Tuija Brax /vihr(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tämän tarkastusvaliokunnan yksimielisen mietinnön aiheita ovat kertomusmenettelyn uudistamisen tilanne, yhteiskunnallisesta vaikuttavuudesta raportoiminen, talousarvion kattamisvaatimus... (Hälinää)

Arvoisa puhemies! Ajattelin, että kyllä se rauhoittuu siinä vaiheessa, kun kerromme, että 20 miljoonaa jatkossa säästyy joka vuosi.

20 miljoonaa!

Arvoisa puhemies! Olin jäänyt siihen, minkä tämä tarkastusvaliokunnan yksimielinen raportti kokonaan kattaa, ja luettelossani jäivät vielä mainitsematta EU:n vakausjärjestelyt ja Suomen taloudelliset vastuut.

Ja nyt se 20 miljoonaa. Mietintöön sisältyy eduskunnan hyväksyttäväksi tarkastusvaliokunnan yksimielinen kannanotto: "Eduskunta edellyttää, että hallitus ryhtyy tarpeellisiin toimiin, jotta maksuvalmiuden tarpeet ylittävästä lainanotosta luovutaan." Käyn puheessani ensin läpi tämän kattamisvaatimusasian sekä sen jälkeen joitakin EU:n vakausjärjestelyihin ja Suomen vastuisiin liittyviä seikkoja.

Valtion talousarvion tasapainosta eli kattamisvaatimuksesta säädetään perustuslain 84 §:n 2 momentissa. Sen mukaan talousarvioon otettavien tuloarvioiden on katettava siihen otettavat määrärahat. Perustuslain mukaan talousarvio ei voi siten olla muodollisesti alijäämäinen, koska valtion lainanotto otetaan talousarviossa tuloina huomioon. Perustuslain kattamissäännös kohdistuu sanamuotonsa mukaisesti vain eduskuntaan, kun se päättää valtion talousarviosta. Perustuslakivaliokunnan mukaan on lisäksi selvää, että eduskunnalle annettava talousarvioesitys on valmisteltava kattamisvaatimusta noudattaen.

Kattamisvaatimusta on kuitenkin noudatettu viime vuosina myös talousarvion toimeenpanossa. Tämä on käytännössä merkinnyt sitä, että talousarvion tuloarviomomentille merkitty lainantulon määrä on nostettu kokonaan viimeistään varainhoitovuoden lopussa, vaikka lainanotto ei olisi ollut tarpeen valtion maksuvalmiuden kannalta. Siis joulun välipäivinä on nostettu lainaa, vaikka sitä ei ole tarvittu. Valtiovarainministeriössä omaksutusta perustuslain tulkinnasta johtuen Suomen valtio on ottanut valtion maksuval-miuden kannalta tarpeetonta lainaa, mistä aiheutuu ylimääräisiä riskejä ja rahoituskustannuksia, joiden suuruudeksi on arvioitu tarkastusvaliokunnan asiantuntijakuulemisessa 20 miljoonaa euroa vuositasolla. Isompiakin lukuja esitettiin, mutta varovaisuusperiaatteella olemme ilmoittaneet tämän.

Perustuslakivaliokunta toteaa meille antamassaan lausunnossa, että talousarvion nykyinen soveltamiskäytäntö on valtion kokonaisetu huomioon ottaen epätarkoituksenmukainen, koska voitaisiin selviytyä valtion menoista vähemmälläkin lainanotolla ja siten muun muassa säästää lainanotosta aiheutuvia korkomenoja. Perustuslakivaliokunnan lausunto valtion talousarvion kat-tamisvaatimuksen tulkinnasta selkeyttää ja samalla muuttaa olennaisella tavalla talousarvion toimeenpanossa olevaa tulkintaa. Valtion kassahallinnassa voidaan luopua menettelystä, jossa talousarvioon merkitty lainanoton tuloarvio toteutetaan, vaikka lainanotolle ei ole tarvetta maksuvalmiuden kannalta. Siksi tarkastusvaliokunta siis edellyttääkin, että "hallitus ryhtyy tarpeellisiin toimiin, jotta maksuvalmiuden tarpeet ylittävästä lainanotosta luovutaan". Kuluvan vuoden viimeisenä päivänä ei ole enää syytä ottaa näitä merkittäviä tarpeettomia kuluja valtiolle. Ja tähän ponteen, arvoisat kollegat, tarkastusvaliokunta toivoo siis koko eduskunnan tämän käsittelyn yhteydessä yhtyvän.

Arvoisa puhemies! Sitten EU:n vakausjärjestelyistä ja Suomelle koituvista taloudellisista vastuista, joihin eilen myös valtiovarainvaliokunta otti hienosti kantaa. Eduskunnalla on perustuslain takaama oikeus saada oikea ja riittävä kuva valtion taloudellisesta asemasta, kuten tuloista ja menoista, omaisuudesta ja sitoumuksista sekä talousarvion toteutumisesta ja hallituksen toiminnan tuloksista. Euroopan ja erityisesti euroalueen vakausjärjestelyt muuttavat Suomen vastuuasemaa monien eri mekanismien välityksellä. Kokonaisuus on monimutkainen, ja valiokunnan mielestä virallisasiakirjojen perusteella ei ole saatavissa riittävän selkeällä tavalla kokonaiskuvaa Euroopan talouden vakausjärjestelyistä.

Valtiontalouden tarkastusvirasto on todennut, ettei eduskunnalla ole ollut saatavilla oikeita ja riittäviä tietoja valtion vastuuasemasta ja sen kehityksestä valtiosääntöisen päätöksenteon virallisasiakirjoissa. Näissä on siis kysymys hallituksen esityksistä, talousarvioesityksistä ja valtion tilinpäätöskertomuksesta. Erityisesti esimerkiksi nostettakoon hallituksen esitys numero 31, joka ei täytä eduskunnan finanssivallan turvaamisen näkökulmasta asetettavia vaatimuksia ja kansainvälisesti hyväksytyissä standardeissa ja hyvissä käytännöissä ilmenevää yleistä käsitystä siitä, mikä on päätöksenteon kannalta oleellista tietoa.

Sen tilinpäätöshetken jälkeen, joka oli huhtikuussa 2011, on tapahtunut paljon asioita, ja sen johdosta valtion vastuuasema ja vakausjärjestelyihin liittyvät finanssisijoitukset ovat muuttuneet nopeasti erityisesti Kreikan kohdalta. Valiokunnan mietinnöstä löytyy pohdintoja siitä, millä tavalla mahdollisesti valtiontalouden kirjanpidon alaskirjaussäännöt tulevat vastaan, kun seuraavan kerran tilinpäätöstä tehdään. Valtio ei tee välitilinpäätöstä, joten asia ei ole vielä tässä ja nyt ajankohtainen. Valtiokunta kuitenkin asiantuntijakuulemisessa tuli vakuuttuneeksi, että olisi erittäin ongelmallista, jos yksittäinen euron jäsenmaa alkaisi kirjata eri tavalla alas saatavia kuin muut, ja sen takia olisi tärkeätä, että Euroopan tasolla tähän ongelmaan löydetään nopeasti ratkaisu.

Tämän lisäksi euroalueen valtioiden julkisen velan, Euroopan keskuspankin ja jäsenvaltioiden pankkien taseiden yhteisvaikutuksesta syntyy vaikeasti havaittavia riskejä. Valiokunta pitääkin tärkeänä, että hallituksen toimesta tästä kokonaisuudesta annetaan jatkossa riittävät ja oikeat tiedot. Ja tässä yhteydessä, näiden kokonaisuuksien yhteydessä, on syytä noteerata kaikki yksittäiset tilanteet, siis myös Suomen jäsenosuuden nousu IMF:ssä 1,26:sta 2,4 miljardiin, siis kokonaisuuden osana kertoa.

Valtiokunnalle on jäänyt asiantuntijakuulemisten ristiriitaisuuksien vuoksi epäselväksi — ja niin ymmärsin, että myös valtiovarainvaliokunta eilen yhä oli samassa käsityksessä — miten mahdollinen ylitakaus erityisesti kolmen A:n maiden osalta toteutuisi, varsinkin pahimmassa mahdollisessa tilanteessa. Tältä osin vaadimme, että hallitus tekee asiasta mitä pikimmin selkoa eduskunnalle. Niin ikään katsomme, että niiden vastuiden, jotka Euroopan keskuspankin kautta osaltaan tulevat myös Suomen Pankin kautta viime kädessä eduskunnan takuulla hoidettaviksi, pitää näkyä osana näitä kokonaisarvioita. Ja valiokunta onkin sitä mieltä, että kun valtiolle tehdään parhaillaan konsernitasetta, niin yksi keino tämän riittävän ja kokonaiskuvan kannalta oleellisen tiedon saamiseen olisi, että valtion konsernitaseessa olisivat mukana myös Suomen Pankin tiedot samoin kuin myös muun muassa valtion virkamiesten eläkevastuut. Tältä osin jatkossa eduskunta saisi kattavat tiedot.

Arvoisa puhemies! Valtion talousarvioesityksen yksi konkreettinen finanssipolitiikan tavoite on säilyttää luottoluokitus kolmena A:na, ja hyvä niin. Että tähän tavoitteeseen päästään ja että eduskuntakin voi omia päätöksiään tehdessään arvioida tätä tavoitetta ja sen saavuttamista, on erittäin tärkeätä, että me tiedämme riskitasoista ja sitoumuksista kokonaisuutena nykyistä paremmin, sillä mikäli kävisi niin, että teemme virheitä tässä suhteessa, yhden luottoluokitusasteen tippuminen tarkoittaisi 300 tai jopa 350 miljoonan euron vuosittaista lisäkulua. Eduskunnalla on siis paljon vaalittavanaan, kun se vaalii sitä, että Suomi ei ylivelkaannu ja pystyy jatkossakin hoitamaan tehtävänsä.

On myös huomioitava, ja tarkastusvaliokunta tältä osin siteeraa perustuslakivaliokuntaa, että eduskunnan on näissä kaikissa tilanteissa, kun vakausjärjestelyissä tehdään ratkaisuja, huolehdittava, etteivät ne vaaranna Suomen valtion mahdollisuuksia vastata niistä velvoitteistaan, jotka sillä on Suomen perustuslain mukaan, siis muun muassa Suomen kansalle koskien perusturvaa, sivistyksellisiä ja sosiaalisia oikeuksia.

Aivan viimeiseksi asia, johon eduskunta voi vielä vaikuttaa merkittävästi. Se koskee Euroopan pysyvää vakausmekanismia EVM:ää. Tämän hetken neuvottelutilanne EVM:n tilintarkastuksen suhteen on hälyttävä. Valiokunta vaatii, että hallitus ryhtyy välittömästi toimiin sen suhteen, että EVM:lle muodostuu samanlainen tilintarkastus, tiukka ja vaativa ulkopuolinen tilintarkastus, kuin on muun muassa IMF:llä. Tämä on eduskunnan perustuslaillisten ja budjettia kirjattaessa tehtävien valtuuksien kannalta erittäin oleellista.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On todella tärkeä asia, että kansallisen selviytymisen näkökulmasta myöskin valtiontalouden kestävyys, meidän hyvinvointimme rahoitusperusta ja nimenomaan näiden vastuiden, annettujen velkojen takausten, kokonaisvaikutukset arvioidaan. Tämähän oli syy, minkä takia viime vuoden kesäkuussa 2010 Euroopan rahoitusvakausvälinettä eduskunnassa käsiteltäessä sosialidemokraatit esittivät, että se esitys pitäisi lähettää perustuslakivaliokuntaan — sen suuren merkityksen ja valtiontaloudellisen vaikutuksen takia — ja että sitä tulisi myöskin käsitellä perusteellisesti. Silloin hävisimme äänestyksessä niin valtiovarainvaliokunnassa kuin salissa.

Nyt on erittäin hyvä, että valtiovarainvaliokunta ja tarkastusvaliokunta ovat yksimielisesti kokonaisvastuuta selvittämässä. Tältä osinhan hallituksessa myös työnjaon on nyt hyvä tulla esille, valtiovarainministeriön sisäisen työnjaon: valtiovarainministerillä on selkeä rooli, mutta sitten myös rahoitusmarkkinaosasto on poikkeuksellisesti järjestetty ministeri Häkämiehen vastuulle. Eli tämä kokonaisuus on myöskin hyvä tässä yhteydessä käydä läpi.

Vesa-Matti Saarakkala /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Aikoinaan, kun edellisellä vaalikaudella täällä oltiin mukana synnyttämässä tätä ERVV:tä, Euroopan rahoitusvakausvälinettä, se ei todella ollut perustuslakivaliokunnassa lausunnolla, mikä on erittäin kielteinen asia. Mutta hienoa tietysti, että nyt näin jälkijättöisesti on sitten alettu näitten kokonaisvastuiden perään kysellä. Silloin kun nämä asiat edellisen kerran olivat perustuslakivaliokunnassa esillä, ei kovin paljon annettu painoarvoa sille asialle, mitenkä näitten vastuiden laukeamiset olisivat sitten suhteessa siihen, että me pystymme nämä peruspalvelut ihmisille, kansalaisille, takaamaan perustuslain edellyttämällä tavalla. Eli johtuneeko se sitten siitä, että tämä korkokysymys ei ehkä ollut kaikilla tiedossa? Mutta hyvä, että edes nyt — ikävä kyllä vähän myöhässä — on herätty.

