Ulla Anttila /vihr:

Arvoisa puhemies! Eduskunta kävi tiistaina lakiesityksen ensimmäisessä käsittelyssä mielenkiintoisen keskustelun, jossa oli esillä se, että työasiainvaliokunta oli parantanut pidennetyn oppivelvollisuuden piirissä olevien lasten ja heidän perheidensä asemaa osittaisen hoitovapaan saamisessa. (Puhemies koputtaa) Tämä parannus on tietenkin merkittävä, koska ilman sitä näiden perheiden lapset olisivat rajautuneet nuorempina tämän osittaisen hoitovapaajärjestelmän ulkopuolelle kuin niin sanotut normaalit lapset.

Pidän erittäin hyvänä asiana, että tämä osittaisen hoitovapaan laajennus hyväksytään eduskunnassa yksituumaisuuden vallitessa. Se luo työmarkkinoille sellaista liikkumavaraa, joka merkitsee inhimillisyyttä työn ja perheen yhteensovittamisessa. (Hälinää)

Arvoisa puhemies! Siis tämä esitys on sinänsä hyvä laajennus ja parannus työelämän lainsäädäntöön.

Viime kaudella tein lakialoitteen, jossa olisi laajennettu tätä osittaista hoitovapaaoikeutta vielä enemmän kuin tässä esityksessä nyt hyväksytään. En tee yleisesti mitään ponsiesitystä koskien järjestelmän laajentamista, mutta teen esityksen koskien vammaisten ja pitkäaikaissairaiden lasten perheiden asemaa ja sen mahdollisuuden tutkimista, että juuri näiden perheiden osalta tämä osittainen hoitovapaajärjestelmä voitaisiin ulottaa lapsiin, jotka ovat 12-vuotiaita.

Kiinnittäisin kollegojeni huomiota siihen, että juuri näissä perheissä työ- ja perhe-elämän yhteensovittaminen on erityisen hankalaa. Esimerkiksi tilanteessa, jossa lapsen sairaus on sellainen, että se edellyttää hoitoja ja terapioita, nämä kaikki ovat aikaavieviä ja voi olla perheellä vaihtoehtona se, että joko jompikumpi vanhemmista jää työelämän ulkopuolelle tai sitten pystyy työskentelemään lyhyempää työaikaa. Nämä kysymykset ovat sellaisia, jotka eivät ole riippuvaisia lapsen iästä välttämättä. Hoidon ja terapian ja arjen yhteensovittaminen vanhemman työelämään voi olla hankala kysymys, vaikka lapsi olisi vanhempikin.

Näin ollen, arvoisa puhemies, ehdotan hyväksyttäväksi seuraavaa lausumaa, jonka mukaan tätä kysymystä siis tutkittaisiin: "Eduskunta edellyttää, että hallitus seuraa nyt hyväksytyn lain käytännön soveltamista ja ryhtyy tarvittaessa toimenpiteisiin sen selvittämiseksi, millä aikataululla osittainen hoitovapaa voitaisiin ulottaa 12-vuotiaisiin lapsiin, jos lapsi on vammainen tai pitkäaikaissairas."

Anne Huotari /vas:

Arvoisa puhemies! Kannatan ed. Ulla Anttilan tekemää ehdotusta.

Hanna-Leena Hemming /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Ulla Anttila on tehnyt erinomaisen ehdotuksen, ja sitä kuuluu kannattaa lämpimästi. Tässä nimenomaan tulee esiin oikea huoli lasten hyvinvoinnista. Nimenomaan sairaat lapset tarvitsevat meitä aikuisia. On ihan kohtuutonta, että alle 12-vuotiasta kohdeltaisiin aikuisena, kun hän sairastaa tautia, joka vaatii pitkäaikaista hoitoa, tai on vammainen. Siinä mielessä on aivan ensiarvoisen tärkeää, että nopealla aikataululla selvitetään osittaisen hoitovapaan laajentaminen 12-vuotiaisiin lapsiin asti, kun lapsi on vammainen tai pitkäaikaissairas. Kyse on erittäin tärkeästä inhimillisestä asiasta, ja hallituksen inhimillisyyttä ja oikeaa vastuunkantoa lapsista mitataan tällä asialla.

