kun kuuntelee tätä hallituksen välinpitämätöntä linjaa. Ei haluta puuttua tähän ja melkein ikään kuin halutaan hyväksyä tämä, että näin tässä on tapahtumassa.

Arvoisa ministeri Häkämies ja arvoisa ministeri Katainen, vastuullinen markkinatalous on työväen paras ystävä. Miksemme voisi yhdessä rakentaa Suomeen maailman parasta ja inhimillistä markkinataloutta, sellaista, jossa ihmiset jaksavat työssään ja massairtisanomiset eivät tule jatkuvasti yllätyksenä puun takaa? Tämäkö nyt oli teidän valintanne sitten tämän vastuullisen markkinatalouden suhteen? Nimittäin nythän me olemme siirtymässä suoraan erittäin kylmään ja erittäin julmaan kapitalismiin, siihen kapitalismiin, jossa ihan oikeasti pelkkä talous määrittää lyhytnäköisen voitontavoittelun nimissä sen, että perheenäidit ja perheenisät saneerataan pihalle.

Tämä on kerta kaikkiaan kestämätön linja, ja minä olen myös hyvin pettynyt (Puhemies: Minuutti!) paitsi kokoomuksen linjaan myös keskustan ryhmäpuheenvuoroon, jossa on aivan eri sävy kuin oli vaikka keskustan kenttäväellä Hämeenlinnan kokouksessa. Vaadittiin, että tämä ei vetele, jotain on tehtävä.

Maarit Feldt-Ranta /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Häkämiestä haastateltiin Omistaja & Sijoittaja -lehdessä jokunen aika sitten: "Hallituksen periaatelinjauksen mukaan valtio omistajana arvostaa pitkäjänteistä henkilöstöpolitiikkaa, jossa myös kustannuspaineiden vaiheessa otetaan huomioon työsuhteiden jatkuvuus ja työntekijöiden osaamispääoma. Mitä se käytännössä tarkoittaa? ’Yhteiskunnallinen omistaja lähtee tietysti siitä, että sen yhtiöiden tulisi olla esimerkillisiä myös työnantajina. Kun valtio on pitkäjänteinen omistaja, se odottaa, että myös yrityksissä toimitaan kestävällä tavalla’, Häkämies tulkitsee." Ministeri Häkämies, eikö teidän olisi pitänyt antaa Stora Ensolle viesti siitä, että valtio voisi tällaisessa tilanteessa tyytyä myös vähän pienempiin osinkoihin, ja turvata näin tämän yhtiön jatko Kemijärvellä?

Ensimmäinen varapuhemies:

Ministeri Häkämies, 2 minuuttia.

Puolustusministeri Jyri Häkämies

Arvoisa puhemies! Jatkoksi ja vastauksena tuohon äskeiseen. Niin kuin totesin, ei SDP:läistenkään vastuuministereitten aikana vältytty irtisanomisilta näissä yhtiöissä. Luettelin useita esimerkkejä. Ne ovat aina valitettavia. En syyllistä, mutta vertaan vaan, että on hyvä katsoa vähän historiaan, miten te olette silloin toimineet. Tyhjiä sanoja nuo tuntuvat olevan. (Välihuutoja)

Ed. Heinäluoma, mitä tuli tähän tiedonkulkuun, niin olen sanonut ja sanon uudelleen, että tätä päätöstä, tätä valitettavaa päätöstä, ei hyväksytetty, ei etu- eikä jälkikäteen. Tapasin yhtiön hallituksen puheenjohtajan ja toimitusjohtajan muistaakseni noin syyskuussa. Siinä neuvottelussa käsiteltiin ensisijaisesti Venäjän puutullikysymystä. Tehdaslakkauttamiset, työpaikkavähennykset eivät olleet esillä, eli en syyllistynyt osakeyhtiölain rikkomiseen tai sisäpiirimarkkinarikkomukseen. Ja kun te viittasitte Summan tehtaan ay-ihmisiin, olen tavannut heitä tämän prosessin aikana useita kertoja ja olemme keskustelleet niistä toimista, joita on käynnissä. Mutta kyllä valitettavasti myös summalaisilla oli kaikilla tiedossa vuodesta toiseen se, että Summa oli niin sanotusti tarkkailuluokalla, niin sanotusti liipaisimella. Siellä tehtiin paljon hyvää työtä, mutta se ei valitettavasti riittänyt.

Eero Heinäluoma /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Voisitteko vielä vähän tarkentaa tätä, jotta tämä asia tulee selväksi. Mitä te vastasitte silloin Stora Enson johdolle, kun nämä vaikeudet olivat esillä? Mikä oli silloin valtion omistajaohjauksen ohje, näkemys suurena omistajana Stora Ensolle siitä, millaista politiikkaa pitää tehdä, kun te siteerasitte muun muassa lehtitietoja, että on tulossa tällaisia alasajoja? Mitä te sanoitte?

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Niin kuin ministeri itse totesi, tämä väärä Amerikka-päätös käytettiin silloisessa kauppa- ja teollisuusministeriössä ministerin siunattavana. Se tilaisuus silloin syyskuussa on ollut se teidän tilaisuutenne sanoa, mikä teidän kantanne on Kemijärven tehtaan lopettamiseen ja Summan kysymykseen. Nyt on tullut toinen väärä päätös Amerikka-päätöksen jatkoksi, kun voitollinen tehdas lopetetaan tilanteessa, jossa puun kasvu Itä-Lapissa kiihtyy. Siellä on kuitupuuta tulossa vaikka kuinka paljon.

Ed. Kallille toteaisin, kun hän kyseli, miksi sitä pitää selluksi tehdä, että jos ei tehdä sellua, niin ei tule sitä tukkiakaan. Sehän on metsänkasvatuksen ja metsänhoidon peruskysymys. Nyt tehdään suuren suuri virhe, ja te olette ilmeisesti vaan vaikenemalla sitten siunanneet tämän virheen.

Antti Kalliomäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Pääministerin täällä aiemmin esittämä kahtia jakava näkemys siitä, että valtion omistajaohjauksessa olisi ikään kuin kaksi kategoriaa, on kyllä kestämätön. Samalla tavalla kestämätön käytännössä on se näkemys, että valtio finanssisijoittajana tavoittelisi vain ja ainoastaan arvon kehitystä, vahvaa sellaista, maksimoisi sen ja sitten tavoittelisi osinkojen maksimointia. Ainakin valtiovarainministerin uskoisin hätkähtävän tuota näkemystä, koska tämän tyyppisissä operaatioissa kuin nyt tehdään, myös valtiontalouden, finanssitalouden, näkökulmasta on paljon muita hankalia seurauksia. Ne ovat kovia menotalouden puolella koituvia seurauksia. Kyllä valtion omistajana pitää tämäkin puoli katsoa, vaikka se muuten on muiden omistajien kaltainen yrityksissä.

Matti Saarinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Pääministeri peräänkuulutti puunsaannin tärkeyttä. Kysyisin ministereiltä, jos täällä kerran vanhoja saa muistella: Ahon hallituksessa aikanaan metsäverotuksen perusteet muutettiin, luovuttiin pinta-alaverotuksesta, mikä vaikutti siihen, että puuta saadaan nyt silloin tällöin. Se on hyvin suhdanneherkkää. Onko hallitus valmis korjaamaan asiaa veropoliittisin keinoin ja turvaamaan puunsaannin paremmin kuin mikä varmuus siinä nyt on?

Hallitus syyttää oppositiota, vaikka me emme ole sulkeneet yhtään kannattavaa tehdasta silloin, kun olimme vastuussa. Me olemme myös vastanneet näistä päätöksistämme vaaleissa. Nyt arvioidaan, hyvät ministerit, teidän ja teidän hallituksenne toimenpiteitä ja päätöksiä. Ei peruutuspeileistä löydy ratkaisuja, vaan teillä on nyt valta käsillä. Teillä on valtakirja. Toimikaa!

Pääkaupunkiseudulle sovellettuna tämä koskee noin 50 000—70 000:ta ihmistä. Tämä on sellaista mittaluokkaa.

Saara Karhu /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallituksen toimista tulee mieleen sana tempputyöllistäminen: ajetaan alas kannattava tehdas ja tilalle koetetaan luoda sitten jotain muuta toimintaa. Toivonkin, että ed. Seurujärven numerot tulevat myös tulevaisuudessa olemaan totta, etteivät ne ole vain spekulatiivisia tässä vaiheessa esitettyjä numeroita, vielä kun muistetaan, että kun oltiin antamassa lupauksia Suomen kansalle vaaleissa, niin kokoomus puhui vastuullisesta markkinataloudesta, joka on lasten paras ystävä, työväen paras ystävä siinä, että luodaan inhimillistä markkinataloutta, ettei tule yllätyksellisiä irtisanomisia, missä isiltä ja äideiltä menee työt ja lapsilta tulevaisuus. Nyt te teette juuri näin hallituksessa. Te luotte todella suurta epätoivoa pohjoiseen ja syyllistätte meitä siitä, että me kysymme sen asian perään. Me emme halua, että niitä tehtaita lakkautetaan. Me haluamme, että ihmisillä on aitoa työtä, ei mitään keinotekoisesti luotua, jolla mahdollisesti sitten ihmiset pystyvät jollain lailla tulemaan toimeen. Se on korkean työttömyyden aluetta. Tämä on vakava kysymys myös meidän mielestämme. Jos katsotte tätä salia, niin onko oppositio paikalla? On. (Puhemies: Minuutti!) Hallituspuolueiden edustajat eivät ole.

Bjarne Kallis /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kyllä me tietenkin jonkin verran kierrämme nyt kehää, kun samat asiat tulevat uudelleen esille.

Mutta, ministeri Häkämies, te sanoitte, että omistaja käyttää valtaa yhtiökokouksessa. Niin kuin minä olen todennut, se yhtiökokous on 26.3. Minkälaista valtaa aiotte silloin käyttää? Kertokaa se.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on ministereitten taholta viitattu muutaman kerran yliasiamies Aholta ja hänen työryhmältään odotettavissa olevaan eräänlaiseen puun metsästä ulossaanti -asiakirjaan, suunnitelmaan, ja toisaalta on siteerattu Stora Enson tiedotteita, joissa viitataan siihen, että näitä yksiköitä ajetaan jatkossakin alas.

Arvoisa omistajaohjauksen ministeri, miltä se meillä hallituksessa tuntuisi, jos me kaappaisimme tuon Stora Enson enemmistön valtaamme, 50,1 prosenttia hankittaisiin näitä osakkeita, ja olisi edes yksi putiikki, jota voisi reilusti ohjata?

Jari Leppä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Täällä oppositio väitti, että hallitus vaarantaa toiminnallaan koko metsäteollisuuden ja koko metsätalouden tulevaisuuden. On tainnut jäädä kyllä lukematta ne erittäin myönteiset metsäteollisuutta ja koko klusteria koskevat hallitusohjelman lukuisat kirjaukset, joita tämä hallitus ohjelmassaan esittää: 10—15 miljoonaa lisäkuutiometriä puuta markkinoille, lukuisat joukot erilaista tutkimustietoa lisää, taloudellisia panostuksia myös verotukseen jne. jne. ja juuri äsken täällä peräänkuulutettu asia, että se metsätalous olisi kannattavaa myöskin pienmetsänomistajalle, se ettei metsiä liikaa pirstaloitaisi jne. Ministeri Katainen, milloin nämä konkretisoituvat lopullisesti? Näitähän on jo tehty, näitä toimenpiteitä. Onko odotettavissa nyt ripeämmällä aikataululla näitä ratkaisuja, jotka edesauttavat tätä alaa? Tämä on strateginen ala Suomelle, niin kuin hallitus on todennut.

Marjo Matikainen-Kallström /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Metsäteollisuus on todellisessa rakennemurroksessa, ja nämä tosiasiat oppositionkin on vihdoin tunnustettava.

Ed. Mustajärvi, sain teidän ryhmäpuheestanne sen käsityksen, että hallitus nyt olisi kiusallaan tehtaita lopettamassa. Ei kukaan kiusallaan tehtaita lopeta, vaan rakennemurros sen aiheuttaa.

Metsäteollisuus tarvitsee nyt aivan uusia innovatiivisia ja jalostusarvoltaan korkeita tuotteita. Tässä hallitus on nyt ripeästi toiminut ja ryhtynyt toimimaan elinkeinopoliittisin keinoin. Tämä uusin Vattin tutkimus, mistä ed. Seurujärvi täällä jo mainitsikin, tarkoittaa sitä, että Itä-Lapin työttömien määrä jäisi pienemmäksi kuin on otaksuttu — kiitos hallituksen ripeiden elinkeinopoliittisten toimien. 90:ssä on tietysti jokainen liikaa. Sen eteen meidän täytyy tehdä töitä, että nämäkin työllistyvät.

Mutta sitten, opposition ed. Paatero, mainitsitte, että Kymenlaakso on todellisten rakennemuutosten aluetta. Se on aivan totta. Suurimmat vaikutukset kuuluvat sinne. Mutta minkä takia, oppositio, te vain yhdellä lauseella mainitsette Kymenlaakson? (Puhemies: Minuutti!)

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Stora Enso lopettaa kannattavia tehtaita ja vie työt tuhannelta paperiammattilaiselta. Suomen valtio käyttää Stora Ensossa suurinta äänivaltaa. Pääministeri Vanhaselta ja ministeri Häkämieheltä on viimeisen neljän kuukauden aikana tullut vain yksi viesti: Emme voi mitään, me olemme vain Stora Enson suuri omistaja. Me emme voi mitään, me olemme vain itsenäisen Suomen hallitus.

Stora Enso irtisanoo joustavia ja sitoutuneita ja osaavia työntekijöitä. Kuka sitä oikeasti vaatii? Jos suuri omistaja ei voi ohjata yhtiön hallitusta säilyttämään kannattavia tehtaita, niin kuka yhtiön päätöksentekoa sitten ohjaa? Kenen mandaatilla nämä kasvottomat karviset oikein niitä päätöksiä tekevät, jos suuri omistaja ei anna minkäänlaisia ohjeita, vai onko tämä Stora Enson päätös sittenkin nimenomaan hallituksen tahdon mukainen paras mahdollinen päätös tässä? Entä jos Stora Enso päättää lopettaa kaikki Suomen tehtaansa, eikö hallitus sittenkään sano mitään?

Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mielestäni käyty keskustelu on osoittanut, että valtionyhtiöpolitiikka on radikaalisti muuttunut porvarihallituksen aikana. Tämä tuskin oli yllätys, mutta minulle oli yllätys se, että te voitte lopettaa kannattavan tehdastoiminnan.

Olisin kysynyt pääministeriltä, jos hän olisi ollut paikalla, tuliko tehtyä virhe, kun valittiin kokoomuslainen omistajaohjausministeri. Nimittäin tämä on kokoomukselta minusta anteeksiantamaton arvovalinta toimia tällä tavalla: ei vaikuteta. Kun te, ministeri Häkämies, täällä hyvin elvistellen puhutte valtionyhtiöpolitiikasta, niin minä muistutan teille: Se on lyhyin kirja, mitä Suomen politiikassa on, missä on kokoomuksen aloitteet ja aikaansaannokset valtionyhtiöitten synnyttämisessä ja perustamisessa. Kyllä maalaisliitto, keskustapuolue, sosialidemokraatit, SKDL, vasemmistoliitto ovat synnyttäneet ne, (Puhemies: Minuutti!) ja siinä mielessä on ollut virhe valita kokoomuslainen ministeri valtionohjauksesta vastaamaan — ehkä jossain muussa tehtävässä varmaan ihan hyväkin.

Minna Sirnö /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pääministeri kertoi juuri, että hän ei kommentoi, ja todennäköisesti hän ei myöskään kuuntele kansalaisia, ei eduskunnan edustajia eikä tasavallan presidenttiä.

Kysyisin kuitenkin korvapuolueen edustajalta Häkämieheltä, kuunteleeko hän kollegaansa, kun kollega Pekkarinen sieltä aitiosta välihuudon muodossa aivan selkeästi ilmoitti, että hallitus oli tietoinen jo kesällä tästä asiasta ja ainakin hän on saanut sen kuvan, että hallituksessa on keskusteltu siitä, minkälaisia ohjeita Stora Enson johdolle on viime kesänä annettu.

Samassa hengessä kysyisin myös Häkämieheltä, onko tänään annettava viesti koko hallituksen viesti vai ministeri Häkämiehen viesti yritysmaailmalle omistajapoliittisesta näkökulmasta, että lisää vaan ihmisiä kilometritehtaalle vaikka kannattavista teollisuuslaitoksista, valtion piikki on auki.

Valtiovarainministeri Jyrki Katainen

Arvoisa herra puhemies! Täällä kysyttiin — ed. Leppä on paikalla — aiotaanko nopeuttaa näitä toimenpiteitä puun saatavuuden lisäämiseksi. Ahon työryhmä toimittaa tuloksensa nyt ihan lähipäivinä, ja kehysten yhteydessä on tarkoitus tehdä ratkaisu, ja katsotaan, kuuluuko siihen veroratkaisuja ja ehkä infraratkaisuja, ehkä muita ratkaisuja, joilla pystyttäisiin sitä saatavuutta vauhdittamaan. Pitää vaan yrittää löytää myös semmoisia keinoja, jotka vaikuttaisivat nopeasti. Mieletön huoli on, ei pelkästään puutullien mutta myös niiden takia, koko metsäteollisuuden tulevaisuudesta. Vaikea löytää semmoisia keinoja, joilla nopeasti saataisiin aikaan — kun aiemmin ei ole riittävästi tehty, nyt kerralla polkaistaisiin — jotain semmoista, jolla saataisiin valtavat puuvirrat liikkumaan. Kun kerran aiemmin ei ole tehty ja nyt pitäisi muutamassa kuukaudessa keksiä tämä ihme, niin kyllä siinä kovasti työtä on, mutta me yritämme tehdä parhaamme.

Valtionyhtiöiden omistajapolitiikan kirjauksista ministeri Häkämies kertoo kohta lisää. Mutta minusta olisi ihan rehellistä se, että kun kerta kaikki olemme olleet samalla linjalla ja kun vielä edellisen hallituksen kirjaukset ovat yksi yhteen tämän hallituksen kanssa ... (Ed. Skinnari: Ei ole!) — Kannattaa lukea ihan jokainen sivu. Tiedän, että ehkä hävettää se, mitä on aiemmin puhuttu, mutta kannattaa lukea jokainen sivu, niin huomataan, että mitään muutoksia ei ole tapahtunut. — Minä toivoisin semmoista rehellisyyttä, että kun tässä on tullut hyvin useitakin puheenvuoroja, joissa sanotaan, että hallitus ajaa tehtaan alas, hallitus haluaa lakkauttaa, niin kertokaa yksikin hyvä syy, minkä takia tämä hallitus haluaisi lopettaa yhdenkin työpaikan. Jos te ajattelette, että meidän ensisijainen tavoitteemme on lopettaa Suomesta työpaikat, niin eihän tuohon usko kukaan. Hallitus rakentaa tulevaisuutensa työteliään, entistä kannustavamman Suomen varaan. Me teemme kaiken sen eteen, että tässä maassa on työtä, on vielä enemmän työtä. Ei missään nimessä kukaan järkevä ihminen voi väittää niin, että tämä hallitus haluaa lakkauttaa työpaikkoja. Minusta sellaiset väitteet ovat kyllä jo kuulijoittenkin aliarvostamista.

Puolustusministeri Jyri Häkämies

Arvoisa puhemies! Ed. Sirnö, tämä hallitus, totta kai, tukee toimia, joilla syntyy uusia työpaikkoja. Kysyitte valtionyhtiöistä. Outokumpu juuri kertoi investoinnista Tornioon, uusista työpaikoista. Se oli vaikeuksissa muutama vuosi sitten. Suunta on kääntynyt, ja tästä eteenkinpäin näkymät ovat hyvät. Tämän tyyppistä kehitystä me haluamme tukea.

Ed. Virtanen, varmasti me olemme siitä samaa mieltä, että Stora Enson nykytilanne ja viime vuodet ovat huonoja, mutta en kuullut yhtään ainutta ehdotusta, mitä sitten pitäisi tehdä. Se vaan lähtee, osakeyhtiölaki, siitä, että yhtiöllä on hallitus ja toimiva johto ja heidän tehtävänsä on miettiä, mikä on sen yhtiön kokonaisedun ja kaikkien osakkeenomistajien kannalta se paras ratkaisu. Ne ovat aina välillä viiltäviä, niin kuin nyt. Sen vuoksi hallitus on toiminut nopeasti näiden korvaavien työpaikkojen osalta.

Ed. Kalliomäki, te peräänkuulutitte muitakin arvoja. Totta kai on muitakin arvoja valtionyhtiöillä, mutta kun minä katselen todellakin — hän on jo poistunut — niin kyllä te kauppa- ja teollisuusministerinä puhuitte, että hyvä tuotto ja osakeomistuksen arvonnousu ovat niitä keskeisimpiä. Tässä on nyt semmoinen ongelma, arvoisat sosialidemokraatit, että teidän puheenne nyt ja teot silloin, kun te olette olleet hallituksessa, vastanneet näistä, ovat keskenään ristiriidassa, kun on kysymyksessä esimerkiksi vuoden 2000 Stora Enson Amerikan-ostos ja nyt ne puheet ja jälkiselittelyt. Minä olen pyrkinyt osoittamaan, että omistajapolitiikan pitkä linja on ollut sama hallituksen väristä riippumatta, eikä mikään tässä keskustelussa ole sitä toiseksi osoittanut.

Eero Heinäluoma /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pahoittelen kyllä sitä, että ministeri Katainen tulee hetkeksi aikaa paikan päälle ja käyttää provokatiivisen puheenvuoron ja poistuu välittömästi kuuntelematta vastauksia. En ole ennen tällaista toimintaa ministeriaitiosta nähnyt.

Mutta vastauksena siltä varalta, että hän saisi pöytäkirjan haltuunsa, totean, että täällä on selvästi todettu, että tämä hallitus, porvarihallitus, on ottanut tämän puuttumattomuusperiaatteen täydellisesti omakseen, niin kuin sitä on tänään moneen kertaan tässä valistettu, ja laittanut muutoksena aikaisempaan valtioneuvoston periaatepäätökseen kirjauksen, jonka mukaan valtio ei puutu yhtiön hallituksen ja toimivan johdon päätöksentekoon — ei puutu hallituksen ja toimivan johdon päätöksentekoon. Olisi ollut kohtuullista ja rehellistä sekä Kataiselta että ministeri Häkämieheltä kertoa, että tämä on se muutos ja tätä ei ollut aikaisemmassa valtioneuvoston periaatepäätöksessä. (Puhemies koputtaa)

Nyt huomaan, että ministeri Häkämies nyökkäilee. Mutta teiltä jäi vastaamatta vieläkin siihen kysymykseen, edelleenkin jäi vastaamatta tähän olennaiseen kysymykseen. Mitä te sanoitte Stora Ensolle valtion omistajaohjauksesta vastaavana ministerinä, kun puhuttiin näistä Stora Enson vastauksista? (Puhemies: Minuutti meni!) Kerroitteko, mikä on linja suhteessa Suomessa suljettaviin tehtaisiin?

Tarja Filatov /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun Katainen kysyi, uskooko joku täällä siihen, että hallitus pyrkii ehdoin tahdoin lopettamaan työpaikkoja, niin ei usko. Niin pahaa minä en tästä hallituksesta usko. Mutta se ei ole toiminut aktiivisesti työpaikkojen säilyttämiseksi, vaan se on omalla vaikenemisellaan ja puuttumattomuusperiaatteellansa saanut aikaan sen, että Kemijärveltä, jossa on muutoinkin vaikea työllisyystilanne, lakkaa kannattava tehdas — huom., ministeri Häkämies, kannattava tehdas. Kun te siteerasitte ministeri Mönkäreen linjaa, niin hän puhui kannattamattomista, tappiollisista työpaikoista. Te itse tulkitsitte väärin ministeri Mönkäreen linjauksia siitä. Tässä on selvästi tapahtunut muutos.

Jos vielä koetamme suhteuttaa tätä Kemijärven tilannetta Pääkaupunkiseudun tilanteeseen, niin se tarkoittaisi Pääkaupunkiseudulla suorina vaikutuksina noin 50 000:ta työpaikkaa, kerrannaisvaikutuksina puhutaan jopa 100 000 työpaikasta. Eikö voi sanoa, että silloin valtion omistajuuspolitiikka toimii vastoin omistajan etua, (Puhemies: Minuutti!) kun se antaa tällaisten tapahtumien tapahtua?

Esa Lahtela /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aikanaan Kemijärvi tehtiin aluepoliittista syistä, ja se on hyvä ratkaisu. Nyt on todistettu, jotta se on kannattava tehdas. Se tehtiin puuvarojen keskelle. Nyt vaan ihmettelen, miten vihreät voivat olla tässä vielä mukana — ed. Pulliainen käytti hyvän puheenvuoron, mutta johtopäätös oli aika puolitiehen jäävä — koska kyse on siitä, jotta nyt tässä tarvitaan valtavia puunkuljetusmääriä johonkin muualle jalostettavaksi, ja nythän pitäisi tehdä kaikki, jotta se tehdas säilyisi. Nyt tarvittaisiin aluepolitiikkaa ihan oikeasti. Ainakin vihreät voisivat tässä lähteä ja ministeri Cronbergin pitäisi lähteä toimiin. Ei tämmöistä voi hyväksyä, kyllähän tämmöinen tehdas pitäisi säilyttää siellä. Älytöntä se ei ainakaan ole, vaan ympäristöteko, sanotaan näinpäin.

Sitten toinen asia. Eikö pitäisi valtion myös pyytää se ylimääräinen yhtiökokous ja alentaa sitä 13 prosentin tavoitetta sijoitetulle pääomalle vuosittain ja tehdä niin kuin ed. Pulliainen totesi: jos kurssi laskee, niin ostetaan valtiolle niitä osakkeita ja saadaan halvalla (Puhemies: Minuutti!) yhtiö enemmistöomistukseen?

Krista Kiuru /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tavallisesta ihmisestä on tullut globaalin talouden myllerryksessä kiusallinen ylijäämä. Kun Stora Enso päättää potkia satoja ihmisiä pellolle, hallituksen taholta vedotaan nyt siihen, että valtiolla ei ole eväitä puuttua. Muuttuvassa markkinatilanteessa ei ole vaihtoehtoja, ja kannattavienkaan tehtaiden lopettamiseen ei voi vaikuttaa.

Arvoisat ministerit, onko tämä nyt sitä vastuullista markkinataloutta? Sen esimerkiksi ministeri Katainen määrittelee seuraavasti: "Vastuullisessa markkinataloudessa ei tuijoteta vain tulosta. - - Markkinatalous - - on hyvä renki, mutta huono isäntä. Taitamattomasti ohjattuna se johtaa ongelmiin: vääränlaiseen tehokkuusajatteluun ja tilanteeseen, jossa heikoimmat jäävät jalkoihin." Tämä ristiriita sanojen ja tekojen välillä näkyy juuri tänään. Siksi me sosialidemokraatit täällä kysymmekin, miksi te olette lopettamassa kannattavia tuotantolaitoksia, mitä me emme ole koskaan tehneet.