Markus Mustajärvi /vr:

Arvoisa puhemies! Eduskunnassa tapahtuvan tilinpäätöskertomuksen käsittelyn päätavoitteita on, että sen perusteella voitaisiin ohjata seuraavan vuoden talousarvion valmistelua. Tulevan vuoden talousarvioon vaikuttaa päällimmäisenä euroalueen talouskriisi, sen syveneminen ja laajeneminen. Kukaan ei tiedä lopputulosta, mutta suunta on selvä.

Tarkastusvaliokunta on mietinnössään kiinnittänyt huomiota erittäin tärkeisiin asioihin. Yhtenä tärkeimmistä mietinnön aihealueista ovat EU:n vakausjärjestelyt ja Suomen taloudelliset vastuut. Myös valtiovarainvaliokunta on lähestynyt valtioneuvostoa Suomen taloudelliseen asemaan ja kokonaisvastuisiin liittyen.

Mutta on sitä aktiivisuutta ollut aiemminkin. Olemme edustaja Yrttiahon kanssa peränneet kesästä lähtien tietoa siitä, mitkä Suomen kokonaisvastuut euroalueen kriisissä ovat. Sitä ei tiedä tällä hetkellä kukaan, ja siksi olemme vaatineet puolueettoman selvityksen tekemistä. On täysin kestämätön tilanne, että kerta toisensa jälkeen eduskunta laitetaan sitoutumaan miljardiluokan vastuisiin ilman, että tämänhetkinen tilanne on selvillä.

Miten näihin vaatimuksiin ja kysymyksiin on sitten vastattu? Ei millään lailla. Kerta toisensa jälkeen vastuuministerit ovat jättäneet kysymyksiin vastaamatta. Pahin laiminlyönti hallituksella on se, että se ei vastaa edes kirjallisiin kysymyksiin niin kuin eduskunnan työjärjestyksessä on määrätty. Vastausaikahan on se 21 päivää kysymyksen jättämisestä. Jätimme 14.10. valtioneuvostolle kysymyksen, jossa perättiin sanatarkasti näin: "Aikooko hallitus teettää puolueettoman selvityksen euroalueen talouskriisiin liittyvistä Suomen valtion kaikista sitoumuksista ja riskeistä ja toimittaa selvityksen eduskunnan käyttöön?" Tähän päivään mennessä tuohon kysymykseen ei ole tullut vastausta, vaikka määräaika on kulunut umpeen jo aikoja sitten.

Arvoisa puhemies! Valtion talousarvion tasapainosta eli kattamisvaatimuksesta säädetään perustuslaissa. Eduskunnalla on perustuslain takaama oikeus saada oikea ja riittävä kuva valtion taloudellisesta asemasta. Virallisasiakirjoista ei kuitenkaan ole saatavissa riittävän selkeällä tavalla kokonaiskuvaa Euroopan talouden vakausjärjestelyistä. Sen on todennut myös Valtionta-louden tarkastusvirasto. Sen mukaan eduskunnalla ei ole ollut päätöksentekoa varten saatavilla oikeita ja riittäviä tietoja valtion vastuuasemasta. Esimerkiksi Kreikan valtion lainat on rahoitusmarkkinoilla tällä hetkellä arvostettu huomattavasti alle niiden nimellisarvon. Sen lisäksi Suomi on sitoutunut 65 prosentin ylitakaukseen, ja niin kuin jo puheenjohtajalta kuulimme, senkään merkityksestä ei ole täyttä varmuutta. Kuitenkin järkevässä taloudenhoidossa on syytä varautua myös arvonalennuksiin. Nyt näin ei tehdä.

Tämän lisäksi euroalueen valtioiden julkisen velan, Euroopan keskuspankin ja jäsenvaltioitten pankkien taseiden yhteisvaikutuksesta syntyy vaikeasti havaittavia riskejä. Jäsenvaltiot voivat joutua pääomittamaan myös Euroopan keskuspankkia. Euroopan keskuspankki ja kansalliset keskuspankit ovat ostaneet joukkolainoja 183 miljardin euron edestä, ja Suomen osuus siitä on 3 miljardia.

Olen jo aiemmin kiinnittänyt huomiota niihin seikkoihin, jotka ilmenevät Suomen Pankin taselaskelmista. Jos euroalueen sisäisten saamisten taseluku nousee kahdessa kuukaudessa liki viisinkertaiseksi, 10 miljardista lähes 50 miljardiin euroon, se kertoo varmasti talouden epävakaudesta. Toisinpäin näitä rahavirtoja kulkiessa päästäisiin kriisipesäkkeitten ytimiin paljon aiemmin kuin pelkästään korkokehitystä seuraamalla. Kun korkokehityksessä havaitaan jotain poikkeavaa, niin silloin ollaan aina myöhässä. Ongelmana kuitenkin on, että kansallisten keskuspankkien taselaskelmia ei voida vertailla keskenään, koska yhdenmukaista vertailukelpoista tietoa ei saa. Jos pystyisimme samalla hetkellä vetämään saman kaavan mukaan lasketut taselaskelmat eri maiden keskuspankkien taseista yhteen ja tekemään vaikka muutaman kuukauden aikasarjan siitä, niin silloin me saisimme paljon täsmällisemmän kuvan koko euroalueen tilanteesta.

Arvoisa puhemies! Lopetan siihen, mistä aloitinkin, eli kysyn vielä yhden kerran hallitukselta sitä, joko hallitukselta saa vastauksen siihen, koska eduskunta saa selvityksen Suomen kokonaisvastuista euroalueen kriisissä, ja aikooko hallitus tästä eteenpäin noudattaa eduskunnan työjärjestystä. Eduskunnan työjärjestyksen rikkominen on aika vakava asia.

Mauri Pekkarinen /kesk:

Arvoisa puhemies! Tarkastusvaliokunta on aika nuori instituutio eduskunnan toimielimissä. Nyt jo sanon tässä, että valiokunnan puheenjohtaja Braxin johdolla valiokunta on tehnyt erinomaista työtä, jos se pystyy seuraamaan kaikkea sitä, mitä Suomen kansainvälisistä sitoumuksista seuraa Suomelle, kykenee analysoimaan, arvioimaan, puuttumaan ongelmiin, epäselvyyksiin tai sellaisiin asioihin, joista ei ole riittävää selvitystä eduskunnalle annettu. Jo pelkästään tästä tehtävästä hyvin suoriutuminen minusta on niin ensiarvoisen tärkeä asia, että tämä valiokunta on ansainnut paikkansa eduskunnan valiokuntalaitoksen kokonaisuudessa. Haluankin kiittää sekä valiokunnan puheenjohtajaa että valiokuntaa erittäin hyvin tehdystä työstä. Talousvaliokunnan puheenjohtaja kernaasti seuraa osaltaan, mitä täällä tarkastusvaliokunnan piirissä tapahtuu, ja todellakin hyvää työtä on tehty.

Nyt erityisesti kiinnitän tässä huomiota, kun tähän tapaan pohdiskelen, siihen, miten tarkastusvaliokunta on ottanut hanskaansa nimenomaan Euroopan ja euroalueen kriisimaiden ongelmien selvittämisen ja siinä Suomen antamat erilaiset sitoumukset ja analyysin siitä, missä näitten sitoumusten kanssa oikein mennään.

Taustahan sille akuutille asialle on siinä, että kun hallitus päätti kaksinkertaistaa Suomen vastuut, se toi lakiesityksen eduskuntaan, toi aika nopeasti. Ymmärrän hyvin, että asian valmistelussa on kova kiire ollut ja virkamiehillä kova, kova työpaine kaiken aikaa ja että voi virheitä tai epäselvyyksiä tulla silloin, kun asia esitellään eduskunnalle ja eduskunnan valiokuntalaitokseen se käsiteltäväksi annetaan. Mutta sitä on vaikea ymmärtää, että sitten kun nämä virheet havaitaan, asianomainen ministeri vähättelee, ikään kuin pyrkii leimaamaan, panemaan politikoinniksi puuttumisen niihin ongelmiin, mitkä tunnistetaan ja tunnetaan. Näinhän kävi. Kun valtiovarainministeri Urpilainen 20.8. täällä esitteli ERVV:n muutoksen, tämän kaksinkertaistamisen eikä vain kaksinkertaistamisen vaan myöskin siitä myönnettävän rahoituksen, sanoisiko, riskaabelien vaihtoehtojen lisäämisen, hän teki sen siinä selväksi, että noin 14 miljardia kattaa paitsi sen takauksen myöskin sitten siitä seuraavat korot. Myöhemmin kävi ilmi, että näin ei olekaan, takaukset ovat erikseen ja korot päälle. Kun tästä käytiin keskustelu, nimenomaan silloin siitä meidän toiminnastamme, kun puutuimme tähän, sanottiin, että tässä on politikoinnista kysymys.

Nyt kuitenkin tarkastusvaliokunnan ja perustuslakivaliokunnan työ osoittaa ihan selvästikin — ja ministerin täällä 8.11. käyttämä puheenvuoro, itse samaisen valtiovarainministerin puheenvuoro — selvästi kertoo siitä, että kysymys onkin siitä, että on se 14 miljardia erikseen takauksia ja että korot, ihan oikein, ovat sen päälle. Nyt lakipykälä ja sen perustelut on kirjoitettu eri tavalla tai ainakin niin, että vähintäänkin voidaan tulla erilaiseen johtopäätökseen pykälän ja sitten itse perustelujen sisällöstä, ja näin ei voi olla. On erinomaisen hyvä, että tarkastusvaliokunta on puuttunut; on erinomaisen hyvä, että perustuslakivaliokuntakin on puuttunut. Mutta, arvoisa puhemies, sitä minä en ymmärrä, että jos jonkun lakiesityksen ja täällä hyväksytyn lain, jonka eduskunta on juuri hyväksynyt, osalta perustuslakivaliokuntakin toteaa, että sen oikeustila on epäselvä, vähintäänkin epäselvä — siis vielä kertaalleen: vähintäänkin epäselvä — niin miksei välittömästi eduskunta edellytä, että hallituksen on annettava asiasta uusi, tarkentava esitys niin, että se ensi tilassa korjataan, eikä niin, että tuo korjaustarve jää roikkumaan ja odottamaan sitä päivää, kun hallitus kenties muista syistä myöhemmin, kenties joskus, tuo ERVV:n lakiesityksen korjauksen tänne eduskuntaan.

Arvoisa puhemies! Tässä äsken kovasti kehuin tarkastusvaliokuntaa ja myöskin perustuslakivaliokuntaa, mutta olisin toivonut, että nämä olisivat ponteensa tämän velvoitteen kirjanneet. Nyt se ei tullut ponteen, se on siellä esseessä, ja kuulin, että valtiovarainvaliokunta sanoo juuri äsken kertomallani tavalla, että sitten joskus, kun tämä korjataan. Vielä kertaalleen: Näin radikaalisti tärkeässä asiassa, mistä ERVV:ssä on kysymys, lain oikeustila ei voi olla epäselvä. Se ei voi jäädä pitkäksi aikaa epäselväksi, vaan se pitää mielestäni korjata välittömästi.

Toinen seikka liittyy todellakin täällä myöskin tämän valiokunnan puheenjohtajan tekemään esitykseen näistä ylitakauksista: millä tavalla se realisoitumisen prosessi tapahtuu, missä vaiheessa se kohtaa luokituksessa erilaiset maat ja miten tämä menettely, siinä tilanteessa, että asiat menevät kanttuvei, kohtelee sitten erilaisia maita, A:n ja B:n maita jnp. Tälle sukua on toinen, vähän vastaavanlainen asia, josta ei tämä valiokunta omassa mietinnössään mitään sanonut, mutta minä sanon sen tässä...

...ja sillä tarkoitan nimenomaan tätä vivutusta. Kun mennään vivutukseen, niin se tarkoittaa sitä, että Suomen takausvastuut eivät sinänsä lisäänny, mutta se riski muuttuu ihan erilaiseksi, ja myöskin analyysistä siitä, mitä tapahtuu sen riskin muuttumisen seurauksena, eduskunnan pitäisi saada selvä viesti.

Arvoisa puhemies! Palaan seuraavassa puheenvuorossani sitten jatkoon.

Sanna Lauslahti /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiitokset tarkastusvaliokunnalle työstä, jota olette tehneet. Nostan esille kaksi tärkeää asiaa, jotka meidän pitäisi saada hyvin nopeasti kuntoon.

Ensinnäkin meidän tasehallintamme, joka oli jo edellisellä kaudella esillä. Ehdottomasti tulisi saada IFRS-tase valtiolle. Silloin kaikki takaukset ja vakuudet näkyisivät taseessa, ja se olisi myös läpinäkyvää ja hallittavaa.

