Martti Korhonen /vas(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Eduskunnalle keväällä annettu valtioneuvoston liikennepoliittinen selonteko toimi pohjana, kun valiokunta ja valiokunnat muodostivat kantansa tulevaan liikennepolitiikkaan. Selonteosta annettu mietintö toimii kattavana tienviittana liikennejärjestelmien kehittämiselle tällä vaalikaudella ja seuraavillakin. Mietinnön tavoitteena on liikennepolitiikan pitkäjänteisyyden lisääminen. Mietintö on todella kattava, ja se antaa ohjeistuksen ja eduskunnan kannan hallitukselle käsitellä keskeisiä liikennepoliittisia kysymyksiä tulevaisuudessa. Esitämme, että vaalikauden alussa laadittavasta liikennepoliittisesta selonteosta on tämän kokemuksen valossa tehtävä pysyvä käytäntö.

Liikenne- ja viestintävaliokunta on selontekoa käsitellessään kuullut kymmeniä asiantuntijoita ja tutustunut laajaan asiantuntija-aineistoon. Olemme myös saaneet seitsemältä muulta valiokunnalta asiantuntevat lausunnot selonteosta. Tämän aineiston perusteella laadittu mietintö on yksimielinen, mutta korostan, että kannattaa lukea se mietintö etenkin hallituksen toimesta. Siellä on todella paljon vaihtoehtoja, malleja ja ratkaisuja tulevaisuuden liikenneongelmien ratkaisuiksi. Kiitän lausunnon antaneiden valiokuntien jäseniä sekä liikenne- ja viestintävaliokuntaa siitä hyvästä yhteistyöstä ja asiaan paneutumisesta, jota tämän mietinnön aikaansaaminen yksimielisesti on edellyttänyt.

Arvoisa herra puhemies! Suomi tarvitsee kokonaisvaltaisen vision tulevaisuuden liikennepolitiikkaan. Tämä visio on yhdistettävä muuhun yhteiskunnalliseen suunnitteluun. Maankäytön ja liikenteen seudullista sekä valtakunnallista suunnittelua ja niihin liittyviä ohjausmenetelmiä on kehitettävä pitkällä tähtäimellä.

Maamme, niin kuin hyvin tiedämme, on harvaanasuttu. Täällä ihmisten ja tavaroiden kuljetusetäisyydet ovat eurooppalaisittain katsottuna todella pitkät. Maantieteellisesti katsottuna olemme myös kaukana Euroopan ydinalueilta. Tästä syystä elinkeinoelämän kilpailukykyä verrattuna kilpailijamaihin on parannettava kehittämällä ja parantamalla tiestöä, rautateitä, meri- ja ilmaliikenteen toimintaedellytyksiä. Logistisen osaamisen merkitys kilpailukykytekijänä on todella kasvussa, ja tämän johdosta on hallitusohjelmassa mainittu logistiikkastrategia luonteva ja tärkeä jatke liikennepoliittiselle selonteolle.

Valiokunta ei lähtenyt yksittäisiin kohdelis-tauksiin eikä valmiiden listojen rukkaamiseen. Nostimme hankkeista esille koko maan kehityksen kannalta olennaiset pullonkaulakohteet ja niihin ratkaisut sekä kokonaisuuden hallinnan merkityksen. Haluamme erityisesti korostaa tällä liikenteen toimivuuden valtakunnallista merkitystä.

Valiokunta nostaa mietinnössään esille Seinäjoki—Oulu-rataosuuden kehittämishankkeen ja Pääkaupunkiseudulla Vuosaaren sataman välittömällä vaikutusalueella olevan Kehä kolmosen parantamisen. Kuultujen asiantuntijoiden ja itselle muodostuneen mielikuvan mukaan viesti oli harvinaisen selkeä ja yksimielinen: Jos näitä pääväyliä ei saada toimimaan huonon kunnon, välityskyvyn riittämättömyyden tai vuosikausiksi venyvien hitaiden korjaustöiden takia, se vaikuttaa merkittävällä tavalla elinkeinoelämän välttämättömien kuljetusten sujuvuuteen ja samalla se vaikuttaa myös henkilöliikenteeseen ja vaikeuttaa sitä, ja sitä kautta myös päästöt lisääntyvät. Valiokunta ja valiokunnat kehottavat hallitusta nopeuttamaan näiden hankkeiden toteuttamista ja rakentamaan Seinäjoki—Oulu-rataosuuden pikaisesti ensin kaksiraiteiseksi, ennen kuin vuosikausia liikennettä haittaavia peruskorjauksia lähdetään viemään eteenpäin siinä laajuudessa kuin ne alun perin ovat.

Suomen gateway-asema suhteessa Venäjään on myös vahvistunut. Se tuo mukanaan kaupallisia mahdollisuuksia, mutta ennen kaikkea se tuo myös mukanaan haasteita. Rajanylityskäytännöt on saatava sujuviksi maamme itärajalla. Avainasemassa on tiivis ja tasavertainen yhteistyö EU:n ja Venäjän viranomaisten kesken. Valiokunta on elokuussa tutustunut rajaliikenteestä aiheutuviin ongelmiin Kaakkois-Suomessa. Pitkät rekkajonot, niiden aiheuttamat liikenneturvallisuusongelmat ja muut haitat ovat sekä kuljetus-elinkeinolle että erityisesti alueella asuville täysin kohtuuttomia, ja ne ovat näköjänsä pahenemassa. Ongelmia tulee pikaisesti vähentää rakentamalla rajanylityspaikkojen läheisyyteen odotuskaistoja, odotusalueita ja rekkaparkkeja.

Joukkoliikenteen houkuttelevuutta on myös lisättävä kehittämällä lippujärjestelmiä, joukkoliikenteen palvelujen yhteensopivuutta, palvelutasoa ja luotettavuutta. Joukkoliikenteelle kehysselonteossa varatut määrärahat ovat kuitenkin tarpeeseen nähden riittämättömät, jos näillä uudistuksilla halutaan saavuttaa todella merkittäviä tuloksia.

Huomio on kiinnitettävä ripeästi joukkoliikenteen, erityisesti siellä linja-autoliikenteen, kannattavuuden heikentymiseen muun muassa kasvavien polttoainekustannuksien vuoksi. Joukkoliikenteen polttoaineiden verotason alentamista sekä matkalippujen hinnassa olevan 8 prosentin arvonlisäveron alentamista tai poistamista kokonaan tulee selvittää. Toinen asia, johon on syytä tarmokkaasti tarttua, on jatkuvasti paheneva kuljettajapula, joka on viime aikoina näkynyt esimerkiksi Pääkaupunkiseudulla ajamatta jääneinä bussivuoroina ym. vaikeuksina.

