Olli Nepponen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tuskin on muste kuivunut eduskunnan pari viikkoa sitten tekemässä poliisihallintoa koskevassa päätöksessä, jolla nyt uudelleen käsittelyssä olevia Poliisin tekniikkakeskuksen tehtäviä jälleen muutetaan. Edellisessä, kaksi viikkoa sitten hyväksytyssä lakiesityksessä muutettiin Poliisin tekniikkakeskuksen tehtäviä, jotka aikaisemmin keskittyivät pelkästään poliisille tapahtuvan välineistön hankintaan ja myyntiin poliisilaitoksille. Kuitenkin lain tällaisena voimassa ollen poliisi oli myynyt jo eräitä turvallisuusalan varusteita ja materiaalia myös muille elikkä rikkonut lakia, ja ilmeisesti sen takia sisäasiainministeriö toi silloin tämän lakiesityksen, jossa tehtäväkenttää laajennettiin.

Nyt tässä uudessa poliisihallintoa koskevassa lakiesityksessä esitetään, että tälle tekniikkakeskukselle, jolle annettiin vastikään lupa hankinta- ja myyntitoimintaan turvallisuusalan välineiden ja materiaalin osalta muille viranomaisille ja muille turvallisuusalaan liittyville yhteisöille, nyt siirretään valvonta ja lupa-asiat.

Tämä laki on ollut lausunnoilla, ja hyvin useat lausunnon antajat ovat suhtautuneet tähän kriittisesti, niin aseiden maahantuojat, Ampumaurheiluliitto, Ampumahiihtoliitto, Metsästäjäliitto kuin monet muut, joitten toiminta liittyy jollakin tavalla luvanvaraisiin aseisiin. Samoin tässähän siirretään arpajais- ja muuhun toimintaan liittyviä valvonta-asioita keskukselle, jonka toimintaa ollaan suunnittelemassa myöskin siirrettäväksi liikelaitoksen tapaan toimivaksi.

Aikaisemminkin on ollut tällaisia tilanteita. Tällainen yhteenliittäminen ei ole oikea tapa. Oikeuskansleri on tämän käsittelyn kestäessä lausuntokierroksella todennut, että tässä syntyy vakava ristiriita. Aikaisemmissa yhteyksissä on muun muassa Ratahallintokeskus jouduttu erikseen perustamaan, jotta VR:lle kuuluvat, liiketoimintaan liittyvät asiat ovat VR:ssä ja sitten hallintoon ja muuhun liittyvät tehtävät ovat Ratahallintokeskuksessa. Nyt tämä ongelma siirtyy Poliisin tekniikkakeskuksen osalle ja siihen tulee liittymään myöskin kilpailulainsäädäntöön liittyviä ongelmia, joita alan toimijat ovat lausunnoissa ottaneet esiin. Myöskin oikeuskansleri toteaa, että lain perustelut eivät ole riittävät tämän kaltaiselle muutokselle.

Tämän haluan nostaa tässä vaiheessa lähetekeskustelussa esiin, koska olen joutunut tätä asiaa selvittämään jo kaksi vuotta sitten. Valitettavasti Valtiontalouden tarkastusviraston pääjohtajalle lähettämäni hyvä veli -kirje johti siihen, että tarkastusvirasto minun nimissäni ryhtyi suorittamaan määrättyjä selvitystehtäviä minulle asiasta kertomatta. Sinänsä selvitys oli hyvä, mutta olisi ollut kohtuullista kertoa, että hyvä veli -kirjeen perusteella ryhdytään perusteellisiin selvityksiin. Nyt nämä ongelmat on koottu tähän uuteen lakiesitykseen, johon toivon hallintovaliokunnan perehtyvän perusteellisesti ja toivon, että tämä ristiriita, joka tästä on muodostunut, myöskin tavalla taikka toisella korjataan.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Arvoisa herra puhemies! Käsittelyssä on tänään kaksi hallituksen esitystä, jotka koskettavat valtion paikallishallinnon muutoksia, tämä päiväjärjestyksen 6) asia ja sitten myöhemmin 8) asia.

Tämä 6) asia koskee kihlakunnan poliisilaitosten toimialueiden laajentamisen mahdollistamista. Meillä tehtiin kihlakuntauudistus 1990-luvun puolivälin vaiheilla. Sen jälkeen uudistettiin aluehallinto, joka uudistus aika tavalla, voi sanoa, epäonnistui. Meillä on käsittämätön lääninjako, ja piti saada säästöjä, mutta niitä ei siinä yhteydessä tullut. Totean, että valtion keskushallinto on edelleen kokonaan uudistamatta ja olisi syytä puolueitten sopia vaikkapa lähiaikoina siitä, että seuraava hallitus ottaisi ohjelmaan keskushallinnon uudistamisen. Sitä on vain paisutettu, mutta ei ole uudistettu missään vaiheessa.

Herra puhemies! Nyt hallitus esittää tässä esityksessä 72 todellakin sitä, että kihlakuntien poliisilaitosten toimialueita voidaan laajentaa. Tähän on pyritty jo aikaisemmin, mutta se ei ole onnistunut. Noin puolitoista vuotta sitten ministeri Manninen valmisteli, tai oli saanut valmiiksi itse asiassa, kihlakuntauudistuksen, jolla olisi rajusti vähennetty nykyisiä kihlakuntia. Tuo uudistus oli niin pitkällä, että se oli eräänä perjantaiaamuna hallinnon kehittämisen ministeriryhmässä hyväksyttävänä, mutta edellisenä iltana, torstai-iltana, noin 50 pienehkön kaupungin, seutukuntakeskuksen kaupunginjohtajaa oli täällä eduskunnassa koolla ja he esittivät jyrkän vastalauseen sille, että noista kaupungeista valtion viimeiset virat ja toimistot oltaisiin lakkauttamassa.

Tuolloin kävi niin, että ministeri Manninen seuraavana aamuna veti esityksensä pois ministeriryhmästä ja ilmoitti, että uudistukseen palataan vuonna 2008. Tämän kihlakuntauudistuksen piti olla sitten lepäämässä kaikilta osin, mutta, niin kuin toteamme, niin meillä on nyt käsittelyssä kuitenkin ministeri Rajamäen antamat kaksi lakiesitystä, hallituksen esitystä — tietysti koko hallituksen esityksiähän ne ovat — ja näiden tarkoituksena on nyt noista kaupungeista ajaa alas valtion paikallishallinnon palvelut.