Toinen näkökulma on se, että me käytämme tunnuslukuna usein velan, valtionvelan, suhteen bruttokansantuotteeseen suhteutettua lukua, joka vuonna 2012 on 44,5 prosenttia bruttokansantuotteesta, mutta kun lähdemmekin katsomaan tunnuslukua siinä suhteessa, mitkä ovat valtion tulot ja velat, niin se luku onkin jo kaksi kertaa suurempi. Se kertoo paremmin sen totuuden valtion maksukyvystä kuin se, että vain bruttokansantuotteeseen suhteutetaan velkaa, mikä toisaalta kylläkin kuvastaa sitä potentiaalista tuloa, mutta valtiohan ei voi kokonaisuudessaan bruttokansantuotetta verottaa, ja siltä osin se ei kerro meille täyttä totuutta.

Mielestäni nämä kaksi asiaa meidän tulisi saada mahdollisimman nopeasti kuntoon.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En voi olla muistamatta toukokuuta 2010, kun tätä Kreikan ensimmäistä tukipakettia käsiteltiin tässä salissa. Silloin puhuttiin 1,5 miljardin euron tukipaketista, ja silloinen pääministeri Matti Vanhanen oli jopa todennut julkisesti, että tämä on hyvää bisnestä, tehdään valtion piikkiin hyvää bisnestä. Näin nopeasti, puolessatoista vuodessa, tilanne on muuttunut aivan käänteiseksi, ja nyt puhutaan useista kymmenistä miljardeista — tappioita ja arvonmenetyksiä Suomen valtiolle.

Olen erittäin tyytyväinen tähän tarkastusvaliokunnan mietintöön, jossa on päästy kiinnittämään huomiota näihin ongelmiin, ja tavoitteena on tietenkin se, että Suomen valtion veronmaksajien kokonaisvastuut saadaan selvitettyä luotettavalla tavalla.

Anne Kalmari /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On erittäin hyvä, että tarkastusvaliokunta vaatii oikeita ja riittäviä tietoja ja asiakirjoja, jotka ovat oikein. Tästä ERVV-päätöksestä tulee mieleeni 90-luku, jolloin pankkien takaajat pistettiin takaamaan asioita, joita he eivät ymmärtäneet ja joista he eivät saaneet kaikkea sitä tietoa, mitä heidän olisi pitänyt saada. Ja miten kävi näitten takaajien? Siellä kaatui terveitä yrityksiä, siellä meni koteja alta, ja siellä on ihmisiä jopa hirressä näitten asioitten takia. Siksi on tärkeätä, että kaikki kansanedustajat saavat oikean tiedon, kun he tekevät päätöksiä näin valtavista Suomen vastuista.

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minustakin on hyvin tärkeää, että eduskunnalle nämä vastuut selkiytetään, ja kyllä minä totean, että ministeri Urpilainenhan on aivan selkeästi sanonut, että nämä puutteellisuudet, mitä on havaittu, korjataan, niin että eihän tässä sen kummempaa. On hyvin tärkeää tämä nähdä.

Mutta edustaja Pekkarinen, kyllä haluan sen verran palata tähän, kun niin kovasti toitte tämän hallituksen tekemisiä esiin, että kyllähän tosiasiassa esimerkiksi nämä ERVV:n kaksinkertaistamispäätökset tehtiin jo edellisen hallituksen sitoumuksella. Mari Kiviniemi maaliskuussa huippukokouksessa ne kävi sopimassa, ja taisi se ministeri Pekkarinenkin silloin kertoa kaksinkertaistamisesta jo tammikuussa Ylen Lapin Radiossa. Siinä mielessä tämä ei ole uusi asia, ja hyvä, että nyt sitten puututaan tähän kokonaisuuteen, että nähdään sitten, mitkä ne kokonaisvastuut ovat, jotka siis ovat lähteneet realisoitumaan ilman vakuuksia edellisen hallituksen aikana.

Mutta, puhemies, yhden asian haluaisin tähän todeta: Jos nyt on käynyt niin, että julkisuudesta saisi sen käsityksen, niin kuin tänään oli esimerkiksi Aamulehdessä, että kaikessa hiljaisuudessa IMF:n maksuosuuksia oltaisiin tuplaamassa, niin minä haluaisin sen nyt todeta, niin että kansalaisille tulee oikea käsitys, että tämä asia on ollut käsittelyssä jo edellisen hallituksen aikana, se on ollut EU-ministerivaliokunnassa, talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa, eduskunnan suuressa valiokunnassa. Nyt tämä realisoituu, mutta päätökset on tehty edellisen hallituksen aikana, puhemies.

Tuija Brax /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Jotta tarkastusvaliokunta, aivan niin kuin perustuslakivaliokuntakin, voisi toimia, niin se pyrkii saavuttamaan ja on tässäkin asiassa saavuttanut yksimielisyyden, ja siinä, että tarkastusvaliokunnasta on hyötyä, on erittäin tärkeätä se, että valiokunta pidättäytyy haukkumasta, arvostelemasta, syyttämästä. Kaikissa niissä haastatteluissa, joita olen antanut, olen erikseen edellyttänyt, että näkyy se, että tarkastusvaliokunnan tarkoitus on löytää keinoja parantaa asioita. Se ei poista sitä, että menneisyydessä on varmasti edustaja Rajamäen kuvaamia ongelmia. Itse en ymmärrä, minkä takia asiaa ei lähetetty perustuslakivaliokuntaan viime vaalikaudella, olin siitä prosessista myös täysin tietämätön.

Mutta tarkastusvaliokunta tekee töitä — ja tämä myös edustaja Saarakkalalle — sen ohjaamiseksi, että tästä eteenpäin kokonaisuudet tuodaan kerralla, oli ne sitten jo aikaisemmin esitelty tai tehty, ja nämä vastuut ovat kokonaisuuksia. Ja aivan niin kuin edustaja Pekkarinen sanoi, riskit kasvavat koko ajan ja tulevat jatkossa kasvamaan vielä enemmän, ja tämän riskin todennäköisyydenkin takia nämä asiat, myös silloin kun on kysymys IMF:stä, täytyy tuoda kokonaisuuksina niissä tilanteissa, kun muita vastuita kasvatetaan. Siitä on kysymys.

Kauko Tuupainen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Lauslahti kiinnitti mielestäni aivan oikein huomiota oikeaan asiaan. Eli kun kerrotaan, että sen ja sen valtion velkamäärä on niin ja niin monta prosenttia bruttokansantuotteesta, niin ei se kerro meille tavallisille kansalaisille mitään. Paljon järkevämpää olisi kertoa, paljonko minkin valtion velka on per asukas. Suomessa tullee olemaan tämän vuoden lopussa velkamäärä 14 806 euroa per asukas. Kreikassa, joka velkaantuu 2 miljardia kuukaudessa, niin kuin olen kertonut, velan määrä on 30 000 euroa per asukas, kaksi kertaa enemmän kuin Suomessa. Nämä luvut kertovat minulle ja kansalle paljon selkeämmin näistä asioista.

Ari Jalonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen useasti kysynyt, kuinka suureen luottoluokituksen laskuun Suomi on varautunut, ja nyt saatiin ensimmäinen viesti siitä, miten se vaikuttaa. Pelkissä koroissa siis luottoluokituksen lasku tekisi 300—350 miljoonaa vuodessa. Kun otetaan huomioon näiden ongelmissa olevien maiden tilanne ja listan kasvaminen — Unkari, Espanja, Italia — ja huomioidaan vielä Ranskan vaikeudet pitää kolmen A:n luokitus, se pitää sisällään riskin Euroopan tilanteen katastrofista. Näin ollen onkin hyvä, että hallituksen esitys ERVV:stä on ollut epätäsmällinen ja me saamme uuden tilaisuuden äänestää siitä ja mahdollisesti perääntyä siitä päätöksestä.

Markus Mustajärvi /vr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! 1990-luvulla silloisen hallituksen toimesta avattiin avoin pankkitukipiikki, mikä johti siihen, että silloin tapettiin kannattavia yrityksiä enemmän kuin koskaan. Nyt ollaan rakentamassa eurooppalainen pankkitukilinko, jonka nimi on Euroopan vakausmekanismi. Siihen viittasi edustaja, puheenjohtaja Braxkin. Siinähän on ensimmäinen luonnos tähän pankin hallintorakenteeseen sellainen, että siellä olisi johtajilla syytesuoja, asiakirjat olisivat pääosin salaisia ja tilintarkastus olisi sitten ohi kaikkien virallisten EU:n instituutioitten. Kauhukuva on se, että tällaiseen monen sadan miljardin euron omaisuutta hallinnoivaan yhtiöön tulisi kreikkalainen pääjohtaja ja italialainen tilintarkastaja. Kun edustaja Brax sanoi siitä, että he edellyttävät, että tilintarkastus saadaan asianmukaiselle tolalle, niin eikö ainakin Suomen pitäisi laittaa vaatimukseksi se, että tästä johtajien syytesuojasta luovutaan?

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Viitaselle ensinnäkin: Ei edellinen hallitus tehnyt päätöstä takausvastuitten kaksinkertaistamisesta, se ei todellakaan tehnyt. Edustaja Viitanen, minä olen luvannut joskus ennenkin, ja minä toivon, että te käytte läpi... Minä sanoin jossakin julkisessa tilaisuudessa, jossa olimme yhdessä, että jos löydätte sellaisen ministerivaliokunnan päätöksen, jossa näin on päätetty, niin minä lupaan jättää ilokseni tämän eduskunnan siinä tilanteessa. Edelleenkin tämä haaste on teille.

Mitä tulee vielä siihen, miten näiden vastuiden seurannan kanssa on tapahtunut, minä korostan, että — kun edustaja Rajamäki puhui siitä, mitä 2010 tehtiin kesällä — nyt ovat ensinnäkin takausvastuut kaksinkertaistuneet, sitten ne ins-trumentit ovat muuttaneet muotoaan ja luonnettaan niin, että koituvat riskit ovat ihan erilaiset kuin koskaan aikaisemmin. Tämä tuo lisätarpeen sille, että pitää olla seikkaperäiset selvitykset siitä, mitä ne vastuut ovat, mitä Suomelle tulee.

Tässä yhteydessä myöskin on erittäin tärkeää, että Suomi saa myöskin IMFin kautta tulevat vastuut ja EKP:nkin kautta tulevat vastuut. Erilaiset lainapapereitten osto-ohjelmat käytännössä merkitsevät, että noin 4 miljardia euroa on niiden papereitten, mitä EKP on jälkimarkkinoilta ostanut, se osuus, mikä eurojärjestelmän kautta Suomelle tulee. Tähänkin liittyy jonkunmoinen riski, mutta kymmeniä miljardeja ne riskit eivät varmastikaan ole, niin kuin täällä edustajatoveri sanoi, siitä ei kuitenkaan ole kysymys.

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Mielestäni, edustaja Pekkarinen, te lupasitte lähteä Tohlopin studiolta kotiin Helsinkiin, jos osoitan teille sen paperin, millä edellinen hallitus tähän sitoutui, ja se oli minulla mukana, se oli se maaliskuun päätös, missä tosiasiassa sitouduttiin siihen, että tätä ERVV:n kapasiteettia tullaan kasvattamaan, (Mauri Pekkarinen: Se on eri asia!) eikä sen silloin pitänyt mikään yllätys olla, koska silloin pääministeri Kiviniemi itse julkisuudessa totesi, että näin tulee käymään. Aivan samaahan myös teidän oma ministerinne, silloinen ministeri, joka nyt on EU:n kova vastustaja — ei kyllä äänestänyt vastaan näissä silloin ministerinä ollessaan — totesi, muistaakseni Lapin Ylessä tai jossain, talvella, että tämä kehitys tulee tarkoittamaan tätä kaksinkertaistamista. Kyllä se tiedossa on, mutta tänään se ei ole puheenaiheena. Haluan vain korjata tämän tänne pöytäkirjoihin, jotta se säilyy siellä.

Tänään puheenaiheena on tärkeä asia. Se on se, että nimenomaan näiden kokonaisvastuiden täytyy olla selvillä niin kansanedustajalla kuin, minä toivoisin myös, puhemies, Suomen kansalaisilla, koska se on kuitenkin aina hyvin tärkeää, että ihmisillä on selkeä tieto siitä, missä mennään, mitkä ovat Suomen vastuut, ja mahdollisimman syvällinen tietämys myös siitä, mikä on ehkä se riski, että ne realisoituvat jnp. Sillä voimme helpommin hahmottaa tätä vaikeaa maailmaa, mikä todella on vaikea jopa talousasiantuntijalle, saatikka meille kaikille muille.

