Elsi Katainen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Liikenne- ja viestintävaliokunnan mietintö liikennepoliittisesta selonteosta on pääosin hyvin kattava ja osin jopa oivaltava. On hyvä, että selontekokäytännöstä on muotoutumassa pysyvä.

Mietinnön keskeisenä näkökulmana oli ilmastolliset haasteet, ja niiden yhteydessä mietinnössä viitataan usein hajanaiseen yhdyskuntarakenteeseen. Tosin mainitaan, että kyseessä on suurkaupunkien ja kaupunkikeskusten ongelma. Eduskunta edustaa koko kansaa, ja väestöstä kymmenen suurimman kaupungin ulkopuolella asuu 3,4 miljoonaa suomalaista. Kun pelissä on koko Suomen aluekehitys, ei voida vain laskea tähän mennessä aiheutettuja päästöjä, vaan on rohkaistava ja tuettava siirtymistä kehittyneemmän autoteknologian käyttöön. Liikenne- tai ilmastopolitiikkaa ei ratkaista siirtymällä tiiviimpään yhdyskuntarakenteeseen, eivätkä sitä suomalaiset kaikkialla edes halua.

Henkilöautoriippuvuudesta pois pääseminen on keskeisessä osassa mietinnössä. Näin kuuluu ollakin kaupungeissa ja kaupungistuvalla maaseudulla. Ihmisiä asuu paljon alueilla, joilla välimatkojen takia ja joukkoliikenteen puuttuessa henkilöautoriippuvuus on ja pysyy. Alueiden ja liikkumisen tasa-arvon nimissä verotuksellisten keinojen kehittymiseen haja-asutusalueilla pitää paneutua nykyistä enemmän.

Valiokunnan mietinnössä oli kiitettävästi korostettu tietoliikenneyhteyksien merkitystä. Tietoliikenneyhteydet ovat fyysisen infrastruktuurin rinnalla todella tärkeässä asemassa niin elinkeinotoiminnan kuin ihmisten asioidenhoidon ja myös viihtyvyyden kehittämisessä. Samoin valiokunta oli lausunut harjoitettavan liikennepolitiikan merkityksestä alueiden kehitykselle. Tässä hengessä valiokunta oli onnistunut huomioimaan koko Suomen. Tämän toivoisin olevan koko eduskunnan työtapa ja laajemminkin kuin vain liikennepolitiikan osalta.

Viime keväänä liikennepoliittisen selonteon lähetekeskustelun yhteydessä puhuimme liikenneturvallisuudesta lasten ja nuorten osalta. Valiokunnan mietinnössä oli luotettu pääasiassa valistuksen voimaan. Tässä asiassa pitää kuitenkin pystyä antamaan konkreettisia linjauksia ja systemaattisia suunnitelmia siitä, kuinka päätös päätökseltä parannamme liikenneturvallisuutta myös eri väestöryhmien, muun muassa nuorten ja ikääntyneempien autoilijoiden, osalta.

Haja-asutusalueiden kannalta merkittävä työryhmä on Riikosen joukkoliikennetyöryhmä, joka tuo toivottavasti hyviä avauksia maaseudulle mahdollisten joukkoliikennemuotojen kehittämiseksi. Suurten kaupunkien joukkoliikenteen osalta istuva hallitus on jo ryhtynyt toimeen, kuten budjettiesityksestä huomasimme.

Arvoisa puhemies! Usein eduskuntatyössä olemme huomanneet, kuinka kaikki puolueet kantavat huolta perusväylänpidosta. Sen merkitystä on korostettu myös valiokunnan mietinnössä. Tosin rahoituksen kehittäminen sen osalta puuttuu koko yhteiskunnallisesta keskustelusta tällä hetkellä. Rahoitusmalleja mietitään isojen hankkeiden osalta, mutta avaukset perustieverkon osalta ovat harvinaisempia. Esimerkiksi verotuksen kehittäminen muun muassa yksityisteiden osalta voisi olla tervetullut keino monien huonokuntoisten mutta paljon käytettyjen teiden ylläpidossa. Teiden monin paikoin ala-arvoinen kunto edellyttää paneutumista tältäkin hallitukselta, se kun on samalla mitä parhainta liikenneturvallisuutta.

Jari Koskinen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Luulen, että koko sali on tyytyväinen siitä, että selonteko on eduskunnalle annettu ja siitä on ihan hyvä mietintö tehty. Tätä on hyvä lukea sinänsä, ja myös niihin johtopäätöksiin, mitä sen pohjalta on tehty, on helppo yhtyä. Pitkäjänteisyyttä on kaivattu, toivottavasti tämän avulla sitä tulee vähän lisää. Se on tietysti aika haastavaa sinänsä: pitäisi ajatella asioita vähän enemmän kuin yhdelle vaalikaudelle. Toivottavasti meistä mahdollisimman moni siihen pystyy tulevaisuudessakin.

Mutta on kaksi asiaa, jotka mielestäni ovat tärkeitä: Toinen on se, että kun tiedetään, että rahasta on aina pulaa, niin meidän pitää aktiivisesti miettiä erilaisia rahoitusmalleja. Maailmalla on erilaisia malleja olemassa, mutta tulisi hakea, onko siellä sen tyyppisiä malleja, jotka sopivat meille Suomeen, jotka toisivat ehkä omalta osaltaan joitain ratkaisuja näihin asioihin. Kaikkea ei välttämättä voi kopioida suoraan Suomeen, vaan pitää ottaa meidän olosuhteemme huomioon.

Toinen asia on varmaan se, joka nousee kaikkien näitten puheenvuorojen pääaiheeksi, että perusväylänpidossa meillä on liian vähän rahaa käytössä, ja se on kyllä todella vakava paikka.

Maria Guzenina-Richardson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Vehviläinen totesi omassa puheessaan, että koko liikennejärjestelmän toimivuutta pitää tarkastella kokonaisuutena, ihmisten arjen kautta sekä yritysmaailman tarpeet huomioiden, ja näin todellakin pitäisi olla. Kysynkin nyt ministeriltä: Minkä takia sitten ei ole huomioitu yritysmaailman tarpeita eikä ihmisten arjessa esiintyviä tarpeita? Joukkoliikenteellä matkustamisen ei pitäisi olla kalliimpaa kuin oman auton käytön.

Tämä joukkoliikenteeseen esitetty 5 miljoonan tuki on liian vähäinen. Se ei tue ilmastoystävällistä liikennepolitiikkaa. Nyt jos ajatellaan näitä reaalisia kustannuksia, esimerkiksi Ytv:n kustannukset ovat vuositasolla nousseet jo 5,5 miljoonaa euroa, Helsingin noin 4,5 miljoonaa ja Tampereen sekä Turun kummankin noin 1,5 miljoonaa euroa. Tässä tietenkin syynä on tämä polttoaineiden raju hinnannousu. Millä tavalla hallitus aikoo tähän vastata? Se ei budjettiesityksestä kyllä selviä.

Sitten tämä elinkeinoelämän tarve. (Puhemies: Minuutti on mennyt!) — Nopeasti sanon loput. — Nimittäin EK:n toimitusjohtaja Leif Fagernäs totesi, että liikenneväylien kunnostus ja ylläpito edellyttävät huomattavasti suurempaa satsausta, ja tämä tulee siis asiantuntijan suusta, joten tähänkin toivoisin hallitukselta vastausta.

Mikko Alatalo /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On hyvä, että liikennerahastot selvitetään, kuten ministeri sanoi.

Yksi asia, mikä mietintöä tehtäessä oli tietysti keskustelun aiheena, oli nämä kuntien aikaistamislainat. Meillä Tampereen tapauksessa Tampereen Rantaväylän osalta se toimii. Pitää olla rohkeutta aikaistaa hankkeita. Toki, niin kuin täällä ed. Rossi sanoi, kyllä sille rahalle korkoakin voisi olla. Joka tapauksessa hallitus sitoutui nyt hoitamaan tämän Tampereen Rantaväylän osuutensa tuossa selonteossa, ja se on hyvä asia.

Mutta silti maakuntia yhdistävän Valtatie kolmosen remontti on se ykköshanke. Se on erittäin tärkeä, ja se on mukana myös tuossa selonteossa. Se on minusta hyvä, että hallitus sen mukaan otti. Meillä on toki muitakin tiehankkeita: Tampere—Orivesi-tie, Valtatie 12. Nämä ovat tärkeitä väyliä, maakuntia yhdistäviä väyliä. Minusta on tärkeätä, että tämä maakunnallinen näkemys näkyy myös tuossa liikenneselonteossa, joka on erittäin pitkälle eteenpäin katsova.

Mutta rohkeutta täytyy varmasti olla myös muiden rahoitusmuotojen käyttämiseen. Kysynkin ministeriltä: Miten sitten edistytään tuossa liikennerahastoasiassa, kun tiedämme, (Puhemies: Minuutti on mennyt!) että valtiovarainministeriö ei ole siitä kovin innostunut?

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Vehviläinen ihmetteli sitä 200:aa miljoonaa, mistä se on tullut, mutta se tulee asiantuntijalausunnon perusteella korjausvelasta, ja siinä puhuttiin nimenomaan maantieverkon arvosta. Maantieverkon arvo on meillä noin 15 miljardia euroa, siis 15 miljardia euroa, ja sen arvo laskee koko ajan huomattavasti nopeampaa kuin sitä ehditään korjata. Meillä on tällä hetkellä, kuten tuossa mainitsinkin jo, pääteitä korjaustarpeessa 1 500 kilometriä, huonoja, heikkokuntoisia siltoja on 14 000 kappaletta. Rataverkon osalta liikennerajoituksia on tällä hetkellä 600 kilometrillä, ensi vuonna 700 kilometrillä. Tilanne on sietämätön. Ei se voi jatkua näin. Se on se korjausvelka, joka on 200 miljoonaa, ja 100 miljoonaa on se minimi, joka sinne pitäisi tulla, jotta päästäisiin jonkun näköiseen säilyttävään tasoon. Se on todella iso haaste, mutta se on tehtävä, jos sitä 15 miljardin kansallisomaisuutta halutaan säilyttää edes jollakin lailla siedettävällä tasolla. Kyse on isoista summista, mutta kyse on myös liikenteellisesti ja tämän maan kehityksen kannalta ainutlaatuisen tärkeästä asiasta. Ei ole mitään muuta sen tärkeämpää, jos koko maa halutaan pitää asuttuna.

Johanna Sumuvuori /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sekä liikennepoliittinen selonteko että valiokunnan mietintö ottavat erinomaisen hyvin esiin liikennesektorin roolin ilmastonmuutoksen hidastamisessa ja sitä myötä liikennetarpeiden kanavoimisessa niin, että se palvelee tätä tehtävää.

Liikennevaliokunta nosti yhdyskuntarakenteen eheyttämisen yhdeksi tärkeimmistä tavoitteista tässä mietinnössä. Pidän siinä valossa erikoisena pääministeri Vanhasen julkisuudessa markkinoimaa ideaa hajakeskitetyistä puutarhakaupungeista, koska ajatus on mielestäni täysin liikennepoliittisen selonteon vastainen. Yhdyskuntarakenteen eheyttämisen tarpeellisuus ei siinä kyllä tule esiin. Olisinkin kysynyt: Onko pääministerin lanseeraama koristehimmelimalli myös liikenneministerin malli, tai onko se keskustapuolueen malli, ja miten se sopii liikennepoliittisen selonteon linjauksiin, joissa tavoitellaan yhdyskuntarakenteen eheyttämistä?

Pentti Oinonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Itä- ja Pohjois-Suomessa on avattu ja ollaan avaamassa useita kaivoksia. Tiet joutuvat raskaan rekkaliikenteen käyttöön, ja jo entisestäänkin heikossa kunnossa olevat tiet rikkoutuvat aivan lähiaikoina käyttökelvottomaan kuntoon. Vaikka kaivos olisi kuinka kannattava tahansa, ei sillä ole suurtakaan merkitystä, jos malmia ei saada markkinoille. Kysynkin arvoisalta liikenneministeriltä: Aikooko hallitus ryhtyä erikoistoimenpiteisiin, jotta kaivoksien toimintaedellytykset tiestön osalta turvattaisiin?

Pertti Salovaara /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Joukkoliikenteen käyttäjän kannaltahan on tärkeää se, että pääsee paikasta a paikkaan b nopeasti, sujuvasti, turvallisesti ja järkevään hintaan. Tässä on käynyt minullekin niin, että olen Tampereen rautatieasemalla ja haluan päästä sieltä Kajaaniin. Juuri silloin eivät yhteydet ole oikein kulkeneet sopivalla tavalla minulle. Kysyn, mitenkäs tämä linja-autovaihtoehto. No, silloin minun pitää kävellä puolestaan linja-autoasemalle kaupungin toiselle puolelle saadakseni vastauksen tähän kysymykseen. Minusta tässä ei oikein ole järkeä. Joukkoliikenteen yhteismatkalippua on rakennettu jo vuosia. Siinä on erikoista nihkeyttä. Milloin Tampereen rautatieasemalta saa taas tiedon linja-autoista? Milloin nämä eri matkustusmuodot voidaan sitoa saman lipun alle?

Toinen kysymys koskee liikenteen virastoja, koska budjettikäsittelyn aikana näin syksyisin Tiehallinto, Ratahallintokeskus ja Merenkulkulaitos kukin lähestyvät eduskuntaa omine tarpeineen, jotka ovat varmasti täysin perusteltuja, ei siinä mitään. Mutta kuluttajan kannalta on tärkeää se, että tässä liikenteen suunnittelun keskiössä on hän, ei virastojen (Puhemies: Minuutti on mennyt!) omat edut. Miten etenee tämä selvitys tästä yhteisestä väylävirastosta?

Reijo Paajanen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Liikennepolitiikasta olemme yhtä mieltä, että sen pitää olla pitkäjänteistä, mutta siitäkin varmaan olemme yhtä mieltä, että se ei voi olla pitkäkestoista. Esimerkiksi Oulu—Seinäjoki-ratahankkeesta, jota on suunniteltu, on ajateltu, että se toteutetaan 10—12 vuoden periodilla. Sehän on aivan liian pitkä. Tältä osin syvä toive on, että nuo hankkeet, joita viedään eteenpäin, toteutettaisiin merkittävästi lyhyemmällä aikataululla. Ihmisille, alueella asuville, on todella haittaa siitä, että työt kestävät useita vuosia.

Matti Saarinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Liikenteemme suurin yksittäinen ongelma liittyy Venäjälle suuntautuvaan rekkaralliin. Ministeri kantoi huolta Valtatie kuutosesta, mutta hän on täysin unohtanut Hankoniemen: sekä Hanko—Hyvinkää-rautatien sähköistämistarpeen että Valtatie 25:n ja Kantatie 51:n. Eikö koko väylän Hangon satamasta itärajalle pitäisi olla kunnossa? Millä perusteella Hanko—Hyvinkää-rataosuuden sähköistys on ohitettu muilla hankkeilla, jotka ovat hyöty—kustannus-suhteella kannattamattomampia kuin Hanko—Hyvinkää-rataosuuden sähköistys? Ja voiko ministeri Vehviläinen luvata meille hallituksen puolesta, koska hän on ainoa ministeri paikalla, että hallitus on valmis noudattamaan, voisiko sanoa, historiallista mietintöä, että liikennepolitiikasta eduskunta pystyy kirjoittamaan ja haluaa kirjoittaa yksimielisen mietinnön? Mitä vakuuksia meillä on siitä, että hallitus tulee toimimaan sen mukaisesti?

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mietinnössä kiinnitetään aivan oikein tienkäyttömaksuihin huomiota ja todetaan erittäin arvokas periaate siitä, että se tieto siitä järjestelmän käyttöönotosta pitää saada erittäin hyvissä ajoin. Arvoisa ministeri, kun esittelitte valtioneuvoston reaktiota tähän mietintöön, totesitte, että sähköiset vinjettimaksut ovat tulossa. Se on erinomaisen hieno asia. Siihen liittyy juuri sama näkökohta elikkä hyvissä ajoin, ja se tarkoittaa suomeksi mahdollisimman pian. Arvoisa ministeri, jos haluatte oikein yllätyksen elämäänne, niin tehkää se temppu mahdollisimman pian, niin tulette yllättymään, ketkä liikennöivät Suomen maanteillä raskaan liikenteen puitteissa. Se tulee olemaan teille sykähdyttävä kokemus, ja olette ällistynyt siitä, kuinka vähän siellä on suomalaisia yrittäjiä.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Silloin kun tämän selonteon lähetekeskustelu oli, niin nimenomaan vihreän puolueen puolelta kuului semmoista jumalointia, että nyt on ainutlaatuinen ja historiallinen tapaus. Kuitenkin mielestäni tästä selonteosta jää jäljelle lähinnä paperin maku, kun ajattelemme sitä, että samaan aikaan kun paperilla puhutaan rataliikenteen kehittämisestä, niin hallitus vetäisee pois esimerkiksi Kotkan syväsataman puolelta Mussalon ratapihan laajennuksen, jonka pitäisi nimenomaan edistää kiskoilla tapahtuvaa transitoliikennettä ja vähentää näitä täällä mainittuja rekkaruuhkia.

Toinen asia on se, että kyllä tässä tuntuu lintu kuolevan ennen kuin suo sulaa, kun ajattelemme näitä hiilidioksidipäästöjä. Nimenomaan meidän pitäisi pystyä toteuttamaan parempaa kaavoitusta, ja pääministeri ikään kuin tekaisee klubiaskin takakanteen uudenlaisen Tapiolan sirottelun pitkin Uuttamaata käyttäen nyt vain A-nelosta tässä. Nämä teot ovat näiden papereiden kanssa ristiriidassa.

Inkeri Kerola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Rahoitus on varmasti se suurin asia, josta keskustelemme, olipa sitten kysymys mistä tienpidosta, merenkulusta tai raideliikenteestä tahansa. Totuus on kuitenkin se, että vain 10 prosenttia tieliikenteen veroista käytetään Suomessa tienpitoon, ja se on aivan liian pieni summa.

Mutta, arvoisa puhemies, kysyisin ministeriltä, kun tietääkseni ministeriössä valmistellaan juuri uutta Ten-verkostolinjausta, voidaanko sieltä odottaa uutta ratkaisua näihin rahapulmiin ja minkälaisia uusia suunnitelmia sen tiimoilta ministeri voisi esittää tänä päivänä.

Olli Nepponen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Liikenneverkko on meidän sykkivä verisuonistomme, jonka varassa Suomi elää ja kehittyy ja myöskin ihmiset pääsevät liikkumaan. Tämä niin sanotun Vuorian työryhmän esityksen pohjalta syntynyt ensimmäinen selonteko on todella merkittävä, ja toivon mukaan ne linjaukset, mitkä tässä on tehty, erityisesti sen osalta, mitkä hankkeet on aikataulutettu, pitävät eikä tapahdu välistävetoja, niin kuin viime vaalikaudella tehtiin, vaan mennään tämän mukaisesti. Seuraava hallitus uudistaa, ja silloin katsotaan myöskin johdonmukaisesti eteenpäin, jolloin varmuus maakunnissa myöskin säilyy. Ja peräänkuulutan viimeksi perusradan- ja perustienpidon rahoituksen lisäämistä ja kaiken kaikkiaan muutenkin rahoituksen lisäämistä. Me olemme pahasti jääneet jälkeen kehityksessä, ja siksi rahan saaminen erilaisin keinoin on äärimmäisen tärkeää.

Reijo Laitinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ed. Nepposelle on sanottava, että tämä hallitus on kyllä lykännyt hankkeita, näin on tapahtunut. (Ed. Nepponen: Te veditte välistä!)

Ministeri Vehviläinen, te totesitte omassa puheenvuorossanne, että on hyvä, että valiokunta on käsitellyt tätä asiaa nimenomaan selontekomuotoisesti eikä ole mennyt yksittäisiin hankkeisiin. Valtiovarainvaliokunnan lausunnossa todetaan seuraavaa: "Liikenne- ja viestintäministeriön selvityksen mukaan tie- ja rataverkon kunnossapitoon suunnattiin vuonna 1996 valtion budjettirahoitusta (vuoden 2006 hintatasossa mitaten) noin 1,16 miljardia euroa ja vuonna 2006 noin 0,89 miljardia euroa. Samanaikaisesti rautateiden matkustajamäärä kasvoi 38 prosenttia, tavaraliikenteen tonnit 15 prosenttia ja maantieliikenne 26 prosenttia."

Te totesitte jo omassa puheenvuorossanne ihan vapaasti siteeraten, että oikeastaan tälle ongelmalle, joka on yksi meidän maamme suurimpia liikenteeseen liittyviä ongelmia, ei voida oikeastaan mitään. Eikö nyt pitäisi kansallinen tahto koota sen taakse, että nämä ongelmat poistetaan (Puhemies: Minuutti on mennyt!) vähän Ruotsin mallin mukaisesti sillä tavalla, että Suomessa voi edelleen liikkua niin henkilöliikenne kuin myöskin tavaraliikenne?

Liikenneministeri Anu Vehviläinen

Puhemies! Kieltämättä jokaisella oli melkein joku kysymys, mutta lähden tästä rahapuolesta, jota monessa sivuttiin, ja siitä, mikä siinä on se oikea taso, haluan tuoda kyllä sen esille. Minunkaan mielestäni perusväylänpidon taso ei ole riittävällä tasolla, mutta sen totesin jo siinä ensimmäisessä puheenvuorossani, että kukaan teistä konkariedustajista ei voi olla niin epärealistinen, että ajattelisi, että 200 miljoonaa euroa nostettaisiin tienpidon rahoitusta yhdessä vuodessa ja samaan aikaan laitettaisiin 80 miljoonaa radanpitoon. Minä olen käynyt läpi hyvin tarkasti tämän valtiovarainvaliokunnan lausuntoon liittyvän eriävän mielipiteen, jossa oli sosialidemokraattisia ja vasemmistoliiton edustajia, ja päätynyt tässä noin miljardin euron summaan, niin että kun joka paikkaan vaadittiin lisää rahaa, niin jotenkin haluaisin todeta, että raha on tärkeä. Te aina vaaditte täällä vuosittain ja vuosittain joka asian kohdalla.

Tämä ei voi olla kyllä realismia, kun kysyttiin, mitenkä minä sitoudun hallituksen puolelta siihen, mitä yksimielinen mietintö on. Tämä liikenne- ja viestintävaliokunnan mietintö onkin paljon realistisemmalla tasolla, mutta jos rupeatte hintalaputtamaan sitä, niin päästään kyllä isoihin summiin siinäkin. Minä toimin niissä puitteissa, mitä tietysti kehykset antavat myöten, ja pyrin tuomaan joka paikassa lisäysesityksiä esille, mutta asia ei ole pelkästään minun käsissäni.

Rahastoasiaa selvitetään, kuten jo totesin. Hyvin pian, ihan tulevina viikkoina, tulen asiassa toimimaan ja laitan joko työryhmän tai selvitysmiehen sitä tekemään, niin että se asia ei jää tässä hautumaan.

Oulu—Seinäjoki-yhteysväli on ollut monessa puheenvuorossa täällä jo esillä, ja haluan muistuttaa teille, että silloin kun 2006 siitä päätettiin, niin sen kustannusarvio oli 400 miljoonaa euroa, ja sitten seuraavan kerran kun laitettiin budjettiin rahaa, niin se oli vähän yli 500 miljoonaa. Nyt se on 800 miljoonaa euroa, ja meillä on liikennepoliittisessa selonteossa kirjaus siitä, että sitä viedään yhtäjaksoisesti eteenpäin. Mutta tämän kokonaisuuden rahoituksen järjestäminen, mitä se esimerkiksi on vuonna 2013, ei ole kyllä nyt minun taskussani, mutta sen takia selonteossa tehtiin päätös myös siitä, että tämä kaksoisraide, Kokkola—Ylivieska, rakennetaan. Se on 250 miljoonaa euroa. Puhutaan valtavan suurista rahoitustarpeista vuositasolla. Mutta minä pidän tärkeänä sitä, että me pystymme hoitamaan nyt tämän vaalikauden tässä näin ja että se pystyisi jatkumaan sitten yhtäjaksoisesti senkin jälkeen.

Mutta sitten vielä näihin muutamiin kommentteihin.

Ensinnäkin ed. Salovaara kysyi tästä joukkoliikenteen yhteislipusta ja ed. Guzenina-Richardson kysyi myös tästä joukkoliikenteen hommasta. Minä totesin siinä omassa puheenvuorossani, että teemme monia toimia. Teemme joukkoliikenteen kehittämisohjelmaa, jossa mennään juuri tänne sisältöpuolelle. Minusta tärkeätä olisi, että me täällä katsomme yksittäisen ihmisen näkökulmasta, minkälaiset lipputyypit ovat houkuttelevia, minkälainen järjestelmä on houkutteleva, eikä vain sillä tavalla ylärakenteessa puhuta tästä. Mutta sen totean jo nyt, että olen hieman kiusaantunut siitä eri matkustusmuotojen välillä olevasta mustasukkaisuudesta. Jos me haluamme katsoa koko liikennejärjestelmää ja koko liikennejärjestelmää myös ilmastopolitiikan näkökulmasta, niin silloin kaikilla liikennemuodoilla, bussimatkustamisella, raideliikenteellä, jopa yksityisautoilulla, on sijansa, mutta meidän ei ainakaan täällä pidä niitä keskenään asettaa vastakkain eikä kilpailuasetelmaan.

Sitten edelleenkin ed. Salovaara kysyi virastouudistuksesta. Sen mukaan mennään, mitä hallitusohjelmassa on tehty ja on asetettu virastouudistusselvitys, ja nyt budjettiriihen yhteydessä myös tästä asiasta päätettiin, ja tavoite on, että 1.1.2010 olisi tämä väylävirasto ja sitten myös erikseen turvallisuusvirasto olemassa.

Ed. Sumuvuoren pohdintaan yhdyskuntarakenteesta ja hajarakentamisesta: Haluaisin kyllä pikkuisen lyödä jäitä hattuun näihin keskusteluihin, mitä nyt tässä viime päivinäkin on käyty. Jos joku ulkopuolelta katsoisi tätä meidän keskustelua, niin tämä näyttäisi tosi mustavalkoiselta. Ainakin itse lähden siitä, että tarvitaan yhdyskuntarakenteen hajauttamista, mutta ei voi olla sitten toinen puoli se, että meillä jotenkin olisi pannassa omakotitaloasuminen. Minä toivon, että me pystyisimme jotenkin fiksulla tavalla tarkastelemaan tätä kysymystä.

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Nyt pitää ministeriä tietenkin muistuttaa siitä, että eihän kukaan arvostele häntä henkilökohtaisesti, ettei hän oman hallinnonalansa asioita eteenpäin veisi. Varmaan vie ja varmaan yrittää parhaansa. Mutta kun katsoo ensi vuoden talousarvioesitystä, niitä tietoja, mitä siitä on olemassa, niin ratojen korvausinvestointien määrärahat ovat tippumassa 40 miljoonaa euroa, teitten osalta suuruusluokka on noin 50 miljoonaa euroa, siis todella rajuja rahoja. Ja kun siihen otetaan sitten kustannusnousun vastaava vaikutus, joka alkaa olla tuolla 9 prosentin luokkaa, niin jokainen ymmärtää, että ei se homma hoidu sillä. No, nyt tietenkin voi sanoa sitten eduskunnassa, että kun talousarvio tänne tulee käsittelyyn ensi viikolla, niin sen jälkeenhän tässä on eduskunnalla pallo kentällä niin sanotusti. Mitä me pystymme sitten tekemään? Mietintö on yksimielinen. Lausunnot siellä ovat yksimielisiä, mitä valiokunnilta on tullut. Nyt mitataan sitä poliittista tahtoa valtiovarainvaliokunnassa. Ministeri varmaan on oman osansa tehnyt, ja katsotaan nyt, saadaanko täällä jotakin sitten aikaan asialle.

Susanna Haapoja /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tämä selonteko sekä mietintö ovat mainioita asiakirjoja ja viitoittavat hyvin tulevaisuuteen suomalaista liikennepolitiikkaa. Tässä on kyllä ikävä kyllä käynyt niin, että sekä Matti Vanhasen kakkoshallitus että erityisesti ministeri Vehviläinen joutuvat korjaamaan jo viime vuosituhannella tehtyjä päätöksiä tai tekemättä jättämisiä. Kyllä sieltä nämä perustienpidon määrärahojen puutteet pitkälti johtuvat. Aivan selkeästi tässä keskustelussa ja näissä asiakirjoissa nousee esille voimakkaasti tämä tärkeä perustienpidon määräraha, joka täytyy nostaa sinne 100 miljoonan euron paikkeille vuodessa. Haluaisin kysyä ministeriltä: Mikä on tulevaisuuden näkövinkkeli yksityisteihin ja niiden (Puhemies: Minuutti!) hyvässä kunnossa pitämiseen?