Liikenne, niin kuin hyvin tiedämme, tuottaa kaikista Suomen ilmastopäästöistä noin viidenneksen. Liikennesektorilla on saavutettava Suomelle asetettavat liikenteen noin 16 prosentin päästövähennystavoitteet. Tämä tapahtuu edistämällä uusimman ajoneuvoteknologian käyttöönottoa ja lisäämällä biopolttoaineiden käyttöä ja kehittämistä. Myös autoilun verotusta on muutettava nykyistä voimakkaammin päästövähennystavoitteita tukevaksi. Korostan, että päästövähennystavoitteita ei saavuteta yhdellä tai kahdella keinolla. On käytettävä laajaa, hallinnon rajat ylittävää keinovalikoimaa. Samalla on myös valmistauduttava päästötavoitteiden tiukkenemiseen entisestään. Sujuva liikennöinti vähentää jo itsessään päästöjä. Tämän johdosta on järkevää parantaa liikenneväylien välityskykyä, poistaa rakenteellisia pullonkauloja ja estää työmatkaliikenteen ruuhkautumista Pääkaupunkiseudulla ja muilla kaupunkiseuduilla.

Selonteossa omaksuttu painopiste raideliikenteen kehittämiseen on sinänsä kannatettava. Ratkaisut, jotka lisäävät tavarankuljetuskaluston käyttöastetta, ovat liiketaloudellisesti järkeviä, ja ne myös vähentävät turhaa tyhjänä ajoa ja sitä kautta päästöjä. Valiokunta painottaa mietinnössään tässä yhteydessä erityisesti liikenteen pääväylien toimivuutta.

Liikenne- ja viestintävaliokunta on huolestuneena seurannut myös liikenneturvallisuuden kehitystä maassamme. Yrityksistä huolimatta tilanne on joko pysynyt ennallaan tai jopa huonontunut. Liikenneturvallisuutta vaarantaviin ongelmakohtiin puuttuminen vaatii myös selkeästi rahoituspanoksia. Selonteossa näitä ongelmia on käsitelty vain osittain, esimerkiksi merenkulun ja lentoliikenteen turvallisuuskysymyksiä ei selonteossa ole riittävästi huomioitu. Liikenneturvallisuustyötä voidaan tehostaa kokonaisvaltaisella turvallisuusohjelmalla, joka ulottuu maankäytön ratkaisuista liikennekasvatukseen ja jolla alennetaan pysyvästi liikenteen onnettomuus- ja kuolleisuuslukuja.

Kiireellisiä tehtäviä ovat vilkkaimpien pääteiden varustaminen keskikaiteilla ja ohituskaistoilla sekä kevyen liikenteen väylien rakentaminen. Kohtaamisonnettomuudet ovat pääteiden vakavin turvallisuusongelma. Valiokunta pitää hyvänä teemarahoituksen kohdentamista vaalikaudella muun muassa pääteiden turvallisuuden parantamiseen eli niin sanottuun keskikaideohjelmaan, mutta siten toteutettuna, että vaijerikaiteita ei käytetä.

Herra puhemies! Nyt laadittu selonteko on merkittävä askel kohti pitkäjänteisempää ja aiempaa suunnitelmallisempaa investointipolitiikkaa. Se lisää myös liikennepolitiikan avoimuutta. Pitkäjänteinen päätöksenteko tuo selviä säästöjä rakentamiseen ja tehostaa resurssien tasaista käyttöä. Pidemmän aikavälin investointisuunnitelma antaa paremmat mahdollisuudet myös uusien rahoitusmallien hallittuun käyttöön. Valiokunta korostaa, että liikenneinvestoinneista ja niiden rahoituksesta on päätettävä parlamentaarisesti yhtä vaalikautta pidempinä kokonaisuuksina. Mahdollisuudet tie- ja liikennerahastojen käyttämiseen on selvitettävä tällä hallituskaudella. Myös ruuhka- ja tienkäyttömaksujen käyttömahdollisuudet tulee selvittää.

Jatkuva huolenaiheemme on perusväylänpidon rahoitus, joka on ollut jo pitkään huomattavasti alempi kuin väylävirastot ja tarve ovat perustellusti tuoneet esiin. Tämä koskee yhtä lailla rataverkkoa kuin meri- ja sisävesiväyliä ja tieverkkoa. Tilanne on todella huolestuttava, koska rahoitusvajeen pitkään jatkuessa on uhkana, että ajaudutaan merkittäviin palvelutaso- ja liikenneturvallisuusongelmiin sekä todella suuriin kertainvestointitarpeisiin. Rahoituksen reaaliarvo on 1990-luvun alun jälkeen vähentynyt tuntuvasti, kun taas liikenteen määrä on samanaikaisesti kasvanut voimakkaasti.

Budjettiesityksen mukainen määrärahataso ei poista rahoituksen jälkeenjääneisyyttä, tietojemme mukaan päinvastoin: talousarvioesitys 2009 on talousarvioesitykseen 2008 verrattuna 2,7 prosenttia pienempi perustienpidon rahoituksen osalta. Kun tähän kokonaisuuteen lisätään maarakennuskustannusindeksi, joka on heinäkuusta 2007 heinäkuuhun 2008 noussut 9,2 prosenttia, on selvää, ettei perusväylänpidon rahoitusta pystytä hoitamaan sillä rahoituspanoksella, joka siellä on, ja että määrärahoja joudutaan korottamaan lisätalousarvioiden yhteydessä. Muutoin seuraukset voivat olla todella synkän oloiset.

Ratojen korvausinvestointeihin on rahaa 140 miljoonaa euroa. Muihin kuin vähäliikenteisten ratojen ja puuhuollon investointeihin jää yhteensä 120 miljoonaa euroa. Vuosien 2005—2007 korvausinvestointitasosta, joka oli 160 miljoonaa euroa, vähennystä on noin 40 miljoonaa euroa. Samalla kustannukset ovat nousseet todella kovaa vauhtia. Esimerkiksi kiskojen hinta on vuodesta 2004 kaksinkertaistunut.

Arvoisa puhemies! Lisäbudjettirahoitus on muoto, joka ei anna mahdollisuutta pitkäjänteiseen ja taloudelliseen suunnitteluun. Se ei voi myöskään olla pysyvä ratkaisu. Tämän johdosta valiokunta haluaa erityisen painokkaasti viestittää, että perusväylänpitoon on osoitettava jo vaalikauden kehyspäätöksessä ja talousarvioesityksissä liikenneverkon riittävän kunnon ja tarpeellisen kehittämisen turvaava rahoitus. Se on se, mistä pitää lähteä liikkeelle, ja se on se, minkä kautta sitä yksimielisyyttä haettiin, ja se on myös se, arvoisat edustajatoverit, millä mitataan eduskunnan tahtoa, toteutuuko se tahto vai eikö se toteudu, ja minä toivon tietenkin, että se on yksimielinen tahto. Mielenkiinnolla odotan sen puheenvuoroa, joka ei sitä mieltä ole, ja niitä perusteita, miksi perusväyliä ei tässä maassa pidettäisi kunnossa.