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Todellakin muut asiat ovat tässä se pääasia, mutta kun te nyt otitte sen esille, että esimerkiksi minä olisin ollut päättämässä niitten kaksinkertaistamisesta, niin minä haluan sanoa, että en ole ollut ministerivaliokunnassa sitä päätöstä tekemässä. Suomen pääministeri on kertonut aikanaan nimenomaan, että sen lainanantomahdollisuuden nostamista sinne 440:een Suomen hallitus puoltaa, mutta takausvastuitten kaksinkertaistamisen tielle... Minä myönnän sen, että ministeri Katainen taisi sellaisen tuoda ministerivaliokuntaan joskus, niin kuin hän itsekin täällä taisi myöntää kerran käydyssä keskustelussa. — Ministeri Brax pyörittää päätä, että ei ole myöntänyt. Sitten minä perun sen. (Tuija Brax: Se ei mennyt läpi!) — Se ei mennyt läpi, aivan oikein. Siinä, edustaja Brax, ollaan täsmälleen samaa mieltä. — Sellainen tuli, mutta sellainen ei mennyt läpi. En käy enempää kertomaan, ketkä vastustivat, että se ei mennyt läpi.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tarkastusvaliokunta täyttää tässä perustuslain säätämää tehtävää. Sen vuoksi se ei ota kantaa siihen, pitäisikö tämän ERVV:n syytesuojaa heikentää tai tehdä sitä, mitä edustaja Saarakkala täällä vaati. Valiokunta on koko toimintansa ajan tehnyt vain yksimielisiä päätöksiä juuri siitä syystä, että tarkastusvaliokunta ensisijaisesti tarkastaa sitä, mitä on tehty, ja yrittää pitää huolta siitä, että ne päätökset ovat oikeita ja lainmukaisia. Mutta samalla tarkastusvaliokunta tietenkin tekee niistä havainnoista, joita se on tehnyt, myöskin johtopäätöksiä ja on esittänyt tässä erinäisiä asioita huomioon otettavaksi. Se vivutuskin, edustaja Pekkarinen, on jopa mainittu tässä mietinnössä. Nyt kun näyttää siltä, että tämän kehityksen tuloksena joko euro hajoaa tai ajaudutaan väistämättä kohti liittovaltiokehitystä, on entistä tärkeämpää, että ne tiedot, joita sen kehityksen joko hillitsemiseksi tai edistämiseksi, mitä nyt poliittisesti päätetäänkin, ovat oikeita, ja siitä tarkastusvaliokunta jatkossakin yrittää pitää huolta.

Lasse Männistö /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä valiokunnan puheenjohtaja Brax erittäin hyvin eritteli niitä perusteita, minkä vuoksi tarkastusvaliokunta on näihin asioihin puuttunut. On äärettömän tärkeää, että jatkossa joka kerta, kun tehdään päätöksiä siitä, miten Suomi kenties osallistuu kansainvälisillä kentillä tämän eurokriisin hoitoon, meillä on tarkka kuva kokonaisvastuista ja kokonaisriskeistä sisältäen paitsi valtion suorat vastuut myös Suomen Pankin kautta meille tulevat riskit ja IMF:n sekä muiden kansainvälisten instituutioiden kautta meille kenties tulevat osuudet ja vastuut. Pidän tärkeänä, että päätöksentekijöillä on tämä tieto; en ehkä usko, että välttämättä koko kansalla nyt hirvittävän syvällistä ymmärrystä tästä asiasta valitettavasti on. Mutta on äärettömän tärkeää, että joka kerta, kun päätöksiä tehdään, me katsomme kokonaisuutta emmekä vain osakokonaisuutta, koska niin myös luottoluokituslaitokset katsovat Suomea yhtenä kokonaisuutena eivätkä erittele, ovatko riskit valtion riskejä vai Suomen Pankin riskejä.

Tämän lisäksi näen itse kyllä yhtenä tärkeänä huomiona sen, että kehittämällä tätä valtion tilinpäätösmenettelyä siihen suuntaan, että ainakin harkittaisiin vakavasti konsernitaseen laatimista, jossa sitten aidosti nähtäisiin...

...kokonaisriskit. Se olisi hyvä suunta.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täytyy palata vielä siihen toukokuuhun 2010, jolloin silloinen valtiovarainministeri lupasi, että no bail out -klausuuli kuuluu euroalueen sääntöihin. Me olemme nimenomaan sitä linjaa ajaneet, että Kreikan pitää hoitaa omat asiansa kuntoon. Eli tällaista informaatiota on jaettu tässä salissa puolitoista vuotta sitten. Nyt tänä päivänä muut maat ovat ylivelkaantuneet ja suomalaiset veronmaksajat tavalla tai toisella pannaan maksamaan näitä muitten maiden velkoja. On luotu sellaisia monimutkaisia järjestelyjä, sopimuksia, joihin liittyy arvaamattomia riskejä. Luottamus on mennyt hallituksen politiikkaan tässä rahoitus- ja näissä velka-asioissa.

Sitten puhutaan paljon, että meidän pitää saada tietoa. No, se on hyvä, että saadaan tietoa, mutta kaikkein tärkeintä olisi mielestäni se, että hallituspuolueet ryhtyvät konkreettisiin toimenpiteisiin ja tekevät kaikkensa, jotta suomalaisen veronmaksajan vastuita ei enää kasvatettaisi niistä valtavista summista, joihin nytten nämä vastuut ovat jo nousseet.

Susanna Huovinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minäkin haluan puoleltani yhtyä näihin kiitoksiin, joita tässä on tarkastusvaliokunnalle esitetty — ei ollenkaan suotta, sillä tämä työ on varsin vaikeaa. Sen ovat varmasti kaikki niissä valiokunnissa olevat ja toimivat huomanneet, jotka tätä asiaa ovat päässeet jollakin tavalla käsittelemään. Tilanteet ovat muuttuneet varsin nopeasti, ja kokonaisuuskin on varsin hankalasti hahmotettavissa. Pidän myös erittäin arvokkaana sitä, että tästä tarkastusvaliokunnan mietinnöstä löytyy myöskin eväitä tähän laajempaan kokonaisuuteen tuonne Eurooppaan vietäväksi, esimerkiksi tämä maininta siitä, että jäsenmaiden yhteistoimintamallien kehittämisen tarve on ilmeinen.

Mutta, puhemies, on pakko kuitenkin nyt palata tuohon edustaja Pekkarisen puheenvuoroon, vaikka hän ei enää täällä paikalla olekaan, sillä pidin kyllä vähän erikoisena sitä, että hän antoi tässä nyt sellaisen kuvan, että ikään kuin ministeri Urpilainen ei olisi tätä virhettä pahoitellut, joka tämän korkoasian osalta tähän hallituksen esitykseen sisältyy. Sekä ministeri Urpilainen että virkakunta varmasti moneen kertaan toivat sen esille, että kyse oli inhimillisestä virheestä, ja sitä on nyt moneen kertaan pahoiteltu. Sikäli tuo kuva, joka tässä talousvaliokunnan puheenjohtajan, kollega Pekkarisen toimesta annettiin, oli hieman nähdäkseni... Ehkä hän muistaa tämän asian sitten hieman eri tavalla.

Edustaja Ruohonen-Lernerille ei voi kuin todeta, että ehkä me olemme tästä asiasta eri mieltä. Kaikki tässä salissa varmasti pyrkivät turvaamaan suomalaisten veronmaksajien edun. Meillä on näköjään vaan hirmuinen ristiriita siinä, miten tämä homma tulisi hoitaa.

Vesa-Matti Saarakkala /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Se, miksi perustuslakivaliokunnassa tämän ERVV:n uudelleenkäsittelyn osalta saatiin yksimielinen lausunto aikaiseksi, johtuu siitä, että tällä uudelleenkäsittelyllä ei kuitenkaan muutettaisi oikeustilaa vaan selvennettäisiin vain sitä. Se on siinä taustalla. Tämä on se keskeinen tekijä, miksi sieltä tuli tämä yksimielinen mietintö. Sinänsä on ihan aiheellista kysyä kuitenkin, voitaisiinko se asia käsitellä nyt, eikä ikään kuin odoteta jotain mahdollista uutta ERVV:n sopimusmuutosta, koska kyllähän siinä jo sitten menee helposti puurot ja vellit sekaisin: sanotaan, että tämä sopimus pitää nyt hyväksyä taas uudemman kerran, jotta se oikeustila selvenee, ja muuta argumenttia varmaan tullaan käyttämään. Vain mielikuvitus tuntuu olevan enää rajana tässä nykyisessä europolitiikassa.

Jukka  Kärnä  /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kysymyshän on nyt siitä, että ne suomalaisten ja Suomen valtion sitoumukset selvitetään, se missä niissä ollaan. Se on se asia, jonka Brax tässä esitteli, erinomainen asia. Nyt tähän keskusteluun on sitten pyöritetty semmoisia viittoja jo ympärille, että ei kyllä puhuta enää välttämättä aidanseipäistäkään edes.

Minun mielestäni on erinomainen asia, että edustajat Viitanen ja Huovinen nostivat esille tämän, että jos niitä virheitä on tapahtunut, ne on luvattu selvittää. Vanha suomalainen sananlasku on, että "älä lyö enää lyötyä". Nyt on kyllä lyöty, hieman malttia nyt tähän asiaan. Kyllä ne selvitykset sieltä aikanaan tulee.

Jyrki Yrttiaho /vr:

Arvoisa herra puhemies! Näinä aikoina Emu-jäsenyyden todellinen hinta alkaa paljastua suomalaisille eteläisten maiden alettua lähettää ylivelkaantumisensa laskuja Suomeen meidän maksettavaksemme. Maiden yhteisvastuu toistensa veloista on kuitenkin laitonta. EU:n perustuslain artiklan 125 mukaan jäsenvaltio ei ole vastuussa toisen jäsenvaltion sitoumuksista.

Jäsenmaiden osalta lakia kierrettiin tekemällä takausrahastosta, ERVV:stä, EU:n ulkopuolinen luxemburgilainen osakeyhtiö, joka ei siis ole lainkaan EU:n instituutio, vaikka Suomen hallitus sellaisen kuvan siitä kansalaisille pyrkiikin antamaan. Näin hataralla laillisuusperustalla EU:ssa tänään liikutaan. Kriisissä loikitaan sieltä, missä aita on matalin.

EKP:tä ja kansallisia keskuspankkeja kielletään rahoittamasta julkista sektoria ja mainitaan erityisesti, että kiellettyä on hankkia suoraan julkiselta sektorilta niiden velkasitoumuksia. Julkisen sektorin rahoituskielto sisältyy myös Suomen Pankista annetun lain 6 §:ään. Pykälän 2 momentti kieltää Suomen Pankkia merkitsemästä julkisen sektorin liikkeeseen laskemia velkasitoumuksia. Kun artikla 123 kieltää Euroopan keskuspankilta jäsenmaiden velkapapereiden suorat ostot, kieltoa rikotaan avoimesti.

Meille maksajille ei kerrota, kuinka monen sadan miljardin arvosta keskuspankissa on maksukyvyttömien velallismaiden lainapapereita pankkien lähes nollakorolla saamien vippien vakuutena. Mutta niin paljon niitä on, että entinen europarlamentaarikko ja arvostamani talousasiantuntija Esko Seppänen nimittää Euroopan keskuspankkia perustellusti roskapankiksi.

Puhemies! Tarkastusvaliokunta valittelee häveliäästi, että ERVV:n, EVM:n, Suomen Pankin, Euroopan keskuspankin ja IMF:n muodostama sitoumusten kokonaisuus on monimutkainen, ja valiokunnan mielestä eduskunnan on virallisasiakirjojen perusteella ollut vaikea hahmottaa tätä kokonaisuutta. Virallisista asiakirjoista ei ole saatavissa riittävän selkeällä tavalla kokonaiskuvaa Euroopan talouden vakausjärjestelyistä. Tämä on tietenkin totta.

Tarkastusvaliokunta kysyy aiheellisesti, onko eduskunnalle annettu Suomen vastuusitoumuksista oikea ja riittävä kuva. On annettu väärä kuva tai sitä ei ole annettu laisinkaan. Eduskuntaa on nöyryytetty pahemman kerran tuomalla päätöksentekoon hallituksen esitys 31/2011 Euroopan rahoitusvakausvälinettä koskevan puitesopimuksen voimaansaattamislaista ja takausvastuiden kaksinkertaistamisesta 14 miljardin euron velkapääomana ilman korkoa ja kuluja. Hallituksen esityksen ovat esitelleet eduskunnalle pääministeri ja valtiovarainministeri juuri tuossa muodossa. Kaiken kaikkiaan asenne ei ole ollut muutoinkaan kohdallaan. Täällä on hyvin ylimielisesti pääministerin ja valtiovarainministerin toimesta vastailtu tai oltu vastaamatta vaatimuksiimme tuoda eduskunnalle kokonaisselvitys valtion vastuista ja riskeistä tässä eurokriisissä.

Puhemies! Jatkossa Suomen talouden kasvunäkymiin ja vakauteen vaikuttavat oleellisesti euroalueen ytimessä tehtävät päätökset, joihin meidät on hallituksen sitoumuksin jo valmiiksi alistettu. Keväällä edessä olevia veronkorotuksia ja leikkauksia perustellaan jo näillä paineilla ilman, että eduskunnalla on vastuista ja paineista minkäänlaista kokonaiskuvaa.

