Kaarina Dromberg /kok(esittelypuheenvuoro):

Herra puhemies! Hallitus ehdotti yliopistolakia koskevassa esityksessä siirtymistä kaksiportaiseen perustutkintorakenteeseen vuonna 2005 syyslukukauden alusta sekä yliopistojen tehtäviä ja hallintoa koskevien säännösten tarkentamista.

Sivistysvaliokunnan mielestä hallituksen esitys edesauttaa osaltaan Suomen yliopistojen mahdollisuutta vastata tuleviin vaatimuksiin korkeimman opetuksen, tieteellisen tutkimuksen ja taiteellisen toiminnan eturintamassa. Yliopistojen tehtävät on monipuolistuneet ja laajentuneet ja samalla toimintaympäristön vaatimukset ovat kasvaneet. Innovaatiojärjestelmä vaatii yhä dynaamisempaa toimintakykyä ja valmiutta toimia joustavasti monien erilaisten osapuolten muodostamissa tietoa tuottavissa ja innovaatioita hyödyntävissä verkostoissa. Valiokunta pitääkin tärkeänä, että suomalaiset yliopistot olisivat dynaamisia sivistysyliopistoja. Toisaalta muutos vaatii nopeata reagointiherkkyyttä ja kykyä vastata kilpailuun, toisaalta yliopistojen tulee toimia kansallisen sivistyksemme perustana ja keskeisinä kulttuurilaitoksina.

Yliopistojen yhteiskunnallisen roolin vahvistamiseksi hallitus esitti yliopistojen velvoittamista nykyistä selvemmin toimimaan vuorovaikutuksessa muun yhteiskunnan kanssa sekä edistämään tutkimustulosten ja taiteellisen toiminnan yhteiskunnallista vaikuttavuutta. Yliopistojen niin sanotun kolmannen tehtävän kirjaaminen lakiin vastaa suurelta osin jo yliopistojen nykyistä käytäntöä.

Sivistysvaliokunta painottaa sitä, että yliopistojen perustehtävinä ovat edelleenkin tieteellinen tutkimus ja taiteellinen toiminta sekä niihin perustuva korkein opetus ja opiskelijoiden kasvattaminen palvelemaan isänmaata ja yhteiskuntaa. Nyt lakiin kirjattava yhteiskunnallinen vuorovaikutus ja tutkimustulosten yhteiskunnallisen vaikuttavuuden lisääminen ovat näiden perustehtävien integroitu osa ja niistä irrallinen lisätehtävä.

Hallituksen esittämä kaksiportainen tutkintorakenne ja tutkintokieliä koskeva väljennys ovat osa niin sanottua Bolognan prosessia, jota yliopistot tällä hetkellä vahvasti edistävät. Valiokunnan mielestä kaksiportaisuus jäntevöittää tutkintorakennetta. Kansainvälisten vertailujen valossa näyttäisi siltä, että kaksiportainen tutkintorakenne lyhentäisi opiskeluaikoja, ja sehän on erittäin tärkeätä myöskin Suomessa.

Herra puhemies! Valiokunnassa keskusteltiin aikuiskoulutuksen roolista yliopisto-opetuksessa. Aikuiskoulutustehtävähän kuuluu yliopistojen vakiintuneeseen toimintaan. Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa esitettiinkin aikuiskoulutustehtävän kirjaamista yliopistolakiin. Valiokunta kuitenkin ehdottaa lausumaa, joka velvoittaa hallituksen selvittämään mahdollisuuden kirjata aikuiskoulutustehtävä yliopistolakiin, ja samassa yhteydessä selvitetään myös muutoksen taloudelliset vaikutukset.

Valiokunta pohti myös yliopistojen taloudellista autonomiaa. Yliopistot ovat toivoneet taloudellista itsenäisyyttä. Valiokunnan saaman selvityksen perusteella esitetyn kaltaista taloudellista autonomiaa ei kuitenkaan voida yliopistoille myöntää budjettivastuun vuoksi ja siitä syystä, että valtiolla tulee olla riittävä ohjausinstrumentti koulutuspolitiikan suuntaamisessa. Tarve yliopistojen taloudellisen liikkumavaran lisäämiseen on kuitenkin olemassa, ja asiaa tulee selvittää nykyisen budjettimenettelyn puitteissa. Valiokunta pitää välttämättömänä, että tarvittavat muutosesitykset annetaan eduskunnalle mahdollisimman pian.

Rehtorin valinnan osalta hallitus ehdotti, että rehtorin valitsisi yliopiston hallitus. Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa tuli kuitenkin selkeästi esille, että tosiasiassa muutos heikentäisi yliopiston johtamisen edellytyksiä. Rehtorilla tulee olla yliopistoyhteisöltä saatu laajapohjainen kannatus ja luottamus. Yliopistot ovat opetusministeriön hallinnonalalla toimivia tulosohjattuja asiantuntijaorganisaatioita, joille voidaan katsoa olevan luonteenomaista opettajien, opiskelijoiden ja muun henkilöstön kiinteä yhteistyö. Nykyinen järjestelmä, jonka mukaan vaalikollegio valitsee rehtorin, on valiokunnan saaman selvityksen mukaan toiminut varsin hyvin. Yliopiston kaltaisen organisaation toiminnassa on todellakin tärkeää, että rehtori on myös akateemisilta ansioiltaan arvostettu ja että yliopistoyhteisö osallistuu laajasti hänen valintaansa. Sen vuoksi valiokunta ehdottaa rehtorin valinnan säilyttämistä vaalikollegiolla.

Valiokunta on tehnyt lisäksi muutoksia, joissa on otettu huomioon perustuslakivaliokunnan lausunto. Kaiken kaikkiaan sivistysvaliokunta pitää välttämättömänä, että opetusministeriö pikaisesti valmistelee esityksen, jossa tarkistetaan yliopistoja koskevan lainsäädännön perustuslainmukaisuus.

Herra puhemies! Yliopistolain muutosten johdosta tehtävään tutkintoasetukseen liittyen valiokunta hyväksyi lausuman siitä, että yliopistolain muutokseen liittyvien asetusten valmistelun yhteydessä turvataan Maanpuolustuskorkeakoulussa suoritettavien tutkintojen rinnastettavuus muihin alempiin ja ylempiin korkeakoulututkintoihin sekä jatkotutkintoihin.

Valiokunta on lisäksi käsitellyt tässä yhteydessä myös lakialoitteen, jossa ehdotetaan Helsingin yliopiston kanslerin läsnäolo-oikeutta valtioneuvostossa koskevan säännöksen kumoamista. Perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaan lakialoitteen hyväksymiselle ei perustuslaillisesta näkökulmasta ole esteitä.

Sivistysvaliokunnan mielestä asia tulee kuitenkin valmistella hallituksen toimesta. Tästä syystä sivistysvaliokunta esittää aloitteen hylkäämistä nyt käsiteltävänä olevan yliopistolain muutoksen yhteydessä, mutta katsoo tarpeelliseksi, että asia selvitetään, ja ehdottaa asiasta lausumaa, jonka mukaan hallituksen tulee selvittää, onko Helsingin yliopiston kanslerin läsnäolo-oikeus valtioneuvoston istunnossa edelleen tarkoituksenmukaista.

Mietintöön sisältyy kaksi vastalausetta.

Raija Vahasalo /kok:

Arvoisa puhemies! Yliopistolaissa päästiin parempaan suuntaan valiokuntakäsittelyssä kuin mitä hallituksen esitys oli. Erityisen tärkeä asia oli rehtorin valinnan säilyttäminen nykykäytännön mukaisena eli vaalikollegiolla. Rehtorin pitää edustaa laajasti koko yliopistoyhteisöä, ja hän tarvitsee työssään yhteisön täyden tuen. Hallitusmalli olisi toiminut, jos yliopisto toimisi kuten yritys, mutta yliopisto ei ole yritys. Lähes kaikki yliopistot ja kaikki yliopistoissa toimivat järjestöt vastustivat perustellusti vaalin siirtämistä vaalikollegiolta hallitukselle. Oli oleellisen tärkeää, että rehtorin valinta säilytettiin vaalikollegiolla.

Kokoomus jätti kuitenkin mietintöön kaksi vastalausetta, joita nyt selostan.

Ensimmäinen asia koskee yliopistollista aikuiskoulutusta. Aikuiskoulutus kuuluu nykyään yliopistojen vakiintuneeseen toimintaan. Se toimii väylänä tieteellisen osaamisen ja innovaatioiden siirrolle yritysten ja organisaatioiden ja niiden henkilöstön käyttöön. Erityisen merkittävä on yliopistojen täydennyskoulutuksen rooli työelämän ja siellä käytössä olevien työprosessien uudistajana sekä kilpailukyvyn kehittäjänä ja uusien työpaikkojen synnyttäjänä. Asiantuntijat esittivätkin, että myös aikuiskoulutustehtävä olisi syytä kirjata yliopistolakiin. Hallituspuolueiden jäsenet eivät kuitenkaan siihen rohjenneet, vaikka olivatkin samaa mieltä kanssamme. Kokoomus tuleekin esittämään tähän suoraan pykälämuutosta yksityiskohtaisessa käsittelyssä.

Toinen asia, josta kokoomus teki vastalauseen, liittyi yliopistojen taloudelliseen autonomiaan. Lakiin kirjattiin yliopistoille niin sanottu kolmas tehtävä, joka kuului seuraavasti: "Tehtäviään hoitaessaan yliopistojen tulee toimia vuorovaikutuksessa muun yhteiskunnan kanssa sekä edistää tutkimustulosten ja taiteellisen toiminnan yhteiskunnallista vaikuttavuutta." Koska kolmas tehtävä on kirjattu lakiin, olisi ollut johdonmukaista, että yliopistojen autonomiaa koskeva kohta olisi myös kirjattu lakiin. Tämän kolmannen tehtävän kannalta on oleellista, että yliopistoilla olisi tarvittavat varat käytettävissään, kun ne hoitavat tätä tehtäväänsä. Nykyisin yliopistot ovat vain tilivirastoja eivätkä ne pysty ammattikorkeakoulujen tavoin pitämään omia rahastoja, jotka olisivat budjetin ulkopuolella.

Helsingin yliopistolla ja Åbo Akademilla on mahdollisuus vastaanottaa lahjoituksia, pitää rahastoja sekä toimia oikeushenkilönä näissä asioissa. Kaikilla yliopistoilla tulee olla nämä samat oikeudet. Innovaatioiden hyödyntämisestä saatavat tulot samoin kuin yliopiston mahdollisesti saamat lahjoitus- tai muut vastaavat varat olisi voitava sijoittaa valtion talousarvion ulkopuolelle. Kolmannen tehtävän suorittamisen lisäksi autonomian kasvattaminen parantaisi mahdollisuuksia kaupallistaa tutkimustuloksia sekä parantaisi kansainvälistä toimintaa, jonka edellytyksiä on pitkään jo peräänkuulutettu.

Kolmantena asiana kokoomus halusi valiokunnassa nostaa esille kysymyksen Helsingin yliopiston kanslerin asemasta, josta oli tehty lakialoite. Valiokunta viisaasti ja yksimielisesti hylkäsi asiasta tehdyn lakialoitteen. Erään hyvin arvostetun asiantuntijan mukaan aloitteessa olikin kysymys henkilötason riidasta. Valiokunnan enemmistö kuitenkin halusi, että kanslerin läsnäolo-oikeuden tarkoituksenmukaisuus valtioneuvoston kokouksessa selvitetään. Kokoomus kuitenkin vastusti myös selvittämistä. Selvittämiselle ei ole asiallisia perusteita, eikä asia kuulunut edes opetusministeriön valmistelemaan ja hallituksen esittämään lakiesitykseen.

Arvoisa puhemies! Yliopistojen toiminnan taustalla on hyvin pitkä historia. Kansleri-instituution juuret ulottuvat 1600-luvulle asti. Helsingin yliopiston kanslerin läsnäolo- ja puheoikeus valtioneuvoston istunnossa yliopistoja koskevan asian käsittelyn yhteydessä perustuu Helsingin yliopistolle perustuslaissa turvattuun autonomiseen asemaan, joka nyttemmin on vahvistettu kaikille yliopistoille. Yliopistoasiat koskevat yleensä kaikkia yliopistoja, ja Helsingin yliopiston kanslerilla on mahdollisuus puhua tällöin kaikkien yliopistojen puolesta. Lakialoitteen perusteluissa oli viitattu mahdolliseen esteellisyyteen kanslerin kohdalla, mutta on todettu, että kansleri ei ole päätöksentekijä valtioneuvoston esittelyssä eikä myöskään esittelijän asemassa. Myöskään perustuslakivaliokunta ei ole lausunnossaan katsonut, että kanslerin puhe- ja läsnäolo-oikeus valtioneuvoston istunnossa olisi perustuslain vastainen. Myös Suomen yliopistojen rehtorien neuvosto on lausunnossaan yksimielisesti esittänyt, että voimassa oleva käytäntö jatkuisi, ja tätä myös kokoomus kannattaa.

Arvoisa puhemies! Kokoomus on huolissaan siitä, että hallitus tuo esityksiä, jotka heikentävät koulutuksen tasoa. Nyt yliopiston asemaa ja toimintaedellytyksiä onneksi kuitenkin valiokunnassa saimme parempaan päin, koska koulutustason heikkeneminen samalla heikentää väistämättä myös maamme kilpailukykyä. Sitä emme kokoomuksessa salli.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok:

Arvoisa herra puhemies! Minulla on vaan muutama lyhyt huomio tähän yliopistolain muutokseen. Sen takia esitän ne paikaltani.

Tämä yliopiston taloudellinen autonomia: Tuntuu varsin merkilliseltä, että jos yliopistolla on tämä kolmas tehtävä eli toimia yhteiskuntaan päin, niin kuitenkaan ei anneta minkäänlaista taloudellista autonomiaa sen takia, että muka budjettivastuu siitä kärsii. Kyllä tähän asiaan olisi syytä palata ja antaa samanlainen rahasto-oikeus kuin Helsingin yliopistolla ja Åbo Akademilla on.

Positiivista tässä sivistysvaliokunnan mietinnössähän on se, että yksiportainen tutkintojärjestelmä nyt suodaan lääkäreille ja hammaslääkäreille. Tästä luettelosta ovat vaan unohtuneet eläinlääkärit, sillä eläinlääketieteen kandidaatin tutkinto ei liene ammattitutkinto.

Myöskin sivistysvaliokunta haluaa palauttaa sen, että rehtorin valinta tapahtuisi vaalikollegiossa, koska rehtorihan ei ole pelkkä toimitusjohtaja, vaan rehtori on myöskin tämmöinen henkinen johtaja koko yliopistossa, ja siinä pitää olla isompi porukka tätä rehtoria valitsemassa.

Myöskin on positiivista se, että Helsingin yliopiston kansleria ei poisteta valtioneuvoston kokouksesta silloin, kun käsitellään yliopiston asioita.

Eli yhdyn näihin kokoomuksen vastalauseisiin.

Jutta Urpilainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Halusin kiinnittää huomiota ed. Vahasalon puheenvuorossa esitettyihin vääriin väittämiin. Ed. Vahasalo totesi, että hallituspuolueet olivat myös yksimielisiä siitä, että tämä aikuiskoulutustehtävä kirjattaisiin lakiin. Me hallituspuolueiden kansanedustajat, jotka toimimme sivistysvaliokunnassa, emme olleet yksimielisesti tämän lakiin kirjaamisen takana siitä syystä, että aikuiskoulutustehtävää ei käsitelty meidän mielestämme riittävästi asiantuntijakuulemisessa, jotta meillä olisi ollut mahdollisuudet lähteä tekemään tämmöistä suurta ratkaisua eli kirjata se lakiin.

Meidän mielestämme tämä lausuma on hyvä asia. Tämä aikuiskoulutustehtävä tulee nyt selvittää, minkälaiset edellytykset ja mahdollisuudet siihen on, ja ennen kaikkea vastuuntuntoisesti selvittää myös, minkälaisia taloudellisia vaikutuksia tällä aikuiskoulutustehtävän lakiin kirjaamisella on.

