Osmo Soininvaara /vihr(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Toisin kuin muut vihreiden lakipaketissa olevat asiat tämä ei maksa itse asiassa mitään verrattuna hallituksen esitykseen. Tässä ehdotetaan saman suuruista lapsilisien korotusta mutta suunnataan se eri tavalla.

Hallituksen esityshän on vähän erikoinen. Siinä korotetaan vain ensimmäisen lapsen lapsilisää ja jätetään kaikki muut lapsilisät heikkenemään inflaation mukana. Lopputulos on se, että tämän vaalikauden jälkeen lapsilisien reaaliarvo on laskenut kaikissa muissa perhetyypeissä paitsi yksilapsisissa perheissä. Ymmärtääkseni tämä ajatus, joka oli sosialidemokraattien vaaliohjelmassa, on eräänlaista kepuvihan osoitusta. On erikoista, että keskustajohtoinen hallitus ja keskustajohtoinen peruspalveluministeri antaa näin kepuvihamielisen ehdotuksen, kuin tässä hallitus on tehnyt.

Me esitämme, että sama rahasumma annetaan alle kouluikäisille lapsille, koska tutkimukset osoittavat, että eniten lapsiperheitten köyhyyttä on silloin, kun lapset ovat pieniä. Sitä paitsi on myös sillä tavalla, että meillä päivähoito on maksullista ja koulu ilmaista. Kun sama rahamäärä käytetään, korotukseksi tulee 12 euroa ottaen huomioon, että vihreät samassa yhteydessä esittävät myös, että yksinhuoltajalapsilisää nostetaan 40 eurolla.

Todettakoon hallituksen esityksestä, kun siinä sanotaan, että 10 euron korotus annetaan ensimmäiselle lapselle, että tämä on pieni semanttinen sekaannus, koska sehän annetaan myös viimeiselle lapselle. Meillä on enemmän niitä perheitä, joissa viimeinen lapsi on alle 17-vuotias, kuin niitä perheitä, joissa on olemassa vasta se ensimmäinen lapsi. Sen takia hallituksen esityksessä rahat menevät kyllä aika kankkulan kaivoon, kun ne kohdistuvat sosiaalipoliittisesti aivan väärin. (Puhemies koputtaa) Minusta olisi parempi ottaa tämä esitys, koska tämä on saman hintainen ja kohdistuu sosiaalipoliittisesti paremmin.

Tuija Brax /vihr:

Arvoisa puhemies! Niin kuin ed. Soininvaara edellä kertoi, hallituksen esitys on kyllä vastoin kaikkia niitä periaatteita, joita keskusta ennen vaaleja perhepoliittisessa ohjelmassaan esitti. Tämä niin sanottu Kiinan-malli, josta aikaisemmin puhuttiin työllisyyden yhteydessä, tämä hallituksen lapsilisäesitys on kyllä sitä Kiinan lapsipolitiikkaa, kun taas siitä näkökulmasta, jos kuunnellaan pääministeri Vanhasen näkemystä, että Suomeen pitäisi saada lisää lapsia eikä suinkaan rajoittaa Kiinan-mallisesti lapsen tekemistä yhteen lapseen, toivoisin todella vielä kertaalleen, että eduskunnassa katsottaisiin, onko järkevää käytettävissä oleva hyvin pieni summa rahaa jakaa muun muassa niihin varakkaisiin perheisiin, joissa on yksi 16—17-vuotias lapsi, kun samaan aikaan kaikki tutkimukset viittaavat siihen, että juuri ne perheet, joissa lapset ovat alle kouluikäisiä, voivat suuressa määrin pahoin. Katsokaa edes vain yksi, jos ette muuta: käykää nettisivuilla katsomassa Väestöliiton, www.vaestoliitto.fi, selvityksiä lapsiperheiden köyhyydestä ja siitä, kuinka erot lapsiperheiden kesken ovat kasvaneet valtavasti, mitä tulee hyvin pärjäämiseen tai köyhyyteen.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Millään en malta olla tässä kohdassa hiljaa. Nimittäin ed. Soininvaara totesi, että tässä on jotain kepuvihaa. Minusta tässä ei ole mitään kepuvihaa. Nimittäin aina, kun saa lapsilisää, perheessä on silloin viimeinen lapsi. Aina on yksi lapsi olemassa. Siis silloin se kohdistuu siihen perheeseen. Vaikka sille annettaisiin 100 euroa lisää, se perhe saa sen rahan käyttöönsä, koska se on yhteisessä käytössä joka tapauksessa. Sen takia sillä muodolla ei tässä ole sinällään merkitystä. Se on tärkeää, että se raha tulee siihen perheeseen. Tämä 10 euroa, minkä se nyt nousee, on matala taso, se on ihan totta, mutta ajatuksena on, että se käytetään perheen tuloihin, ei nimenomaan sille yhdelle lapselle niin, että ostetaan sille kaikki ja kaikki muut jäävät ilman. Näin minä uskon ainakin, että vanhemmat sen hoitavat, että kaikki tasapuolisesti siitä perheessä hyötyvät.