Hallitus on sitoutunut EKP:n väärään rahapolitiikkaan, sisäisen devalvaation politiikkaan. Luvassa on työttömyyttä, palkkojen ja eläkkeiden jäädyttämisiä ja leikkauksia, julkisten palvelujen keskittämistä ja alasajoja. Vahvan peruskunnan ontto iskusana on tämän alasajon ja keskittämisen keppihevosena. Suomen poliittinen eliitti on halunnut tätä. Se on halunnut yhteisen eurorahan ja rahapolitiikan. Se on halunnut Paavo Lipposen ja Sauli Niinistön johdolla rahaliiton ytimeen ensimmäisten joukossa. Sitä on saatu, mitä on tilattu.

Nykyinen kriisivastuiden kasvattaminen ja oman talouden horjuttaminen ja lamauttaminen ei ole ainoa tie. Ruotsi, Tanska ja Norja ovat valinneet toisen tien. Siis vaihtoehto on olemassa, se on elävä ja todellinen.

Sirkka-Liisa Anttila /kesk:

Arvoisa puhemies! Valiokunnan puheenjohtaja Tuija Brax jo täällä hyvin perusteellisesti selvitti, mikä on se tarkoitus, jonka takia tämä tarkastusvaliokunnan mietintö ja lausunto on tehty.

Ensimmäinen kysymys on nimenomaan se, että eduskunnalla on oikeus saada riittävät ja oikeat tiedot siitä, mihin Suomi nimenomaan tässä tapauksessa on sitoutunut Euroopan vakausjärjestelyihin liittyvien ratkaisujen yhteydessä. Tätä tilannetta huomattavasti vaikeuttaa se, että näitä vastuita syntyy muutakin kautta kuin euroryhmän huippukokouksissa tehtävillä päätöksillä. Niitä syntyy myöskin Suomen Pankin, Euroopan keskuspankin ja IMF:n kautta. Kaikkien näiden hahmottaminen on äärettömän vaikeaa, ja nyt tässä valiokunnan selvityksessä saadaan sitten selville se, että noin 20 miljardin euron edestä Suomi on jo kaiken kaikkiaan sitoutunut tai sitoutumassa vastuihin, joista sitten aika näyttää, realisoituuko niistä osa vai ei.

Tämä tietojensaantioikeus ja sen pohjalta päätöksenteko on ollut itselläni aika monta kertaa mielessä, kun puheenjohtaja Braxin kanssa olemme viime vaalikaudella istuneet EU:n ministerivaliokunnassa joka perjantaiaamu. Sama käytäntö jatkuu nyttenkin, että suullisen selvityksen perusteella pitkälti tehdään niitä päätöksiä, mihin hallitus seuraavalla viikolla tai Suomi seuraavalla viikolla euroryhmän kokouksessa sitoutuu. Kirjallista materiaalia on ollut erittäin vähän saatavana, ja nyt puhun siis siitä, että tämä käytäntö on ollut sama viime vaalikaudella kuin se on nyttenkin. Silloin tätä järjestelmää kyllä pitää jatkossa miettiä myöskin Euroopan unionin päässä, että luodaan edellytykset sille, että jäsenmaissa tehtäville päätöksille on olemassa riittävät tiedot. Ne tulevat sieltä viime kädessä, se on ollut yksi perustelu. Senkin ymmärrän, mutta kun on näin suurista asioista kysymys, kun puhutaan miljardien eurojen sitoumuksista, niin se ei voi tapahtua yksinomaan tiettyjen suullisten selvitysten mukaan. Tämän päivän suuren valiokunnan kokous oli tästä taas yksi hyvä esimerkki: pääosin vain suullisen selvityksen kautta asioita meille kerrottiin.

Arvoisa puhemies! Vuonna 1998 tämä sali teki päätöksen, että Suomi liittyy ensimmäisten joukossa Euroopan yhteisvaluuttajärjestelmään eli euroon. Tässä salissa tuskin kukaan silloin, kun päätöstä tehtiin, tiesi tai arvasi edes, että kolmentoista vuoden kuluttua tämäntyyppinen yhteisvastuu toteutuu, jonka nimenomaan EU:n perussopimus kieltää. Sehän tässä tämä kaikkein suurin muutos on, että toimitaan koko ajan toisin kuin se perussopimus määrää, jonka pohjalta Suomesta aikanaan liittymispäätös tehtiin. Silloinhan keskusta äänesti ensimmäisten joukossa liittymistä vastaan.

Nyt sitten näyttää siltä, että Euroopan unionin alueelle ei rahoitusvakautta, uskottavuutta, luottamusta kyetä rakentamaan, jos ei tehdä päätöksiä poliittisesta unionista, yhteistyön tiivistämisestä. Tähän suuntaan näyttää selkeästi menevän Saksa, jossa on ollut CDU:n puoluekokous eli liittokansleri Angela Merkelin puolue on pitänyt kokouksen, jossa on hyväksytty suurella yksimielisyydellä poliittisen unionin syventäminen, ja sitä kautta sitten luodaan Euroopan unionista liittovaltio. Tässä on kysymys erittäin suuresta asiasta, ja nyt todella toivon, että hallituksen suunnalta eduskuntaa informoidaan ja Suomessa järjestetään myöskin aikanaan, jos tälle tielle joudutaan, kansanäänestys.

Tähän liittyy sitten myöskin Euroopan valuuttarahaston perustaminen eli oma IMF, jos tämän saa näin kuvailla. Sitten täällä on myöskin laajempia automaattisia sanktiomenetelmiä jne. Tavallaan tätä kautta yritetään sitten pistää kuriin euromaat, jotka euroon jatkossa kuuluvat, koska olen aivan varma, että kaikki maat, jotka nyt ovat eurossa, eivät siellä tulevaisuudessa ole — eikä ole syytäkään olla, ainakaan näillä kriteereillä tai, sanotaan, näillä taloudellisilla pelisäännöillä, joita niissä maissa valitettavasti on noudatettu.

Kaiken kaikkiaan me olemme todella suurella vedenjakajalla. Kysymyksessä on Euroopan unionin tiivistäminen ja liittovaltiokehitykseen kantaa ottaminen, ja siinä sitä sitten onkin keskusteltavaa jatkossa.

Tarkastusvaliokunnan tehtävä on tosiaan huolehtia siitä, että meillä on oikeat tiedot päätöksenteon pohjana. Tämä vaatii kyllä hallitukselta jatkossa sen tiedon ajantasaistamista, mihin milloinkin on sitouduttu. Meillä pitää olla vuosittain tarkat tiedot siitä, mitkä ovat ne Suomen vastuut, kuinka monta miljardia euroa pääomia ja siihen liittyviä korkoja ja kuluja.

Kauko Tuupainen /ps:

Arvoisa puheenjohtaja! Tarkastusvaliokunnan mietintö on tässä salissa saanut kiitosta, johon myöskin minä yhdyn. Mutta kun tämä asiakohta mahdollistaa myöskin toisen asiakirjan käsittelyn eli Valtiontalouden tarkastusviraston erilliskertomuksen eduskunnalle valtion varainhoitovuoden 2010 tilinpäätöksen ja valtion tilinpäätöskertomuksen tarkastuksesta, annettu tämän vuoden toukokuulla, niin minä näihin yksityiskohtiin haluan tässä yhteydessä, arvoisa puheenjohtaja, hieman ottaa kantaa.

Mainitsemassani tarkastuksessa on todettu useita valtion talousarviosta annetun lain 3 a §:n vastaisia menettelyjä kirjattaessa tuloja bruttobudjetoiduille momenteille. Virheelliset kirjaukset vaihtelevat 100 000:sta pariin miljoonaan euroon. Myös valtion talousarviosta annetun asetuksen 5 a §:n vastaisesti on vuonna 2010 tuloutettu muille varainhoitovuosille kuuluvia tuloja yli 126 miljoonaa euroa. Virheellinen tuloutus liittyy yliopistojen toimintamenoihin. Kirjanpitoyksiköiden tarkastuksessa on todettu, että vakinaiseen virkaan nimettyjen henkilöiden palkkamenot on usein maksettu talousarvion vastaisesti muista kuin tähän tarkoitukseen varatuista määrärahoista.

Valtion tilinpäätöksen liitteen numero 12 tietoihin koskien muun muassa valtion takauksia ja takuita sisältyy kertomusten mukaan useita virheitä ja virheriskejä. Liite ei anna oikeita ja riittäviä tietoja kaikista 17,2 miljardin kokonaisvastuista. Lisäksi takauksien käyttö vaatii useissa tapauksissa aina eduskunnan erillispäätöksen.

Arvoisa puhemies! Valtion tilinpäätöskertomuksen raportoinnissa on todettu merkittäviä puutteita. Hyvä huono esimerkki on valtioneuvoston kanslian raportointi valtionyhtiöiden toiminnasta. Pörssiyhtiöistä raportoidaan hyvin, mutta niin sanotut listaamattomat yhtiöt jäävät lapsipuolen asemaan raportoinnin suhteen. Kyse on paljolti myös viitseliäisyydestä.

Valtiontalouden tarkastusviraston suorittamassa tarkastuksessa on todettu: "Euroalueen valtioiden julkistalouksien velkakriisi aiheuttaa valtiontalouden toimintaympäristöön epävakautta. EU:n vakautusjärjestelyistä johtuvat sitoumukset lisäävät Suomen valtion vastuita ja riskejä." Olen samaa mieltä tarkastusviraston kanssa. Esimerkiksi — toisaalta vanha asia, mutta totean kuitenkin — Portugalin tämän vuoden talousarvio on 80,8 miljardia euroa, kun valtiolla on velkaa ulkomaisille pankeille yli kaksi kertaa enemmän eli 171 miljardia euroa. Tästä määrästä on Espanjan, Saksan ja Ranskan pankkien osuus lähes 73 prosenttia eli yli 120 miljardia euroa. Kun istuva eduskunta päätti selkeällä ääntenenemmistöllä perussuomalaisten vastustuksesta huolimatta tukea Portugalia, kärräämme myönnetyt eurot Espanjan, Saksan ja Ranskan pankkiholveihin. Tämä avustus olisi voitu hoitaa ilman Suomeakin Euroopan rahoitusvakausmekanismin ERVM:n välityksellä ja Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n tuella. Mukana olisivat voineet olla tarvittaessa myös muut EU-maat taloudellisen kantokykynsä mukaisesti kahdenkeskisillä sopimuksilla. Suomen eduskunta päätti kuitenkin mennä mukaan Portugalin tuhlaajapoikien bisnekseen.

Arvoisa puhemies! Totean vielä, että tarkastava viranomainen on kiinnittänyt huomiota myös valtion ja valtion omistamien yhtiöiden ja liikelaitosten välisten taloudellisten suhteiden läpinäkyvyyteen. Vuonna 2010 esiintyi useita tapauksia, joissa valtion taseeseen kuuluvia investointeja oli rahoitettu valtion omistamien yhtiöiden toimesta. Menettely ei ole hyvän kirjanpitotavan mukaista ja vääristää rahoittavan yhtiön taloudellista tulosta.

Valtiontalouden tarkastusvirasto on tehnyt mittavan työn tarkastaessaan varainhoitovuodelta 2010 saadut tilintarkastuskertomukset 61 kirjanpitoyksiköstä ja 26 muusta virastosta ja laitoksesta. Entisenä kunnallisena reviisorina ja sisäisenä tarkastajana olen tyytyväinen tilintarkastajien toimintaan. Vaikka tarkastuskertomus saattaa olla monen mielestä, sitaateissa, kuivaa luettavaa, on kertomuksen sisältöön syytä perehtyä.

Arvoisa puhemies, lopuksi: edustan näkemystä, että tutustumalla tarkastusviraston tekemiin havaintoihin ja huomautuksiin vältämme jatkossa tahattomia virheitä niin valiokuntakäsittelyssä kuin erilaisissa jaostoissakin.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Tässäkin keskustelussa, kuten itse asiassa näissä kaikissa keskusteluissa, joissa se mahdollista on ollut, nämä EU:n vakausjärjestelyt ja Suomen taloudelliset vastuut niissä ovat saaneet keskeisen aseman. Siitäkin huolimatta haluan nyt kuitenkin kiinnittää tässä yhteydessä huomiota pariin muuhunkin asiaan, jotka tässä mietinnössä ovat ennen näitä vakausjärjestelyjä ja valtion taloudellisia vastuita koskevaa osuutta, eli tähän kattamisvaatimukseen ja sen muuttamiseen ja ennen kaikkea siihen, että me olemme tässä nyt jo vuosikymmeniä asiaan kohdistuvasta kritiikistäkin huolimatta toimineet jonkin yksittäisen tulkinnan — kenen se sitten lieneekään, virkamiehen vai kenen — perusteella niin, että Suomen valtio mietinnössä esitetyn arvion perusteella on menettänyt 20 miljoonaa täysin turhina lainanhoitokuluina.