Raija Vahasalo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuitenkin sivistysvaliokunnan enemmistö eli hallituspuolueiden jäsenet — en väittänyt mielestäni, että se oli yksimielinen päätös — halusi kirjata, että selvitetään mahdollisuus, että tämä aikuiskoulutustehtävä tulisi yliopistolakiin. Onko tämä ihan turha lausuma sitten? Ettekö te olekaan sitä mieltä, että tämä kuuluu lakiin kirjoittaa?

Jutta Urpilainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuten juuri äsken totesin, me haluamme ensiksi selvittää, mitä mahdollisuuksia tähän lakiin kirjaamiseen on, ja ennen kaikkea me haluamme selvittää, minkälaisia taloudellisia vaikutuksia tällä lakiin kirjaamisella on. Me emme ole samaa mieltä kuin kokoomus, joka oli suin päin valmis kirjaamaan tämän aikuiskoulutustehtävän lakiin ilman selvitystä siitä, minkälaisia taloudellisia vaikutuksia tästä syntyy.

Kaarina Dromberg /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä nimenomaan aika monet asiantuntijat ja yliopistojen aikuiskoulutuslaitokset ovat antaneet meille lausunnon. Vaikkei heitä niin monta käynyt valiokunnassa, niin kyllä meillä oli laaja pohja myöskin tehdä se päätös, joka tuli selkeästi myöskin tältä taholta.

Kun ed. Vahasalo sanoi, että kaikki olivat yksimielisiä, niin sitä keskusteluahan ei oikeastaan kyllä paljonkaan käyty siellä valiokunnassa. Mutta ajatus, että aikuiskoulutustehtävä on lain tasolla, on kuitenkin tärkeä, koska se on sen kolmannen tehtävän, joka yliopistoille on annettu, yksi oleellinen osa myöskin tulevaisuudessa ja edelleen tänä päivänäkin erittäin merkittävä osa myöskin yliopistojen koulutustehtävää.

Tuomo Hänninen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Vielä tästä aikuiskoulutustehtävästä: Sehän tuli ensimmäisen kerran esille sillä tavalla, että se on kirjattu ammattikorkeakoululakiin. Minusta tämä, että pomputellaan aina vuoron perään samoja asioita, on uhka tälle meidän duaalijärjestelmällemme. Siitä syystä tämä pitää kyllä huolella selvittää ja valmistella, ennen kuin tämmöisiä uusia asioita ruvetaan lakiin ottamaan.

Opetusministeri Tuula Haatainen

Arvoisa puhemies! Ensiksikin ed. Vahasalolle haluaisin todeta sen, että kyllä tämä yliopistolaki monella tapaa parantaa yliopistokoulutusta ja sen tasoa. Muun muassa tämä kaksiportaisuus on tärkeä uudistus, joka tulee, ja kuten valiokuntakin toteaa, se jäntevöittää opiskelua ja edesauttaa monella tapaa joustavia opiskelujärjestelyjä.

Ed. Asko-Seljavaaran puheenvuoroon siitä, että yliopistojen taloudellinen itsenäisyys ei ole vielä riittävä, totean, että tästä on kyllä keskustelua käyty. Valtiovarainministeriön kanssa käydyissä keskusteluissa on sovittu siitä, että valtiovarainministeriö budjetin yhteydessä tuo sitten budjetin momenttiin kirjauksen siitä, millä tavalla esimerkiksi tietyn euromäärän puitteissa voitaisiin antaa valtuuksia enemmän yliopistoille osallistua esimerkiksi osakeyhtiöihin mukaan. Tätä kyllä on haluttu tällä tavalla eteenpäin viedä, mutta niin laajassa mittakaavassa ei ole haluttu sitä esitystä tehdä kuin yliopistojen puolelta on kertaesityksenä esitetty. On syytä tässäkin asiassa edetä harkiten ja katsoa, että asiat etenevät hallitusti.

Unto Valpas /vas:

Arvoisa puhemies! Nyt esillä oleva lakiesitys on pääosin hyvä, ja se edistää yliopistojen ja muun yhteiskunnan vuorovaikutusta. Hyvin tärkeää on myös se, että yliopistojen kolmas tehtävä tulee valiokunnan mietinnössä nyt varsin hyvin esille ja se kuvataan siellä selkeästi.

Aluekehittäminen ja elinkeinoelämän yhteistyö ovat mielestäni asioita, joita ei koskaan liiaksi korosteta jatkuvasti muuttuvassa yhteiskunnassa. Esimerkkinä vain meillä Raahessa Oulun yliopisto on tehnyt hyvää työtä ja toiminut esimerkillisenä aluekehittäjänä. Tilanne olisi meillä aivan toinen, jos yliopistolla ei olisi Raahessa toimipistettä.

Hallituksen esitykseen on valiokuntakäsittelyssä saatu mielestäni muutamia muutoksia ja kaiken lisäksi yksimielisesti. Muun muassa tämä rehtorinvalinta-asiahan tuli tässä jo esille. Tämä on hyvä asia ja kertoo siitä, että valiokunnan työhön on palaamassa se sama yhteishenki, joka vallitsi siellä koko viime eduskuntakauden. Silloinhan me muun muassa väänsimme yliopistoille rahaa huomattavasti enemmän kuin hallitus esitti.

Arvoisa puhemies! Joitakin erimielisyyttä aiheuttavia asioita kuitenkin löytyy, ja oikeastaan se suurin, josta minä tässä myös haluan puhua, on ollut jo esillä elikkä se, että suurimpana puutteena on, että lakiin ei ole kirjattu yliopistojen aikuiskoulutustehtävää. Hallitusryhmät ovat jättäneet asian hallituksen selvitettäväksi. Tämä on mielestäni silmien ummistamista tosiasioiden edessä. Nimittäin yliopistoilla on jo nyt aikuiskoulutustehtävä. Se kuuluu yliopistojen vakiintuneeseen toimintaan. Sen takia minusta se voidaan aivan hyvin kirjata lakiin. Eli tuntuu aivan turhalta, että hallituksen pitää selvittää täysin selvää asiaa. Jotenkin tuntuu: Eikö hallituksella ole jo aivan riittävästi näitä selvityksiä, tarvitseeko tämmöistä selvää asiaa selvittää?

Sitten ihan perusteluna: Yliopistoilla on osaamista ja kokemusta aikuiskoulutuksesta, ja sen takia tämä virallistaminen olisi ihan paikallaan.

Sitten eräs asia, jota viime kaudella käsiteltiin hyvinkin laajasti. Meillähän oli parlamentaarinen aikuiskoulutustyöryhmä, ja siinähän me olimme yhtä mieltä kaikki, että yliopistojen tehtäviin kuuluu aikuiskoulutustehtävä. Ei kukaan silloin ollut eri mieltä. Tässä mielessä vähän ihmettelen sitä, miksi hallituspuolueet nyt ryhtyvät jarruttamaan tämän työryhmän tavoitteiden toteuttamista. Nyt Patin ohjelmaa pitäisi toteuttaa, mutta kun tulee tämmöinen käytännön juttu eteen, se alkaakin tökkiä. Eli tämä asia ei kyllä mielestäni tarvitse suuria selvityksiä.

Ed. Hänniselle: Minun mielestäni siinä ei ole mitään uhkaa, että aikuiskoulutustehtävä on ammattikorkeakoululaissa ja että se tulisi myös yliopistolakiin. Kyllä minusta molemmille koulujärjestelmille kuuluu aikuiskoulutustehtävä omalla sarallaan. Ei siinä ole mitään ristiriitaa. En minä ainakaan näe, että siitä jotakin vaaraa muodostuisi.

Arvoisa puhemies! Kokoomuksen ryhmän taholta esitetään yliopistojen taloudellisen autonomian lisäämistä. Tässä asiassa olisin varovainen ja olen kyllä hallituksen linjoilla tässä. Nimittäin kokoomuksen sisältä kyllä löytyy piirejä, jotka tähtäävät myös siihen, että yksityiset yliopistot saisivat jalansijaa Suomessa, ja tämän taloudellisen autonomian takana saattaa olla myös tällaisia tavoitteita.

Minusta on tärkeää, että me Suomessa säilytämme pääosin yhteiskunnan ylläpitämän ja ohjaaman koulujärjestelmän, joka kaiken lisäksi on todettu, testattu ja osoittautunut maailman yhdeksi parhaimmaksi koulujärjestelmäksi. Se on taannut kaikille taloudellisesta asemasta riippumatta mahdollisuuden opiskeluun kaikilla eri asteilla. Tämä on se syy, minkä takia minä tätä autonomiaa vierastan, ellei sitä saada niin selkeästi esille, että siinä ei tätä vaaraa ole.

Arvoisa puhemies, vielä lopuksi: Valiokunta esittää, että Helsingin yliopiston kanslerin läsnäolo-oikeus valtioneuvoston istunnoissa selvitetään. Tämä on mielestäni hyvä asia. Mutta selvityksessä kannattaisi mielestäni huomioida myös se mahdollisuus, että kanslerin sijaan läsnäolo-oikeus olisi yliopistojen tai korkeakoulujen edustajalla. Tällöin nimittäin mahdollistuisi myös se, että joskus myöskin Pohjois-Suomesta tai Itä-Suomesta edustaja voisi istua valtioneuvoston kokouksessa. Minusta tämä paikka on nyt turhan tiukasti rajattu vain Helsingin yliopiston kanslerille. Siinä mielessä tämä selvitys on ihan kohdallaan.

Kaiken kaikkiaan esillä oleva esitys on sivistysvaliokunnassa tehdyin muutoksin hyväksyttävissä, mutta vasemmistoliiton ryhmä kannattaa nimenomaan aikuiskoulutustehtävän kirjaamista lakiin.

Eero  Akaan-Penttilä  /kok:

Arvoisa puhemies! Keskityn kyseisessä asiassa pelkästään kanslerin puhevaltaa valtioneuvostossa koskevaan keskusteluun, sekä lakialoitteeseen että valiokunnan käsittelyyn tältä osin. Osittain se johtuu siitä, että itse olen ollut tavalla tai toisella yhteydessä yliopistomaailmaan koko elämäni ajan, ensin vanhempieni kautta ja sitten myöskin oman työni kautta. Ainakin 50 vuoden ajan olen kuullut myöskin juttuja, keskusteluja, tietoja ja taustoja siitä, miten tärkeä kansleri on monta kertaa ollut valtioneuvoston istunnoissa. En lähde niitä asioita tässä kertomaan, mutta niitä on monia.

Kun aikanani näin tämän lakialoitteen, jonka entinen opetusministeri teki, tältä pohjalta kiinnostukseni tietysti heräsi, mikä nyt mahtaa olla syy, että ministeritasoinen ihminen haluaa muuttaa käytäntöä, joka ihan selvästi on vakiintunut, josta on ollut koko ajan hyötyä, jonka yliopistoväki on ilman muuta tuntenut asiaksi, joka on vain eduksi Suomelle eikä haitaksi, ei ole millään lailla byrokraattinen eikä vastaavaa.

Nyt kun luetaan läpi tätä lakialoitetta, minun mielestäni harvinaisen ohuet perustelut ovat kysymyksessä. Ensinnäkin on yksipuolinen väite siitä, että yleiset esteellisyyssäännökset aiheuttaisivat sen, että kansleri ei voisi enää istua valtioneuvoston istunnoissa. No, tämä on todettu perustuslakivaliokuntaa myöten ja oikeuskanslerin toimesta, että asia ei kuitenkaan ole näin tiukasti. Sen lisäksi lakialoitteen lopussa sanotaan, että tämä yliopiston kanslerin — huom. kanslerin, ei edes rehtorin, kaikissa meidän yliopistoissamme ei ole edes kansleria tässä maassa eikä kaikissa korkeakouluissakaan — toiminta on tarpeetonta ja valtion päätöksentekojärjestelmään sopimatonta. Lakialoite päättyy hyvin subjektiiviseen mielipiteeseen.

En ymmärrä, miten tältä pohjalta voitaisiin millään lailla käsitellä muuta kuin hylkäämällä lakialoite. Siinä mielessä valiokunta on tehnyt aivan oikean ratkaisun. Jos tässä olisi ajauduttu toisenlaiseen ratkaisuun, olisi tietysti pitänyt jo aloitteessa osata luetella huomattava määrä haittoja, ovat ne mitä tahansa, hallinnollisia tai taloudellisia, tai vastaavasti sitten, jos ei tätä tehdä, ajatella, minkälaista hyötyä mahdollisesti on. Nimittäin 20 § kuuluu sanasta sanaan näin: "Helsingin yliopiston kanslerilla on oikeus olla läsnä ja käyttää puhevaltaa valtioneuvostossa käsiteltäessä Helsingin yliopistoa koskevia asioista." Tämä kansleri sattuu olemaan semmoisessa henkisessä asemassa Suomen akateemisessa piirissä, että ne intressit, jotka siellä ovat yhteisiä, ovat tähän asti aivan loistavasti menneet eteenpäin valtioneuvoston ja koko yliopistomaailman välillä. Jos siinä on vaikeuksia, kerrottakoon ne ja järjestettäköön asia sitten uudestaan. Jos siellä on vaikeuksia, silloin voitaisiin ottaa, totta kai, ajateltavaksi esimerkiksi se, mitä ed. Valpas täällä ehdotti. Se on aivan selvä, jos tämmöistä uudistusta tarvittaisiin.

Mutta nyt on taas niin, että yliopistojen rehtorien neuvostohan on yksimielisesti ilmoittanut, että tämä käytäntö on erittäin hyvä ja sitä pitäisi jatkaa, jolloin minun ajatukseni, arvoisa puhemies, menee eteenpäin tästä samasta asiasta niin, että kun tämän asian käsittelyssä on yhteensä kuultu 32:ta asiantuntijaa ja lisäksi pyydetty tai saatu 21 kirjallista lausuntoa, joista yksi oli tämä yliopistojen rehtorien neuvoston lausunto, kuinka se on mahdollista, että tältä pohjalta valiokunta keskustelussaan ei olisi jo saanut tarpeellista tietoa myöskin koskien tätä mahdollista kanslerin puhevalta-asiaa ja tehnyt lopullisen päätöksen, miten näin pienessä asiassa täytyy nyt tehdä niin, että hallitus uudelleen valmistelee tämän asian. Koen tämän signaalin aivan vääränä meidän yliopistoillemme. Tämä ei tue millään lailla tiedemaailmaa, ei tutkimusta, ei tuotekehitystä, ei mitään siitä, josta kaikki kansanedustajat täällä kuitenkin puhuvat kukin omalla tavallaan positiivisesti. Tässä on jotkut syvemmät tunne-elämän asiat mukana. Tässä on semmoista, jota ei ole kirjoitettu tähän paperiin. (Ed. Valpas: Mitä?) Niin minä vaan teen sen diagnoosin. Minä en tiedä, mitä ne ovat, mutta näistä papereista — sen verran olen ollut tässä puuhassa mukana — näkee, että tässä on jotain muuta taustaa.

Hyvin mielenkiintoista on, että tämän lakialoitteen allekirjoittaja kansanedustaja Rask ei ole paikalla ollenkaan nyt, kun käsitellään tätä asiaa. Mistä sekin sitten johtuu? Ehkä se on vaan onneton yhteensattuma, mutta se voi yhtä hyvin olla harkittuakin.

Minä eräässä mielessä paheksun voimakkaasti, että tämmöistä lainsäädäntöä yritetään Suomessa tehdä. Minä kannatan vastalausetta 2 ja lopetan vain sanomalla, että tässä on jonkinlaisesta sivistyksen puutteesta myöskin kysymys. Universitas-sanan ymmärtäminen taitaa osalle meistä olla aika vaikeaa. Tässä ei voi sanoa, että gaudeamus igitur. Tässä voi vaan sanoa, että hoi polloi.