Katja Taimela /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hyvät kollegat! Valtion sijoitusten ja omistusten kohdalla on aina kysymys veronmaksajien rahoista. Ei ole yhdentekevää, miten hallitus näiden varojen käyttämistä ohjaa. Demokraattisessa yhteiskunnassamme eduskunnalla tulee olla keskeinen rooli kansalaisten kerryttämän veropotin hallinnassa pelkän hallituksen sijasta. Nyt eduskunnan on annettava selkeä signaali hallitukselle siitä, että laman retoriikka ei mene enää läpi. Samoin globalisaatiolla pelottelu ei kelpaa perusteluksi aivan mihin tahansa asiaan. Voi vain kysyä, onko tässä hallituksen pysyvä linjaus: kannattavat ja tuottavat tehtaat saa sulkea myös tulevaisuudessa, ja tilalle hallitus järjestää valtion tukemana muun muassa liimapalkkituotantoa, jossa on jo valmiiksi Suomessa ylikapasiteettia. Onko tämä sitä porvarihallituksen paljon puhuttua välittämistä?

Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallituksen edustajat täällä toteavat, että he eivät halua kommentoida tasavallan presidentin sen kummemmin kuin eduskunnan puhemiehenkään puheenvuoroja. Pääministeri Vanhanen kuitenkin kommentoi välikysymyksen esittäjien taustoja eilisessä puheenvuorossa, jossa hän totesi näiden äänien olevan menneiltä vuosikymmeniltä. Haluaisin, ministeri Häkämies, kysyä teiltä: Miltä vuosikymmeneltä puoluetoverinne liittokansleri Merkel puhuu, kun hän moittii Nokiaa tehtaan lakkauttamisesta Bochumissa?

Vaaliohjelmassa kokoomus puhui vastuullisesta markkinataloudesta, johon on myöskin kuulunut se, että keskeiset yritykset harrastavat yhteiskuntavastuullista politiikkaa ja kaikki johtavat suomalaiset pörssiyritykset tekevät näitä yhteiskuntavastuuraportteja. Onko valtio ainoa omistajataho, jonka pörssiyhtiöltä ei edellytetä yhteiskuntavastuuta?

Matti Kangas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Puupulasta puhutaan, mutta Itä-Lapissa ei ole puupulaa. Kemijärvi saa puuta sieltä, ja nyt sitä ollaan sitten viemässä Itä-Lapista muualle, Itä-Lapin luonnonvaraa. Varmaan Wallenbergit ryöstävät sitä, mutta kun maan hallituskin on ryöstämässä nyt Itä-Lapin luonnonvaroja! Teidän pitäisi pyytää nyt anteeksi Itä-Lapin ihmisiltä, että näin teette. Se voitaisiin keittää selluksi Itä-Lapissa ja viedä sieltä sitten paperitehtaille.

Te kerroitte, että perustetaan liimapalkkitehdas. No, muun muassa Pölkky Oy:n toimitusjohtaja, joka on iso tekijä niillä alueilla, kertoo, että heillä on sahoja ja puunjalostustehtaita. Palkit tehdään tukista ja tukista sahataan lauta ja lankku. Nyt he pelkäävät, että sinne tullaan sotkemaan heidän markkinoitaan ja he joutuvat mahdollisesti jopa sulkemaan tuotantolaitoksiaan. Teillä pitää olla nyt kokonaisvastuu, (Puhemies: Minuutti!) eikä pidä vaan mennä sinne vähän niin kuin norsu lasitaloon.

Anne Kalmari /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vastaan ed. Pulliaisen kysymykseen, olenko sitä mieltä, että puu pitää viedä muualle jalostettavaksi. En totisesti ole. Puuvarantoa ei voi jakaa yhtiöitten kesken. Vihreä pääoma kuuluu aina omistajille. Jos itse olisin lappilainen metsänomistaja, niin totta vie mieluummin vaikka polttaisin, ennen kuin ilman edestä sen myisin muualle. Siksi onkin tärkeää, että meille tulee muuta käyttöä puulle. Liimapalkkitehdas toki käyttää pikkutukkia myöskin eikä pelkästään suurta, niin kuin ed. Kangas tuossa totesi, ja on tärkeää, että satsataan bioenergiaan ja toisen sukupolven polttoainelaitoksiin. Jos ei rahaa muuten ole, niin myytäköön vaikka nämä Stora Enson osakkeet, sieltähän löytyy.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On aivan oikein sanottu, tässä ed. Matikainen-Kallströmille positiivinen tunnustus, että Kymenlaakso on jäänyt ihan selvästi kaikessa keskustelussa taka-alalle. Mielestäni se ei ole vain mikään heimokysymys, niin kuin täällä on aikaisemmin pääministeri sanonut, että kymenlaaksolaiset olisivat jotenkin hiljaa, vaan siinä on näitä poliittisia juttuja, jotka vaikuttavat tässä. Se linja, mikä siellä on valittu, että ollaan enemmän hissukseen, mielestäni ei ole ihan oikea. Täällä on nyt puhuttu kyllä Kymenlaaksosta aikaisemminkin, siitä ei sen enempää. Totean vielä sen, että kyllä Kotkan tehtaan tulevaisuus on todella kova asia, niin kuin ed. Paaterokin viittasi.

Mutta kun ed. Tiura, joka ei ole nyt paikalla, viittasi tuohon tulevaisuusvaliokunnan työhön, niin siellä oleva asiantuntija toteaa, että Suomessa metsää riittää, Euroopan markkinat ovat lähellä ja sellutonnin tuonti Brasiliasta Suomeen maksaa 50 euroa.

Inkeri Kerola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Toistan ministeri Häkämiehelle esittämäni kysymyksen tästä suojelusta ja erityisesti Greenpeacen toiminnasta, joka on herättänyt keskustelua sekä kotimaassa että ulkomailla johtuen siitä, että se on ollut vastahankaan Suomessa keitetyn puun suhteen, jota on käytetty paperin valmistukseen. Miten ministeri näkee tämän asian roolin tässä kokonaisuudessa?

Markus Mustajärvi /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Matikainen-Kallström ja ed. Seurujärvi, joka näkyy poistuneen paikalta, vaikka on kyseessä Lapille äärimmäisen tärkeä asia, kumpikin viittasivat tähän Vattin selvitykseen, joka ei ole tutkimus vaan muistio, joka on tehty tilauksesta valtiovarainministeriölle, ja jossa sanottiin, että tämän sellutehtaan lakkauttaminen tarkoittaa vain 90 työpaikan vähennystä. Se ei pidä paikkaansa. Tuossa muistiossa on oletettu, että kaikki puu käytetään siitä huolimatta, että Kemijärven sellutehdas loppuu, ja jokainen tietää, että näin ei tule tapahtumaan. Ja jos haluatte tarkempaa tietoa, niin soittakaa Massaliikkeen johtajalle Nivalalle, joka on metsätalousneuvoja ammatiltaan, joka päivä käsittelee näitä asioita, tai toiselle nokkamiehelle Juha Pikkaraiselle, joka on massatehtaalla voimalanhoitaja, tietää, minkälaisia kalikoita sinne tehtaalle tulee. Ja se, minkä takia nyt on Massaliike lähtenyt liikkeelle, liittyy siihen, että lappilaiset ovat aikoinaan saaneet kansanliikkeillä tuloksia, he ovat saaneet kalakorvausasioissa karvalakkilähetystön aikaan (Puhemies koputtaa) ja saivat tässä Itä-Lapin junakapinassa.

Puolustusministeri Jyri Häkämies

Arvoisa puhemies! Ed. Kerola kyseli, olivatko nämä suojelu- ja Greenpeace-kysymykset esillä ikään kuin tämän ikävän päätöksen taustalla. Itse en ole törmännyt siihen, että sitä perustetta olisi käytetty. Sen sijaan täällä eduskunnassa käydyssä keskustelussa näin on ehkä joku saattanut sanoa, mutta en ole havainnut, että yhtiö olisi niin todennut. Vielä kerran: Kemijärven osalta se muotoilu kuului niin, että on tarve vähentää tuontipuun määrää.

Ed. Kiljunen, totta kai yrityksillä pitää olla yhteiskuntavastuuta ja vastuuta työntekijöistään, mutta nyt tehdään vaikeita päätöksiä ja he ovat kertoneet, että tällä päätöksellä pystytään sitten säilyttämään nämä jäljelle jäävät työpaikat, joita on Oulussa ja Imatralla jne., koska yhtiön tilanne on niin tavattoman huono tässä kilpailutilanteessa. Aika vähän täällä on tullut esille vaihtoehtoisia malleja. Sitten tietysti hallituksen tehtävä on edellyttää yritykseltä toimia, joilla näitä uusia työpaikkoja luodaan, ja laittaa omat rahat peliin. Ja niin kuin sanottu, varmaan ex-työministeri Tarja Filatov (Puhemies koputtaa) sen verran voi myöntää, että kyllä näissä toimissa on ripeästi edetty, jos ajatellaan vaikka Kemijärveä, ja nämä päätökset tällä erää toteutuvat.

Ed. Heinäluoma, vielä kerran: Minulle ei esitelty suunnitelmaa lakkauttaa tehtaita. En sitä kysynyt. Siinä neuvottelussa käytiin lävitse Venäjän puutullikysymystä, ja vein ne terveiset varsin suoraviivaisesti eteenpäin hallituksen tahoille.

Työministeri Tarja Cronberg

Arvoisa puhemies! Ministerinä työ- ja elinkeinoministeriössä ajattelin kommentoida tätä liimapalkkikysymystä. Siitähän on käyty pitkä keskustelu, onko markkinoita vai eikö ole markkinoita. Tilanne on se, että Japanissa on tehty uudelleen rakennusmääräykset. Sen takia siellä koko rakennusteollisuus on ollut jonkun aikaa pysähdyksissä, ja se on nyt käynnistymässä uudelleen. Toisin sanoen liimapalkkien markkinat avautuvat lähiaikoina.

Liikenteestä sen verran, että tässä ollaan tekemässä arvioita siitä, lisääntyykö liikenne tässä Itä-Lapin puunkuljetuksessa. Rautateitä käytetään maksimaalisesti, ja arvio on tällä hetkellä, että autokuljetukset eivät tästä lisääntyisi.

Mutta yleisempi asia. Tästä globalisaatiosta täällä todettiin, että globaalissa maailmassa yritykset maksimoidessaan tulostaan ja minimoidessaan riskejään jättävät vastuun valtiolle, kunnille ja työntekijöille. Näin tietysti tapahtuu. Kun ed. Korhonen alussa puhui siitä, miten yritykset puhuvat omasta yhteiskuntavastuustaan, niin on aivan totta, että siinä on paljon tyhjää retoriikkaa. Ehkä tämä tilanne ja tämä keskustelu nyt tässä nimenomaan pitäisi käyttää tulevaisuuteen suuntautuen siten, että saadaan (Puhemies koputtaa) uusia pelisääntöjä globalisaatioon ja yleiseen yritysten yhteiskuntavastuuseen, ei ainoastaan valtio-omistajan kysymyksiin.

Inkeri Kerola /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Hallitusohjelman kirjauksen mukaisesti valtion omistajapolitiikkaa harjoitetaan aktiivisesti ja markkinaehtoisesti. Hallittu omistusosuuksien järjestely on niin ikään hallitusohjelman yksi tärkeistä kirjauksista. Voinpa kuvitella, mitä eroa olisi opposition nyt välikysymyksen rustanneiden edustajien kynästä tullut tekstiksi hallitusohjelmaan. Eroa periaatelinjauksiin ei takuulla olisi tänä päivänä. Miksikö tämä muistutus? Siksi, että tutkittuani valtionyhtiöiden historiaa olen huomannut sen, mikä monissa puheenvuoroissa on todettu, että kaikki puolueet ovat hallitusaikanaan olleet samanlaisen sellunkeiton hämmentäjiä kuin mekin, nyt hallituksessa olevat, sikäli kuin tapaus Stora Enso nyt meidänkään hämmennettävissämme on. Tästä syystä kenelläkään meistä ei ole kiven heittämistä kenenkään suuntaan.

Kemijärveläiset ja kymenlaaksolaiset eivät odota kaunopuheita innovaatioista eivätkä opposition hölläkätisiä lupauksia valtion puuttumisesta pörssiyhtiön ratkaisuihin. Tärkeintä on, että annamme viestin, jonka sisältö tuo edes hitusen lohtua Summan työntekijöille, Kemijärvelle sekä sen alueen asukkaille. Tässä viestin antamisessa meillä eduskuntaryhmillä on kyllä eroa. Oppositiolla ei ole ollut ensimmäistäkään vinkkiä siitä, kuinka he tämän sopan selvittävät. Tehtaan toiminnan jatkumista on vaadittu, mutta ei ole kerrottu, miten homma hoidetaan. Vallatako tehdas valtiolle vai pistääkö kokonaan uusi tehdas pystyyn?

Molempien lakkautettavien tehtaiden työntekijät odottavat konkreettisia tukitoimia työnteon ja elämän turvaamiseksi omalla alueellaan. Haluan muistuttaa hallitusohjelman kirjauksesta harvaanasutun ja syrjäisen maaseudun kehittämisestä. Hallitus on luvannut parantaa elinkeinojen toimintamahdollisuuksia siellä, tukea palveluja, työllisyyttä, yrittäjyyttä sekä toimivaa infraa harvaanasutuilla seuduilla. Toivon, että aluekehittämisen seurantaryhmän työhön, kun se ajankohtaistuu hallituksen puolivälitarkastelun yhteydessä, sisällytetään myös arvio Kemijärven ja tarvittaessa Summan alueen tilanteesta. Sen jälkeen vielä tarvittavat toimenpiteet on pistettävä ripeästi alulle.

Mitä tulee sellunkeiton jatkumiseen Kemijärvellä, sen mahdollisuuksiin en usko. Eri mittarit metsäteollisuusalalla kertovat rajusta rakennemuutoksesta, kuten useaan kertaan on mainittu. Alan kannattavuus ja kilpailukyky ovat heikentyneet merkittävästi. Tuotanto siirtyy muille mantereille. Siksi meidän on katsottava eteenpäin ja etsittävä Kemijärven alueelle ominaisia työn ja elinkeinotoiminnan mahdollisuuksia, samoin kuin Kymen alueelle. Tässä työssä hallitus on mukana.

Metsäteollisuusalan teknologisesta johtajuudesta täällä Suomessa ja Euroopassa on tehtävä kilpailuvaltti. Sopeutumiskykyiselle ja tehokkaalle metsäteollisuudelle globaalit markkinat antavat myös ja etenkin mahdollisuuksia. Se, missä valtion on oltava etunenässä mukana, on metsävarojen järkevä käyttö. Rajojemme ulkopuolelta tulevat suojelijat eivät ole suomalaisen metsäteollisuuden asiantuntijoita, eivät metsävarantomme säätelijöitä eivätkä teollisuutemme säännöstelijöitä.

Lappi kuuluu Suomelle ja elinkeinotoiminta siellä suomalaisille, jotka ovat historian saatossa elinympäristönsä rakentaneet. Valtion on luotava edellytykset erilaiselle yrittäjyydelle ja työnteolle niin Summassa kuin Lapissakin, Kemijärvellä ja niitä ympäröivillä alueilla. Kun valta näissäkin asioissa kuuluu eduskunnalle, käytettäköön sitä. On aika puhua aidasta eikä aidan seipäistä. Välikysymys ei tuo lisäarvoa kemijärveläiselle eikä kartuta lappilaisen kukkaroa.

Arvoisa puhemies! Lopuksi totean vielä sen, että kun pohjoisen painoarvo kasvaa osittain naapurimaittemme toimien, mutta myös omien luonnonrikkauksiemme myötä, Suomi ei saa tyytyä tässä sivustakatsojaksi. Logistiikkayhteydet ja muut elinkeinoelämän edellytykset on pidettävä kunnossa niin, että tilaisuuden tullen Pohjois-Suomi on toimintavalmiudessa. Salcompin jälkeiset silloisen hallituksen toimet eivät saa kiitosta keneltäkään.

Puhetta oli ryhtynyt johtamaan toinen varapuhemies Johannes Koskinen.

Henna Virkkunen /kok:

Arvoisa puhemies! Aika heikot eväät, ja puhti on poissa oppositiolta tämän välikysymyksen kanssa aivan selkeästi, ja kyllä se on ymmärrettävää. Tietysti, kun siitä on nyt jo kaksi kuukautta, kun Stora Enso ilmoitti näistä tehtaiden sulkemisista, siinä mielessä aika jälkijättöisesti tässä ollaan nyt keskustelua käymässä. Sinänsä tietysti on ihan perusteltua käydä läpi tätä omistajaohjausta, mutta sitäkin suurempi yllätys on ehkä ollut, että oppositiolla ei kuitenkaan ole ollut tähänkään sinänsä tarjota mitään uutta vaihtoehtoa. Täällä ei käsittääkseni ole kuitenkaan esitetty, että esimerkiksi Stora Enson suhteen muutettaisiin tätä omistajapolitiikkaa, jonka mukaisesti Stora Enso on finanssisijoitus, jolle ei aseteta hyvän taloudellisen tuloksen lisäksi muita tehtäviä, kuten yhteiskunnallisia, aluepoliittisia tai työllisyyspolitiikkaan liittyviä tehtäviä.

Stora Enso on lakkauttanut Summassa sijaitsevan paperitehtaan ja aikoo lakkauttaa Kemijärvellä sijaitsevan sellutehtaan nyt huhtikuussa, ja lisäksi vielä Anjalan paperitehtaalla paperikone suljetaan ensi syksynä. Näin irtisanottujen määrä lähentelee tuhatta, ja se on todella suuri ihmismäärä. Eniten huomiota on saanut juuri Kemijärvi, jossa irtisanottujen määrä on noin 200 henkilöä, mutta on ymmärrettävää, että keskustelu on hyvin paljon liikkunut Kemijärven ympäristössä siinä mielessä, että sillä alueella tällä on erittäin suuri työllistävä vaikutus ja on hyvin haasteellista löytää uusia työpaikkoja.

Tärkeää on kuitenkin se, että nyt nimenomaan valtion puolelta satsataan tähän elinkeinopolitiikkaan, uusiin työpaikkoihin tuolla alueella. Näitä toimia on tehty. Samana päivänä, kun Stora Enso ilmoitti näistä tehtaiden lakkauttamisista, valtio varasi 15 miljoonaa erityisesti näihin kohteisiin. Kaikkiaan, kun lasketaan aluerakennemuutokseen käytettävissä olevat varat, summa nousee 57 miljoonaan euroon. On aivan oikein, että myös Stora Enso on voimakkaasti mukana tässä jälkihoidossa omalla 10 miljoonan euron panoksellaan. Olennaista on, että perheet ja ihmiset eivät näillä alueilla jää tyhjän päälle, vaan koulutuksen ja työllisyyspolitiikan avulla pyritään löytämään kaikille pysyviä tulevaisuuden työpaikkoja, koska tästähän Suomen metsäteollisuudessa on ennen kaikkea kyse. Metsäteollisuus läpikäy voimakasta globaalia rakennemuutosta, ja Suomi tulee kyllä tästä saamaan voimakkaan osansa, koska me olemme metsäteollisuuden suurvalta.

Lisäksi tässä on noussut esiin näitä erityiskysymyksiä, jotka meillä ovat ajankohtaisia. Erityisesti näitä ovat puuraaka-aineen saatavuus ja hinta. Se on erittäin tärkeä kysymys koko metsäteollisuuden tulevaisuuden kannalta Suomessa. Kun tuolla yritysten parissa liikkuu, siellä nostetaan esiin myös energian hinta yhtenä kilpailutekijänä Suomessa. Vaikka täällä ed. Kuoppa totesikin, että sitä paremmin selluteollisuus kannattaa, mitä korkeampi sähkön hinta on, niin kyllä tästä olen eri mieltä. Kyllä Suomessa on erittäin tärkeää, että myös jatkossa pystymme takaamaan riittävän edullisen perusenergian metsäteollisuuden tarpeisiin. Samaan aikaan valtion tehtävänä on ennen kaikkea huolehtia tästä toimintaympäristöstä, siitä, että puuraaka-ainetta on saatavissa tarpeeksi edullisesti teollisuuden tarpeisiin.

Mutta ennen kaikkea tässä täytyy nyt suunnata tulevaisuuteen, siihen, että Suomessa metsäsektorilla nostetaan jalostusarvoa. Emme voi tuudittautua siihen, että meillä jatkossakin se pääasiallinen toiminta olisi sellunkeitto. Kyllä suomalainen tietotaito ja osaaminen riittää myös korkeampaan jalostusarvoon. Tähän meidän tulee tulevaisuudessa suunnata, siinä on meidän oma kilpailuvalttimme.

Sinikka Hurskainen /sd:

Arvoisa puhemies! Metsäteollisuus on yksi maamme talouden peruskiviä, joten sen toimintamahdollisuuksia on tuettava kaikin mahdollisin keinoin. Näin ei ole nyt tapahtunut, vaan rahan valta on ohjaillut meidän metsäteollisuuttamme ja sen tulevaisuutta. Lähimenneisyydessä tehdyt päätökset niin Voikkaalla, Kemijärvellä kuin Summassakin ovat pöyristyttäviä, kun otetaan huomioon tehtaiden tuottavuus ja niiden merkitys näille alueille ja niiden kehitykselle. Tuottavuuden lisäksi työntekijöiden halu jatkaa ja edelleen kehittää toimintaa olisivat olleet vankka pohja yritystoiminnan jatkamiselle.

Sosialidemokraatit ovat vaatineet, että hallitus antaisi eduskunnalle selonteon valtion omistajapolitiikasta. Vaatimus on kaikunut kuuroille korville. Selkeitä toimintaohjeita tai linjaa ei ole, vaan valtionyhtiöt toimivat vailla vastuuta työntekijöistä. Yleensä yhtiöiden hallinnassa ja päätöksenteossa on tavoitteena hyvien hallintokäytäntöjen ylläpitäminen ja kehittäminen. Valtio tukee omistajana korkeatasoista ja mahdollisimman avointa raportointia yhtiön taloudesta ja toiminnasta.

Vanhasen toisen hallituksen periaatepäätöksen mukaan omistajaohjaus tulee järjestää siten, että valtio-omistaja ei osallistu liiketoiminnalliseen päätöksentekoon muutoin kuin yhtiökokouksissa. Lisäksi valtio ei edellytä tai ota itselleen erivapauksia eikä puutu yhtiön hallituksen ja toimivan johdon päätöksentekoon. Näin siis siitä huolimatta, että yhtiö toimii yhteiskunnallisen vastuun näkökulmasta täysin kestämättömällä tavalla. Tämä kertoo paljon asenteen muuttumisesta, mistä täällä on jo puhuttu paljon tämän illan aikana, sillä vielä Vanhasen ensimmäisen hallituksen ohjelmassa oli vastuu myös työntekijöistä ja se vastuu otettiin vakavasti tuolloin. Tuolloin omistajapolitiikan yhdeksi tärkeimmistä tavoitteista oli nostettu hyvä henkilöstöpolitiikka.

Valtionyhtiöiden hallintokulttuurin muutosten lisäksi nykyinen hallitus ohjaa myös valtion omaisuuden myynnistä saadut tulot valtionvelan lyhentämiseen eikä teollisuus- ja elinkeinopolitiikkaan, kuten edellinen hallitus teki turvatakseen työpaikkojen saannin. Sinänsä näiden tulojen käyttäminen valtion 56 miljardin euron velan lyhentämiseen ei mielestäni ole viisasta, koska valtiolla on varoja 70 miljardin euron edestä ja korko- ja osinkotuloja valtiolle tulee enemmän tästä omaisuudesta kuin mitä olisi velkojen noin 2 miljardin korkomenot.

Pitäisi muistaa, että valtionyhtiöillä on myös laajempi merkitys ja tehtävä kuin pelkästään liiketaloudelliset lähtökohdat. Valtion äänen olisi pitänyt kuulua, ja edelleen sen kuulumista odotan, vahvasti Stora Ensonkin ratkaisuissa, sillä noin 34 prosenttia äänivallasta on valtion omistuksessa suoraan valtion, Kelan ja eläkerahastojen kautta. Valtion olisi pitänyt käyttää tätä merkittävää osuuttaan ja vaatia kannattavien tehtaiden jatkamista ja työllisyyden turvaamista näillä alueilla.

Tehtaiden lopetus, irtisanomiset tuntuvat käsittämättömiltä, kun työntekijät ovat eduistaan tinkien ja muilla joustoilla tukeneet työnantajia saavuttamaan paremman tuloksen. Tästä on minusta vahvin esimerkki Voikkaan tehtaan lopettaminen, ja sama kohtalo toteutuu nyt Summan kohdalla työntekijöiden ollessa kärsivänä osapuolena. Toisaalta nämä eivät aina ole tietysti ihan verrattavia, Summan ja Voikkaan tehtaat, mutta esimerkkinä kyllä.

Arvoisa puhemies! Hallitus on saatava vastuuseen näistä toimista. Puunjalostusteollisuuden kehto, Kymi, kuihtuu paperiteollisuuden myötä kasaan, ellei hallitus herää ja ole valmis tukemaan ja luomaan edellytyksiä puunjalostusteollisuuden säilymiselle kaikin keinoin. Venäjän puutullien verotus on nostettava vahvemmin esille. Sen eteen ei ole tehty kaikkea. Suomalaisten metsänomistajien ahneutta on hieman hillittävä, ja kotimainen puu on saatava liikkeelle. Tuottavia teollisuusyrityksiä ei pidä lopettaa vaan päinvastoin käyttää niitä turvaamaan työn ja elintason säilyminen maassamme.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Stora Enso lopettaa Suomessa sellu- ja paperitehtaita ja vie työt tuhannelta paperiammattilaiselta ja välillisesti paljon useammaltakin. Suomen valtion ja Kelan yhteinen äänivalta Stora Ensossa on 35 prosenttia. Siitä huolimatta pääministeri Vanhasella ja omistajaohjausministeri Häkämiehellä on neljän viime kuukauden ajan ollut vain yksi ainoa viesti: Me emme voi mitään, me olemme vain Stora Enson suurin omistaja. Me emme voi mitään, me olemme vain Suomen hallitus. Tämä kuulostaa käsittämättömältä.

Stora Enso lopettaa kannattavia tehtaitaan, irtisanoo joustavia, sitoutuneita ja osaavia työntekijöitään. Kuka sitä oikeasti vaatii? Jos suurin omistaja ei voi ohjata yhtiön hallitusta säilyttämään kannattavia tehtaita ja kantamaan edes hiukan vastuuta työntekijöistään, niin kuka sitä yhtiön päätöksentekoa sitten ohjaa? Muut osakkeenomistajatko? Mutta miten he voivat sitä ohjata, hehän ovat pienempiä omistajia kuin Suomen valtio? Ovatko he jotenkin laadullisesti parempia? Oliko Stora Enson hallituksen tahto sittenkin myös porvarihallituksen tahto? Yhtiön pörssikurssi ainakin pomppasi silpomisuutisten julkistuttua merkittävästi ja niin myös valtio-omistaja-arvo. Jos vain tähän pyrittiin, niin kuin väitetään, niin siinä tapauksessahan tavoiteltu tulos saavutettiin. Voi tosin olla, että Kemijärvellä ja Kymenlaaksossa ollaan asiasta hieman eri mieltä. Ollaanko maan hallituksessa?