Tässä salissa on nyt viime päivinä käyty muun ohella keskustelua muun muassa työmarkkinatuen tarveharkinnan poistamisesta, ja on todettu, että kun rahat siihen eivät ole koskaan oikein riittäneet, niin ei sitä ole tehty, vaikka kaikkien mielestä se olisi tarpeellista. Tällä 20 miljoonalla merkittävä osa siitä rahoitustarpeesta olisi voitu hoitaa. Nyt sitten toivottavasti päästään siihen tilanteeseen, että tämäkin järjettömyys poistuu, ja samalla tekee mieli tietysti esittää toive, että kaikki ne muutkin, loput järjettömyydet ja turhat, muodollisista syistä johtuvat rahanmenot, joita valtion budjettitalouteen liittyy, voisivat poistua.

Arvoisa puhemies! Sitten toinen asia. Tässä mietinnössä käsitellään myös ministeriöitten omaa arviota oman toimintansa vaikuttavuudesta. Kehottaisin kyllä vakavasti tarkastuksen kohteena olleita organisaatioita lukemaan, mitä täällä tästä vaikuttavuudesta sanotaan. Pelkästään se, että kuvaillaan, mitä tehdään, ei nykymaailmassa riitä minnekään, ellei samalla myöskin tehdä kriittistä arviota omasta toiminnastaan. Onhan se aika riemastuttavaa, että yksikin ministeriö — taisi olla ulkoministeriö — onnistuu arvioimaan itseään niin, että 21:stä tarkastelussa olleesta kohteesta 20 on hoidettu hyvin ja 1 erinomaisesti. Tämä alkaa muistuttaa eräitä nykyisiä presidenttiehdokkaita, mutta ehkä ainakin tämmöistä uskottavuutta lisäisi se, että jossain vaiheessa voisi myöskin arvioida niitä oman tekemisensä heikkouksia.

Arvoisa puhemies! Lopuksi sitten puutun kuitenkin vielä tähän vakuusjärjestelykeskusteluun. Totean vain — kun mietintö ja myöskin valiokunta on saanut kiitosta, niin en nyt suorita sitä arviota, koska itse olen ollut tässä osallisena — että se kuuleminen, johon meillä oli mahdollisuus valiokunnassa, on ollut yksi antoisimpia kokemuksia, mitä minulla on tässä kahdeksan vuoden eduskuntaurallani ollut, vaikkakin se oli osaltaan ristiriitainen ja reipashenkinenkin välillä. Mutta olennaista on tietenkin se, että meillä oli tilaisuus valiokunnassa saada eri asiantuntijoitten käsitys siitä, missä mennään. Käsityksethän olivat jossain määrin erimielisiä, ja sen vuoksi valiokunta ei ole voinut sanoa, että asia on niin tai näin tai riskit ovat näin suuret, koska yksinkertaisesti kukaan ei oikeasti tiedä, kuinka suuret ne ovat nyt. Tästähän tässä on kysymys. Meidän pitää vain muodostaa käsitys epävarmojen tietojen pohjalta niistä riskeistä, jotka ovat olemassa, ja toimia sen mukaan.

Kuten tuossa debatissa sanoin ja vähän viitaten edustaja Anttilankin puheenvuoroon, kyllähän tämä alkaa näyttää sillä tavalla huolestuttavalta, että meidän mahdollisuutemme ja koko Euroopan mahdollisuus toimia tässä alkavat olla niin rajoittuneet, että vaihtoehtona on vain joko eurosta luopuminen ja koko järjestelmän hajoaminen tai sitten päätyminen eurobondeihin ja sitä myötä väistämättä liittovaltiokehityksen voimistumiseen, ja se keskustelu meidän on käytävä tässä salissa ja käytävä se mahdollisimman oikein tiedoin.

Reijo Tossavainen /ps:

Arvoisa herra puhemies! Valtiontalouden tarkastusviraston työ, kuten tilintarkastustoiminta yleisestikin, on jälkikäteen toteavaa toimintaa, jonka korjaavat vaikutukset voidaan hyödyntää vasta tulevaisuudessa. Näin ollen tapahtuneet virheet ja vääristymät toiminnan ja taloudenhoidon osalta ovat toteumia, joita ei yleensä saada jälkikäteen korjattua, vaan ne vain todetaan tapahtuneiksi.

Valtion tuloksellisuusajattelun ja tarkoituksenmukaisen toiminnan kannalta olisi oleellisen tärkeää, että erityisesti suurten ja valtakunnallisesti vaikuttavien hankkeiden ja uudistuspyrkimysten taloudelliset ja toiminnalliset riskit minimoitaisiin tosiasiallisin perustein ennakoivasti eikä vaan jälkiviisaasti jälkikäteen.

Vaikka etukäteisiä vaikutusten arviointeja on tehty muun muassa eri ministeriöissä jo kauan, niin niiden näennäisestä riippumattomuudesta huolimatta ei ole mitään takeita, että ne olisivat aidosti riippumattomia ja riittävän orientoituneita ennakoiviin taloudellisuustarkastuksiin. Esimerkkinä voisi käyttää kuntaliitosten taloudellisuusperusteita, joita on tutkittu 70-luvulta alkaen, mutta niistä saatuja todisteellisia näyttöjä ei ole noteerattu niiden vaatimalla painoarvolla myöhemmissä liitospäätöksissä.

Eräänlaiseen suuruuden ihannointiin tai teoreettisiin ja poliittisiin tavoitteisiin perustuvat seikat ovat vaikuttaneet kohtuuttoman paljon moniin päätöksiin, jotka on jälkikäteen sitten todettu virhearvioinneiksi. Konsulttien käytön lisääntyessä jopa merkittävästi on monesti jouduttu toteamaan, että tilaajan tavoite näkyy tuloksessa liiankin korostetusti eikä se anna kuvaa riippumattomasta toiminnan ja taloudellisuuden arvioinnista. Esimerkiksi nyt käynnissä oleva hovi- ja hallinto-oikeusverkoston kehittämishanke on hanke, jossa kaikkia seurausvaikutuksia ei ole huomioitu. Esimerkiksi Kouvolan ja Kuopion hovioikeudet esitetään yhdistettäväksi, ja siellä suunnitelma osoittaa, että se on plusmerkkinen, mutta kun otetaan huomioon lisääntyneet mat-ka-, päiväraha- ja avustajakustannukset, niin hanke on lopulta miinusmerkkinen.

Arvoisa puhemies! Tosiasiaperusteet eivät saa ennen päätöksentekoa niille kuuluvaa painoarvoa, vaan poliittiset intressit ja mututuntuma määräävät liian usein lopputuloksen. Mikäli tosiasiallisesti poliittisesti ja taloudellisesti riippumaton ja ammattitaitoinen organisaatio erikoistuisi valtakunnallisesti merkittävien hankkeiden ja muutosprosessien ennakoiviin taloudellisuuden ja toiminnallisuuden tarkastuksiin, niin ne antaisivat yhdessä muiden tahojen tarkastusten ja arviointien kanssa päätöksentekijöille aiempaa varmemman pohjan oikeiden päätösten tekemiselle. Näin etupainotteisesti menetellen riskit ja virhearvioinnit vähenevät ja valtion tuloksellinen toiminta voisi tehostua merkittävästi. Se ei tietenkään poista suunnittelijoiden ja ministeriöiden tekemän ennakkoarvioinnin tarvetta eikä heidän vastuutaan oman toimintansa osalta.

Mauri Pekkarinen /kesk:

Arvoisa puhemies! Vielä pari sanaa tästä kertomuksesta ja yhdestä sen tärkeimmistä asioista. Se liittyy vielä tämän ERVV-lain sisältöön ja sen tulkinnan epäselvyyteen, tämän lainsäädännön oikeustilan hämäryyteen.

Täällä on paikalla tällä hetkellä Kimmo Sasi, valtiovarainvaliokunnan puheenjohtaja, ja äsken oli paikalla myöskin perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja, ei ole juuri tällä hetkellä paikalla. Olen vain havainnut, että esimerkiksi näiden kahden äärimmäisen tärkeän valiokunnan — puhumattakaan tarkastusvaliokunnasta — puheenjohtajien näkemykset ovat erilaiset sen suhteen, mitä tarkoittaa nyt voimassa oleva laki, se, mistä eduskunta on päättänyt: tarkoittaako se sitä, että 14 miljardia kattaa kaikki, sekä takaukset että korot, vaiko sitä, että korot ovat sen päälle. Minä ymmärsin — ja itse asiassa äsken vielä varmistin edustaja Koskiselta, että hänen näkemyksensä on selvä — että 14 miljardia kattaa sekä takaukset että mahdolliset korot, ja olen ymmärtänyt että edustaja Sasin, joka nyt on täällä, tulkinta lienee se, että 14 miljardia ovat takaukset ja sitten korot tulevat siihen päälle. [Kimmo Sasi nyökyttelee] — Nyökytykset päälle. — Eli kahden avainvaliokunnan puheenjohtajien näkemykset ovat erilaiset.

Minä vielä kerran kysyn, voiko olla mitenkään mahdollista, että jonkun lain, minkä äsken juuri eduskunta on säätänyt, oikeustila on näin hämärä. Ymmärrän, että se ei korjaannu samalla kertaa, mutta olisi erittäin suotavaa, että eduskunnan tahto tulisi sikäli selväksi, että sen pitää tapahtua ensi tilassa. Jos se "ensi tilassa" teknisistä syistä ei ole huomenna eikä vielä ensi viikollakaan, vaan joskus vähän myöhemmin, niin se on toinen tarina, mutta periaatteessa silloin, kun eduskunta huomaa, että jonkun lain oikeustila on epäselvä, siihen pitäisi reagoida tavalla, jolla viesti on selvä, ja ilmaista, että se välittömästi pitäisi korjata. Viittaan vielä siihen hyvään työhön, minkä tarkastusvaliokunta teki siinä esseeosassaan, tätä problematisointia suorittaessaan.

Arvoisa puhemies! Kaksi asiaa, jotka osin liittyvät tähän teemaan myöskin:

Täällä oli kaksi viikkoa sitten, muistaakseni 8.11., pääministerin ilmoitus siitä, miten Euroopassa menee ja miten maailmalla menee. Mitä siitä kaikesta, mitä kriisimaiden osalta on tapahtumassa, Suomelle seuraa, se oli tuon — olikos se ilmoitus vai tiedonanto — ilmoituksen fokuksessa vahvasti mukana. Kuitenkaan tuossakaan tilaisuudessa ei ilmaistu hallituksen tahtotilaa. Linja siinä, miten Suomi nyt suhtautuu erilaisiin vaihtoehtoisiin velkakriisin ratkaisemisen linjauksiin, jäi kyllä epäselväksi.

Pohjalla minä tunnistan tällä hetkellä olevan sen viestin, minkä esimerkiksi hallituspuolueiden edustajat antoivat silloin, kun pääministeri Katainen palasi kotiin lokakuun huippukokouksesta. Kiiteltiin — kansanedustaja Kimmo Sasi taisi olla siinäkin ensimmäisiä, jotka kiittelivät — että oli erinomainen kokous, että nyt kaikki meni hyvin. Nyt me kuitenkin tiedämme, että kerta kaikkiaan siltä pohjalta asiat eivät ole voineet edetä eivätkä etene, vaan tarvitaan muita ratkaisuja tueksi tai erillisiä muita ratkaisuja jnp. Miltä suunnilta Suomi hakee ne ratkaisut? Onko niin, että tämäntyyppisten järjestelyjen tiellä, olemassa olevan ERVV:n valtuuden pohjalta ja riskejä lisäten — minkä vivutus käytännössä aiheuttaa: se lisää meidän takausvastuumme realisoitumisen todennäköisyyttä — kuljetaan niin pitkälle kuin sillä on kuljettavissa, vai miten suhtaudutaan Euroopan keskuspankkijärjestelyyn? Olen ymmärtänyt, että erittäin kielteisesti ja penseästi. Miten eurobondeihin? Hallituksen viesti on tullut eri tilanteissa kuitenkin tavalla, jonka mieluusti kuittaan niin, että siihen vaihtoehtoon suhtaudutaan hyvin kielteisesti. Ylipäänsä hivenen tarkemmin kuitenkin voisi kertoa, mikä se Suomen linja on, se on jäänyt epäselväksi.

Viime viikonvaihteessa ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Stubb linjasi kuitenkin jollakin tavalla omalta puoleltaan tätä Suomen linjaa. Viestihän oli, että Suomen ja Saksan, näitten pohjoisen jättiläisten, sananvaltaa pitää nyt lisätä, ja luusereitten pitää vähän menettää puhevaltaansa. Onko niin, että Suomi asettautuu Stubbin tavoin erittäin tiukasti ikään kuin Saksan povitaskuun? Kannattaa muistaa, jos näin tämän linjauksen tekee, mitä Saksa tällä hetkellä tekee. Saksan Merkelin puolue ilmoitti, että Euroopan hallintoa pitää uudistaa: suorilla vaaleilla johtaja Euroopalle niin kuin Amerikassa, kaksikamarinen kansanedustuslaitos niin kuin Amerikassa eli parlamentti ja sitten senaatin tapainen elin, johonka eri jäsenmaiden edustajat kootaan. Tämäntapainen järjestely kyllä vie ehdottomasti liittovaltiokehityksen tielle, ja oikeastaan näiltäkin osin ja tästäkin syystä, kun hallituksen piiristä esitetään tämäntapaisia ajatuksia, olisi hyvä, että hallitus jossain lähitulevaisuudessa linjaisi, selkeyttäisi, myös tuota isoa kysymystä: millä tiellä Suomi on valmis kulkemaan niiden kriisien, jotka näyttävät pahenevan, jatkoratkaisuissa. Se on vielä tällä hetkellä epäselvää.