Olli  Nepponen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Haluan kiittää valiokunnan puheenjohtajaa ja valiokunnan jäseniä tästä kakkoslausumasta, jossa eduskunta edellyttää, että "yliopistolain muutokseen liittyvien asetusten valmistelun yhteydessä turvataan Maanpuolustuskorkeakoulussa suoritettavien tutkintojen rinnastettavuus muihin alempiin ja ylempiin korkeakoulututkintoihin sekä jatkotutkintoihin".

Valitettavaa oli, että Maanpuolustuskorkeakoulun ja puolustusministeriön esitykset opetusministeriölle eivät jo valmisteluvaiheessa johtaneet tähän, mutta hyvä näin, että se saatiin tähän. Se on erittäin tärkeätä. Puolustusvoimat on määrätietoisesti kehittänyt päällystön koulutusjärjestelmää vastaamaan yliopistotasoista opetusta. Se on ollut pitkän kehitystyön tulos ja on ollut vasta käytössä muutaman vuoden. Merkillepantavaa, että ensimmäiset tohtorit ovat myöskin valmistuneet Maanpuolustuskorkeakoulusta ja tänä kesänä aloittaa ensimmäinen Maanpuolustuskorkeakoulun rehtori, joka on suorittanut tohtorintutkinnon. Siinä on otettu pitkät askeleet edetessä niin, että nämä tutkinnot vastaisivat toisiaan, ja näin tulee myöskin jatkossa olemaan, ja tällä on suuri merkitys. Haluan painottaa sitä, että se on myöskin opiskelijoille motivointikysymys heidän opiskellessaan sotilastieteitä, että he tietävät myöskin sen rinnastettavuuden, koska sillä on myöskin yhteiskunnallisessa elämässä oma merkityksensä. On jopa niinkin, että aika ajoin Maanpuolustuskorkeakoulussa tutkinnon suorittanut upseeri siirtyy siviilielämän palvelukseen, jolloin sielläkin on tärkeää, että tuo rinnastettavuus määrättyihin tutkintoihin voidaan ottaa huomioon eikä tule sitten sellaisia tilanteita, joita vielä tässä joitakin vuosia oli.

Kaiken kaikkiaan kiitos tästä yksimielisestä lausumasta. Uskon, että se tulkitaan myöskin myönteisesti Maanpuolustuskorkeakoulussa ja Puolustusvoimien piirissä.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Tämän hallituksen esityksen lähetekeskustelun yhteydessä käytin vähän pitemmän puheenvuoron, jossa kiinnitin aivan erityistä huomiota yliopistojen opetuksen tason säilyttämisasiaan ja tämän kentän, koko niin sanotun korkeakoulukentän, tehtävien selkiinnyttämisen tarpeeseen. Nyt voin todeta, kun luin tämän sivistysvaliokunnan mietinnön, että olette tehneet ihan hyvää työtä, mutta joitakin näkökohtia kuitenkin on syytä ottaa esille tässäkin yhteydessä.

Pidän ensinnäkin tätä tasoasiaa uskomattoman tärkeänä. Tässä juuri tämän viikon maanantaina olin vastaväittäjänä Lapin yliopistossa ja olin myös tuon väitöskirjan, paksun opuksen, ennakkotarkastajana aikaisemmin ja aivan erityisesti kiinnitin siinä huomiota siihen, kuinka äärimmäisen tärkeätä on tieteellisen tutkimuksen ytimen tajuaminen, sen tajuaminen, mikä on sitä tieteellistä tutkimusta ja millä tavalla sen tulokset tuodaan esiin ja millä tavalla niistä myöskin saadaan yhteiskunnallisesti käyttökelpoista ainesta silloin, kun näillä tuloksilla on käytännön sovelluksia. Tällä on se merkitys, että järjestelmän täytyy olla selkeä. Sen täytyy olla yliopistojen osalta täysin selkeä. Se tarkoittaa myöskin sitä, mikä liittyy tähän mietintöön, että jos korostetaan aikuiskoulutustehtävää yliopistoissa, niin se pitää sanoa selvästi, että se tehtävä kuuluu sinne. Arvoisa opetusministeri sanoi, että sitä nyt selvitetään. Selvittäkää nyt se, ja selvittäkää itsellenne se, mitä te sillä tarkoitatte, mitä te sillä selvitystyöllä haluatte selvittää elikkä mikä on teidän visionne, mikä on teidän tarkoituksenne. Siitä työstä on tämä valtakunta todella kiitollinen, kun teette sen pian, selkeästi, sanoisinko, tieteelliset kriteerit täyttävästi. Samalla pitäkää nyt huoli siitä, että yliopistollisen koulutuksen saaneet ovat sitten tässä koulujärjestelmässä siinä asemassa, kuin heidän tulee olla, niin että tämä tieteellinen sivistys on riittävästi esillä asioissa. Sillä on ratkaiseva merkitys näissä asioissa.

Arvoisa opetusministeri äsken juuri puolusti tätä alempien korkeakoulututkintojen takaisintuloa. Muistan elävästi, kun puolustin yliopiston dekaanina tätä kaksiportaisuutta sillä tasolla, siis alempi ja ylempi korkeakoulututkinto, ja sain turpiini niin perusteellisesti. Kun olen ollut niin sanottu julkisuuden henkilö 40 vuotta tässä tasavallassa, niin tuli kuonoon sieltä ja täältä: minä en ymmärrä mitään, minä en tajua mitään, miten tämmöinen tyyppi voi olla yliopiston dekaanina lainkaan. Ja nyt täällä todistetaan juuri päinvastaista. Se vain kuvaa sitä, mitenkä nämä ovat trendiasioita valitettavasti koko yhteiskunnassa. Toivon hartaasti, että opetusministeri antaa nyt sellaisen viestin sinne opetusministeriön korkeimpaan virkakuntaan, joka muuten on sama porukka, joka oli siellä 60-luvun lopussa, kun olin korkeakouluneuvoston jäsen jnp., ja silloin paljon merkittävämmässä asemassa yhteiskunnassa kuin tänä päivänä olen ja ollut viime aikoina, 17 vuotta. Elikkä tällä tavalla nämä asiat, ja että todellakin tämä politiikka säilyisi nyt kohtuullisen pitkän aikaa ja sitä ei trendeille alistettaisi.

Erinomaisen hyvänä pidän sitä, että rehtorinvaali on palautettu vaalikollegiolle. Se on yliopistoyhteisön kannalta tosi tärkeä asia. Se on kova posti näinä aikoina, ja erikoisesti, kun yliopistojen tehtäväkenttää on laajennettu, kansainvälinen yhteistyö on jo Euroopan yhteisöjen jäsenyyden kautta lisääntynyt valtavasti, niin on äärimmäisen tärkeätä, että se henkilö, joka yliopiston rehtorina on, nauttii sen yliopistoyhteisön täydellistä luottamusta ja se yliopistoyhteisö on edustajiensa kautta päässyt vaikuttamaan sen vaalin tulokseen. Tämä on hieno asia, että se on nyt tässä näin.

Sitten tämä taloudellinen autonomia, joka on täällä ponnessa nyt mukana. Helsingin yliopistollahan se on ollut jo vanhaan perustuslakiin perustuen, itsehallinnollinen asema, joka on merkinnyt taloudellista autonomiaa ja joka merkitsi myöskin autonomiayhteiskunnassa muutoinkin, että poliisitkin tulivat yliopistovallankumouksen aikana vuosina 69—70 vasta sen jälkeen, kun rehtori kutsui taloon. Olin silloin yliopiston henkilökuntayhdistyksen puheenjohtaja ja yliopistojen ja korkeakoulujen kaikkien ammattijärjestöjen yhteistyövaltuuskunnan puheenjohtaja ja otin vastaan tämän vallankumouksen yliopiston silloisen vararehtorin Mikko Juvan kanssa. Silloin totesin, mitenkä valtavan hieno asia oli se, että asiat voitiin hoitaa yliopistoyhteisön sisällä.

Näkyi myöskin se, että Helsingin yliopistolla on niin sanotut rahastot ja näitten rahastojen avulla sillä on ollut sellainen taloudellinen liikkumavara ja operointivara, että se on selvinnyt vaikeinakin aikoina sillä tuloksella, että koko maapallon yliopistojen hyvyysluokittelussa Helsingin yliopisto on erinomaisen hyvin sijoittunut, ja juuri tällä taloudellisella autonomialla ja hallinnollisella asemalla, johonka liittyy myöskin tämä kanslerin asema, johonka ed. Akaan-Penttilä juuri äsken kiinnitti huomiota täällä, on ollut mitä suurin merkitys. Siis se näkyy tuloksissa, jotka ovat maailmanlaajuisesti todennetut ja todennetaan päivittäin. Toisin sanoen, olen sen ponnen kannalla, minkä kokoomus on tehnyt, ja meidän ryhmämme on sen takana myöskin. Nyt kun vielä talouselämä haluaa olla omalla tavallaan mukana näissä kuvioissa, niin on ihan hyvä asia, että tämmöinen askel otetaan ja luotetaan yliopistolaitokseen tässä suhteessa.

Kun ed. Akaan-Penttilä puhuessaan tästä kanslerin läsnäolo-oikeudesta valtioneuvoston istunnossa, silloin kun käsitellään Helsingin yliopiston asioita, kiinnitti näihin historiallisiin näkökohtiin huomiota, niin minä myös ne 42 vuotta Helsingin yliopistoa yhteen syssyyn palvelleena voisin todeta monta näyttävää esimerkkiä niiltä 42 vuodelta siitä, mikä merkitys tällä instituutiolla on ollut ja mikä merkitys sillä on ollut koko yliopistolaitoksen kannalta. Siksi rehtorien neuvostokin on yksimielinen, että se riittää, että tämä historiallinen asema on ollut, joka tulee Keisarillisesta Aleksanterin Yliopistosta, ei se sen kummallisempi, ja keisarillinen Aleksanteri oli yliopiston kansleri.

Elikkä tässä näkemykset tulivat taas kerran ulvahdetuksi.

Säde Tahvanainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä on hyvin monessa puheenvuorossa, myös ed. Pulliaisen puheenvuorossa, tätä aikuiskoulutustehtävää peräänkuulutettu ja kritisoitu hallituspuolueiden näkökulmaa. Minä kysyisin myös sitä näkökulmaa, eikö samaan aikaan, jos kirjataan tuonne yliopistolakiin aikuiskoulutustehtävä yliopistoille, myöskin sinne varat pitäisi osoittaa. Tämän vuoksi me olemme halunneet selvittää asian, ennen kuin sinne lisätään tällaista tehtävää, mitä vaikutuksia sillä on muun muassa talouden ja muun yliopiston kehittämisen kannalta.

Toisekseen myöskin täällä on annettu kuva, että nyt tällä lailla pyrittäisiin tai olisi jossain vaiheessa yritetty heikentää yliopistojen opetuksen laatua tai tutkintojen laatua. Siitä ei ole missään nimessä kyse. Kaksiportaisuus johdonmukaistaa ja parantaa paremminkin yliopistojen opetusta, ja viranhaussa edelleenkin maisterin pitää olla maisteri.

Raija Vahasalo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Eikö tämä sivistysvaliokunnan varapuheenjohtajan Säde Tahvanaisen puheenvuoro osoittanut sitä, että hallituspuolueilla ei ole tahtoa lisätä yliopistojen määrärahoja, koska hän sanoo, että sen takia ei tätä aikuiskoulutustehtävää haluttu lakiin kirjoittaa, koska se olisi vaatinut rahaa? Totta kai se olisi vaatinut lisärahaa, mutta yliopisto ne ansaitsee, koska sillä on nykyäänkin jo aikuiskoulutustehtävä. Vain rahat puuttuvat.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Tässä on vähän persoonallisessa välikädessä, nyt kun leidit sieltä, täältä ja tuolta tykittävät. Kokemuksen perusteella tiedän tämän asian, että aikuiskoulutustehtävä on siellä sisässä jo nyt ja sillä on myöskin rahaa ja sitä rahaa on hankittu, minäkin olen ollut sitä hankkimassa ihan konkreettisesti ja ollut toteuttamassa sitä opetusta jopa ilmaiseksi, kun sitä ei ole riittävästi ollut. Elikkä siis toisin sanoen kysymys on vain siitä, että mietitte siellä — nyt puhun lähinnä opetusministerille, paitsi puhemiehelle, niin opetusministerille — selvittäkää tämä asia ja nimenomaan, että se on siellä tehtävänä, ja sitten, sanotaanko, materialisoikaa se sillä tavalla, että se on myöskin käytännössä mahdollista. Ed. Tahvanainen oli aivan oikeassa tässä asiassa sinänsä, mutta kysymys on nyt vain siitä, että kun se on jo siellä, niin sanokaa se laissa myöskin.

Hanna-Leena Hemming /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Eikö tämä keskustelu aikuiskoulutuksen rahanjaosta osoita juuri sitä, että yliopiston taloudellinen autonomia on ehdottoman tarpeellinen asia? Tätä vastustetaan sillä perusteella, että autonomiaa ei voida myöntää yliopistoille budjettivastuun vuoksi, ja siitä syystä, että valtiolla tulee olla riittävä ohjausinstrumentti koulutuspolitiikan suuntaamisessa. Eikö tämä ole hyvin heppoinen peruste? Meillä on esimerkiksi Helia, jolla on budjettivastuu, ja sillä on aivan selvästi ihan yhtä lailla tehtävä koulutuspolitiikassa. Eikö tämä ole kovin heppoinen peruste nimenomaan luetella, että tätä varten taloudellista autonomiaa ei voida antaa, kun sitä nimenomaan yliopistot toivovat ja sillä saataisiin lopetettua tämä tämmöinen jatkuva keskustelu muutamasta miljoonasta eurosta vuosittain? Yliopistot voisivat itse hankkia ne ja pystyisivät suuntaamaan ne sinne, mihin ne itse tarvitsevat kaikkein voimakkaimmin ja pystyisivät sillä keinoin myöskin kehittämään ja kilpailuttamaan opetuksensa laatua.

Kaarina  Dromberg  /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kuten täällä jo ed. Valpas toi esille, oli aikuiskoulutustyöryhmä, joka pohti nimenomaan aikuiskoulutusta, ja siinä oli yhtenä osa-alueena myöskin yliopistojen aikuiskoulutus. Siellä on selkeästi jo määritelty ne tavoitteet ja myöskin ne resurssit, joita siihen tarvitaan. Toisin sanoen, selvityksiähän ei enää tarvita, koska ne ovat jo olemassa. Joitakin tietoja voidaan ajantasaistaa. Kun on tämä tulosohjausjärjestelmä, sen kautta myöskin neuvotteluissa tulee selkeästi tavoitteet yliopistoille. Nyt tämä on erittäin tärkeä tehtävä. Jos ajatellaan jatko- ja täydennyskoulutusta myöskin yliopistojen kannalta, se on oleellinen osa sitä tulevaisuuden kolmatta tehtävää, mikä yliopistoille on nyt annettu.

Säde Tahvanainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aikuiskoulutustehtävä todellakin on jo yliopistoilla tänä päivänä siellä niin sanotun kolmannen tehtävän piirissä, jota on harjoitettu ilman, että se täällä lainsäädännössä on. Sen vuoksi kysyn myös sitä, miksi se juuri nyt täytyy saada niin voimakkaasti lakiin, että emme voi odottaa selvitystä ja sen seurauksena kirjata sitä kenties lakiin, ellei sillä nyt olisi jotain muitakin vaikutuksia tämän lainsäädännön sisältöön. Sen vuoksi me haluamme ne selvittää, mitä se muun muassa talouden osalta tulee tarkoittamaan yliopistoille. Kyllähän siinä kyse on myös siitä, että nykyisten yliopistojen toimintaresursseja joudutaan jakamaan vähän eri tavalla.

Minna  Sirnö /vas:

Arvoisa puhemies! On sääli keskeyttää hyvää debattia, mutta yritän sen siitä huolimatta tehdä.