Eero Akaan-Penttilä /kok:

Arvoisa puhemies! Oikeastaan symbolisesti tulin tänne eteen kannattamaan tätä ed. Ulla Anttilan tekemää ponsiehdotusta sen takia, että sen viimeinen rivi kertoo paljon enemmän niille, jotka tästä asiasta tietävät, kuin niille, jotka ehkä hyvin pinnallisesti näitä ovat jossain elämänsä vaiheessa kokeneet.

Meillä Suomessa tämmöisiä ponsiehdotuksia ei pitäisi olla tarvetta edes tehdä, mutta nyt on vaan niin, että ne, jotka teistä tietävät esimerkiksi vammaispalvelulain ja sen sisällä olevat määräykset ja toisaalta sen lain toissijaisuuden, tietävät jo runsaasti yksittäisiä tapauksia, joissa jopa vaikeavammaisten kohdalta on päädytty kuntien viranomaisten kautta päätöksiin, jotka ovat sen vammaispalvelulain hengen vastaisia. Tästähän on kummunnut tähänkin saliin keskustelu, jossa on jopa subjektiivisia oikeuksia haluttu antaa tälle erityisryhmälle, joka vaikeavammaisten kohdalla on ehkä 5 000—8 000 lasta koko Suomessa.

Nämä ovat täysin epäpoliittisia ryhmiä, pieniä marginaaliryhmiä, jotka tässä politiikan isossa myllyssä yleensä aina tahtovat jäädä huomiotta syystä tai toisesta. Ei heitä mitenkään erityisesti vihata, ei heihin kohdisteta tahallaan mitään negatiivisia toimenpiteitä, mutta isossa asioiden myllyssä tämän marginaaliryhmän asiat unohtuvat. Siinä mielessä on nyt erittäin hyvä, että ponnen avulla tämä kohderyhmä vähän laajennettuna myöskin pitkäaikaissairaisiin lapsiin ja muihin vammaisiin lapsiin otetaan esille. Voisin jopa yrittää toivoa tältä salilta sitä, että tämä menisi yksimielisesti läpi. Saa nähdä, onko se tässäkään asiassa mahdollista.

Tapani Mäkinen /kok:

Arvoisa puhemies! Aivan kuten ed. Akaan-Penttilä koen tämän asian sen tyyppiseksi asiaksi, että tämä edellyttää puhumista ja puhumista täältä puhujakorokkeelta.

Ed. Akaan-Penttilä totesi, että tämä on itse asiassa asia, jonka pitäisi olla kunnossa ilman, että eduskunnan pitäisi tänään tästä asiasta keskustella, mutta tietysti, niin kuin tiedämme, moni asia ei ole vielä niin kuin pitäisi. Sen takia täällä töitä teemme.

Arvoisa puhemies! Tiedättekö, arvoisat kansanedustajat, sitä, että kun lapsi sairastuu — nyt puhun sairastuneesta lapsesta, en vammaisesta lapsesta — miten sairastuvan lapsen perheen — vanhempien, läheisten — elämä, muuttuu? Itse tiedän sen kokemuksen kautta ja tiedän sen, että se oikeasti muuttaa elämää. Se tuo siihen paljon uutta sisältöä, ja tietysti sairaus monellakin tavalla vahvistaa ja kiinteyttää perheyhteisöä ja lähimmäisiä ihmisiä siinä perheen tilanteessa, mutta se muuttaa perheen arkipäiväistä elämää joka tavalla. Se muuttaa muun muassa siten, että jos lapsi sairastuu esimerkiksi syöpään, toinen vanhemmista joutuu täysipainoisesti osallistumaan lapsen hoitamiseen, eli se tarkoittaa sitä, että toinen vanhemmista jää pois töistä tavalla tai toisella, oli perheellä siihen mahdollisuutta taloudellisesti taikka ei. Se tarkoittaa sitä, että sen lapsen kanssa eläminen on aamusta iltamyöhään, yötä myöten, jatkuvaa ja hektistä.