Merenkulusta aivan muutama sana. Viennistä 90 prosenttia ja tuonnista 70 prosenttia kulkee meritse, siis 90 prosenttia ja 70 prosenttia. Toisin sanoen kyse on konkreettisesti koko maan toimivuuden kannalta ylivoimaisesti tärkeimmästä kuljetusmuodosta. Kysymys kuuluu, mitä siellä puolella on tapahtunut tai tapahtumassa. Siellä on tapahtumassa se, että sielläkään väyläverkosto ei vastaa kuljetustarvetta: turvalaitteet rapistuvat, koulutus kangertelee, ja yksi, mikä tämän salin on ainakin syytä tiedostaa, on se, että kaikki asiantuntijalausunnot sanovat selkeästi ja yksimielisesti, huoltovarmuutta Suomessa ei enää tällä kalustolla voida poikkeusoloissa turvata. Suomalaisen merenkulun turvaavat toimet on siis pantava ripeästi toimeen, ja tässä huomautan myös, että sisävesiliikenne on huomioitava näissä toimissa.

Arvoisa herra puhemies! Kun minä tiedän, että valiokunnan jäsenet täydentävät tätä ja kun en yritäkään kaikkea kertoa, mitä mietinnössä on, niin sanon lopuksi, että me olemme erittäin haasteellisen tilanteen edessä. Nyt, arvoisa herra puhemies, tarvitaan todella vahvaa ja lujaa otetta koko liikenneinfran kehittämiseen. Oli sitten kyse tiedon siirtämisestä, tavaroiden siirtämisestä, ihmisten siirtämisestä, mistä muusta tahansa, yhteiskunnan kehitys pysähtyy ilman toimivia liikenneyhteyksiä, ja se pysähdys tapahtuu nopeasti.

Mietintö, jonka olemme yhdessä valiokuntien kanssa muodostaneet, vastaa esille tulleisiin ongelmakysymyksiin liikenteen osalta ja esittää ratkaisumalleja sekä erilaisia vaihtoehtotapoja.

Esitän, että eduskunta hyväksyessään mietinnön hyväksyy myös ne yhdeksän kohtaa, jotka on toimenpiteinä siellä mainittu.

Liikenneministeri Anu Vehviläinen

Arvoisa puhemies! Hyvät edustajat! Ensinnäkin lämmin kiitos valiokunnille selonteon hyvästä ja asiallisesta käsittelystä, erityisesti tietysti mietinnön tehneelle liikenne- ja viestintävaliokunnalle, mutta myös niille seitsemälle valiokunnalle, jotka oman asiantuntemuksensa puitteissa ovat antaneet arvokkaat lausuntonsa liikenne- ja viestintävaliokunnalle!

Voin todeta, että selonteon tärkein tavoite eli liikennepolitiikan pitkäjänteistäminen on keskeisesti esillä mietinnössä ja valiokunnan koko eduskunnalle esittämissä yhdeksässä kannanotossa. On huomionarvoista, ettei valiokunta tehnyt ehdotuksia yksittäisistä liikennehankkeista, vaikka paineita varmasti siihen olisi ollut. Haluan tässäkin yhteydessä painottaa sitä, että meidän tulee tässä salissa kyetä katsomaan koko liikennejärjestelmän kokonaisuutta ja toimivuutta ihmisten arjen, elinkeinoelämän toimivuuden, Suomen kilpailukyvyn ja ilmastonmuutoksen näkökulmista.

Valiokunnan esittämät kannanotot ovat minulle mieleen. Itse asiassa en ole yhdestäkään niistä eri mieltä. En käy järjestelmällisesti kaikkia yhdeksää kannanottoa tässä läpi. Sen sijaan haluan nostaa sieltä esille kaksi asiakokonaisuutta, joissa olemme hallituksen piirissä menneet selonteon valmistumisen jälkeen eteenpäin tai tehneet uusia linjauksia, ja kommentoida niitä. Nämä kaksi asiaa ovat joukkoliikenne ja toimet itäliikenteen osalta.

Joukkoliikenteen kehittämisen osalta on syytä miettiä eri toimijoiden roolia ja vastuuta. Erityisesti tässä salissa tulee kiinnittää huomiota siihen, mikä on valtion rooli. Selvää on, että valtio on joukkoliikenneinfran merkittävin rahoittaja. Näitä päätöksiä on merkittävästi tehty raideliikenteen ja myös tieliikenteen osalta käsittelyssä olevassa selonteossa. Rahoittajavastuun lisäksi valtion tulee aktiivisesti toimia eri joukkoliikennemuotojen yhteistyön hyväksi.

Selonteon antamisen jälkeen hallitus on ryhtynyt toimiin joukkoliikenteen osalta muun muassa seuraavasti:

1) Olemme aloittaneet joukkoliikenteen kehittämisohjelman laatimisen. Työn puitteissa tapaan joukkoliikenteen avaintoimijoita tämän kuun lopulla. Hallitus ottaa kehittämisohjelmaan kantaa myöhemmin tänä syksynä.

2) Päätimme budjettiriihessä, että tämän vuoden loppuun mennessä valtiovarainministeriö ja liikenne- ja viestintäministeriö laativat toimivan ja houkuttelevan mallin työsuhdematkalipusta.

3) Pääkaupunkiseudun ruuhkamaksuselvitys etenee.

4) Tulevana perjantaina selvitysmies luovuttaa minulle esityksensä haja-asutusalueiden joukkoliikenteen parantamisesta.

5) Suurten kaupunkiseutujen joukkoliikennetuki alkaa ensi vuonna.

6) Budjettiriihen päätöksien mukaisesti ensi vuonna alkaa uusia tie- ja ratahankkeita, jotka edistävät liikenteen sujuvuutta, välityskykyä ja parantavat joukkoliikenteen toimintamahdollisuuksia. Näistä otan esimerkiksi vaikka Kehäradan aloituksen tai Seinäjoki—Vaasa-radan sähköistyksen.

Hyvät edustajat, itäliikenteen osalta hallitus on linjannut uusia toimia kesän aikana, koska tilanne Kaakonkulmalla ja Etelä-Karjalassa on olennaisesti vaikeutunut. Transiton, erityisesti autonkuljetusautojen, kasvu on ollut erittäin voimakasta. Kun viime vuonna autonkuljetusautojen osuus transitosta oli, voisiko sanoa näin, vain 25 prosenttia, nyt huhtikuun alusta kesäkuun loppuun autonkuljetusautojen osuus oli peräti 44 prosenttia. Samaan aikaan Venäjä kielsi autonkuljetusautojen kulkemisen Vaalimaan kautta. Jokainen ymmärtää, että tilanne Etelä-Karjalassa, Lappeenrannan ja Imatran seudulla, kärjistyi kesän aikana. Takapakkia tuli keväällä myös siksi, että Vaalimaalle suunnitellusta rekkaparkista valitettiin ja sen rakentaminen lykkääntyy vuodella, eli se ei ole käytettävissä tämän vuoden lopussa.