Yliopistolakien tämänkertainen käsittely on kahden eri toimijan kasvukertomus, minun tuoreena kansanedustajana sekä varsinaisen lakiesityksen, joka valiokuntakäsittelyn aikana muuttui alkuperäistä esitystä selvemmin yliopistojen työtä tukevaksi. Aloitetaan siitä vähäisemmästä eli minusta. Ennen kuin salista poissa oleva ed. Zyskowicz kyselee logiikkani perään, niin kuin hän on tupannut viime aikoina tekemään, myönnän, että en osoittanut kunnollista logiikkaa, ainakaan tämän prosessin alkuvaiheessa. Toivottavasti tästä eteenpäin. Lainaisin nimittäin mielelläni kuuluisaa sanontaa siitä, että luulin kerran olleeni väärässä, mutta erehdyin. Valitettavasti minä yksinkertaisesti vain olin väärässä.

Noin puoli vuotta sitten allekirjoitin tämän lain yhteydessä käsiteltävän lakialoitteen, jonka tarkoituksena on poistaa Helsingin yliopiston kansleri valtioneuvoston istunnoista. Uutena ja kohtuullisen kokemattomana valtiopäivänaisena en kyseenalaistanut itseäni arvovaltaisempaa auktoriteettia, vaan uskoin edesauttavani allekirjoituksellani yliopistojen keskinäistä tasa-arvoa ja asemaa päätöksenteossa.

Lähes välittömästi allekirjoitettuani aloitteen hitaahkon hämäläiset aivosoluni päätyivät kysymykseen, mitä hyötyä koko yliopistokentälle on siitä, että ainut heidän edustajansa poistetaan päätöksenteon areenalta, ja miten kyseinen aloite vastaa käsitystäni siitä, että kaikilla on oikeus tulla kuulluksi silloinkin, kun tätä oikeutta käytetään eriävän mielipiteen ilmaisemiseen.

Valiokuntakäsittelyn aikana vahvistui käsitykseni siitä, että Helsingin yliopiston kanslerin erityisasema korostaa sekä yliopistojen autonomiaa että sitä tiivistä sidettä, joka innovatiivisessa sivistysvaltiossa on valtion ja korkeakoulujen välillä. Ehkäpä olisin uskollisemmin noudattanut lakialoiteallekirjoitustani ja sen henkeä, jos aloitteessa olisi todella tähdätty yliopistojen tasa-arvoon. Tällöinhän vaihtoehtoina olisi pitänyt olla joko kansleri tai muu yliopistojen edustus valtioneuvostossa, mutta tätä vaihtoehtoa ei ollut tarjolla eikä sitä ole tarjolla vieläkään. Lisäksi vaa’assani oman moraalisen käyskentelyn ohessa painoi se vankkumaton tuki, minkä muiden yliopistojen rehtorit, opiskelijat, professorit, opettajat, tutkijat ja muun henkilöstön edustajat antavat kanslerin läsnäolon säilymiselle. Toisin kuin aloite henkii, asiaa ei siis muissa yliopistoissa nähdäkään uhkana vaan mahdollisuutena. Siksi on hyvä, että valiokunta yksimielisesti hylkäsi aloitteen. Mutta kasvava sielu tunnustaa julkisesti virheensä. Siksi allekirjoitin valiokunnassa vastalauseen ja kannatan vastalausetta 2, jonka tarkoituksena on lopettaa asialla spekulointi ja pelaaminen. Mielestäni emme enää tarvitse uusia selvityksiä, kun vastaus on jo valmis: kansleri säilyttäköön läsnäolo-oikeutensa.

Arvoisa puhemies! Sitten se toinen, tärkeämpi kasvukertomus. Mielestäni tämä laki on selvästi kypsynyt oikeaan suuntaan valiokuntakäsittelyn aikana. Erityisesti on ollut ilahduttavaa, miten yksimielisesti valiokunta tyrmäsi hallituksen esityksessä olevan yhdysmerkin yliopistojen ja yritysten välillä. Yliopisto ei ole yritys, eikä siitä toivottavasti sellaista koskaan tulekaan.

Lakiesityksen lähetekeskustelussa jopa opetusministeri Haatainen perusteli yliopistojen rehtorin valintatavan muutosta yritysmaailman rinnastuksin. Hän unohti kuitenkin mainita, että esitetty malli rehtorin valinnasta olisi kaventanut demokratiaa, aiheuttanut tarpeettomia jääviystilanteita yliopistojen hallituksissa sekä viime kädessä torpedoinut elävässä elämässä rehtorien johtamisedellytykset. Yliopistojen rehtorius on nimittäin muutakin kuin talouden pyörittämistä. Itse asiassa näkisin, että sen pitäisi olla paljon paljon muuta kuin tililöintiä ja eurojen äärellä tuskailua.

Det är av största vikt att rektorn kan stöda sig på ett brett förtroende med förankring inom alla delar av universitetssamfundet. I mindre universitets styrelse kan den föreslagna ändringen leda till att en majoritet av professorerna i styrelsen är jäviga när de förekommer som rektors- eller pro rektorskandidater, vilket skulle kunna leda till att rektor väljs närmast av yngre ledare, yngre forskare och studerande. En dylik rektors förtroende inom professorskåren skulle märkbart minska och därmed försvaga arbetet. Därför kan man inte omfatta förslaget att rektorn skulle utses av universitetets styrelse.

Yliopiston rehtori ei ole yritysjohtaja, vaikka taloutta hallinnoikin. Rehtori on linjoittaja, erotuomari, visionääri, eikä tämä onnistu ilman opiskelijoiden, professoreiden, apulaisprofessoreiden, opettajien, tutkijoiden ja muun henkilöstön tukea. Voimassa oleva järjestelmä perustuu avoimeen ehdokasasetteluun, jossa ehdokkaat esittävät julkisesti sekä meriittinsä että ohjelmansa. Nykyisessä järjestelmässä erityisen arvokasta on ollut se laaja yliopiston sisäinen kehittämiskeskustelu, joka tukee myös sitoutumista työyhteisöön. Siksi onkin hyvä, että myös jatkossa hyvän johtamistaidon omaava rehtori valitaan edelleen laajalla vaalikollegiolla.

Arvoisa puhemies! Mielenkiintoinen yksityiskohta muuten on, että hallituksen esitys toisaalla, hallinnollisesti käsitteli yliopistoja yrityksinä mutta ei taloudellisesti antanut yritysmäiseen toimintaan mahdollisuuksia. Tällä hetkellähän Helsingin yliopistolla ja Åbo Akademilla on muita laajempi taloudellinen autonomia. Tätä epätasa-arvoa tasaamaan valiokunta toteaa, että tarve yliopistojen taloudellisen liikkumavaran lisäämiseen on todellinen ja että asiaa tulee selvittää nykyisen budjettimenettelyn puitteissa.

Valiokuntakäsittelyn aikana toimivaa mallia ei ollut kuitenkaan esittää, ja aiemmat esitykset eivät välttämättä vastanneet perustuslain henkeä. Silti uskallan kuitenkin toivoa, että valiokunnan edellyttämän taloudellista autonomiaa koskevan selvitystyön tarkoituksena ei ole vaarantaa tutkimuksen riippumattomuutta ja kaupallistaa yliopistot ja tutkimukset vaan antaa ennen kaikkea tasa-arvoiset mahdollisuudet kaikille yliopistoille kantaa taloudelliset hedelmät työstään.

Arvoisa puhemies! Lisäksi haluan kiittää valiokuntaa siitä, että se yhdellä sananmuutoksella irtisanoutui normaalin opiskelijan kapeasta mielikuvasta. Tämän mielikuvan mukaanhan opiskelija on aina ikinuori, noin 20-vuotias. Lain 4 §:n vanhahtavan muotoilun "nuoriso" muuttaminen sanaksi "opiskelija" on siksi merkittävä.

Näiden kehujen jälkeen jään innokkaana odottamaan yliopistolakien toista kierrosta, ovathan syksyllä edessä opintososiaaliset etuudet.

Tuomo Hänninen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Yliopistolaissa merkittäviä muutoksia ovat yliopistojen kolmannen tehtävän kirjaaminen ja ensi vuonna kaksiportaiseen tutkintojärjestelmään siirtyminen. Käsittelen tässä puheessani hieman tarkemmin juuri näitä asioita ja myöskin omaa pohdintaani.

Kaksiportaisuus on osa Bolognan prosessia, johon Suomi on sitoutunut ollakseen mukana luomassa yhtenäistä eurooppalaista koulutusjärjestelmää vuoteen 2010 mennessä. Kaksiportainen järjestelmä käytännössä tarkoittaa sitä, että opiskelijan on ensin suoritettava alempi korkeakoulututkinto ja sen jälkeen halutessaan ylempi korkeakoulututkinto. On kritisoitu sitä, että tämä alentaisi suomalaista koulutustasoa, mutta uskon, että kandidaatintutkinto on parempi ja käytännöllisempi kuin jonkin aineen ylioppilas. Valitettavan monelta ylempää korkeakoulututkintoa suorittavalta ovat opinnot tökänneet graduntekovaiheeseen eli syventäviin opintoihin ja tutkinto on jäänyt kokonaan saamatta. Tällä hetkellä aloittaneista yliopisto-opiskelijoista vain noin 70 prosenttia suorittaa ylemmän tutkinnon 13,5 vuoden kuluessa opintojen aloittamisesta. Mitä lopulle 30 prosentille tutkintoa suorittavista tapahtuu?

Tässä ei ole myöskään tarkoitus muuttaa opiskelijavalinnoissa noudatettua pääsääntöä, jonka mukaan opiskelupaikan saaneilla on oikeus opiskella ylempään korkeakoulututkintoon saakka ilman välivaiheen karsintoja. Pääsääntöisesti opiskelija otetaan suorittamaan sekä alempaa että ylempää korkeakoulututkintoa. Kaksiportainen järjestelmä tutkimusten mukaan nopeuttaa tutkintojen suorittamista, mikä on välttämätöntä tässä yhteiskunnallisessa tilanteessa. Kaksiportainen järjestelmä myös parantaa opintojen kansainvälistä vertailua ja lisää opiskelijoiden liikkuvuutta. Vaikka suomalaiset opiskelijat opiskelevatkin jo melkein ulkomailla etenkin vaihto-ohjelmissa, kilpailukykymme turvaamiseksi tarvitsemme entistä kansainvälisempää ja kielitaitoisempaa työvoimaa.

Yliopistojen kolmas tehtävä on yhteiskunnallinen palvelutehtävä. Tällä tarkoitetaan yliopistojen toimimista ympäröivän yhteiskunnan kanssa vuorovaikutuksessa ja tutkimustulosten yhteiskunnallisen vaikuttavuuden edistämistä. Yliopistot toimittavat tätä tehtävää kiitettävästi jo nyt. Sitä ei voi vähätellä. Kuitenkin tiiviimpi yhteistyö yliopistojen sekä yhteiskunnan ja kulttuuri- ja elinkeinoelämän välillä on tarpeen nykyistä laajemmassa mitassa. Yliopistoilla on yhteiskunnallisessa kehittämistyössä vahva rooli, josta on syytä olla maininta yliopistolaeissa. Tätä vuorovaikutusta on lisäämässä edustuksen saaminen yliopiston hallitukseen yliopiston ulkopuolelta.

Huolimatta tiedeyliopiston tutkintojen kaksiportaisuudesta tiedeyliopistoista ja ammattikorkeakouluista ei tule tehdä toistensa kaltaisia. Mielestäni aikuiskoulutuksen nostaminen erikseen tehtäväksi ilman erillistä resurssia sillä perusteella, että ammattikorkeakoululla tämä tehtävä on, ei ole oikea tapa toimia. Näin toimien, vuoron perään lainsäädäntöä täydentäen, vuosikymmenen lopulla meillä voisi olla kaksi hyvin samankaltaista korkea-asteen väylää. Yliopiston tulee pysyä tiedekorkeakouluna ja ammattikorkeakoulun enemmän soveltavana ja käytännönläheisenä. Jos toimijat kentällä eivät osaa huolehtia duaaliväylän erilaisuudesta, meidän lainsäätäjien on tämä tehtävä. Sinänsä yliopiston perustehtävä ja kolmaskin tehtävä ovat ihan sitä samaista aikuiskoulutusta.

Arvoisa puhemies! Yliopistolaki tässä sivistysvaliokunnan esittämässä muodossa yhdessä korkeakoulujen kehittämislain kanssa takaa tiedeyliopiston kehittämisen periaatteet, yliopiston tehtävät ja hallinnon sekä kehittämisen resurssit. Taloudellista autonomiaa me voimme vaiheittain lisätä, ja seuraavan kerran tätä voidaan käsitellä budjetin valmistelun yhteydessä. Mielestäni tältä pohjalta on ihan hyvä toimia.

Kaarina  Dromberg  /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ed. Hänninen otti vielä tämän aikuiskoulutuksen esille ja sanoi, että tämä duaalimalli ei saa siitä kärsiä. Siitä me olemme kaikki samaa mieltä. Selkeästi täytyy nämä kaksi eri mallia pitää erillään. Mutta tahtooko ed. Hänninen sanoa, että kun esimerkiksi opettajankoulutus tarvitsee täydennyskoulutusta, joka on aikuiskoulutustehtävä, ettei sitä voitaisi yliopistossa tehdä? Vastaavan tyyppisesti minusta ed. Valpas sanoi täysin selkeästi sen, että molemmilla, siis ammattikorkeakouluilla on oma aikuiskoulutustehtävänsä, yliopistoilla on omansa, joka on niiltä tutkintopohjilta tarkoitettua täydennyskoulutusta. Tätähän me olemme tässä yrittäneet ajaa ja sanoa.

Tuomo Hänninen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aivan hyvin tunnen ja tiedän tämän yliopistojen täydennyskoulutustehtävän. Olen itse siinä ohjausryhmässä mukana. Mutta minusta tämän yliopiston kolmannen tehtävän pohjalta jo aivan hyvin voidaan toimia ja perustellusti valmistellen tämä voidaan sitten tuoda meidän käsittelyymme ja samalla myöskin se taloudellinen puoli huolehtia, koska jos me lisäämme niitä tehtäviä täällä oma-aloitteisesti, kyllä meillä pitää se resurssi olla samalla tiedossa.

Opetusministeri Tuula Haatainen

Arvoisa herra puhemies! Kun tässä on käyty paljon tästä aikuiskoulutuksesta keskustelua, niin on juuri näin, niin kuin on täälläkin todettu, että yliopistoilla on ihan selkeä oma roolinsa aikuiskoulutuksen kentässä, niin kuin on kaikilla muillakin koulutusinstituutioilla, -tasoilla ja -tahoilla, ammattikorkeakoulupuolella, ammatillisella puolella jne. Aikuiskoulutusta tarvitaan kaikilla koulutuksen asteilla, ja sen roolia pitää selkiinnyttää. Siihen on ihan selkeä tarve. Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmassahan nämä linjaukset on tehty. Tarvitaan aikuisille räätälöityjä koulutusohjelmia. Kun viitattiin tähän kaksiportaisuuteen, sehän vaan parantaa ja vahvistaa mahdollisuuksia myös luoda koulutusohjelmia aikuisiällä. Tämä kokonaisuus on tärkeä, ja on syytä tätä täsmentää ja selkiinnyttää, kuinka yliopistoissa aikuiskoulutusta annetaan. Mutta tämän duaalimallin uhkana en missään nimessä tätä näe. Sekä ammattikorkeakouluilla että yliopistoilla on ihan selkeä roolinsa aikuiskoulutuksen kentässä.

Paula  Risikko  /kok:

Arvoisa puhemies! Kiinnitän huomiota yliopiston alueellisen vaikuttamisen tehtävään. Yliopistojen yhteiskunnallisen roolin vahvistamiseksi hallitus esittää yliopistojen velvoittamista nykyistä selvemmin toimimaan vuorovaikutuksessa muun yhteiskunnan kanssa sekä edistämään tutkimustulosten ja taiteellisen toiminnan yhteiskunnallista vaikuttavuutta. Tässä mietinnössä valiokunta korostaa, että ympäröivän yhteiskunnan huomioiminen ei tarkoita vaan aluekehittämistä ja elinkeinoelämän yhteistyötä vaan kattaa kokonaisvaltaisesti vuorovaikutuksen koko ympäröivän yhteiskunnan kanssa. Mielestäni tämä on erittäin hyvä kannanotto valiokunnalta, koska kaikilla yhteiskunnan sektoreilla tarvitaan myös yliopistojen panosta kehittämistyössä. Viittaan muun muassa kansallisiin sosiaali- ja terveyshankkeisiin ja niihin projekteihin, joita niiden tiimoilla on meneillään. Myös yliopistot voivat olla siinä kehittämistyössä apuna ja niiden tuleekin olla. On myös hyvä, että valiokunta korostaa sitä, että yliopistokeskukset ovat tärkeitä niillä paikkakunnilla, joilla ei varsinaista yliopistoa ole.