Arvoisa puhemies! Valtion puuttumattomuutta on perusteltu pörssietiikan vaatimuksilla. Mikä se on se semmoinen etiikka, joka estää inhimillisyyden ja yhteisvastuun? Miksi sitoutua, lainausmerkeissä, etiikkaan, joka antaa kaiken vallan tuhansien ihmisten elämään kaiken maailman kasvottomille karvisille? Olen itse saanut 20 ensimmäistä vuotta leipäni sellu- ja paperitehtaasta. Sitä yritystä johti ja omisti Juuso Walden -niminen mies. Jos nyt pitää arvioida, vaikka en menneeseen maailmaan haikailekaan, niin Juuso Walden oli vähintään kymmenen kertaa kaikkien karvisten veroinen omistaja, yrityksen johtaja. Missä nyt on keskustelu pörssietiikan näkökulmasta merkittävistä shareholder ja stakeholder valuesta? Ei ole paljon kuulunut. Miksi hallitus on Stora Enson tapauksessa ottanut ainoaksi lähtökohdakseen vain shareholder valuen, jonka minä nimeäisin imukärsäkapitalismiksi, ja korostaa vain voiton maksimointia pörssieettisenä lähtökohtanaan. Minne unohtui stakeholder value eli sidosryhmälähtökohta? Eikö työntekijöillä ja muilla kemijärveläisillä ole mitään merkitystä? Eikö sillä ympäristöllä todellakaan ole mitään merkitystä, kun täällä koko ajan on puhuttu toimintaympäristöstä? Onko meillä todellakin vain yksi vaihtoehto? Pitääkö meidän koko ajan miettiä, miten käyttäytyä, ettemme vain ärsyttäisi markkinavoimaa, tuota kapitalismin mustaa kirvesmiestä? Mitä olemme valmiit uhraamaan sen alttarille — inhimillisyyden, solidaarisuuden, kestävän kehityksen? Zygmunt Bauman ihmetteli jo kymmenen vuotta sitten, että jos markkinoiden vapaus on lopultakin voittanut, niin miksi me silti tunnemme itsemme yhä voimattomammiksi. Tässä yhteydessä se kysymys aktualisoituu.

Arvoisa puhemies! Suomalaisen politiikan valtavirta on näköjään valinnut alistumisen tien. On päätetty uskoa, että vain se, mikä on hyvää markkinoille, on hyvää koko yhteiskunnalle. Mutta ketkä määräävät markkinoiden hyvän, kun markkinat vaativat, että ihmisiä on irtisanottava, veroja on alennettava, julkiset hyvinvointipalvelut ajettava alas, ja kun hallituspuolueiden poliitikot toistavat perässä samaa, niin kenen äänellä he oikein puhuvat? Kansako sitä tahtoo? Ei ainakaan tässä Kemijärven tapauksessa, vaan me kansan valitsemat edustajatko oikeasti haluamme, että omistaja-arvoa on ajettava kaikin mahdollisin keinoin ihmisistä ja inhimillisyydestä välittämättä?

Arvoisa puhemies! Minä en sitä halua, ja uskon, että yhä useampi suomalainen ei suostu hyväksymään imukärsäkapitalismia Suomen valtion pörssieettiseksi arvoperustaksi, kuten Vanhasen hallitus nyt tekee. Arvoisa puhemies! Vielä tulee toinenkin aika.

Heli Järvinen /vihr:

Arvoisa puhemies! Mielenkiintoista on katsoa tänne saliin. Tuntuu siltä, että välikysymyksen aihe kiinnostaa enemmän hallituksen edustajia kuin opposition edustajia.

Niin saman kaltainen kuin suru ja tuska on jokaisen työntekijän sydämessä Summassa, Anjalassa ja Norrsundetissa, opposition välikysymyksen esiin nostamat ongelmat voi kiteyttää yhteen paikkakuntaan, Kemijärveen. Kemijärvestä on tullut surullinen malli siitä, mihin globalisaatio ja puhtaaseen taloudelliseen voittoon perustuva ajattelu meitä vie. Ihmisten sietokyky on koetuksella, ja se on ymmärrettävää.

Stora Enson toiminnan lopettaminen ei suinkaan ole ensimmäinen kerta, kun aluetta kurmuutetaan. Jo 60—70-lukujen vaihteessa Kemijärveltä lähti 3 000 asukasta, kun maitotiloja pistettiin pakettiin ja omistajat muuttivat Ruotsiin. Toinen romahdus tapahtui 90-luvun alun laman jälkeen. Paikkakunnalta hävisi taas 3 000 asukasta, kun valtio vähensi työpaikkojaan 600:lla ja teollisuus samalla määrällä. Tämän vuosituhannen alussa laturitehdas Salcomp irtisanoi lähes 500 työntekijää. Kaikkiaan tähän mennessä väkeä on muuttanut alueelta pois sellainen joukko, joka Helsingissä vastaisi reilusti yli puolta miljoonaa ihmistä. Paikkakuntalaisilla on täysi oikeus olla vihaisia.

Vihan keskellä on kuitenkin pakko muistaa muutamia pelisääntöjä. Kuten tässä äskeisessä puheenvuorossa hyvin tuli esiin, aikanaan vanhat patruunat huolehtivat työväkensä hyvinvoinnista. Nykyään voi hieman kärjistäen sanoa, että omistajat välittävät ensisijaisesti osakkeenomistajien kurssinousuista. Siinä ei edes kannattava toiminta paljon paina, jos jollakin muulla tavalla toiminnasta saadaan vielä kannattavampaa.

Valtio on vähemmistöosakkaana kurjassa välikädessä: Toisaalta kansainvälisen pörssiyhtiön toimintaa ei voi sorkkia yhteisiä pelisääntöjä rikkomatta. Toisaalta lasku tulee joka tapauksessa valtion maksettavaksi. Kun ennen valtio oli enemmistöosakkaana monessa yrityksessä, valitettiin, ettei toiminnasta tule mitään, kun valtio isäntänä ronkkii liikaa. Nyt kun omistusta on vähennetty, toivotaankin juuri lisää sitä ronkintaa. Kansainvälisillä pörssikentillä se ei vaan nykyisillä säännöillä onnistu. Se nostaa esiin kysymyksen valtion omistajapolitiikan mielekkyydestä.

Omistajaohjauksen kannalta erityisen merkityksellisiä ovat valtion yksinomistus ja valtion enemmistöomistus. Näin sanoo jo laki valtion yhtiöomistuksesta ja omistajaohjauksesta. Yksinomistajana valtio voi asettaa yhtiölle vapaasti muita kuin taloudellisia tavoitteita, niin kuin täälläkin tänään on vaadittu, ilman että se vaarantaa muiden omistajien asemaa tai heidän oikeuksiaan. Näin voidaan toimia esimerkiksi Altiassa, Finnverassa tai Alkossa, toki kansainvälisiä pelisääntöjä noudattaen. Enemmistöomistajana valtio voi tarvittaessa käyttää määräysvaltaa yhtiön liiketoiminnan ja johtamisjärjestelmän kannalta keskeisissä kysymyksissä. Näin voidaan toimia ja välillä on myös toimittu esimerkiksi Fortumissa, Finnairissa ja Patriassa.

Aiheestakin eduskunta hyväksyi ennen joulua ohjenuoria tulevalle omistajuuspolitiikalleen. Niiden mukaan valtion tulee ottaa omistajapolitiikassaan huomioon suurten teollisuusyritysten työllisyys- ja aluetaloudelliset vaikutukset, ja se kohdentaa osakemyynneistä saamiaan tuloja uuteen, korvaavaan yritystoimintaan.

Stora Enson tapauksessa ei valitettavasti ole kyse kummastakaan, ei enemmistö- eikä yksinomistajuudesta, sillä valtion osuus Stora Enson osakepääomasta on vajaat 13 prosenttia ja äänivalta suoraan 25 ja Kelan kautta 10 prosenttia, ja siksi vaikutusmahdollisuudet muiden omistajien asemaa vaarantamatta ovat heikot.

Kaikesta huolimatta Kemijärvestä on tulossa myös valtion alueellistamispolitiikan näyteikkuna, konkreettinen kuva siitä, miten alueellistamisessa onnistutaan tai epäonnistutaan. Kun alueellistamisen onnistumista arvioi, täytyy tuoda esiin joitain lukuja. Tähän asti alueellistettujen toimintojen henkilötyövuosista suurin osa on valunut Etelä-Suomeen. Yhteensä sinne on siirretty yli 1 200 työpaikkaa eli noin 40 prosenttia kaikista. Suurimpia voittajia ovat olleet Hämeenlinna ja Lahti. Kun suuri osa työssäkäynnistä sujuu paikkakunnille pendelöinnillä Pääkaupunkiseudulta, voi hyvällä syyllä kysyä, onko se todella ollut alueellistamisen tarkoitus. Alueellistamisluvut näyttävät sitä surkeammilta, mitä idemmäksi tai pohjoisemmaksi mennään. Pohjois-Suomen osuus uusista työpaikoista on vain vaivaiset runsaat 10 prosenttia, vaikka juuri se alue kaipaisi paikkoja kaikkein kipeimmin.

Jatkossa hallituksen yksi suurimpia kysymyksiä onkin, miten toimia jatkossa, miten onnistutaan alueellistamaan tasapuolisemmin ja myös muualle kuin maakuntien keskuksiin.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Kannatan ed. Kalliksen tekemää lausumaehdotusta. Tuossa lausumaehdotuksessa ei esitetä hallitukselle epäluottamuslausetta. Me emme katso sitä välttämättömäksi tässä vaiheessa sen takia, että Stora Enson yhtiökokous on maaliskuun lopulla ja hallituksella on mahdollisuus tuossa yhtiökokouksessa käyttää valtaansa, niin laajaa kuin se hallituksella ja valtiolla on, ja tuohon me haluamme antaa mahdollisuuden. Hallitus voi siis käytännössä tuossa yhtiökokouksessa toteuttaa eduskunnan yksimielisesti joulukuun lopulla, joulun edellä, hyväksymän lausumaehdotuksen, valtionyhtiölain yhteydessä tehdyn lausuman, jossa eduskunta edellytti, että valtio ottaa omistajapolitiikassaan huomioon suurten teollisuusyritysten työllisyys- ja aluetaloudelliset vaikutukset. Tämä lausuma edellyttää sitä, että hallitus toimii niin, että selluloosan tuotanto Kemijärvellä jatkuu ja myös Summan osalta voidaan harkita niitä toimenpiteitä, joihin on mahdollisuuksia.

Tämän lausuman, niin kuin muutkin lausumat tuohon talousvaliokunnan 7. joulukuuta 2007 hyväksymään mietintöön, esitti talousvaliokunnan varapuheenjohtaja, keskustan varapuheenjohtaja ed. Antti Rantakangas. Rantakangas hyväksyi tämän tavattoman huonosti perustellun valtionyhtiölain vain sillä edellytyksellä, että nämä kolme lausumaa tulivat mietintöön, ja hän myös saneli nämä sanamuodot, ja tällä ratkaisulla sitten keskusta myi itsensä tämän politiikan tueksi. Ja nyt, kun olemme tässä tilanteessa, on kyllä peräänkuulutettava keskustan ryhmän ed. Rantakankaan saneleman ja meidän kaikkien yksimielisesti lopulta hyväksymän lausuman täytäntöönpanoa. Nyt on sen paikka. Me haluamme antaa mahdollisuuden, että hallitus voi toimia näin tuolla yhtiökokouksessa maaliskuun lopulla.

Tämän lausuman todella hyväksyi eduskunta yksimielisesti eli myös pääministeri Vanhanen, ministeri Häkämies ja me kaikki muut, jotka paikalla olimme. Tässä lausumassa on kaksi kohtaa: se koskee siis suuria teollisuusyrityksiä — varmasti Stora Enso on sellainen — ja nämä työllisyys- ja aluepoliittiset näkökulmat pitää eduskunnan mielestä ottaa valtion omistajapolitiikassa huomioon.

Työllisyystilanne Itä-Lapissa, niin kuin edelläkin kuultiin, on pitkään ollut vaikea, ja sinne uusien työpaikkojen saaminen on tavattoman vaikeaa. On paljon viisaampaa turvata olemassa olevat työpaikat, turvata sen tehtaan toiminta, joka sinne on rakennettu selluloosan tuotantoa varten. Työpaikat, infra ovat valmiina juuri tätä toimintaa varten, ja raaka-aine asiantuntijoiden mukaan siellä riittää. Ei ole mitään syytä ajaa tuotantoa alas.

Hallituksella on kaksi vaihtoehtoa. Olemme kuulleet, että se ei halua puuttua Stora Enson toimintaan. Mutta hallituksella on toinen vaihtoehto: toimia siten, että tämä tehdas myydään sellaiselle uudelle yrittäjälle, joka pyörittää siellä tätä tuotantoa, johon on ammattitaitoinen työvoima, raaka-aine ja tehdas valmiiksi käytettynä.

Aluepolitiikan kannalta tämä on tavattoman tärkeä ratkaisu, ja suuresti hämmästelen, että keskustan edustajia ei aluepolitiikka enää kiinnosta yhtään. Valtava keskittämisen vimma on käynnissä. Kekkosen perintöä ollaan romuttamassa täydellä voimalla ympäri maata ja erityisesti näillä vaikeimmilla alueilla. Missä on se isänmaallisuus, joka on aikaisemmin johtanut tätä meidän politiikkaamme näissä asioissa?

Herra puhemies! Tämän valtionyhtiölakia koskevan hallituksen esityksen perusteluissa puhuttiin hyvin tästä omistajaohjauksen toteuttamisesta, ja viittaan siihen. Se on todettu myös tässä välikysymyksessä, ja hallituksella on siis mahdollisuus epävirallisestikin puuttua valtion omistajayhtiöiden päätöksentekoon, mutta hallitus on laiminlyönyt tämänkin, ja siksi tässä on nyt välikysymyksen paikka. (Puhemies: Viisi minuuttia on kulunut!) Hallituksen on syytä ottaa tästä nyt vaarin ja tehdä toisenlaiset ratkaisut kuin se on nyt tähän mennessä ilmoittanut.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:

Arvoisa puhemies! Stora Enson päätös sulkea Kemijärven kannattava sellutehdas on tyrmistyttävä. On käsittämätöntä, ettei hallitus katso voivansa puuttua yhtiön johdon tekemään lakkautuspäätökseen, vaikka useat sadat suomalaiset ihmiset ovat vaarassa menettää vakituiset ja turvallisina pitämänsä työpaikat, joiden varaan he ovat rakentaneet koko elämänsä. Voi vain kuvitella, miltä yksittäisestä työntekijästä mahtaa tuntua, kun työ lähtee alta eikä hallitus laita tikkua ristiin sen estämiseksi.

Maan hallitukselta tuntuu unohtuneen kansalaisten perusoikeuksia turvaava perustuslaki. Siinä sanotaan seuraavaa: "Jokaisella on lain mukaan oikeus hankkia toimeentulonsa valitsemallaan työllä, ammatilla tai elinkeinolla. Julkisen vallan on huolehdittava työvoiman suojelusta. Julkisen vallan on edistettävä työllisyyttä ja pyrittävä turvaamaan jokaiselle oikeus työhön."

Arvoisa puhemies! Valtio on yksi Stora Enson omistajista, ja sillä yhdessä Kansaneläkelaitoksen kanssa on yhtiössä 35 prosentin äänivalta. Tämä tarkoittaa, että halutessaan se pystyy myös asioihin vaikuttamaan. Hallituksen passiivinen kädet pystyssä -asenne tuntuu tämän tiedon valossa todella kummalliselta. On pötypuhetta väittää, että vaihtoehtoja tehtaiden sulkemiselle ei ole. Miksei niiden myyminen olisi vaihtoehto? Toimivien ja taloudellista voittoa tuottavien yksiköiden lakkauttaminen on järjetöntä haaskausta. Jos tehtaat myytäisiin, työpaikat voitaisiin säilyttää ja näin turvata työntekijöiden toimeentulon jatkuvuus. Julkisuudessa on ollut tietoa mahdollisista ostajista, mutta Stora Enso on kieltänyt aikovansa myydä tehtaan. Kenen etua tässä nyt oikein ajetaan? Onko työntekijöiden hyvinvoinnilla minkäänlaista arvoa?

Arvoisa puhemies! Lappi kärsii jo nyt hyvin vaikeasta rakennemuutoksesta. Syrjäytyminen on siellä merkittävä ongelma, ja tilanne pahenee entisestään, kun yksi alueen suurimmista työnantajista panee laput luukulle. Korvaavia työpaikkoja on vaikea saada, ja julkisuudessa esitetyt vaihtoehtoiset mallit tuntuvat epärealistisen kalliilta. Kansalaisen näkökulmasta hallituksen passiivisuus näyttää huolestuttavalta välinpitämättömyydeltä. Työn menettäminen on yksilölle ja hänen lähipiirilleen valtava murhenäytelmä, jossa koko elämä suistuu raiteiltaan. Monet ovat ottaneet lainaa ja rakentaneet talousalueelle, jolla he ovat uskoneet voivansa elää ja kasvattaa lapsensa. Millä he hoitavat asuntolainojensa lyhennykset ja korot, jos heiltä nyt viedään työ? Millä he ruokkivat perheensä?

Arvoisa puhemies! Valtiovallan tulisi tuntea yhteiskunnallinen vastuunsa ja kaikin voimin pyrkiä suojelemaan kansalaisiaan, mutta näin ei meillä Suomessa valitettavasti tapahdu. Toisin on muualla maailmassa. Nokian tapaus Saksassa on hyvä esimerkki siitä, kuinka valtio voi halutessaan tukea kansalaistensa työpaikkojen säilyttämistä. Liittokansleri Merkel on ottanut aktiivisen roolin ja suorastaan vaatinut Nokiaa perumaan tehtaansa lopettamispäätöksen, vaikka Nokia on yksityinen yritys eikä suinkaan Saksan valtion omistuksessa. Meillä Suomessa sen sijaan valtiolla olisi kaikki edellytykset puuttua käsillä olevaan tilanteeseen ja puolustaa kansalaistensa etuja, ja kuitenkaan se ei sitä tee. Tätä on vaikea ymmärtää, saati sitten hyväksyä.

Markku Pakkanen /kesk:

Arvoisa puhemies! Hyvät kollegat! Tänään on käyty laajaa keskustelua Stora Enson tehtaiden lopettamisesta ja valtion omistajapolitiikasta. Ed. Soini kaipaili keskustalaista harjasniskaista näkemystä myös tänne keskusteluun, ja tunnistin itseni siitä melko lailla.

Kun kannattavaa tuotantoa ajetaan alas, on aiheellista kysyä, miksi. Jos jatkotoimenpiteenä on sellaisen tuotannon aloittaminen, jonka kannattavuus ja kysyntä on tällä hetkellä kyseenalaista, on mielestäni jälleen syytä kysyä, miksi. Tämä Stora Enson synnyttämä kuvio aiheuttaa meillä Kymenlaaksossa suuria ongelmia. Tehtaan lopettaminen Summassa, yhden paperikoneen tuotannosta luopuminen Anjalankoskella, taloushallintokeskuksen ulkoistaminen Kotkassa, kokonaisen tehtaan myyminen Kotkassa, kunnossapidon ja tehdaspalveluiden ulkoistaminen ovat toimenpiteitä, joiden välittömät vaikutukset ovat jo tällä hetkellä noin 900 työpaikkaa ja välilliset reilut toistatuhatta. Vain kaksi vuotta sitten maakunnastamme hävisi noin 1 700 metsäteollisuuden työpaikkaa.

Ei myöskään ole oikein, että lakkauttamispäätöksistä aiheutuvat yhteiskunnalliset kustannukset kaatuvat lähes kokonaan valtion harteille. Poliittista ohjausta voisi mielestäni tehostaa, etenkin kun mietitään, mikä on yritysten yhteiskuntavastuu. Tähän mennessä käydyt ja vielä meneillään olevat yt-neuvottelut eivät mielestäni anna aihetta korkeisiin tyylipisteisiin Stora Enson suhteen. Pohtisinkin, onko omistajaohjaus vain helsinkiläislähtöistä ohjelmaa. Pääkonttorithan sijaitsevat täällä, mutta lopettamispäätökset koskevat maakuntia. Ongelmat ja niiden ratkaisut jäävät maakuntien poliitikkojen ja yritysten vastuulle.

Myös minun mielestäni yhteiskunnan tulee tukea uusien työpaikkojen synnyttämistä rakennemuutospaikkakunnille ympäri Suomea, mutta kuitenkin niin, ettei se tuki saa aiheuttaa lisääntyvää ongelmaa jossain muuallapäin maata. Jos verovaroin tuettua korvaavaa yritystoimintaa perustetaan Kemijärvelle liimapalkkitehtaan muodossa, aiheuttaa se meille kymenlaaksolaisille, vastaavan alan teollisuudelle, lisää vaikeuksia. Ongelmia saattaa syntyä myös Pohjois-Suomen omaa teollisuutta silmälläpitäen, kun kuitupuun kysyntä tyrehtyy ja tukkipuusta kilpailemaan saapuu uusi, tuettu yritys.

Esitetty malli onkin mielestäni hiukan kyseenalainen tapa hoitaa tätä ongelmaa eikä välttämättä tulevaisuutta ajatellen hyväksi edes kemijärveläisille. Meidän tulee kaikkien olla huolissamme suomalaisen metsän ja metsäteollisuuden tulevaisuudesta. Erityisesti tulevaisuuden turvaamisen vuoksi uusia avauksia tulisi löytää sellaisilta alueilta, joilla ei ole jo valmiiksi liikaa tuotantokapasiteettia Suomessa.

Kokonaisuutena ajatellen koen hiukan kiusallisena tämän tilanteen, jossa keskustalaisena hallituspuolueen jäsenenä tuen omistajapolitiikkaohjelmaa, jonka ovat kirjoittaneet aikanaan muun muassa demarit. (Ed. Gustafssonin välihuuto) — Nimenomaan tämä omistajapolitiikka, ed. Gustafsson, on sellaista, joka nyt aiheuttaa suuria vaikeuksia Kemijärvelle ja meille Kymenlaaksoon. — On hyvä, että keskustelua käydään, ja jos nyt todetaan, että ohjelma ei toimi, on mielestäni siihen syytä tehdä korjauksia.

Harri Jaskari /kok:

Arvoisa puhemies! Arvoisat kollegat! Voitte olla ihan varmoja, että kukaan meistä kansanedustajista ei kyseenalaista näiden ihmisten hätää näillä paikkakunnilla. Kysymys on kuitenkin keinoista, millä tavalla näillä paikkakunnilla myöskin on tulevaisuutta. Voisin väittää, että nyt koventuneet puheet ja ennen kaikkea tämä välikysymys eivät ollenkaan hyödytä näiden paikkakuntien ihmisiä eivätkä näiden paikkakuntien työllisyyttä. Lähinnä se aiheuttaa sen, että sitten uusia työpaikkoja aidosti karkottuu näiltä paikkakunnilta, kun jo kenties päätöksiä tekevät yritykset ovat alkaneet miettiä, kannattaako sinne mennä. Eli voi olla, että te teette, arvoisa oppositio, itse asiassa hallaa niille tuleville työpaikoille näillä alueilla. Ruotsissa on hyvä esimerkki. Ruotsissa merkittävä lääkefirma joutui samanlaiseen tilanteeseen. Heillä oli esimerkiksi noin 18 000 työpaikkaa Uppsalassa jossain vaiheessa. Nyt on 300, ja pääkonttori on siirretty toiseen maahan — myöskin yksi syy siihen, että alettiin syyllistää yrityksiä niiden strategisista päätöksistä.

Tosiasia kuitenkin on, että ajan pyörä pyörii eteenpäin, ja tällä hetkellä Stora Enson päätösten pyörtäminen ei onnistu vähemmistöosakkaan toimesta. Mutta voi sanoa kuitenkin, että vanhan ajan loppu voi olla erittäin hyvän uuden ajan alku. Se näkyy jo niissä investointipäätöksissä ja niissä ehdotuksissa, mitä uusia työpaikkoja Kemijärvelle ja myöskin Summan puolelle on tulossa.

Tietysti voi kysyä kriittisesti, mitenkä kannattava firma lakkautetaan. Se on kysymys firmojen, yritysten, strategioista. Tämän hetken kannattavuus ei ole sama kuin tulevaisuuden kannattavuus. Ei kukaan tee sellaisia päätöksiä, jos ei ole strategisesti nähnyt, että nyt kannattaa tehdä uutta tuotantoa ja kenties toista tuotantoa siirtää pois ja kenties uusia firmoja tuoda tilalle. Aivan oleellinen seikka on se, että valtio on ollut aktiivinen toimija. Niin kuin ministeri Häkämies on sanonut, jo yli 50 miljoonaa euroa ollaan satsaamassa siihen, että saadaan näitä uusia työpaikkoja. Jo noin 200 uutta työpaikkaa on pystytty luomaan ja ollaan luomassa sinne paikkakunnalle, arvoisat opposition edustajat. Ne ovat tulevia, pysyviä työpaikkoja sen sijaan, että yritetään pysyä siinä menneessä, jossa strategisesti on tehty tällaisia päätöksiä. Ja jos sanotaan jotain hyvää, niin se hyvä puoli on, että onneksi eletään tällä hetkellä korkeasuhdanteen aikaa. On mahdollista löytää näitä uusia työpaikkoja sitten näille alueille. Sitä me kaikki todellakin toivomme.

Sinänsä on hyvä, että metsäteollisuuden rakennemuutoksesta Suomessa nyt lähtee keskustelu liikkeelle, nyt lähtee tutkimusta liikkeelle siitä, mitkä ovat ne metsäteollisuuden tulevat kasvualat. Onneksi ollaan tekemässä nyt jo Sitran toimesta, tämän ryhmän toimesta, ensimmäisiä ratkaisuja. Tulevaisuusvaliokunnan puolella ollaan tekemässä pitkäaikaisia ehdotuksia, kyselemässä keskustelussa alan huippuasiantuntijoiden kanssa, mitkä olisivat ne ratkaisumallit Suomen metsäteollisuuden tulevaisuutta ajatellen. Nyt täytyy löytää sitä uutta kasvualaa tästä perinteisestä sektorista joka puolelle Suomea. Oleellista kuitenkin on se, että me pidämme huolta, että valtio huolehtii siitä, että täällä olevilla yrityksillä, täällä olevilla työpaikoilla on mahdollisimman hyvä toimintaympäristö meidän maassamme. Ja yritykset toteuttavat yhteiskuntavastuunsa parhaiten siten, että ne pysyvät kannattavina, ne pärjäävät ja ne tarjoavat mahdollisimman paljon työpaikkoja suomalaisille.

Pauliina Viitamies /sd:

Arvoisa puhemies! Oli mielenkiintoista kuunnella ed. Jaskarin silmänkääntötemppua siitä, kuinka nyt tähän tilanteeseen ovatkin syyllisiä opposition edustajat ja kuinka me nyt sitten saamme kärsiä ja ne paikkakunnat saavat kärsiä siitä, että oppositio peräänkyselee hallituksen toimimattomuutta.