Hallitus tekikin elokuussa linjauksia liikenteen rajoitustoimista, vinjettimaksusta ja kiireellisistä toimista tiestön parantamisen osalta. Ensinnäkin kaikista olennaisinta hallituksen mielestä on, että tulevasta talvesta selvitään. Sen pitää näkyä meidän toimenpiteissämme.

Toiseksi, hallitus valmistelee sähköistä vinjettimaksua raskaalle liikenteelle. Tällä ei pureuduta rekkaruuhkiin tai valmistauduta tulevaan talveen. Enemmän on kyse periaatteesta, että myös ulkomaisessa omistuksessa oleva raskas liikenne osallistuu tiestömme kulumisesta aiheutuviin kustannuksiin.

Kolmanneksi, Vaalimaan rekkaparkille tulee maksu. Sitä valmistellaan valtiovarainministeriössä, se on lähdössä pian lausuntokierrokselle, ja tarkoitus on, että maksua voidaan periä myös Lappeenrannan ja Imatran rekkakaistoilta.

Neljänneksi, akuutit tiestön parantamiseen liittyvät toimet nimettiin budjettiriihessä, eli suunnittelu Valtatie 6:n välin Taavetti—Lappeenranta osalta voi edetä, rekkakaistoja suunnitellaan Imatran ja Lappeenrannan osalle ja Jurvalan kevyen liikenteen väylä rakennetaan ensi vuonna.

Hyvät edustajat, vielä tähän lopuksi totean muutaman seikan selonteon yleislinjauksiin liittyen.

Ensinnäkin, kaikki vaalikauden investointiohjelmaan sisältyvät hankkeet ovat käynnissä, valmistelu on aloitettu.

Toiseksi, kotimaisen puuhuollon turvaamiseksi esitetyt infratoimenpiteet ovat käynnistyneet ripeästi. Muistatte, että tämän kesän kesäkuussa annoimme 50 miljoonaa euroa, ja niitten pohjalta ollaan tiepiireissä ja Ratahallintokeskuksen puitteissa laatimassa suunnitelmaa, miten tehdään. Logistiikkastrategian valmistelu on aloitettu toukokuussa.

Sitten totean meriturvallisuudesta. Myös valmistelu sen osalta on aloitettu. Hallitusohjelmaan oli kirjattu, että tehdään erillinen meriturvallisuusohjelma, joten en ota tätä valiokunnan puheenjohtajan kritiikkiä siitä, että siitä ei ollut riittävästi selonteossa, aivan kirjaimellisesti, koska teemme erillisen ohjelman siitä.

Liikenneturvallisuus on suuri kokonaisuus, ja sitä viedään palastellen eteenpäin. Tarvitaan kokonaisvaltainen suunnitelma mutta myös palasia eteenpäin, esimerkiksi pieneltä tuntuva asia — mutta jos sattuu läheisen piirissä vahinko, varmasti suuri asia — mopokorttilainsäädännön ja ajokorttilainsäädännön uudistus.

Sitten totean näistä rahastoista, tie- ja liikennerahastoista, että niitä tullaan selvittämään perinpohjaisemmin ja aion toimia siinä asiassa erittäin pian. Pitkäjänteisyyden kannalta ongelma on rakentamisen volyymin voimakkaat vaihtelut, erityisesti vaalikauden niveltilanteessa. Meidän pitää miettiä, miten ratastaisimme tätä asiaa paremmin, että se pitkäjänteisyys toteutuisi.

Perusväylänpidon osalta totean, että se ei ole tietenkään pitkäjänteistä, että lisätalousarvioilla joudutaan paikkaamaan, jos taso ei ole riittävä. Mutta tietysti kaikki tiedämme täällä, että meidän pitää sovittaa budjetin teko vaalikauden mittaisiin kehyksiin. Silloin ei ole realistista se, että vuositasolla tehdään satojen miljoonien eurojen korotuksia, kuten jossakin — muistaakseni lausunnossa tai eriävässä mielipiteessä — esitettiin, että 200 miljoonaa pitäisi korottaa perustienpidon rahoitustasoa.

Hyvät ystävät, toivon, että voimme tässä salissa käydä hyvää keskustelua nyt kello 16:een saakka ja sitten jatkaa kello 17:n jälkeen. Asioita on paljon, ja toivon, että vireä keskustelu syntyy.

Christina Gestrin /r:

Ärade talman! För första gången har regeringen gett en trafikpolitisk redogörelse som ska utgöra grunden för de åtgärder som vidtas under de närmaste åren inom trafiksektorn. Det goda med det nya förfarandet är att man får en långsiktighet i planeringen av trafikförbättringsprojekt, nya trafikprojekt och finansiering. En bättre och mera förutsägbar planering underlättar koordineringen och kan spara pengar.

Den politiska uppmärksamheten har en tendens att fästas vid nya trafikprojekt. Därför är det viktigt att poängtera att merparten av trafikresurserna fokuseras och måste fokuseras på att hålla befintliga trafikleder, både vägar, järnvägar, farleder, broar och bryggor i gott och tryggt skick. Säkerhetsaspekterna i all trafik får inte heller underskattas. Allt viktigare blir det också att i planeringen beakta miljöaspekterna. Det handlar om att minska utsläppen av koldioxid från vägtrafiken, att minska partikelutsläppen från bilar och tunga fordon, att minska svavel- och kväveutsläppen från fartygstrafiken och att förbättra den logistiska planeringen så att utsläppen, bl.a. från flygtrafiken, också kan minska.

En miljöaspekt som saknas i regeringens redogörelse är bullerbekämpningen. Bullret är ett av de största miljöproblemen i den urbana miljön och mera insatser behövs för att dämpa bullret i många av huvudstadsregionens bostadsområden.

Myönteisistä hallituksen päätöksistä voidaan mainita Espoon metron ja Vantaan Kehäradan rakentaminen. Tosiasia on, että nopeita ja luotettavia joukkoliikenneyhteyksiä tarvitaan, jotta saataisiin ihmiset vaihtamaan autonsa muihin kulkuneuvoihin. Pääkaupunkiseudulla on selvää, että junia ja raitiovaunuja tullaan aina tarvitsemaan lähijunien ja metron rinnalla. Lippujen hinnat ohjaavat joukkoliikenteen muun toimivuuden ohella parhaiten ihmisten käyttäytymistä. Lippujen hintojen tulee olla tasolla, joka tekee auton jättämisestä juna-asemalle tai omalle pihalle taloudellisesti kannattavaa. Hallituksen maksama tuki joukkoliikenteelle on periaatteessa hyvä juttu, mutta määrä on liian pieni vaikuttaakseen merkittävästi.

