Pääministeri Alexander Stubb

Arvoisa puhemies! Eurooppa ympärillämme näyttää tänään hyvin erilaiselta kuin puoli vuotta sitten. Ukrainan kriisi on kärjistynyt tavalla, jota kukaan meistä ei olisi osannut ennakoida. Venäjä on rikkonut kansainvälisen oikeuden periaatteita ja loukannut Ukrainan alueellista koskemattomuutta liittämällä itseensä Krimin niemimaan sekä horjuttamalla Itä-Ukrainan vakautta.

Suomi on tuominnut Venäjän toimet niin kansallisesti kuin Euroopan unioninkin kautta. Olemme tehneet sen arvojemme ja turvallisuutemme takia. Tunnemme maanosamme historian — vahvemman oikeutta on Euroopassa nähty tarpeeksi.

Finland har fördömt Rysslands handlingar både nationellt och genom den Europeiska unionen. Vi har gjort det utifrån våra värderingar och vår säkerhet. Vi känner vår kontinents historia — den starkares rätt har Europa sett nog av.

Olemme alusta saakka pitäneet neuvottelutietä ainoana mahdollisena tapana ratkaista Ukrainan kriisi. Olemme kuitenkin joutuneet käyttämään ratkaisuun painostamiseksi myös taloudellisia keinoja, jotka eivät ole meille helppoja. Ne ovat silti olleet välttämättömiä — perimmäiset arvomme eivät ole kaupan.

Ukrainan kriisi kärjistyi helmi—maaliskuun vaihteessa, kun Venäjä liitti itseensä Ukrainaan kuuluvan Krimin niemimaan. Euroopan unioni reagoi tapahtuneeseen nopeasti: Eurooppa-neuvosto päätti ensimmäisistä Venäjään kohdistetuista toimista jo 6. päivä maaliskuuta. Tuolloin päätettiin muun muassa EU:n ja Venäjän viisumikysymyksiä koskevien keskusteluiden sekä uutta perussopimusta koskevien neuvotteluiden keskeyttämisestä. Ensimmäisistä varsinaisista pakotetoimista — siis henkilöihin kohdistetuista varojen jäädytyksistä ja matkustusrajoituksista — päätettiin Eurooppa-neuvoston kokouksessa 20. päivä maaliskuuta. Tuolloin päätettiin myös, että EU-maat pidättäytyvät kahdenvälisten huippukokouksien järjestämisestä Venäjän kanssa. Jo tuossa kokouksessaan Eurooppa-neuvosto myös pyysi komissiota ja jäsenvaltioita aloittamaan mahdollisten taloudellisten pakotetoimien valmistelut.

Krimin liittämisen jälkeen Venäjä on horjuttanut Itä-Ukrainan vakautta muun muassa tukemalla alueen separatisteja. Se on edesauttanut sekä puolustusmateriaalin että henkilöiden liikkumista rajan yli Venäjältä Ukrainaan.

Euroopan unionin ulkoasiainneuvosto päätti 12. päivä toukokuuta järjestetyssä kokouksessaan laajentaa pakotteiden kriteeristöä siten, että listoille voitiin lisätä luonnollisten henkilöiden lisäksi myös oikeushenkilöitä. Sekä luonnollisia että oikeushenkilöitä on lisätty pakotelistoille useaan otteeseen niin, että EU:n varojenjäädytysten ja matkustusrajoitusten piirissä on tällä hetkellä kaikkiaan 95 venäläistä ja ukrainalaista luonnollista henkilöä sekä 23 venäläistä ja ukrainalaista yhteisöä. EU on julkaissut listausten yhteydessä selkeät, konkreettiset ja yksilöidyt perusteet kunkin henkilön tai yrityksen listaamiselle.

Euroopan unioni on asettanut rajoittavia toimia myös Venäjän liittämien Krimin ja Sevastopolin alueiden tuotteille ja investoinneille. Lisäksi EU päätti 16. heinäkuuta rajoituksista EU:n Venäjä-rahoitukseen: Euroopan investointipankki EIB:n uudet Venäjää koskevat rahoituspäätökset jäädytettiin ja Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankki EBRD:n uusien Venäjä-rahoitusoperaatioiden keskeyttämisestä sovittiin. Varsinaisten taloudellisten pakotetoimien valmistelu aloitettiin siis jo maaliskuussa, mutta niiden käyttöönoton kynnys haluttiin tietoisesti pitää korkeana. Meille oli selvää, että Euroopan unionin ja Venäjän taloudellinen keskinäisriippuvuus tulisi tekemään pakotepäätöksistä vaikeita.

Heinäkuun 17. päivänä Itä-Ukrainassa ammuttiin alas Amsterdamista Kuala Lumpuriin matkalla ollut malesialainen matkustajakone. Onnettomuudessa kuoli 298 ihmistä. Heistä 193 oli hollantilaisia. Ukrainan kriisistä tuli viimeistään tämän tragedian myötä eurooppalainen. On ilmeistä, että koneen tuhonnut ohjus ammuttiin Itä-Ukrainan separatistialueelta. On vahvoja todisteita siitä, että Venäjä on tukenut Itä-Ukrainan separatisteja. Oli selvää, että Euroopan unionin tuli reagoida voimakkaasti tapahtuneeseen.

Euroopan unionin ulkoasiainneuvosto määritteli 22. päivänä heinäkuuta talouden sektorit, joille EU tuli kohdistamaan Venäjän-vastaisia uusia rajoitetoimia. Päätökset toimista tehtiin pysyvien edustajien komiteassa 29. heinäkuuta päämiesten valtuutuksella. Toimet kohdistettiin pääomamarkkinoihin, puolustustarvikkeiden tuontiin ja vientiin, sotilaalliseen loppukäyttöön menevien kaksikäyttötuotteiden vientiin sekä Venäjän öljyteollisuuden käyttöön menevään laitevientiin. Toimet astuivat voimaan 1. päivänä elokuuta.

Venäjä taas ilmoitti omista, tiettyjen maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden tuontiin kohdistetuista vastatoimistaan 7. elokuuta. Oli odotettavissa, että Venäjä reagoisi vastatoimin EU:n asettamiin pakotteisiin. Oli myös odotettavissa, että Venäjän reaktio kohdistuisi toisin kuin EU:n toimet. Siinä, missä EU:n pakotteet on kohdistettu Venäjän talouden strategisesti tärkeisiin sektoreihin, osuvat Venäjän pakotteet kuluttajatuotteisiin — ja venäläisiin kuluttajiin.

Taistelijoiden ja aseiden virrat Venäjän alueelta Itä-Ukrainaan ovat yhä kasvaneet. Venäjä on ulottanut sotilaallisia toimia myös Ukrainan puolelle. Eurooppa-neuvosto tuomitsi viime lauantaina, 30. elokuuta, järjestetyssä kokouksessaan nämä tapahtumat ja antoi komissiolle sekä ulkosuhdehallinnolle toimeksiannon valmistella uusia Venäjään kohdistuvia pakotetoimia. Ehdotukset uusiksi toimiksi tullaan esittämään todennäköisesti kuluvalla viikolla.

Arvoisa puhemies! Euroopan unioni ei käy Venäjän kanssa kauppasotaa. EU on asettanut Venäjän-vastaisia pakotteita ulko- ja turvallisuuspoliittisista syistä. Myös mahdollisten tulevien pakotepäätösten — kiristävien tai keventävien — tulee perustua vain siihen, toimiiko Venäjä Ukrainan kriisin lieventämiseksi. Venäjän on lopetettava Itä-Ukrainan vakauden horjuttaminen ja alueen separatistien tukeminen.

Euroopan unionin voima perustuu kauppaan ja talouteen. On siksi luonnollista, että unioni käyttää taloudellisia instrumentteja painostaakseen Venäjää ratkaisuun Ukrainan kriisissä. Talouspakotteet eivät ole kenenkään — yhdenkään jäsenmaan tai koko unionin — kannalta helppoja, mutta EU on silti pystynyt tilanteessa yhtenäiseen päätöksentekoon ja toimintaan.

Yksin pakotepäätökset eivät tietenkään ratkaise Ukrainan kriisiä. Ne kuitenkin nostavat hintaa, jota Venäjä joutuu Ukrainan epävakauttamisesta maksamaan.

Euroopan unioni ei ole toimissaan yksin. Venäjän-vastaisia pakotteita ovat asettaneet myös muut Pohjoismaat eli Norja ja Islanti sekä Yhdysvallat, Kanada, Australia, Uusi-Seelanti, Japani, Sveitsi ja Albania.

Suomi on EU:n jäsenenä aktiivisesti vaikuttanut unionin pakotevalmisteluun ja -päätöksiin. Olemme tehneet hartiavoimin töitä sen eteen, että pakotteiden vaikutus Suomeen olisi rajallinen ja verrannollinen EU:n muiden maiden kokemiin haittoihin. Tehtävä on ollut haastava, sillä Suomen ja Venäjän taloudet ovat kytköksissä toisiinsa erittäin monin tavoin.

Olen tyytyväinen siihen, miten vaikuttamistyömme EU:n sisällä on onnistunut. Maakunnillemme tärkeät raja-alueyhteistyöohjelmat jatkuvat. Euroopan unionin 1. elokuuta käyttöön ottamat Venäjään kohdistetut toimet koskevat suoraan vain hyvin pientä osaa Suomen ja Venäjän välisestä kaupasta, vaikka yksittäisiin yrityksiin ne voivat toki vaikuttaa merkittävästikin. Myös Venäjän EU:hun kohdistamien elintarvikesektorin tuontikieltojen vaikutus Suomessa on eräiden yritysten kohdalla merkittävä.

Arvoisa puhemies! Venäjän asettamien tuontikieltojen vaikutuksesta Suomen Venäjälle suuntautuneen elintarvikeviennin arvioidaan putoavan alle neljännekseen normaalista. Välitön vaikutus on suurin maitotuotteille, joiden osuus Venäjälle suuntautuvasta elintarvikeviennistämme oli vuonna 2013 yli 80 prosenttia. Muita Venäjän vastapakotteista kärsiviä sektoreja ovat muun muassa liha- ja kala-alat.

Maa- ja metsätalousministeriö ryhtyi toimenpiteisiin heti tiedon tuontikielloista saatuaan niistä aiheutuvien vahinkojen minimoimiseksi ja korvaamiseksi. Olemme olleet tiiviisti yhteydessä Euroopan komissioon EU-tason toimenpiteiden kiirehtimiseksi. Komissio on jo ilmoittanut maataloustuotteiden hintatasoa vakauttavien toimenpiteiden käyttöönotosta hedelmä-, vihannes- ja maitotuotealoilla. Jatkotoimenpiteistä keskustellaan tällä viikolla. Olemme varautuneet elintarvikesektorille ja maataloudelle tuontikiellosta aiheutuvien tappioiden korvaamiseen myös valtion lisätalousarviossa. Päätimme budjettiriihessä kohdistaa maataloudelle tätä varten kertaluonteisen 20 miljoonan euron tuen.

27. elokuuta julkaistun arviomme mukaan EU:n Venäjän-vastaisten pakotteiden ja Venäjän vastapakotteiden suorat vaikutukset Venäjän ja sen kauppakumppaneiden — siis myös Suomen — kokonaistaloudelliseen aktiviteettiin ovat vähäisiä. Valtiovarainministeriön arvion mukaan Venäjän tuontikieltojen kumulatiivinen suora vaikutus Suomen bruttokansantuotteeseen on tänä vuonna noin 0,1 prosenttia ja työttömyyteen hyvin marginaalinen.

Venäjän osalta Suomen talouskehitykseen vaikuttaa ennen kaikkea Venäjän jo muutenkin hidastunut talouskasvu. Se alentaa Suomen kokonaistuotantoa vuosina 2014—2015 yhteensä noin 0,5 prosenttia ja nostaa työttömyysastetta vuoden 2015 loppuun mennessä noin 0,2 prosenttiyksiköllä suhteessa joulukuun 2013 ennusteeseen. Vaikutukset ovat mukana hallituksen talousarvioesityksen pohjaksi laaditussa ennusteessa.

Vaikka talouspakotteet valmisteltaisiin kuinka taitavasti, ne eivät koskaan ole taloudelle hyväksi — kenenkään taloudelle. Arviointia on tehtävä analyyttisesti. Kriisiaikana pää on pidettävä kylmänä. Diplomatia ja pakotteet eivät ole toisiaan poissulkevia, toistensa vaihtoehtoja. Kriisin ratkaisuun tarvitaan joskus erilaisia, toisiaan täydentäviä keinoja. Niin on ollut myös tässä tapauksessa.

Arvoisa puhemies! Kaikkien toimiemme tavoite on Ukrainan kriisin ratkaisu. Ukrainan kriisi voi ratketa vain neuvottelupöydässä. Tätä myös Suomi on vahvasti korostanut pitkin matkaa. Olemme pitäneet yhteyttä eurooppalaisiin kollegoihimme sekä Venäjän ja Ukrainan johtoon tasavallan presidentin, pääministerin ja ulkoministerin voimin.

Neuvotteluja Ukrainan kriisin ratkaisemiseksi on käyty useita kansainvälisiä kanavia pitkin. Jo huhtikuussa saavutettiin niin sanottu Geneven yhteisymmärrys Ukrainan, Venäjän, Yhdysvaltain ja Euroopan unionin välillä. Se auttoi ennen kaikkea vahvistamaan Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön Etyjin roolia kriisin hoidossa. Etyjin rooli kaikki osapuolet yhteentuovana toimijana on ollut tärkeä. Sen ympärille on koottu myös niin sanottu kontaktiryhmä, jonka puitteissa Ukraina ja Venäjä ovat voineet käydä keskusteluja. Viikko sitten Minskissä käydyt keskustelut toivat yhteen Ukrainan ja Venäjän lisäksi myös Euraasian talousliiton muut jäsenmaat Valko-Venäjän ja Kazakstanin sekä Euroopan unionin. Ukrainan, Venäjän, Saksan ja Ranskan edustajat ovat tavanneet niin sanotussa Normandia-kokoonpanossa. Tämän lisäksi useat Euroopan unionin jäsenmaat ovat pitäneet auki kahdenvälistä keskusteluyhteyttä sekä Ukrainaan että Venäjään. Tasavallan presidentin matka Sotšiin ja Kiovaan myötävaikutti osaltaan neuvotteluyh- teyksien avautumiseen.

Kaikki neuvottelupyrkimykset ovat tärkeitä — osapuolten on keskusteltava ja kuunneltava toisiaan. Yhtä tärkeää on kuitenkin myös se, että sanoista päästään tekoihin. Neuvottelukosketukset eivät toistaiseksi ole luoneet pysyvää mekanismia, joka toimisi yhtenäisenä kehikkona jatkokeskusteluille. Tärkeintä tässä vaiheessa on saada aikaan tulitauko ja tehokas rajavalvonta Ukrainan ja Venäjän väliselle rajalle. Itä-Ukrainan humanitääristä hätää on pystyttävä lievittämään.

Arvoisa puhemies! Itä-Ukrainan tilanne jatkuu hyvin vaikeana. Taistelut Donetskin ja Luhanskin alueilla ovat kiihtyneet, ja taisteluiden alue on nyt myös laajentunut. Venäjän sotilaallinen läsnäolo Ukrainan rajan välittömässä läheisyydessä jatkuu vahvana, ja venäläisten sotilaiden toimimisesta myös Ukrainan alueella on todisteita. Puolustusmateriaalin toimitukset Venäjältä Ukrainaan jatkuvat. Itä-Ukrainan sotilaallisen konfliktin neuvotteluratkaisuun on vielä matkaa.

Itä-Ukrainan tilanne on aiheuttanut suurta vahinkoa myös siviiliväestölle. Itä-Ukrainan humanitäärinen tilanne on eri osapuolten toimien johdosta hyvin vaikea. Alueelle toimitettavalla humanitäärisellä avulla tulee olla Ukrainan hallituksen ja kansainvälisen Punaisen Ristin hyväksyntä. Venäjän yksipuoliset toimet humanitääriseksi kutsuttavien toimitusten perille saattami-sessa ovat tuomittavia.

Venäjällä on tärkeä rooli Ukrainan kriisin ratkaisussa, mutta myös Ukrainan on tehtävä osansa. Sen tehtävät eivät myöskään pääty itse sotilaallisen kriisin ratkaisuun, vaan sillä on edessään mittavat poliittiset ja taloudelliset haasteet. Yksi tärkeimmistä on lokakuun loppupuolelle ilmoitettujen parlamenttivaalien turvallinen ja tasapuolinen läpivieminen.

EU:n ja Ukrainan välisen suhteen keskeinen konkreettinen kysymys on assosiaatio- ja vapaakauppasopimuksen toimeenpano. Odotamme Ukrainan ratifioivan sopimuksen syyskuun loppuun mennessä. Ukrainan on kuitenkin tehtävä omat ratkaisunsa itse. EU-suhteiden lähentäminen ei poissulje sen kauppa-, talous- ja naapurisuhteiden ylläpitoa ja kehittämistä myös Venäjän kanssa. EU:n tulee olla itäisen kumppanuuden politiikassaan johdonmukainen. Itäisen kumppanuuden tavoitteena on edistää Euroopan vakautta, vaurautta ja demokratiaa. Meille kyse ei ole etupiireistä tai nollasummapelistä, ja toivoisin myös Venäjän lähestyvän asiaa näin.

Ukrainan kriisi on vaikuttanut syvästi EU:n ja Venäjän välisiin suhteisiin, jotka ovat nyt todellisella koetuksella. Venäjä on siirtynyt yhä etäämmäs EU:n periaatteista. EU:n on reagoitava tähän yhtäältä vahvalla yhtenäisellä toiminnalla mutta toisaalta myös valmiudella vuoropuheluun.

Tämäkin kriisi päättyy vielä joskus, vaikkei välttämättä kovin pian. Sen jälkeenkin Venäjä on Suomen naapurimaa. Siksi meidän on pidettävä keskusteluyhteydet auki Venäjään myös nyt, kun ajat ovat vaikeat. (Kari Rajamäki: Ja luettava Paasikiveä!) Meidän on myös muistettava, että suurin osa arjen yhteyksistämme — matkailussa, kaupankäynnissä, maakuntatason kontakteissa, virkamiesyhteyksissä — toimii tälläkin hetkellä varsin normaalisti. Ylätason politiikka ei ole Venäjä-suhteidemme koko kuva. Ei ole kenenkään etu, jos Venäjä eristää itsensä yhteistyöstä Euroopan kanssa.

Arvoisa puhemies! Hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittinen valiokunta ja tasavallan presidentti ovat yhteiskokouksissaan keskustelleet Ukrainan tilanteesta pitkin kevättä ja kesää. Hallitus on toiminut eduskunnan kanssa yhteistyössä ja informoinut sitä perustuslain mukaisesti, vastuuvaliokuntien — suuren valiokunnan ja ulkoasiainvaliokunnan — kautta. Useat ministerit ovat käyneet eri valiokuntien kuultavina.

Suomen linja Ukrainan kriisissä on ollut selkeä alusta saakka. Olemme olleet vankkumattomasti mukana EU:n päätöksissä. Tällaisissa asioissa ei ole harmaita vyöhykkeitä. (Puhemies koputtaa) Meidän on puolustettava linjaamme. On selvää, ettei Suomi voi jälkikäteen etsiä eriva- pauksia yhteisesti tehdyistä päätöksistä — emme voi olla aamulla yhteisten päätösten takana ja illalla poistumassa niistä.

Ukrainan tilanne ei aiheuta Suomelle suoraa turvallisuusuhkaa. Sen taloudelliset kerrannaisvaikutukset sen sijaan heijastuvat meille saakka. On meidän intresseissämme edistää Ukrainan kriisin nopeaa ratkaisua neuvotteluteitse niin kahdenvälisesti kuin Euroopan unioninkin kautta. — Kiitos.

Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja

Herra puhemies! Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan tehtävänä on aina suomalaisten hyvinvoinnin edistäminen ja turvallisuuden vahvistaminen, eikä tätä voi ulkoistaa kenenkään muun tehtäväksi. Tämä kuitenkin edellyttää mahdollisimman laajaa monenkeskistä yhteistyötä, sillä nykymaailmassa hyvinvointiin ja turvallisuuteen kohdistuvat uhat ovat kaikille yhteisiä.

Tämä koskee myös Ukrainan konfliktia, jonka myötä voimapolitiikan todellisuus näyttää palanneen keskuuteemme Euroopassa. Krimin annektointi ja Ukrainan destabilisointi ovat toimia, jotka loukkaavat kansainvälistä oikeutta, rikkovat Venäjän hyväksymiä kansainvälisiä sopimuksia ja uhkaavat Ukrainan koskemattomuutta. Näihin on myös Euroopassa reagoitu Venäjään kohdistetuilla pakotetoimilla, joiden tarkoituksena on ennen kaikkea tukea pyrkimyksiä neuvotteluratkaisuun.

Ukrainan hallituksella on ollut koko ajan oi-keus kiistatta, ja velvollisuuskin, palauttaa maahan järjestys. Toisin kuin ukrainalaisten selvän enemmistön tuella presidentiksi valitulla Porošenkolla, ei aseistetuilla separatistijoukkioilla ole mitään valtakirjaa esiintyä alueensa venäjänkielisen väestön nimissä. Venäjänkielisillä ukrainalaisilla on myös legitiimejä huolia ja odotuksia, joihin niin sanottujen separatistien aseista riisuminen ei vielä vastaa.