Omassa maakunnassani, jonka parhaiten tunnen, tämä merkitsee väistämättä Keuruun poliisilaitoksen alasajoa, mutta todennäköisesti myös Saarijärven. Keuruulla on vain poliisi, Saarijärven kihlakunnassa on poliisi ja maistraatti, ja todennäköisesti molemmat ajetaan alas. Lisäksi melko varmaan Jämsä ja Äänekoski myös ajan mittaan ajetaan alas. Tämä hallituksen esitys antaa nyt sitten helpon mahdollisuuden, kun päätösvalta siirretään ministeriölle ja näin ollen esteitä hallituksen tahdon mukaiselle keskittämispolitiikalle ja maaseudun alasajon kiihdyttämiselle ei enää ole lainsäädännössä. Tämä on tietysti ikävää noiden pienehköjen seutukuntakaupunkien ja niitä ympäröivien alueiden kannalta, koska palvelut etääntyvät ja ihmiset kokevat eriarvoistumisen lisääntymistä. Eikä se ole pelkkä tunne, vaan se on tosiasia, että näin tulee tapahtumaan, kun tällä tiellä mennään eteenpäin.

Herra puhemies! Tässä yhteydessä voi todeta myös, että verotoimistoissa on käynnissä samanlainen voimakas keskittäminen. Eilen Karstulan verotoimiston säilyttämisen puolesta luovutettiin usean sadan yrittäjän adressi veroviranomaisille, mutta varmasti tuokin kuivuu kokoon eli verotoimistojen määrää supistetaan voimakkaasti nyt Vanhasen hallituksen toimesta. Se on aina isku sinne maaseudulle, niiden palveluihin. Tällä tiellä nyt valitettavasti ollaan, vaikka lupaus oli, että näihin ei puututtaisi ennen vuotta 2008.

Herra puhemies! Erityisesti Keuruun osalta olen murheissani, kun Keuruulta viimeiset valtion virastopalvelut ollaan tällä uudistuksella ajamassa alas. (Ed. Pulliainen: Oinonen estää sen!) Niin käy varmasti Pohjois-Karjalassa, niin käy kaikkialla, koko maassa, jos tämä hallituksen esitys tällä tavalla viedään eteenpäin.

Sitten sama koskee tätä päiväjärjestyksen 8) asiaa. Kun päätösvaltaa keskitetään ministeriölle, niin kihlakuntien palvelut heikkenevät väistämättä maaseutualueilla.

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa herra puhemies! Nyt käsittelyssä olevat kaksi hallituksen esitystä, numerot 72 ja 74, liittyvät kiinteästi toisiinsa. Heti aluksi kyllä on todettava, että olin hämmästynyt hallituksen toiminnasta, kun muistan sen, millä tavoin viime kaudella hallintovaliokunta muun muassa hyllytti ministeri Itälän saman suuntaiset esitykset ja myöskin, niin kuin ed. Kankaanniemi totesi, ministeri Manninen ei tuonutkaan esitystään silloin eduskunnalle.

Myöskin minun käsitykseni mukaan tässä loukataan eduskunnan tahtoa nimenomaan siltä osin kuin täällä on monta kertaa näitä asioita viime kaudella käsitelty muun muassa hallintovaliokunnassa, jonka jäsen toki en ole ollut, ja myöskin tämän eduskuntakauden aikana, ja sovittu, että selonteko kihlakuntauudistuksesta annetaan vuonna 2008, jolloin ainakin minun käsitykseni mukaan oli tarkoitus käsitellä nimenomaan sitä vaikutusta, mikä kihlakuntauudistuksella on ollut haja-asutusalueilla yleisesti ottaen ihmisten oikeusturvaan ja millä tavoin valtionhallinnon palveluja on saatu niin poliisipuolella, syyttäjäpuolella kuin ulosottopuolella.

Itse hämmästelen tätä vaan sen johdosta, että nykyisen, voimassa olevan lain 8 §:n mukaan on mahdollista perustaa yhteistoiminta-alueita ja niitä on jo, mutta tämähän tarkoittaa nyt käytännössä sitä, että nyt saadaan yksi vaihe toteutettua, jolloin ikään kuin saadaan jo tämän kautta vähennettyä kihlakuntia, ei virallisesti mutta muodollisesti. (Ed. Pulliainen: Piiloon!) Tämä on juuri sitä, mitä ed. Pulliainen välihuudossaan huutaa. Tämä on sitä, mitä järjestelmällisesti on yritetty aina viedä määrätyissä asioissa ja sanottu sen jälkeen, että kun olemme jo näin pitkällä, emme voi enää tehdä muuta kuin ottaa taas seuraavan askeleen. Ja tämä tarkoittaa todella sitä, että sen jälkeen, kun selonteko kihlakuntauudistuksesta annetaan, varmasti nämä muut kihlakunnat lakkautetaan eli ne, joihin nyt tämän uuden esityksen mukaan määrättäisiin sitten sen uuskihlakunnan johtaja siihen keskuspaikkaan.

On aivan turha väittää, että kihlakuntauudistuksen yhteydessä palvelut olisivat säilyneet haja-asutusalueilla samanlaisina kuin aikaisemmin oli. Silloin vannotettiin sitä, että palvelut säilyvät palvelutoimistojen kautta, mutta se ei ainakaan omalla paikkakunnallani ole pitänyt paikkaansa. Voi sanoa näin, että mitä enemmän mennään siihen, että poliisien pitää ilmoittautua keskuspaikassa työvuoron alkaessa, sitä enemmän se tarkoittaa sitä, että sen jälkeen keskuspaikan ulkopuolella ei tule asumaan edes poliiseja. Nyt sentään tilanne on ollut se, että silloin aamulla, kun poliisit lähtevät työhön, ainakin tiedetään sitten, että siellä omalla autolla poliisit ajavat ja joskus jopa virka-autolla, jos yövuoro on päättynyt sillä tavoin, että on voitu jättää auto esimerkiksi sille omalle paikkakunnalle, missä asuu.

Mutta täytyy vaan ihmetellä sitä, että keskustapuolue, joka julistautui viime viikonvaihteessa hyvin maaseutuystävälliseksi ja palveluhenkiseksi, on heti seuraavalla viikolla tuomassa tällaista esitystä. (Ed. Pulliainen: Sehän on kohteliasta!) — Tämä on nimenomaan kohteliasta, ja mielenkiintoista olisi tietää, mitä puoluesihteeri Korhonen toteaisi nyt vuorostaan tästä hallituksen esityksestä. (Ed. Pulliainen: Hän jyrähtää huomisaamuna!)

Arvoisa puhemies! Tällä tavoin halutaan porras portaalta vähentää palveluja ja taas toisaalta toimitaan minun ymmärtääkseni täysin vastoin eduskunnan tahtoa. Hämmästelen vaan sitä, että keskustapuolueen eduskuntaryhmä, joka varmasti etukäteen on tiennyt asioista, (Ed. Zyskowicz: Onkohan vaan!) ei toiminut samalla tavoin silloin, kun ministeri Manninen veti esityksensä pois.