Mitä pidemmälle tätä keskustelua käydään, sitä selvempää on, että Stora Enson tehtaiden sulkemispäätös oli väärä. Ne päätökset tehtiin väärillä perusteilla. Virheiden tekeminen on kuitenkin inhimillistä. Mutta kun virheitä sattuu, ne on viisasta korjata eikä ajaa asiaa härkäpäisesti eteenpäin. Tämä koskee niin Stora Ensoa kuin maan hallitustakin. Kemijärven sellutehtaan sulkemista perusteltiin alkuun puuvarantojen rajallisuudella ja tehtaan tuottavuudella. Kuitenkin Metsäntutkimuslaitoksen mukaan Lapin metsien kasvu on yli kaksinkertaistunut viimeisten vuosikymmenten aikana ja Lapin metsät kasvavat nopeammin kuin niitä keretään hakkaamaan. Eikä Kemijärven sellutehdas ollut pelkästään kannattava, se tuotti voittoa niin paljon, että sillä oli varaa maksaa vuosina 2001—2005 konsernitukea muille yhtiön osille kymmeniä miljoonia euroja.

Arvoisa puhemies! 90-luvun yritysskandaalien jälkeen on oivallettu, että omistuksia pitää hoitaa. Vahvempaa omistajaohjauksen toteutumista yhtiökokousten välillä korostettiin myös valtionyhtiölain perusteluissa. Uusi valtionyhtiölaki tuli voimaan vuoden alussa. Hallitus ei ole ottanut riittävästi huomioon eduskunnan päätöksiä. Lain yhteydessä eduskunta hyväksyi ponnen, jonka mukaan valtion on otettava omistajapolitiikassaan huomioon suurten teollisuusyritysten työllisyys- ja aluetaloudelliset vaikutukset. Hallitus ei noudata myöskään perustuslain kirjausta, jonka mukaan julkisen vallan on edistettävä työllisyyttä ja pyrittävä turvaamaan jokaiselle oikeus työhön.

Valtion omistajaohjaus on hakoteillä, jos valtio vetäytyy vastuusta vedoten osakeyhtiölakiin ja siihen, että maan hallitus ei tiennyt sulkemispäätöksistä. Valtio on suurin yksittäinen osakkeenomistaja Stora Ensossa. Valtiolla on omat edusmiehensä yhtiön hallituksessa. Kuka on syyllinen siihen, että tietoa ei saatu, ja minkälaiseen vastuuseen hänet pannaan? Ja kun tietoa viimein saatiin, miksi hallitus ei välittömästi suurimpana osakkeenomistajana vaatinut yhtiökokousta koolle ja käyttänyt siellä äänivaltaansa oikeudenmukaisen ratkaisun saamiseksi?

Arvoisa puhemies! Valtion omistajapolitiikkaa muutettiin hallituskauden alussa. Edellisellä hallituskaudella valtion omistajaohjaus perustui omistajastrategiseen seurantaan ja valmisteluun, jonka perusteella valtio otti tarvittaessa kantaa yrityksen strategisiin ja taloudellisiin kysymyksiin. Nykyhallitus ei hallitusohjelman mukaan edellytä tai ota itselleen erivapauksia eikä puutu yhtiön hallituksen ja toimivan johdon päätöksentekoon. Oikeistohallitus tekee oikeistolaista politiikkaa.

Valtionyhtiöiden ja valtion osakkuusyhtiöiden palveluksessa oli vuonna 2006 yhteensä 215 000 henkilöä. Stora Enson ratkaisun myötä Suomesta häviää 1 100 työpaikkaa, ja jatkossa on tarkoitus vähentää vielä 300 työntekijää konsernin hallinnosta ja keskitetyistä palveluista. Jos valtio ei muuta omistajapolitiikkaansa, kuinka monen työpaikka jatkossa edelleen vaarantuu? Stora Enson jälkeen ovat jo odottamassa TeliaSoneran ilmoittamat tuhannen työpaikan vähennykset Suomessa. Aikooko hallitus katsella tätäkin toimettomana, vaikka valtion omistus TeliaSonerassa on 13,7 prosenttia?

Hyvät kansanedustajat, vastuullinen yritys pyrkii toimimaan vastuullisesti. Vaikka pääomapiirit kohahtivat presidentin arvostellessa valtion omistajapolitiikkaa, presidentti osoitti valtiopäiviä avatessaan todellista arvojohtajuutta ihmettelemällä, onko valtion omistajapolitiikka Stora Ensossa normaalia vastuullista yritystoimintaa. Hallitus antaa toimettomuudellaan viestin, että globalisaatio on väistämätön ja välttämätön ja suuryritykset saavat tehdä mitä haluavat. Niihin ei voi eikä pidä puuttua. Tämän karavaanikapitalismin hyväksyminen on vaarallinen viesti demokratian kannalta. Hallitus on itse keksinyt rajat omistajapolitiikalleen. Ei niitä mikään laki määrää.

Paavo Arhinmäki /vas:

Arvoisa puhemies! Kysymys Stora Ensosta, kysymys valtionyhtiöiden omistajapolitiikasta ei ole kysymys vain Kemijärvestä, ei ole kysymys vain Summasta, Haminasta, Kymenlaaksosta. Kysymys on paljon suuremmasta asiasta. Mutta on kysymys myös aluepolitiikasta. Itse olen viidennen polven stadilainen, ja siksi minusta on tuntunut omituiselta kuunnella sitä, miten keskustapuolue on Lapissa pessyt kätensä, jättänyt oman onnensa nojaan koko Itä-Lapin.

Kävin tutustumassa viime kesänä ed. Mustajärven kanssa Itä-Lapin tilanteeseen Kemijärvellä, Pelkosenniemellä, Savukoskella. Silloin oli luottavaiset tunnelmat sellutehtaan suhteen, näkymät olivat hyvät. Samaan aikaan ilmeisesti ministeri Häkämies kävi Stora Enson kanssa keskusteluja, ainakin näin on sanottu, on käyty keskusteluja tilanteesta. Myöhemmin ministeri Häkämies on ilmoittanut eduskunnassa saaneensa tiedon tehtaiden sulkemisesta puoli tuntia ennen sen julkistamista. Tietysti voi kysyä, kumpi on lähempänä totuutta, seminaarissa tuotu ilmoitus siitä, että on käyty keskusteluja kesällä, vai se ilmoitus, jonka hän antoi eduskunnalle ministeripöntöstä siitä, että tieto tuli puoli tuntia ennen päätöstä. Tämä on mielenkiintoista tietää.

Arvoisa puhemies! Erityisesti tämä on mielenkiintoista tietää, kun mietitään, mitä Björn Wahlroos on sanonut. Hänhän sanoi, että tieto Kemijärven sulkemisesta oli olemassa jo vuonna 1995. Jos silloin oli jo olemassa tieto Kemijärven sulkemisesta, niin kysyn, ministeri Häkämies: Mistä kaikesta nyt on tietoa, jota te ette kerro täällä eduskunnassa? Tämä on oleellinen kysymys sen vuoksi, että kansa kokee todella epäoikeudenmukaisena, kansa kokee todella julmana sen tavan, miten hallitus jättää reagoimatta siihen, miten valtionyhtiö toimii.

Tietysti silloin, kun kokoomus on hallituksessa ja vastaa valtionyhtiöiden omistajuudesta, ei tämä ole mikään yllätys. Kokoomus on ollut uusliberalistisen politiikan airut jo pitkään ja pääomien juoksupoika. Mutta se, mikä hämmästyttää, on se, että myös keskusta ja vihreät ovat lähteneet tähän politiikkaan mukaan. Tekisi mieli kysyä pääministeriltä, joka valitettavasti ei ole vastaamassa, tai kysyä lappilaiselta ministeriltä Paavo Väyryseltä, onko hänen mielestään Stora Enson Kemijärven sellutehtaan sulkeminen edelleen väärä päätös, kuten hän on julkisuudessa todennut. Tai tekisi mieli kysyä työministeri Tarja Cronbergilta, onko vihreää työllisyyspolitiikkaa hyväksyä pulinoitta ja vastalauseitta tuhannen ihmisen irtisanominen ja onko vihreää ympäristöpolitiikkaa sulkea puhdas, bioenergiaa tuottava laitos.

Siinä mielessä olisi mukavaa asettaa nämä kysymykset pääministerille, joka täällä kävi puhumassa Stora Enson ja Wallenbergien suvun suulla. Olisi mielenkiintoista esittää nämä kysymykset valtiovarainministeri Jyrki Kataiselle, lappilaiselle ministerille Paavo Väyryselle, vihreiden työministerille Tarja Cronbergille. Valitettavasti, vaikka välikysymys on osoitettu hallitukselle, hallitusta edustaa ainoastaan ministeri Häkämies. Kunnia ministeri Häkämiehelle sentään siitä, että on paikalla, mutta kun kysymys on siitä, että hallitus on itse valinnut ajankohdan, jolloin vastaa opposition tekemään välikysymykseen, niin silloin voisi olettaa, että ainakin pääministeri olisi hallituksesta vastaavana ministerinä paikalla vastaamassa näihin kysymyksiin.

Kysymykset ovat suuria. Kysymys on siitä, miten reagoidaan yritysten ylilyönteihin, hyväksytäänkö yritysten ylilyönnit vai toimitaanko yhteiskuntavastuun mukaisesti: puututaan siihen, että yritykset eivät voi toimia miten tahansa. Vertailukohtana on Saksa. Saksassa liittokansleri Angela Merkel puuttui tiukasti täysin yksityisessä omistuksessa olevan Nokian toimintaan, kun Bochumissa suljettiin tehdas. Mitä teki Suomen hallitus siinä vaiheessa, kun suljettiin valtion osittain omistama yhtiö? Ei yhtään mitään.

Tämä kertoo siitä, mikä on hallituksen politiikka, mikä on hallituksen viesti kemijärveläisille. Se viesti on se, minkä vastuullista markkinataloutta, toivoa ja korvia kampanjassaan esiin tuonut kokoomus nosti esille, että muutos on mahdollisuus, ja (Puhemies: Aika!) se viesti on se, että nyt me ymmärrämme teidän tilannettanne, ottakaa muutos mahdollisuutena. Se varmaan lämmittää kovasti (Puhemies: 5 minuuttia on kulunut!) niitä työttömiksi jääviä ihmisiä.

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Arhinmäki ei varmasti ehkä tiedä, että aluepolitiikka siinä vanhassa merkityksessä kuului suljettuun aikaan. Silloin kyettiin sijoittamaan Pohjois-Suomeen yrityksiä, jotka ovat kehittyneet sitten aikaa myöten sellaisiksi yrityksiksi, että ne pärjäävät markkinataloudessa ja globalisaatiossa. Kysymys on globalisaatiosta ja sen tuomista vaikeuksista. Ja minä toivon, että kun ed. Arhinmäki on käynyt siellä Itä-Lapissa, niin hän näki, minkälaista korpea se Vuotoksen altaan alue on. Jos sinne nyt olisi voitu rakentaa allas, niin se olisi tuonut 500 työpaikkaa ja toinen, minkä se olisi aiheuttanut, on se, että se olisi Kemijärvelle, Pelkosenniemelle, Sallalle tuonut lisää verotuloja, kiinteistöverotuloja. Ne eivät olisi niin kamalassa taloudellisessa ahdingossa kuin ne tällä hetkellä ovat. Minä sanon, että teidän syynne, vasemmistoliiton ja vihreiden ja demareiden syy.

Paavo Arhinmäki /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Ukkolan puheenvuoro oli paljastava. Globalisaatio tulee ja vie, me nostamme kädet ylös ja vikisemme emmekä halua tehdä mitään. Aluepolitiikan puolustaminen ei ole suljettua vanhan ajan politiikkaa. Aluepolitiikan puolustaminen on sitä, että puolustetaan sitä, että kannattavia tehtaita ei suljeta. Kokoomuksen linja nyt on selvä — alueet kuolkoot, uusliberalistien globalisaatiolle hurraa — mutta onko tämä myös keskustan linja, sitä minä peräänkuulutan.

Markus Mustajärvi /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Ukkolalle on pakko sanoa se, että viidennen polven helsinkiläinen vasemmistoliittolainen kansanedustaja Arhinmäki tuntee varmaan Vuotos-alueenkin paremmin kuin oululainen ed. Ukkola, se on ihan varma asia. Ja kun hän sanoi, että Vuotosta ei ole hyödynnetty, niin emme me ole korkeimmassa hallinto-oikeudessa tehneet sitä päätöstä, joka estää Vuotoksen altaan rakentamisen, emmekä me ole päättäneet niistä EU-direktiiveistä, jotka liittyvät sen alueen suojelemiseen, ja niitä te ette kykene murtamaan. Kun te nostatte Vuotoksen esille, niin te yritätte sillä haudata tämän kiusallisen kysymyksen, joka varmaan kalahtaa myöskin kokoomuksen nilkkaan. Kun te katsotte toimettomana vierestä, kun kannattava sellutehdas, bioenergiaa tuottava sellutehdas, suljetaan, te yritätte sen arvostelun vaimentaa sillä, että rupeatte tappeluttamaan paikallisia ihmisiä keskenään.

Unto Valpas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nyt on hallitus lähtenyt aika vaaralliselle tielle, eli se hyväksyy tällaisen kannattavan tehtaan lopettamisen. Tämä on suuri muutos valtion omistajapolitiikkaan. Kysynkin nyt, kun ministeri on vielä täällä paikalla ja varmaan on koko illan: Onko tarkoitus tätä Kemijärven mallia soveltaa muihinkin yhtiöihin, missä valtio on suurena omistajana? Siellä tulee Outokumpu — huom., ed. Ukkola — Kemira, Rautaruukki. Onko tämä Kemijärven malli nyt se, millä tiellä edetään? Tämä on todella huolestuttavaa kehitystä, ja ihmettelen, että tähän jälleen kokoomusministeri on viemässä meidän omistajapolitiikkaamme. Meillä on muistissa, mitä Soneran aikaan tapahtui, kun Olli-Pekka Heinonen huseerasi näissä Sonera-asioissa.

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä voin sanoa ed. Arhinmäelle ja ed. Mustajärvelle, että minä olen syntynyt rämeitten keskellä ja minä tiedän, minä olen käynyt siellä, minkälaista rämeikköä Vuotoksen allas on. Sitä on Lappi täynnä. Linnut voisivat muuttaa muualle, jos siellä nyt on niin tärkeitä lintuja; niitä on Lapissa joka paikassa. Mutta jos Vuotoksen allas olisi rakennettu 20 vuotta sitten — minä tiedän, koska minä olen tähän asiaan perehtynyt ihan oikeasti — niin se olisi tuottanut hyvinvointia monelle, monelle Itä-Lapin kunnalle. Vuotoksen allasalueella ei ole enää talon taloa eikä tönön tönöä, ja tätä täytyy suojella. Jos hallitus haluaa, niin altaan voisi tehdä ja se olisi tärkeää tehdä myös energiapoliittisista syistä, mutta kun me nyt olemme sitoutuneet tähän päätökseen, niin me olemme eikä sille mitään mahda.

Esa Lahtela /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Ukkolan puhe innoitti tuossa pyytämään vastauspuheenvuoron. Kyse on minusta siitä nimenomaan, millä tavalla valtio käyttää tätä omistajuuttaan. Meidän pitäisi suhtautua tähän valtion omistajuuteen niin kuin me hoitaisimme omaa omaisuuttamme, vähän paremmin vielä, koska se on yhteistä. Tässä tapauksessa kyllä minä ihmettelen sitä, niin kuin monet täällä, miksi laittaa semmoista tuotantoa kiinni, kun tiedetään, että se on aluepoliittisesti tärkeää — ed. Ukkola, kyllä aluepolitiikkaa pitää harrastaa nytkin — eikä pidä syytellä siitä, mitä on tähän mennessä tehty, mitä ovat edelliset hallitukset tai jotkut tehneet. Nyt pitäisi ottaa se pyörä nimittäin käsiin ja katsoa ihan yhdessä, mitä me teemme tulevaisuudessa, että ei tehdä sitä, mistä tässä just tuli sähköpostia, jotta siellä Karvinen toteaa, että tulee vielä uusia sulkemisia tässä. Tämä on niin kova juttu, jotta silloin pitää miettiä, kaikkiko me sulatamme eli sulattaako hallitus sen, mitä se Karvinen sanoi, jotta pannaan uusia sahoja, pannaan uusia tehtaita kiinni. Nyt pitäisi katsoa kokonaisuutta, koska (Puhemies: Minuutti!) se on työllisyyspolitiikkaa, se on aluepolitiikkaa, se on meidän yhteistä kansantalouttamme, mitä me teemme.

Puolustusministeri Jyri Häkämies

Arvoisa puhemies! Kolmeen kohtaan vastaisin.

Ensinnäkin ed. Valpas kyseli, onko tässä joku malli. Ei varmasti ole. Pitää muistaa, että Stora Enso on tässä yhtiöjoukossa, valtio-omisteisten, enemmistö- tai vähemmistöomisteisten, yhtiöitten joukossa, pahnanpohjimmainen kannattavuudeltaan ja se on tässä se syy. Sen sijaan samaan joukkoon kuuluvat vaikkapa Outokumpu, joka investoi lisää työpaikkoja, ed. Valppaan hyvin tuntema Rautaruukki, jolla myöskin oli isoja irtisanomisia muutama vuosi taaksepäin. Me olemme sen asian todenneet, että meillä ei ole myyntilistoja. Valtion omistajuus näissä yhtiöissä on perusteltua, ja tämä asia keskusteltiin silloin valtionyhtiölain yhteydessä.

Toinen kohta: Kun ed. Arhinmäki kysyi tästä, mitä tietoa on ollut, nyt ainakin kaikilla tässä salissa korvat auki olleilla on tieto siitä, että tämä Venäjän puutullikysymys on äärimmäisen vakava. Se koskettaa kaikkia suomalaisia metsäteollisuusyrityksiä, ja väitän, että niin edellinen kuin nykyinen hallitus sekä tasavallan presidentti ovat tehneet kaikkensa niiden puutullien poistamiseksi suoraan kahdenvälisesti ja EU:n kautta. En jaksa uskoa, että kukaan olisi ollut osaamaton tai laiska sen asian osalta.

Sitten ed. Viitamiehelle vain, että hän varmaan nyt ei ole lukenut tätä edellisen hallituksen omistajapolitiikkaa koskevaa periaatekannanottoa, jossa on ihan nämä samat linjaukset, että valtio toimii osakeyhtiölain mukaisesti eikä edellytä tai vaadi erivapauksia. Kyllä se nyt vain näin on, että niin edeltävän kuin tämän nykyisen hallituksen periaatekannat ovat ihan saman sisältöisiä.

Paavo Arhinmäki /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta olisi nyt tärkeää, että ymmärtäisimme, mikä tuska on Summassa, mikä tuska on Kemijärvellä. Minusta on aidosti vastenmielistä se, että tällä verukkeella aletaan nostaa aluetta jakavaa Vuotos-kysymystä esille. Nyt on kysymys siitä, että meidän pitää puolustaa olemassa olevia työpaikkoja, sitä hyvinvointia, joka sinne on nyt tullut, eikä luoda uusia taisteluja ja luoda kuvitelmia joistakin mahdollisesti joskus tulevista työpaikoista, joiden takana on vain oikeuden päätös ja EU-direktiivit.

Sari Palm /kd:

Arvoisa puhemies! Olen ed. Arhinmäen kanssa siinä ihan samaa mieltä, että tällaisissa isoissa asioissa on aina aika rakentaa, ei rikkoa ja repiä ja riidellä.

Haluankin haastaa hallituksen tekemään omien tavoitteittensa mukaista aktiivista aluepolitiikkaa avoimesti. Nykyinen hallituksen passiivisuus vaivaa monia kansalaisia. Hallituksen aluepoliittisina tavoitteinahan hallitusohjelmassa on edistää alueiden kansainvälistä kilpailukykyä — tämä sopii erittäin hyvin Kymeen — pienentää alueiden välisiä kehityseroja, turvata kansalaisten peruspalvelut ja yhteydet koko Suomessa — hyvin tärkeitä tähänkin asiaan liittyviä asioita. Hallituksen tavoitteena on tehostaa aluepolitiikkaa erityisesti heikommilla alueilla. Kymenlaaksoa roimitaan metsäteollisuuden rakennemuutoksella oikein olan takaa. Hallitus lupaa ohjelmassaan myös kohdentaa erityistoimenpiteitä Pohjois-Suomeen. Erityisesti Kemijärveä ajatellen tässä on nyt juuri se erityistoimien paikka ja aika.

Aluepolitiikan painopistealueiksi valitut elinkeino- ja yritystoiminta sekä osaaminen ja työvoima ovat nyt tähän keskusteluun myös ajankohtaisia. Miten hallitus nyt mielestään toteuttaa näitä painopistealueita? Kymenlaaksossa on nyt aika panostaa kotimaisen, rajan pinnassa tapahtuvan liike-elämän monipuolistamiseen ja kansainväliseen osaamiseen perustuvan toiminnan aktiiviseen tukemiseen. Kymenlaakso paperiteollisuuden ydinalueena on koko metsäteollisuuden silmässä, ottaen huomioon myös Lappeenrannan, josta juuri äsken kävin uutisista lukemassa ikäviä lomautusuutisia. Tämä kaikki on nyt selkeästi nähtävä, ja toiminnan on oltava todella sen mukaista.

Meillä — täällä viitattiin vähän keskustaan — eletään jollakin tavalla nyt semmoista häpeäkekkoslaista aikaa, jossa ei rohjeta käyttää ja tukea sitä Venäjä-osaamista, jota tässä maassa on paljon hiljaisena tietona ja aktiivisestikin, ja erityisesti Kymessä tämän osaamisen tukeminen, rakentaminen ja kehittäminen on jatkossakin jo pelkästään sijainnin takia tärkeää.

Arvoisa puhemies! Olen lukenut myös osakeyhtiölakini. Tulossa oleva yhtiökokous on se paikka, missä vielä yhtiön asioihin voidaan vaikuttaa. Valtion ja valtiojohtoisten yhtiöiden yli 30 prosentin omistus antaa sanoille varmasti vahvaa painoarvoa. Kannustan hallitusta käyttämään puheenvuoronsa ja myös äänioikeutensa. Olemalla passiivinen hallitus itse asiassa osoittaa pelkkää hyväksyntää yhtiön johdon toiminnalle. Ministeri Häkämies, tätäkö te haluatte?

Valtionyhtiölain käsittelyn yhteydessä talousvaliokunnalle tehtiin selväksi omistajapolitiikan yksikön taholta, että pääomistajan kanta selvitetään aina etukäteen strategiaratkaisuissa. Onko nyt käsittelyssä olevassa asiassa toimittu näin?

Puunsaannin riittämättömyys tehtaiden lopettamisen syynä on erittäin ontuva peruste. Jo pelkän Lapin alueella puun kasvun ennustetaan kiihtyvän lähitulevaisuudessa. Hakkuita on myös mahdollisuus lisätä Suomessa merkittävästi. Valtio voisi luoda hyviä kannustimia puun tarjonnan vahvistamiseksi käyttämällä esimerkiksi verotuksellisia keinoja apuna. Ennen puolueetonta, riittävän kattavaa selvitystä on kyseenalaista käyttää puunsaannin vaikeuksia perusteena tälle alasajolle.

Missä asiassa hinnat muuttuvat reippaassa tahdissa 4 eurosta 10:een, alle vuoden jälkeen 15:een ja vielä seuraavan vuoden sisällä 50 euroon? Kysymys on kuutiohinnasta Venäjän tullissa. Epäonnistuminen puutullien kohdalla osoittaa, ettei meillä ole osattu neuvotella eikä käyttää hyväksi sitä vuosikymmeninä kertynyttä kokemusta, ihmissuhteita, joilla asioita on pystytty hoitamaan Suomelle edullisella tavalla rajan pinnassa. Neuvottelut puutullien purkamiseksi tai toimivan kahdenvälisen ratkaisun saavuttamiseksi on mitä pikimmin käynnistettävä uudelleen.

Pertti Virtanen /ps:

Arvoisa puhemies! Viittasin jo aiemmin vastauspuheenvuorossa karman lakiin. Yleensä olen hämmästynyt tästä pitkäaikaisesta komennuksesta, joka monella on ollut eduskunnassa, kun olen testannut, katseleeko kukaan televisiosta muuta kuin aamutelevisiota jotenkin siinä aamutunnelmassa. Mutta pitkän aikaa on tullut mahtava filmi nimeltään "Kovan onnen kundi" Sub-tv:ltä, jos sen verran voi mainostaa, jossa karman laki on aina ollut tämmöinen ... Sen idea on siis se, että sen edestään löytää, minkä taakseen jättää, tai kuinka se menee, hyvin kristilliseenkin ideaan kuuluva ajatus.

Tämä on loppujen lopuksi pitkä ja yksinkertainen tulos siis siitä, minkä kaikki tietävät, jos nyt käyttäisi oikeita sanoja, paperiteollisuuden ja puuteollisuuden SAK:ta ja huonommin palkattujen naisvaltaisten alojen yleensä tupoa halveksivasta linjasta, joka toistakymmentä vuotta on jyrännyt tässä maassa, ehkä kauemminkin. Eivätkä sille nämä hallituspuolueet silloin mitään tehneet, että siitä vaan, ja nyt se sitten on tullut vetävän käteen tämä, kun toiset puolueet ovat hallituksessa poliiseina hoitamassa karmaa toteutumaan.

Joskus toistakymmentä vuotta sitten, taisi olla kaksitoista vuotta sitten, oltiin aikoinaan Malesiassa, työasiainvaliokunta. Siellä meille kyllä näytettiin kaikkia niitä, mitä ne olivat, Enso-Gutzeiteja — missä se Enso-Svetogorskikin on, siellä jossain Karjalassa, josta aikoinaan Väinö Linna sanoi, että ei pitäisi herrojen enää toista kertaa lyödä päätään Karjalan mäntyyn, ja ehkä se näin sitten tapahtuu tämä: uuden kerran työläisen kalloa hakataan taas kallistuneeseen Karjalan mäntyyn. Niin, oltiin siellä Malesiassa. Siellä jo silloin tehtiin kaikennäköistä akaasia- ja eukalyptusjuttua, ja siellä oli UPM:ää ja Enso-Gutzeitia sanomassa, että kohta tämä tapahtuu. No, sitä on pitkitetty nyt kaksitoista vuotta sitten. Tai en tiedä, onko sitä nyt tähän asti pitkitetty, mutta koko ajan minä näen, että aina paperiliittolaiset ja metsätyöläiset, tai mitä nämä ovat, tehdaslaiset, menivät lakkoihin ja halveksivat naisvaltaisia aloja ja SAK ja demarit ja vasemmistoliitto aina kannattivat näitä lakkoja. Eräänlaisesta yksinkertaisuudesta, eräänlaisesta sokeudesta siinä oli kysymys. Ymmärrän myös tätä suurpääomaa ja metsien omistajia ja muita vastaavia sitten tässä karman laki -mielessä, että tähän on ajauduttu.

Toisaalta tuli mieleen vanhana Tapio Rautavaaran ihailijana, kun aina tukkijätkistä tehtiin paljon lauluja, vähemmän tunnettu kappale (Ed. Gustafsson: Harmi, ettei ole Rautavaara paikalla!) "Virta toi, virta vei". Siinä "jäät kun lähtivät, talven lumi suli", ja kohta tapahtuu tämä ihme. Moni luulee, että se on romanttinen laulu, kun siinä "tyttäret töllien sekä talojen salaa silmäili poikia suurten salojen", mutta sitten siinä tulee kertosäe "Virta toi, virta vei". Se tarkoittaa taas tätä meidän politiikkaa ja kaiken muuttuvuutta, niin kuin Herakleitos aikoinaan sanoi. Samaan virtaan ei voi edes tukkijätkä astua uudestaan.