Kaikissa konfliktin ratkaisusuunnitelmissa, alkaen Maidanin mielenosoitukset lopettaneista sopimuksista helmikuussa, Geneven sopimuksen ja Etyjin tiekartan kautta Porošenkon rauhansuunnitelmaan, on keskeisellä sijalla inklusiivisen dialogin kautta aikaansaatava, kaikkien vähemmistöjen ja alueiden oikeudet ja päätäntävallan turvaava poliittinen ratkaisu perustuslakiuudistuksineen ja parlamenttivaaleineen. Uudistukset ovat tarpeen konkurssin partaalla horjuvassa maassa kaikille ukrainalaisille, joilla tähän asti ei ole ollut mahdollisuutta elää demokraattisessa ja korruptiosta vapaassa oikeusvaltiossa.

Ukrainalla on sotilaallinen kyky — jos niin sanottujen separatistien tukemista Venäjältä ei jatketa tai lisätä — viedä niin sanottu terrorisminvastainen operaationsa päätökseen, vaikka sen hinta kaupunkitaisteluissa tulisi kasvavien siviiliuhrien myötä kalliiksikin. Tilanteen kärjistyminen viime päivinä voidaan nähdä Venäjän yrityksenä estää tämä mahdollisuus neuvotteluase-mien vahvistamiseksi, mutta pidemmälle meneviä, hyvin vaarallisiakaan tavoitteita ei voida kokonaan sulkea laskuista pois.

On välttämätöntä ja — jos pidemmälle meneviä tavoitteita ei kenelläkään ole — myös täysin mahdollista vaientaa aseet, antaa muille kuin vakaviin sotarikoksiin syyllistyneille mahdollisuus kunnialliseen vetäytymiseen ja toteuttaa Porošenkon rauhansuunnitelma tavalla, joka luo kaikille ukrainalaisille kieleen tai muuhun taustaan katsomatta mahdollisuudet turvalliseen elämään heidän kielellisiä ja muita oikeuksiaan turvaavassa hajautetussa valtiossa, joka ei ole riidoissa kenenkään naapurin kanssa.

Suomi on osallistunut pyrkimyksiin Ukrainan konfliktin ratkaisemiseksi kannustamalla Ukrainaa maan eheyttä ja suvereniteettia vahvistaviin uudistuksiin, ylläpitämällä yhteyksiä kaikkiin osapuoliin niin presidentin, pääministerin, ulkoministerin kuin muidenkin toimilla, tukemalla Etyjin ja Euroopan neuvoston mahdollisuuksia vaikuttaa konfliktin ratkaisemisessa. Tätä teemme ennen kaikkea jäsenenä Euroopan unionissa, jonka yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa haluamme olla vahvistamassa ja jonka tarpeen tämäkin kriisi osoittaa.

Minskin kokous Ukrainan, Venäjän, Kazakstanin ja Valko-Venäjän presidenttien kanssa oli myös tilaisuus EU:lle vakuuttaa Venäjä siitä, että se ei Ukrainan kanssa tehdyllä assosiaatiosopimuksella ole rakentamassa mitään Venäjän etuja vahingoittavaa omaa etupiiriään, vaan että kaikkien Ukrainan naapurien yhteinen intressi on vakaa, hyvinvoiva, demokraattinen ja maan kaik-kien kansalaisten kodikseen kokema Ukraina, jolla on hyvät suhteet kaikkiin naapureihinsa. Saattaa olla, että jos tähän olisi itäisen kumppanuuden kehittämisessä alusta alkaen osattu vakuuttavammin panostaa, olisi konfliktin kärjistyminen nykyiselle asteelleen kenties voitu välttää.

Monet Suomessa kysyvät, johtaako voimapolitiikan näkyvä paluu myös paluuseen kylmän sodan maailmaan, onko myös kuuman sodan mahdollisuus kasvanut ja kohdistuuko myös Suomeen uudenlaisia uhkia. Kysymykset ovat ymmärrettäviä, ja niihin on osattava antaa asiallisia ja perusteltuja vastauksia. Pahimpiakaan kehityskulkuja ei voi kokonaan sulkea pois. Uhkaavimpien mahdollisuuksien avoin kohtaaminen ja analyysi auttaa myös niiden torjumisessa, joka on sekä välttämätöntä että mahdollista. Voimmekin katsoa, että nyt korostuneet haasteet eivät kuitenkaan muuta niitä fundamentteja, joiden varaan Suomen turvallisuus rakentuu.

Kylmä sota jakoi maailman tavalla, jossa puolueettomuudelle oli vain hyvin kapea liikkuma-tila. Tähän maailmaan ei ole paluuta senkään vuoksi, että enemmistö maailman maista ja valtioista ei enää tällaiseen kahtiajakoon tule alistumaan. Tämä varmasti vastaa myös suomalaisten valtaenemmistön käsityksiä, joka ei halua kylmän sodan jakolinjoja Suomen rajoille. Ne eivät myöskään millään tavoin edesauttaisi Euroopan eteläisen naapuruston tilan kohentamisessa, joka on ja pysyy koko Euroopan yhteisenä turvallisuusintressinä.

Voimapolitiikan maailman pullistelu ei ole syrjäyttänyt keskinäisen riippuvuuden maailmaa, saatikka poistanut välttämättömyyttä vastata megahaasteeseen, jota siirtyminen ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävään kehitykseen merkitsee. Siksi on esitettävä huoli siitä, että voimapolitiikan paluu uhkaa muodostua jarruksi globaaliagendalla olevien ilmastonmuutoksen pysäyttämisen, joukkotuhoaseiden leviämisen estämisen, köyhyyden poistamisen ja muiden ekologisten ja laajaan turvallisuuteen kohdistuvien haasteiden ratkaisemisessa. Tällaiseen meillä ei maailmassa ole varaa.

Ilkka Kanerva /kok(ryhmäpuheenvuoro):

Herra puhemies! Kylmän sodan eräänä taitekohtana voidaan hyvinkin pitää Helsingissä vuonna 75 pidettyä Helsingin turvallisuus- ja yhteistyökokousta. Tuosta kokouksesta eteenpäin näet lännen ja idän välinen vastakkainasettelu Euroopassa asteittain lientyi, mikä johti lopulta historiallisiinkin muutoksiin erityisesti itäisessä Euroopassa. Demokratisoituneista entisistä sosialistimaista valtaosa hakeutui omasta tahdostaan Euroopan unionin ja puolustusliitto Naton jäseniksi.

Tällä vuosituhannella kehitys Venäjällä on valitettavasti kääntynyt toiseen suuntaan. Sen sijaan, että se olisi lähentynyt läntistä Eurooppaa, se on pikemminkin etääntynyt siitä. Presidentti Putin on luonnehtinut Neuvostoliiton hajoamista 1900-luvun suurimmaksi geopoliittiseksi katastrofiksi. Venäjän politiikan kantavana ajatuksena onkin koko alkaneen vuosituhannen ajan ollut suurvalta-aseman palauttaminen.

Ukrainan tapahtumat on ymmärrettävä osana pidempää jatkumoa, joka alkoi Venäjän federaation rajojen sisällä käydystä Tšetšenian sodasta, ja seuraava käännekohta oli vuonna 2008 Georgiaa vastaan käyty sota, jolloin Venäjä osoitti olevansa valmis käyttämään myös sotilaallista voimaa pienempää naapuriaan vastaan ja miehittämään osia siitä. Kuluvana vuonna olemme saaneet nähdä Venäjän ottavan haltuunsa ja liittävän itseensä Krimin niemimaan ja siirtävän sotavoimiaan Itä-Ukrainan alueelle.

Venäjän sotilaalliset toimet eivät vaaranna pelkästään Ukrainan vakautta, vaan myös Euroopan turvallisuuden ja vakauden perustaa. Venäjä horjuttaa toiminnallaan tietoisesti kansainvälisen oikeuden ja Etyjin perusperiaatteita. Kansainvälisen oikeuden vaihtuminen vahvemman oikeuteen perustuvaan voimapolitiikkaan rikkoo voimakkaasti kansainvälisen politiikan vakiintuneita pelisääntöjä.

Herra puhemies! Suomi on ja tulee pysymään Venäjän rajanaapurina, ja meillä on tämän vuoksi erityinen syy olla huolissamme naapurimaamme valtiojohdon toimenpiteiden vaikutuksista. Suomen intressi on, että turvallisuuspoliittinen toimintaympäristömme pysyy vakaana ja ennustettavana ja että suurvallat eivät ylipäätään loukkaa pienempiensä suvereniteettia ja valtiollista itsemääräämisoikeutta.

Demokraattisiin perusarvoihin sitoutuneet kansakunnat eivät voi katsella toimettomina, kun suurvalta operoi omavaltaisesti naapurimaidensa alueilla. Ukrainalla, samoin kuin muillakin suvereeneilla kansakunnilla, tulee olla oikeus valita itse oma tiensä ilman, että naapurimaat siihen puuttuvat. Myös Ukrainalla tietysti on oikeus yhtenäisyyteensä ja rajojensa koskemattomuuteen.

Kokoomuksen eduskuntaryhmä katsoo, että Ukrainaan tulee saada tulitauko ja ulkomaisten taistelijoiden on vetäydyttävä Ukrainan maaperältä samalla, kun Ukrainan rajaturvallisuudesta huolehditaan asianmukaisella tavalla. Myös Ukrainan sisäinen kansallinen dialogi on saatava liikkeelle.

Samalla on selvää, että haemme kriisiin nimenomaisesti diplomaattista ratkaisua. Diplomaattisen ratkaisun tukemiseksi ja siihen kannustamiseksi voimme käyttää myös muita rauhanomaisia välineitä, kuten taloudellisia pakotetoimia. Pakotteiden päämääränä on luonnollisesti painostaa Venäjä muuttamaan politiikkaansa. Myös pakotteiden lisääminen tahi lieventäminen tulee riippumaan Venäjän toiminnan kehityksestä.

Jollei Ukrainan tilanne muutoin rauhoitu, tarvitaan erimuotoisen kansainvälisen läsnäolon vahvistamista alueella joko Etyjin alaisuudessa tahi YK:n valtuuttamana. Ei luodaksemme uutta jäätynyttä konfliktia, vaan asia riippuu nimenomaan neuvoteltavasta mandaatista. Tällaisen toiminnan tarkoitus olisi mahdollistaa alueen vakauden vahvistamista ja ehyen valtiokehityksen luomista Ukrainassa.

Diplomaattisen ratkaisun hakemisessa Suomen valtiojohto on ollut esimerkillisen aktiivista. Tasavallan presidentti Niinistö neuvotteluillaan tasoitti tietä diplomaattiselle ratkaisulle edesauttamalla presidenttien Putin ja Porošenko tapaamista saman neuvottelupöydän ääressä. Myös hallitus on pääministeri Stubbin ja ulkoministeri Tuomiojan johdolla aktiivisesti myötävaikuttanut kansainvälisillä foorumeilla tasapainoisen ratkaisun löytämiseksi. On tärkeää, että Suomi voi myös Etyjin puitteissa edesauttaa poliittisen dialogin ja myönteisen neuvotteluratkaisun aikaansaamista.

Lopuksi, herra puhemies: Aikamme poliittisten päättäjien on osaltaan kyettävä vaikuttamaan siihen, että tulevaisuuden historioitsijat eivät joudu kirjoittamaan 2000-luvun ensimmäisestä vuosisadasta kylmän sodan ja voimapolitiikan paluun aikana ja etteivät he varsinkaan joudu kirjoittamaan, että aikamme päättäjät eivät nähneet vaaraa eivätkä kyenneet olemaan oman aikansa rauhantekijöitä. Suomen ulkopolitiikan pitkä perinne edellyttää, että Suomi aktiivisesti toimii kansainvälisessä yhteisössä kriisin ratkaisemiseksi neuvotteluteitse ja yleisesti hyväksyttyjen kansainvälisten pelisääntöjen toteuttamiseksi.

Tytti Tuppurainen /sd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ukrainan ja Venäjän konflikti on suuri murhenäytelmä. Köyhtyneen maan tärkeä teollisuusalue on taistelukenttänä, ja kansallisvarallisuutta tuhotaan päivittäin. Talot, tehtaat ja tiet rakennetaan epäilemättä vielä uusiksi, mutta kukaan ei tuo enää takaisin niitä yli 2 000:ta kuollutta eikä korvaa tuhansien vammautuneiden ja satojentuhansien kodeistaan paenneiden ihmisten kärsimystä ja hätää.

Ukrainan tapahtumat ovat suuri pelon aihe. Kun Ukrainassa soditaan, se vaikuttaa koko Euroopan vakauteen. Tilanne on monessa suhteessa jopa epävarmempi kuin kylmän sodan vuosikymmeninä, jolloin Eurooppa oli jakautunut länteen ja itään ja niiden välissä paikkaansa hakeviin puolueettomiin maihin. Vaikka itä ja länsi olivat valmiudessa käymään toistensa kimppuun, oli kylmä sota jäädyttänyt osapuolten asemat ja määrittänyt etupiirirajat.

Kun kylmän sodan jälkeen uskoimme elävämme yhteistyön Euroopassa, rajattomassa Euroopassa, on etupiiriajattelu taas tekemässä paluuta, eikä sille ole samanlaisia rujoja mutta selkeitä pelisääntöjä kuin oli sodanjälkeisellä Euroopalla. Nykypäivä muistuttaa huolestuttavasti viime vuosisadan alkupuolta. Krimin väkivalloin toteutettu irrottaminen Ukrainasta merkitsee vanhan aluevalloituspolitiikan paluuta. Epämääräinen puhe ulkovenäläisten suojelusta herättää aiheellista huolta: mitä vastaan heitä suojellaan, missä ja millaisin keinoin?

Arvoisa puhemies! Euroopan unionin arvo on korvaamaton. Jo yli sukupolven ajan moni meistä on ajatellut, että EU rauhanprojektina on juhlapuheiden aihe ja EU on pelkkä direktiiviautomaatti. Nyt Euroopan unionia tarvitaan juuri rauhan ja vakauden tuojaksi.

Unionin ulkopolitiikassa on toki korjattavaa, varsinkin sen käytännön valmistelun ja toimeenpanon osalta, mutta ilman unionia maanosa olisi todellisessa vaarassa. Nyt suuretkin EU-maat sovittavat politiikkansa yhteiseen etuun. Salaiset sopimukset etupiirijaosta ovat varsin etäinen uhka. Suomen paikka on Euroopan unionissa. On Ukrainan onnettomuus, että sen katsotaan olevan idän ja lännen välissä. Siitä ei ole todellakaan seurannut sillanrakentajan asemaa.

Arvoisa puhemies! Ulkopolitiikka on politiikkaa, ja politiikasta on voitava keskustella. Hallituksen ja opposition kiistojen ja puolueiden eriseuraisuuden pitää kuitenkin pysähtyä valtionrajan kohdalla. Ulospäin on oltava yksimielisiä. Suurista ratkaisuista on löydettävä kansallinen linja.

Valtion johto näyttää esimerkkiä. Tasavallan presidentin, pääministerin ja ulkoministerin maailmankatsomuksessa on varmaankin eroja. Politiikan tekemisen tavoissa he ovat kaukana toisistaan. Suomen ulkopolitiikka on siitä huolimatta selkeää, yksituumaista ja maan etua palvelevaa. Ulkoministeri Tuomioja on ilmaissut selväsanaisesti Suomen kannat. Pääministeri on antanut tukensa tälle työlle, ja tasavallan presidentti on pitänyt ulkopolitiikan johdon käsissään.

Arvoisa puhemies! Sodan on loputtava, rauhan on voitettava. Ukrainaan on saatava aikaan aselepo. Maalle valitun ja kansainvälisesti tunnustetun presidentin ja hallituksen on voitava palauttaa järjestys. Aseiden ja taistelijoiden virta rajan yli on pysäytettävä. Humanitaarista apua on toimitettava Ukrainan suostumuksella ja kansainvälisenä yhteistyönä. Tämän jälkeen voidaan aloittaa Ukrainan jälleenrakennus sekä kansallisen sovinnon että talouden osalta. Parlamenttivaalit voidaan pitää koko maassa. Piintynyttä korruption kulttuuria voidaan siivota.

Ukrainalaiset ovat kansakunta. He ansaitsevat toimivan valtion. Rauhan myötä voidaan aloittaa Ukrainan ja Venäjän suhteiden jälleenrakentaminen ja päästä rakentavaan keskusteluun Krimin palauttamisesta Ukrainan hallintaan. Suomen on EU:n sisällä korostettava diplomatian ja neuvotteluyhteyksien tärkeyttä. Pakotepolitiikassa on oltava yhteisessä EU-rintamassa, kuitenkin pakotteiden ehdollisuutta ja väliaikaisuutta korostaen. Pakotepolitiikan varsinainen tavoite on diplomaattisen ratkaisun löytyminen. Tästä on oltava selkeä tiekartta. EU:n ja Venäjän suhteille on koitunut vahinkoa, mutta vahingot ovat korjattavissa.

Vakaalla eurooppalaisella pohjalla Suomi voi pitää yllä kahdenvälisiä suhteita Venäjään. Unionin yhteisiin arvoihin ja yhteiseen politiikkaan sitoutuneena Suomi voi edistää suhteiden lientymistä ja kääntää EU:n ja Venäjän kurssia pois pakotteiden ja vastapakotteiden kierteestä kohti kestävää poliittista ratkaisua.

Timo Soini /ps(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Euroopan turvallisuustilanne on muuttunut. Kyse ei ole ohimenevästä töyssystä vaan laajasta kokonaisuudesta, joten muutos on otettava vakavasti. Syntynyt tilanne vaatii sekä poliittista että taloudellista tarkastelua, koska pitkään jatkunut eurokriisi saattaa poliittisen kriisin myötä vahvistua pakotteiden ja erityisesti Venäjän talouden alamäen jatkuessa.

Meillä Suomessa on arvioitu, että pakotteiden ja vastapakotteiden suorat vaikutukset ovat suuruudeltaan noin 0,1 prosenttia bruttokansantuotteesta. Luku kuulostaa vähäiseltä, ja siksi on syytä huomata, että siihen on laskettu vasta suorat vaikutukset. Epäsuorat vaikutukset ovat kattavia ja oletettavasti selvästi suuremmat. Pakotteet hidastavat taloudellisesti myös monia Suomen kauppakumppaneita, esimerkiksi Saksaa ja Baltian maita. En väheksyisi pakotteiden merkitystä. Valiolle ne aiheuttavat valtavia uudelleenjärjestelyjä, ja tämä säteilee myös moniin kuljetusyrityksiin. Satamissa on nähty idänkaupassa ilmenneet uudet haasteet. Käsittääkseni varsin moni pieni ja keskisuuri yritys etenkin Itä-Suomessa tuskailee hiipuvan kysynnän kanssa.

Pakotteista ja vastapakotteista on muuten sanottava, että ne eivät välttämättä edistä Ukrainan kriisin ratkeamista. Tämän sijaan ne mahdollisesti pitkittävät kriisiä ja haittaavat kaikkien osapuolten kasvumahdollisuuksia. Ukrainan selk-kausta ei juustolla ja jugurtilla ratkaista. Jos EU-maat haluaisivat asettaa todella tehoavia pakotteita, tällöin Ranska lopettaisi ase- ja sotatarvikemyynnin Venäjälle eikä Saksa enää ostaisi venäläistä kaasua. Tällaisilla järeillä pakotteilla olisi vaikutusta Venäjän toimiin. EU:n kahdella jättiläisellä olisi kaikki mahdollisuudet suoraviivaisiin toimiin, mutta tahtoa vain ei näytä olevan riittävästi. Ranskan sotalaivakaupat varmistavat sen, että EU ei tässä asiassa kykene toimimaan yhtenäisesti ja tehokkaasti.

Pakotteiden kohdalla on nähty, kuinka aktiivisesti eri EU-maat ovat vaatineet unionilta kompensaatioita pakotteiden haittavaikutuksia vähentämään. Espanja on toiminut asiassa hyvin aktiivisesti, samoin Puola ja Baltian maat. Suomella on tässä terästäytymisen paikka.

Arvoisa puhemies! Lännen ja Venäjän väliset suhteet ovat kiristyneet erittäin nopeasti. Kiristyminen osuu erityisen paljon Suomeen, joka haluaa vaalia hyviä suhteita molempiin suuntiin. Ukrainan kriisin taustalla vaikuttaneet tekijät eivät ole merkittävästi muuttuneet, ja lisäksi väkivallan aiheuttamat seuraukset ovat jo luoneet syviä jakolinjoja Ukrainaan ja Eurooppaan. Mikäli tilanne pitkittyy, on vaara, että ajaudumme uudenlaiseen kylmään sotaan.