Kari Rajamäki /sd:

Arvoisa puhemies! Puhemies yritti antaa tärkeitä pitkospuita tälle tulevalle puheelleni ja ehkä vähän kaidepuitakin, mutta ihan lyhyesti muutama näkökohta, koska tämä valtiovarainvaliokunnan, ja tarkastusvaliokunnankin, eilinen lähestymistapa on sellainen, että se edellyttää tämän koko Suomen aseman asemointia tämän velan, velkakestävyydenkin ja valtiontalouden kestävyyden näkökulmasta.

Kun Kreikan lainakysymystä silloin toukokuussa 2010 täällä käsiteltiin, hallitushan esitti tätä 1,6 miljardin euron vastikkeetonta lainaa ja totesi perusteluissaan, että sitä todennäköisesti ei tarvita. Kesäkuussa 2010 sosialidemokraatit joutuivat todella ihmeelliseen tilanteeseen, kun hallitus esitti tämän Euroopan rahoitusvakausvälineen 7,9 miljardin euron takausta. Meidän piti vaatimalla vaatia, että valtiovarainministeri saadaan kokoukseen selvittämään sitä. Se meinattiin yhdellä kuulemisella viedä läpi. Esityksemme asian lähettämisestä perustuslakivaliokuntaan sen valtiontaloudellisen ja myös perustuslain budjettivaltaan liittyvän suuren merkityksen takia kaatui valtiovarainvaliokunnan äänestyksessä. Minä olen erittäin iloinen siitä, että sosialidemokraattien näkemys tämmöisestä laajemmasta vastuusta on nyt jakamaton eduskunnassa ja että nyt tässä tilanteessa ymmärretään myös tämän asian valtiontaloudellinen vaikutus.

Mutta totuushan on se, mihin nyt joudutaan tietysti myöskin komission ja perussopimuksen tiimoilla käytävässä keskustelussa, että on erittäin vakava asia se ajelehtiminen, jolla komissio on tämän kriisin hallinnassa edennyt. On oikeastaan menty säätelemättömien, valvomattomien markkinavoimien ja kasinokapitalismin ehdoilla tilanteesta toiseen, työnnetty rahaa, järjestetty moraalikatokattauksia ja menty eteenpäin. Tämä on nyt vakavalla tavalla johtamassa tilanteeseen, jossa sadat miljoonat syyttömät tässä kasinokapitalismin pelissä tulevat kärsimään. Ja myöskin ehkä nyt toisella tavalla täällä ymmärretään se, mitä kerroin vuonna 2008 Angela Merkelin varoituksen sanoista Frankfurter Allgemeinessa, kun hän totesi, että Saksalla ja Euroopalla on edessään 1920-luvun lopun kaltainen tilanne. Se oli erittäin vahvasti nähty, siis 2008 lokakuun tilanteessa. Ja nyt valitettavasti on todettava, että maa järisee poliittisen ja taloudellisen vakauden näkökulmasta, ja siinä tulee perustellusti tietysti esille, minkälaisia valintoja tehdään myöskin meidän osaltamme.

En mene yksityiskohtiin, mutta totean, että me olemme eduskunnassa kyllä aikaisemmin saaneet monta tilaisuutta pohtia tätä kysymystä. Muun muassa komission ja euromaiden kilpailukykysopimus oli viime keväänä esillä. Silloinhan nimenomaan myöskin pohdittiin, minkälaista koordinaatiota talous- ja sosiaalipolitiikassa tulee esille, harmonisointia yritysveropohjassa EU:n laajuisesti. Ja muun muassa Irlannin tukipaketin yhteydessähän muun muassa sosialidemokraatit olivat sitä mieltä, että yritysverotuksen koordinaatio on tarpeellinen, ettei kilpailua vääristävällä tavalla aiheuteta ongelmia.

Se tilanne, mihin nyt ollaan joutumassa, vaatii kyllä todella pohtimista. Perussopimuksen vastaista on luoda yhteisvastuuta veloista. Se oli Maastrichtin sopimuksen vastaista — komissio luovasti rikkoi niitä periaatteita. 6.5.2010 EKP:n pääjohtaja totesi, että EKP osallistuu jäsenmaiden velkapapereiden hankintaan. Neljä päivää myöhemmin EKP aloitti tämän toiminnan, ja viimeisimmän tilaston mukaan summa on vähintään 189 miljardia euroa, mistä Suomen vastuuosuus on 1,8 prosenttia. Eli kun otetaan edellisen keskustavetoisen hallituksen Kreikka-päätöksen vastikkeettomat maksatukset jo Kreikalle, 890 miljoonaa euroa meidän vero- ja velkarahojamme, ja nämä muut asiat, niin näistä alkaa kertyä todella syy, miksi — ja olen iloinen siitä — nyt valtiovarainvaliokunta kokonaisuudessaan kiinnittää huomiota siihen SDP:n viime vuoden kesällä vahvasti esille ottamaan valtiontalouden kestävyyteen ja kansallisen pelastusrenkaan eli myöskin meidän oman hyvinvointimme rahoitusperustan turvaamiseen, meidän kilpailukykymme ja myöskin työllisyyden hoidon ja selviytymisen strategiaan. Tältä osinhan kehysmietintö muun muassa valtiovarainvaliokunnassa on yksimielinen myös hallituksen linjauksen mukaisesti.

Muutama näkökohta, lyhyesti vain, tähän yhteisvastuuseen euroalueen veloista. Suomihan liittyessään EU:hun korosti nimenomaan meidän teollisuutemme — vientiteollisuuden, metsäteollisuuden — rakenteesta johtuvia eroja euroalueeseen nähden. Suomen suhdannevaihteluthan ovat suurempia kuin euroalueella, se nähtiin 2008—2009 tilanteessa myöskin, ja tämän takia on erittäin tärkeätä, että Suomi kykenee, juuri näistä tekijöistä johtuen, reagoimaan epäsymmetrisiin tilanteisiin ilman mitään komission lainanottomme käsittelyä, koska sieltä ei välttämättä löydy sitä ymmärrystä Suomen taloudelle ja sen tarpeille, jota tietysti parlamentaarinen kansanvaltainen järjestelmä Suomessa kyllä hallituksen ja eduskunnan taholla vastuullisesti tänä päivänä kantaa. Me olemme nähneet, minkälaisiin tilanteisiin näissä voidaan joutua, Imon eli Kansainvälisen merenkulkujärjestön rikkipäästöratkaisuissa: jos poliittinen ohjaus ei kansallisesti ole kunnossa, niin tämäntyyppisiä asioita joudutaan pahasti selvittelemään.

Se, mikä nyt on ehdottoman tärkeätä, on se, että tämän tarkastusvaliokunnan ja valtiovarainvaliokunnan eilisen linjauksen mukaisesti seuraavan ERVV- eli rahoitusvakausväline-esityksen yhteydessä tarkkaan käydään läpi perusteellinen selvitys Suomen kokonaisvastuista, ja se käsittää myöskin 2010 kesän Kreikan lainan ja muutkin vastaavat järjestelyt. On tietysti myöskin syytä kokonaisvastuiden näkökulmasta arvioida EKP:n roolia.

Asia, joka on jäänyt vähemmälle, mutta tulee varmaan, kun tämä selvitys valtiovarainvaliokunnasta on osoitettu valtiovarainministeriölle: On myöskin syytä arvioida tämän kokonaisuuden hallinnan ja kokonaisuuden johtamisen osalta tietysti valtiovarainministeriön työnjako ja se, että myöskin nämä asiat ovat kunnossa. Hallituksen muodostamisen yhteydessähän valtiovarainministeriö jaettiin. Luonnollisesti pääosaa valtiovarainministeriön toiminnoista johtaa valtiovarainministeri, mutta rahoitusmarkkinaosasto jätettiin ja siirrettiin ministeri Häkämiehen, työ- ja elinkeinoministerin, vastuulle. Tämä noin äkkiseltään kuulostaa tietyltä intressijaolta, mutta myöskin sitä, onko tämä se tapa, jolla parhaiten tätä tilannetta hallitaan valmistelussa ja tämän kriisin hoidossa, varmasti niin valtiovarainministeriö ja hallitus kuin eduskuntakin aikanaan miettii. (Sirkka-Liisa Anttila: Aika erikoinen jako on! Hämärtyy siinäkin vastuu!)

Vesa-Matti Saarakkala /ps:

Arvoisa herra puhemies! Tähän evästyksenä jatkossa tarkastusvaliokunnalle Euroopan rahoitusvakausvälineen osalta on syytä antaa myös se, että otetaan huomioon se, mitä päätöksiä EU:n huippukokouksissa tehdään. Eli väitän ainakin itse, että sillä on merkittävä rooli ERVV:n päätöksenteon yksimielisyysvaatimukseen, että EU:n huippukokoustasolla on tehty päätöksiä siitä, että pankkeja pääomitetaan ensisijaisesti niitten omistajien toimesta, toissijaisesti kotivaltioiden toimesta, ja sitten kolmas vaihtoehto on, että jos rahoja ei löydy muuten, niin sitten ERVV:n kautta rahoitetaan tätä pankkien pääomittamista.

Kun tällainen huippukokouspäätös on olemassa, niin nyt pitää saada selvitys valtiosääntöasiantuntijoilta ja lähinnä EU-puoleen perehtyneiltä siitä, miten pitkälle tämä huippukokouksen päätös velvoittaa Suomea tässä ERVV:n päätöksenteossa. Se on sitten ihan eri juttu tehdä päätöksiä yksimielisyydellä kuin tehdä niitä ikään kuin revolveri ohimolla, että tätä mieltä on oltava tai muuten ollaan EU:n tuomioistuimessa tätä asiaa katselemassa, sillä tästä EU:n huippukokouspäätöksestähän syntyy mahdollisesti oikeuspohjaa EU:n tuomioistuimelle, siis että näitä päätöksiä käytetään sitten ikään kuin oikeusratkaisun perustana.

Mitä sitten tulee, arvoisa herra puhemies, tähän asiaan ERVV-päätöksen korkomenoasiasta, niin onhan se mielenkiintoinen tilanne, että perustuslakivaliokunnan enemmistö on ollut siinä uskossa, että korot kuuluvat tähän 14 miljardin euron takausvastuuseen, ja tästä sitten on lausuttu. Valtiovarainvaliokunta, joka on antanut tästä mietinnön, jonka pohjalta eduskunta on tehnyt päätöksen, on tehnyt sellaisen, voisi sanoa, aika epäselvän mietinnön, että siitä voi tulla siihen tulokseen, että siellä on ymmärretty, että korot tulevat vielä siihen päälle, tai sitten voi tehdä sen johtopäätöksen, että korot ovat jo mukana siinä 14 miljardin euron takausvastuussa.

Mutta kun tätä asiaa nyt sitten uudelleen selvitettiin ja se tuotiin perustuslakivaliokuntaan, niin nyt kuitenkin perustuslakivaliokunta yksimielisesti totesi, että tässä uudella mahdollisella esityksellä ei muutettaisi oikeustilaa vaan selvennettäisiin sitä. Tavallaan perustuslakivaliokunta on todennut sen, että joka tapauksessa tilanne on jo nyt se, että meidän lakimme, joka on voimassa, tarkoittaa sitä, että se on 14 miljardia plus korot, näin olen ymmärtänyt, tai sitten oikeustilalla tarkoitetaan tässä sitä, että joka tapauksessa kansainvälisellä tasolla tämä ERVV-sopimus sitten velvoittaa Suomea riippumatta siitä, mikä meidän oma kansallinen lainsäädäntömme on.

Olisi siis syytä nyt tuoda ilmi se, mikä painoarvo annetaan tälle perustuslakivaliokunnan lausunnolle ja sen johtopäätökselle, entä niille perusteluosille, jotka siinä ovat, entä sitten valtiovarainvaliokunnan mietinnölle, jonka pohjalta ERVV-laista on päätetty, jossa yhteydessä muuten päätettiin siitä ERVV-sopimuksen muutoksen hyväksymisestä, joka on kyllä aivan yksiselitteinen ollut. Täytyy muistaa, että täällä ei ole käsitelty sitä lakia erillisenä, vaan se on ollut koko paketti, laki ja sopimus.