Arvoisa puhemies! Toivon, että hallintovaliokunta on käsitellessään tätä hallituksen esitystä samalla tavoin selkärankainen kuin silloin, kun ministerinä oli Itälä, jolloin hallintovaliokunta toisen kerran palautti ja mikäli muistan oikein, toisen kerran unohti sinne hallintovaliokunnan laatikkoon sen hallituksen esityksen.

Astrid Thors /r:

Värderade talman! Det har uttalats många förvåningens ord om den här propositionen och ett av de följande ärendena, nämligen proposition 74. Det väcker säkert faktiskt en hel del förvåning med beaktande av förvaltningsredogörelsen och det som man konstaterade i den.

Täällä on jo monesti hämmästyneenä todettu, miksi nyt käsitellään näitä kahta esitystä, liittyen siihen, että eduskunta eli ainakin muutaman kuukauden siinä uskossa, että tähän kihlakuntajärjestelmään palataan sitten vuonna 2008.

Se, mikä mielestäni on mielenkiintoista, on se, että esitys 74 ja 72 eivät vaikuta olevan ihan yhteismitallisia, koska esitys 74 lähtee siitä, että läänit jaetaan kihlakuntiin huomioiden kuntien rajat. Tässä toisessa esityksessä lähdetään siitä, että voidaan lääneistä poiketa. Vaikka muodollisesti on eri asiasta kysymys, niin hämmästelen tätä eroavaisuutta ja toivoisin, että hallintovaliokunta siihen kiinnittää huomiota.

Det som är bra är att det i proposition 72 finns en hänvisning till att man skall ordna de här nya områdena på det sättet att det också i fortsättningen kan finnas polisinrättningar som har svenska som arbetsspråk. Skulle det inte vara så, kunde vi till exempel uppleva det som Nils Gustafsson upplevde i ännu större utsträckning. Vi var kanske flera som lade märke till att polisen nekade Nils Gustafsson att prata på sitt modersmål med sin hustru för att polisen skulle förstå vad de pratade om.

Esimerkkinä mainittakoon, että kun yksi poliisikokelas yritti saada kesäharjoittelupaikkaa Turun poliisilaitoksella, siellä ei ollut ketään, joka häntä olisi hänen äidinkielellään, ruotsin kielellä, voinut opastaa. Elikkä jos esimerkiksi näitä lakeja käytetään sillä lailla, että Turunmaan kihlakunta yhdistettäisiin Turkuun, se merkitsisi radikaalia muutosta.

Toivoisin, ettei nyt aina näissä yhdistämisissä lähdettäisi ja tehtäisi niin kaavamaisesti aina läänijaon mukaan, niin kaavamaisesti aina keskityttäisi suurempiin alueisiin, koska se tarkoittaa sitä köyhtymistä, mihin monet edelliset kollegat ovat viitanneet. Toivoisin, että molempien käsittelyssä lähdettäisiin siitä, miten voidaan palveluja parantaa, miten voidaan rajoista riippumatta myöskin kehittää poliisitoimintaa. Sinänsä uskon, että yhteistoiminta varmaan on hyväksi ja sitä tarvitaan monessa suhteessa.

Hädin tuskin olimme päässeet edellisestä poliisin koulutukseen liittyvästä lainsäädännöstä, muste oli hädin tuskin kuivunut, kun tässä jo tulee uusia esityksiä. Toivon myöskin, että harkitaan ja mietitään kunnolla, onko poliisikoulutus järjestetty niin, että on esimerkiksi riittäviä yhteistyösopimuksia korkeakoululaitoksen kannalta.

Minulle on kerrottu, että esimerkiksi yksi käynnissä oleva poliisipäällystökurssi, nyt ensimmäinen 15 vuoteen, on aloitettu, mutta ei ole takeita, että sitä pystytään jatkamaan, ja ennen kaikkea, että nuoret kokelaat eivät pääse sellaisiin vakansseihin, jotka auttavat heitä niin, että heillä on niitä ominaisuuksia ja sitä kokemusta, mitä jatkokurssilla vaaditaan. Elikkä malttia ja harkintaa, ja toivon, että valiokunta laajasti kuuntelee asiantuntijoita tässä asiassa.

Matti Kauppila /vas:

Arvoisa puhemies! Lakiesitys on tavallaan kaksiosainen. Ensimmäinen on kihlakuntien toiminnan taikka yhteistyön laajentaminen, elikkä sen nimissähän on nyt jo tehty aika paljon toimenpiteitä, ja eri puolilta Suomea kuuluu rutinaa siitä, kun pakotetaan kihlakuntia yhteen, ja tässähän se tapahtuu aika pehmeästi. Ei tarvitse yhdistää virallisesti, mutta pakottaa yhteistoimintaan. Onko se sitten hyvä asia vai huono, se nähdään aikanaan.

Toinen mielenkiintoinen asia ovat nämä lupa-asiat ja viranomaistoiminta tässä, elikkä tässähän on jonkin näköistä liikelaitostamista tapahtumassa. Muistelen metsähallitusasioita tässä viime vuonna, reilu vuosi sitten, kun metsähallituslakia tehtiin. Kun sen lain kohdalla valtion viranomainen oli Metsähallitus, niin nyt tulee vastaava tilanne, jossa ampuma-aseluvat menevät ilmeisesti sitten ... Vai onko se varmistettu niin, että se on viranomaistoimintaa ja tämä muu toiminta tätä liikelaitostoimintaa, koska silloinhan perustuslakivaliokunta hyppi silmille aika rajusti tässä asiassa, ja ainakin minulle tuli mieleen, käykö tässä nyt samalla lailla, (Ed. Pulliainen: Käy tässä samalla tavalla!) että perustuslakivaliokunta hyppää vasta lopuksi? Olisi syytä hypätä jo nyt vähän niin kuin pöydälle, koska minusta on ihan loogista, että jos riekkojen ampuminen vaatii viranomaispäätöksen lupana, niin kyllä kai ampuma-aseluvat vaatisivat myöskin saman. Jollakin tavalla tuntuu, ettei tästä tekstistä ilmene selkeästi, onko tämä nyt sitten erotettu tämä viranomaistoiminta tästä liikelaitostoiminnasta.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Kotipaikkakuntani kuuluu Keuruun kihlakuntaan, jonka nimi täällä jo mainittiin. Se on tällä hetkellä eräs pienimpiä asukasluvulla mitattuna Manner-Suomen kihlakunnista, ja kuitenkin paikallisesti toivotaan, että tämä kihlakunta voisi myös jatkossa säilyä. Kyse on seudullisesta valtion paikallishallinnon ja -toiminnan yksiköstä, ja kaikkia valtion paikallishallinnon ja -toimintojen työtehtävissä olevia henkilöitä ei haluta menettää. Hyvin voimakkaana evästyksenä asian jatkokäsittelylle tuon juuri seutukunnalliset valtion työpaikat ja toivon, että ne voidaan säilyttää.