Anne-Mari Virolainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Rossi kiinnitti huomiota varsin osuvasti selonteon investointiohjelman piikkiin vuosille 2011—2013. Kustannusten on taipumus nousta, kun kysyntä kasvaa. Kuten hyvin tiedämme, rakentamisen kasvu on hiipumassa, ja kun suunnitteluun ja rakentamiseen syntyy vajaakapasiteettia, niin eräiden tie- ja ratahankkeiden aikaistaminen voisi olla kustannustehokkuussyistä perusteltua. Kysynkin ministeriltä: Onko toiveajattelua odottaa joidenkin hankkeiden siirtoa listalta toiselle?

Ilkka Kantola /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Äskeinen keskustelu Georgian tilanteesta nosti esiin Venäjän analyysin tarpeellisuuden. Ed. Jaakonsaari peräänkuulutti realistista Venäjä-analyysiä.

Kun keskustellaan Venäjälle suuntautuvasta rekkaliikenteestä, niin sehän on seurausta tietysti Venäjän tilanteen muuttumisesta: elintaso nousee, ja ihmiset haluavat länsiautoja. Niitä sitten kuljetellaan Suomenkin teitä pitkin sinne. Se ongelma syntyy siitä, että Venäjän tapa käsitellä näitä tuontiautoja tullissa on sillä tavalla vaikea, että ne jonot syntyvät siinä, kun autot eivät pääse rajan yli. Kysyisin: Mitä muita keinoja kuin näitä maksujen kohdistamisia rekkaliikenteelle on käytössä? Minkälaisia keskusteluja ollaan käymässä parhaillaan Venäjän kanssa, jotta tätä autojen rajanylitystä voitaisiin helpottaa niin, että sitä kautta meillä kustannukset vähenisivät ja tämä liikenne saataisiin sujumaan ilman lisäkustannuksia?

Johanna Karimäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Pidän siitä, että liikenne- ja viestintävaliokunnan mietinnössä on nostettu esiin ilmastonmuutoksen, joukkoliikenteen ja kevyen liikenteen painotuksia, ja tähän liittyen on myös puhuttu työmatkapyöräilyn edistämisestä. Yksi keino edistää työmatkapyöräilyä on verotus. Esimerkiksi 500 euron omavastuu pitäisi poistaa pyöräilijöiltä, ja työmatkaan käytetyn pyörän verovähennystä olisi nostettava. Kysynkin ministeri Vehviläiseltä: Mitä ajatuksia työmatkapyöräilyn edistämiseksi on?

Raimo Vistbacka /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edellinen puhuja puhui ilmastonmuutoksesta, ilmastokysymykset ovat täällä nousseet paljon esiin. Kerrankin voin olla ed. Tiusasen kanssa samoilla linjoilla, kun oli mahdollisuus tutustua Mussalon tilanteeseen ja hämmästellä sitä, että sieltä on vedetty rahoja pois. Täällä viitattiin, SDP:n uusi varapuheenjohtaja viittasi, rekkaliikenteen vähentämisen mahdollisuuteen. Mikä voi olla järkevämpää kuin se, että siellä lisätään sitä 255 metrin ratasysteemiä, että saadaan yksi konttijuna kuormattua; se pitää neljä kertaa vetää edestakaisin, ja yksi kerta on vähintään 45 minuuttia, eli turhaa aikaa menee yhden junan kuormaamiseen puoli päivää. Uskon, että ministeri on yrittänyt parhaansa koko ajan, mutta eikö hallituksessa sitten uskota ministeriä? Missä se järki loppujen lopuksi on, ja minkälainen virkamies siellä on, joka sitten kävelee hallituksen ajatusten yli, koska talou-dellisuuttahan haetaan (Puhemies: Minuutti!) monessa tällaisessa hankkeessa?

Mirja Vehkaperä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tämä kesä on ollut liikenteessä tapahtuvien onnettomuuksien suhteen varsin onneton. Etenkin nuorten kuljettajien kohdalla vakavia liikenneonnettomuuksia on tapahtunut paljon. Liikenteen vuosittaisten uhrien lukumäärä on sekin valitettavasti nousussa. Liikennevaliokunnan puheenjohtaja ottikin esiin tämän liikenneturvallisuuden. Kysyisin ministeriltä, mitä keinoja meillä on. Tietysti lisätä liikennekasvatusta, valistusta, koulutusta. Mutta olisiko syytä miettiä myöskin liikenteessä olevien sakkorangaistusten tiukentamista, koventamista? Onko tähän syytä esimerkiksi itseensä kohdistuvien laiminlyöntien kohdalla, esimerkiksi turvavöiden osalta?

Sanna Lauslahti /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen tyytyväinen pääkaupunkiseutulainen: metrot ja Kehäradat ja Ykköset ja Kolmoset ovat tulossa. Sen sijaan voin pikkuisen nurista siitä, että meidän rahoitusvastuumme ovat kovin suuria, kun niitä verrataan maakuntien rahoitusvastuuseen. Toivon, että jonain päivänä siihenkin saamme muutosta, koska jo tänä päivänä rahaa kammetaan aika tavalla verotulontasausjärjestelmän kautta maakuntiin.

Ottaisin esille ihan pienen yksittäisen asian, kun lasten asiat ovat kovin lähellä sydäntäni. Tässä selonteossa ei ole esitetty sitä, mikä on otettu esille tässä mietinnössä, että meillä on noin 400 lasta ja nuorta päivittäin liikenteessä, eikä sitä, millä tavalla me edistämme heidän turvallisuuttaan. Sain tänään vieraakseni koululaisia, ja heiltä tuli viestiä myöskin meille. He toivovat, että meillä olisi enemmän hidasteita koulujen lähellä, suojateitä ja liikennevaloja. Näin ollen kysynkin ministeriltä: Olisiko mahdollisuutta saada teemahankkeisiin lasten koulumatkan turvallisuuden edistämiseen muun muassa kunnille (Puhemies: Minuutti mennyt!) avustuksia hidasteiden hankkimiseen?

Matti Kangas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ilmastonmuutoksesta aiheutuvista päästöistä suurin osa, yli 20 prosenttia, aiheutuu liikenteestä. Kasvihuonepäästöjen alentamisen on oltava tavoitteena myös liikennepolitiikassa. Valitettavasti tämä ei ole pääministerin julkisuudessa esittämä linja. Pääministeri esittelee laveasti, että Pääkaupunkiseutua pitäisi muuttaa jonkinlaiseksi varakkaitten ihmisten puutarhojen tilkkutäkiksi. Tavalliselle kansalaiselle tällainen maalailu on katteetonta ja liikennepoliittisesti aivan tyhmää.

Mutta puhutaan rahasta. Liikenteestä kerätään 7 miljardia euroa, josta käytetään vain 10 prosenttia tieliikenteen hyväksi. Siellä olisi valtava summa rahaa. Kerrottiin, että täällä ei saisi yksittäisiä tiehankkeita ottaa esille, mutta otan siitä huolimatta. Nelostie on etelä—pohjois-suunnassa Suomen valtatie, ja siellä on Vaajakosken ohitustie, joka ohittaa sen taajaman. (Puhemies: Minuutti on mennyt!) Siellä on neljän viiden kilometrin jonot. Kehottaisin ministeriä sielläkin käymään katsomassa. Ne eivät ole ihan niin pitkiä kuin itärajalla, mutta varmasti sisämaan osalta suurimpia. Se pitää nyt saada näihin hankkeisiin mukaan.

Eero Reijonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Valiokunnan mietinnössä on keskeiseksi tavoitteeksi nostettu liikennepolitiikan pitkäjänteisyys, ja näin tietysti tulee ollakin. Kuitenkin me kaikki tiedämme, että nykyisen kehysbudjetoinnin aikana tämä ei näytä olevan aina mahdollista, ja tässä on kyllä varmaan kaikkien eduskuntapuolueitten syytä katsoa peiliin, koska suurin piirtein oikealta ja vasemmalta on vuoron perään oltu hallituksissa, mutta ei se vaan, se kehysbudjetti, ole noussut ainakaan perustienpidon osalta, eli kyllä tämä on suuri ongelma. Me kaikki puhumme siitä ja olemme samaa mieltä, että pääväylien kunto on tärkeä, mutta tiedostamme kuitenkin, että perustienpidon rahoitusta ei voi supistaa suurten hankkeiden kustannuksella, ja tämäkin on tullut täällä keskustelussa esille.

Kaiken kaikkiaan logististen järjestelmien toimivuus on ratkaisevassa roolissa työvoiman saatavuuden lisäksi silloin, kun yritykset arvioivat ja harkitsevat investointeja, ja sitä taustaa vasten tämä liikennepolitiikka on keskiössä. (Puhemies: Minuutti!) Minusta rahoitusmalleja kannattaa edelleenkin miettiä ja kehittää. On tärkeätä myös miettiä sitä, voitaisiinko venäläisille rekoille nämä maksut panna nopealla aikataululla käytäntöön ja sitä kautta myös saada tuloja liikenneverkon kehittämiseen.

Lenita Toivakka /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on liikenneturvallisuudesta käytettykin useita puheenvuoroja, ja Liikenneturva muun muassa esittää viisivuotiskausittain tehtävää liikenneturvallisuussuunnitelmaa, jonka laatiminen perustuisi laajaan yhteistyöhön. Näin pystyttäisiinkin varmasti paremmin varautumaan uusiin, erilaisiin turvallisuusriskeihin.

Yksi aina vaan lisääntyvä riesa meillä on rattijuopumus, ja kansalaiset pelkäävätkin tieliikenteessä kaikkein eniten rattijuoppoja, ja rattijuoppojen kiinnijäämisriski on meillä edelleen hyvin pieni. Sen on arvioitu olevan sellainen, että lähes 99 prosenttia rattijuopoista ei jäisi kiinni humalassa ajamisestaan, ja kiinnijäämistä tulisi edelleen edistää.

Mutta yksi kasvava riskiryhmä, josta haluaisin ministeriltä kysyä, onko mitään suunnitteilla, ovat eri-ikäiset autoilijat. Eli lähinnä senioriautoilijoiden ja ylipäätänsä liikenteessä liikkuvien senioreiden määrä kasvaa, ja meidän kaiken ikäisten pitäisi paremmin mahtua kulkemaan samoilla teillä, jotka ovat paikoitellen hyvinkin huonokuntoisia. (Puhemies: Minuutti!) Miten voitaisiin paremmin huomioida nämä liikenteessä liikkuvat seniorit jatkossa?

Katri Komi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Muutama kommentti ratahankkeista. Tuo Savon-radan nopeuttaminen oli jäänyt vaille huomiota, mutta onneksi tuolla alueellakin asian hyväksi jotain tehdään.

Samalla toivon ja olisin kysynyt ministeriltä, että kun Pietariin menevän linjauksen osalta nopeutetaan sitä nykyistä linjausta nimenomaisesti, koska se palvelee myös koko itäistä Suomea niin kauan ainakin kuin Lahti—Heinola—Mikkeli-rataa ei ole olemassa, onkohan tätä koskeva selvitys valmistunut. Jossain vaiheessa puhuttiin, että toukokuussa sellainen Lahti—Heinola—Mikkeli-rataselvitys jo tulisi.

Toinen asia. Huutokoski—Savonlinna-radan valmistuminen on nyt lähellä. Kiitoksia siitä. Tämän jälkeen tietysti pitää pohtia sitten henkilöliikenteen käynnistämistä tällä osuudella, olisiko se mahdollista. Siihen tietysti liittyy myös Parikkalan rajanylityspaikka.

Ja vielä yksi asia. Junayhteys Itä-Suomesta tulevilta junilta myös lentokentille on pohdittava erittäin tarkkaan ihan käytännön näkökulmasta, jotta se on sitten toimiva käyttäjille.

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jotta me voisimme pitää koko Suomen asuttuna, me tarvitsemme nimenomaan liikennettä, liikenneverkkoja: maanteitä, rautateitä.

Minusta on ihan hyvä, että hallitus on ottanut tähän liikennepoliittiseen selontekoon Seinä-joki—Oulu-radan peruskorjaamisen, samoiten myös sen, että rakennetaan kaksoisraide Seinäjoelta Ouluun, mutta tilanne on nyt sikäli ongelmallinen, että uhkaavat peruskorjauksen rahat loppua. Ensi vuosi on vielä turvattu, mutta sen jälkeen kaksi seuraavaa vuotta on ihan ilman mitään tietoa siitä, tuleeko rahaa vai eikö tule. Minä haluaisin kysyä nyt ministeriltä, onko nyt niin, että tämä hanke, peruskorjaus, keskeytyy vai saammeko me lisää rahaa. Täytyy muistaa, että koko Seinäjoki—Oulu-kaksoisraidehan rakennetaan elinkaariperiaatteella elikkä jatkossa rahat tulevat jostain muualta ja valtio maksaa ne aikanaan takaisin.

Markku Rossi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Yksi mielenkiintoinen asia, joka ei ole keskustelussa noussut esille ollenkaan ja johonka valiokunta mietinnössään kiinnittää huomiota, on sisävesiliikenteen kehittäminen. Tämä asiahan on ollut kokonaisuudessaan kymmenisen vuotta Suomessa jäissä. Olisiko nyt aika lähteä nuo padot jo murtamaan ja lähteä Euroopan muunkin liikennepolitiikan mukaisesti viemään näitä sisävesiliikenteen asioita eteenpäin?

Kysynkin ministeriltä, olisiko nyt aika jo katsoa sillä lailla pitkälle tulevaisuuteen tuonne ensi vuosikymmenelle ja eteenpäin, että meillä laadittaisiin uudelleen sisävesiliikenteen kehittämisohjelma kanavointineen ja siihen liittyvine asioineen. On aivan selvää kuitenkin, että kokonaisuudessaan meidän on siirrettävä maanteiltä ja ehkä rautateiltäkin kuljetuksia, ja jos niitä nimenomaan voidaan viedä vesiliikenteen piiriin, niin se on kokonaistaloudellisesti ilmaston ja hyvin monen muun asian kannalta edullista. Olisiko tämän ajan ja tulevaisuuden vuosien täsmentämisen aika?

Ulla Karvo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Energia- ja ilmastotalkoot ai- heuttavat monenlaisia seuraamuksia. Mikäli kuljetuskustannukset edelleen nousevat ja päästörajoitukset kiristyvät, on jossain vaiheessa punnittava, toteuttaisiko paikallinen tuotanto ja paikallinen jatkojalostus paremmin taloudellisuutta, myös ympäristöllistä taloudellisuutta. Esimerkiksi maidon kuljetus satojen kilometrien päähän tai jätedirektiivistä johtuva jätteiden kuljetus pitkien matkojen päähän voidaan asettaa kyseenalaiseksi. Onko mietitty, miten voidaan edesauttaa kokonaisvaikutuksiltaan edullisimpien ratkaisujen aikaansaamista niin kansallisella kuin EU:n tasolla?

Hannu Hoskonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Selonteon pyrkimys pysyvyyteen ja hallittuun liikenteen kehittämiseen Suomessa on erittäin hyvä, ja tähän kannattaa hakea jatkoakin tulevina vuosina seuraavan eduskunnankin. Kahta asiaa kysyisin arvoisalta ministeriltä:

Perustienpidon rahoista ja radanpidon rahoista on puhuttu paljon. Miksi tässä jokavuotisessa rahataistelussa ei vihdoinkin päästä sille tasolle, että nämä kaksi Suomen kannalta äärimmäisen tärkeää asiaa, perustienpidon ja radanpidon rahat, pantaisiin ikään kuin yhteen infrapakettiin? Sen ei pitäisi olla 46 miljardin euron budjetissa ongelma eikä mikään.

Toinen asia, arvoisa puhemies, on sitten tämän pysyvyyden kannalta myös tärkeä. Kun katsotaan isoja infrahankkeita, niin miksi ei oteta aidosti käyttöön nykyistä paljon tehokkaammin uusia rahoituskeinoja, joilla luotaisiin väljyyttä budjettikehyksiin? Sehän mahdollistaisi myöhemmin tai vaikka jo tänä vuonna tai ensi vuonna perusradan- ja perustienpidon rahojen lisäämisen.

Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aina on niin, että hyviä ja perusteltuja hankkeita on enemmän kuin on rahaa niiden tekemiseen eli joudutaan priorisoimaan, ja tietysti silloin pitää hyödyntää mahdollisimman hyvin olemassa oleva kapasiteetti.

Tästä näkökulmasta on tuntunut varsin yllättävältä se, että Pääkaupunkiseudulla hyvin voimakkaasti puuhataan toista lentokenttää. Ymmärrän sen, että jos Malmi poistuu käytöstä, on tiettyjä puolustuksellisia tarpeita olla jonkinlainen toinen lentokenttä. Mutta samanaikaisesti meillä on kuitenkin esimerkiksi Tampereella ja myöskin Turussa kentällä paljon kapasiteettia jäljellä ja sinne myös rahtiliikennettä voitaisiin luontevasti siirtää. Samalla myöskin logistiikkaa voitaisiin uudella tavalla organisoida ja hyödyntää paremmin siellä olevat tieverkot. Eli tuntuu jotenkin erikoiselta se, että tätäkin hanketta valmisteltaessa harpilla ei ole piirretty vähänkään kauemmaksi, että olisi nähty, missä niitä olemassa olevia lentokenttiä ja tyhjää kapasiteettia on runsaasti.

Liikenneministeri Anu Vehviläinen

Arvoisa puhemies! Yksityisteiden tulevaisuudesta totean, että tulevalle kolmelle vuodelle yksityisteitten määrärahat ovat 23 miljoonaa euroa vuositasolla, merkittävä korotus puuhuollon turvaamisen vuoksi, ja yksityistielakia muutetaan tänä syksynä siten, että sen ehtoja löysennetään, jotta voidaan antaa rahoitusta sinne puuhuoltoon.

Sitten ed. Virolainen kysyi hankkeiden aikaistamisesta. Totean, että meillä on tällä hetkellä — tänä vuonna, menneenä vuonna ja tulevana vuonna — investointeja noin 400 miljoonan euron edestä, vuositasolla erittäin korkealla tasolla liikutaan. Vuonna 2007 oli 225 miljoonaa euroa investointeja. En kyllä uskaltaisi lähteä nyt sanomaan, että nyt pitäisi lähteä näitä aikaistamaan.

Itärajan liikenneongelmista ed. Kantolalle totean, että viimeksi tänään on käyty neuvotteluja talouskomission alaisen rajaliikennetyöryhmän osalta tämän tulliasetuksen poistamiseksi. En uskalla sanoa, että asia olisi plakkarissa, mutta lokakuun alussa siihen palataan, ja se on meidän yksi keskeisimpiä edellytyksiämme, että Vaalimaalta voivat päästä ne autonkuljetusautot jatkossa kulkemaan.

Sitten oli työmatkapyöräilystä. Työmatkapyöräilyä minusta pitäisi ajatella niin, että se liittyy usein myös joukkoliikenteeseen, ja tämän kehittämisohjelman yhteydessä tullaan sitä tarkastelemaan. Mitä tulee verokysymykseen, se liittyisi näiltäkin osin ministeri Kataisen alueelle.

Ed. Vistbacka toi Kotolahdesta esille, että on viety rahoja pois. Emme me Kotolahdesta ole mitään rahoja vieneet pois, vaan se budjetti on yksinkertaisesti kasvanut niin isoksi, että valtuudet eivät siihen riittäneet. Olemme käyneet neuvotteluja Kotkan kaupungin kanssa siitä, miten tässä päästäisiin eteenpäin. Pidän sitä tärkeänä hankkeena.

Sitten liikenneturvallisuudesta. Liikenneturvallisuus on valtavan monimutkainen kokonaisuus. Ed. Vehkaperä kysyi näistä sakkorangaistuksista. Rangaistukset kuuluvat oikeusministeriöön, niin että en hirveästi niihin ottaisi kantaa. Mutta sen tiedätte, että meillä on selvitettävänä tämä virhepistejärjestelmä. Toivon, että siitä voitaisiin tämän syksyn aikana sanoa jotain vähän tarkempaa, mennäänkö sen suuntaan vai ei.

Alkolukko on otettu nyt käyttöön, sitä on laajennettu ja tullaan laajentamaan jatkossakin. Tietysti täällä vähän niin kuin rangaistuspuolella väliaikainen takavarikko on yksi asia, joka ehkä kannattaisi tutkia. Meillä on ensi maanantaina neljän ministerin liikenneturvallisuustyöryhmä, ja katsomme siellä myös tätä turvallisuustilannetta, mitä voidaan tehdä.

Sitten ed. Lauslahti kysyi näistä suojateistä ja hidasteista. Haluan tuoda sen esille, että kun katuverkko kuuluu kunnille ja kaupungeille, niin yleensä ainakin ruutukaavassa on kyllä erityisesti kaupunkien asia katsoa, mitä tehdään. Toivon, että me voimme tehdä entistä parempaa yhteistyötä kuntien kanssa, että koulujen lähiturvallisuus paranisi.

Ed. Ukkolalle kyllä joudun nyt toteamaan tästä Seinäjoki—Oulu-hankkeesta, kun sanoitte kahteen kertaan, että tämä Seinäjoki—Oulu-kaksoisraide on päätetty rakentaa, että ei todellakaan ole päätetty rakentaa. On päätetty rakentaa Ylivieska—Kokkola-kaksoisraide, joka maksaa 250 miljoonaa euroa. Päätöksiä tämän koko yhteysvälin kaksoisraiteeksi tekemisestä ei ole. Mutta niin kuin täällä on tuotu esille, niin täällä on sitä esitetty, että se hanke etenisi nopeammin.

Ed. Rossille sisävesiliikenteestä: Näen niin, että voi olla, että pidemmässä juoksussa kyllä ja maankäytöllisesti tämmöisiin ratkaisuihin tuleekin varautua siellä maakuntakaavoissa jnp. Mutta tämänkin keskustelun perusteella uskallan sanoa, että meillä on miljardeja vaatimuksia siinä, mitä kaikkea pitäisi tehdä, ja silloin minä ajattelen niin, että jos puhutaan tästä vaalikaudesta ja tulevista kahdesta ja kolmesta, minulle on tärkeätä, että me saamme varmistettua rahoitukset näille hankkeille, mitkä meillä nyt ovat ihan akuutisti tässä kaiken kaikkiaan käsissä.

Sitten ed. Hoskoselle totean perusväylänpidon rahoituksen tasosta ja siitä, miksi sitä ei saada kestävälle tasolle. Jokainen täällä voimme kysyä, mistähän se oikein johtuisi. No se johtuu tietysti siitä, että on otettu kehykset käyttöön, ja yleensähän kehyksiin sitoudutaan, ei niitä huvikseen tehdä. Tiedätte, että on monia muitakin tärkeitä alueita kuin liikennepolitiikka; vaikkapa ed. Hoskoselle varmaan ovat tärkeitä uusiutuvat energialähteet, se että sinne pystytään panostamaan. Tämä on tämmöistä palapeliä, niin kuin jokainen meistä täällä tietää. Ed. Satonen totesi viisaasti, että täällä joudutaan priorisoimaan, ja niin me joudumme. Kaikkea emme voi saada ainakaan kerralla.

Markku Pakkanen /kesk:

Arvoisa puhemies! Meillä on tänään ollut käsittelyssä tämä kauan odotettu ja paljon keskustelua herättänyt liikennepoliittinen selonteko, ja siihen on esitetty kysymyksiä, ja ministeri on antanut napakoita ja asiallisia vastauksia, joten kiitos siitä. On mainittu, että selonteko on paperin makuinen. Tämä on sen verran surullinen päivä jälleen kerran, että kun liikennepoliittista selontekoa käsitellään, niin jokin muu uutinen todennäköisesti ylittää tänäänkin uutiskynnyksen kuin tämä tärkeä selonteko.

Erittäin laajan, yli 70:n eri asiantuntijan kuulemisen jälkeen valiokunta teki kevätistuntokauden päätteeksi yksimielisen selonteon. Valiokunta sai myös seitsemän muun valiokunnan lausunnot, jotka omalta osaltaan osoittivat, kuinka merkityksellisestä selonteosta on kysymys. Heti alkuun on syytä lausua kiitokset valiokunnan sihteereinä toimineille virkamiehille, jotka laajasta ja perusteellisesta aineistosta ovat kirjoittaneet tiiviin ja selkokielisen mietinnön. Kiitoksen toki ansaitsee myös valiokunta ja sen puheenjohtaja yksimielisestä selonteosta.

Liikennepoliittisen selonteon keskeinen tarkoitus on liikennepolitiikan pitkäjänteisyyden lisääminen, liikenneturvallisuuden parantaminen ja joukkoliikenteen edistäminen. Kevyen liikenteen turvallisuuden parantamiseen ja kuljetusmarkkinoiden toimivuuteen on myös kiinnitetty huomiota, ja ne konkretisoituvat liikenneverkon kunnossapito- ja kehittämisohjelmassa. Geopoliittinen sijaintimme Venäjän naapurissa ja harvaanasuttu maa asettavat liikkumiselle erityisiä haasteita. Metsäteollisuuden puunkuljetustarve, Pohjois-Suomen suunnitteilla ja jo rakenteilla olevat kaivoshankkeet tai vaikka Barentsin alueen luonnonvarojen hyödyntäminen asettavat valtiolle suuret haasteet, joihin on jatkossa voitava nopeastikin reagoida.

Vaikka liikenne aiheuttaa noin 20 prosenttia maamme haitallisista kasvihuonepäästöistä, tulee valiokunnan mielestä liikenteen merkitykseen ilmastonsuojelulle suhtautua realistisesti. Elinkeinoelämän sijoittuminen maan eri osiin ja asuminen haja-asutusalueilla edellyttävät tavaroiden kuljettamista ja arkiliikkumista. Näihin kysymyksiin ei vielä nykyinen julkinen liikenne pysty vastaamaan.

Elinkeinoelämän on kaikissa tilanteissa voitava luottaa väylästöjen toimivuuteen. Hallituksen tuleekin parantaa kuljetusyritysten kilpailukykyä tavoitteena alentaa logistiikan kustannuksia koko maassa. Tällainen vaikea kysymys meillä on ratkaistavana Kaakkois-Suomessa. Pitkät rekkajonot aiheuttavat suurta haittaa kuljetuselinkeinolle, liikenneturvallisuudelle ja paikallisille asukkaille. Ainoana ratkaisuna ongelmien poistamiseksi näen, että alueen väylät laitetaan liikenteen määriä vastaavaan kuntoon ja että hallitus hyvässä yhteistyössä EU:n ja Venäjän viranomaisten kanssa neuvottelee sujuvat ja molem-pien osapuolien kannalta tasavertaiset rajanylityskäytännöt maamme itärajalla.

Suomalaisen meriklusterin, joka työllistää sekin noin 43 000 henkilöä, kilpailukyky tulee turvata. Huoltovarmuutemme kannalta keskeisen aluskaluston tulee olla Suomen lipun alla, jotta poikkeusoloissa kykenemme vastaamaan val-miuslain edellyttämiin haasteisiin. Tähän uusi tonnistovero antaa myös paremmat edellytykset.

Arvoisa puhemies! Autoilun verotus ja teiden kunnossapito puhuttavat suomalaisia ja eduskuntaa. Taustana viimekertaiselle autoverouudistukselle oli länsieurooppalaisittain arvioituna vanha ajoneuvokanta, romutusikä yli 18 vuotta. Voidaankin sanoa, että automme ovat täysi-ikäisiä. Ympäristönäkökohtien lisäksi verouudistuksen tulee koskea auton hankintaa ja käyttöä. Muun muassa dieselautojen erillinen käyttövoimaveron poistaminen ja polttoaineverotuksen porrastus päästöjen mukaan tulee selvittää.

Perusväylänpidon rahoitus on pitkään ollut alempi kuin väylävirastot ovat perusteellisesti esittäneet. Vaikka rahoitus kehyspäätöksessä nousee 160 miljoonaa euroa vaalikauden aikana, on se kustannusten nousun johdosta edelleenkin riittämätön. Jatkuva lisäbudjettirahoitus ei voi olla pysyvä ratkaisu, vaan perustienpidon voimavaroja tulisi lisätä noin 100 miljoonalla eurolla. Tasokorotuksella estettäisiin tiestön kunnon heikkeneminen ja kurottaisiin kiinni korjausvelka. Samalla voitaisiin liikenneinvestoinneissa siirtyä muiden hallinnonalojen tapaan budjettitalouden ulkopuolisiin investointeihin, joissa kunnossapidon määrärahat ja investoinnit on selkeästi erotettu toisistaan.

Timo V.  Korhonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Valiokunta kaiken kaikkiaan on tehnyt selonteon osalta erittäin perusteellista työtä tuossa mietinnössään. Kantoihin on monelta osin hyvä yhtyä. Haluaisin kuitenkin korostaa tässä yhteydessä muutamia yksityiskohtia.