Perheiden tilanteet tietysti ovat erilaisia ja vaihtelevat, mutta tämä ponsiesitys pyrkii auttamaan tältä osin tätä yhtä perheporukkaa, joka elää tilanteessa, jossa lapset ovat sairaita ja ovat alle 12-vuotiaita. Sairas lapsi tarvitsee vanhemman läsnäoloa kotona ja sairaalassa. Parantumiselle ensisijaisen tärkeä asia on se, että lapsella on turvallinen ja hyvä olo. Niin kuin hyvin tiedämme, parantumisen tärkein edellytys on se, että korvien välissä asiat ovat kunnossa ja tahto parantumiseen on vahva. Toisaalta voidaan todeta sekin asia, että tilanne sairaaloissa hoitohenkilökunnan määrän suhteen ei ole ehkä se, mikä sen pitäisi olla, jolloin myös vanhemman läsnäolo sairaalassa, mikä on ennen kaikkea lapsen kannalta välttämätöntä, on välttämätöntä myös huomioiden hoitohenkilökunnan resurssit ja mahdollisuudet osallistua lapsen hoitamiseen huomioiden välttämätöntä.

Arvoisa puhemies! Kokemuksella ja toisaalta tunnistaen yhteiskunnan erilaisia asioita ihmettelen tavattomasti, jos hallituspuolueiden kansanedustajat äänestävät näin hyvin perusteltua ponsiesitystä vastaan.

Paula Risikko /kok:

Arvoisa herra puhemies! Perheen ja työelämän yhteensovittamisesta puhutaan hyvin paljon, ja mekin täällä eduskunnassa olemme pyrkineet keksimään keinoja sen toteutumiseksi. Perhe, jossa on pitkäaikaissairas tai vammainen lapsi, on kuitenkin hyvin erilaisessa asemassa kuin muut perheet, ja sen eteen on tehtävä työtä, että perheen ja työelämän yhteensovittaminen myös heidän kohdallaan onnistuisi. Tästä syystä pidän tätä lausumaehdotusta erittäin kannatettavana.

Jukka Gustafsson /sd:

Arvoisa puhemies! On nyt syytä todeta, että työelämä- ja tasa-arvovaliokunta paransi jo sinällään hyvää hallituksen esitystä osittaisen hoitovapaan kohdalta ja asetti samaan asemaan ne vanhemmat, joiden lapset ovat pidennetyn oppivelvollisuuden piirissä, ja ne, jotka ovat sitten muuten tämän oikeuden piirissä.

Tämä päätös valiokunnassa tehtiin yksimielisesti eikä kristillisten eikä vihreitten taholta ollut mitään huomauttamista. Uskon, että ed. Ulla Anttilan ja täällä käytetyt muut puheenvuorot ovat varmaan vilpittömiä, että aina voidaan tehdä enemmän sairaiden ja vammaisten lasten kohdalta, mutta koen tämän esityksen nyt sen kaltaisena, että hallitus ilman muuta seuraa tämän lain toimeenpanoa ja sen vaikutuksia. Kysymys on sitten itse asiassa myöskin työelämän parteista tämän asian tiimoilta. Varmaan meillä kaikilla on hyvää tahtoa yhteiskunnan taloudellisten ja muitten resurssien puitteissa viedä asioita tähän suuntaan, kuin ed. Anttila esittää, ilman ponttakin.

Tätä nyt ei ehkä kannattaisi tässä ääneen sanoa, mutta tämä on tyypillinen esimerkki siitä, että aina kun tehdään hyvä parannus ja esitys, niin aina voidaan sanoa, että pitäisi tehdä heti enemmän. Suuri kunnioitus tätä tärkeää asiaa kohtaan, mutta koen, että tässä yhteydessä, kun asia on yksimielisesti valiokunnassa päätetty suunnilleen kättentaputusten kera, tämä lausuma ei nyt tässä yhteydessä ole tarpeellinen, ja en kannata sitä.

Päivi Räsänen /kd:

Herra puhemies! Minä puolestani kannatan lämpimästi tätä pontta ja ylipäänsä osittaista hoitovapaajärjestelmää koskevan lainsäädännön edelleenkehittämistä. Hallitus on tehnyt hyvää työtä, valiokunta on tehnyt hyvää työtä, mutta mielestäni tässä vaiheessa on hyvä katsoa myös eteenpäin. Kannatan tätä pontta kahdesta syytä:

Ensinnäkin, vammaisten lasten heikon aseman vuoksi on kohtuutonta ajatella, että esimerkiksi kehitysvammaisten lasten erityistarpeita ei huomioida. 10-vuotias vammainen lapsi on usein tiiviimmän hoivan tarpeessa kuin terve ekaluokkalainen.

