Rosa Meriläinen /vihr(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämäkin lakialoite on osa vihreän eduskuntaryhmän vaihtoehtobudjettia, joka on siis tasapainotettu. Tässä tapauksessa tosin tämä esitys ei ole semmoinen maltaita maksava, mutta toki erinomaisen tärkeä niille, joita se koskee. Eli kysymys on sivareitten asumiskustannuksista, sivareitten oikeudesta asumiseen.

Meillä on tällä hetkellä semmoinen systeemi, että heidän asumisensa osalta velvollisuus on palveluspaikoilla. Käytännössä kaksi kolmasosaa palveluspaikoista ei tätä velvollisuuttaan noudata. Vaikka siis se olisi velvollisuus, erilaisin painostuskeinoin on jopa pakotettu tekemään tällainen kirjallinen sopimus, että näitä asumiskustannuksia ei palveluspaikalle tule, ja sillä ehdolla tämä sivaripaikka annetaan. Tämmöisiä sopimuksia ja tätä lain kiertämistä harrastavat erityisesti kunnat ja yliopistot ja muut tällaiset ikään kuin periaatteessa virallista valtaa lähellä olevat tahot.

Voisi tietenkin ajatella, että valvontaa lisäämällä tämä asia voitaisiin myöskin hoitaa, mutta kun ongelma on näin laaja, niin ehkä siinäkin resursseja sitten valuisi. On myöskin niin, että jotta sivarit olisivat kannattavaa työvoimaa palveluspaikoille, nämä asumiskustannukset ovat semmoinen kipukynnys, ja kun nyt jo sivaripalveluspaikoista on pulaa, niin todennäköisesti tämä valvonnan lisääminen ei ainakaan niitä palveluspaikkoja lisäisi. Meillä nyt jo jonkin verran sivareita jää vaille palveluspaikkaa, varsinkin semmoiset nuoremmat, joilla ei esimerkiksi ole sitten mitään relevantteja työkokemuksia taustalla. He eivät näillä palveluspaikkamarkkinoilla pärjää ja ovat sitten siellä Lapinjärven koulutuskeskuksessa niin sanotussa legioonapalveluksessa eli siirtämässä risuja paikasta toiseen ja kuluttamassa aikaansa.

Tämä ei nyt tietenkään ole sivareitten osalta ainoa kysymys, joka on ongelma tai vaikuttaa kiusanteolta. On esimerkiksi tämä palvelusajan pituus jnp., mutta se on ehkä enemmän ideologinen kysymys. Sitten on kaikkia tämmöisiä pienempiä epäkohtia, jotka kyllä pystyisi hoitamaan ilman budjettiakin. Minä olen ollut kahdeksanvuotiaana sivarin lapsi ja muutama vuosi sitten onnistuin olemaan sivarin vaimo. Olen päässyt näkemään aika läheltä erilaisia kiusanteon muotoja, millä voidaan sivarien elämää hankaloittaa. Nyt on tämän vuoden alussa tullut uusimpana tämä, että sivareitten oikeutta Puolustusvoimilta saataviin vaatteisiin ja varusteisiin, sitä listaa, on vähennetty vailla mitään perusteita, koska sehän ei ole mikään taloudellinen asia, koska varsin pieni osa sivareista käytännössä sitä etuutta on käyttänyt, mutta varmasti niille, jotka ovat käyttäneet, se on tullut tarpeeseen.

Joka tapauksessa me siis esitämme, että siviilipalvelusmiesten asumiskustannukset siirrettäisiin valtion vastuulle. Tämä on ollut jo kertaalleen keväällä 2000 työministeriön esityksessä, mutta karsiutui sitten jo lähtökuopissaan, ennen kuin kerkesi tulemaan eduskuntaan. Aloite on siis todella tämän siviilipalvelusmiesjärjestelmän käytännön toimivuuden kannalta tärkeä, kun varmasti kaikkien etu on se, että siviilipalvelusmiehet paitsi että saavat asua, niin kuin Suomessa nyt yleensä on tapana ajatella, myöskin saavat asiallisen siviilipalveluspaikan ja pystyvät käyttämään sen kohtuullisen mittavan kuukausimäärän johonkin yleishyödylliseen hommaan, niin kuin järjestelmän pointti on.