Sitten ajatus, että alle kouluikäisille: Kyllä ainakin minulla omasta perheestä on se kokemus, että vielä alle kouluikäisille voi laittaa päälle melkein mitä tahansa, eivät ne osanneet vielä hannata vastaan, mutta kun pääsivät sitten vähän ulkomaailmaa enemmän tallomaan, siitä alkoivat kyllä kustannukset nousta. Sitten piti olla merkkivaatetta ja parempaa kamaa kaikki, niin että kustannusrakenne muuttuu, koska tarpeet ovat jo paljon isommat ja vaatteet ja kaikki tarvikkeet kalliimpia. Sen takia tämän järjestelmän, mikä koko tämä nykyinen on, siihen perusrakenteeseen minä en lähtisi puuttumaan, jotta saman kokoisena pitää maksaa. Päinvastoin, yli 10-vuotiaille pitäisi jopa vähän korottaa sitä lapsilisää.

Seppo Lahtela /kesk:

Herra puhemies! Tässä kun keskustelu siirtyy keskustan lapsipoliittisiin linjauksiin ja siihen, mitä niiden pitäisi olla olemassa, arvelin, että joudun yksin vastaamaan tästä keskustan linjasta, mutta kun ed. Särkiniemi saapui saliin, niin hän käyttänee laajemman ja paremmin analysoivan puheenvuoron kuin mihin itse olen varautunut.

Se täytyy kyllä sanoa, kun ed. Brax viittasi Kiinan-malliseen ilmiöön — toistan sen, minkä olen monta kertaa ennenkin sanonut — että valitettavasti oli niin, että kun pääministeri Lipponen avasi vaalikampanjansa, pääministeri Lipponen esitti, että kahdelle ensimmäiselle lapselle korotetaan lapsilisän hintaa. Mutta niin tämä köyhä hallitus sen söi, että vain yhdelle, ja tässä on tullut tämmöinen Kiina-ilmiö. Jos tämä olisi keskustan malli, ei se ainakaan koko keskustan malli ole olemassa, koska tiedän itseni lisäksi muitakin, jotka ymmärtävät tätä koko perhepolitiikkaa ja näköalaa siinä asiassa. Sen pohjalta, näin se, ed. Soininvaara, on olemassa: ministeri ei ole varmaan kokonaisuutta ajatellut eikä pohtinut.

Mutta kun täällä keskustelussa oli olemassa, miten hyvätuloisen perheen vanhalle, 17-vuotiaalle, pojalle maksetaan lapsilisää, näinhän se on. Mutta hyvätuloinen, heikkotuloinen, köyhä taikka varakas, kyllä se lapsi on aivan yhtä rakas siinä perheessä, olkoon hän syntynyt missä tuloluokassa tahansa, ja siihen nähden sen rajanveto on kovin vaikeata, vaikka tuntuisi, että kyllähän täällä edustajat sen rajan vetävät, mutta ei se niin helppoa ole olemassa. Toivon, että tämäkin asia saa vähän laajempaa ja parempaa keskustelua ja ajatusmaailmaa kuin nyt yleisesti hallituksen taholta on esille tullut.

Seppo Särkiniemi /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Lahtela toivoi pitkää puheenvuoroa, mutta siihen en nyt halua mennä. Kiitos ed. Tuija Braxille viisaista sanoista. Asia on jälleen kerran juuri noin.

Haluan vain yhden asian ihmetellä ääneen: Minusta on kyllä perin merkillistä, että tässä vaiheessa, kun oppositiosta katsotaan asiaa, ed. Soininvaara on hyvällä asialla, mutta silloin kun oltiin hallituksessa, niin sille ei voinut tehdä mitään. Ei voinut tehdä mitään.

Yhden asian minä oikaisisin: Silloin kun lapset ovat pieniä, kustannukset heistä perheelle ovat kaikista pienimpiä. Kun lapset kasvavat, lasten kustannukset kasvavat, ja mitä enemmän lapsia perheessä on, sitä suuremmat kulut ja sitä lähempänä köyhyys. Suomessa tätä asiaa ei nyt vain jostain syystä haluta korjata.