Liikennevaliokunnan mietinnössä todetaan, että meriliikennettä koskevat turvallisuusnäkökohdat jäävät selonteossa liian vähälle huomiolle. Olen samaa mieltä. Ylipäätään olen sitä mieltä, että hallitus väheksyy useiden asiantuntijaryhmien esittämiä lausuntoja signaaleista, joiden mukaan merillä tapahtuviin onnettomuuksiin on varauduttava entistä paremmin. Siksi muistutankin, että asiantuntijoiden mukaan öljyntorjuntavalmiuden parantamiseen merellä ja rannikoilla tarvittaisiin 250 miljoonaa euroa vuoteen 2015 mennessä. Nyt näyttää siltä, että hallitus on päättänyt lisätä tukea 5 miljoonalla vuodesta 2010 lähtien, ja se ei riitä.

I regeringsprogrammet sägs att ett program för sjösäkerheten ska uppgöras och det hade varit rätt tidpunkt att ta upp programmet i samband med den trafikpolitiska redogörelsen. Jag hoppas att minister Vehviläinen kan berätta i vilket skede sjösäkerhetsprogrammet befinner sig och om kommunikationsministeriet har bekantat sig med oljebekämpningsarbetsgruppernas förslag. På våren besökte en expert på sjösäkerhet och oljekatastrofer från Alaska Finland och han varnade oss för otillräcklig beredskap och brister i sjösäkerheten. Efter att han hade bekantat sig med fakta beträffande fartygstrafiken, de naturliga förhållandena i naturen och vår skärgård var hans slutsats att frågan inte är om det kommer att ske en oljekatastrof, utan när den sker.

På Finska viken trafikerar varje dygn cirka 400 fartyg. Oljetransporterna uppgår redan nu till 170 miljoner ton. År 2015 räknar man med att de uppgår till 250 miljoner ton.

Vad gör alltså regeringen för att öka säkerheten och förbättra oljebekämpningsberedskapen?

Markku Rossi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Lyhyesti sanottuna sen lisäksi, että selonteossa on paljon hyvää ja myös Vanhasen ensimmäinen ja toinen hallitus ovat pystyneet toteuttamaan liikennepolitiikassa uusia hyviä asioita, kuten muun muassa nyt viimeksi puunhuollon turvaamiseen tarkoitetut ratkaisut, voi silti todeta, että selonteossa on kaksi perusteellista valuvikaa.

Ensimmäisenä on perusväylänpidon rahoitus, jonka liikenne- ja viestintävaliokunta on omassa mietinnössään todennut. Aivan oikein, kysymyshän on jo vuosien, kohta vuosikymmentenkin, aikana tapahtuneesta alenemasta, ja erityisesti nimenomaan se näkyy tiestössä ja raideliikenteessä, mikä sitten samalla myös korreloituu liikenneturvallisuuden kanssa kolareissa menetetyissä ihmishengissä puhumattakaan niistä aineellisista menetyksistä, mitä yksityiset ihmiset, muun muassa sorateiden autoilijat, joutuvat jatkuvasti kokemaan. Vaikka nimellisesti määrärahat voivatkin nousta, reaalisesti kustannustason myötä ne alenevat. Ja samalla kun tarvitaan kuitenkin lisäpanostusta myös, voi sanoa, tämän tietaseen aleneman paikkaamiseksi, se edellyttää kyllä toimenpiteitä, joihinka mietinnössä selkeästi viitataan ja joita edellytetään. Perusväylänpidon ongelmat ovat kansallisia ongelmia, ja näistä ei tietysti ole ihan puhdasta kaulusta yhdelläkään hallituksella. Voi sanoa, että 90-luvun alkupuolella tuo alenema pääsi alkamaan, ja tässä mielessä eduskunta on aivan oikealla tiellä nyt sitten painottaessaan tuota kysymystä.

Toinen, jota kutsun myös valuviaksi, on tämä investointipiikki, joka näillä ratkaisuilla, mitä hallitus on päättänyt ja esittänyt ja eduskunta myös osaltaan tietyllä lailla siunannut, osuu tuonne 2011—2013 välille. Kun näiden valmistelutyöt, kuten ministerikin tuossa mainitsi, toteutuvat hyvin samoilla ajoilla, merkitsee se eittämättä kustannustason nousua. Voi arvioida, että vähintään yhden suuren hankkeen verran kustannukset tulevat nousemaan ja näin ollen valtio menettää tässä rahaa. Kun valtio on vaatinut kunnilta tai esittänyt aikaistamislainoitusta muutamien hankkeiden kohdalla, muun muassa Kallansillat on sellainen omassa maakunnassani Pohjois-Savossa, niin on pakko todeta, että on kohtuutonta, että valtio vaatii korotonta lainaa. Korollinenkin olisi ollut jo sitten paikallaan, mistä siitäkin keskustellaan toki, mikä on kuntien rooli ylipäätänsäkin valtion investointien rahoittajana ja aikaansaajana. Tässä mielessä tuo korottomuus on ollut monelle investoinnille ja liikkeellelähdölle liian kova vaatimus. Kunnillakin on omat talousvaikeutensa ja paineensa. Valtion kannalta olisi varmasti edullista edelleenkin harkita tätä investointipiikkiä, kuinka sitä voidaan aikaistaa ja samalla tuota kustannusrasitusta myös talousarvion puitteissa laajentaa. Kehykset ovat toki, jotka valtiontalouden kannalta on vaalikauden alussa määritelty ja katsottu, miten niiden puitteissa pystytään toimimaan. Joka tapauksessa myös ne toimenpiteet, joilla valtio voi omaa talouttaan petrata, ovat sellaisia, jotka on syytä ottaa huomioon.

Arvoisa puhemies! On paikallaan, että selonteosta tulee pysyvä käytäntö. Tämähän tarjoaa eduskunnalle mahdollisuuden keskustella liikennepolitiikasta laajemmaltikin, ja on toivottavaa, että tätä mietintöä ei yksistään lueta liikenne- ja viestintäministeriössä, joka on kyllä samalla puolella eduskunnan kanssa, kuten varmasti kaikki uskomme, vaan tätä luetaan myös valtiovarainministeriössä, jonka ohjaus näkyy hyvin monissa asioissa. Me tarvitsemme myös panostuksia tämän liikennepolitiikan sisällä hyvin moniin asioihin. Joukkoliikenne on eräs sellainen asia. Haluan todeta sen, että kun suurten kaupunkien joukkoliikennetuki aloitetaan, se ei voi merkitä samalla sitä, että muun maan, maaseudun tai kaupunkien välisen, joukkoliikenteen määrärahat tulevat supistumaan. Ne ovat nytkin jo alimittaisia ja aiheuttavat monia ongelmia. Sen sijaan järkeä voidaan käyttää, niin että esimerkiksi koululaisvuorobussiin, johonka matkustaja tulisi rahalla, hän saa nousta edes kyytiin. Tämä kertoo siitä, että hallinnonalojen rajat ovat sellaisia, että niissä on paljonkin madaltamista.