Kun minä olen nyt tähän hallituksen esitykseen perehtynyt, niin suoranaisesti minä en löydä täältä sitä uhkaa, jolla kihlakuntia lakkautettaisiin, vaan minä näen tässä mahdollisuuden säilyttää (Ed. Pulliainen: Sitä pitää osata lukea rivien välistä, ed. Oinonen!) pieniä kihlakuntia ja monipuolistaa ja turvata ja taata niitten toimintoja. Tähän suuntaan minä haluaisin hallintovaliokunnan asioita kehittävän ja näkevän. Jos tästä vedetään sitten se johtopäätös, että tällä ollaan lakkauttamassa pieniä kihlakuntia, niin tämä on toivon mukaan väärä johtopäätös. (Eduskunnasta: Ei ole!)

Pidän tarpeellisena, että poliisi on lähellä kansalaisia. Toivoisin, että poliisit voisivat asua siellä, missä heidän työtehtävänsä ovat. Toivon, että jokaisessa kunnassa asuisi edes yksi poliisi, ja toivon, että näin paikallistuntemus ja poliisin läsnäolo voisivat olla toimivaa todellisuutta, niin kuin on ollut koko poliisitoiminnan ajan tässä maassa.

Mutta kyllä tietysti yhteistoiminnallakin on paitsi omat myönteiset puolensa niin myöskin vaaransa siinä, että kun kihlakunta joutuu yhteistyöhön tai pääsee, kuinka tämä halutaan nähdä, niin helposti, jos on virkavaltainen esimies, hän voi käyttää asemaansa kyllä aika tavalla keskittääkseen poliisitoiminnan pois sieltä yhteistoiminnassa olevista kihlakunnista ja kunnista. Hän voi järjestellä niin, että sinne täytyy hänen luokseen tulla aamuisin ilmoittautumaan, ja näin ollen tulee se asenne, että työtä ei olekaan siellä sivummalla olevissa kunnissa tapahtuva poliisimiehen työ, työtä on vain se poliisipäällikön käskynjako ja työ siinä poliisipäällikön alueen ympärillä. Tämä on ihan tämmöinen inhimillinen vaara työn käytännön järjestelyissä. Sen takia toivon, että siellä olisi se paikallinen poliisipäällikkö kihlakunnassa edelleen, jolla on valta puolustaa kihlakuntansa poliisitehtävissä olevien työjärjestelyjä, ja edelleen, että myös paikalliset kunnat poliisipiirin neuvottelukunta -nimisen hallintoyksikön kautta — tämmöinen ainakin siellä minun kotipuolessani on — voisivat tuoda näkyvällä ja tuntuvalla tavalla ne toivomuksensa, että poliisi ei etäänny kansasta.

Pidän välttämättömänä, että hallintovaliokunta asiaa jatkokäsitellessään juuri turvaa sen, että poliisin läsnäolo ja työtehtävät, nämä molemmat, voisivat säilyä mahdollisimman hajautetusti ja ettei pääsisi tapahtumaan liiallista keskitystä ja että poliisi ei vieraantuisi ihmisistä eikä myöskään päinvastoin. Molemminpuolinen tuntemus on jo semmoinen vahvuus, jonka arvo on hyvin suuri. Sitähän muun muassa kaupungeissa halutaan lähi- ja korttelipoliiseilla etsiä. Maaseudulla se on toteutunut luontaisesti siinä, että poliisi asuu siellä kunnassa, missä yleensä työtehtävät ovat. Toki poikkeuksiakin on, mutta tämä on ollut vanha hyvä käytäntö.

Arvoisa puhemies! Toivon, että hallintovaliokunta näillä näkemyksillä poliisin läsnäolon, paikallistuntemuksen ja soveltuvien työjärjestelyjen kannalta löytää ratkaisut, että me voimme säilyttää nykyiset kihlakunnat.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mikäli minä nyt ymmärrän oikein, niin ed. Oinonen on hallituspuolueen kantava voima, joka on näin syvällisesti perehtynyt näihin asioihin kuin äskeinen puheenvuoro antoi ymmärtää. Siinä hän kävi syvällisesti läpi näitä asioita, oli ymmärtänyt kaikki mahdolliset ulottuvuudet näissä asioissa siellä Keuruun puolessakin ja erikokoisissa kihlakunnissa jnp., ja nyt hän jätti kokonaan kertomatta meille sen suuren salaisuuden, millä tavalla hän yritti vaikuttaa tähän hallituksen esitykseen sen valmisteluvaiheessa. Eikö keskeinen toimija keskustapuolueessa ole läsnä silloin, kun asioita todella huolellisesti valmistellaan ja aivan erikoisesti, kun ed. Oinonen on näin mahtavan hyvin perillä näistä jujuista, millä tavalla asia voidaan hoitaa?

Olli Nepponen /kok:

Arvoisa puhemies! Kun ensimmäisessä puheenvuorossani mainitsin hyvä veli -kirjeen, niin ed. Kekkonen kysyi, mitä tarkoitan. Haluan todeta, että se hyvä veli -kirje oli epävirallinen kirje ja kysymys pääjohtaja Leskiselle ja siinä oli liitteinä eräitä Poliisin tekniikkakeskuksen toimintaa koskevia kysymysmerkkejä. Kysyin neuvoa, miten tässä edettäisiin, ja seuraava olikin se, että puolen vuoden kuluttua tuli paksu nippu virallisia lausuntoja — minusta vähintäänkin aika erikoinen tapa lähettää epävirallinen kysely viralliselle kierrokselle. Nyt tämän kierroksen yksi lausunto on muun muassa lain perusteluissa. Mutta otan vielä muutaman asian esiin.

On erittäin hyvä yhtyä oikeuskanslerin lausuntoon siitä, kun on tutustunut tähän lakiesitykseen, että perustelut ovat erittäin ylimalkaiset. Ei ole riittävästi perusteltu, miksi näin pitää tehdä ja millä tavalla tehtävät lupa- ja valvonta- ja muissa kysymyksissä siirretään tekniikkakeskukselle. Ne eivät käy mitenkään ilmi. Siellä vaan sanotaan, että sinne siirretään yksiköt Riihimäeltä ja Mikkelistä ja tekniikkakeskus siirtyy Kouvolaan.

Erityisesti kiinnitetään huomiota siihen, että on annettu lausuntoja, joihin oikeuskansleri yhtyy, niistä oikeudellisista perusteista, mutta sisäasiainministeriö tuo ristiriitaisen esityksen tänne huolimatta siitä, että sillä on ollut käytettävissään tämä lausunto.