Pentti  Tiusanen  /vas:

Arvoisa puhemies! Kiinnitän lyhyesti huomiota vaan neljään asiaan.

Ensiksi, Bolognan prosessi ei ole ongelmaton lääketieteen puolella. Tämä kaksoistutkinto on sillä osa-alueella ollut ongelmallinen. Toivon mukaan se toimii.

Toiseksi, Yliopistojen taloudelliset toimintaedellytykset ovat hyvin tärkeä asia, ja yliopistojen tulonsaantia ja taloutta ei voi ainoastaan sillä lailla ulkoistaa, että rahoitus tulisi pääsääntöisesti muualta kuin valtion budjetista. Senaatti-kiinteistöjen rooli on kyllä tässä myös ongelmallinen asia. Siitä puhuimme eilen viimeksi.

Kolmanneksi, valiokunnan lausumaehdotuksen kolmas ponsi eli "Eduskunta edellyttää, että hallitus selvittää, onko Helsingin yliopiston kanslerin läsnäolo-oikeus valtioneuvoston istunnossa edelleen tarkoituksenmukaista" on mielestäni ongelmallinen. Toivon mukaan eduskunta vielä poistaa tämän ponnen.

Neljänneksi, on selvää, että yliopistoilla on taloudellinen tehtävä. On hyvä, että ne pitävät yhteyttä alueen elinkeinoelämään, kuntiin jne., mutta yliopistoilla on myös sivistystehtävä, joka on hyvin tärkeä. Sitä ei pidä unohtaa, eikä taloudellisena veturina oleminen voi sen yli ajaa.

Kaarina  Dromberg  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Tiusanen ei ole nyt lukenut meidän mietintöämme tarkkaan, koska hän puhuu kaksiportaisesta tutkintorakenteesta, että se ei sovi lääketieteeseen. Nimenomaanhan siellä on nyt maininta siitä, että lääketieteessä ja myöskin hammaslääketieteessä voidaan myöskin ilman kaksiportaisuutta edetä. Se on selkeästi nyt laajennettu vielä hammaslääketieteelliseen, ja myöskin eläinlääketieteellisen olisi ollut asiallista olla siinä, että kaikki lääketieteelliset olisivat olleet mukana siinä, mutta tämä korostetusti otettiin esille.

Minna Lintonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olisin toivonut vastauspuheenvuoroa jo silloin, kun ed. Risikko oli äänessä, koska olisin halunnut sanoa hänelle, että koulutus ei ole kasvuautomaatti. Maakuntien ja seutukuntien ei pidä ottaa koululaitosten perustamista kilpavarusteluna, vaan sovitettava se alueiden luontaisiin voimavaroihin. Sama pätee myös valtakunnallisessa koulutuksen suunnittelussa. Hyvää laatua ei saada muuten kuin kriittisellä asenteella. Tämä yliopistolakiesitys on tehty juuri sellaisella asenteella. Tämä on hyvä kokonaisuus, ja sen avulla luodaan suomalaista eurooppalaista yliopistoa.

Sitten haluaisin vielä sanoa ed. Akaan-Penttilälle, kun hän epäili muiden sivistystä: Sivistynyt ihminen ei näin tekisi.

Pentti  Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Olen lukenut, arvoisa valiokunnan puheenjohtaja, tämän, ja todellakin tässä sivulla 4 ja 5 todetaan tämä asia. Kuitenkin tällainen täältä paikalta pidetty puheenvuoro on niin lyhyt, että en alkanut tästä laajemmin puhua. Totesin ainoastaan, että tämä Bolognan malli tuo ongelmia nimenomaan lääketieteen, hammaslääketieteen ja, niin kuin sanoitte, myös tietysti eläinlääketieteen alueelle. Tässä mielessä on hyvä, että valiokunta on tämän asian todennut. Se kiitos nyt tässä vastauspuheenvuorossa.

Jutta  Urpilainen /sd:

Arvoisa puhemies! Meillä on tänään käsittelyssä hallituksen esitys yliopistolain muuttamisesta. Esitys pitää sisällään tarkennuksia yliopiston tehtäviin sekä hallintoon ja siirtymisen kaksiportaiseen tutkintojärjestelmään.

Yliopistolakiin on tulossa säännös niin sanotusta yliopistojen kolmannesta tehtävästä, joka tarkoittaa, että yliopistojen tulee tehtäviään hoitaessaan toimia vuorovaikutuksessa muun yhteiskunnan kanssa sekä edistää tutkimustulosten ja taiteellisen toiminnan yhteiskunnallista vaikuttavuutta. Vaikka yliopistojen perustehtävinä ovat edelleenkin tieteellinen tutkimus ja taiteellinen toiminta sekä niihin perustuva opetus, on tämä kolmas tehtävä mielestäni erittäin merkittävä, ja kannatan lämpimästi sen kirjaamista lakiin.

Kolmas tehtävä vastaa myös suurelta osin jo yliopistojen nykyistä käytäntöä. Kuten sivistysvaliokuntakin mietinnössään toteaa, ympäröivän yhteiskunnan huomioiminen ei tarkoita vain aluekehittämistä ja elinkeinoelämän yhteistyötä vaan kattaa kokonaisvaltaisesti vuorovaikutuksen koko ympäröivän yhteiskunnan kanssa. Esimerkiksi aikuiskoulutuksella on keskeinen rooli vuorovaikutustehtävän toteuttamisessa. Yliopistojen täydennyskoulutuksen asema työelämän ja siellä käytössä olevien työprosessien uudistajana on merkittävä. Myös yliopistokeskukset ovat hyvä esimerkki yliopistojen vuorovaikutustehtävän toteuttamisesta.

Hallituksen esittämä kaksiportainen tutkintorakenne ja tutkintokieliä koskeva väljennys ovat osa niin sanottua Bolognan prosessia, jota yliopistot tällä hetkellä edistävät. Esitetty tutkintorakenteen uudistus varmasti jäntevöittää tutkintorakennetta ja toivottavasti myös omalta osaltaan vauhdittaa opiskelujen loppuun saattamista.

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys pitää sisällään uudistuksen, jossa yliopiston rehtorin valitsisi jatkossa yliopiston hallitus. Tällä muutoksella joustavoitettaisiin ja kevennettäisiin rehtorin valintamenettelyä. Sivistysvaliokunnan valiokuntakuulemisessa nousi kuitenkin selkeästi esille, että tosiasiassa muutos heikentäisi yliopiston johtamisen edellytyksiä. Kuten sivistysvaliokuntakin mietinnössään toteaa, rehtori on yliopiston hallituksen puheenjohtaja, mutta hänellä on myös niin sanottu yleistoimivalta. Tämän takia rehtorilla tulee olla yliopistoyhteisöstä saatu laajapohjainen kannatus ja luottamus. Niinpä valiokunta päätyykin kannattamaan nykyisen valintajärjestelmän säilyttämistä, jossa vaalikollegio valitsee rehtorin. Itse kuitenkin toivon, että vaikka tämä nykyjärjestelmä säilyisi, yliopistot kehittäisivät jatkossa vaalikollegioitaan vielä nykyistä toimivammiksi.

Arvoisa puhemies! Suomalaiset yliopistot ovat uusien haasteiden edessä. Kuten sivistysvaliokuntakin mietinnössään toteaa, innovaatiojärjestelmä vaatii yhä dynaamisempaa toimintakykyä ja valmiutta toimia joustavasti monien erilaisten osapuolten muodostamissa, tietoa tuovissa verkostoissa. Suomalaisten yliopistojen tulee olla dynaamisia sivistysyliopistoja, jotka omaavat nopeaa reagointiherkkyyttä ja kykyä vastata kilpailuun, mutta toimivat samalla kansallisen sivistyksemme perustana ja keskeisinä kulttuurilaitoksina. Toivottavasti tässä hallituksen esityksessä olevat toimenpide-esitykset sekä eilen käsittelyssä ollut korkeakoulujen kehittämislaki ja sen 20 miljoonan euron lisämäärärahaesitys omalta osaltaan vahvistavat suomalaisten yliopistojen asemaa ja lisäävät niiden menestystä.

Raija Vahasalo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Urpilainen puhui niin kauniisti kolmannesta tehtävästä ja lakiin kirjaamisen merkityksestä, mutta, ed. Urpilainen, tämä vaatii kuitenkin raharesursseja myöskin, että yliopistot voivat tehdä ja suorittaa tätä kolmatta tehtävää. En ymmärrä, miksi hallituspuolueitten jäsenet halusivat kirjauttaa mietintöön virkkeen, jossa todetaan, että "Tarve - - taloudellisen liikkumavaran lisäämiseen on - - olemassa ja asiaa tulee selvittää - -. Valiokunta pitää välttämättömänä, että - - muutosesitykset annetaan eduskunnalle mahdollisimman pian". Miksi ette voineet hyväksyä meidän esittämäämme lausumaehdotusta, jossa me edellytimme, että näin tehtäisiin? Tämä mietintö ei sitä edellytä.

Säde  Tahvanainen /sd:

Arvoisa puhemies! Ensimmäisenä vastaisin ed. Vahasalolle. Toivon, että luette myöskin siitä mietinnöstä sen keskimmäisen lauseen, jolloin selviää, mitä olemme tuolla asialla tarkoittaneet. Olemme hieman eri linjoilla olleet tässä autonomiakysymyksessä kuitenkin kokoomuksen kanssa. Aivan sen tyyppistä autonomiapykälää emme ole voineet hyväksyä yliopistolakiin.

Arvoisa puhemies! Toivoisin, että tässä salissa käytäisiin tulevaisuudessa keskustelua yhä voimakkaammin siitä, millaista yliopistoa meillä ollaan kehittämässä, millaista yliopistojärjestelmää: kuinka se on rahoitettu ja mikä sen tulevaisuus kokonaisuudessaan tulee olemaan, onko yliopisto tulevaisuudessa sivistysyliopisto vai tulosyksikkö, onko se tilivirasto, liikelaitos, yritys vai yksityinen yliopisto ja onko meillä tämän lisäksi maksullinen koulutus vai maksuton koulutusjärjestelmä tulevaisuudessa ja mitä näistä kukin puolue tai ryhmä tavoittelee suomalaiselta yliopistojärjestelmältä.

Myöskin haluaisin, että me kävisimme keskustelua todellisuudessa tästä duaalimallista, jota nyt erityisesti tuolta oikealta hyvin voimakkaasti korostetaan aina, kun näitä muutoksia ollaan tekemässä ammattikorkeakoululakiin. Kun yliopistolakiin ollaan tekemässä vastaavia muutoksia, duaalimallin perään huutamisessa unohdetaan aika usein sekin, että myös yliopistopuolella on hyvin paljon hinkua mennä ammattikorkeakoulujen suuntaan, ja siltä osin olemme valumassa kenties semmoiseen yhden pilarin malliin, joka ei välttämättä maassamme ole järkevä, mikäli yliopistoista kehittyy ammattikorkeakoulujen kaltaisia yksiköitä. Eli molemmin puolin täytyisi tarkastella meidän korkeakoulujärjestelmäämme.

Tähän liittyy yhtenä tämä rahoituskysymys. Mikäli yliopistot saavat täydellisen autonomian, mitä omalta osaltaan on myöskin esitetty, siis päättää kaikista rahoista, mitä sinne valtiolta tulee tai mitä tulee yksityiseltä sektorilta, niin missä on se vastuu sen jälkeen meidän koulutuspolitiikastamme? Tämä on yksi kysymys, mikä pitäisi käydä hyvin selkeästi läpi, jos tällaista autonomiaa, mitä kokoomuskin täällä esittää, niin pitkälle vietyä autonomiaa, lähdettäisiin toteuttamaan.

Minun mielestäni valta ja vastuu kulkevat käsi kädessä. Se toteutuu ammattikorkeakoulupuolella siten, että ammattikorkeakoulun hallinnossa on johtokunta, hallitus tai vastaava toimielin, joka toteuttaa omistajan tahtoa ja jossa on demokraattinen edustus ja kontrolli siitä, miten varoja ammattikorkeakouluissa käytetään. Samanlainen vastuu täytyy olla yliopistopuolella. Mikäli yliopistot saisivat täydellisen autonomian, mielestäni se tarkoittaisi sitä, että myöskin yliopistoihin tulisi omistajan ääntä käyttävä taho ja nykyistä autonomiaa siinä mielessä olisi kavennettava. Tämä on minun näkemykseni yliopistojen kehittämisestä.

Arvoisa puhemies! Itse tästä laista, jossa on tehty monia hyviä muutoksia nykyiseen lakiin, korostaisin sitä kolmatta tehtävää, joka tänne tulee. Se on erittäin hyvä ja kannatettava esitys. Tarkoittaa vuorovaikutusta ympäröivän yhteiskunnan kanssa laajasti ja tietenkin, jos ajatellaan alueita, niin erityisesti alueellista tehtävää ja myöskin sitä elinkeinoelämän kanssa tehtävää yhteistyötä. Tästä meillä on tänä päivänä hyviä kokemuksia. Omassa maakunnassani Pohjois-Karjalassa tämä yhteistyö toimii erittäin hyvin, ja voimme antaa malleja varmasti myöskin muulle Suomelle, mikäli se tarpeen on. Eli kolmannen tehtävän kirjaaminen lakiin oli tuossa mielessä hyvin järkevää, ja valiokunnan yksimielisesti kannattamana asiana se vietiin eteenpäin.

Kaksiportainen tutkintorakenne tulee hyödyttämään Suomea kansainvälisessä yhteistyössä. Se tulee tarkoittamaan sitä, että meillä tulee tutkintoja nykyistä tehokkaammin ja että meillä jäntevöityy koko yliopistollinen koulutus.

Taloudellisen autonomian osalta jo totesinkin, että valta ja vastuu kulkevat käsi kädessä. Sen vuoksi mietinnössä on pitäydytty nykyisen budjettimenettelyn piirissä olevan taloudellisen liikkumavaran lisäämiseen. Sitä varmasti opetusministeriö haluaa edistää niidenkin selvitysten perusteella, mitä tällä hetkellä ollaan tekemässä.

Muitakin pieniä kysymyksiä saatiin vietyä eteenpäin tässä lainsäädännössä. Luulen, että ainakin tämä demokraattinen kuulemismenettely on osoittanut valiokunnassa tarpeellisuutensa. Yliopistolakiin tehtäväpykälään kirjattiin korjaus siitä, että emme kasvata enää nuoria, vaan kasvatamme opiskelijoita hyviksi yhteiskunnan jäseniksi. Samoin korjasimme sitä pykälää, jossa puhutaan, kuinka yliopistossa tutkinnot suoritetaan. Hallituksen esityksessähän oli aika ehdoton kirjaus siitä itse pykälässä, että ensin pitäisi suorittaa kandin tutkinto ja vasta sen jälkeen voisi suorittaa maisterin opintoja. Itse hallituksen esityksen perusteluissa kuitenkin oli hieman väljempi muotoilu, ja sen mukaiseksi muutimme itse lakipykälän, eli ei tarvitse vielä täysin olla kandidaatti, että saisi suorittaa myöskin maisterinopintoja, ja yliopisto voi myöntää tähän siis oikeuden.

Rehtorinvalinta-asiasta täällä on todettu monella tapaa. Sen halusimme säilyttää nykyisellään. Nämä asiat tietysti liittyvät koko yliopistoyhteisön kehittämiseen eli siihen, minkä tyyppisen yliopiston me haluamme luoda.