Eli meillä on nyt tämä politiikka. Nähdään, mihin on johtanut globalisaatio ja muu vastaava. Tämä on jotenkin hyvinkin loogista, ei ainoastaan karmaattisesti summa summarum, tämmöinen ohjakset löysillä -meno. Ei mitään führeriä, vaikka on oikeistolainen hallitus, vaan päinvastoin valjaat sotkeutuvat jonnekin laukkaavan valjakon koipiin, ja hevoset melkein kuin kiimaisina ryntäävät rahan tuoksun perässä sitten sinne jonnekin auringonlaskuun, kunnes Suomesta tulee sitten tämmöinen Luomulandia ja Ekolandia, mitä monet ovat kaivanneetkin, niin että täällä kasvavat ja rehottavat suot ja pellot ja muut vastaavat. Toki joet on voitu kahlita, jos jatketaan Pekkarisen linjalla pitempään tässä. Mutta kyllä minulla oli tänne jotain kirjoitettukin, hetkinen vaan. Ja vielä on aikaakin 30 sekuntia, kun pääsee ... (Eduskunnasta: Se on käytettävä ehdottomasti!) — No, tämä on käytettävä.

Minä uskon, että tämä riski, joka nyt tässä realisoituu ja on otettu, realisoituu tulevissa vaaleissa. Jossain kohtaahan aina tyhmempikin herää, ja kun tulevaisuusvaliokunnassa on, niin sinne on pantu aika paljon toivoa sen varaan, että jonain kauniina päivänä tämä suomen kieli osoittaa myös mielelliset valmiutensa siihen, että on jonkunlainen sivistys ja snellmanilainen ja topeliaaninen idea siitä, että kansalle tosiaan tämä kieli mahdollistaa kehittyneemmänkin olemassaolon, niin että pääsee tämän politiikan mustamaagisista kahleista ja ihmiset tosiaan näkevät tämän hömpsötyksen läpi.

Minun mielestäni tämä on oikein terveellinen tilanne nyt myös, että oikeisto heti näyttää ne oikeat kyntensä. (Ed. Tennilä: Mikä se teidän kantanne Kemijärven sellutehtaaseen on? — Puhemies: Aika, 5 minuuttia kulunut!) — Tehän sen meille kerrotte kuitenkin niin, että teitä siellä sitten Lapissa uskotaan perinteisenä totuudenpuhujana.

Janne Seurujärvi /kesk:

Arvoisa puhemies! Metsäjätti Stora Enson ilmoitus sulkea tehtaita ja supistaa hallintoa on aiheuttanut alueella huolta työpaikoista ja epävarmuutta tulevaisuudesta. Meillä Lapissa Stora Enson Kemijärven sellutehtaan lakkauttaminen on herättänyt laajaa tyrmistystä.

Kemijärven sellutehtaan juuret ulottuvat yli 40 vuoden taakse, kun paikallisten joukkovoimalla ja valtion teollistamispolitiikan tuloksena Kemijärvi Oy aloitti sellunkeiton vuonna 1965. Kolme vuotta myöhemmin sellutehtaasta tuli osa valtionyhtiö Veitsiluoto Oy:tä.

Kemijärvi tuli 30 vuoden jälkeen osaksi merkittävää fuusioitumisaaltoa, jossa vuonna 1996 Veitsiluoto Oy ja Enso Gutzeit Oy yhdistyivät Enso Oy:ksi. Yhdistymisessä uusi Enso sai Veitsiluodon kautta merkittävät resurssit Pohjolan Voiman ja Teollisuuden Voiman energiantuotannosta sekä metsävarallisuutta. Valtion omistus uudessa yhtiössä oli yhä 60 prosenttia, mutta laskeva. Kaksi vuotta myöhemmin suomalainen Enso Oy ja ruotsalainen Stora Ab yhdistyivät Stora Enso Oyj:ksi. Lipposen ykköshallituksen aikana toteutetussa yrityskaupassa valtio siirtyi osakeomistuksen merkittävän vähentymisen myötä Stora Ensossa strategisesta omistajasta markkinaehtoiseksi sijoittajaksi. Yhdistymisen keskeisenä perusteena pidettiin Enson osakkeenomistajien osakkeiden arvonnousua sekä yhtiön parempaa riskinottokykyä toiminnan laajentamisessa Aasiaan ja Latinalaiseen Amerikkaan. Tätä päätöstä oli tuolloin hallituksessa SDP:n lisäksi tekemässä vasemmistoliitto.

Kemijärven tehtaan lakkauttamista Stora Enso on perustellut kannattavuudella ja puun saatavuudella. Kemijärvi on kuitenkin ollut julkisuudessa olleiden tietojen mukaan yhtiön kannattavimpia yksiköitä. Lapin kasvavat metsät tuottavat puolestaan lähivuosina ennätysmäärän sellutehtaan kaipaamaa kuitupuuta. Sellutehtaan toiminnan jatkumiselle olisi siten alueella hyvät edellytykset.

Arvoisa puhemies! Kannatan opposition välikysymyksessä peräämää keskustelua valtion omistajapolitiikasta. Keskustelussa on kuitenkin syytä kiinnittää huomiota siihen, kuinka yhtiöiden tekemiin päätöksiin voidaan vaikuttaa etukäteen. Muu on jälkiviisautta. Valtion omistajapolitiikan nykylinjat luotiin 1990-luvun lamavuosina ja sen jälkeen, kun valtio alkoi myydä omistuksiaan yhtiöissä. Velkainen valtio tarvitsi itsekin lainarahaa, eikä se kyennyt vastaamaan yritysten tarpeeseen pääomittamisesta. Omistuksen myötä meni myös suora päätösvalta yhtiöihin.

Valtio on saanut tuloja yhtiöiden osakemyynneistä 18 miljardia euroa. Valtion sijoitukset yhtiöihin ovat olleet tähän verrattuna minimaalisia. Olisiko valtion syytä arvioida tilanne uudelleen ja siirtyä osakkeiden myyjästä osin myös niiden ostajaksi ja omistajavallan käyttäjäksi tiettyjen keskeisten yhtiöiden osalta?

Arvoisa puhemies! Välikysymys ei ole pelkkää keskustelua valtion omistajapolitiikasta, vaan siihen liittyy olennaisena osana äänestäminen hallituksen luottamuksesta, toisin sanoen opposition pyrkimys hallituksen kaatamiseen. Olennainen kysymys tässä välikysymyksessä ja siihen liittyvässä luottamusäänestyksessä on se, kuinka uskottavia toimijoita ovat välikysymyksen jättäneet puolueet arvioidessaan hallituksen nykyistä omistajapolitiikkaa tarjoten hallitukselle epäluottamusta. Vastaus on yksinkertainen: Kädenjälki siitä on jätetty historiankirjoihin. Esimerkiksi SDP on ollut reilun kymmenen vuoden aikana toteuttamassa yli 50:tä valtionyhtiön myyntipäätöstä. Vasemmistoliitto on ollut puolestaan osallisena yli 30 myyntipäätöksessä. (Sosialidemokraattien ryhmästä: Kemijärvestähän on kysymys!) Kyseiset puolueet ovat siis itse olleet valtionyhtiöiden myynneillä pudottamassa valtion omistuksen ja puhevallan yhtiöissä sekä samassa yhteydessä tehdyillä linjauksilla määrittelemässä nykyisen omistajapolitiikan linjan. Välikysymyksen jättäneet tahot ovat siten asiassaan täysin epäuskottavia.

Osaton syntyneeseen tilanteeseen ei ole nykyinenkään hallitus, jolle voi myös osoittaa aiheellisesti kritiikkiä omistajapolitiikasta ja tämän tilanteen hoidosta. Pidän kuitenkin opposition jättämää välikysymystä irtopisteiden keräämisenä, jossa on haluttu käyttää vaikeaa tilannetta poliittisesti hyväksi. Tässä välikysymyksessä ei äänestetä Kemijärven sellutehtaan tulevaisuudesta. Sillä ei pidetä tehdasta pyörimässä, vaikka opposition äänitorvet ovat yrittäneet toisenlaista alueella esittää. Tällä poliittisella juupastelulla ei myöskään auteta tehtaiden työntekijöitä, tulevaisuudestaan huolestuneita alueiden asukkaita tai metsänomistajia, päinvastoin. Asioiden vääristelyllä ja väärien odotusten luomisella ainoastaan pahennetaan tilannetta. Katseet on nyt käännettävä tulevaisuuteen.

Arvoisa puhemies! Keskustan yksiselitteinen kanta on, että puunjalostuksen on jatkuttava Kemijärvellä. Keskusta edellyttää hallitukselta päättäväisiä toimia uusien työpaikkojen luomiseksi, alueen puuvarojen käytön turvaamiseksi sekä alue- ja elinkeinopolitiikan tehostamiseksi. (Ed. Gustafsson: Eduskunnalla on aika laaja vastuu tässä, puhujan on pakko tietää se!) Jokaiselle irtisanotulle on löydyttävä uusi työpaikka. (Puhemies: Aika!) Näillä toimenpiteillä työn ja toimeentulon kautta turvataan ihmisten tulevaisuus Itä-Lapissa.

Markus Mustajärvi /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pakko muistuttaa ed. Seurujärveä monestakin asiasta.

Ensinnäkin, kun Veitsiluoto-kauppa tehtiin, se tehtiin edellisen porvarihallituksen aikana, ja silloin annettiin pirulle pikkusormi. Siitä ed. Seurujärvi ei maininnut yhtään mitään. Samaten ne Veitsiluoto-kompensaatiot valuivat aivan hukkaan. Minä olen valtionhallinnon virkamiehenä virkamääräyksestä johtuen ollut jälkikäteen työhallinnossa merkitsemässä niitä Veitsiluoto-kompensaatiomäärärahoja, jälkikäteen normaaleja määrärahoja niin sanotuiksi kompensaatiomäärärahoiksi, ja ne valuivat aivan hukkaan.

Ed. Seurujärvi sanoo, että on irtopisteitten keruuta välikysymyksen tekeminen. Me esitimme kaikkia muita vaihtoehtoja, mutta ne eivät pääministerille käyneet. Mitä sitten on se, kun keskustan puoluesihteeri puhuu Lapissa aivan mitä sattuu, samoin muut keskustan edustajat? Eikös se ole irtopisteitten keruuta, kun ei kerran pystytä tässä salissa kantamaan vastuuta?

Esa Lahtela /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Seurujärvelle voisi todeta sen, kun totesitte, jotta kaikille järjestetään työpaikat, että se on hieno periaate.

Mutta niin kuin tuossa huusin välihuudossa, kantovesi ei kaivossa kestä, ja niin on ainakin tämän liimapuupalkkitehtaan suhteen. Tuossa satuin lentokoneeseen viikko sitten henkilön kanssa, joka on tämmöinen puunjalostusammattilainen, sijoittaa näihin yrityksiin. Hän totesi, että missään tapauksessa ei tämmöistä tehdasta pitäisi sinne rakentaa, koska tällä hetkellä jo seisoo monta tehdasta, siis on lomautuksia, vajaatuotantoa ja tavara ei mene kaupaksi. Hän kysyi, miksi Stora Enso on rahoittamassa sitä, antamassa lainaa siihen tehtaaseen, kun sillä omia tehtaita seisoo tällä hetkellä. Ja se on minusta kyllä hyvä kysymys. Hän sanoi, että hän ainakaan sijoittajana ei laita siihen putiikkiin yhtään rahaa, vaikka olisi myynnissä niitä osakkeita, koska hän näkee, jotta tässä on vain kasvojen pesu Stora Ensolla. Elikkä sillä tavalla saadaan se keskustelu vietyä nätisti ohi, (Puhemies: Aika!) ja jonkun ajan päästä se tehdas mahdollisesti on kiinni. Toivon mukaan näin ei käy, mutta tämmöinen oli hänen näkemyksensä.

Unto Valpas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Eduskunta päättää valtion omistajapolitiikasta. Tämä on täysin selvä asia. Tämän on viimeksi tainnut todeta muun muassa tasavallan presidentti tässä salissa.

Mitä tulee valtion toimiin, hallituksen toimiin, niin verrataanpa Suomea vaikka Saksaan. Siellähän on hallituksen ja myöskin parlamentin taholta kiinnitetty hyvin vakavaa huomiota tähän Nokian tapaukseen. Jopa ministerit ovat osallistuneet siellä mielenosoituksiin. Mutta mitä tekee meillä hallitus? Seuraa tilannetta tumput suorina.

Ed. Seurujärvi, kyllä Lapin mieheltä oli aika outoa puhetta tämä, että olette hyväksymässä tämän hallituksen linjan ja toimenpiteet, kun tässä salissa voisitte osoittaa, että ette hyväksy näitä. Ei voi kaksilla korteilla pelata, ed. Seurujärvi.

Janne Seurujärvi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Huomaan kyllä, että totuus ottaa kipeää ja omien käsien peseminen vasemmistoliiton osalta sekä SDP:n osalta tekee sitä erityisen paljon. Voidaan tietysti muistella menneitä ja käydä historiaa läpi, kuinka missäkin tilanteessa valtion omistajapolitiikassa on tähän pisteeseen päädytty, mutta älkää toki kiistäkö omaa osuuttanne tässä.

Saksan ja Nokian osalta, ed. Valpas: Kyllä tietysti niiden yhtiöiden kohdalla, joissa ei olla omistajana, Saksassa myös hallitus on reagoinut voimakkaasti. Mutta saksalaisista yhtiöistä, jotka ovat siirtäneet toimintojaan Itä-Eurooppaan, ei ole kuulunut kyllä mitään perästä kuuluu -kommentteja. Tämä on tietysti mahdollista silloin, kun ei itse olla omistajapolitiikan kautta vastuussa näistä yhtiöistä.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On ed. Seurujärvelle kyllä pakko nyt todeta, että nyt on vastuu suuri erityisesti keskeisellä hallituspuolueella keskustalla ja Pohjois-Suomen ja myös aluepoliittisen näkökulman kannalta teillä ja teidän ryhmällänne. Haluan muistuttaa, että 2001 syksyllä sosialidemokraattien ollessa hallituksessa esitettiin Kemiran omistuksesta, 56 prosentista, kokonaan luopumista. Johdollani maa- ja metsätalousvaliokunta, sosialidemokraattien johdolla, antoi kielteisen lausunnon, ja sos.dem. eduskuntaryhmä vaikutti keskeisesti siihen, että se esitys vedettiin takaisin. Noin 500—600 miljoonaa euroa valtion varallisuutta olisi hävitetty ja muun muassa kotimaisen elintarviketeollisuuden ja -turvallisuuden näkökulmasta olisi tehty suuri vahinko. Nyt teidän hallituksenne on tehnyt Kemiran uudelleenjärjestelyjä. Tiedätte varmaan sen, miten lannoitteiden hinnannousun sivutuotteena muun muassa viljelijän etua on nyt valvottu.

Sanna Perkiö /kok:

Arvoisa herra puhemies! Suomi on ollut metsäteollisuuden suurvalta. Stora Enson tehtaiden lopettamiset ovat rankkoja iskuja niin tehtaiden työntekijöille kuin seuduille, joilta työpaikat lähtevät. Uutiset ovat surullista kuultavaa kaikille suomalaisille. Uusien työpaikkojen luomiseksi hallituksen tulee toimia kriisipaikkakunnilla. Ministeri Häkämies ansaitsee kiitokset ryhdikkäästä toiminnastaan valtion omistajapolitiikasta vastaavana ministerinä, ja haluan kiittää myös pääministeri Vanhasta johdonmukaisuudesta vaikeassa tilanteessa.

Välikysymyksessä kysytään yhteiskuntavastuun toteutumisesta valtion omistajapolitiikassa. Yhteiskuntavastuuseen kuuluvat myös ilmasto- ja ympäristöasiat. On erittäin ajankohtaista kysyä, miten huolehditaan ilmastovastuun toteutumisesta valtion omistajapolitiikan kautta. Suomi on valtiona sitoutunut EU:n ilmasto- ja energiatavoitteisiin. Haasteenamme on, kuinka valtio saa omistamansa energiayhtiöt toteuttamaan EU:n tavoitteet, etenkin uusiutuvan energian tuotannossa. Omistajana valtion edun mukaista olisi edellyttää energiayhtiöiltä investointisuunnitelmia tavoitteiden saavuttamiseksi. Toisaalta Fortum esimerkiksi on pörssiyhtiö, jolloin valtio ei voi käyttää omistajaohjaustaan vapain käsin.

Arvoisa herra puhemies! Hallitusohjelmassa linjataan, että valtion omistusosuuksia markkinaehtoisesti toimivissa yhtiöissä voidaan hallitusti alentaa valtion strategisia intressejä vaarantamatta. Mitkä sitten ovat valtion strategiset intressit? EU:n ilmastotavoitteisiin vastaaminen on strateginen intressimme, koska se sitoo Suomea valtiona. Tällä hetkellä valtion toimet uusiutuvan energian lisäämiseksi ovat kuitenkin narulla työntämistä, sillä valtio ei kykene ohjaamaan tällä hetkellä omistamiaan yhtiöitä tilanteen edellyttämällä tavalla. Mielestäni tulisi selvittää valtio-omisteisen uuden energiayhtiön perustamista uusiutuvien sekä päästöttömien energiatuotantomuotojen lisäämiseksi Suomessa. 10—20 vuodessa bisneksestä varmasti kehittyisi tuottoisa. Silloin ainakaan mahdolliset investointituet eivät menisi valtiolta hukkaan.

Arvoisa puhemies! Valtion tulisi myös investoida uuteen liiketoimintaan eikä vain myydä pois.

Esko-Juhani Tennilä /vas:

Arvoisa puhemies! Kemijärven sellutehtaan lopettaminen on päättämässä, ainakin toistaiseksi, lopullisesti yhden aikakauden Suomen politiikassa. Kemijärven sellutehdas perustettiin 1960-luvun alkupuolella metsänomistajien kansanliikkeen aloitteesta jalostamaan Itä-Lapin puuta. Hanke toteutui, kun se sai tuekseen silloisen maalaisliiton ja SKDL:n sekä presidentti Urho Kekkosen. Näitä poliittisia toimijoita yhdisti tuohon aikaan näkemys siitä, että tasapainoisempaan aluekehitykseen pääseminen edellyttää valtion vahvaa väliintuloa. Valtion päätöksellä Lappiin saatiin 1970-luvun alussa vielä myös Outokummun jaloterästehdas.

Valtion satsauksia ja vastuuta korostava ajattelu alkoi kuitenkin menettää merkitystään ja asemiaan 1980-luvulla. Sitten 1990-luvun taitteessa maahamme rantautui amerikkalaisperäinen uusliberalismi, jonka tietoisena tavoitteena on supistaa valtion roolia ja palauttaa näin kova markkinatalous. Uusliberalismin opinkappaleiden mukaisesti Suomessa aloitettiin 1990-luvun alussa valtionyhtiöiden yksityistäminen. Tähän offensiiviin liittyi myös valtion liikelaitosten muuttaminen yhtiöiksi, ja samaa ajattelua vietiin myös kuntiin, joissa myös siirryttiin laajasti yhtiöittämiseen politiikan vaikutusvallan vähentämiseksi. Se oli tämän operaation tietoinen tavoite, ja se on jatkunut edelleen.

Nyt on tultu jo siihen, että vaikka valtiolla ja Kelalla on pörssiyhtiö Stora Ensossa yhä 35 prosenttia äänivallasta, valtion omistuksesta vastaava ministeri Jyri Häkämies vain levittelee käsiään, vaikka kyse on kahden voittoa tuottavan tehtaan lopettamisesta. Totta kai pörssikapitalismi on kova systeemi, mutta se on satua, että pääomistaja pörssiyhtiössä voitaisiin sivuuttaa kokonaan kovia päätöksiä suunniteltaessa.

Tavalla tai toisella asiat saatetaan aina pääomistajan tietoon tämän kannan kuulemiseksi. Niin saatettiin Stora Enson puolelta tietoon hallituksen suuntaan aikoinaan 2000-luvun alussa väärä, miljardeja niellyt Amerikka-päätös, joka sai silloisen kauppa- ja teollisuusministerin tuen, ilmeisesti vastentahtoisen, mutta tuen kuitenkin. Varmaa on, että pääomistajan tietoon on saatettu etukäteen myöskin näkymät Kemijärven ja Summan tehtaiden osalta. Ei siitä ole epäilystä missään vaiheessa ollutkaan, ainakaan meillä. Ensinhän ministeri Häkämies kyllä muisti saaneensa tiedon tulevista lakkauttamisista vasta puoli tuntia ennen kuin päätökset saatettiin julkisuuteen pörssiyhtiötiedotteella. Nyt Häkämies muistaa, että on syyskuussa käynyt keskustelun Stora Enson hallituksen puheenjohtajan ja toimitusjohtajan kanssa. Siis keskusteltu on. Juuri siinä tilaisuudessa valtio-omistajan kanta olisi tullut saattaa yhtiön johdon tietoon, mutta se kanta jäi sanomatta. Ja sen takia hän, siis Häkämies, ja Häkämiestä säestävä Vanhanen ovat ottaneet ison vastuun tästä väärästä, takuulla väärästä, päätöksestä, väärästä päätöksestä siksi, että Kemijärven sellutehdas on voittoa tuottava tehdas ja se on uusimpien investointiensa jälkeen kaikin puolin hyvässä kunnossa ympäristökysymyksiä myöten. Ei sellaisen tehtaan lakkauttaminen voi olla järkevää, etenkään kun puun kasvu kiihtyy Itä-Lapissa ja koko Lapissa.

Lapin kansanedustajat olivat ed. Seurujärven johdolla Metsähallituksen vieraana Rovaniemellä maanantaina. Sielläkin Metsähallituksen puolelta huokailtiin tilannetta. Kun esitin kysymyksen, mitähän tässä puunkasvun kiihtymisen tilanteessa Lapissa pitäisi tehdä, jos Kemijärven sellutehdas loppuu, niin paikallisen johtajan huokaus oli se, että pitäisi perustaa sellutehdas. Kuitupuuta tulee paljon. Jos sitä ei hakata, tukkejakaan ei jatkossa saada.

Häkämiehen taipuisuus pörssiyhtiön suuntaan selittynee hänen poliittisella kannallaan. Toisenlaista otetta voisi kuitenkin odottaa keskustan nykyiseltä johtajalta, pääministeri Matti Vanhaselta, mutta ei vaan sitä toisenlaista kantaa ole tullut näkyviin. Lapissa sanotaankin nyt, että sen mitä Kekkonen loi, sen Vanhanen vei. Taipumalla pelkiksi pörssiyhtiöiden juoksupojiksi hallituspuolueet saattavat politiikan huonoon valoon. (Puhemies: Aika!) On aika vaikea uskoa, että tällä sivullisuudella ihmisiä jatkossa äänestämään laajemmin saataisiin.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Stora Enson tehtaiden lopettamiseen ja valtion omistajaohjauspolitiikkaan liittyvän välikysymyksen allekirjoittajat kysyivät hallitukselta, pitääkö hallitus oikeana ja perusteltuna Kemijärven ja Summan tehtaiden lopettamista. Vastuullista vastausta on ollut vaikea löytää, vaikka keskustelu on jo pitkälle kulunut. Hallituksen vastuuministerit ovat kerta toisensa jälkeen tämän prosessin aikana karttaneet vastuunottoa, ja jopa hallituspuolueiden edustajat ovat antaneet hyvinkin ristiriitaisia lausuntoja.

Toinen kysymys on, aikooko hallitus ryhtyä toimiin näiden tehtaiden jatkon turvaamiseksi käyttämällä tarvittaessa äänivaltaansa Stora Enson yhtiökokouksessa. Mielestäni tämä on tärkeä kysymys, koska yhtiökokous on edessä, eli olemme oikeassa ajassa kysymässä tätä emmekä jälkijättöisesti, niin kuin täällä hallituspuolueen edustaja Virkkunen muun muassa on sanonut. Nyt on kysyttävä sitä, mitä hallitus aikoo yhtiökokouksessa tehdä. Mielestäni vastuullista vastausta tähänkään emme ole saaneet. Kristillisdemokraattisen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Kallis esitti lausumaehdotuksen, jota kannatan, ja näkisimme erittäin tärkeänä, että hallitus ottaisi vastuuta toimimalla yhtiökokouksessa niitten puitteitten rajoissa, mitkä ovat mahdollisia. Tietenkin, jos ei tämä toteudu, todella kysymys on hallituksen luottamuksen nujertumisesta.

Arvoisa puhemies! Tämän välikysymyksen ydinhän on se, miten hallitus näkee yhteiskuntavastuun valtion omistajapolitiikassa, ohittaako osakeyhtiölaki perustuslain hallituksen arvoasteikossa. Suomen perustuslain 18 §:ssä sanotaan: "Julkisen vallan on huolehdittava työvoiman suojelusta. Julkisen vallan on edistettävä työllisyyttä ja pyrittävä turvaamaan jokaiselle oikeus työhön." Tässä tapauksessa mielestäni hallitus ei ole toiminut aktiivisesti, jotta tämä perustuslain kohta toteutuisi. Valtion omistajapolitiikassa ei ole otettu huomioon suurten yritysten ratkaisujen työllisyys- ja aluepoliittisia vaikutuksia. Hallitus ei ole halunnut puuttua yhtiön toimivan johdon ratkaisuihin. Oikein tietysti on, että pääsääntönä omistaja vaikuttaa yhtiön johtoon yhtiökokouksen kautta, mutta hallituksen passiivisuus asiassa, jonka vaikutukset nyt nimenomaan Itä-Lapille ovat huomattavat, on hämmästyttänyt. Miten suuren omistajan ääni kuuluu nyt tehdyissä ratkaisuissa? Itse asiassa passiivisuudellaan hallitus on linjannut, että valtion omistukseen Stora Ensossa ei liity normaalin vastuullisen yritystoiminnan ylittäviä työllisyys- tai aluepoliittisia velvollisuuksia. Ei, vaikka suuri osa vaikutuksista osuu alueille, joilla on jo valmiiksi Suomen korkeimpia työttömyyslukuja. Tämä on nimenomaan hämmästyttävää.

Todellisuus on siis karua. Todellisuutta on, että irtisanottujen työntekijöiden ja tehtaasta riippuvaisten paikkakuntien tilanne on kohtuuton. Yritykseen sitoutuneet työntekijät hylätään taloudellisesti ja henkisesti, heitetään julkisen vallan avustusten ja toimenpiteiden varaan. Maan hallituksen ei pidä jättäytyä vastuustaan Stora Enson tehtaiden lakkautuspäätöksistä.

Arvoisa puhemies! Mielestäni sen kysymyksen osalta, miten työntekijöille käy, tulee toimia ennakkoon. Tulisi todella jo meidän oppia, mitä viime vuosikymmenen lamasta seurasi. Kerran lakkautetut työpaikat syntyvät uudelleen hyvin hitaasti ja kalliilla hinnalla sekä taloudellisesti että inhimillisesti. Siis vaikea on luoda uusia työpaikkoja nopeasti. Hallituksen nyt varaamat miljoonat ovat mitätön raha niiden kerrannaisvaikutusten korjaamiseksi, jotka miltei 1 000 työpaikan menettäminen aiheuttaa. Kerrannaisvaikutukset huomioiden työpaikkoja menee vielä paljon enemmän. Tässä yhteydessä todella oikeutettu on välikysymyksen kolmas kysymys, miten hallitus aikoo vastedes huolehtia yhteiskuntavastuun toteutumisesta (Puhemies: Aika!) valtion omistajapolitiikassa.