Ongelmahan ei ole se, että julkisia hallintotehtäviä annetaan viranomaisen hoidettavaksi, vaan ongelman muodostaa siirrettävien hallintotehtävien suhde Poliisin tekniikkakeskuksen laajennettuihin tehtäviin, jotka täällä eduskunnassa kaksi viikkoa sitten hyväksyttiin, ja varsinkin silloin, kun edellisen lain perusteluissa todettiin, että Poliisin tekniikkakeskus aiotaan kehittää vähitellen liiketoimintayksiköksi. Silloin ne muodostavat pahan ongelman, ja siinä mielessä haluan tässä vaiheessa nostaa nämä kysymykset esiin, jotta hallintovaliokunta perusteellisesti asiantuntijoita kuullen asian selvittää ja jottei synny pienintäkään epäilystä siitä, ettei sitten puolueettomuutta turvattaisi niin valvonta- kuin lupakysymyksissä, jotka erityisesti näiltä osin ovat erittäin keskeisiä yhteiskunnan tehtäviä, jotka liittyvät muun muassa järjestyksenvalvontaan, liittyvät aseiden lupakysymyksiin. Siinä ei saa olla yhtään sellaista kohtaa, jossa tämä puolueettomuus asetettaisiin kyseenalaiseksi.

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa herra puhemies! Vielä muutama asia. Hyvin pitkälle voi yhtyä ed. Nepposen näkemyksiin puolueettomuudesta ja nimenomaan objektiivisuudesta silloin, kun tällaisten niin sanottujen vaikeitten asioitten kanssa ollaan tekemisissä, joista saattaa olla monenlaisia seuraamuksia.

Arvoisa puhemies! Vielä lähinnä poliisin hallintoon liittyvästä osiosta ja siitä, millä tavoin se vaikuttaa haja-asutusalueilla ja millä tavoin vaikuttaa viimeaikainen kehitys, kun kihlakuntauudistus 1990-luvun alussa tehtiin. Sitä ennenhän meillä oli nimismiesjärjestelmä ja aika pienissäkin kunnissa oli oma nimismiespiiri. Tilannehan oli silloin se, että nimismies oli alueen — kunnan, tai jos oli kaksi pientä kuntaa, niiden — ainut juristi ja monta kertaa, oliko oikein tai väärin, kansalaiset ja kuntalaiset saivat monenlaista oikeusneuvoa ilmaiseksi. Nyt kun siirryttiin tähän kihlakuntajärjestelmään, etäännyttiin kokonaan siltä osin. No, tietysti meillä on oikeusapujärjestelmä, mutta siinäkin ovat piirit suurentuneet sillä tavoin, että moni ei pääse enää oikeusavustajan juttusille sen johdosta, että joukkoliikenne on lakannut lähes kokonaan. Sen seurauksena tietysti kaikki palvelut ovat heikentyneet.

Äsken totesin myös sen, että luvattiin, että palvelutoimistot pitävät yllä lupajärjestelmää ja muuta vastaavaa, että siltä osin ei tule heikennyksiä. Alussa se toimi, mutta sen jälkeen kun henkilöt ovat jääneet eläkkeelle, uusia ei ole palkattukaan tilalle. Tämä on johtanut siihen, että tämä toiminta on laantunut kokonaan. Ihmettelen sitä, missä ovat edes ne paljon puhutut yhteispalvelupisteet, joissa kuntalaiset voisivat saada eri valtionhallinnon palveluja — tehtäköön varsinainen päätös missä hyvänsä — ettei tämän kansalaisen tarvitse lähteä monen kymmenen kilometrin, lähes sadan kilometrin päähän täyttämään joitakin papereita ja muita vastaavia. Nämäkin luvattiin viime eduskuntakaudella, kun tehtiin postitoimintalakimuutoksia, mutta mitään varsinaisesti ei ole tapahtunut silläkään sektorilla. Koko ajan vähennetään palveluja ja keinotekoisesti minun mielestäni, kun voimassa olevan lain mukaan nimenomaan näitä yhteistoiminta-alueita kuntien ja viranomaistahojen kuulemisen jälkeen, kun näitä tahoja on kuultu, voidaan muodostaa. Minun mielestäni ne ovat toimineet erittäin hyvin.

Nyt täällä todetaan hallituksen esityksen perusteluissa, että yhtä kihlakuntaa laajemman toimialueen käsittävän kihlakunnan poliisilaitoksen perustamisesta säädettäisiin käytännössä valtioneuvoston asetuksella. Toki täällä mainitaan, ettei se suoranaisesti vaikuta poliisin perustoimintaan eli peruspoliisitoimintaan, mutta käytäntö on vaan valitettavasti osoittanut sen, että kun mennään suurempiin yksiköihin, niin aina reuna-alueet pikkuhiljaa häviävät näissä palveluissa, ja voi sanoa, että hyvin harvoin poliisia edes niillä alueilla tällä hetkellä näkeekään. Sain juuri viime viikolla sähköpostiviestin, jossa päiviteltiin sitä, että keskellä päivää kyllä poliiseja on töissä, mutta kun tulisi jotakin haittakorvauksia taikka muuta eli iltaisin ja viikonloppuisin, ei ole enää rahaa panna sinne työvuoroja eli silloin eivät poliisit ole työssä. Minun mielestäni tämä on aika ongelmallinen tilanne nyt.

Jos puhutaan säästöistä, niin kuin hallituksen esityksen 72 sivulla 9 todetaan näistä taloudellisista vaikutuksista, niin sitä minä ihmettelen, että säästöjä ei haeta sieltä lääninhallituksen tasolta. Minä olen todennut sen jo aikaisemmin viime kaudella, viime kauden alussakin, useaan eri otteeseen. Jos säästöjä haetaan, niin lopetettakoon vaikka koko lääninhallinto, mutta ainakin poliisiasioitten osalta siellä on minun mielestäni aivan turhaa henkilöstöä. Nekin tehtävät voisi siirtää ministeriön virkamiehille, niin olisipa sielläkin jotakin järkevää tekemistä, ettei tarvitsisi tällaisia hallituksen esityksiä värkkäillä.

Arvoisa puhemies! Kun täällä on entinen oikeusministeri, niin toteaisin vaan sen, että tämä lienee seurausta siitä, että oikeusministeriössä syyttäjien ja käräjäoikeuksien osalta on lähdetty tällaisiin suurempiin kokonaisuuksiin, kun sen pystyi tekemään silloin ministeriö ilman eduskunnan käsittelyä, vaikka minun tulkintani mukaan se toiminta oli vastoin eduskunnan halua ja niitä toivomuksia, mitä eduskunta kihlakuntauudistuksen yhteydessä oli todennut. Täällä tämänkin eduskuntakauden aikana on todettu siitä, että näihin varsinaisesti puututtaisiin vasta sitten, kun on kihlakuntauudistuksen selonteko annettu eduskunnalle 2008 ja eduskunta on antanut siitä oman kannanottonsa.