Kriisin ratkaisua etsiessämme kohtaamme erittäin oleellisen kysymyksen: Mitkä ovat Venäjän pyrkimykset? Mihin Venäjä lopulta tyytyy Ukrainan ja koko itäisen Euroopan suhteen? Venäjän politiikkaa on aina voinut kuvailla hyvin sanalla "arvaamaton", ja tänä päivänä luonnehdinta on entistä sopivampi. Euroopan tilanteen muutos vaatii Suomessa taloudellisten vaikutusten arvioinnin lisäksi myös turvallisuuspolitiikan pikkutarkkaa uudelleentarkastelua.

Osana tätä kokonaisuutta meidän on käytävä läpi puolustuspolitiikan vaihtoehdot. Tämän vuoksi eduskunnan tulee saada mahdollisimman pian ja hyvissä ajoin ennen seuraavia vaaleja selvitys eri vaihtoehdoista kansainvälisen verkostoitumisen ja yhteistyön lisäämisestä. Kansainvälinen verkostoituminen ja yhteistyö ovat välttämättömiä, sillä sotilaallinen liittoutumattomuus ei tässä keskinäisriippuvuuksien maailmassa ole enää käytännössä täysin mahdollista. Puolustusteknologian kustannukset nousevat jyrkästi, kun samaan aikaan valtion talouskuria joudutaan kiristämään. Kustannuspaineet lisäävät erityisesti Suomen kaltaisten pienten maiden tarpeita puolustusyhteistyöhön.

Arvoisa puhemies! Ukrainan tilanne on vakava, ja sitä on seurattava tiiviisti. Syytä ylikorostuneeseen huoleen ei ole. Arkirealismi ja valp-paus kuuluvat viisaalle valtiolle epävarmassa maailmassa. Suomen tulee olla mukana EU:n yhteisessä linjassa ja samalla aktiivinen myös kahdenvälisissä toimissa. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö on perussuomalaisten mielestä toiminut asiassa hyvin. Suomen on oltava mukana vahvistamassa kansainvälistä järjestelmää, jolla Euroopan turvallisuutta ja vakautta voidaan lisätä. Venäjän toiminnasta huolimatta meidän on jo lähivuosina voitava rakentaa luottamukseen perustuvaa yhteistyötä Venäjän kanssa niin poliittisista kuin taloudellisista syistä.

Arvoisa puhemies! Venäjän eriytyminen lännestä ei ole meidän, ei Venäjän itsensä eikä Euroopan etu.

Juha Sipilä /kesk(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ukrainan kriisi on pitkittynyt ja laajentunut, ja sen vaikutukset heijastuvat yhä laajemmalle turvallisuuteen ja talouteen. Krimin niemimaa on edelleen miehitetty, ja Itä-Ukrainassa käydään kiivaita taisteluita. Ukrainan kriisi on tuonut koko maailman uuden kylmän sodan porteille. Venäjä toimii selkeästi kansainvälisen oikeuden vastaisesti, eikä sitä voida hyväksyä. Tilanteen ajautumista entistä vaikeammaksi tulee kuitenkin kaikin keinoin yrittää estää.

Venäjän uudelleen kiihtynyt sotilaallinen toiminta Itä-Ukrainassa kertoo, että aiemmat pyrkimykset konfliktin hillitsemiseksi eivät syystä tai toisesta ole tuottaneet tulosta. Taisteluvaiheen tasaantuminen ja uudet diplomaattiset avaukset lisäsivät jo toiveikkuutta, joka taas viime päivinä on karissut.

Ymmärrän hyvin, että ihmiset ovat huolissaan. Kriittinen arvio tehdyistä toimenpiteistä on tarpeen juuri nyt. Itse olen päätynyt siihen, että kyse ei ole vain Ukrainan kriisistä vaan myös pidemmän aikavälin epäonnistumisista. Yksi kylmän sodan jälkeisiä tragedioita on se, että Venäjän integroiminen taloudellisesti ja poliittisesti muun Euroopan ja lännen kanssa ei ole onnistunut. Samaan aikaan Venäjä on viestinyt lännen asennetta liian ylimieliseksi.

Arvoisa puhemies! Ukrainan kannalta tilanne on erittäin haasteellinen. Sekä sisäiset että ulkoiset ongelmat uhkaavat maata vakavasti. Maa on selvästi jakautunut. Inhimillinen hätä on suurta. Ukraina elää syvää murroskautta niin taloudellisesti kuin poliittisestikin.

Ukrainan kriisiin sekä Venäjän ja lännen yhteistyön perusteisiin on palattava neuvottelupöydissä. Ukrainan oman roolin näissä neuvotteluissa on oltava keskeinen. Asioita ei voida sopia sen pään yli. Sopimisen edellytyksiä voidaan kuitenkin vahvistaa. Samalla EU:n toimintaa kriisissä on arvioitava kriittisesti. Ministeri Tuomioja on aivan oikein kiinnittänyt asiaan huomiota.

Mitä johtopäätöksiä tapahtumista ja tilanteesta tulisi tehdä?

Ensinnäkin, Suomen on toimittava aktiivisesti kriisin ratkaisemiseksi. Keskusta tukee tasavallan presidentin ja muun ulkopoliittisen johdon ponnisteluja. Tasavallan presidentti jatkaa rauhanrakentamiseen perustuvaa Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan pitkää ja kestäväksi osoittautunutta linjaa. Suomen Venäjä-osaaminen on syntynyt monissa vaikeissa tilanteissa, ja tästä voi olla nyt EU:llekin apua. Suomen tulee ottaa vahvempi rooli osana unionia kriisin ratkaisun etsimisessä.

Oman asemamme takia emme missään oloissa voi jäädä lännen isojen maiden ja Venäjän yhteistyön pelisääntöjen arvioinnin ulkopuolelle. Meillä on jatkossakin oltava oma ääni ja aloitekyky sekä liikkumatila ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Samoin meillä on oltava suorat ja hyvät suhteet Venäjään sekä muihin maihin.

Toiseksi, pakotteet ovat olleet vääjäämättömiä. Pakotteiden vaikutuksia ei pidä kuitenkaan vähätellä. On selvää, että jos kriisi pitkittyy, pakotteiden ja vastapakotteiden vaikutukset ovat suuret. Pakotteiden vaikutukset suomalaisiin kohdistuvat sattumanvaraisesti. Eniten kärsi-vien, kuten elintarviketeollisuuden ja maitotilojen, pitää saada kompensaatiota EU:lta.

Kolmanneksi, toivottavasti viimeistään tämä tilanne saa muutkin huomaamaan kotimaisen energian ja ruuantuotannon merkityksen paitsi työllisyyden ja kauppataseen mutta myös huoltovarmuuden näkökulmasta.

Neljänneksi, Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisen linjan pitää olla kaikissa tilanteissa selkeä. Suomeen ei kohdistu uhkaa, emmekä salli suvereniteettimme kyseenalaistamista millään muotoa. Kansakuntana meidän on kuitenkin valmistauduttava myös pahimman varalle. Suomi on valinnut sotilaallisen liittoutumattomuuden ja vahvan kansallisen puolustuksen. Tähän on liittynyt yhteistyö Pohjoismaiden ja Naton kanssa. Tärkeintä on, että arvioimme realistisesti näiden erilaisten järjestelyiden vaikutuksen. Keskusta katsoo, että Suomen on itse kyettävä huolehtimaan maamme puolustuksesta. Puolustusvalmiuttamme ja resursseja on kuitenkin jatkossa vahvistettava.

Arvoisa puhemies! Vakavassa paikassa suomalaiset ovat aina pitäneet yhtä. Nyt on taas sen aika.

Annika Lapintie /vas(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Euroopassa eletään synkkää aikaa, niin synkkää, ettei sellaista olisi voinut muutama vuosi sitten kuvitellakaan. Mustat kansallismielisyyden pilvet näkyvät ympäri Eurooppaa, niin idässä kuin lännessä. Enää ei ole kaukaa haettu pelko siitä, että edessämme on uusi 1930-luku. Silloin demokratia sai väistyä ääriliikkeiden tieltä, talous taantui ja niukat resurssit haaskattiin tuottamattomaan asevarusteluun.

Menneisyyden syövereistä on myös provosoitu esiin aseisiin uskova voimapolitiikka. Ukrainassa riehuu kohta täysi sota, ja Venäjällä lietsotaan kansallistunnetta ja kaihotaan entistä suurvalta-asemaa. Vapaa tiedonvälitys, demokratia ja vähemmistöjen oikeudet ovat Venäjällä ahtaalla.

Toivoa kuitenkin sopii, että Ukrainan kriisi ja sota olisivat vain Neuvostoliiton hajoamisen myöhään puhjennut jälkitauti, jonka ei tarvitse tarttua koko Eurooppaan. Ongelma on, että lääkettä tautiin ei ole löytynyt. Juuri nyt prognoosikaan ei näytä hyvältä.

Arvoisa puhemies! Ukrainan edellinen hallinto ei koskaan lunastanut vuonna 2004 alkaneen oranssin vallankumouksen lupauksia paremmasta huomisesta. Tämä tyytymättömyys oli perussyy Maidanin kansannousuun.

Maidanin jälkeisen Ukrainan johdon politiikkaa voi hyvästä syystä arvostella, ja sen tekoja ja puheita voi pitää epätoivottavina ja epäviisaina. Ukrainan hallitus ei kuitenkaan ole fasistinen, ja ennen kaikkea mikään Ukrainan hallituksen teko ei oikeuta aseelliseen toimintaan sitä vastaan. Venäjän suorittama laiton Krimin valtaus, sotilasapu separatisteille ja suora sotilaallinen puuttuminen ovat täysin tuomittavia, eikä niitä mitenkään voi hyväksyä. (Eduskunnasta: Neuvostoliiton meininkiä!) Ukrainalaisilla on oltava suvereeni oikeus hallita alueettaan ja rajojaan, ja ukrainalaisten on annettava itsenäisesti ratkaista se, kuinka vähemmistöjen oikeudet turvataan ja kuinka hallinto järjestetään. Ihmisoikeuksia ei paranneta asein.

Euroopan unioni ja Nato eivät ole lähettäneet sotajoukkoja Ukrainan tueksi. Niiden sijaan Venäjää on yritetty painostaa neuvottelupöytään talouspakotteiden avulla. Tämä ei historian valossa ehkä ole paras keino, mutta joskus pöydällä on vain huonoja vaihtoehtoja. On kuitenkin parempi käydä mittelöt talouden keinoin, antaa eurojen ja ruplien puhua, kuin antaa aseiden puhua. Pitkittyvä pakotteiden ja vastapakotteiden kierre ei ole kenenkään etu, mutta vielä vähemmän sitä on Euroopan ajautuminen laajempaan sotaan.

Suomi on osa EU:ta ja EU:n yhteistä politiikkaa, mutta olemme myös Venäjän naapurimaa. Siksi on tärkeää, että Suomella on myös omia keskusteluyhteyksiä Venäjälle. Tasavallan presidentti Sauli Niinistön aloitteellisuus on ollut tervetullutta.

Mihinkään paniikkiliikkeisiin ei nyt pidä ryhtyä. Suomen Nato-jäsenyys ei tuo rauhaa Ukrainassa yhtään lähemmäksi eikä paranna yhdenkään ukrainalaisen asemaa. Myös Suomen liittyminen Naton niin sanottuun isäntämaatukisopimukseen on vähintäänkin huonosti ajoitettu. Sotilaallisesti liittoutumattoman Suomen ei tule lähettää maailmalle väärää viestiä.

Vastakkainasettelujen sijaan Suomen ja EU:n on tehtävä nyt kaikkensa diplomaattisen ratkaisun tukemiseksi. On aivan sama, saadaanko rauha aikaan YK:n turvallisuusneuvostossa Angela Merkelin vai Sauli Niinistön aloitteesta. Jos rauha edellyttää Yhdysvaltoja ja Barack Obamaa, niin sitten vaaditaan sitä. Euroopan rauhan, vakauden ja hyvinvoinnin kannalta on pitkällä aikavälillä myös Venäjä saatava takaisin mukaan normaaliin eurooppalaiseen kanssakäymiseen.

Arvoisa puhemies! Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö Etyj täyttää ensi vuonna 40 vuotta. Eurooppaa vakauttanut prosessi sai alkunsa Helsingistä vuonna 1975. Keskeisinä periaatteina olivat tuolloin ihmisoikeudet ja rajojen pysyvyys. Ukrainan tapahtumien myötä näillä periaatteilla on pyyhitty pöytää.

Ensi vuonna Etyj kokoontuu parlamentaariseen yleiskokoukseen Finlandia-talossa, samassa paikassa, jossa alkuperäinen Etyk pidettiin. Nähtäväksi jää, mitä silloin juhlitaan ja mitä silloin voidaan päättää.

Anni Sinnemäki /vihr(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Venäjä on toiminut kansainvälisen oikeuden vastaisesti ottamalla haltuun sotilaallisella voimalla Krimin, osan toista suvereenia valtiota. Suomen tasavallan presidentti Sauli Niinistö oli yksi ensimmäisistä eurooppalaisista johtajista, joka tuomitsi Venäjän toiminnan kansainvälisen oikeuden vastaisena.

Tällä hetkellä itäisessä Ukrainassa on suuri joukko venäläisiä sotilaita ja sotakalustoa käymässä sotaa separatistijohtajien rinnalla, jotka hekin taitavat kaikki olla venäjän kansalaisia. Ei ole täyttä selvyyttä siitä, mitkä ovat tämän venäläisen sotavoiman käskytyssuhteet, eikä Venäjän johto ole tunnustanut näitä sotilaita. Selvää kuitenkin on, että nämä sotilaat eivät ole paikalla omasta yksilöllisestä päähänpistostaan. Nyt Venäjällä vietetään hautajaisia, joissa kenellekään ei ole suoraan sanottu, missä ja minkä tähden nämä nuoret miehet ovat kuolleet.

Eurooppalaisen valtion suvereniteetin ja alueellisen koskemattomuuden loukkaus on jotain sellaista, mitä emme voi vain ohittaa olankohautuksella. Tämän vuoksi olemme Euroopan unionissa asettaneet taloudellisia pakotteita, jotka koskevat Venäjää. Meillä ei ole tarkkoja takeita siitä, että juuri näillä pakotteilla kriisi ratkaistaan. Jotain on silti täytynyt tehdä. Olen seurannut keskustelua pakotteista tarkkaan, ja vaikuttaa siltä, että lopulta nekin, jotka ovat näitä pakotteita kritisoineet, katsovat, että jotain meidän on pitänyt tehdä.

Pakotteet ja Venäjän asettamat vastapakotteet vaikuttavat myös meihin. Ne vaikuttavat erityisen voimakkaasti nyt, kun taloutemme on muutenkin hyvin hauraassa tilassa. Tässä vaiheessa vaikutukset ovat rajallisia. Viennistämme elintarvikesektorin vienti on ollut merkittävä mutta ei kuitenkaan kaikkein suurin sektori. Pidemmällä aikavälillä vaikutukset kasvavat riippuen siitä, miten investoinnit Venäjällä kehittyvät. Suomen investointitavaroiden vienti Venäjälle on ollut kymmenkertaista elintarvikesektoriin verrattuna.

Arvoisa puhemies! Ukraina on maana huonossa jamassa, korruptoitunut ja köyhä. Ihmisillä ei ole siellä ollut luottamusta poliittiseen päätöksentekoon. Ongelmien ytimessä on poliittisten päätöksentekijöiden ja oligarkkien keskinäiset tiiviit suhteet ja yksityisen edun meno yleisen edun edelle. Euroopan unionin yksi tärkeimmistä tehtävistä on antaa oma panoksensa siihen, että Ukraina voi kriisin rauhoituttua uudistaa talouttaan ja julkista hallintoaan siedettävälle tai normaalille tasolle.

Ukrainan ongelmat ovat moninaiset ja syvät. Tämä kriisi ei kuitenkaan ole johtunut siitä, että venäjänkielistä väestöä olisi siellä sorrettu. Venäjän kielellä on ollut Ukrainassa sen itsenäisyyden ajan käytännössä toimiva ja hyvin tunnustettu asema. Venäjän kielen ja venäjänkielisten aseman turvaaminen, kuten muidenkin Ukrainan vähemmistökielten aseman turvaaminen, on yksi tärkeä kysymys kriisin jälkeisessä Ukrainassa, mutta kielellisen ryhmän kaltoinkohtelu ei ole tämän kriisin syy.

Suomi on Ukrainan lailla Venäjän naapuri, ja meidän kannattaa katsoa tätä kriisiä valtiona myös henkilökohtaisesti. Mikä meidät erottaa Ukrainasta? Lukemattomat asiat: paikka historiassa, se, että emme olleet osa Neuvostoliittoa, talous. Mutta ehkä tärkeimpänä erottavana tekijänä voi pitää jäsenyyttämme Euroopan unionissa.

Jäsenyys EU:ssa määritteli paikkamme läntiseen Eurooppaan. Ilman jäsenyyttä olisimme nyt äärimmäisen epävakaassa asemassa Euroopassa. Vihreät näkevät, että jäsenyys EU:ssa on vakauttanut asemamme turvallisuuspoliittisesti. Me olemme yksi niistä maista, jotka ovat hyötyneet jäsenyydestä eniten. Tämä on myös yksi syy, miksi juuri Suomen kannattaa aktiivisesti edistää unionin yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa.

Minulle itselleni venäjän kieli on ollut ensimmäinen vieras kieli, jonka olen oppinut. Sen kautta olen ensimmäistä kertaa nähnyt maailman jonkun toisin silmin. Olen seurannut maata pysähtyneisyyden ajasta perestroikan murrokseen ja 90-luvun toiveikkaasta ja sekavasta vapaudesta Putinin hallinnon askel askeleelta kiristävään ja rajoittavaan suuntaan. Olen aina kuulunut siihen joukkoon, joka sanoo, että Venäjää tulee ymmärtää tai ainakin yrittää ymmärtää. Sitä surullisemmalta tuntuu, että vaikka kuinka ymmärtäisi, nyt ei ole jotain sellaista, mitä voisi hyväksyä, silmiemme edessä. Oman etupiirin laajentaminen suvereenin valtion alueelle ei ole hyväksyttävää mistään lähtökohdasta.

Tilanteen vaikeudesta huolimatta Suomen tulee kaikin tavoin, kaikin sen käytössä olevin keinoin, etsiä reittiä takaisin kohti rauhantilaa, vakautta ja valtiollisen suvereniteetin kunnioitusta.

Jörn Donner /r(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Yritän tästä puheenvuorostani vähän karsia sellaista, joka on kuultu edellisissä puheenvuoroissa, etenkin edustaja Kanervan puheenvuorossa.

Meidän ulkopolitiikkamme on ollut tietoisesti ja hyväksytysti jakomielitautista Ukrainan tapahtumista ja Venäjän toimista alkunsa saaneen kansainvälisen kriisin aikana. Tämä ilmenee muun muassa siten, että toisaalta haluamme ylläpitää hyviä kahdenkeskisiä suhteita Venäjään ja toisaalta osallistumme EU:n pyrkimyksiin varoitusten ja pakotteiden avulla vakuuttaa Venäjän johto rauhanomaisen diplomaattisen ratkaisun tavoittelemisen tarpeellisuudesta. Tällainen ratkaisu vaikuttaa nykytilanteessa yhä etäisemmältä.

Muistettakoon, että Venäjän sanojen ja tekojen välinen ristiriita on huutava. Miten tämä yhtälö Suomen osalta ratkaistaan, siitä emme ilmeisistä syistä tiedä mitään. Tuskin kuluu päivää tai tuntia ilman uutisointia Itä- ja Etelä-Ukrainan tapahtumista. Uhkakuvan voidaan myöskin ajatella koskevan suoraan meitä, mikä antaa uusia aspekteja niin kutsuttuun Nato-optioon. Tästä syystä on jokseenkin turhaa kommentoida tapahtumainkulkuja, joita radio, tv ja lehdet kertovat meille. On nimittäin mahdotonta tietää, mitä presidentti Putin ja Venäjän hallinto suunnittelevat.

Mutta miten pitkälle sitten halutaan mennä? Koko tämä tapahtumasarja on syntynyt Venäjälle otollisella hetkellä. Euroopan unioni vaikuttaa voimattomalta ja jokseenkin toimintakyvyttömältä sen lisäksi, että päätettyjen pakotteiden vaikutus on toistaiseksi ollut hyvin vähäinen. Yksituumaisuutta on vähäisessä määrin ennen kaikkea Puolan ja Baltian maiden edustaman aktivismin ja toisaalta odottavan ja varovaisen kannan välillä, joka on leimannut Saksan ja Suomen asenteita. Mitään aivan selkeää linjaa ei EU:lla eikä Yhdysvalloilla ole suhteessa Venäjään kaikista diplomaattisista ponnisteluista huolimatta.

Haluan tässä lyhyesti kommentoida meidän maailmamme ja Venäjän arvojen nykyisiä suuria eroja.

Arvoisa puhemies! Me — tällä tarkoitan meitä osana länsimaailmaa yhdessä EU-maiden enemmistön, Yhdysvaltojen, Etelä-Amerikan eräiden osien sekä Australian ja Uuden-Seelannin kanssa — elämme arvoyhteisössä, jonka peruspiirteitä voidaan pitää itsestään selvinä. Kyse on demokratian pelisäännöistä, mielipiteenvapaudesta ilman sensuuria, kulttuurisesta monimuotoisuudesta, markkinataloudesta, sukupuolten välisestä tasa-arvosta — kaikesta siitä, minkä voidaan katsoa olevan luonteenomaista avoimelle yhteiskunnalle, viitatakseni termin alullepanijaan filosofi Karl Popperiin ja hänen klassiseen kirjaansa Avoin yhteiskunta ja sen viholli-set.