Timo Kaunisto /kesk:

Arvoisa puhemies! Aluksi haluaisin puuttua siihen, mitä ed. Rajamäki tässä hiljattain sanoi tuosta Kemira GrowHow’n myynnistä. Ensinnäkin oli ihan oikea päätös silloin torjua se kauppa, joka tämän Dynean kanssa oli tarkoitus tehdä 2000-luvun alussa. Se ostajakandidaatti oli varsin huono, sopimaton ostaja Kemiralle, ja oli oikein, että eduskunta tämän kaupan torjui. Siitä tietysti ed. Rajamäki otti sosialidemokraattiselle eduskuntaryhmälle pisteet. Näin ei kuitenkaan ollut, varmaan täältä eduskunnasta löytyi tahtoa laajemminkin tätä kauppaa torjua.

Sen sijaan ed. Rajamäki on mielestäni väärässä siinä, että hän arvostelee tätä Yara-kauppaa. Yaran edustaja kävi Uudessakaupungissa vuodenvaihteen tienoilla ja kertoi heidän suunnitelmistaan kehittää muun muassa Uudenkaupungin lannoitetehtaasta Itämeren altaan merkittävä lannoitehuoltokeskus. Heillä on myöskin tarkoitus vuoden 2009 alussa kertoa siitä, kuinka Soklin kaivos mahdollisesti avataan fosfaattituotantoon. Tämä Soklin kaivos kyllä on merkittävä työllistäjä nimenomaan siellä Itä-Lapin alueella, josta juuri nyt keskustelemme tämän Kemijärven yhteydessä. Toivottavasti vasemmisto-oppositio ei Soklin kaivoksen avauduttua järjestä täällä välikysymyskeskustelua Lapin luonnonvarojen riistämisestä ja työväen riistämisestä tällaisen globaalin pörssiyhtiön toimesta.

Mutta valtion roolista ja sen omistajaohjauksesta puhuttaessa on hyvä muistuttaa talouden erilaisista lähtökohdista aikanaan valtionyhtiöitä perustettaessa ja nyt niitä eri omistajapohjalta hoidettaessa. Sotien jälkeen yhtiöiden perustamista ohjasi pula. Oli pula pääomista ja tavarasta. Takaus ja varmuus pääomasta olivat keskeisimpiä valtion mukanaolon syitä. Kannattavuuden ja talouden perspektiivin laki on kuitenkin edelleen, oli silloin ja on tänä päivänäkin, vääjäämätön omistajapohjasta huolimatta, on sitten valtio tai muut omistajatahot mukana tai ei. Opposition välikysymyksen henki onkin täällä ollut se, että kun tehdas on perustettu, niin sellua pitää keittää, vaikka maailma ympärillä muuttuu, ja sellua pitää keittää juuri siellä, missä sitä on aina tehty.

On silti erinomainen asia, että näillä rakennemuutoksen rajusti kouraisemilla paikkakunnilla ei jäädä katselemaan kengänkärkiä, vaan puolustetaan oman kulmakunnan asiaa. Eduksi on mielestäni kuitenkin pohtia myös sitä vaihtoehtoa, että nyt metsäteollisuus sittenkin on omistajapohjaan katsomatta niin suuren murroksen edessä, että muutoksen torjumisen sijasta on järkevämpää siirtyä suoraan korvaavan tulevaisuuden tekemiseen ja kehittämiseen. Tässä valtion ja muun yhteiskunnan on oltava vahvasti mukana niillä mittavilla keinoilla, joita sillä tämän päivän globalisoituneessakin maailmassa on näille muutospaikkakunnille tarjota.

Sanotaan, että puolet uudesta teollisesta toiminnasta syntyy vanhan raunioille. Metsäklusterin osalta tämä on helppo uskoa. Tästä murroksesta, joka voi toki viedä vuosia, huolimatta metsät tulevat säilymään taloutemme yhtenä tukijalkana. Valtion ensisijainen rooli onkin huolehtia puun tuottamisen ja puun logistiikan edellytyksistä. Metsämme ovat vuosisataisen työn johdosta hyvässä kasvukunnossa, eikä tätä perintöä pidä hukata edes ohimenevän murroksen vastuksissa. Metsistämme on mahdollista saada 10—20 vuoden tähtäimellä jopa kolmannes nykyistä enemmän raaka-ainetta monipuolisen jalostuksen käyttöön. Tämä kuitenkin edellyttää hoitorästien viipymätöntä hoitoa, metsäammattilaisten määrästä huolehtimista ja selvästi nykyistä runsaampaa satsausta perustieverkon kuntoon. Kaikille näille sektoreille hallitus onkin jo toimillaan panostanut.

Tähän akuuttiin Venäjän puutulleista johtuvaan tiettyjen puutavaralajien pulaan on kuitenkin etsittävä myös täsmäkeinoja. Puu liikkuu nyt hyvin, kauppa käy, mutta uskoisin, että veroporkkanoilla tätä kaupankäyntiä voitaisiin edelleen lisätä. Asiantuntijat ovat varsin yksimielisiä siitä, että puu ei nykyteollisuudelta Suomessa lopu. Ahneudesta suomalaisia metsänomistajia syyllistäviä kehotan myöskin tutkailemaan Itämeren altaan kansainvälistä puun hintatasoa. Täällä ollaan kyllä siellä alhaisemmassa päässä.

Mutta metsäteollisuuden rakennemuutosta voitaisiin auttaa myös valtion nopein täsmätoimin. Teollisuus maksaa muita kuluttajia lievempää sähköveroa, mutta kustannuksena sekin on merkittävä. Teollisuus maksaa tämän veron myös omista raaka-aineistaan tekemästään sähköstä. Sähköveron alentaminen voisikin auttaa nopeana täsmäkeinona suoraan metsäteollisuutta tässä murroksen hetkellä.

Ulla Karvo /kok:

Arvoisa puhemies! Suomi on nykyaikainen länsimainen yhteiskunta, jonka toiminta perustuu pitkälti erilaisiin vapauksiin ja omistuksen suojaan. Tämän järjestelmän etuja on niin kansalaisten kuin muiden pääomien haltijoiden kohtalaisen vapaat mahdollisuudet päättää omista tavoitteistaan ja sitoumuksistaan ja toisaalta siitä, millä perusteilla sijoittaa varansa ja mihin. Seuraukset näkyvät Suomessakin ennen kaikkea positiivisesti työnteon, yrittämisen ja sijoittamisen houkuttelevuutena ja kannustavuutena. Toisaalta tämän järjestelmän kääntöpuoli on se, että myös vastuu päätöksien teosta hajautuu ja valtion ja muiden julkisten tahojen mahdollisuudet vaikuttaa asioihin rajautuvat.

Stora Enson Kemijärveä koskevan päätöksen hetkellä jokainen meistä sai varmasti muistuttaa itseään, että talouden globalisaatio ja yhteiskuntamme avautuminen ovat tuoneet meille ennennäkemättömät mahdollisuudet hyödyntää omia resurssejamme ja omaa osaamistamme. Koska hyvinvoinnin lisääminen on asia, josta kaikki maailman ihmiset ovat kiinnostuneita, on kuitenkin ollut väistämätöntä, että myös kilpailu on lisääntynyt. Kun sijoitusvaihtoehtoja ja yritysten välistä kilpailuakin on aikaisempaa enemmän, on myös sopeuduttava uuteen asetelmaan.

Stora Enson ja sen edeltäjien omistajat, muiden muassa valtio, ovat myös halunneet turvata omaisuutensa tuottomahdollisuuksiin perustuvan arvon tässä uudessa maailmassa. Sen tukemiseksi toteutettiin aikanaan myös Storan ja Enson fuusio. Isommalla yhtiöllä katsottiin olevan paremmat mahdollisuudet menestyä kilpailussa. Toisaalta omistusosuuksien pieneneminen on edellyttänyt yksittäisten omistajien vallan vähentymistä ja myös sitä, että on sitouduttu yhteisiin pelisääntöihin.

Nyt olemassa oleva Stora Enso on pörssiyhtiö, jossa valtio on omistaja muiden joukossa. Lain mukaan yhtiön strategisten linjausten tekeminen kuuluu kaikkien omistajien yhdessä valitsemalle hallitukselle ja muukin johtaminen yhtiön toimivalle johdolle. Valtion oma velvollisuus on tehdä myös työllisyys- ja aluepolitiikkaa, mutta pääasiassa muilla keinoin.

Arvoisa puhemies! Vastuullista olisi nyt keskittyä siihen, mitä valtio todella voi tehdä nykytilanteessa. Valtion omistajapolitiikasta on puhuttu niin paljon, että en siihen tässä yhteydessä enää mene. Totean vaan, että se on useiden hallitusten jatkumo. Maamme hallituksen on tehtävä osansa edesauttamalla uusien, korvaavien työpaikkojen syntymistä Itä-Lappiin ja Kemijärvelle. Näin on jo tehtykin, mutta työ jatkuu. Nyt on aika katsoa tulevaisuuteen.

Markus Mustajärvi /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Karvo aiemmin debatissa arvosteli aika räikeään tyyliin välikysymyksen tekijöitä ja moitti monellakin tapaa. Samalla hän kyllä täysin sivuutti sen, mitä aikaisemmin Lapin Kansan haastattelussa puhemies Niinistö sanoi. Hän kertoi aivan yksiselitteisesti sen, että Stora Enson päätöksiin olisi voitu puuttua.

Siihen liittyen vielä, että kokoomuslaiset tarttuivat tähän Vattin selvitykseen, toistan sen, minkä jo aikaisemmin sanoin, että se Vattin laskentaperuste on täysin kestämätön. Siinä oletetaan, että nyt Kemijärvellä jalostettu puu siitä huolimatta, että tehdas loppuu, täysimääräisesti käytetään muualla, ja siihen ei ole kertakaikkisesti mitään perusteita.

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Karvolla on minusta jollakin lailla oppikirjamainen käsitys pörssiyhtiöistä, että siellä on hallitus ja siellä on johtajat ja ne päättävät ja muut seurailevat sivusta. Onhan se selvä, että eihän nyt pörssiyhtiön osalta kukaan, pääomistajakaan, sinne hallitukseen voi mennä sanomaan, että näin tehdään, mutta totta kai se on vuorovaikutusta myös niissä yhtiöissä. Mitä järkeä olisi omistaa mitään osuuksia, jos olisi kokonaan saman tien sivuutettu päätännästä? Sehän on hirvittävän naiivi käsitys. Totta kai sitä vaikuttamista tapahtuu ja sitä pitää olla. Ei kukaan omistaja suostu siihen, että antaa rahansa ja sanoo, että tehkää niin kuin parhaaksi näette, tai jos se menee päin mäntyä, niin sitten ottaa vaan surun puseroonsa. Totta kai sitä vaikutetaan, ja tässäkin tapauksessa tilaisuus vaikuttaa on ollut ministeri Häkämiehellä, syyskuussa, niin kuin hän nyt sanoo. Keskustelu käytiin, mutta se valtion sana jäi sanomatta.

Mikko Kuoppa /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Täällä arvosteltiin sitä, ed. Karvo arvosteli, että vaaditaan sellutehtaan käynnin jatkamista. Minun mielestäni, jos halutaan työpaikat turvata, kaikista edullisin tapa on Stora Ensolle ja valtiolle se, että käynnissä olevaa sellutehdasta ja sen toimintaa jatketaan. Sille on olemassa raaka-aine, sille on olemassa markkinat, ja kaiken lisäksi se on tuottanut vielä voittoa. On täysin järjetöntä, että sellainen sellutehdas lopetetaan ja sitten ruvetaan miettimään valtion rahalla uusia, korvaavia työpaikkoja, ja niitä uusia, korvaavia työpaikkojakaan ei ole tulossa läheskään sitä määrää, mitä menetetään jo nyt käynnissä olevan sellutehtaan osalta.

Edelleenkin korostan sitä, että tällä havusellulla on ollut markkinat tasapainossa ja hinta on vielä viime aikoina ollut nousussa. On täysin käsittämätöntä, että annetaan tämmöinen tuottava tuotantolaitos ajaa alas.

Ulla Karvo /kok(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Tähän ensimmäiseen ed. Mustajärven kommenttiin liittyen sanoisin, että puhemies Niinistö vastatkoon ihan omista puheistaan. En lähde kommentoimaan hänen näkemyksiänsä.

Sitten ed. Tennilän osalta voisi sanoa, että kyllä pörssiyhtiöön sijoittaminen on rahapanos ja siinä ei sitten omistajapolitiikkaan sen enempää puututa.

Tämän viimeisen osalta ihan lyhyesti sanoisin, että valtio kantaa yhteiskuntavastuutaan sillä, että se yrittää saada näitä korvaavia työpaikkoja aikaan.

Jyrki Yrttiaho /vas:

Arvoisa herra puhemies! Tässä keskustelussa on jo useaan kertaan vertailtu keskenään Suomen hallituksen puuttumattomuutta Stora Enson Summan ja Kemijärven tehtaiden lakkautuspäätöksiin ja Saksan liittokanslerin ja monien johtavien hallituspoliitikkojen tiukkoja lausuntoja Nokiaa vastaan. Nokiahan ilmoitti, niin kuin tiedämme, Bochumin tehtaan alasajosta ja tuotannon siirtämisestä halvan työvoiman ja tukien houkuttamana Romaniaan. Täällä on kyselty, millaisen viestin hallitus antaisi puuttuessaan pörssiyrityksen päätöksentekoon. Millaisen viestin liittokansleri Merkel antaa, kun hän arvostelee Nokiaa, globaaleilla markkinoilla toimivaa yritystä, suurkonsernia? Millaisen viestin Saksan valtiovarainministeri Steinbrück antaa syyttäessään Nokiaa karavaanikapitalismista ja valtioiden tukien häikäilemättömästä hyödyntämisestä? Entä millaisen viestin johtavat saksalaispoliitikot antavat kehottaessaan kansalaisia yhtymään kansalliseen protestiaaltoon ja boikotoimaan Nokian tuotteita? Eivätkö olekin inhottavia pörssiyrityksen päätöksiin puuttuvia saksalaispoliitikkoja, jotka vaativat yritykseltä vastuuta 2 300 nokialaisen ja 2 000 alihankkijan työpaikoista? Näin inhottavia merkeleitä ei sentään Suomesta löydy.

Kuuntelin tässä aivan korvat pystyssä ed. Seurujärveä, kun hän totesi, että hyvähän sitä Saksassa on puuttua ikään kuin toisen yrityksen asioihin, mutta täällä on mahdoton puuttua valtion oman yrityksen asioihin. Tätä logiikkaa minä en laisinkaan käsitä. Meillä johtavat poliitikot eivät puutu Stora Enson päätöksiin, vaikka valtio on yhtiön merkittävin omistaja ja yli kolmanneksen äänivallan haltija. Meillä pääministeri ja valtion omistajaohjauksesta vastaava ministeri jankuttavat: "Tänä päivänä pörssiin listattu yhtiö toimii avoimessa kilpailutaloudessa. Sille ei voi asettaa ylimääräisiä yhteiskunnallisia velvoitteita, jollei sille makseta siitä eri korvausta." Aivan näin sanatarkasti täällä ministeri Häkämies keskustelun alussa totesi.

Oletteko todella, herrat ministerit, miettineet, miten alastonta riistoliberaalia kapitalismia näkemyksenne edustavat? Saksan oikeisto sentään perää suuryritykseltä yhteiskuntavastuuta ja vaatii yritystukien palauttamista. Saksassa hallitus ymmärtää, että valtiolla on laaja yhteiskuntavastuu kansalaisistaan, että sen on ojennettava globaalia mahtiyritystä ja jopa horjutettava sen markkina-asemaa, jos viesti yhteiskuntavastuusta ei muuten mene perille. Myös Suomen valtio voisi halutessaan omistajana vaihtaa tulevassa yhtiökokouksessa yhtiön johdon ja pyörtää kannattavien tehtaiden alasajopäätökset. Valtion käsissä on valta päättää myös toimivan kannattavan tehtaan myynnistä, mahdollisen uuden valtionyhtiön perustamisesta ja toiminnan turvaamisesta vaikean työllisyyden alueella. Valtion käsissä on punnita tarkkaan niitä vaihtoehtoja, joita muun muassa Massaliike asiantuntijoiden tukemana on laatinut.

Täällä oikeisto peräänkuuluttaa vaihtoehtoja, mutta yhteenkään järkevään vaihtoehtoon, jonka avulla tehtaat voisivat jatkaa, ei yhdytä eikä niistä haluta puhua. Massaliike ja oppositio ovat esittäneet vaihtoehtoja, muun muassa bioenergian tuottamisesta ja biopolttoainetekniikan kehittämisestä metsäteollisuuden laitosten yhteydessä, mutta hallitus hokee täällä vain puuttumattomuuden politiikkaa.

Arvoisa herra puhemies! "Eduskunnalla on viime kädessä valta päättää valtion toiminnasta ja myös valtion omistajapolitiikasta." Näin kiteytti presidentti Halonen perustuslakiin kirjatun marssijärjestyksen täällä valtiopäivien avajaispuheessa. Yhteys Stora Enson tehtaiden lakkautuspäätöksiin tuli selväksi. Presidentin perustuslaillinen kanta oli tervetullut tähän sekavaksi hämmennettyyn keskusteluun. Pääministeri Vanhanen ja ministeri Häkämies ovat jo useiden kuukausien ajan yrittäneet tehdä selvästä asiasta epäselvän. Asia olisi haluttu pitää eduskunnan päätöksenteon ulkopuolella. Siksi tämä välikysymys on ollut aivan pakko tehdä ja alleviivata hallituspuolueiden poliittista vastuuta näissä peruuttamattomissa, tuhoisissa päätöksissä. (Puhemies koputtaa)

Arvoisa herra puhemies! Ihmettelen, mihin keskusta ja kokoomus, nuo omistuksen ja pääoman valtaa puolustaneet puolueet, ovat kadottaneet kapitalismin laintaulun eli sen, että omistaja käyttää omistukseensa perustuvaa valtaa. Niin pitää myös Suomen valtion ja eduskunnan tehdä. Jokainen edustaja ja puolue vastaa omasta kannanotostaan äänestäjilleen. Löytyykö eduskunnasta todella enemmistö, joka haluaa muun muassa raunioittaa Itä-Lapin aluetalouden lakkauttamalla kannattavan Kemijärven tehtaan? Yhtyykö eduskunnan enemmistö Stora Enson johdon vastuuttomiin päätöksiin? Toteuttaako eduskunnan enemmistö Wallenbergien ja muiden suursijoittajien toiveet? Menkää ja selittäkää kaikki tämä äänestäjillenne!

Janne Seurujärvi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Yrttiaho peräsi logiikkaa. Samalla tavalla minä voisin perätä logiikkaa, kun Saksan oma autoteollisuus ja tietoliikenneteollisuus on vähentänyt tuhansia työpaikkoja siirtämällä työtä Itä-Eurooppaan eikä siellä ole näihin asioihin puututtu. Siinä tilanteessa, kun joku muunmaalainen yritys tekee saneeraustoimenpiteitä, tämä keskustelu on näin vilkasta kuin se on ollut. Tietysti yhteneväisyys tähän meidänkin keskusteluumme on se, että vaalit ovat lähellä, ja siellä Saksassa nämä vaalit olivat todella lähellä. Meillä tämä keskustelu näyttää vähän saman suuntaiselta.

Puhetta oli ryhtynyt johtamaan ensimmäinen varapuhemies Seppo Kääriäinen.

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Seurujärvi vei ajatuksen minun päästäni. Minä olin justiin puuttumassa siihen, että täällä on koko ajan ihannoitu sitä, millä tavalla Merkel ja Saksa on puuttunut Nokian asioihin. Kuitenkin juuri, kuten ed. Seurujärvi sanoi, Saksan oma autoteollisuus, oma teollisuus on siirtänyt toimintoja rajojen ulkopuolelle. Miksi? Koska Saksassa työvoimakustannukset ja muut kustannukset ovat niin paljon korkeammat kuin muualla. Miksi Suomi on niin rajussa muutoksessa? Koska meillä kustannukset ovat niin paljon korkeammat kuin muualla. Minä vaan kysyn, tekeekö Jouko Ahonen saman tempun kuin Wälläri teki meriteollisuudelle, Suomen laivanvarustamoille: lopettaa koko teollisuudenalan. Siltä vähän kyllä näyttää.

Marjo Matikainen-Kallström /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nyt on todella kyse maailmanlaajuisesta metsäteollisuuden rakennemuutoksesta, vähän vastaavanlaisesta kuin metalliteollisuudella oli aikanaan. Nyt on metsäteollisuus tässä tilanteessa, ja metsäteollisuuden on pakko ottaa vastaan ne haasteet, mitä sille on annettu. Valitettavasti nyt nämä paikkakunnat, mitkä nyt ovat kyseessä, ovat kohtalona, mutta hallitus toimii vilkkaasti ja tekee rakentavia muutoksia, niin että saadaan uusia työpaikkoja luotua.

Mutta, ed. Yrttiaho, välikysymys on yritys kaataa hallitus, ei keino puuttua yhden yrityksen asioihin.

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Seurujärvi tietää, että Kemijärvestä tuli erikoistapaus siitä syystä, että se on voittoa tuottava tehdas. Toinen iso kysymys on se, että silloiset aukkohakkausten jäljet ovat nyt ohi ja siellä on juuri sellupuun kasvu erittäin voimakasta ja kiihtymässä. Joskus, 60-luvulla, Kemijärven tehtaan perustaminen on ollut hyvin rohkea päätös. Nyt kaikki on kunnossa, ja nyt se lopetetaan. Voittoa tuottavan tehtaan lopettaminen ei, ed. Ukkola, voi olla mitään taloustoimintaa. Jos olisi huono tehdas, ei täällä tämmöistä keskustelua missään tapauksessa käytäisi, mutta nyt on kaikki kunnossa. Puunkasvu kiihtyy. Tehtaaseen on investoitu. Viime vuonna viimeksi tehtiin isoja ympäristöinvestointeja, isoja investointeja. Kaiken piti olla kunnossa. Kyllä se nyt on niin, että siellä tehtaallakin lähdettiin siitä, että jatketaan. Niin kauan kuin Härmälä oli hommissa johtajana, tämä päätös oli olemassa, (Puhemies koputtaa) ja siitä tiedän taustankin, Lapin kansanedustajille kun silloin 90-luvulla luvattiin, että se jatkuu, vaikka tämä fuusio tulee. Pääjohtajan vaihto muutti kaiken.

Mikko Kuoppa /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ed. Ukkolalle haluan selvyyden vuoksi todeta, että Stora Enson johto hallituksen tuella lakkauttaa tehtaan, ei Paperiliitto eikä Ahonen. Elikkä tämän nyt pitäisi olla päivänselvää. Siis Paperiliitto ei ole lakkauttanut yhtään tehdasta, mutta nyt Stora Enson johto on päättänyt hallituksen, jota ministeri Häkämies täällä edustaa, tuella lakkauttaa kannattavan sellutehtaan. Tämä on kyllä aivan käsittämätöntä. Tämä ei liity millään tavalla globalisaatioon. Minä edelleenkin korostan, että havusellun markkinat, joille Kemijärven tehdas tekee, ovat tasapainossa ja hinnat ovat vielä kaiken lisäksi nousussa.

Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun ed. Kuoppaa kuuntelee, niin vähän ihmettelee, onko ed. Kuoppa ihan oikeassa paikassa. Hänen olisi ehkä ollut parempi olla tämän metsäteollisuuden johdossa, kun on näin varmat käsitykset siitä, miten asiat hoituvat.

Mutta lähinnä pyysin puheenvuoron sen takia, kun tässä viitattiin Nokian toimiin Saksassa ja Merkelin toimintaan sen suhteen. Minä toivoisin, vaikka tämä on vakava paikka, mistä me nyt keskustelemme tässä tilanteessa, että olisi sentään hiukan malttia sen suhteen, että me emme lähtisi sentään Nokian toimintaa kovin paljon arvostelemaan. Nimittäin sillä rahamäärällä, joka sieltä tulee Suomen kansantalouteen, rahoitetaan paljon sitä hyvinvointia, mitä minä luulen, että täällä vasemmistokin haluaa kansalle jaettavan.

Sampsa Kataja /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Toistuvasti on annettu ymmärtää, että tasavallan hallitus olisi lopettamassa kannattavia tehtaita. Näin ei ole. Tehtaita perustavat ja lopettavat pörssiyhtiöt ja niissä yhtiöissä yhtiöiden hallitukset. Tasavallan hallitus pyrkii luomaan edellytyksiä kannattavalle yritystoiminnalle kilpailluilla markkinoilla ja toisaalta toimii uskottavana sijoittajana ja osaomistajana.

Sitten mitä tulee yhtiöiden päätöksentekoon, niin siitä minulla sen paremmin kuin ed. Tennilällä tai ed. Kuopallakaan ei varmasti ole yksityiskohtaisia tietoja, mutta yhden tehtaan kannattavuuden osalta on katsottava myös pidemmälle tulevaisuuteen. On toki niin, että jos sellun hinta on tupla siihen nähden, mitä se oli jokin aika sitten, niin saattaa näyttää siltä, että tehdas on kannattava, mutta yhtiöidenkin hallituksissa täytyy nähdä pidemmälle aikavälille ja ottaa huomioon, että sellunkin hinta saattaa joskus palata normaalimmalle tasolle.

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Kuopalle voisi sanoa, että ei se Wällärikään tietenkään lopettanut niitä Suomen lipun alla purjehtivia laivoja, vaan työehdot tulivat niin tiukoiksi, että ei Suomen lipun alla kannattanut pitää laivoja. Mutta sama tilanne on tässä paperiteollisuudessakin kohta.

Toinen asia ed. Tennilälle. Hän sanoi, että näitä entisiä, vuosikymmenien takaisia aukkohakkuita voitaisiin käyttää ja hakata. Millä ihmeellä niitä hakataan, kun koko Lappi on kohta suojeltu? Greenpeace siellä on määrännyt, mitä hakataan ja mitä ei, ja edelleenkin se esimerkiksi Puolangalla määrää, että tätä ei hakata, vaikka se ei ole Greenpeacelle kuuluva asia.

Matti Kangas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Ukkolalle kertoisin, että Lapin metsänhoitoyhdistys ja lappilaiset metsänomistajat kertovat, että voidaan huomattavasti lisätä hakkuita siltä alueelta, jos tehdas tarvitsee puuta. Sillä voisivat nyt Oulun ja Lapin läänin kansanedustajat sivistää itseänsä, mitä siellä metsänomistajat kertovat. Kemijärvellähän ei ole puusta pulaa, vaan se Stora Enso ilmoittaa, että se vie sen puun jonnekin muualle ja keittää sen selluksi jossain muualla. Nyt Itä-Lapista viedään niiden luonnonvarat muualle ja tehdään näin. Tästä on kyse.

Sen verran kumminkin täytyy myös tätä taloa moittia jo tuolta 10-15 vuoden ajalta ja tältä viikoltakin, että kun metsäteollisuus on esimerkiksi energian suhteen kertonut haluistaan ja (Puhemies: Minuutti!) tulevaisuudestaan, niin täällä ovat muun muassa ministerit Vanhanen ja Pekkarinen tyrmänneet niitä toiveita, mitä metsäteollisuuden edustajat ovat esittäneet. Kyllä tästäkin talosta voidaan edistää niitä olosuhteita.