Ulla Anttila /vihr:

Arvoisa puhemies! Kuten hyvin tiedetään, lamavuosina lapsilisiä ei todellakaan korotettu vaan eräässä vaiheessa leikattiinkin. Mutta nyt, kun ollaan toisessa tilanteessa, että lapsilisäkorotus on hallituksen esitys, herää kysymys kyllä siitä, miksi tämä esitys on juuri tämän mallinen, eikö pitäisi pyrkiä sosiaalisesti oikeudenmukaisempaan tapaan suunnata olemassa oleva lapsilisän korotusvara. Kun resurssit ovat niukat, täytyy suorittaa harkintaa. On aika erikoista, että keskustalainen ministeri tuo tällaisen esityksen, joka on täysin vastoin kaikkia niitä lupauksia ja esityksiä, joita keskusta ennen vaaleja teki. Eihän tätä kukaan olisi voinut kerta kaikkiaan uskoa, että te tällaisen esityksen teette silloin, jos on rahaa käyttää lapsilisän korotukseen. Kyllä ainakin vihreät ovat pyrkineet tutustumaan erilaisiin tutkimuksiin, jotka liittyvät lapsiperheiden taloudelliseen asemaan, ja me haluamme purkaa köyhyysloukkuja ja estää ihmisten syrjäytymistä. Tämä on se tapa, tämä on meidän mallimme.

Tuija Brax /vihr:

Arvoisa puhemies! Kahteen asiaan huomautus.

Vihreiden hallitustaipaleesta ensimmäiset viisi kuusi vuotta osuivat siihen aikaan, kun kerta kaikkiaan valtiontaloudessa ei ollut liikkumavaraa. Aikaisemmin täällä jo toisen lain yhteydessä kerroin, että aivan taipaleemme alussa kävelimme pois koko hallitusneuvotteluista, kun lasten kotihoidon tuki meinattiin leikata kokonaan. Me olimme hyvin lähellä lähtöä. Ellei silloinen pääministeri Lipponen olisi tullut pyytämään meitä takaisin ja luvannut peruuttaa kaikista järkyttävimmän leikkauksen, niin emme olisi edes menneet koko siihen hallitukseen silloin. Mutta viimeiset kaksi vuotta edellisellä hallitustaipaleellakin rupesi valtiontalous olemaan siinä kunnossa, että edes joitakin muutoksia pystyttiin tekemään. Niin kuin nyt nähdään, myös tänä vuonna pystytään hiukan parantamaan viimeinkin tilannetta.

Kun vihreät olivat vielä hallituksessa — ei se mikään salaisuus ole — me uskalsimme sanoa ennen vaaleja eläkeläisäänestäjille, että muun muassa kansaneläkkeen pohjaosan kaksinkertaisen leikkauksen palautus ei ole prioriteeteissa meidän mielestämme niin tärkeä kuin olisi ollut köyhimpien lapsiperheiden auttaminen. Me hävisimme sen kädenväännön hallituksessa, mutta me kävimme sen kädenväännön. Me uskalsimme priorisoida. Me uskalsimme sanoa, kuka ei saa, kuka saa. Me emme luvanneet kaikille hyvää. Vaikka kuinka yritimme saada silloista keskustaa mukaan esimerkiksi tähän keskusteluun, keskusta ei lähtenyt. Se lupasi kaikille kaiken, ja nyt se on sitten tässä tilanteessa, että suunnilleen kukaan ei saa mitään.

Yhä vieläkin väitän, että jos me uskallamme priorisoida nyt, kun liikkumavaraa kuitenkin on, niin köyhimpien lapsiperheiden asiat voidaan laittaa järjestykseen. Silloin pitää uskaltaa sanoa muille "ei" ja pitää uskaltaa katsoa myös verotusta niin, että se parhaiten palvelee köyhimpien lapsiperheiden etua.

Mitä tulee köyhimpiin lapsiperheisiin, puhemies, on totta, että mitä vanhempi lapsi, sitä suuremmat menot, mutta yleensä myös vanhempien käytössä olevat rahat silloin kasvavat, joten tilastojen mukaan yhä kaikista köyhimpiä ovat paitsi monilapsiset perheet myös ne perheet, joissa on pieniä, alle kouluikäisiä lapsia.

Seppo Lahtela /kesk:

Herra puhemies! Tässä on nyt siirrytty sellaiselle rintamalle, että kaikki ovat samalla asialla hoitamassa lapsiperheiden asemaa ja asiaa, ja siltä osin tarvitaan elämää, ja käsittääkseni valtiontaloudessa liikkumavaraa pitäisi olla enemmän ja tähän pitäisi olla mahdollisuus sijoittaa enemmän.