Toiseksi, olen myös sitä mieltä, että meidän tulisi vakavasti asteittain ulottaa osittainen hoitovapaajärjestelmä kaikkien peruskoululaisten vanhemmille. Toki läheskään kaikki perheet ja enemmistö perheistä ei sitä tulisi käyttämään eikä tarvitsisi, mutta peruskoulun yläasteikäistenkin lasten kohdalla voi olla tilanteita, esimerkiksi sosiaalisia ongelmia, joissa vanhempien valvonta olisi koulupäivän jälkeen tarpeen ja toisi myös yhteiskunnalle takaisin sen satsauksen, mikä siihen on laitettu.

Tuija Nurmi /kok:

Arvoisa herra puhemies! On sydäntä sykähdyttävää nähdä, että mieskansanedustajat suhtautuvat tähän niin sanottuun pehmeään aiheeseen näin lämpimästi. Olen myös samaa mieltä kuin ed. Akaan-Penttilä, että tämä ponsi tulisi hyväksyä yksimielisesti.

Ed. Ulla Anttilan ponsiesitys hallituksen esitykseen n:o 22 tältä vuodelta on perin inhimillinen. Jos tähän tutustuu, niin voi välillisesti nähdä jopa tämän ponnen työllistävät vaikutukset. Henkilökohtaisesti olen ammattini ja yksityiselämäni kautta joutunut kokemaan vastaavanlaisen tilanteen ja koen, että tämä ponsi helpottaisi työn ja perheen yhteensovittamista.

Viimeiseksi haluan mainita sen, että olen lämpimästi samaa mieltä kuin ed. Päivi Räsänen, että kaikille peruskoululaisten vanhemmille tulisi suoda mahdollisuus osittaiseen hoitovapaaseen.

Timo Soini /ps:

Arvoisa herra puhemies! Koska meillä ei tässä mainitussa valiokunnassa ole edustusta, niin haluan periaatteellisen ryhmän kannan esittää tässä. Se on, että kannatamme tätä pontta. Tämä on hyvin perusteltu, ja ponnen tarkoitus on kiinnittää tähän asiaan vielä vakavampaa huomiota ja tehostaa seurantaa. Tämän päivän ponnet ovat huomisen päätöksiä.

Ulla Anttila /vihr:

Arvoisa puhemies! Ed. Gustafssonille totean, että kyllä minä ainakin teen eduskunnassa töitä tiettyjen arvojen vuoksi pitkäjänteisesti. Jokaisesta asiasta en tee lakialoitetta. Tämä on asia, josta viime kaudella tein lakialoitteen. Pidin sitä esillä, kun tupokierros oli käynnissä ja olin puolueemme puheenjohtaja, omilla kannanotoillani. Eli ei ole kyse siitä, että olisin hatusta tempaissut jonkun asian, että kunhan saataisiin ponsi aikaiseksi. Tämä kysymys on vakava, ja minusta eduskunnan pitää pystyä myös miettimään tulevaisuuteen päin näitä asioita. Niin kuin sanoin, ei ole millään lailla tarkoitus väheksyä työasiainvaliokunnan työtä. On hienoa, että se epäkohta, joka hallituksen esityksessä oli, saatiin poistettua ja esitys on sillä lailla tasa-arvoisempi, eli sille työlle kaikki kunnioitus.

Mutta pitää pystyä luotaamaan myös tulevaisuuteen ja selvittämään näitä asioita, koska epäkohtia juuri näiden perheiden osalla on paljon. Kun me olemme puhuneet perusoikeuksista ja esimerkiksi siitä, että EU:ssa perusoikeusasiakirja nyt tulee osaksi perustuslakia, kyllä näitä kysymyksiä, perusoikeuksia kaikessa lainsäädännössä, pitää pystyä tarkastelemaan ja miettimään myös pitemmällä jänteellä.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Vanhasen hallitusohjelmaan on kirjattu tämä sopimusyhteiskuntamallin kunnioittaminen. Minusta se on lähtökohta näissä kaikissa asioissa. Tässähän on tehty tämän hoitovapaan osalta kolmikantavalmisteluja, ja työelämä- ja tasa-arvovaliokuntakin kunnioitti sitä periaatetta. Jopa senkin pienen muutoksen, parannuksen, osalta, mikä tehtiin, pyydettiin sitten lausunto näiltä kolmikannan osapuolilta. Minusta se oli hyvä periaate.