Ihan loppuun, arvoisa puhemies, totean tästä kansleriasiasta: Teimme tietynlaisen nahkapäätöksen asiassa. Meilläkin oli hyvin erilaisia mielipiteitä tässä kysymyksessä. Tämä suhtautuminen kansleriasiaan ei ollut täysin yksiselitteinen. Sen vuoksi on tämä asia pantu selvitykseen, että sitä ei nyt tässä käsittelyssä saatu ratkaistua kaikkia osapuolia tyydyttävällä tavalla.

Kaarina  Dromberg  /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Vielä tästä taloudellisesta autonomiasta totean, että siitähän käytiin kyllä valiokunnassa hyvä ja arvokas keskustelu. Ed. Tahvanainen, varapuheenjohtaja, hävisi jonnekin. Olisin halunnut hänelle vastata, jos hän puhujakorokkeen takaa tulisi esille, siinä mielessä, että on kummallista, ettei sitä taloudellista autonomiaa voida sitten suoda näille muille yliopistoille samassa hengessä kuin on Helsingin yliopistolla ja Åbo Akademilla. Mikä ero on siinä, että ne voivat olla eriarvoisessa asemassa taloudellisen autonomian suhteen tietyllä tavalla kuin muut yliopistot? Haluaisin sille aika vahvan perustelun. Muutenhan valiokunta kyllä työskenteli hyvässä hengessä ja saimme parannettua myöskin sitä hallituksen esitystä, ja uskon, että myöskin ministeri Haatainen on ollut tukemassa näitä meidän ehdotuksiamme.

Irja  Tulonen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Tahvanainen oli aivan oikeassa pohdiskellessaan sitä, minkälaista yliopistorakennetta me tarvitsemme. Se on erittäin tärkeä asia nyt, kun osa eduskunnasta on nostamassa yliopistokeskukset korkealle tasolle ja hajottamassa sitä rahoitusta, jonka todella yliopistot tarvitsevat perusopetukseen, puhumattakaan niistä, jotka haluavat lisää yliopistoja Suomeen. Pidän kyllä aika tärkeänä sitä, että yliopistoilla on tämmöisiä filiaaleja, jotka kouluttavat sillä paikkakunnalla, jolla halutaan, mutta sitten yliopistokeskusten tukeminen tuntuu minusta vähän väärältä politiikalta. Jos meillä olisi paljon rahaa, niin näin tietysti olisi mahdollista tehdä.

Mutta sanottakoon se, että mielestäni sivistysvaliokunta on parantanut hallituksen esitystä. Esimerkiksi tämä vaalikollegio, joka rehtorin valitsee, on ihan oikean suuntainen ratkaisu, ja myöskin yliopistojen täydennyskoulutusvelvoitteesta on täällä vastalauseessa hyvin sanottu. Olisin toivonut, että valiokunta olisi sen hyväksynyt, koska tiedetään, miten tärkeää työtä isot yliopistot tekevät. Meillä on akateemista työttömyyttä aika paljon, ja monet ovat saaneet täydennyskoulutuksen kautta myöskin sitten työpaikan.

Sirpa  Asko-Seljavaara  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ei kukaan meistä ole ehdottamassa täydellistä taloudellista autonomiaa yliopistoille Suomessa, koska ne ovat valtion rahoittamia suurimmalta osalta. Jos ajatellaan maailman johtavia yliopistoja, jotakin Harvard Medical Schoolia Bostonissa, sehän on täysin yksityisillä varoilla ja lukukausimaksuilla toimiva yksikkö. Olemme vain pyytämässä sitä, että jos yliopistot tekevät huomattavaa tieteellistä tutkimusta ja myyvät näitä tutkimustuloksia, niillä olisi oikeus käyttää tätä rahaa hyväkseen. Emmehän me koskaan voi nostaa yhtään yliopistoa eurooppalaiselle huipputasolle tai maailman huipputasolle, jos me emme anna niille minkäänlaista muuta oikeutta kuin ainoastaan kouluttaa perustutkintoja.

Hanna-Leena Hemming /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Juuri tämä on tärkeä asia, minkä ed. Asko-Seljavaara tässä nosti esille. Kilpailu on ulkomaisten yliopistojen kanssa, ei kotimaisten oppilaitosten välillä. Ilman ylimääräistä rahoitusta se ei onnistu. Se, että Helsingin yliopisto ja Åbo Akademi ovat huipputason yliopistoja meillä Suomessa, johtuu juuri siitä, että niillä on mahdollisuus käyttää rahaa nimenomaan esimerkiksi vierasprofessorin hankintaan taikka antaa bonuspalkkaa, kilpailuttaa palkan avulla siten, että saavat erinomaisia professoreja opettamaan oppilaitokseensa. Se tulee näillä rahoilla, mitä valtiolla ei koskaan tule olemaan mahdollista antaa siinä määrin kuin olisi tarpeellista. On kapea-alaista lähteä puhumaan, että meillä on kilpailukykyinen, laadukas koulutus, niin kauan kuin me emme pysty kilpailemaan muuten kuin kotimaan sisällä kiristämällä budjettia yhdestä kohtaa ja sen jälkeen toisessa kohtaa. Meidän täytyy nyt avata tämä katselu nimenomaan ulkomaille ja lähteä kilpailemaan kansainvälisten yliopistojen ja korkeakoulujen kanssa. Muuten me olemme totaalisesti suossa tässä maassa.

Säde  Tahvanainen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä sellaista täydellisen autonomian mallia on myöskin meille tarjottu, sitä on turha väittää, (Ed. Tulonen: Ei ole tarjottu!) ettei sen tyyppisiä ajatuksia olisi koulutuspoliittisessa mielessä ollut esillä. Kyllä tästä on käyty pitkään keskustelua tässä takavuosinakin (Ed. Dromberg: Nyt ei ole esitetty!) ja on hyvin erilaisia tavoitteita esitetty. Nyt ne mallit, mitä kokoomus tarjoaa, voivat olla eri asia tietysti, mitä nyt keskustelussa taas tuodaan esille. Mielestäni sen vuoksi tämäkin kysymys on sellainen, joka pitää ministeriön selvitystyönä tutkia, että se on perustuslain mukainen, meidän budjettimenettelyjemme mukainen jne., ja myös sen koulutuspoliittisen linjan mukainen, jonka hallitus on itse valinnut.

Jutta Urpilainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluaisin ed. Tulosen puheenvuoroa kommentoida, kun ed. Tulonen ihmetteli yliopistokeskusten olemassaoloa. Yliopistokeskuksethan käytännössä muodostuvat yliopistojen filiaaleista, eli yliopistokeskukset on perustettu jo olemassa oleviin yliopistojen filiaaleihin. Yliopistokeskusten kautta yliopistot tekevät perustoimintojaan, tiedettä, opetusta ja nyt tätä aluevaikutusta, niissä maakunnissa, joissa ei ole omaa yliopistoa. Nämä yliopistokeskukset saivat täältä eduskunnalta, meiltä, viime syksynä 3 miljoonaa euroa rahaa. Me olimme antamassa sitä rahaa niille. Se oli korvamerkittyä rahaa, ei ollut poissa yliopistojen perusrahoituksesta, eli toivon, että ed. Tulonen perehtyisi asiaan hieman paremmin.

Raija Vahasalo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Tahvanainen, kukaan meistä ei ole esittänyt täydellistä taloudellista autonomiaa yliopistoille, ei kukaan. Tämä taloudellisen autonomian lisääminen tarkoittaisi sitä, että se olisi vain lisänä tähän muuhun rahoitukseen, esimerkiksi juuri tämän kolmannen tehtävän suorittamista varten. Perusrahoituksen pitää olla kunnossa, ja pitää myöskin muistaa, kun nyt on kovasti puhuttu tästä kolmannesta tehtävästä, mikä on yliopistojen perustehtävä. Pidetään se kirkkaana mielessä. Perustehtävä on edistää vapaata tutkimusta, tieteellistä ja taiteellista sivistystä, antaa ylintä opetusta ja kasvattaa opiskelijoita palvelemaan isänmaata ja ihmiskuntaa.

Irja  Tulonen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jos olisin ilkeä, voisin sanoa, ed. Urpilainen, että emmekös me kaikki kansanedustajat paneudu asioihin. Tietysti sivistys- ja tiedejaostossa kahdeksan vuotta istuneena tiedän myöskin, miten yliopistokeskukset ovat syntyneet ja miten paljon sinne vuosien varrella rahaa on annettu. Tiedän myöskin kotikaupunkinne Chydenius-Instituutin, josta olette hyvin kiinnostunut. Tiedän myöskin heidän asiansa. He ovat käyneet meillä kuultavana, niin kuin monet muutkin yliopistokeskusten edustajat, ja kyllä tiedän, miten tämä asia on muodostunut. Tiedän myöskin sen suhteen, mitä se tarkoittaa, kun jaetaan rahaa yliopistoille ja yliopistokeskuksille. Siinä on ero ja yhteenliittymä.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Tässä hallituksen esityksessä on kysymys tarkentamisesta eli yliopiston tehtävien ja hallinnon osalta tehdään säännöksiä, jotka parantavat yliopistojen toimintaa, ja sitten on kysymys tästä kaksiportaiseen perustutkintorakenteeseen siirtymisestä. Pitkän yliopistossa työskentelyn myötä ja siellä sisällä olleena pidän erittäin tärkeänä sitä, että tämä kaksiportaisuus saadaan nyt tähän tutkintorakenteeseen. Sillä varmasti voidaan tavoitella sitä, että opetuksen taso pysyy korkeana ja kehittyy, mutta ennen kaikkea tämä perustutkintorakenteen kaksiportaisuus vastaa työelämän tarpeita, siirtymistä työelämään yliopistosta oikealla tavalla ja oikeisiin tehtäviin, mitkä työelämässä ja yhteiskunnassa ovat olemassa.

Tässä keskustelussa on hyvin vahvasti noussut esille yliopistojen tehtävistä tämä vuorovaikutus yhteiskunnan kanssa, ympäröivän maailman kanssa laajasti, ja erityisesti tämä aikuiskoulutus. Tästä haluan sanoa nyt ensin muutaman sanan. Kun lukee valiokunnan kannanottoja yleisperusteluista ja yliopistojen tehtävistä, voi sanoa, että valiokunta näissä kannanotoissaan nostaa erittäin hyvin tämän yliopiston kolmannen tehtävän ja sen painotuksen esille. Kun kokonaisuudessaan tosiaan lukee, mitä täällä sanotaan yliopiston tehtävistä, niin pikkuisen hämmentyy, että sen lopputulema on, että samalla sitten tulee selvittää aikuiskoulutustehtävän lakiin kirjaaminen ja sen taloudelliset vaikutukset. Kaikesta siitä sisällöstä, mitä sinne on kirjattu, olisi olettanut ilman muuta, että tänne lakipykälään tehtävien kohdalle ei riitä pelkästään se, mikä siellä nyt tietysti on, tämä vuorovaikutus muun yhteiskunnan kanssa ja se, että tulee edistää tutkimustulosten ja taiteellisen toiminnan yhteiskunnallista vaikuttavuutta ja kasvattaa opiskelijoita palvelemaan isänmaata ja ihmiskuntaa. Todella hyvä näin, mutta miksi se jätetään ikään kuin torsoksi, koska varmasti valiokunnan jäsenet, ymmärrän ja uskon niin, ja me, jotka täällä olemme ja yliopistomaailmaa tunnemme, tiedämme, että aikuiskoulutustehtävä on siellä aivan selkeänä tehtävänä ollut?

Täydennyskoulutusyksiköt ovat toimineet jo vuosikaudet ja ovat hankkineet varoja siihen aikuiskoulutukseen ja olleet todella olennainen osa sitä prosessia, missä niille tutkinnon saaneille, jotka ovat yliopistosta valmistuneet, taataan se, että he pysyvät tässä yhteiskunnassa työelämän kehityksessä ja työelämäkehityksen muutoksessa ja vaativuudessa mukana. Täällä on jo todettu tästä duaalimallista, että meillähän on aikuiskoulutusta ja täydennyskoulutusta ammattikorkeakouluissa ja sieltä valmistuville se on tärkeää, mutta myös, totta kai, sen tulee olla tässä yliopistokoulutuksen yhteydessä myös.

Valiokunnan lausumaehdotuksia siis on kaiken kaikkiaan kolme. Sitä, että ensimmäisessä sitten jäädään selvityksen tasolle, pidän valitettavana tietysti monestakin näkökulmasta, mutta ennen kaikkea, koska sain olla viime kaudella siinä niin sanotusta Patissa eli parlamentaarisessa aikuiskoulutustyöryhmässä, josta täällä on jo puheenvuoroja käytetty. Siellähän on aivan selkeästi otettu keskusteluun ja kirjattu, että aikuiskoulutus kuuluu yliopistojen tehtäviin, ja tulee varmentaa ja vahvistaa, (Ed. Vahasalo: Huomenna korjataan asia äänestyksessä!) että se todella on. Silloin tätä työtä tehtiin todella pitkään, oliko se nyt yli vuosi, mutta kuitenkin parlamentaarinen aikuiskoulutustyöryhmähän istui hyvin pitkään ja pyrki tekemään tämmöistä kokonaisvaltaista esitystä, jossa huomioitiin siis kaiken kaikkiaan ammatillinen koulutus ja ammatillinen osaaminen eri työelämän tasoilla ja yhteiskunnan tasoilla. Sen vuoksi, jos me nyt olemme tätä jättämässä pois, niin olen kyllä suurena kysymysmerkkinä. Olen samaa mieltä, mitä ensimmäisessä vastalauseessa on esitetty, että tähän 4 §:ään kirjattaisiin, (Ed. Vahasalo: Hyvä!) että perus- ja jatkokoulutuksen lisäksi yliopistojen tehtäviin kuuluu aikuiskoulutus.

En nyt tässä yhteydessä ymmärrä sitä, kun täällä on perusteltu sitä, että sitten pitäisi turvata nämä taloudelliset kysymykset. Se nyt todella siellä on jo toiminut, rahoitus on ollut olemassa. Tiedän nyt Tampereen yliopiston täydennyskoulutuksen sisällä olleena, että kun siellä hankitaan rahoitusta omalle koulutukselle, niin toisaalta, jos me emme tätä vahvista, voi olla, että me samalla ehkä heikennämme kaikkea sitä nyt jo olemassa olevaa tuloksellista ja tärkeää aikuiskoulutusta, jota erityisesti on annettu opettajakoulutuksen yhteydessä, niin kuin täällä valiokunnan puheenjohtaja mainitsi, ja se on todella tarpeellista opettajien täydennyskoulutusta ja jatkokoulutusta ja myös koulutusta lääketieteen ja hoitotieteen alalla. Nämä alat ainakin hyvin vahvasti tarvitsevat kaikkea sitä, mitä aikuiskoulutuksena yliopistossa nyt jo toteutetaan, ja sitä tulee vahvistaa ja sanoisin, että tässä yhteydessä nimenomaan arvostaa. Me puhumme ammatillisen koulutuksen arvostuksesta ja sen nostamisesta. Se on tosi tärkeää, mutta jos me haluamme pitää huolta korkeasta osaamisesta tässä yhteiskunnassa, huolehtia ja kantaa huolta korkeasta osaamisesta määrätyillä aloilla yliopistotutkintojen kohdalla, niin silloin tämä asia on se, joka sitä vahvistaisi, ja sille tulisi antaa nimenomaan se arvo, mikä sille kuuluu.