Tämä merkitsee, arvoisa puhemies, että valtio ei voi määrätä, mitä mieltä yksilöt ovat ja miten he ajattelevat. Aiemmilla Venäjälle tekemilläni matkoilla, kauan ennen nykyisiä tapahtumia, havaitsin venäläisessä yhteiskunnassa pyrkimyksiä avoimuuteen. Vuosien kuluessa ne ovat täysin kadonneet. Media, lukuun ottamatta pieniä sirpaleita lehdistön ja radion piirissä, on täysin Putinin hallinnon käsissä, ja se harjoittaa tehokasta propagandaa fasisteiksi kutsuttuja vastaan. Se, että isovenäläistä nationalismia korostavan hallinnon toiminnalla on kansan enemmistön hyväksyntä, on aika luonnollista. Liberaalia keskiluokkaa on tosin syntynyt maan suuriin kaupunkeihin, ja toisinajattelua ilmenee jonkin verran, mutta sillä ei ole sijaa Venäjän rajojen sisällä.

Mitä on tehtävissä, arvoisa puhemies? Huipputason keskustelut, joihin usein on vedottu ja joita onkin käyty, eivät ole johtaneet mihinkään. Jos Venäjä haluaa kokonaan eristäytyä maailmastamme, on syytä tähdentää, mitä se merkitsee. Meidän on selkeästi voitava kertoa, mitä arvoja edustamme. Nämä arvot tulivat esiin Ukrainassa niinä päivinä, jolloin diktatorinen hallitus luhistui. Ne pätevät niin tänään kuin huomennakin.

Peter Östman /kd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies, värderade talman! Ukrainakrisen är mycket allvarlig. Både säkerheten och välfärden för hela Europa är i vågskålen. Dessutom är också relationerna mellan EU och Ryssland på spel.

Arvoisa puhemies! Venäläinen oppositiovaikuttaja, shakkimestari Garri Kasparov arvostelee niin EU:ta kuin Yhdysvaltojakin liiasta varovaisuudesta Ukrainan suhteen. Hän kutsuu tilannetta sodaksi, jossa toinen osapuoli hyökkää aina, kun toinen osapuoli osoittaa heikkoutta. Jos käytetään vertausta shakkipeliin, on Venäjä pelannut päättäväisesti. Heidän näkökulmastaan Ukrainan itäinen osa ja Krimin niemimaa ovat kuuluneet satojen vuosien ajan Venäjään. Monilla alueilla on venäjänkielinen enemmistö, joka haluaisi kuulua Venäjään, eikä Venäjä ole valmis luopumaan valloittamastaan Krimin niemimaasta. Shakki on sotaa, jossa toinen halutaan voittaa. Kuitenkin nykymaailmassa elämme tiiviissä riippuvuussuhteissa, minkä vuoksi toisen talouden menestys on toisenkin etu ja toisen tappio vahingoittaa myös toista.

Valtaosa Venäjän vientituloista tulee kaasusta ja öljystä, joista monet EU-maat ovat pitkälle riippuvaisia. Venäjän kauppatase on ollut plussalla yli 10 miljardia euroa kuukaudessa, ja maa on käytännössä velaton, toisin kuin EU-maat. Lauantaina Eurooppa-neuvosto antoi komissiolle viikon aikaa lisätoimien valmisteluun. EU kaavailee uusia pakotteita pankki-, energia- ja puolustussektoreille. Venäjä puolestaan asettaisi vastapakotteet ilmailuun, autoihin ja laivanrakennukseen. Samalla kumpikin sukeltaisi yhä syvempään taantumaan.

Koska Suomi on EU:n Venäjä-riippuvaisimpia maita, pakotteet ja vastapakotteet iskevät meihin erityisen pahasti. Jo voimaan tulleisiin vastapakotteisiin liittyen on välttämätöntä, että myös maidontuottajat saavat kompensaatiota tappioistaan EU:n maatalouden kriisirahastosta.

Arvoisa puhemies! Kristillisdemokraattien mielestä EU:n ei tule ryhtyä toimiin niiden jäsenmaiden ehdoilla, jotka kärsivät pakotteista vähiten tai hakevat lisääntyvää yhteisvastuuta EU:n taloudessa. Toki Suomenkin tulee pelata yhteisen EU-taktiikan alla, mutta taktiikka on valittava niin, etteivät seuraamukset kohdistu epätasaisesti eri jäsenmaihin. Tasapuolinen taakanjako on tosin äärimmäisen vaikeaa, ja keinot sen toteuttamiseksi vievät unionia kohti lisääntyvää taloudellista yhteisvastuuta.

Valitettavasti Euroopan unionilta puuttuu Venäjä-osaamista. Myös asenteissa voisi olla tarkistamisen varaa. Suomi on vuosikymmenten saatossa oppinut tuntemaan venäläistä sielunelämää ja maailmankatsomusta. Siksi on arvokasta, että presidentti Niinistö on osaltaan toiminut dialogin avaamiseksi ja neuvotteluratkaisun etsimiseksi.

Arvoisa puhemies! Suomen tulee edelleen ylläpitää ja kehittää kahdenvälisiä kauppa- ja kulttuurisuhteitaan Venäjään. On kaikkien etu, että Venäjä edelleen länsimaistuu ja sen yhteydet EU-maihin tiivistyvät.

Ukrainan talous on romahtamassa, ja maassa on humanitäärinen kriisi. Itä-Ukrainan väestölle on kyettävä saamaan välittömästi lisää humanitäärista apua. EU:n kannattaisikin panostaa Ukrainan taloudelliseen auttamiseen. Yhtä lailla on tärkeää, että Ukraina saa järjestettyä lokakuun parlamenttivaalit demokraattisesti ja että maan uudesta hallituksesta tulee vakaa ja eri kansanryhmiä edustava. Ukrainan olisi tärkeää päästä yhtäaikaiseen hyvään yhteistyöhön niin Venäjän kuin EU:n länsimaiden kanssa. Venäjän on kunnioitettava Ukrainan suvereniteettia ja välittömästi vedettävä sieltä pois kaikki sotilaansa sekä lopetettava separatistien tukeminen.

Värderade talman! Det är oerhört viktigt att parlamentsvalet i Ukraina kan ordnas demokratiskt och att den nya regeringen kommer att fungera stabilt och representeras av olika etniska grupper.

Lopuksi: Kristillisdemokraattisen eduskuntaryhmän mielestä tilanne on erittäin vakava, ja kyse ei ole ainoastaan Ukrainan kriisistä, vaan kyseessä on koko Euroopan turvallisuus ja hyvinvointi sekä myös EU-maiden ja Venäjän suhteet vuosikymmeniksi eteenpäin. Vetoamme kriisin kaikkiin osapuoliin, jotta kiistat ratkaistaan neuvottelupöydässä ja verenvuodatus Itä-Ukrainassa saadaan päättymään mahdollisimman pian.

Pääministeri  Alexander  Stubb

Arvoisa herra puhemies! Minusta salissa kuultu keskustelu oli erinomainen esimerkki suomalaisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan yksituumaisuudesta. Olen erittäin kiitollinen aivan jokaisen ryhmäpuheenvuorosta tässä vaikeassa tilanteessa.

Ukrainan tilanne on vakava, ja Suomi on ainoa EU-maa, jolla on 1 300 kilometriä rajaa Venäjän kanssa. Tähän koko kriisiin nivoutuu yhtäältä talouspolitiikka eli pakotteet ja toisaalta turvallisuuspolitiikka. Kun Suomesta tuli Euroopan unionin jäsen 1. päivä tammikuuta 1995, me valitsimme ulko- ja turvallisuuspoliittiseksi peruslinjaksemme länsimaiset instituutiot. Me olemme keskeisesti mukana siinä päätöksenteossa, jolla muovataan myös meidän koko Euroopan mantereen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Pakotekeskustelu on kaikin tavoin ollut meille tietenkin vaikeata, mutta sen voin taata, että olemme tehneet hartiavoimin töitä sen eteen, että jos ja kun pakotteita tulee ja jos ja kun pakotteita lisätään, niin ne koskevat mahdollisimman vähän Suomea, Suomen taloutta ja Suomen teollisuutta.

Niiden neljän osa-alueen, joihinka pakotteet toistaiseksi ovat iskeneet, eli rahoitusmarkkinoiden, aseiden, kaksoiskäyttötuotteiden ja tiettyjen energiateknologiaan liittyvien kysymysten suoranaisia vaikutuksia suomalaisiin yrityksiin ja Suomen talouteen — olen samaa mieltä kuin perussuomalaiset — ei pidä missään nimessä vähätellä. Tilanne olisi kuitenkin voinut olla huomattavasti pahempi. Venäjän vastapakotteet, jotka keskittyvät elintarvikesektoriin, eivät nekään tietenkään ole meille mieluisia, mutta pyrimme pehmentämään sitä iskua, joka tulee.

Kaikista eniten meitä huolestuttaa tässä tilanteessa se, että voimapolitiikka ja etupiiriajattelu on palannut Euroopan rajoille, ja eniten meitä huolestuttaa se, että se yhteiskuntamalli, joka kulminoituu liberaaliin demokratiaan ja sosiaaliseen markkinatalouteen, ei ole hyväksyttävä vaihtoehto tai toimiva vaihtoehto kaikkialla Euroopassa. Eniten meitä huolestuttaa se, että kyseessä on pitkittynyt kriisi. Mutta mitä tahansa tämän kriisin aikana tapahtuu, on erittäin tärkeätä — niin kuin melkein jokaisessa ryhmäpuheenvuorossa tänään todettiin — että Suomella on hyvät kahdenväliset suhteet ja keskusteluyhteys Venäjään.

On kuitenkin sanomattakin selvää, että siinä vaiheessa, jos itsenäisen, suvereenin valtion rajoja loukataan, jos vallataan Krimin niemimaa, jos aiheutetaan epävakautta Itä-Ukrainan alueella, silloin Suomikaan ei voi pysyä tämäntyyppisessä tilanteessa hiljaa vaan meidän on pyrittävä löytämään ratkaisukeino.

Minä pahoin pelkään, että kyseessä on monen vuoden konflikti, tietty käännös Venäjän ja lännen välisissä suhteissa, ja toivon, että seuraavien kuukausien aikana ja seuraavien vuosien aikana pystymme ylläpitämään samanlaista yksituumaisuutta tämän tilanteen vakavuudesta ja meidän yhteisestä Suomen toimintalinjasta, mikä tänään eduskuntaryhmien puheenvuoroissa on kuultu. — Kiitos.

Ilkka Kanerva /kok:

Herra puhemies! Hankaluuden muodostaa se, että pakotteet ymmärretään, hyväksytään mutta samalla ne aiheuttavat sen erään suurimman ongelman eli Itä-Eurooppa ja Länsi-Eurooppa erkaantuvat yhä kauemmaksi toisistaan, ja se on ongelma.

Toinen iso kysymys on Venäjän tulo neuvottelupöytään. Itse olen siinä suhteessa optimisti ja matkustan huomenna Etyjin yleiskokouksen puheenjohtajan ominaisuudessa tavatakseni siellä duuman puhemiehen, liittoneuvoston puhemiehen ja ulkoministerin näistä asioista keskustellaksemme. Ideana luonnollisestikin on se, millä tavoin ylipäätään saadaan Suomelle tärkeät Etyjin periaatteet toimimaan tässä yhtälössä ja millä tavoin Venäjä voisi rakentavalla tavalla tulla mukaan tähän asetelmaan.

Pidän tärkeänä, että eduskuntien välillä, parlamenttien tasoilla, myös tämä vuorovaikutus kaikissa yhteyksissä voi toimia moitteettomasti, sillä ei vain hallituksilla vaan myöskin eduskunnilla on vastuu siitä, millä tavoin turvallisuusympäristössämme toimitaan.

Tytti Tuppurainen /sd:

Arvoisa puhemies! Kriisin ratkaisulle on jo korkea aika, ja sotatoimet täytyy lopettaa. Suomen kansalaisille tämä tilanne näyttäytyy tällä hetkellä ennen kaikkea pakotepolitiikkana ja keskusteluna siitä, kuinka pakotteisiin tulisi suhtautua. On aivan selvää, että Suomen piti olla yhteisessä EU-rintamassa asettamassa pakotteita, mutta yhtä selvää on se, että on pidettävä mielessä se syy, minkä takia pakotteita asetettiin. Niiden piti olla keino painostaa poliittisen ratkaisun syntymiseen ja diplomaattisen ratkaisun syntymiseen.

Arvoisa pääministeri, onko Euroopan unionilla, sen päämiehillä nyt selkeä käsitys siitä, miten tästä päästään ulos? Millä tavoin pakotteet johtavat tilanteeseen, jossa syntyy kestävä poliittinen, kestävä diplomaattinen ratkaisu ja väkivaltaisuudet loppuvat?

Juha Sipilä /kesk:

Arvoisa puhemies! Niin kuin monet meistä, olen tavannut viimeisen kolmen viikon aikana paljon ihmisiä, ja ihmisten huoli asiasta on ymmärrettävä ja syvä. Kansalaisilta tulee paljon kiitosta erityisesti tasavallan presidentin toimille tämän kriisin ratkaisemiseksi, mutta myös ulkoministeri on saanut paljon kiitosta tuolla toreilla.

Viime päivien aikana ihmisiä on askarruttanut erityisesti kaksi kysymystä:

Toinen on tämä isäntämaatukipöytäkirja, mitä se käytännössä tarkoittaa, mistä on sovittu. Arvoisa ulkoministeri, voisitteko te vielä tässä kansanomaisesti rautalangasta vääntää, mistä siinä asiassa on kysymys?

Toinen kysymys, josta tulee paljon kansalaisilta palautetta ja kysymyksiä, on nämä ilmatilaloukkaukset. Onko niissä saatu Venäjältä jotakin vastauksia? Näin monta loukkausta peräjälkeen ei varmaankaan voi enää olla vahinko.

Annika Lapintie /vas:

Herra puhemies! Me käsittelimme tässä salissa huhtikuussa tätä Naton isäntämaasopimusta ja sen allekirjoittamista. Silloin ulkoministeri Tuomioja totesi, että asiaa ei ole käsitelty eduskunnan valiokunnissa vuoden 2010 jälkeen, koska asiassa ei ole tapahtunut mitään. Sen lisäksi meille näissä asianomaisissa valiokunnissa todettiin, että ei tässä nyt mitään ole tapahtumassakaan vaan takaraja on siellä vuodessa 16. Tämän vuoksi olen nyt todella ihmeissäni, mihin hävisi tämä avoimuus. Eduskunnan valiokunnat, eduskunnan täysistunto käsittelevät ja pystyvät selvittämään, onko tällaisen sopimuksen allekirjoittamisessa ylipäätänsä mitään järkeä. Ovatko nyt uusi pääministeri Stubb ja puolustusministeri Haglund jyränneet teidät täysin, järkevä ulkoministeri Tuomioja? Ruotsissakin eduskunta pääsee asiaa käsittelemään eikä sitä allekirjoiteta suin päin sen takia, (Kari Rajamäki: Niin pitäisi täälläkin tehdä!) että puolustusministeri haluaa.

Timo Soini /ps:

Arvoisa herra puhemies! Ihan pitkästä linjasta voin sitten kyllä palata tähän isäntämaasopimukseenkin. (Hälinää — Puhemies koputtaa) On hyvin tärkeätä, että tasavallan presidentti, hallitus ja eduskunta yhdessä muodostavat Suomen linjan ja puolustavat sitä. Ei Suomella voi olla kuin yksi yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka, Suomen edun mukainen yhteinen politiikka. Me voimme täällä inttää eläkkeistä, veroista, koulutuksesta, mutta isänmaan asiassa se ei kannata eikä ole vastuullista. Meillä on ulko- ja turvallisuuspolitiikassa pitkä johdonmukainen linja. Kriisin aikana täytyy olla ennakoitavassa, johdonmukaisessa politiikassa eikä lähteä säntäilemään edestakaisin.

Anni Sinnemäki /vihr:

Arvoisa puhemies! Itse pelkään pahoin, samoin kuin monet muutkin ovat tässä salissa todenneet, että tämä kriisi kokonaisuudessaan ei tule olemaan lyhyt. On totta kai toivottavaa, olisi välttämätöntä, että käynnissä oleva akuutti sodankäynnin kaltainen tilanne saataisiin loppumaan, jotta ihmisiä ei kuolisi. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että Venäjä on valinnut suuntansa, ja se suunta ei ole ollut yhteistyön suunta, se ei ole ollut keskinäisriippuvuuden korostamisen suunta sen eurooppalaisten naapureiden kanssa.

Kun puhutaan pakotteista, ajattelen itse myös, että saattaa olla, että se, millä tavalla ne vaikuttavat, on pitkäkestoista. Voi olla, että pakotteet ovat osa neuvotteluratkaisua siinä vaiheessa, kun se yhdistelmä, jossa on sekä pakotteet että muut syyt, jotka ovat ajaneet Venäjän taloutta ahtaammalle, alkaa toden teolla tuntua Venäjällä.

Peter Östman  /kd:

Arvoisa puhemies! Olemme olleet talouskriisissä kuusi vuotta, ja niin kuin kaikki tiedämme, talousnäkymät ovat edelleen heikot. Tässä pelissä kaikki osapuolet kärsivät. Haluaisin kysyä ulkoministeriltä: arvioidaanko nyt, että Venäjä luhistuisi ensin eikä epätoivoissaan esimerkiksi käyttäisi asevoimiaan avoimesti? Siinä pelataan jo sitten aika kovaa peliä ja kovilla panoksilla.

Markus Mustajärvi /vr:

Arvoisa puhemies! Ukrainan kriisiin liittyen on lietsottu kansallismielisiä tuntoja monessa maassa, paitsi Ukrainassa myös Venäjällä ja valitettavasti Suomessakin. Suomessa rajuimmat kannat on kuultu Maanpuolustuskorkeakoulusta ja eduskunnan alaisesta Ulkopoliittisesta instituutista. Minä kytken nämä kannanotot siihen Nato-vyörytykseen, joka on ollut kiistaton.

Kun täällä äsken keskusteltiin Nato-isäntämaasopimuksesta, niin voisivatko vastuuministerit kertoa, käsiteltiinkö Nato-isäntämaasopimusta vuoden 2012 selonteon yhteydessä vuoden 2013 keväällä tässä salissa?

James Hirvisaari /m11:

Arvoisa puhemies! Hyviä suhteita itänaapuriin on ilman muuta syytä vaalia, mutta mielestäni pääministerin puhe oli pelkkää EU-palvontaa. Meidän pitää lakata orjailemasta EU:n pakkovallan alla. Lehdistökin lietsoo Venäjä-pelkoa, jotta kansa kääntyisi Nato-myönteiseksi.

Muutos 2011 sanoo jälleen kantansa lyhyesti ja ytimekkäästi: Sekä Natosta että EU-jäsenyydestä pitää järjestää kansanäänestys. Joko mennään ihan kunnolla Natoon tai sitten ei ollenkaan. Siitä kansa päättäköön.

Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja

Herra puhemies! Kysymys pakotteista, millä tavoin me katsomme, että ne voisivat vaikuttaa: Nehän ovat asioita, jotka vaikuttavat talouteen ja suhteiden muodostumiseen aika pitkällä aikavälillä. Ei kukaan ole odottanut, että niillä olisi välittömästi dramaattisia seurauksia, mutta nehän ovat nimenomaan kuitenkin toimenpide, josta on päätetty poliittisen, diplomaattisen ratkaisun hakemisen tueksi. Näin ollen itse katson, että tässä tilanteessa se tapa ja mahdollisuus, millä asteittain lisättyjä toimia voidaan myöskin asteittain purkaa, on se tapa, jolla pystyttäisiin vaikuttamaan parhaassa tapauksessa nyt tämän konfliktin ratkaisuun.

Monissa puheenvuoroissa — ensinnäkin ryhmäpuheenvuoroista yhdyn myöskin pääministerin kiitoksiin — näkemykset ovat täällä hyvin yhteneväisiä, ja se on minusta arvokas ja tärkeä asia. Mutta kysymys tästä niin sanotusta yhteistoiminta-asiakirjasta, Memorandum of Understanding, Naton kanssa: En haluaisi, että sitä tuotaisiin osaksi tätä keskustelua. Sen sijaan olen valmis, ja varmasti on koko hallitus, siihen, että kun tämä kiinnostaa ihmisiä niin paljon, niin katsotaan se tapa, jolla eduskunta voi tähän myöskin laajemmin... Asianomaiset valiokunnat, (Mauri Pekkarinen: Näin pitää tehdä!) ulkoasiainvaliokunta ja puolustusvaliokunta, ovat koko ajan olleet tästä tietoisia. Tätä voidaan katsoa, millä lailla tämä tehdään.