Ensinnäkin on ehdottomasti huomioitava tänään metsäteollisuuden ilmoittamat päätökset. Ne tulevat epäilemättä vaatimaan niin pohjoiseen kuin itäiseen Suomeen myös liikennepoliittisia päätöksiä, taloudellisia lisäpanostuksia perusväylänpitoon, koska puu esimerkiksi Kainuusta, itäisestä Suomesta, Itä-Lapista täytyy saada jouhevasti markkinoille.

Toiseksi haluan nostaa vahvasti esille valiokunnan ja myös talousvaliokunnan näkemyksen siitä, että toimivilla ja tehokkailla liikennejärjestelmillä on oleellinen merkitys alueitten kilpailukyvylle ja hyvinvoinnin jakaantumiselle. Samalla valiokunta korostaa sitä, että liikennepoliittisen selonteon laadinnassa on jatkossa otettava huomioon kansalaisten yhdenvertaisuus. Näkemykset ovat aivan oikeita. Toki näin näkee tuo selontekokin, mutta tämän vuoksi liikennepolitiikassa ei voida kohdentaa kehittämistoimia ainoastaan liikennemäärien mukaan, kuten liian pitkään on tehty ja tehty liian vahvasti, vaan meidän on kyettävä huomioimaan myös harvempaan asuttujen alueitten liikenteellinen toimivuus.

Valiokunta on oikeassa myös siinä, että Suomessa on panostettava kuljetusyritysten kilpailukykyyn, pyrittävä alentamaan elinkeinoelämän logistiikkakustannuksia koko maassa. Onkin välttämätöntä, että kuljetusliikenteen osalta katsotaan lävitse ja arvioidaan ainakin kaksi toimenpidettä, ensinnäkin muun muassa dieselpolttoaineveron palautusjärjestelmän käyttöönotto tai ammattiliikenteen vapauttaminen dieselmoottoreita voimanlähteenä käyttävien ajoneuvojen käyttövoimaverosta. Toiseksi meidän on huomioitava se, että Suomessa tilanne on se, että kun Suomen kuljetustukijärjestelmää verrataan Ruotsin kuljetustukijärjestelmään, niin Ruotsissa tukijärjestelmä on euromääräisesti noin kymmenen kertaa Suomen kuljetustukea suurempi. Meidän on ehdottomasti tätä omaa järjestelmäämme kyettävä muokkaamaan siihen suuntaan, että olemme tasavertaisempia Ruotsin kanssa tältäkin osalta.

Alueitten saavutettavuuden turvaamiseksi lentoliikenne on äärettömän tärkeä. Valtiovallan tehtävä on turvata muun muassa lentoliikenteen toimivuus ja varmistaa koko maan kattavan kenttäverkoston ylläpito. Sen osalta olisikin paikallaan, että liikenne- ja viestintäministeriö asettaisi työryhmän tai selvitysmiehen selvittämään kotimaan lentoliikenteen ja lentoasemaverkoston turvaamiseen liittyviä kysymyksiä.

Yhtenä yksityiskohtana liikenteen kannattavuudesta voisi ottaa esille sen, että osassa Suomea on käytössä vapautus yritysten sotemaksuista tiettyyn eurorajaan saakka. Kuljetusyritykset ovat sen ulkopuolella. Näkisinkin järkevänä, että tuon sotemaksuvapautuksen piiriin saataisiin myös kuljetusyritykset, koska EU:n de minimis -säädökset eivät sitä tosiasiallisesti estä.

Puhemies! Myös valiokunnan näkemyksiin perusväylänpidon rahoitusvajeesta on pakko osin yhtyä. Toki tätä keskustelua on täällä jo monessa puheenvuorossa käyty, mutta on aivan selvää, että nykyisillä rahoitusmäärillä tuollaista perusväylänpidon korjausvajetta ei pystytä hoitamaan. On toivottavaa, että tähän rahoitukseen kiinnitetään huomiota.

Sitten, puhemies, aivan lopuksi: Kun Kainuuseenkin tuli tänään huonoja metsäteollisuuden lopettamispäätöksiä, on tässä yhteydessä hyvä muistuttaa siitä, että Kainuussa on Transtechin vaunutehdas, joka käytännössä voisi työllistää heti 100—200 ihmistä lisää, mikäli VR:n tarvitsemat vaunutilaukset pystyttäisiin kohdentamaan Transtechiin. Tässäkin yhteydessä toivoisin, että hallitus tältä osin asiaan voi paneutua.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Liikennepoliittiseen selontekoon ja valiokuntien siitä antamiin lausuntoihin on pitkälti helppo yhtyä. Nostankin tässä esille vain muutamia yksittäisiä kohtia.

Täällä on aika paljon puhuttu perustienpidon rahoituksesta, ja kuten valiokunnan mietinnössä sanotaan, pitkään jatkuneesta alhaisesta rahoitustasosta johtuen perustieverkko ja myöskin perusrataverkko ovat korjauksen tarpeessa. Korjaustarvearvio on 1 500 kilometriä maanteiden osalta ja 600 kilometriä rataverkon osalta. Kun tätä priorisointia on tehtävä, kuten aikaisemmin jo todettiin, kyllä tässä miettiä täytyy sitäkin vaihtoehtoa, tulisiko perustienpidon ja perusradanpidon osuutta jopa näitten suurtenkin hankkeiden kustannuksella priorisoida kärkeen. On aika harmillinen tilanne, että meidän kansallisvarallisuutemme monilta osin uhkaa rapautua. Sillä on myöskin elinkeinoelämään liittyviä vaikutuksia, koska monet maaseudun tiet varsinkin viime talvena, joka oli tietysti muutenkin poikkeuksellisen huono, olivat siinä kunnossa, että se haittasi jo elinkeinotoimintaa. Jos olet maaseutumatkailuyrittäjä ja sinulle tulevalle tielle lyödään kyltti "Linja-autolla ajo kielletty", niin se ei kovin hyvää kyllä lupaa. Kyllä perustienpidon rahoitus on sellainen, joka täytyy ihan vakavasti ottaa. Toivon, että eduskuntakäsittelyn aikana sinne saadaan vielä lisää rahoitusta. Näiden suurten hankkeiden priorisoinnin osalta kustannus—hyöty-suhde on hyvin keskeinen kriteeri. Kyllä sinne, missä ihmiset liikkuvat, täytyy myöskin resursseja suunnata.

Mitä sitten näihin erilaisiin rahoitusmalleihin tulee, niin minun mielestäni olennainen asia on se, että sitä rahoitusmallia pitää suosia, joka on loppuviimeksi veronmaksajalle kaikkein halvin. Silloin näitä kaikkia elinkaarimalleja ja muita ajatuksia voidaan kyllä tutkia, mutta itseämme emme saa pettää sillä, jos joku hanke saadaan pienellä budjettirahoituksella liikkeelle, niin jos loppuviimeksi kuitenkin kaikki veronmaksajat siihen osallistuvat ja veronmaksajat sen maksavat, kannattaako se niin tehdä vai kannattaako mennä perinteisen budjettirahoituksen kautta. Se on sitten eri asia, että varmasti ylipäätään tämä rahoitus, kuten jo mainitsin, suhteessa tarpeeseen vaatii vielä korjausta.

Arvoisa puhemies! On myöskin varsin huolestuttavaa se, että paitsi että kuljetusalalla yritykset ovat olleet tilapäisesti vaikeuksissa kohonneiden polttoainekustannusten takia, siellä on myöskin varsin suuria ongelmia työvoiman saatavuudessa. Tämä koskee toisaalta takseja, tämä koskee myöskin linja-autoliikennettä, kuorma-autoliikennettä. Kyllä tässä pitäisi pystyä tarkas-telemaan niin Suomessa kuin Euroopan unionin tasollakin näitä työ- ja lepoaikasäännöksiä. Nimenomaan kuljettajilta itseltään tulee sitä palautetta, että tämä järjestelmä, mikä nyt on, on kyllä ehdottomasti liian tiukka. Siellä tulee sellaisia tilanteita, tulee liikenneruuhkia, tulee keliesteisiin liittyviä poikkeuksia, tulee onnettomuuksiin liittyviä poikkeuksia, kaikkia mahdollisia, mitä siellä tiellä voi tapahtua tai jossain vaiheessa, kun sitä kuormaa tehdään tai puretaan. Silloin jo tällainen puolen tunnin tai tunninkin jousto näihin nykyisiin ajosäännöksiin auttaisi asiaa huomattavasti. On varsin kohtuutonta, että siellä sitten kuljettaja joutuu hyvin hankalaan tilanteeseen ja sakon maksajaksikin. Kyse ei ole siitä, että täytyisi esimerkiksi viikkotyöaikaa lisätä, ainoastaan joustoa täytyisi lisätä. Tämä viesti on tullut hyvin voimakkaasti nimenomaan sekä yrittäjiltä että myöskin työntekijöiltä erityisesti sitä kautta, että nuoria työntekijöitä on hyvin vaikea saada sellaisiin työtehtäviin, joissa saattaa joutua tunnin ajomatkan päässä kotoa pitämään pitkän lepotauon ja jäämään siihen yöksi tai päiväsaikaan pitämään pitkää taukoa.

Kyllä tässä semmoista maalaisjärkeä olisi käytettävä myöskin näissä asioissa. Toivon, että siihen löytyy yli poliittisten rajojen ja myöskin työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen taholta yhteistä tahtoa viedä näitä asioita eteenpäin. Suomi on laaja maa, logistiikka on meille tärkeä. Se on joka tapauksessa kallista, kun etäisyydet ovat pitkät. Meidän ei pitäisi enää enempää vaikeuttaa näillä liian tiukoilla työ- ja lepoaikasäännöksillä omaa kilpailukykyämme.

Mirja Vehkaperä /kesk:

Arvoisa puhemies! Heti kärkeen on yhdyttävä selontekomenettelyn kiittelijöiden kuoroon. Tämä laajaan lausuntokierrokseen sekä alueelliseen kuulemiseen perustuva, vahvasti tulevaisuuteen tähyävä selonteko on malliesimerkki avoimesta ja osallistumiseen kannustavasta poliittisesta valmistelusta. Valtioneuvoston selonteossa on huomioitu kattavasti tämän päivän ja tulevaisuuden liikennepoliittiset haasteet, ja niitä, totta vieköön, meillä riittää.

Ilmastonmuutoksen hillitseminen edellyttää liikenteen kasvihuonepäästöjen merkittävää ja pikaista leikkaamista. Pelkkä päästöpihien ajoneuvojen ja ympäristöystävällisempien polttoaineiden kehittely ei yksistään ongelmaa ratkaise, vaan tarvitaan myöskin liikkumistottumuksien muutoksia. Koko lailla ekologiseen hevoskyytiin ei ole varmastikaan paluuta, mutta omaa lihasvoimaa meidän tulee mahdollisuuksien salliessa käyttää paremmin hyödyksemme. Toivon, että liikenneministeri ministeriöineen teemahankkeita miettiessään painottaa kevyen liikenteen kulkuyhteyksien parantamista ja rakentamista.

Yhä useamman meistä on myös siirryttävä omalla autolla ajamisesta joukkoliikenteen käyttöön. Tämän muutoksen tueksi hallitus esittää suurten kaupunkien joukkoliikennetuen käyttöönottoa jo ensi vuonna ja on talousarvioesityksessään varannut tähän tarkoitukseen 5 miljoonan euron määrärahan. Lisäksi työsuhdematkalipun kehittäminen houkuttelevammaksi ja muutenkin joukkoliikenteen lippukäytänteiden kunta- ja kulkuvälinerajat ylittävä yksinkertaistaminen ovat parhaillaan ajatustyön alla. Harvaan-asuttujen seutujen joukkoliikenteen palvelutason turvaamista tuorein keinoin pohditaan liikenne- ja viestintäministeriössä selvitysmiehen johdolla. Jokaisen tasavertainen oikeus ja mahdollisuudet liikkumiseen pidetään kyllä mielessä.

Liikenneturvallisuuden parantaminen on toinen meitä jokaista lähelle tuleva, nopeita toimenpiteitä vaativa asia. Aiemmat yritykset eivät ole valitettavasti liikenteessä vuosittaisten uhrien lukumäärää kuitenkaan laskeneet. Tarvitaan entistä tehokkaampaa valistusta ja valvontaa. Liikennekasvatus on syytä aloittaa jo esikoululaisista lähtien, kulkeehan yhä useampi lapsi jo hyvin nuoresta pitäen omin päin eskariin ja kouluun. Lisäksi asenteet muotoutuvat pienestä pitäen. Turvallisuusnäkökohdat on huomioitava entistä laajemmin myös kuljettajatutkinnoissa niin neli- kuin kaksipyöräisten ajoneuvojen osalta, ja tässä viittaan mopokorttien tärkeyteen.

Joillakin konsteilla on myös turvavälineiden käytön välttämättömyys taattava kaikenikäisten teillä, vesillä ja kevyen liikenteen väylillä kulkevien kalloihin. Liikenneturvan selvitys kertoo vajaan viidenneksen suomalaisista edelleen kuvittelevan turvavyön olevan auton takapenkillä vain koristeena. Jos järjen puhuminen ei auta, olisi ehkäpä syytä harkita itseensä kohdistuvista laiminlyönneistä koituvien sakkorangaistusten korvaamista.

Arvoisa puhemies! Loppuun vielä muutama sana pohjoisen Suomen liikenneyhteyksien kehittämisestä.

Erityisesti mieltä lämmittävät satsaukset raideliikenteen kehittämiseen jatkamalla Pohjanmaan radan kunnostustöitä. Kokkolan ja Ylivieskan välisen rataosuuden tuleva kaksoisraiteistaminen parantaa junaliikenteen sujuvuutta merkittävästi. Barentsin alueen ja Perämeren kaaren listaaminen tulevaisuudessa merkittävien, valtioiden rajat ylittävien liikenneverkostojen luette-loon antaa uskoa siihen, että Pohjois-Suomen maantiet, raiteet ja meriväylät säilyvät jatkossakin hankelistojen kärkipäässä.

Leena Harkimo /kok:

Arvoisa herra puhemies! On merkittävä kehitysaskel, että liikennepolitiikkaa tarkastellaan ja suunnitellaan pitkällä aikavälillä ja käytännöstä aiotaan tehdä pysyvä. Vain pitkän aikavälin suunnitelmilla sekä strategioilla saadaan aikaan kestäviä ratkaisuja, ja niiden tulisi myös osoittaa yli hallituskauden kestävää sitoutumista. Infrastruktuurin kehittäminen vaatii pitkäjänteistä toimintaa.

Huomiota haluan kiinnittää perusväylänpitoon minäkin. Väyläverkko ei ole kaikilta osin riittävän hyvässä kunnossa. Pitkäaikainen rahoitusvaje kasaa ongelmia, muun muassa vaaran- taa liikenneturvallisuuden. Peruskorjaustarve on juuri nyt suurimmillaan, sillä 1960- ja 1970-luvuilla rakennetun tai peruskorjatun väylästön käyttöikä on kulumassa umpeen. Väylien kunnossapidon määrärahaa tulisi siis reilusti lisätä.

Liikennepoliittinen selonteko osoittaa hyvin, että liikennepolitiikassa on kyse paljon muustakin kuin vain rahasta ja sen riittävyydestä. Rahoitus kiistatta on kuitenkin keskiössä. Budjettirahoituksen tulee jatkossakin olla kivijalka. Uusia rahoitusmalleja on välttämätöntä sen rinnalla kehittää ja myös kokeilla, esimerkkinä vaikkapa kuntien aikaistamislainat. On silti korostettava, että tällöin aikaistamisrahoitusta tulisi käyttää hallitusti eikä siitä saa tulla pääsääntö infrarahoitukseen. Myös tie- ja liikennerahastojen perustamiseen ja käyttöön liittyvät kysymykset tulee selvittää aikaisempaa laajemmin.

Liikennepoliittinen selonteko on osaltaan tekemässä myös ympäristöystävällistä Suomea ja huomioi ilmastonmuutoksen asettaman haasteen. Hallituksen toteuttamat auto- ja ajoneuvoveron uudistukset ovat merkittävä osa haasteeseen tarttumista. Sen seurauksena uusien autojen keskimääräiset päästöt ovat laskeneet alle vuodessa jo yli 10 prosenttia. Tarpeetonta yksityisautoilua voidaan vähentää toimivalla joukkoliikenteellä. Liikennepoliittisen selonteon linjausten mukaisesti hallituksen toisessa talousarvioesityksessä päätettiin asettaa työryhmä valmistelemaan esitys toimivasta työsuhdematkalippujärjestelmästä, jotta se aidosti kannustaisi jouk-koliikenteen käyttöön. Juuri tämän tyyppisiä uusia avauksia tarvitaan.

Myös eheämpi yhdyskuntarakenne mahdollistaa pienemmät liikenteen päästöt. Liikennepolitiikan ja alueidenkäytön suunnittelun yhdistämisellä yhdyskuntarakennetta voidaan eheyttää. Eheämpi yhdyskuntarakenne karsisi myös turhaa oman auton käyttöä. Tulokset näkyvät vasta pitkällä aikavälillä, mutta selvää on, että pitkän aikavälin suunnitelmat mahdollistavat kestävän kehityksen.

Kolikolla on kaksi puolta. Eheämpi yhdyskuntarakenne merkitsee meluhaitoille altistuvien henkilöiden määrän lisääntymistä. Eräiden arvioiden mukaan miljoona suomalaista kärsii melusta. Ongelma ei ole marginaalinen. On harmillista, että meluntorjuntaan ei kiinnitetä suurempaa huomiota.

Arvoisa puhemies! Jalankulun ja pyöräilyn tarpeet tulee huomioida maankäytön ja liikennejärjestelmien suunnittelussa. Noin kolmannes päivittäisistä matkoista tehdään pyöräillen tai kävellen. Kevyen liikenteen asema on vahvin pienissä kaupungeissa. Tämä ei ole yllättävää, sillä näissä kaupungeissa myös liikennemäärät ovat pienet. Kevyen liikenteen tulee olla myös turvallinen vaihtoehto, turvallinen vaihtoehto hyötyliikkua, turvallinen vaihtoehto kulkea kouluun ja liikkua.

Todellinen asennemuutos tarvitaan liikenneturvallisuuskasvatukseen. Esimerkki viime viikolta: Noin 50 kuolemantapausta liikenteessä voitaisiin välttää, jos auton takapenkin matkustajat käyttäisivät turvavyötä. Näin välinpitämätön asenne omaa ja kanssakulkijoiden turvallisuutta kohtaan on pöyristyttävää.

Haluan vielä nostaa esille logistiikka- ja liikennealan koulutustarpeet. Elinkeinoelämä tarvitsee lisää koulutettuja logistiikka-alan ammattilaisia. Muun muassa kuljettajien ammattikoulutuksen vuosittain aloittavien määrä vastaa vain noin puolta vuotuisesta lisätarpeesta. Koulutukseen tarvittavat voimavarat on turvattava.

Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi: Olen tyytyväinen valtioneuvoston liikennepoliittiseen selontekoon kokonaisuudessaan ja kannustan hallitusta valiokunnan mietinnön kannanottojen mukaisiin toimiin.

Esko-Juhani Tennilä /vas:

Arvoisa puhemies! Liikenneinvestoinnit vaikuttavat hyvin suuresti siihen, minkälainen on eri alueiden saavutettavuus, joka puolestaan ratkaisee hyvin pitkälle seutukunnan kilpailukyvyn. Tie-, rautatie-, meri- ja lentoyhteydet sekä tietoliikenneyhteydet vaikuttavat siten hyvin paljon siihen, minkä näköiseksi tämä maa on muodostunut — se on jo vaikuttanut siihen — ja minkälaiseksi se jatkossa muodostuu. Suomi on väestöltään rajusti keskittynyt viimeisten parinkymmenen vuoden aikana, ja tämä väestön keskittyminen on johtanut ja johtamassa ainakin nyt siihen, että myös liikenneinvestoinnit suuntautuvat kasvavasti sinne, missä väkeä on jo muutoinkin paljon, kun lasketaan näitä keskimääräisiä käyttäjämääriä.

Kun liikenneyhteydet harvaanasutulla seudulla eivät ole kunnossa, sieltä sitten uhkaa voimistua muutto pois ja suuntautua sinne, missä väestöä jo muutoinkin on paljon. Tällä menolla päädytään sitten siihen umpikujatilanteeseen, että näillä keskittyvän väestön alueilla asumisen hinta nousee pilviin, niin kuin se on jo noussut, ja sitten pienillä palkoilla elävät eivät enää selviä ja tulee työvoimapula. Se uhkaa sitten toista päätä maata, sitä osaa maata, mikä menettää väkeään. Sitten julkisen palvelun palvelutehtävien työntekijöiden osalta on tämä sama ongelma, työvoimapula.

Pitää muistaa aluepolitiikka myös, kun liikennepolitiikkaa harjoitetaan, ja tässä liikennevaliokunnan mietinnössä tämä on minusta varsin hyvin huomioitu. Lapissa on otettava huomioon myös nopeimmin kasvavan elinkeinomme, matkailun, tarpeet ja myös sen vaikutukset. Kun tätä keskimääräistä laskentaa suoritetaan investoin-tien osalta, niin se ei tältä osin johda oikeudenmukaiseen tulokseen meidän alueemme osalta.

Otan esimerkiksi semmoisen tieyhteyden kuin Rovaniemi—Kittilä, jota kautta Levin liikenne isolta osin kulkee. Kylien kohdalle ei ole saatu jalkakäytävien, kevyen liikenteen väylien, rakentamiseen rahaa, koska keskimäärin vuoden mittaan siellä ei ole riittävästi näitten kriteereitten mukaan kulkijoita, vaikka sesongin aikana kulkijoita on aivan valtavasti autoillaan ajaen. Silloin siellä ei ole paikalliselle väestölle tielle asiaa ollenkaan. (Ed. Saarinen: No, on siellä käyty!) — Viime keväänä pidettiin, ed. Saarinen, mielenosoitusta eräällä tiellä, ja oli todella vaarallinen se mielenosoituskin, koska autoja pukkasi joka suunnasta eikä se mielenosoittajien porukka, joka niitä kevyen liikenteen väyliä kylille vaati, oikein uskaltanut tielle mennä, se joutui siellä hipsimään melkein tienravia myöten.

Meillä on myöskin monia sellaisia tieyhteyksiä, jotka ovat jääneet kokonaan retuperälle ja jotka ilman muuta auttaisivat matkailun kehittämistä siihen suuntaan, että siellä ne kylätkin hyötyisivät. Esimerkkinä Tepasto—Köngäs-väli Kittilän puolessa, joka Levillä matkaileville olisi semmoinen mukava tapa tutustua paikalliseen kyläelämään. Siellä on myöskin erilaista matkailutarjontaa. Mutta kun tiet ovat ryteikköjä, niin ei siellä kuljeta. Ivalo—Nellim-tie on jätetty peruskorjaamatta meidän puolessa vuosikymmenien ajaksi, ja sielläkin olisi esimerkiksi kolttakulttuuriin tutustumisen mahdollisuuksia. Unari—Meltaus Rovaniemen kaupungissa on jäänyt kokonaan unohduksiin. Sitä ei ole toisesta päästään haluttukaan, ilmeisesti oikeasti haluttukaan, peruskorjata.

Junaliikenteen osalta Lappi sai merkittävän saavutuksen, kun Rovaniemen—Kemijärven makuuvaunujuna kansanliikkeellä saatiin jatkumaan, ja siinä näkyi tämä muna—kana-juttu: Jos ei ole kunnon yhteyksiä, niin ei ole kulkijoitakaan. Se on nyt ainakin päivänselvää, että jos ei makuuvaunujunaa ole jollakin välillä, niin ei siellä ole kyllä sitten makuuvaunujunan käyttäjiäkään, ja tässähän väännettiin juuri tästä kysymyksestä. Nyt kun se saatiin, se on vetänyt hyvin matkailijoita. Se on juuri sitä ekologistakin ajattelua, että siirretään maksimaalisesti väkeä rautateitten piiriin, junaliikenteen piiriin. Se on myöskin tämä meidän matkailutarpeemme päivänselvästi.

Lentämisen osalta Lapin osalta totean vain sen, että sesonkiaikana meille on yhteyksiä hyvin, ainakin pääsääntöisesti hyvin, mutta kun meillä on tarve pidentää sitä meidän matkailukauttamme kesään, niin kesällä ei sitten käytännössä lennetä juuri ollenkaan noihin matkailukeskuksiin. No, se on se muna—kana-juttu taas. Eihän siellä voi olla juurikaan sitä matkailupalvelua, kun ei ole yhteyksiä. Jos niitä rakennetaan ja niitä luodaan myöskin valtion rahojen turvin, niin kyllä sinne sitten tulijoitakin rupeaa tulemaan ja palvelut samaan aikaan voivat kehittyä. Tässä Lappi-työryhmällä, jota ed. Manninen johtaa, on oikeita hankkeita, ja on siinä työmaata. Uskoisin, että tässä asiassa päästään sitten eteenpäin ja niitä yhteyksiä tuetaan, niitä lentoyhteyksiäkin, valtion rahoilla.

Reijo Paajanen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Mietinnön tehneen valiokunnan jäsenenä tunnen suurta mielihyvää siitä, että saimme yksimielisen kannanoton aikaiseksi ilman isompia henkisiä vaurioita ja mahdollisia luuvikoja. Valiokunnan valmistelussa oli mielestäni tekemisen meininki, josta puheenjohtajalle ja valiokunnalle on annettava iso kiitos, vaikka tietysti keskustelua emme keväällä saaneetkaan aikaiseksi.

Mitä selontekoon tulee, niin näen samalla tavalla kuin valiokunta kannanotossaan toteaa, että selonteosta on tehtävä pysyvä käytäntö. On tärkeää, että koko maamme liikenneverkkoa ja liikennepolitiikkaa tarkastellaan laajamittaisesti yksissä kansissa ja yhtenä kokonaisuutena ainakin kerran vaalikaudessa.

Puutun lähinnä itärajan keskeisimpiin liikenneongelmiin, joista me Kaakkois-Suomen edustajat olemme saaneet paikallisväestöltä todella runsaasti ja laajamittaisesti palautetta.

Tuo liikenne- ja viestintävaliokunnan matka tuonne Kymenlaaksoon ja Etelä-Karjalan maisemiin ja ennen kaikkea sen logistisiin kiemuroihin oli omasta mielestäni erinomaisen hyvä. Valiokunnan jäsenet pääsivät omin silmin toteamaan, miltä itärajan liikenteen pullonkaulat luonnossa oikein näyttävät. Näimme ongelmakohdat ja totesimme, että hyvä tahto ei pelkästään auta vaan tarvitaan nopeita toimenpiteitä akuuttien ongelmien korjaamiseen. Toivottavasti tässä ollaan edelleen samaa mieltä.

Budjettiriihestä saimme vajaan 5 miljoonan siivun, jota käytetään nyt rekkaliikenteen aiheuttamien turvallisuusongelmien hoitamiseen. Sillä toteutetaan Taavetti—Lappeenranta-peruskor-jauksen suunnittelu ja toivon mukaan mahdollisimman nopea toteutus vuosikymmenen alkupuolella. Rekkakaistojen suunnittelu ja rakentaminen Nuijamaalle ja Imatralle on myös järkevää, jos toista rekkaparkkia ei toteuteta nope-alla aikataululla. Metsäteollisuuden keskittymä Kaakkois-Suomessa sekä Venäjän vahva talouskasvu ovat synnyttäneet nopeasti kasvavaa raskasta liikennettä niin liikenneverkoille kuin rajanylityspaikoille. Rekkaliikenne Suomen ja Venäjän välillä on kasvanut 15—20 prosentin vuosivauhtia, ja tässä vauhdissa ei ole kukaan pysynyt kyydissä. Tällä hetkellä 2 400 rekkaa ajaa vuorokaudessa Imatran, Nuijamaan ja Vaalimaan raja-asemien kautta maahan tai maasta pois, ja oma sisäinen liikenne tehtailtamme ja tehtaille on aiheuttanut lähes painajaismaisen ongelman monella tavalla ja monelle taholle. Painajaista ovat vielä lisänneet autonkuljetusrekkojen rajanylitysmuutokset aiemmasta täysin käsittämättömällä tavalla.