Rauno Kettunen /kesk:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esityksessä n:o 72/2006 ehdotetaan muutettavaksi poliisin hallinnosta annettua lakia ja neljää siihen liittyvää lakia. Tarkoituksena on kihlakunnan poliisilaitosten toimialueiden laajentamisen mahdollistaminen. Valtioneuvoston asetuksella säädettäisiin niistä kihlakunnan poliisilaitoksista, joiden toimialueena olisi useampi kihlakunta.

Eduskunnassa elettiin jo reilu vuosi sitten siinä uskossa, että kihlakuntajaotukseen ja poliisilaitosten toimialueisiin palattaisiin vasta vuonna 2008, kun selonteko kihlakuntauudistuksesta annetaan. Hallituksen esityksen perusteluissa arvioidaan nykytilaa seuraavasti: "Nykyinen hallinnollinen jaotus ei mahdollista paikallispoliisin voimavarojen käyttöä toiminnallisesti ja taloudellisesti tehokkaalla tavalla. Vaikka lähtökohtana on poliisitoimen järjestäminen kihlakunnittain, on paikallispoliisin tehtävien hoitaminen ja palveluiden saatavuuden varmistaminen käytännössä edellyttänyt useamman poliisilaitoksen välistä yhteistoimintaa tai erilaisia poliisilaitosten välisiä yhteistyöjärjestelyjä. Pelkkä kihlakuntien poliisilaitosten sopimusperusteisen yhteistyön tai suppea-alaisten yhteistoimintajärjestelyjen lisääminen ei ole aina riittävä asetettujen tehostamistavoitteiden saavuttamiseksi." Tässä todetaan, ettei se aina ole riittävä. Kysymys kuuluukin, onko se kuitenkin useimmiten riittävä?

Ministeri Rajamäkeä pidän jämäkkänä ja järkevänä miehenä. Hiukan kuitenkin ihmettelen sitä kiirettä, millä ministeri on tuonut tämän poliisin hallinnosta annetun lain muutosesityksen. Tämä lakiesitys mahdollistaa esimerkiksi Pohjois-Savossa, että ainakin Sisä-Savon ja Koillis-Savon kihlakunnan poliisilaitokset voitaisiin lakkauttaa jo vuoden 2007 aikana. Pitää kuitenkin uskoa, että mahdollisia poliisilaitosten lakkautus- ja yhdistämispäätöksiä tehdään vasta vuonna 2008 annettavan kihlakuntauudistusselonteon arvion pohjalta.

Palvelut pitää turvata myös harvemmin asutuilla alueilla, ja uskon, että hallintovaliokunta pätevän ja jämäkän puheenjohtajansa johdolla laatii tästä erinomaisen mietinnön. Toki tämä on herkullinen paikka oppositiopuolueille revitellä asialla.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Hallintovaliokunnan on kyllä syytä tarkoin selvittää, mikä on istuvan hallituksen suunnitelma, kuinka monta kihlakuntaa Suomessa on vuoden kuluttua tai vuoden 2008 alussa. Tämä on tieto, joka on syytä mahdollisimman pian saada meille kaikille.

Tämä Keuruu, joka nousi tässä voimakkaasti esille, on hyvä esimerkki siitä, mitä on tapahtumassa. Keuruun kihlakunnassa on vain poliisilaitos ja poliisipäällikkö, ei muita kihlakunnan yksiköitä. Kun tämän lainmuutoksen jälkeen siirrytään laajempiin eli useamman kihlakunnan poliisilaitosjärjestelyihin, niin Keuruulta siirtyy poliisipäällikkö Jyväskylään tai Jämsään eli toimi-piste lopetetaan käytännössä, koska näillä paikkakunnilla on jo poliisipäällikkö, ja Keuruun kihlakuntaan ei jää yhtään mitään. Siitä jää pelkät kuoret, sisältö kokonaan pois. Eihän se ole sen jälkeen enää mikään kihlakunta, vaan se on yksi osa-alue ilmeisesti Jyväskylän tai Jämsän erittäin kaukana sijaitsevan kihlakunnanviraston tai -yksikön pääpaikkaa.

Kun siellä on mahdollisimman vähän poliiseja, niin esimerkiksi Pihlajavesi, joka on jo yli 100 kilometrin päässä Jyväskylästä, on kyllä palvelujen kannalta erittäin huonossa asemassa, eli keuruulaiset ja pihlajaveteläiset maksavat sen, kun hallitus ajaa tätä linjaa, jolla nyt kansainväliseen rikollisuuteen ja muuhun joudutaan vastaamaan rajojen avautumisen jälkeen. Maaseutuväestö kärsii, heidän turvallisuutensa, heidän oikeutensa palveluihin kärsii, kun keskuspaikoissa joudutaan toimintoja vahvistamaan. Tämä ei ole tasavallan menettelyä, ei täytä tasavertaisuuden vaatimuksia, ei oikeuta turvallisuuteen tai hyvään hallintoon, niin kuin perustuslain 22 § edellyttää. Tähän hallintovaliokunnan on ja perustuslakivaliokunnan myös vakavasti todella paneuduttava.

Matti Kauppila /vas:

Arvoisa puhemies! Tämän lain yleisperusteluissa sanotaan: "Nykyinen hallinnollinen jaotus ei mahdollista paikallispoliisin voimavarojen käyttöä toiminnallisesti ja taloudellisesti tehokkaalla tavalla." No, mitä se sitten merkitsee? On aivan selvää, että silloin, sanoisiko, pienemmällä porukalla pitää tehdä enemmän töitä, noin pelkistettynä. (Ed. Väistö: Ei, vaan paremmin organisoituna!) — No, sitäkin. — "Pelkkä kihlakuntien poliisilaitosten sopimusperusteisen yhteistyön tai suppea-alaisten yhteistoimintajärjestelyjen lisääminen ei ole aina riittävä asetettujen tehostamistavoitteiden saavuttamiseksi." Eduskunnan hallintovaliokunta on tulkinnut valtion paikallishallinnon kehittämisen perusteissa annetussa laissa ja poliisihallinnosta annetussa laissa mainittuja yhteistoimintamahdollisuuksia edellä tarkoitettujen tehostamistavoitteiden näkökulmasta varsin rajoittavasti." Elikkä tässä on jo vihje siihen, että tässä laajennetaan sitä tulkintaa.

Minun tulkintani on, että tästä tulee semmoinen kihlakuntien Paras-hanke: palvelujen kautta suuriin kihlakuntiin, elikkä valtioneuvoston asetuksella säädettäisiin "kihlakunnan poliisilaitoksista" — elikä se on monikossa — elikkä nyt useat kihlakunnat, useat poliisilaitokset rupeavat tekemään yhteistyötä, josta sitten on aika lyhyt matka siihen, mitä järkeä on olla eri poliisipäälliköt ja eri päällystö, vaan pistetään kaikki samaan.