Sitten vielä kolmas asia, mikä olisi syytä selvittää nyt: Mitä tällä oikeustilalla tarkoitetaan? Tarkoitetaanko sillä nyt meidän kotimaan asioita, ovatko ne yksi yhteen, vai tarkoitetaanko sitä, onko lainsäädäntö yksi yhteen kansainvälisen sopimuksen kanssa? Muuten tämä keskustelu helposti menee sivuraiteelle ja kaikki sitten siitä keskustelevat oman etunsa mukaisesti.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Kuten täällä keskustelussa on tullut esille, niin tuo hallituksen esitys ERVV-lain joustavoittamisesta tai näitten uusien mekanismien käyttöönotosta oli puutteellinen, suorastaan tietyiltä osin virheellinen. Tätä asiaahan on tutkinut erityisesti perustuslakivaliokunta mutta myöskin tarkastusvaliokunta, ja näitten lausuntojen johdosta valtiovarainvaliokunta eilen lähetti valtiovarainministeriölle kirjeen, jossa lähetettiin tiedoksi nämä kahden valiokunnan kirjeet mutta myöskin todettiin, että nämä puutteet pitää korjata. Ja kun tiedossa on, että seuraava ERVV:n uutta joustavoittamista koskeva esitys on tulossa vielä tämän vuoden puolella, niin siinä yhteydessä hallitus voi sitten täsmentää ne puutteet, mitä tuossa aikaisemmassa esityksessä oli, ja saadaan asia tältä osin kuntoon. Tietysti pitää muistaa se, että silloin kun Suomi on hyväksynyt kansainvälisen sopimuksen ja kun se on tallennettu, niin sen jälkeen tietysti sopimus sitoo meitä ja joudumme toimimaan viime kädessä tuon kansainvälisen sopimuksen mukaisesti. Mutta asia on tarkoitus saada kuntoon.

Valitettava tapahtuma, mutta täytyy sanoa, että kun on keskusteltu tässä asiasta, niin ihan kun komissionkin virkamiehiltä kysytään tai tämän vakausvälineen asiantuntijoilta kysytään, millä tapaa pitää tulkita, niin välttämättä nämä tulkinnat eivät ole aivan yksiselitteisiä. Tästä syystä tämä hanke ei ole kovin yksinkertainen ja vaatii huolellista perehtymistä. Sen myöskin valtiovarainvaliokunta on oppinut, että kun jatkossa asioita käsitellään, niin täytyy saada kuultaviksi ne henkilöt, jotka ovat istuneet pöydän ääressä sopimassa näistä asioista, koska heillä on se viimekätinen ja oikein tie.

Mitä tulee sitten Kansainväliseen valuuttarahastoon, niin täällä tarkastusvaliokunnan mietinnössähän on ihan oikein kuvattu tämä tilanne. Tänään on syntynyt keskustelua sitten siitä, ollaanko tätä asiaa viemässä jollakin tavalla salaisesti eteenpäin täällä eduskunnassa. Tältä osin täytyy todeta, että meillähän on täällä eduskunnassa valtiovarainvaliokunnassa parastaikaa käsittelyssä hallituksen esitys 62 näiltä valtiopäiviltä, jossa on tarkoitus kaksinkertaistaa tämä Suomen osallistuminen Kansainväliseen valuuttarahastoon.

Mitä tulee riskeihin, jotka liittyvät tähän rahastoon, niin tältä osin täytyy todeta, että kun Kansainvälinen valuuttarahasto saa aina ensimmäisenä rahansa takaisin, niin riski valuuttarahaston osalta on paljon pienempi kuin Suomen valtion omalta osalta, joten tältä osin tuo riskipitoisuus on vähäinen.

Tuija Brax /vihr:

Arvoisa herra puhemies! Kiitoksia tässä vaiheessa kommenteista ja evästyksistä. Tarkastusvaliokunta on hyvin vakiintunut valiokunta useimmissa länsimaisissa parlamenteissa — itse asiassa ne ovat monissa parlamenteissa yhtä vanhoja kuin valtiovarainvaliokunnatkin.

Tässä prosessissa on ollut hyvin paljon opittavaa. Vielä kerran haluan palata siihen, että tarkastusvaliokunnan työskentelyssä on erittäin oleellista, että siitä, mitä me teemme, on ennen kaikkea hyötyä jatkossa, että asiat tehdään paremmin, eikä että etsimme syyllisiä. Tältä osin täytyy nyt sitten kehittää vielä näin puheenjohtajanakin keino ilmaista tämä asia — vaikka siihen en usko, että löydän keinoa, en jatkossakaan vastaa lehtien otsikoista. Mutta kun olen lehdessä viitannut siihen, että IMF:n osalta ei ole ollut puhetta, niin se puhe viittaa niihin tilanteisiin, kun eduskunnassa on esitelty ERVV:n ja EVM:n uusimpia asioita. Eli olen viitannut siihen tarkastusvaliokunnan vaatimukseen, että kokonaisuudet pitää aina tuoda esiin. On päivänselvää, ettei kokenut viidennen kauden kansanedustaja ja entinen oikeusministeri väitä, että jotakin on salattu, kun se on täällä, puhumattakaan että olisi tapahtunut jotakin laitonta.

Kerran vielä: Tarkastusvaliokunnan keskeisin huoli ja toive, että jatkossa näin ei tapahdu, liittyy siihen, että aina tästä eteenpäin, kun Euroopan talouskriisin vastuita valitettavasti varmasti joudutaan kasvattamaan, kun niihin joudutaan palaamaan, se kokonaiskuva tulee kerralla esiin ja että silloin palataan näihin kaikkiin. Tämän kokonaiskuvan antamisessa IMF:n päätös on jäänyt ikään kuin vähän sinne taustalle niissä tilanteissa, kun asioita on esitelty. Mutta on päivänselvää, että kaikki, mikä tähän kirjaan on laitettu, on julkista, ja silloin on siis päivänselvää, ettei kukaan voi sanoa, että olisi yritetty salata. Tämä nyt vielä kerran kaikille selväksi.

Arvoisa puhemies! Seuraavan kerran tarkastusvaliokunta todennäköisesti palaa näihin asioihin siinä vaiheessa, kun Valtiontalouden tarkastusviraston erityistarkastus koskien finanssipolitiikkaa valmistuu, todennäköisesti ensi keväänä. Siinä yhteydessä voidaan myös arvioida, mikä kaikki on muuttunut ja mennyt paremmaksi. Kyllä minulle semmoinen käsitys eilisen valtiovarainvaliokunnan kokouksen jälkeen on jäänyt, että voidaan varmaankin lähteä siitä, että samanlaista huolta ei enää tarvitse jatkossa esittää. Valtiovarainvaliokunnan eiliset kannanotot olivat todella hyviä ja nekin yksimielisiä.

Pia Viitanen /sd:

Arvoisa puhemies! Todellakin haluan vielä valtiovarainvaliokunnan jäsenen ominaisuudessa todeta sen, että kyllähän tämä asia nyt on hoidossa sillä tavalla, että tähän on saatu valiokunnilta asianomaiset mietinnöt ja olemme siellä todella yksimielisesti pyytäneet ministeriöltä selvitystä tästä ja varmasti tulemme sen saamaan.

Haluan vielä omalta osaltani, puhemies, korostaa sitä, mitä täällä tuli aiemmin keskustelussa esille. Nimittäin olen myös suuren valiokunnan jäsen, ja näissä molemmissa valiokunnissa minä olen kuullut asiaan perehtyneitä virkamiehiä ja myös ministeriä, ja asianmukaisesti niitä, mitä nyt on tapahtunut, on siellä todellakin pahoiteltu. Haluan sen myös vahvistaa tässä osaltani, kun minusta oli vähän ikävän sävyistä tuossa keskustelun alussa se, kun ajateltiin, että ihan kuin tällaista pahoittelua ei olisi ollut. Minä uskon nyt siihen, että asia menee tätä kautta eteenpäin, ja valiokunta on ollut tässä yksimielisenä.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Vielä ihan lyhyesti Kansainvälisen valuuttarahaston osallistumisesta. Näissä lainajärjestelyissähän lähtökohta on se, että Kansainvälinen valuuttarahasto osallistuu, on osallistunut Irlannin, Portugalin paketteihin ja Kreikan kakkospakettiinkin. Valtiovarainvaliokunnalle on kyllä esitetty se, mikä on vastuu Kansainvälisen valuuttarahaston osalta. Sitten se on jaettu myöskin maakohtaisesti, ja kun Suomen osuus on selvästi vähemmän kuin on EKP:n avaimen mukaisesti, niin tietysti se on Suomelle edullista lainaa silloin, kun Kansainvälinen valuuttarahasto antaa sen lainoituksen. Ja sitten on tehty näistä yhdistelmätaulukot, niin että tällä tavalla ihan tämä ajankohtainen lainatoiminta on kyllä myöskin IMF:n osalta varsin hyvin tiedossa.

Sitten tietysti, mikä täytyy sanoa, se olisi puolustettavaa, että mitä suurempi Kansainvälisen valuuttarahaston osuus on, sitä parempi meille, tietysti sen takia, että meidän osuutemme on pienempi, mutta nykyisten sääntöjen mukaisesti Kansainvälinen valuuttarahasto saa aina ensimmäisenä rahansa pois, jolloin niihin sisältyy kaikkein pienin riski. No, nyt tämä väliaikainen vakausväline on samassa asemassa kuin yksityiset sijoittajat. Sitten tässä EVM:ssä, pysyvässä mekanismissa, lähtökohta on sitten se, että yritetään selittää, että Kansainvälisen valuuttarahaston jälkeen se on paremmassa asemassa kuin yksityiset sijoittajat. Täytyy sanoa, että toivottavasti näin on. Juristina pikkuisen on huolenaihetta, että kun siellä on sitten näitä velkakirjalainoja markkinoilla, niillä ei saisi olla parempi osuus. Ja se, missä määrin näitä lausekkeita hyväksytään uusiin velkakirjalainoihin, jos sitä etusijaa annetaan, aiheuttaa jonkin verran huolta. Tietysti tältäkin osin riskianalyysi on jonkin verran vaikeampaa. Mutta tietysti tarkoitus on tässä pysyvässä vakausvälineessä ihan hyvä.

Joka tapauksessa Kansainvälisen valuuttarahaston osalta tilanne on historiallisesti täysin selvä, ja sitä kukaan ei kiistä, että se saa aina ensimmäisenä lainansa takaisin.

Sirkka-Liisa Anttila /kesk:

Arvoisa puhemies! Täällä monessa puheenvuorossa on korostettu sitä, että eduskunnalla on oikeus saada oikeata tietoa päätöksenteon perustaksi ja sitä kautta saadaan sitten tarkempi ja tarkka kuva Suomen vastuista. Mutta kuten omassa puheenvuorossani kuvasin, tämä järjestelmä on tällä hetkellä sillä tavalla hankala, että tuolla hallitustasolla mutta myöskin pitkälti suuren valiokunnan tasolla se perustuu suulliseen selvitykseen, mitä siellä tapahtuu, ja sitten sen jälkeen pitäisi kehittää järjestelmä, jolla sitten meille kerrotaan, mitä todella siellä tapahtuu ja mihin me sitouduimme, mikä tulisi paperilla. Siis tällä hetkellä tämä on pitkälti arvailujen varassa niin kauan, kunnes ne asiat tulevat tänne eduskunnan käsittelyyn. Myönnän, että sitten sen jälkeen ne asiat, jotka täällä käsitellään, totta kai, selviävät. Mutta siinä vaiheessa, kun Suomen hallitus on jo sitoutunut, ei ole tarkkaa tietoa johtuen tästä, että se perustuu tähän suulliseen käsittelyyn hyvin pitkälti, minkälaisiin vastuisiin Suomi sitoutuu. Käytän tämän puheenvuoroni sitä varten, että ainahan pitää toimintaa kehittää ja tämä on yksi kohde, missä voitaisiin toimintaa yrittää kehittää hallituksen suunnalta.

Tuija Brax /vihr:

Arvoisa puhemies! Hallitus yksin ei voi ihan kokonaan tätä asiaa korjata, jos päätöksenteko, niin kuin te, edustaja Anttila, edellisessä puheenvuorossa hyvin kuvailitte, Euroopan tasolla vaihtelee myös puheenjohtajittain. En usko kerta kaikkiaan — vielä kerran toistan — että kukaan on tahallaan tehnyt mitään väärin, vaan tämä tilanne on ollut vaikea, ja jatkossa se tehdään, näin uskon, paremmin.

Olisin vielä tähän edustaja Sasin puheenvuoroon palannut siltä osin, että omalta osaltanikin sanoisin, että ihan tarkkaa ei ole kyllä sen EVM:n osalta se, mitä se hurskas toive IMF:n lainojen kaltaisesta kohtelusta vielä tarkoittaa. Myöskin se, mihinkä tarkastusvaliokunta on kiinnittänyt huomiota ja johon vielä eivät ole valtiovarainministeriö ja valtioneuvosto pystyneet antamaan vastausta, miten nämä ylitakausten mahdolliset vastuut menevät, kertoo vaan siitä, että kyllä tämä on vielä liikkuva juna ja kansainvälisellä tasolla ja Eurooppa-tasolla on hyvin paljon vielä epäselvyyksiä. Tahallaan meille ei ole jätetty kertomatta, vaan epäilen vakavasti, että asiasta ei ole vielä semmoista selvyyttä, että se tieto voitaisiin eduskunnalle antaa.