Kysymys on todellakin vain asiakirjasta, joka on poliittinen asiakirja ja kertoo sen, miten menetellään, jos tulee tilanteita, joissa Naton sotilaita olisi Suomessa, niin kuin niitä on harjoitusten yhteydessä ollut jo monien vuosien ajan lyhytaikaisesti. Tämä poistaisi sitten sen tarpeen, että erikseen pitää joka kerta katsoa ne muodot, millä se tapahtuu. Totta kai tämä sisältyy siihen, miten jo alun perin, silloin kun Suomi on liittynyt mukaan kumppanuuteen, se on muidenkin kumppanimaiden tavoin, jotka ovat tällaisen sopimuksen tehneet, tällaiseen mahdollisuuteen varautunut. Mutta kun katsoi sitä julkista keskustelua ja tullutta sähköpostia, niin on aivan päätöntä puhua mistään kauttakulkusopimuksista tai tällaisista asioista. Suomi on sellainen suvereeni itsenäinen valtio, jossa päätetään täsmälleen vain Suomen päätöksillä, keitä tänne tulee ja missä tarkoituksessa. Ja Suomi on sellainen demokraattinen ja parlamentaarinen valtio, jossa mitään tällaisia ratkaisuja ei koskaan tehdä eduskunnan selän takana. Tällaista mahdollisuutta ei ole. Haluaisin poistaa tämän isomman dramatiikan tästä.

Mutta toinen syy, jonka vuoksi toivon, että sitä nyt ei tähän keskusteluun liitettäisi, on se, että me puhumme nyt täysin eri asioista. Me olemme siitä myöskin linjanneet tasavallan presidentin kanssa ulko- ja turvallisuuspoliittisessa valiokunnassa, että Suomen kumppanuus Naton kanssa on pitkäjänteinen yhteistyösuhde, johon emme ole hakemassa suuntaan tai toiseen muutoksia, ja sen vuoksi olemme myös katsoneet, että tällaisessakaan tilanteessa emme tee mitään sellaista, joka poikkeaisi siitä, mitä aikaisemmin olemme linjanneet, ei suuntaan eikä toiseen. Me tietysti tässä tilanteessa arvioimme tarkasti kaikkia esille tulevia kysymyksiä, mihinkä harjoituksiin osallistutaan, mihinkä ei, mutta lähtökohta on se, että me emme katso, että tämä kansainvälinen tilanne Suomen osalta saa vaikuttaa suuntaan tai toiseen siihen peruslinjaukseen, jota me täällä olemme suurella yksimielisyydellä olleet tekemässä.

Timo  Soini  /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiitän ulkoministeri Tuomiojaa siitä, että selvititte tätä asiaa.

Haluan ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajana todeta, että meillä tämäntyyppiset UTP-asiat käsitellään perustuslain 97 §:n perusteella, kuten olemme käsitelleet aiemmat Nato-kumppanuustavoitteet ja Suomen kahdenväliset EU:n ja ulkopoliittiset kysymykset. Viimeksi tätä on valiokunta käsitellyt toukokuussa, jolloin saimme pöytäkirjaluonnoksen ja tiedon, että allekirjoitus tehtäneen syyskauden alkaessa, ja elokuussa käsittelemme tämän vielä kirjallisesti uudestaan. On se hieman ihmeellistä, jos ulkoasiainvaliokunnan jäsenet eivät tiedä, mitä siellä tapahtuu.

Ja sitten, arvoisa puhemies, aivan lopuksi kysytään tästä Ruotsista. Eli tämä niin sanottu isäntämaasopimus ei ole kansainvälinen velvoite. Se on poliittinen asiakirja, joka täytäntöönpanee eduskunnan aiemmin hyväksymiä ja Suomessa voimassa olevia kansainvälisiä sopimuksia, joukkojen asemaa, sotilasesikuntien asemaa, ja tähän liittyy Pariisin lisäpöytäkirja, joka Suomessa on jo käsitelty ja Ruotsissa ei ole. Ja sen takia tämä asia siellä menee parlamenttiin ja meillä ei. (Tuija Brax: Tällä kertaa Soini on oikeassa!)

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Keskeistä tässä keskustelussa on ollut se, että on annettu erittäin laaja tuki tasavallan presidentin toiminnalle tässä Ukrainan kysymyksessä ja ehkä pienempiä oppositioryhmiä lukuun ottamatta hyvin laaja tuki myös sille, miten hallitus on tätä asiaa hoitanut. On erittäin tärkeää, että meillä tällaisissa kysymyksissä on kansallisesti yhtenäinen näkökulma ja viemme Suomen linjaa eteenpäin.

Mitä näihin pakotteisiin ja vastapakotteisiin tulee, niin tässä täytyy kuitenkin muistaa se, että turvallisuus on taloutta arvokkaampi asia. Jos meillä ei ole turvallisuutta, niin meillä ei ole myöskään toimivaa taloutta. Sen takia vain ja ainoastaan se, että tälle kriisille löydetään ratkaisu, takaa myös sen, että tässä keskinäisriippuvuuteen perustuvassa maailmassa taloudellista vaurautta on jatkossa kaikilla osapuolilla, ja sen vuoksi tämän turvallisuuskysymyksen ratkaiseminen on nyt ihan keskeistä.

Jouni Backman /sd:

Arvoisa puhemies! Pidän erittäin hyvänä, että täällä on laaja yhteisymmärrys Suomen turvallisuuspolitiikan peruslinjalle. Valitettavasti kesän aikana on esiintynyt myös sellaisia puheenvuoroja, joissa tätä peruslinjausta on kyseenalaistettu.

Pidän myös hyvänä sitä, että pakotepolitiikan osalta on tässä keskustelussa keskitytty siihen varsinaiseen asiaan eli miten sillä saadaan kestävää ratkaisua aikaiseksi Ukrainaan. Pidän myös tarpeellisena sitä, mikä sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän puheenvuorossa todettiin, että EU:lla on selkeä linjaus siitä, millä tavalla, kun se aika koittaa, pakotepolitiikasta päästään ulos, ja tämä tiekartta on riittävän selkeä kaikille.

Pidän myös tarpeellisena turvallisuuden näkökulmasta puhua ulkomaankaupasta, viennistä, ja siltä osin olisin halunnut kysyä hallitukselta, ehkä ulkomaankaupasta vastaavalta ministeriltä, onko tältä osin joitain uusia arvioita Suomen panostuksista viennin edistämiseen.

Jari Lindström /ps:

Arvoisa herra puhemies! Otan ensiksi kiinni tähän, mitä edustaja Soini mainiossa puheenvuorossaan otti esiin, eli Itä- ja Kaakkois-Suomeen eli tähän alueelliseen vaikutukseen näillä pakotteilla. Helsingin Sanomat teki 23. heinäkuuta tämmöisen tutkimuksen, ja Venäjä-pakotteet eivät, yllätys yllätys, saaneet kannatusta Kaakkois-Suomessa. Sieltä tuli meille kaikille varsin ponteva viesti eräältä lappeenrantalaisrouvalta, joka toteaa varsin viisaasti omassa puheessaan näin: "Kannattaa neuvotella. Meidän näkökulmastamme neuvottelu olisi ehdottomasti pakotteita parempi vaihtoehto. Neuvotelkaa, helkkari sentään." Tätä on syytä kuulla, tätä viisasta puheenvuoroa.

Täällä edustaja Sinnemäki ja varsinkin pääministeri Stubb toi tämän ajatuksen, että tämä kriisi saattaa olla monen vuoden mittainen. Sen takia kysyn: miten Suomi on valmistautunut näiden pakotteiden kovenemiseen, jos tämä kriisi jatkuu?

Kimmo Tiilikainen /kesk:

Arvoisa puhemies! Suomalaisilla on vakava huoli maailman tilanteesta, ja suomalaiset antavat varauksettoman tuen presidentti Niinistön pyrkimyksille toimia rauhanrakentajana tässäkin vaikeassa tilanteessa.

Suomen pitkä linja on liittoutumattomuus, ja se velvoittaa meitä kahdella tavalla. Liittoutumattomuus velvoittaa pitämään huolen omasta uskottavasta puolustuksestamme siten, että suomalaiset itse voivat luottaa meidän pystyvän omaa maatamme ja sen kaikkia kolkkia puolustamaan ja että myös maamme rajojen ulkopuolelta katsottuna Suomen puolustus on uskottava torjumaan uhat. Mutta liittoutumattomuus velvoittaa myös toisella tavalla. Se velvoittaa myös siten, että naapurimme eri puolilla voivat luottaa, ettei Suomen aluetta käytetä, ei mistään suunnasta eikä ketään vastaan. Myös tämä liittoutumattomuuden ulottuvuus on syytä pitää mielessä.

Paavo Arhinmäki /vas:

Arvoisa puhemies! Täällä keskustelussa on peräänkuulutettu yhteistä ulko- ja turvallisuuspoliittista konsensusta Suomessa. Kesän aikana tätä konsensusta ovat rikkoneet lähinnä kaksi henkilöä, pääministeri Alexander Stubb ja puolustusministeri Carl Haglund, jatkuvasti käyttämällä Nato-myönteisiä puheenvuoroja, mainostamalla Natoa. Jos halutaan yhteistä politiikkaa, niin silloin kannattaa kunnioittaa hallitusohjelman kirjausta siitä, että Nato-jäsenyyttä ei edistetä, ei valmistella, ei haeta. (Timo Soini: Kannattaa pysyä siellä hallituksessa!)

Arvoisa puhemies! Niin sanottua isäntämaasopimusta Naton kanssa ei vasemmiston mielestä pidä allekirjoittaa. Se keskustelu pitää käydä täällä suuressa salissa. Ei riitä, että mahdollisesti ulkoasiainvaliokunnalle toimitetaan kirjallisia raportteja.

Arvoisa puhemies! Yksi kysymys: Helsingin telakan omistaa osittain venäläinen yritys, joka ei ole EU:n pakotelistalla mutta on ilmeisesti Yhdysvaltain listalla, ja rahoitus telakalle on sen takia katkennut, mikä uhkaa satoja ellei tuhansia työpaikkoja. Mitä hallitus tekee sen eteen, jotta Helsingin telakalla pystytään turvaamaan jäänmurtajatilausten toteutuminen? Kun samaan aikaan Ranska vie sota-aluksia, niin on kohtuullista, että me voimme tehdä rauhan käytössä olevia murtajia.

Pertti Salolainen /kok:

Arvoisa puhemies! Olisin palannut tähän Ukrainan kriisiin. Siellä on vakava sotilaallinen kriisi, mutta nurkan takana on jo toinen kriisi: se on energiakriisi. Ukrainalla ei ole mahdollisuutta maksaa näitä maksuja, jotka ovat rästissä, yli 5 miljardia, ja Venäjä on ilmoittanut, että kaasutoimitukset loppuvat.

Onko hallituksella EU:n kautta jonkunlainen näkemys siitä, tuleeko Ukraina kääntymään EU:n ja IMF:n puoleen, jotta tämä talvella uhkaava katastrofi voitaisiin välttää? Nimittäin el-leivät kaasutoimitukset juokse, se merkitsee sitä, että siellä alkaa kuolla ihmisiä kylmään muutamien viikkojen jälkeen. Tämä on erittäin vakavaa, ja se kohdistuu koko Ukrainaan, ei pelkästään itäiseen alueeseen. Olisin kiitollinen, jos ministerit valaisisivat tätä asiaa.

Ilkka Kantola /sd:

Arvoisa puhemies! Uskon, että kansalaisten pelot liittyvät lähinnä kahteen asiaan tämän Ukrainan kriisin ja Venäjän toiminnan osalta: Me emme tiedä, mihin Venäjä tässä asiassa pyrkii, miten pitkälle se on asettanut tavoitteensa ja miten se niitä aikoo toteuttaa. Toinen pelko liittyy siihen, kuinka suuri ristiriita on tekojen ja puheiden välillä. Se propagandan määrä ja sitten taas havaintojen määrä, mitä siltä alueelta on — siinä on valtava ristiriita.

Kyseessä on eräässä mielessä taistelu sieluista, niin kuin edustaja Donner täällä hyvin kuvasi. Kylmä sotahan aikanaan perustui paitsi aseelliseen vastakkainasetteluun myös ideologiseen vastakkainasetteluun. Kun neuvostososialismi sitten romahti, me ajattelimme, että tämä ideologinen vastakkainasettelu on mennyttä aikaa. Mutta nyt näyttää, että tällainen ideologinen vastakkainasettelu, arvoja erottava, on nousemassa. Kuinka suuri merkitys tällä on uhkana sille kuvalle, että kylmä sota ikään kuin ideologiselta pohjalta myös palaisi?

Maria Lohela /ps:

Herra puhemies! Venäjän vastapakotteiden vaikutuksia Suomessa ei todellakaan sovi vähätellä, ja on hyvä, että näin ei tehdä, vaikka suorat vaikutukset kokonaisuuteen olisivatkin marginaalisia.

Maataloustuotteiden osalta koko ketjun päästä löytyy alkutuotanto, jonka tuotannosta saatavat tulot kärsivät, kun tuottajille maksettavia hintoja lasketaan. Siellä alkutuotannossa on monia pieniä yrityksiä, esimerkiksi maidontuottajia ja kuljetusalan yrityksiä, jotka tätä pakotelaskua sitten joutuvat maksamaan. Toivoa sopii, että tämä maataloudelle kohdistettu tuki pehmentää tilannetta nimenomaan tuolla alkutuotannon piirissä.

Katri Komi /kesk:

Arvoisa puhemies! Ukrainan tapahtumat ovat aiheellisesti nostaneet turvallisuuden kansallisen keskustelun keskiöön myös kansalaisten osalta. Sotilaallinen liittoutumattomuus on tässäkin tilanteessa meille enemmän etu kuin uhka. Kylmän sodan kaltaisen kahtiajaon lietsomisen sijaan Suomen tulee harjoittaa nimenomaan sellaista ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, jolla tähdätään sekä kriisien estämiseen että sitten toisaalta sen riskin eliminoimiseen, että olemme tulilinjalla, jos ulkopoliittinen uhka joskus eskaloituu.

Tuosta Tuomiojan kommentista, että isäntämaasopimus eduskunnalle jollakin tavalla — myös muille kansanedustajille kuin ulkoasiainvaliokunnan ja puolustusvaliokunnan jäsenille — selvitettäisiin, sen vain haluaisin kysyä, pystytäänkö tämä toteuttamaan jollakin tavalla ennen kuin se allekirjoitusajankohta on tulossa.

Mutta, arvoisa puhemies, vielä noista vastapakotteista. Ne tosiaan aiheuttavat paljon ongelmia monilla yksittäisillä maatiloilla. Miten noissa jatkoneuvotteluissa aiotaan saada EU:lta todellakin kompensaatiota Suomeen tässä kysymyksessä?

Christina  Gestrin  /r:

Värderade talman! Följdverkningarna av Ukrainakrisen märks på många viktiga politikområden också här hos oss. Miljösäkerheten är en del av helhetssäkerheten, och nu är det konkreta miljösamarbetet mellan EU och Ryssland i farozonen.

Yhteistyö Euroopan kehitys- ja jälleenrakennuspankin sekä Pohjoismaiden Investointipankin ja Venäjän välillä on nyt käytännössä jäissä. Itämeren kannalta ympäristöä parantavia investointeja koskevat valmistelut on pysäytetty, ja tämä hidastaa hyvin käynnissä ollutta ympäristöyhteistyötä EU:n ja Venäjän välillä. Suomenlahden ja koko Itämeren kannalta olisi erittäin tärkeää, että pohjoisen ulottuvuuden hankerahoitusta voidaan jatkaa. Onko hallitus kiinnittänyt tähän asiaan huomiota?

Eurooppa- ja ulkomaankauppaministeri Lenita Toivakka

Arvoisa puhemies! On selvää, että nämä EU:n pakotteet ja Venäjän vastapakotteet vaikuttavat Suomen talouteen ja erityisesti tiettyihin aloihin ja tiettyihin yrityksiin hyvinkin paljon. Edustaja Soini nosti ryhmäpuheenvuorossaan huolen siitä, että hallitus ei huolehtisi näistä välillisistä vaikutuksista, mitä näistä pakotteista aiheutuu, eikä ole niitä määritellyt tarkasti. Mutta tässä on nyt huomioitava se, että näitä on täysin mahdoton arvioida, koska me emme tiedä kriisin kestoa emmekä myöskään pakotteiden laajuutta. Mutta se on selvä, että kaikkein suurin epävarmuus tulee siitä, että Venäjän talous kaiken kaikkiaan on voinut heikosti jo oikeastaan vuodesta 2013 lähtien. Vientimme Venäjälle on esimerkiksi laskenut tämän vuoden alkuvuoden aikana jo 14 prosenttia, ja se oli laskeva jo viime vuonna, eli ne vaikutukset näkyvät toki laajemmin kuin niillä aloilla, minne pakotteet nyt kohdistuvat, ja huoli on suuri. Siinä mielessä edustaja Backmanin kysymys siitä, mitä aiomme tehdä, on erittäin aiheellinen.

Nyt ihan heti tässä alkuvaiheessahan, kun tuli tieto näistä Venäjän vastapakotteista erityisesti, oltiin hyvin paljon yhteydessä yrityksiin, joihin ne kohdistuvat, ja käytiin ihan kahdenkeskisiä keskusteluja, annettiin neuvontaa siitä, miten tässä tilanteessa voidaan ylipäätään toimia ja mahdollisimman hyvin jatkaa kauppaa. Sen lisäksi budjetissakin on panostettu Team Finland -toimintaan, joka on hirveän tärkeätä. Omalta osaltani näkisin kaikkein tärkeimpänä sen viestin, mikä on suomalaisilta yrityksiltä tullut, että laittakaa tämä kotimaan pää kuntoon niin, että yritykset tietävät, miten Team Finlandin toimintaan pääsee mukaan, miten pääsee kansainvälistymään. Sen lisäksi meillä on ollut muun muassa vientivalvontaklinikkaa yrityksille, josta yritykset saavat ihan tämmöistä henkilökohtaista neuvontaa. Tehdään vienninedistämismatkoja, tätä tekevät useat ministerit, ja nyt on tärkeätä omasta mielestäni hakea sellaisia markkinoita, jonne suomalaisten yritysten on helppo lähteä. Esimerkiksi pienet ja keskisuuret yritykset, joilla on se suurin potentiaali työllistää mutta joilla voi olla myös suuri kynnys lähteä kansainvälisille markkinoille, (Kari Rajamäki: Tuosta noin vaan!) uskaltaisivat lähteä mukaan. Se on se iso asia. Siellä on valtava potentiaali meillä.

Meidän ei pidä katsoa Venäjää mitenkään nyt myöskään niin kuin menetettynä markkinana. Se on 8 prosenttia meidän viennistämme, EU on noin 59 prosenttia, mutta se on edelleen tärkeä kauppakumppani ja on vielä tärkeämpi tämän kriisin jälkeen. Siinä mielessä hyviä kahdenkeskisiä suhteita yritysten välillä täytyy vaalia edelleen. Mutta se, että me löydämme korvaavia markkinoita, on äärettömän tärkeää. Itse asiassa meidän olisi pitänyt tehdä tätä työtä paljon vahvemmin jo aikaisempina vuosina ennen tätä hallituskautta, koska tämä työ ei ole tietysti kovin nopeata, ennen kuin yritykset pääsevät ja (Kari Rajamäki: Siinä se tuli!) tuotteet löytävät uusille markkinoille.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ukrainan kriisissä pakotepolitiikka on huonoa politiikkaa. Se vahingoittaa taloudellisesti itseämme, eikä pakotteiden myönteisistä vaikutuksista Venäjän toimintaan ole ainakaan lyhyellä aikavälillä mitään takeita tai edes toiveita. Mutta vielä huonompaa politiikkaa olisi katsoa vierestä vaieten, kun Venäjä ryövää suvereenilta naapurimaaltaan Ukrainalta Krimin niemimaan ja lietsoo, aseistaa ja suoraan myös sotilaallisesti tukee kapinaa Itä-Ukrainassa.

Olen, herra puhemies, hyvin tyytyväinen siitä, että Suomen valtionjohdon — presidentin, pääministerin, ulkoministerin — toiminta on tässä keskustelussa ryhmäpuheenvuoroissa saanut hyvin laajan tuen eduskunnalta. Erityisesti haluan osoittaa kiitokseni edustajille Sipilä ja Lapintie heidän käyttämistään ryhmäpuheenvuoroista, eikä tämä todellakaan ole tarkoitettu miksikään kuolemansuudelmaksi. (Naurua)

Jouko Skinnari /sd:

Arvoisa puhemies! On tärkeätä, että Euroopan unioni toimii sarallaan, mutta on tärkeätä myös, niin kuin täällä on monessa kohden todettu, että myös sitten Suomen ja Venäjän väliset suhteet toimivat. Tässä mielessä on tärkeätä se, että tämä kontakti on muillakin kuin tasavallan presidentillä, pääministerillä ja sitten ulkoministerillä. Ja tähän liittyy, voi sanoa, tällainen ennakkokatseisuus, mikä oli Kataisen hallituksella ja on myös tällä hallituksella, että te olette asettaneet Venäjä-ministeriryhmän. Oikeastaan vähän odotin, että tässä tiedonannossa olisi vähän täsmällisemmin yhteiskuntasektoreittain katsottu tätä tilannetta, koska se on aika laaja asia muun muassa Venäjä-suhteitten osalta mutta myös Ukrainan kohdalla, mutta tämä tästä puuttui. Olisin nyt kysynyt: miten tämä Venäjä-ministeriryhmä saadaan nyt käytännössä liikkeelle? Töitä on tietysti hallituksella paljon, mutta tämäkin ryhmä varmaan voisi saada aikaan jotakin.