Aulis Ranta-Muotio /kesk:

Arvoisa puhemies! Ahon hallitus päätti kihlakuntajaosta vuoden 1992 lopulla. Valtion paikallishallinto järjestettiin kutakuinkin seutukuntia vastaavien kihlakuntien mukaisesti. Vuosien mittaan tämä alkuperäinen tavoite kihlakunnittaisista paikallishallintoyksiköistä on vesittynyt, koska oikeusministeriö on sekä syyttäjä- että ulosottotoimien osalta pikkuhiljaa vetäytynyt kihlakunnista suurempiin yksiköihin. Vain poliisi on jäänyt jäljelle.

Itse olen ollut hallintovaliokunnassa kahdella edelliskaudella, ja tätä kehitystä on siellä vastustettu. On todettu, että tämä yhteistoiminta toimii nytkin. Tässä lakiesityksessä perustellaan, että se ei aina toimi, että joissakin tapauksissa saattaa olla henkilösyistäkin näitä ongelmia. Hallintovaliokunnalla on tässä nyt aikamoinen tehtävä kuitenkin pelastaa se, mitä pelastettavissa on, nykyisen kihlakuntajaon osalta.

Jos tästä esityksestä hakee hyviä puolia, niin sen nyt voi todeta, että koko valtioneuvosto päättää näistä toimialueista, joihin kuuluu useampi kihlakunta. Hyvää on myös se, että lääninhallitukselta on sisäministeriölle siirretty päätösvalta palvelutoimistojen määrästä ja sijaintikunnista, niin että ne ovat kuitenkin poliittisen harkinnan alaisia.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Kannan ilman muuta huolta nimenomaan kotipaikkakuntani Keuruun esimerkkiin perustuen Keuruun kihlakunnasta. Toimi Kankaanniemi, edustajakollega, ansiokkaasti on tuonut tätä kysymystä esille, jotenka ilman muuta tästä kiittäen voin todeta, että paikallisesti ilman muuta kannan huolta siitä, että myös Keuruulla säilyy kihlakunta ja nämä seutukunnalliset valtion työpaikat.

Poliisilla on käsittääkseni jo nyt kihlakunnan rajat ylittävä yhteistoiminta. Esimerkiksi Keuruun poliisilaitokselta on usein annettu virka-apua Saarijärvelle, aina sinne miltei pohjoiseen Keski-Suomeen saakka. Liikenneonnettomuuksissa se poliisin saaminen paikalle saattaa kestää kyllä puolitoista tuntiakin. Samoin yhteistyötä on myös maakuntarajan ylitse Mäntän, Vilppulan, Virtainkin suuntaan tarpeen niin vaatiessa. Eli yhteistoiminnassa on hyvä, että siitä myöskin on selkeästi ohjeet olemassa, jotta poliisi voidaan saada paikalle mahdollisimman tehokkaasti tai poliisin tarvitsemia välineitä — veneitä, poliisikoiria — tai muuta erityisosaamista vaikkapa Tampereelta, kuten joskus on tarvittu. Pidän tämän yhteistoiminnan säätelyä tarpeellisena.

Mutta haluan vielä täsmentää sitä, että on välttämätöntä, että poliisin toiminnallinen esimiestaso on lähellä ihmisiä siellä kihlakunnassa. Monista organisaatioista kehittyy byrokraattisia juuri sikäli, että on korkeita esimiehiä, jotka keskittävät toiminnan ympärilleen, ja näin ollen tulee semmoinen käsitys, että työ siellä jossakin vähän kauempana ei oikein työtä olekaan. Helposti ajatellaan, että mikä se henkilö on, joka siellä yksin puurtaa eikä ole täällä meidän kanssamme neuvotteluissa, palavereissa, seminaareissa, koulutuksissa jne., muussa sosiaalisessa kanssakäymisessä, vaan yksin puurtaa sitä työtänsä jossakin vähän sivummalla. Kirkko on yksi hyvä esimerkki tästä, mihinkä keskittäminen saattaa helposti, mielestäni virheellisesti mennessään johtaa. Elikkä näen välttämättömäksi, että on esimies, joka puolustaa niitä ihmisten parissa työskenteleviä poliisin virkamiehiä, jotka ovat siellä kihlakunnassa. Siinä suhteessa on hyvä, että siellä on poliisipäällikkö.

Aivan kuten täällä on tuotu esille, kihlakuntaorganisaatiohan on kokenut muutoksia ja monissa kihlakunnissa se poliisitoiminta on ainut valtion toiminta. Mutta olkoon sen esimiehen nimitys sitten mikä asemaltaan tahansa, poliisipäällikkö tai joku muu, on tarpeen, että siellä on myöskin esimies, joka johtaa töitä, eikä niin että tehtävät pääsevät liialti keskittymään vain yhteen paikkaan. Tästä on monia esimerkkejä tietysti löydettävissä.

Ed. Kankaanniemi täällä toi esille sen, että helposti poliisia ei vaikkapa jossain Keuruun kihlakunnan Pihlajavedellä nähtäisi tai miksei Multiallakin saattaisi helposti olla tällainen tilanne. Kuitenkin esimerkiksi eilen Multian syntymäkotini lähettyvillä huomasin, että poliisiauto oli aivan partiokierroksellaan, ja ymmärrän, ettei keväisin ja kelirikkoaikaan kovin usein voi olla kaikilla sorateillä poliisiautoa partiokierroksella, mutta minä totesin, että nykyjärjestelmä toimii oikein hyvin, ja sitä, mikä toimii hyvin, ei pidä ainakaan keinotekoisesti käydä särkemään vaan pitää pyrkiä löytämään ne vahvuudet ja turvaamaan se, että poliisi on läsnä. Kyllä tämä äsken mainitsemani läsnäolo, ihmistuntemus ja paikallistuntemus ovat semmoisia arvoja, että niistä ei pidä ainakaan kovin helpolla luopua. Ei tietysti, jos tulee vieraalle paikkakunnalle uusi poliisi, heti tämä ole muodostunut, mutta ajan oloon muodostuu, ja se on keskeinen osatekijä paikallispoliisin toiminnassa.

Arvoisa puhemies! Toivon, että asianomainen valiokunta, hallintovaliokunta, löytää ratkaisut, joilla pystytään kihlakunnat säilyttämään ja turvaamaan kihlakuntien joustava, tehtävien mielekkään hoidon mukainen yhteistoiminta.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Tämä hallituksen esitys n:o 72 on todellakin poliisitoimen säästölaki. Sitä toteutetaan muuttamalla tilanne niin, että yksi poliisilaitos voi toimia useamman kihlakunnan alueella. Näin, aivan oikein, tämä huoli, mikä on tullut täällä kansanedustajien puheissa esille, on ihan tärkeä. Mielenkiintoista on myös, että huoli on tullut erittäin voimakkaasti esimerkiksi keskustan ryhmästä, joka on hallituspuolue. Toivon, että myöskin hallintovaliokunta puheenjohtajansa johdolla voisi tätä asiaa pohtia.