Mutta se, minkä takia puheenvuoron pyysin: Pitäisi ottaa ja katsoa vähän sillä rintamalla, kuin pääministeri Vanhanen katsoi, että useampia lapsia, syntyvyyttä pitää saada kasvamaan. Pitää saada uskoa tulevaisuuteen, niin että lapsia on, mistä Suomen kansa tulevaisuudessa vaurastuu, ja on niitä, jotka työtä tekevät ja myöskin tulevat eläkeläiset elättävät. Tältä rintamalta täytyy sanoa, että on ihmeellinen näköala tämä maailmankuva olemassa, että haikaillaan vaan sitä, että pitää tuoda työvoimaa maahan. Pitäisi olla semmoisia signaaleja, missä kannetaan huolta lapsista, ja niitä voidaan löytää ja saada. Onhan tämä nyt aivan ihmeellinen tämä näkemys, että ensimmäiselle lapselle lapsilisää korotetaan.

Kun äsken kerroin, mitä oli sata vuotta taaksepäin ennusteita, niin viisikymmentä vuotta taaksepäin, kun lapsilisäjärjestelmä luotiin, maksettiin lapsilisää ensimmäisen lapsen jälkeen, jolloin se peruslapsi kuuluikin joka perheeseen ja seuraavasta maksettiin. Nythän tämä on kääntynyt täysin päälaellensa tämä homma. (Ed. Brax: Peruslapsi! — Ed. U. Anttila: Lisälapsi!)

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Kun ed. Brax muun muassa muisteli, että joskus ilmeisesti 95 tai 96 tehtiin niitä leikkauksia, niin muistan itse, kun silloin olin täällä vihreänä edustajana — en puoluevihreänä, vaan muuten vihreänä: uutena edustajana — että iänestää rätkäyttelin vastaan näissä kysymyksissä jokaisessa, ja hyvä, ettei ryhmästä lempattu ulos.

Silloin esitin semmoista vaihtoehtoa, että tehdään semmoinen porrastus — silloin jouduttiin priorisoimaan — jotta isotuloiset eivät saa ollenkaan lapsilisää. Sain kyllä kovaa tukiopetusta siitä, jotta tämä on ainoa etuus, mitä rikkaatkin saavat. Vieläkään en ymmärrä, miksi rikkaille pitää antaa tämä etuus. Mutta silloin eivät vihreät edustajat ainakaan täällä salissa hirveän innokkaita olleet lähtemään siihen mukaan, että olisi tehty tämmöinen porrastus. Silloin käytiin kova keskustelu siitä, mikä on isotuloinen; muistan hyvin, kun kysyttiin. Esitin omat näkemykset, mikä on isotuloinen siinä hommassa. Mutta koska silloin tehtiin leikkaus, olisi ollut sosiaalipoliittisesti oikein, että olisi leikattu näiltä isotuloisilta eikä olisi leikattu kaikilta, koska sitten vedettiin kaikilta osa lapsilisistä pois.

Ulla Anttila /vihr:

Arvoisa puhemies! Tähän verokysymykseen toteaisin, että vihreiden ohjelmissa tai linjauksissa ei ole kannatettu sitä, että lapsilisät kohdennettaisiin vain johonkin tiettyyn tuloryhmään, juuri siitä johtuen, että on suurena vaarana, että syntyy vaikeita tuloloukkuja ja niiden ratkominen sitten muilla sosiaalipolitiikan aloilla on ongelma. Sinänsä on hyvä, että pyritään eroon näistä niin sanotuista kannustinloukuista, jotka esimerkiksi estävät sitä, että ihmiset haluaisivat tehdä töitä. Tämä on syy siihen, miksi tuon tyyppisiä malleja vihreät eivät ole kannattaneet.

Mutta kun katsotaan kaikkia niitä tutkimuksia, joita on tehty eri lapsiperheiden tilanteesta, niin kyllä tämä on ollut hyvin selkeä linja, että nämä alle kouluikäisten lasten perheet ovat taloudellisesti heikoimmassa asemassa keskimäärin. Tällä perusteella tämä tuen lisääminen juuri alle kouluikäisten lasten ryhmässä on erittäinkin perusteltu.

Seppo Särkiniemi /kesk:

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti. Minä kyllä tiedän, että lapsiperheissä keskimäärin ylipäänsä on paljon vaikeampi tämä tilanne, mutta minä voin kyllä tarjota ed. Anttilalle hyvän kotisivun, jolta löytyy tästä asiasta vastaava määrä tietoa, joka osoittaa, että jos me nyt ihan rehellisiä olemme tässä asiassa, niin kyllä köyhät lapsiperheet ovat muualla kuin pienten lasten perheissä.