Arvoisa puhemies! Liikennepolitiikan käsittely maassamme vaatii myös pitkäjänteisyyttä. Voi todeta, että lyhytjänteinen politiikka vahvistaa pitkäjänteisiä virheitä.

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa herra puhemies! Käsittelyssä oleva liikenne- ja viestintävaliokunnan mietintö valtioneuvoston niin sanotusta liikennepolitiikan selonteosta on yksimielinen, mikä on merkillepantavaa. Siitä haluankin tässä yhteydessä onnitella niin valiokunnan puheenjohtajaa kuin valiokunnan jäseniäkin. Itse näen, että yksimielisen mietinnön kannanotoille pitää hallituksenkin antaa arvoa ja ottaa ne myös huomioon liikennepuolen esityksiä tehdessään.

Mietinnössä on mielestäni varsin onnistuneesti käsitelty perusväylänpitoa niin tieverkon kuin radanpidonkin osalta. Niissä on konkretisoitu ne ongelmat, joista me kansanedustajat saamme jatkuvasti viestejä eri puolilta maata. Kyse on perusväylänpidon alhaisesta rahoitustasosta. Mietinnöstäkin käy ilmi, että rahoituksen reaaliarvo on 1990-luvun alun jälkeen vähentynyt tuntuvasti, kun taas liikennesuoritteet ovat puolestaan kasvaneet voimakkaasti. Esimerkkinä mainitaan, että perustienpidon määrärahojen ostovoima on pudonnut vuodesta 1992 lukien noin puoleen, kun taas liikennemäärä on lisääntynyt neljänneksellä. Sen johdosta ei olekaan ihme, että perusväyläverkkoa ei ole voitu pitää riittävän hyvässä kunnossa, ja korjauksen tarpeessa on pääteistäkin jopa 1 500 kilometriä, ja huonokuntoisia siltojakin on noin 14 000 kappaletta.

Rataverkon puolella liikennerajoituksia on nyt noin 600 kilometrillä, ja nykyrahoituksella ratarajoitusten määrä uhkaa nousta yli 700 kilometrin. Nykymeno on mielestäni aika järjetöntä valtiontalouden hoitoa. Tiestön ja ratojen kunnon rapautumisen myötä niiden korjaaminen pakon edessä tulee maksamaan veronmaksajille huomattavasti enemmän kuin jos korjaukset olisi tehty ajallaan.

Mielenkiintoinen edistyspiirre on se, että hehkutetaan perusväylänpidon ja yksityisteiden rahojen lisäyksestä vaalikaudella 165 miljoonalla eurolla, joka suunnataan erityisesti puuhuollon turvaamiseen, kuten ed. Rossikin täällä äsken teki, joka ratkaisu varmasti on oikea, koska se palvelee myös teiden varrella asuvia ja siellä olevaa elinkeino- ja yritystoimintaa, mutta samalla kuitenkin unohdetaan kertoa, että esimerkiksi 45 miljoonan tienpidon rahojen ohjaaminen puuhuollon turvaamiseen on pois esimerkiksi siltojen ja muun tiestön päällysteiden kunnostuksesta. Toisin sanoen, kun alempiasteista soratiestöä parannetaan puuhuollon nimissä, niin vastaavasti seudullisten teiden ja siltojen kunto heikkenee entisestään. Mielestäni puuhuollon turvaamiseen tarvittavat rahat olisi pitänyt saada selvänä lisäyksenä määrärahoihin.

Arvoisa puhemies! Mietinnössä puututaan aiheellisesti tienpitoon ja sen kilpailuttamiseen. Oikea toteamus on myös se, että pitää varmistaa, että tilaaja saa, mitä tilaa. Olisin kuitenkin odottanut, että valiokunta olisi tässä yhteydessä ottanut kantaa myös tiedossa oleviin kilpailuttamisesta aiheutuneisiin seurauksiin, koska niitä varmasti oli valiokunnan tiedossa, niin kuin ministerinkin tiedossa on. Eli millä taataan teiden hoidon jatkuminen, kun pääurakoitsija ei suoritakaan sovittuja korvauksia aliurakoitsijan suorit-tamista kunnostustöistä, ja tässä tarkoitan AS Tehoa? Eiväthän pienet yrittäjät pysty pitkään tekemään toiselle työtä saamatta suorittamastaan työstä sovittua korvausta. Ei vekselillä oikein pitkään pystytä hoitamaan bensalaskuja, kun työsuorituksista ei tule palkkaa. Esiintyneistä tilanteista voi lisäksi syntyä vakavia liikenneturvallisuusongelmia, jos aliurakoitsijat joutuvat yllättäen panemaan pillit pussiin, niin kuin muutaman yrittäjän kohdalla on tapahtunut, kun velat ovat langenneet maksettavaksi.

Arvoisa puhemies! Täytyy vain toivoa, että yksimielisen mietinnön kannat myös huomioitaisiin hallituksen piirissä ja että eduskuntaan saataisiin mietinnön mukaisia esityksiä.

Mats Nylund /r:

Ärade herr talman, arvoisa herra puhemies! Den trafikpolitiska redogörelsen är en av de viktigaste, om inte den allra viktigaste redogörelsen denna regering kommer att ge. En långsiktig trafikpolitik och ett fungerande trafiksystem är ytterst väsentliga för näringslivets verksamhetsbetingelser och konkurrenskraft och för hela landets ekonomiska tillväxt. Detta faktum konstaterar också kommunikationsutskottet i sitt betänkande.

Arvoisa puhemies! Eduskunnan valiokunnat ovat käsitelleet selontekoa erittäin perusteellisesti ja yksituumaisesti ja todenneet myös yksiselitteisesti, että liikennejärjestelmän suunnittelu ja investoinnit tulee tehdä vaalikautta pidemmällä aikavälillä.

Erittäin tärkeistä linjauksista haluan nostaa esiin liikenne- ja viestintävaliokunnan kehotuksen hallitukselle Seinäjoki—Oulu-rataosuuden pikaisesta rakentamisesta kaksirataiseksi liikennehäiriöiden ja myöhästymisten estämiseksi, joita vääjäämättä syntyy rataosuutta peruskorjattaessa. Jo tänä kesänä saimme kokemuksia tästä. Muun muassa suuret kaivoshankkeet Pohjois-Suomessa ovat kovin riippuvaisia hyvin toimivista rautatiekuljetuksista. Kehä kolmosen nopea parantaminen on myös tärkeää koko maan logistiikkaa ja elinkeinoelämää ajatellen eikä siis pelkästään Pääkaupunkiseudun kannalta. Ja kuten valiokunta myös toteaa mietinnössään, Suomen ja Venäjän väliset liikenneyhteydet ovat erittäin keskeisiä ja edellyttävät suoranaisten investointien lisäksi myös hallitustenvälisiä poliittisia sopimuksia rajanylitysmenettelyjen helpottamiseksi.