Pentti Kettunen /ps:

Herra puhemies! Haluan todeta seuraavaa: Suomi EU:n jäsenenä on joutunut sotkeutumaan Ukrainan kriisiin, halusipa tai ei. Suomi ja Suomen kansa kärsii ja tulee kärsimään pakotteista ehkä Euroopan maista eniten. En ole läheskään tyytyväinen siihen, miten EU:n piirissä on hoidettu tätä Ukrainan kriisiä. Vaihtoehtoja olisi ollut löydettävissä.

Herra puhemies! Näissä asioissa Suomella voi olla vain yksi linja, ja Suomen linjan on oltava rauhan puolella sotaa vastaan.

Isäntämaasopimuksesta sen verran, että tämä on aivan selvä, kun tutustuu sen sopimuksen sisältöön: tämä lähentää edelleen Suomea kohti Naton täysjäsenyyttä. Tuolla teidän puolustusministeriön sivuilla netissä on selkeätä tekstiä tästä asiasta. Ja sanoisin näin, että jättäkää varauma siihen sopimuksen allekirjoituksen yhteyteen, niin että sopimus astuu voimaan, mikäli eduskunnan täysistunto sen hyväksyy.

Seppo Kääriäinen /kesk:

Herra puhemies! Kolme kohtaa:

Ensinnäkin, Euroopan unioni on turvallisuusyhteisö. Se on jäsenilleen sitä mutta se on myös koko maanosaa ajatellen ja maailmaakin ajatellen. Sekin pitää muistaa tässä pahassa rähäkässä.

Ja sitten kohta 2: Täällä on Suomen rooliin viitattu perinteen ja maineen ja osaamisen kautta, että olemme sillanrakentaja, olemme sovittelija. Minusta se on aika hyvin sanottu, eikä se rooli ole mihinkään hävinnyt, sillä on käyttöarvoa. Tässä tilanteessa on puhuttu jo presidentti Niinistön roolista ja kerrottu myös, että Etyjin valtuuskunta matkustaa keskustelemaan tilanteesta kansanedustaja Kanervan johdolla huomispäivänä Moskovaan. Tällä tiellä täytyy jatkaa, sovittelijan ja sillanrakentajan tiellä, sillä meillä on edessä ilman muuta Euroopassa vastakkainasettelun kärjistyminen. Siinä hommassa kyllä tarvitaan sitten myös sillanrakentajia ikään kuin tätä asiaa lieventämään.

Viimeinen kohtani, kohta 3, on se, että maailma se opettaa Suomeakin, ainakin siis sen, että pitäkää Puolustusvoimat aina kunnossa, ja toisekseen, pitäkää huolta ruuan ja energian huoltovarmuudesta ja myös omavaraisuudesta.

Kari Uotila /vas:

Arvoisa puhemies! Täällä on vähän kyselty siitä, olemmeko reilun 20 vuoden aikana osanneet hoitaa oikealla tavalla naapuruussuhteita Venäjään EU:n ja Naton osalta. Mennyttä ei saa muutettua, se on tapahtunut, mikä on tapahtunut, mutta minusta emme ole: Venäjän yli on katsottu, Venäjää on vähätelty, Venäjää ei ole otettu tasavertaisena, tai he ovat ainakin kokeneet niin. Ja tällä kehityksellä, näillä toimenpiteillä, voi olla syynsä siihen, että Venäjällä tämä kielteinen kehitys — ihmisoikeuk-sien loukkaus, sananvapauden polkeminen ja demokraattisen järjestelmän kyseenalaistaminen — on tapahtunut. Nyt meidän pitää olla tarkkoja siinä, annammeko lisää signaaleja ja polttoainetta tällaiselle kehitykselle. Ja silloin puhutaan esimerkiksi tästä isäntämaasopimuksesta. Jos se Venäjällä koetaan joksikin muuksi kuin poliittiseksi, kauniiksi, mitäänsanomattomaksi paperiksi, niin minusta se on otettava vakavasti. Se on signaali, ja Venäjällä se on koettu vakavaksi signaaliksi. Meidän huomioitava silloin, kun me rakennamme tätä naapuruuspolitiikkaa, että näitä signaaleja ei pitäisi liikaa antaa.

Outi Mäkelä /kok:

Arvoisa puhemies! Suomi ei voi katsella tätä Venäjän aggressiivista politiikkaa sivusta. Näitä keinoja toimia ja puuttua on todella vähän. Vaikka pakotteet kirpaisevat, niin tässä tilanteessa on erittäin vahvat syyt pitää kiinni niistä. Neuvotteluja tulee edelleen jatkaa, ja toinen osapuoli on saatava nyt viipymättä neuvottelupöytään. Etyj on tehnyt tässä hyvää työtä, mutta painetta on pystyttävä edelleen lisäämään, jotta saadaan asioita etenemään toivotulla tavalla diplomatian keinoin.

Edustaja Arhinmäki yritti tuossa syyllistää pääministeriä ja puolustusministeriä Nato-intoilusta, mutta tässä tilanteessa intoilua ei ole kyllä esiintynyt. Päinvastoin pääministeri on viimeksi todennut, että jäsenyyttä emme ole hakemassa. Joko olemme raskaana tai emme ole, (Naurua) ja käytännössä tässä tilanteessa Suomi on linjansa pitänyt.

Jari Lindström /ps:

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Mäkelä totesi, että pakotteista on pidettävä kiinni. Toistan kysymykseni, mutta muutan sitä hieman: kun jokainen tietää, että Suomi on aivan täydellisen riippuvainen siitä energiasta, mikä Venäjältä tulee, niin jos tämä tilanne jatkuu ja pakotteet kovenevat, millä tavalla Suomen hallitus on valmistautunut siihen, että me olemme energiaomavaraisempi jatkossa? Se valmistautuminen pitää aloittaa nyt.

Juha Sipilä /kesk:

Arvoisa puhemies! Viime vuoden lopulla hallitus päätti pienentää varmuusvarastoja polttoöljyn ja leipäviljan suhteen. Hyvin todennäköistä on, jos tämä kriisi pitkittyy ja jatkuu, että nämä pakotteet tai vastapakotteet koskevat myöskin energiaa. Onko tämä varmuusvarastojen alas ajaminen tässä tilanteessa perusteltu?

Toinen kysymykseni koskee energiaomavaraisuutta. Me olemme esimerkiksi Venäjältä tulevasta kivihiilestä hyvin riippuvaisia. Nyt jos koskaan olisi aika kääntää energiapolitiikan suuntaa kotimaista turvetta ja kivihiiltä suosivaksi ja myöskin pitää huolta omasta ruokaturvasta. (Eduskunnasta: Puuhaketta!) — Puuhaketta, aivan.

Tuija Brax /vihr:

Arvoisa puhemies! Ulkoministeri Tuomioja kuvaili sangen selkeästi, ja kiitos siitä, länsimaisen demokratian, vakiintuneen demokratian tavan tehdä näitä asioita, informoida eduskuntaa. Puolustusvaliokunnan jäsenenä kiitän myös puolustusministeriä siitä, miten meitä on hyvin informoitu, ja on tärkeätä, että Tuomioja lupasi informoida koko eduskuntaa.

Normaali länsimainen demokratia käy, myös kun se vaaleihin lähestyy, aivan kiihkotonta mutta faktoihin pohjautuvaa ja varsinkin tässä kansalaisia pelottavassa tilanteessa välttämätöntä keskustelua, jota hallitus käsittääkseni Tuomiojan johdolla valmistelee: tammikuussa saamme selvityksen kansalle meidän nykyisistä liittoutumistamme, niiden kehityksestä, suomalaisesta turvallisuustilanteesta. Tämä ei ole kriisin alla linjan muuttamista, vaan on normaalia demokraattista maan toimintaa, että myös meidän liittoutumiemme muutoksista, mahdollisista uusista jäsenyyksistä keskustellaan ennen vaaleja, niin että kansalaisilla on tiedot siitä, mihin meidän turvallisuutemme jatkossa perustuu. Eikö tämmöinen selvitys ole tulossa?

Sofia Vikman /kok:

Arvoisa puhemies! Venäjä-pakotteet käyvät Suomelle kalliiksi. Taloudelliset haasteet eivät kuitenkaan ole mitään sen rinnalla, että hyväksyisimme naapurin sotivan pienempiään vastaan ja toimivan kansainvälistä oikeutta vastaan, hyväksyisimme tämän ilman toimenpiteitä ja kunnollisia seuraamuksia. Turvallisuus menee kaiken edelle, ja siksi on hyvä, että salissa on valtionjohdon toiminnalle annettu melko yksimielinen tuki.

Riippumatta siitä, kuulummeko sotilasliittoon vai emme, on Suomen huolehdittava omasta puolustuksestaan, mikä edellyttää puolustusmäärärahojen korotusta. Nyt olisi vihdoin Nato-mörön maalailijoiden aika ryhdistäytyä ja alkaa todella perustella asiallisesti näkemyksiään. (Kari Rajamäki: Ehkä toisinkin päin!) Jos Naton jäsenyys ei ole meille hyödyksi, miten sen ulkopuolella pysyminen edistää kansallista turvallisuutta?

Jukka Gustafsson /sd:

Arvoisa puhemies! Saksalainen Der Spiegel -lehti julkaisi äskettäin kuuluisan venäläisen kirjailijan Ljudmila Ulitskajan esseen, jossa hän kertoi häpeävänsä maataan ja sen johtajia, jotka ovat ajaneet maailman uuden suursodan partaalle. Hän häpeää myös maansa sivistyneistöä, joka on lähtenyt mukaan kansalliskiihkoisen populismin varjolla harjoitettuun laajentumispolitiikkaan. Kun tuota sivistyneistöä rupesin pohdiskelemaan, minulle tuli mieleen runoilija Jevgeni Jevtušenkon runo Haluavatko venäläiset sotaa: "Vastatkoon niitty hiljainen ja kuiske koivumetsien. Ei sotaa toivoa, ei sotaa toivoa voi venäläiset milloinkaan."

Kiitän edustaja Skinnaria, toitte esille tämän hallituksen Venäjä-työryhmän, jossa sain myöskin itse olla ministerinä mukana ja jossa on eri sektoreille, myöskin kansalaisjärjestöihin, ulottuvia toimintatavoitteita esimerkiksi opiskelijavaihdon suhteen. Jatkan Skinnarin kysymystä: meidän pitää enemmän tehdä kansalaisjärjestötasolla, (Puhemies koputtaa) jotta saamme oikeaa tietoa ja näkemyksellisyyttä Venäjälle, sen eri yhteiskuntaryhmiin ja -kerroksiin.

Mika Niikko /ps:

Arvoisa puhemies! Edustaja Vikman otti esille Puolustusvoimien määrärahan korottamisen, ja haluaisin tässä vaiheessa muistuttaa hallitusta, että vuoden 2015 kehyksessä oleviin puolustusministeriön hallinnonalan menoihin on kohdennettu 260 miljoonan euron määrärahaleikkaukset. Lisäksi nämä kehysneuvottelut, jotka äsken olivat, sisältävät uusia sopeuttamistoimia useiden miljoonien eurojen edestä. Olisinkin tiedustellut, voitaisiinko nämä Puolustusvoimien määrärahaleikkaukset harkita uudelleen, sillä me emme kuitenkaan loppujen lopuksi tiedä, millaista venäläistä rulettia venäläiset itse pelaavat ja kehtaavat pelata. Lisäksi, toisin kuin täällä on spekuloitu, EU-pakotteet, joissa Suomi on mukana, eivät välttämättä ole toimiva keino saada suurvalta toimimaan EU:n tai Suomen haluamaan suuntaan. Olisinkin kysynyt myös: kuinka pitkälle Suomi on valmis menemään näissä pakotteissa, ihan kauppasotaanko asti?

Paula Lehtomäki /kesk:

Arvoisa puhemies! Täällä lukuisia kertoja mainittu ulkopolitiikan yksituumaisuus on tärkeä arvo ja tavoite, mutta siltä kantilta katsottuna, miten selkeältä se meidän linjamme ulospäin näyttää omille kansalaisillemme ja rajojen ulkopuolella, ei ole kyllä ongelmatonta, että pääministerin johdolla useimmat avainministerit ovat henkilökohtaisella tasolla irrottautuneet Suomen sotilasliittoon kuulumattomuuden peruslinjalta. (Kari Rajamäki: Juuri näin, vakava asia!)

Minä itsekin arvelen — havaittuani, että molemmin puolin on Ukrainan kriisin syntymisen myötä tullut erittäin vakava luottamuspula — että tässä tulee kyllä olemaan edessämme hyvin pitkäaikainen kriisi. Ja on hyvä, että pääministeri muistutti siitä, että tämän jälkeenkin, kriisin jälkeenkin, Venäjä on Suomen naapurimaa ja meillä tulee olemaan tuhat ja yksi asiaa, jotka meidän pitää naapurin kanssa pystyä hoitamaan ja joita ei kukaan muu meidän puolestamme hoida. Diplomaattisen ratkaisun saavuttamiseksi ja näiden asioiden hoitamiseksi meillä pitää olla hyvät yhteydet nyt ja jatkossa, ja toivon, että hallitus omalta osaltaan aktiivisesti niitä tässä ylläpitää.

Pääministeri  Alexander  Stubb

Arvoisa herra puhemies! Kysymysryppäästä nostaisin ehkä kolme kokonaisuutta.

Tapasin presidentti Porošenkon lauantaina Eurooppa-neuvoston kokouksen yhteydessä. Tämähän on sellainen kriisi, joka vaihtaa ja tuo uusia ulottuvuuksia päivittäin. Nyt se seuraavien päivien suunnitelma on sellainen, että 4.—7. päivä tätä kuuta presidentti Porošenko pyrkii rakentamaan tulitauon. Tämä on itse asiassa samaan aikaan, kun Nato järjestää huippukokousta. Tähän liittyy myös EU:n pakotepäätös, joka tullee perjantaina. Sen jälkeen seuraava tavoite tulitauon jälkeen on rauhansuunnitelma 15. tai 16. päivä syyskuuta. Eli keskusteluyhteys — ja tämän presidentti Porošenko vakuutti — presidentti Putiniin on hyvä myös Porošenkon puolelta. Totta kai tilanne Itä-Ukrainassa on huolestuttava, mutta ainakin keskustelut jatkuvat.

Toinen huomio liittyy sitten siihen, että monessa puheenvuorossa nostettiin esille puhelindiplomatia ja kontaktit ja pakotteiden valmistelu. Sen voin taata, että me olemme olleet erittäin aktiivisesti yhteydessä toki meidän kollegoihimme, ulkoministeri Tuomioja itse ja sitten totta kai tasavallan presidentti mutta myös monet ministerit. Meidän Venäjä-ministeriryhmä itse asiassa kokoontuu 12.9., katsotaan sektorikohtaisesti ilman muuta läpi. Ulko- ja turvallisuuspoliittinen valiokunta on kokoontunut noin tusinan verran tässä muutaman kuukauden sisällä, ja olemme käsitelleet siellä asioita. Me olemme myös luottamuksella käyneet keskusteluja suoraan suomalaisten yritysten kanssa. On ollut yritysjohtajia, alemman tason, ollaan pyritty katsomaan näitä kokonaisuuksia. Virkamiestasolla kontaktit ovat erittäin aktiiviset, niin komission suuntaan kuin sitten Venäjälle ylipäätään.

Ihan viimeisenä huomiona tästä Ukrainan tilanteesta: Tämä tilanne on erittäin vakava. Se on vakava taloudellisesti, ja se on vakava myös turvallisuuspoliittisesti. Sen takia minä peräänkuulutan meille kaikille malttia ja jäitä hattuun, olipa sitten keskustelu liittyen Natoon tai pakotteisiin tai Venäjään tai isäntämaa-raamipöytäkirjaan tai vastaavaan. Tässä menevät asiat hirveän helposti sekaisin ja limittäin. Ja minä ymmärrän, minkä takia ihmiset ovat peloissaan, mutta minun mielestäni on erittäin tärkeätä, että meidän keskustelussamme tässä me emme lisää sitä pelkoa.

Valtiovarainministeri Antti Rinne

Arvoisa puhemies! Huoltovarmuudesta toteaisin, että sitä on meillä pitkäjännitteisesti ja suunnitellusti rakennettu, ja tällä hetkellä arvio on se, että tämä kriisi toistaiseksi ei ole millään tavalla vaikuttanut huoltovarmuuden kriittisiin tekijöihin, kriittisiin alueisiin. Lähinnä pitkälläkin aikavälillä voi todeta, että kun valtaosa näistä kriittisistä tuotteista, palveluista otetaan maailmanmarkkinoilta ikään kuin vapaasta kaupasta, niin niillä ei ole käytännössä todennäköisesti vakavia merkityksiä, vain vähäisiä merkityksiä Suomen huoltovarmuuden näkökulmasta. Niillä voi olla hintavaikutuksia tulevaisuudessa, ja jos kriisi laajenee kovin vakavaksi, laajaksi kansainväliseksi kriisiksi, niin sillä saattaa olla myöskin saantivaikutuksia hetkeksi aikaa.

Voisi todeta, että Suomi on tällä hetkellä hyvin varautunut kriittisten tuotteiden ja palveluiden saatavuuteen, ja tämä valtioneuvoston tavoitepäätös vuodelta 2013 joustaa sillä tavalla, että tavoitemääriä tavoitellaan vuoden 2016 loppuun mennessä. Tässä on aikaa nyt tämän kriisin myötä seurata tilannetta ja tarvittaessa muuttaa päätöksiä. Mutta tässäkin minä pyytäisin, että jäitä hattuun. Myöskin energian osalta tilanne on sellainen, että sitä pystytään korvaamaan kansainvälisiltä markkinoilta meidän Huoltovarmuuskeskuksen arvion mukaan hyvinkin nopeasti sillä tavalla, että Suomi ei joudu tässä kriittiseen tilanteeseen näittenkään tuotteitten osalta. Tässä ei kannattaisi nyt minun mielestäni lietsoa minkäännäköistä turhaa pelkoa kansalaisten keskuudessa. Suomen huoltovarmuus on hyvissä käsissä.

Kehitysministeri Pekka Haavisto

Arvoisa puhemies! Yksi näkökulma, joka tuli edustajien Tuppurainen ja Östman ryhmäpuheenvuoroissa esiin, oli humanitäärinen tilanne Ukrainassa. Olemme täällä puhuneet paljon siitä, miten tämä vaikuttaa Suomeen, mutta tietysti ihmisille, jotka ovat tällä hetkellä siellä sotatoimien keskellä, nämä vaikutukset ovat kaikkein dramaattisimpia. Suomi on pyrkinyt auttamaan Ukrainaa. Olemme kaikkiaan käyttäneet tämän vuoden aikana erilaisiin tukitoimiin yhteensä 4,3 miljoonaa euroa, tästä humanitääristä apua on ollut miljoona euroa Punaisen Ristin ja YK:n pakolaisjärjestön UNHCR:n kautta.

Ukrainan sisällä on rekisteröity tällä hetkellä 230 000 rekisteröityä pakolaista, mutta nämä määrät ovat todennäköisesti hyvin paljon suurempia. Ihmiset ovat menneet hakemaan sukulaistensa luota suojaa, ja liikettä on ollut sekä tänne Länsi-Ukrainan suuntaan, pääkaupungin suuntaan, että sitten rajan yli Venäjän puolelle. Näistä Venäjälle tulleista pakolaisista arviomäärät vaihtelevat. Venäjähän on itse sanonut, että lähes miljoona ihmistä olisi ollut liikkeellä sinne suuntaan, ja tämä on tietysti tuonut heille vaikean tilanteen ja yhtä lailla avun tarvetta sillä puolella.

Olemme tietysti jo alustavasti katsoneet myös, minkätyyppisiä jälleenrakennustarpeita tällaisesta konfliktista on. Konflikti ei valitettavasti vielä ole edes loppunut, mutta siellä ovat lapset ilman kouluja, siellä on paljon asuntoja tuhoutunut ja näin poispäin, ja voi ajatella, että kun päästään sitten siihen vaiheeseen, että rauhansopimus syntyy, niin Itä-Ukrainassa on todellisia jälleenrakennustarpeita ja Suomellahan voisi olla osaamista sitten tällaisessa tilapäisasumusten rakentamisessa, tilapäiskoulujen, parakkikoulujen synnyttämisessä, jotta saataisiin siviiliväestölle mahdollisimman nopeasti se apu, jonka he tässä tilanteessa tarvitsevat riippumatta siitä, kummalle puolelle rintamaa ovat siellä Itä-Ukrainassa jääneet.