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä en tätä Nokian Saksan-tapausta tunne sillä tarkkuudella kuin tiedän Kemijärven asiat, ne tiedän varmasti, mutta eihän se oikein ole missään, että siirrellään tehtaita sitä mukaa kuin jossakin palkat ammattiliittojen toimesta saadaan nousuun, siirretään halpamaahan, seuraavaksi Romaniasta jonnekin. Eihän se oikeata peliä ole, semmoinen. Eihän sitä kukaan voi pitää hyvänä.

Kemijärven tapauksen tunnen hyvin, ja pidän sitä kyllä aivan skandaalimaisena, että lopetetaan hyvässä kunnossa oleva voittoa tuottava tehdas. Tulee samanlainen väärä päätös Stora Ensolta, joita siltä on tullut ennenkin monta: Amerikka-päätös, vesivoiman myynti, metsien myynti. Tässä tulee sarja vääriä päätöksiä, ja niille pitäisi panna piste, ja se on Suomen valtion tehtävä.

Janne Seurujärvi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minullekin sopii mainiosti, että Saksan Merkel ja Nokia jätetään tästä keskustelusta ulkopuolelle. Meillä varmasti riittää aihetta keskittyä globaalin metsätalouden ongelmiin ja tulevaisuuden haasteisiin täällä kotimaassa. Kuten ed. Tennilä sanoi, niin Kemijärvi on poikkeus. Se on todella poikkeustapaus, ja siinä mielessä monet siihen viitatut asiat näissä puheenvuoroissa pitävät paikkansa. Kuitenkin ilman maalailua täytyy todeta, että pelko Suomen metsäteollisuuden tulevaisuudesta on todella ilmeinen ja nämä lähiajan ja pitkän ajan toimenpiteet, joihin hallitus varautuu, tulevat todella viime tingassa ja ovat ehdottomasti tarpeen.

Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa herra puhemies! Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä kävi Kemijärvellä vierailulla. Kävimme sekä siellä tehtaassa että sitten Massaliikkeen edustajia ja myös kaupungin johtoa tapaamassa, ja täytyy sanoa, että minuun teki kyllä syvän vaikutuksen tuo vierailu ja ennen muuta se into ja tahto ja osaaminen, mikä siellä Kemijärvellä ihmisillä oli. Jäin ihmettelemään sitä, että ne tehtaan työntekijät, sellunkeittäjät ja muut työntekijät, joilla oli jo irtisanomislappu taskussaan, eivät jääneet tumput suorana seuraamaan tehtaan kuolemaa. Vaikka peräti pääministeri Vanhanenkin oli käynyt paikkakunnalla vakuuttamassa, että tämä nyt ihan varmasti loppuu, tämä toiminta, silti siellä uskotaan ja luotetaan siihen, että sellunkeitto jatkuu tavalla tai toisella. Meille vakuutettiin, että Kemijärvellä ei anneta periksi. Itä-Lappi tarvitsee tehtaansa, eikä sitä pystytä pienillä nyrkkipajoilla korvaamaan tai jollakin poronsarviuutteen myynnillä kompensoimaan.

Ed. Seurujärvi puheenvuorossaan viittasi siihen, että tässä on nyt kysymys kunnallisvaalikeskustelusta, mutta mielestäni se on kyllä aika kaukaa haettu ajatus. En itse ainakaan tunnista kunnallisvaalitunnelmia enkä tunnistanut niitä kyllä siellä Kemijärvellä käydessänikään. Kyllä siellä on ihan aito hätä siitä tilanteesta, missä ihmiset ovat, ihan puoluekannasta ja työpaikkataustasta riippumatta. Kyllähän tämä kunnallispolitiikasta aika kaukana, tämä poliittinen kysymys, on.

Haluan vielä korostaa sitä, että kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä edustajamme Bjarne Kalliksen johdolla teki ponsiesityksen, jossa nimenomaisesti ei esitetä epäluottamusta hallitukselle, eli ensisijainen tavoitteemme ei ole tällä asialla hallitusta olla kaatamassa, vaan haluamme käydä hyvin asiallista keskustelua tästä aiheesta. Itse olisin toivonut sitä, että hallitus olisi itse antanut sekä näiden tehtaiden tilanteesta että valtionyhtiöiden omistajapolitiikasta selonteon, mutta kun näin ei käynyt, niin pidimme aiheellisena tämän välikysymyskeskustelun järjestämistä. Jos oikein ymmärsin ministereiden puheenvuoroja, niin sieltäkin kiiteltiin, että on aiheellista, että tätä keskustelua käydään, ja vastuunkantoahan eduskunnalta peräänkuulutti myös tasavallan presidentti tästä tilanteesta.

Pahoittelen sitä, että en ihan koko ajan ole tässä salissa pystynyt olemaan enkä tiedä, mitä kaikkea ministeri Häkämies on täällä kommentoinut, mutta itseäni on jäänyt vaivaamaan se, kun tästä Maaseudun Tulevaisuudesta 1. helmikuuta luin keskustan varapuheenjohtaja Antti Rantakankaan haastattelun, ja hän siinä arvosteli ymmärtääkseni nimenomaan teidän, ministeri Häkämies, erilaista aatteellista näkemystä ja näitä erilaisia aatteellisia näkemyksiä hallituksen sisällä ja vaati, että jatkossa on seurattava nykyistä tarkemmin tätä omistajaohjauksen toteutumista. Hän myös nosti esiin keskustelua siitä, että ministeri Häkämiehen on täytynyt tietää etukäteen Stora Enson suunnitelmista. Luen nyt ihan tarkan lainauksen: "Itse uskon, että strategiaa on käyty läpi valtion omistajaohjausyksikössä ja se on kuitattu. Tässä on tapahtunut enemmän taustalla kuin on ollut julkisuudessa." Hän viittasi tässä siihen, että ministeri on kertonut, että hän sai tiedon Stora Enson päätöksestä puoli tuntia ennen sen julkistamista. No, arvaan kyllä, että kaikkea sitä, mistä on julkisuuden takana käyty keskusteluja, ei varmasti tuoda esiin, mutta kyllä eduskunnan kannalta on mielestäni aika hämmentävää, että hallituksen sisältä tulee näin erilaisia ja sisäisesti myös kriittisiä kommentteja. Silloin herää se kysymys, onko jotain sellaista, mikä eduskunnankin olisi hyvä tietää.

Arvoisa puhemies! Haluan vielä kiinnittää huomion tähän kysymykseen ja perusteluun puunsaannin riittämättömyydestä. Täällä ed. Ukkola useaan kertaan on tuonut esiin tämän pelon siitä, että tässä sopan takana olisi Greenpeace ja metsiensuojelu. Se tieto, minkä itse olen saanut niin metsäkeskuksen kautta kuin sitten näiltä muiltakin tahoilta, on se, että nimenomaan talousmetsistä kyettäisiin tätä puunsaantia lisäämään huomattavasti eli 1,4 miljoonalla kuutiolla koskematta yhteenkään suojeltuun puuhun.

Jos ministeri Häkämies pystyy tätä kommentoimaan, uskotteko te näihin tietoihin, että puuta todellakin olisi näin paljon siellä saatavissa ilman näihin suojeltuihin kohteisiin puuttumista, ja jos uskotte, niin miksi ihmeessä perusteluna sitten käytetään tätä puunsaannin riittämättömyyttä? Eikö silloin ole kysymys nimenomaan siitä, että hallitus ei ole tosiasiassa luonut niitä edellytyksiä metsäteollisuudelle ja yritystoiminnalle, mitä ed. Katajakin täällä peräänkuulutti? Hänhän totesi, että hallitus ei lopeta eikä perusta tehtaita, vaan hallituksen tehtävänä on luoda edellytyksiä yritystoiminnalle. Onko hallitus ollut tässä nyt riittävän aktiivinen, että olisi luonut edellytyksiä nimenomaan (Puhemies koputtaa) tälle Itä-Lapin sellutehtaan toiminnalle?

Timo V.  Korhonen /kesk:

Arvostettu puhemies! Välikysymyksen aiheen pohjalta on hyvä arvioida valtion omistajaohjauksen kriteereitä, ovatko ne oikeita, onko niitä sovellettu oikein, mutta aihe on tärkeä myös siksi, että globaalin maailman myötä näyttävät yleistyvän nopeasti tapahtuvat suuret taloudelliset sokit, jotka tuottavat pienille aluetalouksille vaikeasti hoidettavia ongelmia. Onkin siis syytä arvioida, voidaanko yritysten globaali kilpailukyky turvata ja pyrkiä samanaikaisesti esimerkiksi korkeaan työllistämisasteeseen. Aihepiiriin kuuluu myös keskeisesti se, millä tavalla näitä Kemijärven kaltaisia sokkiuutisia voitaisiin ehkäistä. Nykytilanteessa olisikin tärkeää, että myös oppositio todella esittäisi keinoja muun muassa metsäteollisuuden toimintaedellytysten parantamiseksi.

Itse valtionyhtiöitten omistajaohjauksen osalta viimeisten neljän hallituksen toimintalinjauksissa ei näytä olevan tosiasiallisesti merkittäviä eroja, ja tämä antaisi ymmärtää niin, että Stora Enson toimenpiteet ja hallituksen toimenpiteet niitten johdosta olisivat olleet samat, vaikka maassa olisi ollut SDP-pohjainen hallitus vahvistettuna vasemmistoliitolla. Siihen, pyrkikö valtion omistajaohjauksesta vastaava ministeri tekemään kaikkensa tehtaitten säilyttämiseksi Stora Enson kaavailut tietäessään, on ainakin minun vaikea ottaa kantaa. Mutta joka tapauksessa hallitus lähti etsimään merkittävästi voimakkaammin ja päättäväisemmin tehtaitten lakkauttamista korvaavia tukitoimenpiteitä kuin SDP-vetoinen hallitus silloin, kun vuosia taaksepäin Salcomp sulki tehtaansa Kemijärvellä.

Yritystoiminnassa yhtiöt hakevat, aivan oikein, parasta mahdollista tuottoa ja yhtiölle mahdollisimman korkeaa arvoa. Valtio-omisteisten yhtiöitten omistajaohjauksen periaatteita on syytä arvioida tulevaisuuden riskitekijöitten valossa. On välttämätöntä, että kaikki omistajat tietävät etukäteen valtion intressit, joita yhtiössä on tarkoitus noudattaa. Jälkikäteen niitä on vaikea ratkaista. Tämä on jouduttu toteamaan muun muassa SDP-vetoisten hallitusten aikana tehdyistä Fortumin johdon optio-ohjelmista.

On hyvä kysymys, missä määrin yhtiöitten yhteiskuntavastuussa erityyppisiä eettisiä periaatteita tulisi, mukaan lukien valtio-omisteiset yhtiöt, noudattaa. Vaikka toisinkin täällä on tänään haluttu esittää, minä mieluusti näkisin, että myös yhtiöitten aluepoliittisen vastuun olisi kuuluttava eettisten periaatteitten joukkoon. Tätä pohdittaessa on tietysti mietittävä myös sitä, koetaanko markkinoilla aluepoliittinen vastuu sellaiseksi tekijäksi, joka vahvistaa yhtiön hyvää imagoa, jolloin myös osakkeen arvo kehittyy hyvin. Tässä valtio-omistajan tulisi olla aloitteellinen keskustelija. Toki tänään olemme myös kuulleet, että tätä keskustelua on käyty.

On myös välttämätöntä, että rakennetaan toimenpideohjelma, jonka mukaisesti valtio edesauttaa syrjäisimpien alueitten yritystoimintaa niin, etteivät nämä alueet jää vain raaka-aineitten ja energian toimittajiksi. Näihin äkillisiin rakennemuutoksiinhan nykyinen ja edellinen hallitus ovat vahvasti reagoineet. Mutta tässä yhteydessä mielestäni on arvioitava muun muassa veropolitiikkamme uudelleen. Suomessa tulisi olla valmius pienentää verorasitusta syrjäisten alueitten jalostustoiminnalle. Verotuksen keinoilla kyetään tehokkaasti helpottamaan näitten alueitten tuotantoedellytyksiä. Tätä ei kannata tyrmätä kevein perustein, esimerkiksi vetoamalla kansainvälisiin sopimuksiin vapaan kilpailun periaatteesta. Vahvasti olisi myös pohdittava sitä, millä tavalla valtio-omistajan eri yhtiöistä saamia osinkoja voitaisiin kohdentaa niille yritysten toiminta-alueille, joiden haavoittuvuusriski kovissa rakennemuutoksissa on kaikkein suurin.

Stora Enso on perustellut päätöksiä myös sillä, ettei puuta ole riittävästi — vakava kysymys. Meidän onkin kaikin keinoin vahvistettava kotimaisen puuntuotannon edellytyksiä. Tässä suomalainen metsäteollisuus tosin myös saa mennä itseensä. Teollisuushan pyrkii aktiivisesti luomaan toimialastaan auringonlaskun toimialan kuvaa näkemällä kaiken vain kielteisenä ja negatiivisena. Puuta Suomessa on, ongelma on saada se tehtaille, (Puhemies koputtaa) koska korjuuresursseja ei ole riittävästi, ja tämä taas johtuu siitä, että teollisuus on panostanut liikaa tuontipuun varaan.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Metsäsektoria koskevat haasteet ovat täällä käyneet jo varsin hyvin selviksi, ja avainkysymys nyt onkin lähinnä se, miten voidaan auttaa eteenpäin niitä ihmisiä, jotka ovat työttömiksi jäämässä. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta vieraili lähes välittömästi tämän Stora Enson päätöksen jälkeen Summan tehtailla, ja jos hakee tästä episodista jotain positiivista, niin positiivista oli se, että varsin moni työntekijä oli jo miettinyt omalta osaltaan sitä, mitä vaihtoehtoja voisi olla oman työllistymisen kannalta. Tämä on se avainkysymys, että yksilöllisesti räätälöidään työllistymissuunnitelmat, ensisijaisesti tietysti niin, että ne korvaavat työpaikat löytyvät sieltä omalta paikkakunnalta ja omalta työssäkäyntialueelta ja toissijaisesti sitten koko maasta.

Kemijärven osalta ilmeisesti on niin, että tästä tilanteesta yli pääseminen on huomattavan vaikeaa, ja sitä tämä keskustelu, mitä täällä tänään on käyty, ei ole varmaan yhtään edistänyt. Eli jossain vaiheessa pitäisi sitten jo tunnustaa se tosiseikka, että nyt pitää lähteä uudelta pohjalta eteenpäin ja löytää niitä ratkaisuja, jotka aidosti auttavat niitä ihmisiä siellä eteenpäin. Mahdollisuuksia myöskin Itä-Lapissa on. Täällä on puhuttu Soklista, on puhuttu Vuotoksesta, ja varmasti on myöskin vielä jo tehtyjen päätösten lisäksi mahdollista löytää ikään kuin Stora Enson pohjalle vielä lisääkin toimintamahdollisuuksia. Silloin tietysti paikallisen työvoimatoimiston ja työvoimahallinnon tehtävänä on räätälöiden kouluttaa väkeä niihin tehtäviin.

Jos kysytään, mitä sitten valtio ylipäätään voi tehdä työllisyyden eteen, niin kyllä kyse lähinnä on siitä, että on hyvä toimintaympäristö yrityksille, jotta ne investoivat, jotta ne työllistävät, eli meillä on kilpailukykyinen kustannustaso, ja se koskee toisaalta verotusta, toisaalta energian hintaa. Myöskin tärkeää on se, että näissä suojelupäätöksissä ei ammuta ylitse — sellainenkin vaara niihin aina liittyy. Sitten tietysti kyse on osaamisesta, ja tässä tulee myöskin panostaminen ammatilliseen koulutukseen, mitä kiitettävästi tämän hallituksen aikana onkin jo tehty. Eli ikään kuin näiden puitteiden luominen on se, mitä hallitus tässä tilanteessa voi tehdä ja mitä ylipäätään hallituksen pitää tehdä. Sen jälkeen liike-elämä toimii omien pelisääntöjensä mukaan.

Arvoisa puhemies! Täällä on aika paljon puhuttu siitä, miten valtio toimii omistajana. Ymmärtääkseni valtiolla on kolme erityyppistä omistustehtävää: sillä on tietynlaista erityistehtävää suorittavia yhtiöitä, esimerkkinä Alko ja Veikkaus, strategisia yrityksiä, kuten Finnair ja Fortum, ja sitten näitä finanssisijoituksia, mihin muun muassa Stora Enso kuuluu. Ja nyt täytyy tietysti ottaa se asia huomioon, että tässä puhutaan varsin huomattavista euromääräisistä summista. Niissä yhtiöissä, joissa valtiolla on vähemmistöomistus, valtion omistusten arvo on noin 9 miljardia euroa. Jos me joudumme yksittäisessä yrityksessä hankalaan tilanteeseen, jossa valtio johdonmukaisesti toimii, kuten on toiminut aiemminkin omistajapolitiikassa, ja jos nyt sitten tämä poliittinen paine ikään kuin kävisi niin kovaksi, niin ei kai vastaus voi olla se, että me lähdemme myymään nämä kaikki markkinoilla ja vielä tässä tilanteessa, jossa me emme tiedä, mikä on pörssin kestokyky ikään kuin ostaa näitä yrityksiä pois. Eli kyllähän tässä pitää edetä hyvin maltillisesti myöskin näitten realisoimisessa. Täytyy vain myöntää se, että valtiolla on myöskin sellaisia yrityksiä, joissa valtiolla on vain sijoittajaintressi ja valtio toimii siitä lähtökohdasta käsin. Niihin nyt Stora Enso kiistatta kuuluu.

Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi haluaisin vielä sen verran tuoda valoa auringon alle, että tässä on jo muutamia kokemuksia tilanteista, joissa isoja irtisanomisia on tapahtunut. Muun muassa Pohjois-Karjalassa Perloksen osalta 1 700 henkeä irtisanottiin. Tällä hetkellä työttöminä on 270, lisäksi noin 250 on koulutuksessa tai tukityöllistettyinä, ja työllisyystilanne Pohjois-Karjalassa on parempi kuin kertaakaan vuoden 91 jälkeen. Eli niitä korvaavia työpaikkoja on todellakin mahdollista luoda, kun se otetaan nyt ykkösasiaksi.

Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Satonen on eduskunnan työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan puheenjohtaja eikä ole siinä tehtävässä ollenkaan huono, päinvastoin, ja juuri sen takia olen pettynyt, että ed. Satonen puheenvuorossaan täysin ohitti sen — ette, ed. Satonen, maininnut ollenkaan sitä — että nyt on kysymys kannattavien tehtaiden lopettamisesta. Te puhuitte vaan, että valtiovallan pitää luoda edellytyksiä yritystoiminnalle. Totta kai, sehän on itsestäänselvä asia. Mutta eräs asia tekee tästä asiasta niin suurimerkityksellisen periaatteellisesti, tulen omassa puheenvuorossani käsittelemään tätä siitä näkökulmasta, että tämä on historiallinen tilanne. Tämä on historiallinen kysymys, (Puhemies: Minuutti!) jota me nyt eduskunnassa käsittelemme, ja te ohititte tämän asian kokonaan.

Jouko Laxell /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Monta asiaa varmasti on muistettava, mutta tässä tilanteessa, kun ed. Satonen mainitsi tämän puitteitten luomisen, kyllä minäkin nyt katson, että se on yksi ensimmäisiä seikkoja, mitä pitää ottaa huomioon.

Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiitoksia kommenteista, ed. Gustafsson, mutta minä en nyt kuitenkaan usko, että tämä on se areena, jossa nämä liiketoimintapäätökset tehdään, vaikka on opposition puolelta kovasti ikään kuin näin annettu ymmärtää, vaan kyllä meidän täytyy siihen luottaa, että ne tehdään yhtiöiden johdossa. Meillä ei ole täällä ikään kuin riittävää tietoa siitä, mikä on se kokonaisuus, mistä tämä lähtee, mutta me kyllä tiedämme kaikki täällä sen, että metsäteollisuus elää tällä hetkellä aikamoista muutosvaihetta, ja toivoa sopii, että tämä jää ikään kuin vain tähän, koska nimittäin pelkoja on, että tässä saattaa olla vieläkin isompia negatiivisia ratkaisuja edessä, ja sen takia meidän ei kannata hirveästi täältä lähteä neuvomaan sinne.

Tuomo Hänninen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tässä keskustelussa on jo käyty Stora Ensoa ja valtion omistajapolitiikkaa moniulotteisesti läpi. Stora Enson Kemijärven tehdasta on käsitelty Itä-Lapin kysymyksenä. Koillismaalle tällä sellutehtaalla on myös sekä suoria että välillisiä aluetaloudellisia vaikutuksia. Pahimmassa tapauksessa tehtaan sulkeutuessa nyt esillä olevia korvaavia työpaikkoja luova yritys nähdään uhkana hyvin kehittyneille ja toimiville sahayrityksille. Näitä tuntoja haluan puheessani tuoda julki.

Keskustelussa oleva Kemijärven tehdas on lähin kuitupuuta jalostava tehdas myös Koillismaalle ja on siten kuitupuun hinnoittelupiste. Tehtaalle toimitetaan kuitupuun lisäksi sahaustyöstä sivutuotteena tulevaa haketta noin 200 000 kuutiota. Jos kuitupuulle ei ole ostajaa käypään hintaan, on vaarana, ettei puukauppaa synny lainkaan. Tukkipuuta jalostaville sahoille tämä on suuri uhka.

Toinen kritiikkiä aiheuttava seikka liittyy suunnitteilla oleviin korvaaviin työpaikkoihin. Liimapalkkia valmistava tehdas hankkii raaka-aineen tukkipulaa potevalta alueelta, samoilta markkinoilta kuin Taivalkoskella oleva Uleå Oy sekä Pölkky Oy ja Lappipaneeli Kuusamossa. Sahojen arvioidaan jo nyt toimivan vajaalla, noin 60 prosentin käyttöasteella. Onko järkevää luoda kilpailevaa toimintaa yhteiskunnan tuella? Pikkutukit ovat suurten suojelualueiden seuduilla jo nyt merkittävä raaka-aine sahoille. Hyvin toimivat sahat kokevat tämän luonnollisesti uhkaavana toiminnalleen.

Arvoisa puhemies! Valtion omistajaohjauksen periaatteet on käyty monella tavalla tässä salissa läpi. Viileä ja välittämätön linja tuntuu vaikutusalueella olevasta väestöstä ja myös kansanedustajasta tylyltä. Harmillista oli, että saimme tehtaan sulkupäätöksessä virheellistä tietoa tehtaan toiminnan kannattavuudesta. Kannattavan toiminnan jatkoajalle tai tehtaan myymiselle jatkajalle riittäisi alueellamme kannatusta ja tukea. Tällöin jäisi paremmin aikaa luoda alueelle paremmin soveltuvia korvaavia työpaikkoja.

Arvoisa puhemies! Itä-Lappi alueena ja työpaikan menettävät henkilöt tarvitsevat kaiken tuen, niin henkisen kuin fyysisenkin, ja syntyvät vakinaiset työpaikat ovat kullanarvoisia. Uusien yritysten suhteen voin itsekin antaa yhteystiedot yrittäjästä, jolla on liikeidea puun jalostamisesta energiaksi. Hallitusta kaatamalla uusia yrityksiä ja korvaavia työpaikkoja ei kuitenkaan synny. Yritystoiminnalle pitää tämän hallituksen edelleen, tämän keskustelun jälkeenkin, luoda lisää edellytyksiä.

Jouko Skinnari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ainakin tässä puheenvuorossa tuli nyt hyvin esille se, mitä ryhmäpuheenvuorossakin pääsin lyhyesti sivuamaan, eli tämä liimapuupalkkitehtaan perustaminen Kemijärvelle. Sehän, ei ole, se huoli, ainoastaan täällä Koillismaalla vaan myös sitten Lieksassa ja Päijät-Hämeessä, jossa toimii Versowood, ja sitten sama tehdas toimii myös Kotkan alueella. Aivan sama huoli on näillä yrittäjillä. Kun täällä ministeri puhui, että pitää sosialidemokraattien ymmärtää keskisuurta ja pientä yritystoimintaa, niin tässä on juuri kysymys siitä, että nyt osittain valtion tuella ollaan perustamassa väkisin sinne liimapuupalkkitehdasta ja samaan aikaan nämä todelliset pienyrittäjät, jotka ovat laittaneet velkarahalla tätä yritystoimintaa pystyyn, joutuvat nyt sitten kilpailemaan samoilla markkinoilla.

Sirpa Paatero /sd:

Arvoisa puhemies! Illan pimetessä alkavat jututkin lentää ihan selvästi.

Arvoisat kollegat, ihan totuuden nimessä, mehän emme olisi tässä välikysymystilanteessa, jos hallitus olisi tuonut selonteon, niin kuin me pyysimme. Samalla tavalla myöskin oli ajatus ja talousvaliokunnassa esitettiin, että vuosittain tuotaisiin selvitys koko valtionyhtiöohjauksesta kaikkien yhtiöiden osalta tähän saliin käsiteltäväksi. No, tämäkään ei mennyt läpi, siihen eivät hallituspuolueet yhtyneet. Mutta sitä vastoin valtionyhtiölain käsittelyssä kirjattiin ponsi, jossa valtion omistajaohjauksessa otetaan huomioon työllisyys- ja aluetalousnäkökohdat. Nyt kyllä mielestäni on aivan perusteltua kysyä, onko tätä noudatettu tässä kohden, kun on puhe Stora Ensosta.

Valtion yritysvarallisuuden hoidossa on tietenkin pyrittävä mahdollisimman hyvään yhteiskunnalliseen ja taloudelliseen kokonaistulokseen. Jos ajattelen tilannetta meidän kulmakunnallamme, jossa siis on päätetty lopettaa Haminasta tehdas, myydä Kotkan tehdas, siirtää taloushallinnosta 70 naisen työpaikat jonnekin halvempaan eurooppalaiseen maahan, sulkea paperikone Anjalankoskelta, lakkauttaa suuri osa Anjalankosken kartonkitehtaasta, näitten osalta ei ole mitenkään epäselvää, etteivätkö ne vaikuta Suomen kansantalouteen ja vaikuta näihin yhteiskunnallisiin näkökulmiin. Suomen perustuslainkin mukaan julkisen vallan on edistettävä työllisyyttä ja pyrittävä turvaamaan jokaiselle oikeus työhön. Tässä kohtaa noin 2 000 ihmisen jääminen välittömästi työttömäksi pelkästään Etelä-Kymenlaakson alueelta kuulostaa aika ristiriitaiselta tähän perustuslain näkökulmaan nähden.

Henkilöstön puolelta ikävää on myöskin tässä tilanteessa ollut se, että kun Summan tehdas, josta tässä on puhuttu, on todellakin ollut, niin kuin ministeri mainitsi, myös niin sanotulla tarkkailuluokalla, niin vuoden 2006 kohdalla tämä on kuitenkin lopetettu: on päätetty ja yhtiön johdolta on tullut viesti, että nyt tämä tarkkailuluokka-aika on päättynyt. Summan tehtaalla työntekijät ovat joustaneet omissa työehdoissaan, siellä tehtaalla on tehty lukuisa määrä rationalisointeja, joiden aikana lähes 200 työpaikkaa on vähentynyt, ja niin kuin yhtiön johto on halunnut, siellä on kehitetty uusia tuotteita, joita ei tällä hetkellä tehdä Suomessa missään. Kun kaikki tämä oli saatu tehtyä ja tehdas ja koneet olivat toiminnassa, niin kiitoksena yhtiön johdolta tulee irtisanomislappu. Minä en yhtään ihmettele nykypäivän työntekijöitä, jos motivaatio alkaa hiipua yhtiöiden tuloksen tekemiseen.