Seppo Lahtela /kesk:

Herra puhemies! Täytyy sanoa, että vähän olen erehtynyt tässä asiassa. Kun näin otsikon "Siviilipalveluslain muuttaminen", niin ajattelin, että ed. Meriläinen on lähtenyt liikkeelle jossain muussa mielessä tässä, ja olen hakenut semmoista tilaisuutta, missä voisin haastaa ed. Meriläisen isänmaallis-maanpuolustukselliseen keskusteluun ja vähän käydä noita periaatteita ja aatteita läpi, mutta tämä ei nyt näytä olevan kuitenkaan se oikea paikka. Siinä mielessä kun tämä yhteistyö oli vähän hyvän tyyppistä näissä edeltävissä asioissa, niin en purakaan näinpäin tätä asiaa.

Ed. Meriläinen on lähtenyt aivan oikealla asialla liikkeelle. Kyllä näissä siviilipalvelusasioissa järjestämistä ja korjaamista on olemassa. Viime aikoina on todettu, että kovin korkeat ovat ne Lapinjärvenkin kustannukset olemassa, niin että jotain parannettavaa olisi olemassa.

Sen verran voisin sanoa, että kun puheenvuorossaan ed. Meriläinen totesi, että ei ole palveluspaikkoja, niin kyllä minä voisin siellä meidän maatilallamme tarjota ojankaivua, risunkeruuta jne. Työ olisi haastavaa ja tehokasta, eikä kävisi aika pitkäksi. Luulen, että voisi muutakin vähän tämmöistä peruskoulutusta tulla siinä samalla.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Tuossa edellinen puhuja, ed. Seppo Lahtela, totesi, jotta hän voisi tarjota maatilallaan töitä. Hän varmaan tarjoaisi myös majoituksen? (Ed. Seppo Lahtela: Ilman muuta!) — Joo, hyvä, tämä on hyvä. — Mutta semmoisia työnantajia kun löytyy harvoin, niin kuin tässä aloitteessa todetaan, minusta olisi tärkeätä tämä, mitä tässä aloitteessa esitetään, viedä läpi. Meillä nimittäin tuolla työelämävaliokunnassa keskusteltiin tästä aika pitkään.

En tiedä, milloin löytyy sieltä semmoinen rohkeus, että tästä tehdään ratkaisu, koska tämä sinällään on yhdenvertaisuuden kannalta tärkeä asia. Kun siviilipalvelus kuitenkin sallitaan ja meillä on yhteiskunnassa tämmöinen laki olemassa, jotta voi lähteä siviilipalvelusmieheksi, niin sitten kuitenkin tämä mahdollisuus osallistua siihen ei ole tasavertainen, koska joka paikassa ei ole asuntoa olemassa. Itse joutuu hankkimaan asunnon, jopa rahatkin etsimään siihen systeemiin. Sen takia tämä ei täytä meidän lainsäädäntömme niitä velvoitteita, mitä pitäisi täyttää. Sen takia minusta tämä aloite on hyvä.

Toivon mukaan tähän löytyy nyt sitten ratkaisu mahdollisesti jopa tämän syksyn aikana, jotta ensi vuonna mahdollisesti tämä olisi toteutettavissa. Kustannuksista en tiedä, paljonko tämä on, mutta en usko tämän hirveän paljon maksavan.

Toisaalta kävimme valiokunnassa senkin tyyppistä keskustelua, jotta mikä on työnantajan vastuu, moraalinen vastuu, siinä mielessä, kun nämä ihmiset tekevät työtä, monessa tapauksessa hyvin järkevää työtä ja antavat työpanoksensa lähes ilmaiseksi palveluspaikkaan. Jossakin mielessä tuntuisi ihan luontaiselta, että ainakin tämmöisten yhteisöjen, jotka ovat kuntia tai yliopistoja, pitäisi järjestää asunto. Mutta jos se ei muuten onnistu, laitetaan valtion piikkiin.