Kuten tältä paikalta on moneen kertaan aiemmin todettu, perusväylänpidon rahoitus on ollut aina 1990-luvun alusta saakka selvästi riittämätöntä. Nykyinen hallitus on lisännyt selvästi määrärahoja muun muassa tienpitoon, mutta tästä huolimatta meillä on yhä edelleen selviä ongelmia. Perusongelmana on kustannusten nousu, joka viime vuosina on ollut niin nopeaa, että palvelutaso laskee reaalisesti määrärahojen nimelliskasvusta huolimatta. Tämä ei tietenkään ole hyväksyttävissä, ja se on korjattava tulevissa lisäbudjeteissa.

Tavoitteena on kuitenkin oltava pääseminen sellaiseen rahoitustasoon, että emme tulevaisuudessa ole riippuvaisia lisäbudjeteista yhteiskunnan elintärkeän palvelun hoitamisessa. On täysin selvää, että hallituksen liikennepoliittinen selonteko on varsin suuri askel kohti parempaa, taloudellisempaa ja ekologisempaa liikennepolitiikkaa. Pitkän aikavälin infrastruktuuripanostukset ovat erittäin kannattavia yhteiskunnan, elinkeinoelämän ja ihmisten kannalta.

Eduskunnan selkeä linjaus pitkän aikavälin suunnittelusta, vuoden 2011 jälkeen toteutetta-vien hankkeiden ajallinen priorisointi siten, että suunnittelu voi alkaa aikaisemmin ja jakautua tasaisemmin eri vuosille, sekä infrastruktuuria koskeva pitkän aikavälin strategia ovat kaivattuja parannuksia. Hallituksen liikennepoliittinen selonteko on oivallinen työkalu matkalla kohti tehokkaampaa liikennepolitiikkaa.

Ärade herr talman! Det står helt klart att rege-ringens trafikpolitiska redogörelse är ett mycket stort steg mot en bättre, mera ekonomisk och mera ekologisk trafikpolitik. Långsiktiga satsningar i infrastruktur är ytterst lönsamma för samhället, näringslivet och människorna. En klar linjedragning från riksdagen om långsiktig planering, en tidsmässig prioritering av de projekt som ska genomföras efter 2011 så att planeringen kan starta tidigare och slås ut jämnare över åren och en mera långsiktig strategi för vår infrastruktur är efterlängtade förbättringar. Rege-ringens trafikpolitiska redogörelse är ett utmärkt redskap på vägen mot en effektivare trafikpolitik.

Pertti Salovaara /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kun keväällä saimme liikennepoliittisen selonteon eteemme, panimme tyytyväisyydellä merkille sen laajuuden ja kattavuuden. Liikkumista käsittelevät hankkeet ovat aina poikkihallinnollisia hankkeita, ja sen takia on tärkeää aloittaa säännöllinen, kattava tapa tarkastella sitä liikenteen rakentamista yli hallintorajojen liikennepoliittisten selontekojen kautta aina vaalikauden alussa.

Kun täällä on liikenneturvallisuudesta aikaisemmissa puheenvuoroissa puhuttu, pitää nyt kuitenkin muistaa se, että liikenneturvallisuus on tällä vuosikymmenellä kehittynyt reippaasti merkittävään suuntaan, paljon parempaan suuntaan verrattuna aikaisempiin vuosikymmeniin. Tosin siihen 250 kuolonuhriin, sen alle pääsemiseen, on meillä kyllä vielä matkaa, mutta parempaan suuntaan ollaan menossa.

Tämän selonteon kova ydin on minusta maankäytön, yhdyskuntarakenteen ja liikenteen välinen sidos. Yhdyskuntarakennetta on, kuten selonteossa sanotaan ja sen mietinnössä, eheytettävä, jotta liikenteen olemassa oleva verkosto saadaan kaikkein parhaimmalla tavalla hyödynnettyä. Tämä on välttämätöntä paitsi kansalaisten sujuvan liikkumisen myöskin ilmastohaasteiden takia.

Viime aikoina on kyllä tosin julkisuudessa ollut keskusteluja asuntopolitiikan ja maankäytön osalta niiden keskittämisestä. On heitetty ajatus, onko välttämätöntä pitää koko maata asuttuna ja onko järkeä ylipäänsäkin ottaen turvata liikkumisen edellytyksiä, pitää yllä liikkumisen edellytyksiä joka puolella Suomessa. (Ed. Soini: Pitää olla!) Keskustan mielestä on, eivätkä liikennepoliittisen selonteon linjaukset ole millään tavalla ristiriidassa tämän tavoitteen kanssa. Harvaanasutuilla seuduilla, joilla joukkoliikenne on kannattamatonta, on otettava uusia keinoja käyttöön välttämättömän liikkumisen turvaamiseksi. Tällaisia ovat esimerkiksi kutsutaksiliikenne, matkapalvelukeskusajattelu jnp. Tämä on asiakokonaisuus, josta valmistuu selvitysmiehen raportti tänä syksynä, joten emme tältä osin alkaneet syödä selvitysmiehen työtä, vaan odotamme raporttia ja käsittelemme sitä sitten.

Kasvukeskuksissa ja muilla työssäkäyntiväylillä on edistettävä joukkoliikennettä ja vähennettävä autoriippuvaisuutta ja panostettava ympäristöä vähemmän kuormittaviin liikennemuotoihin. Tästä on konkreettisena toimena, hyvänä esimerkkinä esitys ensi vuoden budjetiksi.

Tavoitteena on oltava liikkumisen tarpeen vähentäminen. Mitä enemmän liikennettä suunnitellaan seudullisesti, sen turvallisemmaksi ja tehokkaammaksi liikenne alueella muodostuu. Tätä osaa kun selonteosta luin, niin tuntui, että luen ikään kuin Paras-hankkeen puitelakia. Siinä nimittäin nämä kaksi asiaa täysin kohtaavat seudullisen suunnittelun, maankäytön, asumisen ja liikenteen osalta.

Näitten uusien väyläinvestointien suhdannepiikki osuu ensi vuosikymmenen alkumetreille. Sen takia on ihan välttämätöntä hajauttaa investointien rahoitusta, jottei vaalikauden loppupuolelle kasaudu kohtuutonta rasitusta, ja tähänkin selonteko antaa oikein hyvät työkalut.

Pääosa näistä sovituista hankkeista varmasti toteutetaan edelleenkin budjettirahoituksella, mutta myöskin muiden mallien käyttöönotto on välttämätöntä. Elinkaarimallista saadut kokemukset rohkaisevat jatkamaan mallin soveltamista. Siinä myöskin riskit jakautuvat paremmin tilaajan ja tuottajan kesken.