Kun tässä todetaan taloudellisena vaikutuksena se, että tavoite on nykyisillä voimavaroilla ja kustannuksia hilliten pystyä vastaamaan vaikeutuvista tehtävistä nimenomaan niin, että nykyisiä poliisin voimavaroja voidaan käyttää toiminnallisesti tehokkaammin, niin sehän merkitsee juuri sitä, että sivussa suurista asutuskeskuksista, lentokentistä, satamista, Schengen-alueen rajoista vähennetään poliisitointa ja poliisimiehiä.

Mehän olemme monen vuoden ajan, useamman vaalikauden ajan, tässä talossa lisänneet poliisin taloudellisia voimavaroja budjettikäsittelyn yhteydessä, mutta ne ovat lähinnä uuteen tekniikkaan valuneet, ja niitä eläviä poliisimiehiä on nähty entistä vähemmänkin niin maaseudulla kuin kaupungeissa suorittamassa työtään, eli juuri tämä kansainvälistyneeseen rikollisuuteen liittyvä uhka ja kustannuspaine on imaissut ne taloudelliset resurssit. Mutta kyllä tämän maan pitäisi olla sellainen Suomenmaa, että poliisitointa on ympäri maan myös aktiivisesti, ei niin, että syntyy valkeita alueita tämän maan kartalle.

Matti Väistö /kesk:

Arvoisa puhemies! Lähetekeskustelussa on tuotu hyvin esille niitä näkökohtia, joita hallintovaliokunnan valmistavassa käsittelyssä on tarpeen ottaa huomioon. Onkin tärkeää, että valiokunta paneutuu esitykseen huolella, kuten aiempiinkin.

Voin kuitenkin vakuuttaa, että poliiseja tulee jatkossakin olemaan kautta maan ja asiat tulee hoidettua. Kysymys on vain siitä, millä tavoin me sopeutamme toimintaamme niin, että johtaminen ja organisointi on nykyistä tehokkaampaa ottaen huomioon toimintaympäristössä tapahtuneet muutokset, samoin väestörakenteen muutoksen ja asutuksen muutokset sekä myös tietoyhteiskunnan antamat mahdollisuudet.

Kiinnitän vielä huomiota, arvoisa puhemies, tähän 6 §:ään, joka on yksi olennainen 1. lakiehdotuksessa, paikallispoliisin järjestäminen. Siis valtioneuvoston tasoisella asetuksella päätetään siitä, millä tavoin kihlakuntien poliisilaitokset yhdistetään, ja ministeriön tasolla päätetään siitä, miten hallinto sijaitsee. Tässä korostetaan erityisesti sitä, millä tavoin näitä kihlakuntien poliisilaitoksia muodostettaessa tulee ottaa huomioon eri näkökohtia, kuten alueiden erityispiirteet, asukasmäärä, asukastiheys, laajuus, liikenneyhteydet sekä kieliolot ja aluejaotukseen vaikuttavat muut tekijät.

Mielestäni tässä poliittisen päätöksenteon ja poliittisen vastuun toteutuminen on hyvin tärkeää, ja sitä hallintovaliokunta on aiemmin juuri edellyttänyt, että läänin tasolta, virkamiestasolta, siirretään poliittisen päätöksenteon harkintaan näistä asioista päättäminen.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Tässä on useamman kerran jo ollut esillä hankkeita, joissa näitä pieniä kihlakuntia on yritetty pistää vasaran alle. Onneksi eduskunnan aktiivisella toiminnalla on pystytty se toistaiseksi estämään. Hieman pelkään, että on kyseessä vaan sellainen välivaihe, jossa seuraava esitys tulee olemaan se, että kihlakuntien määrää vähennetään. Sinänsä en pelkää sitä, kuinka monta näitä kihlakuntia on, se ei ole olennaista. Mutta olennaista on se, että poliisilla säilyy paikallistuntemus, ja se, että se poliisi on siellä paikallisesti, myöskin pienillä paikkakunnilla näkyy katukuvassa. Tämä on se suurin vaara, joka liittyy kihlakuntien määrän vähentämiseen, ja sitä ainakin itse haluan olla edelleen vastustamassa, kuten tähänkin asti. Toivon, että tässä ei sitä kohti olla menossa.

Mitä sitten muuten tulee toimintatilanteeseen näissä pienissä kihlakunnissa ja ylipäätään poliisissa, kuten täällä ministeri Rajamäki on useasti todennut, poliisien määrä on sama kuin se oli vuonna 2002, mutta siellä on sisäistä siirtoa esimerkiksi järjestäytyneen rikollisuuden ja muun tällaisen vakavan rikollisuuden torjuntaan, mikä on sinänsä ollut varmaan perusteltua. Mutta se on vienyt resursseja niistä pienistä kihlakunnista sieltä kentältä, ja siellä kentällä eivät todellakaan työt ole vähentyneet, eli se ei ole siitä seurausta. Minä ymmärrän sen, että esimerkiksi kouluja pistetään kiinni, jos lasten määrä vähenee, mutta poliisin tarve ei ole vähentynyt ja työt eivät ole vähentyneet, vaikka siellä on määrää vähennetty. Tässä suhteessa hallituksella on kyllä paljon petraamista, ja viimeistään ensi kaudella on saatava siihen huomattava parannus.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Eduskunnassa on tällainen seudullisten kansanedustajien verkosto, johon ed. Satosen kanssa kuulumme. Nimenomaan meidän tavoitteenamme on se, että kihlakuntia ei lakkauteta, vaan säilytetään kihlakunnat, jotta työtehtävät voidaan myös johtaa sieltä käsin, missä työtkin tehdään. Eivätkä ne tehtävät ole näissä kihlakunnissakaan vähentyneet, olkoonkin, että poliisitoimen haasteet tässä viitattujen kansainvälisen rikollisuuden, huumerikollisuuden jne. vuoksi ovat kasvaneet. Kihlakunnissa tarvitaan esimies, joka vastaa siitä, että siellä on poliiseja, jotka on sinne sijoitettu, ja että nämä tehtävät tulevat siellä hoidetuiksi. Korostan nimenomaan, että haluan, että nykyinen kihlakuntaverkko, myös Keuruun kihlakunta, kuten kaikki muutkin, voidaan säilyttää. Mutta tämä ei myöskään saa olla este mielekkään ja tehokkaan yhteistoiminnan järjestelylle, joita tehtäviä jo nyt hoidetaan yhteistoiminnassa käsittääkseni varsin hyvin.