Toinen huoli alueella on aiheellisesti myös siinä, mistä me löydämme tulevaisuuden metsäteollisuuden työntekijät ja osaajat. Jo tällä hetkellä alueella olevat nuoret katsovat varsin kriittisesti ne koulutuspaikat, jotka suuntautuvat koko metsäsektorille, erityisesti kun meillä on jo nyt, muutama viikko sitten myöskin Taloussanomissa ollut, aavistus, että tästä seuraavat kaksi tehdasta ovat mahdollisesti Myllykoski ja Sunila, ihan samalta alueelta. Jos meiltä on viimeisten muutaman kymmenen vuoden aikana lähtenyt alueelta 15 000 teollista työpaikkaa ja siihen nyt lisää nämä 2 000 ja jo seuraavaa pariatuhatta odotellaan, niin kyllä tässä kohtaa valtiollakin toivoisi olevan jotakin sanomista, etenkin sellaisten yritysten osalta kuin Stora Enso, jossa omistusta on varsin paljon.

Sitten näihin toimenpiteisiin, joilla tätä laastarointitoimenpidettä on tehty: Se on erittäin hyvä — toistan sen uudelleen, minkä sanoin aikaisemminkin — että toimittiin nopeasti. Nyt siellä kuitenkin käytännössä siinä, miten niitä rahoja siellä alueella jaetaan, on pientä hämminkiä vielä sen suhteen, miten mahdollisimman monet yritykset voisivat niistä hyötyä. (Puhemies koputtaa)

Esitän tässä lopuksi, että kun näitä alueellisia toimia on varsin vähän Kymenlaaksoon tullut, niin toivon, että perustettavan väyläviraston paikkana on Etelä-Kymenlaakso.

Jouko Skinnari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä erittäin hyvässä puheenvuorossa jäi nyt mainitsematta kuitenkin se, ehkä kohteliaisuussyistä, että nyt tässä ministeri Häkämies laittaa valtion tähän hölmön rooliin tekemään tilaa sille, että muitakin tehtaita voidaan nyt sitten lakkauttaa, kun valtio ensimmäisenä on lakkauttamassa jopa kannattavia tehtaita. Tämän jälkeen voidaan esittää sitten yksityisellä puolella, että kannattamattomiakin voidaan lakkauttaa.

Aikoihin sitä on eletty. Raja 1918 -elokuva osoittaa hyvin, kuinka rajaa tehtiin ja kuinka se oli tarpeellinen. Saatiin Venäjälle ja Suomelle raja, ja saatiin nyt nämä tulliongelmatkin. Jos ei olisi rajaa, ei olisi tulleja.

Mutta tarvittiin näköjään kokoomuslainen ministeri Kymestä, joka pystyi Summan tehtaan lopettamaan.

Reijo Paajanen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Täytyy hämmästellä, miten vaikeaa on ymmärtää, että teollinen yhteiskunta vain muuttuu palveluyhteiskunnaksi ja sille me emme valitettavasti voi mitään.

Ymmärrän hyvin niiden ihmisten ahdingon ja tuskan, jotka ovat jääneet työttömiksi esimerkiksi tuolla Kemijärvellä. Kun tuttu ja turvallinen työpaikka menee alta, koskettaa se asianosaisten lisäksi lukuisia perheenjäseniä, ystäviä ja muita läheisiä. Niin ikävä kuin asia onkin, ei tilannetta helpota yhtään niin sanotusti syyllisten etsiminen tai esimerkiksi hallituksen syyttely. Tarvittaviin toimenpiteisiin ahdingon helpottamiseksi on hallituksen osalta puututtu nytkin ripeästi. Kaiken kaikkiaan rakennemuutosalueille osoitetut panostukset ovat mittavia, joissa on mukana muun muassa EU:n rakennerahasto. Tarvittaviin toimenpiteisiin ahdingon helpottamiseksi todellakin hallitus puuttui nopeasti ja terävästi.

Arvoisa puhemies! Suomi on perinteisesti elänyt metsästä, mutta metsäteollisuuttamme samoin kuin laajaa osaa koko yhteiskuntaamme on kohdannut rakennemuutos, jonka kanssa meidän on pakko elää. Meidän kaltaisellemme pienelle maalle nuo muutokset eivät ole helppoja, mutta kaikista niistä on tähän mennessä selvitty yhteen hiileen puhaltamalla ja selvitään edelleenkin. Tämän päivän kilpailutilanne kyseisellä alalla on vain maailmanlaajuisestikin erittäin vaikea. Tarjontaa on enemmän kuin kysyntää. Metsäteollisuus ympäri maailman on muutoksen kourissa. Tietyntyyppisten paperituotteiden kysyntä ei enää kasva kehittyneillä markkinoilla. Sen sijaan kehittyvissä talouksissa kasvunäkymät saattavat olla hyvinkin suotuisia. Suomessa kustannukset, kuten raaka-aine, energia ja työvoima, ovat menoja, jotka ovat kasvaneet kilpailijoitamme selkeästi nopeammin. Toimintaa on pakko tehostaa ja rakenteita on kevennettävä, jotta meillä olisi vuosikymmentenkin päästä menestyvä metsäalatoimi.

On muistettava, että toimintojen supistaminen ja saneeraaminen eivät ole olleet itse tarkoitus eivätkä koskaan tule sitä olemaankaan, vaikka näin täällä kovasti jollakin tavalla uskotellaan. Globaalin markkinatalouden lainalaisuudet pätevät tässäkin asiassa, vaikka se kuulostaa hyvin kylmäkiskoiselta. Maailmalla pärjääminen ja kansainvälisessä kilpailussa menestyminen edellyttävät joskus kipeitäkin ratkaisuja, joilla tähdätään siihen, että tilanne olisi tulevaisuudessa parempi.

Arvoisa puhemies! Nyt on puhuttu siitä, että valtio-omistajan olisi pitänyt irtisanomisista kuultuaan lyödä nyrkkiä pöytään ja sanoa, että tehtaiden lopettaminen ei käy laatuun. Mikäli tälle tielle olisi lähdetty, olisi sillä ollut erittäin laaja ja laajoja negatiivisia heijastusvaikutuksia kaikkien valtion omistamien yritysten arvoon. Vastuuton toiminta valtion taholta olisi valitettavasti omiaan myös karkottamaan ulkomaisia sijoittajia Suomen markkinoilta. Maamme uskottavuus sijoituskohteena heikkenee entisestään, mikäli täällä alamme toteuttaa todellakin tällaista poukkoilevaa ja vastuuntunnotonta omistajaohjauspolitiikkaa.

Kuten todettu, suomalaiset yritykset joutuvat toimimaan ympäristössä, jossa yhä koveneva kilpailu on enemmän sääntö kuin poikkeus. Yrityksen tehtävä on toimia kannattavasti, jotta se kykenee tarjoamaan jatkossakin ihmisille töitä, mahdollisuuksien mukaan kehittämään myös uutta liiketoimintaa. Haluan muistuttaa, että pankkikriisi oli surullisenkuuluisa esimerkki siitä, miten kriisi yhdellä toimialalla johti koko suomalaisen pankkitoiminnan laajamittaiseen ulosliputukseen. Tätä ei saa tapahtua metsäteollisuuden piirissä, vaan toimintaympäristö tulee pitää iskukykyisenä.

Metsätoimialalla pätee sama periaate kuin teknologiateollisuudessakin: Meidän pitää osata erikoistua ja löytää menestyksen avaimet (Puhemies koputtaa) esimerkiksi tehokkaan tutkimuksen ja tuotekehittelyn kautta. Tätä kautta syntyy aina myös uutta työtä.

Jouko Skinnari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Paajasen puheenvuoro oli lopussa hyvä, kun hän sanoi, että meidän on löydettävä näitä uusia erikoistumisia, ja tässähän onkin metsäteollisuuden yksi aika valitettava asia, että ei ole etsitty näitä silloin, kun on ollut mahdollisuus etsiä, oli varaa. Se on laiminlyöty täysin. Esimerkiksi pehmopaperin osalta, joka sellusta tehdään, annetaan markkinat ruotsalaisille ja kohta myös venäläisille. Ei tämä metsän hyödyntäminen tähän lopu.

Sitten tämä Häkämiehen osuus tässä: Ensiksi olisi pitänyt pyytää laskelmat siitä ja sen jälkeen tehdä esitys, koska nämä osoittavat, että tehtaat ovat kannattavia, ne jatkavat toimintaansa. Ei kannattavaa toimintaa lopeteta. Se myydään.

Jukka Gustafsson /sd:

Arvoisa puhemies! Helsingin Sanomien poliittinen toimittaja, arvostettu toimittaja, muutama viikko sitten päätti kolumninsa siihen toteamukseen, että jos demarit olisivat olleet hallituksessa, niin tuskin hallitus olisi rohjennut tehdä tämänlaista päätöstä Stora Ensoa koskien. Siis se on tasokkaan, itsenäisen Hesarin toimittajan arvio, ja se kertoo asiasta sen puolen, joka tässä pitkässä keskustelussa, jonka olen melkein kokonaan kyennyt seuraamaan, on jäänyt aivan liian vähälle, ohuelle huomiolle. Tässä on kuulkaa, hyvät kansanedustajat, kysymys poikkeuksellisen historiallisesta ja periaatteellisesta asiasta ja päätöksestä. Me tulemme löytämään itse kukin tämän päätöksen, mikä tässä asiassa sitten välikysymyksen muodossa joudutaan tekemään, edestämme.

Tämän 5 minuutin puheenvuoron puitteissa tämmöinen syvä analyysi ei ole mahdollista, mutta haluan kuitenkin todeta sen, että tässä on kysymys ainakin neljästä erittäin isosta periaatteellisesta asiasta. Ensinnäkin hallitus on viitannut kintaalla eduskunnan joulukuussa tekemiin päätöksiin siltä osin, että valtion omistajapolitiikassa on otettava kuitenkin nämä työllisyys- ja aluenäkökohdat huomioon. Toinen asia, joka nyt on ollut vahvasti keskustelussa mukana, on tietysti tämä ydinkysymys, että hallitus on tässä lakkauttamassa kannattavaa yritystoimintaa, mikä on erittäin vakava ennakkopäätös. Sitten tässä on kysymys myöskin erittäin syvällisestä, tällaisesta kansanvallan, demokratian, ulottuvuudesta. Mihin kansalaiset sitten voivat itse asiassa uskoa, jos ei kannattavastakaan yritystoiminnasta valtio huolehdi ja pidä kiinni. Ja silloin tullaan tähän neljänteen, ikään kuin periaatteelliseen tasoon: tässä loukataan syvällisesti kansalaisten oikeustajua ja yhteiskuntamoraalia, ja sen tekee siis hallitus, eduskunnan enemmistö, jos käy niin, että välikysymys ei kaada hallitusta, niin kuin valitettavasti ilmeisesti käy. Miten me ihmisille kykenemme perustelemaan sen, kun me tiedämme, että tämä rima jatkuvasti kuitenkin heiluu, kun ihmisiä irtisanotaan ja tehtaita lopetetaan jne.?

Minusta nyt on vähän hurskastelua ed. Paajasen puhe siitä, että tässä jotenkin vasemmisto olisi vastustamassa siirtymistä teollisesta yhteiskunnasta tietoyhteiskuntaan. Se on ihan tämmöistä niin kuin äänihuulien helyttelyä. Rakennemuutosta on tapahtunut 25 vuotta. Kai minä sen Tampereelta käsin tiedän, kun on mennyt nurin Tampellat, Lokomot jne., ettei siinä tarvitse kokoomuksen minua opettaa yhtään.

Sitten johtopäätös on se, mistä minä olen ihan oikeasti kuulkaa surullinen: Tässä hallituksessa on kuitenkin mukana keskustapuolue. Se on edustettuna nyt tässä salissa hyvän varapuhemiehen muodossa, mutta muut keskustalaisedustajat potevat huonoa omaatuntoa ja loistavat paikaltaan poissa ollen, eivät kehtaa olla täällä paikalla puolustamassa politiikkaa, jonka jo täällä puheenvuoroissa monet ovat todenneet vääräksi, mutta eivät uskaltaneet osallistua debattiin eri syistä. Minusta oli todella murheellista kuunnella ed. Seurujärven jeesustelua. Olisi reilusti todennut sen, että hän äänesti tästä asiasta omassa eduskuntaryhmässään mutta jäi vähemmistöön ja pelisääntöjen mukaan hän sitten tyytyy ryhmän enemmistön päätökseen, mutta ei mitään tällaista vaan hirveätä verbaalista pyörittelyä ja tällaista itse asiassa minusta — en nyt halua kollegaa, joka on uusi täällä, ruveta arvostelemaan sen enempää — vähintäänkin kyseenalaista toimintaa (Puhemies koputtaa).

Olennaista on se, että tämä on nyt porvaripolitiikkaa, johon keskusta on antanut siunauksensa ja myöskin poliittisesti vihreät täällä. Siis minä ymmärrän sen, että tämä on kokoomuslaista valtionyhtiöpolitiikkaa. Te ette ole synnyttäneet ainuttakaan merkittävää valtionyhtiötä Suomeen, ette ainuttakaan, tai jos olen väärässä, niin kertokaa minulle ja tuokaa se pitkä luettelo tänne. Ei semmoista ole.

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tietenkin tässä ilta painaa ja edustajan sananvalintakin on sitten sen mukainen, niin että jos edustajatoveri jeesustelee, niin mitähän sitten ed. Gustafsson omassa puheenvuorossaan teki? En sitten sano sen enempää.

Mutta minä vaan totean sen, että tosiasia on tässä globalisoituvassa maailmassa, että olisi hallitus ollut mikä tahansa, vaikka siellä demarit olisivat olleet vasemmistoliiton kanssa kaksistaan, niin ihan samat päätökset olisi jouduttu tekemään. (Ed. Gustafssonin välihuuto) — Totta kai. — Miten te olisitte voineet puuttua semmoisen yhtiön asioihin, joka tekee itse päätökset, koska ei ole enemmistöä? Se ei ole Finnair, se ei ole Fortum, mitä valtio hallitsee. Minä sanon sen, että toivottavasti päästään eroon näistä yhtiöistä, kun tämä on tämmöistä ikuista kiistaa ja riitaa koko ajan. Ei mitään muuta kuin Fortum ja Finnair — muut muille.

Sampsa Kataja /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Gustafsson esitteli neljä niin sanottua pointtia, joista ensimmäinen kuului, että valtio menettelee omien päätöksiensä vastaisesti. Valtio päätti valtionyhtiölain käsittelyssä tietystä sijoitusstrategiasta, ja sitä tässä noudatetaan. Valtion täytyy toimia uskottavana sijoittajana jatkossakin.

Toisaalta hallitus ei lakkauta mitään kannattavaa toimintaa. Yhtiöt tekevät omat päätöksensä.

Kolmanneksi ed. Gustafsson peräänkuulutti demokratiaa. Minä peräänkuuluttaisin työpaikkademokratiaa ja kehottaisin oppositiota ja ed. Gustafssonia ottamaan mallia muun muassa ay-liikkeestä, joka hyvin maltillisesti on tätä kysymystä käsitellyt ymmärtäen sen, että markkinataloudessa yritysten pitää ottaa kokonaisuuksia huomioon ja katsoa pitkälle tulevaisuuteen.

Toisaalta ed. Gustafsson kyseli oikeustajun perään, jos hallitus ei kaadu. Minä kyselisin sen perään, että (Puhemies: Minuutti!) vaaleilla valittu eduskunta noudattaa sitä strategiaa, joka hallitusohjelmassa on määritelty, ja siinä katsotaan pitkälle tulevaisuuteen.

Jouko Skinnari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nämä TeliaSoneran irtisanomisethan eivät ole millään tavoin perusteltavissa nekään, mutta siinä nyt ei ainakaan ilmoiteta kannattavan toiminnan lopettamisesta. Tämä ruotsalainen tapa puuttua ihmisten elämään ja tehdä näitä irtisanomisia osoittaa sen eron, kun TeliaSonera ilmoitti tästä ja ilmoitti samalla, että ketään ei irtisanota ja että tämä on tällainen vuoden prosessi. Suomessa tehdään niin kuin mustassa Afrikassa, jossa olen aika paljon ollut, jossa ei ihmisellä ole paljon arvoa: ilmoitetaan, että tämä on muutaman kuukauden päästä loppu ja teillä on lopputili ja mitään muuta ei ole. Ja tämähän ei edes pidä paikkaansa. Aina on vaihtoehtoja, ja näitä vaihtoehtoja hallitus ei ole pyytänyt yhtiön johdolta ja puuttunut niihin, vaikka sillä on 35 prosentin kannatus. Mutta täällä Suomessa eduskunnassa näyttää olevan mahdollista hallita, vaikka kannatus olisi vain 25 prosenttia, ja pystyy jopa olemaan pääministeri.

Marjo Matikainen-Kallström /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on tämän illan aikana moneen otteeseen syytetty kokoomusta siitä, että kokoomus ei ole ollut luomassa yhtään valtionyhtiötä. Kokoomus ei ole luonutkaan yhtiöitä. Kokoomuslaiset ovat olleet synnyttämässä montaa yritystä Suomeen monien vuosien aikana. Nämä yritykset ovat työllistäneet monia suomalaisia, ja nämä taas ovat luoneet hyvinvointia Suomeen. Ei nyt saa olla vastakkainasettelua, mikä yrityskin mitäkin. Pääasia, että suomalaisilla on työtä ja Suomessa on semmoiset olosuhteet, että voidaan yrityksiä synnyttää ja niitä muodostuu ja suomalaiset saavat työtä.

Unto Valpas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On ihmeellistä, että täällä on vielä henkilöitä salissa, jotka väittävät, että Kemijärven tehdas ei olisi ollut kannattava. Ei kai siitä ole kyse. Se on täysin kannattava tehdas. Se on todettu varmaan jo monelta taholta.

Sitten ed. Ukkolalle: Miten te voitte puhua SDP:n ja vasemmistoliiton nimissä, että me olisimme tehneet yhtä typerästi kuin tämä hallitus? Mistä te semmoiset valtuudet ja tiedon olette saanut? Saksassakin oikeistolainen pääministeri Merkel puuttui Nokian törkeyksiin siellä, mutta nyt te sanotte, että Suomessa hallitus ei voi puuttua omiin asioihinsa elikkä omistajapolitiikkaan, joka on nimenomaan hallituksen asia ja josta eduskunta on päättänyt vielä, miten sitä pitää hoitaa, joulukuussa viimeksi. Nyt te puhutte aivan outoja puheita.

Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Koko sosialidemokraattinen liike on syntynyt itsenäisten suutarien, räätälien, sivistyneistön ja työntekijöitten yhteistahdon pohjalta. Meillä on itse asiassa hyvinkin kunniakas tausta, mitä tulee yritteliäisyyteen.

Mutta, ed. Kataja, te olisitte voinut osoittaa nämä sanat maltillisesta ay-liikkeestä ed. Ukkolalle, joka on aina ammattiyhdistysliikkeen kimpussa. Kun olen tavannut näitä Kemijärven Massaliikkeen, kansanliikkeen, ihmisiä, niin siellä ovat hyvin aktiivisella, vahvalla otteella myöskin paikalliset ay-aktiivit, luottamusmiehet ja -naiset olleet mukana esittämässä erilaisia vaihtoehtolaskelmia, ovat käyttäneet suuren määrän Lapin huippuasiantuntijoita koko Suomen taholta ja osoittaneet erittäin perustellusti, kuinka järkevää ja koko kansantalouden kannalta (Puhemies: Minuutti!) myönteistä olisi ollut Kemijärven tehtaan toiminnan jatkaminen, siis kannattavan tehtaan toiminnan jatkaminen.

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Valpas, jos haluatte, niin minä voin kerätä kaikki ne typeryydet, joita sateenkaarihallitus aikanaan teki 90-luvulla. Niitä on aika paljon. Minä voin kerätä kaikki ne typeryydet, joita kansandemokraatit aikanaan olivat tekemässä. Minulla on sen verran pitkä kokemus tästä politiikan teosta, että minä uskallan näin sanoa, että olipa hallituksessa mikä puolue tahansa, niin tämä sama päätös olisi jouduttu hyväksymään, aivan ehdottomasti. Ette te olisi voinut mennä yrityksen hallitukseen ja sanoa, että nyt me teemme näin, ette varmasti.

Timo Heinonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä ed. Gustafsson sanoi, että on tapahtunut jotain suurta muutosta omistajapolitiikassa. Minun ymmärtääkseni jo viime vaalikaudella nämä valtionyhtiöt jaettiin näihin kolmeen eri luokkaan eli erityistehtävää suorittaviin, kuten Alko ja Veikkaus, strategisiin, joihin kuuluvat Finnair ja Fortum, ja sitten näihin puhtaasti finanssisijoituksiin, joita ovat siis Sampo ja tänään keskustelussa oleva Stora Enso, ja tätä päätöstä ovat olleet tekemässä sosialidemokraatit hallituksessa. En tiedä, miten tämä on sitten muuttunut nyt tässä tämän nykyisen hallituksen aikana.

Onko sitten Stora Enson lopetettava tehdas ollut kannattava, se on tietysti kysymys, johon on tuotu erilaisia näkökantoja. Itse en sellaista Stora Enson tekemää selvitystä mistään löytänyt, jossa olisi julkistettu (Puhemies koputtaa: Minuutti!) tehdaskohtaisesti nämä tulokset. Jos sellainen löytyy, niin sen tietysti mielelläni näen.

Jouko Laxell /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minun mielestäni ei ole oleellista, minkä puolueen edustajat ovat olleet perustamassa menestyksekästä yritystä, vaan se yleensä, että on perustettu niitä.

Sirpa Paatero /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihan oli pakko sen verran kommentoida, että todellakin tässä on varmaan tämmöinen kulttuurin muutos. Ay-liike tällä hetkellä neuvottelee ja luottaa sopimusyhteiskuntaan, jolla on menty hyvin eteenpäin, ja niin tässäkin tapauksessa neuvotteluihin, muun muassa yt-neuvotteluihin, lähdettiin hyvillä mielin ja työntekijäpuolelta niin Summasta kuin Kemijärveltäkin käytiin monenlaisia erilaisia versioita läpi ja todettiin, että ne perusteet, joita yhtiön puolelta oli esitetty, voidaan myöskin nähdä toisin ja haluttiin niistä keskustelua. Mutta vastaus yhtiön puolelta oli se, että tilaukset oli päätetty jo lopettaa ennen yt-neuvottelujen alkamista, mistä varmaankin käydään nyt prosessi myöskin jälkeenpäin, jotenka luottamus tähän yhteistyöhön sopimusyhteiskunnan kohdalta alkaa pikkuhiljaa tässä yhdellä sun toisella horjua, jos nämä tulevat vaan ylhäältä annettuna.

Sampsa Kataja /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aivan kuten ed. Paatero totesi, ay-liike on toiminut maltillisesti, etsinyt erilaisia ratkaisuja tilanteen korjaamiseksi, niin että voitaisiin myös tulevaisuudessa työllistää muun muassa Kemijärvellä ja muilla teollisuuspaikkakunnilla. Sen sijaan, ikävä kyllä, oppositiosta sellaista tulevaisuusnäkemystä ei ole tämänkään keskustelun aikana löytynyt, vaan on katsottu peruutuspeiliin, menneeseen maailmaan, siihen maailmaan, jota ei enää ole. Toivoisin, että tässä kohdassa oppositio voisi palata sille linjalle, mitä muun muassa oppositiopuolue SDP on noudattanut silloin, kun se on ollut hallituksessa.

Henna Virkkunen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on viitattu siihen, että Kemijärven tehdas on ollut kannattava, ja näin se varmaan on ollutkin. Ainakaan Stora Enso ei ole perustellut tämän tehtaan lakkauttamista sillä, että tehdas ei olisi kannattava. Nimenomaan Summan tehtaaseen kohdistui pitkään tämä tarkkailu, ja yhtiö totesi perusteluissaan, että sen tulos on viime vuosina ollut keskimääräisesti tappiollinen. Sen sijaan Kemijärven tehtaan lakkautuspäätös perustui yhtiön ilmoituksen mukaan siihen, että voidaan turvata näin Veitsiluodon ja Oulun tehtaiden kotimaisen sellupuun saanti. Ja näinhän Stora Enso on tämän julki tuonut. Ymmärrämme sen, että metsäteollisuus on todella kovan rakennemuutoksen kourissa ja on välttämätöntä kokonaiskannattavuuden vuoksi tehdä näitä rakenteellisia uudistuksia. Nyt valtion täytyy vain huolehtia näistä ihmisistä, jotka tuolla alueella ovat, jotta heillä on työtä tästä päätöksestä huolimatta myös tulevaisuudessa.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä ed. Virkkunen viittasi Summan tehtaaseen. Tosiasiassa Summan tehdas on ollut hyvin tuottava, kunnes — ihan taktisista syistä mielestäni — siltä vietiin jo aikaisemmin pois tietyt tuotteet sen tuotannon piiristä, nimenomaan kaikkein tuottavimmat tuotteet, niiden tuotanto pysähdytettiin erääksi ajaksi. Sen jälkeen se taas käynnistettiin. Ainakin ne työntekijät, jotka siellä työskentelevät, ovat sitä mieltä, että tarkoituksella on luotu tällaista kuvaa Summasta, että se olisi taloudellisesti huonosti kannattava, ja tosiasiassa siellä on sitten kuitenkin luotu uusia tuotantomuotoja, tuotteita, jotka ovat olleet jälleen hyvin (Puhemies: Minuutti!) myyviä ja kannattavia — spekulointia varmasti Stora Enson johdon kannalta.

Ensimmäinen varapuhemies:

Tämä debatointikierros alkoi ed. Gustafssonin puheenvuorosta. Myönnän hänelle vielä vastauspuheenvuoron.

Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tuossa meidän ryhmäpuheenvuorossamme ed. Skinnarihan totesi sen, että Vanhasen ykkös- ja kakkoshallituksen valtionyhtiöpolitiikan periaatepäätöksissä on aivan ratkaiseva ero. Eli porvarihallituksen linjauksissa todetaan, että hallitus ei puutu yhtiön hallituksen ja toimivan johdon päätöksentekoon, ja tavallaan se näköalattomuus ja tahdottomuus, joka kävi pitkän keskustelun aikana esille ministeri Häkämiehen puheesta, vaan vahvisti sen, että tässä on ollut se olennainen ero. Minulla ei ole mitään tarvetta kosiskella esimerkiksi keskustapuolueen tiettyjä tahoja tai henkilöitä, mutta jos nyt vaikkapa ajattelen, että heidän puoluesihteerinsä Korhonen tai keskustapuolueen varapuheenjohtaja olisi ollut omistajaohjauksesta vastaava ministeri, niin sen kaltaista päätöstä tuskin olisi syntynyt, mikä (Puhemies koputtaa) nyt syntyi kokoomuslaisen ministerin tuella ja johdolla.