Tässä voisi todeta sillä tavalla, jotta aina on ollut sanonta, jotta mikkään ei oo mittään. Tässä nyt on ilmeisesti semmoinen tilanne olemassa. Koska työelämä- ja tasa-arvovaliokunnassa kuitenkin kaikki olivat tyytyväisiä siihen ja se yksimielisesti hyväksyttiin näin, sitten tietysti se, jota täällä salissa vedetään jäljestäpäin, jälkijunassa, semmoinen esitys, tuntuu kyllä ihmeelliseltä siinä mielessä.

Tämä ponnen sisältöhän sinällään menee ihan luonnostaan, kun hallitus joutuu tarkastelemaan, onko voimavaroja, ja kolmikantapöydissä katsotaan varmasti neuvotteluissa, onko mahdollista laajentaa hoitovapaata sitten mahdollisesti pitemmälle ja onko tarve yleensä myöhempiin ikäluokkiin, joita tässä esitettiin.

Tapani Mäkinen /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Gustafssonin ja ed. Esa Lahtelan puheenvuoroihin liittyen olen tietysti samaa mieltä ja annan arvon sille, mitä työelämä- ja tasa-arvovaliokunnassa on tehty siltä osin, kun muutettiin hallituksen esitystä, ja sille, että valiokunta kykenee hyvään ja rakentavaan yhteistyöhön ja päätyy yksimieliseen lopputulokseen jne.; kaikella tällä on arvo sinänsä.

Mutta tosiasia, arvoisa puhemies, on se, että tämä sali tekee tässä talossa päätökset. Tässä tapauksessa kun on ponsiesitys, joka on sisällöltään niin hyvä kuin sen on täällä todistettu olevan, on käsittämätöntä ja inhimillisesti katsoen uskomatonta se, että jotkut edustajat pystyvät täällä sanomaan, että valiokunnassa on tehty jotain ja sen takia ei tämä sali voi ottaa jotain mielipidettä käyttöönsä ja mielipiteekseen, perustellen aikaisemmilla edustajien tekemisillä.

Arvoisa puhemies! Niin kuin sanoin, tämä sali päätökset tässä talossa tekee eikä mikään muu. Inhimillistä on se, että erilaiset tärkeät asiat tulevat esille jossain vaiheessa, ja nyt tämä ponsi on käsittelyssämme. Katson, että tämä ponsi todella ansaitsee tämän salin yksimielisen tuen.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Ponsi on hyvä ja toivottavasti saa täällä tuen. Totean, että pitkäaikaissairaiden ja vammaisten kysymykset vaativat kaiken kaikkiaan enemmän aloitteita, keskustelua, aktiivisuutta, myös enemmän valtioneuvostolta toimenpiteitä. Tämä on selkeä asia. Myös vammaisten ja pitkäaikaissairaiden lasten erityishoitotukea, jota Kela maksaa, pitäisi vahvistaa ja parantaa ja sen maksuaikaa pidentää.

Hanna-Leena Hemming /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Esa Lahtela täällä kertoi, että lausuntoa on pyydetty kolmikannan yhteistyökumppaneilta. Minusta tämä osoittaa käsittämätöntä kylmäkiskoisuutta, että nämä yhteistyöpartnerit käsittelevät näin toiselta kannalta tutkittavaa asiaa.

Mielestäni työelämä- ja tasa-arvovaliokunta on toiminut vähintään puutteellisesti, jos lausuntoa ei ole pyydetty terveyssektorilta ja vammaisten tai pitkäaikaissairaitten vanhemmilta. Nämä puheenvuorot on kyllä tässä salissa saatu, niitähän ovat edustaneet ed. Akaan-Penttilä ja ed. Mäkinen, ja siksi minusta heidän puheillansa pitäisi olla erittäin suuri painoarvo, kun päätetään tästä asiasta.