Myöskin kuntien osallistumisen liikennehankkeiden toteuttamiseen on jatkossakin oltava mahdollista. Malli ei ole eriarvoistava eikä jaa kuntia eri kasteihin. On muistettava, että kuntarahoitusta voivat käyttää ja tulevat käyttämään ainoastaan sellaiset kaupungit ja seudut, jotka tosiasiallisesti saavat suurta taloudellista hyötyä hankkeen aikaistamisesta. Se vaatii volyymia sekä hankkeilta että niiden maksajilta.

Pitkäjänteisen väyläpolitiikan turvaajina ovat myös erilaiset tie- ja liikennerahastot sekä jälkirahoitusmalli. On myöskin syytä selvittää ja tarpeen tullen ottaa käyttöön valtionyhtiöiden myyntituloja sekä EU-rahoitusta silloin, kun se on mahdollista.

Tierakentamisen markkinoiden toimivuutta on lisättävä ja hankkeiden pilkkomista pienemmiksi on edistettävä, jotta entistä useammat maankäyttöyritykset voisivat osallistua tarjouskilpailuihin. Eri rahoitusmuotojen käytön ohella on tuleviin budjetteihin sisällytettävä varaus yllättävien liikennehankkeiden toteuttamiseksi. Väylänpidon on oltava pitkäjänteistä ja ennakoitavaa. Siksi hankkeista on voitava päättää aiempaa pidemmällä aikavälillä. On myös tärkeää, että sovituissa hankkeissa pysytään eikä niiden järjestystä muuteta. Myös investointien ja kunnossapidon rahat on erotettava toisistaan selkeyden ja läpinäkyvyyden vuoksi.

Voin hyvällä mielellä sanoa, että koko liikenne- ja viestintävaliokunta oli vankasti sitä mieltä, että tästä tänä vuonna eduskuntaan saatetusta liikennepoliittisesta selonteosta tehtäisiin tästä eteenpäin jatkuva käytäntö. Toivottavasti myöskin seuraavat hallitukset ovat sitä mieltä.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Kiinnitän huomiota vain pariin asiaan. Mietintöhän on hyvä. Ja se erityinen asia, johonka kiinnitän huomiota, on Seinäjoki—Oulu-rataosuus ja siellä tehtävät parannustyöt. Hyvässä mietinnössä todetaan suurin piirtein tällä tavalla, että Seinäjoki-ratahankkeen rahoitussuunnitelma on arvioitava vielä uudestaan. Tämä on erittäin hyvä kannanotto, nimittäin näin todella pitää tehdä. Ja, arvoisa puhemies, yritän todeta sen, miksi tämä asia on vähän niin kuin mopo mennyt pikkuisen jo kauemmaksi elikkä sen hallitseminen on vähän vaikeampaa kuin vielä jokin aika sitten.

Ensinnäkin lentolippujen hinnat ovat siinä määrin rajusti kohonneet Pohjois-Suomesta Helsingin tienoille, että paine siirtyä juniin on ollut erittäin voimakasta. Kakkosluokan paikat on suurin piirtein kaikki kaikissa junissa varattu. Elikkä toisin sanoen tarvittaisiin henkilöliikenteen sloteja oikein nopeasti ja välittömästi ja myöskin vaunukapasiteettia. Ja tämä koskee myöskin tuota Kolarin rataa ja Levin alueen liikennettä, koska sielläkin on niin, että se toivo ei ole lentoliikenteessä vaan se on junaliikenteessä, ja se ei nyt vielä oikein kirkastunut tästä mietinnöstä.

Toinen asia, joka tähän liittyy, on malmikuljetukset. Jos vähänkään ottavat lopulta tulta ne kaivoshankkeet, jotka nyt ovat vireillä, niin sehän merkitsee suurin piirtein sitä, että Kolarista tulee Kemiin malmijuna joka 15. minuutti. Jos Sokli-hanke toteutuu ja toteutuu sellaisena ratkaisuna, että se liikenne ohjautuu uuden radan kautta, Kelloselän kautta, Kemijärvelle, siitä Rovaniemelle ja etelään, niin aivan sama tilanne, täsmälleen sama tilanne.

Arvoisa puhemies! Se, mikä nyt sitten tapahtui tänä päivänä, oli se kaikkein radikaalein sysäävä tekijä, nimittäin UPM-Kymmenen ilmoitus siitä, että Kajaanista paperituotanto lopetetaan parin vuoden sisällä. Sehän tarkoittaa nyt Stora Enson Kemijärvi-ratkaisun jälkeen sitä, että sille puutavarapotentiaalille, joka on Kainuussa ja toisaalta Itä-Lapissa, pitää tulla käyttö jossakin radan kautta tapahtuvan siirron tuloksena. Tämähän on aivan selvä asia. Ja sehän merkitsee sitä, että nyt, arvoisa puhemies, niitä sloteja ei enää siellä rautateillä ole, jollei äkkiä tule sitä kakkosraidetta. Tällä valtakunnalla ei ole mitään muuta mahdollisuutta tässä tilanteessa kuin se, että aivan samalla tekniikalla, jolla rakennettiin Kerava—Lahti-oikorata, elikkä monessa kymmenessä pätkässä tehden yhtä aikaa sitä rataa, aivan samalla tavalla tehdään nyt Seinäjoki—Oulu-välillä. Ja tätä koskevat rahoitus- ja muut ratkaisut pitää tehdä mahdollisimman pian. Tässä ei vaihtoehtoja nyt näitten tapahtumien jälkeen ole.

Sitten, arvoisa puhemies, asia, jota ei pitäisi käsitellä täällä ollenkaan, koska se ei ole eduskunnan asioita, mutta joka on sellainen taustatekijä, jota en voi olla ottamatta huomioon, kun siihen tuossa ihan tuoreeltaan perehdyin, ja se on kysymys siitä, millä tavalla se urakointi- ja oh- jausjärjestelmä, joka meillä perustienpidossa tällä hetkellä toimii, voi johtaa suorastaan tuhlaukseen.

Yksi asia, johonka kansanedustaja Klaus Bremer täällä aikoinaan monta kertaa kiinnitti huomiota, on se, että asfaltoidaan näitä pääteitä aivan liian tiheällä aikavälillä sen takia, että firmat tarvitsevat kuormaa. Eihän näin voi olla.

Toinen asia, joka on aivan radikaali uusi muutos, on se muutos, että lasketaan perustienpidossa sen heikon tason vuoksi teitten runko rikkoutumaan, mikä merkitsee sitä, että sitten kun se pakko tulee, niin se kustannus on erittäin korkea.

Tämä, arvoisa ministeri, tarvitsee aivan voimakasta liikenne- ja viestintäministeriön ohjausta suhteessa tiehallintoon.