Logistisesti ei ole järkevää ohjata rekkaliikennettä Kotkasta Imatralle ja Nuijamaalle, kun Vaalimaan raja-asema on melkein vieressä. Oma, yhä vain vankistunut mielipiteeni on, että koko autojen tuonti maahan pitäisi keskittää Kotkan ja Haminan satamiin, joista maanteitse on lyhin matka Venäjälle. Hankoon tulevat autot pitäisi mielestäni laittaa kokonaisuudessaan kiskoille, jolloin liikennehaitat pienenisivät merkittävästi. Autonkuljetusrekkojen määrä raskaasta liikenteestä on kasvanut vuoden aikana 25 prosentista 44 prosenttiin. Tuleva talvi voi pahim-millaan merkitä itärajalla sitä, että maantieliikenteen osalta tilanne riistäytyy ensi talvena täysin käsistä.

Selonteossa itärajan liikenteen ongelmat sivuutetaan lähes kokonaan. Kauttakulkuliikenteen merkityksestä on kyllä maininta, mutta logistiikan iso ongelma, asukkaiden, matkailijoiden ja elinkeinoelämän turvallinen liikkuminen samalla tieverkolla kansainvälisten kuljetusten kanssa, on jäänyt liian vähälle huomiolle, ja se on suuri haaste liikenneturvallisuudelle.

Rekkaparkkien rakentaminen Vaalimaalle ja Nuijamaalle ja vielä pikaisesti on ehdottoman tärkeää. Teiden rakentaminen on aina tietysti ensisijainen vaihtoehto, mutta nykyisen kaltaisessa tilanteessa muita keinoja ei ole, jos tien laidalle paisuneet jonot aiotaan purkaa. Raskaan liikenteen tiemaksujärjestelmä on käynnistettävä niin, ettei kotimaiselle liikenteelle tule lisää rasitteita.

Aivan lopuksi totean valiokunnan kannanoton mukaisesti, että perusväylänpitoon on osoitettava liikenneverkkojen kunnon turvaava rahoitus. Me olemme kaikki sitä mieltä, ja minusta Ruotsin hankepäätökset pari vuotta sitten olivat esimerkillisiä ja tässä meidän pitäisi ottaa mallia Ruotsista.

Tuula Peltonen /sd:

Arvoisa puhemies! Tämän liikennepoliittisen selonteon mukaan näitä rahoituspanoksia ollaan satsaamassa erityisesti, niin kuin täällä jo moneen kertaan on todettu, perustienpidon osalta puuhuollon turvaamiseen ja vähäliikenteisen soratieverkon kunnon parantamiseen. Ja kyllä totisesti kotimaisen puun liikkeelle saattaminen on tällä hetkellä aika lailla tärkeää, ja siksi satsaus on tietysti aiheellinen. Toisaalta tämän päivän uutisia kuunnellessa tulee mieleen, olisiko näitä satsauksia voinut harkita ja tehdä jo paljon aikaisemmin.

Asetettu painopiste tuo kuitenkin esille haasteita päällystetyn tiestön ja siltojen kunnon suhteen sekä yhdyskuntien kehitystä tukevien, nimenomaan alueellisten investointien osalta. Aluekehittämisen suhteen onkin tärkeää, että kuntien infra on jatkossakin kunnossa. Sillä on merkitystä nimenomaan sen elinkeinoelämän kilpailukyvyn säilyttämiseksi.

Selonteossa todetaan, että hyvät liikenneyh-teydet ovat alueiden kehittämisen kannalta keskeinen edellytys. Nyt siihen tarvittaisiin myös sitten toimenpiteitä. Tällä rahoituksella kunnille ja maakunnille jää liian vaikea tilanne hyvien yhteyksien luomiseksi. Puuhuoltosatsauksen rinnalla ei muuhun perustienpitoon riitä juuri mitään. Indeksit ja kustannusten nousut syövät rahoituksen ostovoimaa, eikä budjetti ota sitä huomioon riittävällä tavalla. Kustannusten nousu on todellinen ongelma, koska suuri osa rahoista on sidottu vuosiksi eteenpäin pitkäaikaisilla kunnossapitosopimuksilla, jotka ovat sitten indeksiin sidottuja. Rahaa liikenneväylien kunnossapitoon tarvitaan vähintään 200 miljoonaa euroa joka vuodelle. Sekin on varmaan täällä jo todettu.

Hallituksen kehyspäätöksessä lisätty 72 miljoonaa euroa kohdennetaan suurimmilta osin metsäteollisuuden puuhuollon turvaamiseen alemmalla tieverkolla. Viime vuosina tiestön kunnossapidon kustannukset ovat kasvaneet noin 25—30 miljoonaa euroa vuodessa. Näin kustannusten nousun jatkuessa ja lisärahoituksen kohdentuessa pääosin alempiasteiseen soratiestöön tienpidon haasteeksi muodostuu koko muun tieverkon ja siltojen kunnon turvaaminen. Myös tietenkin ilmastonmuutoksen mukanaan tuomat haitat vaurioittavat tietä huomattavasti.

Arvoisa puhemies! Tiestön hoidon tasosta ei voida tinkiä ja hoidon alueurakoiden kustannukset on sidottu pitkäaikaisin sopimuksin. Rahoituksen vähentyessä joudutaan tinkimään tieverkon ylläpidosta ja alueellisista investoinneista. Kun päällysteiden ylläpidossa priorisoidaan pääteitä, on uhkana päällystetyn seutu- ja yhdystieverkon heikkeneminen. Kokonaan tiepiirin rahoittamat kohteet, muun muassa kevyen liikenteen väylät, vilkkaiden sorateiden päällystämiskohteet, jäävät tässä tilanteessa toteutumatta. Täällä on puhuttu tästä liikenneturvallisuudesta tänään paljon, ja nythän Opetushallituksen liikenneturvallisuusviikon teemana on tänä vuonna "Turvalliset koulumatkat", ja nimenomaan nämä kevyen liikenteen väylät ovat tässä suuressa merkityksessä koululaisten turvallisuuden takia.

Keski-Suomen osalta mainitsen parannushankkeita, jotka on jo aiemmin päätetty. Siellä on tämä Lusi—Vaajakoski, joka on siellä listalla, ja vuoden 2011 jälkeen on Jyväskylä—Oulu, Valtatie 4, myös. Tuohan käsittää sen nelikaistaisen tien Tikkakoskelle ja ohituskaistatien siitä edelleen Äännekoskelle ja eritasoliittymiä ja myös sitten turvallisuusparannuksia aina Ouluun saakka. Mutta meillä on siellä Jyväskylässä pullonkaula tämä Vaajakosken kohta. Jos täällä on puhuttu rekkaparkeista ja niitten ongelmista, niin meillä on siellä sitten Vaajakoski, joka nykyisellä tie- ja risteysjärjestelyllä on täysin riittämätön, ja se ruuhkautuu, se liikenne, siellä jatkuvasti aika lailla. Tuo ohittava tiejärjestely, mikä siellä tulisi tehdä, maksaa ainakin 40 miljoonaa euroa, joten alueelliseen rahoittamiseen sen suhteen ei ole mahdollisuuksia. Näillä näkymin voimme odottaa, jos ei siihen toimia suunnata, yhä pahenevia jonoja sillä alueella.

Arvoisa puhemies! Merkittävä kysymys tulevaisuuden kannalta on ilmastonmuutos ja siihen vaikuttaminen. Me tarvitsemme entistä voimakkaampaa painotusta joukkoliikenteen kasvattamiseen ja kehittämiseen ja yksityisautoilun vähentämiseen, niin kuin on jo useassa puheessa todettu. Raideliikenteen painoarvo kasvaa. Toimivan ja hyväkuntoisen rataverkon avulla voimme lisätä joukkoliikenteen käyttöä ja mahdollistaa paremmin myös elinkeinoelämälle välttämättömiä tavarankuljetuksia. Siellä meillä Keski-Suomessa houkuttaa kovasti rataliikenteen osalta uusi kehittämismahdollisuus, Jämsä—Lahti-rata esimerkiksi, tässä mielessä.

Selonteko kertoo, että yli 80 prosenttia kotimaan tavarankuljetuksista on teollisuuden kuljetuksia. Rautateitse kuljetetaan varsinkin perusteollisuuden raaka-aineita ja tuotteita. No, kustannustehokkuuden parantamiseksi ratojen perusparannusohjelma on todella tarpeellinen ja myös se, että ne tärkeimmät tavaraliikenteen käyttämät ratayhteydet parannetaan 25 tonnin akselipainon kestäviksi. Jotta tuo rataverkko olisi ylipäätänsä turvallinen, niin siihen kyllä vaadittaisiin huomattavasti lisää rahoitusta, ja tämän hallituskin on budjetissaan todennut, mutta eivät kuitenkaan nyt näytä sitten toimet ihan riittävän sen mukaisesti. Nykyisellä rahoituksella nopeus- ja painorajoituksia joudutaan lisäämään, ja rataverkkoa tulisi kyllä nopeasti laittaa kuntoon ihan kaikkialla Suomessa.

Sitten vielä tästä liikenneturvallisuudesta. Mainitsinkin jo näistä kevytväylistä, eli kattava kevytväyläverkosto taajamissa ja niiden lievealueilla on merkittävä nimenomaan koululaisten päivittäisen omatoimisen kulkemisen ja samalla myös muiden kulkemisen kannalta. Tieliikenteen turvallisuuteen vaikuttaa paitsi teiden kunto myös liikkujien asenteet. Jämsän seudun koulutuskeskuksessa on kokeiltu Turvallisesti ja ammattitaitoisesti liikenteessä -koulutuspakettia. (Puhemies: Nyt menee jo paljon yli!) — Meneekö paljon yli? No hyvä, minäkin osaan puhua yli ajan sitten. — Mutta tämä on semmoinen hanke, johon suosittelen kaikkia tutustumaan. Elikkä Turun yliopiston psykologian laitoksen liikennepsykologian tutkimusryhmä on tehnyt tästä tutkimusta, ja se on todettu erittäin hyväksi ja kannattavaksi hankkeeksi. Sitä voi valtakunnallisesti suositella.

Katja Taimela /sd:

Arvoisa puhemies! Nyt käsiteltävän selonteon lähtökohtana on parantaa liikenneturvallisuutta, joukkoliikenteen toimivuutta ja taata talouskasvun lähtökohtia. Kaupunkiseutujen joukkoliikennetuki ja haja-asutusalueiden kutsujoukkoliikenteen kehittäminen ovat tärkeitä varsinkin ympäristönäkökohdista.

Monet valiokunnat ja puhujat täällä salissa ovat kiinnittäneet huomiota siihen, että selonteossa ei juurikaan kiinnitetä huomiota kevyeen liikenteeseen. Kevyen liikenteen väylien rakentaminen on tärkeää, ja näihin talkoisiin tarvitaan valtion osallistumista. Kuntatalouden tilanne on hyvin tiedossa, ja se, mistä ensin menopuolta karsitaan, tuppaa olemaan juuri kevyen liikenteen väylien rakentamisen tapaiset kohteet. Kevyen liikenteen väylien rakentamistahti on Suomessa hyvin verkkaista, vaikka uusien kävely- ja pyöräteiden tarve on arvioitu koko maassa noin 5 000 kilometriin eli suunnilleen samaan määrään, mitä meillä väyliä tällä hetkellä yhteensä on olemassa. Kevyen liikenteen väylien rakentamisen keskeinen perustelu löytyy liikenneturvallisuuden parantamisesta. Lisäksi kevyen liikenteen suosiminen on hyväksi niin ympäristölle kuin ihmisten terveydellekin.

Liikenteen hiilidioksidipäästöt ovat merkittävä osa maamme päästöistä, joita olemme sitoutuneet vähentämään nopealla aikajänteellä. Siksi meidän pitää panostaa kevyen liikenteen tarjoamiin mahdollisuuksiin ja joukkoliikenteeseen erityisesti.

Asiointiliikenne ja kuntien välinen liikkuminen julkisilla kulkuneuvoilla on vaikeuksissa. Suurkaupunkien ongelmakirjo on oma lukunsa, ja sen tilanteen parantamiseksi onkin lähdetty rahallisesti liikkeelle, harmi vain, että panostukset ovat pahasti alimitoitettuja. Nyt Etelä-Suomessakin ollaan jo keskisuurien kaupunkien kohdalla vaikeuksissa aivan perustavimpien linjavuorojen suhteen haja-asutusalueista puhumattakaan. Vaikuttaa siltä, että julkisen liikenteen järjestämistä tulisi pohtia kokonaisuutena uudelleen. Nyt hajanainen järjestelmä toimii oikeastaan itse itseään hajottaen, kun eri toimijoiden, esimerkiksi kuntien, tilaus- ja ostoliikenteen ja julkisten palveluntarjoajien vuorot eivät kohtaa.

Julkinen liikenne on kehitettävä kokonaisuutena houkuttelevaksi vaihtoehdoksi nimenomaan kuluttajien kannalta, ja tässä myös hintapolitiikka näyttelee suurta roolia. Samalla joukkoliikenteen käyttämiseen kannustavia toimia on kehitettävä ja lisättävä. Esimerkiksi työsuhdematkalippujärjestelmän laajentaminen on kannatettava hanke. Rahallisten kannusteiden lisäksi on huolehdittava julkisen liikenteen sujuvuudesta, palvelutasosta ja luotettavuudesta eli vuorojen pysymisestä. Joukkoliikenteen suunnittelun pienimmän yksikön tulee olla jatkossa koko valtakunnassa työssäkäyntialue eikä yksittäinen kunta.

Arvoisa puhemies! Raskaan liikenteen puolella on kiinnitettävä huomiota työssäjaksamiseen ja kuljetusten järkevään aikataulutukseen. Tähän otti puheenvuorossaan ed. Satonen hyvän ja vahvan kannan.

Valtion tuottavuusohjelma vaikuttaa myös liikennepuolella, koska se vähentää muun muassa työsuojelun ja poliisien resursseja. Valvonnasta ja työkykyä ylläpitävistä toimista tinkiminen näkyy liikenneturvallisuuden heikentymisenä. Tätä tuskin kukaan kiistää.

Liikennepoliittinen selonteko tuo pitkäjänteisyyttä liikenneinvestointeihin ja niiden rahoitukseen. Se toimii hyvänä mahdollisuutena määrittää liikennepuolelle selkeä toimintalinja. Siksi on perusteltua tehdä selonteosta pysyvä käytäntö.

Samaan aikaan liikenneinvestointien budjetointia tulee selkeyttää ja raskaita käytäntöjä purkaa. Joustavammat budjettikäytännöt parantaisivat hankkeiden toteutumismahdollisuuksia entistä tarkoituksenmukaisemmin ja taloudellisemmin. Varsinkin vallitsevassa taloustilanteessa liikenneinvestointeja kannattaisi ehkä myös tehdä nykyistä enemmän.

Kipeästi tarvittava uudistus liikennehankkeiden budjetoinnissa on investointien ja kunnossapidon määrärahojen erottaminen selkeästi erilleen toisistaan. Se selkeyttäisi tilannetta merkittävästi ja auttaisi siten riittävän rahoituksen määrittelemiseen toimialalle.

Katri Komi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Koska käytin jo laajan puheenvuoron lähetekeskustelussa, en aio toistaa silloin sanomaani, vaikka edelleenkin toki olen samaa mieltä.

Sorateitä yleisistä teistä on yli kolmasosa, noin 28 000 kilometriä. Näistä yli kolmasosa taas kärsii kelirikosta joka kevät, painorajoituksia on 3 000—4 000 kilometrillä joka vuosi. Puuhuollon turvaamisen toimet kohdistuvat ja ovatkin jo kohdistuneet sorateiden runkokelirikon poistoon sekä painorajoitusuhan alla olevien teiden ja siltojen korjauksiin suunnilleen joka kunnassa Etelä-Savossakin, olemmehan metsäisin maakunta. Ja hyvä näin, että sinne rahaa on löytynyt, toivottavasti löytyy tulevinakin vuosina. Rahaa perustien- ja perusradanpitoon sekä yksityisteiden ylläpitoon tarvittaisiin, välillä tuntuu, että loputtomasti.

Arvoisa puhemies! Kuten ed. Rossi tuossa aikaisemmin vastauspuheenvuorossaan kommentoi, sisävesihankkeiden suhteen on puute selonteossa, samoin kuin siinä, että ei ole pystytty vielä ottamaan kantaa lossien korvaamiseen esimerkiksi Etelä-Savossa silloilla, Vekaran lossi ihan yhtenä esimerkkinä, ja siellä ministeri vasta taisi vieraillakin.

Ilon pilkahduksista puhuin jo lähetekeskustelussa maakuntamme osalta: Savonlinna—Huutokoski-rataa, Savonlinnan ohitustietä, syväväylän siirtoa, Mikkeli—Lusi-väliä. Uskon, että hankkeet tulevat toteutukseen, kuten meille on kerrottu. Mikkeli—Juva-välin toteuttamisen on sitten jatkuttava heti sen edellisen pätkän valmistuttua.

Arvoisa puhemies! Tässä yhteydessä on kerrottava myös, miksi en ollut mukana ensimmäisellä lennolla tänä keväänä Helsingistä Varkauteen, kuten liikennepoliittisen selonteon yhteydessä tästä pöntöstä aiemmin lupailin, kun lupauksista yleensä pitäisi pitää kiinni. Minulla nimittäin oli varattuna paikka tuohon ensimmäiselle lennolle 31.3. aamulla, mutta pari viikkoa ennen tuota ajankohtaa minulle ilmoitettiin, että lento onkin hävinnyt eli lennot alkavatkin vasta noin kuukautta myöhemmin, ja toista kertaa sitten en pystynyt muuttamaan aikataulujani tuon neitsytlennon mukaan.

Mutta nyt nuo lennot Helsinki—Varkaus—Savonlinna pelaavat kolmiolentoina, ja montaa lentojen peruuntumista ei onneksi vielä ole tapahtunut, toivotaan ettei jatkossakaan. Toivotaan, että matkustajamäärät kasvavat nopeasti tuon Varkauden kahden kuukauden kesätauon jälkeen. Asia hyvä, että lentoja taas on. Kiitos kaikille asianosaisille siitä!

Maarit Feldt-Ranta /sd:

Arvoisa puhemies! Herr talman! Pidän vaalikauden alkuun sijoittuvaa selontekomenettelyä tarpeellisena. Siirtyminen liikennepolitiikassa edes hivenen pitkäjänteisempään suunnitteluun on tervetullut kehityssuunta.

Yhdyn monilta osin selonteon linjauksiin, jotka käsittelevät ympäristökysymyksiä, työllisyyttä ja kilpailukykyä, myös liikenneturvallisuuden lisäämiseen tähtäävät tavoitteet ovat sinällään kannatettavia. Panostukset ovat kuitenkin kokonaisuudessaan riittämättömiä. Selonteon luottamusta nakertaa myös se, että siinä sysätään suurin osa kaikista kehittämishankkeiden kustannuksista seuraavien eduskuntavaalien jälkeiseen aikaan.

Liikennekysymyksissä on syytä harjoittaa sellaista politiikkaa, jossa pyritään liikennejärjestelyin ja investoinnein edistämään hankkeita, joilla on kansallisesti laajempaa merkitystä. Tämänhetkinen suurin liikennepoliittinen kansallinen haasteemme liittyy rekkaliikenteen sujuvuuden ja turvallisuuden parantamiseen. Vielä joitakin vuosia sitten alueitamme, kuntia ja elinkeinoelämää kehotettiin hyödyntämään transitoliikenteen potentiaalia. Nyt seuratessamme julkista keskustelua on syntynyt vaikutelma, että tämä liikenne on kovin epätoivottavaa ja haitallista. On kuitenkin hyvä muistaa, että edelleen kasvupotentiaalia omaava transitoliikenne on monin paikoin synnyttänyt merkittävästi uusia työpaikkoja ja siten luonut myös kasvua meidän talouteemme.

Liikennepoliittisessa selonteossa ja hallituksen linjauksilla ei valitettavasti ratkaista tähän liikenteeseen liittyviä ongelmia tyydyttävällä tavalla. Hallituksen suunnitelmat hankkeiksi itärajalla ovat tervetulleita, mutta ne eivät ratkaise rekkaliikenteen alkupään pullonkaulaongelmaa. Ensisijainen toimenpide vähentää tällä hetkellä maanteillä kulkevaa transitoliikennettä olisi siirtää mahdollisimman paljon tästä liikenteestä ja sen kasvusta rautateille. Kiireisin toimenpide tämän ongelman ratkaisuksi olisi Hanko—Hyvinkää-radan sähköistäminen. Hankoniemen kautta viedään ja tuodaan entistä enemmän tavaraa. Sekä alueen oman teollisuuden kasvupotentiaalin että Venäjän-viennin jatkuvan kasvun nimissä radan sähköistämispäätös olisi hyvin perusteltu. Teiden liikenneturvallisuutta voitaisiin myös ensi tilassa parantaa. Yksi tällainen parannus olisi Valtatie 25:n parannus osuudella Tammisaari—Meltola—Mustio. Valitettavasti Hanko—Hyvinkää-radan sähköistys tai Valtatie 25:n rakentaminen eivät sisälly selontekoon.

Arvoisa puhemies! Valitettavaa ja lyhytnäköistä on myös se, että selonteossa on hankkeita valittaessa käytetty muita kriteerejä kuin hyöty—kustannus-indeksejä, joilla on aikaisemmin pyritty huolehtimaan siitä, että hankkeet ovat mahdollisimman kannattavia koko Suomelle. Esimerkkinä mainitsen juuri Hanko—Hyvinkää-rataosuuden sähköistämisen, jonka rakentamisen kannattavuus on aivan toista luokkaa kuin useiden nyt esitettyjen hankkeiden.

Arvoisa puhemies! Lopuksi muutama sana selonteossa mainituista tilavarauksista maankäyttösuunnitelmia varten. Tilavarauksissa mainitaan muun muassa Helsinki—Turku- ja Helsinki—Pietari-oikoradat. Molempien mahdollinen toteutuminen siintää jossain kaukana tulevaisuudessa. Tässä päivässä on tärkeää, että huolehdimme jo olemassa olevien ratayhteyksien kunnossapitämisestä. Rantaradan eli Turun-radan tai läntisen pääradan peruskorjaus ja kehittäminen ovat kustannustehokkain tapa järjestää nopea junaliikenne vilkkaalla Helsingin ja Turun välillä.

Aivan viimeiseksi nostan esille vielä yhden yksittäisen kasvavan ongelman, nimittäin liikenteen lisääntyvän meluhaitan. Selonteossa ei tästä kasvavasta ongelmasta mainita sanaakaan. Toivon, että myös tähän, noin miljoonaa suomalaista koskettavaan ongelmaan puututaan.

Håkan Nordman /r:

Arvoisa puhemies, ärade talman! Med tanke på den allmänna utvecklingen, konkurrensförmågan, den regionala utvecklingen och balansen behövs återkommande trafikpolitiska redogörelser. Välfungerande trafikleder och kommunikationer ska ses som ytterst viktiga i infrastrukturen. Den stora utmaningen är att kunna hålla de viktigaste trafiklederna i gott skick och samtidigt utveckla trafiknätet ytterligare i takt med tidens krav. Då är nyttan störst.

Kilpailu Suomen sisäisillä kuljetusmarkkinoilla on kasvanut EU:n laajentumisen myötä. Tämä luo haasteita kotimaisille kuljetusyrityksille, ja ne pitää ottaa entistä enemmän huomioon. On maamme intressien mukaista, että merkittävä osa kotimaisista markkinoista myös tulevaisuudessa kuuluu kotimaisille yrittäjille, eli niiden pitää pärjätä kilpailussa ulkomaalaisten kilpailijoiden kanssa.

Klimatförändringen ställer hårda krav på regeringen, riksdagen och oss som beslutsfattare. För att klara av utmaningarna måste orsakerna till förändringarna beaktas på alla områden, speciellt i kommunikationerna och infrastrukturen. I annat fall skjuts problemen upp och ökar kostnaderna. I EU:s energi- och klimatpaket ställs mycket hårda krav på trafiksektorn. 2020 får koldioxidutsläppen vara högst 10,9 miljoner ton jämfört med 13 miljoner för närvarande. Om utvecklingen fortsätter i nuvarande riktning kommer utsläppena att öka med nästan en miljon ton under ifrågavarande period.

Situationen är alltså mycket krävande och det gäller att hitta en helhetslösning som passar trafiksektorn och infrastrukturen och som samtidigt är miljövänlig. Som det konstateras i betänkandet, minskar en smidig trafik redan i sig utsläppen. Trafiklederna ska planeras så att trafikstockningar kan undvikas. Detta är också affärsekonomiskt lönsamt.

Toinen tärkeä päämäärä on joukkoliikenteen kehittäminen. Olemme hyvin tietoisia siitä, että joukkoliikenteen kehitys on ollut negatiivinen viime aikoina. Tämä kehitys on katkaistava. Linja-autojen ja junaliikenteen käyttämisestä pitää tehdä houkuttelevampi vaihtoehto kasvavaan henkilöautoliikenteeseen nähden. Vähentyneet matkustajamäärät ja korkeat polttoainehinnat johtavat noidankehään, jossa liikenneyritykset eivät näe jatkamista kannattavana. Tästä tilanteesta on päästävä pois ympäristöllisistä syistä. On myönteistä, että mietinnössä korostetaan joukkoliikenteen kehittämistä. Ehdotetut veronkevennykset ovat perusteltuja.

Alustavien tietojen mukaan hallitus kuitenkin ehdottaa, että vähennetään kaupunkien seutulippujen valtionavustusta 2 miljoonalla ja alueellisen liikenteen palvelujen ostoa ja paikallisen liikenteen valtionavustusta miljoonalla eurolla verrattuna tähän vuoteen. Tuntuu siltä, että eduskunnan on tässä kohdassa korotettava mainittuja määrärahoja niin kuin joskus ennenkin.

Yleinen huolenaihe on, että perusväylänpidon määrärahat ovat pitkään olleet riittämättömiä. Se koskee yhtä hyvin tieverkkoa kuin rataverkkoa, ei ole otettu huomioon edes kustannusten nousua. Tilanne on huolestuttava, koska väylien kunto huononee ja investointitarpeet kasvavat. Erittäin suuri haaste.

Poikittaisliikenne idästä länteen on maassamme huonosti kehitetty. Tämä koskee sekä maantieliikennettä että rautatieliikennettä. Mutta myönteinen hanke tämän selonteon yhteydessä on Vaasa—Seinäjoki-radan sähköistäminen, jolle vihdoinkin on näytetty vihreää valoa. Kiitos siitä eri tahoille ja kiitos hyvästä yhteistyöstä! Samoista syistä esimerkiksi Valtatie 8:aa Vaasasta Jyväskylään ja itään siis on parannettava mahdollisimman pian. Tällaisella poikittaisliikenteellä Venäjän rajalta Atlantille saakka on valtavasti potentiaalia Merenkurkun liikennettä ajatellen, joka palvelee myös etelään suuntautuvia kuljetuksia.

Tulevaisuuden visiona meillä Pohjanmaalla on kiinteä yhteys tie-, silta- ja tunnelijärjestelyineen Vaasasta Uumajaan. On arvioitu, että kyseisen järjestelyn kustannus olisi noin 2,3—2,5 miljardia euroa. Tällainen summa voi vaikuttaa ihan utopistiselta nyt mutta ei välttämättä tulevaisuudessa.

Arvoisa puhemies! Den här trafikpolitiska redogörelsen fyller en mycket viktig uppgift.

Hannes Manninen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Suomi on liikennepolitiikan näkökulmasta saari. Kun siihen yhdistetään laaja harvaanasuttu maa, niin toimiva liikennejärjestelmä ja pitkäjänteinen liikennepolitiikka ovat äärimmäisen tärkeitä maamme kilpailukyvyn turvaamisen, aluepolitiikan ja talouskasvun kannalta. Liikenneväylien kunto ja rahoitus ovat kuitenkin asioita, joissa on jatkuvasti parannettavaa. Nykyisistä teistä suurin osa on rakennettu 1950—1970-luvuilla, ja niiden taloudellinen käyttöikä on kulumassa umpeen ja peruskorjaustarve kasvaa. Kysymys on myös merkittävän kansallisvarallisuutemme hoidosta, ja siitä tulee pitää huolta.

Pääministeri Vanhasen hallitukset ovat muuttaneet liikennepolitiikkaamme entistä pitkäjänteisemmäksi. Sen seurauksena nykyisellä vaalikaudella merkittävien uusien väylähankkeiden rahoitustasoa on nostettu reilulla kolmanneksella. Korotusta samoin kuin kunnossapidon ja pienten investointien ostoarvoa kuitenkin nakertaa väylärakentamisen kustannustason nopea nousu. Haluan kuitenkin tässä yhteydessä erityisesti kiittää liikenneministeri Anu Vehviläisen sitkeää ja määrätietoista työtä liikennerahoituksen tason nostamiseksi ja sen oikeudenmukaiseksi kohdentamiseksi. Hän on myös saavuttanut erinomaisia tuloksia kehys- ja muut olosuhteet huomioon ottaen. Hankerahat ovatkin nyt selvästi korkeammalla tasolla kuin 2000-luvun alkuvuosina, ja siitä jo edellä mainitsin.