Anne  Huotari  /vas:

Arvoisa puhemies! Eduskunnassa toimii sellainen ryhmä, joka näitä vammaisten lasten, nuorten ja aikuistenkin asioita käsittelee. Siellä tästä asiasta on ollut jo aikaisemmin puhetta. On ikävää, jos työelämä- ja tasa-arvovaliokunnassa ei ole tällä hetkellä yhtään sellaista jäsentä, joka olisi tiennyt, että tämä on yksi niistä tärkeimmistä tavoitteista, mitä tällä yhteistyöryhmällä on. Siinä yhteistyöryhmässä on kaikkien puolueiden edustajia, ja olisi tietysti toivonut, että viesti sitä kautta menisi eteenpäin.

En nyt lähtisi syyttelemään valiokuntaa, jos siellä tosiaankaan ei ole ollut tietoa tästä asiasta riittävästi, vaan toivoisin, että voimme hyväksyä nyt tämän ponnen, joka ei heilauta yhtään mihinkään suuntaan valiokunnan arvovaltaa, onko se hyväksytty vai ei. Toivoisin, että asia etenee nyt ja tänään ja aika nopeastikin äänestykseen.

Jukka Gustafsson /sd:

Arvoisa puhemies! En myöskään halua pitkittää tätä keskustelua ja pidän hyvänä sitä, että tässä on tullut erityisesti kokoomuksen taholta hyvin paljon lämmintä sosiaalista mieltä ja ajattelua tämän asian tiimoilta. Haluan myöskin uskoa, että se on täysin vilpitöntä, ja niin kuin halusin sanoa, varmaan ed. Ulla Anttilankin kohdalta, joka näissä asioissa on paljon tehnyt työtä. Mutta pyysin puheenvuoron erityisesti sen takia, että erityisesti kokoomuslaisten edustajien taholta todetaan, että on aivan uskomatonta ja on kylmäkiskoista tämän asian tilanne. Toivoisin, että tämän tyyppinen ylisanailu ei nyt tämän tyyppiseen asiaan kuuluisi.

Tässä on hyvä hallituksen esitys, jota on parannettu, ja se on perustunut kolmikantavalmisteluun, se on tupossa sovittu, jossa myöskin keskeisesti ovat työnantajat olleet sitä asiaa valmistelemassa. Olen täysin vakuuttunut siitä, että jatkossa näitä asioita tullaan viemään hallituksen toimin siihen suuntaan kuin ed. Anttila tässä esittää.

Paula Risikko /kok:

Arvoisa herra puhemies! Vastaisin ed. Huotarille työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan jäsenenä, että kyllä me todella tiedämme näistä työryhmistä ja tästä toimikunnasta, mutta olen sitä mieltä, että jokaisen kansanedustajan pitää huolimatta siitä, että ei olisi siinä toimikunnassa tai työryhmässä, tietää tästä asiasta ja olla vammaisten ja pitkäaikaissairaitten perheitten puolesta.

Puheenjohtaja Gustafssonin puolesta sanoisin, että kyllä me työelämä- ja tasa-arvovaliokunnassa monelta kantilta tätä pohdimme ja ei mitenkään kylmäkiskoisesti. Mutta siitä huolimatta kannatan tätä pontta.

Anne Holmlund /kok:

Arvoisa puhemies! Itsekin työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan jäsenenä olen ollut asiaa pohtimassa, ja valiokunta sinänsä teki mielestäni ihan ansiokasta työtä, mutta täytyy myöntää, että tämä aspekti, joka täällä tuli esille ponnen muodossa, ei ollut kovin voimakkaasti esillä. Sinänsä kannatan erittäin lämpimästi kaikkia toimenpiteitä, joilla voidaan avittaa työn ja perhe-elämän yhteensovittamista. Niin kuin ed. Ulla Anttila ansiokkaassa puheenvuorossaan totesi, erityisen vaikeaa työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen on silloin, kun lapsi on vammainen tai sairas. Tässä mielestäni tältä salilta pitäisi löytyä myötätuntoa ja positiivista otetta.

