Matti  Väistö  /kesk (esittelypuheenvuoro):

Herra puhemies! Ensimmäisessä käsittelyssä on rakennerahasto-ohjelmien kansallista hallintoa koskevan lain muutos. Hallitus esittää lakiin lisättäväksi säännöksen, jonka mukaan myös sosiaali- ja terveysministeriö voi siirtää toimivaltaansa rakennerahastoasioissa lääninhallituksille. Nykyisellään sosiaali- ja terveysministeriö on ainoa rakennerahasto-ohjelmiin osallistuvista ministeriöistä, jossa hankkeiden hallinnointi, maksatus, valvonta ja tarkastus hoidetaan ministeriöstä käsin. Näin ollen ministeriöllä ei ole ollut myöskään mahdollisuutta osallistua maakunnan yhteistyöryhmien työskentelyyn.

Hallintovaliokunta katsoo, että erityisesti kumppanuusperiaate ja sen pohjalta toteutuva hanketoiminta tulee voida toteuttaa alueellisena myös sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalla. Tämän avulla voidaan muun muassa alueelliset näkökohdat nykyistä paremmin ottaa huomioon ja hyödyntää paikallista asiantuntemusta sekä vahvistaa alue- ja paikallisviranomaisten yhteistyötä. Samalla, näin valiokunta uskoo, voidaan tehostaa myös ohjelmien toimeenpanoa.

Arvoisa puhemies! Hallintovaliokunta on saanut hallituksen esityksestä perustuslakivaliokunnan lausunnon. Perustuslakivaliokunta on todennut, että ehdotettu valtuussäännös on täysin avoin eikä se siksi vastaa valiokunnan käytännössä asetettuja vaatimuksia. Hallintovaliokunta yhtyy mietinnössään perustuslakivaliokunnan kantaan säännöksen täsmentämistarpeesta, ja saadun selvityksen perusteella valiokunta katsoo, että tarkoituksenmukaisin tapa säännellä tehtävien siirtämistä lääninhallituksille on säätää asiaa koskeva valtuussäännös.

Hallintovaliokunta siis ehdottaa esitystä muutettavaksi niin, että siihen sisältyy tarkoin säännelty valtuussäännös. Valiokunta katsoo lisäksi, että tehtävien siirrosta lääninhallitukselle seuraa ilman muuta, kun lääninhallitukset toimivat rahoittajaviranomaisina, oikeus osallistua myös maakunnan yhteistyöryhmien työskentelyyn rakennerahastolain mukaisesti.

Valiokunta toteaa myös, että viranomaisen omaan toimintaan, kuten esimerkiksi tuen hakemiseen ja myöntämiseen, liittyvä tiedottaminen ja tarvittava neuvonta kuuluvat jo lain mukaan viranomaisen velvollisuuksiin ja myös hyvään hallintoon. Näin ollen ei ole erityistä tarvetta valtuussäännöksen antamiseen näiltä osin. Sama koskee myös tarvittavaa koulutusta.

Arvoisa puhemies! Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan katsonut myös, että vastaava tarkistettava pykälä on nykyisessä laissa myös 35 §. Näiltä osin se koskee opetusministeriön hallinnonalaa. Hallintovaliokunta on myös tehnyt muutosesityksen, joka sisältyy mietintöön. Lopuksi valiokunta haluaa korostaa, että rakennerahasto-ohjelmien vaikuttavuuden, tehokkaan toimeenpanon ja moitteettoman varainhoidon kannalta on tärkeää, että etenkin hankkeiden sisältöön, rahoituspäätöksiin, päätösten valmisteluun, hankkeiden seurantaan ja valvontaan liittyvien tehtävien hoitamiseksi lääninhallituksissa on oltava tarvittavat henkilöstöä koskevat ja tekniset valmiudet. Tämä edellyttää myös asianmukaisia voimavaroja.

Arvoisa puhemies! Valiokunta on ollut ehdotuksessaan yksimielinen.

Arja Alho /sd:

Arvoisa puhemies! Haluan tässä yhteydessä kiinnittää huomiota siihen, johonka itse asiassa jo hallintovaliokunnan puheenjohtaja Väistökin kiinnitti huomiota, ja se on perustuslakivaliokunnan lausunto, jossa on kiinnitetty huomiota tähän asetuksenanto- ja norminanto-oikeuden väljyyteen. Aika monia hallituksen esityksiä on tullut perustuslakivaliokuntaan käsiteltäväksi juuri siitä syystä, että tässä on ollut ongelmia, että asetuksenantovaltuus on liian väljästi kirjoitettu, ja sehän ei sovi missään tapauksessa nykyiseen perustuslakiin.

Olisi tietysti toivottavaa, että hallituksen piirissä kiinnitettäisiin jo lainvalmistelussa huomiota siihen, että tämä muuttunut tiukkuus asetuksenantovaltuuksien suhteen olisi jo sisällä hallituksen esityksissä. Silloin voitaisiin aika ripeästi käsitellä näitä esityksiä ja perustuslakivaliokunnan työtaakkaa vähentää. Tämä on kysymys tietysti yleisemminkin lainvalmistelun tasosta, mutta tässä ihan selvästi näyttää siltä, että eri ministeriöissä ei ole kiinnitetty tähän näkemykseen huomiota, että asetuksenanto-oikeuden täytyy olla kuitenkin sillä tavoin laissa tarkkaan säädelty, että se täyttää nykyiset perustuslain vaatimukset, eikä se voi olla hyvin avoin ja pyöreä, niin kuin se hyvin monissa esityksissä on ollut.