Selonteko on myös hyvä alku nykyistä pitkäjänteisemmälle liikennepolitiikalle. Pitkäjänteisyyttä pitäisi kuitenkin parantaa edelleen päättämällä ainakin osittain myös seuraavan kauden hankkeista, jotta uusi vaalikausi ei aiheuta yhden tai kahden vuoden tyhjäkäyntiä uutta selontekoa odotettaessa uusien hankkeiden osalta. Jotta päästäisiin todella pitkäjänteiseen ja riittävään rahoitustasoon liikennepolitiikassa ja koska eduskunnan pitää olla poliittisen keskustelun tärkein foorumi, teen selkeän ehdotuksen: Esitän, että hallitus asettaa parlamentaarisen työryhmän, jonka tehtävänä on seuraavaa hallituskautta varten tehdä esitys 1) perusväylänpidon ja investointien rahoituksen kestävästä tasosta, ei yksittäisistä hankkeista, 2) investointien budjettikäytännön muuttamisesta siten, että nykyisestä käyttömenobudjetoinnista siirrytään käytäntöön, jossa käyttömenoilla on oma budjettinsa ja investoinnit siirretään budjettitalouden ulkopuolelle, kuten on suurimmalla osalla muitakin hallinnonaloja, 3) budjetti- ja valtuuskäytännön joustavoittamisesta sekä 4) erilaisten rahoitusmallien käyttöönotosta myös käytännössä eikä vain paperilla.

Työryhmän tarkoituksena olisi täten varmistaa tulevasta hallituskokoonpanosta riippumatta väyläpolitiikassa väyläpanostusten taso parlamentaaristen puolustuskomiteoiden tapaan. Käsitykseni on, että ilman tämän tyyppistä ratkaisua juupas—eipäs-keskustelu jatkuu tässä talossa hallituskokoomuksesta riippumatta.

Matti Saarinen /sd:

Herra puhemies! Selonteko on tarpeellinen, niin kuin täällä on todettu moneen kertaan, ja valiokunta on mietinnössään ihan oikeilla suunnilla ja pinnoilla, ja mietintö meneekin selontekoa pidemmälle. Tästä huolimatta tämä mietintö on vielä liian hymistelevä.

Määrärahatasot ovat tämän selonteon ja mietinnön suurin ongelma. Miksi niitä pitää entisestään leikata, kun eduskunta yksimielisesti vuodesta toiseen toteaa, että väylänpidon määrärahatasot ovat alamittaisia? Näin on tieliikennepuolella, raideliikennepuolella. Mietinnössä todetaan muun muassa, että raideliikenteen määrärahat pitävät sisällään piilevän turvallisuusriskin. Kuka astuu rivistä sitten, kun jossain mälli käy? Joukkoliikennetuki on temppuilumaista näpertelyä. Helsingin kaupunki käyttää 150—200 miljoonaa euroa joukkoliikenteensä tukemiseen. Tässä valtio käyttää koko Suomeen, suurimpiin kaupunkeihin, 5 miljoonaa euroa. Tämä on sitä kokoomuksen temppupolitiikkaa — he ovat tätä temppu-sanaa täällä usein käyttäneet. Tämä ei siis vaikuta juuri mihinkään, ei myöskään asiantuntijoitten mukaan.

Tieliikenteen puolella suurin yksittäinen ongelma koskee Venäjän-liikennettä Hangosta itärajalle. Miksi tästä selonteosta niin kuin mietinnöstäkin on täysin unohdettu tämän reitin alkupää? Siitä on täysin vaiettu — tämän silkkitien alkupää Hangon satamasta, Valtatie 25, ei sanaakaan selonteossa. Kantatie 51:n osuus Kirkkonummi—Kivenlahti — kokoomus vaati sen hankkeen nopeuttamista viime vaalikaudella, ja vaaliyön jälkeisenä aamuna sitä lykättiin kolmella vuodella. Vaikka valtion budjetit ovat vuodesta toiseen miljarditolkulla ylijäämäisiä, niin miksi Hanko—Hyvinkää-rataosuutta ei sähköistetä? Se on Suomen kannattavin sähköistysinvestointi. Millä perusteella se on ohitettu muilla hankkeilla? Muutkin sähköistyshankkeet pitää hoitaa, mutta jos omalla rahalla ihmiset tekisivät ratkaisuja, niin kai he lähtisivät siitä, että ensin tehdään kaikkein kannattavimmat hankkeet. Tässä sarjassa Hanko—Hyvinkää on ylivoimainen niihin muihin verrattuna. Turha on sitten vaikeroida sitä, että meillä on ongelmia rataverkolla, jos tätä ei nähdä kokonaisuutena.

Ministeri Vehviläinen kantoi huolta Valtatie 6:sta. Ihan hyvä niin, se on vasta osaratkaisu. Seinäjoki—Oulu on päävaltimosuoni, ja se pitää hoitaa nopeammin kuin nyt on suunniteltu, koska siinä vaiheessa, kun Oulun päässä on vihkiäisiä, toisesta päästä alkaa taas peruskorjaustarve tulla esiin.

Sitten selonteosta puuttuu se näkemys, että tällaisella alueella, joka syntyy Helsinki—Tampere—Turku—Helsinki-kolmioon, pitäisi olla nopeat maantie- ja ratayhteydet. Tällä alueella syntyy bruttokansantuotteesta äärettömän suuri osuus, ja siinä olisi niin paljon liikennettä, että siinä tehokkuusluvut ovat hyviä.

Pääkaupunkiseudun kehätieratkaisujen, Kakkoskehän jatkon, Vuosaaren sataman valmistumisen huomioon ottamisen tulisi näkyä vieläkin voimakkaammin. Eikä Turunväylän ruuhkista puhuta mitään. Eilen aamulla Turunväylällä ruuhkat olivat noin 15—20 kilometriä Munkkiniemestä Turkuun päin, Ämmäsuon kaatopaikan suoralla jono pysähtyi.

Kevyen liikenteen tarpeesta täällä on todettu, ne on aivan liian niukasti kirjattu. Jos meillä on 50 vuoden ohjelma näillä resurssitasoilla, niin jokainen ymmärtää, että jokin mättää pahasti.

Arvoisa puhemies! Selonteossa on hyviä lin-jauksia, ja ennen kaikkea mietinnössä on hyviä kannanottoja. Nyt on huolehdittava siitä, että hallitus myös noudattaa eduskunnan yksimielistä tahtoa. Ja tästä yksimielisyydestä on osoituksena se, että me oppositiossakin tässä yhteydessä ja näissä asioissa annamme luottamuksen hallitukselle, ja hallitus ei saa sitten tätä luottamusta omassa toiminnassaan pettää. Tähän asiaan palataan, jos ei eduskunnan yksimielinen tahto välity hallituksen korviin ja johda sitten niihin toimenpiteisiin, mitä eduskunta yksimielisesti edellyttää.

Anne-Mari Virolainen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Liikennepoliittinen selonteko antaa liikennepolitiikallemme uudet, modernit kasvot, ja sen vaikutukset tulevat näkymään aina vuoteen 2020 ja sitä kauemmaksikin.

Valiokunta on painottanut mietinnössään kokonaisnäkemyksellistä visiota liikennepolitiikasta, joka kytketään muuhun yhteiskunnalliseen suunnitteluun kattavasti ja poikkihallinnollisesti. Siihen suuntaan ollaan menossa, mikäli selonteosta tulee pysyvä käytäntö, kuten valiokunta mietinnössään on ehdottanut ja kuten sitä on tänään täällä vahvasti kannatettu.

Tänään on jo moneen otteeseen tullut selväksi, että perusväylänpidon rahoitus on riittämätön. Siitä ei pääse mihinkään, ja jatkossa onkin keskityttävä toimenpiteisiin ja eri rahoitusmalleihin, joilla varmistamme väylästömme kunnon ja kehittämisen sekä torjumme kansallisvarallisuutemme rapautumisen. Itse asiassa on hyvin helppo yhtyä ed. Mannisen esitykseen parlamentaarisesta työryhmästä ja sille ryhmälle tulevista haasteista.

Palvelukykyiset ja turvalliset liikenneväylät ovat elinkeinoelämän kilpailukyvyn ja alueellisen elinvoimaisuuden perusta. Logistiikkakustannusten osuus Suomen teollisuusyritysten liikevaihdosta on kaksinkertainen tärkeimpiin kilpailijamaihimme verrattuna, ja ne muodostavat toiseksi suurimman menoerän heti palkkakustannusten jälkeen.

Liikennevaliokunta korostaakin mietinnössään, että elinkeinoelämän logistiset kustannukset on pystyttävä pitämään kilpailukykyisinä suhteessa keskeisiin kilpailijamaihin. Osaava henkilöstö on myös merkittävä kilpailukykytekijä. Sitä varten meidän on koulutettava riittävästi kuljettajia ja logistiikka-alan ammattilaisia sekä kyettävä hyödyntämään huippuosaamista, uutta teknologiaa, innovaatioita sekä tutkimus- ja kehittämistoimintaa.

Liikenteen aiheuttamien päästöjen osuus on noin viidennes kaikista kasvihuonepäästöistä. Valiokunnan puheenjohtaja omassa esityksessäänkin korosti laajaa valikoimaa päästöjen vähentämiseksi. Kuriositeetinomaisesti vähentämisen niin sanotuksi ratkaisuksi on kesän aikana noussut 60 000 vapaan autoedun käyttäjää. Suomessa on kaiken kaikkiaan noin 2,5 miljoonaa autoa, joten ilmastokeskustelussa ratkaisu ei ole vapaan autoedun kiristyvä verotus. Lisäksi tuoreiden selvitysten mukaan jo yli puolet yrityksistä ohjeistaa autohankinnoissa valintoja ympäristöystävällisempien autojen suhteen, ja autoverouudistuskin oli oikean suuntainen toimenpide vähäpäästöisempien autojen saamiseksi liikenteeseen.

Ilmastonmuutoksen torjunnassa keskeinen keino on autoriippuvaisuuden vähentäminen, joka onnistuu muun muassa yhdyskuntarakennetta tiivistämällä, biopolttoaineiden käytön lisäämisellä sekä ajoneuvoteknologiaa ja joukkoliikennettä kehittämällä.

Suurten kaupunkien joukkoliikennetuen lisääminen on erinomainen asia, mutta raha ei yksinomaan ratkaise kannattavuus- ja houkuttelevuusongelmaa. Joukkoliikennettä on kehitettävä asiakaslähtöisempään suuntaan tarjoamalla eri lipputuotteita, uusia hinnoittelumalleja, parempaa palvelutasoa sekä ennen kaikkea aikataulujen luotettavuutta. Kiitos siitä, että ministeri Vehvi- läinen on pistänyt joukkoliikenteen kehittämisohjelmaan vauhtia!

Kuljetusala kantaa myös kortensa kekoon ilmastonmuutoksen torjunnassa ja toimii energian säästämiseksi. Suomen Kuljetus ja Logistiikka Skal on perustanut Litra päivässä -energiatehokkuusklubin, jonka tarkoituksena on jakaa tietoa eri tavoista kerätä euroja säästöporsaaseen polttoaineen kulutusta vähentämällä.

Ministeri jo esittelypuheenvuorossaan korosti, että selonteko on kokonaisuus, ei yksittäisten hankkeiden lista. Samassa periaatteessa pitäytyi myös valiokunta. En malta kuitenkaan olla ottamatta hyvää esimerkkiä alueellisesta hankkeesta, minkä vaikutukset ovat valtakunnallisia. Se on Kehä kolmosen parantaminen.

Pienemmässä mittakaavassa vastaavana mainittakoon Turun satamayhteyden parantaminen ja kehätien nelikaistaistaminen. Ne ovat elin- keinoelämän ja liikenneturvallisuuden kannalta merkittäviä hankkeita, jotka vaikuttavat laajasti alueellamme, mutta valitettavasti toteutusaikataulusta ei ole tietoa.

Arvoisa herra puhemies! Lopuksi haluan huomauttaa, kun ed. Feldt-Ranta moitti, että meluntorjuntaa ei ole selonteossa huomioitu: se on kyllä valiokunnan mietinnössä huomioitu niin, että on maininta meluntorjunnan teemapakettien tarpeellisuudesta. (Ed. Laitinen: Joo, me toimme sen siellä esiin!) Toivotaan, että nämä mietinnötkin luetaan hyvin huolellisesti.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Yhdyn ed. Virolaisen ajatukseen siitä, että mietinnöt luetaan tarkkaan ja myöskin mietintöjen liitteenä olevat valiokuntien lausunnot. Ympäristövaliokunnan jäsen ed. Virolainen on itse ollut mukana valiokunnan kokouksessa, jossa valiokunta päätti lausunnossaan, ja siteeraan: "Valiokunta kiinnittää huomiota myös autoedun verotuskohtelun ympäristövaikutusten selvittämistarpeeseen. Selonteon mukaan työsuhdematkalipusta tulee tehdä houkutteleva ja autoetuun nähden kilpailukykyinen vaihtoehto. Autoedun merkitystä ei kuitenkaan ole lainkaan selvitetty." Ed. Virolainen, itse olitte silloin valiokunnassa, kun tätä käsiteltiin. Viittaan tuohon puheenvuoroon. Eli kyllä autoetukin on sellainen asia, jonka ilmastovaikutukset pitää katsoa.

Ministerille kiitoksia, että jälleen olette ahkerasti liikkeellä niin kuin aikaisemminkin aina, ja se on kansanedustajan näkökulmasta aina hyvin arvokasta. Siis, kun asiaa käsitellään, niin asianomainen ministeri on paikalla.

Mutta tämä kansallinen vastuu siitä, että me pystymme ensiksi Kioton tavoitteet saavuttamaan, sen jälkeen Euroopan unionin. Eurooppa-neuvoston tavoitteet ovat kyllä todellinen haaste. Ainakin viisi tai kuusi kertaa voisi sen haaste-sanan tässä perään lausua. Suomen pitäisi pudottaa vähintään 16 prosenttia liikennepäästöjä, hiilidioksidipäästöjä, vuoteen 2020 mennessä vuoden 2005 tasosta, ja tämä on aivan minimi, eli tämä liittyy siihen 20 prosentin tasoon vuonna 2020, mutta toivon mukaan Kööpenhaminassa vuonna 2009 päädytään 30 prosenttiin globaalisti hiilidioksidipäästöjen vähentämisessä. Tällöin todella kaikki keinot ovat tarpeen ja myöskin ekologisesti ajatellen myös sellaiset keinot, jotka ovat kaikkein tehokkaimpia. Ja kyllä silloin liikenteen siirtäminen kiskoille ei ole nimenomaan mitään vastakkainasettelua eri kuljetusmuotojen välillä, vaan hiilidioksidipäästöjen näkökulmasta edullisimman vaihtoehdon eli kiskoliikenteen, rataliikenteen, edistämistä. Ainoastaan 2 prosenttia hiilidioksidipäästöistä, jotka liikenne aiheuttaa, tulee kiskoliikenteestä. Tietysti silloin täytyy katsoa, millä se sähkö on tuotettu, jolla junia kuljetetaan.

Kiitos ministeri, että vastasitte siihen Kotolahti-ratapiha-asiaan. Kyllä se Kotkassa aiheutti todellisen frustraation, että valtio vetäytyi pois tästä Kotolahden ratapihahankkeesta. Kotkan kaupunki on käyttänyt, tuo köyhä ja varsin velkaantunut kaupunki — Suomen velkaantuneimpia, rakentanut muun muassa sen Merimuseon — pari miljoonaa euroa siihen. Se on käyttänyt jo osan tästä rahasta, ja valtio ei halunnut olla mukana selityksenään, että kustannustaso on noussut. Se on tietysti yhdenlainen selitys, mutta mielestäni tässä eivät kyllä selitykset riitä.

Meriturvallisuus on tärkeä asia ja öljyntorjunta. Ja niin paljon pitää Itämeren öljynkuljetuksesta sanoa, että on vaan ajan kysymys, milloin öljyonnettomuus tapahtuu. Kysymys ei ole siitä, tapahtuuko se vai ei, vaan kysymys on siitä, milloin. Tällöin me tarvitsemme, ja me tarvitsisimme heti, toisen vastaavanlaisen avomeriolosuhteissa öljyntorjuntaan pystyvän aluksen kuin mitä nyt Uudenkaupungin telakalla ollaan rakentamassa. Toinen asia, mikä puuttuu ja mikä nyt ei kuulu arvoisan ministerin toimialaan, ovat nämä öljypuomit. Ne ovat sitten toisen ministeriön huoli, mutta yhteinen liikenteeseen liittyvä asia. Öljyntorjunta on erittäin tärkeää Suomenlahdella. Ja miksi kaksi alusta? Yksi alus ei ehdi sitten siihen ensi hätään, niin kuin pitäisi.

Reijo Laitinen /sd:

Herra puhemies! Oliko niin, että noin 5 minuuttia on aikaa käytettävissä puheenvuoron pitämiseen?

Puhemies! Ministerille myöskin täältä opposition suunnalta, sosialidemokraattien suunnalta, kiitos siitä, että olette aktiivisesti tehnyt työtä sen puolesta, että ylipäätään selonteko saatiin valmiiksi tänne eduskuntaan ja olette omalta osaltanne antanut panoksen myöskin siihen työhön, mitä täällä eduskunnassa valiokunnissa on tehty. Täytyy toivoa, että tämä selontekomenettelykäytäntö tulee jatkumaan, ja mikäli se meistä on kiinni, ihan varmasti näin tapahtuu.

Ed. Manninen, valtiovarainvaliokunnan puheenjohtaja, käytti täällä puheenvuoron. Valitettavasti en päässyt sitä kuulemaan kokonaan, vain osittain, ja siinä hän teki ehdotuksen siitä, että asetettaisiin parlamentaarinen työryhmä nyt selvittämään liikenteen rahoitukseen liittyviä ja rahoitusjärjestelmiin liittyviä ja budjetointiin liittyviä keskeisiä kysymyksiä. Ymmärsin niin, että tuossa ehdotuksessa oli kaiken kaikkiaan neljä kohtaa.

Itse olen kannattamassa sitä, että näin tehtäisiin, haettaisiin sitä kansallista tahtoa, jolla voitaisiin nämä todella isot meidän infraan liittyvät, infrarahoitukseen liittyvät, ongelmat ratkaista ja niin, että katsotaan asioita ei vain tähän päivään vaan pitkälle tulevaisuuteen. Toivon, että kun niin arvostettu, kokenut parlamentaarikko kuin valtiovarainvaliokunnan puheenjohtaja Manninen on, tämä esitys otettaisiin myöskin hallituksen puolella vakavasti. Kyllä se niin on, että meidän täytyy tämä kysymys yhdessä ratkaista. On tunnustettava se, että eivät myöskään edelliset hallitukset ole riittävällä vakavuudella tähän asiaan puuttuneet. Näin se vaan on. Se on merkinnyt sitä, että meidän tiestömme, rautatiet ovat päässeet pahasti rappeutumaan. Tilanne on sen kaltainen, että nykyinen määrärahataso ei riitä edes tiestön kunnossa pitämiseen. Alempi tieverkko erityisesti rapautuu.

Hyvää on se, että puuhuollon kannalta nyt sitten tulee korvamerkittyä rahaa, joskin kyllä näyttää, että liian myöhään. Tässä suhteessa voi sanoa, että hallituksen olisi pitänyt reagoida tähän akuuttiin tai jo jonkun aikaa jatkuneeseen metsäteollisuuden ongelmaan aikaisemmin. Tänä päivänä UPM-Kymmene ja Stora Enso ovat ilmoittaneet sen, että aikovat irtisanoa 2 150 työntekijää, Suomesta lakkauttavat tehtaita, ajavat koneita alas. Kyllä tuolla puun saatavuudella on ollut yksi merkitys näihin ratkaisuihin. Isojen ongelmien edessä ollaan tai on oltu jo pitemmän aikaa.

Mutta samalla kun on puuhuollon kannalta korvamerkitty määrärahoja niitten väylien kunnossapitämiseen ja rakentamiseen sekä tie- että ratapuolella, niin se merkitsee sitä, että muun perustienpidon rahoitus esimerkiksi ensi vuoden talousarvion yhteydessä laskee 14 miljoonaa euroa tienpidon puolella, ratapuolella 24 miljoonaa, lähes 25 miljoonaa euroa. Tämä on vakava kysymys, kun samanaikaisesti kustannustaso on voimakkaasti noussut. Onneksi se nousu on nyt sitten pysähtynyt ja hivenen ovat jopa sitten raaka-aineitten hinnat laskeneet. Hyvä näin.

Mutta isojen kysymysten äärellä ollaan, ja todella toivon sitä, että kun nyt sitten kaikkien asiantuntijoitten ja eri järjestöjen, muun muassa Elinkeinoelämän keskusliiton, Suomen tieyhdistyksen jnp., kanta ja viesti meille on se, että lisäystarve perusväylänpitoon on vähintään 200 miljoonaa euroa vuodessa, niin tämä kertoo siitä tuskasta ja huolesta, missä ollaan. Kyllä meidän pitää pystyä turvaamaan liikkuminen, niin ihmisten liikkuminen henkilöautoilla, joukkoliikenteen kehittäminen mutta myöskin elinkeinojen turvaaminen.

Puhemies! Ihan tähän lopuksi haluan nostaa esille tässä yhteydessä, vaikka ministeri toivoo, että mitään yksittäisiä tienpätkiä nyt ei tässä ruveta esiin nostamaan — eniten kyllä niitä on tullut tuolta hallituspuolueiden kansanedustajien toimesta — Lusi—Vaajakosken. Se on valmistumassa 2010. Hyvä niin. Me saimme sen viime vaalikaudella ohjelmaan, mutta Haapalahti—Kanavuori: Kun Lusi—Vaajakoski valmistuu, niin sille kohdalle Vaajakoskella Nelostien osalta, E75:n osalta, tulee Helsinki—Utsjoki-suunnassa Nelostien suhteen suurin pullonkaula. Itse vajaa neljä viikkoa sitten, kun tulin Ysitieltä Leppälahdesta Vaajakoskelle päin, Jyväskylään päin, 38 minuuttia meni 3 kilometrin matkalla, ja koko aika pahenee, erittäin vaikea ongelma. Se pitää pystyä ratkaisemaan sillä tavalla, että se ei ole uusi hanke vaan sisältyy, niin kuin eduskunta on päättänyt, Lusi—Vaajakoski-hankkeeseen, Lusi—Jyväskylä-toteutukseen, ja että siihen haetaan myöskin rahoitus.

Liikenneministeri Anu Vehviläinen

Arvoisa puhemies! Vielä muutama kommentti näihin juuri pidettyihin puheenvuoroihin.

Ensinnäkin ed. Laitiselle totean tästä puuhuoltotilanteesta, kun sanoitte, että liian myöhään: Jos tämä oli liian myöhään, niin sitten olisi pitänyt edellisen hallituksen tässä toimia. Muistatte varmaan hyvin, että reilu vuosi sitten kehysriihessä laitoimme jo 20 miljoonaa euroa kelirikkoteiden parantamiseen. Nyt tämän kuun lopussa vietetään Huutokoski—Savonlinna-ratajuhlaa, ja nyt 165 miljoonaa euroa laitamme tämän kesän alusta alkaen puuhuollon turvaamiseen, joten kyllä tässä nyt on panostuksia tehty.

Edelleen ihmettelen sitä, kun tekin toistatte, että 200 miljoonaa vähintään vuositasolla pitää laittaa perustienpitoon. Meillä on 514 miljoonaa euroa nyt budjetissa ensi vuodelle, joten jokainen kyllä ymmärtää, että ei ole minkäänlaista realismia se, että 200 miljoonaa kerralla pelkästään perustienpitoon lisättäisiin rahoitusta yhdessä vuodessa. Voi olla ihan hyvä, että sosialidemokraatit luottavat tässä EK:n lausuntoon, kun hehän sen niin sanoivat, mutta ketkä tekevät budjetteja ja ovat hallitusvastuussa, tietävät, että tämä ei ole realistista.

Mitä sitten tulee ed. Mannisen, valtiovarainvaliokunnan puheenjohtajan, esitykseen parlamentaarisesta työryhmästä, niin hän perusteli sen hyvin ja niihin näkökohtiin, mitä hän toi siinä esille, voin sanoa suhtautuvani perusmyönteisesti. Tätä asiaa pohditaan, ja harkitsemme asiaa vakavasti. Jokainen meistä tietää, että sitä kautta tulisi sitoutumista, että kaikki eduskuntapuolueet olisivat mukana, mutta sitten muistamme tilanteen me, jotka olemme olleet vähän pitempään mukana ja myös hallitusneuvotteluissa, kun siellä on rahat käsissä ja on tehty parlamentaarista työtä. Ehkä enemmänkin ulko- ja turvallisuuspolitiikan osalta on pystytty pysymäänkin niissä, mutta muistan myös vaikka viime hallitusneuvotteluista sen, että kun oli tiede- ja teknologianeuvosto, joka oli määrittänyt sen, minkä verran yliopistojen perusrahoitusta tulisi nostaa, niin ei se aivan niin helppoa siellä Säätytalolla sitten ole mennäkään sen mukaisesti, eikä se olisi ollut sen helpompaa, vaikka siellä neuvotteluissa olisivat olleet sosialidemokraatit ja vasemmistoliitto. Tämä on vähän hankala kysymys, mutta minä ymmärrän tämän asian, mitä ed. Manninen esitti, ja suhtaudun siihen positiivisesti.

Sitten vielä sanon tästä — ed. Tiusanen lähti pois — Kotolahdesta. Valtio ei ole vetäytynyt Kotolahden hankkeesta, sen haluan toistaa. Kotolahdessa on ongelma, että siellä kustannukset nousivat ei 50 prosenttia vaan enemmän, ja me olemme yhdessä, Ratahallintokeskus ja Kotkan kaupungin toimijat, pohtineet, mitenkä tulemme pärjäämään, että sitä hanketta saadaan vietyä eteenpäin.

Edelleen vielä totean raideyhteyksien kehittämisestä transitoon liittyen. Täällä tuli esiin ed. Saarisen puheenvuorossa ja myös ed. Feldt-Ranta kiinnitti tähän huomiota, että nyt pitäisi tehdä tämä Hanko—Hyvinkää-rata ja sitä kautta saada kuljetuksia yhä enemmän raiteille Hangosta itärajalle. En pidä sitä missään tapauksessa mahdottomana, mutta kyllähän meistä kaikki tietävät, että se kaikista suurin ongelma on nyt siellä Etelä-Karjalassa tällä hetkellä. Minullekin on jonkinlainen mittari se, minkä verran minulle tulee suoraan ihmisiltä kannanottoja. Minulle ei tule kyllä Hangon suunnasta sellaisia, joissa sanotaan, että nämä 50 kilometrin rekkajonot estävät pääsemästä kotiin ja näin, mutta Etelä-Karjalasta tulee.

Raideliikenteen käyttöä jatkossa transitokuljetuksiin pidän kannatettavana, mutta siihen nähden, kun esimerkiksi viime vuonna vähän yli 20 000 autoa kuljetettiin raiteitse, sen eteenpäinvieminen hyppäyksenomaisesti paljon ei varmaan tapahdu ihan nopeasti. On arvioitu, että ehkä 100 000 autoa voitaisiin viedä eli kymmenisen prosenttia. Kun tällä hetkellä arvio on, että tänä vuonna Suomen läpi viedään yli miljoona henkilöautoa, niin se voisi olla semmoinen kymmenesosa, mitä voitaisiin raiteilla kuljettaa, ja niin paljon kuin pystytään tekemään, siihen suhtaudun kyllä positiivisesti.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kiitoksia jälleen ministerille vastauksesta Kotolahden suhteen, mutta valitettavasti tilanne on se, että työt, joiden piti alkaa, vähintään lykkääntyvät, ja syy oli se, että Ratahallintokeskus ilmoitti, ettei se voi jatkaa tässä yhteistyötä Kotkan kaupungin kanssa, koska kustannukset ovat nousseet, niin kuin ministerikin totesi. Siis me tarvitsemme Kotolahden järjestelyratapihan, jotta me saamme hoidetuiksi kilometrien pituiset junat, ja se palvelee autokuljetuksia, mutta myöskin konttikuljetuksia.

Jari Leppä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On mainio asia, että ministeri Vehviläinen suhtautui ed. Mannisen tekemään hyvään ehdotukseen positiivisella tavalla. On tarpeen jatkaa edelleenkin sitä tämän hallituksen viitoittamaa tietä, jolla tiehankkeiden ja yleensä koko tienpidon rahoituksen pitkäjänteisyyttä vain kasvatetaan ja voimistetaan. Siinä mielessä suurten investointien ottaminen erilliseen tarkasteluun rahoituksen osalta antaisi tilaa siihen, että perustienpidolle myöskin rahaa saataisiin.