Tietysti nämä ihmiset, jotka ovat loukossa siviileinä tällä hetkellä sotatoimien keskellä, ansaitsevat meidän kaiken sympatiamme ja apumme ja myöskin sen, että sodan pelisääntöjä täytyy noudattaa. Ei voi sotavankeja marssittaa kaduilla eikä voi ihmisiä käyttää ihmiskilpinä tällaisessa tilanteessa. On hyvä, että Suomi muistuttaa myös tästä.

Puolustusministeri Carl Haglund

Arvoisa puhemies! Tässä keskustelussa on aivan oikein todettu, että kansalliseen puolustukseen panostaminen on tärkeätä, ja tämä Ukrainan kriisi osoittaa, että me tarvitsemme ikävä kyllä myös vastaisuudessa uskottavat Puolustusvoimat, koska Euroopassa ei voida poissulkea myöskään vaka-vien konfliktien mahdollisuutta.

Niin kuin hyvin eduskunta tietää, tämä edustaja Kanervan vetämä työryhmä saa työnsä valmiiksi tässä syyskuun aikana. Päätin juuri ennen lomia, että se määräaika pitenee nyt syyskuun loppuun, ja 1. päivä lokakuuta julkistetaan nämä teidän tuloksenne, mitä täällä eduskunnassa yhdessä on pohdittu, ja niiden perusteella voimme käydä sitten puolustusmäärärahoista hyvää keskustelua.

Haluaisin kuitenkin korjata sen virheellisen tiedon, että ensi vuoden määrärahoihin sisältyisi joitain uusia leikkauksia. Niitä ei ole. Sen sijaan puolustusvoimauudistus viedään tämän vuoden aikana loppuun ja sen myötä on tehty ne määrärahamuutokset, mitä tehtiin jo hallitusohjelmaneuvotteluissa. Mitään uusia leikkauksia ei ole tulossa.

Mitä tulee tähän Nato-keskusteluun, niin pitäisin ehkä asiallisempana sitä, että keskitytään siihen mahdolliseen Nato-jäsenyyskeskusteluun eikä niin, että kyseenalaistetaan mielipidevapautta poliittisessa keskustelussa, keskustelussa, jossa meidän hallitusohjelmassa lukee, että ylläpidämme mahdollisuutta vastaisuudessakin hakea Nato-jäsenyyttä, joskaan ei tällä hallituskaudella, ja minä en ole kuullut kenenkään ministerin sanovan, että tällä hallituskaudella haetaan Nato-jäsenyyttä. (Kari Rajamäki: Ministerien pitää miettiä, missä tilanteessa puhuu!) Näin tämä menee, ja jos on semmoisia edustajia, jotka ovat sitä mieltä, että Nato-jäsenyydestä eivät ministerit saa puhua, niin se on tietenkin ok, mutta siinä olen itse eri mieltä.

Mitä tulee tähän yhteistoimintapöytäkirjaan, niin olisi tietenkin suotavaa, että varsinkin vasemmistoliiton edustajat perehtyisivät siihen, miten tämä prosessi on mennyt, ennen kuin heitetään syytöksiä tänne ministeriboksiin, jos ei nähtävästi ole perehdytty kunnolla. Se jotenkin edistää tämmöistä asiallista keskustelua asiasta.

Työministeri Lauri Ihalainen

Arvoisa puhemies! Edustaja Sipilä kysyi hyvin konkreettisesti, miten nämä varmuusvarastot koskien viljaa suhtautuvat tämän hetken tilanteeseen. Näitä viljavarmuusvarastoja ei ole ajettu alas. Niitä on hieman ohennettu. Meillä on erittäin hyvät viljavarastot edelleenkin varmuusmielessä, keskimäärin noin yli 6 kuukauden varmuusvarastot tänä päivänä viljan osalta. Kyllä meidän huoltomme tässä suhteessa on hyvällä tolalla ja kansainvälisen vertailun kestävää.

Elinkeinoministeri  Jan  Vapaavuori

Arvoisa puhemies! Edustaja Arhinmäki kysyi Helsingin telakan tilanteesta. Työ- ja elinkeinoministeriön tiedossa ei ole, että siellä olisi akuuttia kriisiä, mutta seuraamme tietenkin huolellisesti tilannetta ja pyrimme auttamaan, mikäli pyyntöjä tulee. Helsingin telakka on kuitenkin hyvä esimerkki tämän kriisin kovin moniulotteisista vaikutuksista. Tässähän ei ole kysymys EU:n pakotteista eikä Venäjän vastapakotteista, ei suorista eikä välillisistä, vaan Yhdysvaltain pakotteitten välillisistä vaikutuksista Suomen talouteen.

Tästä tulen toiseen aiheeseeni. Kuten täällä on moneen kertaan todettu, tämän hetken pakotteitten ja vastapakotteitten suorat vaikutukset talouteemme ovat vähäisiä. Sen sijaan välilliset vaikutukset ovat aika isoja ja niitä on itse asiassa hyvin vaikea, jopa mahdotonta, verifioida, esimerkiksi sitä, miten rahoitusmarkkinoiden pakot- teet käytännössä heijastuvat Suomen talouteen. (Mauri Pekkarinen: Eihän niitä voi erillään tarkastella ylipäätään!)

Mutta ehkä kaikkein huolestuttavinta tässä tilanteessa on se, että pitää muistaa, että koko tämä ahdinko ja rähäkkä, niin kuin edustaja Kääriäinen täällä totesi, tulevat vielä tilanteessa, jossa Suomen kansantalous ja elinkeinoelämän iskukyky ovat jo lähtökohtaisesti varsin huonolla tolalla. Sen takia tilanteessa, jossa jo lähtökohtaisesti ollaan aika huonossa asemassa, tietenkään näitä ei saa missään tapauksessa aliarvioida.

Edustaja Sipilä viittasi riippuvuuteemme venäläisestä kivihiilestä. Tuomme käytännössä katsoen kaiken kivihiilen, öljyn ja maakaasun Venäjältä. Kivihiili ja öljy on helppo korvata maailmanmarkkinoilta, ja siinä ei ole sen suhteen ongelmaa. Sen sijaan maakaasun suhteen olemme tällä hetkellä täysin riippuvaisia Venäjän-tuonnista. Tämän osalta taas meillä on yhteiseurooppalainen harjoitus siitä, että Suomen ja Baltian riippuvuus venäläisestä maakaasusta ison LNG-terminaalin kautta pyrittäisiin korvaamaan.

Vielä lopuksi: Omavaraisuuden suhteen Suomi on siinä tilanteessa, missä on suurin osa maailman maista, joilla ei ole fossiilisia polttoaineita. Meidän energiakauppataseemme on olennaisesti alijäämäinen, ja näin on erittäin monessa muussakin maassa maailmassa. On kuitenkin hyvä huomata, että Kansainvälinen energiajärjestö on todennut, että meillä on poikkeuksellisen laaja, hyvin hajautettu energiapaletti ja sen takia emme ole niin haavoittuvaisia kuin useimmat muut maat. Olemme myös biotalouden ehdoton kärkimaa koko maailmassa, ja tässä myös tämän hallituksen biotalousstrategian kautta otamme koko ajan askeleita eteenpäin.

Annika Lapintie /vas:

Herra puhemies! Valitettavasti puolustusministeri Haglund näköjään joutui lähtemään. Olisin mielelläni jatkanut keskustelua hänen kanssaan.

Siitä huolimatta tästä isäntämaasopimuksesta: Minusta on kyllä täysin eri asia se, jos täällä täysistuntosalissa sanotaan, että asia ei ole ollut ajankohtainen, sen takia ei ole informoitu eduskunnan valiokuntia vuoden 2010 jälkeen — tämä keskustelu käytiin huhtikuussa — ja sitten sanotaan, että takaraja asialle on 2016, ja nyt ykskaks yllättäen keskellä kesähelteitä sitten todetaan, että täytyy tämä sopimus nopeasti nyt allekirjoittaa. Kyllä se on aivan eri asia kuin se, että eduskunnan täysistuntosali ja valiokunnat pääsevät ottamaan kantaa siihen, onko tätä sopimusta ylipäätänsä järkevää viedä niin pitkälle, että se allekirjoitetaan. Minusta olisi todella hyvä, ministeri Tuomioja, (Puhemies koputtaa) jos todellakin tapauskohtaisesti aina päättäisimme, mikäli haluamme Naton harjoituksia tänne. (Puhemies: Aika on täynnä!) Nythän niitä on täällä jo olemassa.

Kari Rajamäki /sd:

Arvoisa puhemies! Ulkoministerin ensimmäinen puheenvuoro oli tärkeä, ja toivoisi, että sitä hänen vasemmalla puolellaankin olevat ministerit lukisivat kriisin jokainen päivä. Suomen kansallinen etu on välttää joutumasta Venäjän ja Naton vastakkainasettelun etulinjaan. Suomen etu ei myöskään ole kytkeä Nato-lähetystyötä tähän kiristyvään tilanteeseen. On hyvä myös muistaa, että pääministeri, saati puolustusministeri, ei johda Suomen ulkopolitiikkaa.

Oli erittäin tärkeätä, että kokoomuksen kovista haluista huolimatta jossain määrin presidentin valtaoikeuksia ja ulkopolitiikan johtamista turvattiin, koska nyt tässä tilanteessa presidentin — yhdessä hallituksen, yhdessä ulkoministerin kanssa — tekemä työ osoittaa selkeästi, että kyseessä on turvallisuuslisä Suomelle tämän kriisin hoidossa.

Mauri  Pekkarinen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Sekä presidentin että hallituksen linja tässä kriisissä on yleisesti ottaen ollut hyvä ja tuen ansaitseva. Minä toivon kuitenkin, että sekä pääministeri että puolustusministeri jatkossa miettivät, voiko henkilökohtaisen Nato-kannan tässä vaiheessa, tässä tilanteessa vahvasti esillä pitäminen erottua selvästi hallituksen yhteisestä linjasta. Vaara on, että ainakin joidenkin kansalaisten mielessä nämä vähän sekaantuvat.

Toinen asia liittyy ministeri Tuomiojan täällä lausumaan lupaukseen siitä, että tämä isäntämaayhteistyösopimus voisi tulla suureen saliin. Jos minä oikein ymmärsin häntä, niin hän tähän tapaan lupasi. Minä olisin toivonut, että pääministeri itse jo omassa puheenvuorossaan olisi tämän tuonut, että se olisi selvä hallituksen kanta. Vaikka en ollenkaan usko, että tämä merkitsee mitään Suomen joutumista kauttakulkumaaksi, niin on ilman muuta selvää, että tämä on tärkeä ja merkityksekäs sopimus, mikä nyt viikonvaihteessa allekirjoitetaan. Tästä syystä mielestäni on tavattoman tärkeää, että ei vain kahden valiokunnan jäsenet vaan koko eduskunta pääsee (Kari Rajamäki: Samaa mieltä!) jollakin tavalla saamaan selvää, mistä tässä on kysymys. Nyt joutuu sisällön hakemaan Naton sivuilta. Minä menin sinne ja yritin sieltä selvittää, mitä tämä pitää sisällään. (Puhemies koputtaa) Sitten minulle kerrottiin, että se Suomen sopimus on 80-prosenttisesti sitä, mitä Naton sopimus on. Kyllä eduskunnan täytyy tietää...

...mitä tällaiset sopimukset sisältävät.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! On hyvä, että täällä on laaja yhteisymmärrys ryhmäpuheenvuoroissa sanktioista, ja toivon, että ryhmät eivät tässä suhteessa aja kaksilla raiteilla vaan tukevat määrätietoisesti hallituksen linjaa. Pitää muistaa se, että EU:n sanktiot on hyvin tehty, hallitus on vaikuttanut oikein. Mutta kyllä se kauneusvirhe on, mihinkä edustaja Soini viittasi, nämä sotilassopimukset, aseitten toimitussopimukset, varsinkin Ranskan osalta, jotka on tehty aikaisemminkin, niihinkin kyllä pitäisi kohdistaa sanktiot. Ja mitä tulee Venäjän sanktioihin, niin niihin me emme voi vaikuttaa.

Mutta kysymys on siitä, mitä tehdä tässä tilanteessa, kun kriisi pahenee. Ja täällähän tarjotaan vain ei-vastauksia: sitä ei saa tehdä, sitä ei saa tehdä. Nyt kaivattaisiin ehdotuksia. Täytyy sanoa, että tietysti pitää neuvotella, mutta meidän pitää muistaa, mitä tapahtui 30-luvulla: Kun voimapolitiikka on alkanut, niin sille pitää sanoa selkeästi jossakin vaiheessa "ei". Oli Churchillin ja Chamberlainin linjat, ja jos tehdään liian vähän liian myöhään, niin kuin Chamberlain, niin se johtaa erittäin vaaralliseen tilanteeseen, jossa menestys johtaa siihen, että ruokahalu kasvaa, (Puhemies koputtaa) ja sen loppu on erittäin huono. Tämä oppi meidän pitää muistaa, ei pidä toistaa virheitä.

Sauli Ahvenjärvi /kd:

Arvoisa puhemies! Ukrainan konfliktille ei ole olemassa aseellista ratkaisua. Talouspakotteiden lisääminen on myöskin ongelma ja oire konfliktin pahenemisesta. Se ei ole mikään ratkaisu. Aseet pitää saada vaikenemaan niin pian kuin mahdollista, ja sen jälkeen on istuttava neuvottelupöytään. On tartuttava konfliktin osapuolien ja erityisesti Ukrainan ja Venäjänkin kansalaisten ilmaisemaan toiveeseen väkivallan pikaisesta lopettamisesta.

Edustaja Kanerva nosti puheenvuorossaan esille kansainvälisen rauhanturvaoperaation käynnistämisen Ukrainassa. Kysyn ulkoministeriltä: Miten realistisina te näette mahdollisuudet päästä lähiaikoina sellaiseen tilanteeseen, jossa kansainvälinen yhteisö on Ukrainassa turvaamassa rauhaa ja estämässä aseellisen konfliktin jatkumista ja pahenemista? Miten Suomi voisi olla edistämässä tällaisen ratkaisun syntymistä?

Päivi Lipponen /sd:

Arvoisa puhemies! Ukrainan tilanteeseen on vain yksi ratkaisu. Se on aselepo ja neuvottelut. Niin Angela Merkel kuin Vladimir Putin on tästä puhunut. Neuvottelut on aloitettava todella nopeasti. Olemme jokainen nähneet, mitä se merkitsee: jokaisena lisäpäivänä Ukrainassa syntyy uhreja. Yhdysvallat ei voi mennä sotilaallisesti väliin — jokainen tietää, mitä siitä seuraisi. EU:lla on vain diplomaattisia keinoja ratkaista kriisi.

Kysyisin pääministeriltä: eikö ole jo aika selkeää, että pakotteet eivät saa Venäjää perääntymään tässä? Ukraina on sille kovin tärkeä. EU:n on osoitettava nyt johtajuutta. Vaarana on, että USA alkaa mahdollisesti aseistamaan Ukrainaa, ja tätä ei voi tapahtua. EU:n on saatava Saksan johdolla Venäjä ja Ukraina nyt neuvotteluihin, jotta voidaan sopia Ukrainan tulevaisuudesta.

Lea Mäkipää /ps:

Arvoisa puhemies! Luen täältä seuraavaa: "Isäntämaapöytäkirja mahdollistaa Naton nopean toiminnan joukkojen liikkumisen ja tukemisen Suomen maaperällä, merialueilla ja ilmatilassa. Suomi on allekirjoittamassa tämän Ruotsin kanssa." Jos tämä, mitä täällä lukee, on totta, niin en minä kyllä henkilökohtaisesti ole tällaista hyväksymässä ennen kuin tästä asiasta keskustellaan. (Kari Rajamäen välihuuto) Tämä on hirmuisen suuri asia.

Aila Paloniemi /kesk:

Arvoisa puhemies! Poliittisen neuvotteluyhteyden avaaminen, vahvistaminen, aselevosta sopiminen, humanitaarinen työ ovat tietysti keskeisiä tavoitteita tässä kriisissä mutta näyttävät yhä viipyvän. Siksi kysynkin: Olisiko minkäänlaisia edellytyksiä rauhanturvaoperaation aikaansaamiselle? Mitä Ukrainassa tästäkin on keskusteltu? Ja vaikka edellytykset olisivat heikotkin, niin eikö silti vastuullisten valtioiden pitäisi yrittää sitä siviilien suojelemiseksi?

Anni Sinnemäki /vihr:

Arvoisa puhemies! On varmasti muutamia asioita, joita tästä kriisistä kannattaa ottaa opiksi. Yksi on kysymys Euroopan energiaomavaraisuudesta ja Euroopan riippuvuudesta Venäjän energiavaroista. Meillä on lukemattomia muitakin syitä — niistä suurimpana ilmastonmuutos — vähentää fossiilisten polttoaineiden käyttöä, mutta kyllä tämä kriisi on mielestäni opettanut myös sen, että Venäjä-riippuvuuden vähentämisestä saattaisi olla jotain muutakin hyötyä.

Toiseksi, juuri tällä hetkellä muodostetaan uutta komissiota, ja mielestäni olisi hyvä, että Suomi olisi aktiivisesti pohtimassa sitä, millä tavalla saamme EU:n yhteisestä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta mahdollisimman toimivan tässä tilanteessa, jossa kansainvälinen tilanne on huomattavasti vaikeampi kuin se oli esimerkiksi viisi vuotta sitten, kun edellistä komissiota muodostettiin.

Jyrki Yrttiaho /vr:

Arvoisa herra puhemies! Ukrainan tilanteen ohella elämme Suomenkin kannalta todellista poliittisten tapahtumien tihentymän aikaa. Mitä pitäisi ajatella siitä, että pääministerin mukaan Suomi on vankkumatta tukemassa EU:n ja Yhdysvaltojen pakotepolitiikkaa lähes hintaan mihin hyvänsä ja toisaalta tämän tästä pääministeri vakuuttaa olevansa Nato-jäsenyyden kannalla? Edelleen Suomi allekirjoittaa Nato-isäntämaasopimuksen, joka antaa Suomen alueen Nato-joukkojen käyttöön kriisitilanteessa. Ja edelleen Suomen merialueella ja Saaristomerellä on käynnissä suuri Nato-sotaharjoitus, jonka osoite on helppo arvata: se on Venäjän asema Itämerellä. Onko kysymys sattumasta, kuten olette, pääministeri, julkisuudessa todennut, vai tietoisesta demonstraatiosta kansainvälisessä kriisitilanteessa?

Tuula Väätäinen /sd:

Arvoisa puhemies! Ukrainan kriisi on levinnyt Euroopan kriisiksi, on monessa puheenvuorossa sanottu ja todettu myös se, että Venäjällä on oleellinen osa sen syntymisessä ja jatkumisessa. Pakotteista on puhuttu paljon ja niistä keskustellaan myös tuolla kansalaisten keskuudessa. Olen miettinyt ja haluaisinkin tietää, kuinka laajasti uskotte siihen, että pakotteilla todella saadaan kriisiä ratkaistuksi. Näyttää siltä, että pakotteiden vaikutus kohdentuu enemmänkin niihin ihmisiin, joilla ei ole osaa eikä arpaa koko kriisiin, tai niihin toimijoihin, jotka eivät ole tässä mukana. Kuinka kauan ihmisten sietokyky riittää siihen, että pakotteet tuovat heidän elämäänsä todella suuria vaikeuksia ja he eivät ole sillä tavalla mukana tässä kuviossa?

Kiitos ministeri Haavistolle siitä, että toitte esille siviilien tilanteen ja nimenomaan sen humanitäärisen osuuden, mikä tähän kriisiin liittyy. Onko arvioitu, onko näillä pakotteilla todella mahdollisuutta (Puhemies koputtaa) kriisin lopettamiseen ja mikä näiden kokonaisvaikutus todellisuudessa on?

Riitta Myller /sd:

Arvoisa puhemies! Me olemme kaikki olleet hyvin yksimielisiä siitä, että tähän konfliktiin, Ukrainan kriisiin, on olemassa vain rauhanomainen ratkaisu ja Euroopan unioni on yksi tärkeä osa tätä. Olemme vaatineet Euroopan unionille nykyistä tehokkaampaa, aktiivisempaa, osaavampaakin ulkopolitiikkaa. Ministeri Tuomioja, kun Euroopan unioni tekee omaa ulkopolitiikkaansa näitten eri kumppanuuksien kautta, te totesitte omassa puheenvuorossanne, että jos itäisen kumppanuuden osalta olisi kyetty alusta alkaen paremmin toimimaan, niin olisi ollut mahdollista, että tällaista konfliktia ei olisi syntynyt. Nyt todellakin, kun ollaan muovaamassa Euroopan unionin ulkopolitiikkaa uudestaan uusien komissaarien myötä, tullaanko arvioimaan myöskin näitä kumppanuuksia uudesta näkökulmasta? Ovatko ne riittävän tehokkaita ulkopolitiikan välineitä? Tarvitaanko kenties jotain muuta tai niitten kehittämistä?

Pirkko Mattila /ps:

Arvoisa herra puhemies! Ministerit Vapaavuori ja Rinne ehtivät täältä lähteä ja vakuuttelivat sitä, että kyllä energiaa voidaan tuoda korvaavana tilalle, mutta mielestäni tässä voitaisiin koko energiapolitiikka kääntää aivan astetta paljon enemmän kotimaiseen suuntaan. Edustaja Yrttiaho otti aivan oikein esille tuon Itämeren tilanteen, että olipa kyse elintarvikkeista tai energiasta, Itämeren kautta tuonti voi vaarantua sen vuoksi, että Itämerellä on rauhatonta.