Sitten tässä yhteydessä otan toisena asiana esille sen, mikä täällä ei ole vielä tullut esille, mutta jonka valiokunta on nostanut kannanotoissaan. Täällä jo mainittiin tämä puolustusministeriön hallinnonalalla oleva Maanpuolustuskorkeakoulu ja siellä olevat tutkinnot ja niitten kehittäminen, mutta tässä yhteydessä haluan vaan ottaa esille sen, että valiokunta on hyvin nostanut täältä esille myös tutkintoasetusasian eli kiinnittänyt huomiota siihen, millä tavalla sosiaalityön koulutus tapahtuu yliopistoissa. Mehän olemme odottamassa sosiaalityöntekijöiden pätevyyteen liittyviä kelpoisuusehtoasioita tai tutkintoasetusta tänne eduskuntaan, mutta tässä minusta on erittäin hyvin valiokunta kiinnittänyt huomiota, että "sosiaalityö erottuu yliopistoissa omana tutkimus- ja opetusalanaan, johon perustuen maisterintutkintoon johtavaa koulutusta toteutetaan. Tärkeää on alakohtainen yhtenäisyys ja johdonmukaisuus. Sosiaalityön maisterinkoulutus on ainoa alan kokonaisosaamista sisältävä ylempi korkeakoulututkinto. Valiokunta pitää tärkeänä, että opetusministeriö vielä selvittää, millä tasolla on tarkoituksenmukaisinta säätää sosiaalityön koulutuksesta. Samalla tulee selvittää tarve tarkistaa sosiaalityön yliopistokoulutuksen koulutusalaluokitusta". Tässä ilmeisesti on ollut mallina esimerkiksi Tampereen yliopiston sosiaaliturvan opetusjaostot ja alan aikaisemmat alemmat tutkinnot ja se, mikä kehitys tällä hetkellä on. Pidän erittäin hyvänä, että sosiaalityön koulutusta kehitetään, koska sosiaalityön merkitys on erittäin tärkeä koko tässä palvelukentässä, joka sosiaali- ja terveystoimi on.

Arvoisa puhemies! Vielä muutama sana. Vastalauseessa 2 on nostettu mielestäni hyvin tämä, että valiokunnan lausumaehdotuksista ei hyväksyttäisi tätä kolmatta lausumaehdotusta eikä myöskään sitä koskevia perusteluita. Yhdyn todella siihen, näen sen erittäin tärkeänä, että näin tehtäisiin. Siihen ei minun mielestäni muita perusteluja tarvitse kuin mitä vastalauseessa on erittäin hyvin tuotu esille, että perustuslakivaliokunta ei lausunnossaan katsonut, että kanslerin puhe- ja läsnäolo-oikeus valtioneuvoston istunnossa olisi perustuslain vastainen, ja myös se, mitä minun mielestäni pitää kunnioittaa, että myös Suomen yliopistojen rehtorien neuvosto on lausunnossaan yksimielisesti esittänyt voimassa olevan käytännön jatkamista. Näen tämän erittäin tärkeänä, että tämä otettaisiin huomioon.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Haluan myös kiittää ja onnitella sivistysvaliokuntaa siitä, että se on tehnyt hyvää työtä, ja myöskin sen puheenjohtajaa ed. Drombergia, joka kuuluu merkittävään sivistyspuolueeseen tässä maassa, ja luonnollista on, että tässä suhteessa meidän koulutusjärjestelmäämme on kehitetty onnistuneella tavalla. (Ed. Pulliainen: Mikähän se puolue on? — Ed. Dromberg: Se on kokoomus!)

Arvoisa puhemies! Mitä tulee valiokunnan mietintöön, niin mielestäni erittäin tärkeätä on se, että se huomautus, jonka perustuslakivaliokunta teki koskien opiskelijavalintaa, on otettu huomioon. Hallituksen esityksessähän oli aika epämääräisesti sanottu, että koulutustausta tai muu verrattava syy voisi olla perusteena kiintiöinnille. "Muu verrattava syy" on niin avoin käsite, että sitä voitaisiin varmasti väärinkäyttää, ja missään oikeastaan kansalaisten oikeusturva ei ole niin tärkeätä kuin opiskelijavalinnoissa, koska sillä on hyvin tärkeä merkitys ajatellen kunkin omaa tulevaisuutta ja ammatillista suuntautuneisuutta. Tässä suhteessa on hyvä, että sivistysvaliokunta on tehnyt tämän muutoksen.

Toinen kysymys, johon haluan kiinnittää huomiota, koskee rehtorin valintaa. Perustuslakivaliokunnassa käytiin varsin pitkä keskustelu rehtorin valinnasta ja sen suhteesta yliopistojen autonomiaan. Täytyy sanoa, että jos yliopiston hallitus suorittaa valinnan, niin kyllä se on suhteellisen kapea pohja rehtorin toimivallalle, ja tässä suhteessa olen erittäin tyytyväinen siitä, että sivistysvaliokunta on palauttanut tämän vaalin vaalikollegiolle. Itse muistan vielä Johannes Virolaisen aikoja, kun hän vaati täällä mies ja ääni -periaatetta toteutettavaksi yliopistoissa. Ehkä ihan siihen ei kaikilta osin ole ollut perusteita eikä syytä mennä, mutta joka tapauksessa, jos me haluamme, että yliopistoilla on vahva oma hallinto ja että ne ovat kykeneviä hoitamaan omia asioitaan, niin kyllä se edellyttää sitä, että osallistuminen valintaan on laaja. Tietysti rehtori edustaa keskeisellä tavalla yliopistoa, joten tässä suhteessa on saatu hyvä ratkaisu.

Perustuslakivaliokunnassa tosiaan käytiin tästä pitkä keskustelu. Siitä ei tullut lopulta lausuntoon yhtään mitään, ja tietysti voisi sanoa, että perustuslaki ei edellytä yliopistojen autonomian kautta sitä, että joku tietty vaalijärjestelmä pitäisi olla jossakin vaalissa, mutta voidaan sanoa, että tämä ratkaisu selvästi soveltuu paremmin niihin autonomiavaatimuksiin, joita meillä perustuslaki asettaa.

Arvoisa puhemies! Kolmas kysymys, johon haluan kiinnittää huomiota, koskee Helsingin yliopiston kansleria ja hänen läsnäoloaan valtioneuvostossa. Täytyy sanoa, että kansalaisella pitää olla Suomessa mielipiteen vapaus ja ihmisen pitää voida rangaistuksetta esittää käsityksiään erilaisista asioista. Kun kansleri Raivio otti kantaa siihen, millä tavalla niin sanottu muuntokoulutus tässä maassa toteutettiin, niin täytyy sanoa, että minun käsitykseni oli kyllä aivan sama kuin kansleri Raivion. Muistan itse nimittäin, että Paavo Lipposen toisen hallituksen viimeisessä istunnossa äänestettiin tästä asiasta, muuntokoulutusta koskevasta asiasta, tai ei oikeastaan muuntokoulutusta koskevasta asiasta vaan siitä, millä tavalla Turun yliopistoa hyvitetään siitä, että se on valmis ottamaan tämän muuntokoulutuksen vastaan, siis sairaanhoitajien muuntokoulutuksen lääkäreiksi. Totuus oli se, että yksikään yliopisto ei halunnut sitä koulutusta ottaa ja Turun yliopisto ostettiin tämän hankkeen taakse sillä, että sille annettiin diplomi-insinöörin tutkinto-oikeus ja että hammaslääkäreitten koulutus päätettiin aloittaa Turussa uudelleen.

Tietysti paketin syntymiseen vaikutti se, että siihen aikaan kokoomuksen puheenjohtajana oli turkulainen ja Rkp:n puheenjohtajana oli turkulainen. Kyllä kaikkien selvitysten perusteella, mitä itse tein, kyse oli selkeästä paketista, ja täytyy sanoa, että se ei ehkä ollut kaikkein tyylikkäimpiä tässä suhteessa. Ja se, että joku sanoo totuuden, mielestäni kuuluu kansalaiskeskusteluun ja sitä ei saa arvostella, ja tässä suhteessa mielestäni ei ollut kovin tyylikästä se, että täällä tehtiin lakialoite, jolla pyrittiin sitten tavallaan palaamaan tähän kysymykseen ja siihen keskusteluun ja sananvaihtoon.

Olen hyvin tyytyväinen, että sivistysvaliokunta on käyttäytynyt herrasmies ja herrasnaisesti tässä kysymyksessä ja laittaa tämän asian selvitykseen, koska uskon, että tiettyä selvitettävää tässä on, joskin täytyy sanoa, että jos ajattelemme Helsingin yliopiston kanslerin läsnäoloa valtioneuvostossa, niin se on syntynyt tarpeesta antaa tiettyä arvostusta korkeakoulutukselle. Tietysti siihen aikaan Helsingin yliopisto oli se, joka tuota korkeinta koulutusta antoi; meillä oli myös Åbo Akademi, mutta joka tapauksessa Helsingin yliopisto on ollut kaikkein merkittävin yliopisto tuohon aikaan.

Mutta täytyy sanoa, että yliopistomaailmassa ei ole havaittu mitään suurempia ongelmia tämän kanslerin läsnäolo-oikeuden osalta. Mekin perustuslakivaliokunnassa kuuntelimme rehtorien neuvostoa, ja kaikki olivat hyvin tyytyväisiä tähän järjestelmään, ja se toimii erittäin hyvin. Täytyy sanoa valtioneuvoston istunnoissa läsnä olleena, että kyllä sillä on tiettyä ennalta ehkäisevää vaikutusta, että Helsingin yliopiston kansleri voi ottaa näihin asioihin kantaa. Itse siinä käsittelytilanteessa se ei enää muuta ratkaisua, mutta sen ennalta ehkäisevä vaikutus on varsin merkittävä.

Mutta ottaen huomioon yliopisto- ja korkeakoululaitoksen muutoksen, niin varmaan tältä osin on tarkoituksenmukaista, että pyritään luomaan järjestelmä, jossa kanslerin läsnäolo säilyy, mutta johon sisältyy jonkinlainen konsultaatiovelvollisuus muitten korkeakoulujen kanssa ja myöskin tavallaan huolen pitäminen siitä, että hän ei edusta pelkästään Helsingin yliopiston näkemystä, vaan edustaa laajemmin muittenkin yliopistojen näkemystä. Mutta jos kansleri poistetaan valtioneuvoston istunnosta, niin sanon, että se on kyllä suora isku meidän koulutusjärjestelmäämme kohtaan.

Unto Valpas /vas:

Arvoisa puhemies! Tänä iltana on käyty hyvä keskustelu. Kaksi asiaa vielä, jotka eivät ainakaan minulle ole oikein valjenneet.

Ensinnäkin aikuiskoulutustehtävä yliopistoille: Edellisen hallituksen opetusministeri Raskhan selvitytti tämän asian parlamentaarisella aikuiskoulutustyöryhmällä, ja siinähän kuunneltiin lukuisia asiantuntijoita. Johtopäätös oli täysin selvä, että tämä tehtävä kuuluu yliopistoille. Eli tämän uudelleen selvittäminen kyllä tuntuu aika oudolta, kun kuitenkin nykyinenkin opetusministeri on samasta puolueesta vielä. Sitten, jos näihin taloudellisiin syihin vedotaan, niin ne ovat vähän heikkoja vetoomuksia siinä mielessä, että kyllähän ainakin nykymuotoisena ja nykylaajuisena voidaan tätä aikuiskoulutustehtävää tehdä ihan nykyrahoillakin.

Mutta sitten tämä toinen, tämä autonomia-asia, on paljon ongelmallisempi. Mitä sillä tarkoitetaan? Tarkoittaako se sitä, että yliopistoilla on oikeus periä opintomaksuja rajoituksetta? Tarkoittaako se yksityisyliopistoja? Meillä eri ryhmillä voi olla vähän eri käsitys tästä autonomiasta. Kokoomus on tänä iltana täällä selittänyt tätä omalta osaltaan, mutta ei minulle ole oikein tullut vieläkään selväksi, mikä se linja on. Kun tietää todella, että siellä on sitten näitä yksityisyliopistojen puuhaajiakin taustalla, niin ei tiedä, mikä on sitten lopputulos, jos annetaan avoin valtakirja.

Kaarina  Dromberg  /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kun ed. Valpas nyt pelkää niin kauheasti yksityisyliopistojen tulemista tänne, niin jo nythän voi luvalla päästä tänne perustamaan sen. Mutta juuri tällä menetelmällä, jota nyt tässä ehdotetaan, vahvistetaan nykyisten yliopistojen asemaa. Kun ne saisivat taloudellisen autonomian, niin silloin ei olisi yksityisillä niinkään pyrkyä tänne. Minusta se päinvastoin tukee nykyistä järjestelmää, jos tällainen taloudellinen autonomia annetaan nykyisille yliopistoille.

Hanna-Leena  Hemming  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On se valitettavaa, että ei mene perille tämä viesti, mitä me olemme kaikki kokoomuslaiset tässä ihan yksissä tuumin kertoneet, että ei ole tarkoitus mitään yksityisiä yliopistoja luoda, joihin sisäänpääsymaksuilla tullaan sisään, vaan nimenomaan on tarkoitus voida luoda kaikille yliopistoille samanlaiset mahdollisuudet tulopohjansa laajentamiseen, kuin Helsingin yliopistolla ja Åbo Akademilla on, ja nimenomaan mahdollisuudet hankkia tuloja, joilla edistetään yliopistojen toimintaa. Näin voitaisiin esimerkiksi saada hyviä professoreita, joiden palkkoihin tällä hetkellä ei millään riitä valtion varoista rahaa. On erittäin valitettavaa, että meillä tällä hetkellä yliopistoista esimerkiksi Vaasa ja Joensuu kilpailevat rahoista sen sijaan, että näillä yliopistoilla olisi mahdollisuus hankkia omia rahoja tutkimustensa myynnistä ja näin vahvistaa omaa rahoitustaan ja lähteä kilpailemaan nimenomaan kansainvälisesti, koska tätä me tarvitsemme, emme sitä nahjustelua, onko Vaasa parempi kuin Joensuu, vai miten päin.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Valppaalle vain, että Helsingin yliopistolla on ollut semmoinen asema vuosikymmenet, tai itse asiassa paljon pitemmän ajan vielä, ja se on pystynyt nimenomaan itsehallinnollisen asemansa kautta hoitamaan taloudellisia asioitakin tavalla, jolla on ollut sivistyksellisesti yliopiston päätehtävien toteuttamisen kannalta mitä suurin merkitys. Eikä se ole johtanut siihen, että kenellekään olisi mieleen juolahtanut, että Helsingin yliopisto on joku yksityinen yliopisto. Se ei ole myöskään synnyttänyt tarvetta tämän mallin mukaisesti, huom. tämän mallin mukaisesti, perustaa yksityistä yliopistoa.

Unto Valpas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On hyvä, että nimenomaan tähän yksityistämisasiaan tuli nyt selvennystä. Sitä vartenhan täällä keskustellaan näistä asioista. On hienoa, että tällä todella pyritään vahvistamaan nykyistä yhteiskunnan ylläpitämää järjestelmää. Siinä voidaan varmasti olla samoilla linjoilla, mutta jos ehdotetaan ihan tuommoista vapaata valtakirjaa sille, että on tämmöinen autonomia, pitää minusta siinä mielessä selvittää, että me tiedämme, mistä asiasta siinä on kysymys, ja se selviää kaikille. Minulle ainakin tästä tuli ihan kovasti vakuutteluja siltä puolelta, että ei ole kysymys siitä ja opintomaksuihin tällä ei tule olemaan vaikutusta jne., ja tämä on asia, joka varmaan selventää tätä keskustelua.

Seppo  Särkiniemi  /kesk:

Arvoisa puhemies! Minulle ei tullut kyllä selväksi tämä keskustelu yksityisestä yliopistosta. Nimittäin minä olisin kyllä ihan tyytyväinen, jos Suomessa olisi kovatasoinen yksityinen yliopisto, meillä olisi maksukykyisiä kansalaisia ja se nousisi niin korkealle rankkauslistassa, että se olisi kansainvälisessä vertailussa huipulla. Minulle se kävisi hyvin. Jos se olisi mahdollista, niin mikäpä siinä. Mutta minusta tässä keskustellaan ihan toisesta asiasta. Minä luulen, että tässä salissa löytyy suuri tuki ja kannatus sille käytännölle, mikä pohjoismaiseen hyvinvointiyhteiskuntaan on kuulunut, että kaikki sellaiset opiskelijat, jotka haluavat ja joilla on kykyä, voivat opiskella tohtorintutkintoon asti ilman, että heidän taloudellinen asemansa sitä estää. Se on minusta erittäin hieno käytäntö, ja sitä kannatan.