Kun puhuttiin kolmikantavalmistelusta — itsekin sinänsä arvostan kolmikantavalmistelua — mielestäni tämä ed. Ulla Anttilan ponsi ei millään tavalla sulje pois sitä, etteikö tätä laajennusta voitaisi suorittaa myös kolmikantavalmistelun pohjalta ja siltä perustalta edetä eteenpäin.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Gustafssonin puheenvuoro pakotti osallistumaan tähän keskusteluun. Ensinnäkin edustajat Ulla Anttila, Akaan-Penttilä ja monet muut nyt puheenvuoroja käyttäneet edustajat ovat todellakin pitkäjänteisesti toimineet tässä talossa vammaisten lasten ja nuorten ja aikuistenkin puolesta, ja ed. Gustafssonin ei kannata epäillä heidän vilpittömyyttään. (Ed. Gustafsson: Minä totesin sen kahteen otteeseen puheessani!)

Mutta ed. Gustafssonin piiloutuminen kolmikannan taakse — voi pyhä yksinkertaisuus, vai pitäisikö sanoa: voi pyhä lehmä! Onko kolmikanta tämän päivän Suomessa sellainen pyhä lehmä, että eduskunta ei voi hyväksyä pontta, jolla edistetään vammaisten lasten ja heidän perheittensä asiaa ja asemaa, ilman että se asia on valmisteltu tässä pyhässä kolmikannassa? Jos eduskunta tai sen työ- ja tasa-arvovaliokunnan puheenjohtaja kokee meidän kätemme näin sidotuiksi, niin jo on kumma. Eli, ed. Gustafsson, miettikää todellakin, mitkä ovat niitä isoja, tärkeitä, kolmikannan kannalta merkittäviä asioita ja mitkä ovat niitä asioita, joihin tällaisia näkökohtia, ainakaan hyviä asioita ehkäisevässä mielessä, ei tulisi sotkea. Toivon, että ed. Gustafsson ja muutkin hallituspuolueiden edustajat osoittavat, että he eivät pelkästään puheissa toimi vaan myös käytännön teoissa toimivat tällaisten pienten, tärkeiden, inhimillisesti arvokkaiden asioiden korjaamiseksi ja äänestävät tämän ed. Ulla Anttilan ponnen puolesta.

Raija Vahasalo /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Gustafsson oli huolissaan juuri tästä asiasta, että lausumaehdotus olisi ristiriidassa kolmikannan kanssa. Tämä ei ole suinkaan ristiriidassa. Tämä voi olla alku kolmikannalle. Mutta kysynpä vain ja heitän kysymyksen meille kaikille: Kumpi tätä maata johtaa, eduskunta vai työmarkkinajärjestöt? Kyllä tällaisessa asiassa, kuin tämäkin lausumaehdotus on, valta on meillä, ja me olemme vastuussa lapsista, nuorista, vammaisista ja pitkäaikaissairaista.

Ulla Anttila /vihr:

Puhemies! Lyhyesti todettakoon, että tämä ponsi ei ole ristiriidassa kolmikannan kanssa. Se, että se hyväksyttäisiin, merkitsisi sitä, että hallitus valmistelisi asiaa, tekisi selvitystyötä ja toimisi valmistelussa yhteistyössä myös kolmikannan kanssa.

Ahti Vielma /kok:

Arvoisa puhemies! Me kaikki varmaan ymmärrämme tässä salissa, että on olemassa hallitus ja on olemassa oppositio ja niitten välillä on oltava jokin ero, niin hyvä kuin meidän järjestelmämme onkin. Mutta minä en ymmärrä sitä, että jos oppositiopuolelta tulee ehdotus, joka on todella hyvä, erinomainen ja hyväksyttävissä, niin kuin ed. Gustafsson sanoi, harrastetaan niin lapsellista politiikkaa tällä tasolla, että hyväksymistä ei voi sitten myöskin sanoa ääneen painamalla sitä nappia, mitä kuuluu. On olemassa sanonta, että paras tapa saada asiat läpi on istuttaa ne oikeaan maaperään.

Mutta, ed. Gustafsson, emme me niin heppoista oppositiopolitiikkaa harrasta, että me tulemme teille kertomaan, että voisitteko te lisätä tällaisen ponnen sinne jo valmiiseen esitykseen. Me teemme sen täällä avoimesti ja tulemme tekemään sen myöskin vastaisuudessa, ja te näytätte sitten tyylinne ja tapanne, oletteko te tällaisten hyvien asioitten puolella vai ette.