Edustaja Kanerva, te peräänkuulutitte laajaa keskustelupohjaa myöskin parlamenttien välillä tästä kriisitilanteesta, mutta Euroopan neuvostossahan tällä hetkellä on se tilanne, että Venäjä äänestettiin siellä määräajaksi ulos. Näin ollen eräs tärkeä keskustelutie on meiltä suljettu.

Täällä salissa tänään olemme kuulleet toiveita siitä, että Suomella olisi vahvempi rooli Euroopan unionin sisällä tämän kriisin ratkaisemiseksi. Siis onko olemassa sitä mahdollisuutta, koskapa esimerkiksi maataloudessa Suomi lienee niin sanotusti vahva kärsijä?

Jari Leppä /kesk:

Herra puhemies! Talouden keskinäisriippuvuus on ollut ja on edelleenkin yksi kaikkein tärkeimmistä seikoista, joilla me pidämme kansainvälistä turvallisuutta ja rauhaa yllä. Valitettavasti nämä pakotteet toimivat juuri päinvastoin. Ne vähentävät, ne heikentävät keskinäistä riippuvuutta, ja siksi on oleellisen tärkeää, että kriisi saadaan mahdollisimman nopeasti laukaistua diplomatian keinoin ja Venäjä-osaamista käyttäen. Tähän pitää kysyä, onko meidän Venäjä-osaamisemme niin hyvällä tasolla kuin mitä me itse itsellemme annamme ymmärtää vai olemmeko jossain vaiheessa laiminlyöneet tätä asiaa. Tätä on myöskin hyvä meidän tässä tilanteessa pohtia.

Puhemies! Pakotteiden ja vastapakotteiden vaikutukset ovat hyvin erilaisia eri toimialoille. Elintarviketalous, maatalous, ruuantuotanto kärsivät ylivoimaisesti eniten tästä pakotesumasta. Hallitus ja EU ovat lähteneet kyllä liikkeelle. Hyvä niin, mutta mittakaava näissä kompensaatioissa on aivan joku muu kuin mitä ovat menetykset. Ja tämä pitää myös hallituksen muistaa. Ei voi olla niin, että me kansainvälisesti teemme jotakin pakotteita, jotka vaikuttavat jollekin määrätylle sektorille (Puhemies koputtaa) yli muiden, ja sitten niitä ei täysimääräisesti korvata. Näin ei voi olla.

Johannes Koskinen /sd:

Arvoisa puhemies! Kun kansainvälinen kriisi pahenee, on erittäin tärkeätä, että suhtaudutaan vakautta ja turvallisuutta lisäävästi siihen tilanteeseen, ja silloin sellaiset, kansallisessakin politiikassa, mielipiteiden kärjistämiset ja suoranaiset vääristelyt, niin kuin esimerkiksi tämän isäntämaatukipöytäkirjan osalta on tässä salissa esiintynyt, ovat haitallisia sekä Suomelle että kansainväliselle tilanteelle. Vastaavasti esimerkiksi tämän Nato-keskustelun kärjistäminen, oli suunta tai toinen kyseessä, helposti luetaan maan rajojen ulkopuolella väärin, ja silläkin on oma kielteinen vaikutuksensa tilanteeseen. Että pitää korostetun harkitus-ti toimia myös Suomen sisäisessä keskustelussa.

Tämän Ukrainan tilanteen eskaloitumisen, ongelmien laajenemisen osasyynä on se, että aktiivisesti vältellään neuvotteluyhteyttä. Maan sisällä tarvittaisiin neuvotteluja separatistien, venäläisvähemmistön ja Kiovan välillä, tarvittaisiin uudistuksia maan poliittiseen järjestelmään. Niistä tämän väkivaltaisuuden takia maan hallitus ja hallinto on kieltäytynyt. Mutta sitä tarvitaan, tätä prosessia. No sitten, Venäjä on kieltäytynyt (Puhemies koputtaa) neuvottelemasta Ukrainan kanssa, kun ei myönny osapuoleksi, vaikka selvästi osallistuu kriisin ylläpitämiseen ja sen pahenemiseen. Ja sitten taas Euroopan unionilla on ollut...

...välttelyä siinä, että ei lähdetä neuvottelemaan näistä Ukrainan talousjärjestelyistä.

Ilkka Kanerva /kok:

Puhemies! Ukrainalla on itsellään pitkä ja vaikeakin tie vaurauteen ja vakauteen. Eräs osa tätä on edustaja Koskisen mainitsema demokratia, jossa olennaista on tietysti vaalit — minkälaiset vaalit — jotka tullaan lokakuussa järjestämään. Ja jos vaaleja boikotoidaan tavalla, josta on nyt suuria pelkotiloja olemassa Itä-Ukrainan suunnasta, ja vaikeutetaan vaalien toimeenpanoa, niin sen vuoksi kansainvälisen yhteisön hyvin aktiivinen ja voimakas läsnäolo on tarpeen. Ja kun vetosin myös eduskuntaan, niin toivon, että sekä Euroopan neuvoston, Etyjin että mahdollisesti muiden kautta voidaan olla vaalivalvonnassa myös Suomesta mukana asiallisesti Ukrainan tulevia parlamenttivaaleja valvomassa, ja tämä on eräs vetoomus tämän asian osalta, jossa parlamentilla on aktiivinen ja rakentava rooli.

Timo Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! Neuvottelutie on se, jota pitää kulkea, mutta yksi asia hämmästyttää: Ranska on luovuttamassa jo tänä vuonna Venäjälle massiivisen sota-, komento- ja hyökkäysaluksen, joka tulee osaksi Mustanmeren laivastoa päätukikohtana Krimin niemimaalla oleva Sevastopol, siis Ukrainalta vallatulla alueella. Me emme siis voi viedä tällä hetkellä maitoa ja voita venäläisille mutta samaan aikaan voimme muka myydä sotalaivoja sotaa käyvälle Venäjälle. Emme me voi samanaikaisesti tuomita ja asettaa pakotteita mutta kuitenkin myydä modernia hyökkäyskalustoa sotaa itsenäistä maata vastaan käyvälle kansalle. Mitä tällainen toiminta kertoo EU:sta? Jos tämä kauppa toteutuu, se on moraalitonta ja surullistakin. Arvoisa puhemies! Mitä te, arvoisa pääministeri, ja te, arvoisa ulkoministeri, olette valmiita tekemään tämän kaksinaismoralismin ja kaksoisstandardin estämiseksi?

Pia Kauma /kok:

Arvoisa puhemies! Pidän erittäin tärkeänä, että Suomi on yhtenäisessä linjassa mukana Euroopan unionin pakotteissa ja yleensäkin kauppapolitiikassa Venäjää kohtaan. On ollut hiukan ongelmallista se, että kaikilla EU-mailla ei ole aivan yhtenäinen politiikka ja ajattelutapa, ja se on tietysti luonnollista sitä kautta, että kauppasuhteet ja riippuvuus Venäjän-kaupasta hiukan vaihtelevat sen mukaan, mistä maasta puhutaan.

Nyt EU:n ulkoasiainministeri on kuitenkin vaihtunut. Sinne on tullut uusi keskustavasemmistolainen Italian ulkoministeri Federica Mog-herini. Häntä on arvosteltu muun muassa siitä, että hänen politiikkansa Venäjää kohtaan on liian pehmeää.

Kysyisin nyt ulkoministeriltä, kuinka näette tämän tilanteen: kuinka yhtenäinen Euroopan unioni on nyt jatkossa näiden pakotteiden osalta, ja tarkoittaako tämä nyt sitä, että hajontaa tulee yhä enemmän sen suhteen, mihin suuntaan tulee mennä?

Raimo Piirainen /sd:

Arvoisa puhemies! Venäjään kohdistuvilla pakotteilla ja sitten Venäjän vastapakotteilla ei näytä olevan sitä vaikutusta, mitä ollaan hakemassa. Nyt huomenna EU:n komissio esittelee lisälistan uusista pakotteista. Tässä näyttää olevan semmoinen ongelma, että tässä ei ole oikeastaan semmoista merkittävää painoarvollista isäntää, joka lähtisi tätä asiaa neuvotteluissa viemään eteenpäin. Mikä on YK:n rooli tässä, ja voisiko YK antaa mandaatin sellaiselle neuvottelijalle, esimerkiksi Etyjille, mihin Kanervakin viittasi? Jollakin tavalla tuntuu, että tämä ei ole riittävän painoarvoista. Mikä tässä on todella tämän YK:n rooli, vai onko olemassa ollenkaan?

Harry Wallin /sd:

Arvoisa puhemies! Useissa puheenvuoroissa on kannettu huolta Kaakkois-Suomen yrittäjistä siinä suhteessa, mikä vaikutus näillä pakotteilla on matkailuun ja alueen kehitykseen, logistiikkaan. Talousvaliokunta kävi vierailulla elokuussa alueella, ja saimme hyvin informatiivisen selvityksen asiasta.

Täällä on käytetty puheenvuoroja myöskin sen puolesta, kuten myöskin ministerit ovat todenneet, että maataloudelle ja alkutuotannolle annetaan tukea nyt tässä vaikeassa kriisitilanteessa. Kysyisinkin työministeri Ihalaiselta: Näinhän on oikein, että alkutuotantoa pitää tukea, maidonjalostajia, viljantuottajia tässä tilanteessa, mutta myöskin elintarviketyöläiset ovat tällä hetkellä vaikeuksissa. Alueellamme useat työntekijät on irtisanottu ja lomautettu maidon tuotannosta ja jatkojalostuksesta. Mikä tuki voitaisiin antaa myöskin näille työntekijöille, kun myöskin alkutuotannolle annetaan tukea?

Osmo Kokko /ps:

Arvoisa puhemies! Täällä on käytetty erittäin hyviä puheenvuoroja asioista, ja arvelin tässä tuoda omia näkemyksiäni. Minulla on myös vahva usko, että nämä pakotteet eivät loputtomiin toimi ja nimenomaan sitä diplomatiaa pitäisi näissä asioissa käyttää. Niin kuin Suomessa tiedämme, pakotteiden vaikutuksesta maatalous on ennen kaikkea kärsintälistalla ja se on tietysti saamassa myös hallituksen taholta kompensaatiota tässä asiassa. Mutta näkisin, että tämä kriisi pitkittyessään myös laajenee ja sillä on vaikutuksia muillekin aloille. Silloin täytyisi olla panoksia näihin, tällekin puolelle sitten antaa kompensaatiota.

Nyt tarvitaan tietysti malttia näissä asioissa, ja jonninjoutava kiihkoilu ja höpötys niin Nato- kuin muillakin asioilla olisi minun mielestäni rauhoitettava, koska olemme iän kaiken naapureita ja keskenään meidän on toimeen tultava ja silloin on maltti valttia näissä asioissa.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:

Arvoisa puhemies! On erittäin tärkeätä, että neuvotteluyh-teyksiä ylläpidetään ja hyviä suhteita vaalitaan kaikkiin suuntiin. Nyt tällä hetkellä elämme suuressa kriisissä, ja tilanne saattaa muuttua vielä vakavammaksi. Monet kansalaiset tuntevat suurta huolta tästä tilanteesta ja ovat sen tähden kysyneet monissa toritilaisuuksissa Ottawan sopimuksesta. Perussuomalaisethan edellisellä eduskuntakaudella eivät halunneet sitä, että Suomen hyvä puolustusjärjestelmä eli maamiinat tuhotaan tämän Ottawan sopimuksen takia. Eduskunnan enemmistö kuitenkin päätti, että ne maamiinat tuhotaan, ja nyt kysyisinkin sitten herra pääministeriltä, mikä on tilanne. Joko kaikki maamiinat on tuhottu, vai onko niitä jäljellä, ja jos on jäljellä, niin mitä niille tehdään?

Työministeri Lauri Ihalainen

Arvoisa puhemies! Edustaja Wallinin puheenvuoro oli erittäin tärkeä: Kun me puhumme näistä pakotteista ja niiden vaikutuksista kansallisesti, niin se ei koske pelkästään alkutuotantoa, maataloutta. Se koskee myös elintarviketeollisuutta ja siellä työskenteleviä ihmisiä, ja näistäkin meidän pitää pitää huolta.

Yhteiskuntahan tällaisessa tilanteessa tulee sillä tavalla vastaan, että jos se johtaa esimerkiksi lomautuksiin, jotka olisivat aina lievempi muoto kuin irtisanomiset, niin silloinhan yhteiskunta tulee sen lomautuksen aikaisessa rahoituksessa vastaan ja muutoinkin edesauttaa tällaisessa tilanteessa näitten muutosturvapalvelujen suhteen niitä työntekijöitä, jotka tällä alalla työskentelevät. Ne ovat ne välineet, joilla me nyt voimme välittömästi vaikuttaa, mutta oli hyvä, että tämäkin näkökohta otettiin esille, että tämä koskee myös tällä alalla työskenteleviä palkansaajia.

Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja

Herra puhemies! Monessa puheenvuorossa on ky-sytty rauhanturvaoperaation mahdollisuuksista. Rauhanturvaoperaatio on väline, jolla voidaan varmistaa rauhansopimuksen tai aselevon pysyminen ja toteuttaminen, mutta se ei ole sellainen, jolla rauhantekeminen voisi käynnistyä, ja niin Etyjin osalta kuin YK:n osalta on selvää, että tällainen operaatio vaatii kaikkien, YK:ssa pysy-vien jäsenten ja Etyjissä kaikkien jäsenmaiden, yhtenäisen tahdon, ja se yhtenäinen tahto tietysti on sitten, jos meillä on tämä rauhansopimus olemassa. Mutta kyllähän Etyj on siellä jo nyt paikalla, ja on hyvin tärkeätä, että siellä on kaksi- kin Etyjin tarkkailijamissiota, ja molemmissa suomalaisilla on varsin keskeinen osuus. Tässä Etyjin suuremmassa tarkkailijamissiossa kolmanneksi eniten tarkkailijoita on tullut Suomesta. Vain kaksi isoa maata on meidän edellä. Kyllä me olemme tässä suhteessa kantaneet sitä vastuuta ja haluamme jatkossakin olla kantamassa ja osallistua tälläkin tavoin tämän konfliktin ratkaisumahdollisuuksiin.

Sitten vielä tästä yhteisymmärrysasiakirjasta: Minusta on jollain lailla masentavaa, että edelleenkin toistetaan tällaisia, että olisi muka tekeillä sopimus, joka antaisi oikeuden tuoda minkälaisia tahansa joukkoja Suomeen. Ei anna! Suomeen ei kukaan tuo vieraita joukkoja ilman Suomen hallituksen ja eduskunnan, jonka luottamusta sen on nautittava, pyyntöä ja suostumusta. Tämä on aivan ehdoton lähtökohta kaikessa. Mistään muusta ei ole kyse. Mutta todettakoon myös, että meillä on, niin kuin kaikilla YK:n jäsenvaltioilla sen peruskirjan mukaan, oikeus vastaanottaa apua, jos me joutuisimme hyökkäyksen kohteeksi, ja tämä on yksi asiakirja, joka kertoo, miten se voi tapahtua, mutta silloin me olemme sitä pyytämässä, ja kukaan ei halua millään suomalaisilla toimilla johtaa tilannetta sellaiseen, että tällainen apu koskaan tulisi tarpeelliseksi. Tämä on meidän ulko- ja turvallisuuspolitiikkamme peruslinjaus. (Mauri Pekkarinen: Se on ihan oikein!)

Pääministeri  Alexander  Stubb

Arvoisa herra puhemies! Tässä loppupuheenvuorossa, jos sallitte, lähtisin liikkeelle siitä, mikä laukaisi tämän kriisin, ja päätyisin siihen, miten tämän soisi päättyvän.

Jos me katsomme sitä, mikä laukaisi tämän kriisin, paradoksaalisesti kysehän oli siitä, että Venäjä ei hyväksynyt Ukrainan, itsenäisen valtion, päätöstä assosiaatiosopimuksesta Euroopan unionin kanssa. Tämä on siinä mielessä erilainen alku kriisille kuin se, jonka me näimme Georgian sodan yhteydessä elokuussa 2008, koska sen laukaisi Venäjän pelko siitä, että Nato ulottaa jäsenyytensä Venäjän rajoille. Ja jollain tavalla tuntuu siltä, että me oikeusvaltiona, liberaalin demokratian, sosiaalisen markkinatalouden ja vapaakaupan puolustajana myös puolustamme maan oikeutta valita oma tiensä.

Tilanteen laukaisi myös se, että Venäjä valtasi suvereenin maan alueen, siis Krimin, ja tilannetta ei helpota se, että Venäjä epävakauttaa Itä-Ukrainaa tällä hetkellä pitämällä huomion poissa samalla Krimistä. Tilannetta ei myöskään edesauta se, että me emme tiedä, mihinkä tämä kriisi loppupelissä päätyy. Eli lähtökohta on vaikea.

Toinen huomio liittyy Venäjän ulkopoliittiseen doktriiniin. 1990-luvun alusta me pyrimme siihen, että Venäjä integroidaan mahdollisimman lähelle länttä. Monessa ryhmäpuheenvuorossa tämä todettiin. Me teimme töitä sen eteen, että saimme EU:n ja Venäjän välille kumppanuussopimukset, että Venäjästä tuli WTO:n jäsen, että meidän kauppasuhteemme Venäjän kanssa vahvistuivat. Ne vahvistuivat niin pitkälle, että Venäjä on meidän suurin kauppakumppanimme yhdessä Ruotsin ja Saksan kanssa. Me ajoimme viisumivapautta, me pyrimme tuomaan Venäjän mahdollisimman lähelle länttä. Mutta Venäjän ulkopoliittinen doktriini on erilainen. Se ei välttämättä halua ympärilleen vain ja ainoastaan vakaita demokraattisia naapureita, kuten Suomi, vaan siihen liittyy myös vahva etupiiriajattelu ja siihen liittyy myös vahva nollasummapeli. Sen me näimme karulla tavalla sekä Georgiassa 2008 että nytten Ukrainassa 2014.

Itse olen joskus miettinyt, miltä tuntuisi olla ukrainalainen tällä hetkellä. Ukraina ei ole EU:n jäsen. Ukraina ei ole Naton jäsen. Ukraina on sodan kaltaisessa tilassa. Ukraina on yksin. Mikä on meidän keinomme auttaa? Se on humanitäärinen apu, se on taloudellinen apu, ja se on pakotteet. Monessa puheenvuorossa, edustaja Lipposen muun muassa, pelättiin, että pakotteet eivät vaikuta. Eivät ne varmaan lyhyellä aikavälillä vaikuta. Mutta niiden seurausvaikutukset pitkässä juoksussa voivat vaikuttaa. Tästä ehkä Iran on ollut yksi esimerkki. Onko Iran kuin Venäjä? Ei tietenkään, mutta se on se ainoa keino, se on se ainoa instrumentti, joka meillä on käytettävissä. Meillä ei ole mitään muuta instrumenttia. Kukaan ei halua aseellista konfliktia, kukaan ei halua, että Ukrainaan lähetetään joukkoja tai aseita. Tämä tarkoittaa sitä, että pakotteet ovat ainoa keino.

Monessa puheenvuorossa puhuttiin keskustelusta Suomen Nato-jäsenyydestä. Voin sanoa sen tässä yksiselitteisen selkeästi: Nato-jäsenyys ei todellakaan ole ratkaisu, ei tähän konfliktiin eikä Suomen turvallisuustilanteeseen. Eli Nato-jäsenyys ei ole ratkaisu tähän konfliktiin eikä Suomen turvallisuustilanteeseen. Me pyrimme maksimoimaan meidän oman turvallisuutemme. Sen takia me haemme turvaa sieltä, mistä me saamme. Nato-suhde on kumppanuussuhde, jota lähtevät vahvistamaan Nato-huippariin tällä viikolla tasavallan presidentti, ulkoministeri ja puolustusministeri. Mutta tässä keskustelussa menevät puurot ja vellit erittäin helposti sekaisin. Nato-jäsenyys ei ole osa ratkaisua tähän konfliktiin.

Viimeinen huomio, herra puhemies: Mihinkä tässä pyritään? Tulitaukoon ja rauhansuunnitelmaan, tulitaukoon ja rauhansuunnitelmaan. Minun oma pelkoni vain on se, että meillä on käsissämme Euroopan rajoilla uusi jäätynyt koflikti à la Transnistria, Nagorno-Karabah, Etelä-Ossetia ja Abhasia. Tämä on meille kaikille vaikea tilanne. Totta kai me pidämme kaikki keskusteluyh-teydet auki, pysymme EU:n linjoilla mutta keskustelemme kahdenvälisesti myös Venäjän kanssa.

Anteeksi, viimeinen huomio: Maataloudessa ollaan oltu erittäin aktiivisia heti, kun saatiin tietää elintarvikevientikiellosta, jokaisella tasolla, ja toivottavasti nyt viikonloppuun mennessä tulee hyviä uutisia.