Tämän lisäksi tietysti meillä pitää olla koko ajan mielessä se, että laatu sen tien hoidon osalta on kohdallaan. Näin ei joka puolella Suomea ole, ja ainakin omalla seudullani Mikkelin alueella tällä hetkellä tietä hoitava virolainen AS Teho ei ole pystynyt sopimuksessa olevaan laatuun eikä myöskään hoitamaan muita velvoitteitaan suhteessa aliurakoitsijoihin ja suhteessa työntekijöihin. Maksut ovat vähintään viivästyneet ja jääneet osaksi maksamatta, ja tämä ei ole hyväksyttävää. Siihen on pikaisesti puututtava. Teiden pitää olla kunnossa ja velvoitteet pitää hoitaa, oli minkä maalainen urakoitsija tahansa.

Johanna Sumuvuori /vihr:

Arvoisa puhemies! Hallituksen ensimmäinen liikennepoliittinen selonteko vie liikennepolitiikkaa pois yksittäisistä siltarummuista kohti järkeviä kokonaisuuksia. Samalla selonteossa nähdään, että liikennepolitiikka on keskeinen osa myös ilmastopolitiikkaa. Keinojen ja rahan suhteen ollaan vielä varovaisia, mutta suunta on lopultakin, tosin vuosia liian myöhään, oikea.

Liikennepoliittinen selonteko on myös voimakas kannanotto käynnissä olevaan keskusteluun yhdyskuntarakenteesta. Siinä valossa toivon, että pääministerin julkisuudessa heittämä idea hajakeskitetyistä puutarhakaupungeista oli vain karkuteille päässyt yksittäinen ajatus, koska se on mielestäni liikennepoliittisen selonteon vastainen. Sekä selonteossa että liikennevaliokunnan mietinnössä pidetään yhdyskuntarakenteen eheyttämistä keskeisenä tavoitteena.

Suomen hiilidioksidipäästöistä noin neljännes syntyy liikenteestä. EU:n komissio on asettanut Suomen sitovaksi päästövähennystavoitteeksi 16 prosenttia vuoteen 2020 mennessä. Hyvin todennäköisesti tavoite tulee tästä vielä tiukkenemaan, kun kansainvälinen sopimusjärjestely päästöjen vähentämiseksi saadaan aikaiseksi.

Arvoisa puhemies! Konkreettisena osoituksena suunnan oikeellisuudesta ratahankkeisiin investoidaan ensimmäisen kerran sitten rataverkon rakentamisen enemmän kuin tiehankkeisiin. Tämä hallitus on aloittanut Kehäradalla, Länsimetrolla ja Pohjanmaan-radan kunnostuksella. Selonteosta voi lukea, että rahantulo radoille tulee tulevina vuosina kasvamaan.

Suurten kaupunkien joukkoliikenteen tuen aikaistaminen ensi vuoteen ja päätös työsuhdematkalipun uudistuksen valmistelusta vielä tämän vuoden aikana kertovat siitä, että hallitus on pääsemässä vauhtiin. Tulevaisuusvaliokunta toteaa omassa lausunnossaan liikennepoliittisesta selonteosta, että rautateistä on kehitettävä kilpailukykyinen vaihtoehto lentoliikenteelle. Tähän on helppo yhtyä. Kilpailukyky edellyttää junia, joissa on mukava matkustaa ja jotka kulkevat nykyistä nopeammin ja nykyistä varmemmin aikataulussa. Se tarkoittaa myös junia, jotka on varustettu ilmaisilla langattomilla laajakaistayh-teyksillä. Olisi myös mukavaa, jos VR ei enää 2000-luvulla tilaisi junia, joissa ei ole tarpeeksi pistorasioita matkustajien tietokoneita varten.

Tällä hetkellä rautateillä matkustamisen no-peutta ei rajoita kaluston, vaan ratojen kunto. Perusradanpidon rahoitusta onkin tulevina vuosina kasvatettava voimakkaasti.

Arvoisa puhemies! Kaksi asiaa, joihin liikennepoliittisessa ohjelmassa ei kiinnitetä riittävää huomiota, ovat liikenteen aiheuttama melu sekä kevyt liikenne. Liikennemelu on erityisesti suurissa kaupungeissa jatkuvasti kasvava ongelma, joka vaatii huomiota ja rahaa. Kevyt liikenne puolestaan käsitellään selonteossa aivan liian kevyesti. Selonteon kevyttä liikennettä käsittelevä osuus alkaa virkkeellä "noin kolmannes päivittäisistä matkoista tehdään kävellen tai pyöräillen". Tämän jälkeen kevyen liikenteen käsittelemiseen käytetään 62-sivuisesta selonteosta noin puoli sivua. Ihmisten terveyden ja ilmastonmuutoksen torjunnan kannalta sopii odottaa, että seuraavassa selonteossa kevyttä liikennettä käsitellään radikaalisti laajemmin.

Kevyen liikenteen tarpeisiin viitataan myös liikennevaliokunnan mietinnön kannanotossa. Suurissa kaupungeissa tulevaisuus on ruuhkamaksuissa, suurissa joukkoliikenneratkaisuissa ja kevyessä liikenteessä. Koska kevyen liikenteen ymmärrys on niin ministeriössä kuin myös usein kunnissa valitettavan heikkoa, kannustan käyttämään hyväksi alan järjestöjen ammattitaitoa. Näin vältytään kalliilta virheiltä, kuten pyöräteiltä, joita ei käytännössä voi ajaa.

Arvoisa puhemies! Halvan lentämisen aika on tulevien ilmastositoumusten johdosta pian takanapäin. Samoin laivaliikenne tulee ilmastovelvoitteiden myötä kallistumaan. Suomen kaltaiselle, Euroopan laitamilla sijaitsevalle valtiolle tämä asettaa haasteita. Kun emme halua eristäytyä pohjoiseen, Suomen raideyhteyksien kehittäminen Keski-Eurooppaa kohti on otettava myös liikennepolitiikan keskiöön.

Lopuksi, arvoisa puhemies: Päästövähennystavoitteiden saavuttaminen edellyttää rohkeaa ja määrätietoista politiikkaa myös liikennesektorilta. Vaihtoehtoja ei juuri ole. Jos päästövähennystavoitteet jäävät liikenteen osalta saavuttamatta, täytyy ne saavuttaa muualla vielä suurempina.

Merja Kuusisto /sd:

Arvoisa puhemies! Uudellamaalla asuu lähes kolmannes maamme väestöstä. Maan liikennesuoritteista noin neljännes tapahtuu Uudenmaan tiepiirin alueella. Pääkaupungin ja kehyskuntien väestönkasvu on voimakasta. Suhteellisesti suurinta väestönkasvu on kehyskunnissa. Liikennemäärärahoista nykyistä suurempi osa tarvitaan siis täällä. Tällä hetkellä puutteelliset liikenneyhteydet haittaavat asuntorakentamisen ja elinkeinoelämän kehitystä ja toimintaedellytyksiä. Näihin tarpeisiin hallituksen liikennepoliittinen ohjelma ei anna riittävää vastausta. Kehä IV:n rakentaminen tulevina vuosina on tärkeä asia uuden fokustyöpaikka-alueen rakentamiseksi lentokentän pohjoispuolelle ja alueen kehittymisen kannalta. Hankkeen toteutumisen myötä Kehä III:n liikennemäärien kasvu hidastuu sekä rinnakkaisteiden liikennekuormitus vähenee ja joukkoliikenteen toimintaedellytykset paranevat.

Arvoisa puhemies! Voimakkaan väestönkasvun seurauksena liikenneturvallisuutta parantavia ja liikenteen sujuvuutta lisääviä tarpeita Uudenmaan alueella on useita. Uudellamaalla olemme ottaneet vastuuta metropolialueen asuntokysynnästä ja asukasluku on kasvanut vuosittain. Lisäksi olemme sitoutuneet Pääkaupunkiseudun asuntotuotanto-ohjelman toteuttamiseen eli noin 12 000 uuden asunnon rakentamiseen vuosittain seuraavien 10 vuoden aikana. Väestönkasvun myötä liikennemäärät kasvavat yhä ja työmatkaliikenteeseen kuluu entistä enemmän aikaa ja rahaa.

Arvoisa puhemies! Liikennepoliittinen selonteko sisältää Uudenmaan kannalta tärkeitä hankkeita. Muun muassa Länsimetro, Kehärata ja Kantatie 51 parantavat Helsingin seudun asukkaiden työ- ja asiointiyhteyksiä. Haluan nostaa pöydälle myös Kuuma-alueen kehittämishankkeet, joihin hallitus ei ole esittänyt rahoitusta. Niitä ovat Hyrylän itäinen ohikulkutie, Järvenpää—Nurmijärvi-tieyhteys ja raideliikenteen lisäkapasiteetin parantaminen Helsingin ja Riihimäen välillä. Kaikki nämä hankkeet ovat asuntorakentamisen ja ilmastonmuutoksen hillitsemisen kannalta kiireellisiä ja tarpeellisia ja hyvin perusteltuja.

Perustienpidon määrärahat ovat riittämättömät ja ristiriidassa selonteossa esitettyjen tavoitteiden kanssa. Tiestön ylläpitoa ei voi unohtaa. Kansallisomaisuutemme hoitamatta jättäminen on huonoa taloudenhoitoa. Määrärahojen riittämättömyys pitää korjata.

Liikenneturvallisuuden lisääminen on varmasti yhteinen tavoitteemme, joka on kirjattu myös hallitusohjelmaan. Tällä hetkellä tuhannet koululaiset eri puolilla Suomea kuljetetaan lyhyetkin koulumatkat takseilla tai linja-autoilla siksi, että lasten koulutiet ovat vaarallisia. Näin heillä ei ole mahdollisuutta saada koulumatkoilla liikuntaa ja raitista ilmaa. Tämä ei ole lasten kunnon tai yleisemmin kansanterveyden kannalta hyvä asia. Panostaminen kevyen liikenteen turvallisuuteen ja riittävään verkostoon lisää myös kaikkien ihmisten jalkaisin tai pyörällä tehtyjä matkoja ja parantaa vapaa-ajan liikuntamahdollisuuksia. Se olisi satsaus paitsi kansanterveyteen myös ilmastonmuutoksen hillintään. Sen toteuttamiseksi tarvitaan rahaa kevyen liikenteen väylien rakentamiseen.

Selonteossa nostetaan esiin älykkäiden liikennejärjestelmien kehittäminen. Se on hyvä uusi avaus, jonka avulla voidaan parantaa liikenteen sujuvuutta ja samalla vähentää ympäristökuormitusta, kun ruuhkissa seisominen vähenee. Luultavasti näin saadaan parannettua myös joukkoliikenteen vetovoimaisuutta.

Arvoisa puhemies! Hyvät kansanedustajat, olen huolissani liikenteeseen osoitettujen määrärahojen riittämättömyydestä. Liikenteen kehysmäärärahat eivät tue metropolialueen kilpailukyvyn vahvistamista, eikä niiden avulla luoda työllisyyttä edistävää liikennepolitiikkaa. Tällä hetkellä erityisesti Pääkaupunkiseudun hyvän kehityksen jatkumisen suurimpia uhkia ovat moninaiset liikenneongelmat. Ne haittaavat jo työ-paikkaomavaraisuuden ja asuinrakentamisen kehittämistä. Erittäin huolissani olen Keski-Uudenmaan kuntien tilanteesta.

Arvoisa puhemies! Kansanedustajat ovat useissa puheenvuoroissa esittäneet huolensa perustienpidon määrärahojen riittämättömyydestä. Minä odotan, että hallitus kuulee huolemme ja tuo eduskunnalle esityksen perustienpidon määrärahojen jälkeenjääneisyyden korjaamisesta mahdollisimman pian.

Hannu Hoskonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Liikennepoliittisen selonteon yhtenä tärkeänä merkityksenä ja tarkoituksena on saada liikennepolitiikkaan pitkäjänteisyyttä tässä maassa. Tämä päämäärä on erittäin kannatettava, ja kun eduskunta sen sitten hyväksyy omalla päätöksellään, siitä pitää tulla myös ohje, jota ministeriöt noudattavat kirjaimellisesti ja erikoisesti valtiovarainministeriö, joka tähän asti on ollut erittäin suurena jarruna järkevän liikennepolitiikan harjoittamiselle tässä maassa.

Liikenneverkon kehittäminen on Suomen kannalta erittäin tärkeä asia. Toimivat liikenneyh-teydet ovat sitä paitsi talouskasvun edellytys koko Suomenmaassa. Suomi on pitkien välimatkojen maa. Se tulee ottaa tässä selonteossa huomioon ja kirjata koko maan kehitystä tukevat päätökset yksiselitteisesti ja selkeästi.

Mietinnössä puhutaan yhdyskuntarakenteen eheyttämisestä, mikä on ymmärrettävää kaupungeissa ja taajamissa, mutta tästä kirjauksesta ei saa tulla maaseutua autioittavaa perustetta tulevia valtion budjetteja laadittaessa. Selonteossa mainittua yhdyskuntarakenteen eheyttämistä on syytä tarkastella ja sitä pitää tarkastella hieman tarkemmin. Jos sillä tarkoitetaan järkevää taa-jama-alueitten suunnittelua, joukkoliikenteen yleistä tehostamista yhteisen hyvän takia, se on erittäin kannatettavaa. Jos eheyttämisellä tarkoitetaan haja-asutusalueen olosuhteiden ja liikenneolojen heikentämistä muuttoliikkeen jouduttamiseksi ja maaseudun autioittamiseksi, on se erittäin tuomittavaa ja kansakunnan kannalta hyvin epäviisasta. Jos haluamme kehittää maata tasapuolisesti ja hyödyntää Suomen kaikkia mahdollisuuksia parhaalla mahdollisella tavalla, on koko maan liikenneyhteydet pidettävä kunnossa. Tämä on viisasta politiikkaa, jolle tulevaisuudessa pitää ehdottomasti saada lisää määrärahoja.

Herra puhemies! Isona puutteena näen mietinnössä perustienpidon ja junaradan korjausrahojen selkeän puutteen. Nykyinen tilanne ei enää voi kerta kaikkiaan jatkua yhtään pitempään. Kiinteän määrärahan saaminen teiden ja ratojen vuosittaiseen hoitoon pitää saada tapahtumaan tämän eduskunnan aikana ja mielellään tämän selonteon yhteydessä.

Hyvin monessa puheenvuorossa tänään on otettu kantaa perusväylänpidon määrärahojen lisäämiseksi. Miksi joka vuosi tämä hyvä esitys jää viimeistään budjettiriihessä kokonaan huomiotta? Nykyinen tilanne ei enää voi jatkua näin. Hoitovajetta on kertynyt 1 500 miljoonaa euroa viime vuosikymmenen puolivälistä lukien, ja valitettavasti ensi vuoden budjettiesityksessä ei parannusta vieläkään näy. Jos haluamme lisätä kotimaisen puun ja bioenergian käyttöä, on välttämätöntä saada maantie- ja rataverkko kuntoon. Tänään tulleet tiedot metsäteollisuuden supistuksista kertovat omalla karmealla tavallaan, että olemme laiminlyöneet yhteiskunnan kannalta erittäin tärkeän rakenteen, liikenneväylien, parantamisen. Osasyynä tehtyihin päätöksiin on varmasti metsäteollisuuden toimintaympäristön rapautuminen joka vuosi vuosi vuoden jälkeen.

Herra puhemies! Suurille hankkeille, kuten moottoriteille ja junaratainvestoinneille, pitää ottaa käyttöön uusia rahoituskeinoja, kuten elinkaarimalli. Näin luodaan väljyyttä esimerkiksi väylien vuosittaisen hoidon menoihin. Näin luotaisiin myös vakautta ja pitkäjänteisyyttä, kun suuria hankkeita voitaisiin aloittaa myös laskusuhdanteen aikana, jolloin yleensä on tapana supistaa juuri liikennerakentamista pakollisten säästötoimien takia. Uusia rahoitusmalleja tulee selvittää ennakkoluulottomasti jatkossakin. Tässä yhteydessä pitää myös painottaa, että kuntien vastuulle ei saa sälyttää teiden ja ratojen rakentamiskustannuksia. Ne kuuluvat selkeästi valtion vastuulle, eikä niitä saa todellakaan kuntien budjetteihin hiljaa ujuttaa. Jos tiehankkeisiin käytetään tilapäisesti kunnilta lainattua rahaa, on valtion maksettava asianmukainen korko lainalleen.

Arvoisa herra puhemies! Vesiliikenteen kehittäminen on tärkeää tulevaisuuden kannalta. Suomen tulee huolehtia omasta meriliikennealuskannastaan, sen hyvästä laadusta ja riittävyydestä. Huoltovarmuus on pidettävä liikenneselonteossakin mielessä. Liikenneselonteossa on huomioitu sisävesiliikenteen tarpeet hyvin. Suomen tuhannet järvet ja joet tarjoavat ainutlaatuisen, edullisen ja puhtaan kuljetusreitin, jota valitettavasti ei maassamme osata hyödyntää. Sisävesien väyliä on kehitettävä, kuten muualla Euroopassa ja Venäjällä parhaillaan tehdään. Samoin sisävesiliikenteessä pitää ottaa käyttöön nykyaikainen kalusto, jota voidaan käyttää varsinkin raskaissa kuljetuksissa. Energian kallistumisen ja ilmastotavoitteiden takia ollaan lisäämässä bioenergian käyttöä. Jos tavoitteeksi asetetuissa määrissä halutaan pysyä, niin nykyinen tie- ja rataverkko ei pysty selviytymään lisääntyvän liikenteen rasituksista. Lisäksi kuorma-autokaluston määrä ja krooninen ammattihenkilöstön pula estävät varsinkin kuorma-autokuljetusten olennaisen lisäämisen.

Herra puhemies! Liikennepolitiikan kannalta on myös tärkeää, että tulevassa ilmasto- ja energiapoliittisessa selonteossa otetaan selkeästi kantaa myös kotimaisista raaka-aineista valmistettujen liikennepolttoaineiden valmistamisen puolesta. Nyt on paras aika aloittaa tuotantolaitosten rakentaminen, kun nykyisen tiedon mukaan raakaöljyn saatavuus on vielä kaikin puolin kohtuullisen sujuvaa ja edullista. Tekniikka ja osaaminen ovat jo olemassa, joten omien raaka-aineiden käyttöön tulee siirtyä mahdollisimman nopeasti.

Liikennepoliittinen selonteko tulee nyt parhaaseen mahdolliseen aikaan, kun liikennejärjestelmämme kaipaa kipeästi nopeita parannustöitä. Aikanaan kovalla työllä rakennettua perusinfraa ei saa päästää rapautumaan. Huonoon kuntoon mennyttä tietä on vaikea pelkillä hoitotoimenpiteillä enää kohentaa. Pienellä säästöllä ollaan näin tekemässä valtavan suurta vahinkoa. (Puhemies: Yli 6 minuuttia kulunut!)

Arvoisa herra puhemies! Ihan lopuksi: Myös tulevaisuuteen tähtääviä toimia tulee aloittaa rohkeasti. Sellaisena pidän kotimaisen sisävesiliikenteen nopeaa kehittämistä. Jos haluamme toteuttaa hyvää ympäristöpolitiikkaa ja tukea esimerkiksi bioenergian käytön lisäämistä, meillä ei käytännössä ole muuta vaihtoehtoa. Vesiliikenne tänään on nykyaikaista logistiikkaa, jota käytetään muissa maissa erittäin tehokkaasti hyväksi.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Liikenne- ja viestintäministeriön mietintö liikennepoliittisesta selonteosta on yksimielinen, mutta on huomattava, että tämä yksimielisyys sisältää kuitenkin erittäin vahvaa kritiikkiä ja linjausmuutoksia siihen nähden, mikä on hallituksen selonteon sisältö. Eli valiokunta on tehnyt hyvää työtä ja vetänyt hyviä linjauksia ja lopuksi vielä esittää täällä täysistunnossa hyväksyttäväksi yhdeksän lausumaa, joissa on vankkoja linjauksia. Erityisesti 8. lausuma on sellainen, joka on hallituksen otettava hyvin vakavasti. Siitä on täällä likipitäen joka puheenvuorossa puhuttu eli perusväylänpidon määrärahojen riittävyydestä.

Herra puhemies! Vaikka mietintö on yksimielinen, niin liitteenä olevissa erikoisvaliokuntien lausunnoissa on eriäviä mielipiteitä, ja omalta osaltanikin totean, että talousvaliokunnassa jouduin jättämään yhdessä ed. Kankaan kanssa eriävän mielipiteen ja nimenomaan elinkeinoelämän tarpeiden näkökulmasta. Voin todeta, että ed. Hoskonen edellä puhui juuri samat asiat painottaen niitä hyvin voimakkaasti ja jopa vaatien, niin kuin pitääkin, vaikka hän ei allekirjoittanut tätä eriävää mielipidettä valiokunnassa. No, se on politiikkaa.

Herra puhemies! Täällä eriävässä mielipiteessä korostamme tie- ja ratahankkeiden erillisen rahoituksen tarpeellisuutta teollisuuden puuhuollon turvaamiseksi. On nimittäin täysin kestämätöntä, että hallitus leikkasi perustienpidon normaaleja määrärahoja osoittaakseen niitä puuhuollon turvaamiseen. Tällä linjalla on täysin edesvastuutonta edetä. Maaseudun ja maakuntien, joissa puuhuolto-ongelmat ovat, rahoitusta ei voida järjestää leikkaamalla perustienpidon määrärahaa, niin kuin tapahtui.

Vaikka täällä on arvosteltu valtiovarainvaliokunnan lausunnossa olevaa 200 miljoonan euron määrärahaa, ministeri moneen kertaan on haukkunut sen, niin totean, että itse kirjoitin tänne, että vähintään 100 miljoonaa euroa tarvitaan tasokorotusta perustienpitoon. Jos arvoisa ministeri ja edustajat kulkevat tuolla maaseudulla maakunnissa, niin hyvin tietävät, että tarve on aivan polttava ja huutava siellä perustienpitoon. Tiet ovat kurjassa kunnossa, ja alaspäin menee. Se on häpeäksi Vanhasen hallitukselle, että näin on tapahtumassa meillä perustienpidon osalta, joka on arvokas kansallisvarallisuus, jonka hoito tällä hetkellä on ala-arvoista. Eli tuo 100 miljoonaa olisi vähimmäismäärä, mikä pitäisi lisätä perus-tienpitoon, ja siitä lausuman, esityksenkin, tein, mutta en sitä nyt täällä esitä hyväksyttäväksi erikseen, vaan se on täällä nähtävillä eriävässä mielipiteessä.

Toinen tärkeä näkökohta on tärkeiden päätiehankkeiden ja ratahankkeiden rahoituksen varmistaminen, ja siinä elinkaarimalli ja myös omaisuuden myyntitulot ja muut vastaavat järjestelmät on syytä ottaa käyttöön. Kuntien rahoitusta en kyllä pidä järkevänä enkä hyvänä. Se vinouttaa koko järjestelmää, jos siihen merkittävässä määrin mennään.

Herra puhemies! Siis näissä valiokuntien lausunnoissa on hyvin tärkeitä näkökulmia, jotka hallituksen on syytä ottaa hyvin tarkoin huomioon, ja eriävissä mielipiteissä tietysti sitten vielä tarkennetaan.

Herra puhemies! Yksi asia, jonka haluan nostaa esille, on tämä joukkoliikenteen tuki, jota hallitus on aikaistanut. Se on sinänsä paikallaan ilmasto- ja energiapoliittisistakin syistä, mutta ihmettelen suuresti sitä, että hallitus aikoo tuon 5 miljoonan euron määrärahan jakaa Pääkaupunkiseudun, Tampereen ja Turun kesken. Miksi esimerkiksi Jyväskylä, Kuopio, Lahti ja Oulu eivät saa näiden suurten kaupunkien joukkoliikennetukea? Ihmisiä kohdellaan täysin eriarvoisesti, jos raha jaetaan vain kolmen suurimman kesken. Tämä on Vanhasen hallituksen keskittämispolitiikkaa, jota pidän kyllä valitettavana. Perustienpidon rahoituksella turvataan maaseudun tiestö ja maakuntien tärkeä tiestö ja antamalla joukkoliikennetukea myös muille kuin kolmelle suurimmalle kaupunkiseudulle turvataan (Puhemies: 5 minuuttia!) joukkoliikenteen edistäminen, joka on välttämätöntä monistakin eri syistä.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa puhemies! Liikenne- ja viestintävaliokunta esittää, että vaalikauden alussa annettavasta liikennepoliittisesta selonteosta on tehtävä pysyvä käytäntö. Mielestäni valiokunnan kannanotto heijastaa sitä huolta, jota koko eduskunta tuntee erityisesti liikenneinvestointien osalta. Eduskunta haluaa ottaa tiukemman otteen harjoitettuun liikennepolitiikkaan ja erityisesti väylähankkeiden rahoitukseen. Valiokunnan esitys on perusteltu, etenkin kun väyläinvestointien rahoituksen jälkeenjääneisyys on jo yli miljardi euroa.

Valiokunta toteaa, että kotimaisten kuljetusyritysten kilpailukykyyn on kiinnitettävä entistä enemmän huomiota, muuten edessä on ulosliputus alhaisen kustannustason maihin. Liikenne- ja viestintävaliokunnan mielestä hallituksen on parannettava kuljetusyritysten kilpailukykyä tavoitteena elinkeinoelämän logistiikkakustannusten alentaminen koko maassa.

Mitä ovat ne konkreettiset toimet, joihin olisi pitänyt jo keväällä ryhtyä? 1) Käyttövoimavero voidaan poistaa kokonaan ammattiliikenteeltä. Käyttövoimaveron poistaminen ei edellytä pitkiä siirtymäaikoja. 2) Valtion pitää tukea kuljetusyrityksiä erityisillä investointiavustuksilla, joilla mahdollistetaan siirtyminen ympäristöystävälliseen kalustoon. 3) Polttoaineveron alentaminen EU:n sallimaan minimiin helpottaisi tilannetta. Dieselin valmisteveroa voidaan siis alentaa. 4) Mikä estää polttoaineiden arvonlisäveron alentamisen? Arvonlisävero on veroa verosta, ja mitä kovempi on lähtöhinta, sitä isompi on arvonlisävero. Ylipäätänsä kuljetusyrittäjyyden edistämisen ja kehittämisen pitää olla hallituksen intressissä.

Arvoisa puhemies! Liikenne- ja viestintävaliokunta kiinnittää eduskunnan huomiota ammattiliikenteen työvoimatarpeeseen. Kuljettajan ammattiin kohdistuvat koventuvat pätevyysvaatimukset sekä EU:n kuljettajille asettamat ikärajat hidastavat työvoiman rekrytointia ammattiliikenteen palvelukseen. Kun vielä liikenteen ja logistiikan ammattikoulutuksen aloituspaikkoja on liian vähän, on seurauksena jatkuva työvoimapula.

Liikenne- ja viestintävaliokunta tuo esille huolen siitä, että selonteosta puuttuu selkeä ekologisen autoilun kehittämisen näkökulma. Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on tuotu esiin autoverojärjestelmän muutoksen vaikutus henkilöautokantaan. Asiaa ei pystytä ratkaisemaan rankaisemalla ammattiliikennettä lisääntyvillä ympäristöveroilla vaan kehittämällä taloudellisia kannustimia ja tukia ympäristöystävällisempään kalustoon siirtymiseksi. Liikenne- ja viestintävaliokunta tekeekin ehdotuksia liikenteen päästöjen vähentämiseksi. Valiokunnan mielestä autoverotuksen kehittämisen tavoitteet ja suuntaviivat tulisi julkistaa useampivuotisena ohjelmana, jonka keskeisenä tavoitteena olisi vanhan ajoneuvokannan pikainen uusiminen ympäristönäkökohdat huomioiden.

Verouudistuksen tulee koskea sekä auton hankintaan kohdistuvaa autoveroa että auton käytöstä perittävää vuotuista ajoneuvoveroa. Dieselautoilta perittävän erillisen käyttövoimaveron poistamisen vaikutusta tulee selvittää samoin kuin kaasu-, hybridi- ja sähköautojen verokohtelua. Myös polttoaineverotuksen porrastusta päästöjen mukaan tulee selvittää.

Mielestäni valiokunnan ehdotukset ovat kannatettavia. Mielestäni liikenne- ja viestintävaliokunta on mietintöä laatiessaan tehnyt erinomaista ja perusteellista työtä. Olen eri mieltä vain yhdestä valiokunnan ehdotuksesta, ja se koskee paikannukseen perustuvien ruuhka- ja tienkäyttömaksujen käyttömahdollisuuksien selvittämistä. Vastustan tienkäyttömaksujen perimistä, olipa sitten ruuhkaa tai ei. Liikennettä on käytetty jo pitkään valtion lypsylehmänä. Mielestäni kuuden miljardin vuotuiset verotulot riittävät valtiolle, mutta mikään ei estä perimästä tienkäyttömaksuja venäläisiltä ja muilta ulkomaalaisilta autoilijoilta ja kuljetusyrityksiltä.