Ajattelen niin, että tämä yliopiston taloudellinen itsenäisyys tarkoittaa lähinnä sen ensimmäisen ja toisen tehtävän toteuttamista niin hyvin kuin mahdollista. Minusta tähän kolmannen tehtävän retoriikkaan liittyy pikkuisen semmoista löysää puhetta. Tämä mietintö sanoo sen kyllä hirveän hyvin, että kysymys ei ole mistään varsinaisesta raskaasta erillistehtävästä tai irrallisesta tehtävästä, vaan mahdollisimman hyvästä ensimmäisen ja toisen tehtävän toteuttamisesta, joka sitten näkyy monimuotoisena hyötynä yhteiskunnassa, jos sitä osataan hyödyntää. Mutta onhan tässä tietysti semmoinen tuotekehitysyliopistovaara olemassa, jos siihen suuntaan voimakkaasti lähdetään.

Minusta tuntuu, että sitä, mitä valiokunta on tässä tehnyt, voi kiitoksella tervehtiä, ja oletan ja toivon, että myös ne lausumat, jotka tänne on laitettu, saavat selvityksen kautta myönteisiä johtopäätöksiä.

Maija Perho /kok:

Arvoisa puhemies! Tämä menee ehkä hiukan pääasiasta sivuun, mutta en malta olla puuttumatta tähän Turku—Tampere-otteluun ja kysymykseen hammaslääketieteen opetuksen lisäämisestä. Opetusministeriön selvitykset samoin kuin sosiaali- ja terveysministeriön selvitykset osoittivat täysin kiistattomasti sen, että tarvetta ensisijaisesti aika voimakkaan eläköitymisen takia oli lisätä hammaslääkärikoulutusta, myöskin siitä syystä, että erityisesti Helsingin yliopistossa syystä tai toisesta monet opintonsa hammaslääketieteellisessä aloittaneista vaihtavat tai keskeyttävät elikkä läheskään sitä määrää ei valmistu kuin opintonsa aloittaa. Tässä suhteessa minusta ei ole minkäänlaista moittimisen sijaa siinä päätöksessä, jonka edellinen hallitus viimeisinä työpäivinään teki.

Kimmo  Sasi  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jos tämän Tampereen näkökulman vielä tässä esitän, niin oikeastaan meillä on aika neutraali tilanne: meillä ei ole tässä asiassa yhtään minkäänlaisia vaatimuksia. Mutta kyllähän tilanne on se, että lisäkoulutustarvetta oli. Sitä ei ollut kovin paljon. Se olisi voitu osittain hoitaa sillä, että olisi estetty niitten, jotka aloittavat lukea hammaslääketiedettä, siirtyminen lääketieteen puolelle. Se olisi ollut ehkä tarkoituksenmukaisempaa. Sitten toinen vaihtoehto on se, että olisi kasvatettu oppilasmääriä Oulussa ja Helsingissä jonkin verran, ja sanon, että se olisi ollut selkeästi tehokkaampaa opetusta. Ne opetusministeriön virkamiehet, joiden kanssa keskustelin, olivat sitä mieltä, että keskittämällä olemassa oleviin yksikköihin se toiminta saadaan paljon parempia tuloksia sekä laadullisesti että myöskin kustannustehokkuudeltaan aikaan.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuopiolla sen sijaan saattaisi olla jotain sanottavaakin tähän Tamperetta enemmän. Kuopioltahan nimittäin vietiin hammaslääkärikoulutus tässä viime vuosikymmenellä ja hyvistä pyrkimyksistä huolimatta sitä ei sinne takaisin ole saatu. En nyt ryhdy erikseen syyttelemään ketään. Jonkin verran aluepoliittista vivahdusta siinä esiintyi. Tältä osin tietysti toivoisi, että kun erityisesti Itä-Suomessa näyttää nyt tämä ed. Perhon mainitsema pula hammaslääkäreistä kasvavan, asia kenties vielä joskus ajankohtaistuisi.

Raija  Vahasalo  /kok:

Arvoisa puhemies! Hykertelen vielä tyytyväisyyttä siitä, että sivistysvaliokunta säilytti rehtorin valinnan vaalikollegiolla, ja itse asiassa meillä ei muuta mahdollisuutta ollut olemassakaan. Hämmästelen sitä, että hallitus ylipäätään toi muutosesityksen rehtorin valintaan. Nimittäin eräs asiantuntija, joka meillä oli valiokunnassa, selosti ja valotti vähän tätä asiaa, ja haluan tuoda sen esille. Hän kertoi, että rehtori voidaan valita kolmella eri tavalla, joista ensimmäinen on nimittäminen. Esimerkiksi presidentti voi nimittää. Tämä on käytössä joissakin maissa, mutta se sopii huonosti Suomeen, sillä se on ristiriidassa yliopiston itsehallinnon kanssa. Toinen tapa on se, että hallitus nimittää, mutta tämä soveltuisi vain siinä tapauksessa, että yliopisto toimisi kuin yritys. Kolmantena vaihtoehtona on tämä edustuksellinen demokratia, jota vaalikollegio edustaa, ja se sopii silloin, jos yliopisto on asiantuntijaorganisaatio, ja koska se on asiantuntijaorganisaatio, niin se oli ainoa malli, joka rehtorin valintaan yliopistossa sopii. Sivistysvaliokunta teki erittäin hyvää työtä tämän suhteen.

Erkki  Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Varmuuden vuoksi tulin tänne puhujakorokkeelle, kun ed. Särkiniemi otti puheeksi tämän yksityisen yliopistoinstituution. Minä voisin kertoa ed. Särkiniemelle ja silloin samalla muillekin, mitä se saattaisi merkitä, jos semmoiseen ryhdyttäisiin, ja miksi me olemme nyt sitten niin monet sitä mieltä, että juuri tämä suomalaisen yliopistolaitoksen autonomia on se tapa, millä tämä asia pitää hoitaa.

Olin vuonna 1966 luennoitsijana University of Marylandissa Washington DC:n ulkopuolella College Parkissa, ja sieltä käsin oli tilaisuus tutustua University of Pennsylvanian, yksityisen yliopiston, toimintaan, jossa siis rehtorit olivat ammattijohtajia, joidenka erityisenä tehtävänä oli varallisuuden kerääminen niin, että se todella korkeatasoinen University of Pennsylvania saattoi menestyä. Muistan aivan hyvin, kuinka silloin eläinlääketieteen alalla huippuheppu professori Hafez oli siellä professorina, ja oli tilaisuus tutustua. Sitten eräänä päivänä New Bolton Centerissä tuli puhelinsoitto ja soittaja kysyi, että Doctor Pulliainen, voisitteko tulla, onko teillä keskipäivällä mitään erikoista tehtävää. Minä sanoin, että eipä just ole tiedossa. Hän kysyi, voisinko tulla pieneen tapaamiseen, kun DuPont-konsernin pääjohtaja — jonka kuuluisa King’s Ranch oli siinä ihan naapuripaikka, siellä oli nautoja hirmuiset määrät — tulee hänen vieraakseen ja hänellä on pikkuisia bisnettiongelmia tässä. Tämä DuPont-konsernin pääjohtaja oli Suomen talvisodan suuri ekspertti, siis DuPont nimeltäänkin tietysti.

Sitten näyteltiin se näytelmä, missä oltaisiin sitten tilanteessa, jos Suomeen tulisi yksityinen yliopisto. Tämä rehtori siinä sitten yritti keskustellessani tämän harmaatukkaisen herran kanssa, että kun olisi vähän näitä rahahuolia tässä, miten voitaisiin näitä rahahuolia hoitaa. Toinen halusi keskustella asiasta, josta minä en paljon yksityiskohtia osannut varautua tietämäänkään, elikkä Suomen talvisodan joistakin yksityiskohdista. Hän otti sekkivihon taskustaan, kirjoitti siihen nimensä, repäisi irti, antoi rehtorille ja sanoi: "Pistä tuohon sopiva summa ja ole hiljaa! Nyt keskustellaan Suomen talvisodasta."

Minä ajattelin vaan sitä, minkähänlainen tilanne oli rehtorilla: jos laitat liian pienen summan, sillä ei ole mitään merkitystä sen yliopiston rahapulan hoitamisessa; jos laitat liian suuren, se on viimeinen kerta, kun saat sekin, jolla hoidat näitä rahoitusasioita. Elikkä siis toisin sanoen se johti keskustelemaan siitä, miten vaikeata silloisissa olosuhteissa oli yksityisen yliopiston rahoittaminen tilanteessa, jossa valtavan kemikaalijätin DuPontin pääpomo sattui olemaan päätukija siinä ja koko DuPont-konserni. Sellaista kapasiteettia meillä ei ole, mutta sen sijaan meillä voidaan hoitaa asiat toisella tavalla, ja se malli on juuri se, jota täällä on nyt monella suulla kannatettu.

Irja Tulonen /kok:

Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti, kun puhuttiin hammaslääkäreitten koulutuksesta: Siinä on ongelma, ja toivottavasti se ongelma poistuu. Kun esimerkiksi Helsingin yliopistossa aloittaa määrätty määrä sisäänottojen mukaan hammaslääkärikoulutuksen, heitä siirtyy sitten lääkärikoulutuksen puolelle. Se on se ongelma, minkä tähden meillä valmistuu liian vähän sitten hammaslääkäreitä. Tietysti silloin itse edustin sitä käsitystä sivistys- ja tiedejaostossa, että kun Turusta aikoinaan on lopetettu muu kuin erikoishammaslääkärien koulutus, olisi voitu lisätä Helsingin yliopistossa koulutusta, kun on tiedossa eläköitymisen aiheuttama vaje tulevaisuudessa. Nythän meillä taitaa olla Euroopan tihein hammaslääkäriverkosto, kun lasketaan yksityishammaslääkärit mukaan. Mutta varmasti on, niin kuin ed. Maija Perho täällä totesi, eläköitymisen ansiosta uhkaa. Mutta Helsingin yliopisto olisi kouluttanut, ja se olisi ollut paljon halvempi ratkaisu kuin uudestaan aloittaa koulutus Turun yliopistossa.

Jan Vapaavuori /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Särkiniemi puhui täällä kauniita sanoja yksityisistä yliopistoista. Jotta hän ei tuntisi oloaan yksinäiseksi, mielelläni yhdyn hänen näkemyksiinsä.

Olen kuitenkin ymmärtänyt näin, että yksityisen yliopiston perustaminen, tosin luvalla, on mahdollista jo tällä hetkellä. Olen ymmärtänyt, että se, että niitä ei ole kovasti perustettu, johtuu siitä, että täällä ei ole riittävästi maksukykyisiä tai maksuhaluisia asiakkaita. Se, ettei ole ehkä maksuhaluisia asiakkaita, johtuu kai lähinnä siitä, että meillä on erinomaisen hyvä julkinen yliopistoverkko, joka antaa erinomaista opetusta ja kutakuinkin ilmaiseksi. Eli jos näitä yksityisiä yliopistoja kavahdetaan, joita minä en siis kavahda, mutta jos niitä kavahdetaan, kannattaisi siirtyä kokoomuksen linjalle ja ajaa semmoista politiikkaa, jolla tuetaan julkisten yliopistojen mahdollisuuksia saada myös yksityistä rahoitusta.

Kaarina  Dromberg  /kok:

Arvoisa puhemies! Kun täällä nyt on tullut hammaslääketieteellinen esille ja muuntokoulutus, niin haluaisin vaan vähän historiaa kerrata.

Aikanaanhan yritettiin niin sanotusti Helsingistä siirtää eläinlääketieteellinen Kuopioon. Siinä tilanteessa sitten, kun ei sitä kuitenkaan Kuopioon saatu, kun näitä hammaslääkäreitä yritettiin vähentää, kun tarve oli sillä hetkellä nähtävästi katsottu liian vähäiseksi, sen korvikkeena annettiin Kuopiolle 40 biolääketieteen virkaa ja sinne erityisesti keskitettiin tämä, joka on ollut tulevaisuuden kannalta erittäin tärkeä, niin ettei teidän kannata yhtään kantaa huolta, että ne hampaat lähtivät. Teillä on tulevaisuuden alue, jota on koko ajan kehitetty.

Siinä mielessä nyt, kun tähän aluepoliittiseen keskusteluun mennään — tämä on tämmöinen sivuhaara — niin tietysti on tärkeätä, että meillä pysyy tasapaino siinä mielessä, että nämä palvelut myöskin pystytään järjestämään eri puolilla maata. Mutta tietysti täytyy sanoa, että olen kyllä samaa mieltä hyvin pitkälti ed. Sasin kanssa siitä, että ensin täytyisi järkevästi hoitaa niiden yliopistojen kautta, joissa on resursseja, tämän tyyppiset muuntokoulutukset ym. Nämä koulutukset saataisiin hoidettua olemassa olevien yliopistojen kautta niin, ettei tarvitsisi resursseja uudelleen alkaa sijoittaa.

Esimerkiksi kun Porissa nyt muuntokoulutusta tehdään, siellä ei ole kunnon laboratorioitakaan, elikkä kaikki se infra pitää tavallaan perustaa. On järkevää myöskin taloudellisesti yliopistolaitoksessa katsoa, kuinka niitä resursseja sijoitetaan.

Seppo  Särkiniemi  /kesk:

Arvoisa puhemies! Minulla on niin laaja yhteiskunnallinen sydän, että sinne mahtuisivat kyllä yksityisetkin yliopistot, jos vain olisi kapasiteettia. Ed. Pulliainen sanoi ihan oikein täällä, mikä tilanne todella on, ja tiedän sen hyvin. Kannatan suomalaista järjestelmää, mutta jos sitä kapasiteettia olisi, niin tervetuloa. Valitettavasti nimittäin on niin, että kaikki tutkijat eivät ole yhtä korkeatasoisia ja asiallisia kuin tohtori Pulliainen. Nimittäin minä muistan, kun yliopistossa opiskeltiin valtion yliopiston tuottamia kirjoja, että siellä oli muun muassa sellainen kuin Tandem-tutkimus. Siinä todettiin, että melu huoneiston kadunpuoleisen ikkunan puolella on yleensä suurempi kuin siellä sisäpihan puolella. Se oli verovaroilla tuotettua tutkimusta, niin ettei tämä nyt ihan yksinkertaista ole.

Mutta kun täällä kysyttiin aiemmin sitä, millaisen yliopiston me haluamme, niin itse asiassa tähän lakiin ei nyt ollenkaan kuulu sellainen keskustelu, joka olisi tämän asian kannalta tärkeä. Nimittäin pitäisi keskustella siitä, mikä on yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen tutkintojen suhde toisiinsa, kun molemmat tuottavat korkeakoulututkintoja. Mutta niin kuin sanoin, se ei kuulu tähän, mutta sillä on oleellinen merkitys jatkon kannalta.

Erkki  Virtanen  /vas:

Arvoisa puhemies! Olen kyllä jonkin verran huolissani, jos savolaisilta hampaat lähtevät, etenkin jos ne lähtevät sen takia, että ei ole hammaslääkäreitä, jotka pitäisivät niitä kunnossa. Toki on niin, että Kuopion biolääketieteellinen koulutustoiminta on saavuttanut erittäin hyvin tuloksia, mutta minua huolestuttaa tässä enemmänkin se, mikä on näkynyt myöskin lääketieteen puolella, että kun 90-luvun alussa voimakkaasti vähennettiin lääkärikoulutusta, niin nyt sitten siitä on maksettu kohtuullisen kallista hintaa viime aikoina.

Ed. Särkiniemelle toteaisin, että olen koska tahansa valmis lyömään tämän kuuluisan kossupullon vetoa siitä, että ette löydä Tandem-tutkimuksesta yhtään ainoata mainintaa melusta. Tämä on näitä kuuluisia urbaaneja legendoja, joita liikkuu, mutta kyseinen tutkimus ei ollut yliopistollista opetusmateriaalia ylipäätäänkään. Se korkeintaan liittyi löyhästi yliopistolliseen tutkimukseen ja oli sinänsä pääosin täysin asiallista.