Mikko Alatalo /kesk:

Arvoisa puhemies! Historiallinen liikennepoliittinen selonteko jäi valitettavasti keväällä muun julkisuuden jalkoihin. Silti selonteko ja mietintö on yksi uusi myönteinen tapa katsoa liikenneasioita pitkälle tulevaisuuteen. Tällä tavoin yritykset voivat arvioida sijoittumisensa ja maakunnat kaavoituksensa. Esimerkiksi Tampereella on ajankohtaista, miten yhteydet järjestyvät uusille asuinalueille Nurmi-Sorilaan ja Vuorekseen.

Suomessa liikenne saa paljon vähemmän rahaa kuin mitä siltä veroina kerätään. Asiantuntijoiden mukaan tienpito kokonaisuudessaan eli investoinnit ja ylläpito vaatisi nykyiseen 750 miljoonaan euroon yli 200 miljoonan korotuksen. Teiden rapautumiskehitys on päästetty käyntiin jo 90-luvulla paljon ennen nykyistä hallitusta. Rahoitus täytyisi pitää ainakin seuraavat kymmenen vuotta nykyistä korkeammalla tasolla, vasta sitten päästään pienentämään tiestön ylläpitovelkaa.

Kun pääväyliin satsataan ja metsäautotietkin ovat saaneet tuntuvan lisäpanostuksen, uhkaa kunnon heikkeneminen seutu- ja yhdystieverkkoa. Koska liikenne kuitenkin näillä lisääntyy, näitä perusteita tulisi alkaa remontoida jo ensi vuonna. Muuten myöhemmille vuosille kasaantuu liikaa hankkeita.

Arvoisa puhemies! Aliurakoitsijoiden asemaa tienpidossa on tarkasteltu liikennemietinnössä. On hyvä, että se on otettu esille. Tilaajan täytyy tietää, millaista laatua saadaan auraukseen ja muuhun tienpitoon ja millä rahalla. Urakoinnin täytyy ulottua myös muihin kuin pääteihin.

Vaikka kannatankin joissakin tapauksissa, kuten Tampereen Rantatie-hankkeessa, kaupungin aikaistamislainoja, valtion budjettirahoituksen on oltava jatkossakin väylähankkeiden perusta. Budjettirahoitusta täydentämään tarvitaan sitten muita ratkaisuja. Mietinnössä nostetaan näitä ratkaisuja esille. Vaikka valtiovarainministeriö ja Raimo Sailas eivät ole vielä innostuneet tierahastoista, ne ovat myös varteenotettava mahdollisuus, varsinkin kun on kiireellisiä hankkeita, kuten kaivos- ja matkailukohteita. Kannatan myös etenkin itäiseltä raskaalta tieliikenteeltä perittäviä tiemaksuja, kunhan suomalaisia kuljetusyrittäjiä helpotetaan verohelpotuksin. Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paavo Väyrynen on todennut, että raskaalle liikenteelle ollaan asettamassa kauttakulku- tai parkkimaksut, niin sanotut vinjettimaksut.

Teiden rakentamista arvioitaessa käytetään hyöty—kustannus-suhdetta. Se kuvaa rakennettavan väylän tai radan liikennevolyymeja, tär- keyttä ja hyötyjä suhteessa kustannuksiin. Kuitenkin ilmastolliset ja alueelliset näkökohdat voivat puoltaa monia liikennehankkeita, sillä parannetut liikenneväylät tuovat mukanaan muita investointeja ja väestöä. Olisikin uudistettava kiireisesti koko hyöty—kustannus-laskentamalli.

Arvoisa puhemies! Jos rahaa olisi miljardiluokkaa, Helsinki—Tampere-junaradan kiskoparien määrä voitaisiin nostaa neljään ja Tampere—Oulu-väli kahteen, mutta me tiedämme kuitenkin taloudelliset realiteetit. Seinäjoki—Oulu-välillä tyydytään vain vanhojen raiteiden korjaamiseen, ja siitä aiheutuu hidastuksia autojunille. Kuljetusrekat palaavat junien päältä maantielle valitettavasti. Kun ensin rakennettaisiin uudet lisäradat, voitaisiin vanhojen raiteiden kunnostus tehdä rauhassa. Tämä on suuri ongelma.

Liikennepoliittinen ministerityöryhmä päätti jo maaliskuussa, että Tampereen lähijuna tulee saamaan 65 miljoonaa euroa ensi vuosikymmenellä. Lähijuna on myönteistä ilmastopolitiikkaa. Meille tietysti Tampereella ja Pirkanmaalla on tärkeä myös Kolmostien remontti yhtä lailla kuin se on Pohjanmaallekin, ja myös 9- ja 12-tiet, jotka eivät nyt tulleet mukaan liikenneselontekoon.

Ilmastopolitiikasta sen verran, että itse en ole betonipuolueen jäsen. Kannatan monimuotoista asumista ja ihmisten valinnanvapautta enkä sitä, että ilmastopolitiikan varjolla kaikki ihmiset pakotetaan radan varteen liian tiiviisiin kerrostaloihin. Yksityisautoilu sinänsä ei estä lisäämästä joukkoliikennettä ja kevyen liikenteen väyliä. On otettava huomioon, että liian tiiviin rakentamisen negatiiviset sosiaalivaikutukset kyllä myös ovat isona laskuna sitten edessä.

Arvoisa puhemies! Olen samaa mieltä kuin ed. Salovaara, joka tuossa sanoi, että koko Suomen on saatava olla asuttuna. Haja-asutusalueilla myös täytyy joukkoliikenne turvata. Tässä äsken kritisoitiin sitä, että suuret kaupungit saavat joukkoliikennetukea. No, ongelmatkin ovat isot tietysti suurissa kaupungeissa, mutta olen samaa mieltä, että se joukkoliikenteen osuus haja-asutusalueella on erittäin suuri haaste meille, ja valtiohan on se rahoittaja. Hallitus kehittää joukkoliikennettä toivon mukaan, niin kuin ministeri Vehviläinen aikaisemmin sanoi puheenvuorossaan. Ilman tukia bussiliikenne ei pärjää, ei maaseudulla eikä kaupungissa.

Jyrki Kasvi /vihr:

Arvoisa puhemies! Lä- hetekeskustelussa pahoittelin meluntorjunnan puuttumista selonteosta. Samaan asiaan on kiinnittänyt huomiota muun muassa ympäristövaliokunta lausunnossaan todeten, että ylipäätään meluhaittojen vaikutuksia vähätellään päätöksenteossa tai niitä ei tunneta lainkaan.

Meluongelman vähättely on kummallista. Liikennemelun on muun muassa todettu heikentävän kuuloa, nostavan verenpainetta ja altistavan unihäiriöille sekä mielenterveysongelmille. Luonnollisesti liikennemelu vähentää myös monilla muilla tavoilla ihmisten hyvinvointia. Millaisia toimia ja rajoituksia asian suhteen olisikaan tehty, jos kyse olisi äänisaasteen asemesta kemiallisesta yhdisteestä? Muiden ympäristöongelmien tapaan tasan eivät käy melun haitat.

Liikennemelu aiheuttaa Suomessa jopa 90 prosenttia ympäristömelulle altistumisesta, ja niinpä meluhaitat koskevat erityisesti Uuttamaata. Yli puolet liikenne- ja viestintäministeriön asettaman työryhmän viime vuonna listaamista kiireellisistä meluntorjuntaohjeista sijaitsee Uudellamaalla, erityisesti Pääkaupunkiseudun kehäteillä ja säteittäisillä pääväylillä. Uusissa kohteissa meluntorjunta sisältyy automaattisesti rakennuskustannuksiin, mutta ongelmana ovatkin vanhat tieväylät ja se, että asutusta kaavoitetaan entistä lähemmäs teitä.

Melun aiheuttamat ongelmat ovatkin Uudellamaalla ja Pääkaupunkiseudulla pikemminkin kasvamaan kuin vähenemään päin, etenkin kun yhä suurempi osa työvoimasta pendelöi haja-asutusalueilta tänne Pääkaupunkiseudulle töihin. Samaan aikaan ihmisten asumistoiveet ja ilmastosyyt lisäävät paineita rakentaa asutusta olemassa oleville liikennemelualueille.

Arvoisa puhemies! Meluntorjunnassa toteutuu se sama päätöksenteon lyhytnäköisyyden logiikka kuin niin monessa muussakin kysymyksessä. Meluntorjuntaan sijoitetut rahat saadaan melko pian takaisin terveyskustannusten puolella tapahtuvissa säästöissä, mutta hallinnonaloittainen rahoitus estää toimenpiteiden aloittamisen. Meluntorjuntaa ei nähdä investointina ihmisten hyvinvointiin, investointina, jolla on hyvä tuotto myös taloudellisesti.

Myös keinojensa osalta meluntorjunta edellyttää kokonaisvaltaista lähestymistapaa, jossa autottomien ja vähäliikenteisten alueiden kaavoittamista, raide- ja joukkoliikenteen lisäämistä, liikenteen meluesteitä, hiljaisia päällysteitä ja ajonopeuksien rajoituksia täydentävät muilla kuin alueiden käyttäjien liikennesektoreilla tehdyt toimet, esimerkiksi rakennusten paremmin äänieristetyt ikkunat.

Arvoisa puhemies! Tällä viikolla on uutisoitu EU:n ympäristömeludirektiivin mukaisten toimintasuunnitelmien valmistumisesta. Pääkaupunkiseudulla nämä Tiehallinnon suunnitelmat kattavat 31 kohdetta, joissa melua vähennettäisiin 8 600 asukkaalta. Ratahallintokeskuksen suunnitelmat puolestaan keskittäisivät meluntorjunnan kuuteen kohtaan pääradan varrella Keravan pohjoispuolella. Junaliikenteen meluhäiriöt vähenisivät 1 500 asukkaalta.

Vuoteen 2012 ulottuvien suunnitelmien toteutus riippuu vuosittaisesta budjettirahoituksesta. Toisin kuin monissa muissa asioissa, kuntien valmius satsata melua vähentäviin ratkaisuihin voi olla valtiota suurempi. Valtiovarainministeriön tuleekin avata kukkaronnyörinsä, jotta nämä ympäristömeludirektiivin edellyttämät suunnitelmat päästään toteuttamaan. Pidänkin kannatettavana liikenne- ja viestintävaliokunnan mietinnössä esitettyä meluntorjunnan teemapakettia, jonka rahoitus tulee liikenneverkon kehittämiseen osoitetusta määrärahasta.

Ei ole kaukaa haettua, että EU-komissio voi puuttua lähivuosina meluntorjunnan puutteisiin Suomessa, jos ympäristömeludirektiiviä ei panna myös käytännössä toimeen. Komissiolle ei riitä pelkkä suunnitelmien tekeminen, vaan niiden toteuttamiseen on saatava rahoitus. Meluntorjunnassa toivoisinkin Suomen olevan mieluummin se hiljainen EU:n mallioppilas, jollaiseksi meitä niin usein haukutaan, kuin tottelematon ja erityisesti meluisa tarkkailuluokkalainen.

Eero Akaan-Penttilä /kok:

Arvoisa puhemies! Tämä ensimmäinen selonteko liikennepolitiikan linjoista on tietysti keskeinen. Se on laaja ja kattava, niin kuin täällä on moneen kertaan sanottu. Onhan seitsemän valiokuntaa antanut tästä lausuntonsa, siis liikenne- ja viestintävaliokunta ja kuusi muuta. Mutta tässä sitten onkin seikka, josta ajattelin tämän minulle annetun ajan puhua. Se on se, minkä takia sosiaali- ja terveysvaliokunta on lausunnonantajana jätetty tästä kokonaan pois. Kuitenkin puhutaan liikenneturvallisuudesta. Onneksi näistä kannanottoehdotuksista, joita liikenne- ja viestintävaliokunta sitten mietintönsä lopussa ehdottaa, kannanotto n:o 6 pureutuu tähän asiaan niin, että tulee turvattua, että eduskunnassa myöhemmin käsitellään kunnolla tämä turvallisuusohjelma. Tästä näkökohdasta haluan vähän tarkastella tätä asiaa, koska en ole kuullut täällä, vaikka olen lähes koko ajan ollut paikalla, kenenkään kiinnittäneen tähän juuri lainkaan huomiota. Nämä termit on laitettu tänne sisälle, mutta kokonaiskäsittely liikenneturvallisuudesta ihan siltä kohdin, miten se koskee kuolleita ja vaikeasti vammautuneita ja muita loukkaantuneita ja koko inhimillistä hätää, on jätetty tässä kyllä jostain syystä aika pienelle, ja se on vähän sekainenkin.

Sivulla 11 puhutaan näistä asioista ihan oikein mutta minusta painotetaan kyllä väärin, että kaikki asiat ovat hyvin, jos liikenteessä ei ketään kuole. Totta kai se on erittäin hyvä, jos niin käy, ja itse asiassa jopa ihmettelen sitä, että meillä hyväksytään tavoitteeksi se, että vuonna 2025 päästäisiin alle sataan vuotuiseen liikennekuolemaan. Kyllä nollaan pitäisi tietysti tähdätä eikä etukäteen jo myöntää, että ilman muuta kuolee vähintään sata. Tässä on niin kuin semmoinen ajatuksen häivä, joka näköjään pysyy ennallaan. Muistan ministeri Heinosen aikana puhuneeni tästä samasta asiasta, ja sitä ei uskalleta näköjään ottaa näin.

Toinen suuri ongelma tähän liittyy, ja se on se, että tästä vammautumispuolesta ei puhuta mitään. Sehän on moninkertainen riippuen siitä, minkälaiset vammat ovat merkittäviä, mutta ei kukaan meistä halua saada invaliditeettiä esimerkiksi kasvoihinsa niin, että lähtee puolet hampaista ja nenästä, kuusi seitsemän hammasta, niin kuin sanoinkin, puolet kielestä jnp. Ne eivät näy näissä, mutta ne johtavat monenlaiseen muuhun ongelmaan, ja siinä liikenneturvallisuudessa on kyllä paljon semmoista parantamisen varaa, joka tässä fyysisessä ympäristössä nostetaan vähän esille mutta johon ei kunnolla pureuduta. On selvää, että kaikki raha, mikä tähän tulee, on taloudellisesti kannattavaa, mutta sitä pitäisi kyllä tarkastella toisella lailla. Minä luulen, että yksi sun toinen täällä haluaisi kuulla esimerkiksi, minkälaisia terveydenhuollon rasitteita tulee tästä liikenteestä, ja toisaalta, mitä siellä sitten pelastetaan. Käsitellään rattijuopumus ja puhutaan paljon turvalaitteista, hyviä asioita nekin.

Mutta ehkäpä tähän loppuun vielä luen maininnan sivistysvaliokunnasta, joka on aivan erityisesti havainnut sen seikan, mitenkä inhimillinen virhe näyttelee suurta osaa tässä meidän liikenneturvallisuudessa. Se on valiokunnan lausunnossa ajo-opetuksen uudistamisen sisällä. "Selonteossa ovat painottuneet erityisesti tekniset ja infrastruktuuriset keinot. Sivistysvaliokunnan saaman selvityksen mukaan pitkäaikainen onnettomuuskehitys kertoo kuitenkin sen, että usein vakavien onnettomuuksien taustalta löytyy inhimillinen virhe. Yhä useammin on löydettävissä syy-yhteyksiä vuorovaikutustaitojen puutteellisuuksiin, riskien vähentymiseen ja tunnistamattomuuteen sekä oman tilan hallintataitojen puutteellisuuksiin. On perusteltua olettaa, että opetuksen määrällisellä lisäyksellä ja opetuksen painopisteen muutoksella olisi positiivista vaikutusta. Tästä syystä kuljettajakoulutuksen kehittämiseen olisi kiinnitettävä erityistä huomiota. Ajo-opetukseen on nykyistä laajemmin sisällytettävä ajotaidon ja säännöstön tuntemuksen lisäksi myös kuljettajan itsensä hallintaan liittyvää oppisisältöä." — Siis ratin ja selkänojan väliin, jota oikeastaan tässä ei sanota missään muualla. Tämä on minusta erittäin tärkeä signaali.

Halusin puheenvuoroni käyttää vaan tähän liittyviin asioihin enkä tee ehdotusta, jotta tässä yhteydessä pyydettäisiin sosiaali- ja terveysvaliokunnalta lausunto, koska tämä kohta 6 turvaa sen kuitenkin jatkossa. Täällä menisi kuulemma moni asia sekaisin tässä talossa, jos me joutuisimme äänestämään ja mahdollisesti jättämään pöydälle ja pyytämään yhden tärkeän valiokunnan lausunnon, mutta todennäköisesti, kollegat, ymmärsitte, mitä tässä tarkoitin.

Lyly Rajala /kok:

Arvoisa herra puhemies! On erinomaisen tärkeä asia, että voimme käsitellä tänään eduskunnassa valtioneuvoston ensimmäisestä liikennepoliittisesta selonteosta tehtyä mietintöä. On kuitenkin hölmöläisten peiton jatketta, mikäli emme saa aikaan perustienpidon ja perusradanpidon määrärahoihin kerralla kunnon korotusta. Ihmettelen sitä täällä, että sitä junnataan vuosikausia, oli hallituspohja mikä tahansa, niin kuin ministeritkin tänään useaan kertaan.

Täällä on moneen kertaan mainittu, kuinka tienpidon rahat madaltuvat vuosittain, vaikka liikenne ja sen kustannukset samaan aikaan kasvavat huomattavasti. Peräänkuulutan taas kerran keskieurooppalaista mallia, Itävalta—Sveitsi-mallia, tien- ja radanpidon rahoitukseen. Siellähän budjettirahaa ei sinne panna ollenkaan vaan se tulee kaikki tien kustannuksista tai sinne maksetuista rahoista. Suomessa autoilijoiden valtiolle erilaisina maksuina ja veroina maksamista noin 7 miljardista eurosta vuodessa palautuu nykyään tienpitoon vain hiukan yli 10 prosenttia. Tämä prosentti tulee nostaa heti huomattavasti ja palauttaa korvamerkittynä teiden ja ratojen kuntoon saattamiseen.

Ministeri sanoi debatin vastauksessaan, että Seinäjoki—Oulu-radan parannus viedään yhtäjaksoisesti eteenpäin. Näin pitääkin tehdä. Tällä hetkellä näyttää kuitenkin siltä, että rahoitus ontuu jopa niin pitkälle, että tänä vuonna alkaneet työt jouduttaisiin kenties keskeyttämään ensi vuonna rahoitusvajauksen vuoksi.

Kunnossa olevan Seinäjoki—Oulu-radan merkitys on tärkeä jo nyt. Sen merkitys kasvaa aivan uusiin sfääreihin, mikäli jo toimivan Talvivaaran kaivoksen lisäksi edes osakaan pohjoisen kaivoshankkeista toteutuu. Jo pelkästään suunniteltu Kolari-Pajalan rautakaivos 13 miljoonan vuosittaisella tuotantokapasiteetillaan tarkoittaa sitä, että mikäli rata ei ole kunnossa saattamaan malmia pohjoisen satamiin, se jouduttaisiin kuljettamaan rekoilla. Ajatelkaapa, että se malmivaara, 13 miljoonaa tonnia vuodessa, tarkoittaa 325 000 rekkaa vuodessa pohjoisen teille. Sitä ei kestä mikään olemassa oleva tieverkko.

Tällä hetkelläkin Seinäjoki—Oulu-rata on jo ruuhkainen. Nykykunnossa oleva yksiraiteinen rata vetää vain 50 junaa vuorokaudessa. Kun tuo väli saataisiin kaksiraiteiseksi, kapasiteetti nousisi välittömästi ilman mitään aikataulujärjestelmiä 200 junaan vuorokaudessa eli nelinkertaiseksi nykyisestä. Muistutan aina, että oululainen kuljetusyhtiö Vähälä oli ilmastotalkoissa edelläkävijä rekkayhtiöistä aloittamalla jo kaksitoista vuotta sitten rekkojensa kuljetuksen junissa Oulu—Helsinki-välillä. Parhaimmillaan sen kaikista Pohjois-Suomen kuljetuksista kulki 76 prosenttia junissa. Yhtiössä on yhteensä noin 200 rekkaa, siitä on helppo laskea, kuinka paljon niistä puuttui teiltä, kun ne kulkivat junissa. Meneillään olevan rataremontin vuoksi Vähälä on joutunut palauttamaan rekat lähes kokonaan takaisin teille. Se ei ole järkevää millään mittarilla, ei myöskään ilmastotalkoiden kannalta.

VR ilmoitti aikanaan, että remontin aikana Seinäjoki—Pännäinen-väli korvataan linja-autoilla. Haluan nähdä sen päivän, kun Vähälän rekat kulkevat tuon välin bussilla. Seinäjoki—Oulu-rataosuuden pikainen kaksoisraide on koko pohjoisen Suomen asumisen ja elinkeinojen kannalta aivan yksiselitteisesti elämän ja kuoleman paikka. Mainitsimme liikenne- ja viestintävaliokunnan mietinnössämme vain kolme hanketta: Kehä kolmosen, itäliikenteen ja Seinäjoki—Oulu-radan. Nostan pohjoisen asujana näistä kolmesta aivan ylivoimaiseksi ykköseksi Seinäjoki—Oulu-radan pikaisen kuntoon saattamisen ja kaksoisraiteen. On lohduttavaa todeta, että myös valtiovarainvaliokunta sanoo mietinnössään seuraavasti: "- - Oulu—Seinäjoki-hankkeen rahoitusta on arvioitava vielä uudelleen. Nyt kaavailtu rahoitustaso johtaa hankkeen pitkittymiseen aina 2020-luvulle saakka - -." On hienoa, että raha-asiainvaliokunta on kanssani täsmälleen samaa mieltä.

Outi Mäkelä /kok:

Arvoisa puhemies! Väylänpidon pitkäjänteisen kehittämisen kannalta on tärkeää, että liikennepolitiikan linjoista ja liikenneverkon kehittämis- ja rahoitusohjelmasta voidaan päättää pitkäjänteisesti. Nyt käsittelyssä oleva liikennepoliittinen selonteko on monin puolin ansiokas, mutta jo esille tulleista ongelmista yksi hälyttävimpiä on perusväylänpidon rahoituksen taso. Kuten ministeri tänään avauspuheenvuorossaan totesi, perusväylänpidon taso ei ole riittävä ja sitä joudutaan paikkaamaan lisätalousarviolla. Tämä ei ole kestävää kehitystä. On tärkeää, että perusväylänpidon rahoitusvaje ei aiheuta ongelmia tärkeimpien talousalueidemme kehittymiselle ja kasvulle. Erityisen huolissani olen metropolialueesta ja Helsingin seudun kehyskunnista.

Arvoisa puhemies! Tässä yhteydessä on myös todettava, että vaikka pääministerin esittämä puutarhametropolimalli — tai kuten lehdistö on leimannut: pallukkamalli — on saanut paljon kritiikkiä osakseen, kehyskunnat taajamineen ovat olemassa olevaa todellisuutta ja kasvu on suuntautunut luontaisesti ihmisten vapaasta tahdosta juuri näihin pallukoihin eli taajamiin eikä trendi ole suinkaan muuttumassa. Päinvastoin turvallinen maaseutu houkuttelee. Mutta tämä ei silti tarkoita, että pallukoita tulisi jokaisen muuttajan myötä lisää, vaan kunnat ovat tehneet määrätietoisesti töitä taajamien tiivistämiseksi ja palvelutason sekä alueen työpaikkaomavaraisuuden nostamiseksi. Helsingin seudun 14 kuntaa ovat sitoutuneet jatkossakin valtioneuvoston kanssa allekirjoitetulla sopimuksella lisäämään asuntotuotantoa osoittamalla rakennusoikeutta vuosittain vähintään 13 000 asunnolle. Kehyskunnissa tämä tarkoittaa muun muassa uusien asuinalueiden avaamista, vanhojen laajentamista mutta ennen kaikkea liikenteen lisääntymistä. Aiesopimuksen yhteydessä valtio myös lupaa parantaa asuntotuotannon edellytyksenä olevien liikennehankkeiden rahoitusta ja oikea-aikaista toteutusta. Tämä ei voi tarkoittaa yksin Länsimetroa tai Kehärataa, vaikka niiden merkitys suuri onkin. Kasvu tarvitsee toimivat ja turvalliset liikenneyhteydet myös kehyskunnissa. Kehyskunnista pendelöintiin eivät myöskään auta ruuhkamaksut vaan joukkoliikenteen kehittäminen. Joukkoliikenteen tueksi tarvitaan liityntäpysäköintipaikkoja, tiivistyvät asuinalueet tarvitsevat kevyen liikenteen väyliä ja kasvavat taajamat olemassa olevien vanhojen teiden perusparannuksia ja nykyaikaistamista.

Alueellinen tasapuolisuus tiepiirien rahoituksessa on Tiehallinnolta kaunis mutta ehkä hieman tulkinnanvarainen jakoperiaate. Eri puolilla Suomea liikkuneet uusmaalaiset ovat olleet yh-teyksissä kesän aikana ja hämmästelleet, miten muualla Suomessa on ollut mahdollisuus rakentaa upeita, uusia, pitkiä valaistuja kevyen liikenteen väyliä varsin harvaliikenteistenkin teiden varsille. Kysymys herääkin, huomioiko tiepii-rien välinen perustienpidon rahoituksen jako lainkaan tarvetta. Uudenmaan tiepiirin metropolin alueella toteutettavien perustieinvestointien tarve on huutava, ja niistä koituva hyöty laajalti koko Suomeen olisi merkittävä. Alueella toimii huomattava määrä valtakunnallisesti tärkeitä yrityksiä, joiden palvelukyky, kannattavuus ja kehittyminen riippuvat suuressa määrin liikenteen sujumisesta. Liikenneverkoston on palveltava myös kasvavaa raskasta liikennettä ja tavarankäsittelyä. Kuten liikennevaliokunta mietinnössään toteaa, kuljetusmarkkinoiden toimivuus ja avoin kilpailu ovat edellytyksiä kehittyvälle ja kilpailukykyiselle kuljetusjärjestelmälle.

Joukkoliikenteen osalta on tärkeää muistaa, että Pääkaupunkiseudun pendelöintialue ulottuu suurimpien kaupunkien ulkopuolelle. On tärkeää, että joukkoliikenteen kehittämiseen suunnataan tukea sekä liikennöintiin että liityntäpysäköintipaikkojen rakentamiseen. Pelko on, että jos perustienpidon rahoituksesta ei huolehdita, rahoitusvastuu siirtyy kunnille. Se ei ole oikein eikä millään tavalla järkevää. Silloin vaakakuppiin kevyen liikenteen kanssa on vaarassa joutua kuntien peruspalveluiden kehittäminen, kuten vaikkapa vanhusten päiväkeskus, avoin päiväkoti tai vaikkapa kirjastopalvelut, liikuntapaikkarakentaminen tai joku muu kuntien ensisijaiseen tehtäväkenttään kuuluva asia. Tiemäärärahojen kohdentaminen on strateginen ratkaisu. Ymmärrettävää on toki, että nyt priorisoituvat metsäteollisuuden toimintaedellytykset. Yhtä ymmärrettävää pitäisi olla, että perusväylänpidon rahoituksen jakoperiaatteissa voitaisiin huomioida kasvava metropoli ja valtion asettamat huikeat asuttamistavoitteet.

Arvoisa puhemies! Hallitus käynnistää tämän selonteon myötä uuden pitkäjänteistä kehittämistä ja kestävää päätöksentekoa tukevan käytännön, joka toivottavasti saa jatkoa myös tulevilla kausilla.

Reijo Kallio /sd:

Arvoisa puhemies! Vaikka liikennepoliittinen selonteko onkin hyvä yritys pitkäjänteisempään liikennepolitiikkaan, siinä on monia puutteita. Yksi keskeinen puute on se, että hallitus ei ymmärrä logistiikan merkitystä maamme keskeisenä kilpailutekijänä. Meidän on muistettava, että Suomi on etäällä Euroopan ydinalueista. Maamme on laaja, ja sisäiset yhteytemme ovat pitkät. Ulkomaanliikenteessä me tarvitsemme kulkumuodon vaihtoa. Tavarat ja ihmiset tulevat satamiin teitse tai raiteitse, sitten jatketaan laivoilla. Meidän onkin kyettävä kompensoimaan maantieteellisestä sijainnista aiheutuvaa kilpailukykyhaittaa tehokkaalla logistisella järjestelmällä, ja tätä selonteossa ei mielestäni ole riittävästi ymmärretty.

Me olemme myös kovaa vauhtia jäämässä jälkeen naapurimaistamme Norjasta ja Ruotsista. Näissä maissa on määrätietoisesti lisätty rahoitusta liikenneinvestointeihin viime vuosienkin aikana. Meillä sen sijaan poljetaan paikallaan, vaikka valtiontalous on ihan hyvässä kunnossa. Itse asiassa me olemme reaalisesti vielä kaukana 1990-luvun alun määrärahatasosta. Tuolloin laman myötä taso romahti, emmekä me ole kyenneet kuromaan kuilua umpeen, eikä tämä hallitus ja liikennepoliittinen selonteko tilannetta korjaa. Pitäisi nähdä, että väylähankkeen toteuttaminen on investointi tulevaisuuteen. Väyliin investoimalla parannetaan elinkeinoelämämme kilpailukykyä. Sujuva liikenne on myös ilmasto-poliittisesti tärkeää. Siksi kustannus—hyöty-suhteeltaan hyviä hankkeita kannattaa toteuttaa, niitä pitää toteuttaa.

Arvoisa puhemies! Metsäteollisuus ilmoitti tämän päivän aikana mittavista henkilöstön ja tuotannon leikkauksista. Analyytikkojen mielestä lisää on tulossa. Metsäteollisuutemme on epäilemättä vaikeuksissa, ja siksi mielestäni on tehtävä kaikki mahdollinen sen kilpailukyvyn parantamiseksi ja työpaikkojen turvaamiseksi, ja tietysti tällä hetkellä kaikkein tärkeintä ja kiireisintä on huolehtia työttömyysuhan alaisiksi joutuneista.

Logistiikka on yksi oleellinen kustannustekijä metsäteollisuudessa. Ketjun metsästä vientiasiakkaalle täytyy olla kilpailukykyinen. Toimenpiteitä on toki tehty, erityisesti puuhuollon osalta, mutta paljon voidaan vielä tehdä. Mielestäni nyt tarvittaisiin nopeasti lisäpanostuksia ratojen akselipainojen korottamiseen ja meriväylien syventämiseen. Näin on saatavissa 20 prosentin vähennys metsäteollisuuden kuljetuskustannuksiin. Yhtenä konkreettisena esimerkkinä on Jämsänjokilaakso—Rauma-ratayhteys. Se on keskeinen metsäteollisuuden kuljetusreitti. Tätä rataosuutta ei kuitenkaan voida täysimääräisesti hyödyntää, koska Tampere—Lielahti-osuus edellyttäisi akselipainojen korotusta 25 tonniin. Mielestäni hallituksen tässä tilanteessa pitäisikin tehdä nopeasti päätöksiä rata- ja väyläinvestointien aikaistamisesta. Tämä paitsi auttaa metsäteollisuutta olisi myöskin suhdannepoliittisesti perusteltua.

Harkinnan arvoista olisi myös se, että meriväylät erotettaisiin muusta väyläohjelmasta. Ne ovat kustannuksiltaan huomattavasti pienempiä kuin rata- ja tiehankkeet, ja niiden rahoitusrakenne on aivan erilainen. Meriväylät ovat myöskin hankkeita, joita kuntien rahoituksella voitaisiin toteuttaa valtion maksaessa sitten myöhemmin kustannukset jälkirahoituksena.

Sitä sen sijaan en pidä perusteltuna, että kunnat lähtevät rahoittamaan rata- ja tiehankkeita. Jos kuntien vastuuta liikenteen investoinneista aiotaan lisätä, niin sitten täytyy myös ohjata osa liikenteen verotuksesta kunnille. On myös syytä todeta, että kunnat jo nyt käyttävät katujensa rakentamiseen ja ylläpitoon enemmän euroja kuin valtio teihin.

Arvoisa puhemies! Varsin kummallisena pidän sitä, että ensi vuoden budjettiesityksessä perustien- ja perusradanpidon määrärahoja ollaan vähentämässä, kun suunnan pitäisi olla aivan päinvastainen.

Klaus Pentti /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Niin kuin valiokunta on mietinnössään todennut ja useat edustajat puheenvuoroissaan, pidän minäkin selontekoa tarpeellisena ja olen samaa mieltä, että selonteosta on tehtävä pysyvä käytäntö.

Liikennevaliokunnan mietintöön on helppo yhtyä. Hallitusta ja liikenneministeriä on syytä kiittää siitä, että monia korjaavia toimenpiteitä on jo käynnistetty. Joukkoliikenteen eteen on tehty toimenpiteitä, samoin Itä-Suomen rekkaliikenteen ongelmien vähentämiseksi. Puuhuollon kuljetuksia on rahoituksella pyritty turvaamaan, samoin yksityisteiden rahoitus lisääntyy. Myös rahastoista ja uusista rahoitusvaihtoehdoista on luvattu tehdä selvitys.

Eduskunta on vuosittain kantanut huolta liikenneväylistä ja perustienpidon sekä perusradanpidon rahoituksen riittämättömyydestä. Myös tarkastusvaliokunta on puuttunut muun muassa alemman tieverkon ja ratojen kunnon rapautumiseen.

Selonteon mukaan pääteistä on korjauksen tarpeessa 1 500 kilometriä. Huonokuntoisia siltoja on noin 14 000 kappaletta. Rataverkolla huonokuntoisuuden takia liikennerajoituksia on asetettu noin 600 kilometrille, ja vuoteen 2012 mennessä määrä uhkaa nousta jo yli 700 kilometriin.

Hallitus on hoitanut valtiontaloutta hyvin, mutta tärkeä kansallisomaisuutemme, liikenneväylät, erityisesti alempi tieverkko, on rapautumassa. Tähän asiaan tulee saada korjausta.

Suomen sitoutuminen EU:n liikennepoliittisiin linjauksiin sekä EU:n ilmastotavoitteisiin edellyttää myös vahvaa panostusta raideliikenteeseen.

Suomen rautateiden pääliikenneyhteys on rautatie Helsingistä Tampereen ja Seinäjoen kautta Ouluun ja edelleen Rovaniemelle ratahaaroineen Jyväskylään, Vaasaan sekä Poriin ja Raumalle. Päärata palvelee Suomen kaupungistuneita vyöhykkeitä ja yhdistää Pirkanmaan, Keski-Suomen, Satakunnan ja Pohjanmaan alueet Pääkaupunkiseutuun ja välittää osaltaan sisämaan ja satamien välistä liikennettä. Pääradan vaikutuspiiriin jatkoyhteydet huomioon ottaen sijoittuu kolme neljäsosaa maamme raideliikenteen vaikutusalueen väestöstä ja merkittävä osa elinkeino-elämän kuljetuksista.

Päärataa ei ole kyetty parantamaan liikenteen kasvun edellyttämässä tahdissa. Jo toteutettavaksi esitetyt ja suunnitellut pääradan perusparannustyöt ja nopeustason nostaminen tulevat nykyisellä rahoituksella kestämään jopa kymmeniä vuosia. Niin henkilö- kuin raideliikenteen kuljetukset joutuvat näin liian pitkään liikkumaan ratatyömaiden kautta ja osin tilapäisjärjestelyin. Valiokunta kehottaakin mietinnössään hallitusta nopeuttamaan näiden hankkeiden toteuttamista ja rakentamaan Seinäjoki—Oulu-rataosuuden pikaisesti ensin kaksiraiteiseksi ennen laajoja liikennettä haittaavia peruskorjauksia. Koko rataväli Helsinki—Tampere—Oulu tulee nostaa palvelutasoltaan korkeimman palveluluokan rata-osaksi. Pääradan suurten kapasiteettiongelmien ja voimakkaan liikennemäärien kasvun vuoksi rakentamista tulisi mielestäni aikaistaa ja rahoitusta lisätä.

Herra puhemies! Maassamme menehtyy vuosittain 300—400 ihmistä erilaisten liikenneonnettomuuksien seurauksena. Liikenne- ja viestintävaliokunta on mietinnössään asettanut tavoitteekseen liikennekuolemien vähentämisen. Tavoitteena on, että liikennekuolemat saataisiin vähenemään vuoteen 2010 mennessä enintään 250:een, ja vuoteen 2025 mennessä tavoitteena on, että vuotuiset liikennekuolemat laskisivat alle 100 kuolemaan vuodessa. Kuitenkin se, miten tavoite toteutetaan, ei mielestäni selonteossa konkretisoidu.

Pidän hyvänä valiokunnan käsitystä, että liikenneturvallisuutta voidaan parantaa lisäämällä perustienpidon rahoitusta. Erityisesti kevyen liikenteen väyliin pitää panostaa. Vilkkaimpien pääteiden varustaminen keskikaiteilla ja ohituskaistoilla lisää liikenneturvallisuutta, samoin kuin hirvikannan koon pienentäminen.

Kevyen liikenteen väylistä tulee kansalaisilta jatkuvasti yhteydenottoja. Valiokunta onkin mietinnössään todennut kevyen liikenteen väylistä, joita meillä on lähes 5 000 kilometriä, että niitä tarvittaisiin saman verran lisää. Nykyvauhdilla lisäys veisi 50 vuotta. Käsitykseen on helppo yhtyä. Suuri tarve on usein koulujen läheisyydessä, ja kevyen liikenteen väylät parantavat liikenneturvallisuutta sekä edistävät lasten ja myös aikuisten liikuntamahdollisuutta.

Herra puhemies! Liikenneverkon kunto ja toimivuus vaikuttavat elinkeinoelämän kilpailukykyyn sekä yritysten, palvelujen ja asutuksen sijoittumiseen. Kansalaisten ja alueiden tasapuolisen kohtelun kannalta tämäkin näkökulma on huomioitava.

Tero Rönni /sd:

Arvoisa puhemies! Tästä asiasta riittäisi puhetta varmaan 50 minuuttia tai vielä vähän enempikin, jos vaan jokainen asia käytäisiin lävitse. Mutta muutamia havaintoja, mitä tässä on alkuillasta tullut esille, taikka iltapäivällä, ja mitä tässä nyt kuunnellessani näitä juttuja haluan tuoda esiin.

Valiokunta sinänsä teki kovan työn, kun kuuntelimme asiantuntijoita ja kävimme hyvinkin perusteellisesti kaikki nämä asiat lävitse. Minunkin mielestäni me onnistuimme kohtalaisen hyvin tähän tuomaan ne painopistealueet esiin ja ongelmat. Mutta se, saadaanko niitä toteutettua, näkyy sitten jo välittömästi. Ministeri kyllä sanoi täällä, että ponnet olivat ministerin mieleen, mutta rahhaa ei näytä löytyvän mistään. Elikkä perustienpitokuvio ja radanpitokuvio ovat selkeästi ne, jotka taas menevät arvuuttelujen ja lisäbudjettien varaan. En tiedä sitten, mistä tämä kuvio oikein johtuu. Tätä nyt on ollut jo pitkään, elikkä 90-luvun puolivälistä lähtien tätä alenemaa on ollut, ja puoleen pudotettiin rahoitus yhdessä vaiheessa lähestulkoon. Riippumatta hallituksen laadusta aina on jouduttu kerjäämään ja lisää kantamaan.

Ministeri sanoi, että tulevasta talvesta selviydytään mitenkuten. Mutta ihmettelen kyllä miten, kun ei viime kesästäkään ole selvitty — jos sitä kesää nyt oli oikeastaan ollenkaan monellakaan paikkakunnalla. Mutta erityisesti tuolta Savon puolesta tuli viestiä, että siellä jo yksityiset ihmiset korjailivat hiekkateitä, kun siellä ei päässyt enää kulkemaan, ja taksiautoilijat kieltäytyivät ajamasta, kun tämä kyseinen virolainen yritys, AS Teho Oy, oli siellä hoitamassa — taikka oli hoitamatta — niitä alueita.

Se kilpailutus näkyi ja kuului myöskin meillä valiokunnassa, kun näitä asioita käsiteltiin. Kyllä se selkeästi esille tuli. Kun hinta vaan jatkuvasti on pudonnut, niin millä niillä eväillä pystyy mitään tekemään? Kyllä minä surkuttelen niitä ihmisiä, jotka joutuvat ensi talvena tien päällä olemaan. Jos oikein talvi tulee, niin siellä ei kyllä tulla pärjäämään. Ei tarvitse olla kummoistakaan myräkkää, kun siellä on selvä kaaos ja selkeä kaaos vastassa. Näillä eväillä ei pystytä hoitamaan, mitä sinne on nyt laitettu ja millä tavalla kilpailuja on voitettu.

Perustienpidon rahoissa ja väylänpidon rahoissa parisataa miljoonaa on minun mielestäni se oikea summa, minkä ministerikin tuossa väläytti, mikä sinne vuotuiseen budjettiin pitäisi saada lisää, jolloinka pystyttäisiin pitämään nämä tämänhetkiset tiet siinä kunnossa. Kuten ed. Pentti luetteli tuossa äsken niitä siltoja — oliko niitä 14 000, jotka pitäisi kiireesti korjata, ettei niihin tarvitse lyödä lappuja taikka vallan lopettaa niissä ajamista — kyllä tarpeita on ja ongelmia on. Asfaltin hinnat ja kaikki muut ovat nousseet niin paljon, että päällystettä kuluu, ja ne alkavat olla todella huonossa kunnossa.

Sitten tuohon joukkoliikenteeseen. Täällä kyllä puhutaan kauniisti joukkoliikenteestä ja panostamisesta siihen, mutta samaan aikaan ministeriössä virkamiehet valmistelevat täysin erisuuntaisia esityksiä näihin palveluasetuksiin liittyen ja kilpailuttamiseen, niin että kohta tämä meidän edullinen järjestelmämme halutaan romuttaa, vaikkakin liikennevaliokunta on jo vuosia antanut ihan erilaista viestiä. Ilmeisesti tämä ukulipäisyys myöskin perustienpidon rahoissa ja näissä rahoissa johtuu osaltaan näistä virkamiehistä, jotka eivät kerta kaikkiaan usko sitä, että sinne pitää enemmän rahaa laittaa, jolloinka poliittiset päättäjät ovat tukeutuneet heidän toimiinsa. Esimerkkinähän liikenneministeriön poukkoilevasta ja tempoilevasta toiminnasta on tämä surullisen kuuluisa väylämaksukriisi, josta nyt puhutaan, että valtio kenties joutuu jopa 100 miljoonaa euroa maksamaan ulos näitten tekemättömien päätöksien tuloksena. Ehkä samanlainen kuvio tässä joukkoliikennekuviossa on vielä tulossa.

Sitten ed. Rajalan puheeseen sen verran kor-jausta, että Vähälän kuljetusliike ei muuten ensimmäisenä aloittanut autojaan tuomaan. Muistan jo 80-luvun loppupuolelta, kun rovaniemeläinen kuljetusliike Ilmari Lehtonen Oy alkoi kuljettaa rekkojaan junassa.

Metsäteollisuuden kilpailukyvystä täytyy sanoa, että siihen eivät näytä meidän eväämme riittävän: vaikka minkälaisia veronalennuksia olisi ja teitä korjattaisiin yötä päivää, niin se ei auta. Puuta pitäisi saada ilmaiseksi tehtaalle taikka pitäisi tehdä devalvaatio; ne olisivat ainoat konstit, millä metsäteollisuus pysyttäisiin pelastamaan.

Liikenneturvallisuustyöstä, jota ed. Akaan-Penttilä tuossa peräänkuulutti, voisi sanoa sen, että jos me rupeamme siihen puuttumaan, niin kyllä se tarkoittaa sitä, että aika paljon kortteja pistetään hyllylle, koska se on kuitenkin ratkaiseva tekijä se ihminen, joka sitä autoa ajaa. Jos meillä esimerkiksi ajetaan kymmeniä puomeja vuoden aikana rautateitten tasoylikäytäviltä rikki, niin kyllä asenteissa on aika paljon korjaamista, ja monta muuta vastaavaa. Me emme saa noita autoja kulkemaan niin kuin junat menevät raiteilla ja siellä on kulunvalvontajärjestelmät, vaan se ihminen ohjaa ja tekee ne päätökset. Silloin ollaan kyllä aika kovan paikan edessä ja joudutaan rajoittamaan kenties monenkin ihmisen kulkemista.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Rönnin ollessa puheenvuoroni kuulijana tekee mieli yhtyä hänen puheenvuoronsa erinomaisiin ajatuksiin muun muassa linja-autoliikennettä uhkaavasta Euroopan unionin palvelusopimusasetuksen tulkinnasta, joka saattaisi toteutuessaan vakavastikin vaarantaa sen hyvän perheyrittäjyyteen pohjautuvan bussiliikenteen, joka milteipä maailmassa ainutlaatuisena palvelee asiakkaitaan täällä Suomessa. Meidän on pidettävä huolta siitä, että tämä erinomaisen hyvin toimiva bussiliikenne yrittäjävetoisena voi jatkossakin toimia.

Aivan kuten ed. Rönni viittasi puheessaan, suurin uhka liikenneturvallisuudelle on kuljettaja, ihminen itse. Tähän tulee panostaa entistä enemmän muun muassa liikenneraittiuden edistämiseksi ja yleisen liikenneturvallisuuden kannalta välttämättömän toisen huomioon ottavan asenteen lisäämiseksi.

Haluan puheenvuorossani kiinnittää huomiota siihen, että tarvitsemme lisää rahaa julkisen liikenteen ostoihin. Nyt nimenomaan maaseudulla, missä itse toimin Keuruun kaupungissa paikallisliikennetoimikunnan puheenjohtajana, meillä on suuri ongelma siinä, että rahaa ei ole joukkoliikenteen tai tässä tapauksessa mieluummin käytän ilmaisua julkisen liikenteen järjestelyihin. Maaseudullahan ja vähänasutuilla seuduilla ei välttämättä voida puhua joukkoliikenteestä vaan mieluummin julkisesta, yleisestä liikenteestä, jolle on olemassa oma tarpeensa, ja sille tarvittaisiin myös rahaa. Tulee paljon kalliimmaksi, että ihminen joutuu muuttamaan pois kodistaan kuin että hänelle annettaisiin ne mahdollisuudet, jotka auttaisivat hänen mahdollisuuttaan asua kotonaan.

Ed. Rönni kuten monet muutkin viittasivat myöskin puuhuoltoon. Hallitus on tehnyt oikean suuntaisia liikennepoliittisia ratkaisuja tässä suhteessa. Niistä on annettava täysi tunnustus. Maan pisin poikkirata tulee näinä hetkinä kuntoon Huutokoski—Savonlinna-välillä. Tämä ratahan on aikanaan ollut Porista Haapamäen kautta Elisenvaaraan Karjalaan ulottunut rata ja edelleen sieltä eteenpäin. Näkisin, että tämä maan pisin poikkirata tulisi palauttaa kaikilta osiltaan tehokkaan liikenteen käyttöön ja kehittää siitä tärkein poikittaisrata pisimpänä poikkiratana Suomessa. On hyvä, että se tulee nyt tällä hetkellä liikennöidyltä osuudeltaan heikommalta Huutokoski—Savonlinna-väliltä hyvään kuntoon. Se on erinomaisessa kunnossa Jyväskylä—Pieksämäki-välillä. Samoin sitä on peruskorjattu Haapamäki—Jyväskylä-välillä.

Mutta näkisin, että pisin poikkirata pitäisi palauttaa liikenteelle koko osuudeltaan, myös Haapamäki—Parkano—Pori-välillä. Näin voitaisiin vapauttaa rautatieliikennettä, joka ruuhkauttaa Salpausselällä kulkevia ratoja ja myös Tampere—Riihimäki-välistä rataa, tuntuvasti tänne pääpoikkiradaksi nimeämälleni radalle. Samalla se voisi palvella myös transitoliikennettä itärajan takaa ja Itä-Suomessa olevien ja niille seuduille tulevien kaivosten liikennettä esimerkiksi Harjavallan tehtaille. Länsirannikon satamissa on vapaata kapasiteettia sekä satamakapasiteettina että myös laivojen kuljetuskapasiteettina Suomesta ulkomaille. Tämän hyödyntämisen kannalta niin Rauman, Porin kuin muutkin länsirannikon satamat tulisi ottaa tehokkaaseen käyttöön.

Arvoisa puhemies! Tuon tämän voimakkaasti esille ja samalla toivon, että maan etelä—pohjois-suuntaisessa liikenteessä rata, joka on hyvässä kunnossa Ylivieska—Haapajärvi-välillä, mutta Haapajärvi—Saarijärvi-välillä ja edelleen Saarijärveltä Äänekoskelle varsin heikossa, mutta kuitenkin puutavaraliikenteen käytössä olevassa kunnossa, tulisi käyttöön todella etelä—pohjois-suuntaisena vaihtoehtona ja hyvin tarpeellisena käyttöratana, kun Pohjanmaan päärataa kunnostetaan.

Sampsa Kataja /kok:

Arvoisa puhemies! Tämä liikennepoliittinen selonteko linjaa maamme liikennepolitiikkaa usealle vaalikaudelle, ja on hyvä asia, että liikennepolitiikkaa pyritään nyt kehittämään aiempaa pitkäjänteisemmin. Muun muassa investointiohjelmat laaditaan jatkossa koko vaalikaudelle. On myös kannatettavaa, että budjettirahoituksen lisäksi pyritään käyttämään uusia, vaihtoehtoisia rahoitusmalleja, joilla investoinnit voidaan toteuttaa entistä joustavammin. Elinkaarimalleja toteutetaan ja lisäksi esimerkiksi tienkäyttömaksujen ja eläkerahastojen hyödyntäminen infrahankkeissa on selvittämisen arvoista.

On erityisen tärkeää, että selonteossa on voimakkaasti huomioitu ilmastonmuutos. Tulevaisuudessa liikennepolitiikka on entistä enemmän ilmastopolitiikkaa. On selvää, että hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi tarvitaan toimenpiteitä. Liikenteen osuus Suomen hiilidioksidipäästöistä on noin neljännes, ja niiden arvioidaan koko ajan kasvavan. Vtt:n tutkimusten mukaan päästöjen vähentämisessä tehokkaimmiksi ovat osoittautuneet keinot, jotka vaikuttavat laaja-alaisesti liikennejärjestelmään ja henkilöautokantaan. Näitä ovat esimerkiksi yhdyskuntarakenteen eheyttäminen, joukkoliikenteen edistäminen, ajoneuvoteknologian täysimääräinen hyödyntäminen, uusiutuvat energialähteet ja asenteisiin vaikuttaminen. Näitä keinoja on otettava käyttöön ja kannustettava kansalaisia entistä enemmän näiden käyttöönottoon.

Liikennehankkeet ovat investointeja tulevaisuuteen. Oikeanlaisella liikennepolitiikalla edistetään maamme kilpailukykyä ja elinkeinoelämän menestymistä ja sitä kautta talouskasvua. Koska kuljetusetäisyydet Suomessa ovat pitkiä, on liikennejärjestelmä tärkeä kilpailutekijä. Alueiden kehittymisen kannalta hyvät liikenneyh-teydet ovat välttämättömiä. Ilman hyviä yhteyksiä ei alueille saada uusia yrityksiä tai vanhoja pysymään siellä.

Hallitus tuo tällä kehyskaudella eduskunnan päätettäväksi kustannuksiltaan enemmän uusia liikenneinvestointeja kuin koskaan aikaisemmin. Valitettavaa kuitenkin on, että alueellinen tasapaino hankkeissa ei täysin toteudu. Esimerkiksi Satakunta jää täysin vaille tällä kaudella aloitettavia suuria liikennehankkeita. Kyse ei ole kuitenkaan vain Satakunnan edusta, vaan Länsi-Suomen ja Satakunnan alueen liikenneinvestoinnit palvelisivat koko maata. Länsi-Suomi on merkittävässä asemassa koko maan kehittymisen kannalta. Ajankohtaisena asiana muun muassa todettakoon, että Rauman satama on merkittävä satama alueen metsäteollisuuden puunsaannin kannalta. Tätä ei selonteossa kuitenkaan ole noteerattu.

Sanottakoon vielä, että erityisesti Valtatie 8:n parannus Turun ja Porin välillä olisi ollut syytä aloittaa jo tämän hallituskauden aikana eikä vasta seuraavalla, kuten tämän selonteon tausta-aineiston liitteisiin on kirjattu. Valtatie 8 on tärkeä tavara- ja henkilöliikenneväylä, sillä se yhdistää Pohjanlahden rannikon kaupungit Turusta Rauman ja Porin kautta Ouluun ja edelleen Tornioon. Tien varrella olevien satamien kautta kulkee noin 40 prosenttia Suomen tuonti- ja vientikuljetuksista. Siksi tie on tärkeä raskaan liikenteen väylä, varsinkin kun rannikon koko mitalla ei ole etelä—pohjois-suuntaista rautatieyhteyttä.

Tien liikennemäärien kasvu on ollut keskimääräiseen kasvuun verrattuna kaksinkertainen, paikoittain jopa kolminkertainen. Liikennettä kasvattaa muun muassa telakkaliikenne, ja lisäksi Olkiluodon ydinvoimala tuo Kasitielle merkittävän, pysyvän liikenteen kasvun. Tien heikko kunto näkyy erityisesti onnettomuustilastoissa. Tie on yksi Suomen vaarallisimpia, ja yhteysvälillä sattuu keskimäärin 36 henkilöonnettomuutta vuodessa ja niissä kuolee viisi henkilöä vuosittain. Näin ei voi jatkua.

Koska valtion budjettikehyksessä on varattu 50 miljoonaa euroa liikenneturvallisuuden teemalle, tuosta rahasta tulisi merkittävä osa käyttää nimenomaan Pori—Turku-yhteysvälin turvallisuuden parantamiseen. Ilmeisesti ensi kevään puolivälitarkastelussa tähän kysymykseen palataan.

Sanottakoon vielä ed. Lauri Oinosen puheenvuoron jälkeen, että lämpimästi kannatan hänen ponnistelujaan Pori—Haapamäki-radan uudelleen käyttöön ottamiseksi, mutta Porin ja Rauman satamayhteyksien kannalta ehkä ensisijainen hanke on kuitenkin Pori—Rauma—Tampere-radan kehittäminen. Tämä rata on valtakunnallisesti merkittävä nimenomaan metsä- ja metalli- ja myös kemianteollisuuden kuljetusväylä. Rataosa on perusparannettu ja sähköistetty, mikä mahdollistaa nopean liikenteen, mutta edellytyksenä liikenteen täysimääräiselle käyttöönotolle olisi tasoristeysten muuttaminen eritasoristeyksiksi tai niiden poistaminen.

Toki on ymmärrettävä, että kaikkia valtakunnan väyläinvestointeja ei voida samalla hetkellä toteuttaa ja alan urakoitsijoiden määrä on rajallinen, ja toisaalta, jotta hintakilpailu voidaan pitää järkevissä kantimissa, on syytä siihen, että hankkeita porrastetaan. Tässä porrastuksessakin tulisi huomioida myös alueellinen tasapaino.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämän päivän uutisiin metsäteollisuuden supistuksiin liittyen voi vain todeta, että entistä tärkeämmäksi tulee liikenneinfran, niin maantien, yksityisteiden kuin erityisesti rautateitten, kuljetuskyky. Nyt joudutaan kuljettamaan raaka-aineitakin entistä pitempiä matkoja, kun lähellä olevia tuotantolaitoksia supistuu kartalta, ja tämän vuoksi entistä enemmän täytyy panostaa siihen, että kuljetusmahdollisuudet ovat olemassa kaikilla väylillä, ja erityisesti rautateitten merkitys korostuu tässä yhteydessä.

Eräs rajoittava tekijä on yllättävästi vaunukaluston rajallisuus. Täällä päivällä ja illalla viitattiin puheenvuoroissa muun muassa Transtechin vaunutehtaaseen Kainuussa. Suomessa pitäisi tehdä lisää myös tavaravaunuja puutavaran kuljetustarpeita varten, jotta puuta voitaisiin kuljettaa ilmasto- ja ympäristöystävällisesti kiskoilla. Samoin koko rautatieverkko pitäisi ottaa tehokkaaseen käyttöön. Tätä juuri olen tarkoittanut tällä Pori—Parkano—Haapamäki-rataosuudellakin. Ymmärrän, että Porista etelään on yhteys suoraan Tampereelle, mutta näen, että liikennettä voitaisiin hyvin paljon tässä maassa kuljettaa tätä pisintä poikkirataa pitkin ja siihen liittyvien Savon, Karjalan ja Pohjanmaan ratojen yhteyk-sien kautta. Silloin länsirannikon satamat olisivat hyvin keskeisessä asemassa.

Arvoisa puhemies! Katson, että tämän päivän metsäteollisuuden asettamat haasteet ovat haasteita myös kuljetusväylille, mukaan lukien uitto- ja vesitiet.